Organization Development The Process of Leading

Organizational Change 4th Edition Anderson Test

Bank pdf download

https://testbankfan.com/product/organization-development-the-
process-of-leading-organizational-change-4th-edition-anderson-
test-bank/
We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit testbankfan.com
to discover even more!

Cases and Exercises in Organization Development and

Change 2nd Edition Anderson Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/cases-and-exercises-in-
organization-development-and-change-2nd-edition-anderson-
solutions-manual/

Organization Development and Change 10th Edition

Cummings Test Bank

https://testbankfan.com/product/organization-development-and-
change-10th-edition-cummings-test-bank/

Organization Development and Change 9th Edition

Cummings Test Bank

https://testbankfan.com/product/organization-development-and-
change-9th-edition-cummings-test-bank/

Principles of Corporate Finance 11th Edition Brealey

Test Bank

https://testbankfan.com/product/principles-of-corporate-
finance-11th-edition-brealey-test-bank/
Management Control Systems 3rd Edition Merchant
Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/management-control-systems-3rd-
edition-merchant-solutions-manual/

Experiencing Intercultural Communication An

Introduction 5th Edition Martin Test Bank

https://testbankfan.com/product/experiencing-intercultural-
communication-an-introduction-5th-edition-martin-test-bank/

Programming with Microsoft Visual Basic 2015 7th

Edition Zak Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/programming-with-microsoft-
visual-basic-2015-7th-edition-zak-solutions-manual/

Marketing Management 15th Edition Kotler Test Bank

https://testbankfan.com/product/marketing-management-15th-
edition-kotler-test-bank/

Marketing The Core 6th Edition Kerin Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/marketing-the-core-6th-edition-
kerin-solutions-manual/
Horngren's Financial and Managerial Accounting 4th
Edition Nobles Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/horngrens-financial-and-
managerial-accounting-4th-edition-nobles-solutions-manual/
 Instructor Resource
Anderson, Organization Development
SAGE Publishing, 2017

Chapter 7: Data Gathering

Test Bank

Multiple Choice

1. ______ is an intervention in itself, because it completes the picture of the organization and expands the
knowledge for both the client and practitioner.
a. Contracting
b. Data gathering
c. Diagnosis
d. Feedback
Ans: B
AACSB: Integrating knowledge across fields
Cognitive Domain: Comprehension
Answer Location: Data Gathering
Difficulty Level: Medium

2. In data gathering, despite various warnings, unfortunately, ______ often trumps accurate data and
careful diagnosis.
a. speed
b. consistency
c. bias
d. diligence
Ans: A
AACSB: Making sound decisions
Cognitive Domain: Analysis
Answer Location: The Importance of Data Gathering
Difficulty Level: Medium

3. ______ are those initial explanations of the situation that highlight symptoms of which the client is most
painfully aware.
a. Presenting problems
b. Underlying problems
c. Interventions
d. Data gathering methods
Ans: A
AACSB: Analytical thinking
Cognitive Domain: Knowledge
Answer Location: Presenting Problems and Underlying Problems
Difficulty Level: Easy

4. ______ are described as the root cause or core, fundamental issues that are producing symptoms
within the organization.
a. Presenting problems
b. Underlying problems
c. Interventions
d. Data gathering methods
Ans: B
AACSB: Analytical thinking
Cognitive Domain: Knowledge
 Instructor Resource
Anderson, Organization Development
SAGE Publishing, 2017

Answer Location: Presenting Problems and Underlying Problems

Difficulty Level: Easy

5. Which step in the data gathering process discusses the client or another representative explaining to
organizational members what data are being gathered, by whom, using what methods, and for what
purposes?
a. Determine approach to be used
b. Announce project
c. Prepare for data collection
d. Collect data
Ans: B
AACSB: Systems and processes in organizations
Cognitive Domain: Application
Answer Location: Data Gathering Process
Difficulty Level: Easy

6. Data gathering through ______ relies heavily on cooperation form organizational members who will
only open up to discuss serious issues if they trust the individual asking questions.
a. interviews
b. focus groups
c. surveys
d. unobtrusive measures
Ans: A
AACSB: Analytical thinking
Cognitive Domain: Comprehension
Answer Location: Interviews
Difficulty Level: Medium

7. Most OD interviews are ______.

a. formal
b. structured
c. semistructured
d. unstructured
Ans: C
AACSB: Analytical thinking
Cognitive Domain: Knowledge
Answer Location: Interviews
Difficulty Level: Medium

8. A practitioner can be more confident that enough people have been chosen when interviews begin to
gather ______.
a. new information
b. relevant information
c. repetitive information
d. impractical information
Ans: C
AACSB: Reflective thinking
Cognitive Domain: Application
Answer Location: Interviews
Difficulty Level: Medium

9. When scheduling interviews regarding interpersonally sensitive topics, contact is best done via ______.
a. in person or phone.
b. e-mail.
c. electronic poll.
d. text message.
 Instructor Resource
Anderson, Organization Development
SAGE Publishing, 2017

Ans: A
AACSB: Written and oral communication
Cognitive Domain: Application
Answer Location: Interviews
Difficulty Level: Easy

10. What type of environment is best for interviews?

a. general public
b. in a frequently visited location
c. private location free from distraction
d. within the workplace where colleagues can overhear
Ans: C
AACSB: Analytical thinking
Cognitive Domain: Application
Answer Location: Interviews
Difficulty Level: Medium

11. Information is ______ if no one other than the consultant will know what was said in the interview.
a. anonymous
b. confidential
c. shared
d. identifiable
Ans: B
AACSB: Social responsibility
Cognitive Domain: Knowledge
Answer Location: Interviews
Difficulty Level: Easy

12. ______ are usually a small number of organizational members who are facilitated by a consultant who
poses questions and then allows for group discussion.
a. Interviews
b. Focus groups
c. Observations
d. Unobtrusive measures
Ans: B
AACSB: Group and individual behaviors
Cognitive Domain: Application
Answer Location: Focus Groups
Difficulty Level: Easy

13. Avoiding ______ can be a challenge as part of focus groups because some participants may be
reluctant to offer a different view, especially if members have a close relationship outside of the focus
group.
a. mindshift
b. bias
c. assimilation
d. groupthink
Ans: D
AACSB:
Cognitive Domain:
Answer Location:
Difficulty Level:

14. When selecting participants for focus groups, there is an advantage to utilizing ______ groups; these
employees may share a similar background because they have something in common.
a. heterogeneous
 Instructor Resource
Anderson, Organization Development
SAGE Publishing, 2017

b. homogeneous
c. random
d. purposeful
Ans: B
AACSB: Application of knowledge
Cognitive Domain: Knowledge
Answer Location: Focus Groups
Difficulty Level: Medium

15. Historically speaking, ______ has been one of the most commonly used methods of data gathering.
a. interviews
b. focus groups
c. surveys/questionnaires
d. observations
Ans: C
AACSB: Statistics/quantitative methods
Cognitive Domain: Knowledge
Answer Location: Surveys/Questionnaires
Difficulty Level: Medium

16. The benefit to ______ is you can collect data from a large group of participants at one time.
a. interviews
b. unobtrusive measures
c. observations
d. surveys/questionnaires
Ans: D
AACSB: Application of knowledge
Cognitive Domain: Comprehension
Answer Location: Surveys/Questionnaires
Difficulty Level: Easy

17. Most surveys use a combination of fixed-response and ______ questions.

a. closed-ended
b. open-ended
c. essay
d. ranking
Ans: B
AACSB: Statistics/quantitative methods
Cognitive Domain: Knowledge
Answer Location: Surveys/questionnaires
Difficulty Level: Medium

18. Given the nature of a global environment, which of the following is necessary when development
surveys/questionnaires?
a. translate or localize questions
b. indicate a bias toward particular groups/regions
c. ask questions that can be answered multiple ways
d. do not define terms
Ans: A
AACSB: Diverse and multicultural work environments
Cognitive Domain: Comprehension
Answer Location: Surveys/questionnaires
Difficulty Level: Medium

19. Which of the following methods of data gathering allows the consultant to collect data on actual
behavior rather than reports of people’s behavior?
 Instructor Resource
Anderson, Organization Development
SAGE Publishing, 2017

a. interviews
b. focus groups
c. surveys/questionnaires
d. observations
Ans: D
AACSB: Application of knowledge
Cognitive Domain: comprehension
Answer Location: Observations
Difficulty Level: Medium

20. Self-report data are always a reflection of past events, whereas ______collects data on what is
happening in the present.
a. interviews
b. focus groups
c. surveys/questionnaires
d. observation
Ans: D
AACSB: Making sound decisions
Cognitive Domain: Application
Answer Location: Observations
Difficulty Level: Medium

