Download the full version and explore a variety of test banks

or solution manuals at https://testbankmall.com

Solution Manual for Guide to Computer Forensics

and Investigations, 5th Edition

_____ Tap the link below to start your download _____

https://testbankmall.com/product/solution-manual-for-guide-
to-computer-forensics-and-investigations-5th-edition/

Find test banks or solution manuals at testbankmall.com today!

We have selected some products that you may be interested in
Click the link to download now or visit testbankmall.com
for more options!.

Test Bank for Guide to Computer Forensics and

Investigations, 5th Edition

https://testbankmall.com/product/test-bank-for-guide-to-computer-
forensics-and-investigations-5th-edition/

Test Bank for Computer Forensics and Cyber Crime An

Introduction 3rd Edition Marjie T Britz Download

https://testbankmall.com/product/test-bank-for-computer-forensics-and-
cyber-crime-an-introduction-3rd-edition-marjie-t-britz-download/

Solution Manual for Linux+ and LPIC-1 Guide to Linux

Certification, 5th Edition Jason Eckert

https://testbankmall.com/product/solution-manual-for-linux-and-
lpic-1-guide-to-linux-certification-5th-edition-jason-eckert/

Test Bank for Criminal Procedure Constitution and Society

6th Edition Zalman

https://testbankmall.com/product/test-bank-for-criminal-procedure-
constitution-and-society-6th-edition-zalman/
Test Bank for College Mathematics for Business, Economics,
Life Sciences, and Social Sciences 14th by Barnett

https://testbankmall.com/product/test-bank-for-college-mathematics-
for-business-economics-life-sciences-and-social-sciences-14th-by-
barnett/

Managing Organizational Change A Multiple Perspectives

Approach 3rd Edition Palmer Test Bank

https://testbankmall.com/product/managing-organizational-change-a-
multiple-perspectives-approach-3rd-edition-palmer-test-bank/

Solution Manual for College Accounting A Contemporary

Approach, 5th Edition, M. David Haddock, John Price,
Michael Farina
https://testbankmall.com/product/solution-manual-for-college-
accounting-a-contemporary-approach-5th-edition-m-david-haddock-john-
price-michael-farina/

Solution Manual for Computer Accounting with QuickBooks

2018 18th Edition Donna Kay

https://testbankmall.com/product/solution-manual-for-computer-
accounting-with-quickbooks-2018-18th-edition-donna-kay-2/

Test Bank for Electronic Principles 8th Edition by Malvino

https://testbankmall.com/product/test-bank-for-electronic-
principles-8th-edition-by-malvino/
Test Bank for Wills Trusts and Estates Administration, 5th
Edition, Suzan D Herskowitz

https://testbankmall.com/product/test-bank-for-wills-trusts-and-
estates-administration-5th-edition-suzan-d-herskowitz/
Guide to Computer Forensics and Investigations, 5e, 9781285060033

Ch. 1 Solutions-2

11. What are the necessary components of a search warrant?

A search warrant must specify who, what, when, and where—that is, specifics on place, time, items
being searched for, and so forth—and include any supporting materials (affidavits and exhibits, for
example). In addition, a search warrant must be signed by an impartial judicial officer. In many cases, a
search warrant can limit the scope of what can be seized.
12. What are some ways to determine the resources needed for an investigation?
Determine the OS of the suspect computer and list the software needed for the examination.
13. List three items that should be on an evidence custody form.
Answers include case number, name of the investigator assigned to the case, nature of the case,
location where evidence was obtained, description of the evidence, and so on.
14. Why should you do a standard risk assessment to prepare for an investigation?
To list problems that might happen when conducting an investigation, which can help in planning your
case
15. You should always prove the allegations made by the person who hired you. True or False?
False
16. For digital evidence, an evidence bag is typically made of antistatic material. True or False?
True
17. Why should evidence media be write-protected?
To make sure data isn’t altered
18. List three items that should be in your case report.
Answers can include an explanation of basic computer and network processes, a narrative of what
steps you took, a description of your findings, and log files generated from your analysis tools.
19. Why should you critique your case after it’s finished?
To improve your work
20. What do you call a list of people who have had physical possession of the evidence?
Chain of custody
21. Data collected before an attorney issues a memo for an attorney-client privilege case is
protected under the confidential work product rule. True or False?
False. All data collected before an attorney issues notice of attorney-client privilege is subject to
discovery by opposing counsel.

Hands-On Projects

Hands-On Project 1-1

Students should extract two files with the Copy File feature: a spreadsheet listing several accounts and a
life insurance policy (Sylvia's Assets.xls) and a text message (suicide1.txt). To start the
program associated with each file, students should right-click the file and click View. Students should write
a brief statement of their findings from these two files. Reports shouldn’t make any conclusions about the
nature of the file contents.
Guide to Computer Forensics and Investigations, 5e, 9781285060033

Ch. 1 Solutions-3

Hands-On Project 1-2

Students should use the Content Search and Cluster Search tabs in the Search dialog box and enter the
keyword “book.” Their memos should describe the filename and cluster location of each hit. Students
should find approximately 24 hits.

Hands-On Project 1-3

This project allows students to practice keyword searches and shows that the information they seek might
not be in obvious places. In this project, for example, the account number students need to locate is in the
Count.gif file, so they must examine graphics files, too. Students should also perform the same search
for the keyword “book” in C1Prj03.dd as they did in Hands-On Project 1-2 with C1Prj02.eve and
find similar results—that is, more than 20 hits on the keyword “book.”

Hands-On Project 1-4

The project shows students how to extract specific data—in this case, files that haven’t been deleted in an
image.

Hands-On Project 1-5

Students practice selecting unallocated files and then generating a report.

Hands-On Project 1-6

Students need to apply all the skills they learned in the chapter to do this project on searching for keywords.

Case Projects

Case Project 1-1

Students need to do an assessment of what the case involves. What is the nature of the case? What
challenges do they expect to encounter, and how much time do they think the investigation will take?

Case Project 1-2

Most likely, Jonathan needs his computer to do other things in his business. Students need to acquire an
image (preferably two) of the drive. Also, they should look around for clues of other storage media, and
then go back to the lab and analyze the image. They should get as much detail as possible about the
company and the other person.

Case Project 1-3

Students need to ask who else had access to the computer, find out whether the firm that fired her did its
own investigation, and determine whether they can have access to the images. If no investigation has been
done, students should state whether they can make copies now.
Guide to Computer Forensics and Investigations, 5e, 9781285060033

Ch. 1 Solutions-4

Case Project 1-4

Students need to find out which OS she was using and ask whether she knows the names of essential files
or folders to make their search easier. Students need to formulate interview questions to determine whether
she might have added new data or altered data since the file deletion. They should understand that any file
deletion recovery depends on the amount of computer activity immediately following the data loss.
Other documents randomly have
different content
puhuisi Forsille ja Hillille.

Pari viikkoa myöhemmin ukki saapuikin kaupunkiin. Maalaisille oli

Uuraan suunnitelma ollut outo, kuten hän itse olikin epäillyt, niin
että mitään tuntuvia rahamääriä ei sieltä käsin ollut odotettavissa.
Maapalsta kyllä oli saatavissa edullisilla ehdoilla.

Uuraalla ei siis ollut muuta neuvoa kuin pyytää Forsia ja Hilliä

osakkaiksi tai takaajiksi.
XXIV.

