Cognitive Big Data Intelligence with a

Metaheuristic Approach (Cognitive Data Science

in Sustainable Computing) 1st Edition - eBook
PDF download
https://ebookluna.com/download/cognitive-big-data-intelligence-
with-a-metaheuristic-approach-cognitive-data-science-in-
sustainable-computing-ebook-pdf/

Download more ebook from https://ebookluna.com

 We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit ebookluna.com
to discover even more!

Machine Learning for Biometrics: Concepts, Algorithms and Applications

(Cognitive Data Science in Sustainable Computing) 1st Edition - eBook PDF

https://ebookluna.com/download/machine-learning-for-biometrics-concepts-
algorithms-and-applications-cognitive-data-science-in-sustainable-
computing-ebook-pdf/

(eBook PDF) Intro to Python for Computer Science and Data Science: Learning
to Program with AI, Big Data and The Cloud

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-intro-to-python-for-computer-
science-and-data-science-learning-to-program-with-ai-big-data-and-the-
cloud/

Big Data Application in Power Systems 1st Edition - eBook PDF

https://ebookluna.com/download/big-data-application-in-power-systems-ebook-
pdf/

(eBook PDF) Business Intelligence, Analytics, and Data Science: A

Managerial Perspective 4th Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-business-intelligence-analytics-
and-data-science-a-managerial-perspective-4th-edition/
Big Data in Astronomy: Scientific Data Processing for Advanced Radio
Telescopes 1st Edition Linghe Kong (Editor) - eBook PDF

https://ebookluna.com/download/big-data-in-astronomy-scientific-data-
processing-for-advanced-radio-telescopes-ebook-pdf/

Process Safety and Big Data 1st Edition - eBook PDF

https://ebookluna.com/download/process-safety-and-big-data-ebook-pdf/

Big Data and Mobility as a Service 1st Edition Haoran Zhang - eBook PDF

https://ebookluna.com/download/big-data-and-mobility-as-a-service-ebook-
pdf/

Big Data Mining for Climate Change 1st edition - eBook PDF

https://ebookluna.com/download/big-data-mining-for-climate-change-ebook-
pdf/

(eBook PDF) Creating Value with Big Data Analytics: Making Smarter
Marketing Decisions

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-creating-value-with-big-data-
analytics-making-smarter-marketing-decisions/
Cognitive Big Data Intelligence with a
Metaheuristic Approach
This page intentionally left blank
Cognitive Data Science in Sustainable
Computing

Cognitive Big Data

Intelligence with a
Metaheuristic
Approach
Series Editor
Arun Kumar Sangaiah

Volume Editors
Sushruta Mishra
School of Computer Engineering, Kalinga Institute of Industrial technology
(KIIT) University, Bhubaneswar, Odisha, India

Hrudaya Kumar Tripathy

School of Computer Engineering, Kalinga Institute of Industrial technology
(KIIT) University, Bhubaneswar, Odisha, India

Pradeep Kumar Mallick

School of Computer Engineering, Kalinga Institute of Industrial technology
(KIIT) University, Bhubaneswar, Odisha, India

Arun Kumar Sangaiah

School of Computer Science, The University of Adelaide, Adelaide, SA,
Australia

Gyoo-Soo Chae
Division of ICT, Baekseok University, Cheonan, South Korea
Academic Press is an imprint of Elsevier
125 London Wall, London EC2Y 5AS, United Kingdom
525 B Street, Suite 1650, San Diego, CA 92101, United States
50 Hampshire Street, 5th Floor, Cambridge, MA 02139, United States
The Boulevard, Langford Lane, Kidlington, Oxford OX5 1GB, United Kingdom

Copyright Ó 2022 Elsevier Inc. All rights reserved.

No part of this publication may be reproduced or transmitted in any form or by any means,
electronic or mechanical, including photocopying, recording, or any information storage
and retrieval system, without permission in writing from the publisher. Details on how to
seek permission, further information about the Publisher’s permissions policies and our
arrangements with organizations such as the Copyright Clearance Center and the Copyright
Licensing Agency, can be found at our website: www.elsevier.com/permissions.

This book and the individual contributions contained in it are protected under copyright by
the Publisher (other than as may be noted herein).

Notices
Knowledge and best practice in this field are constantly changing. As new research and
experience broaden our understanding, changes in research methods, professional
practices, or medical treatment may become necessary.

Practitioners and researchers must always rely on their own experience and knowledge in
evaluating and using any information, methods, compounds, or experiments described
herein. In using such information or methods they should be mindful of their own safety
and the safety of others, including parties for whom they have a professional responsibility.

To the fullest extent of the law, neither the Publisher nor the authors, contributors, or
editors, assume any liability for any injury and/or damage to persons or property as a matter
of products liability, negligence or otherwise, or from any use or operation of any methods,
products, instructions, or ideas contained in the material herein.

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

A catalog record for this book is available from the Library of Congress

British Library Cataloguing-in-Publication Data

A catalogue record for this book is available from the British Library

ISBN: 978-0-323-85117-6

For information on all Academic Press publications visit our

website at https://www.elsevier.com/books-and-journals

Publisher: Mara Conner

Acquisitions Editor: Sonnini R. Yura
Editorial Project Manager: Michelle Fisher
Production Project Manager: Sreejith Viswanathan
Cover Designer: Christian J. Bilbow

Typeset by TNQ Technologies

Contents

Contributors xiii
Preface xv

1. A discourse on metaheuristics techniques for solving

clustering and semisupervised learning models 1
Nishant Kashyap and Anjana Mishra
1. Introduction 1
2. Overview of clustering 2
2.1 K-means clustering 2
2.2 Hierarchical clustering 2
2.3 Fuzzy C-means 2
2.4 Model-based clustering 4
2.5 Particle swarm optimization 4
2.6 Clustering using PSO 6
2.7 Ant colony optimization 7
2.8 Clustering using ACO 9
2.9 Genetic algorithm 10
2.10 Differential evolution 13
2.11 Clustering using differential evolution 14
2.12 Semisupervised learning algorithms 15
2.13 PSO-assisted semisupervised clustering 15
2.14 Semisupervised clustering using GA 17
3. Conclusion 18
References 18

2. Metaheuristics in classification, clustering, and

frequent pattern mining 21
Hiren Kumar Thakkar, Hrushikesh Shukla and
Prasan Kumar Sahoo
1. Introduction 21
1.1 Introduction to metaheuristics 21
1.2 Classification of metaheuristic techniques 22
1.3 Working of some metaheuristic algorithms 24

v
vi Contents

2. Metaheuristics in classification 29
2.1 Use of ant colony optimization in classification 30
2.2 Use of genetic algorithms in classification 33
2.3 Use of particle swarm optimization in classification 37
3. Metaheuristics in clustering 40
3.1 Use of ant colony optimization in clustering 41
3.2 Use of genetic algorithms in clustering 45
3.3 Use of particle swarm optimization in clustering 49
4. Metaheuristics in frequent pattern mining 54
4.1 Use of ant colony optimization in frequent pattern mining 54
4.2 Use of genetic algorithms in frequent pattern mining 58
4.3 Use of particle swarm optimization in frequent
pattern mining 61
5. Conclusion 67
References 67

3. Impacts of metaheuristic and swarm intelligence

approach in optimization 71
Abhishek Banerjee, Dharmpal Singh, Sudipta Sahana and
Ira Nath
1. Introduction 71
1.1 Introduction of metaheuristic 71
1.2 Introduction of swarm intelligence 73
2. Concepts of Metaheuristic 73
2.1 Optimization problems 73
2.2 Classification of metaheuristic techniques 74
2.3 A generic metaheuristic framework 76
3. Metaheuristic techniques 76
3.1 Simulated annealing 77
3.2 Genetic algorithms 77
3.3 Ant colony optimization 78
3.4 Bee Algorithms 78
3.5 Particle swarm optimization 78
3.6 Harmony search 79
3.7 Tabu search 79
4. Swarm intelligence techniques 80
4.1 Bat Algorithm 80
4.2 Firefly algorithm 82
4.3 Lion Optimization Algorithm 85
4.4 Chicken swarm optimization algorithm 85
4.5 Social Spider Algorithm 86
4.6 Spider monkey optimization algorithm 88
4.7 African buffalo optimization algorithm 90
4.8 Flower pollination algorithm 91
 Contents vii

5. Impacts of metaheuristic and swarm intelligence approach in

optimization 94
5.1 Implication of the metaheuristic techniques in
optimization 94
5.2 Implication of the swarm intelligence techniques in
optimization 94
6. Conclusion 94
References 95
Further reading 99

4. A perspective depiction of heuristics in virtual reality 101

Moushita Patnaik and Angelia Melani Adrian
1. Introduction to virtual reality 101
2. Heuristics in brief 102
3. Virtual realityeenabled case studies 104
3.1 Virtual reality in crime scene evaluation 104
3.2 Virtual reality in assessing a chess game 107
3.3 Virtual reality in client assignment problem 110
3.4 Client assignment algorithms 111
4. Performance evaluation and discussion 113
5. Conclusion 115
References 115

5. A heuristic approach of web users decision-making

using deep learning models 117
Vaisnav Roy and Ankit Desai
1. Introduction 117
2. Analysis of user online behavior using deep learning models 120
2.1 Classic neural networks 120
2.2 Convolutional Neural Networks 121
2.3 Recurrent neural networks 122
2.4 Self-organizing maps 122
2.5 Boltzmann machines 123
2.6 Deep reinforcement learning 123
3. Greedy algorithm as the heuristic 123
4. Background study 124
5. Description of the dataset 125
6. Implementation and discussion 126
7. Conclusion 128
References 128
viii Contents

6. Inertia weight strategies for task allocation using

metaheuristic algorithm 131
Arabinda Pradhan and Sukant Kishoro Bisoy
1. Introduction 131
2. Related work 133
3. Standard PSO 136
4. Model of task allocation in VM 137
5. Inertia weight strategy 137
6. Performance evaluation 140
6.1 Experiment setup 140
6.2 Result and analysis 141
7. Conclusion and future work 144
References 144

7. Big data classification with IoT-based application

for e-health care 147
Saumendra Kumar Mohapatra and Mihir Narayan Mohanty
1. Introduction 147
2. State of the art 151
3. Big data in health care 153
3.1 Biomedical data mining 155
4. Classification techniques 156
5. IoT-based smart biomedical data acquisition and processing
system 160
5.1 IoT-based data communication framework 161
6. Multiagent system for biomedical data processing 162
7. Detection of cardiac abnormalities 165
7.1 Classification algorithm 165
8. Results and discussion 167
9. Conclusion 169
References 169