21. Observations are likely to alter the circumstances and potentially change the behavior of those being
observed, often referred to as ______.
a. groupthink
b. the Hawthorne Effect
c. Small Group Polarization.
d. the Placebo Effect
Ans: B
AACSB: Making sound decisions
Cognitive Domain: Application
Answer Location: Observations
Difficulty Level: Hard

22. Data gathering through the use of ______ is when data are generally readily available because they
are produced during the ordinary course of organizational activity.
a. interviews
b. surveys/questionnaires
c. observations
d. unobtrusive measures
Ans: D
AACSB: Application of knowledge
Cognitive Domain: Application
Answer Location: Unobtrusive Measures
Difficulty Level: Medium

23. Which type of unobtrusive measure could include articles in local newspapers, employee newsletters,
or other forms of artifacts?
a. historical data
b. official documents
c. databases
d. online environment
Ans: A
AACSB: Reflective thinking
Cognitive Domain: Application
 Instructor Resource
Anderson, Organization Development
SAGE Publishing, 2017

Answer Location: Unobtrusive Measures

Difficulty Level: Medium

24. Job descriptions, personnel fiels, or meeting minutes are examples of which of the following
unobtrusive measures?
a. historical data
b. official documents
c. databases
d. online environment
Ans: B
AACSB: Reflective thinking
Cognitive Domain: Application
Answer Location: Unobtrusive Measures
Difficulty Level: Medium

25. Social media sites, wikis, and review sites are examples of which of the following unobtrusive
measures?
a. historical data
b. official documents
c. online environment
d. physical environment
Ans: C
AACSB: Information technology
Cognitive Domain: Application
Answer Location: Unobtrusive Measures
Difficulty Level: Medium

26. Architecture, signage, and design of work areas are examples of which of the following unobtrusive
measures?
a. historical data
b. databases
c. official documents
d. physical environment
Ans: D
AACSB: Application of knowledge
Cognitive Domain: Application
Answer Location: Unobtrusive Measures
Difficulty Level: Easy

27. The potential expense, time and data intensive, only provides one perspective, and time-consuming
analysis are all disadvantages of which of the following data gathering methods?
a. interviews
b. focus groups
c. surveys/questionnaires
d. unobtrusive measures
Ans: A
AACSB: Analytical thinking
Cognitive Domain: Application
Answer Location: Table 7.1
Difficulty Level: Medium

28. Typically takes a short amount of time and allows a broad range of topics to be addressed are two
advantages of which of the following data gathering methods?
a. interviews
b. focus groups
c. surveys/questionnaires
 Instructor Resource
Anderson, Organization Development
SAGE Publishing, 2017

d. unobtrusive measures
Ans: C
AACSB: Statistics/quantitative methods
Cognitive Domain: Application
Answer Location: Table 7.1
Difficulty Level: Medium

29. High validity and can provide triangulation are two advantages of which of the following data gathering
methods?
a. focus groups
b. surveys/questionnaires
c. observations
d. unobtrusive measures
Ans: D
AACSB: Application of knowledge
Cognitive Domain: Application
Answer Location: Table 7.1
Difficulty Level: Medium

30. Which of the following criteria when selecting a data gathering method relates to potential cost in
terms of money and time?
a. investment required
b. access
c. relevance to problem
d. accuracy
Ans: A
AACSB: Making sound decisions
Cognitive Domain: Analysis
Answer Location: Creating a Data Gathering Strategy and Proposing an Approach
Difficulty Level: Easy

31. Which of the following criteria when selecting a data gathering method discusses prone to bias?
a. access
b. relevance to the problem
c. accuracy
d. flexibility
Ans: C
AACSB: Ethical understanding and reasoning
Cognitive Domain: Analysis
Answer Location: Creating a Data Gathering Strategy and Proposing an Approach
Difficulty Level:

32. Difficulty in following up in depth on a single issue and the potential for a low response rate are two
disadvantages to which data gathering method?
a. interviews
b. unobtrusive measures
c. focus groups
d. surveys/questionnaires
Ans: D
AACSB: Statistics/quantitative methods
Cognitive Domain: Application
Answer Location: Table 7.1
Difficulty Level: Medium

33. For example, a survey cannot be altered in design once it has been administered, which relates to
which criteria when selecting data gathering methods?
 Instructor Resource
Anderson, Organization Development
SAGE Publishing, 2017

a. access
b. flexibility
c. investment required
d. relevance to the problem
Ans: B
AACSB: Making sound decisions
Cognitive Domain: Analysis
Answer Location: Creating a Data Gathering Strategy and Proposing an Approach
Difficulty Level: Medium

34. When a practitioner discloses who made a particular comment during an interview even after pledging
to the respondent that comments would remain anonymous is an example of which ethical issue?
a. collusion
b. misuse of data
c. informed consent
d. data protection
Ans: B
AACSB: Ethical understanding and reasoning
Cognitive Domain: Analysis
Answer Location: Ethical Issues With Data Gathering
Difficulty Level: Hard

35. Secure locations, using pseudonyms, and destroying audio/video after transcription are examples of
items to consider under which ethical issue?
a. collusion
b. misuse of data
c. informed consent
d. data protection
Ans: D
AACSB: Ethical understanding and reasoning
Cognitive Domain: Analysis
Answer Location: Ethical Issues with Data Gathering
Difficulty Level: Medium

36. Architecture, break room area, and uniforms are all examples of which of the following unobtrusive
measures?
a. historical data
b. online environment
c. formal physical environment
d. personal physical environment
Ans: C
AACSB: Application of knowledge
Cognitive Domain: Application
Answer Location: Unobtrusive Measures
Difficulty Level: Medium

37. Employee bulletin boards and desk decorations are examples of which of the following unobtrusive
measures?
a. official documents
b. historical data
c. formal physical environment
d. personal physical environment
Ans: D
AACSB: Application of knowledge
Cognitive Domain: Application
 Instructor Resource
Anderson, Organization Development
SAGE Publishing, 2017

Answer Location: Unobtrusive Measures

Difficulty Level: Medium

38. A few members dominating the discussion is a critical disadvantage of which data gathering method?
a. interviews
b. focus groups
c. observations
d. unobtrusive measures
Ans: B
AACSB: Analytical thinking
Cognitive Domain: Application
Answer Location: Table 7.1
Difficulty Level: Medium

39. Potential for little preparation and the opportunity to be “in the moment” are advantages to which data
gathering method?
a. interviews
b. focus groups
c. surveys/questionnaires
d. observations
Ans: D
AACSB: Analytical thinking
Cognitive Domain: Application
Answer Location: Table 7.1
Difficulty Level: Medium

40. According to Argyris, ______ information is necessary for the client to learn and for the interventionist
to help.
a. Useful
b. Specific
c. Valid
d. Detailed
Ans: C
AACSB: Written and oral communication
Cognitive Domain: Comprehension
Answer Location: The Importance of Data Gathering
Difficulty Level: Hard

True/False
1. Interventions designed to address presenting problems but that do not address underlying problems
are likely to still produce long-term results.
Ans: F
AACSB: Reflective thinking
Cognitive Domain: Analysis
Answer Location: Presenting Problems and Underlying Problems
Difficulty Level: Hard

2. Without greater detail and multiple perspectives regarding the nature and extent of the problem, the
chosen interventions may target the wrong areas.
Ans: T
AACSB: Making sound decisions
 Instructor Resource
Anderson, Organization Development
SAGE Publishing, 2017

Cognitive Domain: Analysis

Answer Location: Presenting Problems and Underlying Problems
Difficulty Level: Medium

3. Interviews are probably the most common method of data collection in OD.
Ans: T
AACSB: Application of knowledge
Cognitive Domain: Comprehension
Answer Location: Interviews
Difficulty Level: Easy

4. Focus groups are typically deemed appropriate for very sensitive issues.
Ans: F
AACSB: Ethical understanding and reasoning
Cognitive Domain: Comprehension
Answer Location: Focus Groups
Difficulty Level: Medium

5. When conducting focus groups, a process is utilized that is very similar to interviewing.
Ans: T
AACSB: Reflective thinking
Cognitive Domain: Analysis
Answer Location: Focus Groups
Difficulty Level: Medium

6. An organizational survey that appears to promise change will only deepen or increase cynicism among
members if nothing is done with the results.
Ans: T
AACSB: Analytical thinking
Cognitive Domain: Application
Answer Location: Surveys/Questionnaires
Difficulty Level: Hard

7. Having a background in statistical analysis is not useful when working with surveys/questionnaires.
Ans: F
AACSB: Statistics/quantitative methods
Cognitive Domain: Knowledge
Answer Location: Surveys/questionnaires
Difficulty Level: Medium

8. Observations are extremely useful for studying unusual problems or infrequent interactions.
Ans: F
AACSB: Analytical thinking
Cognitive Domain: Analysis
Answer Location: Observations
Difficulty Level: Medium

