(Ebook) Beginning Lua Programming (Programmer to

Programmer) by Kurt Jung, Aaron Brown, ISBN

9780470069172, 9780470139523, 0470069171,
0470139528 download
https://ebooknice.com/product/beginning-lua-programming-
programmer-to-programmer-1865518

Explore and download more ebooks at ebooknice.com

We have selected some products that you may be interested in
Click the link to download now or visit ebooknice.com
for more options!.

(Ebook) Biota Grow 2C gather 2C cook by Loucas, Jason; Viles,

James ISBN 9781459699816, 9781743365571, 9781925268492,
1459699815, 1743365578, 1925268497

https://ebooknice.com/product/biota-grow-2c-gather-2c-cook-6661374

(Ebook) Beginning Lua Programming by Jung, Kurt ISBN

9780470069172, 0470069171

https://ebooknice.com/product/beginning-lua-programming-55199762

(Ebook) Matematik 5000+ Kurs 2c Lärobok by Lena Alfredsson, Hans

Heikne, Sanna Bodemyr ISBN 9789127456600, 9127456609

https://ebooknice.com/product/matematik-5000-kurs-2c-larobok-23848312

(Ebook) SAT II Success MATH 1C and 2C 2002 (Peterson's SAT II

Success) by Peterson's ISBN 9780768906677, 0768906679

https://ebooknice.com/product/sat-ii-success-math-1c-and-2c-2002-peterson-
s-sat-ii-success-1722018
(Ebook) Master SAT II Math 1c and 2c 4th ed (Arco Master the SAT
Subject Test: Math Levels 1 & 2) by Arco ISBN 9780768923049,
0768923042

https://ebooknice.com/product/master-sat-ii-math-1c-and-2c-4th-ed-arco-
master-the-sat-subject-test-math-levels-1-2-2326094

(Ebook) Cambridge IGCSE and O Level History Workbook 2C - Depth

Study: the United States, 1919-41 2nd Edition by Benjamin
Harrison ISBN 9781398375147, 9781398375048, 1398375144,
1398375047
https://ebooknice.com/product/cambridge-igcse-and-o-level-history-
workbook-2c-depth-study-the-united-states-1919-41-2nd-edition-53538044

(Ebook) Vagabond, Vol. 29 (29) by Inoue, Takehiko ISBN

9781421531489, 1421531488

https://ebooknice.com/product/vagabond-vol-29-29-37511002

(Ebook) Beginning Xcode (Programmer to Programmer) by James

Bucanek ISBN 047175479X

https://ebooknice.com/product/beginning-xcode-programmer-to-
programmer-2531120

(Ebook) Lua Programming: The Ultimate Beginner's Guide to Learn

Lua Step by Step by Claudia Alves; Alexander Aronowitz

https://ebooknice.com/product/lua-programming-the-ultimate-beginner-s-
guide-to-learn-lua-step-by-step-23284136
 Beginning
Lua Programming
 Beginning
Lua Programming

Kurt Jung and Aaron Brown

Beginning Lua Programming
Published by
Wiley Publishing, Inc.
10475 Crosspoint Boulevard
Indianapolis, IN 46256
www.wiley.com
Copyright © 2007 by Wiley Publishing, Inc., Indianapolis, Indiana
Published simultaneously in Canada
ISBN: 978-0-470-06917-2
Manufactured in the United States of America
10 9 8 7 6 5 4 3 2 1
1MA/SS/QR/QX/IN
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
Jung, Kurt, 1956-
Beginning Lua programming / Kurt Jung and Aaron Brown.
p. cm.
ISBN-13: 978-0-470-06917-2 (pbk.)
ISBN-10: 0-470-06917-1 (pbk.)
1. Lua (Computer program language) I. Brown, Aaron, 1973- II. Title.
QA76.73.L82J96 2007
005.13’3--dc22
2006036460
No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system or transmitted in any form or by
any means, electronic, mechanical, photocopying, recording, scanning or otherwise, except as permitted under
Sections 107 or 108 of the 1976 United States Copyright Act, without either the prior written permission of the
Publisher, or authorization through payment of the appropriate per-copy fee to the Copyright Clearance Cen-
ter, 222 Rosewood Drive, Danvers, MA 01923, (978) 750-8400, fax (978) 646-8600. Requests to the Publisher
for permission should be addressed to the Legal Department, Wiley Publishing, Inc., 10475 Crosspoint Blvd.,
Indianapolis, IN 46256, (317) 572-3447, fax (317) 572-4355, or online at http://www.wiley.com/go/permissions.
LIMIT OF LIABILITY/DISCLAIMER OF WARRANTY: THE PUBLISHER AND THE AUTHOR MAKE
NO REPRESENTATIONS OR WARRANTIES WITH RESPECT TO THE ACCURACY OR COMPLETENESS
OF THE CONTENTS OF THIS WORK AND SPECIFICALLY DISCLAIM ALL WARRANTIES, INCLUDING
WITHOUT LIMITATION WARRANTIES OF FITNESS FOR A PARTICULAR PURPOSE. NO WARRANTY
MAY BE CREATED OR EXTENDED BY SALES OR PROMOTIONAL MATERIALS. THE ADVICE AND
STRATEGIES CONTAINED HEREIN MAY NOT BE SUITABLE FOR EVERY SITUATION. THIS WORK IS
SOLD WITH THE UNDERSTANDING THAT THE PUBLISHER IS NOT ENGAGED IN RENDERING
LEGAL, ACCOUNTING, OR OTHER PROFESSIONAL SERVICES. IF PROFESSIONAL ASSISTANCE IS
REQUIRED, THE SERVICES OF A COMPETENT PROFESSIONAL PERSON SHOULD BE SOUGHT.
NEITHER THE PUBLISHER NOR THE AUTHOR SHALL BE LIABLE FOR DAMAGES ARISING HERE-
FROM. THE FACT THAT AN ORGANIZATION OR WEBSITE IS REFERRED TO IN THIS WORK AS A
CITATION AND/OR A POTENTIAL SOURCE OF FURTHER INFORMATION DOES NOT MEAN THAT
THE AUTHOR OR THE PUBLISHER ENDORSES THE INFORMATION THE ORGANIZATION OR
WEBSITE MAY PROVIDE OR RECOMMENDATIONS IT MAY MAKE. FURTHER, READERS SHOULD BE
AWARE THAT INTERNET WEBSITES LISTED IN THIS WORK MAY HAVE CHANGED OR DISAP-
PEARED BETWEEN WHEN THIS WORK WAS WRITTEN AND WHEN IT IS READ.
For general information on our other products and services please contact our Customer Care Department
within the United States at (800) 762-2974, outside the United States at (317) 572-3993 or fax (317) 572-4002.
Trademarks: Wiley, the Wiley logo, Wrox, the Wrox logo, Programmer to Programmer, and related trade dress
are trademarks or registered trademarks of John Wiley & Sons, Inc. and/or its affiliates, in the United States and
other countries, and may not be used without written permission. All other trademarks are the property of their
respective owners. Wiley Publishing, Inc., is not associated with any product or vendor mentioned in this book.
Lua 5.0 Copyright © 1994-2006, Lua.org, PUC-Rio
Lua 5.1 Copyright © 2006, Lua.org
The Lua logo was designed by Alexandre Nakonechnyj.
Wiley also publishes its books in a variety of electronic formats. Some content that appears in print may not
be available in electronic books.
About the Authors
Between his first programs submitted to a Burroughs 5500 on Hollerith punch cards and his latest programs
tapped into a Palm Pilot, Kurt Jung has been the principal programmer on various projects ranging from
airline yield management to state machine–driven workflow.

Aaron Brown began programming in elementary school on a Commodore 64. He plays various musical
instruments and speaks Esperanto.
 Credits
Acquisitions Editor Vice President and Executive Publisher
Kit Kemper Joseph B. Wikert

Development Editor Graphics and Production Specialists

Maryann Steinhart Denny Hager
Shane Johnson
Technical Editor Barry Offringa
Adam Dumas Heather Ryan

Production Editor Quality Control Technician

Rachel Meyers John Greenough
Jessica Kramer
Copy Editor
Kathryn Duggan Project Coordinator
Erin Smith
Editorial Manager
Mary Beth Wakefield Proofreading and Indexing
Techbooks
Production Manager
Tim Tate Anniversary Logo Design
Richard Pacifico
Vice President and Executive Group Publisher
Richard Swadley
 Acknowledgments

This project has had strong and capable guidance from Kit Kemper and Maryann Steinhart at Wiley
Publishing. Maryann was remarkably responsive in making sure our questions were answered promptly.
May Kit and Maryann land leading roles when Hollywood makes Beginning Lua Programming into a
major motion picture.