Uurasta odotellessaan Leena istui aamupäivällä miehensä

huoneessa, joka oli hänelle viihtyisin ja johon liittyivät niin monet
onnelliset ja tuskallisetkin muistot. Tuntui kuin olisi siellä ollut
Uurasta lähempänä ja häntä paremmin ymmärtänyt, samalla
vapautuen raskaasta huolesta.

Palvelija ilmoitti pormestari Forsin tahtovan tavata rouvaa, eikä

Leena vielä ennättänyt vastata, kun Fors jo seisoi salin ovella verhoa
syrjään vetäen ja hattu kädessä astui tervehtimään.

— Mieheni ei ole kotona, — sanoi Leena väsyneesti.

— Käyntini tarkoittaakin teitä, rouva, — vastasi pormestari, laski

hattunsa pöydälle ja jäi itse seisomaan hymyilevänä ja
hyväntuulisena. — Voinko puhua peittelemättä? — lisäsi hän
vilkaisten ympärilleen ja istui emännän tarjoamalle tuolille.

— Miten vain tahdotte, — sanoi Leena.

— Olen niin usein leikillä muistuttanut teille vanhaa lupaustanne

viisitoista vuotta sitten. Muistatteko?
 — Eihän sellaisia lupauksia pidetä niin erinomaisen tärkeinä.

— Teidän mielestänne ei — — minun mielestäni se ei ole

unhotukseen heitettävä. Asiat ovat nyt kärjistyneet sille kannalle,
että pidän viisaimpana neuvotella kanssanne.

— Onko sattunut jotakin? En oikein ymmärrä.

— Olen kuullut Uuraalta itseltään, että hän siirtyy pois kaupungista

ja on pyytänyt teitä suostumaan avioeroon.

Leena kalpeni tuntien silmissään pimenevän ja kääntyi akkunaan

peittääkseen mielenliikutustaan.

— Se seikka, että teidän sydämenne silloin — — Uuraan tultua

kaupunkiin — — äkkiä minulle kylmeni huolimatta varmasta
sopimuksestamme, ei nyt estä minua uudestaan kysymästä, kun
näyttää siltä, että avioliittonne tulee purettavaksi ja teidän ja
Uuraankin asiat kaipaavat järjestämistä, — jatkoi Fors varovasti.

— Kiitän teitä, herra pormestari, kunniakkaasta tarjouksestanne.

Se — se tulee vain niin äkkiä. Minä en voi antaa mitään järkevää
vastausta. Voittehan käsittää, etten ole aavistanut mitään
tämäntapaista tulevan puheeksikaan.

— Minä olen piintynyt vanhapoika ja tottunut teitä odottamaan.

Senhän olette aina tiennyt ja myöskin ymmärtänyt. Olen myöskin
joskus luullut nähneeni väläyksen onnellisemmasta käänteestä
omaksi hyväkseni. Ettehän sitä nyt kieltäne, kun olemme ratkaisuun
joutumassa?

— En suinkaan. Olemme niin vanhoja ja läheisiä ystäviä, että on

voinut olla paljonkin — —
 — Sen, mitä nyt esitän, ei pitäisi siis olla niin perin outoa, —
huomautti Fors yhä hymyilevänä.

— Se on niin raskasta, — sanoi Leena hiljaa.

— Sen käsitän, olettehan niin paljon uhrannut, paljon tehnyt

Uuraan hyväksi. Teidän viisautenne ja viehätysvoimanne on saanut
koko kaupungin uskomaan Uuraasta suurta.

— Niin, se on ollut riemuani! — huudahti Leena kuin elpyen.

— Hm, saippuakupla voi heloittaa jonkun aikaa merkillisen

viehättävissä väreissä.

— Jos hän on ollut saippuakupla, on koko kaupunki kuvastunut

hänessä, ja me olemme kai olleet hullunkurisia muodoltamme,
pöhöttyneitä, pikkuisia ja pitkäkorvaisia — — enpä tiedä!

— Älkää naurako, Leena-rouva, te olitte itse heidän joukossaan,

mutta Uuraalle se oli hyvä afääri!

— Herra pormestari!

He katsoivat toisiinsa, Leena punastuen suuttumuksesta ja Fors

kylmästi hymyillen.

— Jos niin olisi ollutkin, ei se asiaa muuta, sillä hän ei koskaan ole
tahtonut käyttää minun omaisuuttani, — sanoi Leena.

— Niin, rahoja, mutta mitä rahat merkitsevät Uuraan tapaiselle?

Pelinappuloita. Teidän kauttanne hän saavutti sen, mihin ei muuten
olisi ulottunut: aseman, luoton, pääsyn sivistyneisiin piireihin ja
oman kehityksensäkin. Siitä oli vain kädenojennuksen matka
johtomieheksi.

— Aivan niin, ja hän ojensi kätensä, käski teitä kaikkia niin kauan
kuin häntä halutti. Nyt hän on siihen kyllästynyt, — puhui Leena
hehkuvin katsein ja kiihtyi omista sanoistaan.

— Miksi kiistellä? Sanon teille vain yhden asian: hyvin pian

huomaatte, että on pakko kuunnella ehdotustani — — Uuraan
vuoksi, — puhui Fors heittäen Leenaan uhkaavan katseen.

— Te vihaatte Uurasta!

— Uuras niittää ystäviensä viljaa ja myy sen heille kalliista

hinnasta. Minä aion lakata ostamasta, — selitti Fors peittelemättä.

— Minä en käsitä — —

— Uuras on pyytänyt minua takaajaksi.

— Ja te?

— En tiedä, en ole päättänyt. Tahdoin ensin neuvotella teidän

kanssanne.

— Minulla on teille vielä maksamatta velkani, se kymmenen

tuhatta.
Ja tällä kertaa minun on hyvin vaikea sitä asiaa järjestää. Mutta
itse tahdon ne rahat suorittaa. Uuras ei siitä tiedäkään, — sanoi
Leena.

— Sallitteko, että annan teille hyvän neuvon? — kysyi Fors

syrjäyttäen Leenan puheen velasta.
 — Olkaa hyvä, sitä minä pyydänkin.

— Suostukaa Uuraan ehdottamaan eroon!

— Entä sitten?

— Minä annan hänelle siinä tapauksessa takuuni.

— Luuletteko, että Uuras suostuisi sillä ehdolla käyttämään

apuanne?

— Hätä käskee, eikä siinä pitäisi oleman mitään väärää, — vastasi

Fors tähystäen Leenaa tutkivasti.

— Jos Uuras suostuisi sellaiseen — — sopimukseen, entä sitten?

— Te olisitte vapaa, voisitte mennä uusiin naimisiin.

— Se on jo liian myöhäistä.

— Riippuu siitä kenen kanssa.

— Täytän jo pian viisikymmentä, — sanoi Leena hymyillen.

— Ja minä viisikymmentäkuusi ja pyydän teitä vielä kerran

vaimokseni!

Fors oli noussut, astui lähemmäksi ja katsoi jännittyneenä

Leenaan, joka katse poispäin luotuna ei kieltänyt eikä myöntänyt.

— Otaksutaan, — sanoi Leena viimein, että Uuras suostuu

ottamaan vastaan takuunne, vaikka saakin kuulla ehtonne. Silloin
minäkin suostun teidän viimeiseen kunnioittavaan tarjoukseenne, —
ja hän painosti joka sanaansa, samalla kuin tumma puna nousi
kaulalta poskille. — Vielä yksi ehto: meidän on kaikkien kolmen
yhdessä käsiteltävä tätä sopimusta.