9. Organizational policies that restrict use of personnel files is an example of an access criteria when
selecting data gathering methods.
Ans: T
AACSB: Analytical thinking
Cognitive Domain: Analysis
Answer Location: Creating a Data Gathering Strategy and Proposing an Approach
Difficulty Level: Easy
 Instructor Resource
Anderson, Organization Development
SAGE Publishing, 2017

10. OD practitioners should treat their own research practices and research practices with an organization
differently with regard to informed consent.
Ans: F
Ethical understanding and reasoning
Cognitive Domain: Analysis
Answer Location: Ethical Issues With Data Gathering
Difficulty Level: Hard

Essay
1. What are three reasons that data gathering should be taken seriously?
Ans: Responses may vary, however, these items would be appropriate starting points: (1) good data
collection generates information about organizational functioning, effectiveness, and health; (2) data
collection can be a force that can spark interest in change; (3) practitioners who do data collection well
can continue fostering the relationship among all involved.
AACSB: Making sound decisions
Cognitive Domain: Analysis
Answer Location: The Importance of Data Gathering
Difficulty Level: Medium

2. Outline the five-step approach to the data gathering process.

Ans: Details regarding the following steps should be discussed: (1) Determine approach to be used; (2)
Announce project; (3) Prepare for data collection; (4) Collect data; and (5) Do data analysis and
presentation
AACSB: Integrating knowledge across fields
Cognitive Domain: Application
Answer Location: Data Gathering Process
Difficulty Level: Medium

3. Discuss data gathering methods, including pros and cons of each.

Ans: Responses may vary, but the methods to be discussed should include Interviews, Focus groups,
Surveys/questionnaires, Observations, Unobtrusive measures.
AACSB: Analytical thinking
Cognitive Domain: Application
Answer Location: Data Gathering Methods
Difficulty Level: Hard

4. Discuss the criteria to be considered when choosing a data gathering strategy.

Ans: Responses may vary, but key items to be included are (1) Investment required; (2) Access; (3)
Relevance to the problem; (4) Accuracy, and (5) Flexibility
AACSB: Making sound decisions
Cognitive Domain: Application
Answer Location: Creating a Data Gathering Strategy and Proposing an Approach
Difficulty Level: Hard

5. Identify ethical issues that are present with data gathering.

Ans: Responses may vary, but key information should include the misuse of data, the notion of informed
consent, data protection, and whom is benefitted.
AACSB: Ethical understanding and reasoning
Cognitive Domain: Analysis
Answer Location: Ethical Issues with Data Gathering
Difficulty Level: Hard
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
ahdistettuina heittivät Juvavumin miehet, jotka tiesivät kaupungin ja
omaistensa jo olevan vihollisen vallassa, arvelematta aseensa pois ja
hajosivat joka haaralle.

Samassa hajottivat lännestä ryntäävät alemannit Corneliuksen sata

miestä.

Severus seisoi yksin; keihäs putosi hänen kädestään.

Silloin astui hänen luokseen tuon idästä niin äkkiä ilmestyneen

vihollisen päällikkö, jättiläismäinen, noin neljänkymmenen vuotias
mies. Hän oli kaikkien sotajoukkojensa etupäässä korkealla
ratsullaan rynnännyt sillalle, jossa hänen hevosensa oli pistetty
kuoliaaksi; nyt kulki hän jalkaisin.

Maakotkan mahtavat siivet uhastelivat pöyryisinä hänen

kypärältään, hänen punaiset hiuksensa olivat suoraan ylöspäin
harjatut ja riippuivat hartioilla kypärän alla. Tavattoman suuri
karhunnahka heilui hänen hartioillaan. Uhaten kohotti hän kivistä
sotatapparaansa: "Heitä pois miekkasi, vanha mies", huusi tämä
voimakas urho latinaksi, "ja elä".

"Tämänkö miekan? Heittääkö?" vastasi Severus soinnuttomalla

äänellä.
"Minä en tahdo enää elää!"

"Kuole sitten!" huusi toinen ja heilautti kivitapparaansa.

Severus kaatui; hänen haarniskansa oli kalskahtanut keskeltä

halki, se putosi kahtena kappaleena hänen päältään.

Hän nojautui vaivaloisesti vasempaan käsivarteensa, mutta ei

laskenut kädestään voitollista miekkaansa.
 Voittaja kallistihe hänen puoleensa ja kohotti toistamiseen
sotatapparansa.

"Sano minulle, ennenkuin kuolen", puhui Severus hiljaisella

äänellä, "kenen käsiin on Juvavum joutunut? Mitä kansaa te olette?
Oletteko alemanneja?"

"Emme, roomalainen; alemannit ovat meitä kutsuneet. Emme tule

lännestä, vaan idästä Danubiota myöten. Me olemme valloittaneet
kaikki roomalaiset kaupungit Carnuntumista tänne saakka; viimeisen
legionan tällä puolen Alppeja löimme Vindobonan luona. Me jaamme
maat serkkujemme, alemannien kanssa; Licus tulee rajaksi. Katso
tuonnepäin! Tuolta itäisiltä vuorilta tulvaa jo kansamme maahanne:
vaimoja ja lapsia, rattaita ja karjalaumoja; se on vain esiparvi,
huomenna tulee isompi lauma."

"Ja mikä on nimenne?"

"Ennen kutsuttiin meitä markomanneiksi, mutta nyt 'Bajuhemumin

miehiksi', bajuvareiksi: meidän on ikipäiviksi tämä maa niin lavealta
kuin Alppien harjalta voi pohjoiseen päin katsella. Antaudu siis,
vanhus! Sinulle jää vielä —"

"Tämä miekka", puhui Severus ja syöksi keisari Probon voittoisan

miekan aina kahvaa myöten sydämeensä.

Jättiläis-bajuvari veti sen sieltä ulos. Verivirta valui maahan.

"Sääli tuota vanhusta", virkkoi hän. "Hän on kuollut. Ja sääli",

jatkoi hän hitaasti, tarkastellen hänen miekkaansa, "tätä kelpo
säilää, jos se menee hukkaan. Tule, aimo ase, tästälähin
palvelemaan maan uutta herraa. — Vaan nyt on minun mentävä
kiittämään Liutharia. Kaikki menestyi erinomaisesti. Ovatpa nuo
alemannit melkein meitä viisaampia! — Hojoo, Sigoo! Heiloo!" huusi
hän molempien kämmentensä läpi: "Liuthar! Kelpo Liuthar, missä
olet? Garibrand, bajuvarien herttua, huutaa sinua! Hojohoo, Sigoo!
Heilohoo! Nyt jakakaamme saalis ja maa!"

Liuthar ajaa karautti esiin ja ojensi herttualle kätensä:

"Tervetultuanne uuteen kotiinne! Tervetultuanne voittoon!" huusi

hän iloisella äänellä.

Mutta samassa kajahti kaupungista uudelleen aseitten kalsketta ja

sotaista meteliä.

"Vielä ei voitto ole täydellinen", tuumasi Garibrand, osoittaen

tapparallaan kapitolia.

Nyt kuului kaupungista bajuvarein huudon ohessa tuuban

helisevää, sotaisaa räikkynää.

"Nyt on roomalaispäällikkö ja hänen rautainen joukkonsa

liikkeellä!" huusi herttua. "Hän on syössyt korkeasta linnastaan
kaupunkiin ja karannut väkeni kimppuun. Kiireesti! Tuokaa minulle
uusi hevonen! Kaupunkiin! Urhojeni avuksi!"
YHDESTOISTA LUKU.

Paitsi molempia päälliköitä, olivat ainoastaan aniharvat roomalaiset

kaatuneet tässä lyhyessä kahakassa, sillä ennen hyökkäystä oli
bajuvarilaisten herttua komentanut: "Tänään vankeja! Ei kuolleita!
Tietäkää, te miehet, että jokaisesta kuolleesta on tappiota, mutta
jokaisesta vangista voittoa maan uudelle herralle."

Niissä joukoissa, joita Severus oli vienyt bajuvareja vastaan, olivat

myöskin Crispus ja Fulvius.

Kun heidän rivinsä olivat hajoitetut, huusi Fulvius sedälleen.

"Felicitaan luo virran yli!" ja nyt juoksivat molemmat vieretysten,
samoinkuin olivat sotarinnassakin seisoneet vieretysten, jokea kohti;
sillalle he eivät uskaltaneet, sillä sitä vartioi bajuvarilaisparvi.

Mutta vähitellen jäi paksu Crispus jälkeen, vaikka hän oli heittänyt
pois niin keihään kuin kilvenkin; vikkelä kivenhakkaaja juoksi jo
kaukana hänestä.

Alemannilainen ratsumies ja hänen vieressään jalkaisin juokseva

nuorukainen ajoivat heitä takaa.

Pian saavuttivat he Crispuksen.

