(eBook PDF) A First Course in Probability 10th

Edition pdf download

https://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-a-first-course-in-
probability-10th-edition/

Download more ebook from https://ebooksecure.com

We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit ebooksecure.com
to discover even more!

(eBook PDF) A First Course in Probability, Global

Edition 10th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-a-first-course-in-
probability-global-edition-10th-edition/

(eBook PDF) A First Course in Probability 9th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-a-first-course-in-
probability-9th-edition/

(eBook PDF) A First Course in Coding Theory

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-a-first-course-in-
coding-theory/

(eBook PDF) First Course in Statistics A 11th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-first-course-in-
statistics-a-11th-edition/
(eBook PDF) A First Course in Abstract Algebra 7th
Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-a-first-course-in-
abstract-algebra-7th-edition/

(eBook PDF) A First Course in Abstract Algebra 8th

Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-a-first-course-in-
abstract-algebra-8th-edition/

(eBook PDF) A First Course in Mathematical Modeling 4th

Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-a-first-course-in-
mathematical-modeling-4th-edition/

(eBook PDF) Business Statistics A First Course First

Canadian Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-business-statistics-a-
first-course-first-canadian-edition/

(eBook PDF) A First Course in Systems Biology, Second

Edition 2nd Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-a-first-course-in-
systems-biology-second-edition-2nd-edition/
 Common Discrete Distributions
• Bernoulli(p) X indicates whether a trial that results in a success with probability
p is a success or not.

P{X = 1} = p
P{X = 0} = 1 − p

E[X] = p, Var(X) = p(1 − p).

• Binomial(n, p) X represents the number of successes in n independent trials when
each trial is a success with probability p.
 
n i
P{X = i} = p (1 − p)n−i , i = 0, 1, . . . , n
i
E[X] = np, Var(X) = np(1 − p).
Note. Binomial(1, p) = Bernoulli(p).
• Geometric(p) X is the number of trials needed to obtain a success when each trial
is independently a success with probability p.

P(X = i) = p(1 − p)i−1 , i = 1, 2, . . . ,

1−p
E[X] = p1 , Var(X) = p2
.
• Negative Binomial(r, p) X is the number of trials needed to obtain a total of r
successes when each trial is independently a success with probability p.
 
i − 1 r
P(X = i) = p (1 − p)i−r , i = r, r + 1, r + 2, . . .
r − 1

E[X] = pr , Var(X) = r 1−pp2

.
Notes.
1. Negative Binomial(1, p) = Geometric(p).
2. Sum of r independent Geometric(p) random variables is Negative Binomial(r, p).
• Poisson(λ) X is used to model the number of events that occur over a set interval
when these events are either independent or weakly dependent and each has a
small probability of occurrence.

P{X = i} = e−λ λi /i! , i = 0, 1, 2, . . .

E[X] = λ, Var(X) = λ.
Notes.
1. A Poisson random variable X with parameter λ = np provides a good approxi-
mation to a Binomial(n, p) random variable when n is large and p is small.
2. If events are occurring one at a time in a random manner for which (a) the
number of events that occur in disjoint time intervals is independent and (b) the
probability of an event occurring in any small time interval is approximately λ
times the length of the interval, then the number of events in an interval of length
t will be a Poisson(λt) random variable.
• Hypergeometric(m, N − m, n) X is the number of white balls in a random sample
of n balls chosen without replacement from an urn of N balls of which m are white.
mN−m
i n−i
P{X = i} = N  , i = 0, 1, 2, . . .
n
 Preface xi

Additional properties of the expected value are considered in Chapter 7. Many

examples illustrating the usefulness of the result that the expected value of a sum
of random variables is equal to the sum of their expected values are presented.
Sections on conditional expectation, including its use in prediction, and on moment-
generating functions are contained in this chapter. In addition, the final section intro-
duces the multivariate normal distribution and presents a simple proof concerning
the joint distribution of the sample mean and sample variance of a sample from a
normal distribution.
Chapter 8 presents the major theoretical results of probability theory. In par-
ticular, we prove the strong law of large numbers and the central limit theorem.
Our proof of the strong law is a relatively simple one that assumes that the random
variables have a finite fourth moment, and our proof of the central limit theorem
assumes Levy’s continuity theorem. This chapter also presents such probability
inequalities as Markov’s inequality, Chebyshev’s inequality, and Chernoff bounds.
The final section of Chapter 8 gives a bound on the error involved when a probability
concerning a sum of independent Bernoulli random variables is approximated by the
corresponding probability of a Poisson random variable having the same expected
value.
Chapter 9 presents some additional topics, such as Markov chains, the Poisson
process, and an introduction to information and coding theory, and Chapter 10 con-
siders simulation.
As in the previous edition, three sets of exercises are given at the end of each
chapter. They are designated as Problems, Theoretical Exercises, and Self-Test Prob-
lems and Exercises. This last set of exercises, for which complete solutions appear in
Solutions to Self-Test Problems and Exercises, is designed to help students test their
comprehension and study for exams.

Changes for the Tenth Edition

The tenth edition continues the evolution and fine tuning of the text. Aside from a
multitude of small changes made to increase the clarity of the text, the new edition
includes many new and updated problems, exercises, and text material chosen both
for inherent interest and for their use in building student intuition about probability.
Illustrative of these goals are Examples 4n of Chapter 3, which deals with comput-
ing NCAA basketball tournament win probabilities, and Example 5b of Chapter 4,
which introduces the friendship paradox. There is also new material on the Pareto
distribution (introduced in Section 5.6.5), on Poisson limit results (in Section 8.5),
and on the Lorenz curve (in Section 8.7).

Acknowledgments
I would like to thank the following people who have graciously taken the time to
contact me with comments for improving the text: Amir Ardestani, Polytechnic
University of Teheran; Joe Blitzstein, Harvard University; Peter Nuesch, Univer-
sity of Lausaunne; Joseph Mitchell, SUNY, Stony Brook; Alan Chambless, actuary;
Robert Kriner; Israel David, Ben-Gurion University; T. Lim, George Mason Univer-
sity; Wei Chen, Rutgers; D. Monrad, University of Illinois; W. Rosenberger, George
Mason University; E. Ionides, University of Michigan; J. Corvino, Lafayette College;
xii Preface

T. Seppalainen, University of Wisconsin; Jack Goldberg; University of Michigan;

Sunil Dhar, New Jersey Institute of Technology; Vladislav Kargin, Stanford Univer-
sity; Marlene Miller; Ahmad Parsian; and Fritz Scholz, University of Washington.
I would also like to especially thank the reviewers of the ninth and tenth edi-
tions: Richard Laugesen, University of Illinois; Stacey Hancock, Clark University;
Stefan Heinz, University of Wyoming; and Brian Thelen, University of Michigan;
Mark Ward, Purdue University. I would like to thank the accuracy checker, Stacey
Hancock (Montana State University), for her careful review.
Finally, I would like to thank the following reviewers for their many helpful
comments. Reviewers of the tenth edition are marked with an asterisk.

K. B. Athreya, Iowa State University

Edward Ionides, University of Michigan
Richard Bass, University of Connecticut
Anastasia Ivanova, University of North
Robert Bauer, University of Illinois at
Carolina
Urbana-Champaign
Hamid Jafarkhani, University of California,
Phillip Beckwith, Michigan Tech
Irvine
Arthur Benjamin, Harvey Mudd College
Chuanshu Ji, University of North Carolina,
Geoffrey Berresford, Long Island University
Chapel Hill
Baidurya Bhattacharya, University of Delaware
Robert Keener, University of Michigan
Howard Bird, St. Cloud State University
*Richard Laugesen, University of Illinois
Shahar Boneh, Metropolitan State College of
Fred Leysieffer, Florida State University
Denver
Thomas Liggett, University of California, Los
Jean Cadet, State University of New York at Stony
Angeles
Brook
Helmut Mayer, University of Georgia
Steven Chiappari, Santa Clara University
Bill McCormick, University of Georgia
Nicolas Christou, University of California, Los
Ian McKeague, Florida State University
Angeles
R. Miller, Stanford University
James Clay, University of Arizona at Tucson
Ditlev Monrad, University of Illinois
Francis Conlan, University of Santa Clara
Robb J. Muirhead, University of Michigan
Justin Corvino, Lafayette College
Joe Naus, Rutgers University
Jay DeVore, California Polytechnic University, San
Nhu Nguyen, New Mexico State University
Luis Obispo
Ellen O’Brien, George Mason University
Scott Emerson, University of Washington
N. U. Prabhu, Cornell University
Thomas R. Fischer, Texas A & M University
Kathryn Prewitt, Arizona State University
Anant Godbole, Michigan Technical
Jim Propp, University of Wisconsin
University
William F. Rosenberger, George Mason University
Zakkula Govindarajulu, University of Kentucky
Myra Samuels, Purdue University
Richard Groeneveld, Iowa State University
I. R. Savage, Yale University
*Stacey Hancock, Clark University
Art Schwartz, University of Michigan at Ann Arbor
Mike Hardy, Massachusetts Institute of
Therese Shelton, Southwestern University
Technology
Malcolm Sherman, State University of New York at
Bernard Harris, University of Wisconsin
Albany
Larry Harris, University of Kentucky
Murad Taqqu, Boston University
David Heath, Cornell University
*Brian Thelen, University of Michigan
*Stefan Heinz, University of Wyoming
Eli Upfal, Brown University
Stephen Herschkorn, Rutgers University
Ed Wheeler, University of Tennessee
Julia L. Higle, University of Arizona
Allen Webster, Bradley University
Mark Huber, Duke University
S. R.
[email protected]
 Chapter

1
COMBINATORIAL ANALYSIS

Contents
1.1 Introduction 1.5 Multinomial Coefficients
1.2 The Basic Principle of Counting 1.6 The Number of Integer Solutions of
1.3 Permutations Equations
1.4 Combinations

1.1 Introduction
Here is a typical problem of interest involving probability: A communication system
is to consist of n seemingly identical antennas that are to be lined up in a linear order.
The resulting system will then be able to receive all incoming signals—and will be
called functional—as long as no two consecutive antennas are defective. If it turns
out that exactly m of the n antennas are defective, what is the probability that the
resulting system will be functional? For instance, in the special case where n = 4 and
m = 2, there are 6 possible system configurations, namely,
0 1 1 0
0 1 0 1
1 0 1 0
0 0 1 1
1 0 0 1
1 1 0 0
where 1 means that the antenna is working and 0 that it is defective. Because the
resulting system will be functional in the first 3 arrangements and not functional in
the remaining 3, it seems reasonable to take 36 = 12 as the desired probability. In
the case of general n and m, we could compute the probability that the system is
functional in a similar fashion. That is, we could count the number of configurations
that result in the system’s being functional and then divide by the total number of all
possible configurations.
From the preceding discussion, we see that it would be useful to have an effec-
tive method for counting the number of ways that things can occur. In fact, many
problems in probability theory can be solved simply by counting the number of dif-
ferent ways that a certain event can occur. The mathematical theory of counting is
formally known as combinatorial analysis.

1
2 Chapter 1 Combinatorial Analysis

1.2 The Basic Principle of Counting

The basic principle of counting will be fundamental to all our work. Loosely put, it
states that if one experiment can result in any of m possible outcomes and if another
experiment can result in any of n possible outcomes, then there are mn possible
outcomes of the two experiments.

The basic principle of counting

Suppose that two experiments are to be performed. Then if experiment 1 can
result in any one of m possible outcomes and if, for each outcome of experiment
1, there are n possible outcomes of experiment 2, then together there are mn
possible outcomes of the two experiments.

Proof of the Basic Principle: The basic principle may be proven by enumerating all
the possible outcomes of the two experiments; that is,

(1, 1), (1, 2), . . . , (1, n)

(2, 1), (2, 2), . . . , (2, n)

#
#
#
(m, 1), (m, 2), . . . , (m, n)

where we say that the outcome is (i, j) if experiment 1 results in its ith possible
outcome and experiment 2 then results in its jth possible outcome. Hence, the set of
possible outcomes consists of m rows, each containing n elements. This proves the
result.

Example A small community consists of 10 women, each of whom has 3 children. If one
2a woman and one of her children are to be chosen as mother and child of the year,
how many different choices are possible?
Solution By regarding the choice of the woman as the outcome of the first experi-
ment and the subsequent choice of one of her children as the outcome of the second
experiment, we see from the basic principle that there are 10 * 3 = 30 possible
choices. .

When there are more than two experiments to be performed, the basic principle
can be generalized.

The generalized basic principle of counting

If r experiments that are to be performed are such that the first one may result
in any of n1 possible outcomes; and if, for each of these n1 possible outcomes,
there are n2 possible outcomes of the second experiment; and if, for each of the
possible outcomes of the first two experiments, there are n3 possible outcomes
of the third experiment; and if . . . , then there is a total of n1 · n2 · · · nr possible
outcomes of the r experiments.
 A First Course in Probability 3

Example A college planning committee consists of 3 freshmen, 4 sophomores, 5 juniors, and 2

2b seniors. A subcommittee of 4, consisting of 1 person from each class, is to be chosen.
How many different subcommittees are possible?
Solution We may regard the choice of a subcommittee as the combined outcome of
the four separate experiments of choosing a single representative from each of the
classes. It then follows from the generalized version of the basic principle that there
are 3 * 4 * 5 * 2 = 120 possible subcommittees. .