8. Study of bio-inspired neural networks for the

prediction of liquid flow in a process control system 173
Pijush Dutta, Korhan Cengiz and Asok Kumar
1. Introduction 173
2. Related work 176
3. Experimental setup 177
4. Preliminary details of the algorithm 177
4.1 Preliminary details of the neural network (NN) 177
4.2 Preliminaries of the firefly algorithm 179
4.3 Preliminaries of particle swarm optimization (PSO) 180
5. Proposed model 180
5.1 Modeling of the flow rate using a neural network 180
 Contents ix

6. Results and discussion 182

6.1 Computational efficiency test 183
6.2 Convergence test 183
6.3 Accuracy test 184
7. Conclusions and future work 187
References 188

9. Affordable energy-intensive routing using

metaheuristics 193
Priyom Dutta and B.S. Mahanand
1. Introduction 193
2. Literature survey 193
3. Problem description 195
4. Routing 196
4.1 Routers 196
4.2 Router paths 197
4.3 Router transmission 197
5. Routing algorithms 198
6. Routing table 199
7. Metaheuristics 199
7.1 Constructive metaheuristics 200
7.2 Population-based metaheuristics 201
7.3 Hybrid metaheuristics 201
8. Metaheuristics for efficient routing 201
9. Proposed solution using metaheuristics 202
9.1 Probability estimation of congestion 203
9.2 Memetic algorithms 204
10. Conclusion 207
References 208

10. Semantic segmentation for self-driving cars using

deep learning: a survey 211
Qusay Sellat, Sukant Kishoro Bisoy and Rojanlina Priyadarshini
1. Introduction 211
2. Semantic segmentation for autonomous driving 212
2.1 Autonomous driving 212
2.2 Semantic segmentation 213
3. Deep learning 215
3.1 Machine learning 215
3.2 Artificial neural networks 216
3.3 Deep learning 218
3.4 Learning process of deep neural networks 219
3.5 Challenges 224
3.6 Convolutional neural networks 226
3.7 Autoencoders 229
x Contents

4. Related work 230

5. Experimental results 233
6. Conclusion 236
References 236

11. Cognitive big data analysis for E-health and

telemedicine using metaheuristic algorithms 239
Deepak Rai and Hiren Kumar Thakkar
1. Introduction 239
1.1 Why E-health care? 240
1.2 Advantages of E-health care 242
2. Cognitive computing technologies for E-health care 243
3. Cognitive big data analytics for E-health care 243
3.1 Role of Hadoop and Apache Spark in E-health
care analytics 245
4. Need for cognitive big data analytics in E-health care 247
5. Advantages of cognitive big data analytics in E-health care 247
6. Challenges of cognitive big data analytics in E-health care 249
7. Metaheuristic approach for optimization of cognitive big
data healthcare 250
7.1 Benefits of metaheuristic approach over classical
optimization methods 250
7.2 Applications of metaheuristics in cognitive big
dataebased healthcare 251
8. Cognitive big data analytics use cases in E-health care 251
9. Future of cognitive big data analytics in E-health care 253
10. Market analysis of cognitive big data analytics in
E-health care 254
11. Cognitive big data players in E-health care 254
References 257

12. Multicriteria recommender system using different

approaches 259
Chandramouli Das, Abhaya Kumar Sahoo and
Chittaranjan Pradhan
1. Introduction 259
2. Related work 260
3. Working principle 262
3.1 Modeling phase 264
3.2 Prediction phase 264
3.3 Recommendation phase 264
3.4 Content-based approach 264
3.5 Collaborative filtering approach 265
3.6 Knowledge-based filtering approach 266
 Contents xi

4. Proposed approaches 266

4.1 K-nearest neighbor (KNN) 267
4.2 Support vector machine (SVM) 268
4.3 Artificial neural networks (ANNs) 270
5. Experimental data analysis 272
5.1 Data set 272
5.2 Confusion matrix 274
5.3 Recall value 274
5.4 Precision value 274
5.5 F1 score 275
5.6 Accuracy 275
6. Result 275
7. Conclusion 276
References 276

13. Optimization-based energy-efficient routing scheme

for wireless body area network 279
Aradhana Behura and Manas Ranjan Kabat
1. Introduction 279
1.1 Three-tier wireless body area network (WBAN)
architecture 280
1.2 Motivation and application scenario 283
2. Related work 285
3. Case study on an energy-efficient hybrid C-means
donkey-smuggler optimization-based routing technique for
a wireless sensor network 290
4. Analysis of the previous approach 291
4.1 Network configuration 291
4.2 Protocol approach 292
5. Conclusion 301
References 302

14. Livestock health monitoring using a smart

IoT-enabled neural network recognition system 305
Ricky Mohanty and Subhendu Kumar Pani
1. Introduction 305
2. System architecture 307
2.1 Monitoring and controlling system 307
2.2 Central monitoring unit 307
2.3 Functions of the central monitoring unit 307
2.4 Local monitoring unit 308
2.5 Functions of the local monitoring unit 309
2.6 Basic hardware requirements 309
2.7 Wearable device platform 310
2.8 Algorithm 311
2.9 Data collection and transmission 313
xii Contents

3. Recognition of a diseased bird by the central monitoring

unit using Raspberry Pi 313
4. Results and discussion 318
5. Conclusion 320
References 320

15. Preserving healthcare data: from traditional

encryption to cognitive deep learning perspective 323
Priyanka Ray and Sushruta Mishra
1. Introduction 323
2. Related works 331
2.1 PKE-based systems 331
2.2 SKE-based systems 332
2.3 ABE-based systems 333
2.4 Cognitive HE-based systems 334
3. Encryption algorithms 334
4. Performance evaluation 338
5. Future challenges of cognitive encryption models in
healthcare 340
6. Conclusion 341
References 342

Index 347
Contributors

Angelia Melani Adrian, Informatics Engineering Department, De La Salle Catholic

University, Manado City, Indonesia
Abhishek Banerjee, Pailan College of Management and Technology, Pailan, Joka,
Kolkata, West Bengal, India
Aradhana Behura, Department of Computer Science & Engineering, Veer Surendra
Sai University of Technology, Burla, Odisha, India
Sukant Kishoro Bisoy, Department of Computer Science and Engineering, C.V.
Raman Global University, Bhubaneswar, Odisha, India
Korhan Cengiz, Department of Telecommunication, Trakya University, Edirne, Turkey
Chandramouli Das, School of Computer Engineering, KIIT Deemed to be University,
Bhubaneswar, Odisha, India
Ankit Desai, Embibe, Bengaluru, Karnataka, India
Pijush Dutta, Department of Electronics and Communication Engineering, Global
Institute of Management and Technology, Krishnagar, West Bengal, India
Priyom Dutta, School of Computer Engineering, KIIT University, Bhubaneswar,
Odisha, India
Manas Ranjan Kabat, Department of Computer Science & Engineering, Veer
Surendra Sai University of Technology, Burla, Odisha, India
Nishant Kashyap, C.V. Raman Global University, Bhubaneswar, Odisha, India
Asok Kumar, Dean of Student Welfare Department, Vidyasagar University, Medinipur,
West Bengal, India
B.S. Mahanand, Department of Information Science and Engineering, Sri Jayacha-
marajendra College of Engineering, JSS Science and Technology University,
Mysuru, Karnataka, India
Anjana Mishra, C.V. Raman Global University, Bhubaneswar, Odisha, India
Sushruta Mishra, Kalinga Institute of Industrial Technology Deemed to be University,
Bhubaneswar, Odisha, India
Ricky Mohanty, Department of Electronics & Telecommunication, Orissa Engineering
College, Bhubaneswar, Odisha, India
Mihir Narayan Mohanty, ITER, Siksha ‘O’ Anusandhan (Deemed to be University),
Bhubaneswar, Odisha, India
Saumendra Kumar Mohapatra, ITER, Siksha ‘O’ Anusandhan (Deemed to be
University), Bhubaneswar, Odisha, India

xiii
xiv Contributors

Ira Nath, JIS College of Engineering, Kalyani, West Bengal, India

Subhendu Kumar Pani, Krupajal Computer Academy, Bhubaneswar, Odisha, India
Moushita Patnaik, School of Computer Engineering, KIIT University, Bhubaneswar,
Odisha, India
Arabinda Pradhan, Department of Computer Science and Engineering, C.V. Raman
Global University, Bhubaneswar, Odisha, India
Chittaranjan Pradhan, School of Computer Engineering, KIIT Deemed to be
University, Bhubaneswar, Odisha, India
Rojanlina Priyadarshini, Department of Computer Science and Information Tech-
nology, C.V. Raman Global University, Bhubaneswar, Odisha, India
Deepak Rai, Department of Computer Science and Engineering, National Institute of
Technology, Patna, Bihar, India
Priyanka Ray, Kalinga Institute of Industrial Technology Deemed to be University,
Bhubaneswar, Odisha, India
Vaisnav Roy, School of Computer Engineering, KIIT University, Bhubaneswar,
Odisha, India
Sudipta Sahana, JIS College of Engineering, Kalyani, West Bengal, India
Abhaya Kumar Sahoo, School of Computer Engineering, KIIT Deemed to be
University, Bhubaneswar, Odisha, India
Prasan Kumar Sahoo, Department of Computer Science and Information Engineer-
ing, Chang Gung University, Taoyuan City, Taiwan
Qusay Sellat, Department of Computer Science and Engineering, C.V. Raman Global
University, Bhubaneswar, Odisha, India
Hrushikesh Shukla, School of Computer Science and Engineering, Dr. Vishwanath
Karad MIT World Peace University, Pune, Maharashtra, India
Dharmpal Singh, JIS College of Engineering, Kalyani, West Bengal, India
Hiren Kumar Thakkar, Department of Computer Science and Engineering, School of
Engineering and Sciences, SRM University, Mangalagiri, Andhra Pradesh, India
Discovering Diverse Content Through
Random Scribd Documents
 "Niin toivotaan", lausui Nevalainen. "Ajat ovat tosin rauhattomat,
vaan maltilla ja viisaudella voi paljosta pahasta päästä".

"Arvatenki", sanoi Katri; "viisaudellasi olet matkaan saanut sen,

että Hovilaiset eivät vielä sanottavasti ole meitä ahdistaneet. Tuskin
ketään, pait sinua, löytyy, joka ei valita väkivaltaa luonansa
tapahtuneen".

"He ovat ehkä itse syypäät siihen", sanoi Nevalainen.

"Minkäpä väkivallalle tekee?" lausui Katri.

"Väkivaltaa ei pitäisi tarvita kärsiä, jos ei tahdo", sanoi Sipo

painavasti. "Hovilaiset ymmärtävät sen, että minä en semmoista
kärsisi ja siinä lie salaisuus, miks'eivät he minua häiritse".

