Data Structures and Abstractions with Java 4th

Edition Carrano Test Bank download

https://testbankdeal.com/product/data-structures-and-
abstractions-with-java-4th-edition-carrano-test-bank/

Explore and download more test bank or solution manual

at testbankdeal.com
Here are some recommended products for you. Click the link to
download, or explore more at testbankdeal.com

Data Structures and Abstractions with Java 4th Edition

Carrano Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/data-structures-and-abstractions-
with-java-4th-edition-carrano-solutions-manual/

Data Structures and Abstractions with Java 5th Edition

Carrano Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/data-structures-and-abstractions-
with-java-5th-edition-carrano-solutions-manual/

Starting Out with Java From Control Structures through

Data Structures 3rd Edition Gaddis Test Bank

https://testbankdeal.com/product/starting-out-with-java-from-control-
structures-through-data-structures-3rd-edition-gaddis-test-bank/

Local Anesthesia for the Dental Hygienist 1st Edition

Logothetis Test Bank

https://testbankdeal.com/product/local-anesthesia-for-the-dental-
hygienist-1st-edition-logothetis-test-bank/
Fundamentals of Taxation 2015 8th Edition Cruz Solutions
Manual

https://testbankdeal.com/product/fundamentals-of-taxation-2015-8th-
edition-cruz-solutions-manual/

Business Statistics A Decision Making Approach 10th

Edition Groebner Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/business-statistics-a-decision-
making-approach-10th-edition-groebner-solutions-manual/

Global Business Today 3rd Edition Hill Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/global-business-today-3rd-edition-
hill-solutions-manual/

Qualitative Research Methods for the Social Sciences 9th

Edition Lune Test Bank

https://testbankdeal.com/product/qualitative-research-methods-for-the-
social-sciences-9th-edition-lune-test-bank/

Life-Span Development 14th Edition Santrock Test Bank

https://testbankdeal.com/product/life-span-development-14th-edition-
santrock-test-bank/
Prealgebra 2nd Edition Miller Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/prealgebra-2nd-edition-miller-
solutions-manual/
 Chapter 7 - Recursion

True/False (10)

1. The program stack stores activation records chronologically.

Answer: true

2. Recursive method calls create multiple copies of the method in memory.

Answer: false

3. A recursive method uses less memory than an iterative method.

Answer: false

4. You can use a recurrence relation to determine the performance of a recursive method.

Answer: true

5. Recursive methods do not return a value.

Answer: false

6. Activation records for recursive methods are the same as activation records for non-recursive
methods.

Answer: true

7. You should always trace a recursive method to ensure it is correct.

Answer: false

8. An iterative solution to the Towers of Hanoi problem moves fewer disks than the recursive
solution.

Answer: false

9. Converting a tail-recursive method to an iterative method is usually a straightforward process.

Answer: true

10. You can replace recursion with iteration by simulating the program stack.

Answer: true
Short Answer (7)

1. Explain why the recursive Fibonacci program is so inefficient.

Answer: Each Fibonacci number is calculated multiple times. The larger the Fibonacci sequence, the
more redundant calculations are performed.

2. What is the value returned from the following method when it is called with the value 9?

int mystery (int n)

{
if (n < 1)
return 0;
else if (n % 2 == 0)
return mystery(n-1);
else return 1 + mystery(n-1);
}

Answer: 5

3. What does the following method compute?

int mystery (int n)

{
if (n < 1)
return 0;
else if (n % 2 == 0)
return mystery(n-1);
else return 1 + mystery(n-1);
}

Answer: The ceiling function of n / 2. Or the count of odd numbers up to n.

4. What is the value returned from the following method when it is called with the value 5?

int mystery(int x, int y)

{
if (y == 0)
return 1;
if (y == 1)
return x;
return x * mystery(x, y-1);
}

Answer: 32
5. What does the following method compute?

int mystery(int x, int y)

{
if (y == 0)
return 1;
if (y == 1)
return x;
return x * mystery(x, y-1);
}

Answer: It computes xy.

6. What does the following method compute?

boolean mystery(int[] x, int b, int c)

{
if (b > 0)
if (x[b-1] == c)
return true;
else
return mystery(x, b-1, c);
return false;
}

Answer: It returns true if the value of c is in the array x, otherwise it returns false. The variable b is
the size of the array x.

7. What does the following method compute?

int mystery(int[] x, int b, int c)

{
if (b > 0)
if (x[b-1] == c)
return b-1;
else
return mystery(x, b-1, c);
return -1;
}

Answer: It searches an array for the value of c. It returns the array index if the value is found, -1 if it
is not found. The variable b is the size of the array x.
Multiple Choice (25) WARNING: CORRECT ANSWERS ARE IN THE SAME POSITION AND TAGGED
WITH **. YOU SHOULD RANDOMIZE THE LOCATION OF THE CORRECT ANSWERS IN YOUR EXAM.

1. A method that calls itself is called a

a. recursive method **
b. base method
c. iterative method
d. dynamic method

2. The condition when a recursive method does not satisfy a base case it is called
a. infinite recursion **
b. finite recursion
c. iterative recursion
d. baseless recursion

3. When too many recursive calls are made creating more activation records than the allocated
program memory can handle, what kind of error occurs?
a. stack overflow **
b. activation record overflow
c. recursive overflow
d. infinite recursion

4. What happens when a recursive method does not reach the base case?
a. the program crashes
b. a stack overflow occurs
c. both a & b **
d. none of the above

5. Recursion can be used to solve problems like

a. processing linked chains
b. processing arrays
c. sorting
d. all of the above **

6. Recursive methods
a. are useful when each recursive all is a solution to a smaller, identical problem **
b. do not use an if-statement
c. are not useful in programming
 d. all of the above

7. Recursive methods need a(n)

a. base case **
b. for loop
c. trace
d. all of the above

8. What question should you keep in mind when debugging a recursive method?
a. Is there at least one recursive call?
b. Did you consider all possible cases?
c. Does the method contain a statement to test an input value and leads to different
cases?
d. All of the above. **

9. What question should you keep in mind when debugging a recursive method?
a. Does each base case produce a result that is correct for that case?
b. are there enough base cases?
c. Is at least one of the cases a base case that has no recursive call?
d. All of the above. **

10. What question should you keep in mind when debugging a recursive method?
a. If the method returns a value, does each of the cases return a value? **
b. Should a for-loop be included in the method?
c. Are the activation records correct?
d. All of the above.

11. A recursive method that processes a chain of linked nodes

a. uses the first node in the chain **
b. uses the last node in the chain
c. divides the chain in half placing the middle node in the left chain
d. divides the chain in half placing the middle node in the right chain

12. Traversing a chain of linked nodes

a. is easier to do recursively than iteratively **
b. is easier to do iteratively than recursively
c. is impossible to do recursively
d. is easy to do iteratively

13. To determine the efficiency of a recursive method you need to solve a(n)
a. recurrence relation **
b. recursive relation
 c. quadratic equation
d. base case

14. The efficiency for recursively traversing a chain of linked nodes is

a. O(n) **
b. O(1)
c. O(n2)
d. it cannot be proven

15. The efficiency for recursively calculating xn is

a. O(log n) **
b. O(n log n)
c. O(n)
d. O(n2)

16. The efficiency for solving the Towers of Hanoi problem recursively is
a. O(2n) **
b. O(n2)
c. O(n)
d. O(log n)

17. The rate of growth for the Towers of Hanoi problem as the number of disks increases is
a. exponential **
b. quadratic
c. linear
d. constant

18. When the last action in a recursive method is a recursive call, it is called
a. tail recursion **
b. final recursion
c. delayed recursion
d. latent recursion

19. When method X calls method Y, method Y calls method Z, and method Z calls method X, this is
called
a. indirect recursion **
b. mutual recursion
c. tail recursion
d. an error

20. When method X calls method Y, and method Y calls method X, this is called
a. mutual recursion **
 b. tail recursion
c. associative recursion
d. an error

21. What is the output of the following program when the method is called with 4?

void unknown(int n)
{
System.out.print("?");
if (n > 0)
unknown(n-1);
}

a. ????? **
b. ????
c. ???
d. none of the above

22. What is the output of the following program when the method is called with 4?

void unknown(int n)
{
if (n > 0)
{
System.out.print("?");
unknown(n-1);
}
}

a. ???? **
b. ?????
c. ???
d. none of the above

23. What is the output of the following program when the method is called with 4?

void unknown(int n)
{
if (n > 0)
unknown(n-1);
System.out.print("?");
}
 a. ????? **
b. ????
c. ???
d. none of the above

24. How many recursive calls will be made if the following method is called with 6?

void greeting(int n)
{
System.out.println("Hello!");
greeting(n-1);
}

a. infinitely **
b. 7
c. 6
d. 5

25. How many recursive calls will be made if the following method is called with 6?

void greeting(int n)
{
if (n > 0)
{
System.out.println("Hello!");
greeting(n+1);
}
}

a. infinitely **
b. 7
c. 6
d. 5
Other documents randomly have
different content
luutnanttinsa sanoikin aina: 'Jos minun eskadroonallani on
nahassaan kunniaa, niin asustaa se varmasti Finkelissä!' Hän kuului
ulaaneihin. Palattuaan ensi kertaa Ranskasta hän kertoili kaikenlaisia
somia juttuja, mutta aina oli niissä puhe kunniasta. Hänen isänsä ja
velipuolensa kuuluivat nostoväkeen ja joutuivat usein hänen
kanssaan riitaan kunniantunnosta, sillä mitä hänellä oli liiaksi, sitä ei
heillä ollut tarpeeksikaan. Jumala suokoon minulle anteeksi raskaan
syntini, en tahdo puhua heistä pahaa, jokaisella on kuormansa
kannettavana. Mutta minun tytärvainajani, hänen äitinsä, on
raatanut itsensä kuoliaaksi tuon vetelyksen vaimona, eikä sittenkään
voinut saada hänen velkojaan kuitiksi. Ulaani kertoi ranskalaisista, ja
kun isä ja velipuoli tahtoivat kovin halventaa heitä, sanoi ulaani: 'Isä,
sitä sinä et ymmärrä, heillä on kuitenkin paljon kunniantuntoa
ruumiissaan.' Silloin velipuoli rupesi luihuksi ja sanoi: 'Kuinka voit
sinä lörpötellä isällesi niin paljon kunniasta? hänhän on ollut
aliupseerina N——n rykmentissä, ja hänen täytyy siis paremmin
ymmärtää asia kuin sinun, joka olet vain sotamies.' 'Niin', sanoi
vanha Finkel, jonka sisua myös nyt alkoi kaivella, 'se minä olin, ja
olen monelle röyhkeälle junkkarille antanut viisikolmatta raipaniskua.
Ja jos minulla vain olisi ollut ranskalaisia komppaniassani, niin
olisivat he, kaikkine kunnioineen, saaneet tuntea ne vielä paremmin.'

