(Ebook) Synthetic Biology by Meyers, Robert A

ISBN 9783527668557, 3527668551 download

https://ebooknice.com/product/synthetic-biology-5426938

Explore and download more ebooks at ebooknice.com

We have selected some products that you may be interested in
Click the link to download now or visit ebooknice.com
for more options!.

(Ebook) Synthetic Biology by Robert A. Meyers ISBN

9783527334827, 3527334823

https://ebooknice.com/product/synthetic-biology-5098382

(Ebook) Biota Grow 2C gather 2C cook by Loucas, Jason; Viles,

James ISBN 9781459699816, 9781743365571, 9781925268492,
1459699815, 1743365578, 1925268497

https://ebooknice.com/product/biota-grow-2c-gather-2c-cook-6661374

(Ebook) Matematik 5000+ Kurs 2c Lärobok by Lena Alfredsson, Hans

Heikne, Sanna Bodemyr ISBN 9789127456600, 9127456609

https://ebooknice.com/product/matematik-5000-kurs-2c-larobok-23848312

(Ebook) SAT II Success MATH 1C and 2C 2002 (Peterson's SAT II

Success) by Peterson's ISBN 9780768906677, 0768906679

https://ebooknice.com/product/sat-ii-success-math-1c-and-2c-2002-peterson-
s-sat-ii-success-1722018
(Ebook) Master SAT II Math 1c and 2c 4th ed (Arco Master the SAT
Subject Test: Math Levels 1 & 2) by Arco ISBN 9780768923049,
0768923042

https://ebooknice.com/product/master-sat-ii-math-1c-and-2c-4th-ed-arco-
master-the-sat-subject-test-math-levels-1-2-2326094

(Ebook) Cambridge IGCSE and O Level History Workbook 2C - Depth

Study: the United States, 1919-41 2nd Edition by Benjamin
Harrison ISBN 9781398375147, 9781398375048, 1398375144,
1398375047
https://ebooknice.com/product/cambridge-igcse-and-o-level-history-
workbook-2c-depth-study-the-united-states-1919-41-2nd-edition-53538044

(Ebook) Synthetic Biology: A Primer by Geoff Baldwin et al. ISBN

9781783268788, 1783268786

https://ebooknice.com/product/synthetic-biology-a-primer-5701050

(Ebook) Handbook of Petrochemicals Production by Robert A.

Meyers ISBN 9781259643132, 1259643131

https://ebooknice.com/product/handbook-of-petrochemicals-
production-46843132

(Ebook) Encyclopedia of Analytical Chemistry by Robert A Meyers

ISBN 9781119991205, 111999120X

https://ebooknice.com/product/encyclopedia-of-analytical-chemistry-4927170
Synthetic Biology

Edited by
Robert A. Meyers
Related Titles

Meyers, R.A. (ed.) Luisi, P.P. (ed.)

Encyclopedia of Molecular Chemical Synthetic Biology

Cell Biology and Molecular
2011
Medicine ISBN: 978-0-470-71397-6, also available
in digital formats
2007
Online ISBN: 978-3-527-60090-8
www.meyers-emcbmm.com
Kahl, G.

The Dictionary of
Schmidt, M. (ed.)
Genomics, Transcriptomics
Synthetic Biology and Proteomics
Industrial and Environmental 5th Edition
Applications
2015
2012 ISBN: 978-3-527-32852-9, also available
ISBN: 978-3-527-33183-3, also available in digital formats
in digital formats
Synthetic Biology

Advances in Molecular Biology and Medicine

Edited by
Robert A. Meyers

Volume 1
Synthetic Biology

Advances in Molecular Biology and Medicine

Edited by
Robert A. Meyers

Volume 2
The Editor All books published by Wiley-VCH are carefully
produced. Nevertheless, authors, editors, and pub-
Dr. Robert A. Meyers lisher do not warrant the information contained
Editor-in-Chief in these books, including this book, to be free of
Ramtech Limited errors. Readers are advised to keep in mind that
122, Escalle Lane statements, data, illustrations, procedural details
Larkspur, CA 94939 or other items may inadvertently be inaccurate.
USA
Library of Congress Card No.: applied for
Cover
British Library Cataloguing-in-Publication Data
Design and customization of microcompartments.
A catalogue record for this book is available from
© Martin J. Warren. Detail from figure 12 in
the British Library.
chapter 13 ‘‘Synthetic Biology in Metabolic
Engineering: From Complex Biochemical Bibliographic information published by the
Pathways to Compartmentalized Metabolic Deutsche Nationalbibliothek
Processes – a Vitamin Connection’’. The Deutsche Nationalbibliothek lists this publica-
tion in the Deutsche Nationalbibliografie; detailed
bibliographic data are available on the Internet at
<http://dnb.d-nb.de>.

© 2015 Wiley-VCH Verlag GmbH & Co. KGaA,

Boschstr. 12, 69469 Weinheim, Germany

All rights reserved (including those of translation

into other languages). No part of this book may be
reproduced in any form – by photoprinting,
microfilm, or any other means – nor transmitted
or translated into a machine language without
written permission from the publishers.
Registered names, trademarks, etc. used in this
book, even when not specifically marked as such,
are not to be considered unprotected by law.

Print ISBN: 978-3-527-33482-7

ePDF ISBN: 978-3-527-66855-7
ePub ISBN: 978-3-527-66856-4
Mobi ISBN: 978-3-527-66857-1

Cover Design Adam Design, Weinheim, Germany

Typesetting Laserwords Private Limited, Chennai,
India
Printing and Binding Markono Print Media Pte
Ltd, Singapore

Printed on acid-free paper

 V

Contents

Preface IX

Volume 1

1 Synthetic Biology: Implications and Uses 1

Sanjay Vashee, Mikkel A. Algire, Michael G. Montague, and Michele S. Garfınkel

Part I Biological Basis 33

2 The Emergence of the First Cells 35

Antoine Danchin

3 Regulation of Gene Expression 61

Anil Kumar, Sarika Garg and Neha Garg

4 Interactome 121
Teresa M. Przytycka and Dong-Yeon Cho

5 Microbiomes 153
Ramana Madupu, Yu-Hui Rogers, Doug Rusch, Jason Miller,
Konstantinos Krampis, and Karen E. Nelson

Part II Modeling 179

6 Dynamics of Biomolecular Networks 181

Emanuele Cozzo, Joaquı́n Sanz, and Yamir Moreno

7 E-Cell: Computer Simulation of the Cell 211

Pawan K. Dhar, Kouichi Takahashi, Yoichi Nakayama, and Masaru Tomita

8 SynBioSS Designer Modeling Suite 229

Konstantinos Biliouris, Emma Weeding, and Yiannis N. Kaznessis
VI Contents

Part III Modular Parts and Circuits 247

9 Synthetic Gene Circuits 249

Barbara Jusiak, Ramiz Daniel, Fahim Farzadfard, Lior Nissim, Oliver Purcell,
Jacob Rubens and Timothy K. Lu

10 DNA Origami Nanorobots 305

Ido Bachelet

11 RNAi Synthetic Logic Circuits for Sensing, Information Processing, and

Actuation 333
Zhen Xie, Liliana Wroblewska, and Ron Weiss

12 Synthetic Hybrid Biosensors 357

Apoorv Shanker, Kangwon Lee, and Jinsang Kim

13 Synthetic Biology in Metabolic Engineering: From Complex Biochemical

Pathways to Compartmentalized Metabolic Processes–a Vitamin Connection 393
Evelyne Deery, Stefanie Frank, Andrew Lawrence, Simon Moore,
Susanne Schroeder, and Martin J. Warren

Volume 2

Part IV Synthetic Genomes 441

14 The Minimal Gene-Set Machinery 443

Rosario Gil

15 Production of Mitochondrial Genome and Chromosomal DNA Segments

Highly Engineered for Use in Mouse Genetics by a Bacillus subtilis-Based
BGM Vector System 479
Mitsuhiro Itaya

16 Synthetic Genetic Polymers Functioning to Store and Propagate Information

by Genetic Alphabet Expansion 505
Ichiro Hirao

Part V Diseases and Therapeutics 521

17 Synthetic Biology Approaches for Regenerative Medicine 523

Elise Cachat, Kim C. Martin, and Jamie A. Davies

18 The Synthetic Biology Approach to Stem Cells and Regenerative Medicine 541
Boon Chin Heng, and Martin Fussenegger

19 Synthetic Biology Approaches to Cell Therapy 559

Sung-Ho Paek and Warren C. Ruder
 Contents VII

20 Synthetic Biology Approaches for Vaccine Development 589

Sam H. Shen, Bruce Futcher, Chen Yang, and Eckard Wimmer

Part VI Chemicals Production 617

21 Metabolic Engineering for the Production of Diols 619

Katarzyna Leja, Dorota Samul, Piotr Kubiak, Agnieszka Drożdżyńska,
Alicja Kośmider, Wojciech Juzwa, Mariusz Lesiecki, and Katarzyna Czaczyk

