Test Bank for Starting Out with Programming

Logic and Design 4th Edition Gaddis 0133985075

9780133985078 download

http://testbankpack.com/download/test-bank-for-starting-out-with-
programming-logic-and-design-4th-edition-
gaddis-0133985075-9780133985078/

Explore and download more test bank or solution manual

at testbankpack.com
Here are some suggested products you might be interested in.
Click the link to download

Test Bank for Starting Out with Programming Logic and

Design 3rd Edition Gaddis 0132805456 9780132805452

https://testbankpack.com/download/test-bank-for-starting-out-with-
programming-logic-and-design-3rd-edition-
gaddis-0132805456-9780132805452/

Solution Manual for Starting Out with Programming Logic

and Design 3rd Edition Gaddis 0132805456 9780132805452

https://testbankpack.com/download/solution-manual-for-starting-out-
with-programming-logic-and-design-3rd-edition-
gaddis-0132805456-9780132805452/

Test Bank for Starting out with Visual C# 4th Edition

Gaddis 0134382609 9780134382609

https://testbankpack.com/download/test-bank-for-starting-out-with-
visual-c-4th-edition-gaddis-0134382609-9780134382609/

Solution Manual for Starting out with Visual C# 4th

Edition Gaddis 0134382609 9780134382609

https://testbankpack.com/download/solution-manual-for-starting-out-
with-visual-c-4th-edition-gaddis-0134382609-9780134382609/
Test Bank for Starting Out with Python 3rd Edition Gaddis
0133582736 9780133582734

https://testbankpack.com/download/test-bank-for-starting-out-with-
python-3rd-edition-gaddis-0133582736-9780133582734/

Test Bank for Starting Out with Alice 3rd Edition Tony
Gaddis 0133129748 9780133129748

https://testbankpack.com/download/test-bank-for-starting-out-with-
alice-3rd-edition-tony-gaddis-0133129748-9780133129748/

Test Bank for Starting Out with Visual Basic 7th Edition
Gaddis Irvine 0134400151 9780134400150

https://testbankpack.com/download/test-bank-for-starting-out-with-
visual-basic-7th-edition-gaddis-irvine-0134400151-9780134400150/

Solution Manual for Starting Out with Python 3rd Edition

Gaddis 0133582736 9780133582734

https://testbankpack.com/download/solution-manual-for-starting-out-
with-python-3rd-edition-gaddis-0133582736-9780133582734/

Test Bank for Starting Out with C++ Early Objects 9th
Edition Gaddis Walters Muganda 0134400240 9780134400242

https://testbankpack.com/download/test-bank-for-starting-out-with-c-
early-objects-9th-edition-gaddis-walters-
muganda-0134400240-9780134400242/
Gaddis: Starting Out with Programming Logic & Design Test Bank

Test Bank for Starting Out with Programming Logic and Design 4th
Edition Gaddis 0133985075 9780133985078
Full link download
Test Bank:
https://testbankpack.com/p/test-bank-for-starting-out-
with-programming-logic-and-design-4th-edition-gaddis-
0133985075-9780133985078/

Chapter Two

MULTIPLE CHOICE
1. Which error produces incorrect results but does not prevent the program from running?
a. syntax
b. logic
c. grammatical
d. human
e. None of the above

ANS: B

2. The program development cycle is made up of steps that are repeated until no errors
can be found in the program.
a. Five
b. Four
c. Three
d. Six
e. None of these

ANS: A

3. What is the informal language that programmers use to create models of programs that have no
syntax rules and are not meant to be compiled or executed?
a. Program
b. Flowchart
c. Algorithm
d. Code
e. Pseudocode

ANS: E

4. The is a diagram that graphically depicts the steps that take place in a program.
a. Program
b. Flowchart
©2016 Pearson Education, Inc. Upper Saddle River, NJ. All Rights Reserved.
Gaddis: Starting Out with Programming Logic & Design Test Bank

c. Algorithm
d. Code
e. Pseudocode

ANS: B

©2016 Pearson Education, Inc. Upper Saddle River, NJ. All Rights Reserved.
Gaddis: Starting Out with Programming Logic & Design Test Bank

5. A structure is a set of statements that execute in the order they appear.

a. Control
b. Repetition
c. Decision
d. Sequence
e. None of the above

©2016 Pearson Education, Inc. Upper Saddle River, NJ. All Rights Reserved.
Gaddis: Starting Out with Programming Logic & Design Test Bank Chapter Two 2

ANS: D

6. Which symbol is used for an assignment statement in a flowchart?

a. Processing
b. I/O
c. Terminal
d. Parallelogram
e. None of the above

ANS: A

7. Which mathematical operator is used to raise five to the second power?

a. MOD
b. *
c. ^
d. /
e. ~

ANS: C

8. The value of the expression 12 – 4 * 3 / 2 + 9 is .

a. 21
b. 15
c. -6
d. 2.18
e. None of the above

ANS: B

9. Which of the following is not a variable data type?

a. Number
b. Integer
c. Real
d. String
e. None of the above

ANS: A

10. A is a name that represents a value that cannot be changed during the
program’s execution.
a. Uninitialized variable
b. Named variable
c. Named constant
d. Input variable
e. None of the above

ANS: C

11. documentation is a reference guide that describes the features of the

program, designed for the user.
a. Internal

©2013 Pearson Education, Inc. Upper Saddle River, NJ. All Rights Reserved.
Gaddis: Starting Out with Programming Logic & Design Test Bank Chapter Two 3

b. External
c. Program
d. Block
e. Line

ANS: B

12. The process where the programmer steps through each of the program’s statements oneby
one is called .
a. Hand tracing
b. Debug
c. Execute
d. Run
e. Checking

