(eBook PDF) Dunmore and Fleischer's Medical

Terminology Exercise in Etymology 3rd Edition

download

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-dunmore-and-fleischers-
medical-terminology-exercise-in-etymology-3rd-edition/

Download more ebook from https://ebookluna.com

 We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit ebookluna.com
to discover even more!

(eBook PDF) Medical Terminology: Get Connected! 3rd Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-medical-terminology-get-
connected-3rd-edition/

(eBook PDF) Comprehensive Medical Terminology 5th Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-comprehensive-medical-
terminology-5th-edition/

(Original PDF) Medical Terminology Complete! (4th Edition)

https://ebookluna.com/product/original-pdf-medical-terminology-
complete-4th-edition/

Medical Terminology: An Illustrated Guide 8th Edition (eBook PDF)

https://ebookluna.com/product/medical-terminology-an-illustrated-guide-8th-
edition-ebook-pdf/
(eBook PDF) Medical Terminology A Short Course 8th Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-medical-terminology-a-short-
course-8th-edition/

(Original PDF) Medical Terminology A Living Language (7th Edition)

https://ebookluna.com/product/original-pdf-medical-terminology-a-living-
language-7th-edition/

(eBook PDF) Medical Terminology for Healthcare Professionals, 10th edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-medical-terminology-for-healthcare-
professionals-10th-edition-4/

Medical Terminology for Pharmacy Flash Cards 1st Edition - eBook PDF

https://ebookluna.com/download/lange-medical-terminology-flash-cards-for-
pharmacy-ebook-pdf/

(eBook PDF) Medical Terminology Systems: A Body Systems Approach 8th

Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-medical-terminology-systems-a-body-
systems-approach-8th-edition/
00dunmor-FM 12/29/03 10:36 AM Page vii

P REFACE
In 1977, Charles W. Dunmore, an associate professor of nounced “eye,” as in the -itis of appendicitis. Words are
classics at New York University, and Rita M. Fleischer, pronounced with a stronger accent (emphasis) on one syl-
from the Latin/Greek Institute at City University of lable. The accent falls on the second to last syllable if that
New York, published a novel approach to teaching the syllable is long. To be considered long, a syllable must con-
challenging language of medicine. Indeed, medicine does tain a short vowel followed by two consonants, a diph-
have a language all its own, based largely on a vocabulary thong, or a long vowel (neph-rı'-tis). If the second to last
drawn from ancient Greek and, to a lesser degree, Latin. syllable is short, the accent falls upon the third syllable
This approach involved teaching students to recognize the from the end of the word (gen'-ĕ-sis).
roots of medical terminology, the etymology of the words The appendices have been expanded in this edition and
health-care professionals use to communicate with each include indexes of Latin and Greek suffixes, prefixes, and
other and with patients. By teaching students the root ele- combining forms, as well as an abbreviated English-to-
ments of medical terminology—the prefixes, suffixes, and Greek/Latin glossary and a complete list of terms found in
combining forms from Greek and Latin—Dunmore and the exercises in Lessons 1 through 15. These appendices
Fleischer sought not only to teach students modern med- provide additional support for students and instructors
ical terminology but to give them the ability to decipher alike.
the evolving language of medicine throughout their The structure of the exercises at the end of each lesson
careers. has also changed from previous editions. All 15 of the
In the third edition of this book, we have continued major lessons contain 3 exercises. The first exercise asks
what Dunmore and Fleischer began. This new edition is students to analyze 50 terms based on the vocabulary
organized essentially as Dunmore and Fleischer created it, found in that lesson. The second exercise requires students
with some important modifications to make it even more to identify a term based on its definition. The third exer-
user friendly. The text is organized into interrelated units. cise is a drill-and-review exercise and includes elements
Unit 1 (Lessons 1 through 7) includes 7 lessons based on from the current and previous lessons.
Greek. Unit 2 (Lessons 8 and 9) is composed of 2 lessons This approach allows for smooth continuity and
based on Latin. Unit 3 (Lessons 10 through 15) takes a ensures that the major body of the text (Lessons 1 through
body systems approach that combines Greek and Latin 15) can be covered during a 1-semester course. The exer-
elements used to describe the digestive system, respiratory cises in lessons 16 through 19 (Unit 4) are abbreviated and,
system, and so forth. These first 15 lessons comprise the for the most part, reflect only the material from that spe-
main body of the text. Each lesson builds and expands on cific lesson. This approach allows these lessons to stand
the grammar and vocabulary introduced in the previous alone as additional study material. Lesson 20 (Unit 5),
lessons. Biological Nomenclature, has also been written as a stand-
For students who want additional exposure to medical alone lesson.
terminology from a body systems perspective, the 4 les- Terms in the lessons and exercises have been checked
sons in Unit 4 provide just such an opportunity. These for currency and accuracy and verified in Taber’s Cyclopedic
lessons include the hematopoietic and lymphatic, muscu- Medical Dictionary, 19th edition (F.A. Davis Company,
loskeletal, nervous, and endocrine systems. Philadelphia, 2001).
Unit 5 stands on its own and provides an overview of All 20 lessons include etymological notes to give stu-
biological nomenclature, the language used by scientists and dents a historical perspective for medical terminology.
physicians to identify the living organisms that exist in our These notes include tales from ancient Greek and Latin
world. writers, mythical stories of gods and goddesses, excerpts
The pronunciation of medical terms follows the same from the writings of famous ancient physicians, such as
rules that govern the pronunciation of all English words. Hippocrates and Celsus, and more modern stories of sci-
The consonants c and g are “soft” before the vowels e, i, entists and physicians who struggled to identify and accu-
and y. That is, they are pronounced like the c and g of the rately label the phenomena they observed.
words cement and ginger. Before a, o, and u, the consonants This text is a workbook. We encourage you to write in
are “hard,” and are pronounced like the c and g of cardiac this workbook and to make notes and comments that will
and gas. The consonant k is always “hard,” as in leukocyte. help you as you work through the lessons and exercises.
The long vowels eta and omega of Greek words are marked Please note that this is not a medical textbook and
with the macrons e and o; this indicates that they are pro- should not be used for the diagnosis, treatment, prognosis,
nounced like the e and o of hematoma. Long i is pro- or etiology of disease. The medical content of this text,

vii
00dunmor-FM 12/29/03 10:36 AM Page viii

viii Preface

although accurate, is incomplete and is included solely to We hope you enjoy using this text to learn the complex
provide students with a context within which to learn med- and elegant language of medicine and that the knowledge
ical terminology. you gain will benefit you throughout your career.

Cheryl Walker-Esbaugh
Laine H. McCarthy
Rhonda A. Sparks
00dunmor-FM 12/29/03 10:36 AM Page ix

A CKNOWLEDGMENTS
We greatly appreciate the comments and suggestions from patiently read chapter after chapter. Thanks, too, to Tracy
a number of people who gave their time and expertise. Alford for her support and consideration.
Special thanks to Drs. John Catlin and Ralph Doty, who, We would like to thank F.A. Davis for their generosity
having taught with the second edition of the book, provid- in allowing us to use material in Taber’s Cyclopedic Medical
ed valuable insight into its revision and were always avail- Dictionary, 19th edition. We also thank the editors at
able to answer questions; and to Dr. Samuel Huskey, who Davis for their advice and support. All of the people
read several of the revised chapters. Thanks to Dr. Dave involved helped to make this a much better work than
McCarthy for reading and commenting on the biological we could have ourselves. Any errors, of course, are our
nomenclature lesson and to Danny McMurphy, who own.

ix
00dunmor-FM 12/29/03 10:36 AM Page x
00dunmor-FM 12/29/03 10:36 AM Page xi

C ONTENTS
Development of the English Language xiii
Unit 1 GREEK-DERIVED MEDICAL TERMINOLOGY 1
Lesson 1 Greek Nouns and Adjectives 3
Lesson 2 Nouns of the Third Declension 17
Lesson 3 Building Greek Vocabulary I: Nouns and Adjectives 29
Lesson 4 Greek Verbs 39
Lesson 5 Building Greek Vocabulary II 51
Lesson 6 Building Greek Vocabulary III 63
Lesson 7 Building Greek Vocabulary IV 75
Unit 2 LATIN-DERIVED MEDICAL TERMINOLOGY 85
Lesson 8 Latin Nouns and Adjectives 87
Lesson 9 Latin Verbs 107
Unit 3 BODY SYSTEMS 121
Lesson 10 Cardiovascular System 123
Lesson 11 Respiratory System 137
Lesson 12 Digestive System 149
Lesson 13 Optic System 163
Lesson 14 Female Reproductive System 175
Lesson 15 Genitourinary System 187
Unit 4 ADDITIONAL STUDY 201
Lesson 16 Hematopoietic and Lymphatic Systems 203
Lesson 17 Musculoskeletal System 215
Lesson 18 Nervous System 225
Lesson 19 Endocrine System 237
Unit 5 BIOLOGICAL NOMENCLATURE 245
Lesson 20 Biological Nomenclature 247
Appendices 255
Appendix A Index of Combining Forms 257
Appendix B Index of Prefixes 269
Appendix C Index of Suffixes 271
Appendix D Index of Suffix Forms and Compound Suffix Forms 273
Appendix E Glossary of English-to-Greek/Latin 275
Appendix F Medical Terminology Used in Lessons 1 to 15 285
Bibliography for Edition III 299
Bibliography for Edition II 301

xi
00dunmor-FM 12/29/03 10:36 AM Page xii
00dunmor-FM 12/29/03 10:36 AM Page xiii

