Fundamentals of Futures and Options Markets 9th

Edition Hull Solutions Manual pdf download

https://testbankdeal.com/product/fundamentals-of-futures-and-
options-markets-9th-edition-hull-solutions-manual/

Download more testbank from https://testbankdeal.com

Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) available
Download now and explore formats that suit you...

Fundamentals Of Futures And Options Markets 9th Edition

Hull Test Bank

https://testbankdeal.com/product/fundamentals-of-futures-and-options-
markets-9th-edition-hull-test-bank/

testbankdeal.com

Fundamentals of Futures and Options Markets 7th Edition

Hull Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/fundamentals-of-futures-and-options-
markets-7th-edition-hull-solutions-manual/

testbankdeal.com

Fundamentals of Futures and Options Markets 8th Edition

Hull Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/fundamentals-of-futures-and-options-
markets-8th-edition-hull-solutions-manual/

testbankdeal.com

Canadian Business English Canadian 7th Edition Guffey

Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/canadian-business-english-
canadian-7th-edition-guffey-solutions-manual/

testbankdeal.com
Diversity Amid Globalization World Regions Environment
Development 5th Edition Rowntree Test Bank

https://testbankdeal.com/product/diversity-amid-globalization-world-
regions-environment-development-5th-edition-rowntree-test-bank/

testbankdeal.com

Business Ethics as Rational Choice 1st Edition Hooker

Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/business-ethics-as-rational-
choice-1st-edition-hooker-solutions-manual/

testbankdeal.com

Introduction to the Business of Tourism 1st Edition

Vasudevan Test Bank

https://testbankdeal.com/product/introduction-to-the-business-of-
tourism-1st-edition-vasudevan-test-bank/

testbankdeal.com

Financial Accounting Fundamentals 6th Edition Wild Test

Bank

https://testbankdeal.com/product/financial-accounting-
fundamentals-6th-edition-wild-test-bank/

testbankdeal.com

Accounting for Decision Making and Control 9th Edition

Zimmerman Test Bank

https://testbankdeal.com/product/accounting-for-decision-making-and-
control-9th-edition-zimmerman-test-bank/

testbankdeal.com
Gerontologic Nursing 5th Edition Meiner Test Bank

https://testbankdeal.com/product/gerontologic-nursing-5th-edition-
meiner-test-bank/

testbankdeal.com
 CHAPTER 11
Trading Strategies Involving Options

Practice Questions

Problem 11.8.
Use put–call parity to relate the initial investment for a bull spread created using calls to the
initial investment for a bull spread created using puts.

A bull spread using calls provides a profit pattern with the same general shape as a bull
spread using puts (see Figures 11.2 and 11.3 in the text). Define p1 and c1 as the prices of
put and call with strike price K1 and p2 and c2 as the prices of a put and call with strike
price K 2 . From put-call parity
p1 + S = c1 + K1e − rT

p2 + S = c2 + K 2 e − rT
Hence:
p1 − p2 = c1 − c2 − ( K 2 − K1 )e − rT
This shows that the initial investment when the spread is created from puts is less than the
initial investment when it is created from calls by an amount ( K 2 − K1 )e − rT . In fact as
mentioned in the text the initial investment when the bull spread is created from puts is
negative, while the initial investment when it is created from calls is positive.
The profit when calls are used to create the bull spread is higher than when puts are used by
( K 2 − K1 )(1 − e − rT ) . This reflects the fact that the call strategy involves an additional risk-free
investment of ( K 2 − K1 )e − rT over the put strategy. This earns interest of
( K 2 − K1 )e − rT (e rT − 1) = ( K 2 − K1 )(1 − e − rT ) .

Problem 11.9.
Explain how an aggressive bear spread can be created using put options.

An aggressive bull spread using call options is discussed in the text. Both of the options used
have relatively high strike prices. Similarly, an aggressive bear spread can be created using
put options. Both of the options should be out of the money (that is, they should have
relatively low strike prices). The spread then costs very little to set up because both of the
puts are worth close to zero. In most circumstances the spread will provide zero payoff.
However, there is a small chance that the stock price will fall fast so that on expiration both
options will be in the money. The spread then provides a payoff equal to the difference
between the two strike prices, K 2 − K1 .

Problem 11.10.
Suppose that put options on a stock with strike prices $30 and $35 cost $4 and $7,
respectively. How can the options be used to create (a) a bull spread and (b) a bear spread?
Construct a table that shows the profit and payoff for both spreads.
A bull spread is created by buying the $30 put and selling the $35 put. This strategy gives rise
to an initial cash inflow of $3. The outcome is as follows:

Stock Price Payoff Profit

ST  35 0 3
30  ST  35 ST − 35 ST − 32
ST  30 −5 −2

A bear spread is created by selling the $30 put and buying the $35 put. This strategy costs $3
initially. The outcome is as follows

Stock Price Payoff Profit

ST  35 0 −3
30  ST  35 35 − ST 32 − ST
ST  30 5 2

Problem 11.11.
Use put–call parity to show that the cost of a butterfly spread created from European puts is
identical to the cost of a butterfly spread created from European calls.

Define c1 , c2 , and c3 as the prices of calls with strike prices K1 , K 2 and K 3 . Define p1 , p2
and p3 as the prices of puts with strike prices K1 , K 2 and K 3 . With the usual notation
c1 + K1e − rT = p1 + S

c2 + K 2 e − rT = p2 + S

c3 + K3e − rT = p3 + S
Hence
c1 + c3 − 2c2 + ( K1 + K 3 − 2 K 2 )e − rT = p1 + p3 − 2 p2
Because K 2 − K1 = K3 − K 2 , it follows that K1 + K3 − 2 K 2 = 0 and
c1 + c3 − 2c2 = p1 + p3 − 2 p2
The cost of a butterfly spread created using European calls is therefore exactly the same as
the cost of a butterfly spread created using European puts.

Problem 11.12.
A call with a strike price of $60 costs $6. A put with the same strike price and expiration date
costs $4. Construct a table that shows the profit from a straddle. For what range of stock
prices would the straddle lead to a loss?

A straddle is created by buying both the call and the put. This strategy costs $10. The
profit/loss is shown in the following table:

Stock Price Payoff Profit

ST  60 ST − 60 ST − 70
ST  60 60 − ST 50 − ST
This shows that the straddle will lead to a loss if the final stock price is between $50 and $70.

Problem 11.13.
Construct a table showing the payoff from a bull spread when puts with strike prices K1 and
K 2 are used ( K 2  K1 ) .

The bull spread is created by buying a put with strike price K1 and selling a put with strike
price K 2 . The payoff is calculated as follows:

Stock Price Payoff from Long Payoff from Short Total Payoff
Put Put
ST  K 2 0 0 0
K1  ST  K 2 0 ST − K 2 −( K 2 − ST )
ST  K1 K1 − ST ST − K 2 −( K 2 − K1 )

Problem 11.14.
An investor believes that there will be a big jump in a stock price, but is uncertain as to the
direction. Identify six different strategies the investor can follow and explain the differences
among them.

Possible strategies are:

Strangle
Straddle
Strip
Strap
Reverse calendar spread
Reverse butterfly spread

The strategies all provide positive profits when there are large stock price moves. A strangle
is less expensive than a straddle, but requires a bigger move in the stock price in order to
provide a positive profit. Strips and straps are more expensive than straddles but provide
bigger profits in certain circumstances. A strip will provide a bigger profit when there is a
large downward stock price move. A strap will provide a bigger profit when there is a large
upward stock price move. In the case of strangles, straddles, strips and straps, the profit
increases as the size of the stock price movement increases. By contrast in a reverse calendar
spread and a reverse butterfly spread there is a maximum potential profit regardless of the
size of the stock price movement.

Problem 11.15.
How can a forward contract on a stock with a particular delivery price and delivery date be
created from options?

Suppose that the delivery price is K and the delivery date is T . The forward contract is
created by buying a European call and selling a European put when both options have strike
price K and exercise date T . This portfolio provides a payoff of ST − K under all
circumstances where ST is the stock price at time T . Suppose that F0 is the forward price. If
K = F0 , the forward contract that is created has zero value. This shows that the price of a call
equals the price of a put when the strike price is F0 .

Problem 11.16.
“A box spread comprises four options. Two can be combined to create a long forward
position and two can be combined to create a short forward position.” Explain this
statement.

A box spread is a bull spread created using calls and a bear spread created using puts. With
the notation in the text it consists of a) a long call with strike K1 , b) a short call with strike K 2 ,
c) a long put with strike K 2 , and d) a short put with strike K1 . a) and d) give a long forward
contract with delivery price K1 ; b) and c) give a short forward contract with delivery price K 2 .
The two forward contracts taken together give the payoff of K 2 − K1 .

Problem 11.17.
What is the result if the strike price of the put is higher than the strike price of the call in a
strangle?

The result is shown in Figure S11.1. The profit pattern from a long position in a call and a put
is much the same when a) the put has a higher strike price than a call and b) when the call has
a higher strike price than the put. But both the initial investment and the final payoff are
much higher in the first case.

Figure S11.1 Profit Pattern in Problem 11.17

Problem 11.18.
A foreign currency is currently worth $0.64. A one-year butterfly spread is set up using
European call options with strike prices of $0.60, $0.65, and $0.70. The risk-free interest
rates in the United States and the foreign country are 5% and 4% respectively, and the
volatility of the exchange rate is 15%. Use the DerivaGem software to calculate the cost of
setting up the butterfly spread position. Show that the cost is the same if European put
options are used instead of European call options.

To use DerivaGem select the first worksheet in DG400f.xls and choose Currency as the
Underlying Type. Select Black-Scholes European as the Option Type. Input exchange rate as
0.64, volatility as 15%, risk-free rate as 5%, foreign risk-free interest rate as 4%, time to
exercise as 1 year, and exercise price as 0.60. Select the button corresponding to call. Do not
select the implied volatility button. Hit the Enter key and click on calculate. DerivaGem will
show the price of the option as 0.0618. Change the exercise price to 0.65, hit Enter, and click
on calculate again. DerivaGem will show the value of the option as 0.0352. Change the
exercise price to 0.70, hit Enter, and click on Calculate. DerivaGem will show the value of
the option as 0.0181.
Now select the button corresponding to put and repeat the procedure. DerivaGem shows the
values of puts with strike prices 0.60, 0.65, and 0.70 to be 0.0176, 0.0386, and 0.0690,
respectively.
The cost of setting up the butterfly spread when calls are used is therefore
00618 + 00181 − 2  00352 = 00095
The cost of setting up the butterfly spread when puts are used is
00176 + 00690 − 2  00386 = 00094
Allowing for rounding errors, these two are the same.

Problem 11.19
An index provides a dividend yield of 1% and has a volatility of 20%. The risk-free
interest rate is 4%. How long does a principal-protected note, created as in Example 11.1,
have to last for it to be profitable for the bank issuing it? Use DerivaGem.