Example How many different 7-place license plates are possible if the first 3 places are to be
2c occupied by letters and the final 4 by numbers?
Solution By the generalized version of the basic principle, the answer is 26 · 26 ·
26 · 10 · 10 · 10 · 10 = 175,760,000. .

Example How many functions defined on n points are possible if each functional value is
2d either 0 or 1?
Solution Let the points be 1, 2, . . . , n. Since f (i) must be either 0 or 1 for each i =
1, 2, . . . , n, it follows that there are 2n possible functions. .

Example In Example 2c, how many license plates would be possible if repetition among letters
2e or numbers were prohibited?
Solution In this case, there would be 26 · 25 · 24 · 10 · 9 · 8 · 7 = 78,624,000
possible license plates. .

1.3 Permutations
How many different ordered arrangements of the letters a, b, and c are possible?
By direct enumeration we see that there are 6, namely, abc, acb, bac, bca, cab,
and cba. Each arrangement is known as a permutation. Thus, there are 6 possible
permutations of a set of 3 objects. This result could also have been obtained
from the basic principle, since the first object in the permutation can be any of
the 3, the second object in the permutation can then be chosen from any of the
remaining 2, and the third object in the permutation is then the remaining 1.
Thus, there are 3 · 2 · 1 = 6 possible permutations.

Suppose now that we have n objects. Reasoning similar to that we have just used
for the 3 letters then shows that there are

n(n − 1)(n − 2) · · · 3 · 2 · 1 = n!

different permutations of the n objects.

Whereas n! (read as “n factorial”) is defined to equal 1 · 2 · · · n when n is a

positive integer, it is convenient to define 0! to equal 1.

Example How many different batting orders are possible for a baseball team consisting of 9
3a players?
Solution There are 9! = 362,880 possible batting orders. .
4 Chapter 1 Combinatorial Analysis

Example A class in probability theory consists of 6 men and 4 women. An examination is

3b given, and the students are ranked according to their performance. Assume that no
two students obtain the same score.
(a) How many different rankings are possible?
(b) If the men are ranked just among themselves and the women just among them-
selves, how many different rankings are possible?
Solution (a) Because each ranking corresponds to a particular ordered arrangement
of the 10 people, the answer to this part is 10! = 3,628,800.
(b) Since there are 6! possible rankings of the men among themselves and 4!
possible rankings of the women among themselves, it follows from the basic principle
that there are (6!)(4!) = (720)(24) = 17,280 possible rankings in this case. .

Example Ms. Jones has 10 books that she is going to put on her bookshelf. Of these, 4 are math-
3c ematics books, 3 are chemistry books, 2 are history books, and 1 is a language book.
Ms. Jones wants to arrange her books so that all the books dealing with the same
subject are together on the shelf. How many different arrangements are possible?
Solution There are 4! 3! 2! 1! arrangements such that the mathematics books are
first in line, then the chemistry books, then the history books, and then the language
book. Similarly, for each possible ordering of the subjects, there are 4! 3! 2! 1! pos-
sible arrangements. Hence, as there are 4! possible orderings of the subjects, the
desired answer is 4! 4! 3! 2! 1! = 6912. .
We shall now determine the number of permutations of a set of n objects when
certain of the objects are indistinguishable from one another. To set this situation
straight in our minds, consider the following example.
Example How many different letter arrangements can be formed from the letters PEPPER?
3d
Solution We first note that there are 6! permutations of the letters P1 E1 P2 P3 E2 R
when the 3P’s and the 2E’s are distinguished from one another. However, consider
any one of these permutations—for instance, P1 P2 E1 P3 E2 R. If we now permute the
P’s among themselves and the E’s among themselves, then the resultant arrangement
would still be of the form PPEPER. That is, all 3! 2! permutations

P1 P2 E1 P3 E2 R P1 P2 E2 P3 E1 R
P1 P3 E1 P2 E2 R P1 P3 E2 P2 E1 R
P2 P1 E1 P3 E2 R P2 P1 E2 P3 E1 R
P2 P3 E1 P1 E2 R P2 P3 E2 P1 E1 R
P3 P1 E1 P2 E2 R P3 P1 E2 P2 E1 R
P3 P2 E1 P1 E2 R P3 P2 E2 P1 E1 R

are of the form PPEPER. Hence, there are 6!/(3! 2!) = 60 possible letter arrange-
ments of the letters PEPPER. .

In general, the same reasoning as that used in Example 3d shows that there are
n!
n1 ! n2 ! · · · nr !
different permutations of n objects, of which n1 are alike, n2 are alike, . . . , nr are
alike.
 A First Course in Probability 5

Example A chess tournament has 10 competitors, of which 4 are Russian, 3 are from the
3e United States, 2 are from Great Britain, and 1 is from Brazil. If the tournament
result lists just the nationalities of the players in the order in which they placed, how
many outcomes are possible?
Solution There are
10!
= 12,600
4! 3! 2! 1!
possible outcomes. .

Example How many different signals, each consisting of 9 flags hung in a line, can be made
3f from a set of 4 white flags, 3 red flags, and 2 blue flags if all flags of the same color
are identical?
Solution There are
9!
= 1260
4! 3! 2!
different signals. .

1.4 Combinations
We are often interested in determining the number of different groups of r objects
that could be formed from a total of n objects. For instance, how many different
groups of 3 could be selected from the 5 items A, B, C, D, and E? To answer this
question, reason as follows: Since there are 5 ways to select the initial item, 4 ways to
then select the next item, and 3 ways to select the final item, there are thus 5 · 4 · 3
ways of selecting the group of 3 when the order in which the items are selected is
relevant. However, since every group of 3—say, the group consisting of items A, B,
and C—will be counted 6 times (that is, all of the permutations ABC, ACB, BAC,
BCA, CAB, and CBA will be counted when the order of selection is relevant), it
follows that the total number of groups that can be formed is
5 · 4 · 3
= 10
3 · 2 · 1
In general, as n(n − 1) · · · (n − r + 1) represents the number of different ways that
a group of r items could be selected from n items when the order of selection is
relevant, and as each group of r items will be counted r! times in this count, it follows
that the number of different groups of r items that could be formed from a set of n
items is
n(n − 1) · · · (n − r + 1) n!
=
r! (n − r)! r!

Notation and terminology

 
n
We define , for r … n, by
r
 
n n!
=
r (n − r)! r!
6 Chapter 1 Combinatorial Analysis

 
n
and say that (read as “n choose r”) represents the number of possible
r
combinations of n objects taken r at a time.

 
n
Thus, represents the number of different groups of size r that could be
r
selected from a setof nobjects when the order of selection is not considered relevant.
n
Equivalently, is the number of subsets of size r that can be chosen from
r
   
n n n!
a set of size n. Using that 0! = 1, note that = = = 1, which is
n 0 0!n!
consistent with the preceding interpretation because in a set of size n there is exactly
1 subset of size n (namely, the entire set), and exactly
  one subset of size 0 (namely
n
the empty set). A useful convention is to define equal to 0 when either r > n
r
or r < 0.

Example A committee of 3 is to be formed from a group of 20 people. How many different

4a committees are possible?
 
20 20 · 19 · 18
Solution There are = = 1140 possible committees. .
3 3 · 2 · 1
Example From a group of 5 women and 7 men, how many different committees consisting of
4b 2 women and 3 men can be formed? What if 2 of the men are feuding and refuse to
serve on the committee together?
   
5 7
Solution As there are possible groups of 2 women, and possible groups
2 3
   
5 7 5 · 4
of 3 men, it follows from the basic principle that there are = .
2 3 2 · 1
7 · 6 · 5
= 350 possible committees consisting of 2 women and 3 men.
3 · 2 · 1
Now
   suppose that 2 of 
the men refuse to serve together. Because a total of
2 5 7
= 5 out of the = 35 possible groups of 3 men contain both of
2 1 3
the feuding men, it follows that there are 35 − 5= 30 groups that do not contain
5
both of the feuding men. Because there are still = 10 ways to choose the 2
2
women, there are 30 · 10 = 300 possible committees in this case. .

Example Consider a set of n antennas of which m are defective and n − m are functional
4c and assume that all of the defectives and all of the functionals are considered indis-
tinguishable. How many linear orderings are there in which no two defectives are
consecutive?
Solution Imagine that the n − m functional antennas are lined up among them-
selves. Now, if no two defectives are to be consecutive, then the spaces between the
 A First Course in Probability 7

^1^1^1...^1^1^

1 5 functional

^ 5 place for at most one defective

Figure 1.1 No consecutive defectives.

functional antennas must each contain at most one defective antenna. That is, in the
n − m + 1 possible positions—represented in Figure 1.1 by carets—between the
n − m functional antennas,we must selectm of these in which to put the defective
n − m + 1
antennas. Hence, there are possible orderings in which there is at
m
least one functional antenna between any two defective ones. .

A useful combinatorial identity, known as Pascal’s identity, is

     
n n − 1 n − 1
= + 1 … r … n (4.1)
r r − 1 r

Equation (4.1) may be proved analytically or by the following combinatorial argu-

ment: Consider a group of n objects, and fix  attentionon some particular one of
n − 1
these objects—call it object 1. Now, there are groups of size r that con-
r − 1
tain object 1 (since each such group
 is formed
 by selecting r − 1 from the remaining
n − 1
n − 1 objects). Also, there are groups of size r that do not contain object
r
 
n
1. As there is a total of groups of size r, Equation (4.1) follows.
r
 
n
The values are often referred to as binomial coefficients because of their
r
prominence in the binomial theorem.

The binomial theorem

 

n
n
(x + y)n = xk yn−k (4.2)
k
k=0

We shall present two proofs of the binomial theorem. The first is a proof by
mathematical induction, and the second is a proof based on combinatorial consider-
ations.

Proof of the Binomial Theorem by Induction: When n = 1, Equation (4.2) reduces to

   
1 0 1 1
x + y= x y + x1 y0 = y + x
0 1
8 Chapter 1 Combinatorial Analysis

Assume Equation (4.2) for n − 1. Now,

(x + y)n = (x + y)(x + y)n−1

 

n−1
n − 1
= (x + y) xk yn−1−k
k
k=0
   
 n − 1
n−1 
n−1
n − 1
k+1 n−1−k
= x y + xk yn−k
k k
k=0 k=0

Letting i = k + 1 in the first sum and i = k in the second sum, we find that
   

n
n − 1 
n−1
n − 1
n i n−i
(x + y) = xy + xi yn−i
i − 1 i
i=1 i=0

n−1 
  n−1 
 
n − 1 i n−i n − 1 i n−i
= xy + xn + yn + xy
i − 1 i
i=1 i=1
⎡   ⎤

n−1
n − 1 n − 1
= xn + ⎣ + ⎦ xi yn−i + yn
i − 1 i
i=1
 

n−1
n
n
=x + xi yn−i + yn
i
i=1
 

n
n
= xi yn−i
i
i=0

where the next-to-last equality follows by Equation (4.1). By induction, the theorem
is now proved.

Combinatorial Proof of the Binomial Theorem: Consider the product

(x1 + y1 )(x2 + y2 ) · · · (xn + yn )

Its expansion consists of the sum of 2n terms, each term being the product of n fac-
tors. Furthermore, each of the 2n terms in the sum will contain as a factor either xi
or yi for each i = 1, 2, . . . , n. For example,

(x1 + y1 )(x2 + y2 ) = x1 x2 + x1 y2 + y1 x2 + y1 y2

Now, how many of the 2n terms in the sum will have k of the xi ’s and (n − k) of
the yi ’s as factors? As each term consisting of k of the xi ’s and (n − k) of the yi ’s
corresponds
  to a choice of a group of k from the n values x1 , x2 , . . . , xn , there are
n
such terms. Thus, letting xi = x, yi = y, i = 1, . . . , n, we see that
k
 
n
n
(x + y)n = xk yn−k
k
k=0
 A First Course in Probability 9

Example Expand (x + y)3 .

4d
Solution
       
3 3 0 3 3 1 2 3 2 1 3
(x + y) = x y + x y + x y + x3 y0
0 1 2 3
= y3 + 3xy2 + 3x2 y + x3 .

Example How many subsets are there of a set consisting of n elements?

4e  
n
Solution Since there are subsets of size k, the desired answer is
k
 

n
n
= (1 + 1)n = 2n
k
k=0

This result could also have been obtained by assigning either the number 0 or the
number 1 to each element in the set. To each assignment of numbers, there cor-
responds, in a one-to-one fashion, a subset, namely, that subset consisting of all
elements that were assigned the value 1. As there are 2n possible assignments, the
result follows.
Note that we have included the set consisting of 0 elements (that is, the null set)
as a subset of the original set. Hence, the number of subsets that contain at least 1
element is 2n − 1. .

