Test Bank for Exploring Psychology Eleventh

Edition download

http://testbankbell.com/product/test-bank-for-exploring-
psychology-eleventh-edition/
TestBankBell.com: Your Ultimate Source for Test Banks and Academic Resources

TestBankBell.com is a leading online platform offering instant access to a wide

variety of test banks and academic resources. Whether you're a student, educator, or
professional, we provide the tools and materials you need to excel in your studies and
career. Our website features test banks for textbooks across multiple disciplines,
offering comprehensive solutions to enhance your learning experience.

Keywords:
test bank, academic resources, study guides, test preparation, testbankbell, download test
bank, textbook solutions

Contact Information:
Visit us at: https://testbankbell.com - For inquiries, email us:
[email protected]

Important Links:
Download Test Banks: https://testbankbell.com/

Copyright © 2025 TestBankBell. All Rights Reserved.

 Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) ready for you
Download now and discover formats that fit your needs...

Start reading on any device today!

Test Bank for Psychology in Modules Eleventh Edition

https://testbankbell.com/product/test-bank-for-psychology-in-modules-
eleventh-edition/

testbankbell.com

Test Bank for Introduction to Genetic Analysis Eleventh

Edition

https://testbankbell.com/product/test-bank-for-introduction-to-
genetic-analysis-eleventh-edition/

testbankbell.com

Test Bank for Exploring Psychology, 11th Edition David G.

Myers C. Nathan DeWall

https://testbankbell.com/product/test-bank-for-exploring-
psychology-11th-edition-david-g-myers-c-nathan-dewall/

testbankbell.com

Test Bank for Exploring Psychology in Modules, 10th

Edition, by David G. Myers, C. Nathan DeWall

https://testbankbell.com/product/test-bank-for-exploring-psychology-
in-modules-10th-edition-by-david-g-myers-c-nathan-dewall/

testbankbell.com
Test Bank for Exploring Geology, 2nd Edition: Reynolds

https://testbankbell.com/product/test-bank-for-exploring-geology-2nd-
edition-reynolds/

testbankbell.com

Test Bank for Exploring Marketing Research, 11th Edition

https://testbankbell.com/product/test-bank-for-exploring-marketing-
research-11th-edition/

testbankbell.com

Exploring Geology 4th Edition Test Bank Reynolds

https://testbankbell.com/product/exploring-geology-4th-edition-test-
bank-reynolds/

testbankbell.com

Exploring Economics 7th Edition Sexton Test Bank

https://testbankbell.com/product/exploring-economics-7th-edition-
sexton-test-bank/

testbankbell.com

Exploring Microeconomics 7th Edition Sexton Test Bank

https://testbankbell.com/product/exploring-microeconomics-7th-edition-
sexton-test-bank/

testbankbell.com
 Test Bank for Exploring Psychology Eleventh Edition
Download full chapter at: https://testbankbell.com/product/test-bank-for-
exploring-psychology-eleventh-edition/

1. Which of the following is an evidence-based method that draws on observation and

experimentation?
A) critical thinking
B) structuralism
C) empirical approach
D) humanistic psychology

2. The empirical approach draws on

A) observation.
B) experimentation.
C) both observation and experimentation.
D) neither observation nor experimentation.

3. Using scientific procedures to test whether watching violent movies increases the
frequency of emotionally upsetting dreams best illustrates
A) functionalism.
B) Freudian psychology.
C) an empirical approach.
D) positive psychology.

4. Abigail is pregnant. Her friend has told her that she is able to predict the sex and birth
date of a baby, including her baby. How might Abigail test this claim?
A) She can use introspection.
B) She can use critical thinking.
C) She can use the empirical approach.
D) She can use the biopsychosocial approach.

5. Which of the following is TRUE regarding the field of psychology?

A) It is a pseudoscience.
B) It is a science, similar to biology and chemistry.
C) It is a field that is often confused with science.
D) It is not based on scientific methods.

6. One of psychology's early mottos was “the rat is always right.” Which aspect of the
scientific attitude did this represent?
A) humility
B) respect for animals
Page 1
C) curiosity
D) skepticism

Page 2
 7. Three key attitudes of scientific inquiry are
A) pride, enthusiasm, and ingenuity.
B) ingenuity, practicality, and certainty.
C) certainty, creativity, and curiosity.
D) curiosity, skepticism, and humility.

8. Rodesia insists that Dr. Phillips' theory of aggression be checked against observable
evidence. She is demonstrating the scientific attitude of
A) pride.
B) skepticism.
C) practicality.
D) enthusiasm.

9. In conducting research, Brandon demonstrates a scientific attitude. Which of the

following characteristics are part of that attitude?
A) curiosity
B) indifference
C) certainty
D) sureness

10. The type of thinking that examines assumptions, appraises the source, discerns hidden
biases, evaluates evidence, and assesses conclusions is called
A) critical thinking.
B) introspection.
C) speculation.
D) emergent thinking.

11. Checking on the credibility of the sources of information you use in a class report is
most indicative of
A) a biopsychosocial approach.
B) critical thinking.
C) introspection.
D) functionalism.

12. Reasoning that does not blindly accept available arguments and conclusions illustrates
A) introspection.
B) critical thinking.
C) the psychodynamic perspective.
D) an empirical approach.

Page 3
13. Critical thinking most clearly involves
A) a biopsychosocial approach.
B) introspection.
C) evaluating evidence.
D) the psychodynamic perspective.

14. A questioning attitude regarding psychologists' assumptions and hidden values best
illustrates
A) behaviorism.
B) critical thinking.
C) introspection.
D) Freudian psychology.

15. Melinda expressed concerns as to whether the wording of the questions in a life
satisfaction survey may have encouraged respondents to convey unusually positive
levels of well-being. Melinda's concerns best illustrated
A) introspection.
B) an empirical approach.
C) critical thinking.
D) the neuroscience perspective.

16. Marissa recently attended a lecture on supernatural phenomena, at which the speaker
explained how the locations of planets and stars at one's birth determine the person's
personality and life course. Marissa is not convinced that this information is accurate
and so she is quite skeptical. She has concluded that the assumptions and conclusions of
this statement are faulty, that the speaker is biased and lacks credibility, and that there is
minimal evidence to support this claim. Marissa has engaged in
A) critical thinking.
B) introspection
C) speculation.
D) emergent thinking.

17. Questioning whether conclusions are warranted by the existing evidence best illustrates
A) critical thinking.
B) functionalism.
C) the biopsychosocial approach.
D) introspection.

Page 4
18. When you question the claim that hypnosis helps people to recall memories more
accurately, you are most clearly demonstrating
A) introspection.
B) the neuroscience perspective.
C) an empirical approach.
D) critical thinking.

19. Who speculated that a meal makes us sleepy by causing gas and heat to collect around
our heart?
A) Aristotle
B) Plato
C) Skinner
D) Darwin

20. Aristotle suggested the source of our personality is the

A) brain.
B) throat.
C) heart.
D) stomach.

21. Who developed the first psychological laboratory?

A) Wundt
B) Plato
C) Freud
D) James

22. Wilhelm Wundt's laboratory work involved experimental studies of

A) animal intelligence.
B) personality development.
C) social influence.
D) mental processes.

23. The birth of psychology is often attributed to Wilhelm Wundt because he pioneered the
nivestigation of mental processes using
A) a biopsychosocial perspective.
B) an evolutionary perspective.
C) positive psychology.
D) scientific methods.

Page 5
 24. E
dward Titchener and others attempted to reveal the basic elements of the mind by
asking people to look inward. They were using a method known as
A) functionalism.
B) empiricism.
C) introspection.
D) conditioning.