Assume that the investment in the index is initially $100. (This is a scaling factor that makes
no difference to the result.) DerivaGem can be used to value an option on the index with the
index level equal to 100, the volatility equal to 20%, the risk-free rate equal to 4%, the
dividend yield equal to 1%, and the exercise price equal to 100. For different times to
maturity, T, we value a call option (using Black-Scholes European) and calculate the funds
available to buy the call option (=100-100e-0.04×T). Results are as follows:

Time to Funds Available Value of Option

maturity, T
1 3.92 9.32
2 7.69 13.79
5 18.13 23.14
10 32.97 33.34
11 35.60 34.91

This table shows that the answer is between 10 and 11 years. Continuing the calculations we
find that if the life of the principal-protected note is 10.35 year or more, it is profitable for the
bank. (Excel’s Solver can be used in conjunction with the DerivaGem functions to facilitate
calculations.)

Further Questions
Problem 11.20
A trader creates a bear spread by selling a six-month put option with a $25 strike price
for $2.15 and buying a six-month put option with a $29 strike price for $4.75. What is
the initial investment? What is the total payoff when the stock price in six months is (a) $23,
(b) $28, and (c) $33.

The initial investment is $2.60. (a) $4, (b) $1, and (c) 0.

Problem 11.21
A trader sells a strangle by selling a call option with a strike price of $50 for $3 and
selling a put option with a strike price of $40 for $4. For what range of prices of the
underlying asset does the trader make a profit?
The trader makes a profit if the total payoff is less than $7. This happens when the price of
the asset is between $33 and $57.

Problem 11.22.
Three put options on a stock have the same expiration date and strike prices of $55, $60, and
$65. The market prices are $3, $5, and $8, respectively. Explain how a butterfly spread can
be created. Construct a table showing the profit from the strategy. For what range of stock
prices would the butterfly spread lead to a loss?

A butterfly spread is created by buying the $55 put, buying the $65 put and selling two of the
$60 puts. This costs 3 + 8 − 2  5 = $1 initially. The following table shows the profit/loss from
the strategy.

Stock Price Payoff Profit

ST  65 0 −1
60  ST  65 65 − ST 64 − ST
55  ST  60 ST − 55 ST − 56
ST  55 0 −1

The butterfly spread leads to a loss when the final stock price is greater than $64 or less than
$56.

Problem 11.23.
A diagonal spread is created by buying a call with strike price K 2 and exercise date T2 and
selling a call with strike price K1 and exercise date T1 (T2  T1 ) . Draw a diagram showing the
profit from the spread at time T1 when (a) K 2  K1 and (b) K 2  K1 .

There are two alternative profit patterns for part (a). These are shown in Figures S11.2 and
S11.3. In Figure S11.2 the long maturity (high strike price) option is worth more than the
short maturity (low strike price) option. In Figure S11.3 the reverse is true. There is no
ambiguity about the profit pattern for part (b). This is shown in Figure S11.4.
 Profit

ST
K1 K2

Figure S11.2: Investor’s Profit/Loss in Problem 11.23a when long maturity call is worth
more than short maturity call

Profit

ST
K1 K2

Figure S11.3 Investor’s Profit/Loss in Problem 11.23b when short maturity call is worth
more than long maturity call
 Profit

ST
K2 K1

Figure S11.4 Investor’s Profit/Loss in Problem 11.23b

Problem 11.24.
Draw a diagram showing the variation of an investor’s profit and loss with the terminal stock
price for a portfolio consisting of
a. One share and a short position in one call option
b. Two shares and a short position in one call option
c. One share and a short position in two call options
d. One share and a short position in four call options
In each case, assume that the call option has an exercise price equal to the current stock
price.

The variation of an investor’s profit/loss with the terminal stock price for each of the four
strategies is shown in Figure S11.5. In each case the dotted line shows the profits from the
components of the investor’s position and the solid line shows the total net profit.
 Profit Profit

K ST K ST

(a) (b)

Profit
Profit

K ST
K ST
(c)
(d)

Figure S11.5 Answer to Problem 11.24

Problem 11.25.
Suppose that the price of a non-dividend-paying stock is $32, its volatility is 30%, and the
risk-free rate for all maturities is 5% per annum. Use DerivaGem to calculate the cost of
setting up the following positions. In each case provide a table showing the relationship
between profit and final stock price. Ignore the impact of discounting.
a. A bull spread using European call options with strike prices of $25 and $30 and a
maturity of six months.
b. A bear spread using European put options with strike prices of $25 and $30 and a
maturity of six months
c. A butterfly spread using European call options with strike prices of $25, $30, and
$35 and a maturity of one year.
d. A butterfly spread using European put options with strike prices of $25, $30, and
$35 and a maturity of one year.
e. A straddle using options with a strike price of $30 and a six-month maturity.
f. A strangle using options with strike prices of $25 and $35 and a six-month
maturity.

(a) A call option with a strike price of 25 costs 7.90 and a call option with a strike price
of 30 costs 4.18. The cost of the bull spread is therefore 790 − 418 = 372 . The
profits ignoring the impact of discounting are
 Stock Price Range Profit
ST  25 −372
25  ST  30 ST − 2872
ST  30 1.28

(b) A put option with a strike price of 25 costs 0.28 and a put option with a strike price of 30
costs 1.44. The cost of the bear spread is therefore 144 − 028 = 116 . The profits ignoring the
impact of discounting are

Stock Price Range Profit

ST  25 +384
25  ST  30 2884 − ST
ST  30 −116

(c) Call options with maturities of one year and strike prices of 25, 30, and 35 cost 8.92, 5.60,
and 3.28, respectively. The cost of the butterfly spread is therefore
892 + 328 − 2  560 = 100 . The profits ignoring the impact of discounting are

Stock Price Range Profit

ST  25 −100
25  ST  30 ST − 2600
30  ST  35 3400 − ST

(d) Put options with maturities of one year and strike prices of 25, 30, and 35 cost 0.70, 2.14,
4.57, respectively. The cost of the butterfly spread is therefore 070 + 457 − 2  214 = 099 .
Allowing for rounding errors, this is the same as in (c). The profits are the same as in (c).

(e) A call option with a strike price of 30 costs 4.18. A put option with a strike price of 30
costs 1.44. The cost of the straddle is therefore 418 + 144 = 562 . The profits ignoring the
impact of discounting are

Stock Price Range Profit

ST  30 24.38 − S T
ST  30 ST − 3562

(f) A six-month call option with a strike price of 35 costs 1.85. A six-month put option with a
strike price of 25 costs 0.28. The cost of the strangle is therefore 185 + 028 = 213 . The
profits ignoring the impact of discounting are

Stock Price Range Profit

ST  25 2287 − ST
25  ST  35 −2.13
ST  35 ST − 3713
Problem 11.26
What trading position is created from a long strangle and a short straddle when both have
the same time to maturity? Assume that the strike price in the straddle is halfway between the
two strike prices of the strangle.

A butterfly spread (together with a cash position) is created.

Problem 11.27 (Excel file)

Describe the trading position created in which a call option is bought with strike price K2
and a put option is sold with strike price K1 when both have the same time to maturity and K2
> K1. What does the position become when K1 = K2?

The position is as shown in Figure S11.6 (for K1 = 25 and K2 = 35). It is known as a range
forward and is discussed further in Chapter 15. When K1 =K2, the position becomes a regular
long forward.

Figure S11.6 Trading position in Problem 11.27

Problem 11.28
A bank decides to create a five-year principal-protected note on a non-dividend-paying
stock by offering investors a zero-coupon bond plus a bull spread created from calls. The
risk-free rate is 4% and the stock price volatility is 25%. The low-strike-price option in
the bull spread is at the money. What is the maximum ratio of the high strike price to the
low strike price in the bull spread. Use DerivaGem.

Assume that the amount invested is 100. (This is a scaling factor.) The amount available to
create the option is 100-100e-0.04×5=18.127. The cost of the at-the money option can be
calculated from DerivaGem by setting the stock price equal to 100, the volatility equal to
25%, the risk-free interest rate equal to 4%, the time to exercise equal to 5 and the exercise
price equal to 100. It is 30.313. We therefore require the option given up by the investor to be
worth at least 30.313−18.127 = 12.186. Results obtained are as follows:
 Strike Option Value
125 21.12
150 14.71
175 10.29
165 11.86

Continuing in this way we find that the strike must be set below 163.1. The ratio of the high
strike to the low strike must therefore be less than 1.631 for the bank to make a profit.
(Excel’s Solver can be used in conjunction with the DerivaGem functions to facilitate
calculations.)
Another Random Scribd Document
with Unrelated Content
jolla oli valistunut, miellyttävä puoliso. Aluksi Mariitta liittyi heihin
saadaksensa harjoittaa tyttöaikaista ranskankielen taitoansa, ja he
osottivat hänelle kaikkea huomiota ja hyväntahtoisuutta. Suhde
muuttui yhä tuttavallisemmaksi, kunnes Mariitta vihdoin uskalsi
uskoutua heille.

Ei avioeron ajatus heistä lähtenyt. He vain näyttivät hänelle, miten

avara ja kaunis on vapaan, onnellisen ihmisen maailma. Ja kun hän
arkana toi esiin oman kaipuunsa, hyväksyivät he sen täydellisesti.
"Eikö niin, Rene", oli nuori rouva Brouillard sanonut, "emme
päivääkään viihtyisi yhdessä, ellemme rakastaisi toisiamme?" "Emme
tietenkään, sinä pikku veitikka", nauroi mies. "Mutta minähän
jumaloin sinua ja sinäkin minua vähän sinnepäin." "On vaan
äärettömän sääli, että rouva Mariitta (sitä toista nimeä en osaa
sanoa!) — niin, että hän jää aivan yksin", hellitteli madame. Mutta
hän rauhoittui kuullessaan, että Mariitan isä elää, varakas herra,
jonka virka-asema on huomattava. Tietysti hän avosylin ottaa
vastaan ainoan tyttärensä yksinäiseen leskimiehen kotiin.

Sellaiset keskustelut olivat vähitellen vakiinnuttaneet Mariitan

häilyvän toiveen. Viikkojen vieriessä, nuorten elinvoimien palatessa
se kypsyi tosiaikeeksi.

Mikä ihana osa se olisikaan… Oman hyvän isän lohtuna,

lapsuuskodin emäntänä, pääkaupungin sivistyselämän keskellä. Miksi
hän lähtikään onnellisista oloistansa? Ja nyt, jos hän palaisi niihin —
ah, hän tuskin osasi ajatella, miltä se tuntuisi. Ei tarvitsisi jatkaa
tympäisevää, raskasta avioelämää, ei tukehtua syrjäisessä
pikkukaupungissa. Oliko se mukavuuden halua ja maailman ilojen
etsintää? Ei itsessään; sillä mielellänsä hän eläisi vaikka missä maan
kolkassa, ja vaivoja ja rasitustakin hän varmaan jaksaisi kärsiä
rakkauden tähden. Mutta ilman rakkautta se oli sietämätöntä.
Vapaus Juhanista, vapaus hänen kovuutensa rautaisesta komennosta
ja hänen hellyytensä vastenmielisistä hyväilyistä oli hänen
oikeutensa. Hänen täytyi päästä siihen.