"Tuo puhe koski kovasti ulaaniin, ja hän sanoi: 'Tahdon kertoa

teille hiukan eräästä ranskalaisesta aliupseerista, se on minusta
mieluisampaa. Edellisen kuninkaan aikana piti raipparangaistus
yhdellä kertaa otettaman käytäntöön Ranskan armeijassa.
Sotaministerin käsky julistettiin Strassburgissa suuressa paraadissa,
ja sotajoukot kuuntelivat rivissä seisoen hiljaisen suuttumuksen
vallassa sen julkaisemista. Kun sitten aivan paraadin lopussa eräs
sotamies teki erehdyksen, komennettiin hänen aliupseerinsa
antamaan hänelle kaksitoista raipaniskua. Käsky oli ankara, ja hänen
täytyi panna se toimeen. Mutta kun hän oli sen täyttänyt, niin hän
otti ruoskimansa miehen kiväärin, asetti sen eteensä maata vasten ja
laukaisi sen jalallaan, niin että kuula lensi hänen päänsä läpi, ja hän
kaatui kuoliaana maahan. Asia kerrottiin kuninkaalle, ja käsky antaa
raippoja peruutettiin heti. Kas siinä, isä, oli mies, jolla oli kunniaa
ruumiissaan!' — 'Hän oli narri', sanoi veli. — 'Syö kunniasi, jos sinulla
on nälkä', murisi isä.

"Silloin otti tyttärenpoikani sapelinsa ja lähti talosta sekä tuli

minun majaani ja kertoi minulle kaikki ja vuodatti mitä katkerimpia
kyyneliä. En voinut auttaa häntä; hänen kertomaansa tarinaa en
tosin voinut kokonaan jäävätä, mutta kuitenkin sanoin hänelle aina
lopuksi: 'Anna Jumalalle yksin kunnia!' Annoin hänelle vielä
siunaukseni, sillä hänen lomansa loppui jo seuraavana päivänä, ja
hän tahtoi vielä ratsastaa yhden peninkulman matkan sille
paikkakunnalle, jossa eräs kummityttöni palveli aateliskartanossa,
sillä hän piti tästä hyvin paljon ja tahtoi vastedes asettua hänen
kanssaan taloksi; — varmaan he kohta pääsevätkin yhteen, jos
Jumala kuulee rukoukseni. Hän on jo sanonut jäähyväisensä
elämälle, kummityttöni saa hänet tänään omakseen, ja myötäjäiset
minulla myös on jo koossa; häissä ei tule olemaan läsnä muita kuin
minä."

Nyt vaikeni vanhus jälleen ja näytti rukoilevan. Minä mietiskelin

kaikenlaista kunnian suhteen, myöskin sitä, voiko kristitty pitää tuon
aliupseerin kuolemaa kauniina. Tahdoin että joku kerrankin puhuisi
minulle siitä pätevästi.

Yövahdin huutaessa kello yhtä sanoi vanhus: "Nyt on minulla vielä

kaksi tuntia; kas, herra on vielä siinä, miksi et mene jo nukkumaan?
Huomenna et jaksa työskennellä ja saat toria mestariltasi; mikäs
ammattilainen sinä oikeastaan oletkaan, mies hyvä?"

Enpä ollut oikein perillä siitä, miten selvittäisin hänelle olevani

kirjailija. En myöskään voinut valehtelematta sanoa olevani oppinut.
On kummallista, että saksalaista aina vähän hävettää sanoa olevansa
kirjailija; alempisäätyisille ihmisille se sanotaan kaikkein
vastenmielisimmin, koska näille silloin perin helposti johtuu mieliin
raamatun kirjanoppineet ja fariseukset. Sana "kirjailija" ei ole siinä
määrin kotiutunut meillä kuin homme de lettres ranskalaisten
tietoisuudessa, jotka muutenkin ovat ammattikirjailijoita ja
kirjoittavat yleensä tavanomaisten sääntöjen mukaisesti; heidän
keskuudessaanhan kysytäänkin: où avez vous fait votre philosophie?
missä olette opiskellut filosofiaanne? kuten ranskalainen itsekin
tuntuu paljoa enemmän oppitaitoiselta ihmiseltä, mutta ei yksin
tämä epäsaksalainen tapa tee kieltä niin kankeaksi lausumaan sanaa
"kirjailija", kun joltakulta yhtäkkiä kysytään hänen tointansa, vaan
eräänlainen sisäinen häpeä pidättää meitä, tunne, mikä valtaa
jokaisen, joka käy kauppaa vapailla ja henkisillä tavaroilla, noilla
taivaan välittömillä lahjoilla. Oppineiden tarvitsee sitä hävetä
vähemmän kuin runoilijain, sillä he ovat tavallisesti maksaneet
oppirahoja, ovat enimmälti valtion viroissa, ikäänkuin halkovat
paksuja pölkkyjä tai työskentelevät kuiluissa, joissa on paljon villiä
vettä pois pumputtavana. Mutta huonoimmin on niinsanotun
runoilijan laita, koska hän enimmiten on suoraan koulusta päässyt
karkaamaan parnassolle, mikä todellakin on kovin epäilyttävä asia
ammattirunoilijaan nähden, jolle runoilu ei ole vain pelkkä sivutoimi.
Hänelle voidaan hyvin helposti sanoa: hyvä herra, jokaisella ihmisellä
on aivojen, sydämen, vatsan, pernan, maksan ja sen sellaisten
ohella ruumiissaan myös runous, mutta sen, joka liiaksi syöttää,
ravitsee tai lihottaa yhden näistä jäsenistä ja omistaa yksin sille
kaiken huolenpitonsa, vieläpä oikein elinkeinomaisesti, sen täytyy
hävetä koko muun olentonsa puolesta. Se, joka elää runoudesta, on
kadottanut tasapainonsa, ja liian suuri hanhenmaksa, maistukoonpa
kuinka hyvältä tahansa, edellyttää kuitenkin aina sairasta hanhea.
Kaikkien ihmisten, jotka eivät ansaitse leipäänsä otsansa hiessä,
täytyy jossakin määrin hävetä, ja samaa tuntee sekin, joka ei vielä
kokonaan ole musteeseen juuttunut, kun hänen pitäisi sanoa
olevansa kirjailija, niin ajattelin kaikenlaista ja mietiskelin, mitä
minun tuli sanoa vanhukselle, joka hidasteluani kummastellen katseli
minua ja virkkoi:

"Mitä ammattia herra harjoittaa?" minä kysyn; "miksi et tahdo

sanoa minulle mitään? Jollet harjoita mitään kelvon ammattia, niin
ryhdy sellaiseen vielä, siihen on yllinkyllin tilaisuutta, ethän sentään
liene mikään pyöveli tai vakooja, joka tahtoo saada minut kynsiinsä.
Minun puolestani herra voi olla mikä hyvänsä, kunhan sanot, kuka
olet! Jos sinä päivällä näin istuisit tässä, voisin luulla, että olet
vetelehtijä ja tyhjäntoimittaja, joka nojailee talojen seiniin, ettei
laiskuudesta kaatuisi kumoon."

Silloin johtui mieleeni sana, joka kenties jossakin määrin voisi

valaista hänen ymmärrystään.

"Muori hyväseni", sanoin, "olen kirjuri."

"No sen olisit voinut sanoa hetikin", virkkoi hän. "Herra on siis
kynämies, siihen kuuluu terävä pää ja sukkelat sormet ja myös hyvä
sydän, muutoin asianomainen kuulee siihen kolkutettavan. Vai kirjuri
herra on? Voinet siis panna minulle kokoon herttualle osotetun
anomuksen, niin että se varmasti otetaan huomioon eikä unohdu
virumaan monien muiden samanlaisten sekaan?"
 "Anomuksen, muori hyvä, voin kyllä sepittää teille", sanoin minä,
"ja tahdonpa tehdä kaikkeni, jotta siitä tulisi mahdollisimman
tehokas."

"No siinäpä teet hyvin", vastasi hän; "Jumala sen sinulle palkitkoon
ja antakoon sinun tulla minua vanhemmaksi ja suokoon sinulle
vanhuudessasikin yhtä levollisen mielen ja yhtä kauniin yön
ruusuineen ja taalereineen kuin minulle, ja myöskin ystävän, joka
laatii sinulle anomuskirjan, milloin sellaista tarvitset. Mutta mene nyt
kotiisi, hyvä ystävä, ja osta arkki paperia ja kirjoita anomus, minä
tahdon odottaa tässä sinua vielä yhden tunnin, sitten menen
kummityttöni luo; sinä voit tulla mukaan, häntä anomus myös
ilahduttaa. Hänellä on varmasti hyvä sydän, mutta Jumalan tuomiot
ovat ihmeelliset."

Näin sanottuaan vanhus jälleen vaikeni, taivutti päänsä ja näytti

rukoilevan. Taaleri oli vielä hänen helmassaan. Hän itki.

"Muori hyväseni, mitä teiltä puuttuu, mikä teihin koskee niin, että
itkette?" kysyin häneltä.

"Miksipäs en itkisi, minä itken taalerin vuoksi, minä itken

anomuksen vuoksi, kaiken vuoksi itken. Mutta se ei merkitse mitään,
onhan kuitenkin kaikki paljoa, paljoa paremmin maailmassa kuin me
ihmiset ansaitsemmekaan, ja sapenkarvaat kyyneleet ovat vielä
liiankin suloiset. Katsohan vain tuotakin kultaista kamelia tuolla
ylhäällä apteekin oven päällä, miten onkaan Jumala luonut kaiken
niin ihanasti ja ihmeellisesti, mutta ihminen ei tajua sitä, ja sellainen
kameli mahtuu pikemmin neulansilmästä kuin rikas taivaan
valtakuntaan. — Mutta mitä sinä yhä istut siinä, mene jo ostamaan
arkki paperia ja laadi minulle anomuskirja."
 "Muoriseni", sanoin minä, "Miten voin laatia anomuksen, jollette
sano minulle, mitä siihen on kirjoitettava?"

"Pitääkö sekin sinulle sanoa?" vastasi eukko; "silloinhan siihen

todella ei tarvitakaan suurta taitoa, enkä enää ihmettelekään, että
häpesit nimittää itseäsi kirjuriksi, jos sinulle täytyy kaikki sanoa. Noh,
tahdon tehdä voitavani. Pane siis anomukseen, että kahden
rakastavan tulee saada levätä toistensa vieressä ja että eivät veisi
toista heistä anatomiasaliin, jotta hänellä olisi jäsenensä koossa,
koska sanotaan: 'Te kuolleet, te kuolleet, nouskaa jo, teit' odottaa
viimeinen tuomio'."

Samassa hän alkoi taas katkerasti itkeä.