ANS: A

13. What is another term used for ‘desk checking’?

a. Hand tracing
b. Debug
c. Execute
d. Run
e. Checking

ANS: A

14. The following is an example of what type of statement:

Set rate = 5.75
a. Declaration
b. Assignment
c. Input
d. Output
e. None of the above

ANS: B

15. What symbol is used to mark the beginning and end of a string?
a. Slash
b. Asterisk
c. Quotation
d. Comma
e. Question

ANS: C

16. Which of the following is not an actual programming language?

a. C++
b. Visual Basic
c. Java
d. Pseudocode
e. Python

©2013 Pearson Education, Inc. Upper Saddle River, NJ. All Rights Reserved.
Gaddis: Starting Out with Programming Logic & Design Test Bank Chapter Two 4

ANS: D

17. What is the first step of the program development cycle?

a. Write the code
b. Correct syntax errors
c. Debug the code
d. Test the executable code
e. Design the program

ANS: E

18. What term is used for a string that appears in the actual code of a program?
a. String literal
b. Virtual string
c. Hard copy
d. Strongly typed
e. None of the above

ANS: A

TRUE/FALSE
1. True/False: Programmers start writing code as the first step when they begin a new project.

ANS: F

2. True/False: The structure of the camelCase naming convention is to write the first word of the
variable name in lowercase letters and then to capitalize the first character of the second and
subsequent words.

ANS: T

3. True/False: The expressions (a + b) / c and a + b / c will always yield identical results.

ANS: F

4. True/False: An uninitialized variable is a variable that has been declared and automatically
initialized to zero.

ANS: F

5. True/False: A named constant can be assigned a value using a Set statement.

ANS: F

6. True/False: A sequence of characters that is used as data is called a string in programming.

©2013 Pearson Education, Inc. Upper Saddle River, NJ. All Rights Reserved.
Gaddis: Starting Out with Programming Logic & Design Test Bank Chapter Two 5

ANS: T

7. True/False: Ovals are used as terminal symbols marking the starting and end of the
pseudocode.

ANS: F

8. True/False: Programmers use pseudocode to create ‘mock-ups’ of programs because they do

not have to worry about syntax rules.

ANS: T

9. True/False: It has been proven by a group of mathematicians that all programs can be written
using only three structures.

ANS: T

10. True/False: A variable is a storage location in memory that is represented by a name and can
hold different values during the execution of the program.

ANS: T

11. True/False: If you mistakenly write pseudocode into an editor for an actual programming
language, such as Python or Visual Basic, errors will result.

ANS: T

12. True/False: Most programming languages do not automatically print spaces between multiple
items that are displayed on the screen.

ANS: T

FILL IN THE BLANK

1. The process occurs when the programmer finds and corrects the code that is
causing the error(s).

ANS: debugging

2. A is a list of requirements created after studying the information

gathered from interviews with the customer.

ANS: software requirement

3. A(n) is a set of well-defined logical steps that must be taken to perform a

task.

ANS: algorithm

©2013 Pearson Education, Inc. Upper Saddle River, NJ. All Rights Reserved.
Gaddis: Starting Out with Programming Logic & Design Test Bank Chapter Two 6

4. The symbol is used to represent the inputs and outputs in the steps of
the program.

ANS: parallelogram

5. software is characterized by programs whose clear displays and

understandable prompts are easy to use.

ANS: user-friendly

6. The operator performs division and returns the remainder.

ANS: modulus

7. A statement specifies the variable’s name and the variable’s data type.

ANS: variable declaration

8. The comments the programmer places in the code explaining how different parts of the program
work are known as documentation.

ANS: internal

9. comments take up several lines and are used when lengthy explanations are
required in the program.

ANS: Block

10. The word is used to declare a named constant.

ANS: Constant

11. In many programming languages, variables hold unpredictable values,

but in other languages, a default value is assigned to such variables.

ANS: Uninitialized

12. A statement can be used to initialize multiple variables.

ANS: declaration

13. Programmers use operators to create expressions to perform

calculations and return a value.

ANS: mathematical

14. In the expression 57 * 6, the values 57 and 6, which are on the left and right of the * symbol,
respectively, are called .

ANS: operands

©2013 Pearson Education, Inc. Upper Saddle River, NJ. All Rights Reserved.
Gaddis: Starting Out with Programming Logic & Design Test Bank Chapter Two 7

15. Computer programs perform a - step process.

ANS: three

16. To determine a program’s requirements, you must determine the pieces of

data required for the program to complete its task.

ANS: input

17. When a mathematical calculation is performed, you typically want to store the result of that
calculation in a .

ANS: variable

18. A program’s will typically be the result of the process or processes that it has
performed.

ANS: output

©2013 Pearson Education, Inc. Upper Saddle River, NJ. All Rights Reserved.
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
 The Project Gutenberg eBook of Maantien
varrella: Huvinäytelmä neljässä näytöksessä
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Maantien varrella: Huvinäytelmä neljässä näytöksessä

Author: C. Hostrup

Translator: C. Edv. Törmänen

Release date: August 23, 2016 [eBook #52883]

Language: Finnish

Credits: Produced by Tapio Riikonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MAANTIEN

VARRELLA: HUVINÄYTELMÄ NELJÄSSÄ NÄYTÖKSESSÄ ***
 Produced by Tapio Riikonen

MAANTIEN VARRELLA
Huvinäytelmä neljässä näytöksessä, seitsemässä muutoksessa.

Kirj.

C. HOSTRUP

Mukaellen suomentanut C. Edv. Törmänen

Hämeenlinna, A. W. Lindgrenin kirjapaino, 1878.