Laurels and commendations go to Adam Dumas, the best technical editor a book could possibly have.
Adam’s thoroughness and attention to detail uncovered a humbling number of issues with the manuscript,
all of which were brought to our attention in the most courteous and constructive way and often with
insightful corrections.

The Lua community provided much help and many answers. Thanks go to Roberto Ierusalimschy,
Waldemar Celes, and Luiz Henrique de Figueiredo for creating a remarkable language about which
it is easy to remain enthusiastic. Roberto and Luiz Henrique also answered some specific questions
related to this book. The following people were very helpful in answering questions about their respec-
tive projects: André Carregal (LuaForge and the Kepler Project), Mark Hamburg (Adobe Lightroom),
Asko Kauppi (LuaSDL and LuaX), and Kein-Hong Man (ChunkSpy and the No-Frills Introduction to
Lua 5.1 VM Instructions).

From Kurt Jung: Collaborating with an individual as gifted and inventive as Aaron has been an entirely
rewarding experience. It’s with great pleasure that I look forward to future projects together. Multajn
dankojn, mia bonamiko.

The encouragement of my mother and other family members has been greatly appreciated. Although
writing this book may have given me a great excuse to delay various chores (most notably the one
involving a lawn mower) and household repairs, it never interfered with the frequent, pleasurable, and
bonding walks I take with my wife Maura, daughter Laura, and our bundle of canine energy, Brilla.
I owe the greatest thanks to Maura for her support during this endeavor.

From Aaron Brown: Apart from being my programming mentor, inviting me to collaborate on this book
with him, and being an all-around nice guy, Kurt Jung is one of the few true kindred spirits I have
encountered. Mia teraplano estas plena je angiloj!

Cathy Lewis gave advice on the writing process at a pivotal moment. She (in her capacity as my girlfriend),
my bandmates, and family also deserve thanks for their understanding of my reduced availability while
slaving in the book mines.

Special thanks to Mom (a.k.a. Marty Brown), who bought me that first computer so long ago.
 Contents

Acknowledgments ix
Introduction xxiii

Chapter 1: Getting Situated 1

Choosing How to Install Lua 1
Building Lua Yourself 2
Selecting Prebuilt Lua 3
Finding Your System’s Shell 3
Windows Shells 3
Shells on Unix and Unix-Like systems 3
Shell Features 4
The Environment 4
Environment Variables on Unix-Like Systems 4
Environment Variables on Windows 5
Dealing with Tarballs and Zip Files 6
Compiling Lua 7
The Lua Source Tarball 7
Compiling Lua on Linux and Other Unix-Like Systems 8
Compiling Lua on Windows 12
Building Lua with Microsoft Visual C++ 13
Building Lua with the Tiny C Compiler 14
Building Lua with MinGW 16
Binary Packages 18
Selecting a Prebuilt Binary Package 18
Installing a Prebuilt Binary Package on a Unix-Type System 19
Installing a Prebuilt Binary Package on Windows 20
Additional Tools 21
Programmer’s Editor 21
Revision Control System 22
Summary 22

Chapter 2: First Steps 23

Numbers and Arithmetic Operations: Basic Interpreter Usage 23
Addition, Subtraction, Multiplication, Division, and Exponentiation 24
Interacting with the Interpreter 24
Other Notations for Numbers 25
Contents
Interpreter Know-How 26
Quitting the Interpreter 26
Interpreter Shortcuts 26
Numerical Gotchas 27
Division by Zero and Overflow 27
Floating-Point Rounding 28
Variables and Assignment 28
Assignment Basics 29
Multiple Assignment 31
Variables on the Right Side of Assignments 32
Strings 32
Quoting Strings 32
Quoting Strings with Double Quotes 32
Quoting Strings with Single Quotes 33
Quoting Strings with Square Brackets 33
Backslash Escaping 35
Relational Operators and Boolean Values 37
Comparing Numbers 37
Comparing Strings 38
The nil Value 40
Boolean Operators 41
The and Operator 42
The or Operator 43
The not Unary Operator 44
The Concatenation, Length, and Modulo Operators 45
The String Concatenation Operator 45
The Length Operator 46
The Modulo Operator 47
Automatic Conversion of Operands 48
Precedence and Associativity 49
Variables and Values 51
Comments 52
Expressions and Statements 53
Compound Statements 54
The if Statement 55
The while Loop 58
The for Loop 60
The repeat Loop 62
The break and do Statements 63
Summary 66
Exercises 66

xii
 Contents

Chapter 3: Extending Lua with Functions 69

Return Values 72
Using a Function that Returns a Value 72
Defining a Function that Returns a Value 73
Using return to Alter Control Flow 74
Returning Nothing 76
Returning Multiple Values 77
Adjusting Value Lists 78
Using Multiple-Valued Functions in Value Lists 78
Using Valueless Functions in Value Lists 79
Chunks as Functions 81
Variable Scope 84
Actual and Formal Arguments 84
Local Variables 85
Understanding Side Effects 91
Ordering Side Effects 91
Short-Circuit Evaluation 93
Functions Calling Functions 95
The Call Stack 95
Recursion 97
Stack Overflow 98
Tail Calls 99
Functions as Values 102
Replacing Built-In Functions 102
Comparing and Printing Functions 103
Function Definitions as Assignments 103
Local Functions 105
Whitespace, Semicolons, and Function Calls 106
Upvalues and Closures 108
Defining Functions that Create Functions 108
Defining Functions with Private State 110
Figuring Out Tricky Scope Situations 111
Summary 113
Exercises 114

Chapter 4: Working with Tables 117

Tables Introduced 117
A Shorter Way to Write Some Keys 119
Altering a Table’s Contents 120
Tables as Arrays 121
Array Length 123

xiii
Contents
Looping through Tables 124
Tables of Functions 128
The Table Library 128
table.sort 128
table.concat 131
table.remove 132
table.maxn 132
Object-Oriented Programming with Tables 133
Functions with Variable Numbers of Arguments 136
Defining Vararg Functions 136
Scripts as Vararg Functions 140
Keyword Arguments 143
Different but the Same 144
Table Equality 144
Avoiding Bugs by Understanding Mutability 145
Variables and Mutable Values 145
Tables and Functions 147
Copying Tables 148
Building Other Data Structures from Tables 152
Custom-Made Loops 158
Global Variable Environments 163
Summary 168
Exercises 169

Chapter 5: Using Strings 171

Basic String Conversion Functions 171
String Length 173
Converting Between Characters and Character Codes 173
Formatting Strings and Numbers with string.format 174
Input/Output 180
Writing to and Reading from a File 181
Pattern-Matching 185
Searching for a Specific String 186
Matching Any of Several Characters 186
Matches of Varying Lengths 193
Captures 198
Matching Balanced Delimiters 202
More on string.find, string.match, and string.gsub 202
Iterating Through All Matches 204
Tricks for the Tricky 207
Magic Characters Chart 209
Summary 210
Exercises 210
xiv
 Contents

Chapter 6: Handling and Avoiding Errors 213

Kinds of Errors 213
Syntax Errors 213
Runtime Errors 217
Handling Errors 218
Default Error Behavior 218
Checking Assumptions 219
Code Errors 220
Data Errors 220
The assert and error Functions 220
Defining Your Own Error Condition 221
Anticipating Error Conditions 222
Working with Return Values 222
Structuring Code 224
Error-Containment Functions 227
The pcall Function 227
The xpcall Function 229
User-Written Scripts 230
Locating Errors 230
Summary 230
Exercises 231

Chapter 7: Using Modules 233

Interfaces and Implementations 233
The require Function 234
Where to Put Modules 235
Creating a Module Directory 235
Setting Lua’s Environment Variable 236
Preserving a Module’s Interface 236
Module Bookkeeping 240
Bytecode 241
Namespaces 242
Creating and Reusing Namespaces 242
Avoiding Global Variables 244
Using the strict Module 244
Reporting All Global Assignments 244
The module Function 245
C Modules 247
Summary 247
Exercises 247

xv
Contents
Chapter 8: Extending Lua’s Behavior with Metamethods 249
Using Concatenation and Arithmetical Operators on Tables 249
Relational Metamethods 257
Indexing and Call Metamethods 258
Non-Tables with Metamethods 265
Non-Syntactical Metamethods 267
Metamethod Applicability 268
Summary 268
Exercises 269

Chapter 9: Handling Events Naturally with Coroutines 271

Coroutines and Program Control 271
Coroutines Are Not Functions 272
How Coroutines Are Like Programs 272
Coroutines Transfer Control 273
Wrapping a Coroutine 273
Coroutines Are Cooperative 273
Outside Looking In 275
Coroutines Have Status 278
Rules of Conduct 279
Work Shoulder-to-Shoulder 279
Trust the Dispatcher 280
Expect the Best, Prepare for the Worst 280
Play on Your Side of the Fence 280
Avoid the Deep End 281
Managing Concurrent Tasks 281
Retaining State 282
Exercising a Coroutine’s Memory 282
Iterating with Coroutines 286
Handling Events Simply 287
The Event Loop 288
Yielding to Another Coroutine 296
Summary 297
Exercises 297