Aavistin, että raskas kärsimysten taakka painoi häntä, mutta että

hän vuosiensa rasittamana vain yksityisinä hetkinä tunsi siitä
tuskallista liikutusta. Hän itki valittamatta, hänen sanansa olivat aina
yhtä tyynet ja kylmät. Pyysin häntä vielä kerran kertomaan minulle
juurta jaksaen, mikä oli aiheuttanut hänen kaupunkimatkansa, ja
hän jutteli:

"Tyttärenpoikani, ulaani, josta äsken kerroin sinulle, rakasti kovin

kummityttöäni, kuten jo aikaisemmin mainitsin, ja puheli kauniille
Annille, kuten ihmiset nimittivät häntä hänen sileäin kasvojensa
vuoksi, alituisesti kunniasta ja muistutti häntä aina huolehtimaan
sekä omasta että myös hänen kunniastaan. Niinpä löikin kunnia
ikäänkuin jonkin aivan erikoisen leiman tytön kasvoihin ja
vaatetukseen, hän oli hienompi ja sieväkäytöksisempi kuin kaikki
muut tytöt. Kaikki puki häntä paremmin, ja jos joku poika tanssissa
joskus tarttui häneen hieman liian kovakätisesti tai heilautti häntä
rahtusen korkeammalle kuin soiton tahtiin soveltui, niin saattoi hän
luonani sitä katkerasti itkeä ja sanoi silloin aina sen olevan vastoin
hänen kunniaansa. Ah, Anni oli aina omalaatuisensa tyttö; monesti,
ennenkuin kukaan aavistikaan, hän molemmin käsin tarttui
esiliinaansa ja riisti sen yltänsä, ikäänkuin se olisi ollut tulessa, ja
sitten hän alkoi kauheasti itkeä. Mutta siihen on omat syynsä, sitä on
temmottu hampailla, vihollinen ei lepää. Kunpa tuo lapsukainen ei
vain aina olisi ollut niin kunnianhimoinen, vaan olisi mieluummin
etsinyt rakasta Jumalaamme eikä olisi koskaan eronnut hänestä, ei
suurimmassa hädässäkään, ja olisi hänen vuoksensa kestänyt
häpeää ja ylenkatsetta ihmiskunniansa asemesta! Jumala olisi silloin
varmasti armahtanut häntä ja tekee sen vieläkin; ah, he pääsevät
varmasti yhteen, tapahtukoon Jumalan tahto!

"Ulaani oli palannut Ranskaan, hän ei ollut pitkään aikaan sieltä

kirjoittanut, ja me luulimme hänen jo kuolleen ja itkimme häntä
usein. Mutta hän oli maannut sairaalassa vaikeasti haavvoittuneena,
ja kun hän jälleen saapui toveriensa joukkoon ja korotettiin
aliupseeriksi, johtui hänelle mieleen, kuinka kaksi vuotta sitten
velipuoli oli tukkinut häneltä suun sanomalla, että hän oli vain
sotamies, kun isä sen sijaan oli korpraali, ja samoin tuo juttu
ranskalaisesta aliupseerista, ja kuinka hän oli puhunut Annillensa niin
paljon kunniasta jäähyväisiä sanoessaan. Silloin hän menetti
rauhallisuutensa ja sai koti-ikävän ja sanoi ratsumestarilleen, joka
tiedusti hänen vaivaansa: 'Voi, herra ratsumestari, tuntuu ihan siltä
kuin minua jokin aivan kynsin hampain vetäisi kotiin.'

"Silloin he sallivat hänen ratsastaa kotiin hevosellaan, sillä hänen

kaikki upseerinsa luottivat häneen. Hän sai kolmen kuukauden
loman, ja hänen piti palata täydennyshevosten kera. Hän riensi niin
nopeasti kuin voi, rasittamatta ratsuaan, jota hän hoiti paremmin
kuin milloinkaan ennen, koska se oli uskottu hänen haltuunsa.
Eräänä päivänä halutti häntä kauheasti joutua kotiin, se oli hänen
äitinsä kuolinpäivän aatto, ja hänestä tuntui aina kuin äiti juoksisi
hänen ratsunsa edessä ja huutaisi: Kasper, tee minulle joku
kunnianosotus! — Ah, minä istuin mainittuna päivänä aivan yksin
hänen äitinsä haudalla ja ajattelin siinä muun muassa, että jospa
Kasper olisi luonani. Olin punonut lemmikeistä seppeleen ja
ripustanut sen tuohon vajonneeseen ristiin ja suunnittelin siinä
itsellenikin sijaa, ajatellen: tässä tahdon levätä ja tuossa on oleva
Kasperin lepopaikka, jos Jumala suo hänelle haudan kotiseudussa,
jotta olisimme kaikin kauniisti yhdessä silloin kun sanotaan: Te
kuolleet, te kuolleet, nouskaa jo, teit' odottaa viimeinen tuomio!
Mutta Kasper ei tullut, enkä minäkään tiennyt, että hän oli niin
lähellä ja olisi kylläkin voinut tulla. Kovasti häntä haluttikin kiiruhtaa,
sillä hän oli Ranskassa perin usein ajatellut tätä päivää ja oli sieltä
tuonut mukanaan pienen, kauniista kultakukista tehdyn seppeleen,
koristaakseen sillä äitinsä haudan, ja samoin Annille toisen
seppeleen, jota tämän tuli säilyttää kunniapäiväänsä saakka."

Tässä vaikeni vanhus ja pudisti päätään; mutta kun minä toistin

nuo viimeiset sanat: "jota tämän tuli säilyttää kunniapäiväänsä
saakka", — jatkoi hän edelleen:

"Kenpä tietää, enkö voisikin saada rukoukseni kuulluksi, ah, jospa

vain rohkenisin herättää herttuan!"

"Miksi", kysyin, "Mikä pyyntö teillä sitten oikeastaan on, muori

hyvä?"

Silloin hän sanoi vakavana:

"Oi, mitäpä väliä olisi koko elämällä, jollei sillä olisi mitään loppua,
mitä merkitystä elämällä, jollei se olisi ikuinen!" ja jatkoi sitten
kertomustaan:
 "Kasper olisi aivan hyvin vielä päivälliseksi ennättänyt kyläämme,
mutta aamulla oli majatalon isäntä tallissa osottanut hänelle, että
hänen hevosensa oli lyöttynyt, ja samalla sanonut: 'ystävä hyvä, se
ei ole kunniaksi ratsastajalle'. Tämä oli koskenut syvälti Kasperiin,
hän asetti sentähden satulan kepeästi ja koholle, teki voitavansa
haavan hoitamiseksi ja jatkoi matkaansa jalkaisin, taluttaen
hevostaan suitsista. Niin hän myöhään iltasella saapui eräälle
myllylle, peninkulman päähän kylästämme, ja koska hän tiesi
myllärin isänsä vanhaksi ystäväksi, poikkesi hän tämän luo ja otettiin
vastaan kuten ainakin kaukaa tullut oikein rakas vieras. Kasper vei
hevosensa talliin, pani satulan ja matkalaukkunsa erääseen nurkkaan
ja meni myllärin luo tupaan. Siellä hän kyseli omaisistaan ja kuuli,
että minä, vanha isoäiti, vielä elin, ja että hänen isänsä ja
velipuolensa olivat terveitä ja menestyivät mainiosti; he olivat vasta
eilen olleet myllyssä viljaa jauhattamassa; hänen isänsä oli ryhtynyt
hevos- ja härkäkauppoihin ja onnistui niissä oikein hyvin, myöskin
huolehti hän nykyisin hiukan enemmän kunniastaan eikä enää
kuljeskellut niin rentustellen ympäri kyliä.

"Tästä kaikesta tuli kelpo Kasper perin iloiseksi, ja kun hän kysyi
kaunista Annia, sanoi mylläri hänelle, ettei hän Annia tuntenut,
mutta jos se oli sama tyttö, joka oli palvellut Rosenhofissa, niin oli
hän, mikäli hän oli kuullut, muuttanut palvelukseen pääkaupunkiin,
koska hän siellä muka paremmin voisi jotakin oppia ja se olisi
kunniakkaampaakin; tämän hän oli vuosi sitten kuullut Rosenhofin
rengiltä. Sekin ilahdutti Kasperia, joskin hänestä samalla tuntui
ikävältä, ettei voisi heti nähdä tyttöä; kuitenkin hän toivoi pian
tapaavansa Annin pääkaupungissa oikein hienona ja koreana, mikä
olisi hänelle, aliupseerille, suureksi kunniaksi, kun he sitten
sunnuntaisin kävelisivät yhdessä. Sitten hän kertoi myllärille vielä
yhtä ja toista Ranskasta, he söivät ja joivat yhdessä, hän auttoi
mylläriä jyvien kaatamisessa, ja sitten mylläri vei hänet yläkertaan
nukkumaan ja asettui itse alhaalle muutamien jyväsäkkien päälle
levolle.

"Myllyn kolina ja koti-ikävä eivät antaneet kelpo Kasperille,

vaikkapa hän olikin läpeensä väsynyt, kunnollista unta. Hän oli kovin
levoton ja ajatteli äitivainajaansa ja kaunista Annia ja sitä kunniaa,
joka tulisi hänen osakseen, kun hän aliupseerina astuisi omaistensa
eteen. Vihdoinkin hän nukahti kepeästi ja heräsi usein tuskallisten
unien säikyttämänä. Hänestä tuntui monesti kuin olisi äitivainaja
astunut hänen luokseen ja käsiä väännellen pyytänyt häneltä apua;
sitten tuntui hänestä kuin olisi hän kuollut ja matkalla hautaan,
mutta kulkisi itse jalan kuolleena haudalle ja kaunis Anni kävelisi
hänen sivullaan; hän muka itkee kovasti sitä etteivät hänen toverinsa
olleet häntä saattamassa, ja kun hän tulee kirkkomaalle, on hänen
hautansa äidin haudan vieressä, ja Annin hauta on myös siinä, ja
hän antaa Annille tuomansa seppeleen ja ripustaa äidille tuomansa
seppeleen hänen haudalleen, ja sitten hän muka katsoo ympärilleen
näkemättä enää ketään muuta kuin minut, ja Annia oli joku
esiliinasta vetänyt hautaan, ja Kasper oli myös sitten laskeutunut
hautaan ja sanonut: 'Eikö täällä ole ketään, joka osottaisi minulle
viimeisen kunnian ja tahtoisi ampua minulle haudalla kuten ainakin
kelpo sotilaalle', ja silloin oli hän muka vetänyt pistoolinsa ja itse
ampunut itsensä haudalla.