22 Synthetic Biology in Biofuels Production 665

Rahul Singh, Anu Jose Mattam, Pavan Jutur, and Syed Shams Yazdani

23 Synthetic Biology of Antibiotic Production 699

Eriko Takano and Rainer Breitling

Index 723
 IX

Preface

Synthetic Biology is an emerging field that integrates all biological subsystems with
the objective of engineering, constructing or modifying biological functions, organelles,
cellular structures, simple cells and creating whole novel organisms with designed
properties. This is accomplished by application of engineering principles such as
hierarchical design, modular parts, isolation of unrelated functions and standard
interfaces as well as systems biology and all aspects of molecular biology. Synthetic
Biology extends genetic engineering to focus on whole systems rather than individual
genes and primary gene products, and will ultimately provide diagnostic tools, novel
methods for production of therapeutics and strategies for treatment of diseases. Our
compendium is written for university undergraduates, graduate students, faculty and
investigators at research institutes. Our Board of 11 Nobel Laureates approved our
overall approach and content and our selection of articles was validated and enhanced
by four reviewers from major research institutions. There are 23 peer reviewed articles
at a length of over 700 pages and as such is the largest in depth, up to date treatment
presently available.
The 23 detailed articles organized into six sections: Biological Basis; Modeling;
Modular Parts and Circuits; Synthetic Genomes; Diseases and Therapeutics; and
Chemicals Production. In addition, there is an introductory article entitled Synthetic
Biology. The Biological Basis section defines key areas that support synthetic
biology approaches including Emergence of the First Cells (Protocells), Regulation
of Gene Expression, the Interactome and also Microbiomes; the Modeling section
provides mathematical and computer programming expertise including Dynamics of
Biomolecular Networks, Computer Simulation of the Cell and the SynBioSS Designer
Modeling Suite, which support the following section on Modular Parts and Circuits. This
section covers key practical applications and advances such as Synthetic Gene Networks,
DNA Origami Nanobots, RNAi Synthetic Logic Circuits for Sensing, Information
Processing and Actuation, Synthetic Hybrid Biosensors and Synthetic Biology in
Metabolic Engineering. The Synthetic Genomes section includes articles on Minimal
Gene-Set Machinery; Production of the Mitochondrial Genome and Chromosomal
DNA Segments, and Synthetic Genetic Polymers Functioning to Store and Propagate
Information. As part of the introductory article, Sanjay Vashee, of the J. Craig Venter
Institute, covers the recent work on the formation of a bacterial cell that is controlled by a
chemically synthesized genome. This work was accomplished at the Institute where the
X Preface

author is located. The next two sections cover important end use applications of synthetic
biology. Diseases and Therapeutics covers synthetic biological improvements in use
of stem cells in regenerative medicine and new approaches for vaccine development
utilizing synthetic biology and finally the final section on Chemicals Production includes
synthetic biology approaches for production of diols, biofuels and antibiotics.
We are pleased that many of the major synthetic biology research institutions partic-
ipated in preparation of our book, e.g. the Departments of Biological Engineering, the
Synthetic Biology Center of the Department of Electrical Engineering & Computer Sci-
ence, the MIT Microbiology Program, and the MIT Computational and Systems Biology
Program all of the Massachusetts Institute of Technology; the ETH Zurich, the National
Institutes of Health, and the J. Craig Venter Institute.
Our team hopes that you, the reader, will benefit from our hard work – finding the
content useful in your research and education. We wish to thank our Managing Editor,
Sarah Mellor as well as our Executive Editor, Gregor Cicchetti for both their advice and
hard work in the course of this project.

Larkspur, California, January 2015 Robert A. Meyers

RAMTECH Limited
 1

1
Synthetic Biology:
Implications and Uses*

Sanjay Vashee, Mikkel A. Algire, Michael G. Montague, and Michele S. Garfinkel

J. Craig Venter Institute, Synthetic Biology, 9704 Medical Center Drive, Rockville,
MD 20850, USA

1 Introduction 2

2 DNA Assembly and Modification 5

3 Modular Parts and Circuits 15

4 Spatial Regulation 18
4.1 Co-Localization 19
4.2 Compartmentalization 20

5 The Synthetic Cell 21

6 Societal Challenges Posed by Synthetic Biology 23

7 Concluding Remarks 25

Acknowledgments 25

References 26

*
This chapter has previously been published in: Meyers, R.A. (Ed.) Systems Biology, 2012,
978-3-527-32607-5.

Synthetic Biology: Advances in Molecular Biology and Medicine

First Edition. Edited by Robert A. Meyers.
© 2015 Wiley-VCH Verlag GmbH & Co. KGaA. Published 2015 by Wiley-VCH Verlag GmbH & Co. KGaA.
2 Synthetic Biology: Implications and Uses

Keywords
Synthetic biology
An effort to construct biological systems, which may include entire biosynthetic
pathways, synthetic organelles and cellular structures, and whole organisms, that
have medical, industrial, and scientific applications. This is achieved via the application
of engineering principles, such as hierarchical design, modular reusable parts, the
isolation of unrelated functions, and standard interfaces.

Synthetic cell
A cell that is controlled solely by a genome that was assembled from chemically
synthesized pieces of DNA.

DNA assembly
The building of larger DNA fragments from smaller DNA fragments.

Circuits
A collection of various modular component parts that responds to an input signal that
is then relayed to produce an output signal.

Compartmentalization
The spatial sequestering of substrates, intermediates, products, enzymes, and activities.

Synthetic biology is an effort to construct and engineer biological systems, ranging

from individual genetic elements, to biosynthetic pathways, to whole organisms.
The results of these engineering efforts can be of great value to human interests such
as medicine and industry. In this chapter, advances in DNA assembly technologies
are reviewed, and how these advanced DNA assembly technologies, in conjunction
with the application of engineering principles such as modular parts, have facilitated
the rational engineering of organisms to obtain desired functions or to understand
complex cellular behavior, are highlighted. The recent creation of a synthetic cell
is also described. Finally, the societal concerns posed by synthetic biology are
discussed.

1 biochemical systems [1] and in software

Introduction environments [2], may also be consid-
ered as Synthetic Biology, though these
The field of Synthetic Biology can be con- are beyond the scope of this chapter.
sidered more as an engineering discipline, Synthetic Biology is viewed as the effort
and less as an empirical science. Efforts to construct and engineer biological sys-
to create artificial life systems, both in tems of value to human interests. Such
 Synthetic Biology: Implications and Uses 3

efforts can range in scopes far larger with recent advances in the field, such
than the traditional genetic engineering of bioengineering projects will become faster
genes, to include the engineering of entire to develop, easier to operate, and also much
biosynthetic pathways complete with the more ambitious.
regulation of the genes in that pathway During recent years, Synthetic Biology
[3, 4], synthetic organelles and cellular has progressed in a manner which is very
structures [5], whole organisms [6–9], and different from those of other engineering
even ecosystems [10–13]. Synthetic Biol- disciplines. This is because, unlike archi-
ogy has the ambition to apply classical tecture or software engineering, there is
engineering principles such as hierarchi- already a reservoir of highly sophisticated
cal design, modular reusable parts, the and complex functional parts to be found
isolation of unrelated functions, and stan- in Nature, and consequently most efforts
dard interfaces. The empirical fields that in Synthetic Biology have been focused on
correlate to Synthetic Biology are Systems harnessing that natural resource base. In
Biology, Genetics, and Molecular Biology. general, two basic approaches have been
Synthetic Biology is not a new field, but undertaken to achieve this feat. The first
rather extends back into prehistory. For approach has been to engineer natural
example, it has been determined that the organisms so as to incorporate recombi-
process of engineering maize – a highly nant pathways and other such desirable
optimized domestic agricultural crop plant attributes. This method has the advantage
– from the wild grass teosinte began of not requiring the capability to build –
over 9000 years ago [14]. The method nor require an understanding of – mas-
used by the pre-Columbian cultivators sive biological systems such as genomes
of teosinte was simple artificial selection and metabolisms. However, it does have
which, as such, is very slow. However, the disadvantage of being undefined; that
with the discovery of laws of inheritance is, whilst certain genes of the organism
and natural selection [15–17], and the might be the result of human intervention,
suggestion that DNA was the chemical most of the genome remains wild-type,
medium of inheritance [18], the scene and is neither subject to human control
was set to engineer a living system in nor necessarily operating within the limits
a far more direct and rapid manner. of human knowledge.
A prominent example of this is the The alternate approach is to use func-
Dupont Escherichia coli strain used for the tional components, originally ‘‘mined’’
production of 1,3 propanediol, in which from Nature, such as promoters, ap-
case an entire biosynthetic pathway has tamers, protein–protein interaction do-
been added to E. coli, and the metabolism mains, terminators, or ribosome-binding
of the bacterium substantially altered sites. These functional components can be
to allow for a majority of the carbon cataloged and then used to compose larger
feedstock (glycerol) to be converted into defined constructions of genes, pathways,
the economically valuable chemical 1,3 and even whole genomes. Because all
propanediol [6, 8, 9]. This feat, which the components of a synthetic biological
was begun prior to the development of system that are constructed in such an
most of the Synthetic Biology techniques approach have precisely defined proper-
reviewed in this chapter, took many years ties, a high degree of predictive control
and substantial investment to achieve. Yet, over the final product is afforded. Indeed,
4 Synthetic Biology: Implications and Uses

this more defined approach has become combination of recombinant DNA cloning
synonymous with advances in Synthetic techniques with the PCR allowed a much
Biology. greater exploitation of natural biological
Historically, one of the main limitations components, such as thermostable DNA
in following this defined approach relates polymerases, and this in turn made the
to the knowledge of these natural systems PCR more robust and practical. Today, the
that serve as a source of parts. As biology PCR has become an indispensable tool for
has been characterized, both new com- biology. Thus, knowledge of natural sys-
ponents for synthetic biology – and also tems has led to an improved technology
new tools to utilize those components – for exploiting those systems, which has
have become available. In turn, a new in turn provided an improved knowledge
Synthetic Biology capability has driven of biological systems in a double feed-
greater advances in the understanding of back loop, thus improving both scientific
biology. This has been most obvious in understanding and technological capabili-
the development of tools for the synthe- ties. As shown in Fig. 1, as knowledge of
sis and manipulation of DNA, the first of the fundamental principles of biology have
which were developed via the discovery continued to grow, it has been possible to
of restriction endonucleases, DNA ligases, take a more defined engineering approach.
and the creation of recombinant DNA In the past, advances in synthetic biol-
molecules [19–24]. These tools allowed ogy have been bounded by the capacity
the development of the recombinant DNA to assemble and modify DNA, as well
cloning and expression techniques that ul- as knowledge of biological parts and cir-
timately made possible the exploitation of cuits that such DNA might encode. Cor-
enzymes with desired activities and prop- respondingly, these two areas are directly
erties. Notably, the development of the addressed in the following sections, with
polymerase chain reaction (PCR) greatly details of synthetic biological pathways,
increased the ability to amplify and ma- synthetic genomes, synthetic organelles,
nipulate DNA [25–27]. The subsequent and even synthetic organisms provided as
Progress in Synthetic Biology is defined by the shifting of life-manipulation
from the undefined to defined products and techniques.
(fast, powerful, but (slow, limited in scope,
requires substantial but requires little or no
biological knowledge) biological knowledge)