1.5 Multinomial Coefficients

In this section, we consider the following problem: A set of n distinct items is to be
divided into r distinct groups of respective sizes n1 , n2 , . . . , nr , where ri=1 ni = n.
How many  different
 divisions are possible? To answer this question, we note that
n
there are possible choices for the first group; for each choice of the first group,
n1
 
n − n1
there are possible choices for the second group; for each choice of the
n2
 
n − n1 − n2
first two groups, there are possible choices for the third group; and
n3
so on. It then follows from the generalized version of the basic counting principle
that there are
    
n n − n1 n − n1 − n2 − · · · − nr−1
···
n1 n2 nr
n! (n − n1 )! (n − n1 − n2 − · · · − nr−1 )!
= ···
(n − n1 )! n1 ! (n − n1 − n2 )! n2 ! 0! nr !
n!
=
n1 ! n2 ! · · · nr !
possible divisions.
Another way to see this result is to consider the n values 1, 1, . . . , 1, 2, . . . , 2, . . . ,
r, . . . , r, where i appears ni times, for i = 1, . . . , r. Every permutation of these values
10 Chapter 1 Combinatorial Analysis

corresponds to a division of the n items into the r groups in the following manner:
Let the permutation i1 , i2 , . . . , in correspond to assigning item 1 to group i1 , item 2 to
group i2 , and so on. For instance, if n = 8 and if n1 = 4, n2 = 3, and n3 = 1, then
the permutation 1, 1, 2, 3, 2, 1, 2, 1 corresponds to assigning items 1, 2, 6, 8 to the first
group, items 3, 5, 7 to the second group, and item 4 to the third group. Because every
permutation yields a division of the items and every possible division results from
some permutation, it follows that the number of divisions of n items into r distinct
groups of sizes n1 , n2 , . . . , nr is the same as the number of permutations of n items
of which n1 are alike, and n2 are alike, . . ., and nr are alike, which was shown in
n!
Section 1.3 to equal .
n1 !n2 ! · · · nr !

Notation
 
n
If n1 + n2 + · · · + nr = n, we define by
n1 , n2 , . . . , nr
 
n n!
=
n1 , n2 , . . . , nr n1 ! n2 ! · · · nr !
 
n
Thus, represents the number of possible divisions of n distinct
n1 , n2 , . . . , nr
objects into r distinct groups of respective sizes n1 , n2 , . . . , nr .

Example A police department in a small city consists of 10 officers. If the department policy is
5a to have 5 of the officers patrolling the streets, 2 of the officers working full time at the
station, and 3 of the officers on reserve at the station, how many different divisions
of the 10 officers into the 3 groups are possible?
10!
Solution There are = 2520 possible divisions. .
5! 2! 3!

Example Ten children are to be divided into an A team and a B team of 5 each. The A team
5b will play in one league and the B team in another. How many different divisions are
possible?
10!
Solution There are = 252 possible divisions. .
5! 5!

Example In order to play a game of basketball, 10 children at a playground divide themselves

5c into two teams of 5 each. How many different divisions are possible?

Solution Note that this example is different from Example 5b because now the order
of the two teams is irrelevant. That is, there is no A or B team, but just a division
consisting of 2 groups of 5 each. Hence, the desired answer is
10!/(5! 5!)
= 126 .
2!
The proof of the following theorem, which generalizes the binomial theorem, is
left as an exercise.
 A First Course in Probability 11

The multinomial theorem

(x1 + x2 + · · · + xr )n =
 
 n n n
x1 1 x2 2 · · · xnr r
n1 , n2 , . . . , nr
(n1 , . . . , nr ) :
n1 + · · · + nr = n

That is, the sum is over all nonnegative integer-valued vectors (n1 , n2 , . . . , nr )
such that n1 + n2 + · · · + nr = n.

 
n
The numbers are known as multinomial coefficients.
n1 , n2 , . . . , nr

Example In the first round of a knockout tournament involving n = 2m players, the n players
5d are divided into n/2 pairs, with each of these pairs then playing a game. The losers
of the games are eliminated while the winners go on to the next round, where the
process is repeated until only a single player remains. Suppose we have a knockout
tournament of 8 players.
(a) How many possible outcomes are there for the initial round? (For instance,
one outcome is that 1 beats 2, 3 beats 4, 5 beats 6, and 7 beats 8.)
(b) How many outcomes of the tournament are possible, where an outcome gives
complete information for all rounds?

Solution One way to determine the number of possible outcomes for the initial
round is to first determine the number of possible pairings for that round. To do so,
note that the number of ways to divide the 8 players into a first pair, a second pair, a
 
8 8!
third pair, and a fourth pair is = 4 . Thus, the number of possible pair-
2, 2, 2, 2 2
8!
ings when there is no ordering of the 4 pairs is 4 . For each such pairing, there are
2 4!
2 possible choices from each pair as to the winner of that game, showing that there
8!24 8!
are 4 = possible results of round 1. [Another way to see this is to note that
2 4!   4!
8
there are possible choices of the 4 winners and, for each such choice, there are
4  
8 8!
4! ways to pair the 4 winners with the 4 losers, showing that there are 4! =
4 4!
possible results for the first round.]
4!
Similarly, for each result of round 1, there are possible outcomes of round 2,
2!
2!
and for each of the outcomes of the first two rounds, there are possible outcomes
1!
of round 3. Consequently, by the generalized basic principle of counting, there are
8! 4! 2!
= 8! possible outcomes of the tournament. Indeed, the same argument
4! 2! 1!
can be used to show that a knockout tournament of n = 2m players has n! possible
outcomes.
Knowing the preceding result, it is not difficult to come up with a more direct
argument by showing that there is a one-to-one correspondence between the set of
 12 Chapter 1 Combinatorial Analysis

possible tournament results and the set of permutations of 1, . . . , n. To obtain such

a correspondence, rank the players as follows for any tournament result: Give the
tournament winner rank 1, and give the final-round loser rank 2. For the two play-
ers who lost in the next-to-last round, give rank 3 to the one who lost to the player
ranked 1 and give rank 4 to the one who lost to the player ranked 2. For the four play-
ers who lost in the second-to-last round, give rank 5 to the one who lost to player
ranked 1, rank 6 to the one who lost to the player ranked 2, rank 7 to the one who
lost to the player ranked 3, and rank 8 to the one who lost to the player ranked 4.
Continuing on in this manner gives a rank to each player. (A more succinct descrip-
tion is to give the winner of the tournament rank 1 and let the rank of a player who
lost in a round having 2k matches be 2k plus the rank of the player who beat him, for
k = 0, . . . , m − 1.) In this manner, the result of the tournament can be represented
by a permutation i1 , i2 , . . . , in , where ij is the player who was given rank j. Because
different tournament results give rise to different permutations, and because there is
a tournament result for each permutation, it follows that there are the same number
of possible tournament results as there are permutations of 1, . . . , n. .

Example
5e   
2 2 2 0 0 2
(x1 + x2 + x3 ) = x1 x2 x3 + x01 x22 x03
2, 0, 0 0, 2, 0
   
2 0 0 2 2
+ x1 x2 x3 + x11 x12 x03
0, 0, 2 1, 1, 0
   
2 1 0 1 2
+ x1 x2 x3 + x01 x12 x13
1, 0, 1 0, 1, 1
= x21 + x22 + x23 + 2x1 x2 + 2x1 x3 + 2x2 x3 .

* 1.6 The Number of Integer Solutions of Equations

An individual has gone fishing at Lake Ticonderoga, which contains four types of
fish: lake trout, catfish, bass, and bluefish. If we take the result of the fishing trip to
be the numbers of each type of fish caught, let us determine the number of possible
outcomes when a total of 10 fish are caught. To do so, note that we can denote the
outcome of the fishing trip by the vector (x1 , x2 , x3 , x4 ) where x1 is the number of
trout that are caught, x2 is the number of catfish, x3 is the number of bass, and x4 is
the number of bluefish. Thus, the number of possible outcomes when a total of 10 fish
are caught is the number of nonnegative integer vectors (x1 , x2 , x3 , x4 ) that sum to 10.
More generally, if we supposed there were r types of fish and that a total of n
were caught, then the number of possible outcomes would be the number of non-
negative integer-valued vectors x1 , . . . , xr such that

x1 + x2 + . . . + xr = n (6.1)

To compute this number, let us start by considering the number of positive integer-
valued vectors x1 , . . . , xr that satisfy the preceding. To determine this number, sup-
pose that we have n consecutive zeroes lined up in a row:

0 0 0 ... 0 0
∗ Asterisks denote material that is optional.
 A First Course in Probability 13

0^0^0^...^0^0

n objects 0

Choose r 2 1 of the spaces ^.

Figure 1.2 Number of positive solutions.

Note that any selection of r − 1 of the n − 1 spaces between adjacent zeroes (see
Figure 1.2) corresponds to a positive solution of (6.1) by letting x1 be the number of
zeroes before the first chosen space, x2 be the number of zeroes between the first
and second chosen space, . . ., and xn being the number of zeroes following the last
chosen space.
For instance, if we have n = 8 and r = 3, then (with the choices represented by dots)
the choice
0.0 0 0 0.0 0 0

corresponds to the solution x1 = 1, x2 = 4, x3 = 3. As positive solutions of (6.1)

correspond, in a one-to-one fashion, to choices of r − 1 of the adjacent spaces, it
follows that the number of differerent positive solutions is equal to the number of
different selections of r − 1 of the n − 1 adjacent spaces. Consequently, we have
the following proposition.

 
n − 1
Proposition There are distinct positive integer-valued vectors (x1 , x2 , . . . , xr ) sat-
r − 1
6.1
isfying the equation

x1 + x2 + · · · + xr = n, xi > 0, i = 1, . . . , r

To obtain the number of nonnegative (as opposed to positive) solutions, note

that the number of nonnegative solutions of x1 + x2 + · · · + xr = n is the same
as the number of positive solutions of y1 + · · · + yr = n + r (seen by letting
yi = xi + 1, i = 1, . . . , r). Hence, from Proposition 6.1, we obtain the following
proposition.

 
n+r−1
Proposition There are distinct nonnegative integer-valued vectors (x1 , x2 , . . . , xr )
r−1
6.2
satisfying the equation

x1 + x2 + · · · + xr = n

 
13
Thus, using Proposition 6.2, we see that there are = 286 possible outcomes
3
when a total of 10 Lake Ticonderoga fish are caught.
14 Chapter 1 Combinatorial Analysis

Example How many distinct nonnegative integer-valued solutions of x1 + x2 = 3 are possible?

6a  
3 + 2 − 1
Solution There are = 4 such solutions: (0, 3), (1, 2), (2, 1), (3, 0). .
2 − 1

Example An investor has $20,000 to invest among 4 possible investments. Each investment
6b must be in units of $1000. If the total $20,000 is to be invested, how many different
investment strategies are possible? What if not all the money needs to be invested?
Solution If we let xi , i = 1, 2, 3, 4, denote the number of thousands invested in
investment i, then, when all is to be invested, x1 , x2 , x3 , x4 are integers satisfying the
equation
x1 + x2 + x3 + x4 = 20 xi Ú 0
 
23
Hence, by Proposition 6.2, there are = 1771 possible investment strategies. If
3
not all of the money needs to be invested, then if we let x5 denote the amount kept in
reserve, a strategy is a nonnegative integer-valued vector (x1 , x2 , x3 , x4 , x5 ) satisfying
the equation
x1 + x2 + x3 + x4 + x5 = 20
 
24
Hence, by Proposition 6.2, there are now = 10,626 possible strategies. .
4

Example How many terms are there in the multinomial expansion of (x1 + x2 + · · · + xr )n ?
6c
Solution  
 n n
n
(x1 + x2 + · · · + xr ) = x1 1 · · · xnr r
n1 , . . . , nr

where the sum is over all nonnegative integer-valued

 (n1 , . .
. , nr ) such that n1 + · · · +
n + r − 1
nr = n. Hence, by Proposition 6.2, there are such terms. .
r − 1

Example Let us consider again Example 4c, in which we have a set of n items, of which m are
6d (indistinguishable and) defective and the remaining n − m are (also indistinguish-
able and) functional. Our objective is to determine the number of linear orderings
in which no two defectives are next to each other. To determine this number, let us
imagine that the defective items are lined up among themselves and the functional
ones are now to be put in position. Let us denote x1 as the number of functional
items to the left of the first defective, x2 as the number of functional items between
the first two defectives, and so on. That is, schematically, we have

x1 0 x2 0 · · · xm 0 xm+1

Now, there will be at least one functional item between any pair of defectives as long
as xi > 0, i = 2, . . . , m. Hence, the number of outcomes satisfying the condition is
the number of vectors x1 , . . . , xm+1 that satisfy the equation

x1 + · · · + xm+1 = n − m, x1 Ú 0, xm+1 Ú 0, xi > 0, i = 2, . . . , m

 A First Course in Probability 15

But, on letting y1 = x1 + 1, yi = xi , i = 2, . . . , m, ym+1 = xm+1 + 1, we see that

this number is equal to the number of positive vectors (y1 , . . . , ym+1 ) that satisfy the
equation
y1 + y2 + · · · + ym+1 = n − m + 2
 
n − m + 1
Hence, by Proposition 6.1, there are such outcomes, in agreement
m
with the results of Example 4c.
Suppose now that we are interested in the number of outcomes in which each
pair of defective items is separated by at least 2 functional items. By the same rea-
soning as that applied previously, this would equal the number of vectors satisfying
the equation
x1 + · · · + xm+1 = n − m, x1 Ú 0, xm+1 Ú 0, xi Ú 2, i = 2, . . . , m

Upon letting y1 = x1 + 1, yi = xi − 1, i = 2, . . . , m, ym+1 = xm+1 + 1, we see that

this is the same as the number of positive solutions of the equation

y1 + · · · + ym+1 = n − 2m + 3
 
n − 2m + 2
Hence, from Proposition 6.1, there are such outcomes. .
m

Summary
The basic principle of counting states that if an experiment binomial coefficient because of its prominence in the bino-
consisting of two phases is such that there are n possible mial theorem, which states that
outcomes of phase 1 and, for each of these n outcomes, n  
there are m possible outcomes of phase 2, then there are  n
n
(x + y) = xi yn−i
nm possible outcomes of the experiment. i
i=0
There are n! = n(n − 1) · · · 3 · 2 · 1 possible linear
orderings of n items. The quantity 0! is defined to equal 1. For nonnegative integers n1 , . . . , nr summing to n,
Let
   
n n! n n!
= =
i (n − i)! i! n1 , n2 , . . . , nr n1 !n2 ! · · · nr !

when 0 … i … n, and let it equal 0 otherwise. This quan- is the number of divisions of n items into r distinct
tity represents the number of different subgroups of size i nonoverlapping subgroups of sizes n1 , n2 . . . , nr . These
that can be chosen from a set of size n. It is often called a quantities are called multinomial coefficients.