Päätös varmistui. Mariitta kirjoitti isällensä, pyytäen, jos

mahdollista, tilaisuutta matkustaa Italiaan. Rahaosotuksen saavuttua
hän ilmoitti miehellensä, ettei hän vielä tulekaan Suomeen.
Toistaiseksi ei muuta — ei kummallekaan taholle. Tämäkin jo kysyi
tavattoman paljon hänen heikoilta hermoiltansa ja turtuneelta
tahdoltansa. Mutta kun se oli tehty, olikin hän karaistunut
enempään.

Hän oli halunnut Italiaan, saadaksensa sydämensä täyteen elämän

rikkautta ja päivänpaistetta, nähdäksensä, oppiaksensa,
korvataksensa etelän kauneuskylläisyydessä edes muruja siitä, mitä
kärsimysvuosinaan oli turhan vuoksi kadottanut. Luvattu maa oli nyt
hänen edessään. Mutta tämä synkkyys ja sade — ja sielun jännitys,
joka tuntui vaan kasvamistaan kasvavan — se ei ennustanut hyvää.

Eivätkä muistot ole suljetut pois taidesaleistakaan. Ehkä eivät

mistään koko maan päältä. Sehän olisi kauheata, jos ne seuraisivat
edelleenkin, lapsuuskotiin asti…

Mariitta ei jaksa enää gallerian kiertelemistä. Hän lepää tässä,

silmät naulittuina Sebastianiin, kunnes palajaa sateeseen, laivaan,
kylmään hotellihuoneeseen…

Miksi sinun silmäsi loistavat, Sebastian? Mariitta tietää. Jumalan

valo säteilee niistä.
 Tukahdutettu nyyhkytys puhkeaa hänen rinnastansa. Oi, kuinka
kaikki olisi toista, kuinka hänkin voisi säteillä — ainakin nyt, tällä
hetkellä, kaunis maailma ja vapauden toivo edessään — ellei se valo
koskaan olisi sydämestä sammunut! Sen sammutti Juhani, puoliso,
jonka olisi pitänyt taivaallista tulta hoitaa. Mariitta saa lähteä hänen
luotansa.

Mutta Sebastianilta ei valo eikä tuli sammunut. Hänen täytyi kuolla

uskonsa ja velvoituksensa tähden, mutta tuskassa ja kuolemassakin
huulet hymyilivät taivaallisen autuaasti ja katse näki näkymättömiä.

"Jumala itse hoitaa sinun tultasi, Sebastian, eikä koko maailman

eikä syvimmän pimeyden raivo voi sitä tukahuttaa. Minä ymmärrän.
Mutta itse olen köyhä, köyhä ja onneton. Aion kulkea kauniista
kaupungista toiseen, pakenen taisteluita ja vaikeuksia, syöksyn
vapaan, kuohuvan elämän syliin — jos se vielä ottaa minut…

"Tätäkö kaipaan? En, vaan rauhaa…

"Takaisin en kuitenkaan käänny. Arpa on heitetty. Täällä saanen

edes huumaavaa lääkettä sydämeni haavoihin, kunnes ne kerran
paranevat."

Mariitta lähtee — onnettomampana kuin tullessansa.

*****

Hän ei toista kertaa palannut taulugalleriaan. Seuraavana aamuna

aurinko paistoi, ja kirkasta ilmaa jatkui sitte yhä edelleenkin. Hän
kulki Markustorin pylväskatoksissa, ihaillen ikkuna ikkunalta kullan,
helmien ja korallien runsautta. Hän leikki kyyhkysten kera syötellen
niitä; hän asteli läpi dogien palatsin, muistutellen mieleensä historian
kertomuksia; hän istui valtavassa Markuskirkossa, soiton ja laulun
humistessa läpi holvien. Vihdoin laiva vei hänet Lidoon, hänen
unelmainsa saarelle. Hän oli lukenut, kuinka Venezian dogit muinoin
kullatussa, kukkasilla koristetussa laivassa korkeine
neuvosherroinensa tätä matkaa kulkivat. Lähellä Lidon rantaa dogi
kohosi seisomaan ja heitti kultaisen sormuksen mereen. "Minä
kihlaan sinut, mahtava meri, totiseksi ja ikuiseksi hallitsijaksi." Sitte
Lidossa vietettiin "meren kihlajaisten" riemuisa juhla…

Saarella palmujen lehdet heläjävät, moniväriset kukat tuoksuvat

kevään viehkeydessä, valkoisella rantahiekalla simpukankuoret
välkähtelevät päivänsäteissä, ja silmänsiintämättömiin aukeaa meri,
sininen, keinuva, kutsuva, hurmaa täynnä.

"Minä kihlaan sinut, mahtava meri… sinut, ihana, vapaa elämä!"

Mariitta hengittää syvään, ja silmäterät laajenevat. Mutta hän ei

näytä iloiselta eikä innostuneelta. Kuin etsien hän tähyää aavaan,
kimaltavaan etäisyyteen. Kauvas, oi kauvas hänen kaihonsa kantaa.

"Ei koskaan ole maailman kaikki ihanuus tyydyttävä ikävöimistäni.

Ei, kyllä minä olen sen tietänyt. Mitä tämä kaikki merkitsee
yksinäiselle sydämelle? Minä tarvitsen rakkautta. Maallisen minä
ijäksi menetin, enkä uudesta enää uneksi. Menetin taivaallisenkin —
mutta sen jos saisin takaisin, tyyntyisi sydämeni.

"Se rakkaus oli ensimmäiseni, se olkoon viimeiseni myös."

*****

Illan pimetessä Mariitta on hotellihuoneessa yksinänsä. Hän

nojautuu ikkunapieleen miettien samaa, mitä lakkaamatta
matkallansa. Etelän suuret tähdet katsovat häneen. Itkien hän
painuu Jumalan eteen, koettaen rukoilla.

"Minä olin uskoton sinulle, Jumalani. Minä unohdin sinut,

Vapahtajani. Hyvin vähän olen sinua koskaan tuntenut, mutta kerran
minä kumminkin sinua etsin ja rakastin, ja sydämessäni oli rauha
silloin.

"Ei minun olisi pitänyt mennä naimisiin. Hyvä Jumala, se oli niin
katkera erehdys. Mieheni vieroitti sydämeni sinusta, sillä hänellä oli
kristityn nimi, mutta ei hän sinun hengestäsi tietänyt mitään.

"Voin huoletta jättää hänet. Hän hakee toisen, joka sopii hänelle
paremmin ja tekee hänet onnellisemmaksi."

Tähdet katsovat ikkunasta niin terävän kirkkaina kuin itse

vääjäämätön totuus. Mariitasta tuntuu kuin hän ei uskaltaisi nostaa
silmiänsä ylös.

"Ei, ei hän kuitenkaan sitä tee, hän joka olisi valmis kivittämään
kaikkia eronneita. Mutta mitä iloa hänellä minusta on? Jumalani, sinä
tiedät, että sieluni joutuu hukkaan, jos en pääse irti hänestä."

Mariitta huomaa omituisen sekavuuden ja ristiriidan

ajatuksissansa.

"Pääsenhän minä, milloin tahdon. Kuka minua pakottaisi? Olenhan

päättänyt, mitä teen."

Rukous on jäänyt. Eikö hän enää osaakaan rukoilla? Voi, ja nyt

hän sitä tarvitsisi, sillä rauhattomuus ja tuska yltyy yltymistänsä.
 Hän ei pitemmältä jaksa kantaa tätä taakkaa. Suuressa hädässä
hän huokaa:

"Herra Jumala, minä olen niin onneton. Auta minua!"

Voisiko hänen elämässään tapahtua käänne — nyt?

Mariitta muistaa lohdulliset sanat: "Joka minun tyköni tulee, sitä

en heitä ulos." Hän koettaa turvata niihin.

"Ota minut, ota minut uudestaan, Jumalani!"

Mutta rauhasta hän ei saa kiinni.

Vihdoin hän väsyneenä vetää verhot ikkunan eteen, sytyttää valon

ja hankkiutuu levolle.

Huomenna matka käy eteenpäin. Ah, jos väistyisi sielun

näännyttävä jännitys, silloin hänelle Italiakin hymyilisi, silloin hän
eläisi taas.

*****

Bolognan pinacotecassa. Johtuneeko silmän tottumuksesta vai

mistä — Mariitta osaa jo nauttia paljon paremmin kuin Veneziassa.
Guido Renin "Ecce Homo" liikuttaa hänen mieltänsä, vaikka se on
pelkkä kynäluonnos. Rafaellon "Caecilia" saa hänet syvästi
ihastumaan. Hän tulee Francian saliin. Äkkiä hän pysähtyy.
Sebastian! Onko hän täälläkin? Mitä hän tahtoo Mariitalta?

Oikeastaan neitsyt Maria ja Jeesuslapsi ovat taulun keskuksena, ja

enkeli soittaa heidän jalkainsa juuressa. Ympärillä on nunna, piispa
ja monenlaisia pyhiä, mutta Mariitta kiintyy vain yhteen ainoaan,
tuohon jalopiirteiseen nuorukaiseen, jonka henkevöitynyt,
kärsimyksen kirkastama katse kääntyy ylöspäin, näkymättömiä kohti.
Mariitasta tuntuu kuin hän tapaisi tuttavan, jota olisi halunnut
välttää, ja joka kuitenkin tenhoten vetää puoleensa. Hän on sama
Sebastian kuin Veneziassa, ainoastaan elävämpi ja ikäänkuin
läheisempi inhimillisessä ihanuudessaan.

"Joka henkensä hukuttaa minun tähteni, hän löytää sen", on

Jeesus sanonut. Se lause soi Mariitan sydämessä.

"Sebastian, etkö ole tyytyväinen minuun? Sen jälkeen kuin

tapasimme, olen luvannut Jumalalle, etten tahdo enää jatkaa
kulkuani ilman häntä. Minä luulen voivani tunnustaa, että sinä pistit
sydämeeni. Yksi noista nuolista kirposi minuun. Se oli pyhä nuoli,
sinun sydänveresi pyhittämä. Kiitän sinua siitä."

Mariitta riemastuu tästä ajatuksesta. Niin, sentähden tietysti

Sebastian vielä kerran osuikin hänen tiellensä. Hänen piti saada
kiittää.

Ja nyt — nyt eteenpäin, etelää ja kesää kohti! Firenzen kunnailla

varmaan jo hedelmätarhat kukoistavat. Sidottu Sebastian raukka!
Mutta hän, Mariitta, hän rientää onneensa ja vapauteensa — ei
yksin, vaan Jumala mukanaan.

Hän on niin tottunut pois rauhasta menneinä vaikeina vuosinansa,

ettei se äkkiä ota palatakseen. Tottahan se kumminkin tulee, kun
hän vaan odottaa ja halajaa.