— Niinkuin tahdotte.

Fors oli juuri lähdössä, kun Uuras saapui kotiin, ja selitti tälle
miettineensä tarkemmin konepajan perustamista ja olevansa halukas
jatkamaan keskusteluja.

— Niin, olenhan vuosien kuluessa tottunut pitämään sinua ja Hilliä

liikekumppaneina, — sanoi Uuras vilkastuen.

— Ja hyvinä perhetuttavina. Rouva Uuras ja minä olemme hyvin

vanhat ystävät, jo ennen sinun kaupunkiin tuloasi, — lisäsi siihen
Fors.

— Luonnollisesti, — myönsi Uuras kiireesti, kuin tahtoen syrjäyttää

sen puolen asiata.

— Olemme myöskin olleet raha-asioissa, vieläpä näinä vuosina, —

sanoi Fors.

— Miten? — kysyi Uuras.

— Olen ottanut lainan herra Forsilta, — riensi Leena selittämään.

— Miksi sinä olet ottanut lainan? — kysyi Uuras yhä

jännittyneempänä.

— Silloin olit matkoilla.

— Ja sitten, kun tulin kotiin — —?

 Leenat ei vastannut, katsoi vain Forsiin, joka näin saatuaan
äänettömän kehoituksen jatkoi:

— Pikku summahan se on, enkä minä sitä tahdo painostaa.

Tahdoin vain huomauttaa sinulle, kuinka läheisissä tekemisissä
olemme.

Minä en suinkaan tarkoita, että se olisi maksettava.

— En ymmärrä — tämä on niin kummallista. Leena on sinulle

velkaa, mutta sinä et tahdo rahojasi takaisin?

— Puhukaamme takuusta. Minä suostun pyyntöösi ja otan lukuun

myöskin tämän summan, jos rouvasi sen sallii.

— Sen minä kyllä käsitän. Olisit heti sanonut.

— Mutta rouvasi kanssa on puhuttu eräästä ehdosta. Hän suostuu

antamaan sinulle haluamasi eron, jos minä annan sinulle takuuni.

Uuras tuijotti heihin vuorotellen, vasta hetken kuluttua ymmärtäen

Forsin sanat.

— Nyt ymmärrän. Vaimoni olisi jonkinlainen uhri. Ehkä sinun

vaatimuksestasi — —?

— Onko se niin ihmeellistä! — sanoi Leena katsoen Uuraaseen ja

jatkoi tukehtuneella äänellä: — Herra Fors on älykäs, rikas, naiset
häntä suosivat. Hän rakastaa minua, on rakastanut jo monta
monituista vuotta ja pysynyt naimattomana yhä odottaen! — Leenan
ääni selveni ja kiihtyi. — Sinä tahdot eroa ja saatkin sen ja vielä
takuun päälliseksi. Minun tunteistani sinä et ole välittänyt — miksi
sinua nyt säälittelisin? Älä tuijota noin? Etkö sinä voi ymmärtää,
kuinka minä kärsin?

Tuska esti Leenaa jatkamasta pitemmälle.

— Nyt ymmärrän täydellisesti. Takuutasi en voi ottaa vastaan.

Senhän sinä, Fors, voit kai käsittää. Minä en myy vaimoani. Jos hän
muuten tahtoo erota minusta ja kuulua sinulle, niin se on hänen
asiansa.

Leena poistui itkien ja vapautuneena kovasta jännityksestä. Uuras

oli todellakin mies, oikea mies, ja kaikki muu häipyi Leenan mielestä
yhdentekevänä.

Hän oli hetken aikaa epäillyt ja toivottomuudessaan uskonut, että

Uuras ottaisi vastaan takuun välittämättä millä ehdoilla. Nyt hän oli
ehdotuksen hylännyt, ja Leenasta oli kaikki muu mitätöntä.
XXV.

Uuraasta näytti, kuin hän olisi repinyt itseltään kaikki sillat

kaupungissa, niin ettei ollut pääsyä taaksepäin eikä eteenpäin. Se
tuotti hänelle eräänlaista helpotusta. Ikäänkuin pelastuneena
jostakin välttämättömästä pahasta, joka oli koeteltava ja kestettävä,
ennenkuin pääsisi jatkamaan matkaansa, hän nyt mietti, kuinka saisi
lunastetuksi tarjotun maapalstan, joka oli hänelle aivan välttämätön.
Missään tapauksessa hän ei tahtonut hankkia varoja kiinnityksellä
taloon, joka hänen käsityksensä mukaan kuului Leenalle.

Pian hän sai kokea, etteivät kaikki keinot kuitenkaan vielä olleet
lopussa. Hän sattui kertomaan pankinjohtaja Hannulalle uudesta
yrityksestään ja saatuaan hänet asiasta innostumaan esitti koko
suunnitelmansa. Joku aika takaperin Hannula oli perinnön kautta
päässyt käsiksi melkoiseen rahasummaan, josta hän nyt sijoitti osan
Uuraan konepajahankkeeseen, ruveten salaiseksi yhtiömieheksi,
vaatimatta rahoistaan takuuta, mutta sensijaan koron lisäksi voitto-
osuutta. Tällä keinoin Uuras tosin sai vain osan siitä, mitä olisi
tarvinnut kunnollisesti aloittaakseen, mutta viisikymmentä tuhatta oli
tyhjää parempi. Ja luovutettuaan Leenalle hänen velkansa
suoritukseksi kymmenen tuhatta hän oli vapaa lähtemään
erämaahansa.
 Junassa matkalla Lehviin hänen mieleensä muistui se aika, kun
hän palasi Hankoniemestä kuumeisena, ollen heittelevinään suuria
kiviä. Ne kerääntyivät röykkiöiksi, joita hän pyrki hajoittamaan,
mutta yhä ne vierivät hänen ylitsensä ihmeellisellä tavalla ilmestyen
aina samaan paikkaan, yhä raskaampina, yhä nopeammin ja
uhkaavammin kierien hänen käsistään. Yksitoikkoinen junan kolkotus
tuuditti häntä näissä mietteissä horroksiin, ja entisyys ja sen
tapahtumat kiitivät hänen ohitsensa kuin kuumehoureet. Lehviin
saavuttuaan hän heti aloitti työt, hankki apuväkeä ja kävi itse käsiksi
raatamiseen, jota oli kiihkeästi kaivannut.

Ensimmäisinä viikkoina häntä vaivasi hirveä väsymys, melkeinpä

sairaus. Häntä epäilytti, oliko niinkään viisasta raataa kivien ja hirsien
muokkaamisessa ja oliko ruumiillisen työn jalous niinkään varma,
kuin hän ennen oli uskonut — eikö se ollut tylsistyttävää ja
alentavaa? Mutta vähitellen, ruumiin tottuessa ja karaistuessa,
samalla kuin rakennukset alkoivat nousta, häipyivät sellaiset epäilyt,
ja työn kiireessä ja tärkeydessä hän vietti päivän kerrallaan ja nukkui
yönsä unia näkemättä.

Vuoden kuluttua oli uusi laitos jo käynnissä, ja Uuras pääsi

oikaisemaan selkänsä ja asumaan omassa uudessa rakennuksessa,
jossa oli tilava arkihuone, pari pienempää kamaria, eteinen ja keittiö.