25. Which early psychologist aimed to discover the mind's structure?

A) Edward Bradford Titchener
B) William James
C) Charles Darwin
D) Wilhelm Wundt

26. Introspection was the basic research tool used by _ in order to study people's
inner sensations and mental images.
A) John B. Watson
B) Charles Darwin
C) Edward Titchener
D) B. F. Skinner

27. Looking inward and reporting your immediate sensations, images, and feelings is called
A) cognitive neuroscience.
B) introspection.
C) behaviorism.
D) humanistic psychology.

28. Research participants are asked to monitor and report their own immediate sensory
reactions to differently colored objects. This research involves a technique known as
A) behavior genetics.
B) psychoanalysis.
C) behaviorism.
D) introspection.

29. The unreliability of led to the waning popularity of structuralism.

A) introspection
B) behavior genetics
C) behaviorism
D) humanistic psychology

Page 6
30. Edward Titchener is to structuralism as William James is to
A) behaviorism.
B) humanistic psychology.
C) cognitive neuroscience.
D) functionalism.

31. William James was a prominent American

A) psychoanalyst.
B) behaviorist.
C) functionalist.
D) psychiatrist.

32. Which early psychologist aimed to study the evolved functions of our thoughts and
feelings?
A) Edward Bradford Titchener
B) William James
C) Charles Darwin
D) Wilhelm Wundt

33. Functionalism was a school of psychology that focused attention on the

A) adaptive value of thoughts and behaviors.
B) component elements of sensory experience.
C) disruptive effects of unconscious motives.
D) treatment of psychological disorders.

34. Which theorist most clearly influenced William James' efforts to understand the
adaptive functions of thinking and consciousness?
A) John B. Watson
B) Sigmund Freud
C) Carl Rogers
D) Charles Darwin

35. Who was the American philosopher-psychologist who authored a textbook in 1890 for
the emerging discipline of psychology?
A) Wilhelm Wundt
B) John B. Watson
C) Sigmund Freud
D) William James

Page 7
36. The psychology textbook that William James authored was titled
A) The New Science.
B) Psychology.
C) Principles of Psychology.
D) The Abstract Mind.

37. Who was a student of William James and the first female president of the American
Psychological Association?
A) Jean Piaget
B) Margaret Floy Washburn
C) Rosalie Rayner
D) Mary Whiton Calkins

38. Which woman psychologist was the first to officially earn a doctorate degree?
A) Margaret Floy Washburn
B) Mary Whiton Calkins
C) Anna Freud
D) Marla Wundt

39. Between 1997 and 2017 women were elected presidents of the Association
for Psychological Science.
A) 5 of the 10
B) 1 of the 20
C) 10 of the 10
D) 10 of the 20

40. Which of the following people is most likely to earn a doctorate degree in psychology
today?
A) Samantha, who is from the United States
B) Brandon, who is from Canada
C) Margo, who is from Mexico
D) Steven, who is from Europe

41. Early psychologists such as Wilhelm Wundt and William James focused on the study of
A) mental processes.
B) clinical psychology.
C) unconscious motives.
D) conditioned responses.

Page 8
42. Beginning in the 1920s, American psychologists such as John B. Watson emphasized
the study of
A) genetic influences.
B) self-esteem.
C) conscious thoughts and feelings.
D) observable behavior.

43. The view that psychology should be an objective science that studies observable human
activity without reference to mental processes is known as
A) behaviorism.
B) cognitive neuroscience.
C) humanistic psychology.
D) positive psychology.

44. Behaviorists dismissed the value of

A) science.
B) introspection.
C) neuroscience.
D) applied research.

45. Observing and recording people's behavior as they are conditioned was of most central
interest to
A) Freudian psychology.
B) humanistic psychology.
C) behaviorism.
D) structuralism.

46. Jill is observing how children react to being pushed by other children while playing in
the school yard. Which psychological perspective is she likely applying to her research?
A) behaviorism
B) Freudian psychology
C) humanistic psychology
D) cognitive psychology

47. Early behaviorists such as John B. Watson would have considered the introspective
study of self-esteem to be
A) applied research.
B) a positive psychology.
C) an unscientific method.
D) a biopsychosocial approach.

Page 9
48. Which of the following is a conditioned behavior that can be observed?
A) anxiety
B) intelligence
C) depression
D) crying

49. John B. Watson is to Edward Titchener as is to .

A) biology; environment
B) observable behavior; inner sensations
C) mental illness; psychiatry
D) cognitive perspective; psychodynamic perspective

50. Which major force in psychology emphasized unconscious thought processes?

A) evolutionary psychology
B) psychoanalytic psychology
C) behavior genetics
D) behaviorism

51. Sherry is often overly generous in sacrificing her time to help others. Her friend
suggests that by keeping busy in this way Sherry avoids confronting her own
unconscious conflicts. Her friend's suggestion illustrates the type of explanation that is
most typical of
A) evolutionary psychology.
B) cognitive neuroscience.
C) structuralism.
D) Freudian psychology.

52. Carl Rogers and Abraham Maslow promoted a historically significant approach known
as
A) behaviorism.
B) humanistic psychology.
C) cognitive neuroscience.
D) behavior genetics.

53. Humanistic psychologists focused attention on the importance of people's

A) childhood memories.
B) genetic predispositions.
C) unconscious thought processes.
D) potential for growth.

Page 10
54. Beginning in the 1960s, psychological science returned to its earlier interest in mental
processes. This movement was inspired by the
A) emergence of community psychology.
B) push for a positive psychology.
C) cognitive revolution.
D) free love movement.

55. In the 1960s, the cognitive revolution in psychology involved a renewal of interest in
the scientific study of
A) mental processes.
B) hereditary influences.
C) unconscious motives.
D) learned behaviors.

56. The scientific study of mental activities associated with perceiving, processing, and
emembering
r information is most central to
A) clinical psychology.
B) humanistic psychology.
C) evolutionary psychology.
D) cognitive psychology.

57. Cognitive neuroscience studies relationships between

A) natural selection and genetic predispositions.
B) childhood memories and psychological disorders.
C) thought processes and brain functions.
D) philosophy and physiology.

58. Investigating patterns of brain activity that accompany people's recollections of a

stressful experience would be of most direct interest to the specialty area known as
A) behavior genetics.
B) cognitive neuroscience.
C) evolutionary psychology.
D) functionalism.

Page 11
 59. T
he branch of psychology that can be considered a marriage between the science of the
mind and the science of the brain is called
A) behaviorism.
B) Freudian psychology.
C) neuroscience.
D) cognitive neuroscience.

60. Contemporary psychology is best defined as the science of

A) conscious and unconscious mental activity.
B) observable responses to the environment.
C) behavior and mental processes.
D) maladaptive and adaptive behaviors.

61. Professor Jones is examining the impact of parental divorce on adult children's attitudes
regarding romantic relationships. The attitude regarding romantic relationships can be
considered a(n)
A) behavior.
B) action.
C) mental process.
D) conclusion.

62. Smiling is to feeling as _ is to .

A) evolution; natural selection
B) behavior; mental process
C) conscious; unconscious
D) nurture; nature

63. T
he young science of psychology developed from the more established fields of
p
hilosophy and
A) economics.
B) biology.
C) geography.
D) sociology.

64. The personality theorist Sigmund Freud was an Austrian

A) chemist.
B) physician.
C) theologian.
D) politician.

Page 12
65. One of the last century's most influential observers of children was the Swiss biologist
A) Edward Bradford Titchener.
B) Margaret Floy Washburn.
C) William James.
D) Jean Piaget.