DEVELOPMENT OF
THE ENGLISH
LANGUAGE
In 55 and 54 BC, Julius Caesar invaded Britain. The French was the official spoken and written language of the
romanization of Britain, however, did not occur until governing class. In this period, French, with its roots in
almost 100 years later, when expeditionary forces were Latin, existed alongside English but had little effect on it.
sent out by the Roman emperor Claudius. Although Latin However, in the 300 years following the expulsion of the
was the official language during the Roman occupation of Normans from England—from about 1200 to 1500 AD—
Britain, Celtic, the native language of the people of although English was once again the dominant language,
Britain, was little affected by it. many words were borrowed from French because its
The English language began its development as an vocabulary was far richer. Writers and educated people in
independent tongue with the migration of Germanic peo- England began to look to French as a source of words and
ple (Angles, Saxons, and Jutes) from western Europe concepts lacking in their own language. During these
(modern-day Denmark and northern Germany) across the years, the changing English language reached the stage we
English Channel to Britain during the 5th and 6th cen- now know as Middle English.
turies AD. These Germanic invaders, in contact with the With the Renaissance (1400–1600 AD) came a revival
Romans from the 1st century BC on, brought with them of classic scholarship. English words began to be formed
not only their native tongue but also the Latin words they directly from Latin and Greek and were no longer bor-
had borrowed from the Romans. Their language, known rowed through the intermediary of French. Beginning
as Old English or Anglo-Saxon, was a member of the around 1500 AD, for the first time the writings of the
Germanic family of Indo-European languages and gradu- ancient Greeks were read in England in their original lan-
ally superseded the Celtic dialects in most of southern guage. This renewal of interest in Greek and Roman liter-
Britain. Many Old English words have survived, with some ature and the ideas and concepts expressed in these works
linguistic change, to form the basic vocabulary of the created an awareness of the impoverished state of the
English language. Words borrowed from other lan- English language and the difficulty of expressing in
guages—mostly Latin, French, and Greek—have been English ideas that were easily expressed in Latin or Greek.
added to the English language. Words were borrowed extensively from Greek and Latin,
During the 7th century AD, after the establishment of both with and without change, and new words were creat-
the first monastery in 597 AD, the inhabitants of Britain ed that combined both Latin and Greek elements.
gradually converted to Christianity. Latin, the language of Although most words were borrowed from Latin and
the Western Church, was spoken, written, and read in the Greek, others were borrowed from French and Italian.
churches, schools, and monasteries. This brought many The English of this period is now known as Modern
Latin words into the evolving English language, most hav- English.
ing to do with religious matters and many derived from The extensive borrowing of words from Latin and
Greek. Greek that began about 1500 AD continued for hundreds
Beginning in the 8th century AD, as a result of the of years, and continues to this day. As new advances were
Viking invasions, additional words of North Germanic made in the fields of medicine and science during and after
origin entered the English language. Living alongside the the Renaissance (and continuing up to the present day),
Anglo-Saxons and eventually assimilated by them, the words were needed to describe these new discoveries and
Norse and Danish invaders and their language had a inventions. Medical scientists turned to the early Greek
marked impact on both England and the English language. and Roman physicians, especially Hippocrates, Galen, and
It is not surprising that, in 1697 AD, writer Daniel Defoe Celsus, whom they greatly admired, and borrowed words
described English as “your Roman-Saxon-Danish- from their medical treatises. These ancient scientists had
Norman-English.” an extensive medical vocabulary, which they used to
The Norman invasion in 1066 AD brought a French- describe their observations and theories. Hippocrates, for
speaking aristocracy to England, and for the next 150 years example, used the terms apoplexy, hypochondria, dysentery,

xiii
00dunmor-FM 12/29/03 10:36 AM Page xiv

xiv Development of the English Language

ophthalmia, epilepsy, and asthma to describe certain physical

features and conditions that he observed. Modern physi-
cians and scientists, who could not find an appropriate
word to describe diseases that were unknown to early
physicians, turned to the vocabulary of the ancient lan-
guages and created suitable terms.
The language used by Linnaeus, as well as by other sci-
entists and scholars of the Renaissance and the period fol-
lowing, that is, the period after 1500 AD, is called New
Latin. Scientists and writers, schooled in Classical Latin,
tried to emulate the classical writers and to revive the style
of Cicero and others. The term New Latin refers to words
that have been created in the form of, and on the analogy
of, Latin words (e.g., natrium, the chemical name for sodi-
um, borrowed from Arabic) or to the use of new meanings
applied to extant Latin words (e.g., the word cancer, from
cancer, crab, or the word bacillus, from bacillus, a small rod
or staff). New Latin is a rich source of biological terms.
Trichinella spiralis, the species of Trichinella that causes
trichinosis, and Salmonella, the genus of microorganisms
named after the American pathologist Daniel E. Salmon,
are two of the many examples of New Latin found in this
text.

HIPPOCRATES
Hippocrates, born in 460 BC, was a Greek physician who
lived on the Aegean island of Cos. Although he is the most Figure 1. Apollo. (From Bulfinch’s Mythology—The Age of
famous of the ancient physicians and is recognized as the Fable, with permission. Available at http://www.bulfinch.org).
“father of medicine,” very little is actually known about
him or his life. The Hippocratic Corpus, a work of about 60
medical treatises attributed to Hippocrates, most likely a knowledge of the art to my own sons, and those of my
reflects the work of many physicians rather than that of teachers, and to disciples bound by a stipulation and oath
Hippocrates alone. Hippocrates is recognized for separat- according to the law of medicine, but to none other.
ing superstition from medicine. Unlike other physicians of “I will follow that system of regimen which, according
his time, he believed that illness had a rational explanation, to my ability and judgment, I consider for the benefit of
rather than being the result of divine anger or possession my patients, and abstain from whatever is deleterious and
by evil spirits, and could therefore be treated. Hippocrates mischievous. I will give no deadly medicine to anyone if
asked, nor suggest any such counsel; and in like manner
based his medical writings on his observation and study of
I will not give to a woman a pessary to produce abortion.
the human body. He was the first to attempt to record his
With purity and with holiness I will pass my life and prac-
experiences as a physician for future reference. The tice my art. I will not cut persons laboring under the
Hippocratic Oath, although it cannot be directly attrib- stone, but will leave this to be done by men who are prac-
uted to him, is said to reflect his philosophy and principles. titioners of this work. Into whatever houses I enter, I will
go into them for the benefit of the sick and I will abstain
from every voluntary act of mischief and corruption; and,
THE HIPPOCRATIC OATH further, from the seduction of females or males, of
freemen and slaves. Whatever, in connection with my
“I swear by Apollo the physician, and Aesculapius, and professional practice, or not in connection with it, I see or
Hygeia, and Panacea, and all the gods and goddesses, hear, in the life of men, which ought not to be spoken of
that according to my ability and judgment, I will keep this abroad, I will not divulge, as reckoning that all such
oath and its stipulation—to reckon him who taught me should be kept secret.
this art equally dear to me as my parents, to share my sub- While I continue to keep this Oath unviolated, may it
stance with him, and to relieve his necessities if required; be granted to me to enjoy life and the practice of this art,
to look upon his offspring in the same footing as my own respected by all men, in all times. But, should I trespass
brothers, and to teach them this art if they shall wish to and violate this Oath, may the reverse be my lot.” (From
learn it, without fee or stipulation, and that by precept, Taber’s Cyclopedic Medical Dictionary, ed 19. FA Davis,
lecture, and every other mode of instruction, I will impart Philadelphia, 2001, pp 949–950, with permission.)
00dunmor-FM 12/29/03 10:36 AM Page xv

Development of the English Language xv

GALEN the circulation of the blood by William Harvey in the 17th

century.
Galen (129–199 AD) was born in Pergamum in Asia
Minor. After studying medicine at the Asclepium, the
famed medical school in his native town, and in Smyrna
and Alexandria, he came to Rome in 162 AD, where,
CELSUS
except for brief interruptions, he remained until his Aulus Cornelius Celsus was a Roman encyclopedist who,
death, writing philosophical treatises and medical books. under the reign of the emperor Tiberius (14–37 AD),
His fame and reputation brought him to the attention wrote a lengthy work dealing with agriculture, military
of the emperor Marcus Aurelius, who appointed him tactics, medicine, rhetoric, and possibly philosophy and
court physician. Galen wrote extensively on anatomy, law. Apart from a few fragments, only his eight books on
physiology, and general medicine, relying on his training, medicine still exist. It is suggested that Celsus was not a
the best that was available, and on his dissection of human professional physician but rather a layman writing for
corpses and experiments on living animals. It was the other laymen. It appears, especially in his treatises on sur-
work of Galen, more than any other medical writer, that gery, that he had little first-hand experience in the field
profoundly influenced the physicians of the early of medicine and relied on material selected from other
Renaissance. His theories on the flow of blood in the sources. Celsus was highly esteemed during the
human body remained unchallenged until the discovery of Renaissance, possibly as a result of his style of writing.
00dunmor-FM 12/29/03 10:36 AM Page xvi
01dunmore-01 12/29/03 10:44 AM Page 1