Ulla-muori oli hoitanut poikansa taloutta, sydämessä suru ja

ainainen kalvava huoli siitä, ettei poika kuitenkaan viihtyisi ja että
tämä kaikki oli vain väliaikaista, minkä jälkeen Uuras taas pian palaisi
kaupunkiin asumaan Leenan kanssa. Osaksi hän pahoitteli sitäkin,
ettei Leena tullut miestänsä auttamaan ja jakamaan ilot ja huolet,
niinkuin aviovaimon velvollisuus on.
 Näinä vuosina oli Ulla-muori paljon vanhentunut, tukka
harmaantunut, tuima ilme lauhtunut ja ryhti kumartunut. Ukki
sensijaan pyörähteli entistä ketterämpänä ja laihempana oman
pajansa ja Uuraan "tehtaan" väliä. Hän oli oppinut lukemaan
sanomalehtiä, ja siitä oli koitunut hänelle oikea intohimo.

— No, aina sinulla on nuo kakkulat nenälläsi ja lehti kuin seinä

edessäsi! — tiuskaisi muori kattaessaan pöytää ja kolhaisi ukkoa pois
tieltään.

— Tässä on kirjoitettu pojasta, — härnäsi ukki. Muori kävi

uteliaaksi.

— Mitä ne nyt pojasta?

— Täällä kävi sellainen kirjoitusherra tehtaalla katsomassa, ja

minä sille latelin yhtä ja toista. Ja nyt se on pantu lehteen.

— Sitten se ei mahda olla mitään oikeata, kun sinä pääsit

latelemaan.

— Kuulehan nyt: Tunnettu rakennusmestari Uuras on raivannut

itselleen metsään oikean uutisasutuksen. Metsän sisältä kuuluu
kilkutusta ja kalkutusta, ja mustat naamat vilkkuvat puiden välissä.

Kaikki on kuin amerikalaista. — — Herra Uuras on itse kuin karhu,

pysyy pesässänsä kaiken talvea. Täysin amerikalainen hän on
myöskin työnteossa, käyttää omia kouriaan ja hartioitaan antaen
palttua hienojen herrojen tavoille — — —

— Olethan taaskin syöttänyt ihmisille juttujasi. Tarvitsisit

uuniluutaa paltustasi. Pitäisihän sinun nähdä, että poikaa painaa
rahanpuute.
 — Mihinkä sitä omista nahoistaan menee, ennenkuin on syli maata
sylissä. Kun on ollut niin suuri herra kuin Uuras, niin ei ole hyvä olla
pieni herra, täytyy heittää se herruus tykkänään, muuten ei tule
hyvä.

— Viis minä siitä! On tuota nyt sitten keisari taikka kerjäläinen,

niin määrä sillä pitää olla työllä ja touhullakin.

— Milloin sinä olet nähnyt Uuraan määrää pitävän?

— Missä se poika nyt viipyy? — Ulla-muori tähysti arkihuoneen

laajasta akkunasta konepajalle päin, josta kuului työväen äänekästä
melua.

— Kuuletkos tuota liehumista nyt taas? Mitä ne tahtovat?

— Mene sitä tietämään — paljon palkkaa ja vähän työtä! — vastasi

ukki. — Vaikka eihän ne nyt palkoista. Vallan ne tahtovat!

— Minkä vallan?

— Komennon siellä tehtaalla.

— Kun on tehdas kuin koura, eihän tuossa nyt voi montaa herraa
olla.

— Niin monta kuin siellä mustanaamoja riittää.

— Onko se nyt sitten oikein? Poikahan siinä on enimmän raatanut

ja rahat hankkinut.

— Poika ei voi tehdä kaikkea yksin, ja siksi täytyy antaa osa

apureille.
 — Yksin, kaikkea yksin, niinkuin sinä mukamas omalla rättänälläsi!
— kivahti muori.

— Olkoon vain rättänä, mutta sielläpä ei komennakaan kukaan

muu kuin minä!

— Vastahan se on puolisen vuotta ollut käynnissä ja nyt jo pitäisi

ruveta jakamaan!

— Ruoki sinä vain poikaa ja anna maailman otella. Tee

vaarinkaljaa ja juota sitä muorinkaljana, pane humalaa sekaan, niin
tullaan tuuleen!

Ukki pyöräytti muoria hartioista ja kiirehti ovelle.

— Senkin myllynsiipi! — ärähti muori. Jonkun ajan kuluttua kuului

portailta raskaita askelia.

Uuras oli käynyt kaupungissa tapaamassa Hannulaa kutsuakseen

häntä tehdasta katsomaan, varmasti uskoen, että pankinjohtaja
suostuisi panemaan siihen lisää varoja liikepääomaksi ja
mahdollisesti laajennukseenkin.

Hän heitti lakkinsa eteisen hyllylle ja astui sisään raskaissa

saappaissaan. Kasvot olivat käyneet luiseviksi, entistä laihemmiksi,
mutta katse oli terävämpi. Hän liikkui hitaammin ja rauhallisemmin,
melkein tahdissa, kuin olisi jokin taakka hartioilla sitä vaatinut
tasapainossa pysyäkseen. Pöydän ääreen istuessaan hän kumartui
hiukan, otti leipää hartaana ja hitaasti ja alkoi lujilla leuoillaan ja
hyvillä hampaillaan pureskella perusteellisesti, katseen yhä
miettivänä tuijottaessa yhteen kohtaan.

— Sinä huokaat, mikä on huolena? — kysyi äiti.

 — On asioita ja vastuksia.

— Päivä kerrallaan. Mikä tänään on hätänä?

— Nousee seinä eteeni, ja juuri nyt, kun olen päässyt alkuun ja

tehdas on hiukan tuottanut!

— Olisiko se sitten niin vaarallista, vaikka työväki saisi osuuksia?

Voisithan jäädä johtajaksi.

— Eihän se ole niin yksinkertaista, — huokasi Uuras.

— Onhan tehdas sinun.

— Onhan se. Työni ja parhaat voimani olen siihen haudannut ja

itseni melkein vaivaiseksi raatanut.

— Ihmeitä olet tehnyt, sen lapsikin ymmärtää. Ei vain niin, että

itse työstä kiinni otat ja muita lujemmilla hartioillasi kannat ja
terävämmällä älylläsi harkitset ja sillä herätät muittenkin työnhalun.
Sinä olet oman työsi voimalla pilkkahinnasta nostanut työpajasi
tänne maan kolkkaan. Siihen asti on kaikki hyvää, mutta siinä on
sittenkin vika, — puhui äiti.

— Mikä vika, äiti? — kysyi Uuras pannen arvoa äitinsä sanoihin.

— Tehdas ei ole yksin sinun.

— Ei, minullahan ei ole rahaa, täytyy ottaa muita osakkaiksi.

— Niinkuin raha olisi ihmisen vapauden mitta. Pitäisihän sinun se

jo uskoa kaiken sen jälkeen, mitä olet kokenut rahasta ja
herruudesta. Ei, tässä on suurempi vika.
 — En tahdo arvailla, mikä se on! — huudahti Uuras
kärsimättömänä.

— Sinä et tule tehtaassasi toimeen omin voimin.

— Pitäisikö minun sitten olla käsityöläinen, aivan kuin isä, yksin

takoa pajassani? En luulisi ainakaan vielä siihen tyytyväni. Siinä ei
tunnu olevan järkeä.

— Isäsi ja minun elämäni ei siis ole ollut sinun mielestäsi

järjenmukaista?

— Teille se on ollut oikeaa elämää — — minulle ei, aika on toinen.