Problems
1. (a) How many different 7-place license plates are possi- 3. Twenty workers are to be assigned to 20 different jobs,
ble if the first 2 places are for letters and the other 5 for one to each job. How many different assignments are pos-
numbers? sible?
(b) Repeat part (a) under the assumption that no letter or
number can be repeated in a single license plate. 4. John, Jim, Jay, and Jack have formed a band con-
sisting of 4 instruments. If each of the boys can play
2. How many outcome sequences are possible when a die all 4 instruments, how many different arrangements are
is rolled four times, where we say, for instance, that the possible? What if John and Jim can play all 4 instru-
outcome is 3, 4, 3, 1 if the first roll landed on 3, the second ments, but Jay and Jack can each play only piano and
on 4, the third on 3, and the fourth on 1? drums?
16 Chapter 1 Combinatorial Analysis

5. For years, telephone area codes in the United States and 13. How many different letter permutations, of any length,
Canada consisted of a sequence of three digits. The first can be made using the letters M O T T O. (For instance,
digit was an integer between 2 and 9, the second digit was there are 3 possible permutations of length 1.)
either 0 or 1, and the third digit was any integer from 1 to
9. How many area codes were possible? How many area 14. Five separate awards (best scholarship, best leadership
codes starting with a 4 were possible? qualities, and so on) are to be presented to selected stu-
dents from a class of 30. How many different outcomes
6. A well-known nursery rhyme starts as follows: are possible if
“As I was going to St. Ives (a) a student can receive any number of awards?
I met a man with 7 wives. (b) each student can receive at most 1 award?
Each wife had 7 sacks.
Each sack had 7 cats. 15. Consider a group of 20 people. If everyone shakes
Each cat had 7 kittens. . .” hands with everyone else, how many handshakes take
place?
How many kittens did the traveler meet?
16. How many 5-card poker hands are there?
7. (a) In how many ways can 3 boys and 3 girls sit in a row?
(b) In how many ways can 3 boys and 3 girls sit in a row if 17. A dance class consists of 22 students, of which 10 are
the boys and the girls are each to sit together? women and 12 are men. If 5 men and 5 women are to be
(c) In how many ways if only the boys must sit together? chosen and then paired off, how many results are possible?
(d) In how many ways if no two people of the same sex are
18. A student has to sell 2 books from a collection of
allowed to sit together?
6 math, 7 science, and 4 economics books. How many
choices are possible if
8. When all letters are used, how many different letter
arrangements can be made from the letters (a) both books are to be on the same subject?
(a) Fluke? (b) the books are to be on different subjects?
(b) Propose?
19. Seven different gifts are to be distributed among 10
(c) Mississippi? children. How many distinct results are possible if no child
(d) Arrange? is to receive more than one gift?

9. A child has 12 blocks, of which 6 are black, 4 are red, 1 20. A committee of 7, consisting of 2 Republicans, 2
is white, and 1 is blue. If the child puts the blocks in a line, Democrats, and 3 Independents, is to be chosen from a
how many arrangements are possible? group of 5 Republicans, 6 Democrats, and 4 Independents.
How many committees are possible?
10. In how many ways can 8 people be seated in a row if
21. From a group of 8 women and 6 men, a committee con-
(a) there are no restrictions on the seating arrangement?
sisting of 3 men and 3 women is to be formed. How many
(b) persons A and B must sit next to each other? different committees are possible if
(c) there are 4 men and 4 women and no 2 men or 2 women
(a) 2 of the men refuse to serve together?
can sit next to each other?
(b) 2 of the women refuse to serve together?
(d) there are 5 men and they must sit next to one another?
(c) 1 man and 1 woman refuse to serve together?
(e) there are 4 married couples and each couple must sit
together? 22. A person has 8 friends, of whom 5 will be invited to a
party.
11. In how many ways can 3 novels, 2 mathematics books,
and 1 chemistry book be arranged on a bookshelf if (a) How many choices are there if 2 of the friends are feud-
ing and will not attend together?
(a) the books can be arranged in any order?
(b) How many choices if 2 of the friends will only attend
(b) the mathematics books must be together and the nov- together?
els must be together?
(c) the novels must be together, but the other books can 23. Consider the grid of points shown at the top of the
be arranged in any order? next column. Suppose that, starting at the point labeled
A, you can go one step up or one step to the right at each
12. How many 3 digit numbers xyz, with x, y, z all ranging move. This procedure is continued until the point labeled
from 0 to 9 have at least 2 of their digits equal. How many B is reached. How many different paths from A to B are
have exactly 2 equal digits. possible?
Discovering Diverse Content Through
Random Scribd Documents
 Samassa rupesi raskaitten kultalankaisten uudinten läpi kaukaa
kuulumaan teorban säveliä. Jokin miehenääni alkoi sen säestyksellä
hyräillä tuttua laulua:

Oi lemmen tuskat ovat kuin tauti kovat, voi taudistakin

päästä ja tulla terveheksi, mut uskollinen lempi se jääpi
ainaiseksi.

Ruhtinatar nousi istumaan vuoteelle ja sitä mukaan kuin hän

kuunteli, avautuivat hänen silmänsä pelästyksestä selkoisen
selälleen. Vihdoin pääsi häneltä kauhea parahdus ja hän heittäytyi
kuin kuolleena tyynyille. Hän oli tuntenut Bohunin äänen.

Mutta hänen parahduksensa oli sekin nähtävästi kuulunut tuvan

seinien ulkopuolelle, sillä hetken perästä kahahti raskas uudin ja
hurjapää itse ilmestyi kynnykselle.

Ruhtinatar peitti silmänsä käsillään ja hänen valkoiset, värisevät

huulensa toistelivat ikäänkuin huumassa:

— Jeesus Maaria, Jeesus Maaria!

Ja kuitenkin olisi näky, joka hänet niin pelästytti, ihastuttanut

usean tytön silmät, sillä ikäänkuin tulen kajastus välähti kasakan
puvusta ja kasvoilta. Hänen viittansa timanttinapit kiilsivät kuin
tähdet taivaalla, hänen tikarinsa ja sapelinsa kipinöivät jalokiviä,
hänen hopeakuteinen ihotakkinsa ja punainen kontushinsa kohottivat
soikeiden kasvojen kauneutta kaksinkerroin. Ja niin seisoi hän tytön
edessä, sorjana, mustakulmaisena, uljaana, kauneimpana kaikista
Ukrainan kasakoista.
 Kuitenkin olivat hänen silmänsä himmeät niinkuin sumun
verhoamat tähdet ja hän katseli tyttöön melkein nöyrästi.
Huomatessaan ettei kauhu poikennut hänen kasvoiltansa, alkoi hän
puhua matalalla ja surullisella äänellä.

— Älä pelkää, ruhtinatar.

— Missä minä olen? kysyi neito, katsellen kasakkaan sormiensa

lomitse.

— Turvallisessa paikassa, kaukana sodasta. Älä pelkää, armas

sielu, olen tuonut sinut tänne Barista, jotta eivät ihmiset eikä sota
voisi sinua vahingoittaa. Siellä Barissa eivät kasakat jättäneet eloon
ketään, sinä yksin pelastuit.

— Mitä te täällä teette, miksi te minua ahdistatte?

— Minäkö ahdistan sinua? Hyvä Jumala!

Ja kasakka hajoitti kätensä ja alkoi nyökytellä päätään niinkuin

ihminen tekee, jota on kohdannut suuri vääryys.

— Minä pelkään teitä kauheasti.

— Ja mitä sinä pelkäät? Jos sinä käsket, niin en minä liiku tästä
ovelta. Minä olen orjasi. Minä jään istumaan tänne kynnykselle ja
vain katselen sinua silmiin. Minä en tahdo sinulle pahaa, miksi sinä
siis minua vihaat? Sinä työnsit omalla kädelläsi Barissa veitsen
ruumiiseesi, vaikka sinä jo kauvan olet tuntenut minut ja tiesit, että
minä tulen sinua puolustamaan. Enhän minä ole sinulle vieras
ihminen, vaan sydämellinen ystävä ja kuitenkin sinä työnsit veitsen
ruumiiseesi, ruhtinatar!
 Ruhtinattaren kalpeat kasvot punehtuivat.

— Minä tahdoin mieluummin valita kuoleman kuin häpeän, sanoi

hän. — Ja minä vannon, että jollet sinä säästä minua, niin minä
surmaan itseni, vaikkapa minun samalla täytyisi hukuttaa sieluni
kadotukseen.

Tytön silmistä säkenöi tuli ja Bohun huomasi, että tuon

Kurcewiczien ruhtinaallisesta verestä polveutuvan tytön kanssa ei ole
leikkimistä, sillä epätoivon hetkellä hän toteuttaa mitä uhkaa ja
asettaa puukkonsa tällä kertaa varmemmin.

Siksipä Bohun ei enään vastannut mitään, vaan astui pari askelta

akkunaa kohden, istuutui kultakankaalla verhotulle penkille ja päästi
päänsä vaipumaan.

Hiljaisuutta kesti hetken. — Ole huoleti, sanoi nyt Bohun. —

Niinkauvan kuin minä olen selvänä ja niinkauvan kuin ei viina-kulta
sytytä päätäni palamaan, niin kauvan olet sinä minulle kuin
pyhimyskuva kirkossa. Siitä hetkestä asti kun sinut Barista löysin,
olen ollut juomatta. Sitä ennen join juomistani ja huuhtelin alas
onnettomuuttani viina-kullalla. Mitäpä minä muutakaan saatoin
tehdä! Mutta nyt en ota suuhuni makeaa viiniä, en viiniä enkä
paloviinaa.

Ruhtinatar vaikeni.

— Minä katselen sinua, ilahutan silmiäni sinun kauniilla näölläsi ja

sitten minä lähden.

— Anna minulle takaisin vapauteni, sanoi tyttö.

 — Oletko sitten vankeudessa? Sinähän olet herratar. Ja minne sinä
tahtoisit lähteä? Kurcewiczit ovat kuolleet, tuli on niellyt kylät ja
linnat, ruhtinas ei ole Lubniessa, hän marssii Chmielnickiä vastaan ja
Chmielnicki häntä vastaan. Kaikkialla riehuu sota, veri vuotaa,
kaikkialla on vain kasakoita ja sotilaita. Kuka säästää sinua kuka
säälii sinua, kuka puolustaa sinua, paitsi minä?

Ruhtinatar kohotti silmänsä, sillä hän muisti, että maailmassa

kuitenkin on joku, joka ottaisi hänet suojaansa, säälisi häntä ja
puolustaisi. Hän ei tahtonut lausua hänen nimeänsä, jotta ei
kiihoittaisi julmaa leijonaa. Ja samalla valtasi taasen syvä suru hänen
sydämensä. Vieläkö hän elää, hän, jota hänen sielunsa on
kaihonnut? Barissa ollessaan oli hän saanut tietää hänen elävän, sillä
Zagloban lähdettyä oli hän kuullut ankaran ruhtinaan voittojen
yhteydessä lausuttavan herra Skrzetuskin nimen. Mutta kuinka
monta päivää ja yötä olikaan siitä jo kulunut, kuinka monta taistelua
olikaan saattanut senjälkeen tapahtua ja kuinka moni onnettomuus
olikaan saattanut senjälkeen kohdata Skrzetuskia! Vain Bohunilta
hän nyt olisi voinut saada hänestä tietoja, mutta hän ei tahtonut eikä
uskaltanut kysyä.

Ruhtinattaren pää vaipui tyynyille.

— Täytyykö minun siis jäädä tänne vangiksi? kysyi hän valittaen.