UNIT 1
GREEK-DERIVED
MEDICAL
TERMINOLOGY
GREEK NOUNS AND ADJECTIVES
NOUNS OF THE THIRD DECLENSION
BUILDING GREEK VOCABULARY I: NOUNS
AND ADJECTIVES
GREEK VERBS
BUILDING GREEK VOCABULARY II
BUILDING GREEK VOCABULARY III
BUILDING GREEK VOCABULARY IV

1
01dunmore-01 12/29/03 10:44 AM Page 2

GREEK ALPHABET
Name of Trans- Name of Trans-
Letter Capital Lower-case literation Letter Capital Lower-case literation

alpha A  a xi Ξ ξ x
beta B  or  b omicron O  o short
gamma Γ  g pi   p
delta   d rho P  r
epsilon E  e short sigma   or s s
zeta Z ζ z tau T τ t
eta H e long upsilon Y υ y
theta Θ θ th phi   or ϕ f, ph
iota I i chi X x ch as in
kappa K k, c German
lambda l “echt”
mu M  m psi Ψ  ps
nu N  n omega Ω ω o long

Source: Taber‘s Cyclopedic Medical Dictionary, ed 19, F. A. Davis, Philadelphia, 2001, p 2368, with permission.
01dunmore-01 12/29/03 10:44 AM Page 3

LESSON 1
GREEK NOUNS AND
ADJECTIVES
A man who is wise should consider health the most valuable of all things to
mankind and learn how, by his own intelligence, to help himself in sickness.
[Hippocrates, Regimen in Health 9]

In the mid-8th century BC, the Greeks borrowed the art has been the practice since then, in the coining of English
of writing from the Phoenicians, a Semitic-speaking peo- words from Greek, to use the form and spelling of Latin,
ple of the Levant who inhabited the region in the area of even if the word never actually appeared in the Latin lan-
modern Lebanon. The Phoenician system of writing had guage.
to be adapted to the Greek language because there were The letter k was little used in Latin, and Greek kappa
characters representing sounds in the Semitic language was transliterated in that language as c, which always had
that did not exist in Greek, and sounds in Greek for which the hard sound of k. Most English words derived from
there were no characters in the Semitic system. In their Greek words containing a kappa are spelled with c:
adaptation of these Phoenician characters, the Greeks
began to distinguish between long and short vowels, rep- Greek Meaning Example
resenting long e by eta [H] and short e by epsilon [E], and kyanos blue cyanotic
long and short o by omega [W] and omicron [O], respec- mikros small microscope
tively. However, the distinction was carried no further, and kolon colon colitis
no differentiation in writing was made between the long skleros hard arteriosclerosis
and short vowels a, i, and u. In transliterating Greek
words, a macron () will be used to mark the long vowels There are exceptions, and the kappa is retained as k in
e and o in this text: some words:

Greek Meaning Example Greek Meaning Example

xeros dry xeroderma leukos white leukemia
splen spleen splenomegaly kinesis motion dyskinesia
phone voice phonology karyon kernel karyogenesis
thorax chest cavity thoracentesis kele swelling keloid
During and after the 1st century BC, many Greek Some words are spelled with either k or c: keratocele,
words were borrowed by the Romans and, in the process ceratocele (kerat-, horn); synkinesis, syncinesis (kin-,
of being borrowed, assumed the spelling of Latin words. It move); cinematics, kinematics (kinema, motion).
3
01dunmore-01 12/29/03 10:44 AM Page 4

4 LESSON 1 Greek Nouns and Adjectives

In Latin the letter k is rarely used and is found only in Greek Meaning Example
the following:
hidros sweat chromidrosis, hyperhidrosis
• Kalendae, the Calends, the first day of the month, and
its derivatives Kalendalis, Kalendaris, Kalendarium, and Greek is an inflected language. This means that words
Kalendarius have different endings to indicate their grammatical func-
• Karthago, Carthage, the Phoenician city in North tion in a sentence. The inflection of nouns, pronouns, and
Africa adjectives is called declension. Greek nouns are declined
• kalo (archaic), call in five grammatical cases in both singular and plural: nom-
• koppa (archaic), Greek symbol for 90 inative, genitive, dative, accusative, and vocative. There
are three declensions of Greek nouns, each having its own
Greek words beginning with rho [r] were always accom-
set of endings for the cases. Nouns are cited in dictionar-
panied by a strong expulsion of breath called rough
ies and vocabularies in the form of the nominative singu-
breathing (also called aspiration). In transliterating Greek
lar, often called the dictionary form.
words and in the formation of English derivatives, this
Nouns of the first declension, mostly feminine, end in
rough breathing is indicated by an h after the r:
-e or -a, and sometimes in short -a. Second-declension
Greek Meaning Example nouns, mostly masculine or neuter, end in -os if masculine,
and in -on if neuter. Third-declension nouns will be dis-
rhombos rhombus rhombencephalon cussed in Lesson 2.
rhodon rose rhodopsin The base of nouns of the first and second declensions is
rhiza root rhizoid found by dropping the ending of the nominative case,
rhythmos rhythm rhythmic resulting in the combining form, to which suffixes and
There are exceptions: rhachis, rachis; rhachischisis, other combining forms are added to form words.
rachischisis (rhachis, spine). Words beginning with rho [r]
Greek Meaning Example
usually double the r when following a prefix or another
word element, and the rough breathing [h] follows the nephros kidney nephr-itis
second r (note: the following words are from Greek verbs): neuron nerve neur-otic
psora sore psor-iasis
Greek Meaning Example psyche mind psych-osis
rhe- flow diarrhea Rarely, the entire word is used as the combining form:
rhag- burst forth hemorrhage colonoscopy (kolon, colon), neuronitis (neuron, nerve).
rhaph- sew cystorrhaphy If a suffix or a combining form that begins with a con-
When Greek words containing diphthongs were bor- sonant is attached to a combining form that ends in a
rowed and used in Latin, the diphthongs ai, ei, oi, and ou consonant, then a vowel, called the connecting vowel,
were changed to the Latin spelling of these sounds, but usually o and sometimes i or u (especially with words
these Latin diphthongs usually undergo a further change derived from Latin), is inserted between the two forms.*
in English: leuk-o-cyte

Greek English neur-o-blast

Greek Latin English Example Meaning Example
psych-o-neurosis
ai ae e haima blood hematology*
aitia cause etiology* calc-i-penia
ei ei ei or i cheir hand cheirospasm,
dyschiria vir-u-lent
leios smooth leiomyofibroma
meion less miotic Exceptions occur when suffixes beginning with s or t fol-
oi oe e oidema swelling edema*
oistros desire estrogen low an element ending with p or c:
ou u u gloutos buttock gluteal
eclamp-sia
*British spelling usually retains the Latin diphthongs ae and oe: haematology, aeti-
ology, oedema, oestrogen, and so forth.
apoplec-tic
epilep-tic
In the Greek language, words beginning with the sound nephremphraxis (for nephremphrac-sis)
of the rough breathing [h] often lost their aspiration when
another word element preceded the aspirated word (except Adjectives agree in gender, number, and case with the
after the prefixes anti-, apo-, epi-, hypo-, kata-, and meta-). noun they modify. They are cited in dictionaries and
However, the spelling of English derivatives of such words *Medical dictionaries and English dictionaries usually give the connecting vowel as
varies, and the aspiration is often retained: part of the combining form, as in leuko-, neuro-, psycho-, and so forth.
Discovering Diverse Content Through
Random Scribd Documents
pistettävä johonkin, jonka nojalla bojari jälkeenpäin mestattiin,
tarvittiinko jonkun vaimo ryöstää, aina Homjak lähetettiin. Ja Homjak
poltti kylän, pisti salaa kirjoituksen ja yhden vaimon asemasta toi
heitä useampia.

Homjakin puoleen kääntyi nytkin Grigori Lukjanovitsh. Mitä he

keskenään juttelivat, sitä ei kukaan kuullut. Mutta samana aamuna,
kun tsarevitshin metsäkoirat väsymättä juoksentelivat Moskovan
ympäristössä, ja kulkupaikoilla seisovain metsästäjäin huomio oli
kiinnitetty otuksen odotukseen, ja jokainen teroitti näköään, eikä
yksikään välittänyt siitä, mitä hänen toverinsa tekivät, — tähän
aikaan lennättivät pimeätä kylätietä, poistuen metsästyspaikasta,
Homjak ja Maljuta, ja heidän keskellään, satulaan sidotuin käsin,
lennätti eräs kolmas, jonka kasvoja peitti aina leukaan saakka
vedetty paslikka. Eräässä tien mutkassa yhtyi heihin kaksikymmentä
aseellista opritshnikkiä, ja kaikki yhdessä ajaa karahuttivat,
sanaakaan virkkamatta.

