Basic Statistics for Business and Economics

Canadian 5th Edition Lind Solutions Manual

download

https://testbankdeal.com/product/basic-statistics-for-business-
and-economics-canadian-5th-edition-lind-solutions-manual/

Explore and download more test bank or solution manual

at testbankdeal.com
We have selected some products that you may be interested in
Click the link to download now or visit testbankdeal.com
for more options!.

Basic Statistics for Business and Economics Canadian 5th

Edition Lind Test Bank

https://testbankdeal.com/product/basic-statistics-for-business-and-
economics-canadian-5th-edition-lind-test-bank/

Basic Statistics for Business and Economics Canadian 6th

Edition Lind Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/basic-statistics-for-business-and-
economics-canadian-6th-edition-lind-solutions-manual/

Basic Statistics for Business and Economics 8th Edition

Lind Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/basic-statistics-for-business-and-
economics-8th-edition-lind-solutions-manual/

Emerys Elements of Medical Genetics 14th Edition Turnpenny

Test Bank

https://testbankdeal.com/product/emerys-elements-of-medical-
genetics-14th-edition-turnpenny-test-bank/
Business Ethics Case Studies and Selected Readings 7th
Edition Jennings Test Bank

https://testbankdeal.com/product/business-ethics-case-studies-and-
selected-readings-7th-edition-jennings-test-bank/

Crime Victims An Introduction to Victimology 8th Edition

Andrew Karmen Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/crime-victims-an-introduction-to-
victimology-8th-edition-andrew-karmen-solutions-manual/

Management 3rd Edition Hitt Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/management-3rd-edition-hitt-
solutions-manual/

First Course in Abstract Algebra 7th Edition Fraleigh

Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/first-course-in-abstract-algebra-7th-
edition-fraleigh-solutions-manual/

College Accounting Chapters 1 13 14th Edition Price Test

Bank

https://testbankdeal.com/product/college-accounting-
chapters-1-13-14th-edition-price-test-bank/
Short Term Financial Management 3rd Edition Maness Test
Bank

https://testbankdeal.com/product/short-term-financial-management-3rd-
edition-maness-test-bank/
 CHAPTER 7
SAMPLING METHODS AND THE CENTRAL LIMIT THEOREM

1. a. 303 Louisiana, 5155 S. Main, 3501 Monroe, 2652 W. Central

b. Answers will vary
c. 630 Dixie Hwy, 835 S. McCord Rd., 4624 Woodville Rd.
d. Answers will vary (LO7-2)

2. Cluster (LO7-2)

3. Systematic random sampling (LO7-2)

4. Stratified (LO7-2)

5. a. Sample Values Sum Mean

1 12, 12 24 12
2 12, 14 26 13
3 12, 16 28 14
4 12, 14 26 13
5 12, 16 28 14
6 14, 16 30 15
b.  X  (12  13  14  13  14  15) / 6  135
.  =(12 + 12 + 14 + 16)/4 = 13.5
c. More dispersion with population compared to the sample means. The sample means vary
from 12 to 15 whereas the population varies from 12 to 16. (LO7-4)

6. a. Sample Values Sum Mean

1 2,2 4 2
2 2,4 6 3
3 2,4 6 3
4 2,8 10 5
5 2,4 6 3
6 2,4 6 3
7 2,8 10 5
8 4,4 8 4
9 4,8 12 6
10 4,8 12 6
b.  =(2 + 2 + 4 + 4 + 8)/5 = 4  X  (2  3  3  5  3  3  5  4  6  6) / 10  4
c. They are equal. The dispersion for the population is greater than that for the sample
means. The population varies from 2 to 8, whereas the sample means only vary from 2 to
6. (LO7-4)

7. a. Sample Values Sum Mean

1 12,12,14 38 12.67
2 12,12,15 39 13.0
3 12,12,20 44 14.67
4 14,15,20 49 16.33
5 12,14,15 41 13.67
6 12,14,15 41 13.67

1 Chapter 7
 7 12,15,20 47 15.67
8 12,15,20 47 15.67
9 12,14,20 46 15.33
10 12,14,20 46 15.33
b.  X  (12.66  13.0...15.33  15.33) / 10  14.6
 =(12 +12 + 14 + 15 + 20)/5 = 14.6
c. The dispersion of the population is greater than that of the sample means. The sample
means vary from 12.67 to 16.33 whereas the population varies from 12 to 20. (LO7-
4)

8. a. Sample Values Sum Mean

1 0,0,1 1 0.33
2 0,0,3 3 1.00
3 0,0,6 6 2.00
4 0,1,3 4 1.33
5 0,3,6 9 3.00
6 0,1,3 4 1.33
7 0,3,6 9 3.00
8 1,3,6 10 3.33
9 0,1,6 7 2.33
10 0,1,6 7 2.33
b.  X  (0.33  100
. ...2.33  2.33) / 10  2  =(0 + 0 + 1 + 3 + 6)/5 = 2
c. The dispersion of the population is greater than the sample means. The sample means
vary from 0.33 to 3.33, the population varies from 0 to 6. (LO7-4)

9. a. 20 found by 6 C3
b. Sample Cases Sum Mean
Ruud,Austin,Sass 3,6,3 12 4.0
Ruud,Sass,Palmer 3,3,3 9 3.0
Ruud,Palmer,Wilhelms 3,3,0 6 2.0
Ruud,Wilhelms,Schueller 3,0,1 4 1.33
Austin,Sass,Palmer 6,3,3 12 4.0
Austin,Palmer,Wilhelms 6,3,0 9 3.0
Austin,Wilhelms,Schueller 6,0,1 7 2.33
Sass,Palmer,Wilhelms 3,3,0 6 2.0
Sass,Wilhelms,Schueller 3,0,1 4 1.33
Palmer,Wilhelms,Schueller 3,0,1 4 1.33
Austin, Sass, Wilhelms 6,3,0 9 3.00
Ruud,Austin,Palmer 3,6,3 12 4.0
Ruud,Austin,Wilhelms 3,6,0 9 3.0
Ruud,Austin,Schueller 3,6,1 10 3.33
Ruud,Sass,Wilhelms 3,3,0 6 2.0
Ruud,Sass,Schueller 3,3,1 7 2.33
Ruud,Palmer,Schueller 3,3,1 7 2.33
Austin,Sass,Schueller 6,3,1 10 3.33
Austin,Palmer,Schueller 6,3,1 10 3.33
Sass,Palmer,Schueller 3,3,1 7 2.33
53.33
c. X   2.66 7  =(3 + 6 + 3 + 3 + 1+0)/6 = 2.667 They are equal
20

Chapter 7 2
 d.
Population Values

Probability 0.6

0.4

0.2

0
0 1 2 u 3 4 5 6
# of Cases

Sample Mean Number of Means Probability

1.33 3 0.1500
2.00 3 0.1500
2.33 4 0.2000
3.00 4 0.2000
3.33 3 0.1500
4.00 3 0.1500
20 1.0000

More of a dispersion in population compared to sample means. The sample means vary from
1.33 to 4.0. The population varies from 0 to 6.

Distribution of Sample Means

0.25

0.2
Probability

0.15

0.1

0.05

0
1.33 1.5 2.00 2.33 2.5 3.00 3.33 3.5 4.00
Sample Means # of Cases

(LO7-4)

10. a. 10, found by (5!)/3!2!

b. Cars Sample Cars Sample
sold mean sold mean
8,6 7 6,10 8
8,4 6 6,6 6
8,10 9 4,10 7
8,6 7 4,6 5
6,4 5 10,6 8
c. 6.8 for population, 6.8 for sample means. They are identical.

3 Chapter 7
 Population

3
Number of Sales 2
Reps
1
0
4 6 8 10
Cars sold

d.
S ample Means
Number of Means

4
3
2
1
0
4 5 6 7 8 9
C ars sold
(LO7-4)

0.12
0.1
0.08
0.06
0.04
0.02
0
0 1 2 3 4 5 6 7 8 9

0  1...9
11. a.   4.5
10

b. Sample Sum X
1 11 2.2
2 31 6.2
3 21 4.2
4 24 4.8
5 21 4.2
6 20 4.0
7 23 4.6
8 29 5.8
9 35 7.0

Chapter 7 4
 2.5
2

Frequency 1.5
1

0.5
0
2.2 4.0 4.2 4.6 4.8 5.4 5.8 6.2 7.0
Values
10 27 5.4

The mean of the 10 sample means is 4.84, which is close to the population mean of 4.5.
The sample means range from 2.2 to 7.0, whereas the population values range from 0 to
9. From the above graph, the sample means tend to cluster between 4 and 5. (LO7-
5)

12. a.

10
8
Frequency

6
4
2
0
2 3 4 5 6 7 8
Units Sold

2  3...5
b.   3.3
20

c. Answers will vary, below is one sample

Sample Sample Values Sum X
1 2,3,2,3,3 13 2.6
2 3,3,4,2,4 16 3.2
3 3,3,4,4,2 16 3.2
4 3,2,5,5,3 18 3.6
5 3,4,4,2,7 20 4.0
2.6  3.2  3.2  3.6  4.0
X   3.32
5
d. Sample mean is very close to the population mean. It is not to be expected that they are
exact.
e.

