Programming for Problem Solving E Balagurusamy

pdf download

https://ebookmass.com/product/programming-for-problem-solving-e-
balagurusamy/

Explore and download more ebooks at ebookmass.com

We have selected some products that you may be interested in
Click the link to download now or visit ebookmass.com
for more options!.

Problem Solving and Python Programming E. Balagurusamy

https://ebookmass.com/product/problem-solving-and-python-programming-
e-balagurusamy/

Computer Programming E. Balagurusamy

https://ebookmass.com/product/computer-programming-e-balagurusamy/

Programming in C E. Balagurusamy

https://ebookmass.com/product/programming-in-c-e-balagurusamy/

Programming in ANSI C 6th Edition E. Balagurusamy

https://ebookmass.com/product/programming-in-ansi-c-6th-edition-e-
balagurusamy/
Programming and Problem Solving with Python Ashok Namdev
Kamthane

https://ebookmass.com/product/programming-and-problem-solving-with-
python-ashok-namdev-kamthane/

Python Programming: Using Problem Solving Approach 1st

Edition Reema Thareja

https://ebookmass.com/product/python-programming-using-problem-
solving-approach-1st-edition-reema-thareja/

Introduction to Programming with Java: A Problem Solving

Approach 3rd Edition John Dean

https://ebookmass.com/product/introduction-to-programming-with-java-a-
problem-solving-approach-3rd-edition-john-dean/

MATLAB: A Practical Introduction to Programming and

Problem Solving 4th Edition Stormy Attaway

https://ebookmass.com/product/matlab-a-practical-introduction-to-
programming-and-problem-solving-4th-edition-stormy-attaway/

Data Structures E. Balagurusamy

https://ebookmass.com/product/data-structures-e-balagurusamy/
 PROGRAMMING
fOR
PRObleM SOlvING
Gujarat Technological University - 2018
About the Author

E Balagurusamy, is presently the Chairman of EBG Foundation, Coimbatore. In the past he has also held
the positions of member, Union Public Service Commission, New Delhi and Vice-Chancellor, Anna University,
Chennai. He is a teacher, trainer and consultant in the fields of Information Technology and Management.
He holds an ME (Hons) in Electrical Engineering and PhD in Systems Engineering from the Indian Institute
of Technology, Roorkee. His areas of interest include Object-Oriented Software Engineering, E-Governance:
Technology Management, Business Process Re-engineering and Total Quality Management.
A prolific writer, he has authored a large number of research papers and several books.
A recipient of numerous honors and awards, he has been listed in the Directory of Who's Who of Intellectuals
and in the Directory of Distinguished Leaders in Education.
 PROGRAMMING
fOR
PRObleM SOlvING
Gujarat Technological University - 2018

E Balagurusamy
Chairman
EBG Foundation
Coimbatore

McGraw Hill Education (India) Private Limited

CHENNAI

McGraw Hill Education Offices

Chennai New York St Louis San Francisco Auckland Bogotá Caracas
Kuala Lumpur Lisbon London Madrid Mexico City Milan Montreal
San Juan Santiago Singapore Sydney Tokyo Toronto
 McGraw Hill Education (India) Private Limited
Published by McGraw Hill Education (India) Private Limited
444/1, Sri Ekambara Naickr Industrial Estate, Alapakkam, Porur, Chennai-600 116

Programming for Problem Solving

Copyright © 2019 by McGraw Hill Education (India) Private Limited.
No part of this publication may be reproduced or distributed in any form or by any means, electronic, mechanical,
photocopying, recording, or otherwise or stored in a database or retrieval system without the prior written permission of
the publishers. The program listings (if any) may be entered, stored and executed in a computer system, but they may not
be reproduced for publication.
This edition can be exported from India only by the publishers,
McGraw Hill Education (India) Private Limited.
Print Edition
ISBN (13 digit): 978-93-5316-278-8
ISBN (10 digit): 93-5316-278-5
E-book Edition
ISBN (13 digit): 978-93-5316-279-5
ISBN (10 digit): 93-5316-279-3
1 23456789 D101417 22 21 20 19 18
Printed and bound in India.
Director—Science & Engineering Portfolio: Vibha Mahajan
Senior Portfolio Manager—Science & Engineering: Hemant K Jha
Associate Portfolio Manager —Science & Engineering: Tushar Mishra
Production Head: Satinder S Baveja
Copy Editor: Taranpreet Kaur
Assistant Manager—Production: Suhaib Ali
General Manager—Production: Rajender P Ghansela
Manager—Production: Reji Kumar

Information contained in this work has been obtained by McGraw Hill Education (India), from sources believed to be
reliable. However, neither McGraw Hill Education (India) nor its authors guarantee the accuracy or completeness of any
information published herein, and neither McGraw Hill Education (India) nor its authors shall be responsible for any errors,
omissions, or damages arising out of use of this information. This work is published with the understanding that McGraw
Hill Education (India) and its authors are supplying information but are not attempting to render engineering or other
professional services. If such services are required, the assistance of an appropriate professional should be sought.

Typeset at The Composers, 260, C.A. Apartment, Paschim Vihar, New Delhi 110 063 and printed at

Cover Printer:
Cover Designer: APS Compugraphics
Cover Image Source: Shutterstock
Visit us at: www.mheducation.co.in
Write to us at: [email protected]
CIN: U22200TN1970PTC111531
Toll Free Number: 1800 103 5875
Preface

P
rogramming for Problem Solving requires a deep understanding of C. C is a powerful, flexible, portable
and elegantly structured programming language. Since C combines the features of high-level language
with the elements of the assembler, it is suitable for both systems and applications programming. It
is undoubtedly the most widely used general-purpose language today in operating systems, and embedded
system development. Its influence is evident in almost all modern programming languages. Since its
standardization in 1989, C has undergone a series of changes and improvements in order to enhance the
usefulness of the language.

Organization of the Book

Programming for Problem Solving starts with an Introduction to Computer Programming, Chapter 2 discusses
fundamentals of C. Control Structures in C is presented in Chapter 3. Chapter 4 deals with Arrays and
Strings. Chapter 5 discusses Functions. In Chapter 6 students can study Pointers. While Chapter 7 details
Structure. Dynamic Memory Allocation is discussed in Chapter 8. Chapter 9 details on File Management.

Salient Features of the Book

∑ Learning Objectives
∑ Key Concepts
∑ Content Tagged with LO
∑ Worked Out Problems
∑ Tips
∑ Closing Vignette
∑ Review Exercises – True False, Fill in the blanks, Questions, Programming Exercises – categorized into
LO and Difficulty level (E for Easy, M for Medium and H for High)

Acknowledgements
I owe special thanks to the entire team of McGraw Hill Education India.
A note of acknowledgement is due to the following reviewers for their valuable feedback.

Ms. Kalpana Mudaliar Gandhinagar Institute of Technology, Gandhinagar, Gujarat

H K Patnaik Kalinga Institute of Industrial Technology, KIIT University, Bhubaneswar
T V Gopal College of Engineering, Anna University, Chennai, Tamil Nadu
Unnati Nitin Chaudhari Tolani Maritime Institute, Pune, Maharashtra
Tanveer Ahmed Jamia Millia Islamia, Delhi
Ravindra Divekar KJ Somaiya College of Engineering, Mumbai, Maharashtra
SC Dutta Birsa Institute of Technology, Sindri, Dhanbad, Jharkhand
D Lakshmi Adithya Institute of Technology, Coimbatore, Tamil Nadu
vi Preface

This book is my sincere attempt to make a footprint on the immensely vast and infinite sands of knowledge.
I would request the readers to utilize this book to the maximum extent.
E Balagurusamy

Publisher’s Note
McGraw Hill Education (India) invites suggestions and comments from you, all of which can be sent to info.
[email protected] (kindly mention the title and author name in the subject line).
Piracy-related issues may also be reported.
Contents

About the Author ii

Preface v

1. Introduction to Computer and Programming 1

Learning Objectives 1
Introduction 1
Generations of Computers 2
Classification of Computers 5
Basic Anatomy of a Computer System 7
Input Devices 8
Processor 9
Output Devices 10
Memory Management 12
Types of Computer Software 13
Overview of Operating System 14
MS Word 19
MS Excel System 21
MS Powerpoint System 22
Networking Concepts 23
Network Topologies 25
Network Protocols and Software 29
Decimal System 31
Binary System 32
Hexadecimal System 33
Octal System 34
Conversion of Numbers 35
Binary Arithmetic Operations 44
Logic Gates 52
Programming Languages 55
viii Contents