"Mutta, rakas Siponi, varuilla saa kuitenki olla", lausui Katri.

"Olenpa kuullut huhuja että he aikovat käydä täällä, kopean
Nevalaisen luona".

"Älä pelkää, Katriseni. He eivät Sipo Nevalaista suututa", lausui

Sipo.

"Mitäs nuo pedot eivät uskalla?" virkkoi Katri. "Tikalta ja Syköltä

ovat eilen vieneet lehmän kummaltai ja lyöneet Sykön vaimoa otsaan
seipäällä, kun hän koetti heitä estää".

"Tämä on häpeällistä", sanoi Sipo ja hänen otsallaan ilmaantui

hetkeksi tuo uhkaava pilvi. "Älkööt Nurmeslaisia liioin ärsytelkö!
kohta koston hetki lähenee".

Juuri kuu hän oli viimme sanat lausunut, kuuli hän pirtin oven
aukenevan. Hän astui kamarista pirttiin ja näki Horman Mallan.
 "Jumalan rauha", sanoi Malla, viekkaasti vilhuen yhdellä
silmällään. "Minä olen tullut luokses selittämään tuon idässä
loistavan tähden merkitystä".

"Noita-raukka", lausui Sipo, "käy muiden luona selittämässä. Minä

en halua selitystäsi kuunnella".

"Kuinka äveriäs!" sanoi noita, lisäten itsekseen: "täytyy vielä

koettaa. Rovasti käski koettaa parastaan".

"Sipo Nevalainen", lausui noita, ojentaen eteenpäin kurtistunutta

ruumistaan, "Horman Malla ei tyhjiä lörpöttele. Idässä kasvaa uusi
valta, niinkuin tuo tähti kaunis ja voimakas. Se tulee olemaan
meidän valtamme".

"Tulevaisuus on meille tuntematon", sanoi Sipo. "Kaikkivaltias sen

määrääpi, vaan ei semmoiset, jotka Pääsiäis-aattona paholaiselle
vuokraavat itsensä".

"Mutta mulle on tulevaisuus tunnettu", huudahti noita. "Ennenkuin

päivä on laskenut, olet sinä, Sipo, onnetoin mies, ellet tahdo kuulla
mun ehdoitustani s.t.s. rueta liittoon Venäjän kanssa; siten voit
pelastua onnettomuudesta".

"Minä ajattelen vielä samoin kun äsken", lausui Nevalainen. "Mene

muiden luo ehtojasi tarjoomaan".

"Anna kuitenkaan edes ropo köyhälle akalle", lausui noita.

"Nyt en siihenkään suostu, ehkä vasta", sanoi Sipo kärtyisästi.

"Ylpeä Nevalainen, muista! Ropoa et antanut köyhälle akalle.

Saatpa vielä enemmänkin antaa niille, jotka eivät apuas tartse.
Hahhahhaa! Malla tuntee tulevaisuudenki, sen kohta saat nähdä".

Noita meni. Hänen ilkeä naurunsa soi pitkän aikaa Sipon korvissa.
Mutta vihdoin tuli hän taas roveilleen ja rupesi levollisesti Katrin
kanssa puhumaan Juhanasta. Tämä aine oli Katrille kaikista suotuisin
ja kohta oli onnellinen parikunta yhtä onnellinen kuin ennen Mallan
tuloa.

Päivä meni jo puolissa, kun Katri, katsastaen kujalle, lausui Sipolle:

"kas, ketä tuolla tulee? Kahdet kärryt. Nyt ajavat hilasta sisään.
Kiiltävät napit yhden miehen takissa! Jumala armahtakoon;
Hovilaisiahan nuo ovat!"

Katri oli säikähdyksestä mennyt kalpeaksi. Sipo lohdutti häntä

tyvenesti, sanoen ettei mikään vaara nyt uhannut ja astui sitte
tulijoita vastaanottamaan kartanolle.

Tänne oli saapunut kolme miestä. Se, jolla kiiltävät napit olivat
takissa, oli majurin lähin uskottu, Pietari Jessenhaus, jota talonpojat
Jästihanskaksi kutsuivat. Hän oli lyhyt, laiha mies, jonka muodossa
rautainen lujuus kuvausi. Harvat hiukset peittivät sivuilta hänen
kaljua päätään; nenä oli iso, silmät harmaat ja terävät. Jessenhaus
oli Nevalaisen kanssa samanikuinen.

Toinen tulleista oli Björn Finne, entinen nimismies Pähkinälinnassa,

niinkuin aikakauskirjat ilmoittavat. Finne oli punaverinen,
punapartainen, roteva ja lihava mies, lystikäs puheissaan ja
tavoissaan, joka ylitse kaikkea maan päällä rakasti ryyppyjä, jos ne
nimittäin eivät olleet aivan mietoja. Viinapäissään teki hän usein
häiriötä veronkannossa ja Jessenhaus harvoin uskalsi antaa Björnin
yksin virkatoimiin ryhtyä. Muutoin oli Björn hyväsydäminen ja
Nurmeslaiset surkuttelivat, että niin siivo mies oli niin ilkeän
palvelukseen joutunut. Että Björnin siivous ei kuitenkaan niin
erinomainen ollut, on todenmukaista.

Kolmas tulijoista oli hoikka, pitkä mies, rahvaalle kaikista

Hovilaisista vastenmielisin, sillä hän konnankoukuilla ja kavaluudella
peijasi yleisöä. Hän ja ankara Jessenhaus olivat yhdessä vastine
Affleckille, joka itsessään yhdisti kummanki palveliansa
pääomituisuudet. Tämä kolmas tulijoista — henkiherra Rietrikki
Arnkijl — oli jo harmaapäinen, vaikka hän vasta oli puolen vuosisataa
elänyt. Hänen silmänsä olivat isonlaiset ja kellertävät, hänen
nenänsä punottava. Hieno, harmahtava parta ympäröi arvoisan
henkiherran muotoa.

Näin olivat nyt kaikki Hovilan veronkantajat lähteneet Sipoa

tervehtimään, sillä tätä retkeä pidettiin tärkeänä ja sen päättymistä
joko hyvästi tai pahasti epätietoisena. — Tavallisesti vaan yksi tai
kaksi näistä veronkantajista oli matkassa — Affleck itse ei ollut
nykyisin Nurmeksessa; hän oli pari päivää sitten mennyt Kajaaniin ja
muistuttanut siitä, että kaikki menisivät Nevalaisen luo. Jos ei asiat
hyvin kävisi, (jota hän ei sentähden tahtonut peljätä), asettaisi hän
ne kyllä oikealle Kajaanista palattuaan.

Kun Nevalainen oli tullut kartanolle, lausui hälle Jessenhaus: "Me

olemme tulleet luokses, Nevalainen, kantamaan sitä lisäveroa, joka,
kuninkaallisesta käskystä, nyt tulee Suomessa ylöskannettavaksi".

"Minä tervehdin teitä", sanoi Sipo. "Niinkuin Björn Finne tietää,

olen minä veroni maksanut; jos nyt uutta vaaditaan, niin olen
siihenki maksuun taipuva, kun saan kuulla ja nähdä tuon
kuninkaallisen käskyn".
 "Me tiedämme", lausui Arnkijl, "että sinä, Nevalainen, aina olet
ollut valmis uhraamaan tavaraasi kärsivän isänmaan eduksi. Sen
vuoksi sinä nytki olet taipuva maksamaan tätä lisäveroa, jota
ainoastaan varakkaammat ovat suorittavat. Ajat ovat huonot, vaan
kuitenki tosi isänmaan ystävä mielellään rientää auttamaan kurjaa
Suomenmaata, jonka kohtalo toki piakkoon tulee paremmalle
kannalle; sen olemme saaneet luotettavalta suunnalta kuulla".

"Minä olen tosiaanki isänmaan ystävä", sanoi Nevalainen, "ja sen

surkea tila mua surettaa enemmän kuin monta muuta. Minä olen
myös taipuva uhraamaan varoistani isänmaan alttarille, kun ne näen
sinne joutuvan. Mutta tämä veronkanto tuntuu minusta vähän
kummalliselta. Pyydän siis saada nähdä kuninkaallisen kirjeen".

"Sinä epäilet siis rehellisyyttämme?" lausui Jessenhaus.

"Suokaat anteeksi, että olen tullut epäileväksi", sanoi Sipo, mutta

nykyaikaan kuulee puhuttavan semmoisistaki veronkannoista, joissa,
jos ei maksaja heti voi ne suorittaa, ne kirjotetaan rästiin
kahdenkertaisina. Mutta se sinään. Minä pyydän saada nähdä tuon
kirjeen".

"Kuule, Sipo Nevalainen", sanoi Jessenhaus terävästi, "tämmöistä

kohtelua eivät kuninkaan käskynhaltijat ole tottuneet näkemään
hänen alammaisissaan, Punnitse sanas, ennenkuin puhut, ettet
jälestä kadu".

"Minä olen jo aikoja sitten tottunut ajattelemaan mitä puhun",

sanoi Nevalainen. "Mutta niinkauan kuin maassa sanotaan oikeutta
löytyvän, saa kukin itsensä puoltaa".
 "Oikein puhuttu", lausui Björn, jota Nevalaisen arvokas käytös ja
puhe isosti miellyttivät, "mutta eihän tässä nyt oikeutta rikotakaan.
Sinä maksat ja me eroamme hyvässä sovussa".

"Niinpä selität tätä seikkaa, kuin paholainen raamattua", sanoi

Sipo naurahtain ja jatkoi sitten, kääntyen Jessenhausiin: "Jos saan
nähdä kirjeen, jossa veron suuruus on määrätty ja kuinka laajasti
sitä tulee kantaa, niin suostun maksuun".

"Ja jos meillä tuo kirje nyt onki taskussa", sanoi Jessenhaus
vihasta väristen, "ja jos emme katsoisi itseämme velvoitetuksi sitä
näyttämään kaikenmoisille uppiniskaisille ja hävyttömille alamaisille:
etkös sitten maksaisi?"

"Koska olette noin suora puheessanne, niin olen minäki suora.

Minä ymmärrän, että tämä vero jääpi omaan taskuunne, koskette voi
sitä perustaa laillisesti ja siinä tapauksessa en ai'o maksaa", lausui
Sipo.

"Meidän täytyy siis omin luvin periä saatavamme", lausui Arnkijl.

"Saatavanne!" naurahti Sipo.

"Niin juuri, saatavamme", sanoi Jessenhaus. "Sinä saat nähdä,

että tosi asia on edessä".

Nyt veronkantajat alkoivat astua talon portaita kohden, ikääskun

mennäksensä sisään.