5 Chapter 7
 2.5
2

Frequency
1.5
1
0.5
0
2.6 3.2 3.6 4.0
Sample Means

There is less dispersion in the sample means than the population. (LO7-5)

13. a. Answers will vary

b. Answers will vary
c. The sample distribution should be more bell-shaped. (LO7-5)

14. Answers will vary. (LO7-5)

63  60
15. a. z=  0.75 So the probability is 0.2266, found by 0.5000  0.2734.
12 / 9
56  60
b. z  1 So the probability is 0.1587, found by 0.5000  0.3413
12 / 9
c. 0.6147, found by 0.3413 + 0.2734. (LO7-7)

74  75
16. a. z=  1.26 So probability is 0.1038, found by 0.5000  0.3962.
5 / 40
76  75
b. z=  1.26 So probability is 0.7924, found by 2(0.3962).
5 / 40
77  75
c. z=  2.53 So probability is 0.0981, found by 0.4943  0.3962
5 / 40
d. 0.0057, found by 0.5000  0.4943 (LO7-7)

950  1200
17. z=  7.07 So probability is very close to 1 or virtually certain. (LO7-7)
250 / 50

80
18. a. sx   12.649
40
320  330
b. z=  0.79 So probability is 0.7852, found by 0.2852 + 0.5000.
80 / 40
350  330
c. z=  1.58 So probability is 0.7281, found by 0.2852 + 0.4429.
80 / 40
d. 0.0571, found by 0.5000  0.4429.
e. No assumptions are necessary as n > 30. (LO7-7)

Chapter 7 6
 .45(1  .45)
19. = 0.035178 (LO7-8)
200

.09(1  .09)
20. = 0.04047 (LO7-8)
50

.02(1  .02)
21. z = (.06 - .02)/ = 2.02; then 0.5 - .4783 = 0.0217 (LO7-8)
50

.30(1  .30)
22. z = (.35 - .30)/ = 2.78; then 0.5 - .4973 = 0.0027 (LO7-8)
650

.75(1  .75)
23. z = (.80 - .75)/ = 2; then 0.5 + 0.4772 = 0.9772 (LO7-8)
300

.25(1  .25)
24. z = (.20 - .25)/ = -2.58; then 0.5 - 0.4951 = 0.0049 (LO7-8)
500

25. a. Formal Man, Summit Stationers, Bootleggers, Leather Ltd., Petries

b. Answers will vary
c. Gap, Fredericks, Summit, M Studios, Leather ltd, Things Remembered, County Seat,
Coach House Gifts, Regis Hairstylists (LO7-2)

26. Answers will vary. One possible answer is to sample every 50th family. This would be a
systematic random sample. (LO7-2)

27. The difference between a sample statistic and the population parameter. Yes, the difference could
be zero. The sample mean and the population parameter are equal. (LO7-3)

28. 1. Results adequate

2. Destructive nature of some tests
3. Physically impossible to check all items
4. Costly to check all items
5. Time consuming to check all items (LO7-1)

29. a. The standard error of the mean declines as the sample size grows because the sample size
is in the denominator and as the denominator increases the proportion decreases.
b. If the sample size is increased, the Central Limit theorem guarantees the distribution of
the sample means becomes more normal.

7 Chapter 7
 c. The shape of the distribution becomes narrower since the dispersion is less and estimates
of the mean are more precise. (LO7-4)

30. a. Samples Mean Deviation from Mean Square of Deviation

1,1 1.0 –1.0 1.0
1,2 1.5 –0.5 0.25
1,3 2.0 0.0 0.0
2,1 1.5 –0.5 0.25
2,2 2.0 0.0 0.0
2,3 2.5 0.5 0.25
3,1 2.0 0.0 0.0
3,2 2.5 0.5 0.25
3,3 3.0 1.0 1.0
b. Mean of sample means is (1.0 + 1.5 + 2.0 + … +3.0)/ 9 = 18/9 = 2.0
The population mean is (1 + 2 +3)/3 = 6/3= 2. They are the same value.
c.
The dispersion for the population is equal that for the sample means. The population varies from 1 to 3,
whereas the sample means also vary from 1 to 3.
d. Sample means follow a triangular shape peaking at 2. The population is uniform between
1 and 3. (LO7-4)

31. Use of either a proportional or nonproportional stratified random sample would be appropriate.
For example, suppose the number of banks in the financial district were as follows:
Assets Number Percent of Total
$500 million and more 20 2.0
$100-499 million 324 32.4
less than $100 million 656 65.6
1000 100
For a proportional stratified sample, if the sample size is 100, then two banks worth assets of
$500 million would be selected, 32 medium-sized banks and 66 small banks. For a
nonproportional sample, 10 or even all-20 large banks could be selected and fewer medium and
small size banks and the sample results weighted by the appropriate percentages of the total.
(LO7-2)

32. A simple random sample would be appropriate, but this means each 10-foot length would have to
be numbered 1, 2, 3, …, 720. A faster method would be to (1) select a pipe from the first say, 20
pipes produced, and (2) select every 20th pipe produced thereafter and measure its inside
diameter. Thus, the sample would include about 36 PVC pipes. (LO7-2)

33. a. We selected 60, 104, 75, 72, and 48. Answers will vary.
b. We selected the third observation. So the sample consists of 75, 72, 68, 82, 48. Answers
will vary.
c. Use a stratified random sample. (LO7-4)

34. a. answers will vary

b. answers will vary
c. answers will vary
d. stratified random by gender for example (LO7-2)

Chapter 7 8
35. a. 15 found by 6 C2
b. Sample Value Sum Mean
1 79,64 143 71.5
2 79,84 163 81.5
3 79,82 161 80.5
4 79,92 171 85.5
5 79,77 156 78.0
6 64,84 148 74.0
7 64,82 146 73.0
8 64,92 156 78.0
9 64,77 141 70.5
10 84,82 166 83.0
11 84,92 176 88.0
12 84,77 161 80.5
13 82,92 174 87.0
14 82,77 159 79.5
15 92,77 169 84.5
1195.0
1195
c. X   79.67  =478/6 = 79.67 They are equal
15
d. No, the student is not graded on all available information. He/she is as likely to get a
lower grade based on the sample as a higher grade. By dropping a lower grade, the
average is 82.8. This is preferable. (LO7-4)

9 Chapter 7
36. a. 10, found by 5 C2
b. Sample Value Sum Mean
1 2,3 5 2.5
2 2,5 7 3.5
3 2,3 5 2.5
4 2,5 7 3.5
5 3,5 8 4.0
6 3,3 6 3.0
7 3,5 8 4.0
8 5,3 8 4.0
9 5,5 10 5.0
10 3,5 8 4.0
36.0
c.  X  36 / 10  3.6  =18/5 = 3.6 They are equal (LO7-4)

37. a. 10, found by 5 C2

b. Shutdowns Mean Shutdowns Mean
4,3 3.5 3,3 3.0
4,5 4.5 3,2 2.5
4,3 3.5 5,3 4.0
4,2 3.0 5,2 3.5
3,5 4.0 3,2 2.5

c.  X  (35
.  4.5...2.5) / 10  3.4  =(4 + 3 + 5 + 3 + 2)/5 = 3.4
The two means are equal.
d. The population values are uniform in shape. The distribution of the sample means tends
toward normality. See the following charts. (LO7-4)

Histogram Histogram

45 35
40 30
35
25
30
Percent

Percent

25 20
20 15
15
10
10
5 5

0 0
0

0
2.

3.

4.

5.

6.

2.

2.

3.

3.

4.

4.

5.

Data Mean

38. a. 15, found by 6 C2

b. # Sold Mean # Sold Mean
54,50 52 50,52 51
54,52 53 52,48 50
54,48 51 52,50 51
54,50 52 52,52 52
54,52 53 48,50 49
50,52 51 48,52 50
50,48 49 50,52 51
50,50 50
c. Sample Means Frequency Probability

Chapter 7 10
Visit https://testbankdead.com
now to explore a rich
collection of testbank,
solution manual and enjoy
exciting offers!
 49 2 0.1333
50 3 0.2000
51 5 0.3333
52 3 0.2000
53 2 0.1333
d.  =51  X  51
e. Tending toward normal
Histogram

35

30

25
Percent

20

15

10

0
.0

.0

.0

.0

.0

.0

.0

.0
48

49

50

51

52

53

54

55

Data

f. Sample means. Somewhat normal

Histogram

35

30

25
Percent

20

15

10

0
.0

.0

.0

.0

.0

.0
49

50

51

52

53

54

Mean
(LO7-4)

39. a. The distribution will be normal.

5.5
b. x   1.1
25
36  35
c. z  0.91 So probability is 0.1814, found by 0.5000 - 0.3186.
5.5 25
34.5  35
d. z  0.45 So probability is 0.6736, found by 0.5000 + 0.1736.
5.5 25
e. 0.4922, found by 0.3186 + 0.1736 (LO7-7)

40. a. The distribution will be normal.

8
b. x  2
16
140  135
c. z  2.5 So probability is 0.0062, found by 0.5000  0.4938.
8 16

11 Chapter 7
 128  135
d. z  3.5 So probability is very close to 1.0.
8 16
e. 0.9938, found by 0.5000 + 0.4938. (LO7-7)

335  350
41. z  2.11 So probability is 0.9826, found by 0.5000 + 0.4826. (LO7-
45 40
7)
40,000
42. a. sx   5656.85
50
b. The distribution will be normal
112, 000  110, 000
c. z  0.35 So probability is 0.3632, found by 0.5000 - 0.1368.
40, 000 50
100, 000  110, 000
d. z  1.77 So probability is 0.9616, found by 0.5000 + 0.4616.
40, 000 50
e. 0.5984, found by 0.4616 + 0.1368. (LO7-7)

31.5  30.6
43. z = 2.79. So probability is 0.9974, found by 0.5000 + 0.4974. (LO7-
2.5 60
7)
20  21 23  21
44. a. z1   1.11 and z2   2.21 So probability is 0.8529,
3.5 15 3.5 15
found by 0.3665 + 0.4864.
b. Since the sample size is small, you assume the population is normally distributed. (LO7-
7)

45. Between 2679 and 2721, found by 2700 ± 1.96(68/ 40 ). (LO7-7)

25  23.5
46. a. z  2.12 So probability is 0.0170, found by 0.5000  0.4830.
5 50
22.5  23.5
b. z  1.41 So probability is 0.9037, found by 0.4207 + 0.4830.
5 50
 5 
c. Between 22.34 and 24.66, found by 23.50  1.65 . (LO7-7)
 50 

900  947
47. z  1.78 So probability is 0.0375, found by 0.5000 - 0.4625. (LO7-
205 60
7)

48. a. 36
b.
Sample 1st roll 2nd roll Mean
1 1 1 1
2 1 2 1.5

Chapter 7 12
 3 1 3 2
4 1 4 2.5
5 1 5 3
6 1 6 3.5
7 2 1 1.5
8 2 2 2
9 2 3 2.5
10 2 4 3
11 2 5 3.5
12 2 6 4
13 3 1 2
14 3 2 2.5
15 3 3 3
16 3 4 3.5
17 3 5 4
18 3 6 4.5
19 4 1 2.5
20 4 2 3
21 4 3 3.5
22 4 4 4
23 4 5 4.5
24 4 6 5
25 5 1 3
26 5 2 3.5
27 5 3 4
28 5 4 4.5
29 5 5 5
30 5 6 5.5
31 6 1 3.5
32 6 2 4
33 6 3 4.5
34 6 4 5
35 6 5 5.5
36 6 6 6
c.