 Ratsastaja sivalsi keihäänsä varrella hänen kypärän kaltaisella
padalla peitettyä päätään, joka ehdottomasti herätti naurua ja
pilkantekoa. Keittoastia lennähti ääneensä kiljahtavan miehen silmille
ja hänen nenästään puhkesi verivirta. Hän kaatui maahan ja luuli
itsensä kuolleeksi.

Mutta hän palasi taas suloiseen tietoisuuteen elämästään, kun

nuorukainen, joka jäi häntä katsomaan, jotenkin epäystävällisesti
tempasi pois kattilan hänen kasvoiltaan. Crispus hypähti pystyyn,
vetäen kiihkeästi ilmaa keuhkoihinsa; alemannilainen nauroi hänelle
makeasti vasten kasvoja, vasten noita leveitä, lihavia,
hämmästyneitä kasvoja.

"Hei! tämä roomalainen sankaripa vasta on hyvällä ruokolla ollut!

Eipä tuo nenä taida ainoastaan omasta verestä noin punainen olla, ei
vedestä myöskään. Helei, ystävä kulta, minä päästän sinut vapaaksi,
jos tunnustat minulle, mistä minä löydän parhainta viiniä
Juvavumissa. Minusta näyttää, että juuri sinä olet se mies, joka siitä
voit todistuksen antaa."

Näin suopeasta puhuttelusta virkistyi Crispus pian, ja tultuaan

vakuutetuksi siitä, ettei hän ollut kuollut ja ettei isänmaan edestä
tarvinnutkaan kuolla, oli hän heti entisellään.

Hän veti syvään henkeänsä ja sanoi, kohottaen kättään kuin valan

merkiksi:

"Minä vannon roomalaisena kansalaisena, että parasta viiniä on

Jaffalla, eräällä juutalaisella lähellä basilikaa. Sitä miestä ei ole
kastettu — eikä myöskään hänen falernolaista viiniänsä."
 "Oivallista!" huusi alemannilainen. "Tänne, veikkoset!" Suuri lauma
alemanneja ja bajuvareja kokoontui hänen ympärilleen, käsiään
mielihyvästä hieroskellen. — "Jaffa-juutalaisen luo kiittämään Ziu-
jumalaa iloisesta voitosta! Ja sinä, leveä leili, sinä johdat meidät
sinne — ja, jos vastoin vannottua valaasi se on hapanta, tuo
juutalaisen viini, niin upotamme sinut siihen."

Tästä ei Crispus hämmästynyt; hän päinvastoin iloitsi ajatellessaan

kallista, kauvan säilytettyä kyprosviiniä, jota hän aina oli nähnyt
ainoastaan rikkaitten juovan, vaan jota hän nyt maksutta oli mielin
määrin ryypiskelevä. Se ei tehnyt viiniä huonommaksi, että sitä
aiottiin juoda Ziu-jumalan kunniaksi. Paitsi sitä tuumasi hän sen
olevan Jumalalle otollisempaa, kun tyhjennettiin juutalaisen
juomaleilit eikä koskettu oikeauskoisen tavaraan.

Kodistaan hänellä ei ollut surua: "Vanhalle ancillalleni ei tehdä

pahaa — hänen kasvojensa kurtut suojelevat häntä paremmin kuin
monet kilvet. Rahoja on vähän ja nekin kätkössä. Kipsisiä
kuvapatsaita he eivät sieltä rupea kuljettamaan; tosin he tällaisissa
tiloissa hakkaavat niiltä aina erinomaisella halulla nenät, vaan
siitäkään ei ole suurta vahinkoa — ne voi jälleen liimata kiinni."

Mutta hän suri Fulviusta, suri Felicitasta. Hän tähysteli

pakolaistoveriansa, mutta tätä ei näkynyt kaatuneitten eikä
myöskään vangittujen joukossa; olisi voinut luulla maan nielleen
hänet; ratsastaja, joka oli häntä ajanut takaa, ohjasi jo ratsuansa
aivan toiseen suuntaan, pakenevia roomalaisia kohti.

Crispus toivoi senvuoksi, että nuori aviomies olisi pelastunut;

mutta Felicitasta ei hän voinut auttaa, sillä hänen voittajansa tarttui
häneen kovin kourin ja työnsi hänet sillalle päin. "Eteenpäin! Sinä et
aavistakaan, roomalainen, kuinka jano voi polttaa alemannilaisen
kurkkua. Basilikan ääressä sanoit? No niin! Sieltähän löydämme
kaiken lisäksi vielä kultaisia ja hopeisia maljoja, joista kelpaa juoda."

Ja koko meluavan, naureskelevan, riemuitsevan joukon etupäässä

tepasteli nyt orjantapaisena juomaveljenä paksu Crispus niin
nopeasti kuin hän suinkin lyhyillä säärillänsä jaksoi. Siten he kulkivat
sisään kaupungin portista, jonka kautta hän vasta oli kypäröitynä
soturina ylpeästi astunut. Kattilan oli hän jättänyt sinne, mihin se oli
viskattu, sillä yksin sen muistokin koski kipeästi hänen nenäänsä.

*****

Sillävälin oli Fulvius todellakin kadonnut.

Hän ei ollut heittänyt pois kilpeään ja keihästään, kuten hänen

tukeva toverinsa, sillä hän oli nuori, väkevä ja pelkäämätön ja hän
ajatteli sitä lupausta, jonka hän vapaaksi päästessään oli antanut
kelpo Severukselle. Hän oli nyt saapunut virran reunalle ja seisoi sen
nevaisella rannalla.

Kun hän kuuli nelistävän ratsun kavioin töminän yhä enemmän

lähestyvän, kääntyi hän päättäväisesti viholliseen päin, katsoi
häneen tuimasti, kohotti heittokeihäänsä, tähtäsi tarkkaan ja heitti
sen sitte käsivartensa koko voimalla alemannin kasvoja vasten.

"Hyvästi tähdätty!" huusi tämä ja päästi suitset vasemmasta

kädestään, jolla hän koppasi suhinalla tulleen keihään suoraan
lennosta.

Kilpi ei olisi Fulviusta tällä kertaa paljo hyödyttänyt, sillä hänen

päälleen ryntäävä ratsastaja tähtäsi nyt molemmilla keihäillä, omalla
ja anastetulla, yhtaikaa roomalaisen päätä ja vatsaa. Mutta
ennenkuin nuo kuolettavat peitset lennätettiin, oli niiden maali äkkiä
kadonnut.

Hypähtäen taaksepäin korskuvan ratsun edestä, joka seuraavassa

tuokiossa olisi kaatanut hänet kumoon, ei hän voinut ylläpitää
tasapainoa, vaan kompastui niljakkaaseen rantaruohoon ja syöksähti
selin virtaan, johon korkealle räiskähtävät aallot hänet peittivät.

Kumartuen alaspäin hevosen selässä katseli alemannilainen häntä,

ja nauroi kun aallot tempasivat hänet mukaansa.

"Tervehdä Danubiota minulta", huusi hän, "kun olet uinut hänen

luokseen".

Kääntäen ratsunsa ympäri, karahutti hän taas täyttä laukkaa

kentälle.
KAHDESTOISTA LUKU.

Sillävälin oli Zeno kiireesti juosten päässyt pyrkimäänsä kapeaan

kadunkulmaan.

Suuriääninen meteli oli miltei hänen kantapäillään; hän katsahti

taaksensa: rätisten kohosi liekki likeisen rakennuksen katosta. Hänen
lankonsa tuomarin talo paloi. Kiihtyneellä tuskalla hän kiiruhti
eteenpäin.

Vielä juostuaan muutaman askeleen hän saavutti pienen

papinkartanon portin.

Se oli auki.

Hän juoksi kynnyksen yli ja pakeni kapeata hämärää käytävää

pitkin: ei ainoatakaan ostariusta, eikä ainoatakaan subdiakonusta
näkynyt. Hän tunki papin huoneeseen, samaan, jossa me jo ennen
olemme Johanneksen tavanneet.

Se oli tyhjä.

Pakenija kiiruhti suuren, himmeästi valaistun kirkon läpi alttaria,

sen pyhintä turvapaikkaa kohti, joka oli Apsiksen ja keskikäytävän
välissä.

Täällä, alttarin portailla makasi Johannes liikahtamatta kasvoillaan,

pitäen molempia käsivarsiaan alttarin pyhäinjäännös-arkkusen
ympärillä.

Uusi pelko valtasi kuoleman tuskissa olevan byzantilaisen.

Oliko Johannes murhattu? — Ainoa, joka ehkä vielä olisi voinut

häntä suojella?

"Voi minua!" ähkyi hän.

Hänen kauhunsa kävi vielä suuremmaksi, kun kuolleeksi luultu

hitaasti kohottihe ja äänetönnä käänsi häneen kalpeat,
kunnianarvoisat kasvonsa.