Nevalainen kiiruhti heidän edelle, puikahti äkkiä ovesta sisään ja

pani sen sisäpuolelta säppiin. Ryöstäjät jäivät oven taakse
seisomaan; heidän sisään pääsynsä oli estetty.
 Mutta Hovilaiset olivat siksi tottuneet tämmöisiin kohtauksiin, ettei
he niistä ymmälle tulleet. Björn Finne sieppasi porstuassa seisovaa
kaksi sapilasta, joilla hän pönkkäsi oven, niin ettei voinut sisäpuolelta
oven kautta ulos päästä. Sitten asettuivat Björn Finne ja Arnkijl,
kumpii pistooli kädessä, kartanolle ja Jessenhaus riensi, otettuaan
kärryistä rautakangen, aitan luo, jonka oven hän parilla
kangeniskulla halkasi.

Hän otti sitten kärryistä kaksi säkkiä, vei ne aittaan, täytti ne

viljalla ja kantoi ne sitten kärryihin takasin.

Pirtin ovea kohden kuului sill'aikaa ryntäyksiä, vaan se ei auennut.

Äkkiä kajahti pyssyn laukaus. Nevalainen oli akkunasta ampunut
Jessenhausia, juurikun tämä asetti säkin kärryihin. Luoti suhahti liki
veronkantajan korvaa ja lensi tallin seinään.

Veronkantajat kiiruhtivat nyt pois, koska odottivat toisenki

laukauksen. He olivat jo kerenneet kujan suuhun, kun Nevalainen löi
akkunan rikki ja hyökkäs pihalle. Viha oli hänen muotonsa muuttanut
oudon näköiseksi. Tuuli heilutteli hänen hiuksiaan ympäri ohimoita,
joissa pullistuneet suonet näyttivät, mikä kiihoitus nyt teki
luonteeltaan rauhallisen talonpojan aivan raivostuneeksi. Hän kohotti
oikean kätensä ryöväreitä kohden ja sanoi kähisevällä äänellä:
"Vuoroon vieraissa käydään! Vielä tulee sekin aika, jolloin soisitte ei
tehneenne näin".
IV.

Rovasti jatkaa tointaan.

Kohta sen jälkeen, kun Hovilaiset olivat käyneet ryöstöretkellään

Nevalaisen luona, leveni siitä huhu kulovalkean nopeudella ympäri
seurakuntaa. Itsekuki aavisti, että Nevalainen ei tuota väkivaltaa
anteeksi antaisi ja varmaanki tuntuvalla tavalla koettaisi kostaa
Hovilaisille.

Ehtoopuolella samana päivänä, jona ryöstö oli tapahtunut, tuli

Sormuinen, tuttavamme toisesta luvusta, käymään Nevalaisen luona.
Sormuinen ja Nevalainen eivät viimme aikoihin olleet aivan sovussa
eläneet. Edellisen väkinäinen luonne ja himo yksin määrätä kaikki, oli
jälkimäiselle varsin vastenmielistä. Olipa heidän välillänsä puoli
vuotta taappäin ilmi tora syntynyt, jossa useat kyläläiset olivat olleet
läsnä ja pitäneet kuka Nevalaisen, kuka Sormuisen puolta. Mutta
vastoinkäyminen yhdistää enemmänki eroavaisia luonteita kun
yllämainitut ja niin kävi nytki. Yhteinen vihollinen on välistä parempi
yhdistäjä kun pintapuolinen sovinto. Näin arveli itsekseen
Sormuinen, suunnatessaan askeleensa Nevalaisen taloon; eikäpä
hänen arvelunsa häntä pettänyt.
 Päivä oli kulunut hitaasti Sipolla. Hän oli miettinyt montaki keinoa,
miten kostaa Hovilaisille ja vihdoin tullut siihen päätökseen, että
yleinen rynnäkkö Hovilaan olis sopivin. Väkivalta olis väkivaltaa
vastaan asetettava. Tämmöisen rynnäkön voi erittäinki nyt toivoa
onnistuvan, kun majuri itse, joka oli tunnetta kelpo päälliköksi, oli
Kajaanissa. Kun Hovila oli valloitettu, jakaisi talonpoikaisjoukko
keskenään ne tavarat, jotka sinne olivat ko'otut ja täten kuki saisi
osaksi omansa takasin. Veronkiskureille tuomittaisiin joku sopiva
rangaistus ja toivo olis, etteivät he senjälkeen enään Nurmeslaisia
häiritsisi.

Näin mietiskeli Nevalainen. Kun Sormuinen oli häntä tervehtinyt ja

onnitellut siitä mitä tapahtunut oli, "koska se teko oli Sipon silmät
avaissut ja täten tuottanut oivan jäsenen siihen liittoon, joka kostoa
hankki Hovilaisille", ruettiin nyt yhdessä tuumin miettimään keinoja
koston saavuttamiseen.

Kun Sormuinen oli hetken kuunnellut Sipon ehdoituksia, lausui

hän:
"Veikkoseni, sinä olet mielestäni liian hätäinen. Kostaa tahdomme.
Mutta meidän tulee niin varustaa itsemme, ettemme voi tappiolle
tulla".

"Aivan niin", virkkoi Nevalainen, "ehkä olen ma liian kiihoitettu.

Senpävuoksi on hyvä että teräväjärkinen ja tyyni mies on
neuvottelemassa kanssani. En tahdo voida järkeäni hallita; se huutaa
myötäänsä: kosta!"

"Se on oikeuden ääni", sanoi Yrjö ja hänen silmänsä välähtivät.

"Niin minäkin aina ajattelen. Mutta minussa ei leimua kulovalkea,
vaan sydämmessäni palaa kirkas tuli, joka yön pimeydessä johtaa
ajatukseni, niinkuin majakan tuli, niiden yritysten perille, joka on
kosto. 'Valvo, valvo!' huutaa minussa ääni; 'kun vihamiehesi
nukkuvat, valvo; kun he ovat matkalla, seuraa heitä hiljaa, varovasti,
ryntää heidän niskaan ja riistä heiltä omaisuus ja henki. Tee heidät
aina levottomiksi, että he unestaanki kavahtavat, kuunnellen eikö
Sormuinen ole läheisyydessä'. Semmoinen on kostonhimoni: ei
leimuava, vaan tyven ja sitkeä".

"Sinä tosin osaat vainota!" lausui Sipo. "Oi! tulkoon se henki

minuunki! Minä olen heidät suvainnut, vaan taivas on varmaan sen
vuoksi mun rangaissut".

Ovi avattiin ja Sykkö astui nyt sisään. Tämä mies, joka, niinkuin
edellä mainittu on, oli saanut äsken kärsiä Hovilaisten väkivaltaa, oli
Venäjän Karjalasta kotoisin. Hän oli jonku aikaa sitten muuttanut
Suomen puolelle, täällä harjoitellut pienoista kauppaa ja koonnut
itselleen pienoisen omaisuuden. Hän oli erittäinki oppinut
kunnioittamaan Nevalaista tämän vilpittömän ja tasaisen kohtelun
takia.

"Ne hävyttömät, ne hävyttömät!" jupisi Sykkö sisään tullessaan ja

vetäsi vasemman käden sormilla läpi ruskean partansa. "Ah! mie en
olisi uskonunna, että näin voidaan käyttää itseään Suomessa! Kyll'
meilläki toisess' Karjalass' virkamiehet ottavat saatavans', vaan he
ymmärtävät sen ottaa niin, ettei maksaja siitä pahastu. En, mar'
minä rupee täällä olemaan, kun tämmöistä joka päivä rupee
näkemään; minä lähden kotipuoleeni. Sen tulin nyt sanomaan, että
Sykkö lähtöö rajan taa. Jätä sieki tää kurja maa ja tule mukaan.
Suuressa arvossa olet luonamme".

Niin puhui Sykkö Sipo Nevalaiselle. Tämä käski vieraan istua

penkille ja levähtää; nyt mietittiin juuri, miten Hovilaisille voitaisiin
kostaa heidän ilkitöistään.
 "Sykkö", sanoi Nevalainen, "sinä olet saanut kärsiä viattomasti
väkivaltaa niiltä, jotka muka kuninkaan käskynhaltioita ovat näillä
seuduilla. Kun sinua on aivan syyttömästi kiristelty, olisit nyt valmis
lähtemään pois maastamme, vähintäkään koettamatta saada kostaa
pahantekijöille. Se ei käy laatuun. Me olemme miehiä; sen
tahdomme kohta näyttää. Jos kotiasi palaisit, asiain tällä kannalla
ollen, luulisivat kaikki, että huono on tämä maa, jossa ei
väkivaltaakaan edes koeteta vastustaa. Ei! Ensin kosto ilkitekijöille ja
sitten vasta muuta tulee ajatella. Karjalan suuri suku on tottunut
oikeuteen, ja häpeäpä olis, jos Ruotsin puoleen kuuluva osa siitä
saisi enemmän väkivaltaa kärsiä kuin toinen".

"Mutta nyt ei hallitus jouda oikeutta meille jakamaan", sanoi

Sykkö.
"Sillä on täysi teko sodasta".

"Jos ei hallitus jouda, niin tahdomme itse sen tehdä", sanoi

Nevalainen.

"Jos voimme", mutisi itsekseen Sykkö, jonka rohkeus ja luottamus

oikeuteen ylipäänsä ei ollut aivan suuri.

Ulkoa kuului jalkojen kopina ja sisään astuivat Turuinen,

Karjalainen sekä Samuli Ikonen.

"Jopa viimmein Sipoki sai nähdä, mitä Hovilaisilta saa odottaa",

huudahti Karjalainen, pitkänlainen, hyvin liikkuva ja puhelias mies.
"Nyt alkavat koko pitäjään talolliset olla koetetuita".

"Ja nyt on meidän vuoromme rueta koettelemaan", sanoi Yrjö

Sormuinen. "Miehet! vapautemme on tallattu ja sitä emme ai'o
suaita. Ylös puollustamaan oikeuksiamme".
 "Polttakaamme noiden paholaisten pesän poroksi", huusi Ikonen.

Paksu ja tyynimielinen Turuinen, johon myös yleinen into alkoi

vaikuttaa, lausui vakavasti: "Minä suon noille veronkiskureille niin
paljon pahaa kun ajatella voin. Mutta mikäs on paras keino päästä
pyrintöjensä perille? Mitäs sanotaan liitosta Venäjän kanssa?"

"Minä uskon", sanoi Nevalainen, "että me ominki voimin saatamme

rankaista Hovilaisia ja sitten onki kunniamme suurempi".