JÄSENET:

STRÖMBERG, entinen kauppias, maanviljeliä.

LAURA, hänen tyttärensä.
SIEVÄ, hänen veljensä-tytär, Savosta.
STENFORS, entinen kanslisti.
PETTERSSON, nimismies.
BRIITA, hänen vaimonsa.
HEILIÖ, | ylioppilaita.
SALMELA, |
RISTO MARTTINEN, "Risto-sihteerin" nimellä, karannut vanki.
MATTI, talonpoika.

Tapaus Wäinölän kartanossa ja sen ympäristössä, Länsi-Suomessa.

ENSIMÄINEN NÄYTÖS.

Metsä.

Ensimmäinen kohtaus.

Matti ja Risto (talonpojan puvussa; makaavat nurmella,

jälkimmäinen syöden).

MATTI. Noo, käypä kaupaksi!

RISTO. Älä kummeksi. — Minä vakuutan: Kun puolitoista

vuorokautta täytyy hiipiä pensaasta pensaasen, piiloitellen itseään
ihmisten silmistä, saamatta edes haistaakkaan ruokaa, — silloin ei
enää liikoja herkkuja vaadi. — Äsken, kun sinut tapasin, oli minun
niin hirmuinen nälkä, että olisin ollut mies syömään sinutkin
suolinesi, sorkkinesi. Mutta älä toki pelkää, sen teen ainoastaan
vihon viimeisessä hätätilassa.

MATTI. Niin, "syöpi nälkäinen jänistäkin."

RISTO. Kas niin, kiitoksia vain ruuasta!

MATTI. Terveydeksi! — Annas pussi tänne sitten.

 RISTO. Älä vaivaa itseäs minun tähteni. Kyllä minä pidän sen, niin
pääset sinä turhasta puuhasta.

MATTI. Älä hemmetissä! — Tiedätkö mitä, — siinä on minun

ruokani!

RISTO. Pyyhi leukaas! Nyt se on minun! Ja annoinhan mä sulle

siitä jo makson, sekä rahaa että tavaroita.

MATTI. Niin kai, ihania tavaroita! Ja ne kaksi markkaa, ne sinä

varmaankin kaappasit joltakin matkustavalta.

RISTO. Enpähän; ne minä kunnialla kerjäsin kruunun

palveluksessa, tiedä se. Äläkä halveksi tavaroitakaan: Minun
univormuni oli vielä vallan puhdas ja eheä; ja entä tuo rautanen
sukkanauhani, mitäs siitä sanot?

MATTI. Hm, mokoma pieni kahleenpätkä, — mitä minä sillä teen?

RISTO. Hyi, häpeä, Matti: Sinä olet kiittämätön kappale! Sitä

kahletta olen minä laahannut muassani pilkat matkat, ja aivan sinun
tähtesi. Sillä kun Venkka-Jussi heitti rautansa suohon, mietin minä
itsekseni: rauta on rahan arvoinen, ja tosin ovat ystävät hyviä
kapineita hätätilassa, mutta ne eivät — piru vie — anna mitään
ilmaiseksi. Eikö totta, Matti?

MATTI. Saattaapa niinkin olla, — Mutta mitäs sinä nyt ai'ot,

minulta et ainakaan enää saa mitään.

RISTO. Kuuleppas, Matti, minä ai'ou nyt, mitä pikemmin sitä

parempi, pötkiä tipotieheni. Minä heitän hiiteen koko nykyisen
ammattini, se ei lyö leiville kauvan. — Aamulla — vähää jälkeen kuin
sinulta sain nämät ryysyt — mietin, näet, tilaisuutta päästäkseni pois
näiltä mailta. Samassa tapasin vanhan tuttavan, joka nyt on
tyyrmannina Engelsmannin laivalla. Luottamuksella kerroin hänelle
koko aikeeni. Mutta, kuultuaan asian oikean laidan, hän alkoi
vikurrella ja pistellä esteitä, vaikka prikillä nyt juuri kuuluu
tarvittavan mies lisää. Hän on ahnas koko mies, sen tiesin, senvuoksi
lupasin hälle kaksikymmentä markkaa ja — kas, se auttoi!

MATTI. Mutta mistä sinä nyt ai'ot siepata nuo kaksikymmentä

markkaa?

RISTO. Ne sinun pitää heilahuttaa mulle.

MATTI. Erehdyt, veikkoseni, siinä olet laskenut vallan väärää

lukua.

RISTO. Enpähän. Sun täytyy! — Sinun avuttasi joudun minä

kiikkiin, mutta sitten en ai'o säästää sinunkaan turkkiasi. Minä osaan
oikeudessa kertoa yhtä ja toista sinustakin, ystäväiseni.

MATTI. Niin, mutta sinäpä et ilmaisekkaan minua.

RISTO. Ilmaisenpa, kuin ilmaiseukin. — Ellet nyt vain auta minua,

pääset itse heti kruunun vormuun.

MATTI. Mitä vielä! Sittehän ei sulla enään olisikaan olopaikkaa, kun

jälleen pääset irti.

RISTO. Hmhm! Sinä näytät tuhmemmalla, kuin todella olet. Sinulta

minä tosin kernaammin tahtoisin rahat; sillä kun niitä ottaa oudoilta,
herättää se aina huomiota. Mutta olkoon sitten! — Mikä on teidän
nimismiehen nimi?
 MATTI. Mikäkö hänen nimensä! Niin, — sitäpä min'en muista;
mutta falleksmanniksi ne häntä haukkuvat.

RISTO. Onko se muuten kelpo mies? Tarkka poliisi?

