Download the full version and explore a variety of test banks

or solution manuals at https://testbankpack.com

Solution Manual for C++ Programming From Problem

Analysis to Program Design 6th Edition by Malik
ISBN 1133626386 9781133626381

_____ Follow the link below to get your download now _____

http://testbankpack.com/download/solution-manual-for-c-
programming-from-problem-analysis-to-program-design-6th-
edition-by-malik-isbn-1133626386-9781133626381/

Access testbankpack.com now to download high-quality

test banks or solution manuals
We have selected some products that you may be interested in
Click the link to download now or visit testbankpack.com
for more options!.

Test bank for C++ Programming From Problem Analysis to

Program Design 6th Edition by Malik ISBN 1133626386
9781133626381
http://testbankpack.com/download/test-bank-for-c-programming-from-
problem-analysis-to-program-design-6th-edition-by-malik-
isbn-1133626386-9781133626381/

Solution Manual for C++ Programming From Problem Analysis

to Program Design 8th Edition by Malik ISBN 9781337102087

http://testbankpack.com/download/solution-manual-for-c-programming-
from-problem-analysis-to-program-design-8th-edition-by-malik-
isbn-9781337102087/

Test bank for C++ Programming From Problem Analysis to

Program Design 8th Edition by Malik ISBN 9781337102087

http://testbankpack.com/download/test-bank-for-c-programming-from-
problem-analysis-to-program-design-8th-edition-by-malik-
isbn-9781337102087/

Solution Manual for Organizational Behavior Emerging

Knowledge Global Reality 7th Edition McShane Glinow
0077862589 9780077862589
http://testbankpack.com/download/solution-manual-for-organizational-
behavior-emerging-knowledge-global-reality-7th-edition-mcshane-
glinow-0077862589-9780077862589/
Test Bank for Animal Diversity 7th Edition Hickman Roberts
Keen Larson Eisenhour 0073524255 9780073524252

http://testbankpack.com/download/test-bank-for-animal-diversity-7th-
edition-hickman-roberts-keen-larson-
eisenhour-0073524255-9780073524252/

Solution Manual for Experience Sociology 3rd Edition by

Croteau Hoynes ISBN 1259921662 9781259405235

http://testbankpack.com/download/solution-manual-for-experience-
sociology-3rd-edition-by-croteau-hoynes-isbn-1259921662-9781259405235/

Solution Manual for Marriages and Familes 8th Edition

Benokraitis 0205918190 9780205918195

http://testbankpack.com/download/solution-manual-for-marriages-and-
familes-8th-edition-benokraitis-0205918190-9780205918195/

Solution Manual for Financial Reporting and Analysis 6th

Edition by Revsine Collins Johnson Mittelstaedt and Soffer
ISBN 0078025672 9780078025679
http://testbankpack.com/download/solution-manual-for-financial-
reporting-and-analysis-6th-edition-by-revsine-collins-johnson-
mittelstaedt-and-soffer-isbn-0078025672-9780078025679/

Solution Manual for ETHICS 1st Edition by Camp ISBN

1133308910 9781133308911

http://testbankpack.com/download/solution-manual-for-ethics-1st-
edition-by-camp-isbn-1133308910-9781133308911/
Solution Manual for Human Anatomy 8th Edition Marieb
Wilhelm Mallatt 0134243811 9780134243818

http://testbankpack.com/download/solution-manual-for-human-
anatomy-8th-edition-marieb-wilhelm-mallatt-0134243811-9780134243818/
 Full link download C++ Programming From Problem
Analysis to Program Design 6th Edition by Malik
Test bank:
https://testbankpack.com/p/test-bank-for-c-programming-from-
problem-analysis-to-program-design-6th-edition-by-malik-isbn-
1133626386-9781133626381/

Solution manual: https://testbankpack.com/p/solution-

manual-for-c-programming-from-problem-analysis-to-
program-design-6th-edition-by-malik-isbn-1133626386-
9781133626381/

Chapter 1

1. a. false; b. false; c. true; d. false; e. false; f; false; g. false; h. true; i. true; j. false; k. true; l. false
2. The basic commands that a computer performs are input (get data), output (display result), storage, and
performance of arithmetic and logical operations
3. Central processing unit (CPU), main memory (MM), and input/output devices.
4. Secondary storage permanently stores programs and data.
5. An operating system monitors the overall activity of the computer and provides services. Some of these services
include memory management, input/output activities, and storage management.
6. The two types of programs are system programs and application programs.
7. In machine language the programs are written using the binary codes while in high-level language the program
are closer to the natural language. For execution, a high-level language program is translated into the machine
language while a machine language need not be translated into any other language.
8. A program written in a high-level language is called a source program.
9. Because the computer cannot directly execute instructions written in a high-level language, a compiler is needed
to translate a program written in high-level language into machine code.
10. A compiler reports syntax errors.
11. Every computer directly understands its own machine language. Therefore, for the computer to execute a
program written in a high-level language, the high-level language program must be translated into the
computer’s machine language.
12. Instructions in a high-level language are closer to a natural language, such as English, and therefore are easier to
understand and learn than machine language.
13. In linking an object program is combined with other programs in the library, used in the program, to create the
executable code.
14. A well-analyzed problem leads to a well-designed algorithm. Moreover, a program that is well analyzed is
easier to modify as well as spot and fix errors.
15. To find the weighted average of the four test scores, first you need to know each test score and its weight. Next,
you multiply each test score with its weight, and then add these numbers to get the average. Therefore,
1. Get testScore1, weightTestScore1
2. Get testScore2, weightTestScore2
3. Get testScore3, weightTestScore3
4. Get testScore4, weightTestScore4
5. weightedAverage = testScore1 * weightTestScore1 +
testScore2 * weightTestScore2 +
testScore3 * weightTestScore3 +
testScore4 * weightTestScore4;
16. a. Get quarters
b. Get dimes
c. Get nickels
d. Get pennies
e. changeInPennies = quarters * 25 + dimes * 10 + nickels * 5
+ pennies
17. To find the price per square inch, first we need to find the area of the pizza. Then we divide the price of the
pizza by the area of the pizza. Let radius denote the radius and area denote the area of the circle, and
price denote the price of pizza. Also, let pricePerSquareInch denote the price per square inch.
a. Get radius
b. area = π * radius * radius
c. Get price
d. pricePerSquareInch = price / area
18. To calculate the selling price of an item, we need to know the original price (the price the store pays to buy) of
the item. We can then the use the following formula to find the selling price:
sellingPrice = (originalPrice + originalPrice × 0.80) × 0.90
The algorithm is as follows:
a. Get originalPrice
b. Calculate the sellingPrice using the formula:
sellingPrice = (originalPrice + originalPrice × 0.80) × 0.90
The information needed to calculate the selling price is the original price and the marked-up percentage.
19. To calculate the area of a triangle using the given formula, we need to know the lengths of the sides―a, b, and
c―of the triangle. Next, we calculate s using the formula:
s = (1/2)(a + b + c)
 and then calculate the area using the formula:
area = sqrt(s(s-a)(s-b)(s-c))
where sqrt denotes the square root.
The algorithm, therefore, is:
a. Get a, b, c
b. s = (1/2)(a + b + c)
c. area = sqrt(s(s-a)(s-b)(s-c))
The information needed to calculate the area of the triangle is the lengths of the sides of the triangle.
20. Suppose that billingAmount denotes the total billing amount, numOfItemsOrdered denotes the
number of items ordered, shippingAndHandlingFee denotes the shipping and handling fee, and price
denotes the price of an item. The following algorithm computes and outputs the billing amount.
a. Enter the number of items bought.
b. Get numOfItemsOrdered
c. billingAmount = 0.0;
d. shippingAndHandlingFee = 0.0;
e. Repeat the following for each item bought.
i. Enter the price of the item
ii. Get price
iii. billingAmount = billingAmount + price;
f. if billingAmount < 200
shippingAndHandlingFee = 10 * numOfItemsOrdered;
g. billingAmount = billingAmount + shippingAndHandlingFee
i. Print billingAmount
21. Suppose that numOfPages denoes the number of pages to be faxed and billingAmount denotes the
total charges for the pages faxed. To calculate the total charges, you need to know the number of pages faxed.
If numOfPages is less than or equal to ten, the billing amount is services charges plus (numOfPages ×
0.20); otherwise, billing amount is service charges plus 10 × 0.20 plus (numOfPages - 10) × 0.10.
That is,
You can now write the algorithm as follows:
a. Get numOfPages.
b. Calculate billing amount using the formula:
if (numOfPages is less than or equal to 10)
billingAmount = 3.00 + (numOfPages × 0.20);
otherwise
billingAmount = 3.00 + 10 × 0.20 + (numOfPages - 10) × 0.10;
22. Suppose amountWithdrawn denotes the amount to be withdrawn, serviceCharge denotes the
service charges, if any, and accountBalance denotes the total money in the account.
You can now write the algorithm as follows:
 a. Get amountWithdrawn.
b. if amountWithdrawn > 500
Print "The maximum amount that can be drawn is $500"
otherwise (if accountBalance <= 0)
Print "Account balance is <= 0. You cannot withdraw any money. "
Otherwise
{
if (amountWithdrawn > accountBalance)
{
Print "Insufficient balance. If you withdraw, services charges
will be $25.00. Select Yes/No."