66. Today's psychology is best described as increasingly

A) introspective in its methods.
B) psychodynamic it its perspective.
C) globalized in its influence.
D) controversial in its application.

67. The nature–nurture issue refers to the debate over the relative contributions that
make to the development of psychological traits.
A) introspection and nerve cell activity
B) unconscious and conscious motives
C) behavior and mental processes
D) genes and experience

68. Innate ability is to learned skill as is to .

A) observation; introspection
B) psychology; psychiatry
C) nature; nurture
D) behavior; mental processes

69. Efforts to discover whether the intelligence of children is more heavily influenced by
their biology or their home environments are most directly relevant to the debate
regarding
A) structuralism and functionalism.
B) conscious and unconscious thought.
C) observation and introspection.
D) nature and nurture.

Page 13
70. Lissette wonders whether personality differences between her friends who recently
moved from Nigeria and those who moved from Thailand result primarily from
biological influences or from cultural influences. In this instance, Lissette is primarily
concerned with the relative contributions of
A) neuroscience and cognition.
B) nature and nurture.
C) behavior and mental processes.
D) conscious and unconscious thoughts.

71. Plato's assumption that we inherit character and intelligence is most directly relevant to
hte controversy regarding
A) conscious and unconscious thoughts.
B) observation and introspection.
C) nature and nurture.
D) basic and applied research.

72. In the context of debates over the origins of psychological traits, nature is to nurture as
A) Plato is to Aristotle.
B) Watson is to Skinner.
C) Aristotle is to Plato.
D) Skinner is to Watson.

73. Professor McClure believes that young children are frequently able to make morally
correct decisions because humans are endowed with an inborn knowledge of basic
ethical principles. The professor's belief is most consistent with the views of
A) Aristotle.
B) Plato.
C) John B. Watson.
D) B. F. Skinner.

74. The theorist who first proposed evolutionary psychology was

A) Ivan Pavlov.
B) Charles Darwin.
C) John B. Watson.
D) Carl Rogers.

Page 14
75. Who is best known for highlighting the reproductive advantages of environmentally
adaptive traits?
A) Plato
B) Aristotle
C) Edward Titchener
D) Charles Darwin

76. Charles Darwin attempted to explain the that he encountered.

A) unconscious thought processes
B) species variation
C) biopsychosocial approach
D) cognitive neuroscience

77. The survival of organisms best suited to a particular environment is known as

A) functionalism.
B) natural selection.
C) behavior genetics.
D) structuralism.

78. Natural selection refers to the principle that variations in that contribute to
reproduction and survival will most likely be passed on to succeeding generations.
A) learned habits
B) inherited traits
C) levels of analysis
D) cultural practices

79. Exploring how we humans are alike because of our common biology and evolutionary
history is the focus of
A) cognitive neuroscience.
B) community psychology.
C) behavior genetics.
D) evolutionary psychology.

80. Exploring how we humans are diverse because of our differing genes and environments
si the focus of
A) behavior genetics.
B) cognitive psychology.
C) evolutionary psychology.
D) humanistic psychology.

Page 15
Other documents randomly have
different content
The Project Gutenberg eBook of Dyre Rein:
Kertomus isoisän isän talosta
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Dyre Rein: Kertomus isoisän isän talosta

Author: Jonas Lie

Translator: Anton Helve

Release date: July 20, 2018 [eBook #57552]

Language: Finnish

Credits: Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK DYRE REIN:

KERTOMUS ISOISÄN ISÄN TALOSTA ***
 Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen

DYRE REIN
Kertomus isoisän isän talosta

Kirj.

JONAS LIE

Norjankielestä suomentanut

Anton Helve
Helsingissä, Suomal. Kirjallis. Seuran Kirjap. Osakeyhtiö, 1907.
SISÄLLYS:

I. Lepokuva.
II. Dyre Aakisen Rein.
III. Syksy.
IV. Joulu.
V. Tuomari ja hänen rouvansa.
VI. Rein ja Merete.
Epiloogi. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin.
I.

Lepokuva.

Mahtava joki, joka muina vuodenaikoina kohisi vuolaana virtana

metsäseudun läpi, — välkkyen kuin vielä käyttämätön sahanterä
sankassa tukkimetsässä, — virtasi nyt pitkällisen kesäkuivan jälkeen
painuneena korkeiden hiekkariuttojen väliin. Kuuset ja männyt
tihkuivat pihkaa tukahduttavassa kuumuudessa, eikä lehtipuissa
värähtänyt ainoakaan lehti. Pölyinen maantie, jonka
peninkulmakivissä oli kuningas Kristian V:n kuva, kimalteli
kullankeltaisena juovana aitojen välissä…

Vanha tuomarintalo, jonka suuri, punainen taittokatto kohosi

korkeiden vaahterain ja poppelien välistä, komeili arvokkaana
kesäisessä autereessa harjun rinteellä.

Näin päivällisaikaan näytti talo kuin kuolleelta, — niin oli siellä

autiota ja hiljaista —

Riihen vieressä seisoivat kahdet tuolirattaat, ja niiden vieressä

söivät heinää valjaista riisutut ja liekaan pannut hevoset. Koirankopin
varjoisalla puolella loikoi muhkeaturkkinen Ajax huohottaen. Se
koetti vähän aikaa seurata silmillään paria kanaa, jotka
rohkeanlaisesti näyttivät lähestyvän suljetun puutarhan portin
vieressä kasvavia nokkosia, mutta painoi sitten unisena syvästi
haukotellen suuren päänsä käpäliensä väliin…

Eräästä punaiseksi maalatun konttorirakennuksen ikkunasta, joka

rakennus toiselta puolen rajoitti avaraa talonpihaa, näkyi erään
konttoristin yläruumis. Konttoristi poltteli paitahihasillaan miettivästi
piippuaan. Äkkiä näytti hän keksivän esineen, johon saattoi kiinnittää
joutilaan huomionsa.

"Joudu, joudu, Malene! Pentusi odottavat", — huusi hän

kyökkipiialle, joka avojaloin ja ruumis vinossa tuli keittiöstä, kantaen
täysinäistä sianruokapyttyä porsaille.

"Ehkäpä hän tahtoo ruveta kummiksi?" vastasi tyttö samalla

mitalla, kadotessaan ulkohuonerivin taakse…

Aurinko paahtoi leveitä, käyrillä käsipuilla varustettuja

päärappusia…

Avarassa rakennuksessa vallitsevan päivällishiljaisuuden rikkoi vain

välistä hiljaa kuuluva oven sulkeminen, ja keittiön puolelta kuului
rukin yksitoikkoinen hyrinä.

Eräästä avonaisesta ullakkokamarin ikkunasta kuului parin nuoren

tytön hillityn iloinen ääni…

Merete, talon tyttäristä nuorin, seisoi kammarissa sylissä

liinavaatteita, joita hänen muutamia vuosia vanhempi sisarensa Alida
otti häneltä ja levitti sänkyyn, joka oli pantava kuntoon.
 "Autapa minua panemaan päällinen pieluksen päälle, Merete!
Hänhän voi tulla tänään, enkä minä missään nimessä tahtoisi hänen
näkevän, että me valmistamme ja siistimme hänen korkea-arvoisen
persoonansa vastaanottamiseksi."