MATTI. Niin no — kelpo mies — — saattaa olla. — Mutta ei hän

niin vaarallisen tarkka poliisi ole, sillä hän on niin saakelin tuhma.
Rouva oikeastaan toimittaakin kaikki virkakomennot.

RISTO. Sepä hyvä. Hän siis pian saadaan harhateille. Mikä on tuo
suuri kartano tuolla metsän takana?

MATTI. Sekö? Se on meidän kartano — Väinölä; se jossa

komesrooti asuu.

RISTO. Mikä komesrooti?

MATTI. Min' en, tottamaar', tiedä, mikä komesrooti se on, mutta

komesrooti se vain on, ja tääll' ei ole muita senlaisia. Suomalaiset
sanovat häntä "Römpeliksi", mutta sitä hän ei voi kärsiä. Hänellä on
rahoja yltäkyllin; sieltä sinä helposti saatat siepata ne
kaksikymmentä markkaa.

RISTO. Tuskin vain. — Kuuleppas, Matti! Varkaan elinkeino on toki

mitä saastaisin.

MATTI. Hahaha! Saattaa olla. Mutta miksikä olet sinä valinnut juuri
sen keinon?

RISTO. Oi — älä puhu noin! Me, ihmiset, tulemme toki aina siksi,
meidän pitää tulla. Sallimus — tai miksi häntä kutsutaan, jolla on
ylimmäinen hallitus — se ei kysy neuvoa meiltä. Se panee meidät
liekaan määrätylle tilkulle, jolla voimme liikkua ainoastaan
liekanuoran mitan. Minä olen luonnoltani aina ollut suuritarpeinen, se
ei ole minun vikani. Palkkani kauppakirjurina ei koskaan riittänyt.
Pidin isäntäni häpeänä, että hänen palveliansa olisivat ryysyherroja.
Siksipä otinkin kassasta lisäpalkkaa varsinaisen palkkani
korvaukseksi. Mutta häpeätäpä siitä sain, enkä muuta.

MATTI. Niin, silloinhan sinua ensikerran nipistettiin varkaudesta.

Mutta miks'et sitte jättänyt koko oman luvan-kauppaa hornan
nieluun?

RISTO. Jospa olisin voinut! Mutta usko pois, ystäväni, joka kerran
on varkaanluolassa käynyt, se ei saata pysyä sieltä poissa; täytyy
matkustaa pois koko maailmasta tai ainakin synnyinmaastansa,
saattaakseen alkaa elämänsä alusta jälleen. Ja moiselle matkalle
pitää sinun nyt auttaa minua.

MATTI. En!

RISTO. Voithan toki lainata mulle kaksikymmentä markkaa, sinä

jöröpää; minä maksan ne sulle jälleen, ja kasvut, vieläpä kasvujenkin
kasvut.

MATTI. En!

RISTO. No, mene sitte helvettiin!

MATTI. En!

RISTO. Min'en huolikkaan sinusta enää mitään, sillä sinä olet vain
turhanpäiväinen jankuttaja.

MATTI. Oo, ainoastaan tarpeen mukaan.

 RISTO. Ja mokoma lurjus saa käydä vapaana, kun meitä, jotka
emme salaa ammattiamme, meitä ahdistetaan, kuni hiiriä.

MATTI. Niin, Ristoparka, kyllähän se on pirun ilkeätä.

RISTO. Matti hoi! Minä pyydän nyt viimeisen kerran: Anna mulle
kaksikymmentä markkaa!

MATTI, En, en minä, — minun ei kannata, Risto!

RISTO. Varo itseäs, Matti! (Tarttuu Matin niskaan). Sinun käy

huonosti!

MATTI. Ai — hoi! Päästähän toki irti! (Riistää, itsensä irti).

Hyvästi, Risto!

(Juoksee pois).

Toinen kohtaus

Risto (yksin).

RISTO. Hm — —! Se lienee toki ihmisen kurjin kohtalo, kun täytyy

varastaa, saattaakseen olla varastamatta. Eikä ole ainoatakaan,
jonka luoksi voisi mennä, sanoen: "Min'en tahdo enään olla varas,
sillä minä tiedän sen olevan tuhminta, mihin ihminen voipi ryhtyä.
Sentähden: — Tahdotteko pelastaa ihmis-hengen ja sielun, — se
maksaa teille ainoastaan kaksikymmentä markkaa?" — Ei, eipä,
jumal' avita, löydy sitä ihmistä, joka antaisi viisi penniäkään, heti
odottamatta siitä markan edestä mairitusta, — sieluni kautta,
semmoista ei löydy koko maan pinnalla! — Hahaha! Nyt on
nuuskioilla hätä, kun tietävät Risto-sihteerin olevan tipo-tiessään! —
Oi, jospa toki olisinkin kaukana, kaukana täältä! (kuultelee) Tuoll' on
joku! — Vaanimaan, vanhus, — ehk' on kala apajassa.

(Menee).

Kolmas kohtaus.

Salmela (yksin).

SALMELA (kesä-matkapuvussa, valkoinen juuri-hattu päässä,

matkalaukku kädessä, tulee). Täss' on viileä! — Ja tääll' on kaikki
niin kaunista! — Tässä voin levähtää hetkisen rauhassa, (istuu).
Kauvan olenkin jo kaivannut yksinäisyyttä. — Olen jo kokonaista pari
päivää ollut Heiliön hilpeyden orjana. — Minä tunsin usein palavan
halun vaipua oikein syviin ajatuksiin noissa jylhissä metsissä, joiden
lävitse matkailimme, pohjastapitäin päästäkseni luonnon
salaisuuksien perille; mutta Heiliön läsnä-olo ja ääretön puheliaisuus
on aina pilannut jok'ainoan raittiin vaikutuksen. — Toivonpa nyt toki
kestävän vähän aikaa, ennenkuin hän minut täältä löytää. —
(Heittäikse pitkäkseen). Tuolta pilkistelee sininen taivas. Oi, minä
saattaisin näin lepäillä koko päivän, tuijottaen tuonne puiden
latvoihin, — — Mikähän lie tuo musta, joka istun tuolla? Varmaankin
varis, — — Kas niin, nyt se lensi pois.