— Mitä minä olen teille tehnyt, että te kuljette kintereilläni kuin
onnettomuus?

Kasakka kohotti päätänsä ja alkoi puhua niin hiljaa, että hänen

äänensä tuskin kuului.

— Mitä sinä olet tehnyt minulle, sitä en tiedä. Mutta sen tiedän,
että jos minä olen sinulle onnettomuus, niin olet sinäkin
onnettomuus minulle. Jos minä en olisi rakastunut sinuun, niin olisin
vapaa kuin aron tuuli, vapaa sydämeltä ja sielulta, olisin kunniakas
kuin itse Konasewicz Sahajdaczny. Sinun kasvosi ovat olleet minun
onnettomuuteni, sinun silmäsi ovat olleet minun onnettomuuteni. Ei
ole minulle rakas vapaus eikä kasakan kunnia. Mitä on minulle
merkinnyt naisten kauneus, senjälkeen kun sinä lapsesta olit
kasvanut neidoksi. Kerran minä valloitin galeerin, joka kuljetti
sulttaanille mitä kauneimpia tyttöjä eikä yksikään niistä voittanut
minun sydäntäni. Kasakkaveljet leikittelivät heillä ja sitten minä
käskin sitoa jokaiselle kiven kaulaan ja oikopäätä veteen! Ennen en
pelännyt ketään, en välittänyt mistään, kävin sotaa pakanoita
vastaan, otin saalista ja olin arolla kuin ruhtinas linnassaan! Ja mitä
olen tänään? Kas täällä istun nyt orjana, kerjään sinulta hyvää sanaa
enkä vain saa, enkä ole koskaan kuullut sitä huuliltasi, en edes
silloin, kun veljesi ja tätisi kosivat minun puolestani. Oi jospa sinä,
tyttö, olisit minulle toisenlainen, jos sinä olisit toisenlainen, niin ei
olisi tapahtunut, mikä on tapahtunut. En olisi surmannut sinun
omaisiasi, en olisi ottanut osaa kapinaan enkä veljeillyt talonpoikien
kanssa. Mutta sinun tähtesi olen minä kadottanut järkeni. Sinä olisit
voinut johdattaa minut minne olisit tahtonut ja minä olisin sinun
tähtesi antanut vereni ja henkeni. Mutta nyt olen minä kokonaan
tahrattu aatelisverellä, ja ennen minä surmasin vain tatareja ja toin
saalista sinulle, jotta sinä kävisit kullassa ja jalokivissä kuin Jumalan
kerubi. Miksi et sinä silloin rakastanut minua? Oi raskas, raskas on
ollakseni, sääli toki sydän-raukkaani, sääli sydän-raukkaani! En saa
elää sinun kanssasi enkä voi elää ilman sinua, en saata olla kaukana
sinusta enkä lähellä sinua, en mäellä enkä laaksossa, sinä minun
kyyhkyläiseni, sinä minun sydänkäpyseni! Oi, anna minulle anteeksi,
että tulin Rozlogiin hakemaan sinua kasakan tapaan sapelilla ja
tulella. Mutta minä olin juovuksissa vihasta ruhtinaita kohtaan ja olin
matkalla juonut viinaa, minä onneton ryöväri! Ja kun sinä sitten
pakenit minulta, niin ulvoin sinun jälkeesi niinkuin koira, haavojani
pakotti eikä ruoka maistunut ja minä rukoilin Kuolemaa, että hän
ottaisi minut luokseen. Ja nyt sinä tahdot, että minä antaisin sinut
pois ja kadottaisin sinut jälleen, sinä kyyhkyläiseni, sydänkäpyseni!

Kasakka keskeytti, sillä hänen äänensä takertui kurkkuun ja hän

seisoi siinä melkein valittaen, mutta Helenan kasvot vuoroin
punehtuivat, vuoroin kalpenivat. Jota enemmän Bohunin sanoissa
ilmeni hänen, suunnaton rakkautensa, sitä suurempi kuilu aukeni
tytön ja hänen välilleen, kuilu pohjaton ja vailla pelastuksen toivoa.

Kasakka rauhoittui hetkeksi, tuli hiukan tajuihinsa ja puhui

edelleen:

— Pyydä mitä tahdot. Katso kuinka tämä tupa on koristettu, kaikki

on minun tavaraani, saalista Barista. Minä toin sen kuudella
hevosella sinua varten. Pyydä mitä tahdot, keltaista kultaa, loistavia
pukuja, kalleuksia, nöyriä orjia. Minä olen rikas, minulla on
omaanikin yllin kyllin, eivätkä Chmielnicki ja Krywonos kitsastele
antaa minulle lisää. Sinä saat asua kuin ruhtinatar Wisniowiecki,
minä hankin sinulle linnoja, minä lahjoitan sinulle puolen Ukrainaa,
sillä vaikka minä olenkin kasakka-atamani enkä aatelismies, niin
minun komennossani on kymmenen tuhatta sotilasta, siis enemmän
kuin ruhtinas Jeremillä on johdettavana. Pyydä mitä tahdot kunhan
vain et karkaa minun luotani, kunhan vain jäät olemaan kanssani,
kyyhkyläiseni, ja kunhan vain rakastat minua.

Ruhtinatar kohottautui vuoteellaan. Hän oli hyvin kalpea, mutta

hänen ihanat kasvonsa ilmaisivat niin murtumatonta tahtoa, ylpeyttä
ja voimaa, että tämä kyyhkyläinen tällä hetkellä paremmin oli nuoren
kotkan kaltainen.
 — Jos te odotatte minun vastaustani, sanoi hän, — niin tietäkää,
että vaikka minun täytyisi voihkia koko ikäni teidän vankeudessanne,
niin en koskaan rakasta teitä, niin totta kuin Jumala minua
auttakoon.

Bohun taisteli hetken itsensä kanssa.

— Älä sano minulle sellaisia asioita, virkkoi hän käheällä äänellä.

— Älkää puhuko minulle rakkaudestanne, sillä siitä tulee minulle

häpeä, viha ja loukkaus. Minä en ole teitä varten.

Bohun nousi.

— Ja ketä varten sinä sitten olet, ruhtinatar Kurcewicz? Ja kenen

oma sinä olisit ollut Barissa, jollen minä…

— Se, joka pelastaa minun henkeni antaakseen minulle häpeän ja

vankeuden, on minun viholliseni eikä ystäväni.

— Ja luuletko sinä, että talonpojat olisivat sinut tappaneet?

Kauheaa on ajatella…

— Puukko olisi minut tappanut, mutta sinä sen tempasit pois

käsistäni.

— Enkä minä anna sitä takaisin, sillä sinun täytyy tulla minun
omakseni! huudahti kasakka.

— En koskaan! Pikemmin tahdon kuolla!

— Sinun täytyy, ja sinä tulet omakseni.

— En koskaan.
 — No, tiedätkö, jollet sinä nyt olisi haavoitettu, niin minä
senjälkeen, mitä olet minulle sanonut, lähettäisin kiireesti, vielä tänä
päivänä, muutamia miehistäni Raszkowiin väkivallalla noutamaan
tänne munkin ja huomenna minä olisin sinun miehesi. Niin, ja eikö
ole kuin olekin niin, että on synti olla rakastamatta ja hyväilemättä
miestään… Oo, sinä olet muka jalosukuinen neito, sinua loukkaa ja
suututtaa kasakan rakkaus. Mutta mikä sinä itse asiassa olet että
minun pitäisi olla sinun talonpoikaisorjasi? Missä ovat sinun linnasi,
pajarisi ja sotamiehesi? Mitä sinä vihastut ja mikä sinua loukkaa?
Minä olen valloittanut sinut sodassa, sinä olet minun vankini. Oo,
jospa minä olisinkin talonpoika, niin ruoskanlyönti sinun valkeille
olkapäillesi opettaisi sinulle järkeä. Minä kyllästyttäisin itseni sinun
kauneudellasi ilman pappiakin, jos olisin, talonpoika enkä ritari.

— Taivaan enkelit, pelastakaa minut! kuiskasi ruhtinatar.

Yhä hurjemmaksi kävi raivo kasakan kasvoilla ja vimmoissaan hän

tarttui hiuksiinsa.

— Minä tiedän, sanoi hän, — minä tiedän, miksi minä loukkaan

sinua ja miksi sinä vastustat minua. Sinä säilytät neitseellisen
kauneutesi toista varten. Mutta se ei auta, niin totta kuin elän, niin
totta kuin olen kasakka! Mokomakin aatelismiehen retkale, kirottu
ljahiroisto, surma hänet periköön! Tuskin oli hän nähnyt sinut, tuskin
ehtinyt tanssissa kieputtaa sinua, kun jo otti sinut kokonaan
valtoihinsa, mutta kasakka, kärsiköön ja lyököön otsaansa. Vaan
kyllä minä vielä saan hänet käsiini, annan nylkeä hänet ja lyödä
naulat hänen lävitsensä. Tiedä sinä, että Chmielnicki ryntää ljaheja
vastaan ja minä lähden hänen mukaansa ja etsin sinun kyyhkysesi
vaikkapa maan alta, ja kun minä palaan, niin heitän hänen kirotun
päänsä tielle sinun jalkojesi eteen.
 Helena ei kuullut atamanin viimeisiä sanoja. Tuska, viha, haavat,
mielenliikutus ja pelästys olivat riistäneet häneltä voimat ja tavaton
lamaus levisi hänen jäseniinsä. Hänen silmänsä ja ajatuksensa
sammuivat ja hän meni tainnoksiin.

Vihasta kalpeana seisoi Bohun hetken paikoillaan, vaahto huulilla.

Sitten hän äkkiä huomasi tytön, hervottomasti taaksepäin
retkahtaneen, kuolleen pään, ja hänen huuliltaan pääsi melkein
eläimellinen ulvahdus.

— Hän on kuollut! Horpyna, Horpyna, Horpyna! Ja Bohun

heittäytyi maahan. Jättiläiskokoinen nainen juoksi kiireesti tupaan.

— Mikä sinun on?

— Pelasta, pelasta! huusi Bohun. — Minä olen hänet tappanut,

hänet, sieluni, valoni!

— Mitä sinä hourailet?

— Tappanut, tappanut! voihki Bohun ja väänteli käsiään.

Horpyna lähestyi nopeasti ruhtinatarta ja huomasi heti, ettei hän

ollut kuollut, vaan ainoastaan tainnoksissa, ja toimitettuaan Bohunin
oven taa, alkoi hän hoidella neitoa. Ruhtinatar avasi hetken päästä
silmänsä.

— No niin, lapseni, ei ole mitään hätää, sanoi noita. — Sinä

pelästyit häntä ja pyörryit, mutta pyörtymys menee ohi ja terveys
palaa. Sinä olet terve kuin pähkinä, sinä saat vielä kauvan elää
maailmassa ja nauttia onnea.

— Kuka sinä olet? kysyi ruhtinatar heikolla äänellä.

 — Minäkö? Sinun palvelijasi, sillä niin on hän käskenyt.

— Missä minä olen?

— Pirun-Rotkossa. Tämä on oikeaa erämaata, täällä et näe ketään

muuta kuin hänet.

— Asutko sinäkin täällä?

— Tämä on minun taloni. Minä olen Doncowna, minun veljeni on

Bohunin alipäällikkö ja johtaa kelpo poikia, ja minä taas istun täällä
ja hoidan sinua tässä kultaisessa huoneessa. Minun majastani on
tullut komea sali niin että välkkyy ja hohtaa. Hän on tuonut tuon
kaiken tänne sinua varten.

Helena katsahti tytön komeihin kasvoihin ja nuo kasvot näyttivät

vilpittömiltä.

— Tuletko sinä olemaan minulle hyvä?

Nuoren noidan valkeat hampaat välähtivät hymyssä.

— Tulen. Kuinka en olisi hyvä, sanoi hän. — Mutta ole sinäkin hyvä
atamanille. Hän on haukka, hän on kuuluisa urho, hän sinulle…

Näin sanoessaan taipui noita Helenan korvan juureen ja alkoi

kuiskia hänelle sekä purskahti lopuksi suureen nauruun.

— Pois! huudahti ruhtinatar.

KOLMAS LUKU.

Varhain kolmannen päivän aamuna istui Doncowna yhdessä Bohunin

kanssa raidan alla likellä myllynpyörää ja katseli kuohuvaan veteen.

— Hoidathan häntä hyvin, pidäthän huolta hänestä etkä käännä

pois silmääsi hänestä, vartioithan, ettei hän milloinkaan pääse rotkon
ulkopuolelle?

— Rotkostahan on joelle vain kapea ala, mutta siinä on tilaa

tarpeeksi. Anna täyttää tämä ala kivillä, silloin me olemme täällä
pohjalla kuin padassa, ja jos taas minulle tulee tarve, niin kyllä
keksin keinon päästäkseni ulos täältä.

— Milläs te täällä elätte?