if (Yes)
{
if (amountWithdrawn > 300)
serviceCharge = (amountWithdrawn – 300) * 0.04;
otherwise
serviceCharge = 0;

accountBalance = accountBalance – amountWithdrawn

- serviceCharge – 25;
Print "Collect your money. "
}
}
othwewise
{
if (amountWithdrawn > 300)
serviceCharge = (amountWithdrawn – 300) * 0.04;
otherwise
serviceCharge = 0;

accountBalance = accountBalance – amountWithdrawn

- serviceCharge;
Print "Collect your money."
}
23. Suppose averageTestScore denotes the average test score, highestScore denotes the highest
test score, testScore denotes a test score, sum denote the sum of all the test scores, and count
denotes the number of students in class, and studentName denotes the name of a student.
a. First you design an algorithm to find the average test score. To find the average test score, first you need to
count the number of students in the class and add the test score of each student. You then divide the sum by
count to find the average test score. The algorithm to find the average test score is as follows:
i. Set sum and count to 0.
ii. Repeat the following for each student in class.
1. Get testScore
2. Increment count and update the value of sum by adding the current test score to
sum. iii. Use the following formula to find the average test score.
 if (count is 0)
averageTestScore = 0;
otherwise
averageTestScore = sum / count;
b. The following algorithm determines and prints the names of all the students whose test score is below the
average test score.
Repeat the following for each student in class:
i. Get studentName and testScore
ii.
if (testScore is less than averageTestScore)
print studentName
c. The following algorithm determines and highest test score
i. Get first student’s test score and call it highestTestScore.
ii. Repeat the following for each of the remaining student in class
1. Get testScore
2.
if (testScore is greater than highestTestScore)
highestTestScore = testScore;

d. To print the names of all the students whose test score is the same as the highest test score, compare the test
score of each student with the highest test score and if they are equal print the name. The following
algorithm accomplishes this
Repeat the following for each student in class:
i. Get studentName and testScore
ii.
if (testScore is equal to highestTestScore)
print studentName

You can use the solutions of the subproblems obtained in parts a to d to design the main algorithm as follows:
1. Use the algorithm in part a to find the average test score.
2. Use the algorithm in part b to print the names of all the students whose score is below the average test
score.
3. Use the algorithm in part c to find the highest test score.
4. Use the algorithm in part d to print the names of all the students whose test score is the same as the highest
test score
Chapter 2

1. a. false; b. false; c. false; d. true; e. true; f. false; g. true; h. true; i. false; j. true; k. false
2. a, b, d, e, j
3. b, d, e
4. A keyword is a reserved word and is defined by the system. A keyword cannot be redefined in a program. A
user-defined identifier can be redefined.
5. The identifiers firstName and FirstName are not the same. C++ is case sensitive. The first letter of
firstName is lowercase f while the first character of FirstName is uppercase F. So these identifiers
are different
6 a. 7
b. 3
c. 3
d. -2
e. 4.4
f. 25.5
g. 26
h. 21.75
7. a. 3
b. Not possible. Both the operands of the operator % must be integers. Because the second operand, w, is
a floating-point value, the expression is invalid.
c. Not possible. Both the operands of the operator % must be integers. Because the first operand, which is y +
w, is a floating-point value, the expression is invalid .
d. 38.5
e. 1
f. 2
g. 2
h. 420.0
8. a, b, c, e, i, j, and k are valid;
d, f, and g are invalid because the left side of an expression must be a variable. h is invalid because the
operands of the mod operator must be integers.
9. 7
10. Variable declarations in Lines 2, 4, 5 and 6 are correct.
Variable declaration in Line 1 is incorrect because the left side of the assignment operator must be a variable,
and the data type of the variable must be specified. A correct declaration is:
int age = 55; //Line 1
The variable declaration in Line 3 is incorrect because strings are enclosed in double quotation marks, and the
semicolon at the end of the statement is missing.
string message = "First test is on Monday"; //Line 3
11. a and c are valid
12. a. int x, y;
x = 25;
y = 18;
b. int temp = 10;
char ch = 'A';
c. x = x + 5;
d. double payRate = 12.5;
e. tempNum = firstNum;
f. temp = x;
x = y;
y = temp;
g. cout << x << " " << y << " " << x + 12 / y - 18 << endl;
h. char grade = 'A';
i. int num1, num2, num3, num4;
j. x = static_cast<int>(z + 0.5);
13. a. 32 * a + b
b. '8'
c. "Julie Nelson"
d. (b * b – 4 * a * c) / (2 * a)
e. (a + b) / c * (e * f) – g * h
f. (–b + (b * b – 4 * a * c)) / (2 * a)
14. x = 6
y = 29
z = 3
w = -10
15. x = 28
y = 35
z = 1
w = 22.00
t = 6.5
16. a. x = 2, y = 5, z = 6
b. x + y = 7
c. Sum of 2 and 6 is 8
d. z / x = 3
e. 2 times 2 = 4
17. a. 0.50
b. 24.50
c. 37.6
d. 8.3
e. 10
f. 38.75
18. a. cout << endl; or cout << "\n"; or cout << '\n';
b. cout << "\t";
c. cout << "\"";
19. a and c are correct
20. a. firstName
b. discountedPrice
c. numOfJuiceBottles
d. milesTravelled
e. highestTestScore
21. a. int num1;
int num2;
b. cout << "Enter two numbers separated by spaces." << endl;
c. cin >> num1 >> num2;
d. cout << "num1 = " << num1 << "num2 = " << num2
<< "2 * num1 – num2 = " << 2 * num1 – num2 << endl;
22. A correct answer is:
#include <iostream>