Neljäs kohtaus.

Salmela. Heiliö.

HEILIÖ (Myöskin matkapuvussa, tulee viimeisten lauseiden aikana,

kantaen jotain nenäliinassaan). Niin! anna sinä linnun lentää vain,
hahaha!
 SALMELA (hypähtää ylös närkästyneenä). Kas niin! Siihen meni
rauhallinen yksinäisyyteni.

HEILIÖ. Hahaha! Aina haaveksiva.

SALMELA. Aina kuivakielinen…

HEILIÖ. No, no, vaari-hyvä! Ei sitä tarvinnut nenään pistää. Sinä

olet, mielestäni, näinä kahtena viimeisenä päivänä muuttunut varsin
naurettavaksi. (Totisena). Niin, minä olen melkein varma siitä, ett'et
enään oikein kärsi minua.

SALMELA (ystävällisesti). Suo anteeksi! Tiedäthän — — —

HEILIÖ. Hiiteen koko historiat toistaiseksi, — ruvetkaamme nyt

vain ruualle! (Istuu, levittää nenäliinan). Tee hyvin! Ota eteesi! Täss'
on ruokalajit.

SALMELA. Viinamarjoja! Kuinka niitä olet saanut?

HEILIÖ (syöden). Olen varastanut.

SALMELA. Varastanut?

HEILIÖ (syöden). Varkain varastanut, niin! Noo, syö sinä vain! Sitä
paremmalta ne maistuvat. Huomasithan kai tuon suuren puutarhan
tuolla aivan metsän reunassa; ainakin minun nälkäinen vatsani,
jonka tänään täytyi päivällisestä luopua, heti huomasi sen herkulliset
marjat. Kun ei ollut puutarhassa ketään, jolta olisi saanut pyytää
lupaa, otin ne omin luvin. Siinä koko juttu! No, syö sinä vain!

SALMELA (syöden). Mutta siitä saattais olla huonot seuraukset.

 HEILIÖ. Se on minun asiani. Jalkamatkalla käypi kaikki kaupaksi,
— viinamarjat myöskin. Mutta tottakin, — annappas nyt kuulla,
miksikä äsken olit niin äkäinen.

SALMELA. No, herranpäivät, tiedäthän, että välin haluan olla

yksinäni.

HEILIÖ. Niin, mutta mistäs se halu on tullut? Matkailumme ensi

päivinä olit sinä yhtä iloinen, avosydäminen ja puhelias, kuin
minäkin; sinä olit oikein maan-kuleksian humöörillä. Mutta nyt, —
kun minä olen villaton, rupeat sinä suruiseksi; kun minun mieleni
halajaa iltaruokaa, haaveksit sinä iltaruskoa (pistää viimeisen marjan
suuhunsa) — terveeksi! — ja sen lisäksi olet sinä muuttunut niin
riivatun syvämietteiseksi. Kaikkea pitäisi muka tarkastaa ihan joka
taholta, perinpohjin kourin tunnustella; mutta siihenpä meill' ei ole
aikaa ollenkaan.

SALMELA. Luonnon tarkastelemista vartenhan me juuri

matkailemmekin,

HEILIÖ. Emmepä. Matkailumme tarkoitus on pyrkiä huvista huviin.

— Heitä sinä hornan tuuttiin kaikki haaveksimisesi. Nyt pitää
tarkasteltaman rahavarojen hallintoa. Siis — kassa auki, herra
kassööri!

SALMELA (ottaa esiin lompakon). Täss' on lompakko!

HEILIÖ. Minä tarkastelen ensiksi ropomme — (ottaa pikkurahat

taskustaan) viisikolmatta penniä eli, toisin sanoen, "suutarin-
markka!"
(Avaa lompakon). Nyt pitää tarkastaa, kuinka kauvas näillä päästään.
—
Tämä lokkero on typi tyhjä, — ne lienevät tuossa naapuri-
"osastossa".
— Se — se on myöskin tyhjä. (Naurattavalla toivottomuudella).
Salmela! Tääll' ei ole mitään!

SALMELA. Eikö mitään? Pitäähän siellä toki olla viidenmarkan

seteli.

HEILIÖ. Pitääkö — —? Ei — tää — tää on myöskin autio ja tyhjä.

—
Ehkä se on pudonnut sinun lakkariisi?

SALMELA. Ei, — siell' ei ole mitään. — — On tosiaankin, — tuo

franskalainen kulta-raha.

HKTLIö. Niin, se ei meitä paljon hyödytä täällä talonpoikien

joukossa; sinun olisi pitänyt vaihtaa se Naantaalissa. — No, entäs
sitte! Mitäs nyt tehdään?

SALMELA. Niin, min'en tiedä muuta neuvoa, meidän pitää heti

lähteä
Helsinkiin, — mutta millä sinnekkään päästään?

HEILIÖ. Eipäs! — Kiitoksia paljon! — Hiisikö nyt menis Helsinkiin,

kun sieltä vain saa poissa olla. — Käykäämme vain jonnekkin tätä
"franskalaista" suomentamaan.

SALMELA. Ei, siihen mull' ei ole halua.