— Czeremis istuttaa kallioiden alle maissia ja villiä viiniä ja

pyydystää ansalla lintuja. Sinähän olet sitäpaitsi tuonut niin paljon
muassasi, ettei häneltä puutu muuta kuin linnun maitoa. Älä pelkää,
ei hän pääse pois rotkosta, eikä kukaan saa tietää hänen
olinpaikastaan, jolleivät vain sinun miehesi mene ilmaisemaan, että
hän on täällä.
 — Minä olen ottanut heiltä valan. He ovat uskollisia poikia eivätkä
mene ilmaisemaan salaisuutta, vaikka heille mitä tehtäisiin. Mutta
sinähän olet itse sanonut, että tänne tulen luoksesi ihmisiä
pyytämään sinua povaamaan.

— Tuleehan niitä välistä Raszkowista ja välistä Jumala ties mistä,

mutta he pysähtyvät aina joen luotukaan ei tule sisälle rotkoon, sillä
he pelkäävät. Sinä olet nähnyt täällä luita, ne ovat niiden luita, jotka
ovat aikoneet tulla sisäpuolelle.

— Oletko sinä murhannut heidät?

— Murhasi kuka murhasi. Jos joku tahtoo povausta, niin hän

odottaa rotkon suulla, minä menen pyörän luo ja käyn sitten
sanomassa mitä näen vedessä. Pian minä povaan sinullekin, mutta
en vain tiedä, näkyykö mitään, sillä ei aina näy.

— Kun et vain näkisi mitään pahaa?

— Jos näkyy jotakin pahaa, niin et saakaan ratsastaa pois. Ja

muutenkin sinun olisi paras olla lähtemättä.

— Minun täytyy. Chmielnicki on lähettänyt minulle kirjeen Bariin ja

sanonut että palaisin, ja Krywonos on hänkin käskenyt tulemaan. Nyt
käyvät ljahit meitä vastaan suurella voimalla, siis täytyy meidänkin
yhtyä.

— Ja milloin palaat?

— En tiedä. Syntyy suuri taistelu, jollaista vielä ei ole ollut. Jos

meidän tai ljahien täytyy kuolla. Jos meidät lyödään, niin
piiloittaudun tänne ja jos me lyömme heidät, niin palaan noutamaan
käköstäni ja vien hänet Kiovaan.
 — Mutta jos saat surmasi?

— Senhän sinä voit povata, jotta saisin sen tietää.

— Mutta jos saat surmasi?

— Voin saada, koska äiti kerran on synnyttänytkin.

— No mutta mitäs minä silloin teen tytön? Väännänkö häneltä

niskat nurin, vai kuinka?

— Koskeppas sinä häneen kädelläsikin, niin minä käsken härjillä

raastaa sinut paaluun!

Bohun vaipui synkkiin ajatuksiin. — Jos minä saan surmani, niin

sano hänelle, että hän antaa minulle anteeksi.

Ohhoh, kiittämätön ljahitar se on, kun ei anna vastarakkautta

sellaiselle rakkaudelle. Jos minusta riippuisi, niin minä ainakaan en
panisi sinua vastaan.

Näin sanoessaan tönäisi Horpyna pari kertaa Bohunia kylkeen ja

hymyili, niin että kaikki hampaat paljastuivat.

— Mene sinä hiiteen, sanoi kasakka.

— No, no, tiedänhän minä, ettet sinä ole minua varten. Bohun
katsahti vaahtoavaan veteen myllynpyörässä, ikäänkuin olisi itse
tahtonut povata.

— Horpyna, sanoi hän hetken perästä.

— Mikäs on?
 — Kun minä lähden, niin tuleeko hän ikävöimään minua?

— Koska et sinä tahdo häntä orjuuttaa kasakan tapaan, niin ehkä

on parempi, että lähdet tiehesi.

— En tahdo, en voi, en rohkene. Minä tiedän, että hän kuolisi.

— Niin ollen on ehkä parempi, että sinä lähdet. Niinkauvan kuin

hän näkee sinut, ei hän tahdo edes tuntea sinua, mutta kun hän
istuu kuukauden täällä minun ja Czeremisin kanssa, niin sinä ehkä jo
käyt hänelle rakkaammaksi.

— Jos hän vain olisi terve, niin kyllä minä silloin tietäisin mitä
tekisin. Minä tuottaisin papin Raszkowista ja käskisin vihkiä itseni.
Mutta nyt minä pelkään, että hän kuolee, jos hän pelästyy. Olethan
itsekin nähnyt hänen tilansa.

— Anna hänen aluksi olla rauhassa ja mitäs sinä sitten teet papilla
ja vihkimisellä? Et sinä ole oikea kasakka, et. Minä vain en tänne
tahdo pippiä enkä pappia. Raszkowissa on Dobruczan tatarilaisia.
Saisit vielä heidät sieltä niskaamme. Ja jos he tulisivat, niin vähänpä
sinä enään saisit nähdä ruhtinatarta. Mikä sinun päähäsi on
pistänytkin? Ratsasta sinä pois vain ja palaa sitten takaisin.

— Mutta katso sinä puolestasi veteen ja sano mitä näet. Sano

totuus äläkä valehtele, vaikka siihen paikkaan kuolisin.

Doncowna läheni myllynruuhta ja nosti ylös toisen sulun, joka

pidätti koskesta tulevaa vettä. Yhtäkkiä tulvahti vuolas virta
kaksinkertaisella voimalla ruuhen läpi. Pyörä alkoi kieppua yhä
nopeammin ja nopeammin, kunnes se lopulta oli kokonaan pärskeen
peitossa. Rikkilyöty vaahto kuohui pyörän alla kuin kiehuva vesi.
 Noita tuijotti mustilla silmillään kuohuun ja, tarttuen kiinni
palmikkoonsa korvan kohdalta, alkoi huutaa:

— Huku-huku, näytä itses tammisessa pyörässä, valkeassa

vaahdossa, selvässä sumussa. Olit paha tai hyvä, niin näytä itses!

Bohun likeni häntä ja istuutui hänen läheisyyteensä. Hänen

kasvonsa ilmaisivat pelkoa ja kiihkeää uteliaisuutta.

— Jo näen, huusi noita.

— Mitä sinä näet?

— Veljeni kuoleman. Kaksi härkää vetää Doniecia paaluun.

— Mene hiiteen veljinesi, mutisi Bohun, joka tahtoi tietää aivan

toista.

Hetken perästä kuului vain pyörän kolina, se kun kieppui kuin

hullu.

— Sinisenä on veljeni pää, aivan sinisenä, korpit sitä nokkivat,

jatkoi noita.

— Mitä sinä vielä näet?

— En mitään — oi kuinka sinisenä! Huku-huku, tammisessa

pyörässä, valkeassa vaahdossa, selvässä sumussa, näytä itses — nyt
näen!

— No mitä?

— On taistelu: ljahit pakenevat urhoollisten poikain edestä ja minä

ajan takaa… Minä näen sinutkin. Sinä kohtaat erään pienen ritarin,
hu-hur-hur-… Varo sinä pientä ritaria!

— Entä ruhtinatar?

— Häntä ei näy. Taas minä näen, että joku on sinun luonasi, joku
joka pettää sinut, sinun vilpillinen ystäväsi.

Bohun seurasi silmillään milloin vaahtoa, milloin Horpynaa ja

samalla oli hänen päänsä kiihkeässä työssä edistääkseen povausta.

— Mikä ystävä?

— En näe, en tiedä onko se vanha vai nuori.

— Vanha, varmaan vanha.

— Ehkäpä se on vanha.

— Minä tiedän kuka hän on! Hän on jo kerran minut pettänyt.

Vanha aatelismies, jolla on harmaa parta ja valkea silmä. Turma
hänet periköön. Mutta ei hän ole minun ystäväni.

— Hän hiipii sinun kimppuusi. Taas näen: odotappa, nyt näkyy jo

ruhtinatarkin. Hänellä on ruususeppele päässä, yllään valkea puku ja
hänen yläpuolellaan on haukka.

— Se olen minä.

— Ehkäpä sinäkin. Haukka tai jotakin sellaista… niin, haukka.

— Se olen minä.

— Odotappas… Nyt ei enään näy… Tammipyörässä, valkeassa

vaahdossa… Ohhoh, paljon sotaväkeä, paljon kasakoita, oi paljon,
niinkuin metsässä puita, niinkuin ohdakkeita arolla. Ja sinä olet
kaikkien yläpuolella, sinun edessäsi kannetaan kolmea
hevoshäntälippua…

— Onko ruhtinatar minun luonani?

— Ei ole, sinä olet leirissä.

Taas syntyi hetken vaitiolo, pyörä humisi niin että koko mylly
vapisi.

— Hohhoh, kuinka paljon täällä on verta, kuinka paljon ruumiita ja

susia niiden kimpussa. Ja korppeja. Ja rutto liikkuu niiden
yläpuolella. Pelkkiä ruumiita, pelkkiä ruumiita, yhä vain pelkkiä
ruumiita. Ei näy mitään muuta kuin verta.

Yhtäkkiä puhalsi tuulenhengähdys sumun pyörän ympärille ja

samassa ilmestyi ylemmälle paikalle myllyn taakse ruma Czeremis,
puukimppu hartioillaan.

— Czeremis, pane kiinni sulku, huusi tyttö.

Sen sanottuaan lähti hän pesemään käsiänsä ja kasvojansa

purossa.
Sillaikaa pidätti kääpiö veden ryöpyn.

Bohun jäi istumaan mietteisiinsä. Vihdoin hän heräsi Horpynan

tuloon.

— Etkö sinä nähnyt mitään muuta? kysyi hän.

— Sen näin, mikä tuli esille, mutta en mitään muuta.

— Ethän vain valehtele?

 — Veljeni pään kautta: minä olen puhunut totta. Hänet pannaan
paaluun ja härjillä vedetään häntä jaloista. Minun on häntä sääli,
mutta oi, ei yksin hänelle ole määrätty kuolema. Kuinka paljon
ruumiita tuli näkyviin, en ole koskaan nähnyt niin paljon. Maailmassa
syttyy suuri sota.

— Ja sinä näit haukan hänen päänsä yläpuolella?

— Niin näin.

— Ja hänellä oli seppele päässä?

— Seppele päässä ja valkea puku yllä.

— Mutta mistä sinä tiedät, että minä olen tuo haukka? Minähän
kerroin sinulle tuosta nuoresta ljahista, aatelismiehestä. Ehkäpä se
on hän?

Tyttö rypisti kulmakarvojansa ja vaipui ajatuksiinsa.

— Ei, sanoi hän hetken perästä, pudistaen päätänsä, — jos, se

olisi ollut ljahi, niin se olisi ollut kotka.

— Jumalan kiitos, Jumalan kiitos. Minä riennän nyt poikien luo ja

käsken heidän valmistaa ratsut lähtöön. Yöllä lähdemme.

— Sinä siis todella lähdet?

— Chmiel on käskenyt ja Krywonos on käskenyt. Varmaan sinä

näit oikein, että tulee suuri sota, sillä saman asian minä olen lukenut
Barissa Chmielin kirjeestä.

Bohun tosin ei osannut lukea, mutta hän häpesi sitä sanoa, sillä
hän ei tahtonut käydä oppimattomasta miehestä.
 — Lähde siis, sanoi noita. — Sinä olet onnellinen, sinusta tulee
hetmani, minähän näin kolme hevoshäntälippua sinun yläpuolellasi,
näin yhtä selvästi kuin näen nuo sormeni.

— Niin, minusta tulee hetmani ja minä otan ruhtinattaren

vaimokseni enkä naikaan mitään talonpoikaistyttöä.

— Talonpoikaistytön kanssa sinä olisitkin puhunut toisin, mutta

tuota sinä ujostelet. Sinun pitäisi olla ljahi.

— Enhän minä ole huonompikaan.

Sen sanottuaan meni Bohun talliin kasakoitten luo ja Horpyna lähti

keittämään ruokaa.