using namespace std;

const int TOP_NUM = 753409;

const double PAY_RATE = 18.35;

int main()
{
int testScore, projectScore;
double temp;
double payCheck;
int newTemp;
int first;
double hoursWorked;

testScore = 88;
projectScore = 22;

cout << testScore << " " << projectScore << endl;

temp = 82;
 newTemp = testScore + 2 * projectScore;

first = 2 * TOP_NUM;

cout << first << " " << TOP_NUM << endl;

cout << "Enter hours worked: ";

cin >> hoursWorked;
cout << endl;

payCheck = hoursWorked * PAY_RATE;

cout << "Wages = " << payCheck << endl;

return 0;
}

23. A correct answer is:

#include <iostream>

using namespace std;

const char STAR = '*';

const int PRIME = 71;

int main()
{
int count, sum;
double x;

int newNum; //declare newNum

count = 1;
sum = count + PRIME;
x = 25.67; // x = 25.67;
newNum = count * 1 + 2; //newNum = count * ONE + 2;
sum = sum + count; //sum + count = sum;
x = x + sum * count; // x = x + sum * COUNT;
cout << " count = " << count << ", sum = " << sum
<< ", PRIME = " << PRIME << endl;
return 0;
}

24. A correct answer is:

#include <iostream>
#include <string>

using namespace std;

int main()
{
int temperature; // int temp;
string first, last; // string first;

cout << "Enter first name: "; // cout << "Enter first name: ";
cin >> first; // cin >> first
 cout << endl;

cout << "Enter last name: "; // cout << "Enter last name: ;
cin >> last;
cout << endl;

cout << "Enter today’s temperature: ";

cin >> temperature;
cout << endl;

// cout << first << " " << last << today’s temperature is: ";
// << temperature << endl;

cout << first << " " << last << " today’s temperature is: "
<< temperature << endl;

return 0;
}

25. An identifier must be declared before it can be used.

26. b.
27. a. x *= 2;
b. x += y - 2;
c. sum += num;
d. z *= x + 2;
e. y /= x + 5;
28. a. x = x + 5 – z;
b. y = y * (2 * x + 5 – z);
c. w = w + 2 * z + 4;
d. x = x – (z + y – t);
e. sum = sum + num;
29.
a b c
a = (b++) 9 7 und
+ 3;
c = 2 * a 9 8 26
+
(++b)
;
b = 2 * 10 45 27
(++c)
–
(a++)
;

30.
a b c sum
sum = a + b + c; 3 5 14.1 22
c /= a; 3 5 4.7 22
b += c – a; 3 6 4.7 22
a *= 2 * b + c; 50 6 4.7 22
31. (The user input is shaded.)
a = 25
Enter two integers: 20 15

The numbers you entered are 20 and 15

z = 45.5
Your grade is A
The value of a = 65

32. (The user input is shaded.)

Enter last name: Miller

Enter a two digit number: 34

Enter a positive integer less than 1000: 340

Name: Miller
Id: 3417
Mystery number: 3689
33.
#include <iostream>
#include <string>

using namespace std;

const double X = 13.45;

const int Y = 34;
const char BLANK = ' ';

int main()
{
string firstName, lastName;
int num;
double salary;

cout << "Enter first name: ";

cin >> firstName;
cout << endl;

cout << "Enter last name: ";

cin >> lastName;
cout << endl;

cout << "Enter a positive integer less than 70: ";

cin >> num;
cout << endl;

salary = num * X;

cout << "Name: " << firstName << BLANK << lastName << endl;
Discovering Diverse Content Through
Random Scribd Documents
BATHSEBA SAARENMAALLA.

Nikolai I:sen ajoilta.

Henkilöt:

KUIGU ANTS, kartanon seppä. VIIU, hänen vaimonsa. VANA-KAI,

hänen äitinsä.

[Riihitupa, katossa kuivausparret, maalattia, oikealla suuri takka,

koukussa riippuvan padan alla palaa tuli, takan edessä
kolmijalkainen, rautapäinen päreteline, nurkassa suuri vuode,
ikkunan alla kangaspuut ja rukki. Ilta. Viiu, pystyrintainen,
heleäsilmäinen nuori nainen, tulee ulkoa, ämpäri kädessä, hameet
korkealle käärittyinä.]

Vana-kai (tihrusilmä, kumara eukko kurkoittautuu uunilta). Taisi

ovi käydä, — tänne asti vetäisi kylmän viiman, — Viiukohan se…?
Viiu hoi!

Viiu. Mitä nyt?

Vana-kai. Navetastako sinä?

 Viiu. Vein lehmille apetta, — tuossa on vielä ämpäri, jos et usko.

Vana-kai. Uskonhan minä, — uskon toki… Taitaa olla oikein herran

ilma tänään?

Viiu. Pyryttää pihan tukkoon, — kahlasin lumessa polviin saakka.

Vana-kai. Tuiskuttaa se suurelle tiellekin… (varovasti) Et sinä

suinkaan tienhaarassa asti käynyt?

Viiu (kumarruksissa korvoa huuhtoen). Mitäpä minä siellä?

Vana-kai. Niin, sepä se, mitä sinä siellä! (alkaa laskeutua alas
uunin pankolta).

Viiu. Siunatkoon muori, — minnekkä nyt?

Vana-kai. Päästä minut irti, — minä menen katsomaan.

Viiu. Älä herran tähden, — tuiskahdat silmillesi lumeen.

Vana-kai. Päästä minut, — minulla on sellainen hätä koko

ruumiissani Antsin tähden.

Viiu (äkillisesti). Turhaa se on, ei siellä vielä ketään näy.

Vana-kai. Mistä sinä sen tiedät?

Viiu. Kun kävin katsomassa.

Vana-kai. Olisit ennen sanonut, — maksoiko se totuus nyt sulle

puolta kopeekkaa… Taitaa sinunkin sydämesi sentään pamppailla
miehesi tähden.
 Viiu. Muori, kuulehan, — mitä sinä luulet, — miksi se Ants niin
viipyy?

Vana-kai. Herra sen tiennee… liekkö hyväksi vai pahaksi, — ehkä

päästävät vielä syynissä vapaaksi, eivät viekkään sotaväkeen.

Viiu (pitkään). Luuletko, muori?

Vana-kai. Tiedänkö minä, — mutta onhan sillä paroonin kirje

mukana. Ei sitä ilman paroonin tahtoa oteta.

Viiu (nopeasti nousten). Niin, — onhan sillä paroonin kirje. — Etkö

tule syömään, muori?

Vana-kai. En tiedä, — saanko nieltyä tänä iltana.

Viiu. Minäpä panen silakat valmiiksi, — kaadan kuppiin piimää.

Vana-kai. Ei minulla ole sitä rauhaa, että saattaisin syödä. Kuulitko

jotain?

Viiu (säikähtyen). Enhän minä kuunnellutkaan.

Vana-kai. Istuithan taas siinä korva ikkunan tasalla.