*****
 Tosiaankin — Firenze kukkii. Bobolin puistossa oksat nuokkuvat
valkoisten ja punaisten kukkaterttujen runsaudesta, ja Via dei Colli
voisi Mariitan mielestä yhtä hyvin olla paratiisin tie.

Mariitta asuu pienessä täysihoitolassa lähellä Ponte Vecchiota.

Vanha, mustunut talo on aivan Arnon rannalla; ikkunastansa hän
näkee sen veden virtailevan. Hän liikkuu ulkona kaduilla ja toreilla
kuin taikamaailmassa. Ei hän enää välitä kulta-, hopea-, jalokivi- ja
korukaupoista, kuten Veneziassa. Muinaiset palatsit ja kauniit kirkot
yltäkylläisine taideaarteineen täyttävät ihmetyksellä hänen mielensä.
Hän tuntee ikäänkuin hengittävänsä taidetta, kaikkialla, minne
kääntyykin. Päivä päivältä hän huomaa paremmin, ettei hän ole
tyhmä eikä mahdoton. Hän osaa nauttia, ja arvostelemaan ja
ymmärtämäänkin hän kyllä oppii, kunhan silmä tarkistuu. Nyt hänellä
on aikaa taidehistoriankin lukemiseen, ja täysihoitolasta hän saa
ystävällisiä oppaita museomatkoillensa.

Kaikki voisi olla hyvin — niin erinomaisen hyvin… Ei hän itsekään

käsitä, mitä puuttuu.

Hän on ruvennut joka aamu lukemaan raamattua, kuten nuorena

tyttönä herätysaikoinansa. Mutta niinä hetkinä sydämen levoton
tuska kovimmin tuntuu, kunnes hän sen hautaa päivän hyörinään ja
moninaisiin vaikutelmiin.

Mariitta on käynyt aluksi Pitti-galleriassa, jo useaan kertaan. Nyt

vasta hän aikoo siirtyä Uffizin jättiläiskokoelmiin. Tänään hän menee
yksin, ei oppimaan, vaan ihastelemaan häiritsemättä.

Hän on juuri eteisessä kiinnittämässä hattua päähänsä, kun

postilaatikkoon putoaa kirje. Mariitta ottaa sen esiin ja vavahtaa,
nähdessään miehensä käsialan.
 Siis vastaus hänen tiedonantoonsa! Ja suuttumuksen purkaus —
tietysti.

Hän palaa huoneeseensa kirjettä avaamaan. Nyt hän luulee

ymmärtävänsä oman alituisen jännityksensä. Tätä hetkeä hän on
pelännyt. Hän riistää auki kuoren, ja sydän sykkii kuin haljetakseen.

Mitä tämä merkitsee? Juhanin rivit ovat aivan rauhalliset. Tai ei —

miten sanoisi — kuultaahan niistä jyrkkien lauseiden takaa suuri
levottomuus. Jonkinlainen hellä levottomuus.

"Pikku Mariitta", hän kirjoittaa. "Mikä sinun oikein onkaan, kun et

parane? Appiukko teki hyvin, lähettäessään rahaa, sillä minulta on
mennyt jo liikojakin. En minä luota ulkomaanmatkoihin. Parempi kun
olisit jäänyt minun hoitooni. Mutta kun nyt kerran teit, mitä lääkäri
alituiseen yllytti ja yllytti, niin hoida sitte itseäsi perinpohjin. Kyllä
minä jo kovin odotin, ja tämä viivytys suorastaan pelästytti minua.
Kirjoita peittelemättä, Mariitta, oletko hyvin sairas? Jumala
varjelkoon sinua."

Mariitta tuijottaa kirjeeseen. Niin — se on totta — eihän Juhani

vielä oikeastaan tiedä koko asiasta… siitä suuresta, lopullisesta.
Ehkei hän edes ymmärrä aavistaa!

Miksi Mariitta on tätä kirjettä pelännyt? Siksikö, että — että —

Niin, oikeastaan kiivas vihanpurkaus olisi ollut tervetulleempi kuin
tuollaiset sanat — tosin omahyväiset ja osalta epähienotkin, mutta
kumminkin huoltapitäväiset, tuhosta tietämättömät… Häijyyden
kanssa olisi helpommin tullut toimeen. Heti paikalla hän olisi
tarttunut kynään ja vastannut näin kauvan kuin kiihkon viini olisi
kuohunut hänen päässänsä. Se olisi ollut muutaman hetken työ — ja
silloin ratkaiseva askel olisi ollut astuttuna.
 Kuinka hän onkaan heikko ja horjuvainen!

Tähän asti hänen kiihtynyt mielikuvituksensa on maalannut

ainoastaan yhdenlaatuisia kuvia. Nyt herää toisia, peittoon
painuneita. Ne tulevat väkipakolla, ne työntävät ja ajavat toisiansa
takaa.

Nuo sunnuntai-illat — eivätkö ne olisi voineet tyydyttää kotonakin?

Tosiaankin heillä muuten oli harvoja tilaisuuksia päästä toisiansa
lähemmäksi. Arkinahan Juhani aina kyykötti nenä kirjoissa ja
vihkoissa, kiireissään ja harmistuneena tyhmien poikien virheistä.
Illallisen jälkeen he olisivat yhdessä lukeneet kattolampun loistaessa;
sitte Mariitta olisi istuutunut harmoonin ääreen ja soittanut virren.
Juhani ei tahtonut pitää vapaita rukouksia, mutta hän olisi lukenut
Isä meidän tai Herran siunauksen, — ja Herra ehkä olisikin siunannut
heitä, ellei ilolla, niin rauhalla.

Ja Iiris ja pikku-Jussi — eikö Juhani heitä kaivannut kenties yhtä

paljon kuin kyyneletönnä tuijottava nuori äiti? Entä niitä toisia
toiveita, jo ennen syntymistä tyhjiin menneitä? Mariitta oli
yksinomaan syyttänyt Juhania. Oliko hän koskaan ajatellut, että
lasten isäkin oli säälin tarpeessa? Kuinka hän oli istunut pöytänsä
ääressä — synkkänä, vaativaisenakin ja pahatuulisena — mutta ehkä
kovan kuoren alta olisi löytänyt hiukan sydäntä — ehkä veristävän
sydämen, jos olisi koettanut etsiä…

*****

Täysihoitolan palvelustyttö vetäisee oven auki. "Anteeksi, minä

luulin rouvan lähteneen ulos —" Hänellä on käsissään harja ja
pölyrätti, hän on aikonut tulla siivoamaan.
 Mariitta tunkee kirjeen laatikkoon, vääntää lukon kiinni ja jättää
kiireesti huoneen. "Siivotkaa vaan, minä jo menenkin."

Hän rientää pitkin katuja, ikäänkuin joku tahtoisi tavoittaa ja

estää.
Vasta Galleria degli Uffizin vestibolossa hän pysähtyy hengähtämään.

Hän ei voi, hän ei voi ruveta tauluja tarkastelemaan — ei vielä.

Hän kävelee pitkässä käytävässä, corridore orientalessa. Maalauksia
ja piirustuksia on täälläkin, ja hän pysähtyy jonkun eteen silloin
tällöin, mutta mieli on kaukana.

Miten hän kirjoittaa Juhanille? Kuinka hän selittää kaiken?

"Luulin, että hän ei minusta mitään välitä, ei ainakaan nyt enää.

Mutta hän pelkää puolestani melkein… melkein kuin hän kumminkin
rakastaisi minua!"

Käytävän keskivaiheilta Mariitta vihdoin astuu erääseen saliin.

Erillään seisova kaksipuolinen teline herättää hänen huomiotansa.
Oh, eikö muuta? Jotenkin välinpitämättömästi hän katselee siihen
asetettua neitsyt Mariaa, joka leijailee pilvien päällä. Vastakkaisella
puolella tietysti on toinen taulu. Hän siirtyy näkemään, mikä sekin
lienee.

Bazzi-Sodoman "pyhä Sebastian".

Mariitta ei enää ihmettele, sillä hän jo tietää, että näissä vanhoissa

gallerioissa samat aiheet alituiseen toistuvat.

Hän ei ihmettele, ja kuitenkin hän on kuin salaman lyömä tai

nuolen satuttama.
 Tämä kuva on vaikuttavin kaikista, jotka hän on ennen nähnyt. Se
tuottaa melkein ruumiillista järkytystä. Yksi nuoli lävistää
nuorukaisen kaulan, ja veri tippuu haavasta. Ilme kertoo
määrättömästä kärsimyksestä. Ei mitään kirkastusta, — ei, vaikka
enkeli jo ylhäällä liitelee, pitäen kruunua valmiina. Katse vain
tuskantäyteisenä kohoaa ylöspäin. Se tuntuu sanovan: "Jumalani,
minä näännyn, armahda minua!"

Kauvan Mariitta katsoo, ja kuva syöpyy hänen sydämeensä.

Vihdoin hän lähtee sen äärestä hiljaa. Hän kulkee takaisin pois läpi
pitkän käytävän, katsomatta enää yhtäkään taulua. Hän astuu alas
portaita ja kääntyy kadulta toiselle, kunnes päätyy Bobolin kukkivaan
kevätpuistoon.

Suihkukaivon vesi kohoaa viillyttävinä helmikaarina, kastanjaterttu

pyyhkäisee hänen ohimoansa, lintu visertää pyökkipuun oksalla.
Ainoakaan ihminen ei häiritse hänen yksinäisyyttänsä arkisena
aamupäivänä.

Tuolla alempana lepää Palazzo Pitti. Olihan sielläkin pyhä

Sebastian — hän on kaikkialla. Mariitta näki hänet siellä vain
vilahdukselta, sillä taiteilijaoppaat säännöllisesti sivuuttivat sen
pimeän nurkan, sanoen maalausta vähäpätöiseksi. Mutta hän tietää
kumminkin, mitä taulussa oli, ja tällä hetkellä kuva leimahtaa
elävöityneenä hänen sisäisen silmänsä eteen: Vuorelle polvistunut
nuorukainen, joka omin käsin ojentaa nuolikimppua vainoojallensa.
Vapaa, ei sidottu Sebastian. Varmaankin hänen eteensä juuri silloin
oli asetettu valinta: Kristus ja kuolema — tai elämä rikkaine
riemuinensa. Hän valitsi kuoleman.

Jospa hän kumminkin katui, kun tuskat alkoivat? Aavistiko hän

ennakolta, kuinka nuolet koskevat kipeästi?
 Hän ei katunut, — Mariitta tietää sen, — ei silloinkaan, kun hän
vaikersi Jumalalta armahdusta. Jumala näki sen ja vastasi
ylimaailmallisen kirkkauden lohdutuksella…

Veneziasta Firenzen Palazzo Pittiin — Mariitta huomaa kulkeneensa

tarinan lopusta sen lähteelle. Nyt ajatukset palaavat takaisin samaa
tietä: "Henkensä hukuttaminen" Kristuksen tähden —
vapaaehtoisesti —, sitte tuskan määrättömyys, sitte taivaallinen
voitto ja riemu — ja kaiken keskellä rauha, syvä, suuri, ihana rauha,
siitä hetkestä, jona hän itse ratkaisi raskaan kohtalonsa, siihen asti,
jolloin kruunu ja palmut jo siinsivät silmiin.