13 Chapter 7
 6

4
Frequency
3

1 2 3 4 5 6

4
Frequency

1.0 1.5 2.0 2.5 3.0 3.5 4.0 4.5 5.0 5.5 6.0

d. Both means are 3.5. The standard deviation of individual rolls is 1.708, while the
standard deviation of sample means is 1.208. (LO7-4)

73  69
49. z = 2.26
12.5 50
Area = 0.0119 found by 0.5 – 0.4881 (LO7-7)

.35(1  .35)
50. z = (.5 - .35)/ = 2.04; then 0.5 - .4793 = 0.0207 (LO7-8)
42

.25(1  .25)
51. z = (.3 - .25)/ = 1.63; then 0.5 + 0.4484 = 0.9484 (LO7-8)
200

.05(1  .05)
52. a. z = (.10 - .05)/ = 1.62; then 0.5 - 0.4474 = 0.0526
50

Chapter 7 14
 .05(1  .05)
b. z = (.01 - .05)/ = -1.30; then 0.5 - 0.4032 = 0.0968
50
c. .0526 + .0968 = .1494 (LO7-8)

.90(1  .90)
53. a. z = (.85 - .90)/ = -2.892; then 0.5 + 0.4981 = 0.9981
300
.90(1  .90)
b. z = (.92 - .90)/ = 1.15; then 0.5 - 0.3749 = 0.1251
300
c. 0.4981 + 0.3749 = 0.8730 (LO7-86)

2.1
54. a. x   0.2333
81
6  6 .5 7  6 .5
b. z1   2.14 and z 2   2.14
2 .1 2 .1
81 81
Probability is 0.9676, found by 0.4838 + 0.4838.
6.25  6.5 6.75  6.5
c. z1   1.07 and z 2   1.07
2 .1 2 .1
81 81
Probability is 0.7154, found by 0.3577 + 0.3577.

d. Probability is 0.0162, found by 0.5000 - 0.4838. (LO7-7)

55. a. 20/ 36 = 3.33

b. z = (490 – 500)/3.33 = -3.00; p = .4987 (2) = .9974
c. .4987 + .5 = .9987 (LO 7-6 & 7-7)

56. a. 1.5/ 100 = 0.15

b. z = (6.25 – 6)/0.15 = 1.67; p = .4525
c. .5 - .4082 = .0918; found by z = (5.8 – 6)/0.15 = -1.33; p = .4082 (LO 7-7)

57. a. .5 - .4525 = .0475 = 4.75%; found by z = (675 – 650)/(120/ 64 ) = 1.67; p = .4525

b. .5 + .2486 = .7486 = 74.86%; found by z = (660 – 650)/(120/ 64 ) = .67; p = .2486
c. .4082 - .2486 = .1596 = 15.96%; found by z = (670 – 650)/(120/ 64 ) = 1.33; p = .4082
d. .5 + .0475 = .5475 = 54.75% (LO 7-7)

100
58. a. x   12.91
60
477  502 527  502
b. z1   1.94 and z 2   1.94
100 100
60 60
So probability is 0.9476, found by 0.4738 + 0.4738.

15 Chapter 7
Other documents randomly have
different content
 Tätä harjoittamatonta joukkoa johti pappi, jolla oli kädessä
kömpelösti kokoon kyhätty risti, jota seurasi yksi seudun nuorista
miehistä kantaen seurakunnan lippua, ylpeänä tästä toimestaan.
Neiti de Verneuilin oli pakko liittyä tähän joukkoon, joka samoin kuin
hänkin oli matkalla Saint-Jamesiin, ja joka luonnollisesti suojeli häntä
kaikelta vaaralta, sittenkuin Galope-Chopine onneksi oli ollut niin
varomaton, että tämän sotilasosaston päällikölle kertoi, että tuo
kaunis neiti, jota hän opasti, oli Garsin hyvä ystävätär.

*****

Auringonlaskun aikaan nuo kolme matkustajaa saapuivat Saint-

Jamesiin, pieneen kaupunkiin, joka on saanut nimensä
englantilaisilta, jotka sen rakensivat 14. vuosisadalla, Bretagnen
ollessa heidän valtansa alaisena.

Ennenkuin neiti de Verneuil ratsasti sisälle kaupunkiin, hän sai

nähdä omituisen sota-ajan kohtauksen, johon ei kuitenkaan
kiinnittänyt erityistä huomiota: hän pelkäsi, että joku näistä hänen
vihollisistaan voisi hänet tuntea, ja sentähden hän joudutti kulkuaan.
Viisi tai kuusi sataa miestä oli leiriytynyt kentälle. Heidän pukunsa,
jotka melkoisesti muistuttivat Pèlerine-vuoren rekryyttien pukuja,
eivät ollenkaan panneet ajattelemaan sotaväkeä. Tämä meluava
ihmisjoukko muistutti pikemmin markkinaväkeä. Täytyipä katsoa
tarkasti huomatakseen, että nämä bretagnelaiset kantoivat aseita,
sillä heidän erikuosisiksi leikatut vuohennahkansa peittivät melkein
heidän pyssynsä. Näkyvin ase oli viikate, joita muutamat käyttivät
odottaessaan luvattuja pyssyjä. Toiset joivat ja söivät, toiset taas
tappelivat tai riitelivät ääneensä, mutta suurin osa nukkui maaten
paljaalla maalla. Ei ollut jälkeäkään järjestyksestä ja kurista.
 Muuan upseeri, yllään punainen univormu, veti puoleensa neiti de
Verneuilin huomion. Hän oletti tuon upseerin olevan Englannin
palveluksessa. Loitompana kaksi muuta upseeria näyttivät aikovan
opettaa paria muita älykkäämpää chouania käsittelemään kahta
kanuunaa, jotka arvatenkin muodostivat tulevan kuningasmielisen
armeijan koko tykistön. Ulvonnan tapaiset huudot vastaanottivat
Marignayn garsit, jotka tunnettiin lipustaan. Hyväkseen käyttäen
tämän joukon ja sen johtajina toimivien pappien aiheuttamaa
kuhinaa saattoi neiti vaaratta kulkea sen läpi ja saapui näin
kaupunkiin.

Hän poikkesi vaatimattomaan majataloon, joka oli vallan lähellä

sitä taloa, jossa tanssihuvit piti toimeenpantaman. Tuo
pikkukaupunki oli niin tulvillaan väkeä, että hänen, nähtyään
mahdottomasti vaivaa, onnistui saada ainoastaan pieni huone-
pahainen. Hänen otettuaan sen huostaansa Galope-Chopine jätti
Francinelle pahvilaatikon, joka sisälsi hänen emäntänsä puvun, ja jäi
sitten seisomaan tavattoman epäröivässä ja odottavassa asennossa.
Minä muuna hetkenä tahansa neiti de Verneuil olisi huvikseen nähnyt
millaiselta bretagnelainen talonpoika näyttää ulkopuolella pitäjäänsä;
mutta nyt hän poisti lumouksen ottaen kukkarostaan neljä kuuden
frangin écu'ta, jotka ojensi hänelle.

— Ota tästä, — hän sanoi Galope-Chopinelle. — Ja jos teet minulle

mieliksi, palaat viipymättä Fougères'en, kulkematta leirin kautta ja
maistamatta omenaviiniä.

Chouani hämmästyi tällaista anteliaisuutta ja katsoi vuoroin

saamiaan rahoja ja neiti de Verneuiliä; mutta neiti viittasi kädellään,
ja mies katosi.
 — Kuinka saatoittekaan lähettää hänet pois, neiti? — kysyi
Francine. — Näittehän, miten kaupunki on saarrettu! Kuinka
pääsemme täältä pois, ja kuka meitä suojelee?

— Onhan sinulla suojelijasi! — sanoi neiti de Verneuil piloillaan

viheltäen kumeasti Marche-à-Terren tavoin ja jäljitellen hänen
asentoaan.

Francine punastui ja hymyili surullisesti emäntänsä hilpeydelle.

— Mutta missä on teidän suojelijanne? — hän kysyi.

Neiti de Verneuil veti äkkiä esiin tikarinsa ja näytti sitä

bretagnettarelle, joka pelästyneenä vaipui tuolille, pannen kädet
ristiin.

— Mitä siis olette tullut etsimään tänne, Marie? — hän kysyi

rukoilevalla äänellä, joka ei kaivannut vastausta.

Neiti de Verneuil väänsi paraikaa metsästä ottamaansa

rautatammen oksaa ja sanoi:

— En tiedä, tuleeko tämä oksa kaunistamaan tukkaani. Ainoastaan

niin valkeat kasvot kuin minun voivat sietää näin synkkää
hiuskoristetta. Mitä sanot siitä sinä, Francine?

Useat tällaiset lauseet pukeutumisen aikana todistivat tämän

omituisen naisen täydellistä henkistä tasapainotilaa. Se, joka kuuli
hänen näin puhuvan, olisi vaivoin uskonut, kuinka vakava tämä hetki
oli, jona hän pani henkensä alttiiksi. Intialaisesta muslimista tehty
jotenkin lyhyt hame, joka oli niin pehmeää kangasta, että se vivahti
kastettuun liinaan, päästi hänen ruumiinsa hienot ääriviivat näkyviin.
Tämän hameen ylle hän puki punaisen vaipan, jonka monet
asteittain sivuilla pitenevät laskokset vivahtivat somakuosiseen
kreikkalaiseen tunikaan. Ja tämä pakanallisten papittarien ainoa ja
hekumallinen asu saattoi vähemmin säädyttömäksi puvun, jota ajan
muoti salli naisten käyttää.

Marie peitti harsolla valkeat hartiansa, jotka liian avokaulainen

vaippa jätti paljaiksi. Hän järjesti pitkät palmikkonsa niin että ne
niskassa muodostivat tuollaisen typistetyn keilan, joka pitentäen
keinotekoisesti päätä, luo niin paljon viehätystä eräisiin
muinaiskreikkalaisiin kuvapatsaisiin, ja muutamat kiharat valuivat
vapaasti ja loistavina molemmille ohimoille. Näin puettuna, ja tukka
täten järjestettynä hän muistutti täydelleen kuuluisimpia
kreikkalaisen kuvanveistotaiteen mestariteoksia.