Chapter 10: Looking Under the Hood 299

Bytecode and luac 299
Garbage Collection 303
The Implementation of Tables and Strings 307

xvi
 Contents
The Debug Library 308
Inspecting and Manipulating Running Code 308
Hooks 315
Other Functions in the Debug Library 321
Summary 321
Exercises 322

Chapter 11: Exploring Lua’s Libraries 325

Core Library 325
Environment Functions 326
Metatable Functions 326
Chunk-Loading Functions 328
Error-Containment Functions 330
Module Functions 331
The Garbage-Collection Function 332
Type and Conversion Functions 333
Basic Output 333
Error-Condition Functions 333
Table Traversal Functions 334
Vararg-Related Functions 335
Coroutine Library 336
Package Library 338
String Library 340
Pattern-Based String Functions 340
String-Conversion Functions 342
Table Library 344
Math Library 345
Trigonometric Functions 345
Inverse Trigonometric Functions 348
Hyperbolic Functions 351
Exponent Functions 354
Logarithm Functions 356
Adjustment Functions 358
Floating Point Representation 360
Angle Conversion Functions 361
Pseudo-Random Number Functions 362
Modulus Functions 362
Minimum and Maximum Functions 363
Constants 363
Input/Output Library 364

xvii
Contents
Operating System Library 368
CPU Timing 368
Time and Date Functions 368
Filesystem Functions 369
Other Operating System Functions 370
Debugging Library 370
Summary 373

Chapter 12: Using Community Libraries 375

Library Overview 375
Dynamically Linked Libraries 376
Resolving External References 376
Configuration Options 376
Libraries Built from Source Code 377
Building Libraries on Unix-Like Systems 378
Building Libraries on Windows 378
Limits to Portability 379
How Lua Interacts with Libraries 379
The Variable Registration Process 379
Calling a C Function from Lua 380
The pack Binary Structuring Library 383
Building the pack Library on Unix-type Systems 383
Building and Installing the pack Library on Windows 384
Testing the pack Library 384
Installing the pack Library 385
Using the pack Library 385
The cURL File Transfer Library 389
Building libcurl 389
Building libcurl on Unix-Like Systems 390
Building libcurl on Windows 391
Building luacurl 392
Building luacurl on Unix-Like Systems 392
Building luacurl on Windows 393
Using luacurl 393
The gd Graphics Library 395
Building gd 395
Building gd on Unix-Like Systems 396
Installing gd on Windows 396
Building lua-gd 397
Building lua-gd on Unix-Like Systems 397
Building lua-gd on Windows 398
Using lua-gd 399

xviii
 Contents
The SQLite Database Library 405
Building SQLite3 405
Building SQLite3 on Unix-Like Systems 405
Building SQLite3 on Windows 406
Building lua-sqlite3 407
Building lua-sqlite3 on Unix-Like Systems 407
Building lua-sqlite3 on Windows 408
Using lua-sqlite3 409
Summary 411
Exercises 412

Chapter 13: Interfacing Lua with Other Languages 413

How C Programs Use Lua 413
Embedding Lua 414
Extending Lua 414
Embedding or Extending: Which Is Best? 414
Communicating Between Lua and C 415
Calling Lua from C 421
Obtaining a Lua Function 421
Calling a Lua Function 421
Protected Calls 422
Working with Userdata 423
Indexing Values in C 436
Retrieving Indexed Values 436
Setting Indexed Values 437
Retaining Values in C 438
The Registry 438
C Function Environments 439
Upvalues in C 439
Referencing Values 440
The Thread Environment 441
Layering Your Extension Library 441
Summary 447
Exercises 448

Chapter 14: Managing Information with Databases 449

Some Basic Relational Database Concepts 449
SQL, LuaSQL, and MySQL 458
Summary 466
Exercises 466

xix
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
The Project Gutenberg eBook of Harhama III
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Harhama III

Author: Maiju Lassila

Release date: June 10, 2016 [eBook #52294]

Language: Finnish

Credits: E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HARHAMA III ***

E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen

HARHAMA III
Kirj.

Irmari Rantamala [Algot Untola]

Helsingissä, Suomalainen Kustannus-Osakeyhtiö Kansa, 1909.

A. W. Leinosen kirjapaino, Hämeenlinna.

HARHAMA
"Syntikin on ase Jumalan kädessä."

Elämän uuden aatto-illan unelma.

Elämä on petollinen unelma…

On puolipäivä.

Kesä on juuri päässyt kärkeensä, kukka täyteen väriinsä, metsä

lehteensä. Valo on korkeimmillaan, aurinko hehkuu, kuin ahjosta
otettu…

Huoleton käki kukkuu Harhamalan onnenkuusen punaisessa

latvassa. Paimenhuilu säestää sen kukuntaa. Luonto helisee, valo
värisee. Käen kukunta ja paimenen huilun soitto kilpailevat
keskenänsä kauneudesta:

— "Tui-tui!"

— "Kuk-kuu!"

— "Tui-tui!… Tui-tui!"

— "Kuk-kuu!… Kuk-kuu!"

— "Tui-tui!… Tui-tui!… Tui-tui!"

— "Kuk-kuu!… Kuk-kuu!… Kuk-kuu!"

 Oli kukkien kosinta-aika, ilojuhla, jolloin Pohjola koreilee kesäisenä
kukkana. Yöt ovat päivinä, ilma on hopean-heleä ja metsät helskyvät
lintujen laulusta. Tyttö kulkee tunteissansa, mies vaalii
mielitekojansa.

Peruna kukki Harhamalan akkunan alla, keltakukat nuokkuivat

kainoina sen nurmella; mättäänkolossa, ojan reunassa, hautoi pikku
sirkun emo ja leppäpensaan varvulla viserteli sen ikävöivä puoliso
emonsa ajan kuluksi. Oli tulossa lemmen soitin-aika. Luonto laitteli
ansoja ikuisen rakkauden poluille. Metsä viritti lintunsa laulamaan,
nurmi nosti kukkansa tuoksumaan, kukka levitti värinsä nähtäväksi,
ja onnenkuusen latvasta pudotteli käki kukkujansa luonnon yleisen
soinnun sekaan.

Koko kevään oli kestänyt lemmen paulojen punonta. Niiden

ansojen punomista oli koko elämä ollut: Neito oli niiksi koonnut
poskeensa punaa, poveensa lämpöä ja silmäänsä armasta suloa,
kainoutta mieleen ja hyvettä sieluunsa. Kukka oli luonut teränsä
värilliseksi, perhonen koristanut siipensä kirjaviksi, pihlaja oli
pukeutunut valkeaan kukkaspukuun ja koivu viheriäihinsä ja sorsa
koreili värisulissa. Kaikki valmistuivat odottamaan elämää ja elämän
lyhyttä lemmen tarua.

Nyt olivat jo paulat valmiiksi punotut. Pitkä oli ollut työ. Puhtaat
tulivat myös ansat. Nyt odottivat kaikki vaan sitä hetkeä, jolloin
luonto avaisi lemmenantimien salatut kätköt, soittaisi kutsukellot.
Kaikki värisi odotuksesta. Valo oli korkeimmillaan, päivä pisimmillään,
kukka kauneimmillaan ja neito lemmestä lämminnä. Kaikkialla hehkui
lempi, sykki sydän, loisti lemmen puhdas paula…

Vihdoin kukahti odotettu käki ja huilunsoitto kutsui kaikki lemmen

paulaan, lemmen-antimien jaolle, luonnon puhtaan rakkauden
alttarin eteen…

Koko luonto ratkesi silloin ilosta ja värisi, kuin morsian armaansa

huulien ensi kosketuksesta. Päivä hehkui avaruuden kuperalla
laidalla, kuin neidon lämmin rinta. Nurmi kukki, puro nauroi
vallatonna ja koko luonnon povella paistoi suuri ilosanoma: "Nyt on
Pohjolan pisin päivä. Nyt on valon voitonjuhla, juhlien juhlan aatto.
Nyt on lemmen antopäivä." Paimenhuilu soitti taas Pohjolan kesän
ihanuutta ja vallaton käki kukkua helskytteli kuusen latvassa viime
kutsua luonnon suuteloille, kukkui sitä ja Harhamalan onnea:

— "Kuk-kuu!… Kuk-kuu!… Kuk-kuu!"

— "Tui-tui!… Tui-tui!… Tu-ii-ii!" — säesti paimen huilullansa.