Rauha, rauha… se joka puuttuu Mariitan sydämestä…

Ei hän enää ole epätiedossa siitä, millä tiellä rauha on

löydettävissä. Jeesuksen tiellä. "Joka ei ota ristiänsä ja seuraa
minua, ei se voi olla oppilaani", sanoo Jeesus.

Tahtooko Mariitta? Oi, tahtooko?

Hän kätkee kasvonsa käsiinsä, ja nyyhkytykset puistattavat hänen

koko ruumistansa.

"Minä lupasin alttarin ääressä, että tahdon olla Juhanin vaimo.

Lupasin rakastaa häntä aina — ja olenkin kylmennyt — inhoon ja
vihaan asti. Anna anteeksi, Jumalani, minä olen rikkonut lupaukseni,
minä olen syntiä tehnyt!

"Ei hän ollut se joksi häntä kerran luulin. Kaukana hän oli nuorten
unelmaini sankarikuvista. Mutta hän ei ole koskaan tietensä rikkonut
rakkautensa liittoa. Hän varmaan yhä rakastaa minua — omalla
itsekkäällä tavallaan, joka haavoittaa… Ei hän osaa parempaa,
ennenkuin Jeesus todella tulee.

"Voi Jumalani, ehkä ei hän yksin olekaan haavoittanut… Ehkä

minäkin… Sillä Jeesus ei asunut minunkaan sydämessäni.

"Ja kulkeeko hän nyt kaivaten minua? Kuitenkin, kaikesta

huolimatta kaivaten? Ehkä olisi kalvaita valonsäteitä, ehkä
vaatimattomia kukkiakin elämäni polulla, jos osaisin nähdä — kun
sinä Jumala minun silmäni avaat…

"Mitä jos hänenkin silmänsä aukenisivat Juhanin, minun mieheni!

Jumala, etkö voi koskettaa hänen omaatuntoansa? Eikö missään ole
pyhän
Sebastianin nuolta — pyhää nuolta hänellekin?

"Ehkä se kerran voisi tulla minun kauttani, jos itse ensin kärsisin
ne toiset pahat nuolet — Kristuksen tähden…"

Keväinen puisto, kukkien tuoksu, veden solina ja lintujen liverrys

— kaikki katoaa Mariitan ympäriltä. Hänen nyyhkytyksensä ovat
tauonneet. Hän vain näkee edessänsä Sebastianin tien.

"Jumalani, Vapahtajani, tahdotko nyt ottaa minut vastaan?

Rauhaasi en enää pyydä nautinnokseni; anna se minulle voimaksi,
jotta kantaisin ristini!"

Hän tuntee Jumalan vastauksen sydämessänsä — ja nousee,

lähteäksensä kulkemaan pyhien nuolten osottamaa tietä.

Fontana di Trevin vesipisara

 Nuori pappi, mustaan kauhtanaan ja mustaan silkkikuituiseen
lierilakkiin puettu, käveli keväisenä päivänä Rooman Piazza di
Spagnaa pitkin. Koko ilma väreili kuumaa auringonkultaa, ja Trinità
dei Montille johtavien korkeiden portaiden juurelta lämmin tuuli toi
kukkasten väkevää tuoksua. Hän pysähtyi hetkeksi kukkameren
ääreen. Ruusuja, neilikoita, heliotrooppeja, monivärisiä orvokkeja,
chrysantemum- ja myosotislajeja — miten ihastuttavan heleätä ja
kaunista! Hän osti neilikoita ja lähti kohoamaan portaita ylös,
kukkien tuoksua tunnustellen, ajatuksiin vaipuneena. Trinità dei
Montin luostarikirkosta kuului urkujen soittoa. — Nunna raukat! —
johtui välittömästi hänen mieleensä. Hän hengitti syvään, suunnaten
askeleensa vasemmalle, Monte Pincion tielle. Tänään hän olisi
suonut kaikille osaa kevään suloudesta, valosta, vapaudesta, jota
hän itse nautti syvin siemauksin.

Vasta muutamia viikkoja hän oli ollut papinvirassa. Seitsenvuotisen

ankaran opistotyön toivottu tulos oli saavutettu. Paolo Conti oli nyt
isä Valerius. Miksi hän juuri sen nimen oli ottanut? Ei minkään
pyhimyksen eikä entisen kunnioitetun virkaveljen muistoksi.
Seitsemän vuotta takaperin hän oli kahdeksantoista ikäinen, juuri
koulupenkiltä päässyt, kun ainoa, rakas sisko, kaksoissisar, äkkiä
kutsuttiin pois maallisesta elämästä. Se tapaus vaikutti syvästi
Paolon tuntehikkaaseen sydämeen ja määräsi hänen uransa. Sisaren
nimi oli Valeria.

Nuori "Isä" tunsi mielensä kumman herkäksi, kun kevät ja

menneisyyden muistot puhuivat. Hän istahti penkille tuoksuvien
kastanjain alle, katseen lipuessa unelmoivana yli "ikuisen kaupungin"
kattojen, vuorille, jotka sinersivät näköpiirin rajalla.
 Hiljainen, suloinen oli se koti, jonka hän silloin jätti, Valerian
enkelihaamun viitatessa tietä. Aurinkoinen, kukkiva Lago di Gardan
ranta. Siellä sievä valkoinen talo aidattuine pienine puutarhoineen.
Isännän ylpeys oli puutarhan palmupari, Paolon ja Valerian nimikot.
Äiti rakasti kukkia ja tuuheata lehtivihantaa. Hän ympäröi
porraspylväät ja ikkunat villiviinillä, eikä kellään ollut niin komeita,
monivärisiä ruusuja ja neilikoita kuin hänellä. Neilikoita varsinkaan.
Niitä kasvoi penkeissä, ruukuissa ja kapeassa ikkunalautaan
kiinnitetyssä laatikossa. Neilikkain tuoksu ja kirjava värihohto kuului
erottamattomana Paolo Contin lapsuusmuistoihin.

"Isä" hypisteli äsken ostamiansa neilikoita. Nekö ohjasivat hänen

aatoksensa lapsuuden kotiin? Yhä lämpimämmin sydän sykähteli.

Siellä varmaan vanhukset nytkin istuivat kevätpäivää paistatellen.

Äiti kutoo sukkaa — ehkä hänelle, joka nyt heitä ajattelee. "Paolo
poikani", — äiti kaipailee, — "milloin hän ehtinee tervehtimään
vanhoja vanhempiansa? Jumalan kiitos pyhästä virasta! Se vain sitoo
melkein liiaksi. Pitäisihän hänen saada hiukan lomaa ja lepoa. Äidin
käsi silittäisi hänen otsaansa, äiti tekisi hänelle pehmeän vuoteen ja
leipoisi parhaan hunajakaakun… Poika parka, hän kun ei koskaan
saa tuntea minkään pienen pehmeän käden hellyyttä ja hyväilyä…"

Ne viimeiset hän puhuu ääneen ukko vanhukselle, joka polttelee

piippua ja lukee lehteänsä. Tämä nostaa päätänsä, mutisee jotakin
epäselvää, rykäisee ja syventyy taas sanomalehteen. Mutta kurkku
on käynyt merkillisen karheaksi, ja silmiä hämärtää. Hän nousee,
astelee palmujen luo ja mittaa niitä silmillään. Komeita ovat,
komeita! Tuokin Valerian palmu. Ei kuihtunut, kun tyttö Campo
santoon kätkettiin. Eikä kutistunut toinenkaan, vaikka reipas,
punaposkinen poika sulkeutui umpinaiseen opistokammioon…
 — Ah! — Isä Valerius nousi, alkaen kiivaasti kävellä pitkää
käytävää sisäpuistoon päin. Vapaus ja kevät ovat vaarallisia! Niin —
tai eihän hän oikeastaan ollut vapaa nytkään, koskapa ei voinut
lähteä suin päin sinne pohjoiseen, Lago di Gardan rannoille,
saamaan noita odottavia hyväilyjä ja näkemään vanhoja rakkaita
kasvoja. Mutta hän käveli yksin, ypö yksin, kenenkään seuraamatta
ja tarkastelematta, vihannoivassa, kukoistavassa puistossa. Niinpä
ajatukset ja mielikuvatkin kiitelivät kuin valjaista karanneet varsat.
Hän nautti niiden luvattomasta lennosta. Ottaisiko kiinni? Suistaisiko?
Miksi? Eihän kukaan nähnyt, ei kukaan aavistanut. Elleivät ne
ilmojen teitä kielineet esimiehelle, joka muutenkin epäili hänen
herkkämielisyyttänsä, kieltäen matkan omaisten luo…

Seitsemän vuotta hän oli hillinnyt ja taivuttanut tahtoansa, lujasti,

järjestelmällisesti — ja vilpittömästi myös. Sillä välin punaiset posket
olivat kalvenneet ja uneksiva katse saanut terästä. — "Tylsää
terästä", — sanoi muuan entinen koulutoveri, irvihammas. Paolo
Conti, papinkokelas, ei suuttunut pistopuheesta, sillä hän oli
laakeaksi ja tyyneksi tasoittunut. Isä Valerius, pappi, kuohahti
pelkästä muistamisesta. Asiat olivat oudolla tolalla. Hän ei enää
tuntenut itseänsä.

Hän säpsähti. Mikä? — kuvapatsashan se vain olikin. Virgilius. Ja

tuossa nenätön Macchiavelli. Kokonainen rivi valkeita rintakuvia tien
kummallakin puolella. Ei — askeleita kuului kumminkin, vieläpä aivan
hänen takaansa. Sointuva naisen ääni puhutteli häntä
ranskankielellä. Hän seisattui, joutuen suoraan vastatusten nuoren,
hoikan, sinisilmäisen neidon kanssa, jonka heti voi huomata
matkailijaksi. Vieras oli vaaleaverinen, kiikarilaukkua kannattava
nahkanauha kulki olan yli, ja kädessään hän piteli avattua
punakantista Baedekeriä.
 — Herra pastori, voisitteko osottaa minulle lyhimmän tien Villa
Borgheseen? Olen harhaillut näitä kauniita käytäviä pitkin, ne ovat
kuin labyrintti.

— Täältä asti on tosiaankin vaikea selvästi neuvoa. Sallitteko, että

saatan teitä, kunnes suuri lehtokuja näkyy?

— Kiitos, te olette hyvin ystävällinen.

He kulkivat vaieten rinnakkain. Isä Valerius ei rohjennut katsoa

sivulleen. Tuntui merkilliseltä, oikein hämilliseltä kävellä täällä
kevätpuistossa tuntemattoman nuoren naisen kanssa. Ehkä hänen ei
olisi pitänyt ehdottaa sellaista. Mutta kuinka hän toisinkaan saattoi
menetellä?