Translator Programs 58
Problem-Solving Techniques 59
Using the Computer 70
Learning Outcomes 70
Key Concepts 71
Review Questions 73
Discussion Questions 84

2. Fundamentals of C 87
Learning Objectives 87
History of C 87
Importance of C 89
Sample Program 1: Printing a Message 89
Sample Program 2: Adding Two Numbers 92
Sample Program 3: Interest Calculation 93
Sample Program 4: Use of Subroutines 95
Sample Program 5: Use of Math Functions 96
Basic Structure of C Programs 97
Programming Style 98
Executing a ‘C’ Program 99
UNIX System 99
MS-DOS System 102
Key Concepts 102
Always Remember 103
Review Questions 103
Debugging Exercises 105
Programming Exercises 105

3. Control Structure in C 107

Learning Objectives 107
Introduction 107
Decision Making with if Statement 108
Simple If Statement 108
The If.....Else Statement 111
Nesting of If....Else Statements 114
The Else If Ladder 117
The Switch Statement 121
The ? : Operator 125
The goto Statement 129
Key Concepts 132
 Contents ix

Always Remember 132

Brief Cases 132
Review Questions 137
Debugging Exercises 141
Programming Exercises 141

4. Array & String 145

Learning Objectives 145
Introduction 145
One-Dimensional Arrays 147
Declaration of One-dimensional Arrays 148
Initialization of One-dimensional Arrays 151
Two-Dimensional Arrays 156
Initializing Two-dimensional Arrays 161
Multi-dimensional Arrays 168
Dynamic Arrays 169
More About Arrays 170
Declaring and Initializing String Variables 170
Reading Strings from Terminal 171
Writing Strings to Screen 177
Arithmetic Operations on Characters 181
Putting Strings Together 183
Comparison of Two Strings 184
String-Handling Functions 184
Table of Strings 190
Other Features of Strings 192
Key Concepts 192
Always Remember 193
Brief Cases 194
Review Questions 210
Debugging Exercises 214
Programming Exercises 215

5. Functions 220
Learning Objectives 220
Introduction 220
Need for User-Defined Functions 221
A Multi-Function Program 221
Elements of User-Defined Functions 224
x Contents

Definition of Functions 224

Return Values and Their Types 227
Function Calls 228
Function Declaration 229
Category of Functions 231
No Arguments and No Return Values 231
Arguments but No Return Values 233
Arguments with Return Values 236
No Arguments but Returns a Value 241
Functions that Return Multiple Values 242
Nesting of Functions 243
Recursion 244
Passing Arrays to Functions 245
Passing Strings to Functions 250
The Scope, Visibility and Lifetime of Variables 251
Multifile Programs 260
Key Concepts 262
Always Remember 262
Brief Cases 263
Review Questions 266
Debugging Exercises 270
Programming Exercises 270

6. Pointers 273
Learning Objectives 273
Introduction 273
Understanding Pointers 274
Accessing the Address of a Variable 276
Declaring Pointer Variables 277
Initialization of Pointer Variables 278
Accessing a Variable Through its Pointer 279
Chain of Pointers 281
Pointer Expressions 282
Pointer Increments and Scale Factor 284
Pointers and Arrays 284
Pointers and Character Strings 288
Array of Pointers 290
Pointers as Function Arguments 291
Functions Returning Pointers 294
Visit https://ebookmass.com today to explore
a vast collection of ebooks across various
genres, available in popular formats like
PDF, EPUB, and MOBI, fully compatible with
all devices. Enjoy a seamless reading
experience and effortlessly download high-
quality materials in just a few simple steps.
Plus, don’t miss out on exciting offers that
let you access a wealth of knowledge at the
best prices!
 Contents xi

Pointers to Functions 295

Pointers and Structures 297
Troubles with Pointers 299
Key Concepts 300
Always Remember 300
Brief Cases 301
Review Questions 306
Debugging Exercises 309
Programming Exercises 309

7. Structure 311
Learning Objectives 311
Introduction 311
Defining a Structure 312
Declaring Structure Variables 313
Accessing Structure Members 315
Structure Initialization 316
Copying and Comparing Structure Variables 318
Operations on Individual Members 320
Arrays of Structures 320
Arrays within Structures 323
Structures within Structures 324
Structures and Functions 326
Unions 329
Size of Structures 330
Bit Fields 330
Key Concepts 333
Always Remember 333
Brief Cases 334
Review Questions 338
Debugging Exercises 341
Programming Exercises 341

8. Dynamic Memory Allocation 344

Learning Objectives 344
Introduction 344
Dynamic Memory Allocation 344
Allocating a Block of Memory: malloc 345
Allocating Multiple Blocks of Memory: calloc 347
xii Contents

Releasing the Used Space: free 348

Altering the Size of a Block: realloc 348
Concepts of Linked Lists 350
Advantages of Linked Lists 353
Types of Linked Lists 354
Pointers Revisited 354
Creating a Linked List 356
Inserting an Item 360
Deleting an Item 363
Application of Linked Lists 365
Key Concepts 365
Always Remember 366
Brief Cases 366
Review Questions 372
Debugging Exercises 374
Programming Exercises 374

9. File Management 376

Learning Objectives 376
Introduction 376
Defining and Opening a File 377
Closing a File 378
Input/Output Operations on Files 379
Error Handling During I/O Operations 385
Random Access to Files 387
Command Line Arguments 394
Key Concepts 396
Always Remember 396
Review Questions 397
Debugging Exercises 398
Programming Exercises 398
 Roadmap to the Syllabus
Programming For Problem Solving
Code: 3110003

Introduction to computer and programming: Introduction, Basic block diagram and functions of various
components of computer, Concepts of Hardware and software, Types of software, Compiler and interpreter,
Concepts of Machine level, Assembly level and high level programming, Flowcharts and Algorithms

GO TO Chapter 1 Introduction to Computer and Programming

Fundamentals of C: Features of C language, structure of C Program, comments, header files, data types,
constants and variables, operators, expressions, evaluation of expressions, type conversion, precedence
and associativity, I/O functions

GO TO Chapter 2 Fundamentals of C

Control structure in C: Simple statements, Decision making statements, Looping statements, Nesting of
control structures, break and continue, goto statement

GO TO Chapter 3 Control Structure in C

Array & String: Concepts of array, one and two dimensional arrays, declaration and initialization of arrays,
string, string storage, Built-in-string functions
Recursion: Recursion, as a different way of solving problems. Example programs, such as Finding
Factorial, Fibonacci series, Ackerman function etc. Quick sort or Merge sort.

GO TO Chapter 4 Array & String

xiv Roadmap to the Syllabus

Functions: Concepts of user defined functions, prototypes, definition of function, parameters, parameter
passing, calling a function, recursive function, Macros, Pre-processing

GO TO Chapter 5 Functions

Pointers: Basics of pointers, pointer to pointer, pointer and array, pointer to array, array to pointer, function
returning pointer

GO TO Chapter 6 Pointers

Structure: Basics of structure, structure members, accessing structure members, nested structures, array
of structures, structure and functions, structures and pointers

GO TO Chapter 7 Structure

Dynamic memory allocation: Introduction to Dynamic memory allocation, malloc, calloc

GO TO Chapter 8 Dynamic Memory Allocation

File management: Introduction to file management and its functions

GO TO Chapter 9 File Management

Introduction to
Chapter
Computer and
Programming 1
LEARNING OBJECTIVES
LO 1.1 Identify the various generations of computers
LO 1.2 Classify computers on the basis of different criteria
LO 1.3 Describe the computer system
LO 1.4 Classify various computer software
LO 1.5 Discuss various operating systems
LO 1.6 Discuss Microsoft software
LO 1.7 Know various networking concepts and protocols
LO 1.8 Identify the various positional number systems
LO 1.9 Carry out number conversions from one number system to another
LO 1.10 Explain how binary arithmetic operations are performed
LO 1.11 Describe primary logic gates
LO 1.12 Discuss various levels of programming languages
LO 1.13 Know various problem solving techniques and computer applications

introduction
A computer is an electronic machine that takes input from the user, processes the given input and generates
output in the form of useful information. A computer accepts input in different forms such as data, programs
and user reply. Data refer to the raw details that need to be processed to generate some useful information.
Programs refer to the set of instructions that can be executed by the computer in sequential or non-
sequential manner. User reply is the input provided by the user in response to a question asked by the
computer.
A computer includes various devices that function as an integrated system to perform several tasks
described above (Fig. 1.1). These devices are:
Central Processing Unit (CPU)
It is the processor of the computer that is responsible for controlling and executing instructions in the computer.
It is considered as the most significant component of the computer.
2 Programming for Problem Solving

Monitor
It is a screen, which displays information in visual form, after receiving the video signals from the computer.
Keyboard and Mouse
These are the devices, which are used by the computer, for receiving input from the user.