Illalla olivat hevoset matkavalmiina, mutta Bohunin ei ollut helppo

päästä liikkeelle. Hän istui tuvassa mattoläjällä, teorba käsissä ja
katseli ruhtinatartansa, joka jo oli noussut vuoteeltaan ja
vetäydyttyään toiseen nurkkaan, hiljaa luki rukouksiaan,
kiinnittämättä vähintäkään huomiota Bohuniin, ikäänkuin ei häntä
olisi ollut koko tuvassa. Bohun sensijaan seurasi silmillään seinän
ääreltä jokaista tytön liikettä ja kuunteli jokaista hänen huokaustaan
eikä itsekään tietänyt mitä hän tekisi. Vähänpäästä avasi hän suunsa
alkaakseen keskustelun, mutta sanat eivät päässeet hänen
kurkustaan. Nuo kalpeat, vaikenevat kasvot ja eräänlainen
ankaruuden ilme kulmilla ja huulilla veivät Bohunilta rohkeuden.
Tuota ilmettä ei hän ollut ennen nähnyt. Ja vasten tahtoansa tuli hän
muistelleeksi samanlaisia iltoja Rozlogissa, ne johtuivat nyt
ilmielävinä hänen mieleensä, hän muisti miten hän ja Kurcewiczit
istuivat tammisen pöydän ääressä: vanha ruhtinatar pureskeli
auringonkukansiemeniä, ruhtinaat pelasivat luupeliä ja hän, Bohun,
katseli ihanaa ruhtinatarta, niinkuin hän nytkin katselee häntä. Mutta
silloin hän oli onnellinen, silloin kun hän kertoi sotaretkistään
sicziläisten mukana! Tyttö kuunteli ja joskus lepäsivät hänen mustat
silmänsä Bohunin kasvoilla ja raollaan olevat, vadelmanväriset huulet
todistivat kuinka mielenkiintoisesti hän seurasi kertomusta. Nyt ei
ruhtinatar edes katsahtanut häneen. Mutta silloin, ennen, kun hän
soitti teorbaa, silloin neito sekä kuunteli että katseli, niin että
Bohunilta sydän aivan suli. Ja mikä on kaikkein ihmeellisintä: nyt on
hän, Bohun, tytön herra, onhan hän riistänyt hänet ase kädessä,
tyttö on hänen vankinsa ja orjattarensa, hän, Bohun, voi käskeä
häntä- ja kuitenkin hän silloin tunsi olleensa häntä säädyltään
likempänä. Kurcewiczit olivat hänelle kuin veljiä ja siis oli Helenakin
hänen sisarensa. Hän ei silloin ollut hänelle ainoastaan käkönen,
haukka ja rakkain mustakulma, vaan aivan kuin sukulainen. Ja nyt
istuu hänen edessänsä ylpeä, synkkä, vaikeneva, säälitön herratar.
Oh, viha kiehuu hänessä! Bohun kyllä voisi näyttää hänelle mitä
kasakan halveksiminen merkitsee, mutta hän rakastaa tuota
säälimätöntä herratarta, hän olisi valmis vuodattamaan verensä
hänen tähtensä. Ja joka kerta kun viha riuhtoo hänen rintaansa, niin
tuntuu siltä kuin jokin näkymätön käsi tarttuisi hänen tukkaansa ja
ääni komentaisi hänen korvaansa: seis! Hänhän on jo puhjennut
ilmiliekkiin, mutta senjälkeen taasen lyönyt otsansa maahan. Niin
vähän on hänellä voimaa. Siksi kasakkaparka nyt tässä vääntelee
tuskissaan, että hän tuntee olevansa tiellä täällä tuvassa. Jospa tyttö
edes hymähtäisi, sanoisi jonkin hyvän sanan, niin hän lankeaisi
hänen jalkainsa juureen ja lähtisi sitten tiehensä, upottamaan
katkeruuttaan, vihaansa ja kärsimäänsä ylenkatsetta ljahien vereen.
Mutta täällä hän viipyy kuin orja tuon ruhtinattaren edessä. Jospa
hän ei olisi tuntenut häntä ennestään, jospa tyttö olisi vain
ensimäisestä aatelistalosta ryöstetty ljahitar, niin Bohunilla olisi
enempi rohkeutta. Mutta hänen edessään on ruhtinatar Helena, jota
hän Kurcewiczeilta pyysi omakseen, jonka takiahan tahtoisi antaa
pois sekä Rozlogin että kaikki mitä hänellä on. Jota enemmän häntä
hävettää moukkana olla tässä tytön likeisyydessä, sitä vähemmän
hän tuntee rohkeutta lähestyä häntä.

Aika rientää. Majan edestä kuuluu kasakoitten puhe. He istuvat

varmaan jo satulassa odottaen atamaniansa. Mutta atamani on
tuskan vallassa. Kirkas pärevalkea lankeaa hänen kasvoilleen, hänen
upealle kontushilleen ja teorballeen, mutta neito — kunpa hän edes
katsahtaisi häneen! Atamanin asema on katkera, suututtava, ikävä ja
nolo! Hän tahtoisi jättää hellät jäähyväiset, mutta samalla hän pelkää
koko hyvästijättöä, pelkää, ettei se tule sellaiseksi kuin hän haluaisi.
Hän pelkää lähteä pois katkeruus, viha ja tuska mielessä.

Oi, kunpa ei tuo tyttö olisi ruhtinatar Helena, puukon haavoittama

ruhtinatar Helena, hän, joka uhkaa surmata itsensä omalla
kädellään, mutta joka on rakas, ah, kuinka rakas! Ja jota julmempi ja
ylpeämpi, sitä rakkaampi…

Samassa hirnahti hevonen ikkunan alla.

Bohun rohkaisi mielensä.

— Ruhtinatar, sanoi hän, — nyt on minun aika lähteä Helena

vaikeni.

— Etkö sano minulle: Jumalan haltuun?

— Lähtekää Jumalan haltuun, vastasi Helena arvokkaasti.

Kasakan sydäntä kouristi. Helena oli sanonut sen mitä Bohun

tahtoi, mutta hän olisi tahtonut sen sanotuksi toisin.
 — No niin, minä tiedän, sanoi hän, — että sinä olet minulle
suuttunut, että sinä vihaat minua. Mutta sen sinulle sanon, että joku
toinen olisi käyttäytynyt sinua kohtaan pahemmin. Minähän kyllä
olen tuonut sinut tänne, sillä en voinut muutakaan. Mutta mitä
pahaa minä olen sinulle tehnyt? Enkö ole kohdellut sinua niinkuin
tulee, niinkuin prinsessaa? Sano itse. Olenko sitten muka sellainen
rosvo, ettet lausu minulle edes hyvää sanaa, sinä, joka kuitenkin olet
minun vallassani.

— Jumalan vallassa minä olen, sanoi Helena samalla arvokkuudella

kuin äskenkin. — Mutta kiitän teitä siitäkin, että hillitsette itseänne
minun läheisyydessäni.

— Lähden siis kuultuani huuliltasi edes sellaisen sanan. Ehkäpä

lähdettyäni säälit minua, ehkäpä ikävöitkin. Helena vaikeni.

— Sääli on jättää sinut yksin tänne, sanoi Bohun, — sääli on

lähteä pois, mutta minun täytyy. Olisi helpompi, jos sinä hymähtäisit
ja hyvästä sydämestä siunaisit lähtöni. Mitä minun pitää tehdä
lepyttääkseni sinut?

— Anna minulle takaisin vapauteni ja Jumala antaa sinulle kaikki

anteeksi ja minäkin suon anteeksi ja siunaan sinua.

— No niin, sanoi kasakka, — ehkäpä kerran vielä on mielesi paha

siitä, että olit minulle niin julma.

Bohun tahtoi lunastaa itsellensä sovinnollisen jäähyväishetken

vaikkapa puolella lupauksella, jota hän ei aikonutkaan pitää. Ja hän
onnistuikin, sillä toivon valo välähti Helenan silmissä ja ankaruus
hänen kasvoiltaan katosi. Hän paineli nyrkkiä rintaansa vastaan ja
tähtäsi kasakkaan kirkkaan katseen.
 — Jospa sinä…

— No niin, en tiedä, sanoi kasakka hiljaa, sillä häntä ahdisti

yhtaikaa häpeän tunto ja sääli. — Tällä hetkellä minä en voi, en
mitenkään. Horda on Villeillä Kentillä ja tatarilaisia ratsastelee
kaikkialla. Raszkowista saapuu Dobruczan tatareja, en voi, sillä
pelkään puolestasi. Mutta kun palaan… Minähän olen sinun
läheisyydessäsi kuin lapsi, saat tehdä minulle mitä tahdot. En tiedä,
en tiedä…

— Valaiskoon Jumala sinun järkeäsi, valaiskoon pyhä Neitsyt sinua,

mene Jumalan nimeen.

Hän ojensi kätensä kasakkaa kohden. Bohun hyppäsi pystyyn ja

painoi huulensa hänen kädelleen. Samassa nosti hän päänsä, kohtasi
tytön arvokkaan katseen ja päästi käden. Sitten Bohun, peräytyen
ovea kohden, kasakan tapaan kumarsi maahan asti, teki samanlaisen
kumarruksen vielä ovensuussa ja katosi oviverhon taakse.

Pian kuului akkunan läpi vilkasta puhetta ja myöhemmin sanoja

laulusta, jota veteli noin toistakymmentä ääntä:

Kunnia ja maine kasakoitten maassa seuraa urhon töitä

vuosisatain taakse.

Äänet ja kavionkapse loittonivat, hiljenemistään hiljeten.

NELJÄS LUKU.

— Herra Jumala on kuin onkin jo kerran osottanut hänelle ihmeen,

sanoi Zagloba Wolodyjowskille ja Podbipientalle, istuessaan
Skrzetuskin kortteerissa. — Selvän ihmeen, sanon minä, sillä sallihan
hän minun temmata neidon mokomienkin koirien kynsistä ja
vartioida häntä koko matkan. Toivokaamme, että Jumala vielä
armahtaa sekä häntä että meitä. Kunhan tyttö vain olisi hengissä.
Sillä nyt kuiskaa jokin ääni korvaani, että mokomakin kasakka
uudelleen on ryöstänyt hänet. Huomatkaa, hyvät herrat, että Bohun,
kuten vangit ovat meille kertoneet, Puljanin jälkeen on tullut toiseksi
johtajaksi Krywonosin joukossa — johtakoot hänet pirut hiiteen! —
ja varmaan hän oli mukana Barin valloituksessa.

— Ehkäpä ei hän löytänyt tyttöä noiden onnettomien joukosta,

sillä siellähän surmattiin kaksikymmentätuhatta ihmistä, sanoi herra
Wolodyjowski.

— Sitä ette te tiedä, mutta minä vaikkapa vannon, että hän tiesi
tytön olevan Barissa. Muu ei ole mahdollista. Vain se on voinut
tapahtua, että hän on pelastanut tytön teurastuksesta ja vienyt
hänet jonnekin.
 — Ette kertomuksellanne anna meille paljoakaan lohdutusta, sillä
herra Skrzetuskin sijassa toivoisin minä pikemmin, että neito olisi
saanut surmansa kuin että hänen olisi pitänyt jäädä Bohunin
inhoittaviin käsiin.

— Ei sekään olisi mikään lohdutus, sillä jos hän olisi saanut

surmansa, niin olisi hänet ensin häväisty.

— Olen aivan epätoivoissani, sanoi Wolodyjowski.

— Niin minäkin, lisäsi herra Longinus.

Zagloba alkoi väännellä viiksiään ja puhkesi lopulta puhumaan:

— Kunpa kapi-tauti heidät tappaisi, koko tuon pääkoiran suvun!

Kunpa pakanat tekisivät heidän suolistansa jousia. Jumalahan on
luonut kansat yleensä, mutta nuo, senkin sodomitit, ovat perkeleen
tekemät. Kunpa kaikki heidän äitinsä tulisivatkin hedelmättömiksi!

— Minähän en tuntenut tuota suloista neitoa, sanoi herra

Wolodyjowski surullisesta, — mutta mieluummin olisin suonut, että
onnettomuus olisi kohdannut minua itseäni.

— Kerran elämässäni vain olen minä hänet nähnyt, mutta kun

häntä muistelen, niin tulee paha olla pelkästä säälistä.

— Siltä se voi tuntua teistä, mutta entä sitten minusta, joka olen
pitänyt hänestä isän rakkaudella ja joka olen johtanut hänet pois
kauheasta kuilusta — entä sitten minusta!

— Ja miltä mahtaakaan tuntua herra Skrzetuskista! sanoi herra

Wolodyjowski.
 Niin puhelivat ritarit epätoivoissaan ja vaipuivat sitten vaitioloon.

Ensimäisenä puhkesi puhumaan herra Zagloba.

— Eikö nyt enään ole mitään keinoa? kysyi hän.

— Jollei ole keinoa, niin ainakin on velvollisuus kostaa, vastasi

Wolodyjowski.

— Antaisipa Jumala tästä pian suuren yleistaistelun. Sanotaan,

että tatarit ovat lähteneet liikkeelle ja asettuneet leiriin arolle.

Siihen huomautti herra Zagloba:

— Mutta emmehän me voi jättää tuota raukkaa tällä tavalla, edes

yrittämättä keksiä mitään hänen pelastuksekseen. Olenhan minä
puolestani jo tarpeeksi laahannut vanhoja luitani maailmalla ja
parempihan minun jo olisi saada olla levossa ja maata jollakin
lämpimällä uuninpankolla, mutta tämän tyttöraukan takia olen valmis
lähtemään vaikkapa Stambuliin, olen kuin olenkin, vaikka minun
uudestaan täytyisi käydä talonpojan sarkavaipassa ja ottaa käsiini
teorba, jota totisesti en voi katsella ilman iljetystä.

— Te olette niin ovela ja kekseliäs mies, että keksikää nytkin pois

jotakin, sanoi herra Podbipienta.

— Moni keino kyllä jo on välähtänyt päähäni. Jos ruhtinas

Dominikilla olisi edes puolet niitä, niin Chmielnicki jo olisi nyljetty ja
riippuisi takajaloistaan hirsipuussa. Tämän minä jo olen sanonut
Skrzetuskille, mutta eihän hänen kanssaan ole voinut puhua
mistään. Tuska polttaa ja raatelee häntä pahemmin kuin tauti.
Hoitakaa te häntä ettei hän menettäisi järkeänsä. Usein käy sillä
lailla, että ihmisen mieli suurien surujen takia alkaa tehdä samaa
kuin viini, joka loppujen lopuksi happanee.