Neiti keskeytti äänettömyyden, kysyen vähän arasti: — Ehkä

häiritsen teitä? Valmistitteko saarnaa vai aioitteko mennä jonkun
sairaan luo?

— En kumpaakaan. — Isä Valerius nosti jo katseensa. — Ette

häiritse.
Kävelin ihan joutilaana.

— Onko täkäläisillä papeilla paljon aikaa? Olen kuullut niin

sanottavan.

Samassa tyttö huomasi, että kysymys voi kuulua häijyltä. —

Anteeksi, — sopersi hän punastuen, — en tarkoittanut…

— Muutamilla on aikaa, toisilla ei, — vastasi Isä Valerius, ilman

pahastumisen häivettä äänessänsä. — Minä olen apulainen, ja
tuntuu siltä, että saan ankarasti tehdä työtä. Sehän on
tarkoituksenikin. Tämä aamupäivä on poikkeus, sattuma.
 — On turvallista kävellä papin seurassa, — selitti tyttö, ikäänkuin
äskeistä laastaroiden. — Kun lähdin yksin liikkeelle asunnostamme,
sain kuulla monta varoitusta. "Ei pidä kovin levitellä karttaa", "ei pidä
vastata, jos joku vieras puhuttelee", "ei pidä" loppumattomiin! Koetin
olla tottelevainen. Siksi mieluummin harhailin, kuin kysyin tietä
keltään. Teitä tietysti en pelännyt. — Hän naurahti, ja nauru soi kuin
pienten kellojen helinä.

Isä Valerius punastui nyt vuorostaan, vasten tahtoaan;

valitettavasti hän tiesi, että kaikki eivät yhtä ehdottomasti luottaneet
— syystäkään — mustakauhtanaisiin miehiin täällä etelän kuuman
auringon alla. Hän alkoi lähemmin tarkastella tyttöä. Ivailiko hän
kenties? Ei, muoto oli puhdas ja hymy herttainen.

— Mutta minähän en ole mikään naisten tuntija, — tuli hänen

viimeiseksi johtopäätökseksensä.

— Te olette vieras Roomassa? — alkoi hän varovasti tiedustellen.

— Olen, pääsin isäni mukana matkalle. Isä tekee tutkimustöitä

Vatikaanin kirjastossa.

— Ja te tutkitte taidetta?

— Minäkö? En ainakaan viran puolesta. Miksi niin arvelette?

— Koska etsitte Borgheseä.

— Tietysti tahdon nähdä taidetta. Sehän kuuluu jo

yleissivistykseen. Mutta kuuluipa tahi ei, se viehättää minua.
Ihmeellinen Rooma, täällä kaikki viehättää. Haluaisin katsella ja
tutkia aamusta iltaan, päivästä päivään. Nyt kahden viikon kuluessa
olen vasta lajitellut tutkittavani.
 — Kuinka moneen ryhmään? — Isä Valeriusta keskustelu huvitti
yhä enemmän.

— Toistaiseksi viiteen tai kuuteen. Ensiksi historiallinen Rooma;

edustajat: Forum, Palatinum, Capitoliumin susi ja niin edespäin. Niitä
kaikkia isä selittää minulle yltäkyllin. Historia ei ole vahvin puoleni. —
Sitte taiteen Rooma. Se on ihana, verraton! Eikö ole, sanokaa?

— Tunnen sitä liian vähän. Voin aavistaa sen ihanuutta.

Tyttö kääntyi häneen äkkiä kummastuneena. — Kuinka niin?

Oletteko siis tekin muukalainen?

— Olen muukalainen Lago di Gardan rannoilta. Seitsemän vuotta

olen vieraana asunut Roomassa.

— Vieraana — seitsemän vuotta?

— Teillä, neiti, ei ole aavistusta papiksi valmistautuvan miehen

elämästä.

— Pidättekö taidetta syntinä? Tiedän monien hurskasten ihmisten

hylkivän sitä, mutta minun mielestäni se on väärin tehty.

— En pidä syntinä, en enempää kuin tekään. Mutta olen valinnut

osani.
Nuoruuteni on tarvittu muuhun, jotta nyt voisin olla kirkon palvelija.

— Tuohan on hirveätä! Te herätätte uteliaisuuteni ja innostutatte

kolmanteen tutkimuspiiriini: se on katolinen Rooma, paavikirkon
Rooma.
Tai oikeastaan tämä piiri on neljäs. Alkukirkon Rooma on kolmas:
Colosseum, katakombit, Mamertinilainen vankila ja muut sellaiset.
 — Entä viides?

— Rooman uudenaikainen elämä ja Italian kansanelämä. Ja vielä

kuudes: luonto. Tämä Monte Pincio on hurmaava. Luontoa kai tekin
sentään rakastatte. Nuo kukkaset kielivät. — Hän hymyili, nyökäten
neilikoille, joita pappi yhä piti kädessänsä. — Vieläkö on pitkältä
isolle lehtokujalle? Keskustelumme on ollut oikein hauska, aika on
kulunut nopeasti.

— Niin, te olette avannut eteeni rikkaita näköaloja.

— Minä? Voi, tosiaan —

Taas neitonen punastui. Mutta hän voitti pian tasapainonsa ja

käänsi koko asian leikiksi.

— Minä kai olenkin puhunut melkein yksinäni, ja itse kehuin sitä

hauskaksi. Näyttää siltä, että tänäpäivänä sanon tyhmyyksiä
yhtenään. Nyt minun vuoroni on kuulla teidän opistotyöstänne ja
katolisen papin elämästä.

— Iso lehtokuja on heti lopussa. Tuossa on Villa Borghese.

— Ja te saatoitte tänne asti! Kiitos… Olen pahoillani, nyt en

saakaan kuulla mitään. Sääli teitäkin, käännytte pois taidepyhäkön
ovelta. Eikö teillä nyt olisi aikaa ihailla sitä kiellettyä, joka ei ole
synti?

"Sitä kiellettyä, joka ei ole synti"… Isä Valerius värähti, luoden

pitkän silmäyksen nuoreen naiseen. Oliko hän kuitenkin viettelijätär?
Oliko hän pimeä henki viattomuuden verhossa?
 Ei mitään kaksimielistä eikä kiemailevaa näkynyt tytön katseessa.
Hiukan luonnollista veitikkaa, joka vakavien silmien vaikutuksesta
häveten hävisi.

— Anteeksi, anteeksi vielä kerran… Hyvästi, ja kiitos, herra

pastori!

Neitonen kiirehti ylös portaita ja hävisi huvilan taidesaleihin. Isä

Valerius kääntyi pois, rientäen kaupunkiin suorinta tietä, Porta
Pincianan kautta. Hän oli kummallisessa, kiihkeässä mielentilassa.
Vastikään hän oli ikävöinyt lapsuuskotiansa, nyt hän ikävöi Villa
Borgheseen. Mielikuvituksessaan hän näki rivittäin, ryhmittäin tauluja
ja veistokuvia, voimatta luoda niille yksityispiirteitä. Ne kimaltelivat,
kutsuivat, vetivät kuin sähkövoimalla. Ja siellä kuvien keskellä kulki
elävä olento, viehkeä nuori tyttö. Mitä hän olisikaan puhunut noiden
kaikkien taideteosten johdosta — mitä älykästä ja sielukasta… "Se
kielletty, joka ei ole synti"… Tyttö, tyttö — aavistiko hän itse olevansa
sellainen — tai sellaisen olennoitunut edustaja — nuoren papin tiellä,
kun kevätkaihot täyttävät ilman ja väräjävinä aaltoina tulvivat läpi
sydämen sisimpäin?

Isä Valerius saapui kapealle, tukahuttavalle kadulle, jonka varrella

hän asui, astui ylös portaita ja avasi kolean, pohjanpuoleisen
huoneensa oven. Sisustus oli köyhä ja iloton. Ainoastaan kaunis
Neitsyt Marian kuva hymyili vuoteen yläpuolelta, ja vastapäätä riippui
krusifiksi, jonka kultaukset hohtivat. Pienellä kulmapöydällä oli
muutamia esineitä, jotka näyttivät vierailta nuorenmiehen
huoneessa: valkea helminauha, perlemovartinen sulkaviuhka ja siro,
opaalipohjainen sormustin. Kolmena syntymäpäivänä hän oli
lahjoittanut ne sisarellensa, ja Valeria oli rakastanut niitä rakkaan
veljensä tähden. Paolo oli kotoa lähtiessään pyytänyt ne omikseen.
Pyhänjäännöksinä hän säilytti niitä.

Mutta nyt nuori pappi ei kääntänyt niihin katsettansa. Hän laski

pois hattunsa ja haki vesimaljan neilikoille. Kukat jo hiukan
nuokkuivat lämmöstä, mutta niiden tuoksu oli suloinen. Miksi ne
olivat tässä, miksei hän ojentanut niitä tytölle? Kuinka? Vento
vieraalle — ja mistä syystä? Hänhän oli kuin järjiltänsä poissa!

Isä Valerius heittäytyi polvillensa, silmät luotuina Neitsyen kuvaan,

taivaalliseen ihanteeseen. Mahdotonta! Ajatus ja tunne ei jaksanut
kohota ylimaailmallisiin. Ennenkin hän oli nähnyt tutun ihmisen
kasvot noissa pyhissä, suloisissa piirteissä. Noin oli aaltoillut Valerian
kaunis, tumma tukka, noin syvin, säteilevin silmin hän oli veljeänsä
katsellut. Mutta tämä muisto ei häirinnyt hengen hartautta. Nythän
hänkin, Valeria sisko, oli pyhien joukossa ylhäällä. Jo maan päällä
hän oli Jumalan enkelinä liikkunut omaistensa keskellä. Kiirastuli ei
ollut sellaisia varten. Neitsyt Mariaa rukoillessaan Isä Valerius oli
monasti puhjennut kaihoisaan huokaukseen: — Ave Maria, ora pro
nobis! Valeria, cara, ora pro tuo fratre misero!

Vaan nyt! Hän ei nähnyt Jumalan äitiä, hän ei päässyt kiinni kalliin
vainajan muistoon. Kuvan tummat kutrit välkkyivät vaaleilta, ruskeat
silmät sinersivät… Heijastuiko joku eksynyt auringonsäde
vastapäisistä ikkunoista? Mitä puhuivat nuo huulet? "Kielletystä, joka
ei ole synti"…

Tuskan kiihkossa nuorukainen hypähti pystyyn. Eikö ollut ruoskaa,

jolla pakottaisi hourivat haaveet järjen uomiin? Hänet valtasi
voimakas halu kurittaa itseänsä. Tietysti hän oli paljon lukenut
entisaikojen hengenmiehistä, jotka pyhityksekseen ruoskivat
ruumistansa näännyksiin asti. Hän tiesi hyvin, että vieläkin löytyi
munkkikuntia, jotka sitä vaativat jäseniltänsä. Mutta hänen
kollegiossansa tämä tapa kuului menneisyyteen. Muutamat toverit —
hän oli sen kuullut heiltä itseltään — olivat myöhemmin omasta
vapaasta tahdostansa etsineet siitä apua synnin himoja vastaan,
kiusausten ahdistaessa. Intoilijoita! Niin hän oli luullut — tähän
hetkeen asti.