Fig. 1.1 The components of computer

Computers store and process numbers, letters and words that are often referred to as data.
l How do we communicate data to computers?
l How do the computers store and process data?
Since the computers cannot understand the Arabic numerals or the English alphabets, we should use
some ‘codes’ that can be easily understood by them.
In all modern computers, storage and processing units are made of a set of silicon chips, each contain-
ing a large number of transistors. A transistor is a two-state device that can be put ‘off’ and ‘on’ by passing
an electric current through it. Since the transistors are sensitive to currents and act like switches, we can
communicate with the computers using electric signals, which are represented as a series of ‘pulse’ and
‘no-pulse’ conditions. For the sake of convenience and ease of use, a pulse is represented by the code ‘1’
and a no-pulse by the code ‘0’. They are called bits, an abbreviation of ‘binary digits’. A series of 1s and
0s are used to represent a number or a character and thus they provide a way for humans and computers
to communicate with one another. This idea was suggested by John Von Neumann in 1946. The numbers
represented by binary digits are known as binary numbers. Computers not only store numbers but also
perform operations on them in binary form.
In this chapter, we discuss how the numbers are represented using what are known as binary codes, how
computers perform arithmetic operations using the binary representation, how digital circuits known as logic
gates are used to manipulate data, how instructions are designed using what are known as programming
languages and how algorithms and flow charts might help us in developing programs.

generations of computers
The history of computer development is often discussed in terms of different LO 1.1
generation of computers, as listed below. Identify the various
l First generation computers generations
l Second generation computers of computers
l Third generation computers
l Fourth generation computers
l Fifth generation computers
 Introduction to Computer and Programming 3

These computers used the vacuum tubes

technology (Fig. 1.2) for calculation as well as
for storage and control purposes. Therefore,
these computers were also known as vacuum
tubes or thermionic valves based machines.
Some examples of first generation computers
are ENIAC, EDVAC, EDSAC and UNIVAC.
Advantages
l Fastest computing devices of their time.
l Able to execute complex mathematical
problems in an efficient manner.
Disadvantages
l These computers were not very easy to
program being machine dependent.
l They were not very flexible in running
different types of applications as designed
for special purposes.
l The use of vacuum tube technology made
these computers very large and bulky and
also required to be placed in cool places.
l They could execute only one program at a
time and hence, were not very productive.
l They generated huge amount of heat and
hence were prone to hardware faults.
Fig. 1.2 A vacuum tube

These computers use transistors in place of vacuum tubes in building

the basic logic circuits. A transistor is a semiconductor device that is
used to increase the power of the incoming signals by preserving the
shape of the original signal (Fig. 1.3).
Some examples of second generation computers are PDP-8, IBM
1401 and IBM 7090.
Advantages
l Fastest computing devices of their time.
l Easy to program because of the use of assembly language.
l Small and light weight computing devices.
l Required very less power in carrying out operations.
Disadvantages
l Input and output media for these computers were not improved
to a considerable extent.
l Required to be placed in air-conditioned places. Fig. 1.3 A transistor
4 Programming for Problem Solving

l Very expensive and beyond the reach of home users.

l Being special-purpose computers they could execute only specific applications.

The major characteristic feature of third generation

computer systems was the use of Integrated Circuits
(ICs). ICs are the circuits that combine various electronic
components, such as transistors, resistors, capacitors, etc.
onto a single small silicon chip.
Some examples of third generation computers are NCR
395, B6500, IBM 370, PDP 11 and CDC 7600.
Advantages
l Computational time for these computers was usually
in nanoseconds hence were the fastest computing
devices
l Easily transportable because of their small size.
l They used high-level languages which is machine
independent hence very easy to use. Fig. 1.4 An integrated circuit
l Easily installed and required less space.
l Being able to execute any type of application (business and scientific) these were considered as
general-purpose computers.
Disadvantages
l Very less storage capacity.
l Degraded performance while executing complex computations because of the small storage capacity.
l Very expensive.

The progress in LSI and VLSI technologies led to the development of microprocessor, which became the
major characteristic feature of the fourth generation
computers. The LSI and VLSI technology allowed
thousands of transistors to be fitted onto one small silicon
chip.
A microprocessor incorporates various components
of a computer—such as CPU, memory and Input/Output
(I/O) controls—onto a single chip. Some popular later
microprocessors include Intel 386, Intel 486 and Pentium.
Some of the examples of fourth generation computers
are IBM PC, IBM PC/AT, Apple and CRAY-1.
Advantages
l LSI and VLSI technologies made them small,
cheap, compact and powerful.
l high storage capacity
l highly reliable and required very less maintenance. Fig. 1.5 The Intel P4004 microprocessor chip
 Introduction to Computer and Programming 5

l provided a user-friendly environment with the development of GUIs and interactive I/O devices.
l programs written on these computers were highly portable because of the use of high-level languages.
l very versatile and suitable for every type of applications.
l required very less power to operate.
Disadvantages
l the soldering of LSI and VLSI chips on the wiring board was complicated
l still dependent on the instructions given by the programmer.

Fifth generation computers are based on the Ultra Large Scale Integration (ULSI) technology that allows
almost ten million electronic components to be fabricated on one small chip.
Advantages
l faster, cheaper and most efficient computers till date.
l They are able to execute a large number of applications at the same time and that too at a very high
speed.
l The use of ULSI technology helps in decreasing the size of these computers to a large extent.
l very comfortable to use because of the several additional multimedia features.
l versatile for communications and resource sharing.
Disadvantage
They are not provided with an intelligent program that could guide them in performing different operations.
Figure 1.6 shows a tree of computer family that illustrates the area-wise developments during the last
four decades and their contributions to the various generations of computers.

classification of computers
Computers can be classified into several categories depending on their LO 1.2
computing ability and processing speed. These include Classify computers on
l Microcomputer the basis of different
l Minicomputer criteria
l Mainframe computers
l Supercomputers
Microcomputers
A microcomputer is defined as a computer that has a microprocessor as its CPU and can perform the
following basic operations:
l Inputting — entering data and instructions into the microcomputer system.
l Storing — saving data and instructions in the memory of the microcomputer system, so that they can
be use whenever required.
l Processing — performing arithmetic or logical operations on data, where data, such as addition,
subtraction, multiplication and division.
l Outputting — It provides the results to the user, which could be in the form of visual display and/or
printed reports.
l Controlling — It helps in directing the sequence and manner in which all the above operations are
performed.
Minicomputers
A minicomputer is a medium-sized computer that is more powerful than a microcomputer. It is usually
designed to serve multiple users simultaneously, hence called a multiterminal, time-sharing system.
6 Programming for Problem Solving

Fig. 1.6 Tree of computer family

Visit https://ebookmass.com today to explore
a vast collection of ebooks across various
genres, available in popular formats like
PDF, EPUB, and MOBI, fully compatible with
all devices. Enjoy a seamless reading
experience and effortlessly download high-
quality materials in just a few simple steps.
Plus, don’t miss out on exciting offers that
let you access a wealth of knowledge at the
best prices!
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
The Project Gutenberg eBook of Anielka I
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Anielka I

Author: Henryk Sienkiewicz

Translator: Maila Talvio

Release date: November 3, 2016 [eBook #53441]

Language: Finnish

Credits: Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ANIELKA I ***

Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen

ANIELKA I
Kirj.

Henryk Sienkiewicz

Tekijän luvalla puolankielestä suomentanut

Maila Talvio

Alkuperäinen nimi: Bez Dogmatu

 Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1913.

ENSIMÄINEN OSA
Roomassa tammikuun 1 p:nä.

Muutama kuukausi sitte tapasin toverini ja ystäväni Josef

Sniatynskin, joka viime aikoina on noussut niin huomattavalle sijalle
kirjailijoittemme joukossa. Keskustellessamme kirjallisuudesta sanoi
hän antavansa tavattoman arvon päiväkirjamuistiinpanoille. Hän
huomautti, että ihminen, joka jättää jälkeensä päiväkirjan, olkoon se
hyvin tai huonosti kirjoitettu, kunhan se vain on vilpitön, antaa
tuleville psykologeille ja romaanikirjailijoille ei yksin kuvan ajastaan,
vaan ainoat todelliset ja luotettavat inhimilliset asiakirjat. Hän väitti
niinikään, että tulevaisuuden romaanimuoto on oleva yksinomaan
päiväkirjan. Vihdoin hän vakuutti, että se joka pitää päiväkirjaa,
samalla tekee työtä yhteiskuntansa hyväksi ja ansaitsee sen
kiitollisuuden.