"Laukauksesta hän kovasti säikähtäen heräsi, sillä hänestä tuntui

kuin ikkunat helisisivät siitä. Hän silmäili ympärilleen tuvassa, silloin
hän kuuli vielä toisenkin laukauksen pamahtavan ja kuuli melua
myllystä ja huutoja sen kolinan seasta. Hän hyppäsi vuoteestaan ja
tempasi sapelinsa; samassa tuokiossa lensi hänen ovensa auki ja
hän näki täysikuun valossa kaksi miestä noetuin kasvoin kartut
kädessä syöksyvän hänen päällensä; mutta hän ryhtyi
puolustautumaan ja iski toista käsivarteen, ja niin pakenivat
molemmat, teljeten samalla perästänsä oven, joka avautui ulospäin
ja jossa oli ulkopuolella salpa.

"Kasper koetti turhaan tavoittaa heitä; vihdoin onnistui hänen

työntää irti muudan lauta ovesta. Hän riensi aukosta portaita alas ja
kuuli myllärin avunhuudon sekä löysi hänet sidottuna virumassa
jyväsäkkien välissä. Kasper irroitti hänen siteensä ja riensi sitten heti
talliin katsomaan ratsuaan ja matkalaukkuaan, mutta molemmat oli
viety. Tuntien ankaraa tuskaa hän kiiruhti takaisin myllyyn ja valitti
myllärille onnettomuuttaan, kuinka häneltä oli varastettu koko hänen
omaisuutensa ja hänelle uskottu hevonen, mistä viimemainitusta
seikasta hän oli erittäin pahoillaan. Mutta mylläri seisoi täysinäinen
rahapussi kädessä hänen edessään, hän oli käynyt sen hakemassa
ylistuvan kaapista, ja sanoi ulaanille: 'Kasper hyvä, ole tyytyväinen,
minä olen sinulle kiitollisuudenvelassa omaisuuteni pelastumisesta;
tätä pussia, joka oli tuolla ylhäällä tuvassa, ovat rosvot tavoittaneet,
ja sinun puolustustasi saan kiittää kaikesta, minulta ei ole mitään
varastettu. Ne, jotka löysivät hevosesi ja matkalaukkusi tallista, olivat
varmaan varalle asetettuja vahteja, he ilmaisivat ampumalla vaaran
olevan lähellä, koska luultavasti satulavarusteista tunsivat, että
talossa majaili ratsumies. Minun puolestani sinulla ei ole mitään
hätää, tahdon tehdä voitavani enkä sääliä rahaa, jotta saisimme
hevosesi takaisin, ja jos se ei löydy, niin tahdon ostaa sinulle uuden,
maksoipa se mitä tahansa.'

"Kasper nastasi: 'Mitään en ota lahjaksi, se on vastoin kunniaani,

vaan jos tahdotte hätätilassa lainata minulle seitsemänkymmentä
taaleria, niin saatte minulta velkakirjan; minä toimitan ne kahdessa
vuodessa takaisin.' — He sopivat asiasta, ja ulaani erosi hänestä
kiiruhtaakseen kotikyläänsä, jossa samalla asuu ympäristön
aatelismiesten tuomari; tälle hän tahtoi ilmoittaa asian. Mylläri jäi
kotiinsa odottamaan vaimoansa ja poikaansa, jotka olivat menneet
häihin erääseen lähikylään. Sitten aikoi hän tulla ulaanin perästä
tekemään omasta puolestaan oikeudelle ilmoituksensa.

"Voit kuvitella mielessäsi, rakas herra kirjuri, kuinka surullisena

Kasper-raukka riensi kyläämme kohti, jalan ja köyhänä, sen sijaan
että hän oli tahtonut ylpeästi ratsastaa sinne. Yksikuudetta taaleria,
jotka hän oli saanut saaliikseen, hänen aliupseerinvaltakirjansa,
hänen lomalippunsa ja seppeleet, jotka hänellä oli mukanaan äitinsä
hautaa ja kaunista Annia varten, oli häneltä varastettu. Hän oli aivan
epätoivoisella mielellä, ja niin saapui hän kello yhden aikaan yöllä
kotikyläänsä ja kolkutti heti tuomarin ovelle, jonka talo on
ensimäisenä kylän laidassa. Hän pääsi sisään ja ilmoitti asiansa ja
luetteli, mitä kaikkea häneltä oli ryöstetty. Tuomari käski hänen heti
mennä isänsä luo, tämä kun oli kylässä ainoa talonpoika, jolla oli
hevosia, ja sitten tämän ynnä velipuolensa kanssa lähteä ratsain
tiedustelemaan ympäri seutua, jotta siten mahdollisesti osuisivat
rosvojen jäljille; sill'aikaa hän lähettäisi toisia miehiä jalan liikkeelle ja
kuulustelisi mylläriltä, kun tämä ehtisi perille, lähempiä asianhaaroja.

"Kasper lähti nyt tuomarin luota isänsä taloa kohti. Kun hänen
kuitenkin täytyi kulkea minun majani ohi ja kuuli ikkunasta minun
laulavan hengellistä laulua, koska en saanut unta ajatellessani hänen
äitivainajaansa, niin kolkutti hän ja sanoi: 'Kiitetty olkoon Jeesus
Kristus, rakas isoäiti, Kasper on täällä!' Ah, kuinka nuo sanat kävivät
luihini ja ytimiini, minä syöksyin ikkunaan, avasin sen ja suutelin ja
puristin häntä loputtomin kyynelin. Hän kertoi minulle kiireesti
onnettomuutensa ja sanoi, millaisen tehtävän hän oli tuomarilta
saanut isälleen; hänen täytyi sentähden heti mennä ajamaan
varkaita takaa, sillä hänen kunniansa riippui hänen hevosensa
takaisinsaamisesta.

"En tiedä miten tuo sana kunnia viilsi läpi kaikkien jäsenteni, sillä
tiesin ankaran tuomion odottavan häntä. 'Tee velvollisuutesi ja anna
Jumalalle yksin kunnia', sanoin minä; ja hän riensi luotani Finkelin
taloon, joka sijaitsee kylän toisessa päässä. Hänen poistuttuaan
vaivuin polvilleni ja rukoilin Jumalaa ottamaan hänet armollisesti
suojaansa, ah, rukoilin sellaisessa tuskassa, jollaista en ole koskaan
tuntenut, ja toistelin sen ohessa yhä: 'Herra, tapahtukoon Sinun
tahtosi niin taivaassa kuin maan päällä.'

"Kasper kiiruhti isänsä luo kauheassa tuskassa. Hän nousi

takaapäin puutarhanaidan yli, hän kuuli kolinaa, hän kuuli hirnumista
tallista, se tunki läpi hänen sielunsa. Hän seisoi hiljaa, hän näki
kuutamossa kahden miehen pesevän itseänsä, häneltä oli sydän
pakahtua. Toinen heistä sanoi: 'Tuo kirottu kappale ei mene alas'.
Silloin sanoi toinen: 'Tule ensin talliin lyömään hevoselta häntä poikki
ja leikkaamaan sen harja pois. Oletkohan haudannut matkalaukun
tarpeeksi syvälle lannan alle?' 'Kyllä', sanoi toinen. Sitten he menivät
talliin, ja Kasper, raivoisana tuskasta, karkasi esiin, sulki tallin oven
heidän jälkeensä ja karjaisi: 'Herttuan nimessä, antautukaa! Ken
vastustaa, sen ammun kuoliaaksi!'

"Ah, näin oli hän hevosensa rosvoina vanginnut isänsä ja veljensä.

'Kunniani, kunniani on mennyttä!' huusi hän, 'minä olen
kunniattoman varkaan poika!' — Kun tallissa olijat kuulivat nämä
sanat, kauhistuivat he kovasti ja huusivat: 'Kasper, rakas Kasper,
Jumalan tähden, älä saata meitä turmioon. Kasper, sinä saat kaikki
takaisin, autuaan äitivainajasi tähden, jonka kuolinpäivä on tänään,
armahda isääsi ja veljeäsi!'
 "Mutta Kasper oli aivan kuin suunniltaan, hän huusi vain yhä:
'kunniani, velvollisuuteni!' — ja kun miehet nyt tahtoivat väkivoimalla
murtaa oven ja tehdä aukon saviseinään, ampui hän ilmaan
pistoolilla ja huusi: 'Apua, apua, varkaita, apua!' Tuomarin
herättämät talonpojat, jotka jo lähenivät neuvotellakseen niistä eri
teistä, joita pitkin he aikoivat ajaa myllyyn murtautuneita takaa,
hyökkäsivät laukauksen ja huudon kuultuaan taloon. Vanha Finkel
rukoili yhä poikaansa avaamaan hänelle oven, mutta tämä sanoi:
'Minä olen sotilas ja minun täytyy noudattaa oikeutta.' Samalla
tulivat paikalle tuomari ja talonpojat. Kasper sanoi: 'Jumalan
laupeuden nimessä, herra tuomari, isäni ja veljeni ovat juuri nuo
samaiset varkaat, oi, jospa en olisi koskaan syntynytkään! Täällä
tallissa olen vanginnut heidät, matkalaukkuni on haudattu sinne
lantaan'. Silloin hyökkäsivät talonpojat talliin ja sitoivat köysiin
vanhan Finkelin ja hänen poikansa ja laahasivat heidät tupaan.
Kasper taas kaivoi reppunsa esiin ja otti siitä ulos nuo kaksi
seppelettä, mutta ei mennyt tupaan, vaan lähti kirkkotarhaan äitinsä
haudalle.

"Päivä oli valjennut: minä olin ollut niityllä ja punonut itselleni ja

Kasperille kaksi seppelettä lemmikin kukista; minä ajattelin: hän
koristaa sitten yhdessä minun kanssani äitinsä haudan, kunhan ehtii
palata ratsastusmatkaltaan. Silloin kuulin kaikenlaista outoa hälinää
kylästä, ja koska en siedä melua, vaan olen mieluimmin yksin, niin
kiersin kylän ympäri kirkkomaalle. Silloin kuului laukaus, näin savun
pelmahtavan korkealle, riensin kirkkomaalle, — oi, rakas Vapahtaja,
ole hänelle armollinen! Kasper virui kuolleena äitinsä haudalla, hän
oli ampunut kuulan rintaansa, johon hän oli nappiin kiinnittänyt
kauniille Annille tuomansa seppeleen, — tämän seppeleen keskitse
hän oli ampunut sydämeensä. Äidille tuomansa seppeleen hän oli jo
kiinnittänyt ristiin.
 "Luulin maan tämän nähdessäni aukenevan allani, syöksyin
häneen syliksi ja huusin yhtämittaa: 'Kasper, oi sinua onnetonta
ihmistä, mitä oletkaan tehnyt? Ah, kuka on jo kertonut sinulle
kurjuutesi, oi, miksi laskin sinut luotani, ennenkuin olin puhunut
sinulle kaikki! Jumalani, mitä tulevatkaan isäparkasi ja veljesi
sanomaan, kun tapaavat sinut näin!' — En näet tiennyt hänen juuri
näiden takia tuhonneen itseänsä, luulin siihen olevan vallan toiset
syyt. Silloin tuli vielä pahempaa: tuomari ja talonpojat toivat vanhan
Finkelin ja hänen poikansa köytettyinä. Tuska tukahdutti ääneni
kurkkuun, en voinut lausua sanaakaan; tuomari kysyi minulta, olinko
nähnyt lapsenlastani. Näytin missä hän lepäsi, hän astui luo, hän
näet luuli Kasperin itkevän haudalla, hän pudisteli häntä, silloin hän
huomasi veren purskahtavan esiin. 'Jeesus Maaria!' huudahti hän,
'Kasper on surmannut itsensä'. — Silloin katselivat molemmat
vangitut toisiaan kauhuissaan; Kasperin ruumis nostettiin maasta ja
kannettiin heidän kerallaan tuomarin taloon; koko kylä kaikui
voivotuksista, talonpoikaisvaimot veivät minut sinne heidän
perästään. Ah, se oli varmaan kauhein matka koko elämässäni!"