HEILIÖ. Eikä mullakaan. — Mutta kuuleppas! Aletaanpas

hieromaan tuttavuutta jossain perheessä tässä naapuristossa.

SALMELA. Ei, veliseni, — siihen minuss' ei ole miestä.

 HEILIÖ. Niin, mutta — mitäs nyt tehdään? (Lehdittelee lompakon
muistikirjaa). Hm! Tännekkään ei ilmesty pienintä hituakaan. — Ei,
— — hä? Kuivettunut ruusu?!

SALMELA (tavoittaen sitä). Ruusu! Annappas se tänne!

HEILIÖ (piilottaa sen). Kas vain! Vai kokoot sinä ruusujakin! —

Mistä tämän olet saanut?

SALMELA. Anna se tänne!

HEILIÖ. Enpä, junkkari, ennenkuin täydellisesti olet ripittänyt itses.

Vai niin, — sinulla on siis ollut salaisia seikkailuja?

SALMELA. Ei salaisuutta eikä seikkailuakaan. Sinä päivänä, kuin

söimme päivällistä tuolla naapuripitäjään kestikievarissa, ja sill'aikaa
kuin sinä olit tuvassa vartioimassa kananmunain keittämistä,
makasin minä metsässä maantien varrella, kun avoimet vaunut
kulkivat sivuitseni — — —

HEILIÖ. Ja niissä —- —?

SALMELA. Istui monta ihmistä, joihin en suurin huomiotani

kiinittänyt.
Mutta niiden joukossa oli tyttönen, kaunein kuin koskaan olen
nähnyt.

HEILIÖ. No, ja hän kääntyi, luoden sinuun silmäyksen, joka — —

—

SALMELA. Ei, — hän ei edes nähnytkään minua, mutta sitä

rauhallisemmin saatoin minä iloiten ihaella hänen taivaallisen suloisia
kasvojaan.
 HEILIÖ. No, mutt' entä ruusu?

SALMELA. Se oli hänen kädessään toisien kukkien joukossa; hän

kadotti sen aivan lähelle minua.

HEILIÖ. Ja sitte?

SALMELA. Siinä koko juttu.

HEILIÖ. Vai siinä koko juttu? (Antaa hänelle ruusun). Ole hyvä! Vai
ei muuta! No, sellaisia seikkailuja ehkä sattuu joskus minullekkin, —
Mutta etkö edes saanut tietää, mistä tuo tyttö oli kotoisin?

SALMELA. Eräs mies sanoi vaunujen olevan Wäinölän kartanosta.

HEILIÖ. Wäinölän! Ahaa, — sentähden sinä siis niin

välttämättömästi tahdoitkin nähdä Wäinölän kartanon, joka muka on
niin ihmeen ihanalla paikalla. Hahaha! Sinä olet oivallinen! — Ja
sentähden tulit yht'äkkiä niiu riivatun juhlalliaeksi ja haaveksivaksi,
— hahaha! Sepä hauskaa. — Niin, mutta totisiakin puhuen, —
meidän pitäisi toki nähdä tuo Wäinölä, se ei liene kaukana tästä.

SALMELA. Niin, mutta mistä rahoja saadaan?

HEILIÖ. No, turha rahoista! Onhan sinun ruususi kokonaan

käpristynyt, sinä tarvitset uuden. — Ken tuolta tulee?

Viides kohtaus.

Entiset. Risto.

RISTO (tulee). Päivää kans! Anteeks' ja'! E's sunkaan tee ol'
nähny' yht' flikkaa täst' ohi juokseva'n?
 HEILIÖ. Ken sen piti olla?

RISTO. Oo, ei ollu'k ku' Rantelli'n flikka vaa'n, ku'm mu'n piti
hakemaa'n; se saakel' o'j jättänyt lampaat tonn' aira'v vieree'j ja
menny't tiehees.

HEILIÖ. Häntä emme ole nähneet. Kuuleppas, saatatko sanoa,

kuinka pitkä matka tästä on Wäinölän kartanoon?

RISTO. Wäinölää'v vai'. Juu, kyl' mää sen tierä'n. Olettek's tee' k
kaupungist' vai?

HEILIÖ. Olemme. — Kuinka pitkä matka tästä on Wäinölään?

RISTO. Ommar' sinn' koko matka.

HEILIÖ. Kuinka pitkä? Onko sinne peninkulma?

RISTO. Eimar' sentään, ei sinne penikulmaa sentään ol'. — Vai

nii'n — te olette menoss Wäinölää'n.

HEILIÖ (kärsimätönnä). Niin, niin! — No, onko sinne neljännes?

RISTO. Jaa, neljäsosa penikulmaa? —- ooja' — kyll' sinne'n

neljäsosa penikulmaa sentään o'; se on tuoll' mettän toisell' puoll'.

HEILIÖ. Kuka on Wäinölän omistaja?

RISTO. Noo — vai nii'n — ettek's tee tunne' herraa?

HEILIÖ. Emme suinkaan me tuttuja kyseleisi. Kuka sen omistaja

on?

RISTO. No he, komesrooti.

 HEILIÖ. Kuka "komesrooti"?

RISTO. Jaa, sitämar' määkän en kuolemaksen' tiedä, mikä

komesrooti hän' o'n, mutt' täällä ei ol' muuta semmost' ku' hä'n.
Muutamat sanoo hänt' herr Römpeliks', mut' sitä hän ei oikei'v voi
kärsii.

HEILIÖ (eriks. Salmelalle). "Komerserooti", Strömberg arvattavasti,

— no, siinäpä heti jotain. (Ään. Ristolle). Minkälainen mies se
muuten on?