Sittenkuin hän hymyillen oli hyväksynyt tämän kampauksensa,

jonka yksityiskohdat saattoivat hänen kasvojensa kauneuden
selvemmin havaittavaksi, hän painoi päähänsä rautatammen oksasta
muodostamansa seppeleen, jonka monet punaiset marjat sattuvasti
toistivat hänen vaippansa väriä. Käännellessään muutamia lehtiä,
saadakseen aikaan vastakohtaa ja vaihtelua lehtien oikealla ja
nurjalla puolella, neiti de Verneuil tarkasti peilistä kokonaiskuvaansa,
voidakseen arvostella pukunsa vaikutusta.

— Olen kammottavan näköinen tänä iltana! — hän sanoi,

ikäänkuin olisi ollut imartelijaparven ympäröimänä. — Näytänhän
vallan Vapauden kuvapatsaalta…

Hän kätki huolellisesti keskelle kureliiviään tikarinsa siten, että sen

kahvaa koristavat rubiinit olivat näkyvissä, ollen omiaan vetämään
katseet niiden aarteiden puoleen, jotka kilpailijatar niin häpeällisesti
oli paljastanut. Francine ei voinut jättää emäntäänsä. Nähdessään
hänen hankkivan lähtöä, hän osasi päästäkseen mukaan keksiä
verukkeita kaikista niistä tuhansista vastuksista, jotka naisilla on
voitettavina mennessään kemuihin bretagnelaisessa
pikkukaupungissa. Täytyihän Francinen muka riisua neiti de
Verneuililtä vaippa ja päällyskengät, jotka hänen oli ollut pakko vetää
jalkaansa katuloan ja -lannan tähden, vaikka kaduille olikin levitetty
hiekkaa, ja lisäksi ottaa hänen päästään harso, jolla hän oli peittänyt
kasvonsa niiden chouanien katseilta, jotka uteliaisuus oli houkutellut
juhlatalon lähistöön.

Väkeä oli niin vahvasti, että he astuivat chouanein muodostaman

kujan läpi. Francine ei enää yrittänyt pidättää emäntäänsä. Mutta
tehtyään hänelle kaikkea sitä palvelusta, mitä vaati tämä hänen
viehättävän aistikas pukunsa, jäi bretagnetar pihalle, hän kun ei
tahtonut jättää neitiään kohtalon oikullisen sattuman valtaan, vaan
pysyi lähellä rientääkseen tarvittaessa häntä auttamaan, sillä tuo
nais-parka ei odottanut muuta kuin onnettomuutta.

Jotenkin omituinen kohtaus sattui markiisi de Montauranin

huoneustossa sinä hetkenä, jona Marie de Verneuil läksi juhlaan.
Nuori markiisi oli juuri pukeutunut ja kiinnitti paraikaa olalleen
leveätä punaista nauhaa, jonka oli määrä eroittaa hänet ensimäisenä
henkilönä tuossa seurassa, kun abotti Gudin astui levottomana
sisään.

— Herra markiisi, tulkaa joutuin, — hän sanoi. — Te yksin voitte

rauhoittaa sen myrskyn, joka minulle tuntemattomasta syystä on
noussut päällikköjen kesken. He uhkaavat hylätä kuninkaan
palveluksen. Luulen, että tuo kirottu Rifoël on syynä tähän meteliin.
Tällaiset riidat syntyvät aina mitättömästä seikasta. Kerrotaan, että
rouva du Gua moitti sitä, että tuo herra kovin huonossa puvussa
saapui kemuihin.
 — Tuo nainen on varmaankin hullu, — huudahti markiisi, — kun
näin saattaa…

— Ritari du Vissard, — keskeytti abotti johtajan puheen, —

huomautti, että jos te olisitte antanut hänelle kuninkaan nimessä
luvatut rahat…

— Riittää, riittää, herra abotti. Ymmärrän nyt kaiken. Tuo kohtaus

oli edeltäpäin suunniteltu, ja te olette heidän lähettinsä…

— Minäkö, herra markiisi! — virkkoi abotti vielä kerran

keskeyttäen. — Minä tulen tarmokkaasti tukemaan teitä, ja toivon,
että te oikeudenmukaisesti tulette myöntämään, että Ranskan
alttarien jälleenpystyttäminen ja kuninkaan palauttaminen
valtaistuimelle ovat minun vaatimattomille ponnistuksilleni paljoa
tehoisampia viehätysvoimia kuin tuo Rennes'n piispanhiippa, jota te
minulle…

Abotti ei uskaltanut jatkaa, sillä nämä sanat kuullessaan oli

markiisi ruvennut hymyilemään katkerasti. Mutta nuori johtaja
tukehutti heti surulliset mietteensä, hänen otsalleen laskeutui ankara
ilme ja hän seurasi abotti Gudinia saliin, jossa kaikuivat raivokkaat
huudot.

— Minä en tunnusta täällä kenenkään yliherruutta! — huusi Rifoël,

luoden kaikkiin ympärillä olijoihin leimuavia katseita ja tarttuen
miekkansa kahvaan.

— Ettekö edes tunnusta terveen järjen yliherruutta? — kysyi

häneltä kylmästi markiisi.
 Nuori ritari du Vissard, yleisemmin tunnettu sukunimeltään Rifoël,
vaikeni, nähdessään edessään katolisten armeijain ylipäällikön.

— Mistä siis on täällä kysymys? — sanoi nuori johtaja, tutkien

kaikkien kasvoja.

— Kysymys on siitä, herra markiisi, — vastasi eräs kuuluisa

salakuljettaja, joka oli hämillään kuin kansanmies ainakin, kun hän
ollen ylhäisen herran edessä alussa tuntee itsensä ennakkoluulon
masentamaksi, mutta joka ei enää tunne mitään ehkäiseviä esteitä
niin pian kuin on astunut yli eroittavien rajojen, hän kun silloin pitää
tuota herraa vertaisenaan; — kysymys on siitä, että tulette juuri
sopivaan aikaan. Minä en osaa pitää kauniita puheita; senpä tähden
sanon kursailematta sanottavani. Minä olen komentanut viittäsataa
miestä koko kuluneen sodan aikana. Siitä asti kuin jälleen tartuimme
aseisiin, olen saanut kokoon kuninkaan palvelukseen tuhat yhtälujaa
päätä kuin itselläni on. Olen nyt jo seitsemän vuotta pannut alttiiksi
henkeni hyvän asian vuoksi; en teitä siitä soimaa, mutta joka työ
ansaitsee palkkansa. Ensiksikin vaadin, että minua puhutellaan herra
de Cottereauksi; vaadin, että minulle myönnetään everstin arvo;
ellei, aion pyytää rauhaa ensimäiseltä konsulilta. Nähkääs, herra
markiisi, minun miehilläni ja minulla itselläni on pirun vaativainen
velkoja, joka aina on tyydytettävä!… Tässä se on! — hän lisäsi,
taputtaen vatsaansa.

— Ovatko soittajat saapuneet? — kysyi markiisi rouva du Gualta

ivallisella äänenpainolla.

Mutta salakuljettaja oli raa'alla tavallaan kosketellut liian tärkeää

asiaa, ja nuo yhtä itsekkäät kuin kunniahimoiset miehet olivat liian
kauan olleet epätietoiset siitä, mitä heillä oli toivottavissa
kuninkaalta, jotta nuoren johtajan ylenkatse olisi voinut tehdä lopun
tästä kohtauksesta. Nuori ja kiivas ritari du Vissard asettui äkkiä
Montauranin eteen ja tarttui hänen käteensä, pakoittaakseen hänet
jäämään.

— Pitäkää varanne, herra markiisi, — sanoi hän hänelle, — te

kohtelette liian pintapuolisesti miehiä, jotka ovat jossakin määrin
oikeutetut vaatimaan kiitollisuutta siltä, jota te täällä edustatte. Me
tiedämme, että Hänen Majesteettinsa on antanut teille täyden
valtuuden julkisesti tunnustaa meidän palveluksemme, jotka
epäilemättä saamme palkkamme tässä tai toisessa maailmassa, sillä
odottaahan mestauslava valmiina meitä joka päivä. Minä puolestani
tiedän, että prikaatikenraalin arvo…

— Te tarkoitatte kai everstin arvoa?

— En, herra markiisi, Charrette on jo ylentänyt minut everstiksi.

Mutta kun sitä arvoa, jonka mainitsen, ei minulta voitane kieltää, en
tänä hetkenä aja omaa asiaani, vaan kaikkien pelottomien
aseveljien! asiaa, joiden palvelukset vaativat tunnustusta. Teidän
nimikirjoituksenne ja lupauksenne riittävät heille tänään; ja
myönnän, — näin hän kuiskaten lisäsi, — että he tyytyvät varsin
vähäiseen. Mutta, — näin hän jatkoi ääneen, — kun aurinko nousee
Versailles'n linnassa valaisemaan kuningasvallan onnellisia päiviä,
saavatkohan silloin ne uskolliset, jotka ovat Ranskassa auttaneet
kuningasta jälleen valloittamaan itselleen Ranskan, helposti
armonosoituksia perheilleen, eläkkeitä leskilleen ja korvauksen siitä
omaisuudesta, joka heiltä niin sopimattomaan aikaan on riistetty?
Minä sitä epäilen. Silloin, herra markiisi, eivät todistukset tehdyistä
palveluksista tule olemaan turhat. Minä en koskaan epäile
kuningasta, vaan ministerien ja hovilaisten laumaa, jotka toitottavat
hänen korvaansa periaatteita valtion menestyksestä, Ranskan
kunniasta, kruunun eduista ja tuhat muuta lorua. Silloin viis
välitetään uskollisesta vendéelaisesta tai kelpo chouanista, hän kun
on vanha ja kun se miekka, jonka hän on vetänyt esiin huotrasta
taistellakseen hyvän asian puolesta, pieksee hänen kärsimyksistä
kipeitä jalkojaan. Olemmeko mielestänne väärässä?

— Te puhutte ihmeen hyvin, herra du Vissard, mutta vähän liian

aikaisin, — vastasi markiisi.