Tässä vaikeni vanhus jälleen, ja minä sanoin hänelle:

"Muori hyväseni, kärsimyksenne on hirveä, mutta Jumala rakastaa

teitä myös suuresti; ne, joita hän ankarimmin kurittaa, ovat hänen
rakkaimpia lapsiaan. Sanokaapas nyt minulle, kelpo muoriseni, mikä
on saattanut teidät kulkemaan tuon pitkän matkan tänne ja mitä
asiaa koskee anomuksenne."

"No sen voit kyllä hyvin aavistaa", jatkoi hän aivan levollisesti, "se
koskee kunniallisen haudan saamista Kasperille ja kauniille Annille,
jolle minä tuon mukanani hänen kunniapäiväkseen tarkoitetun
seppeleen; se on läpeensä Kasperin veren tahraama, — katsohan
tänne."

Nyt otti hän mytystään pienen kiillekultaisen seppeleen ja näytti

sitä minulle; saatoin sarastavan päivän valossa nähdä, että se oli
ruudin mustaama ja veren tahrima. Olin aivan järkytettynä tuon
kelpo vanhuksen onnettomuudesta, ja se mielensuuruus ja lujuus,
jolla hän sen kantoi, täytti minut kunnioituksella.

"Voi, muori kulta", sanoin, "kuinka mahtanette voida ilmoittaa

Anni-raukalle hänen surkeutensa, niin ettei hän heti pelästyksestä
vaivu kuoliaana maahan, ja mikä kunniapäivä se sitten oikeastaan
on, jota varten te tuotte Annille tuon surullisen seppeleen?"

"Mies hyvä", sanoi hän, "tule vain mukaan, voit saattaa minua
hänen luokseen, en voi kuitenkaan kulkea nopeasti, niin tapaamme
hänet vielä juuri oikeaan aikaan. Tahdon sitten matkan varrella
kertoa sinulle kaikki."

Nyt hän nousi ja rukoili aamusiunauksensa aivan levollisesti ja

järjesteli pukunsa ja ripusti sitten myttynsä minun käsivarteeni. Kello
oli kaksi aamusella, päivä sarasti, ja niin vaelsimme yhdessä hiljaisia
katuja pitkin.

"Katsohan", kertoi vanhus edelleen, "kun Finkel poikineen oli

vangittu, täytyi minun mennä tuomarin luo oikeuspaikalle; kuollut
Kasper asetettiin pöydälle ja kannettiin sisälle ulaanivaipallaan
peitettynä, ja nyt piti minun kertoa tuomarille kaikki, mitä tiesin
hänestä ja mitä hän aamulla oli puhunut minulle ikkunasta. Sen
kaiken hän kirjoitti muistiin edessään olevalle paperille; sitten hän
tarkasti Kasperilta löydetyn muistikirjan; siinä oli kaikenlaisia laskuja,
joitakin kertomuksia kunniasta, myöskin tuon ranskalaisen
aliupseerin juttu, ja sen takasivulle oli kirjoitettu jotakin lyijykynällä."

Nyt antoi vanhus minulle tuon muistikirjan, ja minä luin siitä

onnettoman Kasperin viimeiset sanat: "Myös minä en voi elää
häpeäni jälkeen; isäni ja veljeni ovat varkaita, he ovat varastaneet
minulta itseltäni. Sydämeni pakahtui, mutta minun täytyi vangita
heidät ja jättää heidät oikeuden käsiin, sillä minä olen ruhtinaani
sotilas, ja kunniani ei salli minun osottaa mitään sääliväisyyttä. Olen
kunnian vuoksi jättänyt isäni ja veljeni alttiiksi kostolle; ah!
rukoilkoon jokainen puolestani, että minulle suotaisiin tähän, missä
olen kaatunut, kunniallinen hauta äitini viereen. Se seppele, jonka
läpi ammuin itseni, pitää isoäidin lähettää kauniille Annille ja
tervehtää häntä minulta; ah! hänen kohtalonsa koskee kipeästi
sisimpääni, mutta hän ei saa tulla varkaan pojan vaimoksi, sillä hän
on aina ollut sangen arka kunniastaan. Armas kaunis Anniseni, ethän
vallan pahasti kauhistune minun tähteni, tyydy osaasi, ja jos
jolloinkin olit edes rahtusen hyvä minulle, niin älä puhu pahaa
minusta. Enhän mahda mitään häpeälleni! Olin nähnyt niin paljon
vaivaa pysyäkseni koko elämäni kunnian tiellä, olin jo aliupseeri ja
paraassa maineessa eskadroonani kesken, olisin varmasti kerran
päässyt upseeriksi, ja sinua, Anniseni, en olisi sittenkään hylännyt,
enkä olisi kosinut ketään ylhäisempää — mutta varkaan poika, jonka
itsensä täytyy kunnian vuoksi vangita ja jättää tuomittavaksi oma
isänsä, ei voi elää häpeänsä jälkeen. Anniseni, armas Anniseni, ota
kuitenkin seppele, olen ollut sinulle aina uskollinen, ja niin olkoon
Jumala minulle armollinen! Annan sinulle nyt vapautesi takaisin,
mutta osota minulle se kunnia, ettet mene naimisiin kenenkään
kanssa, joka saattaisi olla minua huonompi; ja jos voit, niin rukoile
puolestani, että saisin kunniallisen haudan äitini viereen, ja jos sinä
joutuisit kuolemaan täällä meidän paikkakunnalla, niin anna sinäkin
haudata itsesi meidän viereemme; hyvä isoäiti tulee myös kerran
luoksemme, ja niin olemme sitten kaikki yhdessä, minulla on
matkalaukussani viisikymmentä taaleria, ne on pantava kasvamaan
korkoa sinun ensimäisen lapsesi hyväksi. Hopeisen kelloni saakoon
herra pastori, jos saan kunniallisen hautauksen. Hevoseni,
univormuni ja aseeni kuuluvat herttualle, tämä muistikirjani kuuluu
sinulle. Hyvästi, kallis sydänkäpyseni, hyvästi, rakas isoäiti, rukoilkaa
puolestani ja voikaa kaikki hyvin — Jumala armahtakoon minua —
ah, epätoivoni on suuri!"

En voinut ilman katkeria kyyneliä lukea näitä varmasti jalon

onnettoman ihmisen viimeisiä sanoja.

"Kasperin on täytynyt olla varsin hyvä ihminen, muori kulta",

sanoin vanhukselle, joka sanani kuultuaan pysähtyi ja puristi kättäni
ja sanoi syvästi liikutetuin äänin:

"Todella, hän oli maailman paras ihminen. Mutta noita viimeisiä

epätoivon sanoja hänen ei olisi pitänyt kirjoittaa, ne vievät häneltä
kunniallisen haudan, ne vievät hänet anatomiasaliin. Voi, kirjuri
kulta, kunpa voisit auttaa siinä asiassa."

"Miten niin, muori kulta?" kysyin minä, "Miten nuo Kasperin

viimeiset sanat voivat siihen vaikuttaa?"

"Kyllä varmaan", vastasi hän, "tuomari on itse sen minulle

sanonut. On tullut käsky kaikille oikeusistuimille, että vain ne, jotka
synkkämielisyydestä ovat surmanneet itsensä, saavat kunniallisen
hautauksen. Mutta kaikki ne, jotka epätoivosta ovat itsensä
lopettaneet, on vietävä anatomiasaliin, ja tuomari on sanonut
minulle, että hänen täytyy lähettää Kasper, koska hän on itse
tunnustanut epätoivonsa, leikkelysaliin."
 "Sepä on kummallinen laki", sanoin minä, "sillä voitaisiinhan
jokaisen itsemurhaajan suhteen panna toimeen tutkimus siitä, onko
hän toiminut synkkämielisyyden vai epätoivon vallassa, mikä voisi
kestää niin kauan, että tuomari ja asianajajat itse vaipuisivat
sentakia synkkämielisyyteen ja epätoivoon ja joutuisivat
anatomiasaliin. Mutta ollos hyvässä turvassa, muori kulta,
herttuamme on niin hyvä herra, että hän kuultuaan asian juurta
jaksaen varmasti suo Kasper-raukalle leposijan äidin viereen."

"Jumala sen suokoon!" vastasi vanhus; "katsohan nyt, hyvä mies,

kun tuomari oli pannut kaiken paperille, antoi hän minulle
muistikirjan ja kauniille Annille varatun seppeleen, ja niin olen
eilisestä saakka juossut tänne, jotta voisin antaa hänelle hänen
kunniapäivänään lohdutusta vielä hänen viime tiellään. Kasper on
kuollut oikeaan aikaan, sillä jos hän olisi tiennyt kaikki, olisi hän
surusta tullut hulluksi."

"Miten on sitten tuon kauniin Annin laita?" kysyin vanhukselta.

"Milloin sanotte hänellä olevan jälellä vain muutamia hetkiä, milloin
taas puhutte hänen kunniapäivästään ja siitä että hän saa lohtua
teidän surullisesta sanomastanne. Sanokaa minulle toki kaikki
suoraan, tahtooko hän viettää häitä jonkun toisen kanssa, onko hän
kuollut vai sairas? Minun täytyy tietää kaikki, jotta voin panna sen
anomuskirjaan."

Silloin vastasi vanhus:

"Ah, kirjuri hyvä, asia on nyt niin, Jumalan tahto tapahtukoon!

Katsos, kun Kasper tuli, en ollut sittenkään oikein iloinen; ja kun
Kasper lopetti elämänsä, en ollut sittenkään oikein surullinen; en olisi
mitenkään voinut enää elää sen jälkeen, jollei Jumala olisi
armahtanut minua vielä suuremmalla kärsimyksellä, niin, sanon
sinulle, että sydämeni suojaksi oli asetettu kivi, ikäänkuin
jäänmurtaja, ja kaikki tuskat, jotka pohjajään tavoin syöksyivät
minua vastaan ja olisivat varmasti puhkaisseet sydämeni, ne
musertuivat tähän kiveen ja ajelehtivat kylmästi ohi. Tahdon kertoa
sinulle jotakin; se on surullinen juttu.