Wholly Wholly
Defined Undefined
Custom Custom
Biological Biological
Systems Systems

Distributed Genome Targeted DNA Cross Hybridization + Natural Variation +

Manipulation Manipulation Artificial Selection Artificial Selection
Fig. 1 Increasingly defined biological engineering. A
schematic of how biological engineering has emphasized a
more defined and rational design as it has advanced, based
on a greater knowledge of natural biological systems.
 Synthetic Biology: Implications and Uses 5

examples of the capabilities that Synthetic restriction enzyme-based methods are still
Biology has already begun to deliver. commonly in use [28, 29], these methods
These new capabilities create, in turn, are gradually being superseded by the de-
new societal challenges, and these are also velopment of very rapid, more robust and
discussed. less limited DNA assembly techniques.
For example, although BioBricks were
originally designed to be assembled with
2 a restriction enzyme/ligation method [30],
DNA Assembly and Modification more recently an in vitro homologous
recombination was adapted to increase
As discussed above, one way to view the flexibility and speed of BioBrick
Synthetic Biology is as an engineering assembly [31].
discipline aimed at manipulating cellu- The starting materials for DNA se-
lar systems to produce a de novo-designed quence construction may include chem-
function that does not exist in the nat- ically synthesized DNA oligonucleotides
ural organism. As with other engineer- (oligos), natural DNA fragments, PCR
ing fields, however, Synthetic Biology is products, or a combination of all three
dependent on the tools and techniques sources. Defined short single-stranded oli-
available. gos have been commercially available as a
Organisms carry out a variety of reac- commodity for many years, usually for use
tions aimed at their self-sustenance and as primers in PCR, mutagenesis, and se-
self-replication, with such reactions being quencing reactions. Since chemically syn-
carried out by the proteins and RNAs en- thesized DNA oligos are of a user-defined
coded in the organism’s genome. As the sequence, this allows for a nucleotide level
sequence of the DNA directs production control of gene sequences and even entire
of the proteins and RNAs of an organism, genome sequences – a firm requirement
control of the cellular DNA therefore al- when designing new functions in organ-
lows for an ability to direct the functions isms. The idea of synthesizing genes from
of a cell. Based on this principle, many DNA oligos is not new; previously, oligos
of the basic tools utilized in Synthetic have been used to synthesize genes such
Biology are aimed at producing defined as the alanine tRNA from yeast [32] and
sequences of DNA molecules, and eas- the human leukocyte interferon gene [33].
ily manipulating the DNA content of an Likewise, the gene encoding a mammalian
organism. The DNA molecules necessary hormone, somatostatin, was synthesized
for Synthetic Biology purposes can vary and expressed in E. coli [34]. It is only
greatly in length, from individual DNA recently that the lower costs of oligonu-
parts, genes and plasmids (containing tens cleotide synthesis and DNA sequencing
to thousands of base pairs) to biosynthetic have been combined to allow the devel-
pathways and genetic circuits (thousands opment of more cost-effective and rapid
to millions of base pairs) to synthesizing methods for assembling groups of oligos
whole genomes (viral and bacterial). into synthetic pieces of DNA or genes
For many years, gene cloning and DNA [35–39]. Today, several commercial gene
assembly were dominated by the use synthesis companies exist that are able to
of restriction endonucleases and DNA produce custom genes/DNA at an accessi-
ligases [19–24]. While some well-designed ble cost per base pair, although such costs
6 Synthetic Biology: Implications and Uses

can quickly become prohibitive if numer- utilizing the natural homologous recom-
ous different DNAs are required. The cost bination activity of an organism, such as S.
prohibition of large-scale gene synthesis cerevisiae (yeast) and B. subtilis [7, 40–44].
can, in part, be overcome by utilizing nat- Occasionally, a method will include an
ural DNA fragments and PCR products in vitro step to perform a partial reaction
in the DNA assembly for those sections (DNA chewback/DNA annealing/DNA ex-
of DNA that do not need to be created tension), and an in vivo step to complete
synthetically. the reaction (DNA repair) [38, 45, 46].
Typically, the process of constructing The various in vitro homologous re-
DNA is hierarchical (Figs 2 and 3). combination methods used to assemble
Briefly, groups of smaller DNAs (single- or double-stranded DNA or single-stranded
double-stranded) are mixed and assembled oligos share the same general mechanism
into larger DNA pieces. Figure 2 shows (Fig. 2). The nucleotides are first removed
double-stranded DNAs being assembled from one strand of the overlapping ends of
into a larger construct, but the process can the adjacent double-stranded DNAs, thus
begin with single-stranded oligos as the creating single-stranded ends of the DNA
substrates. These larger pieces (subassem- (Step 1). This process is analogous to a
blies) are then grouped and assembled. restriction enzyme digestion creating com-
These steps can be repeated until the fi- plementary sticky ends of DNA, except
nal full-length DNA construct is obtained, that the single stranded ends are typically
whether it is a gene or genome. The DNA 20–60 nucleotides long. Depending on the
pieces to be assembled must have homol- method used, the nucleotides can be re-
ogous overlapping ends, the overlaps be- moved by applying an exonuclease activity
ing important because the DNA assembly from either the 5 or 3 ends of the DNA
techniques utilize homologous recombi- [37, 38]. The creation of single-stranded
nation. For example, if three pieces of DNA overhangs (Step 1) is not necessary if oli-
(A, B, and C) are to be assembled into a sin- gos are used as the starting material for
gle DNA molecule, then one end of piece A DNA assembly, because the oligos are al-
must have an overlap with piece B, and the ready single-stranded. The single-stranded
other end of B must overlap piece C. This DNA overhangs are complementary to
configuration will result in a linear DNA each other on adjacent molecules, and thus
molecule, A–B–C. In order to generate a are able to anneal (Step 2). If the ends of
circle from these pieces, the end of C must the molecule being constructed are com-
overlap piece A. The assembly of DNA plementary, then the final construct will
into a circle is most often achieved with be circular (this is the normal method
a DNA piece which contains sequences used when DNA is being assembled into
that enable the final construct to be cloned a cloning or expression vector). The final
into a desired host (e.g., E. coli, Saccha- step to the reaction is repair of the DNA.
romyces cerevisiae or Bacillus subtilis) [37, 38, In the in vitro reaction, a DNA polymerase
40–42]. The DNA homologous recombina- is used to fill the gaps, while a DNA ligase
tion reaction can be carried out completely seals the nicks so as to create the larger as-
in vitro in one step, either with an enzyme sembled DNA molecule. The DNA repair
mix [37] or by using the PCR [35]. The activity of E. coli can be utilized to com-
reaction can also be performed in vivo by plete the reaction after the annealing step
 Synthetic Biology: Implications and Uses 7

A B C
5′ 3′ 5′ 3′ 5′ 3′
3′ 5′ 3′ 5′ 3′ 5′

T5 exonuclease (5′)
1. Recessing of DNA to create
single-stranded complementary DNA Exo III exonuclease (3′)
either at 5′ or 3′ ends. T4 DNA polymerase (-) nucleotides (3′)

5′ 3′ 5′ 3′ 5′ 3′
3′ 5′ 3′ 5′ 3′ 5′

2. Annealing of single-stranded
complementary ends.

3′ 5′ 3′ 5′
5′ 3′ No homology
3′ 5′ 3′ 5′ 3′ 5′ at ends.
(Or)

3′ 5′ 3′ 5′
5′ 3′ Homology
3′ 5′ 3′ 5′ 3′ 5′ at ends.
Phusion DNA polymerase
3. DNA repair. Taq DNA polymerase
Fill in of gaps and ligation of nicks. Taq ligase
In vitro repair (circular assemblies only)

5′ 3′
3′ 5′
Linear assembly product

Circular assembly product

Amplify assemblies by PCR
Transformation

Individual assembly clones

Fig. 2 Schematic depicting in vitro homol- Following the annealing step, the DNA is re-
ogous recombination DNA assembly. First, paired by filling in the gaps with a DNA poly-
nucleotides are removed from either the 5 or merase and sealing any nicks with DNA ligase.
the 3 ends of the DNA pieces (5 removal de- A linear assembly product can be amplified by
picted). This step can be performed by several using the PCR and used in further assembly
enzymes. The newly exposed single-stranded reactions. The circular assembly products are
homologous ends (red, green, or yellow re- transformed into the appropriate host in or-
gions) on the adjacent pieces are comple- der to isolated individual clones with the final
mentary, and can anneal. Providing homology assembled molecule. The assemblies can also
at the ends of the DNA pieces will result in be repaired in vivo after transformation by the
the assembly of a circular DNA molecule. native activities of E. coli.
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
The Project Gutenberg eBook of Kertomuksia I
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Kertomuksia I

Author: Anton Pavlovich Chekhov

Translator: Rob. A. Seppänen

Release date: August 19, 2016 [eBook #52852]

Language: Finnish

Credits: Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KERTOMUKSIA I

***
Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen

KERTOMUKSIA I
Kirj.