"Haa, nousevatko kuolleetkin ylös?" huudahti Zeno ja väistyi

syrjään.

"Minkätähden luulet minua kuolleeksi?" kysyi Johannes ja käänsi

läpitunkevan katseensa Zenon peljästyneisiin kasvoihin.

"En minä — en minä! — Mutta tribuno aikoi —"

"Minä ymmärrän! — Mitä sinä sitten täältä haet?"

"Pelastusta, pelastusta!" vaikeroi koronkiskuri. Hän ajatteli taas

ainoastaan uhkaavaa vaaraa. "Orjani! Kaikki orjani ovat nousseet
kapinaan. Tuomarin talo jo palaa."

Samassa välähtikin basilikan lehteri-ikkunoissa kirkkaan tulen

heijastus ja kaukaa kuului aseitten kalsketta.
 "Kuuletko! He etsivät minua! He tulevat! Pelasta minut! Peitä
minut ruumiillasi. Tässä, tämä kulta on sinun" — ja hän heitti
raskaan pussin alttarille. Se repesi, ja useita kultakappaleita vieri
helisten portaitten yli lattialle.

"Voi, voi minua onnetonta! Minä menetän sen, eikä siitä ole
minulle mitään hyötyä. Kuule, kaiken tämän kullan — tai puolet siitä!
— ei, kaiken, kaiken lahjoitan sinulle, sillä tiedänhän, että annat sen
palvelemallesi pyhälle Pietarille, kirkollenne, köyhille. Vaan pelasta
minut, pelasta!"

Ja hän syöksyi papin jalkojen juureen, huolellisesti kätkien kalliita

kiviä täynnä olevan kukkaron poveensa.

Johannes viittasi häntä nousemaan: "Minä tahdon pelastaa sinut

—
Kristuksen tähden, ei kullan tähden."

"Jääthän luokseni?" huusi Zeno, uuteen toivoon elpyen.

"Sitä en voi! Minun tehtäväni tällä hetkellä on hoitaa haavoitettuja

taistelutantereella. Veljeni olen jo lähettänyt sinne. Mutta tahdoin
vielä kerran rukouksen avulla koota voimia."

"Ei, ei! Minä en laske sinua täältä!" huusi Zeno ja tarttui lujasti
häneen.

Mutta Johannes irtautui hänestä odottamattomalla voimalla:

"Minun täytyy, sanon minä. Herrani kutsuu minua. Ehkä voisin
estääkin tämän murhan. Mutta sinä — sinä olet julmuudellasi
vihoittanut nuo onnettomat niin, etteivät muutamat heistä enää
kunnioita alttariakaan eivätkä minun rukoustani." —
 "Niin, niin!" myönsi Zeno.

Hän ajatteli Këix-orjaansa — hurjistunutta eläintä.

"Sinä pääset piilopaikkaan, josta eivät muut kuin Jumala sinua

löydä.
Katso tänne!"

Näin sanoen kumartui Johannes ja nosti erästä lattian

marmorilevyä alttarin vieressä; aukosta näkyivät lyhyet tikapuut,
jotka johtivat hämärään, jotenkin tilavaan kellariin.

"Tuonne alas! Ei kukaan minua lukuunottamatta tiedä tästä

vanhasta holvihaudasta. Odota täällä siksi kun sinut täältä noudan;
minä palajan, kun vaara on ohitse."

"Mutta jos — jos —"

"Jos menetän henkeni, tarkoittanet. Silloin voit itsekin alhaalta

päin kohottaa kivikantta. Kiiruhda!"

"Minua hirvittää — tulla elävänä haudatuksi! Ehkä siellä on

kuolleitten luita, luurankoja — anna anteeksi — onko luolassa
pyhimysten jäännöksiä?"

"Pelkää sinä elävää Jumalaa äläkä kuolleita ihmisiä! Tässä saat

öljylampun! Ja nyt mene alas. Etkö kuule? Meteli lähestyy yhä."

Silloin pujahti Zeno lamppu kädessä alas.

Johannes tempasi rahasäkin alttarilta ja heitti sen hänen

jälkeensä. Kuoleman tuskissaankin saituri huomasi, että pappi sitä
ennen otti siitä kourallisen solideita, ennenkuin työnsi kiven aukolle.
Hän ripotteli ottamiansa kultarahoja basilikan pääovelta, jonka pani
sisäpuolelta salpaan, aina alttarille saakka ja sen sivulla olevalle
ovelle, josta mentiin hänen asuntoonsa. Sitte hän kiiruhti tuosta
sivuovesta huoneittensa kautta ulos.

Muutaman minuutin perästä kuuli Zeno kirkon pääovea raivoisasti

hakattavan. Hänen sydäntään ahdisti.

Ovi murtui: ihmisiä, joita äänistä ja askeleista päättäen oli suuri

joukko, tunki sisään. Zeno ei enää voinut hengittääkään.
Kuolemanpelko valtasi hänet. Hän painoi korvansa lattialuukkua
vasten, paremmin kuullakseen.

Ensin hän erotti vaimon äänen:

"Kirkossa ette saa häntä tappaa! Eikä pyhimysten turvapaikassa!

Hän on minut ruoskittanut melkein hengettömäksi ja murhannut
lapseni — mutta ei kirkossa! Kunnioittakaa ijankaikkisen Jumalan
huonetta!"

"Mieluummin Jumalan kuin hurskaan Johanneksen huoneessa!"

neuvoi toinen ääni.

"Ainoastaan alttari on rauhoitettu, ei koko kirkko!" kiljasi kolmas.

Mutta sitten kuuli Zeno Këix-hirviön huutavan;

"Itse taivaallisen isän jalkojen juuressa minä hänet murskaksi

murentaisin! Hän on viimeiseksi murhannut vielä vanhan isänikin,
joka viimeisiin asti rukoili, etten tekisi tätä hirmutyötä. En kuullut
hänen varoituksiaan ja hän pujahti pois luotani. Vasta kun mursimme
auki Zenon oven, löysin isäni — ja hänen kurkussaan oli Zenon
puukko. Seitsemän kertaa tahtoisin murhata tuon konnan!"
 "Yhdessäkin on kyllä", naurahti Kottys, "jos murhaat hänet yhtä
hitaasti kuin me päästimme päiviltä herramme. Me poltimme Mucius-
tuomarin elävältä hänen oman talonsa tulessa."

"Seis! Katsos tänne, Kottys-veikkoni, tässä näkyy pakenijan jäljet.

Haavoitetusta hyenasta vuotaa verta, pakenevasta saiturista kultaa.
Katsokaa, tästä pääovesta hän on tullut sisään, työntänyt salvan
eteen, juossut tänne, alttarin ohi ja tuosta ovesta pujahtanut papin
huoneisiin! Siellä hän piilottelee. Seuratkaa!"

"Seuratkaa! Surma hänelle, surma!" kiljui koko orjajoukko ja

karkasi jyskyvin askelin marmorilattian yli, Zenon pään päällitse
viereiseen huoneeseen.

Piileskelijä oli kuolemantuskasta aivan mieletönnä kömpinyt

holvihaudan äärimmäiseen nurkkaan asti, istua kyyröttäen siellä ison
aikaa; kylmä hiki juoksi hänen otsaltaan.

Vaan kaikki jäi hiljaiseksi, viimeinenkin ääni vaikeni; takaa-ajajat

olivat, etsittyään komerot papin asunnossa, syösseet jälleen kadulle.

Hän lohdutteli itseään: "Pian on tribuno huomaava tulipalon ja

kapinan kaupungissa. Hän on ennenkin monta kertaa saanut
tällaisen metelin taukoamaan. Muutamassa tunnissa ovat hänen
peitsensä asettaneet kaikki entiseen järjestykseensä." Vähitellen
tointui kauppias jälleen ja hänen mielensä rohkaistui.

Hän rupesi nyt öljylampun valossa tarkastelemaan kellarimaista

hautaansa.

Hän oli kompastua erääseen arkkuun.

 Kauhunsekaisella uteliaisuudella täytyi hänen välttämättä aukaista
se:
"Säilyttiköhän se vanha kettu siinä kirkon aarteita?"

Hän nosti kannen ylös: kirstussa ei ollut muuta kuin paperikääröjä

ja pergamenttia. Niiden yli oli levitetty valkoinen papin puku
kaapuinensa, aivan samallainen kuin Johanneksen yllä oli ollut.

Uusi ajatus välähti pakenijan mieleen.

Äkkiä hän veti väljän pappisvaatteen oman pukunsa päälle. "Täällä

en kuitenkaan enää kauvan viivy. Ja varmimmin — paremmin kuin
haarniska — suojelee minua tämä verho."