Metsästys sillävälin meni menoaan, eikä kukaan huomannut

tsarevitshin poissaoloa, ottamatta lukuun kahta ratsupalvelijaa, jotka
nyt puukon lävistäminä rotkossa heittivät henkensä.

Noin kolmekymmentä virstaa slobodasta, synkän metsän keskellä,

oli liejuinen ja luoksepääsemätön suo, jota kansa nimitti
Hiidenkuiluksi. Paljon ihmeellistä kerrottiin tästä paikasta.
Puunhakkaajat pelkäsivät pimeän tullessa lähestyä sitä. Vakuuttivat,
että kesäisinä öinä veden kalvolla hypiskeli ja kaaresteli pieniä tulia,
niiden ihmisten sieluja, jotka ryövärit olivat tappaneet ja heittäneet
Hiidenkuiluun.

Yksin keskellä valoisata päivää oli suo synkeän salaperäinen. Isoja,

alhaalta oksattomia puita, kohosi mutasesta mustasta vedestä.
Päilyen siinä kuin sumukuvastimessa, näyttivät ne muodottomilta
ihmisiltä tahi satumaisilta eläimiltä. Ei kuultu lähellä suota
ihmisääntä. Villisorsain parvia lenteli joskus pulskuttamaan sen
pinnalle. Kaislikossa kajahteli nokikanan valittava huuto. Musta
kaarne liiteli puiden latvain päällitse, ja monisuinen kaiku kertoi sen
pahanenteistä raakuntaa. Toisinaan kuului hyvin kaukaa kirveen
iskuja ja kaatuvan puun rytinää ja jyskettä.

Mutta kun aurinko laskeutui latvojen taa, kun suon yli kohosi
kuulakka utu, kirveen isku herkeni ja entiset äänet muuttuivat
muiksi. Alkoi sammakkojen yksitoikkoinen kurnuttaminen, ensin
hiljaa ja katkonaisesti, sitten kovasti ja täysiäänisenä kuorona.

Kuta pimeämmäksi muuttui, sitä äänekkäämmäksi kävi

hyönteisten surina. Niiden äänet muodostivat ikäänkuin
lakkaamattoman ja yhtämittaisen huminan, niin että korva siihen
tottui ja eroitti sen keskellä myös susien ulvonnan ja hyypiän
valituksen kaukaa. Pimeys kävi synkemmäksi; esineet kadottivat
entisen muotonsa ja pukeutuivat uuteen asuun. Vesi, puiden oksat ja
utukerrokset sulivat yhdeksi kokonaiskuvaksi. Kuvat ja äänet
sekaantuivat keskenään ja kävivät käsittämättömiksi ihmistajunnalle.
Hiidenkuilusta tuli paholaisen tyyssija.

Tähän kirottuun paikkaan ohjasivat Maljuta ja opritshnikit

kulkunsa, mutta eivät pimeänä yönä, vaan aurinkoisena aamuna.
Mutta samaan aikaan kun he riensivät ja patistivat ratsujaan,
kokoontui toisia rohkeita miehiä, ulkomuodoltaan pahannäköisiä,
sakeaan metsään, lähelle Hiidenkuilua.
 XIII Luku.

Vanjuha Persten ja hänen toverinsa.

Laajalla, vanhain tammien ja läpipääsemättömäin pensaikkojen

ympäröimällä aukeamalla oli muutamia turvekotia, ja niiden välissä
kaatuneilla rungoilla, nurin käännetyillä juurakoilla, heinäsaatoilla ja
kuivilla lehdillä makasi ja istui joukko eri-ikäisiä ja kaikenpukuisia
miehiä. Aseellisia nuorukaisia tuli alinomaa synkästä metsästä ja
yhtyi tovereihin. Paljon oli heidän kesken eroavaisuutta. Verkaa,
sarkaa piikkoa, toiset repaleissa, toiset kullan koltuskoissa, siinsi
puiden oksien lomitse. Toisilla oli miekat kupeilla, toiset heiluttivat
käsissään puntaripäisiä hihnoja tahi nojautuivat leveihin
partuskoihin. Paljon oli siellä arpia, naarmuja, vanuneita tukkia ja
sukimattomia partoja.

Uskalias toverikunta jakautui eri piireihin. Ihan keskellä kenttää

keitettiin puuroa ja vartaissa paistettiin raavaanlihaa. Räiskyvällä
valkealla riippui kattiloita; savu erkani tummansinisenä pilvenä
vihannasta pimennosta, joka oli ympäröinnyt kentän kuin lihamuuri.
Puuronkeittäjät rykivät, hieroivat silmiään ja väistyivät pois savusta.

Pikkasta etäämpänä harmaahapsinen, pitkäpartanen ukko kertoi

nuorisolle jotain satua. Hän puhui seisoen ja nojaten pitkävartiseen
kirveesen. Tässä asennossa oli ukon mukavampi kertoa kuin
istualtaan. Hän saattoi sekä oikaista itsensä suoraksi, että kääntyä
kaikille tahoille, ja soveliaissa paikoin huitoa kirveellään sekä väliin
viheltää huikeasti. Pojat kuuntelivat häntä todellisesti nauttien,
korvat höröllään ja suut selällään. Mikä oli istuutunut maahan, mikä
kiivennyt oksalle, mikä yksinkertaisesti seisoi hajareisin ja mulkoili
silmiään; mutta suurin osa makasi mahallaan, kyynäspäin maahan
nojautuneena ja leuka kämmenien varassa: sitenhän oli mukavinta.

Loitompana kaksi nuorta veitikkaa läimäyttivät toisiaan nyrkeillä

päähän. Leikin tarkoitus oli se, että kumpiko meistä muka ennen
pyytää armoa. Eikä kummankaan mieli tehnyt sitä pyytää. Jo
molemmat vastustajat punottivat kuin kaksi porkkanaa, mutta
voimakkaat nyrkit eivät herenneet jysähtämästä päitä vastaan, juuri
kuin moukarit alaisimia vasten.

— Etkö jo ala saada tarpeeksi, Hlopko? — kysyi se, joka näytti

heikommalta.

— Älä pelkää, veli Andrjushka! kun saan, niin sanon. Mutta katso
vaan, ettei sinua kohta paha peri!

Ja nyrkit jatkoivat takomistaan.

— Katsokaa, veikot, kohtsiltään Andrjushka käpertyy! — sanoivat

katselijat.

— Eikä käperry! — vastasivat toiset: — miksikä hän käpertyisi;

hänellähän pää on eheä!

— Mutta saatpa nähdä, että käpertyy!

Mutta Andrjushka ei uhallakaan tahtonut käpertyä. Hän käytti

vilppiä, ja sen sijasta että olisi lyönyt vastustajaansa päälakeen, iski
hän häntä nyrkillä ohimoon.

Hlopko kaatua romahti.

 Moni katselijoista nauraa hohotti, mutta suurin osa ilmaisi
paheksumistaan.

— Se ei ollut kunniallisesti tehty! — huusivat he; — Andrjushka

käytti petosta! Antakaa selkään Andrjushkalle!

Ja Andrjushkalle annettiin heti paikalla selkään.

— Mistä Jumala miehet tuo? — kysyi vanha sadunkertoja

muutamilta nuorilta, jotka olivat lähestyneet tulta ja arasti katselivat
ympärilleen kaikille tahoille.

Heitä kuljetti tukeva nuorukainen, leveä puukko vyöllä; tulokkailla

ei ollut aseita, he näkyivät olevan noviiseja.

— Kuuletteko te, haukan pojat! — sanoi heihin kääntyen tuo

tukeva nuorukainen, — setä Korshun kysyy, mistä Jumala teidät on
tuonut? Vastatkaa sedälle!

— Niin, tuota noin. Minä sitä olen Moskovan tienoilta, — vastata

sopersi eräs heistä.

— Mutta miksikä pesästäsi olet lentänyt? — kysyi: Korshun: —

näinköhän pakkanen pani, vai olisiko liian kuumaksi käynyt?

— Kenties kävi kuumaksi! — vastasi nuori mies: — kun opritshnikit

olivat tuvan sytyttäneet, niin kävi ensin kuumaksi, mutta kun tupa oli
palanut, niin pihalla pakkanen kouristeli.

— Kas niin vaan. Sinä et ole tyhmempiäsi. No, mutta sinä, mitä
läksit?

— Sukua hakemaan!
 Rosvot nauraa hohottivat.

— Kas mitä mietti. Millaista sukua sitten?

— Niin, kun tappoivat opritshnikit äidin sekä isän, sisaren sekä

veljet, ikäväksi kävi yksinään olo maailmassa; arvelen itsekseni:
lähden hyvien ihmisten luo, he minua syöttävät, juottavat, rupeavat
minulle veljiksi ja isiksi! Tapasin sitten kapakassa tämän veikon, ja
pyysin ottamaan mukaansa!