"Kun kummityttöni, kaunis Anni, kadotti äitinsä, joka oli minun

serkkuni ja asui seitsemän peninkulman päässä meiltä, olin tuon
sairaan vaimon luona. Hän oli köyhän talonpojan leski ja oli
nuoruudessaan rakastanut erästä jääkäriä, mutta hylännyt hänet
hänen rajun elämänsä vuoksi. Jääkäri oli lopulta joutunut sellaiseen
kurjuuteen, että hän murhasta kuolemaan tuomittuna istui
vankeudessa. Sen kuuli serkkuni sairasvuoteellaan, ja se koski
häneen niin kipeästi, että hänen tilansa huononi päivä päivältä, ja
vihdoin hän kuolinhetkellään, jättäessään armaan kauniin Annin
kummityttönäni minun huostaani ja ottaessaan minulta jäähyväiset,
sanoi minulle: 'Rakas Anna Margareeta, kun kuljet sen
pikkukaupungin läpi, jossa Jürge istuu vangittuna, niin ilmoita
hänelle vanginvartijan kautta minun kuolinvuoteellani pyytäneen
häntä kääntymään Jumalan puoleen ja rukoilleen hartaasti hänen
puolestaan viimeisellä hetkelläni ja tervehtivän häntä ystävällisesti.'
— Kohta näin sanottuaan kuoli tuo hyvä serkku, ja kun hänet oli
haudattu, otin pienen Annin, joka silloin oli kolmivuotias,
käsivarrelleni ja lähdin hänen kanssaan kotia kohti.

"Sen pikkukaupungin laidassa, jonka läpi matkani piti, kuljin

teloituspaikan ohi, ja koska teloittaja oli tunnettu eläinlääkärinä,
tarvitsi minun ostaa häneltä jotakin rohtoa kylävoudillemme. Astuin
tupaan ja sanoin mestarille, mitä tahdoin, ja hän pyysi minua
seuraamaan mukanaan aittaan, jossa hänen yrttinsä olivat säilössä,
auttamaan häntä niiden etsimisessä. Jätin Annin tupaan ja seurasin
häntä. Palatessamme tupaan seisoi Anni erään pienen, seinään
kiinnitetyn kaapin ääressä ja puhui: 'Isoäiti, siellä sisällä on hiiri,
kuulkaas, kuinka se rapisee, siellä sisällä on hiiri!'

"Kuultuaan lapsen sanovan näin mestari muuttui sangen vakavaksi

kasvoiltaan, tempasi kaapin auki ja virkkoi: 'Jumala olkoon meille
armollinen!' sillä hän näki mestausmiekkansa, joka riippui kaapissa
yksinään naulassa, heiluvan sinne tänne. Hän otti miekan alas ja
minua kauhistutti. — 'Vaimo kulta', sanoi hän, 'jos te rakastatte
pientä, armasta Annianne, niin älkää pelästykö, jos minä miekallani
hiukan naarmutan ihoa hänen kaulansa ympäriltä, sillä miekka on
heilunut hänen edessään, se on vaatinut hänen vertansa, ja jollen
minä sillä naarmuta hänen kaulaansa, niin uhkaa lasta elämässä
suuri onnettomuus.' — Samassa hän tarttui lapseen, joka alkoi
parkua kamalasti; minä huusin myös ja tempasin Annin pois. Samalla
astui kaupungin pormestari sisään, hän tuli metsästämästä ja tahtoi
tuoda teloittajalle kipeän koiransa parannettavaksi. Hän kysyi
parkumisen syytä, ja Anni huusi: 'Hän tahtoo tappaa minut!' Minä
olin suunniltani kauhistuksesta. Teloittaja kertoi tapauksen
pormestarille. Tämä moitti hänen taikauskoansa, kuten hän sitä
nimitti, kiivaasti ja ankarin uhkauksin, mutta teloittaja kuunteli sitä
vallan levollisesti ja sanoi: 'Niin ovat isäni uskoneet ja niin uskon
minäkin.'

"Silloin sanoi pormestari: 'Mestari Frans, jos uskotte miekkanne

liikkuneen, koska täten ilmoitan teille, että teidän tulee huomenna
varhain kello kuuden aikana katkaista jääkäri Jürgen kaula, niin
tahdon sen vielä antaa teille anteeksi; mutta se että tahdotte siitä
päättää jotakin tämän armaan lapsen suhteen, on järjetöntä ja
hullua; sehän voisi saattaa ihmisen vallan epätoivoon, jos hänelle
myöhemmin hänen vanhuudessaan sanottaisiin, että sellaista oli
tapahtunut hänelle hänen nuoruudessaan. Ei pidä johtaa ketään
ihmistä kiusaukseen.' — 'Mutta ei myöskään minkään teloittajan
miekkaa', sanoi mestari Frans itsekseen ja ripusti miekkansa jälleen
kaappiin. Nyt pormestari suuteli Annia ja antoi hänelle
jahtilaukustaan sämpylän, ja kun hän sitten oli kysynyt minulta, kuka
olin, mistä tulin ja minne olin menossa, ja minä olin kertonut hänelle
serkkuni kuoleman ja jääkäri Jürgelle vietävän viestini, sanoi hän
minulle: 'Te saatte sen itse toimittaa perille, tahdon itse viedä teidät
hänen luokseen; hänellä on kova sydän, kenties tuon hyvän
kuolevan muisto hellyttää häntä hänen viime hetkinään'. — Nyt otti
tuo hyvä herra minut ja Annin vaunuihinsa, jotka odottivat portilla, ja
ajoi meidän kanssamme kaupunkiin.

"Hän käski minun mennä keittäjättärensä luo. Siellä saimme hyvää

ruokaa, ja iltapäivällä hän lähti kanssani tuon syntisparan luo. Kun
minä sitten kerroin hälle serkkuni viimeiset sanat, alkoi hän
katkerasti itkeä ja huusi: 'Ah, Jumalani! jos hän olisi tullut
vaimokseni, en ikinä olisi joutunut näin pitkälle.' Sitten hän anoi, että
pyydettäisiin herra pastoria vielä kerran tulemaan hänen luoksensa,
hän tahtoisi rukoilla tämän kanssa. Pormestari lupasi sen hänelle ja
ylisti häntä hänen mielenmuutoksestaan ja kysyi häneltä, olisiko
hänellä ennen kuolemaansa kenties jotakin toivomusta, jonka hän
voisi täyttää. Silloin sanoi jääkäri Jürge: 'Ah, pyytäkää tätä vanhaa
hyvää vaimoa olemaan huomenna serkkuvainajansa pikkutytön kera
läsnä minun teloituksessani; se vahvistaisi minun sydäntäni viime
hetkelläni.' Pormestari pyysikin sitä minulta, ja niin kammottavaa
kuin se minusta olikin, en voinut sitä kieltää tuolta kurjalta ja
viheliäiseltä ihmiseltä, minun täytyi kättä antaen luvata se hänelle
juhlallisesti, ja hän vaipui itkien oljillensa. Pormestari lähti sitten
kanssani ystävänsä pastorin luo, jolle minun vielä kerran täytyi
kertoa kaikki, ennenkuin hän lähti vankilaan.
 "Yö täytyi minun lapsen kera nukkua pormestarin talossa, ja
seuraavana aamuna lähdin raskain mielin jääkäri Jürgen
mestauspaikalle. Seisoin piirissä pormestarin vieressä ja näin miten
hän taittoi sauvan; nyt piti jääkäri Jürge vielä kauniin puheen, ja
kaikki ihmiset itkivät, ja hän katseli perin liikutettuna minua ja pikku
Annia, joka seisoi edessäni, ja sitten hän suuteli mestari Fransia,
pastori rukoili hänen kanssaan, hänen silmänsä sidottiin ja hän
polvistui. Nyt antoi mestaaja hänelle kuoliniskun. 'Jeesus, Maaria,
Joosef!' parkaisin minä, sillä Jürgen pää kimposi Annia kohti ja tarttui
hampaillaan kiinni lapsen mekkoon, mistä Anni alkoi kauheasti
parkua. Riistin esiliinan yltäni ja heitin sen tuon hirveän pään yli,
kunnes mestari Frans ennätti hätään ja tempasi sen irti, virkkaen:
'Muori, muori, mitä sanoinkaan tänä aamuna; minä tunnen miekkani,
se on elävä!'

"Minä olin vaipunut kauhusta maahan, Anni parkui hirveästi.

Pormestari oli perin tyrmistynyt ja antoi minun lapsen kera mennä
hänen taloonsa. Siellä hänen vaimonsa lahjoitti minulle ja lapselle
toiset vaatteet, ja päivällisen jälkeen lahjoitti pormestari meille
rahaakin, samoin useat muutkin kaupunkilaiset, jotka tahtoivat
nähdä Annia, niin että minä sain hänelle kokoon kaksikymmentä
taaleria ja paljon vaatteita. Iltasella tuli taloon pastori ja puhui
minulle kauan siitä, että kasvattaisin Annia vain oikein hyvin
jumalanpelossa, enkä välittäisi mitään kaikista noista surullisista
enteistä; ne muka olivat pelkästään saatanan pauloja, joita piti
halveksia. Sitten hän lahjoitti minulle Annia varten kauniin
raamatunkin, joka hänellä on vieläkin, ja sitten tuo hyvä pormestari
seuraavana aamuna antoi meidän vielä ajaa kolmen peninkulman
matkan kotiin. Oi, hyvä Jumala, ja kaikki on kuitenkin käynyt
toteen", sanoi vanhus ja vaikeni.
 Kamala aavistus valtasi minut, vanhuksen kertomus oli minut aivan
musertanut.

"Jumalan nimessä, muoriseni", huudahdin, "Mitä sitten on

tapahtunut
Anni-rukalle, — eikö asiaa voida mitenkään auttaa?"