Hetken kuluttua, kun kaikki yhä oli hiljaista, rupesi hän haluamaan
pois kuopan ummehtuneesta ilmasta. Hän kohotti varovasti
lattialevyä, nousi tikapuitten ylimmälle puolalle ja katseli tarkastellen
tyhjää kirkkoa.

Hänen silmiinsä välähtivät heti alttarilampun valossa lattialla

kiiltelevät kultakappaleet.

Takaa-ajajat olivat poimineet osan, vaan ei läheskään kaikkia: "He

enemmän janoovat verta kuin kultaa."

Saituri oli jo monesti katunut sitä, että oli luvannut liikoja papille.

"Mutta tosiaan! hän halveksi lahjaani. Siis olen minä vapaa

sitoumuksestani. Ja vahinkopa olisi, jos nämä sirot kappaleet
joutuisivat sille kelvottomalle."

Hän nosti nyt levyn kokonaan ylös ja kuunteli levottomasti vielä

kerran.
 Kaikki hiljaista.

Sitten hän laski varmuuden vuoksi kultansa ja kalliit kivet arkkuun,

sulki kannen, kiipesi nopeasti kirkkoon ja keräili solidit kokoon. Ensin
lähimmät, sitte alttarilla olevat; silloin hän näki alttarin oikealla
puolella kokonaisen kasan, joka oli vierinyt pussin halkeamasta.

Hän hiipi nyt alttarin taakse, sen oikealle puolelle ja kumartui —

silloin, oi kauhua! kuuli hän papin asunnosta askeleita; tosin kyllä
ainoastaan yhden miehen askeleita, mutta ne eivät olleet
Johanneksen. Ne kalskuivat kuin rauta.

Zeno aikoi äkkiä pujahtaa piilopaikkaansa.

Mutta ennenkuin hän ehti kiertää alttarin, näki hän mustan varjon
käytävän kynnyksellä.

Hänen oli enää mahdotonta päästä salaa luolaan. Hänen polvensa

kävivät hervottomiksi.

Hän heittäytyi pikaisesti alttarille samanlaiseen asentoon, jossa

Johannes oli ollut hänen kirkkoon tullessaan, veti äkkiä kaapun
päänsä yli ja levitti molemmat käsivartensa pyhäinjäännös-arkun
ympäri.

Seuraavassa silmänräpäyksessä viilsi pureva teräs poikki hänen

niskansa. Hän oli hengetönnä ennenkuin ehti kuulla sanat: "kuole,
pappi".
KOLMASTOISTA LUKU.

Murhaajasta alkoi tuntua, ettei hänen uhrinsa ollutkaan niin vanttera

kuin presbyteri; hän kumartui alas, niin että hänen korkean
kypäränsä musta jouhitöyhtö pöyheänä taipui alaspäin, ja nosti
murhatun päätä, vetäen kaapua syrjään.

Hämmästyksestä hieman huudahtaen antoi hän sen taas pudota:

"Kohtalon oikkuja! Rahakauppias! Mitenkä hän on täällä? Miksi
tuossa valhepuvussa? Missä lienee sitten pappi?"

Mutta ennenkuin tribuno ehti syvemmältä näitä kysymyksiä

mietiskellä, kääntyi koko hänen huomionsa auki murretulta pääovelta
päin kuuluvaan meluun. Se oli varsin hämmästyttävää laatua. —

Kun Leo oli Herkuleen torilla järjestänyt ratsumiehensä, käski hän

heidän odottaa, kunnes hän palaisi. Hän oli hypähtänyt mustan
oriinsa selästä ja jättänyt sen erään ratsastajan haltuun; hän tahtoi
jalkaisin, huomiota herättämättä kapeitten katujen ja mutkateitten
kautta tunkea papin huoneeseen.

Matkan puolivälissä oli hän pysähtynyt nähdessään tulipalon ja

kuullessaan etäältä kapinallisten orjain metelin. Hän seisahtui, ja
samassa kiiruhti häntä vastaan pakeneva vaimo, huntu silmillä; Leo
astui hänen eteensä.

"Sinäkö, tribuno?" huusi pakeneva.

"Mitenkä? Zoëko? Tuomarin puoliso! Mitä on tekeillä?"

"Orjat! Talomme palaa! Pelasta! Auta!"

"Tuolla alhaalla torilla seisovat ratsumieheni! Palajan heti itse

sinne. Sitten tulen auttamaan." —

Senjälkeen oli hän nopeasti kiiruhtanut papin tyhjää asuntoa kohti,

rientänyt sen läpi, heiluttaen paljastettua miekkaa kädessään, ja
kirkkoon tultuaan antanut kuoliniskun etsityn asemesta —
liittolaiselleen.

Tuskin oli hän havainnut erehdyksensä, kun kuuli ratsumiestensä

torvien ja rumpujen rämähtävän portilta päin ja puhaltavan
rynnäkköön.

"He rupeavat tappelemaan kapinallisten kanssa", ajatteli tribuno ja

aikoi mennä pääovesta ulos. "Konnamaiset orjat! Ja barbarit seisovat
porttien edustalla!"

Vaan kynnyksellä hän äkkiä seisahtui, sillä aivan toisenlainen

raikuna kuin raivoavain orjain hurja ulvonta tunki nyt hänen
korviinsa. Se oli germanien sotahuuto ja voitonkiljunta, joka oli
hänelle kyllin tuttu; hän huomasi sen kuuluvan aivan läheltä.

"Germaneitako kaupungissa? Uskomaton asia!"

 Varovaisesti astuttuaan basilikan kynnykselle, näki hän
suureltatorilta päin koko lauman, ainakin yli sata germanilaista
tulvailevan kirkkoa kohti. Ja he tulivat jalkaisin: he eivät siis olleet
noita jo kauvan nähtyjä ratsumiehiä.

"Tunkeudunko läpi? Mahdotonta! Takaisin! Papin asunnon kautta!"

Hän riensi basilikan käytävää pitkin ja lattiasta nostetun kivilevyn

ohitse Johanneksen huoneeseen.

Sinnekin hän kapealta kadulta kuuli barbarien ääniä ja raikasta

naurua ja huutoa. Hän näki parven germaneita lähestyvän basilikaa
ja heidän etupäässään paksun roomalaisen, joka kantoi viinileilejä.

Niin nopeasti kuin hänen raskaat aseensa suinkin sallivat, juoksi

hän takaisin kirkkoon ja hypähti, nähden sen ainoaksi
pelastuksekseen, tuohon avonaiseen hautaan sekä tempasi
marmorikannen kiinni. Samassa hän kuuli, miten molemmista ovista
tunki sisään germanilaumoja.

Meluten ja voitostaan riemuiten tervehtivät he toisiansa Juvavumin

vankeuteen teljetyn päällikön pään päällä.
NELJÄSTOISTA LUKU.

Me liitymme nyt mieluummin marmorilattialla juominkeja pitäväin

germanein kuin sen alla hyödyttömästi kiukuttelevan sadattelijan
seuraan.

"Terve, te urhoolliset bajuvarit! Tervetultuanne voittoon!"

"Josta meidän on kiittäminen, teitä, te viisaat alemannit."

"Niin, ettekö tunnusta meidän viisaasti houkutelleen heidät esiin?"

virkkoi edellisen puhujan asekumppani. "Ensin sujautti Liuthar,
mainehikkaan kuninkaamme mainehikas poika, ja pari hänen
seuralaistansa viiden maurilaisen ratsastajan kimppuun, jotka
kapitolin tribuno oli lähettänyt meitä vakoilemaan. Mutta me
tunnemme metsät täällä paremmin kuin nuo ruskeat afrikalaiset.
Neljä heistä kaatui, ennenkuin osasivat sitä aavistaakaan. Yksi
valitettavasti — luippasi tiehensä; mutta näyttääpä siltä kuin ei hän
olisi voinut paljoakaan kertoa. — Sitte luikahti pieni parvi meidän
miehiä salaa joen yli — alemannilaisen ratsu osaa uida kuin joutsen
— ja laukkasi itäisille vuorille päin, teidän luoksenne, bajuvarit, että
haikaran ja kotkan huudot olisivat oikeaan aikaan vastatusten
kajahtaneet."
 "Ja tällä kertaa olette te, hidastelijat, vastoin tottumusta ja tapaa
todellakin ennättäneet oikeaan aikaan oikealle paikalle", pisteli
Suomar, toinen alemanni.

Bajuvari tarttui julmistuneena vyössään riippuvaan tapparaan:

"Mistä sellainen puhe on kotoisin, sinä paksupäinen suavilaisroisto?
Arvatakseni olemme aina tulleet kyllin aikaisin teitä kurittamaan —
teitä, kuten kaikkia muitakin, jotka kauan sitä olivat odottaneet! Ja
useinpa saitte tuntea te, liukasjärkiset kielenpieksäjät, meitä
hidassanaisia paetessanne, että ajatuksenne ja jalkanne eivät
kuitenkaan olleet kyllin nopeat!"