Viiu. Muori, kuule, jos se Ants nyt viedään sotamieheksi, —

pitääkö ne sen tosiaan kaksikymmentäviisi vuotta?

Vana-kai. Ei se keisari vähemmällä hellitä.

Viiu (hiljaa). Mutta sittenhän se on jo vanha mies.

Vana-kai. Mitä…?
 Viiu. Se on jo vanha mies, kun takaisin tulee, sanon minä.

Vana-kai. Vanha tietystikin, — niinkuin olisi mahla puusta

juoksutettu, viskaa risukasaan! Eikä siitä enään maantyöhön ole, —
ei ole miekasta auraksi, vaikka ovat samaa rautaa molemmat. Ei sen
sormet enään viikatteen varteen taivu. Tyhjäntoimittajaksi oppii, —
liekkö tuosta enään muuksi kuin kapakassa istujaksi. Sanovat
kielensäkin unohtavan, alkavat ryssää solkata, — kakpusivai, —
harasoo, — kuuluvat toiset unohtavan puhumisen tykkänään.
Ilmankos ne nuoret miehet piileksivät rahkasoissa, kun syynille
pitäisi. Mutta mihin saarella pakenet, — meri edessä.

Viiu. Mitähän sitten minusta tulee? Niinkuin elävän leski. On mies

eikä ole.

Vana-kai. Sinusta? — kyllä sinulle aina paikka keksitään. Menet

vaikka takaisin kartanon sisäneitsyeksi, — sehän sulla vielä on
verissä, — ei nämä multalattiat ole sinun liepeittesi laahata.

Viiu. Älä jorua joutavia, vanha ihminen!

Vana-kai. Niinkuin minä en tietäisi, — liian hienot ovat sinun kätesi

näihin alhaisiin askareihin… Kyllä sinä kaikki teet, mutta nyrpistät
nenääsi ja nostelet helmojasi… Olisi edes lapsi sinulla, — hoitelisit ja
hyssyttäisit sitä… Ei olisi silloin Antsia ehkä sotamieheksi
tahdottukaan, — harvoin se kruunu perheellisiä… Mutta eipäs, —
toista vuotta jo on naimisissa ja hoikka kuin humalan seiväs.

Viiu. Rupea nyt taas näykkimään!

Vana-kai. Mihin se lapseton nainen kelpaa, — on kuin

kesantopelto! Sillä on liian paljon aikaa, — rupeaa hautomaan
hullutuksia päässään.

Viiu. Pidä paikalla suusi… Asustat siellä uunin pankolla kuin

lepakko ullakon nurkassa, — kaikki muka tiedät ja näet. Yhtä hyvä
minä olen kuin toisetkin!

Vana-kai. Ettäkö ehkä sentään olisit sinnepäin… Kuuletko, Viiu!

Viiu. Jätä minut rauhaan, — en ole sanonut niin halaistua sanaa

sinne enkä tänne.

Vana-kai. Tietääkö Ants siitä?

Viiu (alkaa kovasti kolistellen pestä kiviastioita).

Vana-kai. Mitä sinä tänä aamuna kartanossa teit?

Viiu. Mitäkö tein? — navettavuorolla kävin.

Vana-kai. Mistä asti sinä siellä karjavuorossa käyt, — ethän sinä

alussa?

Viiu. Viime kuusta asti, — etkö sitä tiedä?

Vana-kai. Kuka minulle enään mitään kertoisi, — parasta olisikin

olla kuuro ja mykkä kuin maa. Mutta en minä vielä sokea ole, vaikka
uuninkin loukossa kykin.

Viiu. Mitä sinä…?

Vana-kai. Sanon vaan, että pimeässä ne kissan silmät näkevät.

Viiu (pysähtyy, — kuuntelee). Ui-ih, herra Jumala!

 Vana-kai. Mitä sinä kiljaisit, — ihan minullakin sydän kurkkuun
hypähti.

Viiu. Eikös ollut kuin reen rapinaa, — kuulkaa nyt, — jalakset

hankaavat lunta, — hevosen kaviot lyövät pehmeää kinosta, — jos
nyt Ants tulee… Minä en uskalla kuulla, — peitän pääni huppuun, —
menen vuoteeseen, tukin korvani, — sano, että makaan, että
käännyin kipeäksi, että kuolin, — mitä vaan.

Vana-kai. Älähän nyt, Viiu, — se ajoi ohitse, — kääntyi kirkolle, —

kuuletko, Viiu, — älä nyt vapise, — juo vettä, — nähkääs, kun tärisee
koko ihminen.

Viiu. Ui-ih, jos se nyt tulee!

Vana-kai. Ole nyt vaiti, ei sieltä ketään tule. Enpä olisi uskonut,
että sinä Antsin tähden noin tuskaan tulisit.

Viiu. Anna minun olla, — muori!

Vana-kai. Älä nyt, hyvä ihminen, noin hätäänny, — onhan Antsilla

paroonin kirje.

Viiu (kylmästi, nousten). Sinäkin uskot siihen paroonin kirjeeseen,

niinkuin isä Jumala olisi sen kirjoittanut.

Vana-kai. Kuinka sen kirjeen laita oikein oli, — jos sinä kertoisit
vielä kerran.

Viiu. Johan sinä sen kerran kuulit.

Vana-kai. Minä olen niin huonokuuloinen, — murenee puheesta

toinen puoli tielle. — Tapasitko itse paroonin?
 Viiu. Tapasin.

Vana-kai (varovasti tunnustellen). Oliko Se yksin huoneessa?

Viiu. Oli, tai en minä varmaan muista, — odotas, — ehkä oli

armollinen rouvakin siinä.

Vana-kai. Mitä rouva siellä teki?

Viiu. Mitä armolliset rouvat tekevät? — kädet ristissä istuvat.

Vana-kai. Älä koukuttele, — ei siellä huoneessa armollista rouvaa

ollut.

Viiu. Sinähän näyt sen asian paremmin tietävän.

Vana-kai. Ja parooni lupasi kirjoittaa sotaherralle, mitä? Etteivät

ottaisi Antsia sotamieheksi? Että hänellä on vanha äiti, joka jo
haudan viertä kompuroi? Että on toisia paroonin alustalaisia, —
joutopoikia, mailmanmatteja, — menkööt ne! Samannäköisiä ne
sitten sentään ovat ruunun sarassa, — kuin silakat, — ei muuta kuin
mätä päälletysten tynnyriin. Vaikka tusinan tappaisi, ei säälittäisi, ei
niitä ihmisiksi muista. Mutta kun ne omissa pukeissaan näkee, silloin
vasta tietää, että niillä on maat ja mannut, vaimot ja äidit… Lupasiko
se kirjoittaa sen kaiken?

Viiu (pöydän luona askarellen). Muori, — et ole syönyt palan

painamaakaan, — perunat koskematta.

Vana-kai. Älä sekoita, — en minä nyt muusta, vaikka sulaa

sianrasvaa tarjottaisi… Tietää minä tahdon, kirjoittiko parooni.

Viiu. Kai se sitten kirjoitti.

 Vana-kai. Mitä — "kai"! Etkö sitten tiedä? Itsehän kävit
pyytämässä.

Viiu. Olenko minä sitä kirjettä lukenut?

Vana-kai. Pyysitkö edes? Rukoilitko niinkuin henkeäsi…? — olitko

polvillasi? — vastaa —!