Käen kukunnat putoelivat korkean kuusen latvasta autereiseen

ilmaan, kuin hopeapalat pehmeälle paadelle. Metsä ja mäet ja vetten
rannat helisivät niiden kaikua, kuin hopeakannel. Koko lemmen ja
runouden maailma heräsi ja hempi nousi neidon kypsään poveen,
hellyys miehen mieleen, lämpö luontoon, helle päivän valoon. Linnut
visersivät hautoville naaraillensa ihanimmat laulunsa, ja kukat
avasivat arastellen teriöittensä armaimmat kätköt sulhojensa
suuteloille… riutuivat ja herposivat ja ottivat vastaan sukunsa
lemmen-antimet… raukenivat niistä, äitiytyivät, painoivat päänsä
ujoina alas, kiittivät saadusta lemmestä ja uinahtivat sen ihanaan
muistoon…

Harhamalan pellon keltakukat olivat eläneet elämänsä onnen

hetken ohi ja kallistivat nyt päänsä nurmen viheriälle ruohopovelle…

Lemmen tarina oli lopussa. Luonto oli antanut jaloimpansa,

väsähtänyt, lähtenyt levolle. Kukka ja pihlaja alkoivat riisua
lemmenpaulojansa, joita niin kauvan olivat punoneet: Ne alkoivat
karistella kukkasiansa, varistella värejänsä. Neito ei huolinut enää
suortuviensa soreudesta, ei silmänsä sulosta, mielensä ujoudesta,
eikä poskensa punasta, kun oli kerran sulhonsa saanut.

Lyhyt ja suuri on lemmen tarina, jalo ja puhdas, kun se on oikea…

*****

Mutta yhä viheriöi Harhamalan onnenkuusi. Se on taas punainen

kävyistä. Joka oksanpäässä vihertää uusi, pehmeä havu, ja
sisemmällä ovat oravat piilosilla. Onni kypsyy kävyissä, oksanpäässä,
vihertävässä havussa uusi elämä ja pihkan puhdas tuoksu huokuu
kotilieden puhtautta…

Sitkeät olivat vielä Harhamalan onnenkuusen syyt, syvillä sen

juuret ja sen lustoon ei pystynyt tikan nokka. Ylpeänä seisoi se, kuin
metsän aateli, vaimon uskollisuuden ja miehen miehuuden ja kodin
puhtauden esikuvana…

Mutta kuusen pimeissä piiloissa torkkui yölepakko, odotellen oman

aikansa tuloa…

*****

Ulkona, pyöreässä pihlajamajassa, istui Harhama. Hän oli juuri

lopettanut perunanmullittamisen ja lähettänyt erään kirjoituksensa
postiin. Valkealle pöydälle oli siroteltu muutamia pihlajan pikku
lehtiä. Rouva Esempio toi kahvipannun, lämpimät leivokset ja
valkean liinanpalan.

Pikku sirkku visertää ilosta, luonto hehkuu äskeisen onnensa

muistoa ja rouva Esempio on taas entinen Riuttalan Helga-neiti.
Suortuva on valahtanut otsalle, valkea esiliina avautunut
kantimesta…

— "Tir-lir-tvii-ir!" — viserteli kivitasku varvulla, varpu heilahti ja

pudotti pari pihlajankukkaa rouva Esempion tukkaan. Hän oli nyt
sievä. Kukka puki häntä, kuin helmi. Luonto oli rauhaa täynnä…
metsä vihantaa… nurmi kukkia ja mieli tyyntä. Palavien
tervahautojen miellyttävä tuoksu hyväili kesän lämmöstä herkäksi
käynyttä ihoa… Tuulenhenki puhalteli. Se toi sanan toisista kylistä.
Siellä vieras vaimo liekutti lasta… Oksa heilahti, lintu laulahti. Väre
toi viestin tuudun luota, kertoi vaimon kehtolaulun, Vieras vaimo
lauloi Harhamalan pienelle Ritvalle:

"Tuuti, tuuti! Tuuti, aa!

Tuuti pientä lasta!
Eipä kalma häntä
saa viedä maailmasta.
Tuuti, tuu, itkusuu!

Tuuti, tuuti, tuuti, aa!

Tuuti pikkuruista.
Viihdy! Et sä aina saa
äidin rintaa muistaa!
Tuuti, aa! Tuuti, aa,
Harhamalan Ritvaa!"

Laulu loppui, kehto seisahtui ja lauluihin nukkui lapsi. Harhama

puristi rouva Esempion kättä ja lausui:

— "Helga! Kiitos kärsimyksistäsi, uskollisuudestasi ja

rakkaudestasi! Kiitos tytöstä, lapsesta, elämän sisällöstä ja
tarkotuksesta. Ne olet sinä antanut. Minä palkitsen ne kerta elämäni
työllä. Sinä olet tehnyt osasi… enemmänkin. Nyt on minun
vuoroni…"

— "Kiitos itsellesi rakkaudestasi ja siitä jonka annoit!… Minä

maksan sen uskollisuudellani", — keskeytti rouva Esempio.

Kanervankukka helähti, sirkka visersi. Rouva Esempio jatkoi:

— "Onni kypsyy meissä ihmisissä itsessämme, kuten nyt huomaat,

kuin kävyt kuusessa, ilman yhteiskuntaa ja kirkkoa. Uskotko jo
minua?"

Hän istahti, muisti pikku-Ritvaa, jota vieras vaimo hoiteli, pikku

Armiiran perinnön tähden… Pihlajankukka kaunisti mustaa tukkaa…
Hän muisteli elämänsä kevättä, jolloin Riuttalan ranta oli kukkinut
valkeana ja nuori mies lauleli järvenselällä Riuttalan rannan
onnenkukalle… Hän muisteli häitä, joita hän oli odotellut, ja koko
elämäänsä… Hän muisteli niitä kepeänä, kosketti niitä, kuin perhosen
siivellä kukkaa, solmi tukasta solahtaneen suortuvan takaisin
tukkaansa ja lausui:

— "Tänään on kuin elämän aatto-ilta…"

Ja Harhamasta tuntui, kuin kaikki elämän viulut soisivat ja

kutsuisivat suureen työhön. Hän oli viime päivät aivan elänyt
unelmissansa: Hän oli odottanut nyt teoksensa alkamista aivan
vaistomaisesti, kuin äiti, jolle kohtu ilmottaa, että synnytys-aika on
ovella…

Hän oli kävellyt jo ikäänkuin seppele päässä, kuten äiti, joka ajan
lähetessä jo nauttii äidin ilosta, on silittelevinänsä lapsensa
kiharoita… näkee sen tulevaisuuden kirkkaana… iloitsee sen onnesta
ja odottaa vaan hetkeänsä…

Ritvan syntymä ja niukat tulot olivat kaikkien entisten kiihottimien

lisäksi puhaltaneet häneen vielä lisävoiman: Teos oli tuova kultaa…
Hän näki jo kultapurojen juoksevan… hohtavan… välkkyvän…
kimaltelevan… Yöt hän jo näki unia seppeleestä… valkeista
linnuista… maineesta… kullasta… hän tunsi vihansa saavan
lauhduketta… rouva Esempio oli häntä jumaloiva… Korpela ylistävä…
Suomi ihaileva… maailma ihmettelevä… Hänestäkin tuntui, että oli
elämän aatto-ilta…

Hän puristi rouva Esempion kättä. Harhamalan onnenkuusen oksat

nuokkuivat hiljaa, kypsyvän käpypainon tuudittamina. Käki kukkui
sen latvasta taas onnea… Sen havut viheriöivät uskollisuuden
kuvina… Ja kaivon kannen alla lorisi ikuinen onnenvesisuoni…

Harhama tunsi, että hän oli polkenut elämänkäärmeen pään

murskaksi. Kaikki elämän halut purskahtivat hänestä. Kaikki alkoi
leimuta tulevaisuuden aamupunana ja pärskyä sen revontulina.

*****

Tulevaisuus pukeusi silloin kauneihin väreihin, elämä hohti

iltaruskoisena, sen tienvieret olivat kukkamaina. Koti kukki
rauhallisena, kuin lauvantai-ilta, sen joka nurkassa hymyili
mielentyyni… Sen akkunat olivat punaiset onnenkukista… Katolla
liehui ylpeä lippu… Perunamaat olivat valkeat kukista… Yöt olivat
hiljaiset ja päivä souteli päivisin talon päällitse kirkkaana
valoveneenä pitkin heleäväristä taivaanlakea.
 Ja kaiken sen henkenä oli hänestä vaimo, kodin suoja ja sen
elämänrihmojen kehrääjä. Sillä hänestä juoksevat teoksen runojen
langat… Hän se viihdytteli rauhaa kodin nurkissa… kasteli sen
onnenkukkia… huolehti pirtin puhtaudesta… mielen rauhasta…
kylvyistä… havuista ja puhtaista vaatteista…

Hän itse kuvitteli aina kulkevansa maineen- ja kunniankukkulaa

kohti, kodin tulet aina edessä… sen rauha leposatamana… sen maine
johtovalona… sen onni työhön käskijänä… Ritva otsalta rypyn
silittäjänä…

Sumua sattuu ehkä tielle, mutta hän puhaltaa sumut hajalle…

Elämän pilvet hän puhaltaa taas punertaviksi, taivaanrannan
ruskoiseksi… Nälkäsuon punaiseksi karpalo-ulapaksi.