Anton Tshehov

Suomentanut Rob. A. Seppänen

Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Kataja, 1906.

Osakeyhtiö Kauppakirjapaino.
SISÄLLYS:

Öljytikku.
Yksi monista.
Virkateitä.
Nopeaa apua.
Hermostunut.
Käräjiin menossa.
Mokomaa väkeä.
Haudalla.
Se ei ollutkaan hän.
Pieni erehdys.
Toimen miehiä.
Onnenmyyrä.
Anjuta.
Molempi parempi.
Ei kelpaa.
Tupakan vahingollisuudesta.
Matkan varrella.
ANTON PAWLOWITSH TSHEHOW.

Anton Tshehow on suomalaiselle lukijalle jonkun verran tuttu

etupäässä sanomalehtiemme kautta, joissa silloin tällöin on ollut
tämän venäläisen oivallisen kertojan pieniä, hauskoja pätkiä. Ei ole
tarkotus tässä ruveta tarkemmin selittämään Tshehowin
kertojaluonnetta eikä syventymään hänen tuotteidensa jäsentelyyn.
Pari piirrettä tahdomme kuitenkin mainita.

Tshehow, joka syntyi Taganrogin kaupungissa 1860, oli linnaorjan

poika. Tultuaan ylioppilaaksi Moskowan yliopistoon, opiskeli hän
lääketiedettä ja suoritti lääkärin tutkinnon 1884, mutta lääkärin
ammattia ei hän harjottanut juuri ollenkaan. Jos vielä mainitsemme
kuolinvuoden — 1904 — niin siinäpä onkin hänen ulkonaisen
elämänsä puitteet. Tshehow oli kertoja Jumalan armosta, kuten eräs
tunnettu saksalainen kirjallisuuden historioitsija hänestä sanoo.
Hänen lyhyet, humoristiset kertomuksensa ovat pärskyneet kuin
kimalteleva ilotulitus hänen nuoruutensa vallattomasta, voipa
melkein sanoa rajusta kynästään. Mutta kun neljännesvuosisatainen
oli vierähtänyt iästä taakse, jolloin nuori kirjailija jo oli saavuttanut
laajan ja hartaan lukijakunnan, käy hänen sanomisensa sävy
vakavammaksi. Huoleton elämän ilmiöiden ilvehtivä valokuvaaja
panee koneensa piiloon ja hän kehittyy taitavaksi maalariksi, jonka
sivellin luo kuvan toisensa jälkeen kansansa elämästä ja ennen kun
ahkera käsi on ainiaaksi hervonnut, on kuvia kasonut suuri
kokoelma.

Tshehowin tuotteet ovat yhtenäistä kuvausta 1880-luvun ja 1890-

luvun alkupuolen henkisestä köyhyydestä. Hänen havaintokykynsä
tutkain oli terävä ja hieno kuin orjantappuran oka ja hänen
sielullinen analysitaitavuutensa osottaa tavatonta ihmistuntemusta.
Tshehow on kuvannut kokonaisen maailman henkisesti raajarikkoja,
avuttomia, onnettomia ihmisiä, jotka kituivat yhteiskunnallisten
olojen henkisesti karussa maaperässä, ihmisiä, jotka eivät saaneet
vilaukseltakaan nähdä toivoa uuden huomenesta, jotka olivat
puutuneet tylsään välinpitämättömyyteen kaikesta, jopa oman
asemansakin auttamattomasta ummesta. Näistä kuvista huokuu
tosiaankin haudan hyytävää kylmää ja Tshehowia ovat useat
arvostelijat moittineetkin siitä, että hän on liian synkkä väreissään.

Niin jyrkältä ja oudolta kuin tuntuukin ero hänen nuoruutensa

humoristisien kertomustensa ja kypsyneen tuotantokauden
ilottomien elämänkuvien välillä, huomaa kuitenkin, että jo
edellisissäkin huolettoman ilon veikeissä lastuissa soinnahtaa siellä
täällä katkera, kolea sävel, joka antaa aavistaa, että hänen herkkään
sydämeensä kipeimmin koski kansansa elämän syvä orpous. Ja niin
hänestä tulee vähitellen aikansa arimpien kohtien, elämän
nurjimpien puolten ja henkisen hädän syvä, mestarillinen tulkki.
Pienten kertomusten rajoitetulta alalta hän siirtyy tunteen ja
aikalaistensa mielialojen kuvailun leveälle tielle. Armotta ja
voimallisesti vetää hän päivänvaloon aikalaistensa pahimmat viat,
itsekkyyden, valheen, ulkokultaisuuden, sydämmettömyyden,
alhaisen kylmyyden ja ynseyden. Näissä lukemattomissa
kertomuksissa, jotka vyöryvät kuin meren sähisevät aallot, hän
tosiaankin viskaa aaltojen tavoin ihmisten ilmoille elämän likaisten
pohjamutien mädän ja lemun. Ihminen ja elämä hänen
kertomuksissaan on yhtä onneton ja räikeä kuin se oli
todellisuudessa. Hän ei anna henkilöittensä käsiin edes
elonkorttakaan, jolla nämä voisivat toivoa pelastuvansa. Hän antaa
heidän kärsiä yhteiskunnan syvien syntien tähden, kantaa ikeensä
loppuun asti ja kuolla avuttomina. Semmoinen oli aika silloin,
semmoisia olivat ihmiset ja hän oli aikansa lapsi näitä kuvatessaan.
Samalla olivat kuitenkin hänen kuvauksensa mitä voimakkainta
vapauden vaatimusta, sillä kertomusten sankarien henkinen orjuus
kaikessa alastomuudessaan huusi hätäänsä ja oli semmoisenaan
myöskin vaatimusta vapautua orjuuden kahleista.

Mutta vuosien vieriessä tapahtuu kirjailijassa muutos

valoisampaan päin. Vaikka hän viimeisissäkin tuotteissaan yhä
edelleenkin valitsee ilottomia aiheita, ei hän enää ole elämän kylmä
kuvaaja. Hän ei enää pidä pahaa välttämättömänä ilmiönä, jonka
täytyy olla ja pysyä semmoisena. Hän muuttuu räikeästä realistista
sovinnollisemmaksi miettijäksi, jonka sävelissä kuulostaa seestyvän
mustan sumusään enne ja keveämpi henki. Hän alkaa nähdä
valoisan päivän kaukaista koittoa ja tuntee, että raikkaat tuulet
tulevat ja haivuttavat raskaan hämärän.

Tshehow oli omintakeinen, aito alkuperäinen kirjailijaluonne, joka

koko elämänsä kulki omaa tietään. Hänen lahjakkuutensa voima ei
koskaan väsynyt. Hän kuvasi aina tuoreilla, selvillä väreillä ja jos
vielä lisäämme, että hänen tuotteensa ovat teentä-tavaltaan
harvinaisen eheitä taideluomia, olemme siten maininneet pääpiirteet
hänen kirjailijaluonteestaan.
 Tshehow on tunnustettu nuorimman venäläisen kirjailijapolven
etevimmäksi edustajaksi. Hänen teoksiaan luettiin kautta koko
Venäjän tavattoman ahneesti ja jokaista uutta tuotetta odotettiin
jännitetyin mielin. Hänen kertomuskokoelmistaan on Venäjällä
ilmestynyt aina 10-14 painosta ja muutamilla hänen näytelmillään
("Setä Vanja", "Kolme sisarusta" ja "Kirsikkapuutarha") on Venäjällä
ollut ja on vielä tänäkin päivänä tavaton näyttämöllinen menestys.
Paljon odotettiin vielä lahjakkaalta kirjailijalta, mutta yltyvä
keuhkotauti, jonka hän oli luultavasti saanut Sahalinilla, missä hän oli
käynyt tutkimassa sikäläistä elämää, vei hänet ennenaikaiseen
hautaan mistään parannuskokeista huolimatta.

Kun suomalaiselle yleisölle tarjotaan nyt kokoelma Tshehowin

kertomuksia, tapaa hän siinä melkein yksinomaan kirjailijan lyhyitä,
vallattomia kertomuksia, joissa rajaton humori iloaan pitää. Olisi
väärin, jos tyytyisimme ainoastaan tältä puolen tutustuttamaan
suomalaista yleisöä Tshehowin tuotteisiin. Sen vuoksi olemmekin
aikoneet jatkaa valikoitua kertomussarjaa, jonka olemme tahtoneet
alkaa samassa järjestyksessä kuin kirjailijan tuotteet
johdonmukaisessa kulussa eri kehityskausina ovat ilmestyneet.

Suomentaja.
KERTOMUKSIA
ÖLJYTIKKU.

(Rikosjuttu).

I.

Aamulla 6 p:nä lokakuuta 1885 tuli S:n kihlakunnan 2:sen piirin

pristavin luo hyvin puettu nuorimies ja ilmotti, että hänen isäntänsä,
virasta eronnut kaartin kornetti Mark Iwanowitsh Kljausow, oli
murhattu. Tätä ilmottaessaan oli nuorimies hyvin kalpea ja kovan
mielenliikutuksen vallassa.

— Ketä minulla on kunnia puhutella? — kysyi pristavi.

— Psekow, Kljausowin tilanhoitaja. Agronoomi ja mekaniko.

Pristavi ja vieraatmiehet, jotka saapuivat Psekowin kanssa

tapahtumapaikalle, havaitsivat seuraavaa. Sen rakennuksen luona,
jossa Kljausow oli asunut, tungeksi paljo rahvasta. Tapauksesta oli
lentänyt viesti nuolen nopeudella kautta seudun, ja kun oli
pyhäpäivä, tulvi kansaa rakennukselle kaikista lähikylistä. Puheltiin ja
hälistiin. Siellä, täällä näkyi joukossa kalpeita, itkettyneitä naamoja.
Kljausowin makuuhuoneeseen vievä ovi huomattiin olevan lukossa.
Sisäpuolella näkyi retkottavan avain.