Solvaistu aikoi vihaisena vastata, mutta hänet keskeytti sovintoa

hieroen Vestralp, edellinen alemanni. "Sopikaa pois, te molemmat,
sinä Suomar-poikani ja sinä, vahva markomanni! Kun uljaat bajuvarit
ovat saapuvilla, ottelevat he myös oivallisesti, ja pian on se hetki,
jonka he ehkä myöhästyivät, korvattu."

"Se on usein nähty!" huusi Rando, kolmas alemanni.

"Viimeksi", jatkoi Suomar, "aivan äskettäin torilla ja linnan jyrkällä

tiellä, tappelussa tribunon ratsumiehiä vastaan."

"Vait! Mitä tuo oli?"

"Niin! Eikö maan alta kuulunut huokauksia?"

"Tuolta, alttarin vasemmalta puolelta."

"Etsikää! Onko joku haavoitettu alttarin takana?"

Pari soturia kiiruhti mainitulle epäluulonalaiselle paikalle ja etsi

alttarin takaa, mutta mitään ei löytynyt.
 "Mutta mikä tuossa portailla makaa?"

"Kuollut."

"Roomalainen."

"Nähtävästi pappi."

"Sen ovat kaiketi kapinalliset orjat tehneet, jotka heti yhtyivät

meihin, kun olimme kiivenneet muurien yli", puhui Herbert, eräs
ijäkäs bajuvarilainen alapäällikkö. "He ovat nyt paraimmat
oppaamme runsaisiin saalispaikkoihin."

"Viekää pois ruumis! Noilla kiviportailla on ryypätessämme mukava

istua", virkkoi Helmdag, edellisen poika.

"Uskallapa, sinä ilkiö! Se on korkeimman, taivaallisen Herran

pöytä", uhkasi Rando.

"Siinä ei ole perää", kiljasi Helmdag. "Sinä olet kaiketi

kadotuksenalainen katolilainen? Tämähän on roomalainen
kerettiläiskirkko, synnillisempi kuin mikään hirmutyö. Niin sanoi
minulle gotilainen kastajani Novin piispa."

"Sinä häpeämätön arianilainen!" vastasi Rando. "Sinä Kristusta

tunnustamaton paholainen! Minä vielä opetan sinut antamaan
Herralle Kristukselle saman kunnian kuin hänen isällensä. Minä
täytän suusi nyrkilläni. Jälkiruuaksi saat syödä — jokainoan
hampaasi!"

"Me kunnioitamme aina poikaa vähemmän kuin isää", mutisi

Helmdag.
 "Olkaa vähemmällä, te molemmat!" käski Vestralp. "Täyttäkää
kumpikin suunne, mutta — Rooman viinillä! Tänne nahkainen leilisi,
Crispus, roomalais-sankari! Ei ole tarvis aukaista pauloja. Kas näin:
miekan isku vain! Ja punaista verta pulppuilee haavasta. Tuokaa
kypäränne ja kuperat kilpenne, niin vuodatan niihin tämän
kauriinnahkaisen roomalaisen jaloa verta. — Mitä äskeiseen
kiviportaita koskevaan riitaan tulee, niin uskokaa minua: kunnon
mies kunnioittaa kaikkea sitä, mikä on toiselle pyhää. Senvuoksi,
veljet, tahdomme kaikki väistää noita portaita."

"Entäs kulta ja hopea seinillä ja pilareilla ja kiviarkuilla?" kysyi

arianilainen Helmdag.

"Säästämmekö sen rosvoaville orjille?" tuumasi katolilainen Rando.

"Emme!" huudahti sama sivistynyt pakana, joka tähän asti oli

yrittänyt rakentaa rauhaa: hän oli Vestralp, kypäräkkään Crispuksen
voittaja. "Se ei olisi tarpeellista! Ne jaamme me keskenämme Ziu-
jumalan, roomalaisen piispan ja Arion palvelijain kesken."

Ja niin he ryhtyivät tuumasta toimeen. Vasemmassa kädessä

kantaen viinillä täytettyä vaskista kypäräänsä tai sudennahkaista
lakkiansa, josta tavan takaa ottivat aika kulauksen, mursivat he
oikeassa kädessä olevalla sotatapparalla sarkophageista [kivinen
ruumisarkku], pilareista ja pyhäinjäännösarkuista kaikennäköiset
koristukset, metallikuvat, jalokivet sekä myöskin väärennetyt
jalokivet, joiden kirkkaat värit häikäisivät heidän silmiään.

Nuori solakka bajuvari Garizo nosti kohteliaasti kumartaen pyhän

Annan kaulalta raskaat, safireilla koristetut kultavitjat: "Anteeksi,
pyhä jumalatar tai mikä lienetkään, mutta sinä olet ennen kaikkea
kuollutta kiveä vain ja peloittavan ruma; se, minkä voin povestasi
nähdä, on. aivan keltaista, mutta minun morsiameni Albrun on elävä,
nuori ja lumoavan kaunis. Paljon kirkkaammin kiiltävät nämä siniset
helmet hänen valkealla kaulallaan."

"Missä teidän vaimonne, lapsenne ja muut aseettomat ovat?" kysyi

Vestralp tuolta toimeliaalta sulhaselta.

"Suurin osa saapuu tänne vasta huomenna", vastasi Garizo, "sillä

niin pitkälle olemme kuitenkin ehtineet, me hidastelijat, joiksi
monisanainen heimolaisesi meitä äsken nimitti. Sen olemme
kuitenkin oppineet, että ensiksi on sotilaitten lähdettävä tappeluun ja
jäljestäpäin vasta, kun maa on voittojen kautta altis, tulevat
aseettomat."

"Taitaapa tuohon nimeen olla hiukan syytä, koska sen niin pahaksi
panette", naurahti Vestralp. "Jos joku sanoisi teitä 'pelkureiksi', niin
nauraisitte vain ja paiskaisitte hänet kumoon. Te olette merkillistä
väkeä. Ei yhdenkään toisen heimon viha ole niin levollinen, vaan
samalla niin peloittava."

"Sen seikan tahdon sinulle selittää", vastasi hitaasti

valkeapartainen
Herbert. "Me olemme kuin vuoret. Ne seisovat järkähtämättöminä,
hyörittäköön ja pyörittäköön niiden ympärillä miten paljo tahansa.
Mutta jos ne kerran suuttuvat, suitsuttavat ne tulta ja tulikiveä."

"Mutta tällä kertaa olette kuitenkin osoittaneet voivanne olla.

kavaliakin", muistutti Suomar. "Sukkelilla juonilla olette estäneet
vihollisen saamasta minkäänlaista vihiä tulostanne. Kaikkia teitä,
yksinpä metsästäjienkin polkuja, vartioitsitte tarkasti, että teidän
lähestymisenne pysyisi salassa, siksi kun seisoisitte aivan Juvavumin
porttien edustalla."
 "Mutta ettei roomalaisissa heräisi minkäänlaisia epäluuloja", lisäsi
Herbert, "lähetimme muutamia omia roomalaisia siirtolaisiamme,
talonpojiksi ja käsityöläisiksi puettuina, tänne kaupunkiin ostamaan
ja myömään, ikäänkuin olisivat he olleet Ovilavan ja Laureacumin
asukkaita."

"Mitä jos he olisivat ilmaisseet kaikki?" kysyi Suomar.

"Silloin olisivat heidän omaisensa olleet kuoleman omat. Se

teroitettiin kyllin pontevasti heidän mieleensä. Muuten köyhä kansa
suostuu paljo kernaammin meihin kuin roomalaisiin kiduttajiinsa."

"Varsin vähällä lakkasivat kaupunkilaisetkin meitä vastustamasta.

Hekin näkyvät mukautuvan, kun huomaavat, ettemme syö heitä
suuhumme", sanoi Helmdag naurahtaen.

"Tosiaankaan eivät muut kuin tribunon ratsumiehet ja hänen

jalkaväestönsä tapelleet urhoollisesti ja rajusti."

"Kerro siitä!" kehoitti Vestralp. "Me, jotka ottelimme joen toisella

puolen, emme vieläkään voi käsittää, kuinka menettelitte rynnäkössä
ja kuinka niin pian saitte linnan antautumaan."

"Kautta Ziun miekan! Se kävi varsin kummasti", alkoi Rando

kertoa. "Suurella, torilla, jossa eräs jalopeuran-nahkaan puettu
kristittyjen pyhimys seisoo nuijaansa kohottaen —"

"Aimo pyhimys! — Sehän on pakanain jumala."

"Ei, puolijumala."