Koska olen kolmenkymmenenviiden vuoden ikäinen enkä muista

tehneeni mitään yhteiskuntani hyväksi, jo senkin takia, että
yliopistolukujeni päätyttyä, pieniä keskeytyksiä lukuun ottamatta,
olen viettänyt elämäni ulkomailla; koska lisäksi, huolimatta koko siitä
ivasta, jolla tätä asiaa ajattelen, ja kaikesta skeptillisyydestä, jonka
läpitunkema olen kuin täyteen imeytynyt sieni ikään — ja tähän
tunnustukseeni sisältyy koko joukko katkeruutta — olen päättänyt
ruveta pitämään päiväkirjaa. Jos siitä todenteolla tulee hyödyllistä
työtä ja jos se todella luetaan minulle ansioksi, niin hankinpahan
ansiota edes sillä tavalla.

Mutta minun täytyy kun täytyykin olla täydelleen suora. En ryhdy

tähän päiväkirjatyöhön yksin korkeampia näkökohtia silmällä pitäen,
vaan sentähden, että tuuma huvittaa minua. Sniatynski väittää, että
kun ihminen kerran tottuu panemaan paperille vaikutelmiaan ja
ajatuksiaan, niin siitä tulee hänen rakkaimpia ajanviettojaan. Jos
sitte osoittautuukin olevan päinvastoin, niin voi päiväkirja raukkaani!
Pettäisin itseäni, jollen varmasti tietäisi, että se siinä tapauksessa
katkeaa, kuten liiaksi jännitetty kieli. Minä olen valmis kärsimään
yhtä toista kanssaihmisteni hyväksi, mutta ikävystyttämään itseäni
lähimmäisteni takia — sitä en rupea tekemään, sillä siihen en pysty!

Sensijaan olen päättänyt, etten peräydy ensi vastuksien tullessa;

koetan tottua ja mieltyä tähän työhön. Sniatynski toisti
keskustelumme kestäessä toistamistaan: "Älä vaan lankea mihinkään
tyyliin, älä vaan kirjoita kirjallisesti." Tottahan nyt! Ymmärrän
mainiosti, että jota kuuluisampi kirjailija, sitä vähemmän kirjallisesti
hän kirjoittaa; mutta minä olen diletantti enkä hallitse muotoa.
Tiedän omasta kokemuksesta, kuinka usein ajattelevan ja
voimakkaasti tuntevan ihmisen mieleen johtuu, ettei muuta kuin
kirjoita mitä tunnet ja ajattelet, niin siitä syntyy jotakin erinomaista
— mutta heti paikalla kun hän ryhtyy työhön, rupeaa hän
käyttämään outoja tyylillisiä muotoja ja, vaikka kirjoittaisikin vain
itseään varten, teennäisiä ja mauttomia puheen käänteitä; ajatus ei
tahdo valua paperille käsivarren, sormien ja kynän läpi, ja saattaa
käydä niinkin, ettei pää johda kynää, vaan kynä päätä ja että tämä
johdatus on sekä köykäistä ja onttoa että keinotekoista. Sitä pelkään
itseeni nähden, varsinkin siitä syystä, että jos minulta puuttuukin
sujuvaa, kuvailevaa kieltä, kirjailijan alkuperäisyyttä j.n.e., niin
ainakaan ei minulta puutu aistia ja oma tyylini saattaa alkaa
inhoittaa minua siinä määrässä, että työ käy minulle suorastaan
mahdottomaksi. Mutta sen näyttää aika myöhemmin. Aluksi aion
varustaa itse päiväkirjan lyhyellä elämäkerrallisella johdannolla.

Nimeni on Leon Ploszowski, olen, kuten yllä mainitsin,

kolmenkymmenenviiden vuoden vanha. Polveudun varakkaasta
suvusta, joka viime aikoihin asti on säilyttänyt hallussaan tavallista
suuremman omaisuutensa. Itse puolestani olen varma, etten tule
enentämään enkä myöskään hävittämään sukuperintöäni. Asemani
on sellainen, ettei minun tarvitse pyrkiä kiipeämään mihinkään
korkeuksiin eikä tavoitella mitään etuja. Mitä taas tulee rahaa
kysyviin ja rahaa hävittäviin huveihin, niin olen auttamaton
skeptikko, joka tiedän minkä arvoiset ne ovat, tai toisin sanoen, joka
tiedän, että ne ovat sangen vähän arvoiset.

Äitini kuoli viikkoa myöhemmin kuin synnyin maailmaan. Isä, joka

rakasti häntä yli kaiken, vaipui hänen kuoltuaan raskasmielisyyteen.
Haettuaan taudilleen parannusta Wienissä ei hän enään halunnut
palata sukutilallemme, koska muistot siellä repivät hänen mieltään,
vaan hän luovutti Ploszowin sisarelleen, tädilleni, ja muutti v. 1848
Roomaan, josta ei yli kolmeenkymmeneen vuoteen ole liikkunut
mihinkään, koska ei ole tahtonut jättää äidin hautaa. Unohdin
nimittäin mainita, että hän oli siirtänyt äitini tomun kotimaasta ja
kätkenyt sen Campo Santoon.
 Meillä on Babuinossa oma talo, joka sukukilpemme mukaan kantaa
nimeä Casa Osoria. Se muistuttaa hiukan museota, koska isä
omistaa harvinaisia kokoelmia, varsinkin kristinuskon ensi ajoilta. Ne
muodostavat muuten pääsisällön hänen elämässään. Nuorena oli
hän sekä ulkonaisten että sisäisten ominaisuuksiensa puolesta
erinomaisen loistava ilmiö. Nimi ja melkoinen omaisuus avasivat
hänelle kaikki tiet, ja hänen tulevaisuuteensa kiinnitettiin suuria
toiveita. Olen kuullut sen niiltä, jotka olivat hänen toverejaan Berlinin
yliopistossa. Siihen aikaan luki hän ahkerasti filosofiaa, ja yleisesti
luultiin, että hänen nimensä kerran tulisi yhtä kuuluisaksi kuin
Cieszkowskin, Libeltin [tunnettuja puolalaisia filosofeja] y.m.
Toverielämä ja kuulumaton menestys naismaailmassa veivät hänet
sittemmin pois ankarasta tieteellisestä työstä. Salongeissa kantoi hän
nimeä "Léon l'Invincible". Kesken voittojaan ei hän kuitenkaan
lakannut tutkimasta filosofiaa, ja kaikki odottivat, että hän jonakin
päivänä julkaisee teoksen, joka tekee hänet kuuluisaksi kautta
Europan.

Ne toiveet pettivät. Entisestä ulkonaisesta loistosta ei ole jäänyt

muuta kuin sen verran, että hänen kasvonsa nyt ovat kauneimpia ja
jaloimpia, mitä eläissäni olen nähnyt. Maalarit ovat samaa mieltä, ja
joku aika sitte sanoi muuan heistä, että vaikeaa olisi ajatella
täydellisempää patriisin perikuvaa. Tieteen kannalta katsoen isäni on
ja tulee olemaan hyvin kyvykäs ja hyvin sivistynyt aatelisdiletantti.
Luulenpa diletanttisuuden jossakin määrin kohtalokkaasti kuuluvan
Ploszowskeille, mutta puutun tähän myöhemmin, kun kuvaan itseäni.

Isäni säilyttää laatikossaan kellastunutta filosofista käsikirjoitusta:

"Kolminaisuudesta." Silmäilin läpi käsikirjoituksen, ja se tuntui
minusta ikävältä. Mieleeni on ainoastaan jäänyt, että todellisuudesta
oli otettu kolminaisuus: happi, vety ja typpi, ja näitä verrattu
yliluonnolliseen kolminaisuuteen, joka kristillisyydessä on kiteytynyt
Isän, Pojan ja Pyhän hengen käsitteeksi. Lisäksi oli teoksessa
muitakin samankaltaisia kolminaisuuden kuvia estetiikan, etiikan ja
logiikan alalta. Kaikki kummallista sekoitusta Hegelin ja
mystikkomme Hoenowronskin filosofiasta. Monimutkainen mutta
tulokseton ajatusten ponnistus. Olen vakuutettu, ettei isäni
milloinkaan aio tätä teosta painattaa, ehkäpä siitä syystä, että
spekulatiivinen filosofia hänen mielessään oli tehnyt haaksirikon jo
aikaisemmin kuin muualla.