RISTO. Hmh, se o'n hyvin korja mies, hyvin ystävälline'n mies.

(Huomaa muistikirjan maassa). No, älkääs ny'h helretis', onk's toi
kirja vai'? Siin o'n kultaaki'n pääll'.

SALMELA (ojentaa sen hälle). Se on mnistikirja, tahdotteko katsoa

sitä? olkaa hyvä.

RISTO. Oo, vai o' se muistokirja? Vojk' siit' ottaa' p plarit pois'
kans'? — Ohho'j jos ihmisel' sentään olis tommost' kultareunast'
paperii!

HEILIÖ. Mihin sinä sitä tarvitsisit?

RISTO. Noo, — mää kirjoittaisi' v vaa'm piene'v värsy'm Maijal', —

se o'm mu'm morsjameen.

HEILIÖ. Mitä? Osaatko sinä kirjoittaa värssyjäkin?

RISTO. Jaa-a' — (Luonnollisella äänellä its.). Onnettomasta

kirjoitustaidostanihan minä tuon tunnetun "sihteerin" nimen sainkin!
(Ään. jälleen murteella) Mul' o'n noi'n suur' kirja koton' kaunii värsyi
täys'.
 SALMELA. No, jos tahdotte lehden, niin olkaa hyvä! (Antaa hätte
lehden).

RISTO. Suurkiitos, paljon kiitoksii!

SALMELA. Onko teillä millä kirjoittaa? Meillä on kaksi lyijykynää, te

saatte toisen (Antaa sen).

RISTO. Kiitoksii, kiitoksii! Ho, koska te Wainölään tahrotte, nii'm

menkää vaan ton mettän läpi, kyll' tee's siel' vastaanotetuks' tulette.
Ja nyt mää saa'l luvan sanoo hyväst' ja'' kiitoksiipaljo'!

HEILIÖ. Kuule, odotappas, tarvitsethan toki muutaman pennin

vaivoistasi — — — (Kourii taskujaan, eriks. Salmelalle). Kuuleppas,
sinä veit "suutarinmarkan"!

SALMELA (antaa rahan Ristolle). Olkaa hyvä, kiitoksia

kertomastanne!

RISTO (menee).

Kuudes kohtaus.

Salmela. Heiliö, (lopulla) Risto.

HBILIÖ. No, Salmela, mitäs nyt tehdään?

SALMELA. Lähdetään Wäinölään tietysti.

HEILIÖ. Bravo! Olethan toki tullut järkiisi jälleea!

SALMELA. Mutta kuinkahan me pääsemme tuttavuuteen siellä?

 HEILIÖ. Se on helpointa. Voimmehan me pelata pikku komedian.

SALMELA. Ei, velikulta, siinä minä varmaankin pelaan itseni penkin

alle; sillä min' en voi pelata muuta, kuin omaa itseäni.

HEILIÖ. No, mennään nyt vain! Ja tee sinä mitä tahdot; minä
tiedän kyllä mitä minä teen.

(Menevät).

RISTO (tulee esiin; luonnollisella äänellään). Ja nytpä tiedän

minäkin, mitä minä teen!

(Menee).

Muutos.

Huone Wäinölässä. Avoimista perä-ovista ja ikkunoilta näkyala

merelle päin.

Seitsemäs kohtaus.

Laura. Stenfors (tulevat eri sivuilta).

STENFORS. Laura! No, taivaalle kiitos, että vihdoinkin tapasin

teidät!

LAUEA. Minut? Olemmehan me olleet yhdessä koko päivän.

STENFORS. Sanotteko sitä yhdessä olemiseksi? Te olette istunut

aivan äänetönnä, ja minun on täytynyt puhella isänne ja serkkunne
kanssa, ja on ollut pakko näyttää iloiselta, peittääkseni
levottomuuttani.
 LAURA. Mutta te olette välin niin kummallinen. Kuinka te voitte
aivan rauhallisena tehdä pilkkaa kunnianarvoisista ihmisistä, niinkuin
esim. — — —

STENFORS. Älkäähän toki olko noin ankara! Mitä ihminen voipi,

kun on pakoitettu puhelemaan, vaikk'ei ollenkaan ole halua siihen?

LAURA. Niin, mutta ei toki pitäisi antaa tyytymättömyytensä

kohdsta varsin viattomia ihmisiä.

STENFORS. Te olette aivan oikeassa. Ja olettehan jo ennenkin

huomauttanut mua tuosta rumasta viasta, ja minä lupaan itseni
parantaa. — kunpahan te vain pitäisitte vähänkin minusta, — Laura,
kun te vain pikkuisenkaan rakastaisitte minua.

LAURA (hiljaa). Olettehan te antanut mulle miettimisaikaa.

STENFORS. Minun asemani te tunnette. Miettikää viikko, —

kuukausi, jos mielitte. Min'en tahdo häiritä vapaata valitsemistanne.

LAURA. Uskokaa, minä kunnioitan tuota jalomielisyyttänne. Mutta

esityksenne tuli niin äkkiä, ja — — —

STENFORS. Ettehän mua toki synkkään toivottomuuteen heittäne

— — —?

LAURA. Kunhan vain saisin rauhassa koota aatoksiani!

STENFORS. Te arvelette siis — — —

LAURA. Hyvästi!

(Menee).
 Kahdeksas kohtaus.

Stenfors.