"Kuulehan, Alida", — virkkoi Merete hänelle, — "Femia pyysi

Mariannen vaihtamaan viikkoa kanssaan. Minkä tähden arvelet
hänen niin tehneen?" Hänen silmistään loisti veitikkamaisuus, kun
hän omalla puolellaan veti pieluksen päällistä. "Femia tahtoo esiintyä
komeasti, — vaikuttaa apulaiseen jo ensi päivinä, kun hän on täällä.
Oo, kyllä kannattaa häntä sitten katsoa… Hän kävelee vain ja
peilailee juhlallisesti ja vilkuu seinäpeiliin! 'Hän on vanhaa sukua ja
hänellä on suhteita' — lausuu Femia juhlallisesti ja suuttuu ihan
silmittömästi, kun minä hiukan matkin häntä…

"Luuletko, että hän on pitkä ja tumma, — sellainen intressantti? —

Tahi entä jos se onkin pieni vaaleaverinen, — silloin Femia
varmaankin nolostuu!"… Hän heitti nyt pieluksen, jonka nauhat juuri
oli saanut solminneeksi, vuoteen päänalukselle.

Alida oikasi kumartunutta hoikkaa vartaloaan. Hänen kasvonsa

olivat varmapiirteiset karakterikasvot, joista päättäen hän näytti 25
vuottansa melkoista vanhemmalta ja jotka osottivat hänen kuuluvan
vanhaan sukuun.

"Se johtuu nimestä", — virkkoi hän, — "Dyre Rein… Se kuulostaa

vanhalta herrastilan nimeltä. Ja kun Claes kirjoitti, että hän todellakin
saa periä pohjoisessa olevat suuret Moldewigin maatilat, ja että
täällä löytyvät suuret metsät ja metsästysmaat olivat oikeastaan
syynä siihen, että hän haki tuomarinapulaisen virkaa isältä Arentzin
jälkeen, niin näytti se Femiasta erittäin komealta ja houkuttelevalta!"
 "Kuulehan, hän on matkustellut paljon, ollut Ranskassa ja
Tanskassa", — huomautti Merete.

"Pyh, onhan isäkin matkustellut, — joten meidän ei lainkaan

tarvitse kainostella sitä. Voimmepa, jos niin tarvitaan, vastaanottaa
hänet ranskaksi; suokoon hän anteeksi ettemme osaa espanjaa."

"Kuule, Alida", — kuiskasi sisar salaperäisesti, — "luuletko, että

Arentz sai rukkaset Mariannelta ja että hän sentähden matkusti
tiehensä niin äkkiä? Olen ajatellut nyt, että hän olisi tahtonut hänet.
Hehän olivat aina hyviä ystäviä; mutta se Marianne on aina niin
käsittämätön…"

Alida veti vain hiukan halveksivasti huultaan.

"Nyt et taaskaan sano mitään, Alida! Eikä hän suinkaan voi sille
mitään, että joku rakastuu häneen", jatkoi Merete kiivastuen.

"Hm-m —"

… "Ja että hän sitten antaa rukkaset, siihen kai hänellä lienee
lupa, tiedän mä."

"Niin sitten, niin —"

"Mitä sitten, mitä; ole hyvä ja sano se… Sinä syytät aina
Mariannea!"

"Ohoo, — totta tosiaan ketään ei kosita, jollei asianomainen itse

anna ensin vähän aihetta siihen… jolleivät toiset hyväntahtoiset
sielut järjestä sitä", sanoi hän tuskin kuuluvasti.
 "Hyi sinua, — hyi, sanon minä."

"Kosiiko kukaan minua?"

"Ei tietysti, koska olet jo kihloissa."

"Mutta kosiko minua kukaan ennen kun — ennenkun tämä sitten

tapahtui
Grothin kanssa?"

Merete katsoi neuvottomana vanhempaan sisareensa.

… "Tahi olinko minä ehkä häijympi kuin Marianne? Ethän kai voine
sitä sanoa… Ei, näes; mutta he tiesivät aina, missä minä olin
tavattavissa."

"Tuo suuri piironki on vinosti peilin alla", keskeytti Merete. "Minä

työnnän ja sinä vedät…"

He tarttuivat vanhanaikuisen pyöreäkylkisen piirongin vankkoihin

kädensijoihin.

"Hu — ip… Meni jo liiaksi… Huip… Kas niin!"

Alida nousi piirongille, pyyhki huolellisesti vanhan peilin, jonka

hijottu paksu lasi oli vähän rikki, ja asetti sen suoralleen
vedensinisellä paneeliseinällä…

"Ojennapas minulle vasara, Merete!… Toiselle puolelle saa hän

marsalkka Neyn ja toiselle Muratin kivipainokuvan."

"Mitä… eihän, — eikös äiti tahdo sitä pois otettavaksi?"

 "Hoh, jokin herra Dyre, Dyre Rein", — veti Alida pitkään. "Äiti
sanoi, että hänen käytettäväkseen asetetaan vielä eräs suurista
vaatekaapeista oven ulkopuolelle. Hänellähän voi olla kiväärejä ja
metsästystarpeita ja muuta sellaista säilytettävänä…"

"Näyttepä saaneen täällä kaikki hyvin sieväksi", kuului äkkiä

kolmannen sisaren ääni.

"Ei, mutta sinäkö siinä olet…" — huudahti Merete hämillään. —

"Sait minut aivan pelästymään, Marianne! Sinun teitäsi ei koskaan
huomaa."

"Olen ajatellut sitä pientä tupakkapöytää, joka on mankelihuoneen

vieressä olevassa kopissa vanhojen rukkien joukossa. Luulisinpä sen
hauskentavan täällä vähän", huomautti Marianne, silmäiltyään
huonetta.

"Mutta eihän hän polta lainkaan tupakkaa", sanoi Merete.

"Mistä sen tiedät?"

"Hänen isälle lähettämistä kirjeistään. Tunnen aina

tupakkamiesten kirjeet hajusta."

"Ohoo! — Oletpa totta tosiaan ollut utelias", — virkkoi Marianne ja

katsoi tutkivasti häneen. Hänen omituisen värittömien, rokonarpisten
kasvojensa silmät pienenivät tällöin kapeiksi viiruiksi. — "Kunhan
kerran tulee järkeä tuohon nenään, joka ei jätä mitään nuuskimatta,
niin voi lapsesta tulla sangen vaarallinen, Alida!" — sanoi hän
leikillisesti.

"Mutta minäpä tiedän muuta, joka voidaan asettaa tänne", sanoi

Merete riemuitsevasti ja oli samassa jo poissa huoneesta.
 Hän riensi kiiruusti rappusia myöten kuumalle, avaralle ja
hämärälle ullakolle, jonka korkean taittokaton muutamista raoista
tunki joitakuita auringon säteitä puolipimeälle lattialle. Vankkojen
poikki- ja tukiparrujen sekä parin savutorven viereen oli läjätty
käytettyjä huonekaluja, vanhoja väliverhokehiä ja suuria
paperikasoja.

Siellä oli sekaisin naisensatuloita ja nojatuoleja, valokuvankehyksiä

ja hyljättyjä teräväkärkisiä luistimia, ja kaikkialla nuorille ripustetut
peitteet ja matka-vaatteet jakoivat ullakon osastoihin.

Kaulasta katkennut selloviulu ja muutamia rullauudinten puita ajaa

körötteli ylinnä ullakon salaisuuksien päällä punaseksi maalatussa,
kullatussa ja omituisilla leikkauksilla koristellussa kirkkoreessä, joka
oli peräisin paikkakunnan "vanhalta ajalta."

Merete kohotti hameensa ylös ja kapusi parrun poikki ja riviin

asetettujen lastensänkyjen ohi katon reunan vieressä olevan pitkän,
risaisen matka-arkun luokse, jonka rikkein kansi oli raollaan.