"Nuo hampaat ovat hänet temmanneet siihen", sanoi vanhus,

"tänään hänet mestataan, mutta hän on tehnyt sen epätoivossaan;
— kunnia, kunnia oli hänellä mielessä; hän joutui häpeään
kunnianhimon vuoksi, eräs ylhäinen mies vietteli hänet ja jätti hänet
sitten niine hyvinensä; hän tukehdutti lapsensa samaan esiliinaan,
jonka silloin heitin jääkäri Jürgen pään peitteeksi ja jonka hän salaa
varasti minulta. Ah, nuo hampaat ovat temmanneet hänet siihen,
hän on tehnyt sen mielenhäiriössä. Viettelijä oli luvannut naida hänet
ja sanonut Kasperin jääneen Ranskaan. Silloin hän joutui epätoivoon,
teki tihutyönsä ja itse ilmoittautui oikeudelle. Kello neljän aikaan
hänet mestataan. Hän kirjoitti minulle, että vielä tulisin hänen
luoksensa; minä tahdon tehdä sen nyt ja viedä hänelle Kasper-
raukan seppeleen ja tervehdyksen ja sen ruusun, jonka sain tänään
yöllä; se lohduttaa häntä. Ah, rakas kirjuri, jospa vain voisit
anomuskirjalla saada aikaan sen, että Annin ruumis samoinkuin
Kasperinkin saataisiin haudata meidän kirkkomaahamme."

"Kaikkeni, kaikkeni tahdon koettaa", huudahdin. "Heti tahdon

rientää linnaan; ystäväni, joka antoi sinulle ruusun, on siellä
vahdissa; hän kyllä herättää herttuan, minä tahdon polvistua hänen
vuoteensa ääreen ja pyytää häneltä armoa Annille."

"Armoako?" sanoi vanhus kylmästi. "Hampain on hänet vedetty

siihen; kuulehan, rakas ystävä, oikeus on parempi kuin armo; mitä
auttaa kaikki armo maan päällä, meidän täytyy kuitenkin kaikkien
astua tuomiolle:

"'Te kuolleet, te kuolleet, nouskaa jo, teit' odottaa viimeinen

tuomio'.

"Näetkös, hän ei tahdo mitään armoa; sitä on tarjottu hänelle, jos

hän tahtoisi ilmaista lapsensa isän, mutta Anni on sanonut: 'Olen
surmannut hänen lapsensa ja tahdon kuolla enkä tehdä häntä
onnettomaksi; minun täytyy kärsiä rangaistukseni, jotta pääsisin
lapseni luo, mutta voi tuottaa hänelle turmion, jos mainitsen hänen
nimensä.' Sentähden hänet tuomittiin mestattavaksi. Mene herttuan
luo ja pyydä häneltä Kasperille ja Annille kunniallista hautaa. Mene
heti, sillä näetkös: tuolla menee herra pastori vankilaan, minä
tahdon puhutella häntä ottamaan minut mukaansa kauniin Annin
luo. Jos kiiruhdat, niin voit ehkä vielä tuoda meille tuolla ulkona
mestauspaikalla lohdutukseksi tiedon, että Kasper ja Anni saavat
kunniallisen haudan."

Näin puhellessamme olimme kohdanneet papin; vanhus kertoi

hänelle suhteensa vangittuun, ja hän otti eukon ystävällisesti
mukaansa vankilaan. Minä taas riensin niin nopeasti kuin ikinä
jaksoin linnaan, ja minuun teki lohdullisen vaikutuksen, ollen
ikäänkuin toivon merkkinä, kun kreivi Grossingerin talon ohitse
syöksyessäni kuulin puutarhahuoneen avonaisesta ikkunasta
herttaisen äänen laulavan luutun säestyksellä:

Lemmestä Armo haastoi, mut valvoo Kunnia ja haastajalle

toivoo hyv'yötä harrasta. Ja Armo hunnun ottaa, kun Lempi
ruusut suo; niin rakas Kunnialle on Armo-sulho tuo.
 Oi, minulla oli enemmänkin hyviä enteitä! Sata askelta kauempana
löysin valkean hunnun virumassa kadulla; nostin sen maasta, se oli
täynnä tuoksuvia ruusuja. Pidin sitä kädessäni ja juoksin edelleen
ajatellen: ah, Jumalani, se merkitsee armoa! Kääntyessäni
kulmauksen ympäri näin erään miehen, joka verhoutui vaippaansa
minun rientäessäni ohitse hänen editseen ja käänsi minulle kiivaasti
selkänsä, pysyäkseen tuntematonna. Hänen ei olisi tarvinnut tehdä
niin, sillä minä en nähnyt enkä kuullut sisimmässäni muuta kuin:
armoa, armoa! ja syöksyin ristikkoportista linnanpihalle. Jumalan
kiitos, vänrikki, kreivi Grossinger, joka käveli edestakaisin kukkivien
kastanjapuiden alla vahdin edessä, tuli jo minua vastaan.

"Rakas kreivi", sanoin rajusti, "teidän täytyy heti viedä minut

herttuan luo, heti paikalla, tai kaikki on myöhäistä, kaikki on
hukassa!"

Hän näytti käyvän hämilleen tästä esityksestä ja sanoi:

"Mitä johtuukaan mieleenne tällä oudolla hetkellä? Se ei käy

mitenkään päinsä, tulkaa paraatiin, silloin tahdon esitellä teidät."

Maa poltti jalkojeni alla. "Nyt tai ei koskaan!" huudahdin; "sen

täytyy tapahtua, se koskee ihmishenkeä!"

"Se ei käy nyt päinsä", vastasi Grossinger terävästi ja torjuvasti,

"se koskee kunniaani, minua on kielletty tänä yönä ilmoittamasta
ketään."

Sana kunnia saattoi minut epätoivoon. Ajattelin Kasperin kunniaa,

Annin kunniaa, ja sanoin:
 "Kirottu kunnia, juuri hankkiakseni enää viimeisen avun, minkä
mokoma kunnia on jättänyt jälelle, minun täytyy päästä herttuan
luo. Teidän täytyy ilmoittaa minut, tai muutoin huudan ääneen
herttuaa."

"Jos te teette sen", sanoi Grossinger kiivaasti, "niin jätän teidät

vahdin käsiin. Te olette haaveilija, te ette tunne mitään olosuhteita."

"Oi, kyllä minä tunnen olosuhteita, hirveitä olosuhteita! Minun

täytyy päästä herttuan puheille; joka minutti on korvaamaton", intin
minä; "jollette tahdo ilmoittaa minua heti, niin riennän yksin hänen
luokseen."

Näin sanoen tahdoin kiiruhtaa portaille, jotka johtivat ylös herttuan

huoneihin, kun samassa huomasin tuon jo mainitun vaippaan
verhoutuneen miehen, joka oli kohdannut minut, kiiruhtavan
samoille portaille. Grossinger käänsi minut väkisin ympäri, jotta en
näkisi tuota toista.

"Mitä teette, hullu", kuiskasi hän minulle, "olkaa hiljaa ja

rauhoittukaa, te saatatte minut onnettomaksi."

"Miksi ette pysähdytä tuota miestä, joka tuolla juuri meni ylös?"
sanoin minä. "Hänellä ei suinkaan ole mitään niin tähdellistä asiaa
kuin minulla. Ah, asiani on tuiki tähdellinen, minun täytyy, minun
täytyy! Se koskee erään onnettoman vietellyn olento-raukan
kohtaloa."

Grossinger vastasi:

"Te olette nähnyt tuon miehen menevän ylös. Jos te vielä

mainitsette siitä sanaakaan, niin saatte tutustua miekkaani. Juuri
sentähden että hän meni ylös, te ette voi mennä sinne, — herttualla
on asioita hänen kanssaan."

Silloin tuli valoa herttuan ikkunoihin. "Hyvä Jumala, hänellä on

valoa, hän on ylhäällä!" sanoin; "Minun täytyy puhutella häntä,
taivaan nimessä, päästäkää minut tai minä huudan apua."

Grossinger tarttui käsivarteeni ja sanoi:

"Te olette juovuksissa, tulkaa vahtihuoneeseen; minä olen

ystävänne, nukkukaa tarpeeksenne ja sanelkaa minulle se laulu,
jonka se vanha eukko tänä yönä lauloi tuolla portailla, kun johdin
kiertovahtia ohitse; se laulu kiinnittää suuresti mieltäni."

"Juuri vanhuksen ja hänen omaistensa vuoksi minun täytyy puhua

herttuan kanssa!" huudahdin kiivaasti.

"Vanhuksenko vuoksi?" vastasi Grossinger. "Hänen vuoksensa te

voitte puhua minun kanssani, — suuret herrat eivät ymmärrä mitään
sellaisesta; nopeasti, tulkaa vahtihuoneeseen."

Hän tahtoi vetää minut pois; silloin linnankello löi puoli neljä, sen
ääni leikkasi sieluni läpi kuin hätähuuto, ja minä huusin kaikin voimin
ylös herttuan ikkunoihin:

"Apua! Jumalan nimessä apua kurjalle vietellylle olennolle!"

Silloin muuttui Grossinger aivan kuin mielettömäksi, hän tahtoi

tukkia suuni, mutta minä painiskelin hänen kanssaan; hän sysäsi
minua niskasta, hän haukkui, mutta minä en tuntenut enkä kuullut
mitään. Hän huusi vahtia, korpraali riensi muutamien sotamiesten
kera saapuville ottamaan minua kiinni, mutta juuri siinä tuokiossa
avautui herttuan ikkuna ja sieltä huudettiin alas:
 "Vänrikki kreivi Grossinger, mikä häväistys tämä on? Tuokaa se
mies tänne ylös, ja heti paikalla!"

En odottanut vänrikkiä, vaan syöksyin portaita ylös ja lankesin

herttuan jalkoihin, joka ällistyneenä ja harmistuneena käski minun
nousta ylös. Hänellä oli kannussaappaat jalassa, mutta yllään
yönuttu, jota hän huolellisesti piteli kiinni rinnan kohdalta.

Esitin herttualle kaiken sen, mitä vanhus oli kertonut minulle

ulaanin itsemurhasta ja kauniin Annin vaiheista, niin suppeasti kuin
hätä vaati, ja rukoilin häneltä ainakin mestauksen lykkäämistä
muutamaksi tunniksi ja kunniallista hautaa molemmille onnettomille,
jos kerran armahduksen saanti oli mahdoton. — "Oi, armoa, armoa!"
huudahdin, samalla kun vedin poveltani esiin löytämäni valkoisen,
ruusujen täyttämän hunnun; "tämä huntu, jonka olin löytänyt tänne
tullessani, näytti minusta lupaavan armoa."

Herttua tarttui kiihkeästi huntuun ja oli kovin liikutettu. Hän puristi

huntua käsissään, ja kun minä lausuin, että tuo tyttöparka oli väärän
kunnianhimon uhri, jonka eräs ylhäinen mies oli avioliiton lupauksella
vietellyt, ja että hän oli niin jalo, että mieluummin tahtoi kuolla kuin
ilmaista viettelijänsä — silloin keskeytti herttua minut kyyneleet
silmissä ja sanoi: "Vaietkaa, taivaan nimessä, vaietkaa!" — ja nyt
hän kääntyi ovella seisovan vänrikin puoleen ja sanoi tulisella
kiireellä: "Pois, rientäkää ratsain tämän miehen kanssa; ratsastakaa
hevonen kuoliaaksi, kunhan vain ehditte ajoissa mestauspaikalle;
kiinnittäkää tämä huntu miekkanne kärkeen, heiluttakaa sitä ja
huutakaa: armo, armo! — minä tulen perästä."