— Sinä olet kunnon poika! sanoivat rosvot: — istu luoksemme,

maista leipää ja suolaamme, me rupeamme sinun veljiksesi!

— Mutta mitä tuo seistä töllöttää, nenä suulle langenneisin, juuri

kuin ei olisi viiteen viikkoon murusta maistanut. Hei sinä itkusuu,
mitä siinä huuliasi lerputat? Mistäs olet?

— Kolonnan seuduilta! — vastasi, laiskasti kieltänsä kääntäen,

voimakas nuori mies, joka surullisen näköisenä seisoi toisten takana.

— Kuinka, ovatko opritshnikit sinuakin loukanneet, vai mitä?

— Morsiamen veivät! — vastasi nuorukainen vastahakoisesti ja

vitkaan.

— Mutta kerrohan toki!

— Mitäpä siinä kerrottavaa! Kun tulivat, niin veivätkin!

— No, entäs sitten?

— Mikäs sitten? Sitten ei mitään.

— Miks'et sinä ottanut pois morsiantasi?

 — Missäpäs hän oli otettavissa? Kun tulivat, niin veivätkin.

— Mutta sinä vaan suu ammollaan katsoa töllistit heitä?

— Enkö mitä, perästäpäin, kun olivat menneet, suutuin niin

julmasti, että Jumala varjelkoon.

Rosvot taas nauroivat täyttä kurkkuaan.

— Niin, sinä veli, olet näköäsi hitaanlainen!

Nuorukainen mulkoili vaan tyhmän näköisenä, eikä vastannut.

— Hei sinä, paistettu nauris! — sanoi muuan rosvo — ovat vieneet

sinulta morsiamen, mutta älä siitä vielä ole milläsikään, kyllä toisen
saat!

Nuorukainen katseli, suutaan aukoen, mutta ei virkannut

sanaakaan.

Hänen kasvonsa näyttivät huvittavan rosvoja.

— Kuuletko, sinun kanssasi puhellaan! — sanoi eräs heistä,

survaisten häntä kylkeen.

Nuorukainen oli ääneti.

Rosvo tyrkkäsi häntä kovemmin.

Nuorukainen katsoi häneen niin tyhmännäköisenä, että kaikki taas

purskahtivat nauruun.

Useampia miehiä tuli hänen luoksensa ja alkoivat häntä

tuupiskella.
 Poika parka ei tiennyt, pitikö hänen suuttua, vai ei; mutta eräs
muita voimakkaampi tyrkkäys saattoi hänet luopumaan uneliaasta
kylmäkiskoisuudesta.

— Tarpeeksi tuupattu! — hän sanoi: — olenko minä mikään

jauhokuli teidän lykittäväksenne, vai mitä? Heretkää, suutun!

Rosvot rupesivat kovemmin nauramaan.

Nuorukainen oli tosiaankin jo suuttua, vaan laiskuus ja

luontoperäinen uneliaisuus voittivat hänen vihansa. Hänestä näytti,
ettei maksa vaivaa tyhjästä suuttua, ja tähdellistä syytä ei ollut
olemassa.

— Suutuhan, hölmö! — sanoivat rosvot, — mintähden et suutu?

— Hyvä on, tyrkkikääpäs vielä!

— Kas, miten vaatelias! No, siinä on sinulle!

— Hyvä on, mutta lujemmin?

— Siitä saat!

— No, pitäkää nyt puolianne! — sanoi nuorukainen, vihastuen

vihdoinkin täydellä todella.

Hän kääri hihansa, sylkäsi kouriinsa ja alkoi läimäyttää syytöntä ja

syyllistä. Rosvot eivät odottaneet sellaista hyökkäystä. Ne, jotka
olivat lähempänä, lyötiin silmänräpäyksessä kumoon ja kieriskelivät
toveriensa jaloissa. Koko seura väistyi tulelle päin; kattila kaatui ja
keitos vieri hiilokseen.
 — Hiljaa, sinä, hiljaa, saatana! Miksikä kiivastuit! Puhutaan sinulle,
hiljaa! — huusivat rosvot.

Mutta mies ei enää mitään kuullut. Hän huitoi yhtämittaa

nyrkillään oikealle ja vasemmalle ja joka iskulla kaasi rosvon, joskus
kaksikin kerrassaan.

— Kas karhua! — sanoivat ne, joiden oli onnistunut loikata

syrjemmälle.

Vihdoin poika tuli järkiinsä. Hän herkesi huitomasta ja seisahtui

keskelle kaadettuja ja särjettyjä ruukkuja, kynsien korvallistaan, juuri
kuin haluten sanoa:

— Minäkö tosiaankin olen kaiken tämän tehnyt!

— Oo, veli, — sanoivat rosvot, nousten jaloilleen ja hieroen

kylkiään; — jos sinä silloin ajoissa olisit suuttunut, eivät olisi
ryöstäneet sinulta morsianta! Kas millainen Ilja Muromets![16]

— Mutta mikä nimesi on, poikaseni? — kysyi vanha rosvo.

— Mainitaanpa Mitkaksi!

— No, Mitka! Oi, vai Mitka!

— Kyllä se semmoinen Mitka on!

— Pojat! — sanoi eräs nuorukainen, tullen juoksujalkaa heidän

luokseen, — atamaani[17] taas alkoi kertoilla olostaan Volgan
varsilla. Kaikki ovat heittäneet sekä laulujen laulamisen että satujen
kuuntelemisen, istuvat atamaanin ympärillä. Mennään sukkelaan,
muuten emme saa paikkaa!
 — Mennään, mennään kuuntelemaan atamaania! — kaikui
rosvojen kesken.

Kaadetun puun rungolla, jättiläistammen varjossa, istui

leveäharteinen, keskikokoinen jäntterä mies, kalliissa, kullalla
kirjaillussa nutussa. Hänen päätänsä peitti misjurka eli ympyriäinen
rautatakki; se oli patalakin muotoinen ja sitä nimitettiin myöskin
napleshnikiksi. Lakkiin oli kiinnitetty barmitsa eli teräksinen
rengasverkko, miekan iskulta suojelemaan niskaa, kaulaa ja korvia.
Leveäharteinen mies piti kädessään tshekania eli sotatapparaa,
vasaran muotoinen, pitkävartinen ase, jonka takapuoli on teroitettu.
Tässä asussa olisi ollut vaikea tuntea vanhaa tuttavaamme, Vanjuha
Persteniä. Hänen silmänsä vilkkuivat kaikille tahoille. Lyhyeiden
mustain viiksien alta välkkyivät hänen hampaansa niin häikäisevän
valkoisina, että ne näyttivät valaisevan koko hänen kasvonsa.

Rosvot olivat vaiti ja kuuntelivat.

— Niinpä, veikkoset, — puhui Persten, — ei se vielä ole mikään

kumma, jos pysähdätte kuormaston, tahi ryöstätte bojarin, kun teitä
on kymmenen yhtä vastaan. Mutta kas se olisi tavatonta, jos yksi
seisottaisi ja ryöstäisi viisikymmentä miestä, tahi enemmän!

— Ah, sepä vasta jotain olisi! — virkkoivat rosvot: — eipä vähään

tyytynyt! Sinä varmaankin seisotat?

— En puhu itsestäni, mutta tunnenpa miehen, joka yksinään on

kuormastojakin pysäytellyt!

— Jokohan ei taaskin sinun volgalainen sankarisi?

 — Eipähän kukaan muu. Niin, esimerkiksi, hinattiin kerran rannalta
Astrakanista Volga-emoa pitkin ylöspäin tulevaa alusta. Aluksessa oli
paljon väkeä: kaikki nuoria kauppioita, musketunterit ja sapelit
mukana, kauhtanat auki, lakit kallellaan, juuri kuin meikäläisilläkin.
Mutta lastina oli: kultaa, hohtokiviä, helmiä, Astrakanin räämää ja
kaikenlaista roskaa: vieläkö, vai joko riittää! Äyräs on korkea, polku
kapea, ja keskellä Volgaa on saari: alaston kallio, joka vasten virtaa
pistäiksen veitsenkärjen kaltaisena niemekkeenä, niin terävänä, että
Jumala varjelkoon.

— Nyt oli urhoni tiedustellut, missä lastissa Jumala aluksen tuopi.

Ei sanonut kellenkään sanaakaan, läksi aamulla varhain, piiloutui
pensaihin eikä henkeään hievahtanut. Kuluu hetkinen, kuluu toinen,
tulevat ponnistaen hinaajat, kaksitoista miestä, toinen toisensa
takana, selkä koukussa ähkivät, että kieli on pitkänään suusta. Alus
näköään ei ollut kepeä, ja vuolekin miesvoimille oli liian kova.