— Nähtävästi ovat roistot tunkeutuneet sisään ikkunan kautta, —

huomautti Psekow ovea tutkittaissa.

Mentiin puutarhaan, jonne makuuhuoneen ikkuna antoi. Ikkuna

kuumotti synkän ja kumman näköisenä. Se oli verhottu vihreällä,
haljistuneella vaatteella. Yksi verhon kulma oli hieman kääntynyt
sisäänpäin, joten voi kurkistaa huoneeseen.

— Onko joku teistä katsonut sisään? — kysyi pristavi.

— Ei suinkaan, herra pristavi, — sanoi puutarhuri Jefrem, pieni,

harmaapäinen ukonkääpä, jolla oli virasta eronneen aliupseerin
kasvot. — Vielä tässä katsomaan, kun ilmankin vapisuttaa ja
hervottaa.

— Ohhoh, Mark Iwanitsh, Mark Iwanitsh! — huokasi pristavi

huoneeseen katsoessaan. — Johan minä sanoin sinulle, ettet hyvällä
lopu! Vaan etpäs totellut! Ei se semmoinen elämä hyvään pääty!

— Kiitos Jefremille, — sanoi Psekow, — ilman häntä ei olisi

arvattukaan. Hänelle johtui ensiksi mieleen, ettei täällä asiat taida
olla oikein. Tulee aamulla luokseni ja sanoo: "miksikäs se meidän
herra makaa niin kauan? Kokonaiseen viikkoon ei tule
makuuhuoneestaan". Silloin minua vihlasi kuin veitsellä… Paikalla
välähti ajatus… Hän ei ollut näyttäytynyt viime lauantaista pitäen ja
nyt jo on sunnuntai! Seitsemän päivää — se ei ole leikin asia!

— Mies parka… — huokasi pristavi uudestaan. — Viisas, sivistynyt

ja hyvä mies. Seurassa ensimäinen, saattaa sanoa. Mutta koko
turmelus, rauha hänen sielulleen! Eipä sattunut odottamattani!
Stepan, — sanoi pristav eräälle vieraallemiehelle, — mene
hetipaikalla meille ja lähetä Andrjusha ispravnikan luo sanomaan,
että tulkoon tänne. Sano, että Mark Iwanitsh on tapettu! Ja pistäydy
urjadnikalle — mitä se siellä kuhnii! Tulkoon tänne! Vaan joudu itse
niin sukkelaan kuin voit tutkijatuomari Nikolai Jermolaitshin luo ja
sano, että tulisi tänne. Maltahan, minä kirjotan hänelle kirjeen.

Pristavi asetti rakennuksen ympärille vahdit, kirjotti

tutkijatuomarille kirjeen ja läksi tilanhoitajan luo juomaan teetä.
Kymmenisen minuutin kuluttua hän istuu jakkaralle, haukkailee
varovasti sokeria ja kiskoo tulikuumaa teetä.

— Niin se kävi… — puheli hän Psekowille. — Niin kävi…

Aatelismies, rikas… ja jumalten lemmikki, saattaa sanoa, kuten
Pushkinilla oli tapana sanoa, ja mitä hänestä on tullut? Ei mitään!
Joi ja renttuili ja siinä se nyt on! Tapettiin!

Kahden tunnin kuluttua saapui tutkija. Nikolai Jermolajewitsh

Tshubikow (se oli tutkijan nimi), pitkä, tanakka, 60-ikäinen vanhus,
on ollut virassaan neljännesvuosisadan. Hänet tunnetaan piirissään
rehelliseksi, viisaaksi, tarmokkaaksi ja tointaan rakastavaksi
mieheksi. Tapahtumapaikalle saapui myöskin hänen ainainen
seuralaisensa, apurinsa ja kirjurinsa Djukowski, pitkä, 26 vuoden
korvilla oleva nuorukainen.

— Ihanko totisesti? — kysyi Tshubikow astuessaan Psekowin

huoneeseen ja hätäisesti puristaen kaikkien kättä. — Ihanko
totisesti? Mark Iwanitsh surmattu? Ei, se ei voi olla totta! Ei voi olla
totta!

— Menkääpäs katsomaan… — huokasi pristavi.

 — Herra taivasten tekijä! Minähän näin hänet viime perjantaina
Tarabanjkowin markkinoilla! Ja yhdessä viinaa ryypittiin.

— Menkäähän katsomaan… — huokasi pristavi uudelleen.

Huokailtiin ja päiviteltiin, juotiin lasilliset teetä ja mentiin

rakennukselle.

— Tie auki! — kiljasi urjadnikka rahvaalle. Kun oli tultu sisään,

ryhtyi tutkijatuomari ensinnä tarkastamaan makuuhuoneen ovea. Ovi
oli petäjäinen, keltaseksi maalattu ja vahingoittumaton. Mitään
erityisiä jälkiä, joista olisi saatu jonkullaista osviittaa, ei löydetty.
Ryhdyttiin särkemään ovea.

— Asiattomat, olkaa hyvä ja poistukaa! — sanoi tutkijatuomari,

kun ovi kovan jyskytyksen ja räiskeen jälkeen oli antanut perää
kirveelle ja taltalle. — Minä pyydän sitä tutkimuksen nimessä…
Urjadnikka, ei saa laskea ketään sisään!

Tshubikow, hänen apulaisensa ja pristavi avasivat oven ja

epäröiden astuivat toinen toisensa perästä huoneeseen. Heidän
silmiään kohtasi seuraava näky. Huoneen ainoan ikkunan vieressä oli
suuri puusänky, jossa oli tavattoman paksu untuvapatja. Patja oli
ankarasti survottu ja sillä oleva peite monessa sykkyrässä.
Puuvillapäällyksinen tyyny, jota myöskin oli vatvottu, virui lattialla.
Pienellä pöydällä sängyn vieressä oli hopeainen taskukello, ja
kahdenkymmenen kopekan hopearaha. Samalla pöydällä oli myöskin
rikkitikkuja. Paitsi pöytää, sänkyä ja yhtä tuolia ei huoneessa ollut
muuta kalustoa. Sängyn alle pilkistettyään huomasi pristavi siellä
parisenkymmentä tyhjää pulloa, vanhan olkihatun ja
neljännesämpärillisen viinaa. Pöydän alla vetelehti pölyttynyt saapas.
Luotuaan yleissilmäyksen huoneeseen, rypisti tutkijatuomari
naamaansa ja punastui.

— Roistot! — mutisi hän nyrkkiään pudistellen.

— Missäs Mark Iwanitsh on? — kysyi Djukowski hiljaa,

— Pyydän olemaan sotkeutumatta minun asiohini! — sanoi

Tshubikow äreästi. — Suvaitkaapas tarkastaa lattiaa! Tämä on toinen
samallainen tapaus minun toimiajallani, Jewgraf Kusmitsh, — sanoi
hän pristaville matalalla äänellä. — Vuonna 1870 sattui minulle ihan
samalla lailla. Ja tehän muistanettekin… Kauppias Portretowin
murha. Siellähän oli näin. Roistot ensin tappoivat ja sitte laahasivat
ruumiin ikkunasta pellolle…

Tshubikow astui ikkunan luo, työnsi verhon syrjään ja tyrkkäsi

varovasti ikkunaa. Se avautui.

— Aukeni, siis se ei ole ollut kiinni… Hm!… Ikkunalaudalla on

jälkiä, näettekö? Tuossa on polven jälkiä… Joku on kiivennyt
ulkoapäin… Ikkuna täytyy tutkia juurtajaksain.

— Lattiassa ei ole mitään erityistä huomattavissa, — sanoi

Djukowski. — Ei pilkkuja eikä naarmuja. Löysin vain palaneen
öljytikun. Tässä on! Mikäli minä muistan, ei Mark Iwanitsh
tupakoinut ja tavallisessa elämässään hän käytti rikkitikkuja, mutta ei
milloinkaan öljytikkuja. Tämä tikku saattaa olla todistuskappaleena…

— Ah, pitäkää suunne kiinni! — viittasi tutkijatuomari kädellään. —

Tikkuineen siinä telläytyy! Kyllä on viisas! Sen sijaan, että tikkujen
kanssa nuohotte, tutkisitte edes sänkyä!

Tarkastettuaan sängyn ilmotti Djukowski:

 — Ei veri- eikä muitakaan pilkkuja ole huomattavissa… Tuoreita
repeytymiä ei myöskään: Tyynyssä on hampaan jälkiä. Peitteelle on
kaatunut jotain nestettä, joka haisee oluelta ja maultaan on myöskin
sitä… Patjan yleinen muoto antaa aiheen otaksua, että sillä on
tapahtunut kamppailu.

— Tiedän ilman teitäkin, että on kamppailtu. Eikä teiltä

kamppailua kysyttykään. Sen sijaan tekisitte paljon paremmin, jos…

— Toinen saapas on tässä, toista ei ole näkösällä?

— No, mitä sitte?

— Sitä, että hänet on kuristettu sillä aikaa, kun hän riisui

saappaitaan. Hän ei ole ehtinyt riisua toista saapastaan, kun…

— Sen vei!… Mistä te tiedätte, että hänet kuristettiin?

— Tyynyssä on hampaan jälkiä. Itse tyyny on pahasti vatvautunut

ja viskattu 2 1/2 arssinan päähän sängystä.

— Älkää tyhjiä lorutko! Lähdetään puutarhaan. Paljon

tarpeellisempi olisi teidän katsastaa puutarhassa eikä täällä
turhanpäiten nuuskia… Osaan minä sen tehdä itsekin ja ilman teitä.