Syynä tähän haaksirikkoon oli äidin kuolema. Isäni, joka

huolimatta "l'invincible" nimestään ja siitä, että häntä pidettiin
sydänten valloittajana, oli tavattoman herkkä ihminen ja suorastaan
jumaloi äitiäni, mahtoi varmaan tehdä filosofialleen joukon
epätoivoisia kysymyksiä, mutta jäädessään sekä vastausta että
lohtua vaille, tuntea filosofiansa koko tyhjyyden ja turhuuden elämän
onnettomuuksien kohdatessa. Mahtoi todella olla tavaton kolaus
hänen elämässään, kun häneltä samalla haavaa meni kaksi
perustusta, kun häneltä luhistui sekä sydän että järki. Hän vaipui
silloin, kuten jo huomautin, raskasmielisyyteen, ja palasi,
parannuttuaan, uskonnolliseen elämään. Minulle on kerrottu, että
hän yhteen aikaan rukoili yötä päivää, että hän polvistui kadulla
kaikkien kirkkojen edustalla ja antautui sellaisiin
hartaudenharjoituksiin, että toiset Roomassa pitivät häntä
mielipuolena, toiset pyhimyksenä.

Nähtävästi hän kuitenkin uskonnosta löysi enemmän lohdutusta

kuin filosofisista kolmikoistaan, sillä vähitellen hän tyyntyi ja rupesi
elämään todellisuuselämää. Koko hänen sydämensä tunne kohdistui
nyt minuun ja hänen esteettinen ja älyllinen harrastuksensa
kristinuskon ensi aikoihin. Hänen vilkas ja lentävä henkensä vaati
ravintoa. Vuoden oltuaan Roomassa alkoi hän harrastaa
muinaistiedettä ja perehtyikin pian opintojen kautta muinaisaikaan.
Abbé Calvi, ensimäinen opettajani, joka samalla oli erinomainen
Rooman tuntija, yllytti isää lakkaamatta ikuisen kaupungin
tutkimiseen. Muutamia vuosia myöhemmin tutustui isäni suureen
Rossiin, heistä tuli lopulta ystävät ja hänen kanssaan vietti isäni
päiväkausia katakombeissa. Harvinaiset lahjat auttoivat isää piankin
saavuttamaan sellaisen Rooman-tuntemuksen, että hän monasti
hämmästytti itse Rossia tiedoillaan. Monasti hän myöskin aikoi
kirjoittaa, mutta jostakin syystä hän ei milloinkaan tullut
lopettaneeksi mitä oli alkanut. Ehkäpä kokoelmien täydentäminen
riisti häneltä kaiken ajan, tai vielä luultavampaa on, ettei hän jätä
jälkeensä mitään muuta kuin kokoelmat, siitä syystä, ettei hän
rajoittanut työtään mihinkään aikakauteen eikä erikoisalaan.
Vähitellen alkoi keskiaikainen, ylimysten Rooma vetää häntä
puoleensa yhtä voimakkaasti kuin kristinuskon ensi ajat. Jonkun
aikaa veivät Colonnat ja Orsinit kaiken hänen mielenkiintonsa; sitte
hän kääntyi renesanssiin ja hurmaantui siitä kokonaan.
Kivikirjoituksista, hautapatsaista, kristillisen rakennustaiteen
ensimäisistä jäännöksistä siirtyi hän kaukaisempiin aikoihin,
bysanttilaisista kuvista Fiesoleen ja Giottoon, ja heistä taas
neljännen- ja viidennentoista vuosisadan maalareihin; hän rakastui
puuveistoksiin ja kuviin; kokoelmat epäilemättä hyötyivät siitä, mutta
suuri puolankielinen teos "Kolmesta Roomasta", josta hän kauvan oli
nähnyt unta, siirtyi toteuttamattomien aikomusten maille.

Kokoelmiinsa nähden hautoo isä erikoista tuumaa. Hän aikoo

kuoltuaan lahjoittaa ne Roomalle, sillä ehdolla, että ne sijoitettaisiin
erinäiseen saliin, jonka päällekirjoituksena olisi "Osorio-Ploszowskien
museo". Tietysti käy kuten hän tahtoo — minua kummastuttaa vain,
että isä tällä tavalla luulee tekevänsä kansalleen suuremman
palveluksen kuin siirtämällä kokoelmat kotimaahan.

Siitä ei ole kauvankaan, kun hän sanoi minulle:

— Näetkö, siellä ei niitä huomaisi kukaan eikä kukaan niistä

hyötyisi, mutta tänne tulee koko maailma ja jokainen siirtää kansan
yksityisen jäsenen ansion koko kansan osaksi.

Minun asiani ei ole mennä päättelemään liittyykö tähän ehkä

jonkun verran synnynnäistä turhamaisuutta, eikö kysymykseen
osaltaan vaikuta toivomus, että Ploszowskien nimi pysyisi marmoriin
piirrettynä ikuisessa kaupungissa. Suoraan sanoen arvelen, että niin
on. Muuten minulle on yhdentekevää minne kokoelmat sijoitetaan.

Sensijaan tätini, jonka luo, ohimennen sanoen, näinä päivinä

matkustan Varsovaan, joutuu mielikuohuksiin ajatellessaan, että
kokoelmat jäisivät Roomaan, ja koska tätini on henkilö, jota ei
mikään maan mahti voisi pidättää lausumasta mitä hän ajattelee,
niin hän joka kirjeessään isälle suoraan tuo ilmi suuttumuksensa.
Muutama vuosi sitte kävi hän Roomassa ja riiteli silloin isän kanssa
joka päivä asiasta. Ehkäpä he olisivat riitaantuneet pahemminkin,
jollei tätini erinomainen rakkaus minuun olisi hillinnyt hänen
kiihkoaan.

Täti on muutamia vuosia vanhempi isääni. Onnettomuuden

perästä, joka kohtasi häntä, matkusti isä ulkomaille ja otti osalleen
perintöön kuuluvat rahat, ja tädille jäi perintötila Ploszow.
Kolmekymmentä vuotta täti sitä on hoitanut ja hoitanut
erinomaisesti. Hän on aivan harvinainen luonne, sentähden omistan
hänelle tässä muutaman sanan. Kahdenkymmenen vuotiaana oli hän
kihloissa nuoren miehen kanssa, joka kuoli ulkomailla, juuri kun
tätini valmistautui lähtemään hänen kanssaan elämän retkelle.
Senjälkeen hylkäsi hän kaikki tarjoukset ja on pysynyt
naimattomana. Äitini kuoleman jälkeen seurasi hän isää Wieniin ja
Roomaan, asuen hänen kanssaan muutamia vuosia ja tuhlaten
häneen mitä hellintä rakkautta, joka sittemmin on siirtynyt minuun.
Hän on joka suhteessa suuren maailman nainen, hiukan itsevaltias,
ylpeä, suorapuheinen ja varma käytökseltään, jommoiseksi ihminen
tulee, kun hänellä on varoja ja yhteiskunnallinen asema, mutta itse
asiassa on hän ruumistettu kunnianarvoisuus ja kunnollisuus.
Karkean kuoren alla on kultainen, lämmin sydän, joka ei rakasta
yksin omaisia, isääni, minua ja talon väkiä, vaan ihmisiä yleensä.
Hän on niin täydellinen, etten todella edes tiedä onko se luettava
hänen ansiokseen, sillä hän ei voisi olla toisellainen. Hänen
hyväntekeväisyytensä on käynyt sananparreksi. Hän komentaa
ukkoja ja akkoja kuin konstaapeli ja pitää huolta heidän asioistaan
kuin pyhä Vincentius tai Paavali itse. Hän on hyvin uskonnollinen.
Hänen sieluunsa ei koskaan ole päässyt epäilyksen varjoa. Kaikki
hänen tekonsa nousevat horjumattomien periaatteiden pohjalta;
sentähden ei hän koskaan epäile tien valinnassa. Samasta syystä
hän aina on tyyni ja tavattoman onnellinen. Varsovassa sanotaan
tätiä hänen suorasukaisuutensa takia "hyväntekeväisyys-peikoksi",
"le bourreau bienfaisant".

Muutamat herrat ja varsinkin naiset eivät pidä hänestä, mutta

yleensä hän kuitenkin elää sovussa ihmisten kanssa.

Ploszow sijaitsee likellä Varsovaa, jossa tädillä on oma talo. Siitä

syystä asuu hän talvisin kaupungissa. Joka talvi hän niinikään
koettaa houkutella minua luokseen naittaakseen minut. Juuri
äskettäin sain salaperäisen ja kiirehtivän kirjeen, jossa hän kaikin
tavoin tahtoo minua tulemaan kotiin. Täytyy muuten lähteäkin, sillä
en moneen aikaan ole käynyt kotimaassa ja täti kirjoittaa
vanhenevansa ja haluavansa nähdä minua ennen kuolemaansa.