Urhoni vaan odottaa sitä, että ovat sivumenneet terävän kallion

syltää viisikymmentä. Ja sittekun hypähtää esiin pensaiden takaa, ja
kun miekalla lyödä läväyttää vetonuoraa, niin se kerrassaan kahtia
lensi, mutta hinaajat, kun siinä uskollisesti käydä kämpivät, niin
romahtivatkin maahan nenälleen. Siinä hän ketä puntaripää-hihnalla,
ketä nyrkillä, mutta ken jaloilleen pääsi, niin ala laputtaa
käpälämäkeen! Alus painui virran mukaan suoraan vasten kalliota.
Säikähtyivät kauppiaat, ei kukaan ajattelekkaan ampumista,
ajattelevat ainoastaan miten väistää kallionkärkeä, ettei alus
murskaantuisi! Mutta urhoni tempasi toisella kädellään vetonuoran,
tarttui toisella puusta kiinni, ja alus seisoi kuin naulattu.

— Hei te, kyynäräsaksat, kauppiaat! rohkeat sankarit! Heittäkää

veteen miekkanne ja ampuma-aseenne, pyydän rehellisesti, ellen
päästä vetonuoraa, ja silloin ruhjon teidät ynnä lastinne, että sen
tiedätte!

Kauppiaat aikoivat ampua urhoa, mutta heittivät heti sen

tuumansa; ajattelivat: mitä siitä hyödymme? Jos tapamme hänet, ei
ole ketään vetonuoraa pitämässä. Mikäs auttoi, heittivät aseensa
veteen, mutta eivät sentään kaikkia, arvelivat: annahan, kun poika
tulee kannelle alusta ryöstämään, niin me hänelle teemme lyhyen
mutkan! Mutta urhoni ei menekkään satimeen.

— Hyvä, sanoo, — kauppias-kullat, meni aseenne pohjaan,

menkääpä tekin, kuhun kutakin haluttaa! Toisin sanoin lausuttuna:
hypätkää suin päin aluksesta!

He yrittivät vikuroimaan, mutta hän, näette poikaseni, sitoi

vetonuoran puuhun, tempasi musketunterinsa ja lähetti heihin
luodin.

Silloin kaikki, niin monta kuin heitä oli, hyppäsivät veteen, juuri
kuin sammakot. Mutta hän huutaa:

"Älkää uiko tänne, tavoitelkaa tuonpuolista rantaa, muuten

ammun kaikki, kuin sorsat!"

— Mitä, pojat, millainen mielestänne on sankari?

— Reipas mies! — sanoivat rosvot, — todellakin aika poika! Mutta

mitä hän aluksella teki?

— Niin aluksellako? Hän keri vetonuoran käsivartensa ympärille,

juurikuin paperileijan rihman, ja veti aluksen rantasärkälle.

— Mutta kai hän on ruumiiltaan Polkanan kokoinen, vai mitä?

 — Eikä, ei ole Polkanan kokoinen. Ruumiiltaan hän ei ole minua
isompi, mutta hartiat ovat hiukan leveämmät!

— Leveämmät kuin sinun! Miten se on mahdollista, minkä

näköinen hän sitten on?

— No oikein miehen näköinen: tukka tuuhea, parta musta, nenä

vähän köyristynyt, kasvot litteät, mutta silmiin kun katsoo, niin
pelottaa!

— Olkoon sinussa oikeus, atamaani, sinä puhut hänestä, kuin

jostakin ihmeestä, mutta me emme ota uskoaksemme. Sinua
miehekkäämpää me emme ole nähneet!

— Ette minua parempaa ole nähneet! No, mitä te, pölkkypäät,

sitten olette nähneet! Sillä tiedättekö,— jatkoi Persten kiivaasti, —
tiedättekö, etten minä hänen rinnallaan ole mitään! Roskaa, paljasta
roskaa, enkä mitään muuta!

— Mutta mikä sinun sankarisi nimi sitten on?

— Hänen nimensä, veikot, on Jermak Timofejitsh.

— Kas, millainen nimi! Mutta kuinka hän on yksin, vai mitä, ilman
joukkoa toimiskelee?

__ Eikä, ei yksin. On hänellä kelpo joukko, on myös uskollisia

päälliköitä. Vaan vihastui heihin oikeauskoinen tsaari. Lähetti Volgalle
sotajoukkonsa hävittämään heitä, poloisia, mutta yhdeltä päälliköltä,
nimeltä Ivan Koljtso, oli käskenyt katkasemaan pään ja viemään
Moskovaan.

— Mitenkä saivat hänet kiinni?

 — Olivat saada tsaarin miehet Koljtson kiinni, vaan hän pujahti
heiltä sormien välitse ja luisti avaraan maailmaan. Missä hän nyt on,
koito, Herra tiennee, mutta minä arvaan, että hän piakkoin taas
painaiksen Volgalle! Joka kerran on oleskellut Volgan varsilla, se ei
viihdy muilla seuduin.

Atamaani vaikeni ja alkoi miettiä.

Miettimään rupesivat rosvotkin. He laskivat huimat päänsä

voimakkaille ryntäille ja silittivät ääneti pitkiä viiksiään ja leveitä
partojaan. Mitä ajattelivat rohkeat uskalikot, istuen aukealla, synkän
metsän keskessä? Menetettyä nuoruuttaanko, jolloin vielä olivat
kunniallisia sotilaita tahi rauhallisia maamiehiä? Hopealta hohtavaa
Volga-emoako? vai ihmeellistä sankaria, josta kertoili Persten? vai
ajattelivatko he korkeita telineitä keskellä aukeata ketoa, kahta
patsasta poikkipuineen, joita siihen aikaan joka huikenteleva rajupää
surullisina hetkinä ajatteli?

— Atamaani! — huudahti eräs rosvo, juosten ihan hengästyneenä

Perstenin luo, — viiden virstan päässä täältä ajaa Rjasanin tietä noin
kaksikymmentä ratsumiestä kalliissa aseissa, kaikki kullatuissa
kauhtanoissa! Heidän hevosensa maksaa jokainen sata ruplaa, tahi
enemmän!

— Mihin ajavat? — kysyi Persten, kavahtaen pystyyn.

— Vastikään olivat kääntyneet Hiidenkuilulle päin. Minä kun

huomasin, niin suoraa päätä juoksin tänne suon ja metsän halki.

— No, pojat — huusi Persten: — tarpeeksi uunilla hirsiä vedelty!

Kaksikymmentä miestä. käyköön minun kanssani!
 — Sinä, Korshun, — hän jatkoi, kääntyen vanhan rosvon puoleen,
— ota kaksikymmentä muuta miestä, ja asettukaa väärän tammen
luo väijyksiin, sulkekaa heiltä tie, jos me emme ajoissa ehtisi perille.
No, joutuin miekat käsiin!

Persten huiskasi tshekanillaan ja iski tulta silmillään. Hän oli

pelottavan päällikön näköinen keskellä kuuliaista sotajoukkoaan.

Rosvojen entinen vapaa käytös katosi ja jätti sijaa ehdottomalle

kuuliaisuudelle.

Silmänräpäyksessä oli neljäkymmentä miestä erkautunut joukosta

ja jakautunut kahteen riviin.

— Hei, Mitka! sanoi Korshun nuorelle Kolonnan miehelle, — ota

mukaasi sauva ja käy kanssamme, mutta koeta ponnistaa, kenties
suutut!

Mitka mulkoili tyhmännäköisenä, otti kylmäverisesti ukon käsistä

tavattoman ison kangen, asetti sen olallensa ja läksi löntteröiden
osastonsa jälkeen väärälle tammelle.

Toinen osasto riensi Perstenin johtamana Hiidenkuilulle,

tuntemattomia ratsastajia vastaan.

XIV Luku.

Korvapuusti.
 Samaan aikaan, kun Maljuta ja Homjak, opritshnikkiosaston
seuraamana, kuljettivat tuntematonta Hiidenkuilulle, istui Serebrjani
ystävällisesti keskustellen Godunovin kanssa pikareilla täytetyn
pöydän ääressä.

— Sano, Boris Fjodoritsh, — puhui Serebrjani, — mikä tsaariin tuli

tänä yönä? miksi koko sloboda nousi yölliseen jumalanpalvelukseen?
Tahi tapahtuuko se teillä usein?

Godunov kohotti olkapäitään.

— Suuri hallitsijamme, — hän sanoi, — usein vaikeroi ja itkee

pahantekijöitään ja usein rukoilee ja itkee heidän sieluinsa edestä.
Mutta että hän kutsui meidät öiseen rukoukseen, sitä ei ensinkään
ole ihmettelemistä. Itse Basilius Suuri sanoi toisessa kirjeessään
Gregorius Saziansilaiselle: mikä toisille aamu, se hurskaille on
puoliyö. Keskellä öistä hiljaisuutta, kun eivät silmät eivätkä korvat
päästä pahennusta sydämeen, on ihmisymmärrykselle soveliasta
seurustella Jumalan kanssa.