Ja sitäpaitsi elämän vaatimukset ovat niin kovin erilaiset.

— Ja loppujen lopuksi kuitenkin samanlaiset, oma pohja ja oma

vapaus, poika. Oma vapaus, se tekee isäsi ja minut rikkaaksi!

He kuulivat ulkoa lähenevää melua ja askeleita, Ulla-muori riensi

akkunaan ja näki työväen marssivan tehtaantietä pitkin.

— Punainen riepu kepin nenässä, totta kai, sehän se pitää aina

olla jossakin roikkumassa ja joukko perässä!

— Joukkovapautta ja joukkovaltaa.

— Joukko-orjuutta! sanon minä. Siellä ei kärsitä tällaisia kuin isäsi

ja minä, vaikka olemmekin työväkeä.

— Eihän toki! — hymähti Uuras.

— Muistatko sinä, kun olit pieni vekara, pyrit aina pitämään

tovereitasi kurissa ja pelmuutit niitä, niin että risat mekoista lohkeili.
Mutta sitten sait kyllä takaisin, tulit kotiin verisenä ja katkerana, olit
häijy ja umpimielinen.

— Muistan kyllä, en mahtunut toisten joukkoon.

— Siinäpä se, poika, et sovi nytkään joukkoon. Olet kuitenkin aina

tupannut sinne ja kompuroinut joukkojen keskellä, komennellut ja
hosunut ja saanut selkääsi. Nyt olet riekaleina, ja näenhän minä,
että sydämestäsi valuu verta. Luovu kerrankin joukoista.

— Vaikeata on luopua, kun yritykseni jää keskeneräiseksi, ja sehän

minua enimmän sisuttaa, se on vasten luontoani ja masentavaa, —
puhui Uuras lakaten syömästä. — Jos tuo joukko olisi vaikka
satapäinen sarvipeto ja sillä olisi leijonan mieli ja ilveksen sisu, niin
totta vieköön olisi riemuni sitä ravistella. Mutta se ei ole yksi, se on
hajallinen, luikerteleva jono, väistyvä ja lähentelevä, säännötön ja
järjetön. Se saartaa minut joka puolelta. Kun olen työni alulle
saanut, rientää se siihen tarttumaan. Se ei sitten enää kysy, mihin
minä kelpaan, se ei odota, kunnes olisin tehnyt työni valmiiksi, se ei
sokeudessaan salli minun edes hyödyttää itseään. Pitäisi käyttää
viekkautta taikka pakkovaltaa sitä ohjatakseen.

He seisoivat akkunassa katsellen ulos.

— Tuolla he nyt estävät viemästä lapioita asemalle. Olisin saanut

niistä rahaa maksaakseni heille palkkoja. Tehtaan he myös sulkivat,
en saa tehdä omaa työtäni omassa pajassani.

— Siinäpä se, mietihän nyt vähän, mikä on järkevämpää. Olet

raatanut, niin että selkäsi on kumara ja ruumiisi kankea, ja
palkkanasi kaikesta siitä on joukon oikut. Eikö isäsi ole kuitenkin
paremmin valinnut, kun on yksin pajassaan pysynyt?
 Samalla saapui ukki touhuissaan kuulustelemaan, kuinka asiat
olivat kaupungissa onnistuneet.

— Huonosti, — vastasi Uuras, — en saanut rahaa.

— Kuinkas nyt sitten palkat maksetaan?

— Odottakoot. Voihan luvata korotusta, jos alkavat töihin mennä.

— Eivät ne siihen tyydy, vaatimukset venyvät kuin pitkä piimä. Ne

tahtovat niitä osuuksia. Anna heidän saada, täytyyhän sinun
kuitenkin jakaa!

— Jakaa, kelle jakaa?

— Ne ryöstävät ja rikkovat, ellet suostu!

— Pääni halkeaa harmista! — huusi Uuras astuen lattialla päätään

pidellen. — Tämä kaikki on niin järjetöntä!

Ukki pyörähti, ja hänenkin terävässä katseessaan oli

neuvottomuutta.

— No, se järki, sinä yrität nykiä ja sysiä ihmisiä kuin näppipajan

puuäijiä. Nykäys, sysäys, ja niiden pitäisi takoa niin riivatusti. Mutta
sitäpä ne ei tee, ellet saa pajaasi rasvatuksi. Ihmiset, katsos,
tahtovat tulla viekoitelluiksi, kuvittele niille jotakin riivatun rikasta ja
rakasta, puhu punaisista mökeistä ja kirjavasta lehmästä, metsistä ja
mannuista ja piru ties mistä, kunhan saat kuuntelemaan ja työtä
tekemään. Älä vain koskaan jyrkästi kiellä äläkä puhu laista ja
esivallasta, se on kuin punaista vaatetta vihaiselle haralle!
 — En minä rupea sellaiseen himphamppuun. Kunhan vain tietäisin,
mitä ihmeitä siellä kaupungissa on tapahtunut!

— Unohdin sanoa sinulle, että posti toi kirjeitä. Tässä ne ovat! —

sanoi Ulla-muori laskien postin pöydälle.

Uuras repäisi kiihkeästi kuoren auki nähdessään Leenan käsialan.

Siinä oli lyhyt ilmoitus, että hän saapuu päiväjunassa rouva Murtolan
kanssa.

— Rouva Murtola ja Leena tulevat tänne. Juna on luonnollisesti jo

saapunut.

Muorille tuli kiire, hän riensi keittiöön hoitamaan emännyyttään, ja

ukki sai tehtäväkseen mennä vieraita vastaan.

Uuras ei päässyt selville, lähtisikö hän itsekin. Hän saisi nyt ensi
kerran nähdä Eliisan sen jälkeen, kun hän kaupungista muutti.
Hänen kuvansa oli toisinaan väikkynyt yksinäisen miehen mielessä
pitkinä talvisina puhteina, kun hän lomahetkinään
vastavalmistuneessa kodissaan veisteli itselleen huonekaluja, mutta
siihen kuvaan liittyi niin paljon muita muistoja eletystä entisyydestä.
Ja unettomina öinä, kun miehen vaistot heräsivät vaatien tyydytystä,
hän kaipasi sitä ainoata naista, joka oli ollut ja oli hänen vaimonsa.
Ero oli opettanut hänelle hyvin paljon, ja nyt hän näki selvästi kuin
kaukoputkella katsoen Leenan hyvät ominaisuudet: suuren kyvyn
aina sovittaa niin, että hänen omat työnsä ja aikomuksensa olivat
vain Uurasta varten, hänen huvinsa, kotikutsut, harrastukset, vieläpä
pukukin olivat aina saaneet tarkoituksensa Uuraasta. Hän muisteli
nyt tuhansia pieniä yksityisseikkoja, joilla Leena niin hyvin osasi
viehättää ympäristöään, ja näki sen kaiken tarkoittaneen itseään ja
vasta hyljättynä ja syrjään sysättynä joutuneen vieraiden hyväksi.
Leenan täytyi palvella, viehättää ja huolehtia muista ihmisistä. Se oli
hänen luonteensa mukaista.

Sen Uuras nyt vasta luuli ymmärtävänsä, ja samalla oman

syyllisyyden tunto teki hänet araksi lähestymään vaimoaan. Hän ei
tahtonut ottaa vastaan uhrauksia, kaikkein vähimmin pyytää Leenaa
muuttamaan perin vaatimattomaan asuntoonsa sen jälkeen, mitä
itse oli sanonut erosta ja halustaan elää yksin erämaassa. Mutta nyt,
kun Leena ensi kertaa tuli omasta aloitteestaan, tajusi Uuras
kaipuunsa ja salaisten muistojensa kasvaneen valtavaksi tunteeksi,
jolle hän ei uskaltanut antaa mitään nimeä.