STENFORS. Tuo on sievä tyttö, ja hänen teeskentelemisensäkin

koristaa häntä. Joka kerta, kun näen hänet, kasvaa toivoni. — Hoo!
Kun nyt vain pian päästäisiin päivälliselle; se on todellakin
maaelämän ainoa huvi. — Jos tämä olisi minun kartanoni, elettäisiin
täällä vallan toisella tavalla. No, no, — eipä tiedä, mitä vielä voipi
tapahtua. Laura kyllä jo pian antautuu, kun vain säännöllisesti pidän
häntä vireillä. Täytyy takoa niinkauvan, kuin rauta kuuma on. — Ja
Aino? — — Ainolle pitää mun aikoinaan antaa viittaus; — huomaan
nyt aivan selvään, että se rakkaus oli vain kuvittelua, — luulettelua.

Yhdeksäs kohtaus.

Stenfors. Sievä.

SIEVÄ. Herra Stenfors! Ettepäs osaa arvata, mitä minä nyt teille
tuon.

STENFORS. Tiedänpä, Sievä-neiti — tiedänpä kyllä.

SIEVÄ. No, sanokaa sitte, — koska tiedätte!

STENFORS. Te suotte mulle suloisen silmäyksen.

SIEVÄ. Mitä pakinaa tuo! Kuinka niin luulette?

STENFORS. Kaikki naiset tekevät siten, niin — minä tarkoitan:

Kaikki sievät naiset.
 SIEVÄ. Ei mikään estä sievääkään olemasta järkevä. — Mutta
koska te olette noin herkkä-uskoinen, niin ettepä saakkaan
kirjettänne!

STENFORS. Saanpa! Lyödäänkö vetoa?

(Sieppaa sen hänen kädestään).

SIEVÄ. No — no! Vähän — siistimpiä tapoja, jos pyytää saan! —

Niin, niin, kyllä te heti huomasitte, keltä se on, mutta — minä
huomasin myöskin.

STENFORS. Vai niin?

SIEVÄ. Niin, näettekös, minulla on merkit, jotk'eivät koskaan petä.

— Hahaha! — Näkeehän heti käsi-alasta, ett'ei se ole mies-
puoliselta, — eikä teillä ole sisaria — — —

STENFORS. Tätiä sitä enemmän, jotka yhä laittavat mulle saarnoja

——

SIEVÄ. Mutt' ei ruusupaperille. Näettekös, siin' on pieni ero värissä

———

STENFORS. Onko punainen teidän mielestänne niin ilkeä?

SIEVÄ. No, älkää ollenkaan olko olevinanne; ikäänkuin ette tietäisi

punaisen aina merkitsevän rakkautta.

STENFORS. Vai rakkautta?

SIEVÄ. Ja katsokaapa, tuohon on tipahtanut lakkaakin syrjälle, se

merkitsee, että kirje on tervetullut.
 STENFORS. Ei, Sievä-neitiseni; nyt on terävä älynne vienyt teidät
varsin harhaan; sillä tuo kirje sisältää jälleen varmaankin jonkun
paastosaarnan, johon minulla ei ole tarpeeksi hartautta.

SIEVÄ. Oo, — älkää koettakokkaan narrata minua! — Antakaas

kun katson — ainoastaan allekirjoitusta!

STENFORS. Olkaa hyvä, — jos saatte sen käsiinne, (pistää sen

lompakkoonsa) mutta toistaiseksi pistetään se talteen!

Kymmenes kohtaus.

Entiset. Pettersson. Briita.

BRIITA (miehelleen). Sidoitkos Pollen kiini, ettei se — — —

PETTERSSON. Ei se karkaa, se on niin autuaallisen rauhallinen

raavas.

STENFOES. Hauskaa jälleen nähdä herrasväkeäkin!

PETTERSSON. Niin, näettekös, minun tuli pikkuisen ikävä teitä,

sillä — —

BRIITA. Noo, kas vain, Sievä-neiti! Kuinkas Silmukki jaksaa?

SIEVä. Kiitos kysymästä!

BRIITA. Joko se on ruvennut hyvin lypsämään?

PETTERSSON. Niin, näettekös, minun journaalistani on lehti

päässyt irti; minä en saa päähäni kuinka se on päässyt irti, mutta irti
se on — — —
 STENFORS. Ehkä hiiret ovat sen nakertaneet?

PETTERSSON. Hiiret — —? Kas niitä peijakkaan piikki-nokkia!

Niiden työtä se varmaan onkin! — Niin, — nyt min'en tiedä, kyllä tuo
lehti vielä jälellä on, mutta min'en saa päähäni, miten se jälleen
paikoilleen sijoitettaisiin — jott'ei vain häiriötä syntyisi. Jos te
senvuoksi — — —

STENFORS. Aivan kernaasti, kun vain lopetan toimeni täällä —

(its.) siihen, mistä aloitinkin — —

BEIITA (on puhellut hiljaa Sievän kanssa). Ettekös tekin, herra

Stenfors, myönnä, ett'ei turnipseista ole minnekkään?

STENFORS (alkaa käydä levottomaksi). Saokaa anteeksi, min'en

ole niitä maistanut! (Its.) Missä se Laura viipynee? Hän oli äsken
vähän kummallinen!

PETTERSSON (on näyttänyt ankaran mietiskelevältä). Hm! Hiiret?

——
Kaikenlaisia pahantekiöitä niitä sentään onkin!

BRIITA. Minun pitää nyt samalla hankkia alku tuommoisia puntari-

päisiä lampaita täältä Wäinöläatä; ne kuuluvat olevan kelpo rotua.

PETTERSSON. Mutta kuinkas me nyt saamme lampaita

muassamme kulkemaan,
Briitakulta?

BRIITA. Kuinkas muuten kuin sylissä; sinä otat emälampaan, minä

otan pässin.

PETTERSSON. Mutta kukas sitten ajaa Pollea?

Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

testbankpack.com