"Minä olen eroavasta ajatuksesta", lausui Yrjö Sormuinen. "Jos

tahdomme kostomme täydelliseksi, niin on liitto se keino, joka
epäilemättä vie meidät pyrintöjemme perille. Meidän hyökkäyksiä
voidaan ehkä torjua, sillä Affleck saa sotilaita avukseen, ainaki jonku
satamäärän: vaan jos me olemme liiton tehneet, niin saamme me
apua siltä vallalta, joka, ymmärtävän arvelun mukaan, kuitenki
vihdoin voitolle pääsee. Ainoastaan hassu voi enään luulla, että
Ruotsi jaksaa Venäjää vastaan tässä suhteessa seisoa, jos ei se saa
apua muualta ja apua ei näy tulevan".

"Oikein ja hyvästi lausuttu", sanoi Karjalainen.

"Mutta tuosta liitosta voisi tulla meille haittaa semmoista,

jot'emme voi aavistaa", lausui Nevalainen. "Ja onkohan se aivan
oikein tehty, että tehdä liitto isänmaan vihollisen kanssa?"

Hän oli juuri nämä sanat lausunut, kun rovasti Herkepaeus astui
sisään.

"Tässä tulee yksi, joka voi sulle liiton merkityksen selittää", sanoi
Yrjö, jonka silmät välähtivät, kun hän näki arvoisan rovastin. Kaikki
nousivat paikoiltaan ja kumartivat häntä. Kun hän oli vähän
hengähtänyt, lausui hän:

"Minä sain kuulla että Hovilan miehet taaski ovat väkivaltaa

käyttäneet ja tällä kertaa on se kohdannut miestä, joka arvonsa
vuoksi ei voi mitenkään suvaita, että oikeus näin jalkain alle
poljetaan. Affleck on manannut esiin myrskyn, joka nyt alkaa olla
korkeimmillaan. Pielisjärven rantamaiden asukkaat ovat vuoroon
saaneet kokea mitä hävyttömintä, mitä julminta kohtelua häneltä,
jonka pitäisi kiittää kansaa siitä, että se nurkumatta uhraa
viimmeisenki roponsa huonosti puollustetun isänmaan eduksi.
Kristillinen mieliala voi paljon kärsiä ja sen tulee kärsiä; mutta
kärsimykselläki täytyy olla rajansa. Jumalan armo on suuri ja joski
hän on Suomen kansaa kurittanut sen synneistä, niin on hän sille
myöski suonut oikeuden elää vapaudessa eikä orjana. Yöt, päivät
olen isänmaan kurjaa kohtelua ajatellut. Pimeä on nykyisyys ja mikä
pahempi, pimeältä näyttää tulevaisuuski. Meitä uhkaa mahtava
kansa idässä. Jos rauhaki solmetaan, niin kohta taas raivoo sota
rajoillamme, sillä tätä makupalaa ei Venäjä hevillä ai'o jättää.
Äärettömästi saa kansa kurjuutta nähdä tämän vuoksi; asemamme
tekee maamme alituiseksi riidan omenaksi, Ainoa ja turvallisin keino
on, niin minä uskon, rueta liittoon Venäjän kanssa. Joku arvelee: se
ei lie oikein tehty. Venäjähän on vihollisemme. Siihen minä vastaan:
Oliko Ruotsi ystävämme, kun sen miehet, miekka yhdessä, risti
toisessa kädessä, nousivat rannoillemme? Eikö vielä vuosisata ja
toista kulunut sen jälkeen, kun Varsinais-Suomi oli kristitty, ja
Hämäläiset pitivät Ruotsalaisia verivihollisinaan? Ja Karjalaiset vielä
pitemmän aikaa vastustivat heidän maahansa lännestä tunkevaa
vihollista, vieläpä tekivät liiton Novgorodilaisten kanssa, torjuakseen
Ruotsalaisia maastaan. Minä olen ihmiskunnan vaiheita tutkiskellut ja
nähnyt, että ystävyydestä ei kansojen välillä ole puhumista. Se, joka
on voimallinen, valloittaa voimattomat tai ainaki pysyy vapaana.
Mutta, jos kansamme edelleen pysyy verrattain niin harvalukuisena
kun nyt, täytyy sen liittyä toiseen, voimallisempaan. Tässä tulee nyt
kysymykseen, josko Ruotsi jaksaa meitä puoltaa Venäjää vastaan.
Minä en sitä usko. — Vaan tuolla liitolla on vielä toinenki puoli ja se
varmaanki teitä enemmän elähyttää, kun vasta mainitut mietteet. Me
emme voi toivoa lievitystä kohtalossamme, joski sota loppuisi,
niinkauan kun Affleck saa elämöidä näillä seuduin. Hän saa, milloin
tahansa, sotaväkeä puollustamaan kruunun tavaraa muka ja me
emme voi hänen ilkitöitään estää. Mutta jos Venäjältä käväsee täällä
kolme-, neljä-, viisisataa miestä, niin täytyy Affleckin pötkiä täältä.
Maksamme mielellämme tästä avusta kohtuullisesti; sitten menevät
Venäjän miehet takaisin maahansa ja me elämme edelleen sen
hallituksen alla, joka meitä suojella jaksaa".

Talonpojat olivat tarkkaan kuunnelleet rovastin puhetta. Ei

hasaustakaan kuulunut pirtissä, kun nuo painavat lauseet tulvailivat
rovastin huulilta. Kun hän oli lopettanut, nousi Yrjö Sormuinen ja
lausui:

"Läsnäolevien puolesta minä kiitän kunnianarvoisaa herra rovastia

noista pontevista sanoista, jotka ovat meidän kunki mieleen
juurtuneet ja siinä herättäneet uutta toivoa ja elinvoimaa. Me
iloitsemme siitä, että meidänki oikeuksia näinä sorron aikoina valvoo
semmoinen mies, jota kunkin täytyy kunnioittaa hänen tietojensa ja
älyn takia".

"Latinalainen sanoo: Ad communem utilitatem confer, qvantum

potes", virkkoi Herkepaeus. "Se on suomeksi: Tee mitä voit yleisen
hyödyn eduksi".
 "Tämä liitto on siitäki syystä meille etuisa, että kun Venäläiset
tulevat näille maille, niin emme, heidän ystävänä ollen, tartse peljätä
mitään kostoa", sanoi Karjalainen.

"Ja vieläpä voimme toivoa itsellemme liitosta joitaki etuja", sanoi

Ikonen.

"Ja minä puolestani", sanoi Sykkö, "pitäisin sen ilahuttavimpana

liiton hedelmänä, jos synnyinmaani ja nykyinen olopaikkani
yhdistettäisiin".

"Pää-asia on nyt kuitenki Affleckin poistaminen seuduiltamme",

sanoi
Sormuinen.

Nevalainen, jonka suusta kukin odotti kuulla jotakin, istui ääneti,

tirkistellen lattialle.

"Mitäs lasut Nevalainen ehdoituksesta?" kysyi rovasti, vähän

mietittyään siitä, että yksi vielä ei ollut hänen puhettaan kiittänyt,
tiesi jos hyväksynytkään.

Nevalainen nousi penkiltä, loi tarkastelevan silmäyksen

läsnäoleviin ja puhui sitten näin:

"Arvoisa herra rovasti ja kunnioitetut muut läsnäolevaiset! Minä

olen kuunnellut teidän puhettanne ja sitä kuunnellessani on älyni ja
tunteeni joutuneet riitaan. Minä tunnen sydämmeni syvyydessä
vastahakoisuuden tuota liittoa vastaan. Minä pidän luvattomana
keinona, että osa kansalaisista tekee liiton vihollisen kanssa, toisen
osan tätä vastustellessa. Mutta minä ymmärrän myös, että me omin
voimin ja voimattoman hallituksemme avulla emme pääse
paremmalle kannalle. Ja tämä tila on semmoinen, että siitä täytyy
hakea pelastusta. Tuo liitto lienee ainoa keino, jolla voi Affleckin
ilkitöitä rangaista. Ainoa toivoni on, että se, sitten kun Affleck on
karkoitettu, lakkautetaan. Minä siis yhdyn liittoon, ei pelvosta, ei
voiton himosta, mutta ainoastaan oikeuden pyynnöstä. Kun oikeutta
ei kotona saa, täytyy sitä etsiä muualta eli ainaki välikappaleita sen
saavuttamiseen".

Kaikki hyväksyivät ääneen Nevalaisen puheen.

"Herkkätuntoinen liittolainen on aina luotettava", kuiskasi rovasti

Sormuiselle.

"Pyhänä minä saarnaan kirkossa", sanoi rovasti hetken kuluttua.

"Silloin toivon teidän läsnäolevan, sillä tämä asia tulee
kysymykseen".

Kokoontuneet lähtivät nyt kukin kotia.

*****

Pyhänä oli Nurmeksen kirkkoon kokoontunut paljon väkeä

kuulemaan Pielisten rovastia. Huhu oli levennyt yli seurakunnan, että
rovasti oli tullut tarjoomaan pelastusta nykyisestä surkeudesta ja
kuki odotti suurella malttamattomuudella että virret olivat veisatut.
Silloin ilmaantui Herkepaeus saarnastuolille. Hän alotti saarnansa
hiljaisella äänellä; puhui onnettomista ajoista ja kansan kärsimisistä.
Kuinka kauan tätä onnettomuutta kestäisi, oli aivan epätietoista.
Luultavasti kestäisi sitä niin kauan, kunnes uusi hallitus tulisi
Suomelle. Sillä, vaikkapa rauhaki tulisi, saisi kuitenki Affleck toimia
ilkitöitään niin kauan, kun nykyinen hallitus tuolla meren takana
Suomen kohtaloita määräisi. — Rovasti kertoi nyt nuo jo ennen
kerrotut valtio-ajatuksensa ja päätös oli että nyt oli paras liittyä
Venäjään.

Kun saarna oli päättynyt, luki rovasti, jonka rohkeus ei enään

rajoja kysynyt, rukouksen Venäläisen valtioperheen edestä! Sitten
luki hän valankaavan ja käski kaikkein, sitä kuunnellen, nostaa kaksi
sormea taivasta kohden ja vannoa uskollisuuden valan tsar Pietarille.

Niitä, jotka kirkossa olivat, elähytti joko kostonhimo Affleckia

vastaan, tai voitonpyynti vieläpä rangaistuksenki pelko, koska niitä,
jotka eivät vannoisi, uhattiin Venäläisten kostolla ja näin tämä
merkillinen jumalanpalvelus, josta, ynnä muusta kertomukseemme
kuuluvasta, Waasan hovioikeuden arkistossa löytyvät kantakirjat
kertovat, luovutti isoimman osan asujaimista näillä, seuduin laillisen
hallituksensa alta.
V.

Elsa.

Mäen rinteessä, hongikon ympäröimänä seisoi Yrjö Sormuisen talo.