Viiu. Nyt voit kysyä niinkuin pappi ripillä, mutta minä en hiiskahda
sanaakaan.

Vana-kai. Tahdotko tietää, mitä Antsilla vielä on, — sanonko?

Nuori vaimo Antsilla on, joka herrojen edessä liukastelee!

Viiu. Muori — minä — minä

Vana-kai. Kynnet siivolla, metsäkissa!

(Vaitiolo. Viiu askartaa levottomasti tuvassa polkee rukkia, nousee,

kohentaa kangasta, seisahtaa, kuuntelee).

Viiu. Etkö pane maata, muori.

Vana-kai. En.

Viiu. Tahdotko syödä, — vai korjaanko pöydältä?

Vana-kai. En, — vie vaan pois.

Viiu. Mitä sinä sitten tahdot — menisit toki pankolle, — siellä on

lämpöisempi.

Vana-kai. Kiusoittaako se sinua jos tässä istun?

 Viiu. Mitä sinä minusta niin katsot?

Vana-kai. Katselee kissakin kuningasta.

Viiu. Ei se Ants sen kiireemmin tule, vaikka siinä istutkin.

Vana-kai. Ehkä hänellä ei enään hoppua olekkaan.

Viiu (terävästi.) Mitä sinä sillä…?

Vana-kai. Sitä vaan, että kyllä Ants nyt viedään.

Viiu. Kuinka sinä, — mistä sinä…?

Vana-kai. Siinä kirjeessä seisoikin jotain muuta.

Viiu. Mitä, — tiedätkö sinä sen sitten?

Vana-kai. Etkö sinäkin tiedä…? No, miksi et vastaa? Tietää ihminen

paljon muutakin, ei vaan sen, mitä korvaan huudetaan.

Viiu (ei vastaa).

Vana-kai. Sanonko minä, — siinä kirjeessä seisoi: ottakaa Ants

sotamieheksi! Eikö se ole niin?

(Ulkoa kuuluu hevosen hirnahdus, kova rusahdus).

Viiu (säpsähtäen). Nyt se tulee, ruuna pärskyi, — herra Jumala, —

minä hyppään alas kellarin luukusta, — minä en voi sitä nähdä.

Vana-kai (nousten). Kuinka se niin ravia ajaa, mikä siellä niin

rysähti, — eikö vaan ajanut aisat poikki veräjän pieleen.
 Ants (tempaisee oven auki, lyhyessä turkissa, yltä yleensä
lumessa, takissa metallinumero. Tummahipiäiset, sileäksi ajellut
kasvot, lyhyet viikset, silmät syvällä). Iltaa! — iltaa, sanon minä, —
eikös kukaan vastaa?

Vana-kai. Hyvää iltaa, poika.

Ants (riisuuntuen). Iltaa, Viiu, — tule vaan esiin, näetkös, mikä

pojan rinnassa välkkyy, — niinkuin kulkunen vaan kilisee, tiriliri,
tiriliri…

Vana-kai. Mikä siinä on, poika, — ruununko raha?

Ants. Kiiltävä raha niinkuin suurilla saksoilla. Nyt sitä ollaan herraa,
eletään kuin viimeistä päivää. Tänään syödään ja juodaan ja
mässätään, annetaan suuta sorjan tytön, — huomenna asetutaan
kanuunan suun eteen, pyydetään: hei, toveri siellä, ammuppas pari
naulaa rautaa tästä piskuisesta koneesta läpi, joka rinnassa
raksuttaa.

Vana-kai. Sinä olet istunut Luugusen krouvissa kotimatkalla, poika.

Ants. Juopuu sitä tällaisena päivänä, vaikka ei olisi tippaakaan

viinaa kielellä. Kaikki menee päähän, — kun hengitätkin, jo
huimasee. No, Viiu, tulehan tänne!

Viiu (lähestyy vastahakoisesti).

Ants. Tule nyt vaan, Viiu, — istu tuohon, paina ruunun rengin
polvea, likistetään nyt viimeisiä kertoja, — likistetään lähemmäksi, —
noin… Sattuiko, oliko liian kovasti, — ei ole minulla paroonin kourat,
— ei ole maidossa pestyt nämä käpälät, isomoukarin varressa ovat
kovettuneet. Ehkä ne nyt siliävät, kun alkavat pyssyä pidellä.
 Vana-kai (itkien.) Että ne nyt sinut sentään ottivat, Ants, —
umpeen painamatta minunkin silmäni jäävät, kun kuolen.

Ants. Ei jouda pulskat pojat lavitsoja hautomaan. — Onko sinulla

viinaa kotona, Viiu?

Viiu. Ei ole.

Ants. Mitä sinä niin allapäin käyt… Ettäkö sinun on minua ikävä? —
Leskeksi jäät, uutta miestä vaan et saa, — sieltä kaukaakin minä
sinua kiinni pitelen. — Onko sinun minua ikävä, Viiu?

Viiu (peittää kasvonsa, itkee).

Ants (pehmeästi). Vähän sentään, — ei paljoa pyydetäkään. Kyllä

minä sen siellä kaukana muistan, — kuinka sinä tulit pajan ovelle
kykkimään, ja kipunat lensivät, — kyllä silloin rauta rauskui, ja
moukari putosi… Eikö ole viinaa? Ei haittaa, juodaan pelkkää vettä,
humaltuu siitäkin… Äitimuori, kuulkaas!

Vana-kai. Mitä nyt, poikani?

Ants. Mikset sinä koskaan ole pitänyt ehtoorukouksia? Syntisiä

olemme olleet, syntisiä. Nyt alamme pitää, missä raamattu on. Viiu,
missä on raamattu?

Viiu. Mitä sinä sillä?

Ants. Saathan nähdä. Missä se on?

Viiu. Tuolla hyllyllä.

Ants. Anna tänne, — kas, kuinka kuuliainen vaimo minulla on… Ja

nuori se on; — silmät kiiluvat kuin metsämarjat.
 Vana-kai. Mitä sinä nyt aiot tehdä, poika?

Ants. Lukea teille raamatusta, Jumalan sanaa sieluillenne

ravinnoksi, niinkuin pappi sanoo. Taikka, — Viiu se lukeekin, — sillä
on selkeä ääni, — soi kuin kello. Minä tahtoisin kuulla kuningas
Taavetista, — missä paikassa hänestä puhutaankaan?

Viiu (kääntelee vapisevin käsin raamattua, — on pudottaa sen).

Minä — en vaan — tiedä.

Ants. Sinä kirjanoppinut, — etkä tunne raamattua. Äitimuori,

tiedätkö sinä?

Vana-kai. Mitä paikkaa sinä…?

Ants. Siitä minä tahtoisin kuulla, kuinka se kuningas Taavetti

toisen miehen vaimoa rakasteli, — sitä Bathsebaa.

Vana-kai. Eikö se ole toisessa Samuelin kirjassa.

Viiu (selaillen). Minä en löydä.

Ants. Anna tänne, — minä etsin. Näe, — tuossa siitä on, ala lukea.

Viiu. Eihän tässä näe, — silmät sokaisee.

Ants (panee uuden päreen). No nyt… (painolla). Lue, Viiu!