Vanha nahka natisi ja ruostuneet, jäykistyneet saranat valittivat

hänen avatessaan arkun, kun hän oli ensin vetänyt sitä vähän
näkösälle. Hänen ponnistaessaan ilmeni hänen hienossa, hennossa
olennossaan jotakin omituisen heikkoa. Hänen suuri, vaaleanruskea
tukkansa laskeusi hiukan vinosti olkapäille.

Hän kaiveli innokkaasti arkun monilajista sisältöä. Siellä oli vanhoja

naskalikärkisiä tanssikenkiä, pari olkalappua kierrettyine
kultarimsuineen, heloilla varustettu pistoolinperä piilukkoineen ja
vanha käytännöstä hyljätty Tanskan valtakunnanlippu.
 Sitten löysi hän etsittävänsä, läjäsi taas kaikki paikoilleen ja
paiskasi arkun kannen kiinni.

"Katsokaapas, mitä olen löytänyt!" sanoi hän vähän myöhemmin

ullakkokammarissa. Hän näytti mahonkipuista messinkisärmäistä
esinettä. — "Äidinisä Reichweinin saapaspihdit… Sitä voi tällä ruuvilla
suurentaa ja pienentää aina jalan suuruuden mukaan. Se näyttää
olevan aiottu ratsastussaappaita varten, koska, huomaatteko, sen voi
levittää perästä niin leveäksi."

"Luuletko todellakin maksavan vaivaa asettaa mokomaa vanhaa

kapinetta tänne", — epäili Alida.

"Pistä se vain sängyn viereen. Tuntee itsensä imarretuksi, kun

kohdellaan ratsastajana", arveli Marianne tyynesti.

Merete laskeusi pitkälle pituuttaan yksinkertaiselle kuluneelle

nahkasohvalle. Hänellä oli kasvuaikana ollut vähän taipumusta
vartalon kierouteen, ja tuntui niin hyvältä loikoa seljällään. Hän
katseli jalkojaan, joita verhosivat pumpuliset siniset sukat, ja nosteli
ja taivutteli niitä nilkasta; luultavasti olivat saapaspihdit vaikuttaneet
häneen.

Hän hymyili äkkiä… "Johtuu mieleeni: paneekohan Femia

talousviikollaan suolalihaa ja kääresylttyä hänen voileivilleen, tahi
vain pallo- ja herajuustoa —"

"Mitä sinä sitten tahtoisit hänelle antaa, Merete?" kysyi Marianne.

"Tahdon nähdä hänet ensin, — sitten vasta päätän…"

Hän hymyili ja katsoi kattoon —

 "Kuules Alida, tiedätkö, kuinka monesti minä olen ollut rakastunut?
— Kaksi kertaa —. Ensi kerran rakastuin pastori Bungeen, kun pääsin
Herran Ehtoolliselle. Kaikki, mitä hän puhui, oli niin kaunista, ja
hänen silmänsä olivat niin lempeät, ja kun hän sitten messusi syvällä
bassollaan, jotta koko kirkko jyrisi!… Uneksin sitten hänen seisovan
kiiltävässä messukaapussa omenapuun luona puutarhassa omena
korkealle kohotetussa kädessä ja sanovan, ettei naisen tule syödä
siitä! Se omena, jota hän piti kädessään, oli niin komean keltainen.
Ja sitten näytti minusta melkein kuin hän itse olisi puraissut siitä, kun
hän katosi puutarhanaidan vierustalle."

"Se merkitsee, että olit varastanut omenia ja sinulla oli paha

omatunto", arveli Alida.

"Ei, en ollut — sillä kerralla!… Mutta sitten johtui mieleeni, että

tottapa niitä oli joitakuita pudonnut puusta, koska kerran olin nähnyt
niistä unta, ja aivan oikein, löysin maasta kaksi omenaa. Eikä ole
mitään, vaikka sellaisia vahingoittuneita omenia puhalsinkin…

"Mutta rakastumiseni Bungeen — — niin, jospa olisit tietänyt, miltä

tuntui, kun olin olevinani taivaallinen morsian. Mutta sitten, kun hän
syksyllä suurissa kutsuissa isän nimipäivänä opetti minulle menuetin
askelia. — Oo, mikä kauhea pettymys, — koko rakkaus loppui!…"

"Entä toinen?" kysyi Alida.

"Se — niin se toinen! Toisen kerran rakastuin majuri Witteen

harjoituskentällä. Hänellä oli näet niin suuret, harmaat viikset ja hän
oli niin miehevä ja komea… Ja sitten hänen hartiansa, jossa oli luoti,
jonka hän oli saanut Onstadsundin luona!… Erityisesti vaikuttava oli
hän eräänä päivänä, kun hän nummella pidetyssä paraatissa ratsasti
neljä rummunlyöjää edellään. Hän näytti minusta maailman
suurimmalta sankarilta, ja silloin sain hänet upseeripäivällisten
jälkeen täällä meillä lupaamaan pelastamaan Puolan, josta, kuten
tiedät, Sankowitz aina puhuu niin paljon. Hän oli niin herttainen ja
sydämellisen hyvä, että minusta tuntui aina, kuin hän voisi tarinoida
hevostensakin kanssa. Kun hänet sitten siirrettiin täältä, lahjoitin
minä hänelle häkin lintuineni, — jota en olisi voinut uskoa kenenkään
muun ihmisen huostaan kuin hänen! Ja hän lupasi kirjoittaa minulle
siitä; mutta sen on hän unhottanut. Ja nyttemmin muistelen minä
oikeastaan vain Peteriä, varpusta."

"Oo, olet kai ollut useammin rakastunut, luulen", — sanoi

Marianne.

"En ole… Joka kerran, kun tänne on tullut joku, josta olen hiukan
pitänyt, on joku teistä toisista näyttänyt niin ihastuneelta. Ja silloin,
kiitos, — niinpä olen valmis…"

"Rakkaus on intohimo, joka on suurempi kuin kaikki muut

intohimot", toisti hän nauraen isän lempikirjailijan, Holbergin
mukaan.

"Tyttärelläni oli häät eikä minua oltu kutsuttu", laski hän leikkiä
mennessään —

"Mutta katso, — katso vain Femiaa"… huusi hän äkkiä tälle ullakon
ikkunasta. — "Tuolla hän tulee huvimajasta pitkät nankinihansikkaat
kädessä. Hän on istunut siellä ja ommellut ne valmiiksi. Nyt tulee
hän kävelemään hansikkaat kädessä, kun 'peto' saapuu." [Naar
'Dyret' kommer = kun 'peto' saapuu. Sanaleikki Dyre Reinin nimestä.
Suoment. huom.]
 "Femian näyttäisi pitävän saada lupa mennä Kristianiaan talveksi
översti Gjeddelle katsastamaan hiukan maailmaa", arveli Marianne
rauhallisella armollisella tavallaan.

"Nytkö? — Nytkö juuri", — huudahti Merete, — "kun… No, kylläpä

olisi hauska nähdä hänen kasvojansa, jos hän kuulisi, että hänen
tulee nyt lähteä!"

"Mutta johan Maren alkaa pestä rappusia", — keskeytti Marianne.

—
"Isä ja äiti ovat siis jo heränneet."

Hän läksi alakertaan lopettamaan sen puolen kyynärää

drellikangasta, joka hänen oli kudottava päivässä, ja Merete riensi
ranskankielioppinsa ääreen.

Kovasinten karskuva ääni, joilla työväestö terotti viitakkeitaan

iltapäiväniittoon, levisi äkkiä ympäri pihamaata. Nyt syntyi alhaalla
liikettä.