Se oli suoraan pohjoiseen Nevalaisen talosta eikä sopinut tänne
näkymään. — Yrjö, joka oli pitäjän mahtavimpia miehiä, oli myös
asuntonsa, isältään perityn, hyvään kuntoon laittanut. Samoinkun
Nevalainen ei hänkään vähintäkään tahtonut herrastella toisessa tai
toisessa suhteessa. Niinpä hän antoi talonsakin ulkomuodon, niin
vähän kuin mahdollista, erota muun rahvaan rakennuksista.
Sisäpuolelta hän kuitenkin oli huoneet varustanut kaikenlaisilla
mukavuuksilla. Ja hänen sisarensa, Elsa, oli täällä kaikki
erinomaisella aistilla järjestänyt. Kun joku ihmetteli sitä sievyyttä,
joka kaikkialla Yrjölässä oli nähtävänä, lausui Yrjö hymähtäin: "Älkää
kiittäkö! Mitenkäpä minä, talonpoika-raukka, olisin voinut hienoihin
tapoihin tutustua". Kuitenkin Yrjö katsoi kiitoksen varsin ansaituksi ja
tarkotti tuolla lauseella pääasiallisesti Hovilaisia, jotka hokivat, että
talonpoika on talonpoika s.t.s. hienompiin tapoihin ja sivistykseen
mahdotoin.
 Lyhyt syyspäivä alkoi jo hämärtää. Sormuisen talossa istui
isohkossa pirtissä pankon luona, leimuavan valkean ääressä, Yrjön
20-vuotias sisar. Elsa Sormuinen oli epäilemättä kauniin neitonen,
mitä näillä seuduin nähdä voi eikäpä erehtyne liioin sanoessa, että
etäämpääki sai etsiä naisolentoa, joka, niihin määrin kuin Elsa,
läheni kauneuden aatteellista täydellisyyttä. Hänen vartalonsa oli
solakka ja sorea kuin nuori korpikoivu. Pitkät, kahdelle palmikolle
ko'otut hiukset ympäröivät marmorinvalkeata kaunista otsaa, ja mitä
suloisinta muotoa. Niinkuin kaksi kirkasta tähteä loistivat siniset
silmät pitkien silmäripsien alta. Posket olivat heleänpunaiset ja
neidon nauraessa muodostuivat niihin kumpaanki pienet syvänteet,
joihin varmaanki Lemmettäret olivat kätkeyneet. Suu oli ikääskun
itse Afroditeen luoma; kädet ja jalat olisivat taiteilijanki vaatimuksia
tyydyttäneet. Tämmöinen kukka — Elsaa nimitettiin, hänen
erinomaisen kauneutensa vuoksi, Karjalan kukaksi — kasvoi tähän
aikaan Karjalan sydänmaassa. Eikähän tuo outoa ollut, sillä kauneus
ei kaikeksi onneksi ole sidottu ainoastaan rikkaiden ja mahtavien
majoihin; se piilee useinki kuin lähteen silmä erämaassa ja pysyyki
täällä tavallista viehättävämpänä, koska ei liehakoitsioita ole,
ainakaan isommassa lukumäärässä, saapuvilla, ylistyksillään
puhaltamaan ylpeyden Samumtuulta kainon olennon mieleen.

Elsa oli juuri lopettanut työnsä ja siirtänyt rukin syrjään. Hän nousi
nyt ylös ja otti seinältä kanteleen, jolla hän säesti seuraavan runon,
jonka hän heleästi ja suloisella äänellä lauloi:

Enpä tiedä enkä taida

Selkeästi selvitellä
Miksi juoksi mieleheni,
Mikä aivohon osasi
Aivan ankara ajatus,
 Mikä syttyi syämmeheni
Tuli ennen tuntematon,
Kun ma vuotta viisitoista
Olin jättänyt jälelle.
—————
Tuolla sytevi syämmen
Peitetyissä pohjukoissa
Toivon tuli tuntematon,
Tuli outo ja tukala,
Jot'en saata sammutella
Enkä raski raiskaella.
Tuonne kiiruhtaa kivasti
Kaikki kieleni tarinat,
Tuonne aivoin ajatus,
Tuonne suosio syämmen
Toivon poluille pimeän,
Ahtahille aavistuksen,
Syämmelleni suruisten,
Syämmelleni suloisten!

Neito nousi, laulettuaan yllämainitun runon, taas ylös, ripusti

kanteleen seinälle ja istui valkean ääreen, jatkaen edellistä työtään.

Hetken oli Elsa istunut rukin ääressä, kun hän kavahti, kuullessaan
porstuasta kapinan. Pirtin ovi avattiin ja Yrjö astui sisään.

"Hyvä siskoseni", lausui Yrjö, joka näytti olevan erittäin hyvällä

tuulella, "minä lähden huomen aamulla Pielisiin. Talonpojat ovat mun
valinneet ja valtuuttaneet sinne matkustamaan tuumailemaan
tärkeästä asiasta, joka jäi rovastin sanomatta, kun hän niin nopeasti
toissa päivänä täältä lähti. Tän'iltana vielä pistäyn Nevalaisen ja
Karjalaisen luona. Täytä sill'aikaa ankkurista, joka on pienessä
aitassa, matkapulloni, pane se ja vähän sitä hyvää lampaanlihaa
laukkuun ja myös parhain takkini ja liivini, että säädyllisessä
muodossa ilmaannun arvoisan rovastin edessä".

Yrjö ei pitkään aikaan ollut sisartaan näin lempeästi puhutellut.

Päin vastoin oli hän tavallisesti röyhkeällä käytöksellään ja kärtyisällä
puheellaan saanut Elsan silmät kyyneleitä vuotamaan.

Elsa lupasi tehdä minkä veli käski.

"Tiedätkös siskoseni", lausui Yrjö, "että nyt koittavat meille

iloisemmat päivät? Meidän ei enään tartse Affleckia totella
ensinkään".

Tämä Yrjön tytyväisyys ei Elsaa juuri elähyttänyt. Hän kyllä olis

ilonnut siitä, että Affleckin ilkityöt estettiin; vaan yhdeltä puolen liitto
ei ollut häntä mieleen ja toiselta se kohta, että Yrjö nyt hälle uskoi
ajatuksensa, kun ei se ennen ollut tapahtunut, ei voinut hänen
edellistä alakuloisuuttaan poistaa.

"Vapaat olemme", lausui Yrjö, joka ei huomannut sisaren

hajamielistä katsantoa tai ei siitä huolinut. Silmäillen leimuavaan
takkavalkeaan, lausui hän. "Jonakuna syysyönä ai'omme sytyttää
semmoisen valkean, jossa koko Nurmes mahtuu lämmittelemään".

"Mitäs puhut Yrjö?" sanoi sisar peljästyen.

"Enpä juuri vaarallista", virkkoi Yrjö. "Hovilaisille tahdomme

valmistaa pienen 'suppuriisin', niinkuin rovasti sanoo".

"Vaan silloin ehkä viattomatki saavat kärsiä", lausui Elsa.

 "Viattomat!" naurahti Yrjö. "Tähän aikaan ei ole eroitus viallisten ja
viattomain välillä. Nyt on vaan kysymys voida hengissä pysyä tai
kuolla ja mies on se, joka puolensa pitää".

Näin lausuttuaan meni Yrjö ulos. Elsa katsoi huo'aten veljensä

jälkeen. "Oi veli", hän puhui itsekseen, "luonteemme ovat eroavaiset.
Äiti-vainajani sanoi mun tulevan häneen ja Yrjön isäänsä".

Kun veli oli mennyt, nousi Elsa penkiltä. Hän oli aikeessa mennä
täyttämään veljen käskyjä. Samassa astui sisään muuan vieras.
Vastatullut seisahtui lähelle ovea, jonne ei takkavalkea sopinut
valaisemaan, koska uunin suu oli toisaallepäin.

Vastatullut kysyi, oliko Sormuinen kotona. Kun tähän kysymykseen

vastattiin kieltävästi, pyysi vieras saada istahtaa penkille
levähtämään, koska hän sinä päivänä oli kulkenut pitkät matkat.

Elsa tuijotti huoneen pimeään osaan, nähdäkseen minkä näköinen

puhuja oli, vaan tämä oli siksi varjossa, ettei Elsa voinut häntä
eroittaa. Elsaa arvelutti jättää oudon miehen, jolla hyvin
mahdollisesti varkaus voisi olla mielessä, pirttiin niin kauaksi, kunnes
hän oli veljen eväslaukun täyttänyt. Toiselta puolen oli myöski liian
kovaa kohtelua, heti ajaa väsyneen matkustajan maantielle.

Matkustaja, joka näki että tämä hänen pyyntönsä pani Elsan

kahdelle päälle, päätti nyt lopettaa nuoren neitosen epäilykset. Hän
astui esiin ja sanoi eri äänellä kun äsken: "Hyvää iltaa, Elsa!"

Elsa kavahti ja oli vähällä vaipua lattialle. Heleänpurppuraisina

hohtivat hänen poskensa, äkkinäisestä liikutuksesta tunkeusivat
kyyneleet hänen silmiinsä ja hän kuiskasi: "Juhana!"
 Se ääni, jolla hänen nimensä mainittiin, pani nuoren miehen
sydämmen nopeammin sykkimään. Samoilta huulilta oli hän kuullut
nimensä lausuttavan, vaan tästä ainoastaan suurta se kuului hänen
korviinsa kuin suloisin musiiki.

"Elsa! Sinä et ole mua unhottanut", lausui nuorukainen.

Neito katseli kainosti lattiaan ja kohotti sitten silmänsä Juhanaan,

joka astui Elsaa kohden ja sulki hänen syliinsä, painaen ensimäisen
lemmen suudelman neidon huulille.

Lukija jo arvannee, että nuori mies oli sama, jonka kanssa hän
ensi luvussa tutustui. Juhana Nevalainen oli nyt saapunut
kotoseudulleen, vaan ennenkun hän kotia meni, päätti hän
sivumennen kävästä Sormuisen talossa. Olihan tuo varsin
luonnollinen päätös.

"Kuinka äkkiarvaamatta sun sain nähdä!" lausui neito, loistavin

silmin katsellen soreata nuorukaista.

"Mulle tuli halu saada nähdä ne, jotka kaikista sydämmelleni ovat
kalliimmat", sanoi Juhana. "Eihän voi tietää, milloin sota näille
seuduille ehtii ja sitä ennen välttämättömästi tahdoin tänne päästä".

"Oi kuinka suloista saada sun nähdä!" sanoi Elsa. "Kun äsken
istuin takkavalkean ääressä ja kanteleella säestin lauluani (neidon
valitusta), enpä silloin aavistanut, että sinä näin lähellä olit".