Kun oli tultu puutarhaan, kohdistettiin tutkimus ensinnäkin

nurmeen. Ikkunan alta oli nurmea tallattu. Seinän vieressä ikkunan
alla kasvava takiaispensas oli ruhjoutunut. Djukowskin onnistui
löytää siitä muutamia katkenneita oksia ja pieni puuvillatukku.
Pensaan ylimmistä kukkanupuista löytyi muutamia tummansinisiä
silkkihaituvia.
 — Minkä värinen oli hänen viimeinen pukunsa? — kysyi Djukowski
Psekowilta.

— Keltainen, purjekankaasta.

— Mainiota. Heillä oli siis sininen puku. Muutamia takiaisen

nuppuja leikattiin ja käärittiin huolellisesti paperiin. Nyt saapui
ispravnikka Artsibashew-Swistakowski ja tohtori Tjutjujew.
Ispravnikka tervehti ja ryhtyi heti tyydyttämään uteliaisuuttaan.
Lääkäri, pitkä ja tavattoman laiha mies, jolla oli kuopahtaneet silmät,
pitkä nenä ja terävä leuka, ei tervehtinyt ketään eikä kysynyt mitään,
vaan istuutui kannolle, huokasi ja virkkoi:

— Taas ovat ne serbialaiset riivautuneet! En ymmärrä, mitä

kummia ne tahtovat! Oo, Itävalta, Itävalta! Sinun syytäsi se on!

Ikkunan tarkastus ulkopuolelta ei vienyt mihinkään tuloksiin.

Nurmea ja ikkunaa lähinnä olevien pensaiden tarkastus antoi sen
sijaan tutkimukselle paljon hyödyllisiä neuvoja. Djukowskin onnistui
esimerkiksi keksiä nurmella pitkä, tumma juova, joka oli
muodostunut jälistä ja joka ulottui ikkunalta jonkun sylen puutarhan
sisäosaa kohti. Juova päättyi erään sireenipensaan alle suureen
tumman ruskeaan täplään. Saman pensaan alta löydettiin toinen
saapas, joka osottautui huoneessa tavatun pariksi.

— Vanhaa, hyytynyttä verta! — sanoi Djukowski täplää tarkastaen.

Kun lääkäri kuuli verestä puhuttavan, nousi hän vetelästi ylös ja

vilkasi pikinpäin täplään.

— Verta näkyy olevan, — murahti hän.

 — Siis ei kuristettu, jos verta on! — sanoi Tshubikow myrkyllisesti
Djukowskiin katsahtaen.

— Kuristus on tapahtunut makuuhuoneessa, vaan täällä on häntä

lyöty jollain teräaseella, ettei olisi vironnut. Pensaan alla oleva täplä
osottaa, että hän on virunut siinä verrattain pitkän aikaa, kunnekka
he olivat saaneet käsiinsä asuja, joilla hänet on kuletettu
puutarhasta pois.

— No, entäs saapas?

— Saapas vahvistaa vieläkin enemmän sitä ajatustani, että hänet

on murhattu silloin, kun hän nukkumaan käydessään oli riisumassa
saappaitaan. Yhden saappaan hän on ehtinyt riisua, vaan toisen eli
tämän hän on saanut vain puoliväliin, josta se on tärinän ja
kaatumisen tähden itsestään lähtenyt…

— Suurenmoista kekseliäisyyttä! — naurahti Tshubikow. — Niin se

poika laskee kuin laastaria! Milloinka te Herran nimessä opitte
hillitsemään viisasteluhaluanne? Sen sijaan, että tyhjää horisette,
ottaisitte veren tahraamaa ruohoa analysia varten!

Kun paikka saatiin tutkituksi ja siitä oli tehty piirros, siirtyi

tutkijakunta tilanhoitajan luo laatimaan pöytäkirjaa ja murkinoimaan.
Murkinoidessa sukeusi keskustelu.

— Kello, rahat ynnä muu on koskematta, — alkoi Tshubikow

keskustelun. — Niin selvästi, kuin kaksi kertaa kaksi on neljä, ei
murhaa ole tehty ryöstön aikeessa.

— Sen on tehnyt aivan sivistynyt henkilö, — lisäsi Djukowski.

— Mistä te sen päätätte?

 — Minun tukenani on siitä öljytikku, jonka käyttöä täkäläiset
talonpojat eivät ollenkaan tunne. Semmoisia tikkuja käyttävät vain
tilanomistajat eivätkä nekään kaikki. Ja murhaa, tarkemmin
huomauttaakseni, ei ole tehnyt yksi henkilö, vaan minimum kolme:
kaksi on pitänyt kiinni, kolmas on kuristanut. Kljausow oli vahva mies
ja murhamiesten on pitänyt tietää se.

— Mitäs hyötyä hänen voimastaan on ollut, jos hän esimerkiksi on

nukkunut?

— Murhamiehet ovat tavanneet hänet saappaita riisumassa. Jos

hän kerran riisui saappaitaan, ei hän tietystikään nukkunut.

— Lepuuttakaa järkeänne ja syökää sen sijaan!

— Vaan minun ymmärtääkseni, herra pristavi, — sanoi puutarhuri

Jefreni, joka toi teekeittiön pöytään, — ei tuota turmelusta ole tehnyt
kukaan muu kuin Nikolashka.

— Hyvin mahdollista, — sanoi Psekow.

— Kukas se Nikolashka on?

— Herran kamaripalvelija, herra pristavi, — vastasi Jefrem. — Ken

muu, jollei juuri hän? Rosvomies, herra pristavi! Semmoinen juoppo
ja renttu, ettei mokomaa. Hän kuletti aina viinaa herralle, pani hänet
makaamaan… Kukas se sitte, jollei hän? Ja sitte vielä uskallan sanoa
sen herra pristaville, se iletys oli kerran kehunut kapakassa, että
tappaa herransa. Ja kenestä kaikki johtui? Akulkasta, akan tähden…
Hänellä oli semmoinen nainen… Se oli herran mieleen ja ne ottivat
sen luokseen ja se tietysti häntä suututti… Tuolla se nytkin keittiössä
rötkehtii. Itkee ja valehtelee, että herraa on muka surku…
 — Akulkan tähden voi tosiaankin suuttua, — sanoi Psekow. — Hän
on yksinkertainen nainen, mutta… Ei Mark Iwanitsh suotta sanonut
häntä Nanaksi. Hänessä on jotain, joka muistuttaa Nanaa…
mielyttävää viehkeää…

— On se nähty… tiedettiin… — sanoi tutkijatuomari niistäen

nenäänsä punaiseen liinaan.

Djukowski punastui ja loi katseensa maahan. Pristav alkoi

rummuttaa sormellaan lautasen laitaa. Ispravnikkaa rupesi
ryvittämään ja hän alkoi etsiä jotain paperilaukustaan. Lääkäriin
yksistään ei näyttänyt tehneen mitään vaikutusta Akulkan eikä
Nanan nimen mainitseminen. Tutkijatuomari käski kutsua
Nikolashkan. Nikolashka, nuori, pitkätekoinen mies, jolla oli pitkä,
kirjava nenä, sisäänpainunut rinta ja herrasperuinen nuttu, tuli
Psekowin huoneeseen ja kumarsi tutkijatuomarin jalkoihin. Hänen
kasvonsa olivat uniset ja itkun pöhössä. Hän oli niin juovuksissa, että
tuskin pysyi jaloillaan.

— Missä herra on? — kysyi häneltä Tshubikow.

— Murhattiin, herra tuomari.

Tämän sanottuaan rupesi Nikolashka räpyttelemään silmiään ja

alkoi itkeä.

— Kyllä se tiedetään, että murhattiin. Vaan missä on hän nyt?

Missä on hänen ruumiinsa?

— Sanovat, että ikkunasta on viety ulos ja puutarhaan kuopattu.

— Hm… Tutkinnon tuloksista tiedetään jo keittiössäkin…

Inhottavaa! No, veikkonen, missäs sinä olit sinä yönä, jolloin herra
surmattiin? Lauantaina toisin sanoen?

Nikolashka nosti päänsä pystyyn, oikasi kaulansa ja mietti.

— En voi muistaa, herra tuomari, — sanoi hän. — Olin ryypyksissä

enkä muista.

— Alibi! — kuiskasi Djukowski hymähtäen ja käsiään hykertäen.

— Vai niin. Mutta mistäs se veri on tullut sinne ikkunan alle?

Nikolashka muljautti päänsä ylös ja mietti.

— Ajattele sukkelaan! — sanoi ispravnikka.

— Hetipaikalla. Veri ei merkitse mitään, herra tuomari. Minä tapoin

kanan. Tapoin sen ihan tavallisella tavalla, kuten muulloinkin, vaan
sekös otti ja ryöpsähti käsistä ja ala haipattaa… Ja siitä se veri tuli.

Jefrem todisti, että Nikolashka oli tosiaankin joka ilta tappanut

kanoja eri paikoissa, mutta ei kukaan ollut nähnyt, että kesken
tapettu kana oli juossut puutarhassa, jota muuten ei saattanut
ehdottomasti kieltääkään.

— Alibi! — hymähti Djukowski. — Ja miten tyhmä alibi!

— Kävitkö Akulkan luona?

— Tulihan sitä tehdyksi.

— Houkuttelikos herra hänet sinulta?

— Ei. Minulta viekottelivat Akulkan he tuolla; herra Psekow, Iwan

Mihailitsh ja Iwan Mihailitshilta viekotteli herra. Niin sen asian laita
on.

Psekow tuli hämilleen ja alkoi hieroskella vasenta silmäänsä.