— Sellaista sattuu, sellaista sattuu, sanoi herra Longinus.

Herra Wolodyjowski rupesi kärsimättömänä kävelemään ja kysyi:

— Mitä keinoja teillä sitten on?

— Jaa minullako? Keinojako? No ensinnäkin täytyy meidän saada

tietää, onko tuo herttainen raukka — varjelkoot häntä enkelit
kaikesta pahasta! — vielä elossa. Ja sen me voimme saada tietää
kahdella tavalla: joko valitsemme ruhtinaan kasakoitten joukosta
uskollisia, luotettavia miehiä, jotka ovat pakenevinaan kasakkain luo,
liittyvät Bohunin väkeen ja saavat niiltä tietoja.

— Minun rakuunojeni joukossa on rusiineja, huomautti

Wolodyjowski.
— Kyllä minä löydän sellaisia miehiä.

— Odottakaappa vähän… tai otamme vangiksi jonkun noista

roistoista, jotka valloittivat Barin. Ehkäpä he tietävät jotakin. Kaikki
he katselevat Bohuniin kuin sateenkaareen. Hän miellyttää heidän
pirullista mielikuvitustaan: hänestä he laulavat lauluja — kunpa
heidän kurkkunsa mätänisivätkin! — ja kertovat toinentoisilleen
kaskuja, kertovat sekä sellaista mitä hän on tehnyt että sellaista mitä
hän ei ole tehnyt. Jos hän vain on ryöstänyt meidän onnettoman
neidon, niin ei se ole voinut jäädä heiltä salaan.

— Voihan tehdä niinkin, että lähettää miehiä ja koettaa saada

käsiinsä jonkun vangin, huomautti herra Podbipienta.
 — Te osasitte naulanpäähän. Kun nyt vain saamme tietää, että
neito elää, niin se on pääasia. Jos siis tahdotte vilpittömällä mielellä
auttaa Skrzetuskia, niin antaudutte minun komennettavakseni, koska
minulla on enimmän kokemusta. Me pukeudumme talonpojiksi ja
koetamme sillä lailla urkkia tietoomme minnekä Bohun on hänet
piiloittanut, ja kun meillä kerran on se tieto, niin panen pääni
pantiksi että saamme käsiimme itse neidonkin. Enimmän tässä
uskallamme Skrzetuski ja minä, sillä meidät Bohun tuntee, ja jos hän
saisi meidät kiinni, niin eivät senjälkeen edes meidän omat äitimme
tuntisi meitä. Mutta teitä kumpaakaan hän ei ole nähnyt.

— Minut hän kyllä on nähnyt, sanoi herra Podbipienta, — mutta

vähät siitä.

— Ehkäpä herra Jumala antaa hänet meidän käsiimme, huudahti

herra
Wolodyjowski.

— Minä vain en enään tahdo häntä nähdä, sanoi herra Zagloba. —

Hiisi häntä katselkoon. Meidän täytyy alkaa varovasti, ettemme pilaa
koko yritystä. Sehän on aivan mahdotonta, että Bohun yksin tietäisi
neidon piilopaikan ja minä takaan teille, että on varmempi kysyä
joltakulta muulta.

— Ehkäpä meidän lähettimmekin saavat tietää jotakin. Jos vain

ruhtinas sallii, niin minä valitsen varmoja miehiä ja lähetän heidät
liikkeelle vaikkapa jo huomenna.

— Ruhtinas kyllä sen sallii, mutta epäilen, saavatko he mitään

tietoja. Kuulkaa, hyvät herrat, mieleeni johtuu toinen keino, se
nimittäin, että me, sensijaan että lähettäisimme liikkeelle miehiä tai
koettaisimme saada vankeja, itse pukeudumme talonpojiksi ja
viipymättä lähdemme toimeen.

— Se on mahdotonta! huudahti herra Wolodyjowski.

— Miksikä se on mahdotonta?

— Ettekö te tiedä sotapalveluksen sääntöjä? Lippujen alla

oleminen on pyhä asia, silloin ei tehdä poikkeusta kehenkään
nähden. Vaikka isä ja äiti kuolisivat, niin ei upseeri lähde pyytämään
lomaa päästäksensä pois, sillä taistelun edellä olisi se suurin häpeä,
minkä sotamies voi tehdä. Loma on sallittu vasta taistelun jälkeen,
silloin kun vihollinen on hajoitettu, mutta ei ennen. Ja huomatkaa:
Skrzetuskin teki mieli ensimäisenä kiiruhtaa häntä pelastamaan, —
hän hillitsi kuitenkin halunsa. Ja hänellähän on jo mainetta,
ruhtinashan rakastaa häntä, mutta hän ei edes pyytänytkään päästä,
sillä hän tuntee velvollisuutensa. Sellaista on, nähkääs, hyvät herrat,
valtion palvelus, ja samoin on laita yksityisenkin. En tiedä kuinka
muualla on tapana, vaikka arvelen että kaikkialla vallinnee sama
sääntö. Mutta ruhtinaan palveluksessa ainakin on loma ennen
taistelua kuulumaton asia, ja vielä lisäksi upseerille Vaikka
Skrzetuskilta revittäisiin sielu ruumiista, niin ei hän lähtisi tekemään
ruhtinaalle sellaista ehdotusta.

— Roomalainen hän on tapojen ankaruudessa, sen tiedän, sanoi

herra Zagloba, — mutta jos joku kuiskaisi asian ruhtinaan korvaan,
niin ehkäpä hän vapaasta tahdostansa antaisi loman sekä teille että
hänelle.

— Eihän nyt voi ajatella sellaisia. Koko valtakunnan kohtalohan

lepää ruhtinaan hartioilla. Mitä te ajattelette! Nythän on
kysymyksessä mitä tärkeimmät asiat, asiat, jotka koskevat koko
kansaa. Kuinka hän nyt voisi ottaa huomioon jonkun yksityisen
huolia. Ja jospa hän pyytämättä antaisikin loman — mikä ei ole
todennäköistä —, niin eihän kukaan meistä nyt, niin totta kuin
Jumala on taivaassa, lähtisi pois leiristä, sillä onhan meidänkin
velvollisuus antaa ensimäinen palveluksemme onnettomalle
isänmaalle eikä itsellemme.

— Minä tiedän sen ja tunnen myöskin entisiltä ajoilta

sotapalveluksen säännöt. Ja siksi minä sanoinkin teille, että tuo
keino vain välähti pääni läpi enkä suinkaan sanonut, että se yhä
istuu siellä. Muuten, totta puhuen, me emme kykenisi saamaan
aikaan suuriakaan niinkauvan kuin roistojen valta vielä pysyy
järkähtämättömänä. Mutta jahka he ovat lyödyt ja takaa-ajetut ja
jahka ei heillä ole jäljellä muuta kuin pelastaa oma nahkansa, silloin
voimme huoletta hyökätä heidän keskellensä ja saada heiltä tietoja.
Kunpa vain muu sotajoukko mitä pikimmin tulisi tänne. Sillä
muutenhan me ihan kuolemme ikävään täällä Czolhanski-Kamenin
luona. Jos vain meidän ruhtinas olisi komennossa, niin me jo
paraikaa marssisimmekin. Mutta ruhtinas Dominik nähtävästi
pysäyttelee liian usein, koska häntä yhä vieläkään ei näy. Kolmen
päivän kuluttua hänen toivotaan saapuvan. Suokoon Jumala, että
hän tulisi mitä pikimmin. Mutta tuleehan herra kruunun
juomanlaskija tänään?

— Tulee.

Samassa avautui ovi ja sisään astui Skrzetuski.

Hänen piirteensä olivat kuin kiveen veistetty tuska, niistä henki

kylmyys ja levollisuus. Oli kummallista katsella noita nuoria ja
samalla niin ankaria ja vakavia kasvoja, joilla ei olisi luullut hymyn
koskaan leikkineen. Näytti siltä kuin ei kuolema olisi voinut enään
niitä paljoakaan muuttaa, jos se äkkiä olisi katkaissut hänen
elämänsä langan. Herra Janin parta oli kasvanut melkein rinnalle asti
ja tuossa parrassa, joka oli musta kuin korpin sulat, näkyi siellä täällä
hopeinen haiven.

Toverit ja uskolliset ystävät huomasivat heti hänen tuskansa,

vaikka hän ei mitään näyttänytkään. Hän oli täydellisesti tajussaan,
näennäisesti tyyni, sotilaspalveluksessaan melkein vielä entistäkin
tarkempi ja eli kokonaan läheisten tapausten odotuksessa.

— Puhumme täällä juuri teidän onnettomuudestanne, joka samalla

on meidänkin onnettomuutemme, sanoi herra Zagloba, — sillä
Jumala on todistajamme, että olemme lohduttomat. Matta
tunteemme olisi hedelmätön, jollemme voisi auttaa teitä muuta kuin
kyynelten vuodattamisella. Siksi olemmekin päättäneet vuodattaa
myöskin verta, temmataksemme neitoraukan, jos hän vielä käy
elävänä maan päällä, hänen vankeudestaan.

— Jumala teitä palkitkoon, sanoi herra Skrzetuski.

— Me lähdemme teidän kanssanne vaikkapa Chmielnickin leiriin,

sanoi herra Wolodyjowski, levottomana katsellen ystäväänsä.

— Jumala teitä palkitkoon, toisti herra Jan.

— Me tiedämme, sanoi Zagloba, — että te olette vannonut

etsivänne hänet elävänä tai kuolleena ja siksi olemme valmiit
lähtemään vaikkapa tänään.

Skrzetuski istuutui penkille, loi silmänsä maata kohden eikä

vastannut mitään. Herra Zagloba oli suuttumaisillaan. Aikooko hän
todella jättää tytön, ajatteli hän. Jos niin on, niin armahtakoon häntä
Jumala. Maailmassa nähtävästi ei ole olemassa kiitollisuutta eivätkä
ihmiset muista hyviä tekoja. Mutta onpa sentään sellaisiakin, jotka
hänet muistavat, vaikka heidän hänen tähtensä täytyisi heittää
henkensä.

Tuvassa vallitsi täysi hiljaisuus, jonka silloin tällöin vain herra

Longinuksen huokaukset keskeyttivät. Vihdoin lähestyi pieni
Wolodyjowski Skrzetuskia ja löi häntä olkapäälle:

— Mistä te nyt palaatte? kysyi hän.

— Ruhtinaan luota.

— Ja mitä aiotte nyt?

— Lähden yöksi tiedustelulle.

— Kauvaksiko?

— Aina Jarmolinceen asti, jos tie on vapaana. Wolodyjowski

katsahti
Zaglobaan ja he ymmärsivät heti toisensa.

— Siis Bariin päin, mutisi Zagloba.

— Me lähdemme teidän kanssanne.

— Teidän täytyy mennä pyytämään lomaa ja kysyä ruhtinaalta,

eikö hän ehkä ole määrännyt teille toista työtä.

— Lähtekäämme siis yhdessä. Minun täytyy kysyä erästä toistakin

asiaa.
 — Me tulemme teidän kanssanne, sanoi Zagloba. He nousivat ja
lähtivät. Ruhtinaan päämaja oli aika kaukana toisessa päässä leiriä.
Odotushuoneessa kohtasivat he joukon eri lippukuntiin kuuluvia
upseereja, sillä kaikkialta marssi paraikaa sotajoukkoja Czolhanski-
Kamenille ja kaikki riensivät tarjoamaan palvelustaan ruhtinaalle.
Herra Wolodyjowskin täytyi odottaa kauan ennenkuin hän yhdessä
Podbipientan kanssa pääsi ruhtinaan eteen, mutta sensijaan ruhtinas
heti suostui siihen, että he mieskohtaisesti lähtisivät etsiskelylle sekä
että he saisivat ottaa mukaansa muutamia rusiini-rakuunoja, jotka
teeskennellen pakenevansa leiristä olivat lähtevät Bohunin
kasakoitten luo ja siellä tiedustelevat ruhtinatarta. Wolodyjowskille
ruhtinas sanoi:

— Minä kyllä itse keksin Skrzetuskille kaikenlaisia tehtäviä, sillä

näen, että tuska on sulkeutunut häneen ja kalvaa häntä. Minun on
niin sanomattomasti sääli häntä. Eikö hän ole teille mitään puhunut
ruhtinattaresta?

— Hyvin vähän. Ensi hetkessä hän tahtoi lähteä suinpäin kasakoita

vastaan, mutta samassa hän muisti, että kaikkien nyt täytyy olla
lippujen alla ja että olemme isänmaan käskyläisiä, isänmaan, joka on
pelastettava ennen kaikkea. Siksi ei hän ole käynyt teidän armonne
luona. Yksin Jumala tietää mitä hänessä tapahtuu.

— Tuo kaikki todistaa kuinka raskas hänen on olla. Valvokaa te

häntä, sillä näen, että olette uskollinen ystävä.

Herra Wolodyjowski kumarsi syvään ja lähti ulos. Sillä samassa tuli

ruhtinaan luo Kiovan vojevoda yhdessä Stobnikin starostan herra
Denhofin, Sokalin starosta ja muutamien muiden ylempien upseerien
kanssa.