Grossinger otti hunnun; hän oli aivan muuttunut, hän näytti

aaveelta pelkästä tuskasta ja kiireestä. Me syöksyimme talliin,
nousimme ratsaille ja lähdimme täyttä laukkaa; hän syöksyi
mielipuolen tavoin ulos portista. Kiinnittäessään huntua miekkansa
kärkeen hän huusi: "Herra Jeesus, sisareni!" minä en ymmärtänyt,
mitä hän tahtoi. Hän seisoi pystyssä jalustimissa, liehutti huntua ja
huusi: "armo, armo!" Me näimme ihmisjoukon koossa kummulla
mestauspaikan ympärillä. Hevoseni pelkäsi liehuvaa huntua. Ollen
kehno ratsastaja en voinut saavuttaa Grossingeria, joka kiidätti
täyttä laukkaa, vaikka ponnistinkin kaikki voimani. Surkea sattuma!
tykistö harjoitteli läheisyydessä, ja kanuunoin jyminä teki huutomme
etäältä kuulemisen mahdottomaksi. Grossingerin hevonen kaatui,
väkijoukko hajosi äkkiä tieltä, minä näin piirin sisään, näin teräksen
välähtävän aamuauringon valossa — ah, Jumala, se oli mestaajan
miekan välähdys! — Minä nelistin paikalle ja kuulin väkijoukon
valitukset. "Armahdus, armahdus!" huusi Grossinger ja syöksyi
liehuvin hunnuin ihmispiirin läpi ikäänkuin raivostunut, mutta
mestaaja nosti häntä vastaan kauniin Annin verisen pään, joka
kaihomielisesti hymyili hänelle. Silloin huusi Grossinger: "Jumala
olkoon minulle armollinen!" ja kaatui maahan ruumiin päälle.
"Tappakaa minut, hyvät ihmiset, minä hänet olen vietellyt, minä olen
hänen murhaajansa!"

Koston vimma valtasi väkijoukon; vaimot ja neidot tunkivat esiin,

raastoivat hänet ruumiin päältä ja polkivat häntä jaloillaan; hän ei
puolustanut itseään; vartijat eivät voineet hillitä raivoavaa kansaa.
Silloin nousi huuto: herttua, herttua! Hän saapui avovaunuissa; aivan
nuori mies, hattu syvään silmille painettuna, vaippaan
verhoutuneena, istui hänen vieressään. Ihmiset raahasivat
Grossingerin esille; "Jeesus, veljeni!" huusi tuo nuori upseeri mitä
naisellisimmalla äänellä vaunuista. Herttua sanoi hämmästyneenä
hänelle: "Vaietkaa!" Hän hyppäsi vaunuista, tuo nuori mies tahtoi
seurata, herttua työnsi hänet jotensakin tylysti takaisin, mutta
silloinpa kävikin selville, että mainittu nuori mies oli upseeriksi
pukeutunut Grossingerin sisar.

Herttua antoi asettaa rääkätyn, verta vuotavan, tainnoksiin

menneen Grossingerin vaunuihin; sisar ei enää välittänyt mistään,
vaan heitti vaippansa veljensä yli; jokainen näki hänet nyt naisen
asussa. Herttua oli hämillään, mutta tointui pian ja käski vaunujen
heti kääntyä ja viedä kreivittären veljineen heidän asuntoonsa.

Tämä tapaus oli jossakin määrin tyynnyttänyt väkijoukon vimmaa.

Herttua sanoi ääneen vahtiapitävälle upseerille:

"Kreivitär Grossinger näki veljensä ratsastavan talonsa ohitse

tuomaan armahdusta ja tahtoi olla läsnä tässä iloisessa
tapahtumassa. Kun minä samassa tarkoituksessa ajoin ohi, seisoi
kreivitär ikkunassa ja pyysi minua ottamaan hänet mukaani
vaunuihini, enkä minä voinut kieltää sitä tuolta hyväsydämiseltä
lapselta. Hän otti veljensä vaipan ja hatun, jottei herättäisi mitään
huomiota, ja on — onnettoman sattuman yllättämänä — juuri siten
tehnyt koko asian seikkailunomaiseksi häväistysjutuksi. Mutta miten
voitte te, herra luutnantti, jättää onnettoman kreivi Grossingerin
roskajoukon valtaan? Sehän on kauhea tapaus. Eihän hän voinut
mitään siihen, että hän ratsunsa kaatumisen vuoksi saapui liian
myöhään. Minä tahdon, että kreivin rääkkääjät vangitaan ja
rangaistaan."

Nämä herttuan sanat aiheuttivat yleisen huudon: "Hän on lurjus,

juuri hän on ollut kauniin Annin viettelijä ja murhaaja, hän on sen
itse tunnustanut, tuo kurja, ilkeä mies!"

Kun tämä huuto kaikui joka puolelta ja kun myöskin pappi, upseeri
ja oikeusviranomaiset vahvistivat sen, joutui herttua niin syvän
järkytyksen valtaan, ettei hän kyennyt lausumaan muuta kuin:
"Kauheaa, kauheaa, voi tuota kurjaa miestä!"

Nyt astui herttua vaaleana ja kalpeana piiriin, tahtoen nähdä

kauniin Annin ruumiin. Se lepäsi vihreällä nurmikolla valkeassa,
mustin nauharuusukkein koristetussa puvussa; vanha isoäiti, joka ei
vähääkään välittänyt kaikesta siitä mitä ympärillä tapahtui, oli
sovittanut hänen päänsä muuhun ruumiiseen ja peittänyt
esiliinallaan tuon hirveän katkaisukohdan. Hän asetti parhaillaan
Annin käsiä ristiin sen raamatun päälle, jonka pastori muinoin tuossa
pikkukaupungissa oli lahjoittanut pienelle Annille; kultaisen
seppeleen hän kiinnitti Annin päähän ja pani hänen rintaansa sen
ruusun, jonka Grossinger yöllä oli antanut hänelle, tietämättä kenelle
hän sen antoi.

Tämän nähdessään herttua lausui:

"Kaunis onneton Anni! Hävytön viettelijä, sinä saavuit liian

myöhään! Vanha äiti-parka, sinä yksin olet pysynyt hänelle
uskollisena kuolemaan saakka."

Huomattuaan samalla minut siinä lähellänsä hän virkkoi minulle:

"Te mainitsitte minulle jotakin korpraali Kasperin viimeisestä

tahdosta; onko se teillä muassanne?"

Minä käännyin nyt vanhuksen puoleen ja sanoin hänelle:

"Muori-parka, antakaa minulle Kasperin muistikirja; hänen

korkeutensa haluaa lukea siitä hänen viimeisen tahtonsa."

Vanhus, joka ei välittänyt mistään, sanoi kärtyisesti:

 "Oletko sinäkin taas siinä? Olisit mieluummin voinut kokonaan
pysyä kotonasi. Onko sinulla anomuskirja? Nyt se on myöhäistä,
minä en ole voinut antaa tuolle lapsi-raukalle sitä lohtua, että hän
pääsee Kasperin viereen kunnialliseen hautaan; ah, olen valehdellut
sen hänelle edeltäpäin, mutta hän ei ole uskonut minua."

Herttua keskeytti hänet sanoen:

"Te ette ole valehdellut, muori hyvä; tämä mies on tehnyt kaiken
voitavansa; hevosen kaatuminen on syynä kaikkeen; mutta Anni
tulee saamaan kunniallisen haudan äitinsä ja Kasperin viereen;
Kasper oli kelpo mies; heille kummallekin tullaan pitämään
ruumissaarna, aiheena sanat: antakaa Jumalalle yksin kunnia!
Kasper tullaan hautaamaan vänrikkinä, hänen eskadroonansa tulee
ampumaan haudalla kolmasti hänen kunniakseen, ja tuon
turmiontuojan Grossingerin miekka tullaan asettamaan hänen
arkulleen."

Näin sanottuaan hän otti Grossingerin miekan, joka hunnun kera

vielä virui maassa, irroitti siitä hunnun, peitti sillä Annin ja lausui:

"Tämä onneton huntu, joka niin mielellään olisi tuonut hänelle

armahduksen, on palauttava hänelle jälleen kunnian; hän on kuollut
kunniallisena ja armahdettuna, huntu on haudattava hänen
mukanaan."

Miekan hän antoi vahtiupseerille sanoen:

"Vielä tänään saatte paraadissa määräykseni ulaanin ja tämän

tyttö-rukan hautaamisesta."
 Nyt hän kovasti liikutettuna luki ääneen Kasperin viime sanat;
vanha isoäiti syleili riemunkyyneliä vuodattaen hänen jalkojaan,
ikäänkuin hän olisi ollut maailman onnellisin vaimo. Herttua sanoi
hänelle:

"Olkaa vain huoleti, te saatte eläkkeen koko loppuajaksenne, minä

tahdon panettaa tyttärenpoikanne ja Annin haudalle muistokiven."

Nyt hän käski papin vanhuksen ja ruumisarkun kera, johon

mestattu asetettiin, mennä kotiinsa ja sitten toimittaa vanhuksen
kotipaikalleen ja huolehtia hautauksesta. Sitten hän, sill'aikaa kun
hänen ajutanttinsa saapuivat hevosten kanssa, vielä virkkoi minulle:

"Ilmoittakaa ajutantilleni nimenne, minä kutsutan teidät

myöhemmin luokseni; te olette osottanut kaunista ihmisellistä intoa."

Ajutantti merkitsi nimeni muistikirjaansa ja teki minulle kohteliaan

kumarruksen. Sitten nelisti herttua, väkijoukon siunausten ja
toivotusten saattamana, kaupunkia kohti. Kauniin Annin ruumis
vietiin nyt vanhan hyvän isoäidin kera pastorin taloon, ja seuraavana
yönä matkusti tämä hänen kanssaan muorin kotikylään. Upseeri
saapui myös sinne seuraavana iltana Grossingerin miekan ja ulaani-
eskadroonan kera.

Niin haudattiin sitten kelpo Kasper, Grossingerin miekka paareille

asetettuna ja vänrikin valtakirja mukana, kauniin Annin kanssa
äitinsä viereen. Minä olin myös rientänyt paikalle ja talutin vanhaa
isoäitiä, joka iloitsi kuin lapsi, mutta puheli vähän. Ja kun ulaanit
ampuivat haudalla kolmannen kerran Kasperin kunniaksi, vaipui hän
kuolleena syliini; hänkin sai hautansa omaistensa viereen. Suokoon
Jumala heille kaikille riemullisen ylösnousemisen!
Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.

More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge

connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.

Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and

personal growth every day!

testbankdeal.com