Tunnustan, etten aina iloisella mielellä lähde kotiin. Tiedän tädin

rakkaimmaksi toivomukseksi, että menisin naimisiin, ja joka
käynnilläni valmistan hänelle siinä suhteessa katkeran pettymyksen.
Minä pelästyn, kun ajattelen niin ratkaisevaa tekoa. Senjälkeenhän
minun täytyisi alkaa elää kuin uutta elämää, ja tähän vanhaankin
olen jo varsin väsynyt. Muuten minun suhteeni tätiinkin on jollakin
lailla pulmallinen. Kuten muinoin isääni hänen tuttavansa, niin
tätinikin nyt pitää minua erityisen lahjakkaana olentona, jolta sopii
odottaa paljon. Jos hänet jättää tähän luuloon, on se hänen
luottamuksensa väärinkäyttämistä; jos taas ilmoittaa hänelle, ettei
minulta voi odottaa mitään, kaikkein vähimmin suurtekoja, niin
menee ennen aikojaan määräämään tulevaisuuden asioita, jotka
joka tapauksessa ovat vain edellytysten varassa, ja antaa samalla
vanhukselle todella iskun vasten kasvoja.

Ehkäpä onnettomuudeksi hyvin monet likeiset ystäväni ovat samaa

mieltä kuin täti. Ja tästä säänkin aihetta siirtyä piirtämään omaa
kuvaani, joka ei tule olemaan ensinkään helppo asia, koska minä
olen erinomaisen monimutkainen luonne.

Synnyin maailmaan herkin hermoin, hermoin, joita kokonaisten

sukupolvien sivistys oli kehittänyt. Lapsuuteni ensi vuosina kasvatti
minua täti ja hänen lähdettyään Puolaan hoitajatar-bonnit, kuten
meidän perheessämme on ollut tapana. Koska asuimme Roomassa,
vieraassa ympäristössä, ja isä tahtoi, että minä hyvin oppisin
äidinkieleni, oli yksi kasvattajattaristani puolalainen. Hän asuu
vieläkin meillä Babuinossa ja hoitaa taloutta. Isäkin seurusteli paljon
minun kanssani, varsinkin viidennestä ikävuodestani lähtien. Kävin
hänen huoneessaan keskustelemassa, ja keskustelumme kehittivät
minua tavattomasti, jopa ennen aikojaankin. Myöhemmin, kun
tutkimukset ja muinaistieteelliset löydöt veivät koko isäni ajan, otti
hän abbé Calvin opettajakseni. Tämä jo vanha mies oli harvinaisen
herttainen. Ennen kaikkea hän rakasti taidetta. Luulen, että hän
uskonnonkin tajusi pääasiassa sen kauneuden kautta. Museoissa
taideteosten edessä tai kuunnellessaan soittoa Sikstiniläisessä
kappelissa saattoi hän unohtaa koko maailman. Hänen syvässä
taidehartaudessaan ei kuitenkaan ollut mitään pakanallista, sillä se ei
johtunut aistillisesta nautinnosta, vaan tunteesta. Abbé Calvi rakasti
aivan yksinkertaisesti taidetta samalla puhtaalla, kirkkaalla
rakkaudella, jolla Da Fiesole, Cimabue tai Giotto olivat sitä
rakastaneet — rakastipa sitä lisäksi aivan nöyrällä mielellä, sillä
hänellä itsellään ei ollut taiteilijalahjoja. Jota vähemmin hän itse
taisi, sitä enemmän hän tunsi. En taitaisi sanoa mikä oli hänen
lempitaiteensa, mutta luulen hänen ennenkaikkea rakastaneen sitä
sopusointua, joka vastasi hänen sisäistä sopusointuaan.

En tiedä miksi, mutta aina kun abbé Calvi johtuu mieleeni, näen
vanhuksen seisomassa Rafaelin pyhän Cecilian edessä, vaipuneena
kuuntelemaan sfeerien harmoniaa.

Isäni ja abbé Calvin välillä syntyi pian ystävyys, jota kesti

jälkimäisen kuolemaan asti. Juuri hän lujitti isän muinaistieteellisiä
harrastuksia ja yleensä hänen rakkauttaan ikuiseen kaupunkiin.
Sitäpaitsi heitä yhdisti kiintymys minuun. Molemmat pitivät minua
harvinaisen lahjakkaana lapsena ja Jumala ties minkä tulevaisuuden
arvoisena. Monasti johtuu mieleeni, että minäkin mahdoin olla heille
jonkinlainen sointu, jonkinlainen täydennys siihen maailmaan, jossa
he asuivat, ja että he rakastivat minua ehkäpä samallaisin tuntein
kuin Roomaa ja sen muinaisjäännöksiä.
 Tämä ilmapiiri ja ympäristö eivät tietenkään saattaneet olla
tekemättä minuun vaikutusta. Minua kasvatettiin todella hiukan
omituisella tavalla. Pääsin abbé Calvin ja usein myöskin isän kanssa
taulukokoelmiin, museoihin, Rooman ulkopuolelle, huviloihin,
raunioille ja katakombeihin. Luonnonkauneus vaikutti abbé Calviin
yhtä voimakkaasti kuin taidekin, ja usein opetti hän minua näkemään
roomalaisen campagnan runollista alakuloisuutta, hävinneiden
vesijohtojen sopusuhtaisia kaaria ja viivoja taivasta vastaan,
pinjapuiden piirteiden puhtautta; ennenkuin vielä osasin neljä
laskutapaa, osuin taulukokoelmissa oikaisemaan englantilaisia,
joiden päässä nimet Caracci ja Caravaggio olivat sekaantuneet.
Varhain ja helposti opin latinan, sillä italiankieli, jota Roomassa
asuvana puhuin sujuvasti, helpoitti oppimista. Yhdentoista vanhana
lausuin italialaisista ja ulkomaalaisista mestareista mielipiteitä, jotka
naivisuudestaan huolimatta saivat abbé Calvin ja isäni
hämmästyneinä katsomaan toisiinsa. En pitänyt esimerkiksi
Riberasta, sillä hän oli liian musta ja valkoinen, jonka kautta hän
näytti vähän liian synkältä, vaan pidin Carlo Dolcesta — sanalla
sanoen: olin isän, abbé Calvin ja tuttavapiirimme silmissä ihmelapsi;
usein kuulin kuinka minua kehuttiin — ja se lisäsi tietenkin
turhamaisuuttani.

Tällaisessa ympäristössä ja ilmapiirissä hermoni luonnollisesti

kehittyivät erikoisesti ja saavuttivat kerta kaikkiaan pysyvän
herkkyyden. Kumma kyllä eivät yllämainitut vaikutukset kuitenkaan
jääneet niin syviksi ja pysyväisiksi kuin olisi odottanut. Sen, ettei
minusta tullut taiteilijaa, voi selittää niin, ettei minulla ollut lahjoja,
vaikka sekä piirustuksen- että soitannonopettajani olivat
päinvastaista mieltä; mutta se minua monasti on ihmetyttänyt,
etteivät isäni ja abbé Calvi voineet valaa minuun rakkauttaan
taiteeseen sellaisena kuin se heillä oli. Vaikuttaako taide minuun? —
kyllä; tarvitsenko minä sitä? — kyllä niinikään! Mutta he rakastivat
sitä, minulla on tunteita sitä kohtaan, diletantin tunteita. Tarvitsen
sitä kaikkinaisten miellyttävien ja runsaiden elämänarvojen
täydennykseksi. Se kuuluu mieluisiin tarpeisiini, ei
välttämättömyyksiini. Ehkäpä en voisi kulkea elämän läpi ilman sitä
— mutta koko elämää en uhraisi sen takia.

Koska italialaiset koulut yleensä jättävät paljon toivomisen varaa,

pani isä minut Metzin kollegioon, jonka läpikäyminen tuotti minulle
vähän vaivaa, mutta sensijaan kaikki kunniapalkinnot, joita siellä
saattoi saada. Vuotta ennen kuin päätin oppikurssin, tosin karkasin
Don Carloksen joukkoihin ja kiersin Tristanin osaston mukana
Pyreneillä kaksi kuukautta. Minut etsittiin Ranskan konsulin
välityksellä ja toimitettiin Metziin kärsimään rangaistusta;
huomattava kuitenkin on, ettei rangaistus ollut varsin kova, sillä sekä
isäni että hengelliset johtajat olivat salaa ylpeät karkaamisestani.
Lopuksi tutkintojen loistava meno piankin tuotti minulle täydellisen
anteeksiannon.