— Kuulkaahan, herra markiisi, — kuiskasi hänelle kreivi de

Bouvan, — Rifoël on epäilemättä puhunut totta. Te puolestanne
olette aina varma siitä, että saatte asianne kuninkaan kuuleviin
korviin; mutta me muut saamme nähdä tämän ylimmän herran
ainoastaan kaukaa. Ja tunnustan suoraan, että jos te ette anna
minulle kunniasanaanne siitä, että aikanansa hankitte minulle
Ranskan metsähallituksen ylijohtajan viran, niin enpä hitto vieköön
enää pane päätäni alttiiksi. Valloittaa Normandia kuninkaalle — se ei
ole mikään mitätön seikka, ja olenkin odottanut Ludvigin tähteä. —
Mutta, — hän jatkoi punastuen, — onhan meillä aikaa ajatella tätä.
Jumala varjelkoon minua matkimasta noita poloisia ja teitä
kiusaamasta. Tehän puhutte minusta kuninkaalle, ja silloin on kaikki
hyvin.

Jokainen näistä päälliköistä keksi keinot huomauttaa markiisille,

taitavasti tai kömpelösti, mitä liioitellun suurta palkkaa odotti
palveluksestaan. Mikä pyysi vaatimattomasti Bretagnen maaherran
virkaa, mikä paroonikuntaa, toinen jotain arvoasemaa, toinen taas
päällikkyyttä, kaikki vaativat eläkettä.

— Entä te, parooni, — sanoi markiisi herra du Guénic'ille, — ettekö

te vaadi mitään?
 — Mitä tehdä, markiisi, eiväthän nämä herrat jätä jälelle muuta
kuin
Ranskan kruunun, mutta siihen voisinkin tyytyä…

— Hyvät herrat, — sanoi abotti Gudin kaikuvalla äänellä, —

ajatelkaahan, että jos teillä on niin kiire, niin tärvelette kaikki voiton
päivänä. Eikö kuninkaan ole pakko tehdä myönnytyksiä
vallankumouksellisille?

— Jakobiineille! — huudahti salakuljettaja. — Jättäköön kuningas

minulle täyden toimintavallan, ja lupaan tuhannen mieheni kanssa
hirttää heidät, ja niin pääsemme heistä pian…

— Herra de Cottereau, — sanoi markiisi, — näen muutamien

kutsutuista vieraista astuvan sisään. Meidän tulee kilvan ponnistaa
voimiamme saadaksemme heidät ottamaan osaa pyhään
yritykseemme, ja te käsitätte, ettei nyt ole oikea hetki pohtia teidän
pyyntöjänne, kuinka oikeutettuja ne lienevätkin.

Näin puhuessaan markiisi lähestyi ovea ikäänkuin mennäkseen

vastaanottamaan eräitä paikkakunnan ylimyksiä, joiden oli nähnyt
saapuvan. Mutta rohkea salakuljettaja tukki hänen tiensä alamaisen
ja kunnioittavan näköisenä.

— Ei, ei, herra markiisi; suokaa minulle anteeksi, mutta jakobiinit

ovat liian hyvin opettaneet meille vuonna 1793, ettei se, joka kylvön
tekee, saa syödä leipäkannikkaa. Allekirjoittakaa tämä paperini, ja
huomenna tuon teille tuhat viisisataa soturia; jollette sitä tee, ryhdyn
keskusteluihin ensimäisen konsulin kanssa.

Katseltuaan ylpeänä ympärilleen markiisi huomasi, että tuon

vanhan puoluelaisen rohkeus ja päättäväisyys ei ollut miellyttämättä
läsnäolijoita. Yksi ainoa nurkassa istuva mies ei näyttänyt ottavan
osaa tähän kohtaukseen, vaan pani tupakkaa savupiippuunsa. Se
ylenkatse, joka hänessä ilmeni äskeisiä puhujia kohtaan, hänen
vaatimattomuutensa ja se osaaottava ilme, jonka markiisi kohtasi
hänen silmissään, olivat omiaan kiinnittämään häneen markiisin
tarkkaavaisuuden, ja viimein hän tunsi hänet majuri Brigaut'ksi.
Johtaja riensi hänen luokseen.

— Entä sinä, — sanoi markiisi, — mitä sinä vaadit?

— Oh, herra markiisi, jos kuningas palaa, minä olen tyytyväinen.

— Niin, niin, mutta sinä itse?…

— Oh, minä itse… Armollinen herra laskee leikkiä. Markiisi puristi

bretagnelaisen känsäistä kättä ja sanoi rouva du Gualle, jonka luo oli
mennyt:

— Rouvaseni, saatan kuolla yritykseni aikana ennenkuin olen

ehtinyt kuninkaalle antaa tarkkaa raporttia Bretagnen katolisista
armeijoista. Jos te näette kuninkaan paluun valtaistuimelle, älkää
unhoittako tätä kunnon miestä, älkääkä parooni du Guénic'ia. Heissä
on enemmän epäitsekästä antaumista kuin kaikissa näissä muissa
herroissa.

Ja hän osoitti päällikköjä, jotka jotenkin kärsimättöminä odottivat

nuoren markiisin myöntymistä heidän pyyntöihinsä. Kaikki pitivät
kädessä auki käärittyä paperia, jossa edellisten sotien rojalistiset
kenraalit kaiketi olivat todenneet heidän ansionsa, ja kaikki alkoivat
napista. Keskellä heitä abotti Gudin, kreivi de Bouvan ja parooni du
Guénic neuvottelivat, miten auttaisivat markiisia epäämään niin
liioiteltuja vaatimuksia, sillä heidän mielestään nuoren johtajan
asema oli hyvin kiusallinen.

Äkkiä markiisi kiinnitti ivasta säihkyvät silmänsä koolla olevaan

seuraan ja sanoi kirkkaalla äänellä:

— Hyvät herrat, en tiedä, onko kuninkaan minulle myöntämä valta

tarpeeksi laaja, jotta voisin tyydyttää vaatimuksenne. Hän ei kenties
ole aavistanut niin suurta intoa ja uskollisuutta. Mutta saatte itse
päättää, mikä on velvollisuuteni, ja kenties voin sen täyttää.

Hän poistui huoneesta ja palasi seuraavassa tuokiossa pitäen

kädessään auki käärittyä paperia, joka oli varustettu kuninkaan
sinetillä ja nimikirjoituksella.

— Tässä on se avoin käskykirje, jonka nojalla te olette velvolliset

minua tottelemaan. Se oikeuttaa minut hallitsemaan Bretagnen,
Normandian, Mainen ja Anjoun maakuntia kuninkaan nimessä sekä
antamaan tunnustusta niille upseereille, jotka ovat kunnostautuneet
hänen armeijoissaan.

Tyytyväisyyden kohina kuului koolla olevasta seurasta. Chouanit

lähestyivät markiisia, muodostaen kunnioittavan piirin hänen
ympärilleen. Kaikki katseet tähystivät kuninkaan nimikirjoitusta.
Nuori johtaja, joka seisoi suorana kamiinin edessä, heitti tuon kirjeen
tuleen, missä se silmänräpäyksessä paloi tuhaksi.

— Minä en enää tahdo johtaa muita miehiä kuin sellaisia, jotka

todella kunnioittavat kuningasta kuninkaana, eivätkä katso häntä
saaliiksi, joka on raadeltava. Te olette vapaat, hyvät herrat,
hylkäämään minut…
 Rouva du Gua, abotti Gudin, majori Brigaut, ritari du Vissard,
parooni du Guénic ja kreivi de Bouvan kaiuttivat innostuksissaan
huudon: "Eläköön kuningas!" Ja vaikka muut päälliköt hetken aikaa
epäröivät toistamasta tuota huutoa, heltyivät he kuitenkin pian
markiisin jalosta teosta, pyytäen häntä unhoittamaan mitä oli
tapahtunut, vakuuttaen että hän ilman kuninkaan valtuuskirjettäkin
aina oli oleva heidän johtajansa.

— Nyt tanssimaan, — huusi kreivi de Bouvan, — tapahtukoon

sitten mitä tahansa. Muuten, hyvät ystävät, on parempi kääntyä
suoraan Jumalan kuin hänen pyhimystensä puoleen. Tapelkaamme
ensin, sittenhän saamme nähdä.

— Se on totta, kaikella kunnioituksella teitä kohtaan, herra

parooni, — sanoi Brigaut puoliääneen rehelliselle du Guénic'ille, —
en totisesti koskaan ole nähnyt, että jo aamulla vaaditaan saman
päivän työpalkkaa.

Seura hajaantui saleihin, joihin jo muutamia vieraita oli

kokoontunut. Turhaan koetti markiisi karkoittaa sitä synkkää ilmettä,
jonka tiesi painuneen kasvoihinsa. Päälliköt huomasivat helposti,
kuinka ikävän vaikutuksen tuo kohtaus oli tehnyt mieheen, jonka
uskollisuuteen kuninkaan asialle vielä yhtyi nuoruuden kauniita
harhaluuloja, ja he häpesivät käytöstään.

*****

Huumaava ilo valtasi tämän seuran, jonka muodostivat mitä

innokkaimmat kuningasmielisen puolueen henkilöt, sillä nämä eivät
olleet kukistamattoman maaseudun sydämessä koskaan oikein
voineet arvostella vallankumousta, joten he pitivät mitä
epävarmimpia toiveita todellisuutena. Montauranin alottamat rohkeat
sotatoimet, hänen nimensä, hänen omaisuutensa, hänen kykynsä,
kiihoittivat mielissä rohkeutta ja synnyttivät tuon poliittisen
huumaustilan, joka on vaarallisin kaikista, se kun vaimenee
ainoastaan veritulvista, jotka melkein aina vuodatetaan turhaan.

Kaikkien läsnäolijoiden mielestä vallankumous ei ollut muuta kuin

ohimenevä häiriötila Ranskan kuningaskunnassa, missä siitä ei
mikään näyttänyt muuttuneelta. Tämä maaseutu kuului muka yhä
vielä Bourbonien hallitsijasuvulle. Kuningasmieliset muka hallitsivat
täällä yhtä täydellisesti kuin neljä vuotta aikaisemmin, jolloin Hoche
muka rauhan asemesta saavutti ainoastaan aselevon. Aateliset
kohtelivat siis vallankumouksellisia hyvin ylenkatseellisesti; heidän
mielestään Bonaparte oli vaan toinen Marceau, joka oli edeltäjäänsä
onnellisempi.