Viiu (katkonaisesti sanoja niellen). "Ja koska se aika joutui

vuodesta, jolla kuningasten oli tapa sotiin mennä, lähetti David
Joabin ja palvelijansa hänen kanssansa ja kaiken Israelin
hukuttamaan Ammonin lapsia, ja he piirittivät Rabban, mutta David
jäi Jerusalemiin."
 "Ja tapahtui, että David ehtoopuolella nousi vuoteeltaan ja
käyskenteli kuninkaan huoneen katon päällä ja näki vaimon pesevän
itseään, ja vaimo oli sangen ihana näkyänsä."

"Ja David lähetti ja antoi kysyä vaimoa ja sanoi: eikö tämä ole
Bathseba, Eliamin tytär, Urian, sen Hethiläisen emäntä?"

(Purskahtaa itkuun).

Ants (ottaa kirjan). Mutta nyt minä luen täältä muutamia värssyjä
eteenpäin.

"Huomeneltain kirjoitti David Joabin tykö kirjan ja lähetti sen Urian

myötä."

"Ja hän kirjoitti kirjaan sanoen: pankaa Uria kovimman sodan

eteen ja käätkäät teitänne hänen tyköänsä takaperin, että hän
lyötäisiin ja kuolisi."

(Sulkee kirjan).

Viiu, kun sinä tänään tulit paroonin luota, etkö tiennyt, mitä
kirjeessä seisoi?

Viiu (suuressa tuskassa). Oh Jumala, Jumala…

Ants. Etkö sinä sitä aavistanut?

Viiu. Minä en voi, — en voi…

Ants. Vastaa Jumalan nimessä!

Viiu (hiljaa). Aavistin.

 Ants. No nyt, — tiesinhän minä sen… Nyt puhu minulle kuin
papille. Tunnusta syntisi. Aloita. Kuinka kävi tänään paroonin luona?

Viiu. Parooni — oli — yksin. Minä sanon: Antsille on tullut käsky

saapua sotamiehenottoon. Parooni tulee, ottaa leuasta: ja sinä jäät
nyt yksin, sanoo. Menee pöytänsä luo, viheltelee: sinä jäät nyt yksin,
sanoo. Tulee luo: tiedätkö, että kaksikymmentäviisi vuotta on pitkä
aika… Armahtakaa, parooni, minä sanon, kirjoittakaa pari sanaa, niin
Antsia ei viedä. Kyllä sinusta huoli pidetään, sanoo ja nauraa. Minä…
nauroin myös… tahdoin pyytää, rukoilla, mutta huulille nousee vaan
nauru. Sinä olet yhtä kaunis kuin ennenkin, sanoo. Samalla
suutelee…

Ants. Ja sinä…

Viiu. Minä työntäisin kädellä, — nauroin. Tahtoisitko hyville päiville,

sanoo. Armahtakaa Antsia, minä sanon. Parooni menee, kirjoittaa
kiireesti paperille, sulkee koteloon. Minua pistää kipeästi, kysyn, että
mitä se nyt kirjoitti. Siinä on pidetty huolta, ettei sinun tule ikävä
kahdenkymmenenviiden vuoden aikana, sanoo. Sitten minä tulin
kotiin ja annoin kirjeen Antsille.

Ants. Etkä sanonut mitään, vaimo?

Viiu. En sanonut mitään.

Ants. Annoit minun mennä siinä uskossa, että siinä oli

vapautuskäsky?

Viiu. Niin… armahda…

Ants. Älä tule lähelle, taikka… Älä tartu minuun, minä en tiedä,
mitä teen… (Vaipuu lavitsalle, sisällisesti murtuneena), Bathseba,
köyhän miehen ainoa karitsa!
SOTILAAN ÄITI.

Oli kerran äiti, jolla oli kaksi poikaa sodassa. Aina sydäntalven
taisteluun saakka oli hänen sydämensä yhtälailla vapissut ja toivonut
molempain tähden, mutta saatuaan ensimäiset tiedot taistelusta,
tapahtui hänessä muutos. Jokin ääni sanoi hänelle: "poikasi on
kuollut." "Minulla on kaksi poikaa", hän vastasi selvälle, armottomalle
äänelle, — "vanhempi ja nuorempi, — kumpiko?" Mutta vastausta ei
kuulunut, — hänen aivoissaan oli vaan yksi ainoa, pimeä ajatus, ja
hänen sielussaan oli hiljaista.

Mutta siitä päivästä asti hän pukeutui mustiin.

Kerran tuli eräs entinen tuttava hänen luokseen.

"Teillähän on kaksi poikaa sodassa", hän sanoi.

"Niin on", vastasi äiti.

"Oletteko saanut tietoja heistä?"

"En, — en ole saanut", sanoo äiti ja huokaa.

"Miksi sitten käytte surupuvussa?"

 "Toinen heistä on kuollut", sanoo äiti ja katsoo epäillen vieraaseen.

"Mistä te sen tiedätte?"

"Minäpä vaan tiedän", sanoo äiti ihan hiljaa.

"Kumpaako te sitten murehditte, — vanhempaa vai nuorempaa, —

teillähän oli kaksi?"

"Sehän se on, etten tiedä", sanoo äiti murheellisena.

"Kumpaako te enemmän rakastitte?"

Äiti ei vastaa mitään.

"Eihän vaan nuorempi liene kuollut?"

"Ei — ei, — ei nuorempi!" huutaa äiti kiihkeästi. "Nuorempi elää."

"Pelkäätte siis, että vanhempi?"

"Ehkä vanhempi", sanoo äiti sortuneesti. "Olen hyvin levoton

hänen tähtensä, ajatukseni askartavat alati hänessä, öisin hän
ilmestyy eteeni unessa, — minun ruumiissani on alituinen kipu hänen
tähtensä, ikäänkuin joka hetki hänet uudestaan synnyttäisin. Mitä se
merkitsee?"

"Entä nuorempi?"

"Nuoremman suhteen olen ihan rauhassa, ajatukseni lepäävät

hänessä, — en tunne mitään hänen tähtensä, hän on kuin turvassa
ja takeessa, — kun muistan häntä, niin näen hänet aina pikku
poikana, hän leikkii hiekassa ja kaataa hiekkaa toisesta kädestä
toiseen, ikäänkuin tuntilasia kääntäisi, — aina toisesta kädestä
toiseen…"

"Mutta sehän onkin nuorempi", sanoo äiti yhtäkkiä nousten. "Hyvä

Jumala, — nuorempihan onkin kuollut!"

"Miksi te sitä luulette, äiti parka?"

"Ettekö ymmärrä, hän ei tarvitse enään minua, sentähden hän ei

tee minua rauhattomaksi", sanoo äiti ja itkee. "Hän on kuollut."

Siitä asti hän ei enään avannut nuoremman kirjeitä, joita saapui

joka toinen päivä, — kaikki ennen taistelua kirjoitettuja, — eikä hän
enään itsekään kirjoittanut nuoremmalle.

Mutta eräänä päivänä hän muisti, että nuoremman syntymäpäivä

oli tulossa. "Annan sen mennä ohitse huomaamatta", hän ajatteli, ja
hänen teki mieli panna maata ja nukkua koko vuorokausi. Mutta illan
tullen hän kuitenkin sytytti pöydälle palamaan kaksikymmentä viisi
kynttilää. "Tämä kynttilätapa täytyisi jättää, niitä kerääntyy liian
paljon", hän sanoi itsekseen. Kynttilät liekehtivät levottomasti
vedossa. "Jos tuo keskimäinen kynttilä palaa kauemmin kuin muut,
niin hän elää", hän ajatteli. Mutta lopuksi hän ei malttanut katsella
kynttilöiden sulamista, vaan sammutti ne itse kaikki tyyni.