Halla nousee ja panee viljan… Mutta ei pane halla Nälkäsuon

karpalo-ulappaa… ei kukkaa Harhamalan akkunalla, eikä käpyjä sen
onnenkuusessa… Kotiliesi on aina puhdas… Yksilöllinen siveellisyys
on viety voittoon… herjaajat saatettu häpeään… Elämän suurin
kysymys on siten loistavasti ratkaistu… Vaimo on ollut siinä
tehtävässä apuna… Se on ollut enemmänkin: Vaimo on antanut
yksilöllisen siveellisyyden suuren aatteen… rohkaissut siihen…
tukenut sitä voittoon viedessä… ollut itse esikuvana ja teoksen
runorihmojen keränpohjallisena ja kaikkena… Ja hän laulaa vainionsa
ylistykseksi sen laulun, joka vie Harhamalan maineen yli esteiden,
kertoo siitä kaikille kansoille ja sukupolville… Korpikosken
korvakkeelle kohoaa Harhamalan kuulu runolinna… Lippu liehuu sen
tornissa ja runokannel on asetettu alttarillensa kotilieden vierelle…

Niin maksaa hän vaimon rakkauden, ostaa kodin onnen… Elämä

muuttuu joulujuhlaksi… Kotona palavat ikuiset joulukynttilät… Niiden
valossa sujuu työ, kuin kangas… Lapsi lepertelee laattialla… kasvaa…
varttuu… siunaa isäänsä… suutelee äitiänsä… Vuoden-ajat
vaihtelevat, talvi on ulkona, mutta kotona on lämmintä… Jo saapuvat
syyshallat… Maailmalla on kylmää… sadetta… tuulta, mutta aina
tuikkivat Harhamalassa joulukynttilät ja sen kartanolla soivat iloiset
elämänkulkuset…

Päivät poistuvat unina… Jo kukkii Harhamalan kuulu Ritva-neiti

isänsä ilona, äitinsä ylpeytenä… seudun kukkana… kaikkien
kadehtimana… Hän muuttaa Harhamalan kanervikot kukkaisiksi…
mäet marjoista punaisiksi… päivät kauneiksi uniksi… Hän itse tekee
yhä työtä monen edestä… Työ sujuu, teos valmistuu… Sen lehdet
muuttuvat valkoisiksi linnuiksi, jotka kulettavat kauvas kertomusta
Harhamalan talosta…

Jo on kuulu Harhamala… Se on kuulu vaimon puhtaudesta,

miehen työstä ja kodin kukasta, tyttärestä… Valkeat linnut ovat
palanneet kunnian- ja onnenseppeleet nokassa… Ilma on niistä
valkeana… Käet kukkuvat kilpaa Harhamalan kuusikossa talon
ylistystä… Korpikoskesta laskevat veneet runolinnan rantaan tuoden
täydet lastit rikkautta, ja aurinko soutelee taivaalla valoveneenä,
kaartaen kuulua taloa.

Sitten joutuu ruskoinen elämän ilta… sen päivä painaikse jo levolle

lämpimän yön povelle. Vaimo saattaa tyttären keralla miehensä
Tuonen mustalle virralle… Siellä odottaa valkea vene, seppele
mastonpäässä… Vene lähtee rannasta… Vaimo siunaa lähtevää
elämänsä matkatoveria… Se itkee kosteiksi Harhamalan pellon
keltakukat, odotellen terveisiä Tuonelasta… Aika soluu, suoltuen
valkeina rihmoina… Mies palaa Tuonelasta noutamaan yksin jäänyttä
vaimoansa, entisen kotinsa hyvää henkeä… Yhdessä laskevat he
veneessä Tuonen mustaa virtaa… Virta synkkenee, yö pimenee…
Vaan jo aukeaa odotettu ulappa ja vene lähenee Riuttalan rantaa,
joka on valkeana onnenkukista… lemmenkukista… uskollisuuden
kukista… Riuttalan Helgan hääkukista… Sinne laskevat he veneensä
ja siellä odottavat he tyttärensä tuloa… Jo on vene perillä. Hän
katkaisee ulapasta onnenkukan ja ojentaa sen vaimollensa palkkioksi
rakkaudesta, uskollisuudesta ja onnesta. Hän on tuonut Riuttalan
Helgan kotirantaansa…

Mutta siihen eivät he pysähdy… He laskevat veneensä maineen ja

kuolemattomuuden häikäiseville purppuraselille… He laskevat
veneensä vieläkin etemmä: He purjehtivat jumaluuden kirkkaille
vesille ensimäisinä ihmisinä, jotka ovat uskaltaneet sinne purtensa
laskea…

Niin ovat he ratkaisseet elämän ja kuoleman kysymyksen… Niin

ovat he pelastuneet kuoleman terävästä luukynnestä… Niin on
voitettu kaikenhäviö…

Mutta Harhamalan maine jää ainaiseksi jälelle… Sen onnenkuusi

on täynnä seppeleitä… Sen kuusikko on valkea valkolinnuista,
teoksen lehtien linnuista…

Ja niiden unelmien aallokosta roiskahti hänessä lopullinen päätös

tarttua kynään… Jo oli lakannut kyselykin: Mikä on totuus?… Ei hän
enää kysynyt: "Isäkö vai äiti?…" Hän ei enää kysynyt mitään… Hän
oli kuin äidinkohtu, joka ei aikansa tullessa kysy: "Synnyttääkö, vai
eikö?…" Kaikki himot käskivät häntä… Kaikki unelmat vetivät häntä…
Öiset unet houkuttelivat häntä… Kulta huikaisi silmiä… Ylistyslaulut
huumasivat korvia… Maineenseppeleet kiehtoivat, kuin ihanimmat
hameenhelmat… Kuolemattomuus houkutteli, tarjoutuen kuin ihanin
omena… Kunnia kutsui, kutsui kirkkaat kihlat kädessä…
 Ja kun auringon valovene souteli kaarensa korkeimmalla kohdalla
ja koko luonto huusi valon voittoa ja otti onnensiemaustansa,
purskahti Harhamasta koko elämän-ijän kokoutunut runoaarre… Se
roiskahti, kuin revontulet Pohjolan jäiselle taivaalle.

Hän tarttui kynään ja alkoi…

Vihdoinkin! Lopultakin! Vihdoinkin riuhtaisi ihmishenki itsensä irti

epäilyn pauloista… Munkkien siunaamalla kynällä piirsi Harhama
paperille suuren, rohkean teoksensa ensimäiset sanat:

— "Minä tahdon tulla toimeen ilman Jumalaa…"

Munkin siunaamalla kynällä antoi hän ensi iskun Jumalalle, Se oli

hurjistuneen, piinautuneen hengen sokea hyökkäys tuntematonta
vastaan.

*****

Työ alkoi. Harhama suurenteli Pohjolan suuren luonnon

jumaluuden väriloisteiseksi taustaksi. Hän levitti siksi avaruuden,
sirotteli äärettömyyden kirkkaasti loistavilla maailmankauden
alkumaailmoilla, jotka paloivat vielä tulisina. Hän ripusteli sen
reunoille kirkkaita revontulia, helmitteli sen auringoilla ja soinnutti
kaikki käen kukuntaan, lintujen laulun ja paimenen huilun ihaniin
ääniin. Hän upotti kaikki väreihin, sirotteli loistavilla maisemilla ja
tunnelmilla ja vyötteli värivirroilla…

Jo olivat taustan värit valmiit. Se oli väriloistoinen syntymäliina,

jonka hän levitti sen suuren jumalasikiön vuoteeksi, jota hän nyt
rupesi vetämään luonnon emättimestä. Kaikki vuoti, kuin
puhenneesta paisumasta. Noin seitsemäntoista vuotinen puristuma
oli pakahtunut ja purki nyt runovirtojansa ryöppyävinä kuvina. Kaikki
puhkesi valmiina, kuin kukan nupusta, valui kuin utaristansa
irtipäässyt vuolas virta. Hän kirjoitti runomitalla ja runojaloissa ei
tuntunut solmua… Niiden ajatus oli kirkasta kultalankaa…

Työ jatkui. Runot vuotivat, kuin helminauhat kultakehiltä… Suuret

kuvat kumpusivat paperille, nousten, kuin saaristot merestä, tai
avautuen, kuin vuorenhuipulta ihanat maat, joissa paratiisit
muodostavat satumaisemia ja auringoilla koristellut taivaan kuvat
riippuvat vesien syvyydessä kirkkaina kuperoina.