— Boris Fjodoritsh! Olen ennenkin sattunut näkemään, kun tsaari

rukoili; mutta ei se käynyt niin. Nyt on kaikki muuttunut toisin. Ja
opritshninasta minä en pääse selville. Ne eivät ole munkkeja, vaan
ryöväreitä. Moniaita päiviä sitten kun palasin Moskovaan, minä kuulin
ja näin niin paljon hirveitä tekoja, että on vaikeata uskoakin.
Varmaankin ovat kietoneet hallitsijan pauloihinsa. Sinähän Boris
Fjodoritsh, olet häntä lähellä, hän rakastaa sinua, sinä saattaisit
sanoa hänelle opritshninasta?

Godunov hymyili Serebrjanin yksinkertaisuudelle.

 — Tsaari on armollinen kaikille, — sanoi hän teeskennellyssä
nöyryydessä, — minullekin osoittaa armoaan ei ansioitteni mukaan.
Ei minun tule tuomita hallitsijani tekoja, ei minun ole tsaaria
neuvominen. Mutta opritshninaa ei ole vaikeata käsittää: maa
kokonaan on hallitsijan, kaikki me olemme hänen korkean kätensä
alla; minkä hallitsija ottaa omiksi tarpeikseen, se onkin hänen, mutta
minkä meille jättää, se on meidän; kenen käskee olemaan luonaan,
se on häntä lähellä, mutta ketä ei käske, se on kaukana. Kas siinä
koko opritshnina.

— Niin, Boris Fjodoritsh, kun sinä puhut, näyttää selvältä, mutta

itse asiassa ei ole siten. Opritshnikit hävittävät ja rääkkäävät
maalaisia pahemmin kuin tatarilaiset. Niitä vastaan ei ole mitään
tuomio-istuinta. Koko maa joutuu niiden kautta perikatoon! Sinun
pitäisi sanoa tsaarille. Sinua hän uskoisi!

— Ruhtinas, Nikita Romanitsh, paljon on pahuutta maailmassa.

Eivät sentähden ihmiset hävitä ihmisiä, että toiset ovat
opritshnikkeja, toiset maalaisia, vaan sentähden, että sekä nuo että
toiset ovat ihmisiä. Olettakaamme, että sanoisin tsaarille: mitähän
siitä lähtisi? Kaikki kääntyisivät minua vastaan, ja tsaari itse minuun
suuttuisi!…

— Mitä sitten. Suuttukoon, mutta sinä olet tehnyt omantunnon

mukaan, olet sanonut hänelle totuuden!

— Nikita Romanitsh! Totuutta ei sovi aina sanoa, se on sanottava

järkevästi. Jos olisin ruvennut vastustelemaan tsaaria, aikoja sitten
minua ei olisi täällä, mutta jollen minä olisi ollut täällä, kuka eilen
olisi pelastanut sinut mestauspölkystä?
 — Mikä on asia, se asiana pysyy, Boris Fjodoritsh, antakoon
Jumala sinulle terveyttä, hukkaan olisin joutunut ilman sinua!

Godunov luuli saaneensa ruhtinaan vakuutetuksi.

— Näetkös, Nikita Romanitsh, — hän jatkoi, — hyvä on seista

totuuden puolesta, mutta yksinään tantereella ei ole sotapäällikkö.
Mitä sinä tekisit, jos esimerkiksi neljäkymmentä ryöväriä sinun
silmiesi edessä alkaisivat raadella syytöntä?

— Mitäkö tekisin? Minä kävisin miekkoineni kaikkien

neljänkymmenen kimppuun ja alkaisin paukuttaa, kunnes heittäisin
henkeni Herran käsiin. — Godunov katseli häntä ihmetellen.

— Ja heittäisit henkesi, Nikita Romanitsh — hän sanoi, —

päästyäsi viidenteen, korkeintaan kymmenenteen ryöväriin, ja jälelle
jääneet kumminkin surmaisivat syyttömän. Ei, parempi on olla heihin
koskematta, ruhtinas, mutta kun rupeavat tapettua ryöstämään,
silloin pitää huutaa, että Stepka on ottanut itselleen enemmän kuin
Mishka, niin he itsekin lopettavat toinen toisensa.

Serebrjanin ei ollut sellainen vastaus mieleen. Godunov huomasi

sen ja muutti puheenaineen.

— Kas, — sanoi hän, katsoen ikkunasta, — kukahan se tänne

nelistää, kaula sojossa? Katso, ruhtinas, eiköhän ole sinun
ratsupalvelijasi?

— Tuskinpa! — vastasi Serebrjani: — hän pyysi tänään

päästäkseen toivioretkelle parinkymmenen virstan päähän…

Mutta tarkemmin katseltuaan ratsastajaa tunsikin ruhtinas hänet

Miheitshiksi. Ukko oli kalpea kuin kuolema. Satulaa hänen allansa ei
ollut; hän näkyi heittäytyneen ensimäisen ratsun selkään, mikä käsiin
sattui, ja vasten kaikkea säädyllisyyttä, kiiti hän nyt pihaan, aivan
kauniitten ikkunain alle.

— Isäseni Nikita Romanitsh! — huusi hän jo kaukaa, — sinä juot,

syöt, virkistät itseäsi, mutta murhetta et tunne. Vast'ikään kohtasin
minä tuolla puolen kirkkoa Maljuta Skuratovin ja Homjakin,
molemmat ratsain, ja heidän keskessään, kädet sidottuina, kenenkä
luulisit? itse tsarevitshin, ruhtinaan! Ne kirotut olivat panneet hänen
päähänsä mustan paslikan, mutta tuuli löyhytti paslikkaa, ja niin
tunsin tsarevitshin! Hän katsoi minuun, juuri kuin apua pyytäisi,
mutta Maljuta, susi hänet syököön, lennätti paikalle ja vetäsi taas
paslikan hänen silmilleen!

Serebrjani hypähti paikaltaan.

— Kuuletko, kuuletko, Boris Fjodoritsh? — huusi hän säkenöivin

silmin. — Vai pitäisikö odottaa vielä, että ryövärit riitautuisivat
keskenään! — Ja hän syöksi alas portaita.

— Tuo tänne hevonen! — huusi hän, kiskaisten suitset Miheitshin

käsistä.

— Mutta tämä hevonen ei sovi sinulle, isäseni, — sanoi Miheitsh,

— tämä on pahanpäivänen koni, eikä satulaakaan sillä ole … ja
mitenkä sinä sellaisella hevosella saattaisit tsaarin luo ajaa?…

Mutta ruhtinas oli jo hypännyt selkään ja lennätti, ei tsaarin luo,

vaan Maljutaa takaa-ajamaan.

On olemassa muinainen laulu, kenties Iivanan aikuinen, joka

omalla tavallaan kertoo tässä mainitun tapauksen:
 Kun perustukset pantiin Moskovan,
Syntyi tsaari Iivana Vasiljevitsh.
Kun läksi alle kaupungin Kasanin,
Alle Kasanin kaupungin, alle Astrakanin:
Hän Kasanin otti ohi mennessään,
Vangitsi tsaarin, hänen tsaarittarensa;
Hävitti Pihkovasta petoksen,
Pihkovasta ynnä Novgorodista.
Mitenkä hävittäisi Moskovasta sen!
Virkkoi Maljuta ilkeä Skuratovitsh:
"Voi sinua, tsaari Iivana Vasiljevitsh!
Petosta et poista ikipäivinäs!
Sinua vastapäätä istuu vastustajasi,
Syöpi kanssasi yhdestä astiasta,
Juopi kanssasi yhdestä pikarista,
Vaatteensa saapi yhdestä olkapäästä!"
Ja tsaari asian arvasi,
Tsarevitshia vihasi.
"Voi, te ruhtinaat sekä bojarit,
Tsarevitsh ottakaa käsistä valkeista,
Pukekaa musta puku päällensä,
Kuljettakaa hän suohon liejuiseen,
Tuonne syvään Hiidenkuiluhun,
Äkisti hänet siellä surmatkaa!"
Bojarit kaikki kilvan poistuivat.
Jäi yksin ilkeä Maljuta vaan,
Tsarevitshin hän otti käsistä valkeista,
Puetti hänet mustiin vaatteisin,
Kuljetti sitten suohon liejuiseen,
Tuonne syvään Hiidenkuiluhun.
 Sai tiedon Nikita Romanitshin palvelija,
Istui hevosluuskan selkähän,
Pian nelisti luo Nikita Romanitshin:
"Hoi, isäseni, Nikita Romanovitsh!
Sinä juot, syöt, virkistät itseäsi,
Et petoksesta tiedä ensinkään!
Putoaa tähti taivaan alainen,
Sammuupi liekki kirkkaan tuohuksen,
Tsarevitshia koht' ei olekaan!"
Nikita Romanitsh säikähtyy,
Heittäytyy hevosluuskan selkään,
Pian suolle liejuiselle lennättää,
Tuonne syvälle Hiidenkuilulle.
Hän iski Maljutaa korvalle:
"Sinä Maljuta, Maljuta Skuratovitsh!
Et palaa tätä sinä nielekään,
Palasta tästä sinä tukehdut!"