Juhana painoi muiskun kauniin neitosen huulille. Toista vuotta oli

kulunut siitä, kun Juhana kotoaan oli lähtenyt setänsä luo
Sääminkiin. Lähdön aikana oli hän jo ajatellut ilmoittaa Elsalle
sielunsa tunteet; vaan nuoruuden ujous oli pidättänyt sanat huulille
joutumasta. Poissa ollessaan oli hän kuitenki toivossa elänyt, sillä
joku sisällinen tunne oli hänelle sanonut, että Karjalan kukka säilytti
hänen kuvansa sydämensä syvyydessä. Hän oli arvannut oikein.

Rakastavaiset vaipuivat nyt suloisiin unelmiin, muistellen mennyttä

aikaa ja silmäillen tulevaisuutta toivon ruusuvalossa.

"Muistathan Elsa" lausui Juhani, "kun toissa vuonna kesäilloin

soutelimme tuolla Pielisjärven sinertävällä selällä, sinä kannelta
soittaen ja laulaen, minä ihastuksissa kuunnellen, kuinka metsiköt
rannoilla kajahtelivat laulustasi. Laskeva aurinko kultaili honkien
kruunut ja etäältä kuului kä'en kukunta".

"Senhän toki muistanen. Olihan meillä tavallisesti Niirasen Sanna

muassa ja hän valvoi tarkasti joka silmäyksen, jonka sinuun loin. Hän
nuhteli minua usein siitä, että lähdin sun myötä venheretkille ja
sanoi, että kansa siitä hupisee yhtä ja toista. Sitten olen kuullut, että
Sanna puhui noin kateudesta, sillä —"

"Sillä?" kertoi Juhana.

"Sillä hän itse oli sinuun rakastunut", sanoi Elsa vähän punastuen.
"Nyt hän kuitenki on luopunut noista unelmista ja on naimisissa
Perttulan Iikan kanssa".

"Varmaanki hänelle sopiva mies!" naurahti Juhana.

"Et usko, Juhana, kuinka tuntuivat päivät pitkiltä heti sen jälkeen
kun lähdit täältä pois," lausui neitonen. "Minä ajattelin välistä:
Rakastaneekohan minua? Eihän hän ole mulle sanaakaan siitä
virkannut. vaan sydämmessäni puhui sisällinen ääni ja sanoi: hän
rakastaa minua. Minä poimin kukkien lehtiä ja ne lausuivat mulle:
hän rakastaa minua. Ja ehtootähden säteilevä silmänisku toi mulle
tervehdyksiä etelästä, ja sitä katsellen ajattelin ma: Ehkä Juhanaki
sua, taivahan kaunotar, katselee".

"Mun armahani!" lausui Juhana. "Kuinka usein minä etelätuulen

muassa hengitin ulos lempeni huokaukset! Sinä vieno tuuli!
onnellinen olet, koska saanet sivellä kultani suloisia kasvoja, ajattelin
ma ja katselin pohjoista kohden".

Näin puhelivat kahdet onnelliset. Vihdoin Juhana otti neitoselta

hellät hyvästit ja lupasi huomenna tulla niin pian kuin joutui. Elsa
seurasi pitkän aikaa nuorta miestä silmillään; kuutaman valossa näki
hän armahansa pitkän matkan päähän maantiellä. Sitten hän lähti
toimittamaan veljensä käskyjä. Keveillä askelilla astui eli oikeammin
tanssi nuori neitonen yli pihan. Hän oli onnellinen; ensimäisen
rakkauden aamurusko kultaili hänen elämänsä taivasta.

Eipä nuori mieskään tuntenut jalkainsa paljon painavan, kun hän

astuskeli kotiaan, vaikka hän sinä päivänä oli pitkät matkat
vaeltanut. Kuutaman valossa hymyilivät hänelle lapsuuden
muistelmat. Tuolla mäellä vilkkui niin ystävällisesti valo; se oli hänen
kodistaan. Juhana kiiruhti askeleitaan ja hetkisen kuluttua sulkivat
onnelliset vanhemmat syliinsä rakastetun ja kaivatun lapsensa.
VI.

Isä ja poika.

Kun "sahramimanttelinen", aamurusko kultaili Pielisjärven

seutuvia, heräsi Juhana syvästä ja virvoittavasta unestaan. Hänen
mieleensä juontui heti suloinen uni nuoresta neitosesta, jonka hän
eilisiltana oli tavannut. Nopeasti nousi hän ulos, puki päällensä ja
istui akkunan ääreen ihailemaan itäistä taivaan rantaa, jonka
nouseva aurinko purppurahohteellansa valaisi.

Hän oli pitkän aikaa näin istunut unelmiinsa vaipuneena, kun ovi
avattiin ja hänen äitinsä astui huoneesen, rakkaalle pojalleen hyvää
huomenta toivomaan. Äidin sydämmen puhtaalla ilolla likisti hän
poikansa rintaansa vastaan; sitten hän rupesi kysymään Juhanan
olosta setänsä luona ja vihdoin, oliko hän ketään muuta kun
vanhempiaan kaivannut. Juhana punastui eikä ensin aikonut nyt heti
ilmaista tunteensa, vaan hellälle äidilleen, jos kellekkään, piti hänen
uskoa sydämmensä salaisuuden. Hän kertoi siis eilisiltaisesta
käynnistään Sormuisen Elsan luona ja siitä, että he nyt olivat
vannoneet toisilleen ikuista uskollisuutta.
 Tästäkö Katri oli iloisena! Kaikista tytöistä, jotka hän tunsi, oli Elsa
epäilemättä, sekä ruumiin että sielun puolesta, suloisin. Niinkuin
äitiään oli Elsa aina luottamuksella kohdellut Katria. Siis tuo liitto
kaikin puolin tulisi olemaan iloksi, ei ainoastaan Katrille, vaan,
niinkuin tämä vakuutti, myös Sipolle ja Yrjölleki.

Nyt mainitsi Katri ryöstöstä, josta Elsa ei, ajan lyhyyden vuoksi,
eilisiltana ollut kerennyt eikä muistanutkaan puhua. Juhana surkutteli
suuresti Nurmeslaisia, johon Katri huomautti että toivon mukaan
vasta päästäisiin vapaiksi Hovilaisten kiristyksistä. Kun Juhana katsoi
äitiinsä kysyväisesti, rupesi tämä kertomaan liitosta ja rovastin
puuhista kansan kesken.

Juhana ensin ei tahtonut uskoa mitä kuuli. Ainaki hän luuli, että
hänen äidillään oli jotenki väärä käsitys asioista. Tämä vakuutti
puhuvansa niinkuin asiat olivat. Sen mukaan kun puhetta jatkettiin,
punastuivat Juhanan posket punastumistaan. Vihdoin hän lausui:
"Olisivatko setäni sanat näin toteen käyneet? Tämä epätietoisuus on
tukala". Näin puhuttuaan riensi hän ulos huoneesta, ennenkun
kummastunut äiti kerkesi sitä aavistaa ja riensi isänsä luo.

Tyyneellä ilolla näki isä poikansa astuvan huoneesen eikä suinkaan

aavistanut mikä ajatus tämän rinnassa asui. Tosin Juhanan muoto
näytti levottomalta ja Sipo kysyi, kuinka hän oli nukkunut; vaan kun
vastaus oli tyydyttäväinen, ei isä sen enempää asiaa ajatellut, vaan
rupesi puhelemaan.

"Savonlinna on nyt Karjalan ainoana tukena", lausui Sipo.

"Karjalan lukko, Viipuri, on valloitettu; Laatokan rantamaan suoja,
Käkisalmi, on antaunut. Synkät ovat näkyalat! Mun uskoni mukaan
Savonlinna ei kauan voi puoltaa itseänsä".
 "Se on mahdollista, että sekin viimme tukemme kaatuu", sanoi
Juhana synkästi.

"Mun ymmärrykseni mukaan", virkkoi Sipo, "olisi ollut viisaammin

tehty, jos sovinnon kautta olisi koetettu pelastaa jäännös Suomesta
vihollisen alle joutumasta".

"Miksi sanotte: olisi ollut? Eikö sitten vielä ole aikaa?" kysyi
Juhana, terävästi silmäillen isäänsä.

"Se, joka Affleckin läheisyydessä elää ja näkee, ettei hallitus voi

omaisienkaan väkivallasta suojella alamaisiaan, se oppii hyvin
epäilemään, miten vihollisesta voi suojelluksi tulla", lausui Sipo
Nevalainen.

"Mun isäni", sanoi Juhana, "te olette, pelkään ma, menettäneet

luottamuksenne".

"Ainaki hallitukseemme semmoisena kuin se nyt on", virkkoi Sipo.

"Te ajattelette, isäni, väärin", lausui Juhana, jonka ääni, enemmän

kun hän olis tahtonut, alkoi osoittaa hänen sieluntilaa.

"Sinä näytät, poikani, levottomalta", sanoi Sipo, joka nyt selvästi

näki poikansa kiihtyvän mieli-alan.

"Minä tunnustan isäni, että ne huhut, jotka olen kuullut, eivät juuri
ole voineet mun levolliseksi tehdä", sanoi Juhana vähän katkerasti,
lisäten sitte: "Te olette joutuneet viekottelian haltuun".

"Viekottelian?" kertoi Sipo kummastuen.

 "Aivan niin", lausui Juhana vakavasti. "Rovasti on käynyt täällä ja
puheellaan toimeensaanut kauheat tuumat".

"Poikani", sanoi naurahtaen Sipo. "Rovastia älä syytä. Me olemme

miehiä ja tiedämme itse mitä tehdä. Ja mistä meitä syyttäisit?
Liitostako Venäjän kanssa? Onko se niin kumma?"

Juhana hypähti ylös penkiltä ja huusi: "Onko se kummaa?

Hakekaat läpi taivaan ja maan ja mainitkaat mulle joku mustempi
teko kuin se, että pettää isänmaansa!"

"Pettää", kertoi Sipo kavahtaen ja hänen kulmakarvansa lähenivät

toisiaan. Hän tyyntyi pian ja lausui vakavasti: "Sinä olet nuori ja minä
ymmärrän tunteesi. Jos olisin sun sijassasi ja tulisin juuri sodan
jaloista, ajattelisin ehkä niinkuin sinä nyt, ja jos sinä olisit mun
sijassani, ajattelisit varmaan niinkuin minä. Minua on ryöstetty ja
minä tahdon kostaa".

"Oi isäni!" lausui Juhana levottomasti. "Minä riennän rovastin luo

ja kysyn, kenen luvalla hän käskee kansaa luopua hallituksestaan.
Hänen täytyy tulla tänne ja peruuttaa puheensa, muutoin löytyy
vielä miehiä Suomessa, jotka voivat hillitä niin vaarallisen
sielunpaimenen".