Naiset valmistautuivat sentähden tanssimaan hillittömän iloisesti.

Muutamat päälliköistä, jotka olivat taistelleet sinisien kanssa,
tunsivat yksin silloisen jännittävän käännekauden vakavuuden ja
tiesivät, että jos puhuisivat ensimäisestä konsulista ja hänen
mahtavuudestaan kansalaisille, jotka olivat jälellä ajastaan, eivät
nämä heitä ymmärtäisi. Sentakia he punnitsivat asiaa jutellen
keskenään ja katsellen välinpitämättömästi noita naisia, jotka
kostivat heille arvostellen heitä mitä ankarimmin. Rouva du Gua,
joka näytti esiintyvän kemujen emäntänä, koetti karkoittaa
tanssijattarien kärsimättömyyttä lausumalla heille kullekin järjestänsä
tavanmukaisia imartelevia kohteliaisuuksia.

Jo kuultiin soittimien räikeät äänet, kun niitä viritettiin, ja silloin

rouva du Gua huomasi markiisin, jonka ilme yhä vielä oli surullinen,
ja riensi hänen luokseen.
 — Toivottavasti ei tuo kohtaus, joka teillä oli noiden tomppelien
kanssa, ole syynä alakuloisuuteenne? — hän sanoi.

Hän ei saanut vastausta. Markiisi oli vaipunut haaveisiin ja muisteli

niitä perusteita, joihin viitaten Marie ennustajattaren äänellä juuri
keskellä näitä samoja päällikköjä Vivetièressä oli kehoittanut häntä
luopumaan kuningasten taistelusta kansoja vastaan. Mutta tällä
nuorella miehellä oli liiaksi ylevä sielu, liiaksi ylpeyttä ja ehkä
vakaumusta hylätäkseen alkamansa työn, ja sinä hetkenä hän päätti
rohkeasti jatkaa sitä, huolimatta esteistä. Hän nosti ylpeänä päänsä
ja kuuli nyt, mitä rouva du Gua lausui:

— Te olette epäilemättä ajatuksinenne Fougères'ssa! — sanoi

rouva du Gua, äänessä katkeruutta, joka johtui hänen
epäonnistuneesta yrityksestään saattaa markiisi iloiselle tuulelle. —
Oh, markiisi, antaisin vereni, jos voisin hankkia teille tuon naisen ja
saattaa teidät onnelliseksi hänen kanssaan.

— Miksi siis niin taitavasti tähdäten koetitte ampua hänet

kuoliaaksi?

— Sentähden, että tahtoisin nähdä hänet joko kuolleena tai teidän

sylissänne. Niin, hyvä herra, rakastin markiisi de Montaurania niin
kauan kuin saatoin pitää häntä sankarina. Nyt en tunne häntä
kohtaan muuta kuin surumielistä ystävyyttä, kun näen, että ilonaisen
häälyvä sydän eksyttää hänet kunnian tieltä.

— Mitä tulee rakkauteen, — virkkoi markiisi ylenkatseellisesti, —

arvostelette minua väärin. Jos rakastaisin tuota naista, himoitsisin
häntä vähemmin… ja ilman teidän huomautustanne en enää häntä
ajattelisi.
 — Tuossa hän on! — huudahti äkkiä rouva du Gua.

Markiisi käänsi päänsä tavattoman kiireisesti, ja tämä koski

kipeästi tuohon nais-parkaan. Mutta kynttilöiden levittämässä
kirkkaassa valossa rouva du Gua näki pienimmänkin muutoksen sen
miehen kasvoissa, jota hän niin raivokkaasti rakasti, ja luuli
huomaavansa niissä palavaa intohimoa, kun markiisi käänsi päänsä
häntä kohti, hymyillen tälle naisviekkaudelle.

— Mille te nauratte? — kysyi kreivi de Bouvan.

— Puhkeavalle saippuakuplalle! — vastasi rouva du Gua hilpeänä.

— Markiisi ihmettelee tänään — jos saa luottaa hänen sanoihinsa —
että hetkeäkään on voinut tuntea sydämensä sykkivän rakkaudesta
tuohon naikkoseen, joka kehui muka olevansa neiti de Verneuil.
Tiedättehän?

— Tuohon naikkoseen?… — virkkoi kreivi moittiva sävy äänessä. —

Rouvaseni, minun, joka olen tämän onnettomuuden alku ja juuri, on
velvollisuus hyvittää se, ja annan teille kunniasanani siitä, että tuo
nainen todella on herttua de Verneuilin tytär.

— Herra kreivi, — sanoi markiisi värähtelevällä äänellä — kumpaa

kunniasanaanne uskon, Vivetièressä vaiko täällä Saint-Jamesissa
antamaanne?

Samassa kaikuva ääni kuulutti neiti de Verneuilin tulon. Kreivi

riensi ovelle ja tarjosi käsivartensa tuntemattomalle kaunottarelle,
osoittaen mitä syvintä kunnioitusta. Sitten hän vei hänet salin poikki,
vieraiden heitä uteliaasti katsellessa, esitti hänet markiisille ja rouva
du Gualle ja sanoi hämmästyneelle johtajalle:
 — Pitää uskoa ainoastaan tämänpäiväistä sanaani.

Rouva du Gua kalpeni, nähdessään tämän onnettomuutta

ennustavan nuoren naisen, joka jäi hetkeksi seisomaan, luoden
ylpeitä katseita tähän seuraan, josta haki Vivetièren linnan
pöytävieraita. Hän odotti kilpailijattarensa väkinäistä tervehdystä, ei
katsonut markiisiin, vaan antoi kreivin viedä hänet kunniasijalle
rouva du Guan viereen, jolle suosiollisesti hiukan nyökäytti päätään.
Rouva du Gua seurasi viekasta naisvaistoaan siinä, ettei näyttänyt
närkästystään, vaan hymyili ystävällisesti. Neiti de Verneuilin
omituinen puku ja harvinainen kauneus nostivat hetkeksi ihailun
muminan koolla olevassa seurassa. Kun markiisi ja rouva du Gua
käänsivät katseensa Vivetièren vieraisiin, huomasivat he, että heidän
ilmeensä kuvastivat vilpitöntä kunnioitusta, ja että jokainen näytti
yrittävän jälleen saavuttaa loukatun parisittaren suosion. Molemmat
toisiaan vihaavat naiset olivat nyt vastatusten.

— Mutta tämähän on sulaa taikaa, armollinen neiti! Eipä kukaan

muu kuin te voi näin yllättää ihmisiä. Kuinka olette voinut tulla vallan
yksin? — virkkoi rouva du Gua.

— Vallan yksin, — toisti neiti de Verneuil. — Siis ei teidän tänä

iltana tarvitse ampua kuoliaaksi ketään muuta kuin minut, armollinen
rouva.

— Suokaa minulle anteeksi, — jatkoi rouva du Gua. — En voi

sanoin ilmaista, kuinka iloitsen teidän jälleennäkemisestänne. Olen
todella tuntenut omantunnontuskia teille tekemästäni vääryydestä,
ja olen toivonut tilaisuutta sitä hyvittääkseni.

— Mitä tulee teidän minulle tekemäänne vääryyteen, annan sen

teille kernaasti anteeksi, mutta minulla on omallatunnollani niiden
sinisten kuolema, jotka te salakavalasti murhautitte. Saattaisin
kenties vielä valittaa kirjevaihtonne jyrkkyyttä… mutta annan teille
anteeksi kaiken minulle tekemänne palveluksen tähden.

Rouva du Gua joutui aivan suunniltaan tuntiessaan

kilpailijattarensa painavan kättänsä, kun tämä vielä lisäksi hymyili
hänelle ärsyttävän ystävällisesti. Markiisi oli pysynyt
liikkumattomana, mutta nyt hän tarttui rajusti kreivin käsivarteen.

— Te olette halpamaisesti pettänyt minut, — hän sanoi hänelle, —

ja olette pannut kunnianikin epäilyttävästi alttiiksi. Mutta minä en ole
mikään lapsellinen houkkio, minun täytyy riistää teiltä henki, tai
teidän minulta.

— Markiisi, — vastasi kreivi ylpeänä, — olen valmis antamaan

teille kaikki ne selitykset, joita haluatte.

Ja he menivät viereiseen huoneeseen. Nekin henkilöt, jotka

vähemmin olivat perehtyneet tämän kohtauksen salaisiin syihin,
alkoivat oivaltaa sen jännittäväisyyttä, niin että viulujen alkaessa
soittaa tanssimusiikkia ei kukaan liikkunut paikaltaan.

— Arvoisa neiti, minkä niin tärkeän palveluksen olen siis teille

tehnyt ansaitakseni…? — kysyi rouva du Gua purren huuliaan
raivoissaan.

— Olettehan paljastanut minulle markiisi de Montauranin oikean

luonteen. Kuinka välinpitämättömänä tuo mies antoi minun syöksyä
kuolemaan!… Suon hänet kernaasti teille.

— Mitä siis olette tullut etsimään täältä? — kysyi rouva du Gua

viekkaasti.
 — Sitä kunnioitusta ja arvoa, jonka te, hyvä rouva, riistitte minulta
Vivetièressä. Mitä muuhun tulee, voitte täydelleen rauhoittautua. Jos
markiisi taas kääntäisi huomionsa minuun, tulee teidän tietää, ettei
tuollainen palaaminen koskaan merkitse rakkautta.

Rouva du Gua tarttui silloin neiti de Verneuilin käteen tuollaisella

herttaisella kohteliaisuudella, jota naiset kernaasti osoittavat
toisilleen, varsinkin miesten läsnäollessa.

— Olenpa, lapsukaiseni, todella hyvin iloinen, nähdessäni, että

olette noin järkevä. Vaikka teille tekemäni palvelus aluksi olikin
vähän kovakätinen ja ankara, on se ainakin täydelleen tehoisa, —
hän virkkoi painaen tuon toisen kättä, samalla kuitenkin tuntien
halua raadella sen rikki, kun sormensa ilmaisivat hänelle tuon käden
sametinpehmeän hienouden. — Kuulkaahan, tunnen hyvin Garsin
luonteen, — hän jatkoi viekkaasti hymyillen, — no niin, hän olisi
pettänyt teidät, hän ei tahdo eikä voi naida ketään.

— Vai niin!