Djukowski iski häneen silmänsä, keksi hämmästyksen ja vavahti.
Tilanhoitajan jaloissa hän huomasi siniset housut, joihin hänen
huomionsa vasta nyt kiintyi. Housut johtivat hänen mieleensä
puutarhasta löydetyt siniset haituvat. Tshubikowkin katsahti
vuorostaan epäilevästi Psekowiin.

— Saat mennä! — sanoi hän Nikolashkalle. — Vaan sallikaa minun

nyt tehdä teille, herra Psekow, eräs kysymys. Te tietysti olitte
lauantaina sunnuntaita vasten täällä?

— Olin, me söimme kymmenen aikaan Mark Iwanitshin kanssa

iltasta.

— Ja sitte?

Psekow hämmentyi ja nousi pöydästä.

— Sitte… sitte… En tosiaankaan muista, — sopersi hän. — Join

paljon sinä iltana… enkä muista milloin ja mihin nukuin… Mitäs te
minusta kaikki tähystelette? Niin kuin minä olisin murhaaja!

— Missä te heräsitte?

— Heräsin pereentuvan keittiössä uunilla… Kaikki voivat sen

vakuuttaa. Miten jouduin uunille, en tiedä…

— Älkää kiihtykö. Tunsitteko Akulinan?

— Mitäs merkillistä siinä olisi!

— Teiltä hän joutui Kljausowille?

 — Niin… Jefrem, tuoppas vielä sieniä! Tahdotteko teetä Jefrem
Kusmitsh?

Seurasi äänettömyys, raskas ja painostava, jota kesti viiden

minuutin verran. Djukowski ei hellittänyt purevaa katsettaan
Psekowin kalpeilta kasvoilta. Äänettömyyden katkaisi tutkijatuomari.

— Täytyy lähteä, — sanoi hän, — toiseen taloon puhuttelemaan

vainajan sisarta Maria Iwanownaa. Eiköhän hän antaisi meille hyviä
neuvoja.

Tshubikow ja hänen apulaisensa läksivät kiitettyään aamiaisesta

herrastaloon. Kljausowin sisaren Maria Iwanownan joka oli
neljänkymmenen viiden vuoden vanha neiti, he tapasivat
rukoilemassa suuren perhepyhimyskuvan edessä. Kun hän näki
tulijoilla asiapaperilaukkuja ja kokardilakit, kalpeni hän.

— Kaikista ensin saan pyytää anteeksi, että häiritsemme teidän

niin sanoakseni rukoukseen vaipunutta mielentilaanne, — alkoi
kohtelias Tshubikow. — Meillä olisi teille eräs pyyntö. Te tietysti
olette jo kuulleetkin… On olemassa epäily, että teidän veljenne on
jollain tavoin murhattu… Herran tahto, ymmärrättehän itsekin…
Kuolemaa ei kukaan voi välttää, yhtä vähän tsaari kuin kyntäjäkään.
Ettekö voisi auttaa meitä jollain neuvolla, selityksellä?…

— Ah, älkää kyselkö minulta! — sanoi Maria Iwanowna entistään

enemmän kalveten ja peittäen kasvonsa käsillään. — En voi kertoa
teille mitään! En mitään! Rukoilen teitä! En mitään voi… Ah, ei, ei…
ei sanaakaan veljestä! Vaikka kuolisin, en voi kertoa!

Maria Iwanowna purskahti itkuun ja meni toiseen huoneeseen.

Tutkijat vaihtoivat katseita, kohauttivat olkapäitään ja poistuivat.
 — Saakelin akka! — kirosi Djukowski poistuessaan herrastalosta.
— Hän näyttää jotain tietävän, vaan salaa. Ja sisäkönkin kasvoihin
oli jotain kirjotettu… Malttakaahan riiviöt! Kyllä se selvä otetaan!

Illalla palasi Tshubikow apulaisineen kotiin kuun kalpeassa valossa.

Kärryissä istuessaan he laskivat päässään kuluneen päivän puuhien
tuloksia. Kumpikin oli uuvuksissa ja ääneti. Tshubikow ei yleensä
pitänyt puhelusta matkalla, hölökielinen Djukowski taas oli vaiti
isäntänsä mieliksi. Matkan lopulla ei apulainen kuitenkaan jaksanut
enää olla ääneti, vaan virkkoi:

— Että Nikolashka on asianosallinen, non dubitandum est.

Näkeehän sen naamastakin, mikä kapine se on… Alibi ilmaisee hänet
karvoineen päivineen. Ei ole myöskään epäilyä siitä, ettei hän olisi
teon alkuunpanija. Hän on ollut vain tyhmänä, tylsänä aseena. Vai
mitä? Eikä Psekowkaan näyttele tässä jutussa aivan mitätöntä osaa.
Siniset housut, hämmästys, makaaminen uunilla peloksissa murhan
jälkeen, alibi ja Akulka.

— Niin tulee kuin turkinhihasta! Murhamies on teidän mielestänne

se, joka on tuntenut Akulkan? Voipas sitä tolkkua! Maitoa pitäisi
teidän imeä eikä asioita tutkia! Hakkailittehan tekin Akulkaa — tekin
siis olette asianosallinen.

— Olihan Akulka teilläkin kuukauden päivät palvelijattarena, vaan

en minä siitä mitään puhu. Yöllä sitä sunnuntaita vasten minä löin
teidän kanssa korttia, ja näin teidät, muussa tapauksessa kävisin
teidänkin kimppuunne. Eikä se asia akassa ole. Vaan se on
inhottavassa, uskottomassa ja konnamaisessa tunteessa…
Vaatimaton nuorimies ei nähkääs pitänyt siitä, ettei hän saanut
voittoa. Itserakkaus, nähkääs… Kosto tuli mieleen ja sitte… Hänen
paksut huulensa puhuvat erittäin selvästi aistillisuudesta.
Muistatteko, kuinka hän maiskutteli huuliaan, kun hän vertasi
Akulkaa Nanaan? Ja että se roikale palaa intohimosta — on päivän
selvää! Siis: loukattu itserakkaus ja tyydyttämättä jäänyt intohimo.
Siinä on riittävästi aiheita murhan tekoon. Kaksi on jo käsissämme,
vaan ken on kolmas? Nikolashka ja Psekow ovat pitäneet kiinni, vaan
kuka kuristi? Psekow on arka, kainosteleva ja yleensä pelkuri.
Nikolashkan tapaiset taas eivät osaa tukehduttaa tyynyllä, ne
toimiskelevat kirveellä ja seipäällä… Kuristuksen on toimittanut joku
kolmas, vaan ken?

Djukowski veti lakin silmilleen ja vaipui mietteisiin. Hän ei

päästänyt ääntä, ennen kuin oli saavuttu tuomarin asunnolle.

— Eijaa, — huudahti hän sitte palttoa eteisessä riisuessaan. —

Eijaa, Nikolai Jermolaitsh! Kummallista, ettei se ennen päähäni
pälkähtänyt. Arvatkaas, ken on kolmas?

— Rauhoittukaa, hyvä ihminen! Katsokaa iltanenkin jo on valmis.

Käykää syömään.

Tuomari ja Djukowski istuutuivat syömään. Djukowski kaatoi

itselleen ryypyn viinaa, nousi seisomaan, otti uljaan ryhdin ja sanoi
säihkyvin silmin:

— Tietäkää siis, että kolmas, joka on toiminut yksistä puolin tuon

heittiön Psekowin kanssa ja joka on tukehduttamisen toimittanut on
ollut — nainen! Niin juuri! Tarkotan murhatun sisarta Maria
Iwanownaa!

— Tuota tuokkeroista… Eikös teidän päänne vähän niin kuin… eikö

sitä kivistä?
 — Olen aivan terve. — Sama se, olkoon, että olen menettänyt
järkeni, vaan miten te selitätte hänen hämmennyksensä meidän
ilmestyttyä? Miten te selitätte hänen haluttomuutensa antaa
selityksiä? Otaksutaan, ettei sekään vielä merkitseisi mitään — hyvä
on, olkoon menneeksi — vaan muistakaapas heidän suhteitaan! Hän
vihasi veljeään. Sisar on vanha-uskolainen, veli riettailija, jumalaton
iletys… Kas siinä se vasta viha pesii! Kerrotaan veljen saaneen hänet
vakuutetuksi siitä, että hän, veli, on paholaisen kätyri. Ja hän oli
harjottanut spiritismiä sisarensa näkyvissä!

— No, entäs sitte?

— Ettekö vieläkään tajua? Hän, vanha-uskolainen, on tappanut

veljensä uskonraivosta! Ja vähät siitä, että hän on tuhonnut
harhaoppisen riettailijan — hän on vapauttanut maailman
anttikristuksesta ja siinä juuri, ajattelee sisar, on hänen ansionsa ja
uskonnollinen sankarityönsä! Oo, te ette tunne noita vanhojapiikoja,
vanha-uskolaisia! Lukekaapas Dostojewskiä! Ja mitä kirjottaa Leskow
ja Petsherski?… Hän, hän se on, vaikka tähän paikkaan takertuisin!
Hän on kuristanut! Voi sinuas kyykäärmeen sikiö! Ja eikö hän
polvistunut rukoilemaan vasta sen jälkeen, kun me olimme
saapuneet sisään. Silmän palvelusta ja meidän pimittämistä! Käyn
muka tähän rukoilemaan, niin luulevat, että olen rauhallinen ja etten
heitä ollenkaan ole odottanut. Se on kaikkien alkavien rikollisten
metoodi. Rakas ystäväni, Nikolai Jermolowitsh, isäni, antakaa tämä
asia minun ajettavakseni! Antakaa minun ajaa se loppuun asti! Olkaa
armollinen! Kun kerran olen sen alkanut, niin voinhan sen
päättääkin.

Tshubikow pyöritteli päätään ja rypisteli naamaansa.