Työ sujui: Runovirrat hyrskivät koskina… Ne kuvailivat jumaluuden

yötä… Ne kuvailivat sitä pimeyttä, jolloin jumaluus nukkui
itsetiedottomana sikiönä emättimessänsä: äärettömyydessä… Se
emätin oli pimeä, kuin naisen kohtu… Jääkylmä sumu seisoi
liikkumattomana… Pimeys hohotti hirvittävänä, kuin kuoleman
synkkä kita… Äänettömyys rutisti… Elottomuus puristi, kuin
ikipakkasen jääkoura… Ei ollut olemassa mitään muuta, kuin kuolon
pimeä hirmukylmyys… Ei ollut olemassa muuta, kuin äärimäinen
elottomuus… äärimäinen olemattomuus… aineettomuus… tyhjyys…
hirmupakkanen ja pimeä: Jumaluuden itiö ja sen emättimen
alkumuoto.

Jo oli valmis jumaluuden kylmä, ääretön emätin. Mittaamattomia

ijankaikkisuuden jaksoja kulki siinä jumaluus itsetiedottomana,
kehittyi ja valmistui sen suurena sikiönä… Itse kehitti se itseänsä…
Itse valmisti se emättimensä: äärettömyyden…

Jumaluuden itiö täytti jo äärettömyyden… Se kehittyi:

olemattomasta syntyi oleva, tyhjästä aine. Jumaluuden sikiö
kehkeytyi ja kehitti emätintänsä, kuin sikiö kohtuansa.
 Lukemattomat miljaardit ijankaikkisuuden ajanjaksot kuluivat.
Jumaluus kehittyi: Aine tiivistyi sumuksi… Se lepäsi sumuna
mittaamattomat ijankaikkisuudet… Sen hirmukylmä syntymä-emätin,
äärettömyys, oli kuoleman-pimeä… Se oli kamalan-mykkä… Se oli
äärimäisen-eloton, liikkumaton, värähtämätön… Se oli ikivuorta
värähtämättömämpi ja elottomampi…

Ijankaikkisuus pysyi, kuin kivivuori… Ei ollut vielä aikaa, koska ei

ollut ajan mittaajaa liikuntoa. Jumaluuden emätin oli vielä ajaton,
kuin ikivuori…

*****

Teoksen runovirta hyrski pauhuna. Jumaluuden kehitys jatkui. Sen

emätin kehkeytyi sikiönsä kehittämänä. Ajattomuudesta syntyi aika…
Eloton aine värähti… Sumu liikahti… Synkkä pimeys vavahti…
äänettömyys huoahti… Se oli jumaluuden ensimäinen elonmerkki,
sen havahtuminen ijankaikkisesta levosta ijankaikkiseen liikuntoonsa.
Se oli sen itsetietoisuuteensa kehittymisen ensimäinen elollinen
ilmiö…

Ijankaikkisuuden jaksot suoltuivat lukemattomin miljaardiluvuin…

Jumaluus kehkeytyy… Sen kuollut syntymäemätin herää elolliseen
elontoimintaan… Se herää siihen suuren sikiönsä elonkipinästä ja sen
kehittyvästä voimasta… Se ravitsee kannettavaansa, kuin äidinkohtu
lasta ja itse kehkeytyy ravittavansa elämänkehityksen antamasta
ravinnosta ja voimasta… Jumaluus, ollen ainoa oleva, luo itse
itsensä.

Jumaluus kehittyy edelleen, avaruus-emätin elää… Jäiset sumut

kierivät… Mutta ei ole vielä ääntä… Kaikki on äänetöntä kuin
ikivuori… Kaikki on tajutonta… Mutta jo alkaa ääni kehittyä
äänettömyydestä… Se kehittyy jumaluudesta jumaluuden kehityksen
kehkeyttämänä… Se kehittyy äänettömyydestä, kuin aine tyhjästä,
oleva olemattomasta… Sitä kehittää elottomien sumujen kierintä…
Se kierintä jatkuu mittaamattomia ijankaikkisuuden jaksoja…
Äänettömyys pakahtuu itseensä, kuin ajettuma sisältöönsä… Se
valmistautuu puhkeamaan omana pakahtumanansa… Se pingottuu…
kiihtyy… yltyy… halkeaa viimein kivusta… pakahtuu tuskasta ja
puhkeaa hirvittäväksi maailmanpauhuksi… Jumaluus on kehkeytynyt
äänettömyydestä ääneksi, oman itsensä kautta.

Teos jatkui: Jumaluus kehittää itseänsä itsetiedottomana

järjellisyytenä, kuin sikiö emättimessä… Jäinen hirmukylmyys on
ajautunut pakahtumaksi, kehittynyt huippuunsa ja valmistautuu
puhkeamaan vastakohdaksensa… Jumaluuden emätin on
kehkeytynyt kylmänpakahtumaksi… Se on jo tuskaansa haleta…

Kehitys jatkuu: Kylmänpakahtuma, sumuna kierivä äärettömyys:

Jumaluus puhkaisee itsensä… Ikikylmyydestä kehkeytyy se
ikikuumuudeksi… Se halkaisee pakahtumansa, purkaa tuskansa
tulikuumuudeksi…

Lämpö on syntynyt kylmyydestä… Jumaluus alkaa kehittää

itseänsä kuumuuden pakahtumaksi…

Avaruus on tulena… äärettömyys pauhuna ja hehkuvat

sumupaljoudet syöksyvät hirmukierinnässä ympäriinsä… Jumaluuden
kohtu, maailmoiden emätin, rannaton avaruus: Jumaluus itse
kiemurtelee synnytyskivuissa… Sen tuskanhuuto on
maailmanpauhua… Sen tuskat pursuavat maailmantulena… Se
pakenee vaivojansa, kiertäen oman itsensä ympäri… omassa
itsessänsä… oman itsensä pitelemänä, puristamana, polttamana.
 Teos jatkui: Iankaikkisuus vuoti virtana. Jumaluus kehkeytyy
kohdussansa, äärettömässä ikitulessa… Se luo itse itseänsä
emättimensä aineesta, jonka se on itsestänsä luonut… Syntymäkivut
yltyvät… Niiden kourissa raivostuu tulinen avaruus yhä hurjempaan
kierintäänsä… Maailmantuli kiihtyy siitä kierinnästä… Se hehkuu
hirmutulena, jolla ei ole äärtä, ei rantaa, ei keskikohtaa…
Tuskanhuuto kovenee kauhunhuudoksi: Maailman syntymäpauhu
pakahtuu jo omaan itseensä… Kivut yhä kiihtyvät… Jumaluuden
elonmerkit tuntuvat emättimessä, ennustaen sen tietoisuuden
syntymähetken tuloa… Äärettömyys pakahtuu taas tuskiinsa…
avaruuden hirmuhuuto omaan pauhuunsa… maailmantuli omaan
kuumuuteensa… Jumaluuden kohtu ajettuu tuliseksi
maailmanpakahtumaksi… Kaikki kiihtyy… Kaikki yltyy… Kaikki
raivostuu… Kaikki riehuu ja vääntelee suurissa syntymäkivuissa… Jo
joutuu uusi suuri hetki… Jumaluuden kehkeytymisen
monimiljaardikausinen silmänräpäys: uusi käännekohta… Maailman
ajettuma on jo valmis uudeksi pakahtumaksi… Kaikki pakahtuu oman
itsensä tuskiin ja tuleen ja pauhuun… Kaikki kutistuu omaan
itseensä… äärettömyys repeää omaan rajattomuuteensa… avaruus
vetäytyy äärettömän itsensä tulipaisumaan…

Kuuluu hirveä pauhu: Ajettuma on puhennut… Tuliavaruus

repeää… Jumaluuden kohtu purkaa sisälmyksiänsä omaan itseensä.
Hehkuvat maailmansumut syöksyvät tulikerinä, äärettömyyteen
paeten, yhteisestä emättimestä, kuin hirmun tulipesästä… Eri
ainesarjat sinkoavat kukin omiksi maailman tulisumuiksi, alkaen
kehittää jumaluutta ja itse kehkeytyä sen kehityksestä…
Tulipaljouksina alkavat ne kieriä avaruudessa, etsien siellä
ratojansa… Avaruus vapisee… Se pakahtuu valoon… loistaa
kirkkautena, kuin tuliset maailmasumut karkeloivat hehkuvina
palloina sen sisässä… Pimeys on hävinnyt… Ikuinen valo on
puhennut ikipimeyden pakahtumasta…

Jumaluus luo itseänsä uudella kehityskaudellansa. Maailmat

alkavat jäähtyä: Aine eroutuu olemattomasta… Maailmoiden
jäähtyessä eroaa valo pimeydestä… lämpö kylmästä… Jumaluus
kehittäytyy korkeammaksi…

Teos jatkui: Äärettömyys, jumaluuden emätin jatkaa suurta

työtänsä jumaluutena itsenänsä… Kaikki on jo valon ja pimeyden
taistelua, kylmyyden ja kuumuuden ottelua… häviön kautta elämään
kulkemista… Lukemattomat maailmat sinkoilevat äärettömässä
pimeydessä, loistaen kirkkaina tulitähtinä… Kaikki löytää oman
ratansa… Ei mikään eksy omaltansa… Kaikki kiertää toistansa…
kaikki antaa toisillensa tietä… kaikki murskaa toistansa.