Tavanmukaisin reippain ja kevein askelin näkyi tuomari kulkevan

konttorirakennusta kohden, heiluttaen kädessään heloilla koristeltua
merenvahapiippuaan. Hänen yllään oli pitkäliepeinen,
pystykauluksinen sortuuki ja jalassa pitkävartiset saappaat. Pari
henkilöä, — rahvaanmiehiä — jotka olivat loikoneet nurmikolla
odottamassa konttoriaikaa, nousivat nyt ja seurasivat perästä
sopivan matkan päässä hatut kädessä.

Hetkisen kuluttua tuli rappusille rouva puutarhahattu päässä ja

nankini-puolihansikkaat kädessä.

Hän meni Alidan kera puutarhaan.

 "Mielestäni olette hyvin järjestäneet ullakkokamarin, —
minkälaisen ihmisen nyt sitten saamme taloomme taas", — virkkoi
hän… "Sivistynyt ihminen hän kuitenkin lienee… Hän on matkustellut
ulkomailla. Ehkäpä hän tulee puhumaan ranskaa teidän kanssanne.
Sepä olisi koko onni."

"Mutta, äiti, mitä sanoo kapteeni Buchwald tullessaan

syrjäytetyksi; hänhän pitää itseään niin taitavana ranskalaisena."

"Ei sillä ole väliä. Emmehän me voi sallia kapteenin pitävän

vuokralla meitä", — sanoi hän sitoessaan erästä pensasta…

"Neilikat ovat kerrassaan komeita tänä vuonna lämpimän tähden…

Ja katsos kiertoja, jotka ovat melkoisesti virkistyneet tänä aamuna…"

"Kun hän nyt ei vain olisi liian pilattu", — sanoi hän sitten, siirtyen
aivan toiseen asiaan… "Tarkotan metsästystä!… Oltiinhan niin
välinpitämättömiä Arentz-raukasta. Ei hänestä tehty ainoatakaan
kysymystä niinä kahtena vuotena, jotka hän oli täällä. Mutta hän
katosikin tosiaan kuin arvoitus, — niin äkkiä — ja eri syyllä joka
päivä, mikä on samaa kuin ei mikään syy… Hän ei ollut erittäin
hauska hän; — mutta oikea työhevonen hän sen sijaan oli. Kunpa
nyt vain isä saisi hyvän apulaisen tästä uudesta!"…

He tulivat nyt sammaltuneelle, rappeutuneelle suihkukaivolle,

jonka keskellä oli puupatsas, josta vesisuihku hiljalleen pursui esiin.
Altaan ympärillä olevat puusäleet olivat vihreässä limassa.

Rouva pysähtyi, menemättä lähemmäksi kostean maan tähden:

"Tästä voitaisiin tehdä jotakin, jollei pelättäisi pieniä

kustannuksia"… tuumi hän.
 Mahtava harmaa pää takakenossa silmäili hän tutkivasti pitkin
mäenvierua ja jatkoi sitten, tehden kuvaavia liikkeitä kädellään:

"Vihreitä kenttiä kukkapenkereineen ja pienine pensasryhmineen,

ja tuonne vierulle mahtavan runsaudensarven muotoinen laite…
Sitten puna- ja valkoruusupensasrivejä yhdensuuntaisesti käytävän
kanssa aina portille asti. Taimitarhani tuolla nurkassa alkaa jo kasvaa
liian sankaksi. Siellä riittää kyllä ottamista… Karviaismarjapensaita,
punaisia ja mustia viinimarja- sekä keltaisia vattupensaita riveihin…
Ja hedelmäpuita", — puheli hän, — "mistä niille vain saisi paikan…
Olen jo ajatuksissani olevinani siinä ajassa, kun ne ovat kasvamassa
ja minä voin oksastaa niitä ja näen niiden kantavan hedelmiä"…

"Mutta että sinä yhä vain mietit puutarhanlaatimistasi, äiti, vaikka

isä pitää sitä aivan mahdottomana suurten kustannusten tähden!"

"Kun se kerran vain saadaan tekeille ja valmiiksi, niin kyllä hän

siitä pitää. Miehet eivät tahdo koskaan ajatella, että jotakin on
tehtävä tahi että rahaa on suoritettava… Talo tulee aivan toisen
näköiseksi… Se päättyisi puistona tuolla lehdossa ja ulottuisi aina
jokeen asti… Piirustukset ja suunnitelmat ovat jo aikoja sitten olleet
valmiit", — lisäsi hän, nyykäyttäen varmasti päätään.

Alida hymyili —. Se tuli näet yhä suuremmaksi…

Rouva seisoi hiukan hajamielisen näköisenä ja jatkoi:

"Neljäntoista päivän kuluttua alkavat syyskäräjät… Kunpa nyt väki

saisi viljan korjatuksi siksi, sillä minä tarvitsen kaikki työvoimat niinä
kolmena neljänä viikkona, joina miesväki on käräjillä… Käypä
huvimajasta noutamassa mittanauha, Alida", — jatkoi hän yhä
enemmän innostuen. — "Katsokaamme, kuinka pitkälle
parsalavakkeet voisivat ulottua, jos alamme tuosta koivusta tuolla.
Jos kerran talo tahtoo voida esittää parsaa, niin täytyy sitä olla
runsaasti… viisi lavaketta ja kaksi riviä kussakin… Ja kaikki se
sääntöjen mukaisesti valmistettu lannoitusaine, joka on määrätty
ruispeltoon, se… niin, se ei nyt tule sinne tänä vuonna!"… lisäsi hän
nauraen.

"Muistatko viime ja toissa vuonna — ja joka kerran sitä ennen, kun

olemme aina mitanneet vain tästä puutarhapylväästä", muistutti
Alida veitikkamaisen näköisenä.

"Nyt tuonne", — sanoi rouva jyrkästi, — "niin saamme nähdä,

vastaako tämä pala tässä toisella puolella olevaa. Neljätoista
kyynärääkö sanoit?"

"Kas vain, te mittaatte äidin tulevaa puutarhaa?"… sanoi Marianne,

hyväntahtoisesti leikkiä laskien, lähestyen heitä. "Tässä on sinulle
kirje, Alida, Ra-tädiltä…" Hän antoi siskolleen pienen, suulakalla
suljetun kirjelipun.

Merete tuli juosten hänen jäljissään:

"Minkä kirjeen toi Jens?"

Femia taas tuli paljon hitaammin puutarhaan kuulemaan, kuinka

Rafosilla voitiin.

"Ra-täti kutsuu meidät tytöt ensi sunnuntaina illalliselle, äiti", —

sanoi Alida… "Vastaleivottuja kermakakkuja"… luki hän…

Rouva otti kirjeen ja piti sitä hiukan loitolla…

 "Kas vain, jälkikirjoitus!… Uusi apulainen on sydämellisesti
tervetullut, jos häntä haluttaa käydä tervehtimässä vanhaa yksinäistä
naista ja katsomassa luonnonmerkillisyyttämme Rafosia", — luki hän.

"Oo, hän ei malta odottaa kauemmin kuin sunnuntaihin!" huudahti

Merete. "Saat olla varma, että hän on hyvin utelias näkemään hänet
ja saamaan tietää, kenelle teistä hän määrää hänet… kuka teistä
paraiten 'sopii' hänelle", — virkkoi hän sitten, vilkaisten Marianneen,
— "ei kenellekään muulle kuin Barbaralle, ja hänestä taas Arentz ei
huolinut."

"Ra-tädillä on oma tapansa onnellistuttaa perhettä!" — mutisi

Alida.