 — Osataan tässä itsekin selvittää vaikeat asiat, — sanoi hän. —
Eikä teidän sovi telläytyä sinne, missä teitä ei tarvita. Kirjottakaa
vain, mitä teille sanellaan — se on teidän toimenne!

Djukowski sävähti tulipunaiseksi, kiskasi oven auki ja meni.

— Älykäs poika se lurjus sentään on! — mutisi Tshubikow oveen

katsellen, josta Djukowski oli kadonnut. — Älykäs ihan kerrassaan!
Mutta hieman sopimattoman tulinen ja pikainen. Täytyy sille ostaa
ensi markkinoilta paperossikotelo lahjaksi…

Seuraavan päivän aamulla tuotiin tuomarin luo Kljausowin kylästä

nuorimies, jolla oli suuri pää ja jäniksen huulet, joka sanoi olevansa
paimen Danilka ja joka antoi hyvin tärkeän todistuksen.

— Olin ryypyksissä, — kertoi hän. — Puoleen yöhön istuin kuoman

luona. Kotimatkalla menin minä humalapäissäni uimaan jokeen. Siinä
uidessa katsahdin ylös ja näin silloin kaksi miestä, jotka kantoivat
jotain mustaa. Hih! kiljasin minä niille. Ne säpsähtivät ja minkä
koivesta läksi ala latmistaa Mukarjewskin pelloille päin. Jumala minut
riivatkoon, elleivät ne silloin retuuttaneet herraa!

Samana päivänä illansuussa vangittiin Psekow ja Nikolashka ja

lähetettiin sotilassaattueen vartioimana kaupunkiin, jossa heidät
pistettiin linnaan.

II.

Kului kaksitoista päivää.

Oli aamu. Tuomari Nikolai Jermolaitsh istui kotonaan vihreän

pöytänsä ääressä ja selaili "Kljausowin jutun" asiapapereita.
Djukowski käveli levottomana kuin häkkisusi huoneen nurkasta
toiseen.

— Te olette vakuutettu Nikolashkan ja Psekowin syyllisyydestä, —

puheli hän hermostuneesti nykien nuoren partansa oraita. — Miksi
ette sitte tahdo varmistua Maria Iwanownan syyllisyydestä? Eivätkö
teistä riitä todistukset?

— Enhän sanokaan, etten tahdo varmistua. Vakuutettu kyllä olen,

mutta on vaikeanlaista uskoa… Puuttuu päteviä todistuksia, kaikki
semmoista filosofiaa… fanatismia ja ties mitä…

— No pitäisikö teille välttämättömästi tuoda kirves tai verinen

lakana käteen… Kyllä olette juristeja! Vaan kun minä todistan teille,
niin lakkaatte noin välinpitämättömästi ajattelemasta asian
psyykillistä puolta. Siperiaan teidän Maria Iwanownanne joutuu ja
sen minä näytän toteen! Jos ei teistä filosofia riitä, niin on minulla
sitä aineellistakin… Se tulee teille näyttämään, miten oikeutettu
minun filosofiani on. Antakaa minun vain lähteä liikkeelle.

— Mitäs te nyt?

— Sitä öljytikkuahan minä… Ettekö muista? Kyllä minä muistan!

Otan selvän, ken oli sillä ottanut tulta murhatun huoneessa. Sitä ei
ollut sytyttänyt Nikolashka eikä Psekow, vaan se kolmas eli Maria
Iwanowna. Ja minä saan sen toteen! Antakaa minun vain lähteä
liikkeelle, nuuskimaan… — No, no, käykäähän istumaan… Ryhdytään
kuulusteluun.

Djukowski istuutui pienen pöydän ääreen ja upotti nenänsä

papereihin.
 — Nikolai Tetehow sisään! — huudahti tuomari.

Nikolashka saatettiin sisään. Hän oli laiha ja kalpea kuin ranko ja

vapisi.

— Tetehow! — alkoi tuomari. — V. 1879 tuomitsi teidät 1:sen piirin

tuomari varkaudesta vankeusrangaistukseen. V. 1882 tuomittiin
teidät toiskertaisesta varkaudesta ja silloinkin vankeuteen… Me
tiedämme kaikki…

Nikolashkan kasvoille nousi ihmettelyn leima. Tuomarin

kaikkitietäväisyys hämmästytti häntä. Mutta kohta muuttui hänen
ihmettelynsä katkeraksi suruksi. Hän purskahti itkuun ja pyrki ulos.
Hänet laskettiin.

— Psekow sisään! — komensi tuomari. Psekow tuli. Tämä

nuorimies oli viime päivinä pahasti laihtunut ja muokkautunut.
Silmistä paistoi haluttomuus.

— Käykää istumaan Psekow, — käski tuomari. — Toivon, että tällä

kertaa olette järkevä ettekä rupea valehtelemaan, kuten edellisillä
kerroilla. Kaikkina edellisinä kertoina te olette kieltäneet
osallisuutenne Kljausowin murhaan, vaikka on olemassa koko joukko
todisteita teitä vastaan. Se ei ole järkevästi. Tunnustus huojentaa
rangaistusta. Tänään keskustelen kanssanne viime kerran. Ja jos
ette nyt tunnusta, niin huomenna on se jo myöhäistä. Alkakaapas
siis kertoa…

— Minä en tiedä mitään… Enkä tunne todisteitannekaan, — sohisi

Psekow.
 — Ikävää! Sallikaa siis minun kertoa teille, miten asia on ollut.
Lauantai-iltana te istuitte Kljausowin makuuhuoneessa ja joitte
hänen kanssaan viinaa ja olutta. (Djukow iski kuin kotka katseensa
Psekowiin ja tuijotti häneen koko monologin ajan). Teille tarjoili
Nikolai. Yhtä käydessä ilmaisi Mark Iwanowitsh teille haluavansa
käydä levolle. Hänen oli tapa käydä levolle ensimäisellä tunnilla. Kun
hän oli saappaitaan riisumassa ja antoi teille taloudenhoitoa koskevia
määräyksiä, niin te ja Nikolai sovitun merkin johdosta tartuitte
päihtyneeseen isäntäänne ja heititte hänet vuoteeseen. Toinen teistä
istuutui hänen jaloilleen, toinen pään päälle. Tällöin tuli viereisestä
huoneesta eräs teille tuttu mustapukuinen nainen, joka oli ennakolta
sopinut teidän kanssanne osanotostaan tähän rikokseen. Hän
tempasi tyynyn ja alkoi sillä tukehduttaa veljeään. Temmellyksen
aikana sammui kyntteli. Nainen otti taskustaan öljytikku-laatikon ja
sytytti kynttelin. Eikö niin? Huomaan teidän kasvoistannekin, että
puhun totta. Mutta etemmä… Kuristettuanne hänet ja tultuanne
vakuutetuksi, ettei hän enää hengittänyt, kannoitte te ja Nikolai
hänet ikkunan kautta takiaispensaan juurelle. Peläten, että hän
virkoaisi, iskitte te häntä jollain teräaseella. Sitte te kannoitte hänet
vähäksi aikaa sireenipensaan alle. Hieman levättyänne ja
tuumittuanne te läksitte häntä kantamaan… Veitte aidan yli…
Läksitte sitte tietä myöten… Sitte tuli joki, sen luona säikytti teidät
eräs mies. Mikä teitä vaivaa?

Psekow nousi kalmankalpeana ylös ja hoippui.

— Minua ahdistaa! — sanoi hän. — Hyvä… olkoon… Mutta

laskekaa minut toki ulos… olkaa hyvä.

Psekow vietiin ulos.

 — Tunnustipas viimeinkin! — hymyili Tshubikow makeasti. — Antoi
ilmi itsensä! Mutta kovalla minä poikaa pidinkin! Yhtenä hyrynä
laskettelin…

— Eikä kieltänyt mustapukuista naistakaan, — nauroi Djukowski.

— Mutta minua kiusaa kauheasti se öljytikku! En siedä kauempaa!
Hyvästi, nyt lähden!

Djukowski painoi lakin päähänsä ja läksi. Tshubikow alkoi

kuulustella
Akulkaa. Akulka sanoi, ettei hän tahdo tietää ei kerrassaan mistään…

— Teidän kanssanne olen vain elänyt enkä kenenkään muun! —

sanoi hän.

Kuudetta käydessä illalla palasi Djukowski. Hän oli niin liikutettu

kuin olla voi. Hänen kätensä vapisivat niin kovasti, ettei hän saanut
palttoa päältään. Kasvot leimusivat. Näki, ettei hän tyhjänä palannut.

— Veni, vidi, vici! — sanoi hän Tshubikowin huoneeseen lentäen ja

nojatuoliin retkahtaen. — Vannon kunniani kautta, että alan uskoa
olevani nero! Kuulkaahan lempo soikoon! Kuulkaa ja ihmetelkää te
vanhus! Naurettavaa ja surullista! Käsissämme on jo kolme… eikö
niin? Minä olen löytänyt neljännen ja sekin on — nainen. Oo, mikä
nainen! Pienestä kosketuksesta hänen olkapäähänsä antaisin
kymmenen vuotta elämästäni! Mutta kuunnelkaa… Ajoin Kljausowin
kylään ja ala kiertää kaaria sen ympäri! Kävin jokaisessa puodissa,
kapakassa ja kellarissa kyselemässä jokapaikassa öljytikkuja.
Kaikkialla vastattiin: "ei ole". Siihen saakka olin yhtäpäätä kiertänyt.
Kaksikymmentä kertaa olin kadottanut toivoni, mutta yhtä monta
kertaa sain sen takaisin. Kokonaisen päivän maleksin ja nuuskin ja
vasta tunti sitte osuin oikeille perille. Kolme virstaa tulee täältä…
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebooknice.com