"Täytyisi kirjoittaa hänelle kirje", hän ajatteli. "Mutta minun täytyisi

olla aivan vapaa kaikesta maallisesta sitä kirjoittaakseni. Niin kauan
kuin toivon kipinäkään kytee, on mieleni liian raskas. Aivan kevyt
minun pitäisi olla, ihan irtautunut, muuten häiritsen hänen
rauhaansa."

Hän otti paperia ja alkoi kirjoittaa.

 "Rakas poikani, joka olet taivaassa."

"Se on ihan kuin Isämeidän rukous, mutta mitä se tekee", hän

sanoi itselleen.

Sitte hän jatkoi:

"Kun olit pieni, niin vuoteesi oli välihuoneessa ruokasalin ja

isäsi huoneen välillä, ja sillä huoneella oli kolme ovea, joista
yhtämittaa kuljettiin. Ja joka kerta, kun minä Sinun
nukkuessasi kuljin huoneen läpi, niin joko riisuin kengät oven
taakse, tai sitten kuljin varpaillani. En millään lailla olisi
tahtonut Sinua häiritä. Ja nyt on minulla taas sellainen tunne,
että Sinä makaat jossakin sellaisessa välihuoneessa, ja Sinun
unesi on makea ja syvä kuin lapsen, ja että sitä millään lailla
ei saa häiritä. Ja minä niin mielelläni tahtoisin nähdä Sinut,
kuinka Sinä makaat, mutta minä tunnen, kuinka raskaat ja
kovat minun kenkäni ovat, enkä minä voi astua niin kevyesti,
etten Sinua herättäisi.

"Minä tahtoisin mielelläni kysyä Sinulta kaikenlaista, sillä

olen varma siitä, että Sinä tiedät paljon enemmän kuin minä
ja muut, mutta minusta tuntuu, kuin ei olisi Sinulla nyt aikaa
kirjoittamiseen, sillä Sinä näet niin paljon kaunista, että koko
aikasi menee siihen.

"Rakas poikani, minä olen varma siitä, että Sinä nyt joka
päivä voit puhua Jumalan kanssa niinkuin hyvän ystävän,
melkein niinkuin vertaisen. Ja jos nyt Jumala sattuu
kysymään, kuinka Sinun vanhan äitisi laita on, niin sano
hänelle, että hän toivoisi itselleen kevyitä kenkiä. Jumala
ymmärtää kyllä, mitä minä tarkoitan."
 Kun äiti näin pitkälle oli joutunut, luki hän kirjeen läpi ja tunsi iloa
siitä, että niin oli voinut irtautua kaikesta maallisesta.

Mutta yhtäkkiä hän vetäisi paperilehden lähemmäksi ja kirjoitti

siihen vielä:

"Johtuu mieleeni, ettet Sinä vielä ole ilmoittanut, oletko

saanut sitä makuusäkkiä, jonka jo Marraskuussa lähetin, — se
oli kaikkein parhaista lampaan villoista, ja olin sen omin käsin
ommellut, — se tuli maksamaan kymmenen ruplaa."

Hän istui ja tuijotti siihen, mitä viimeksi oli kirjoittanut, — yhtäkkiä

tuntui kuin olisi verho silmiltä pudonnut. Hän oli ymmärtänyt yhä
vielä toivovansa, että nuorempi olisi elossa. "Ne kovat, kovat
kengät!" hän sanoi ja itki.
PIENI KIINALAINEN AASI.

Oli toinen äiti, joka heti suuren taistelun jälkeen sai rykmentin
päälliköltä sanoman poikansa kuolemasta. Se oli hyvin tavallinen ja
hyvin virallinen sähkösanoma, se alkoi kuten kaikki sellaiset viestit,
jotka väliäpitämätön vieras lähettää: "surullinen velvollisuuteni on
ilmoittaa", ja niin edespäin. Tätä sähkösanomaa ei seurannut mikään
kirje. Äiti odotti kauan lähempiä tietoja, mutta herkesi vihdoin,
ajatellen, että pojan lähimmät sotatoverit olivat itsekin kaatuneet.

Mutta eräänä päivänä, kun hän tapansa mukaan luki raamattua

lohdutuksekseen, sattui hänen silmiinsä seuraava lause: älkää niitä
peljätkö, jotka ruumiin tappavat, mutta eivät voi sielua vahingoittaa,
— vaan jotka sielun tappavat, niitä peljätkää. Tämä lause meni kuin
miekka hänen sydämensä puhki. Siitä asti muuttui hänen surunsa,
siitä tuli tympeä, harmaa alakuloisuus, joka kutoi kuin hämähäkki
verkkonsa hänen ylitseen, ja hän vaelsi päivät pääksytysten
ajatustensa sumussa kuin eksyksissä.

Mitä oli tehty hänen pojastaan? Ketä hän suri, tiesikö hän sitä
itsekään, tunsiko miestä, joka oli kaatunut? Kymmenen pitkää
sotakuukautta, — mitä oli niitten kuluessa tapahtunut hänen
poikansa sielussa? Eikö hänellä ollut vanhuksen kokemus ennen
kuolemaansa, — eikö hän ollut juonut yhdellä siemauksella elämän
pohjasakkaa? Hän kysyi kysymästä päästyään. Pojan kirjeet, joita
hän oli ennen lukenut ajattelemattomasti ja kevyesti, kuten muitakin
sota-uutisia, tuntuivat hänestä äkkiä käsittämättömiltä ja julmilta:
"eilen teimme tiedusteluretken, — kadotimme vaan kolme miestä."
Sana "vaan" sai hänet vapisemaan. "Äskeinen mieshukkamme
kukkulaa valloittaessa oli kaksi tuhatta miestä." Ei sanaakaan lisäksi,
— ei yhtä säälin sanaa kaatuneitten muistoksi.

"Ruumiin voitte pitää, mutta antakaa minulle sielu takaisin", hän

sanoi tuskissaan. "Kuinka hän yhtäkkiä on näin tylsä ja tunteeton,
hän, joka ennen niin suuresti rakasti kaikkea, mikä kasvoi ja liikkui,
kaikkea, missä oli elämää. Kun hän oli pikku poika, hyvästeli hän
iltasin kukkaset taimilavoissa, — metsässä kävellessämme hän toi
minulle oravan nakertamia käpyjä ja puhalsi nauraen silmiini
voikukan haituvapalloja."

"En voi kestää", hän sanoi itsekseen Jumalalle. "Anna minulle

merkki, että suren juuri tätä samaa rakasta lasta, muuten suru
tappaa minun sieluni."

Eräänä päivänä tuli hänen luokseen sotilas, jolta toinen käsi oli
katkaistu.

"Tuon terveisiä pojaltanne", hän sanoi.

Äiti tunsi alkavansa väristä.

"Minkälainen hän oli, — se minun poikani?" hän sanoi.

"Urhoollinen sotilas taistelussa ja kelpo toveri levossa."