Toverieni silmissä, joiden mielisuosion sellaisessa koulussa kuin

Metzin täytyi olla Don Carloksen puolella, minä tietysti olin sankari;
koska samalla olin koulun ensimäinen oppilas, jouduin jonkinlaiseen
johtaja-asemaan, eikä kenenkään päähän pälkähtänyt kilpailla
kanssani asemastani. Vaistomaisesti juurtui minussa vakaumus, että
myöhemminkin elämän varrella tulisi olemaan samoin. Samaa mieltä
olivat opettajat ja toverit; sensijaan useat koulutovereistani, jotka
eivät edes yrittäneet kilpailla kanssani, nyt ovat Ranskassa
huomattavassa asemassa, mikä kirjallisella, mikä tieteellisellä, mikä
poliittisella alalla, kun en minä vielä ole valinnut itselleni edes
elämänuraa ja kun todella joutuisin pulaan, jos minun pitäisi valita.
Yhteiskunnallinen asemani on erinomainen; olen jo perinyt äitini
omaisuuden ja perin kerran isäni. Ploszowiakin tulen hallitsemaan ja
hallitsin sitte koko tätä omaisuutta viisaasti tai tyhmästi, niin en
missään tapauksessa tule huomattavaksi mieheksi tai näyttelemään
suurta osaa.

Minusta ei koskaan tule erinomaista isäntää eikä johtajakykyä, sen

tiedän varmasti, sillä vaikka en mitenkään tahdo laiminlyödä
velvollisuuksiani, ei minulla liioin ole halua uhrata niihin koko
elämääni, siitä yksinkertaisesta syystä, että harrastukseni vetävät
minua laajemmille aloille.

Joskus teen itselleni kysymyksen: emmekö me Ploszowskit mahda

erehtyä kyvystämme. Mutta jos niin olisi, jos me itse erehtyisimme
— eiväthän vieraat, välinpitämättömät ihmiset voi erehtyä. Isäni kyllä
on harvinaisen lahjakas. Minä puolestani en halua ruveta pohtimaan
omia ansioitani — näyttäisi vain tyhmältä itserakkaudelta. Joka
tapauksessa olen vilpittömästi vakuutettu siitä, että voisin olla paljon
enemmän kuin olen.

Varsovan yliopistossa (isä ja täti tahtoivat, että minä kävisin

yliopiston kotimaassa) seurustelin Sniatynskin kanssa. Meillä oli
molemmilla kirjallisia harrastuksia ja me koetimme molemmat
voimiamme sillä alalla. Kaikkien mielestä minä olin ylioppilaana
lahjakkaampi kuin Sniatynski, mutta varsinkin oli se, mitä kirjoitin
silloin, parempaa ja lupaavampaa kuin se, mitä Sniatynski sai aikaan.
Ja entä nyt? Sniatynski on päässyt verraten pitkälle — minä en ole
lakannut olemasta lupaava herra Ploszowski, josta ihmiset silloin
tällöin päätään pudistellen sanovat: "kunpa hän vain ryhtyisi
johonkin".

Ihmiset eivät ota lukuun, että täytyy osata tahtoa. Olen monasti
ajatellut, että jollei minulla olisi omaisuutta, niin minun olisi
täytynytkin ryhtyä johonkin. Varmaan. Täytyisihän minun jollakin
lailla hankkia leipäni, mutta sisimmässäni olen vakuutettu, etten
silloinkaan käyttäisi kahdettakymmenettä osaakaan kyvystäni.
Darwinit ja Bucklet olivat rikasta väkeä; sir John Lubbock on
pankkiiri, suurin osa tunnettuja ranskalaisia on aina elänyt
ylellisyydessä; selvää on siis, että omaisuus ei suinkaan vahingoita,
vaan päinvastoin edistää joka alalla. Minulle persoonallisesti on se
tehnyt suuria palveluksia, sillä se on varjellut minua monista
hairahduksista, joihin köyhyys olisi minut johdattanut. En tahdo
sanoa, että olisin luonteeltani heikko; toiselta puolen taistelu kyllä
olisi voinut karaista minua — joka tapauksessa on selvää, että jota
vähemmin kiviä ihminen kohtaa tiellään, sitä helpompi hänen on
välttää kompastuksia ja lankeemuksia.

Laiskuutta en myöskään voi syyttää saamattomuudestani. Minun

on helppo oppia ja minä olen tiedonhaluinen. Luen paljon ja minulla
on hyvä muisti. Mahdollisesti en pystyisi rautaiseen kestävyyteen,
pitkäaikaiseen, hitaasti edistyvään, kauvas venyvään työhön —
mutta vastaanottavaisuudenhan juuri pitäisi korvata kestävyyden
puutetta. Eihän sitäpaitsi mikään pakoita minua kirjoittamaan
sanakirjoja Littrén tapaan. Joka ei voi loistaa alituisesti kuin aurinko,
voi ainakin leimahtaa kuin meteoori. Mutta tähänastista
mitättömyyttäni tulee varmaan jatkumaan tulevaisuudessakin…
Minun tulee paha olla ja ikävä alkaa vaivata. Lopetan sentähden tältä
päivältä.

Roomassa tammikuun 10 p:nä.

Eilen kuulin ruhtinas Malatestan illanvietossa jonkun lausuvan

sanat "l'improductivité slave", slaavilainen saamattomuus. Tunsin
lohtua, jota hermosairas mahtaa tuntea, kun lääkäriltä kuulee, että
hänen tautinsa oireet ovat tutut ja että monet potevat samaa tautia.
Totta! totta! paljon minulla on tovereita — en tiedä lieneekö koko
slaavikunnassa, sillä en tunne heitä — mutta meillä Puolassa kuinka
paljon heitä lieneekään! Olen koko yön miettinyt määritelmää
"improductivité slave". Se ei ollut mikään tyhmä mies, joka tuon
määritelmän teki. Meissä slaaveissa on jotakin sellaista; me emme
kykene antamaan itsestämme mitä meissä on. Ehkäpä Jumala antoi
meille jousen ja nuolet, mutta kielsi meiltä kyvyn jännittää jousta ja
lennättää nuolia. Puhuisin tästä mielelläni isän kanssa, varsinkin kun
isä pitää tämäntapaisista kysymyksistä, mutta pelkään koskevani
arkaan kohtaan. Aion sensijaan päiväkirjassani perinpohjin pohtia
kysymystä. Ehkäpä tämä ratkaisu onkin hyvä, ehkä päiväkirja siitä
saakin pääasiallisen arvonsa? Ja mikä onkaan luonnollisempaa kuin
että kirjoitan siitä, mikä on minua likinnä? Jokainen ihminen kantaa
povessaan tragediansa. Minun tragediani on Ploszowskien
"improductivité", saamattomuus. Ei ole tapana nykyään paljastaa
sisintään ihmisille. Ennen vanhaan, kun romantiikka vielä kukki
sydämissä ja runoudessa, kantoivat ihmiset tragediaansa yllään kuin
taiteellisesti poimutettua viittaa — nyt sitä kannetaan kuin
metsästystakkia paidan alla. Mutta päiväkirja — se on toinen asia:
päiväkirjassa saa ja täytyy olla vilpitön.

Roomassa tammikuun 11 p:nä.

Viivyn täällä vielä pari päivää. Käytän sentähden hyväkseni aikaa,

ennenkuin alan kirjoittaa tapahtumia päivästä päivään, ja painun
vielä kerran menneisyyteen, päästäkseni sitte siitä irti. Kuten jo
ylempänä huomautin, ei tarkoitukseni ole kirjoittaa laajaa
autobiografiaa; kuka minä olen ja millainen, sen kyllä elämäni tulee
osoittamaan. Menneisyyden yksityiskohtainen kuvaaminen olisi
minulle luonnonvastaista. Se on jonkinlaista ikävää saivartelua:
kirjoitetaan numeroja päälletysten, ja lasketaan niitä sitte yhteen. En
ole eläissäni sietänyt neljää laskutapaa, ja ensimäinen niistä on aina
ollut minusta sietämättömin.

Minulla täytyy kuitenkin olla käsitys, vaikkapa aivan ylimalkainen,

saadusta summasta, jotta pääsisin jonkun verran selville itsestäni —
jatkan siis yhä yleisin piirtein.