Eliisa saapui yksin edellä valmistaakseen Uurasta ja kertoakseen,

mitä ei Leena itse voinut kertoa. Hän ilmestyi ovelle onnea ja
kauneutta säteillen ikäänkuin kasvaneena ja vapautuneena uudeksi
ihmiseksi.

— Tuon teille kauniin päivän, herra Uuras! — sanoi hän astuen

huoneeseen ja ojentaen molemmat kätensä.

— Olette varmaan kasvanut, — sanoi Uuras hellittämättä

katsettaan valoisasta vieraastaan.

— Olen kai hiukan ihmistynyt, sellaista se onni tekee! — sanoi

Eliisa nauraen.

— Tosiaan, onnella täytyy olla teidän muotonne.

— Niin, minusta on tullut tyhjäntoimittaja, ehkä se onni johtuu

siitä. Mutta te olette totisesti pitänyt sananne, ja teillä on koti ja paja
erämaassa. Ihanaa, kerrassaan ihanaa!
 — Teillä kuuluu olevan myöskin huvila. Eikö se sentään ole
kauniimpi kuin tämä? — kysyi Uuras.

— Meillä on pieni maapalsta, puutarhaa, kanoja — ja muita

eläimiä.
Minäkin keksin olevani koti-ihminen!

— Hyvä on hyvä kaikkeen!

— Voi, tietäisittepä, kuinka me olemme tänne ikävöineet ja teistä

puhuneet. Leena vaan ei ole tahtonut tulla ennemmin.

— Täällä on perin köyhää Leenalle, — sanoi Uuras kääntyen

poispäin.

— Voi, ei sen vuoksi, itsensä vuoksi hän ei tahtonut. Sanoi

kurittavansa itseään ja kasvattavansa.

— Entä nyt, tahtooko hän — —?

Eliisa huomasi Uuraan kiihkeästi haluavan tietää syyn heidän

tuloonsa.

— On eräs syy, joka nyt lopultakin riennätti tuloamme.

Pankinjohtaja
Hannula oli teidän osakkaananne tehtaassa.

— On kylläkin, hänen osuutensa on viisikymmentä tuhatta.

— Hannula on myynyt osuutensa Forsille.

Uuras hätkähti jääden ääneti katselemaan Eliisaa.

 — Niin, hänelle oli kerrottu valheellisia juttuja teistä ja Leenasta,
— selitti nuori rouva punastuen tuskallisesti, niin että kyyneleet
nousivat hänen silmiinsä.

— Mitä juttuja, sanokaa toki!

— Arvasimmehan sen, kukaan ei ole uskaltanut sanoa sitä teille.

— Puhukaa!

— Se on niin kiusallista.

— Kas niin, vanhan hyvän toveruuden vuoksi!

— Niin, sentähden tulinkin edellä. Kaupungissa puhutaan ja

uskotaan aivan yleisesti, että te olette Leenan kautta ottanut
käsilainoja, joita ei voi todistaa saaduiksi eikä siis muka
maksettukaan.

Uuras tuijotti nuoreen rouvaan kuin jähmettynyt.

— Leena oli tulemaisillaan hulluksi. Hän puhui, todisteli, vakuutti,

mietti päiväkaudet samaa asiaa, pelkäsi ihmisiä ja syytti itseään.
Teistä hän puhuu aina sydäntäsärkevällä hellyydellä ja syyttää
Forsia.

— Minä annoin Leenalle kymmenentuhatta, jotka hän oli velkaa

Forsille. Onko Leenalla kuitti?

— On kyllä!

— Onko varmaa, ettei Leena ole ottanut muita lainoja?

— Onhan se toki varmaa eikä kukaan olekaan velkonut.

 Uuraan viha oli vähitellen noussut ylivoimaiseksi. Hän löi kättään
pöytään.

— Konnamaista, ne koirat! — huusi hän samalla tavoittaen

päätään. — Minun pääni, minun pääni! — ja hän kulki edestakaisin
lattialla unohtaen vieraansa suuressa tuskassaan.

— Luulimme kaikki, että Leena sairastuisi, mutta sitten keksimme

keinon. Eräs ystävä kutsui illalliselle meidät ja Forsin myöskin.
Arvasimme oikein, Fors otti puheeksi teidän asianne sanoen kuin
ohimennen, että te olitte jättänyt Leenan puille paljaille. Silloin Leena
ponnahti ylös, heitti ruokaliinan vasten miehen kasvoja ja paljasti
hänen ilkeät aikeensa kertoen ottamastaan ja maksamastaan
lainasta, Forsin kosinnasta ja halpamaisesta kostosta, kun se ei
onnistunut, ja Forsin oli pakko poistua seurasta!

— Tämä menee tosiaan yli kaiken ymmärryksen!

— Ja nyt Fors on ostanut osuuden tehtaaseen. Voitteko käsittää,

minkä vuoksi?

— En tosiaankaan, en!

— Mieheni on puhunut Hannulan kanssa, ja Fors kuuluu

uskotelleen pankinjohtajalle, että hän tahtoo auttaa teitä saamaan
hyvän maineenne takaisin ja tukea tehdasta.

— Ja se yksioikoinen Hannula uskoo kaikkea.

— Nyt Fors kuuluu tulevan tänne tarkastamaan tehdasta, ja Leena

tahtoo puhutella teitä sitä ennen.
 — Kylläpä kestää, se roisto — onpa sillä sisua! — huudahteli Uuras
pääsemättä tasapainoon.

Hän oli pörröttänyt tukkansa käsin päätänsä pidellen, ja katse

hurjistuneena hän oli peloittava jäntterässä rotevuudessaan, selkä
hiukan kumarana ja suuret kädet ilmaa hapuilevina.

— Näkemiin, herra Uuras, nyt menen noutamaan Leenaa. Hän

odottaa
Ulla-muorin luona. Näkemiin!

— Näkemiin! — mörähti Uuras istuutuen penkille uupuneena ja

epätoivoisena.

Mutta se päivä oli nyt kerta kaikkiaan myrskyn päivä, eikä hän
ollut istunut viittä minuuttia yksin, kun työmiehet tulivat
huoneeseen.

— Olemme nyt neuvotelleet, — sanoi yksi miehistä.

Uuras nosti päätään istuessaan kumarassa.

— Se on sillä tavalla kuin mestari tietää, että olemme sijoittuneet

tänne elämään ja asumaan, mutta kun meikäläisellä on aina se
uloskäsky ovenvartijana, niin meinattiin, että —

— Se on päätös! — puuttui toinen kiivaampi puheeseen. —

Tyydymme kohtuullisiin palkkoihin sen mukaan kuin liike kannattaa,
mutta tahdomme osuuksia tehtaaseen!

— Mutta ellen minä voi suostua, — äännähti Uuras.

— No sitten kai se on tykkänään tenä tässä tehtaassa!

 — Niin, miten?

— Miksi mestari kyselee? Se on vanha tahti, taistelua vain, ja

meillä on valta ja voima panna kovat, ellei hyvällä hellitetä.

— Tiedän, tiedän, mutta tällä kertaa ei minulla ole aikaa

neuvotella kanssanne. Rouvani on juuri saapunut kaupungista
tärkeässä ja kiireellisessä asiassa. Myöhemmin neuvottelemme.