Hänellä tuskin oli nuoranpätkääkään huoneessansa. Hän katseli

etsien ympärillensä, ja silmät sattuivat ristiinnaulitun kärsiviin
kasvoihin. Sydän värähti. Itkien hän lyyhistyi kokoon, vaipui kuvan
eteen, rukoillen, huutaen apua. Siinä hän vietti pitkän hetken. Kun
hän nousi, oli katse varma ja sydän rauhoittunut.

Hän lähti esimiehensä luo työohjeita saamaan. Tulisella innolla hän

toimi koko iltapuolen: hoivasi sairaita, luki iltamessun, valmisti
sunnuntain saarnaa myöhään yöhön, vaikka vasta oli torstai…
Seuraava päivä alkoi ukkosen jyrinällä ja rankkasateella. Isä Valerius
tunsi noustessansa jotakin hiukaisevaa sydänalassa. Hän ei ollut
palaakaan nauttinut sitte eilisaamun. Yön lepo oli ollut syvä ja
virkistävä. Kaikki eilinen kuvasti etäiseltä, niinkuin käsittämätön,
kummallinen unelma. Reippaasti hän pukeutui, toimitti hiljaisen
aamuhartautensa ja riensi sitte suoraan ruokapaikkaan, sateesta
välittämättä. Ravinto maistui hyvältä, sitä seuraava työ samoin.

Ukkosilma kulki ohi. Virtaava vesi oli lakaissut pölyn kaduilta,

puistojen lehdet ja nuori nurmi kimalsivat pisarahelmissä, ilman täytti
raikas tuoksu ja miellyttävä virkeys.

Isä Valerius oli suuttunut itseensä. — Houkka minä olin! Mikä

minuun tulikaan? Miksi en mennyt suoraan Borgheseen, koska
minulla todellakin kerran oli aikaa? Miksi en katsellut rauhallisesti
tauluja ja veistoksia ja palannut yhtä tyynenä kotiin? Heikkous on
miehen häpeä. Mitä minä turhia välitin tuosta vieraasta naisesta, oli
hän mukana tahi ei.

Nuori pappi tuli siihen päätökseen, että ukkosen edellä käyvä

kuumuus oli kohonnut hänen päähänsä. Niin herkäksi hän ei
tosiaankaan olisi luullut itseänsä.

Melkein uhalla hän lähti ulos uudelleen, suuntasi askeleensa

päättävästi Porta Pincianalle, siitä puistoon ja suoraan isolle
lehtokujalle, joka johti Villa Borgheseen. Sydämensä tykytyksen hän
tunsi vasta marmoriportaiden edessä. Oliko tämä kiusaukseen
antautumista? Eikö hänen eilinen tuskansa ja hätänsä kumminkin
ollut täyttä totta? Miksi hän nyt oli täällä?

Siksi… siksi, että hänellä oli oikeus siihen. Sisintä minuuttansa

kunnioittaakseen hänen täytyi kokea, että hän niin ulkonaisesti kuin
henkisesti oli oma herransa.

Eikö tyttökin sanonut hänelle, että taiteen tunteminen kuuluu jo

yleissivistykseen? Kuka oli väittänyt, että papin muka pitäisi siitä
sulkeutua pois? Eikö itse paavilla Vatikaanissa ollut taideteoksia
miljoonien arvosta? Eikö jokainen kirkko samalla ollut taiteen
pyhäkkö?

Hän oli vakuutettu siitä, että mitkään syrjävaikuttimet eivät hänen

askeleitansa ohjanneet. Vieras neiti — mitä — olihan hän jo eilen
jättänyt tämän paikan. Näitä portaita hän tosin oli keveästi astellut
ylös, tuon oven hän oli avannut, tänne korkeaan, hiljaiseen saliin hän
oli saapunut, nuo veistokset ensiksi kohtasivat hänen katsettansa…
mutta sehän tapahtui eilen. Hän oli kulkenut läpi salien, viipynyt,
ihaillut — niin, mitä noista taideteoksista hän lienee eniten ihaillut?
— mutta sitte hän lähti pois, häipyi avaraan Roomaan, oli
matkustava ehkä kuukauden tai parin kuluttua kauvas vieraaseen
maahan eikä palaava milloinkaan…

Isä Valerius siirtyi salista toiseen. Mikään yksityinen veistokuva ei

erityisessä määrässä kiinnittänyt hänen huomiotansa; ainoastaan
yleistunnelma vaikutti omituisen tenhoavasti, sulkien hänet kuin
juhlakehään, jonka ulkopuolelle kauvas kaikki arkinen oli jäänyt.

— Lienen liiaksi vieroittunut taiteesta, — hän ajatteli. — En kykene

sen tuotteita ymmärtämään, mutta olen onnellinen täällä. Kauneus
puhukoon nyt selittämättömiä sanoja sielulleni! Ensi kerralla
ymmärrän paremmin.

Hän kiipesi portaita myöten yläkertaan ja alkoi taas uutta

kiertokulkua, yhtä summittaisesti ihaillen täällä maalauksia kuin
alasalissa veistoksia. Hän ei hidastanut, pikemmin kiirehti
askeleitansa, vaikka useimmat taulut, Neitsyen ja Jeesuslapsen tutut
piirteet, kärsimyskuvaukset, hautaanpanot ja muut pyhän historian
aiheet olivat hyvin omiansa häntä pysähdyttämään. Tuossakin
suloinen ryhmä: Jeesus pienokainen äitinsä sylissä, vieressä vanha
Elisabet ja Johannes poikanen, valkeassa lampaanvillapuvussa.
Lapset kurkottuvat sanomattoman herttaisesti toisiansa kohti… —
Niin, — hän ajatteli, — palajan tähän huoneeseen uudestansa. Ensin
kuljen ympäri, jotta saan yleissilmäyksen kaikesta. — Seuraavan
suuren salin hän katseli kolmessa minuutissa.

Nyt viimeinen sali, yläkerran yhdestoista, seinät täynnä

venezialaisen koulukunnan maalauksia… Isä Valeriuksen katse kiersi
sen hätäisen nopeasti. Suuri, ihana taulu: Tizianon "Taivaallinen ja
maallinen rakkaus." Sen edessä nuori, vaaleaverinen neito, Baedeker
ja taidekokoelmain opas käsissänsä, kiikarilaukku olkanauhasta
riippuvana.
 Nuori pappi seisattui rajusti sykkivin sydämin. Hän oli vähällä
huudahtaa: — Siinä hän on… Vihdoin! — Ja samassa
silmänräpäyksessä Isä Valerius tiesi, että tätä ainoata hän koko ajan
oli odottaen etsinyt.

— Tekö täällä? Hauska, että vielä tapasimme toisemme. Mutta

teidänhän ei ollut määrä nauttia taiteesta ensinkään? — Hiukan
veitikkamainen hymy väikkyi tytön huulilla. — Hyvä, että kaduitte!
Oletteko tosiaankin Borghesessä ensi kerran?

— Olen.

— Minulle tietystikään ei yksi aamupäivä riittänyt. Sitäpaitsi

myöhästyin eilen. En ehtinyt nähdä puoliakaan, ennenkuin ovet
suljettiin.

Pappi oli sanomaisillansa: — Sen minä arvasin. — Mutta hän

hätkähti omaa ajatustansa, ennenkuin se huulille ennätti. He
vaikenivat kumpikin, ikäänkuin syventyneinä Tizianon tauluun. Sitte
äkkiä Isä Valeriuksesta tuntui hämilliseltä, että hän katseli sitä
nuoren neitosen kanssa yhtaikaa. "Maallinen rakkaus" — alaston
Venus… — Minä en ymmärrä, miksi muka toinen noista naisista olisi
maallisen, toinen taivaallisen rakkauden vertauskuva, — rupesi tyttö
puhumaan, vapaasti ja luonnollisesti, keskeyttäen papin levottoman
tunnelman. — Ei se ole Tizianon valitsema nimitys, eikä muiden olisi
pitänyt ruveta selityksillänsä repostelemaan hänen taideluomansa
salaisuutta. Toinen puettu, toinen pukematon, puhtaita ja kauniita
kumpikin. Maallinen rakkaus kai tunnetaan siitä mikä kuuluu tähän
maailmaan — vaatteista!

Isä Valerius katsoi tyttöä pitkään. — Teillä on merkillisiä ajatuksia,

— sanoi hän.
 — Jos minä olisin maalaaja, — jatkoi tyttö, — yhdistäisin maallisen
ja taivaallisen rakkauden. Kuvaisin ihaninta maallista — ihanaa
sentähden, että taivaallinen säteilee siitä. Ehkä Tiziano onkin sitä
tarkoittanut tuolla pukemattomalla suloisella neidollansa. Näettekö,
hän katsoo Amoriin päin, mutta käsi kohottaa lamppua, jossa
taivaallinen tuli palaa.

Tytön puhuessa noin levollisesti, oli toinenkin tyyntynyt. Hänestä ei

enää tuntunut pahalta katsella taulua. Puhdas tyttö loi siihen
puhtauden hohteen. Hänen tunteensa ja mielentilansa vaihtuivat —
kiihkeästä jännityksestä syvään kaihomielisyyteen.

— Te olette onnellinen, kun voitte yhdistää, — hän sanoi hiljaa.

Tyttö katsahti vieritoverinsa kasvoihin. Nopealla vaistolla hän

käsitti, mihin nuorukainen tähtäsi.

— Pahoittaako teitä oma kohtalonne? — kysyi hän osaaottavasti.

—
Eilen jäitte minulle kertomuksen velkaa. Haluaisin kuulla
elämästänne.

— Mehän olemme kaksi vento vierasta, — vastasi nuori pappi, yhä

saman alakuloisuuden lumeissa.

— Minusta tuntuu, että kuitenkin olemme tuttavat, — sanoi tyttö.

— Te tulitte tauluja katselemaan…

— Te myös. Mutta tämä on viimeinen huone. Vai kuinka?

He kävelivät jo poispäin. Isä Valerius pysähtyi ohimennen avoimen

oven eteen, joka johti salista parvekkeelle. — Katsokaa, kuinka
kaunista, — hän sanoi. — Jumalan taulu on kumminkin paras. Siinä
on toteutettuna teidän ihanteenne: maallinen kuva, josta taivaallinen
hohde säteilee. — Hänen uneksiva katseensa kulki yli tummien
piiniain ja kevätvihantien lehtipuiden kauvas etäisyyteen, lumivuorille
asti.

— Sininen taivas ja maa täynnä kukkia!

— Ja joka oksalla viserrystä. — Liian iloista, — lisäsi nuorukainen

sanoitta sydämessänsä. He vaikenivat.