"Yhdentekevää", jatkoi Rando. "Hän ei ainakaan ole auttanut

roomalaisia, olkoon sitte pyhimys, jumala tai puolijumala. Kun siis
me alemannit, noin kaksikymmentä luvultamme, olimme avuksi
kutsuttujen bajuvarien kanssa — ne kiipeävät kuin oravat nuo
Bajuhemumin vuorten metsästäjät! — päässeet muurien yli, niin
ajattelimme: nyt on jo kaikki päättynyt! Mutta kun saavuimme
aukealle toripaikalle, ryntäsivät tribunon ratsumiehet tuubain
raikuessa meitä vastaan. Häntä itseään emme nähneet — hänen
sanottiin sairaana makaavan linnassa, mutta sieltäkään ei ole häntä
löydetty eikä saatu vangiksi. Meitä oli aluksi aniharvoja ja me
saatoimme töin tuskin pitää puoliamme. Vähitellen täytyi heidän
kuitenkin peräytyä askel askeleelta yhä lähemmäksi kapitolia. Mutta
siellä tulivat tribunon isaurilaiset heidän avukseen, ja nyt alkoi kiivas
ottelu mies miestä vastaan. Silloin tappelivat taas nämä bajuvarit
ikäänkuin vimmastuneet —."

"Sano: kuin vimmastuneet leijonat!" keskeytti häntä ylpeästi

Helmdag-bajuvari. "Sotalipussamme on leijonan kuva ja
sydämissämme leijonan uljuus."

"Miksi olette juuri tuon etelämaitten eläimen valinneet

esikuvaksenne? Karhu on teitä lähempänä ja minusta näyttää, että
se on enemmän teidän kaltaisenne."

"Siltä se sinusta näyttää, sinä pilkkaileva suavilainen", sanoi vanha

Helmbert, tullen poikansa avuksi. "Tietysti te tiedätte enemmän kuin
me, mutta kaikkea ette silti tiedä. Kolmesataa vuotta sitte, jolloin ei
vielä oltu kuultu alemannien nimeäkään, olivat jo markomannit,
meidän esi-isämme, monet kerrat rajusti otelleet roomalaisten
sankarien kanssa. Siihen aikaan liiteli vielä voitto Rooman kultaisen
kotkan siivillä. Tiber-virran varrella, Neron kultaisessa kartanossa,
hallitsi silloin viisas, taikakeinoja taitava keisari. Hän oli
noitaneuvojensa kautta saanut selville, että jos hän tulevassa
tappelussa antaisi kahden leijonan uida yli Danubius-virran, olisi
maailman urhoollisin kansa saava voiton. Mutta meidän isämme
sanoivat leijonat nähdessään: 'Mitä keltaisia koiria nuo ovat?' He
löivät nuijillaan ne kuoliaiksi, ja kohta senjälkeen voittivat he keisarin
ja hänen sotalaumansa. Kaksikymmentätuhatta miestä makasi
kuolleina kilvillään. Silloin tiesi Rooman viisas keisari, mikä oli
urhoollisin kansa maan päällä. Siitä asti olemme kantaneet kahta
leijonaa lipullamme. Niin kertovat ja laulavat kansamme bardit
[muinais-saksalaisten ja -brittiläisten laulajat]. Ja nyt, suavilainen,
voit jatkaa kertomustasi."

"No niin! jatkan siis ja — teidän kunniaksenne. Kissojen — tai

koska se sinulle, Helmdag, on mieluisampaa — leijonain lailla
syöksyivät bajuvarit maurilaisten ratsujen kaulaan kiinni, ja antoivat
ennemmin polkea itsensä kuoliaiksi kuin päästivät irti. 'Anna Lokelle,
mitä hänelle kuuluu', sanoo anglosaksilainen sananlasku. Maurilaiset
ja isaurilaiset tappelivat aivan epätoivoisina, mies mieheltä täyttäen
tuon kapean kalliokäytävän, johon vierekkäin mahtui ainoastaan
kaksi hevosta. Vihdoinkin saapui herttua meidän avuksemme; silloin
yhtäkkiä teimme ojennetuin keihäin ryntäyksen ratsuriviä vastaan,
niin että koko liuta hajosi pirstaleiksi. Nyt syntyi hirvittävä
käsikahakka. Bajuvarilaiset pujahtivat isaurilaisten pitkien peitsien
alatse, hyppäsivät ratsumiesten satulalle ja pistivät lyhyen
puukkonsa paksun pantsarin lävitse heidän kurkkuunsa ja
kasvoihinsa. Viholliset, miehet ja hevoset, kaatuivat molemmille
puolille, oikealle ja vasemmalle, ja monet syöksyivät yli muurin
kapean rintavarustuksen alas syvyyteen. Kuitenkin olisi voitto vielä
jäänyt ratkaisemattomaksi, ja ehkä vasta nälkä olisi voinut luovuttaa
haltuumme tuon kallioseinäisen linnan, jos viimeinen vihollisparvi
olisi päässyt sinne sisälle, alkaessaan nyt paeta sen porttia kohti.
Mutta tällöin teki eräs bajuvarilaispoika miehen työn. Saatoin sen
varsin selvästi nähdä, sillä bajuvarein ennätettyä edelleni ei minun
enää tarvinnut tapella, ja linnan korkealla oleva portti oli aivan
silmieni edessä. Huomasin, kuinka toinen vahtia pitävistä
isaurilaisista viittasi taisteleville kumppaneilleen; epäilemättä tahtoi
hän kehoittaa heitä kiireisen paon kautta pyrkimään linnaan,
ennenkuin barbarit ehtisivät sinne asti. Toinen vartija seisoi portin
kynnyksellä, pitäen kädessään rautatankoa, jolla hän oli telkitsevä
ovet, niin pian kuin pakolaiset olivat syösseet pihaan. Silloin hän
kaatui suulleen kuin salaman iskemänä, eikä enää noussut. Kohta
sen jälkeen näkyi portin harjalla kultakiharainen lapsi, joka
sotatapparalla hakkasi maahan keisarin purppuraisen lipun ja pystytti
sen sijaan korkean keihään päähän laajalle loistavan, sinisen kilven."

"Hortar!" huusi silloin herttua Garibrand. "Veljeni poika, joka

varastettiin jo viikkoja sitte, ja jonka luulimme kuolleeksi. Hänen
kilpensä! — Sukumme, omaistemme voittoisa sininen kilpi! Eteenpäin
te bajuvarit! Eteenpäin, vapauttamaan Hortaria!"

"Hän ei enää vaarassa ollutkaan. Linnasta ei löytynyt tribunoa eikä

myöskään hänen orjiansa. Tuo uljas poika oli ainoa ihminen koko
kapitolissa. Kahakka portin edustalla oli myöskin pian päättynyt.
Portin ulkopuolelle jääneitten vihollisten yritykset kiivetä linnan
korkeitten muurien yli olivat turhia, koska me karkoitimme heidät
alati; heidän täytyi heittää pois aseensa ja antautua. Toiset heistä,
epäillen tuskin armoa saavansa, tai halveksien sitä, kannustivat
hevosensa kalliolta alas syvyyteen. Juvavumin linnanportti paiskattiin
sisältäpäin auki, ja nuori Hortar heittäytyi setänsä syliin. Tuo
bajuvarilainen poika oli voittanut kapitolin kansallensa. Eläköön nuori
Hortar! Runoilijamme tulevat hänen tekoaan ylistämään."
 "Eläköön nuori Hortar!" kajahteli kaikkialla suuren basilikan
holveissa.

Mutta riemuhuudon vaiettua kuului jälleen toraa kirkon

peräpuolelta. Eräs viinistä punaisena hohtava pari oli alttarin takana
joutunut kovaääniseen kiistaan.

Molemmat miehet olivat eräästä aukimurretusta arkusta muitten

roomalaisten muistomerkkien joukosta, joita Johannes oli
lampailtaan ottanut heidän taikauskoansa ehkäistäkseen, löytäneet
erään kauniisti veistetyn marmorirelifin, joka kuvaili kolmea toistansa
syleilevää gratiota.

He olivat molemmat tarttuneet siihen ja laahasivat sitä huutaen ja

meluten pitkin kirkkoa, kunnes pysähtyivät lähelle Helmbertiä ja
Vestralpia.

Siinä toinen päästi irti, sieppasi tupestaan lyhyen puukkonsa ja

uhkasi sillä toista, joka heti veti tapparansa esille.

"Seis, Agilo!" huudahti Vestralp ja tarttui heimolaisensa

käsivarteen.

"Pistä sinä roomalaisia puukollasi, kun tarve tulee, äläkä

alemanneja", nuhteli Helmbert ja työnsi sivulle maanmiehensä
puukon.

"Hyvä! teidän tulee ratkaista asia", huusivat molemmat riitelevät

kuin yhdestä suusta.

"Minä sen ensiksi näin", huusi alemanni. "Minä tahdon sen

lemmikkihevoseni rintalevyksi."