"Juhana", sanoi Sipo Nevalainen, "sinä olet mun oma poikani ja

senvuoksi en tahdo puheesesi suuttua. Kuule mua: sun vihasi
rovastia vastaan on yhtä perätöin ja perusteetta kuin uhkasi. Sitä
pait olemme jo vannoneet Venäjälle uskollisuuden valan pyhänä
kirkossa".

"Vannoneet! Uskollisuuden valan!" kertoi Juhana vaipuen penkille

ja peittäen käsillään kasvonsa. Hetken hän istui ikääskun ukonnuolen
iskemänä; sitten hän kavahti ylös. Hänen poskensa hohtivat, hänen
silmänsä säteilivät ja hänen rintansa aaltoili. Hän seisahtui isänsä
eteen, joka puoleksi ihmetellen puoleksi peljäten, silmäili poikaansa.

"Isä", puhui Juhana äänellä, josta edellinen sointuisuus oli

kadonnut, "te ette ole mikään konna. Kun katselen teidän jaloa
muotoanne, mulle hamasta lapsuudesta niin rakas ja niin
kunnioitettu, kun näen totiset silmänne ja tuon ylhäisen otsan, olen
vakaantunut siitä, että vieläki sama ylevä sielu teissä asuu kuin
ennenkin. Jos Jumalaa pelkäätte, jos emoani ja mua rakastatte, niin
luopukaa noista vehkeistä, jotka lopullisesti ovat olevat turmiollisia.
Isänmaamme niinkuin köyhä äiti nääntyväisille lapsilleen rintaansa
tarjoaa, koettaen siitä pusertaa viimme elinvoimansa. Ja tämmöisen
äidin hylkäisimme, vihollisen valtaan jättäisimme".

Sipo oli, tätä puhetta kuullessaan, noussut ylös. Hän kohotti

päänsä ja seisahtui poikansa eteen, tähän tuimasti tuijottaen.
Ikääskun kaksi uhkaavaa ukonpilveä seisoivat isä ja poika
vastatusten.

"Kunnotoin poika", huusi Sipo, "näinkö huonossa muistissa on

sulla enään neljäs käsky! Tiedä, että ennenkun sinä synnyit, oli mulla
jo selvä käsitys velvollisuuksistani enkä ole niitä nytkään unhottanut.
Hoida sinä omat asiasi äläkä minusta huolta pidä".

"Oi isäni", huudahti Juhana, "älkäät minuun tuskaantuko! Älkäät

vihan vimmassa päättäkö mielettömästi, Minä en tahdo teitä
nuhdella kun ainoastaan herättää siitä lumouksesta, jonka alle olette
joutuneet".

"Sun herättämistäsi en tartse", sanoi Sipo tylysti. "Sinä olet

varmaanki tullut kotiasi neuvomaan isääsi hänen velvollisuuksistaan
Jumalaa ja isänmaata vastaan. Jos niin on asian laita, on mullaki
sulle lyhyt neuvo annettava, nimittäin, että nopeasti matkustat
takaisin samaa tietä, kun olet tullut".

Näin sanottuaan käänsi isä selkänsä pojalleen ja meni ulos.

Juhana jäi kalpeana seisomaan, tirkistellen ovea kohden, josta
vihastunut isä oli ulos mennyt.

"Mikä kauhea muutos!" jupisi nuorukainen. "Katkerimmaksi

suruksiko on kotiini tulo muuttuva sen sijaan, että sen olisi pitänyt
iloa tuottaa?"

Hetki kului, kunnes ovi taas aukesi ja Katri astui sisään.

Kun Juhana huomasi äitinsä, kohosivat kyyneleet hänen silmiinsä.

Hän astui äitiään kohden ja vaipui sitä rintaa kohden, jota vasten
hän ennen, lapsuutensa onnellisina aikoina, niin usein oli
nukahtanut.

Pitkällinen äänettömyys seurasi. Vihdoin sanoi Katri: "Minä tiedän

mitä on tapahtunut. Oi näitä kurjuuden aikoja, joita meidän pitää
nähdä! Kyllä luulen ettei Sipo olisi tuohon tuumaan ruvennut, ellei
rovasti olisi häntä siihen houkutellut. Viimme sunnuntaina saarnasi
rovasti täällä ja vannotutti väen kirkossa Venäjän alle. En ymmärrä
muuta, kuin että silloin suuri synti tapahtui".

"Jos mikään syntiä on, niin se on", lausui Juhana. "Kun ma voisin
jonku keinon keksiä, joka voisi auttaa. Mutta oi surkeutta! Pitääkö
mun ruveta isäni ilmi viholliseksi!"

Juhana vaikeni; hetken päästä hän jatkoi: "pääni on niin kuuma.

Minä tahdon käydä ulkona raikasta ilmaa hengittämässä. Te arvaatte,
äiti, missä käyn. Isäni käski mun kohta palata samaa tietä kuin olen
tullut. Ne hetket, jotka täällä viivyn, tahdon viettää armahan emoni
ja kalliin morsiameni seurassa. Ja sitten —"

Juhana ei voinut jatkaa. Hän otti lakkinsa ja meni. Äiti silmäili

hetken akkunasta poikaansa, kunnes vihdoin kyyneleet hämärtivät
hänen näköänsä. Hän lankesi polvillensa ja rukoili sydämensä
syvyydestä Jumalaa olemaan heille tukena ja auttajana tällä
koetuksen kovalla hetkellä.

Juhana suuntaili askeleensa Elsan luo. Tämä otti ilolla vaan

samassa alakuloisesti vastaan lemmittynsä. Hän kertoi Sipon juuri
käyneen Yrjön luona. He olivat puol'ääneen puhelleet, vaan Elsa oli
kuitenki sen verran kuullut, että hän tiesi kysymyksen olleen lähteä
Käkisalmeen hakemaan sieltä apua Venäläisiltä. Vihdoin oli hän
kuullut Sipon sanovan Yrjölle: "älä pelkää! Poikani ei tiedä tästä
mitään. Eikä hän, jos tietäisiki, uskaltaisi; sillä —", loppua ei Elsa
ollut kuullut. Sitten oli Sipo maininnut jotaki noidasta ja he olivat
kumpii ulos menneet, Yrjö matkalle Pielisiin, Sipo, Jumala tiesi mihin.

"Onnetoin isä", jupisi Juhana. "Et tiedä mitä ai'ot tehdä; retkeä
pitäisi estää, vaan isäni — — —".

Juhana painoi muiskun vapisevan neidon huulille ja lausuen: "Oi

onnettomuutta, jos retki matkaansaadaan; silloin en enään tahdo
elää", töytäsi hän huoneesta ulos. Elsa juoksi hänen jälkeensä; vaan
kun Juhana jo oli kaukana maantiellä, palasi neito takasi, vaipui
penkille pirtissä ja itki katkerasti.

*****
 Polkua, joka johti Horman Mallan luo, astui yksinäinen mies. Hän
kulki alla päin ja näytti syviin mietteisiin vaipuneen. Lähetessään
noidan asuntoa, kohotti yksinäinen matkustaja päätään. Hän kolkutti
kolmasti ovelle. Se avattiin varovasti ja matkustaja astui kiiruusti
sisään.

Malla, nähdessään matkustajan, astui pari askelta taappäin,

huudahtaen:
"Mitä sinä multa tahdot? Pois!"

Sipo Nevalainen — sillä tämä matkustaja oli — viittasi kädellään

tyynnyttävästi, otti povestaan rahakukkaron ja lausui: "minä tahdon
tietää asian ennakolta. Ilmoita onko se, jota aion tehdä, onnistuva.
Minä palkitsen sun runsaasti".

"Hahhaah", nauroi noita. "Sinä koetat vanhusta eksyttää; mutta

sinä olet mua kerran pahoin kohdellut ja — niinkuin silloin sanoin —
onni on sinusta kaukana".

"Älkäämme mennyttä aikaa muistako", sanoi Sipo.

"Kuinka on ylpeän Nevalaisen mieli nyt näin nöyrtynyt?" kysyi

noita ivaillen.

"Nöyrtynyt?" kertoi Sipo ja kohotti päänsä; hän jatkoi vieläkin

malttavaisesti: "Se sinään. Tahdotko mua, maksua vastaan, auttaa?"

"Kysy muilta neuvoa; miksi sinua auttaisin kun et muakaan

auttanut, silloin kun pyysin", virkkoi noita.

"Noita!" huudahti Sipo ja kohotti oikean kätensä, "tiedätkö että tuo

käsi sun tuossa tuokiossa voi ruhjoa? Me olemme kahden kesken.
Älä mua ärsytä!"
 "Sinä uhkaat", naurahti Malla, "Mitäs voittaisit, jos mun tappaisit?
Omantunnon vaivaa. Sinä tulet mua vielä useinki tarvitsemaan, Sipo
Nevalainen. Et mulle tahdo vahinkoa tehdä; minä olen levollinen".

Noidan vakava puhe vaikutti sen, minkä se tarkoitti. "Minä

tosiaanki sinua tarvitsen", sanoi Sipo, tukehduttaen luonnollisen
kärtyisyytensä tällä hetkellä. Hän avasi kukkaron ja laski siitä
kämmenelleen ko'on rahoja, lausuen: "Minä ja moniaat muut
aiomme lähteä Käkisalmeen Venäläisten tuumille, saadaksemme
heiltä apua Affleckia vastaan. Onko aika lähdölle sopiva ja voidaanko
tätä jotenki estää?"

"Laske rahat tuohon penkin päähän", sanoi noita, joka nyt

mielestään oli kyllin Nevalaista nöyryyttänyt. Tämä teki niinkuin noita
vaati.

Malla puhalsi nyt valkean puoleksi sammuneisiin hiiliin, pani

kattilan tulelle ja kaatoi kattilaan ruskeaa vettä. Kohta kohosi savu
siitä. Noita tirkisteli savuun, kohotteli kumpaisetki kätensä savua
kohden ja jupisi itsekseen.

"Nyt", virkkoi noita ääneen, hetken päästä, "nyt näen. Aika on

sopiva ylihuommenna; silloin on täysikuu".

"Uhkaako meitä matkalla mikään vaara?" kysyi Sipo.

Savun seasta kuului vastaus: "Jos ette puussa näe sinisen karhun,
jota ei ampumalla voi tappaa, niin olette vaarasta vapaat".

"Hyvä", jupisi Sipo; "tuossa ovat rahasi".

Hän läksi kevein askelin astumaan noidan mökistä. Malla otti

penkiltä rahat, suuteli ne monin kertaisesti ja otti sitten kiukaan
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookluna.com