Miehet katselivat toisiaan hiukan empien, mutta Uuraan ulkomuoto

puhui heille kylliksi, ja he poistuivat ilman muuta.

Hetken kuluttua astui Leena huoneeseen.

He olivat kaupungissa tavanneet toisensa selvitellessään yhteisiä

asioita eikä varsinaisesta avioerosta oltu puhuttu sen koommin, kun
Uuras oli siirtynyt pois kaupungista.

Uuras hämmästyi nähdessään Leenan tuskan murtamana,

vanhentuneena ja katkerana. Ja Leena puolestaan sai kyyneleet
silmiinsä katsellessaan Uuraan liian aikaisin kumartunutta selkää ja
harmaantunutta tukkaa.

— Rakas Uuras, — sanoi Leena ojentaen kätensä ja istuutui

miehensä viereen penkille. — Eliisa jo kertoi sinulle — —

— Eliisa, niin, se on tukala asia, — sanoi Uuras, joka hetkeksi oli

unohtanut kaiken muun kiintyessään katselemaan vaimoaan.

— Fors on matkalla tänne, mutta minä tahdoin päästä ennen

häntä. Hän tekeytyy ystäväksi ja tarjoo apua. Saat nähdä!

— Mistä sinä sen tiedät?

 — Hannulalta. Ole varuillasi!

— Ennen minä kuolen nälkään kuin rupean sen miehen kanssa

asioihin, hyi hitto! Jos hän tulee tänne rettelöimään, heitän hänet
ovesta pellolle!

— Tuolla hän tulee miesjoukon saattamana. Minä menen tuonne

sivuhuoneeseen. Tahdon kuulla, mitä hän sinulle sanoo, ja sitten
vasta vetää hänet kireälle.

Leena pujahti kamariin, ja Fors astui sisään tapansa mukaan

melkein keikarimaisesti puettuna, toisessa kädessä keppi, toisessa
hattu.

— Päivää, Uuras, nyt on lämmin päivä, — ja hän läheni ojentaen

kättä, mutta Uuras ei ollut huomaavinaan.

— Kaikkein vähimmän olen odottanut sinua tänne yksinäiseen

maan kolkkaan.

— Tätä ei nyt enää voi sanoa kolkaksi eikä liioin yksinäiseksi. Sinä
olet tehnyt täällä aivan ihmeitä. Tehdas tuossa, niin että jollen sinua
tuntisi, en uskoisi, että se on vuodessa noussut ja sellaisella
naurettavan pienellä pääomalla. Sinullahan oli vain viisikymmentä
tuhatta. Satatuhatta sen olisi vähintään pitänyt maksaa.

— Kuulin sinun ostaneen Hannulalta osuuden.

— Niin, ja voit uskoa, että sain pulittaa enemmän kuin nimellisen

määrän.

— Liike menee huonosti, työväki rettelöi, — sanoi Uuras.

 — Kun alamme yhdessä ja minä hankin pääomaa, tulee uusi
vauhti.

— Minä en suostu sinun kanssasi jatkamaan, — sanoi Uuras niin

tyynesti kuin taisi.

— Siinä sinä teet väärin. Tiedäthän, että Hillin menestys on

riippunut minusta ja minun pienestä kyvystäni asioissa, — ja Fors
nauroi kettumaisesti, suutaan maiskauttaen.

— En rupea sinun kanssasi yhteistyöhön, sen jo sanoin, ja jos sinä

täällä rupeat määräilemään ja valtaasi käyttämään, ajatan sinut pois
työrauhan rikkojana! — puhui Uuras voimatta hillitä paisuvaa
vihaansa.

— Viisaammin tekisit, jos kuitenkin hyvällä suostuisit. Tahtoisin

muun muassa näyttää Leena-rouvalle, ettei meitä miehiä niin vain
nolata. Hän on vaarallinen nainen. Sinun maineesi hän on saattanut
epäilyksen alaiseksi eikä paljoa puutu, etten minäkin joutunut saman
kohtalon uhriksi.

Tuskin hän oli sen sanonut, kun Leena astui huoneeseen ja Fors
kävi aivan harmaaksi kasvoiltaan.

— Noo, hyvää päivää, herra pormestari, teidän käynnillänne

näyttää olevan hyvin pätevät syyt, ja puheestanne päättäen on
olemassa asianhaaroja, joiden takia mieheni tehtaan osuus on
käynyt teille hyvin halutuksi tavaraksi. Pahaksi onneksi te erehdytte
kaupassa, joka on hyvin uskallettu, ja samoin siinä perusteessakin,
miksi sen teitte.
 Leena venytti sanojaan voittaakseen itsensä ja hillitäkseen
sydämensä rajuja lyöntejä, ennenkuin tarttui itse pääasiaan. Hän
tiesi kyllä, kuinka vaarallinen ja ovela Fors oli tällaisissa asioissa, ja
tahtoi saada hänet ansaan.

— Rouva puhuu arvoituksia.

— Te sanoitte miehelleni, että minä olen vaarallinen nainen, ja

lisäsitte siihen selityksen. Herra pormestari, olen jo kerran heittänyt
tämän syytöksenne sille, jolle se kuuluu, teille itsellenne. Se ei näytä
riittävän. Te olette myöskin syyttänyt minua eräästä teosta Hannulan
ja erään toisen henkilön läsnäollessa. Tahdotteko, että minä vedän
teidät oikeuteen siitä syytöksestä?

— Hyvä rouva, te ette ole suinkaan terve.

— Täydellisesti, tahdotteko?

— Uuras, ole hyvä ja pyydä rouvaasi poistumaan. Hän häiritsee

meidän sopimustamme liikeasioissa ja — —

— En suinkaan, — sanoi Uuras, — nyt on kysymys meistä

molemmista, ja ellet tosiaan tahdo, että vedämme sinut oikeuteen
parjauksesta ja väärästä syytöksestä, josta minun kunniani ja
menestykseni riippuu — —

— Niin vaadimme, että luovutatte osuutenne Uuraalle taikka

hänen määräämälleen henkilölle siitä hinnasta, jonka itse olette
maksanut, — lisäsi Leena.

— Tämähän on mieletöntä!
 — Ei ollenkaan, tuossa on paperia ja kynä. Olkaa hyvä, herra
pormestari, mitä pikemmin sen teette, sitä parempi itsellenne!

Leenan silmät leimusivat, ja ääni vapisi, mutta hän hymyili puhuen

niin hillitysti kuin olisi lausunut herttaisimpia kohteliaisuuksia.

Fors väänteli itseään, ravisti päätään, tekeytyi uhriksi.

— Te naiset, te naiset, tämä näyttää olevan Leena-rouvalle

erikoisesti arka kysymys. No niin, olkoon menneeksi, mutta sillä
ehdolla, että minä itse saan määrätä, kelle osuuteni siirrän. Minä
luovutan koko saatavani työväelle viiden sadan markan suuruisina
osuuksina, joista maksetaan sekä vuotuinen korko että liikkeen
tuottama voitto-osinko, ja kullakin osuudella on yksi ääni yhtiön
kokouksissa. Osuuksia voidaan siirtää ainoastaan liikkeeseen
kuuluville tai liittyville, ja niistä saa omistaja ja sitten hänen leskensä
kuolemaansa saakka koron ja voitto-osingon, samoin kuin myös
alaikäiset lapset, vaikkeivät kuuluisi työväkeen. Muutoin joutuu osake
tehtaan lunastettavaksi nimellisarvosta ja myydään uusille työläisille.
Tämän sopimuksen kirjoitan tässä valmiiksi.