 "Mitä se sitten merkitsee: urhoollinen sotilas", kysyi äiti hiljaa.
"Ettäkö hän hyvin osasi toisia tappaa?"

Viimeisen lauseen hän sanoi vaan itselleen.

Sotilas ei sitä kuullut, vaan kertoi:

"Kerran hän omin käsin katkaisi kolmelta viholliselta pään, — olen

omin silmin nähnyt, kuinka hän yhdellä lyönnillä halkaisi
jaapanilaisen pääkallon."

Äiti istui verettömänä ja kuunteli.

"Yhtenä yönä hän oli urheista urhein. Meillä ei ollut puita,

palelimme, hän johdatti meidät kiinalaisten hautuumaalle,
kuivettunut vainaja istuu arkussa, — emme uskaltaneet
koskettaakaan, — hän viskasi ruumiin sivulle ja kantoi arkun
polttopuiksi."

"Semmoinenko hän oli", sanoo äiti ja kuuntelee.

"Kerran olimme menneet joen avannolle vettä tuomaan. Pieni

parvi vihollisia hyökkäsi kimppuumme. Käsikähmän päätyttyä
pakenivat toiset, ainoastaan yksi jäi jäljelle painimaan poikanne
kanssa. Poikanne tarttui miestä niskasta, työnsi hänet jääkylmään
veteen ja painoi veden alle, kunnes miehestä henki erkani."

Äiti istui yhä vaiti. Hän luuli koko ajan huutavansa, mutta ääntä ei
kuulunut, hänen sisällään huusi, huusi joku: en tahdo, en tahdo, se
ei ole minun poikani, — antakaa minulle takaisin minun poikani…

"Jäikö häneltä mitään kapineita?" hän kysyi, ja hänestä tuntui,

kuin olisi toinen hänen huuliaan liikuttanut.
 "En tiedä, — hänellä oli kyllä pieni kiinalainen aasi, jonka selkään
sälytti kapineensa, mutta mihin ne sitten joutuivat, en tiedä."

Äiti katsoi ensi kertaa miestä silmiin.

"Pieni kiinalainen aasi, — missä se nyt on?"

"Hän ampui sen omin käsin, — iltaa ennen suurta taistelua."

Äidin sydän alkoi kiireesti sykkiä.

"Ampui sen, — miksi niin?"

"Hän piti siitä pikku elävästä. Iltaa ennen taistelua hän tuli hyvin
surulliseksi ja sanoi minulle: huomenna on minun vuoroni. Sitten hän
otti pyssynsä, meni pikku aasin luo, raaputti sitä korvan taakse ja
sanoi: mitäpä sinäkään suotta jäät kärsimään, nälkää saat nähdä ja
piiskaa maistaa, kun minua ei ole, — ja ampui."

"Tekikö hän sen todella?" kysyi äiti.

"Kyllä, — juuri niinkuin kerroin", sanoi sotilas ihmetellen.

"Kiitos", sanoi äiti, tarttuen sotilasta jäljellejääneeseen käteen.

"Oliko teillä siitä niin hyvä mieli?" kysyi sotilas yhä enemmän
ihmeissään.

Mutta äiti ei vastannut, vaan itki ensi kertaa pitkien aikojen päästä
kevyestä sydämestä.
SALAKULJETTAJA.

Salakuljettaja Parbu-Jaan istui tutkintovankilan lavitsalla ja odotti

vuoroaan. Nelisnurkkainen laivuriparta hipaisi tuontuostakin paksua,
suurta huivia, joka kaksinkerroin oli kaulaan köytetty,
pienimmästäkin hartiain liikkeestä rasahteli kankea öljykangastakki.
Aika kävi ikäväksi, hän alkoi kuljetella katsettaan pitkin seiniä, mutta
luopui siitä pian, hän tunsi vankilahuoneen yhtä tarkkaan kuin oman
kalastajamökkinsä Kihelkonnan rannassa, kolmatta kertaa hän istui
näitten seinien sisäpuolella. Hän vilkasi sivumennen
vankilatovereihinsa, — kahteen nuoreen poikaan, jotka huoneen
toisessa nurkassa korttia pelasivat, — nämä olivat olevinaan pelin
touhussa, mutta korttien takaa seurasivat häntä silmillään ja
myhäilivät, — poikamaista, peittämätöntä uteliaisuutta näkyi heidän
katseistaan. Parbu-Jaan arvioi heitä kotvasen kauas kantavalla
katseellaan, joka oli luotu meren lakeuksia halkomaan, ja jolle kaikki
esineet olivat kuin liian lähellä, sitten rypistyivät hänen
silmäkulmansa, ikäänkuin olisi heidät liian kevyiksi havainnut.

Mutta yhtäkkiä pilkahti alentuva, naurava hyväntahtoisuus hänen

viekkautta ja ja päättäväisyyttä ilmaisevista piirteistään, ja nousten,
pari kertaa poikki huoneen kulkien, hän tokaisi ohimennen pojille:
 "Kartanon metsästä puita varastaneet, hä…?"

Siinä kysymyksessä kuulosti yhtaikaa suvaitsevainen rikoksen

anteeksianto sekä sen mitättömyyden halveksiminen.

"Niinkuin naulan päähän!" sanoi toinen pojista tehdyllä

miehekkyydellä, kehaisten.

Mutta Parbu-Jaan ei katsahtanutkaan heihin, vaan pysähtyi

korkealle muuratun ristikkoikkunan ääreen koko pituudessaan,
hänen järeä, yli syllän pituinen vartalonsa täytti matalan
vankilahuoneen, ikäänkuin siihen olisi varjo äkkiä langennut. Hän
ylettyi juuri ikkunaan asti, niin että leuka lepäsi kivikaiteella, ja
hetkisen aikaa hän seisoi liikkumattomana, mutta käänsi sitten
pettyneenä ja väliäpitämättömänä päänsä takaisin. Hänen silmiinsä
oli sattunut pieni, kuresaarelainen piha, jommoisia avautuu
valkoisiksi rapattujen, kaltevakattoisten talojen välillä, jotka ovat
asettuneet vanhan, rappeutuneen linnoituksen liepeille, kuin
elämäntäydet, tirskuttavat pikkulinnunpesät suuren aution
huuhkajan pesän. Kasvilavoja, — tunkiolla nokkivia kanoja — yhdellä
jalalla seisova kukko, — kuolaimiaan rauskutteleva hevonen. Mutta
varsinkin pisti hänen silmiinsä, että yhden kanan poikueessa oli
kolme ankanpoikaa, hänen silmänsä keksivät ne heti
mustankellahtavista untuvista ja haasottavasta käynnistä. Niilläpä
mahtaa olla ikävä vettä, hän ajatteli ja kohosi samalla varpailleen,
hänen silmänsä etsivät jotain kaukaa, kattojen takaa taivaan
rannalta, missä ilma väreili kuumuudesta kuin hienon lasiharson
takana. Janoinen, tyytymätön katse suurensi niitten sinistä terää,
suolan puute tuntui koko ruumiissa, kuin olisi kauan elänyt vedellä ja
imelällä leivällä. Ilma tuntui tukehduttavalta, sekin, mikä ulkoa
ikkunanraosta virtasi, oli kuin seisahtanutta, täynnä pyöriviä
Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.

More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge

connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.

Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and

personal growth every day!

testbankpack.com