Päätettyäni lukuni yliopistossa kävin läpi maanviljelysopiston

Ranskassa — se meni helposti, vaikka otinkin asian tyynesti, kuten
sopii henkilön, joka tietää, että hän joutuu tekemisiin
maanviljelystyön kanssa, mutta joka samalla tuntee, ettei tuo työ ole
hänen tasallaan eikä mitenkään vastaa hänen lahjojaan ja
kunnianhimoaan. Kaksi hyvää saavutin maanviljelysopistossa.
Ensinnäkin lakkasi maanviljelys olemasta minulle satua, eikä mikä
pehtori hyvänsä pääse pettämään minua pellolla; toiseksi minä
tehdessäni työtä ulkoilmassa kokosin tuntuvan varaston terveyttä ja
voimia, joiden avulla sitte saatoin täydellisesti kestää elämän, jota
myöhemmin vietin Parisissa.

Seuraavat vuoteni jaoin Rooman ja Parisin välillä, puhumatta

lyhyistä käynneistä Varsovassa, jonne täti silloin tällöin sai minut
houkutelluksi, osaksi ikävöiden minua, osaksi haluten naittaa minut
jonkun valitsemansa tytön kanssa. Parisi ja sen elämä vetivät minua
vastustamattomasti puoleensa. Siihen aikaan oli minulla suuret luulot
itsestäni, minä luotin järkeeni enemmän kuin nyt ja minä liikuin sillä
varmuudella, minkä riippumaton asema yhteiskunnassa antaa
ihmiselle — mutta siitä huolimatta näyttelin pian naivia osaa
maailman suurella näyttämöllä. Ensinnäkin rakastuin korvia myöten
neiti Reichenbergiin Comédie françaisesta ja tahdoin ehdottomasti
mennä naimisiin hänen kanssaan. En kerrokaan mitä tragikoomillisia
selkkauksia siitä syntyi, sillä nyt nuo tapaukset minua sekä hiukan
hävettävät että naurattavat. Muutaman kerran jouduin vielä
rakkauden kilpakentälle ja pidin pelimerkkejä hyvinäkin rahoina.
Ranskalainen nainen, samoin kuin puolalainenkin, muistuttaa
minusta — vaikka hän kuuluisi ylhäisimpiin piireihin ja vaikka hän
olisi siveäkin, kunhan hän vain on nuori — miekkailijaa. Kuten
miekkailija tarvitsee jokapäiväisen harjoitustuntinsa säilyttääkseen
kätevyytensä, niin nämä naiset tunteen alalla miekkailevat
suorastaan harjoituksekseen. Nuorena miehenä, joka ei ole
hullumman näköinen ja joka kuuluu ylhäisempiin piireihin, kutsuttiin
minut usein tuollaisiin miekkailuharjoituksiin. Sieluni
yksinkertaisuudessa otin tavan vakavalta kannalta ja sain tietysti
myöskin monta vakavaa haavaa. Tosin eivät ne olleet kuolettavia,
mutta silti aika kipeitä. Olen muuten vakuutettu siitä, että jokaisen
tässä maailmassa täytyy suorittaa veronsa sillekin puolelle elämää.
Minun maksuaikani oli verraten lyhyt, ja sitte seurasi ajan jakso,
jonka voin merkitä nimellä "la revanche", vastasuoritus. Minä annoin
nyt muiden maksaa, ja jos minua joskus petettiinkin, niin se tapahtui
tieteni, tahtoeni. tahtoeni.

Koska minulla aina on ollut helppo pääsy kaikkialle, tutustuin eri

piireihin, alkaen legitimistisistä perheistä — jotka minusta muuten
olivat ikävät — tuohon nuoreen, arvonimien siunaamaan ylimystöön
asti, jonka Bonapartet ja Orleansit loivat ja joka muodostaa
niinsanotun "suuren maailman"… jollei juuri Parisissa, niin
esimerkiksi Nizzassa. Dumas nuorempi, Sardou y.m. kreivit, markiisit
ja prinssit ovat juuri tätä maata: väkeä, joilla ei ole minkäänlaisia
historiallisia perintötapoja, mutta sensijaan yllinkyllin rahoja ja
arvonimiä ja joiden työnä on nauttiminen. Näihin piireihin kuuluu
niinikään ylhäinen rahamaailma. Minä liikuin kaikkialla pääasiallisesti
naisten tähden. Naiset näissä piireissä ovat hienostuneita,
hermostuneita ja vailla kaikkia ihanteita, he isoovat vaikutuksia ja
janoovat nautintoja. Tavallisesti he ovat yhtä tärveltyneitä kuin
romaanit, joita he lukevat, sillä heidän siveyskäsitteittensä pohjana ei
ole uskonto enempää kuin velvoittavat traditsionitkaan. Mutta tuo
maailma on silti hyvin loistava. "Miekkailuharjoitukset" siellä ovat niin
pitkät, että niihin menee yöt, päivät ja ne voivat käydä sangen
vaarallisiksi, sillä florettia ei ole tapana käyttää. Siellä sain minäkin
tuskalliset opetukseni, kunnes itse tulin taitavaksi. Mutta
osoittaisihan että olen turhamainen — tai mikä on vielä pahempaa —
että minulla on huono maku, jos rupeaisin kuvaamaan voittojani.
Sanon siis vain, että koetin voimieni mukaan ylläpitää isäni
nuoruudentraditsioneja.

Kuvaamieni piirien alin raja hipaisee muuten suuren n.s.

"puolimaailman" ylintä rajaa, eikä tämä maailma ole ensinkään niin
vaaraton kuin miltä se ensi katsannolta näyttää — sillä se ei
ainakaan ole arkipäiväinen. Sen kyynillisyydellä on eräänlainen
taiteellinen ulkomuoto. Ja jollei tämä maailma höyhentänyt minua
varsin pahasti, saan kiittää vain sitä, että jo ennen olin terästänyt
nokkaani monessa verisessä kahakassa ja saanut aika terävät
kynnet.

Parisin elämästä puhuessa saattaa sanoa, että ihminen aina

uupuneena pääsee sen myllystä — jos pääsee. Monet, ja niiden
joukossa minä, ovat sieltä tuskin päässeet, kun jo palaavat sinne
takaisin. Vasta myöhemmin alkaa ihminen käsittää, että hänen
voittonsa tällä alalla ovat Pyrrhuksen voittoja. Luonnostaan voimakas
ruumiini kesti kuitenkin kunnialla, mutta hermoni ovat pilalla.
 Parisilla on kaikkien muiden elämänkeskustojen rinnalla muuan
etu. En tiedä yhtään kaupunkia maailmassa, jossa tieteen, taiteen ja
kaikkinaisten yleisinhimillisten aatteiden siemenet niin kihisten
kiertäisivät ilmaa ja niin elinvoimaisina laskeutuisivat ihmisen miehen
kuin siellä. Eikä ihminen yksin vaistomaisesti omista itselleen
uusimpia henkisiä virtauksia, vaan hänen mielipiteistään katoaa
samalla yksipuolisuus, ne hioutuvat älyllisiksi ja sivistyvät. Toistan
sanan: sivistyvät, sillä olenhan Italiassa, Saksassa ja Puolassa
tavannut hyvinkin selkeitä päitä, mutta ne eivät oman valonsa
ulkopuolella ole tahtoneet tunnustaa mitään muuta. Nämä ihmiset
ovat saattaneet olla niin ahtaita ja kehittymättömiä, että muiden,
jotka tahtoivat säilyttää omat mielipiteensä, on ollut suorastaan
mahdoton seurustella heidän kanssaan.

Ranskassa, tai oikeammin sanoen Parisissa, ei sellaisia ihmisiä

tapaa. Kuten nopeasti vierivä virta tekee kivet pyöreiksi hiomalla
niitä vastatusten, niin elämän virta siellä hioo ja kirkastaa mielet.
Tietysti minäkin kehityin Parisin vaikutusten alaisena. Kykenen nyt
ymmärtämään yhtä toista. En joudu suunniltani, kun kuulen outoja
mielipiteitä. Ehkäpä tällainen suopeus kaikkinaisiin olotiloihin nähden
vie välinpitämättömyyteen ja heikentää toimintakykyä, mutta
sellainen minä kerta kaikkiaan olen.

Henkiset virtaukset tempasivat minut mukaansa ja veivät

mennessään. Ja jos seuraelämä, salongit, budoarit ja klubit
anastivatkin melkoisen osan aikaani, eivät ne toki anastaneet sitä
kokonaan. Tein paljon tuttavuuksia sekä tieteellisissä että
taiteellisissa piireissä ja otin osaa niiden harrastuksiin, tai paremmin
sanoen: elän niiden elämää vieläkin. Koska olen tiedonhaluinen, luin
paljon ja koska helposti opin, saatan sanoa kehittyneeni aika lailla.
Elän pääasiassa vuosisatani henkisen kehityksen tasalla.
Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.

More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge

connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.

Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and

personal growth every day!

ebookmasss.com