Jumaluus on kehkeytynyt luonnonjärjen pakkotilasta

vaistomaiseksi järjellisyydeksi, kohdun varassa elävän sikiön tilasta
siksi, joka lapsen vaistolla itse etsii oikeat tiensä…

Teos jatkui, kulkien ijankaikkisuuteen jäänyttä jumaluuden

syntymäuomaa. Jumaluus jatkaa syntymäänsä ja kehittää äitinsä
kohtua: äärettömyyttä: Maailmasumut jäähtyvät, aine muuttuu
kiinteäksi… Myöhemmät maailmat syntyvät vanhemmista,
vanhemmat häviävät myöhempiin… Kaikki häviää omaan itseensä…
kaikki syntyy oman itsensä häviöstä… Kaikki kiertää itseänsä… kaikki
kiertää toistansa… Toinen vetää toistansa, kaikki yhtä ja yksi
kaikkea… Siksi ei mikään hajoa… ei mikään häviä… ei eksy.

Jumaluuden järjellisyys kehkeyttäytyy elottomassa luonnossa:

emättimensä kivikovuudessa. Aineet erkanevat toisistansa: vesi
maasta, rauta kullasta. Kaikki yhtyvät uudestaan: Jumaluus luo
omaa tietoisuuttansa, kehittää järjellisyyttänsä ja kirkastaa omaa
itseänsä, samalla kohtuansa kehittäen: luoden maailmoita…

*****

Harhama hengähti ja luki luomuksensa. Hän itsekin hämmästyi

sen ihanuutta. Sen runosäkeet olivat virheettömiä, helmikirkkaita,
kuin luonnon kovien kourien hiomat helmet… Sen runojaloissa ei
näkynyt ihmiskäden jälkeä, sillä ne olivat valmistuneet ihmishengen
pakahtumassa, kuin helmi luonnon nisissä…

Seitsemäntoista vuotta oli hän suunnitellut sitä, luonut

uudenaikaisen myytin. Sen monet piirteet olivat vuosi vuodelta
puhdistuneet ja eheytyneet. Tänä viime vuotena oli hän sen puitteet
taas hiljaisuudessa uudestaan muodostellut. Hän oli sen tarujen
hengettäreksi ottanut rouva Esempion, kietonut hänet Esempio-
ihmisenä [Esempio = esimerkki] tarujen hienoimpiin väreihin ja
luonut hänestä kaiken kauniin ja hyvän vertauskuvan.
Maailmankurjuuden oli hän korottanut siksi, jossa kehittyvät
jumaluuden korkeimmat ominaisuudet: hyve… itsensä uhraaminen…
vähään tyytyminen… "ei omaansa etsiminen", ja jumaluuden suuri
tunnus: omaan käsivarteensa luottaminen, koska jumaluudella ei voi
olla kehen luottaa, kenen työllä elää… Kauvan oli hän tätä
kertomuksen juonta ajatuksissaan kerinyt, purkanut ja taas kerinyt.
Siksi vuotikin hänen sielustansa nyt kaikki, kuin rihma kerältä,
selvänä, suurena ja voimakkaana.

Ja kun hän oli sen lukenut, vilahti hänen silmiinsä pohjalaisnoita,

kädessä lippu, johon oli kirjoitettu vanha ennustus: "Sinä kirjoitat
kirjan, jonka lehdet muuttuvat linnuiksi, lentävät ympäri maailman ja
palaavat seppeleet nokassa…" Kunnian ja maineen liput liehuivat…
kulta hohti ja kuolemattomuus kohosi elämänsumuista verikirkkaana
auringonpyöränä.

— "Katso työtäsi! Se todistaa, että ennustus toteutuu… Sinä voitat

Sen, jota vastaan nostat kynäsi", — kuiskasi hänelle silloin ääni
hänen povestansa… Maailman ihanuus avautui hänen eteensä…
Elämänkäärme makasi pää murskaksi polettuna… Epäilyksen tomut
olivat pois puhalletut ja elämä avautui ihanimpana aatto-illan
unelmana…

Kun hän oli alkukohtauksen kirjottanut, pyysi hän rouva Esempion

sen lukemaan ja siten ikäänkuin siunaamaan hänen työnsä,
puhaltamaan siihen henkensä puhtaan leiman. Rouva Esempio täytti
pyynnön ja korjasi lukiessansa lyijykynällä parin epäselvästi
kirjotetun sanan kirjaimet selviksi.

— "Ai miten kaunista!… Jo se nyt runoilee!… Tämä on

grandieux'tä", — lausui hän, lopetettuaan lukemisen.

— "Kiitos korjauksestasi ja siunauksestasi! Nyt on elämän aatto ja

sen kevät", — lausui Harhama. Sen enempää ei hän selittänyt rouva
Esempiolle kirjoituksensa tarkotusta, tai sisältöä. Hän salasi taas
kaiken. Hän uskoi, että rouva Esempio, teoksen jumaluuden
vertauskuva, ei sitä käsitä. Hän ei raaskinut viskata helmeänsä
ihmissilmien nähtäväksi, kätki sitä, kuin peto pentuansa…

Elämän uneksittu työ oli vihdoinkin alettu, sen ääriviivat olivat

valmiiksi vedetyt. Uusi Jumala oli tulossa… Korpelan aurinko oli
nähnyt sen syntymisen ja levitteli valoliinansa sen tielle…
Innostuneena katseli Harhama Nälkäsuon kuulua ulappaa ja lausui
leikillä rouva Esempiolle:
 — "Se aika tulee, jolloin Nälkäsuon punaisen karpalo-ulapan
keskelle pystytetään Harhaman muistopatsas."

Rouva Esempio puuhaili leivoksiensa kanssa, poski punehtuneena,

hiuksissa pihlajankukka. Hän muisteli omia unelmiansa… häitä…
Riuttalan rantakukkaa ehkä ja paljoa muuta ja lausui puuhiensa
lomasta:

— "Elämä on pettävä unelma…"

Ilta oli jo tullut. Aattopäivän lämmin aurinko kosketteli jo

reunallansa taivaan rusorantaa. Linnut lakkasivat laulamasta.
Onnenkuusen oksalla nukkui rauhallisena orava, kypsyvien käpyjen
keskellä, ja näki makeaa unta herkuistansa, tuoksuavista kävyistä, ja
punainen käpypaino huojutti oksaa hiljaa, kuin armas tuuli,
tuuditellen uneen metsän pientä, kaunista heiluhäntää. Pikku Ritva
nukkui kaukaisessa kehdossa viatonna ja näki kaunista unta äidin
armaista rinnoista, näki unta äidin etäisistä rinnanpäistä…

Se oli Harhaman elämän uuden aatto-illan unelma… Läheni

lempeä yö, josta oli valkeneva työn ja elämän juhla.

Pohjolan sydän-yön aurinko kirkastui punertavaksi. Verkalleen,

taivaan ja valon majesteettina laskeutui se pohjoisen taivaanrannan
käyrälle reunaviivalle ja pysähtyi siihen lepäämään. Se näytti
tulikuumalta rautakiekolta, joka ei raaski polttavalla reunallansa
koskea taivaanrannan heikkoa äärtä. Siinä säteili se yösydännä,
todistaen valon voittoa… Se huokasi siinä hetken, alkaaksensa taas
kiivetä kaartansa pitkin taivaanlaelle. Kaikki kääriytyi yön kirkkaisiin
valo-utuihin. Luonto värähti, metsä hymähti. Elämän aatto-illan
rauha laski kukkivalle kanervikolle ja Harhamalan kehäkukille, sirkka
nukahti ja yölepakko lähti onnenkuusen kätköistä öiselle
matkallensa…

Utuisten mielikuvien, himojen ja toiveiden ja unelmien vaikutteesta

oli Harhama lopullisesti alkanut suuren työnsä. Mielikuvat ja unelmat
ja halut loivat siten ihmis-elämää. Mutta mielikuvien langat juoksevat
tuntemattomilta keriltä…

*****

Korkeuden kellot soivat, syvyyden pohjilla solui elämän pohjavirta.