Forsin kirjoittaessa seisoivat Uuras ja Leena hämmästyneinä

toisiinsa katsoen. Uuras kuuli sanat, mutta niiden kantavuus ei ensi
tuokiossa hänelle selvinnyt.

— Toivottavasti nyt voimme sopia, — sanoi Fors hymyillen, kun oli

saanut asiakirjan valmiiksi, ja tarjosi Leena-rouvalle kättä.

Leena empi, hänen vastenmielisyytensä ja vihansa tuota miestä

kohtaan oli suuri, mutta hän ojensi kuitenkin kätensä tajuamatta ja
uskomatta Forsin tarkoitusta.
 — Tapani ei ole jättää mitään kesken, kun asia on päätetty, —
jatkoi Fors kätellen Uurasta. — Sinun oma osuutesi on ainakin
samansuuruinen kuin mitä työväki koskaan tulee saamaan, eikä
tehtaan tarvitse joutua vaaraan.

— Se on minun asiani, — murahti Uuras.

— Rouva hyvä, — jatkoi Fors yhä kaksimielisesti hymyillen, — me

olemme keskenämme pelanneet misääriä koko ikämme, nyt on aika
antaa korteille oikea arvo. Olen nyt jakanut pelin hyvin
riidanhaluiselle joukolle, mutta Uurashan on tottunut rimpuilemaan
ja tuntee silloin vasta täysin elävänsä, kun saa miehiään rinnuksista
ravistella.

— Käsitämme kyllä, että herra pormestari on heittänyt tähän

pieneen piiriimme riitakapulan, — sanoi Leena.

Pormestari Fors nauroi:

— Ei suinkaan meistä kukaan usko, että minä olen sosialisti ja

maailmanparantaja. Mitä tein, tapahtui sen vuoksi, että tahdon
todistaa tuollaisen houreen kestämättömyyden. Vuoden päästä, — —
no, sehän nähdään. Muuten pyydän, ettei minua mainita tämän
asian yhteydessä.

Hän hyvästeli ja poistui nopeasti. Leena ja Uuras katsoivat

toisiinsa.

— Ellei asia olisi minulle vastenmielinen, tahtoisin nauraa, — sanoi

Leena. — Fors on aina kaltaisensa, ensin houkuttelee uskomaan
itseensä ja menettelee kuitenkin melkein konnamaisesti, mutta kun
kireälle pannaan, yltyy suurenmoiseksi. Muistathan kai, kuinka minä
kerran taivutin hänet sinulle takuuseen? Se oli ennen meidän
naimisiinmenoamme.

— Kyllä minä sen muistan, — sanoi Uuras painavasti.

— Hän oli silloin uskotellut ja vakuutellut muutamille nuorille

ystävilleni ja ihailijoilleni, että minä olen lemmenhaluinen keimailija,
jonka sanaan ei saisi luottaa. Se tuotiin minulle juorupuheena, ja
minä arvasin heti, mistä se oli lähtenyt. Mietin vain, kuinka parhaiten
voisin sitä käyttää hyväkseni, ja silloin tulit sinä. Forsin sain
taipumaan sillä uhalla, että minä muuten tekisin hänen elämänsä
kaupungissa sangen kirpeläksi, hän kun on hirveän arka yleisestä
mielipiteestä.

He vaikenivat kumpikin, ja se kysymys, joka oli kaikkein ensin

ratkaistava, teki heidät aroiksi. Uuras tunsi ensi kertaa elämässään
ujostelevansa vaimoaan, ja Leenan sydän löi rajusti, peläten
ilmaisevänsä, kuinka palavasti hän halusi jälleen päästä miehestään
huolehtimaan.

— Uuras, — sanoi Leena viimein arasti. — Täällä on niin somaa ja

kodikasta.

— Se on sentään liian pientä ja ahdasta sinulle.

— Älä sano, tiedäthän — —!

Hänen äänensä ilmaisi Uuraalle kaikki, vaikka katse olikin maahan

luotuna, ja hän tarttui Leenan käteen. He katsoivat toisiinsa ja
vaipuivat pitkään syleilyyn.

Leena jäi miehensä uuteen kotiin.

XXVI.

— Eikö totta, Uuras, — sanoi Leena heidän istuessaan kahden

arkihuoneen pöydän ääressä aamukahvilla, — meidän olisi heti
naimisiin mentyämme pitänyt muuttaa tänne? Täällähän on oikea
rauhan paratiisi.

— On, — myönsi Uuras, — hyvin se nyt tarvitaankin. Ilman sinua

en enää olisi jaksanut. Voimani ovat uupuneet.

Hän oli harvasanainen, aivan kuin jokainen lause olisi tuottanut

ponnistuksia, joita piti karttaa.

Hitain ja painavin askelin hän liikkui tehtaalla ja kodissa aina

miettivänä ja vakavana.

— Sinäkö uupunut? Ei, ystäväni ja jättiläiseni, et sinä tiedäkään,

mitä väsymys on! — vakuutteli Leena pelko sydämessä, että Uuras
sittenkin oli oikeassa, kun hän nyt oli niin toisenlainen kuin ennen.

Tehdas näytti menestyvän hyvin, ja työväki oli rauhoittunut sen

jälkeen, kun Uuras oli jakanut viidelle perheelliselle kullekin yhden
osuuden. Toiset, jotka eivät jaksaneet lunastaa osuutta, olivat
tyytymättömiä. Tehtaan osakkaat pitivät heitä silmällä, ja Uuras jäi
hiukan syrjään kiistoista.

Vain Leena tiesi, kuinka vastenmielistä Uuraalle oli luopua

yksinvaltiudestaan tehtaalla. Ja tiukemmin kuin ennen hän nyt valvoi
töitä ja moitti väkeä pienimmästäkin virheestä ja laiminlyönnistä.
Leena yritti aina lieventää hänen ankaraa arvosteluaan, ja hänen
onnistui monet kerrat estää liikanainen ankaruus, joka vivahti vihalle.

— Nyt sitä ollaan jotakin olevinaan! — sanoi Uuras. — Kun on

viidensadan osuus taskussa, niin mennään tupakoimaan kesken
kiireellisen työn. Ja jos muistuttaa, kuulee kyllä, että omanihan on
vahinko. Työmies on työmies eikä työtä tee, ellei ole piiska selässä!
— puhui Uuras tahallaan liioitellen.

— Voi sinua, parantumaton porvari! — pilaili Leena. — Tingi

pikkusen, niin pääset vähemmällä!

— On niitä tarpeeksi, jota tinkivät. Minä en ole siihen luotu. Niin

kauan kuin henki keuhkoissa pihisee, saavat he kuulla kunniansa
minun alueellani, ja niin kauan kuin käteni nousee, näytän heille
työn tahtia, ja katsokoot silloin luitansa, että ne kestävät, ja elleivät
kestä, niin murtukoot, minusta se on yks'kaikki. Ei heistä kukaan
minuakaan säästä.

— Eihän elämä ole pelkkää työntekoa, — uskalsi Leena

puolustella.

— Mitä enemmän työtä tekee, sitä parempi. Työssä on iloa ja

nautintoa.
Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.

More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge

connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.

Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and

personal growth every day!

testbankmall.com