— Juuri niin, neiti; hän on suostunut vaaralliseen tehtäväänsä

ainoastaan ansaitakseen neiti d'Uxelles'n käden, avioliitto, jota
Hänen Majesteettinsa on luvannut kaikin tavoin tukea.

— Vai niin, vai niin!…

Neiti de Verneuil ei lisännyt sanaakaan tähän ivalliseen

huudahdukseen. Nuori ja kaunis ritari du Vissard, joka hehkui
halusta saada anteeksi sen merkin, jonka hän oli Vivetièressä
antanut häpäisemiseen, lähestyi neiti de Verneuiliä, pyysi häntä
kunnioittaen tanssimaan, ja parisitar ojensi hänelle kätensä ja riensi
ottamaan osaa katrilliin, jossa rouva du Guakin tanssi mukana.
Näiden muiden naisten puvut muistuttivat maanpakoon karkoitetun
hovin muoteja, jonka mukaista oli puuteroida tai kähertää hiukset, ja
ne näyttivät naurettavilta, kun niitä vertasi samalla komeaan,
hienoon ja yksinkertaiseen pukuun, jonka käyttämiseen neiti de
Verneuilillä muodin nojalla oli oikeus, vaikka naiset puheissaan sitä
tuomitsivat, mutta itsekseen kadehtivat. Miehet taas eivät ollenkaan
tarpeeksi voineet ihailla näin luontevasti kammattuja ja koristettuja
hiuksia ja pukua, jonka viehätys piili sen muotojen
sopusuhtaisuudessa.

Nyt palasivat markiisi ja kreivi tanssisaliin ja osuivat neiti de

Verneuilin taakse, joka ei kääntynyt. Ellei vastapäätä häntä oleva
peili olisi hänelle ilmoittanut markiisin läsnäoloa, olisi hän sitä
aavistanut rouva du Guan elkeistä, joka osasi huonosti kätkeä
näennäisesti välinpitämättömällä ilmeellä sitä kärsimättömyyttä, joka
hermostutti häntä hänen odottaessaan ennemmin tai myöhemmin
näiden kahden kilpailijattaren välillä puhkeavaa taistelua. Vaikka
markiisi keskusteli kreivin ja kahden muun henkilön kanssa, hän
kuitenkin kuuli niiden tanssivien naisten ja miesten puheet, jotka
tanssiasemien vaihtuessa hetkeksi tulivat seisomaan neiti de
Verneuilin ja hänen vierustoveriensa paikoille.

— Oh, hyvä Jumala, niin, armollinen rouva, tuo nainen on todella

tullut yksin, — sanoi muuan.

— Täytyypä olla hyvin rohkea, — sanoi nainen.

— Mutta jos minulla olisi tuollainen puku, luulisin olevani alasti, —

huomautti toinen nainen.

— No, eipä itse puku juuri ole säädyllinen, mutta tuo nainen on
niin kaunis, ja se sopii hänelle mainiosti!
 — Katsokaahan, minä oikein häpeän hänen täydellistä
tanssitaitoaan. Eikö hän teidän mielestänne ole kokonaan oopperan
balettitanssijattaren näköinen? — virkkoi tuo kateellinen nainen.

— Luuletteko hänen tulleen tänne tekemään sopimuksia

ensimäisen konsulin nimessä? — kysyi kolmas nainen.

— Eipä hän suinkaan tuo neitseellistä viattomuutta myötäjäisinä

pesään, — ilkkui tanssiva nainen.

Gars kääntyi äkkiä nähdäkseen sen naisen, joka oli lausunut tuon
ilkeän parjauksen, ja silloin rouva du Gua katsoi häneen, kasvoissa
ilme, joka selvästi sanoi: "Siinä näette, mitä tuosta naisesta
ajatellaan."

— Armollinen rouva, — sanoi kreivi nauraen neidin vihamieliselle

kilpailijattarelle, — toistaiseksi ainoastaan naiset ovat koettaneet
riistää häneltä hänen viattomuutensa.

Tämän huomautuksen johdosta markiisi antoi mielessään kreiville

anteeksi kaiken sen pahan, minkä hän oli matkaansaanut. Kun hän
sitten rohkeni luoda katseensa ihailemaansa naiseen, jonka suloa,
kuten yleensä muidenkin naisten, kynttilänvalo kohotti, neiti de
Verneuil käänsi hänelle selkänsä, palaten paikalleen, missä keskusteli
kavaljeerinsa kanssa, korottaen ääntään, niin että sen hyväilevimmät
sävelet saapuivat markiisin korvaan.

— Ensimäinen konsuli toimittaa luoksemme hyvin vaarallisia

lähettiläitä! — sanoi hänen kavaljeerinsa.

— Hyvä herra, tämä mainittiin minulle jo Vivetièressä, —

huomautti parisitar.
 — Teilläpä on yhtä hyvä muisti kuin kuninkaalla! — virkkoi
aatelismies, tyytymättömänä kömpelyyteensä.

— Voidakseen antaa anteeksi solvauksia täytyy sellaista muistaa,

— sanoi Marie vilkkaasti, päästäen hänet hymyillen hänen
noloudestaan.

— Koskeeko tämä armahdus meitä kaikkia? — kysyi markiisi.

Mutta Marie syöksyi lapsellisen hurmautuneena tanssipyörteeseen,

jättäen siihen markiisin tyrmistyneenä odottamaan vastausta.
Markiisi katseli parisitarta jäykän alakuloisella, parisitar huomasi sen
ja kallisti päänsä tuollaiseen kiemailevaan asentoon, joka toi esiin
kaulan sopusuhtaisen muodon, eikä unhoittanut ainoatakaan niistä
liikkeistä, jotka paljastivat hänen ruumiinsa harvinaista täydellisyyttä.
Marie veti puoleensa kuin toivo ja pakeni kuin muisto. Kun hänet
näki sellaisena, heräsi halu omistaa hänet mistä hinnasta tahansa.
Hän sen tiesi, ja tämä kauneutensa tietoisuus loi hänen kasvoihinsa
sanomatonta suloa. Markiisi tunsi sydämessään nousevan
rakkauden, raivon, mielettömyyden myrskyn; hän puristi rajusti
kreivin kättä ja poistui.

"Hän on siis poissa?" ajatteli neiti de Verneuil palattuaan

paikalleen.

Kreivi riensi viereiseen saliin ja viittasi salaa turvatilleen, kun toi

sieltä Garsin hänen luokseen.

"Hän on minun vallassani", ajatteli Marie, tutkien kuvastimesta

markiisia, jonka vielä kiihoittuneet kasvot säteilivät toivoa.
 Yhä vielä muka nyreissään hän vastaanotti nuoren päällikön, ja
sanaakaan sanomatta, mutta poistui hymyillen hänen luotaan; tuo
mies näytti hänestä kaikkia muita niin ylevämmältä, että hän ylpeili
siitä, että saattoi häntä kiduttaa. Hän tahtoi antaa hänen kalliisti
maksaa muutaman lempeän sanan, jotta hän täysin tajuaisi niiden
arvon, ja siinä hän seurasi sitä naisen vaistoa, jota he kaikki
enemmän tai vähemmän noudattavat. Kun katrilli oli lopussa, kaikki
Vivetièressä olleet aatelismiehet ympäröivät Marien, ja kukin rukoili
anteeksi erehdystään, lausuen imartelevia sanoja, jotka toisilta
onnistuivat paremmin, toisilta huonommin. Mutta se mies, jonka
parisitar olisi tahtonut nähdä polvillaan edessään, ei lähestynyt häntä
ympäröivää ryhmää.

"Hän luulee yhä vielä olevansa rakastettu", ajatteli Marie, "eikä

hän tahdo, että häntä sekoitetaan välinpitämättömiin ".

Hän kieltäytyi lähinnä seuraavasta tanssista. Sitten hän, aivan kuin

tämä juhla olisi annettu hänen kunniakseen, kulki tanssiryhmästä
toiseen, nojaten kreivi de Bouvanin käsivarteen, jolle suvaitsi
osoittaa herttaista tuttavallisuutta. Koko seura tiesi jo silloin
yksityiskohtia myöten Vivetièren seikkailun, kiitos rouva du Guan
huolenpidon, hän kun saattamalla neiti de Verneuilin ja markiisin
juorupuheiden esineeksi toivoi asettavansa lisäesteen heidän
sovinnollisille väleilleen. Näin olivat molemmat riitaantuneet
rakastavat tulleet yleisen huomion esineeksi. Montauran ei
uskaltanut lähestyä lemmittyään, sillä tietoisuus siitä, että oli
menetellyt väärin ja hänen jälleen elpyneen intohimonsa
raivokkaisuus saivat hänet näkemään neiti de Verneuilin
peloittavassa valossa. Nuori parisitar puolestaan salaa tähysteli
markiisin näennäisesti rauhallisia kasvoja, ollen katselevinaan
tanssivia pareja.
 — Täällä on hirveän kuuma, — hän sanoi seuralaiselleen. —
Huomaan, että markiisi de Montauranin otsa on vallan kostea hiestä.
Viekää minut toiselle puolelle, että voisin vapaasti hengittää… täällä
ihan tukehdun.

Ja päännyökkäyksellä hän osoitti kreiville viereistä salia, jossa istui

muutamia pelureita. Markiisi seurasi sinne lemmittyään, jonka sanat
oli arvannut huulten liikkeistä. Hän rohkeni toivoa, että Marie oli
poistunut muusta seurasta ainoastaan saadakseen tavata hänet, ja
olettaessaan tätä suosiota hän tunsi intohimonsa leimahtavan
entistään rajumpana; sillä hänen rakkautensa oli kiihtynyt siitä, että
hän viime päivinä oli pitänyt velvollisuutenaan sitä kaikin tavoin
tukehuttaa. Neiti de Verneuilistä oli hauska kiusata nuorta päällikköä;
hänen katseensa, joka kreiville oli niin lempeä, niin sametin pehmeä,
muuttui kuivaksi ja synkäksi, kun se sattumalta kohtasi markiisin
silmät. Montauran näytti tekevän kiusallisen ponnistuksen ja sanoi
kumealla äänellä:

— Ettekö siis anna minulle anteeksi?