Näkymättömät lovet avautuivat… Salaiset kädet kehräsivät
rihmojansa…

Lammaskallion alla on kaunis Unelmala, syvällä kallion juurien alla.

Sen katto on kuunvaloa… Sen pohja on kukan väriä… Sen seinillä
riippuvat taivaalta siepatut ruskopilvet… Ne riippuvat seinillä kauniina
laskoksina… Ne heilahtelevat unelmia… Niiden laskoksia sitovat
solmukoiksi vesikaaresta leikatut nauhat… Niiden laskoksien lomiin
on ripustettu taivaalta varastettu iltarusko, kauniina verhona, somina
laskoksina… Toisaalla häilyvät laskoksina ihmisten kauneimmat
unelmat: tytön toiveet… morsiamen unet hääyön ihanuuksista…
sulhasen unelmat niistä… miehen kunnian-unelmat… vaimon äidin-
unelmat… kaikkien elämän unelmat… tulevaisuuden toiveet ja
halut…

Sata pientä lammikkoa läikkyy Unelmalan lattialla kauneina

kuvastimina… Joka lammessa on satusaari… joka saaressa
satumaja… Joka majassa istuvat ihanat enkelit kehräten ihmisten
unelmia… niiden lankoja… niiden rihmoja… niiden juonia punoen…
niiden juonia langaksi kerraten…
 Luolan laskosten takana istuu toisia enkeleitä… mitkä kehräten…
mitkä kerien… mitkä vyyhdeten… kehien… luoden luomapuulle…
pirtaan ja niisiin pujottaen… käämejä punoen… kutoen kauneinta
unelmakangasta, tai kaunista unelmaverkkoa…

Unelmala-luolan keskellä on kaunis unelma-alttari. Sillä seisoo

kaunis Raala pystyyn pannun kauniin kehän vierellä, kädessä kaunis
värttinän puolain, vyöllä siro sukkula, koreassa kannattimessa… Hän
johtaa tuhansia enkeleitä, kun ne valmistavat ihmisten vääriä
unelmia Perkeleen vallan ohjaksiksi… Hänen kehältään juoksevat
väärien unelmien rihmat…

Unelma-alttarin edessä istuu kaksitoista kaunista enkeliä, ijäti

soittaen kaunistekoista kannelta… Ne säveleet kantavat unelmia
ihmisten maailmoihin… solmivat ne ihmissydämiin… sitovat niillä
ihmisiä unelmoitaviinsa…

Unelma-luolassa soivat sointuisimmat sävelet… siellä karkeloivat

kauneimmat värit…

*****

Kun Harhama oli alkanut teoksensa, laskeutui Perkele

Lammaskallion kivensyytä myöten Unelma-luolaan ja istuutui valta-
istuimellensa, kutsuen pääenkelinsä eteensä. Hän heittäytyi
istuimellensa lepoasentoon ja puhui ihastuneena:

— "Nyt on voitto!"

— "Voitto!… Voitto!… Voitto!" — kertasivat kumartuvat palvelijat.

Värit karkeloivat vilkkaina, unelmat kauneina. Perkele jatkoi:
 — "Nyt nukkuu maailma lihan käsivarrella… Nyt lämmittelevät
Jehovan papitkin vaimojensa sylissä… Jehovan verkot ovat tyhjät."

— "Ja joka ei ole Jehovan verkossa, se kulkee sinun poluillasi", —

keskeyttivät palvelijat.

Ja yhä kirkkaammin paistoi kuunvalo luolan laesta ja iltaruskoiset

verhot rusottivat laskoksina. Perkele jatkoi voiton-ilolla:

— "Koko maailma on kypsä: 'Rakkaus'… pyh!… Niin: 'rakkaus' on

omenana, joka on eukon kädessä. Se kääntää miehen Jehovan
kirkkotieltä tytön luhtiin…"

— "Ja siellä" — yrittivät palvelijat.

— "Siellä ei Jehovan virsiä veisata", — keskeytti Perkele. —

"Jehova on luonut miehen kylkiluusta itsellensä surmankiven."

— "Jonka sinä vierität aina Hänen tiellensä", — lisäsivät palvelijat.

Ja taas kisailivat iloiset valot ja hekkumallinen hämärä… Värit

puhkesivat kauniina, kuin kukanterältä… suutelivat toisiansa… sulivat
yhdeksi hämyksi… hävisivät… haihtuivat. Perkele jatkoi:

— "Nyt on Harhama minun: Hän on alkanut teoksensa… Hän on

nostanut kurikkansa Jehovan kasvoja vastaan…"

— "Kiitos sinun viisautesi!" — lauloivat palvelijat.

— "Ja sinun armosi!" — lisäsi ihana sävel.

— "Sinussa päättyvät kaikki tiet… Sinuun johtavat kaikki polut", —

todisti ylistys vallattomien valojen seasta.
 — "Sinussa loppuu kaikki… Sinusta alkaa kaikki" — kertaili iloinen
kaiku. Perkele jatkoi:

— "Harhama on siihen kurikkaan kulkenut Raalan, Tuulan,

Eeremen, Aaraman ja Uuratin kauniissa köysissä… Hänet on Herve
vienyt oikeaan satamaan ja Ooti ja Iila ovat hänet sinne soutaneet
taitavasti kaikkien Jehovan karien läpi…"

— "Sinä olet heille kaikille voiman ja viisauden antanut", —

ylistivät enkelit… Perkele jatkoi järkeilyään suurena:

— "Jehovan luoma ihminen on kahtia: Ne ovat naisia ja miehiä. —

Se jako on jakava miehet Kainiksi ja Aabeliksi. Jehova pani miehen ja
naisen välille rakkauden, mutta minä olen muuttanut sen rakkauden
himoksi… Luonnon määräämän siittämisen minä olen muuttanut
nautinnoksi… irstailuksi… Siihen rapaan on Jehova kantapäänsä
astuva…"

— "Siinä on Hän tapaava sinun hampaasi", — lisäsi Piru.

Perkeleen vihjauksesta avautuivat luolan laskokset ja niiden takaa

näkyivät taiteilijoiden työpajat, runoilijoiden huoneet ja ihmisten
asunnot. Kaikki olivat työssä… Kaikki ahersivat naisen ruumiin
ääressä… Taiteilijat hakkasivat sitä kivestä… maalarit maalasivat sitä
kankaalle… runoilijat kirjoittelivat sille runoja… säveltäjät ylistivät sitä
sävelillä… soittajat soittivat sen ylistystä… muut uneksivat siitä…
Perkele osoitti näkyä lausuen:

— "Noin palvelevat ihmiset naisen ruumista… He kihisevät siinä,

kuin toukat juustopalassa, madot lihassa… He eivät vaihda sitä palaa
Jehovan enkeleihin… He eivät edes välitä naisen hengestä…
Aadamista lähtien eivät he ole ylistäneet muuta, kuin naisen lihaa…"
 — "Siksi horjuu Jehovan valta",—huomautti Horna.

— "Harhamakin on ryhtynyt työhönsä naiselle uhratessansa. Sen

tähden kokoaa hän kultaa ja kunniaa… Hän kokoaa sitä, kuin
riikinkukko häntäsulkiensa väriä", — jatkoi Perkele.

— "Mutta hän samalla pelastuu sen kautta Jehovan kynsistä", —

oikaisi Lempo.

— "Sinä olet hänen silmänsä avannut… Sinä olet hänet

pelastanut… Nyt on hän sinun", — kohisi ylistys. Ja kaukaiset
kanteleet ja huilut soivat ja niiden sävel sekautui ihanaan
enkelilauluun, joka ylisti Perkeleen armoa ja viisautta. Perkele lausui
sen loputtua tyytyväisenä:

— "Hän ei tosin ole vielä Kain… itsemielestänsä… mutta siihen

johtava askel ei ole enää pitkä… Hyvin olette tehtävänne täyttäneet.
Harhama antoi eropassin Jehovalle, Jehovan omien munkkien
siunaamalla kynällä… Ja munkki Pietarin siunaamana… Palvelijani!
Palkinnoille!"

Satatuhatta ihaninta enkeliä helähti silloin luolan hekkumalliseen

hämärään… Kuutamo laski laesta niiden soleille vartaloille…
purppuraverhojen rusko leikki hienolla hipiällä… Ikuinen nuoruus
kukki ihossa… kauneus poskessa. Joka jäsen oli notkeutta…
suloutta… ja sulo ja suloiset värit pukivat ruumiin pehmeät piirteet
hämäräisillä harsoillansa… Koko luola oli täynnä hämyä…
hekkumaa… kauneutta… sulavuutta… väriä… nuoruutta ja
notkeutta…

Taas soi ihana soitto. Enkelit keinuivat sävelvirrassa, kuin nipukat

rauhallisilla laineilla. Perkele puhui taas:
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebooknice.com