"Niin, niin", keskeytti rouva, — "Ra-täti voi olla suurisuuntainen

kaikista omituisuuksistaan ja päähänpistoistaan huolimatta. Antoihan
hän tuhannen taalaria, jotta Marianne voi olla Christiansfeldissä
kolmena vuotena ankaran rokon jälkeen… Mutta joudu nyt, jotta
Jens saa mukaansa vastauksen, Alida! Te menette tietysti kaikki. Ja
kirjoita, että herra Dyre epäilemättä mielihyvällä käyttää hyväkseen
hänen ystävällistä kutsuaan saada tulla tervehtimään rakasta Ra-
tätiä. — Kerro, että olemme panneet kuntoon Jessin huoneen
hänelle, — ja kerro, — tiedäthän, että hän tahtoo kuulla kaikesta, —
että Rödsi on poikinut" —

"Enkö minä saa lähettää hänelle vähäisen uunijuustoa", ehdotti

Marianne, — "matalassa vadissa valmiiksi kaneloituna ja
sokeroituna? —
Sitä jää kyllä tähteelle riittävästi huomispäivän päivälliseksi."

"Kyllä; sano, Alida, että Marianne, jonka viikko nyt on, lähettää
sen", — vastasi rouva… "Merete, Merete", huusi hän sitten äkkiä,
"pari kanaa on tuolla tullut puutarhaan. Aja ne pian pois!"

Hän läksi kulkemaan lehtoon päin, ryhtyen taas keskeytyneitä

puutarhasuunnitelmiaan jatkamaan. — — —

— Ruokakello soida helisi aitan katolla illalliselle kyökkipiian

soittaessa kaikin voimin, ja ääntä jatkettiin joen rannalla olevissa
taloissa…

Väki läksi heinänteosta kotiin asettuakseen pitkän keittiönpöydän

ympärille, ja rouva tuli puutarhasta, seisahtuen tuontuostakin toinen
käsi puuskassa ja nojaten kevyesti hienoon punasensinerväksi
maalattuun haravaan, joka hänellä oli toisessa kädessä.

Tuomari oli jo salissa. Hän käveli kuumeinen puna poskillaan

edestakaisin lattialla.

"Käske viedä Kvigstadin illallinen konttoriin!" — huusi hän

Mariannen tullessa huoneeseen teetä tuomaan. "En tahdo nähdä
häntä täällä salissa."

Rouva seurasi häntä silmillään ennenkuin sijottui vankkoine

ruumiineen nahkapeitteiseen nojatuoliin.

"Mitä nyt, Orning, — mitä on tapahtunut?"

"Mitättömyyksiä… mitättömyyksiä… pieni skandaali vain."

"Taasko Kvigstad?" — kysyi rouva, nyökäyttäen päätään.

"Parantumaton lurjus… Parantumaton lurjus… Siellä se nyt istuu

kalpeana ja kohmelossa avaamassa asiakirjapinkkaa, johon hänen on
käytävä käsiksi; näin paksua —"
 Tuomari näytti peukalon ja etusormen välisellä asiakirjapinkan
paksuutta, rykien toivottomasti.

… "Pöytäkirja on käsin koskematta, ja minä kun luulin, että kaikki

oli valmiina ja järjestyksessään!"

"Kvigstad saa paljon aikaan yhdessä yössä, kun hän oikein panee
parastaan", — lohdutti rouva.

"Hän on nyt huilannut jo kaksi yötä", — keskeytti tuomari

ärtyisestä — "juopotellut, tanssinut ja ollut häissä Nordsaetissa."

"Huono maku!"… mutisi Eufemia nyrpistäen nenäänsä ja

maistellen teetään.

"Siellä on Martin Haug-vainajan suuri pesä, jonka tulee olla

järjestyksessään huomenna kello 3 iltapäivällä, kirkonmäiltä
kuulutettuna ja ilmoitettuna — perilliset tulevat pitkien matkojen
takaa" —

Tuomari lykkäsi teekupin kiivaasti luotaan pöydän toiselle

puolelle…

"Polttavan kuumaa!"

Marianne kaatoi tyynesti teen toiseen kuppiin, ja sitten takaisin

isänsä suureen kullattuun konttorikuppiin.

"Ei olisi ensi kertaa, että hän tekisi ihmeitä, Orning", — sanoi taas
rouva, syöden rauhallisesti voileipäänsä.

Tuomari ryki muutaman kerran ääneti synkän näköisenä, perheen

tarttuessa hiljaa teekuppeihin.
 … "Ja lisäksi sellaiseen aikaan, kun olen apulaisetta!" —

"Saathan nähdä, että Kvigstad varmaan korjaa huomiseksi

laiminlyöntinsä," — sanoi rouva taas, laskien kädestään tyhjän
teekuppinsa.

"Mutta isä, ethän ole syönyt mitään… Ehkä tahdot näitä voileipiä
— syltyn kera"… ehdotti Marianne, järjestellessään pöydällä olevia
astioita.

Tuomari heilautti kieltävästi kättään…

"Pelkäänpä tällä kerralla kielten katkeavan, rakas Kvigstadini!" —

mumisi hän kumeasti ja nousi pöydästä mennäkseen konttoriin.

"Mikä se on, Alida… Mikä piru se on?" — Hän kääntyi äkkiä

ympäri. "Sitä en ole kuullut kahteenkymmeneen vuoteen… tuota
Haydnin kaunista pikku menuettia…"

"Sitä juuri tahdoin kysyä sinulta, isä", — sanoi Alida, joka seisoalta
löi muutamia ääniä vanhan nuottilehden mukaan. — "Mitä sitten
tulee?… Tästä on kokonainen kulma reväisty pois."

"Niin, katsos." — Tuomari istahti pianon ääreen ja antoi sormiensa

lipua etsien koskettimilla. — "Tämä on kaunis — jumalallisen
kaunis"…

Hän soitti ja syventyi kappaleeseen yhä enemmän Alidan ja

Mereten seisoessa kumartuneena hänen vieressään.

"Niin, niin se on!" sanoi Alida. "Minusta tuntuu kuin tuntisin sen
niin hyvin; — olen kai kuullut sen hyvin pienenä ollessani."
 "Olet kyllä; — se oli Falben aikaan, jolloin meillä oli kvartetti.
Soitamme sen tänä iltana viululla ja pianolla, sinä ja minä —"

Hän rimputti vielä kerran revityn kohdan —

"Kas näin! — näin — Tässä se on — se pieni hauska käänne…"

Hän käänsi päätänsä kasvot loistaen…

"No, Marianne, et kai ole vielä vienyt pois voileipiäni…

"Kyllä kai hän suoriutuu siitä huomiseksi", — virkkoi hän, nousten

pianon äärestä. "Menen konttoriin rohkaisemaan häntä vähän, —
saamaan hänet innostumaan. Totta tosiaan, mitään ei ihminen tee
haluttomasti… Hänellä on tietysti koko pesä päässä… Onhan hänellä
rajaton kyky! Ja olisihan liikaa vaatia hänenluonteistansa miestä
istumaan kiinnimuurattuna konttorituoliin vuosi läpeensä pääsemättä
välillä jaloittelemaan" — —

Rouva seisoi ikkunassa ja katsoi miehensä jälkeen, kun tämä

kevyesti juosten kiiruhti pihan poikki konttorirakennukseen. Hän
pudisti päätään:

"Orning sinä, Orning", — mutisi hän…

"Kuinka sinä keksit sen vanhan laulunpätkän?"— sanoi hän äkkiä,

kääntyen tutkivasti katsomaan Alidaa.

"Mutta sehän on eräs Haydnin menuetti, äiti!"