— Rakkaus, — vastasi Marie kylmästi, — ei anna anteeksi mitään,

tai antaa anteeksi kaiken. Mutta, — hän lisäsi, huomatessaan hänen
ilosta säpsähtävän, — täytyy rakastaa…

Hän oli jälleen nojautunut kreivin käsivarteen ja oli vetäytynyt

jonkunmoiseen naisten huoneeseen, joka oli pelisalin vieressä.
Markiisi seurasi sinne Marieta.

— Tahdotteko kuulla minua? — hän huudahti.

— Näyttää siltä, herrani, kuin luulisitte, että minä olen tullut tänne
teidän tähtenne, enkä kunnioituksesta itseäni kohtaan. Jollette
lopeta tätä sietämätöntä takaa-ajoa, lähden täältä pois.

— No niin, — sanoi markiisi, jonka mieleen juolahti eräs viimeisen

Lotringin herttuan mielettömimpiä tekoja, — sallikaa minun puhua
ainoastaan niin kauan, kuin voin pitää kädessäni tätä hiiltä.

Hän kumartui alas tulisijan kohdalle, tarttui hehkuvaan hiileen ja

puristi sitä rajusti kouraansa. Neiti de Verneuil punastui, irroitti
nopeasti kätensä kreivin käsivarresta ja katsoi markiisiin
hämmästyneenä. Kreivi poistui hiljaa, jättäen molemmat rakastavat
kahden kesken. Näin mieletön teko oli järkyttänyt Marien sydämen,
sillä rakkaudessa ei ole mitään vakuuttavampaa kuin typerä teko,
joka samalla on rohkea.

— Te todistatte minulle täten, — hän sanoi koettaen saada hänet

heittämään pois hiilen, — että saattaisitte minut mitä julmimman
kidutuksen alaiseksi. Te menette äärimäisyyksiin kaikessa. Houkkion
vakuutuksien ja naisen parjauksen nojalla epäilitte, että se nainen,
joka oli pelastanut henkenne, olisi kyennyt teidät myymään!

— Se on totta, — hän sanoi, — että olen ollut teille julma; mutta

koettakaa te kuitenkin unhoittaa se, minä en sitä koskaan voi
unhoittaa. Kuulkaahan minua… Minut petettiin halpamaisesti, mutta
tuona onnettomana päivänä kasaantui niin paljo seikkoja, jotka
todistivat teitä vastaan…

— Ja nuo seikat riittivät tukahuttamaan rakkautenne?

Markiisi epäröi, mitä vastata. Neiti de Verneuil teki ylenkatsetta

osoittavan liikkeen ja nousi.

— Oi, Marie, nyt en enää tahdo uskoa, että te…

 — Mutta hellittäkää toki kädestänne tuo hehkuva hiili! Te olette
mieletön. Avatkaa kätenne, minä tahdon.

Markiisia huvitti heikosti vastustaa lemmittynsä lempeää

ponnistelua, pitkittääkseen sitä nautintoa, jonka hänelle tuotti hänen
pienten ja hyväilevien sormiensa puristus. Mutta Marien onnistui
viimein avata tuo käsi, jota olisi tahtonut suudella. Veri oli
sammuttanut hiilen.

— No sanokaapa, mitä tuo nyt on teitä hyödyttänyt? — Hän ratkoi

nenäliinastaan nöyhtää ja painoi sitä haavalle, joka muuten ei ollut
syvä, ja jonka markiisi heti peitti käsineellään.

Rouva du Gua saapui varpaillaan astuen viereiseen peilisaliin ja loi

salaa katseita molempiin rakastavaisiin, joiden huomion hän
taitavasti vältti kumartuen taaksepäin heidän vähänkin
liikahtaessaan. Mutta epäilemättä hänen oli vaikea heidän
liikkeistään ja ilmeistään päättää, mitä he puhuivat.

— Jos kaikki se, mitä minusta on teille sanottu, olisi totta, niin
myöntäkää, että tänä hetkenä olisin saanut täyden
kostontyydytyksen, — sanoi Marie niin pisteliäästi, että markiisi
kalpeni.

— Ja mikä tunne siis sai teidät tulemaan tänne?

— Mutta, ystäväni, te olette kovin lapsellinen. Luuletteko

rankaisematta voivanne ylenkatsoa sellaista naista kuin minä? —
Olen tullut tänne sekä teidän tähtenne että itseni tähden, — hän
virkkoi hetken vaiettuaan, painaen kättään rubiinikimppua vastaan,
joka komeili keskellä hänen poveaan, ja sitten näyttäen markiisille
tikariaan.
 "Mitähän kaikki tämä merkitsee?" ajatteli rouva du Gua.

— Mutta, — jatkoi Marie, — te rakastatte minua vielä… Ainakin

haluatte yhä vielä omistaa minut; ja äskeinen mieletön tekonne, —
hän lisäsi, tarttuen hänen käteensä, — on sen minulle todistanut.
Minä olen jälleen tullut siksi, miksi tahdoin tulla, ja poistun täältä
onnellisena. Se, joka meitä rakastaa, sille annetaan aina
synninpäästö. Mitä minuun tulee, minua rakastetaan, olen saanut
takaisin sen miehen kunnioituksen, joka minun silmissäni edustaa
koko maailmaa: nyt voin kuolla.

— Te siis vielä rakastatte minua? — sanoi markiisi.

— Olenko sanonut sellaista? — vastasi Marie ilkkuen, ilolla

seuraten sen kidutuksen kehitystä, jonka alaiseksi heti
saapumishetkestä alkaen oli pakoittanut markiisin. — Eikö minun
kenties ole täytynyt tehdä uhrauksia tullakseni tänne? Olen
pelastanut kreivi de Bouvanin kuolemasta, ja ollen kiitollisempi, hän
on korvaukseksi suojeluksestani tarjonnut minulle suojeluksensa,
omaisuutensa ja nimensä. Se ajatus ei koskaan ole johtunut teidän
mieleenne.

Markiisi, joka näistä sanoista joutui vallan suunniltaan, pidätti

rajuimman vihanpuuskauksen, mikä koskaan oli hänet vallannut, hän
kun luuli, että kreivi oli hänet pettänyt, eikä vastannut mitään.

— Kas vaan, te punnitsette asiaa? — virkkoi neiti de Verneuil

katkerasti hymyillen.

— Neiti, — vastasi nuori mies, — teidän epäilynne oikeuttaa minun

epäilyni.
 - Lähtekäämme täältä! — huudahti neiti de Verneuil,
huomatessaan oviaukosta vilahdukselta rouva du Guan hameen.

Neiti de Verneuil nousi. Mutta halu saattaa kilpailijattarensa

epätoivoon sai hänet viipymään.

— Tahdotteko siis syöstä minut manalaan? — kysyi markiisi,

tarttuen hänen käteensä ja puristaen sitä voimakkaasti.

— Ettekö te syössyt minua siihen viisi päivää sitten? Ja ettekö tänä

hetkenä pidä minua mitä julmimmassa epätietoisuudessa
rakkautenne vilpittömyyteen nähden?

— Mutta enhän tiedä, vaikka kostonhimossanne menisitte niin

pitkälle, että tahtoisitte anastaa koko elämäni, sitä häväistäksenne,
sensijaan että väijyisitte henkeäni!…

— Ah, te ette minua rakasta: te ajattelette itseänne, ettekä minua!

— hän huudahti raivokkaana, vuodattaen kyyneleitä.

— No niin, — sanoi markiisi ollen suunniltaan, — ota henkeni,

mutta kuivaa kyyneleesi!

— Oi, rakkaani, — huudahti Marie tukehtuneesta, — noita sanoja,

tuota äänenpainoa ja tuota katsetta olen odottanut, asettaakseni
sinun onnesi edelle omasta onnestani! — Mutta, — hän jatkoi, —
pyydän teiltä viimeistä todistetta kiintymyksestänne, jota sanotte niin
voimakkaaksi. En tahdo viipyä täällä hetkeäkään kauempaa, kuin
mikä on välttämätöntä tietääkseni, että te olette minun omani. En
joisi edes lasia vettä talossa, missä oleskelee nainen, joka kaksi
kertaa on yrittänyt surmata minut, joka kenties vielä hautoo jotain
petosta meitä kohtaan, ja joka tänä hetkenä salaa kuuntelee meitä,
— näin hän virkkoi, osoittaen markiisille rouva du Guan hameen
liikkuvaa poimua.

Sitten hän pyyhki kyyneleensä ja kumartui nuoren päällikön

korvan juureen, joka vavahti, tuntiessaan hänen hengityksensä
suloisen tuoksun.

— Valmistakaa kaikki matkaamme varten, — hän sanoi; —

saattakaa minut Fougères'en, vasta siellä saatte tietää, rakastanko
teitä! Toistamiseen uskon itseni teidän huostaanne. Voitteko te
toistamiseen uskoa itsenne minulle?

— Oi, Marie, te olette saattanut minut siihen tilaan, etten enää

ollenkaan tiedä, mitä teen. Teidän sananne, katseenne, sanalla
sanoen te itse huumaatte minut, ja olen valmis tyydyttämään
tahtonne.

— No hyvä, saattakaa minut hetkeksi ylen onnelliseksi! Antakaa

minun nauttia siitä ainoasta riemuvoitosta, jota olen toivonut.
Tahdon täydesti hengittää raitista ilmaa, keskellä sellaista elämää,
jota olen uneksinut, ja nauttia harhaluuloistani, ennenkuin ne
haihtuvat. Tulkaa, ja tanssikaa kanssani.

He palasivat yhdessä tanssisaliin, ja vaikka neiti de Verneuil tunsi

sydämensä ja ylpeytensä niin imarrelluiksi kuin nainen suinkin
saattaa toivoa, niin kuitenkin hänen silmiensä lempeyttä uhkuva
sulo, hänen huultensa hieno hymy, vilkkaan tanssin nopea tahti —
kaikki tämä verhosi hänen ajatustensa salaisuuden, samoin kuin meri
kätkee sen rikollisen salaisuuden, joka on sen syvyyteen upottanut
kuolleen ruumiin. Kuitenkin koolla oleva seura päästi ihailun sorinan,
kun hän valssin pyörteissä kieriskeli, nojaten rakastajansa
käsivarsiin, ja kun nämä molemmat, silmät lemmenkaihoisina, päät
Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.

More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge

connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.

Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and

personal growth every day!

testbankdeal.com