— Nyt tulee keväästä kesä ukkosen ja sateen jälkeen, — virkahti

sitte tyttö vilkkaasti, pudistaen pois tuntehikkaan mielialan. — Niin,
te siis ette tahdo kertoa. Varmaan olin liian rohkea, kun pyysinkään.
Jäättekö vielä tänne? Minä lähden nyt.

— Ei, ei, en minäkään jää. — He astelivat yhdessä portaita alas,

läpi alikerran salien ja ulos hymyilevään, kukkivaan kevätpuistoon.

Isä Valerius alkoi kertoa. Ei pappiskollegiosta, ei virastansa.

Runoutta uhkuvin kuvin, yhä kasvavalla liikutuksella hän viersi esiin
lapsuutensa muistoja. Hän kertoi kodistansa ja vanhuksista,
Valeriasta, palmuista ja neilikoista, sinivihreistä vaahtolaineista tai
tyynestä päilypinnasta, johon korkeat vuoret kuvastuivat. He
kävelivät syvälle puistoon, hiljaisuuteen, jossa ainoastaan lintujen
liverrys ja piiniamäntyjen suhina sanoja säesti. Kauvan he istuivat
penkillä puiden alla. Kumpainenkin unohti paikan ja ajan.

— Ja sitte —

— Niin, sitte tulin Roomaan ja hautauduin tänne. Nuoruuteni,

onneni, kaiken uhrasin. Tahdoin elää Jumalalle.
 — Minulle on opetettu, että ijäisen nuoruuden ja pysyvän onnen
löytää vasta se, ken elää Jumalalle. Minkä kadottaa, sen saa takaisin
satakertaisesti.

Tyttö oli vakava, niin syvän vakava.

— En ole sitä itse paljon kokenut, mutta uskon sen.

— Siinä tapauksessa elämä Jumalalle merkitsee muuta kuin

papinkokelaan kasvatusta. Joka aamu ylös vuoteelta kello viisi.
Ennen puolta kuutta jo hetkinen kirkossa. Sitte puolen tunnin
yksinäinen aamuhartaus, sitte messu ja ehtoolliskäynti — kaikki
vaieten hiljaa. Niin, ne aamut olivat suloisimmat, sillä rakastanhan
minä Jumalaa. Sain voimaa päivän varalle, muuten en varmaankaan
olisi kestänyt.

— Työtäkö toi päivä? Rakastattehan työtä myös?

— Pitkät vuodet filosofiaa, pitkät vuodet jumaluusoppia. Jokaisen

hetken työ ja lepo tarkoin määrätty. Ajatus niinkuin auran eteen
valjastettu hevonen. Kuinka kaipasinkaan aluksi vapauttani! Mutta
kaikkeen voi tottua.

— Tulitteko joskus vapaahetkinänne tänne puistoon — kodistanne

uneksimaan? — Tytön ääneen häivähti pehmeä, hellä sävy. Hän tunsi
niin syvää sääliä.

— Yksinkö? En, en milloinkaan. Voiko uneksia satunnaisten, ehkä

epämieluisten, sisäisesti aivan vieraiksi jääneiden toverien parissa?
Asioille pääsimme ulos, mutta aina meille määrättiin kaksi toveria
mukaan. Tietysti sellaiset, jotka vähimmin soveltuivat — minulle
ainakin. Miksi olinkaan hehkusydäminen uneksija viisasten ja
käytännöllisten joukossa? Minut täytyi taivuttaa ja mukaannuttaa,
työkurilla, tunnekahleilla… Niin, kiittäisinkö kovimmastakin? Eikö
meidän pidäkin kuolla itsestämme pois? Papin ennen muita. Minä
ihailin papin virkaa, olen aina ihaillut enkä vieläkään lakannut siitä.
Mutta hinta — se on kallis…

— Nythän se on maksettu, — sanoi tyttö hiljaa.

— Nytkö? — Veret kohosivat nuoren papin poskiin, yllättävän,

kiihkoisan tunneaallon tulviessa. — Ei, nyt ehkä alkaa ankarin
maksu. Mutta miksi minä puhun teille? Olenhan mieletön. — Hän
nousi penkiltä kuin unesta herännyt.

Tyttökin nousi. — Niin, on aika lähteä, — sanoi hän. — Kiitän teitä.

Ihmeellistä, mikä vaikuttaa, että kaksi "vento vierasta", niinkuin te
sanoitte, näin voi päästä lähelle toisiansa. Tämä kohtaamisemme on
kuin tarina.

— Tänään kuulitte tarinan ja huomenna unhotatte sen, — sanoi

isä Valerius, katkera väre äänessänsä. — Se kyllä onkin parasta.
Rientäkäämme nyt.

— En unhota, — tyttö loi totiset silmänsä seuralaiseensa. — Minä

olen nuori, elämänhaluinen ja usein ajattelematon, mutta
syvimmältä minäkin kaipaan täydempää elämää Jumalassa. Tiedän
— olen sen nähnyt kotona nuorten ystäväini keskuudessa — että
siitä johtuu oikea ilo ja vapaus. Kun etsin sitä itselleni, muistan teitä,
joka kokonaan elätte Jumalalle — mutta tuskaksenne! En tiedä
loukkaanko teitä — älkää käsittäkö minua, ikäänkuin pitäisin sisimpiä
kokemuksianne vain tutkimushuvinani — minusta näet tuntuu, että
paavikirkon Rooma on nyt elävämpi käsitykselleni, kuin jos koko
vuoden sunnuntait olisin istunut Pietarinkirkossa…
 — Älkää, älkää puhuko noin, — huudahti nuorukainen kuin
hädässä. — Ettehän tahdo heittää epäilyksen ja kapinan tulikekäleitä
sieluuni. Kaikesta huolimatta minä rakastan kirkkoani. Olen valinnut
kaidan tien ja sitä olen kulkeva. Hengästyttekö? Anteeksi, kävelen
kai liian nopeasti. Kohta tiemme eriävät.

Melkein vaieten, kiireisin askelin he sitte kulkivat puiston porttia

kohti. Villa Borghese vilahti vielä kerran ohitse, heidän poiketessaan
suurelle lehtokujalle.

Portilla pappi pysähtyi. — Nyt sen sanon teille, — hän lausui. —

Sen jälkeen kuin sisareni kuoli, olette te ensimmäinen ja ainoa
nainen, jonka kanssa olen puhunut, todella puhunut, tarkoitan. Ehkä
yleensä ensimmäinen ja ainoa ihminen. En tiedä edes nimeänne!

— Kuinka se on mahdollista? Tosiaan, olen unohtanut mainita sen.

Ester
Ling.

— Ja osotteenne?

— Täällä Roomassa Via Gregoriana, — hän mainitsi numeron. —

Isäni on mielellänsä tutustuva teihin, jos haluatte tulla. — Tytön ääni
oli vähän epävarma. Hän koetti laskea leikkiä. — Aioin juuri
huomauttaa, että nuo tärkeät kaksi saattajatoverianne myös ovat
tervetulleet… Mutta sehän on tosi, nyt teillä jo on vapaus kulkea
yksinänne. Niin — iltasilla me varmimmin olemme kotona.

— Kiitos.

He kättelivät jäähyväisiksi, kääntyen kumpikin tahollensa.

*****
 Ester Ling puuhaeli pienessä, jotenkin ikävännäköisessä
täysihoitolahuoneessa Via Gregorianan varrella. Hän järjesti kirjat,
jotka olivat hajallaan pöydällä ja piirongilla, pani kenkänsä kaappiin
ja pyyhki ikkunalaudalta pölyn, jota tuuli oli ryöpyttänyt kadulta.
Hiukan arvelevaisena hän katseli sänkyä ja pesutelinettä. Tuossa ne
ovat, ei niitä saa mihinkään. Pitäisi olla siro, kevyt varjostin. Mutta
kun ei ole, niin — Päättävän huolettomasti hän käännähti korollaan.
— Kas näin! Istumme selin sinne päin.

Viereisen huoneen ovi oli suljettu. Tyttö lähestyi sitä, pysähtyi,

odotti — sitte avasi sen yhdellä vedolla, koputtamatta.

Tohtori Ling, vanhanpuoleinen mies, istui selin oveen, suuren

työpöydän ääressä, papereittensa ja kirjojensa ongelmiin
vajonneena. Hän ei edes katsahtanut taaksensa. — Jaha, jaha, —
kuului hän mumisevan itseksensä, — täällä sivu 229 ja tuolla folio
4… — Sitte vähän äänekkäämmin: — Onko siellä Ester?

— Sivulla 299 tai neljännellä foliolla! Ei, isä, en tosiaankaan tiedä,

mitä niissä lienee, mutta minä olen tässä!

Hän nauroi heleän iloisesti, saaden vastineeksi: Jaha, jaha…

— Isä kulta, noin ahkerassa työssä vielä illalla ja heti ruoan

jälkeen! Ei se tee vatsalle hyvää.

— Eikö? Niin, he panevat liiaksi öljyä ruokaan. Voithan sanoa neiti

Peppille, että me emme ole tottuneet öljyyn.

— Isä, — tyttö laski kätensä tohtorin olalle. — Mitä, jos me

saisimme vieraita?

— Vieraita?
 — Eräs roomalaiskatolinen pappi tahtoisi tutustua isään.

— Roomalaiskatolinen pappi? Keneltä sinä sen kuulit? Ehkä

Pater Hilarius. He ovat hyviä tiedemiehiä monessa luostarissa.
Luulenpa, Ester, että me siirrymme Firenzeen. Siellä Certosassa on
miniatyyritutkimus munkkien erikoisalana.

— Kuinka? Poisko Roomasta?

— Ei vielä, ei vielä. Muutaman viikon kuluttua. Niin, missä hän on

— se pappi? Mitä hän tahtoo?

Ester joutui hämillensä. Kuinka saisi aseman selitetyksi isälle? Hän

päätti mutkailematta käydä asiaan käsiksi.

— Olen tutustunut pappiin, jonka nimi ei ole Hilarius, vaan

Valerius. Hän kysyi osotettamme, ja minä sanoin, että isää voi
parhaiten tavata iltasilla. Ei hän nyt vielä ole täällä, mutta ehkä hän
tulee.

— Jaha, jaha, minä ymmärrän. Kuules, Ester, minä kirjoittaisin

paikalla muistiin nämä tärkeät asiat… Löysin juuri erään
yhtymäkohdan. Sivu 299 — olihan se oikein? Kas tuossa. Jos hän
tulee, sano, että hän odottaisi neiti Peppin salissa.

Viimeisen lauseen tohtori jo mumisi papereittensa seasta.

Ester hiipi huoneeseensa. Isä oli tänä iltana auttamattomassa

professorikuumeessa; ei maksanut vaivaa yrittääkään.

Hän odotti, valoa sytyttämättä, katsellen ikkunasta ulos

pimenevälle kadulle. Viereisestä huoneesta ei kuulunut muuta ääntä