"Niin, mistä minä tiedän, mikä se on, lapseni. — No, lähdetään nyt
katsomaan miltä malli kankaassasi näyttää, Eufemia…"

*****
 Viimeinen auringonsäde oli sammunut erääseen suuren, harmaan
tuomarintalon yläkerroksen ikkunoista. Dian varjot lankesivat
mustina ja pitkinä rakennuksista ja heinäru'oista niitylle, kun
heinäväki tuli illalliselta kyökistä ja läksi menemään eri polkuja pitkin
kukin kotiinsa torppaansa.

Pari tyttöä väänsi vettä kaivosta ja kaatoi kapallisen toisensa

jälkeen saaviin, jonka sitten kantoivat korennolla kyökissä ja
navetassa oleviin vesiammeisiin; ja halkovajassa alkoi uuttera
halkojen hakkaaminen seuraavaksi päiväksi.

Pari konttoristia asteli piippuineen puolihämärässä tiellä…

Etehisen ovesta tulivat Alida ja Merete, juosten nopeasti

perätysten rappusia alas. He olivat kumpikin taholtaan ikkunasta
huomanneet kasvattisisarensa Barbaran mäessä lautturintuvan
luona. Hän oli ollut joen takana Opsaetissa asialla.

Alida saapui ensimäisenä hänen luoksensa, koska hän oikasi

suoraan vasta niitetyn niityn poikki, mutta hetken kuluttua oli jo
Meretekin kasvattisisarensa toisessa käsivarressa.

"No, kuinka Randi voi?" sanoi Alida, nykien innokkaasti

kasvattisisartaan.

"Saammeko viinimarjoja, Barbara?" — kysyi Merete ja nyki häntä

toisesta käsivarresta.

Barbara kääntelihe hänelle tehtyjen kysymysten johdosta

neuvottomana vuoroin toiseen, vuoroin toiseen päin. Hän oli paksu,
lihava ja pyöreä, aivan toisellaista perherotua. Hän näytti
hyväntahtoiselta ja käytännölliseltä. Silmät olivat hänellä pienet,
siniset ja vilkkaat.

"Tietysti, tietysti, niin paljon kuin äiti tahtoi saadakin vieläpä

enemmänkin, jos hän vain tahtoo? Olihan luonnollista, että meidän
lukuisat kesävieraamme olivat tyhjentäneet puutarhamme, arveli
Opsaetin muori… Mutta maksaa niitä emme suinkaan saa. Tietysti
saa äiti antaa hänelle siitä jonkin lahjan, — muutamia pullollisia
marjaviiniä tahi muuta sellaista. — Minulle tarjottiin illalliseksi kahvia
ja leivoksia, joita oli jäänyt tähteelle häistä."

"Entä Randi? — kuinka hän voi, — oliko hän tyytyväinen?" — uteli

Alida.

"Kysyin häneltä", — uskoi Barbara heille — "kun Opsaetin muori oli

mennyt puuroa keittämään illaksi, millainen hänen Torsteninsa oli,
oliko hän kiltti?" — "Oh, hän on samallainen kuin muutkin", vastasi
Randi. "— Miehet eivät kai ole parempia"… kertasi Barbara
veitikkamaisesti.

"Sanoiko hän niin?" huudahti Alida erittäin mielenkiintoisesti, —

"hänet kun houkuteltiin ja pakotettiin ottamaan tuo äytäri! — Tiedän
Randin pitäneen Knut Raalienista aina siitä asti, kun pääsimme
yhdessä Herran Ehtoolliselle… Mutta ne rahat!" — huusi hän hillityllä
kiivaudella.

"Ja voitteko uskoa, kuinka uteliaita ne olivat kuulemaan uudesta

apulaisesta, — kenen hän saa, — Mariannen vaiko Femian…"

"Eu-femian", puuttui tämä puheeseen rappusilta, jossa hän istui

saaliinsa kääriytyneenä. "Tiedäthän etten minä pidä siitä, että minua
kutsutaan Femiaksi!"
 "Jos hänellä on kuin majuri Howardilla Mohikaanissa kivääri
riippumassa olalla ja uhkaava katse, niin on hän saapa Eu-femian ",
— lausui juhlallisella äänellä Merete.

— "Ja jos hän on niitä, jotka kuljeksivat hiljaa kuutamossa ja

kohtaavat neitosen lehdossa, niin tulee se olemaan Marianne… Mutta
jos se on hauska ja kiltti paksu miehenpalkero, joka tahtoo hyvää
ruokaa, niin saa hän sinut, Barbara… Hiljaa", — keskeytti hän
itsensä, — "isä virittää viulua. Joudu nyt sisään, Alida…"

Vähän myöhemmin kuului sisältä useat kohdat toistamalla Haydnin

menuetti.

Eufemia jäi istumaan rappusille saaliinsa kietoutuneena ajatukset

liidellen iltahämyn vaikutuksesta korkeissa unelmissa, samalla kun
Marianne näkyi kävelevän edestakaisin pihamaalla rauhallisesti
keskustellen konttoristi Schmidtin ja Augustinusenin kanssa, jotka
olivat palanneet tieltä.

Aitan rappusilla istui vanha Henschien, konttorin monivuotinen

yksinuskottu holhoojantoimen hoitaja, kumaroilla hartioilla palttoo,
nauttien iltapiipustaan.

Suuressa puolipimeässä arkihuoneessa neuloi rouva kudintaan,

nojaten unisena sohvan selkämykseen. Merete taas oli istuutunut
ompeluksineen toisen ääreen niistä kahdesta talikynttilästä, jotka
messinkijalustoissaan paloivat pianolla, ja Barbara istui
lankavyyhteään kerien ikkunan luona.

Tuomari käveli edestakaisin lattialla viulu riipuksissa kädessä,

tuontuostakin ajatuksissaan näppäillen kieliä, Alidan harjotellessa
menuettia pianolla.
 "Nyt se menee! — nyt soitamme sen yhdessä — viimeisen
kerran…"

Hän painoi viulun korkeata, jäykkää kaulahuivia ja leuan kauluksen

nipukoita vasten sekä veti tulisesti jousta, huojuttaen ruumistaan ja
joutuen kokonaan innostuksen valtaan.

"Tämä on suloista — — — Ja nyt otamme toisen… Tänä iltana

soitamme Haydnia… Verratonta…"

Heidän soittaessaan, — tuomari istui pianon ääressä Alidan

vieressä, — torkahti rouva useita kertoja. Vihdoin tarttui hän
päättävästi neuleeseensa, joka oli valahtanut hänen syliinsä, avasi
hopeaisen keränpitimen ja pani työnsä kokoon. Ja ettei häiritsisi,
nyökäytti hän päätään vain Barbaralle ja poistui huoneesta. — — —

— Merete oli pannut pois ompeluksensa ja siirtynyt siihen sohvan

nurkkaan, jossa äiti oli istunut, ja Eufemia ja Marianne olivat toinen
toisensa jälkeen hiipineet huoneen pimeään…

Seinäkellon viisarit näyttivät osottavan muutamia minutteja vailla

puoli yksitoista — perheen määrättyä makuullemenoaikaa.

He olivat sinfonian viimeisessä osassa, jossa sävel nousi

nousemistaan kuin syvältä äärettömän meren pohjalta…

Mereten johtui juuri mieleen kumartua eteenpäin ja kuiskata

Mariannelle: — "Ajattele, huomisiltana istuu hän ehkä täällä
kuuntelemassa!" — kun hän äkkiä, kesken kumartumistaan, pysähtyi
ja rupesi katsoa tuijottamaan…

Tuolilla seinäkellon ja uunin välillä istui mies kädet toisella polvella

ja katsoi häneen. Miehellä oli niin kaunis otsa ja pystytukka. Näytti