Kenties ei tämä laulu olekaan todellisten tapausten kanssa

yhtäpitävä, mutta ainakin siinä ilmaantuu sen vuosisadan henkeä.
Vaillinaisina ja hämärinä saapuivat kansan korville tiedot siitä, mikä
tapahtui tsaarin hovissa tahi tsaarin läheisten piirissä, mutta siihen
aikaan, jolloin säädyt eivät vielä olleet tavoiltaan eroitettuina, eivätkä
eläneet toisilleen vieraina, nämät tiedot, vaikkapa haettujakin, eivät
poistuneet todenmukaisuuden rajoista ja säilyttivät itsessään yleisen
elämän ja yhteisten käsitysten leiman.

Sellainenko sinä olit, ruhtinas Nikita Romanovitsh, jommoiseksi

sinua kuvataan — siitä tietävät tuskin Kremlin muurit ja vanhat
tammet Moskovan tienoilla! Mutta sellaisena sinä esiinnyit minulle,
äänettömän mielikuvituksen luomana, iltahetkenä, kun ketoja peitti
pimeys, kaukana haihtui hyörivän päivän hälinä, mutta lähellä kaikki
oli hiljaa, ja tuskin tuuli suhahti lehdissä, ja tuskin illan
kovakuoriainen lenteli sivutse. Ja surullisena ja voimakkaana puhui
minussa isänmaanrakkaus, ja kirkkaana esiintyi usvasta meidän
onneton ja kunniakas muinaisuutemme, koska, ikäänkuin pimeyden
estämän näön korvaukseksi, minussa avautui sisällinen silmäni, jolle
vuosisadat eivät tehneet mitään haittaa. Sellaisena sinä ilmestyit
minulle, Nikita Romanovitsh, ja selvästi näin minä sinut kiitävän
ratsun selässä Maljutaa takaa-ajamassa, ja minä olin siirtynyt siihen
kauheaan aikaan, jolloin ei mitään ollut mahdotonta!

Serebrjani unhotti, että hän oli ilman miekkaa ja pistooleja, eikä

hän tuntenut haittaa hevosestakaan, vaikka se olikin vanha. Olipa se
virkku ratsu aikanaan, palvellut jo vuotta parikymmentä sekä
matkoilla että tappeluissa; lepoa se vaan ei ollut voinut saada
itselleen vanhuudessakaan; oli vetänyt vettä ja märkiä heiniä,
kärsinyt kepin iskuja!

Nyt tunsi se seljässään olevan voimakkaan ratsastajan, ja muisteli

menneitä aikoja, jolloin hän kantoi urhoja tuimiin taisteluihin, ja
häntä ruokittiin parhaimmilla kauroilla, ja juotettiin mesikämmenen
medellä. Hän pullisteli punasia sieramiansa, lengotteli kaulaansa
lentäen ajamaan takaa Maljuta Skuratovia.

Maljuta ratsastaa synkässä metsässä opritshnikkiensa kera. Hän

kiiruhtaa heitä Hiidenkuilulle, asetellen verhoa tsarevitshille, ettei
opritshnikit tietäisi, ketä kuolemaan viedään. Jos he sen saisivat
tietää, niin he luopuisivat Maljutasta, ja silloin pääsisi lintu häkistä.
Mutta opritshnikit ajattelevat, miksi tuommoinen hoikka mies
ratsastaa Homjakin ja Maljutan keskellä, ja ihmettelevät vaan sitä,
että hän viedään niin kauvas tapettavaksi.
 Maljuta kiiruhtaa vaan opritshnikkeja, kiihoittaa hevosia, antaa
piiskalla läimäyksiä heidän koville lautasilleen.

— Voi teitä, suden ruoat, heinäsäkit! Eihän tsaari vaan olisi

ruvennut arvelemaan, ja lähettänyt ajamaan meitä takaa!

Maljuta-pyöveli ajaa nelistäen synkässä metsässä, häntä

katselevat lintuset, kurotellen kaulojansa, mustat korpit lentelevät
hänen päänsä kohdalla — jo on lähellä Hiidenkuilu!

— Kuulepas, — sanoo Maljuta Homjakille, eiköhän kuulu

takanamme kavioin kopsetta?

— Ei, — vastaa Homjak, — sehän on omain hevostemme kavioin

kaiku.

Ja yhä enemmän kiiruhtaa Maljuta opritshnikkeja, yhä useimmin

saa hevoset piiskan sivalluksia.

— Kuule, — sanoo hän Homjakille, — eiköhän joku huuda

takanamme?

— Ei, — vastaa Homjak, — meidän puheemme vaan kaiku kertoo.

Maljuta kiihoittaa hevoisia.

— Voi teitä, suden ruoat, heinäsäkit. Jolleipa olisi perässämme

takaa-ajajia!

Äkkiä Maljuta kuulee takanaan: — Seiso, Grigori Lukjanitsh!

Serebrjani saavutti Skuratovin ja oli jo hänen takanaan. Hänen

hevoskulunsa ei jättänyt häntä.
 — Seiso, Maljuta, huusi Serebrjani toistamiseen ja, saavutettuaan
Skuratovin, antoi voimakkaasta kädestä hänelle aimo korvapuustin.

Voimakas oli Nikita Romanovitshin lyönti. Puusti kajahti kuin

pyssyn laukaus; aika kahina syntyi, lehdet värähtelivät puissa; pedot
juoksivat syvälle metsään, minkä jalat jaksoivat; puitten ontelosta
lensivät muljosilmäiset tarhapöllöt; ja talonpojat kaukana repien
vennää, katsahtivat toisiinsa ja sanoivat ihmeissään:

— Kuules, kuinka jymähti! näinköhän vanha tammi sortui

Hiidenkuiluun?

Maljuta luiskahti satulasta. Nikita Romanovitshin vanha hevonen

kompastui ja kaatui maahan, heittäen henkensä.

— Maljuta! — huudahti ruhtinas, nousten jaloilleen, — älä yrittele

enää turhia! Tällä kerralla sinä menehdyt!

Ja temmattuaan Maljutan miekan hänen huotrastaan, alkoi huimia

sillä hänen pääkallonsa ympäri.

Äkkiarvaamatta suhahteli toinen miekka ruhtinaan pään kohdalla.

Matvei Homjak näet oli kiiruhtanut herrallensa apuun. Nytpä syntyi
kiivas ottelu Homjakin ja Serebrjanin välillä. Opritshnikit hyökkäsivät
ruhtinaan kimppuun paljastetuin miekoin, mutta puut ja kivilohkareet
suojelivat, niin ettei kaikki voineet häntä yht'äkkiä ympäröidä.

Nyt on, — ajatteli ruhtinas torjuen lyöntejä, — kysymys elämästä,

puhumattakaan tsarevitshin pelastuksesta! Jospa voisi kestää vaikka
vaan puolituntisen, niin ehkä Jumala lähettäisi jostakin apua!

Ja tuskinpa hän niin oli miettinyt, kun läpitunkeva vihellys kajahti

metsässä; äänekkäät huudot vastasivat siihen. Muuan
opritshnikeistä, joka jo oli kohottanut miekkansa iskeäkseen
ruhtinasta, kaatui halaistuin päin maahan, ja hänen ruumiinsa yli
näkyi Vanjuha Persten, heilutellen veristä tshekaniansa. Samassa
silmänräpäyksestä rosvot hyökkäsivät, kuin susilauma Maljutan
palvelijain kimppuun, ja heidän välillään syntyi käsikahakka. Kylläpä
Maljuta seuralaisineen koetti tehdä hyökkäystä vihollisia vastaan,
vaan mistään ei ollut tie auki, kaikkialla vaan metsää ja murroksia.
Useat uupuivat siihen, vaan toiset pian toipuivat. Huudettiin ja
vannottiin. Liian uskaliaat joutuivat tallattaviksi. Itse Persten
saatuaan haavan käsivarteensa, heilutti jo heikommin tshekaniansa,
kun taas uusi vihellys kimahti metsässä.

— Pojat, olkaa rohkeat! — huudahti Persten — sieltäpä tulee ukko

Korshun avuksi!

Ja tuskin oli hän lopettanut puheensa, kun Korshun jo vuorostaan

ryntäsi opritshnikkien kimppuun, ja heidän kesken alkoi tiukka ja
mitä verisin kahakka!

Ratsasmiesten oli vaikea vastustaa metsässä jalkamiehiä. Hevoset

kohosivat takajaloilleen, kaatuivat nurinniskoin ja painoivat
ratsastajat allensa. Opritshnikit rupesivat kuoleman pelosta
epäröimään. Homjakin miekka viuhtoi kuin vihuri, hänen päänsä
päällä leimusi salama.

Äkkiä yleisen tungoksen ajalla kuului jyminä. Väkevä Mitka

syöksähti joukkoon, ja tunki aivan suoraan Homjakin luo, kaataen
ilman eroitusta sekä viholliset että ystävät. Mitkä tunsi morsiamensa
ryöstäjän. Kohotettuansa molemmin käsin aimo korentoansa, viskasi
hän sillä vihollistaan. Homjak väisti sen, vaan lyönti sattui hevoseen.
Ratsu kaatui kuolleena maahan, korento meni kappaleiksi.
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookluna.com