Elementary and Intermediate Algebra 4th Edition

Sullivan Test Bank pdf download

https://testbankdeal.com/product/elementary-and-intermediate-
algebra-4th-edition-sullivan-test-bank/

Download more testbank from https://testbankdeal.com

Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) available
Download now and explore formats that suit you...

Elementary and Intermediate Algebra 4th Edition Sullivan

Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/elementary-and-intermediate-
algebra-4th-edition-sullivan-solutions-manual/

testbankdeal.com

Elementary Algebra 4th Edition Sullivan Test Bank

https://testbankdeal.com/product/elementary-algebra-4th-edition-
sullivan-test-bank/

testbankdeal.com

Intermediate Algebra 4th Edition Sullivan Test Bank

https://testbankdeal.com/product/intermediate-algebra-4th-edition-
sullivan-test-bank/

testbankdeal.com

Sociology A Brief Introduction 11th Edition Schaefer Test

Bank

https://testbankdeal.com/product/sociology-a-brief-introduction-11th-
edition-schaefer-test-bank/

testbankdeal.com
Statistics Plain and Simple 3rd Edition Jackson Test Bank

https://testbankdeal.com/product/statistics-plain-and-simple-3rd-
edition-jackson-test-bank/

testbankdeal.com

Clinical Laboratory Hematology 2nd Edition McKenzie Test

Bank

https://testbankdeal.com/product/clinical-laboratory-hematology-2nd-
edition-mckenzie-test-bank/

testbankdeal.com

Digital Fundamentals 11th Edition Floyd Test Bank

https://testbankdeal.com/product/digital-fundamentals-11th-edition-
floyd-test-bank/

testbankdeal.com

Auditing Assurance Services and Ethics in Australia 10th

Edition Arens Test Bank

https://testbankdeal.com/product/auditing-assurance-services-and-
ethics-in-australia-10th-edition-arens-test-bank/

testbankdeal.com

Chemistry 12th Edition Chang Test Bank

https://testbankdeal.com/product/chemistry-12th-edition-chang-test-
bank/

testbankdeal.com
Essentials of Business Analytics 1st Edition Camm Test
Bank

https://testbankdeal.com/product/essentials-of-business-analytics-1st-
edition-camm-test-bank/

testbankdeal.com
MULTIPLE CHOICE. Choose the one alternative that best completes the statement or answers the question.

1)
A)
B)
C)
D)
Answer: D

Evaluate the expression for the given values.

x-7
2)
x+9
(a) x = -2
(b) x = 2
(c) x = 0
7
A) (a) -
9
11
(b) -
5
7
(c) -
9
9
B) (a) -
7
5
(b) -
11
7
(c) -
9
9
C) (a) -
7
11
(b) -
5
7
(c) -
9
7
D) (a) -
9
5
(b) -
11
7
(c) -
9
Answer: B

1
 m
3)
m+3
(a) m = 3
(b) m = -3
(c) m = -6
1
A) (a)
2
(b) undefined
(c) 2
1
B) (a)
3
(b) undefined
1
(c) -
3
1
C) (a)
2
(b) 0
(c) 2
1
D) (a)
2
(b) undefined
(c) - 2
Answer: A

5x - 2
4)
x
(a) x = 0
(b) x = 10
(c) x = -2
A) (a) 0
26
(b)
5
(c) 6
B) (a) undefined
24
(b)
5
(c) 6
C) (a) undefined
24
(b)
5
(c) - 6
D) (a) 0
24
(b)
5
(c) 6
Answer: B

2
 y2 - 4y
5)
y-5
(a) y = 4
(b) y = 8
(c) y = -4
A) (a) 0
32
(b)
3
32
(c) -
9
B) (a) 0
32
(b)
3
32
(c)
9
C) (a) undefined
32
(b)
3
32
(c)
9
D) (a) undefined
32
(b)
3
32
(c) -
9
Answer: A

3
 m2 - n2
6)
4m - n
(a) m = 4, n = 4
(b) m = 4, n = 16
(c) m = 6, n = 3
A) (a) 0
(b) undefined
9
(c)
7
B) (a) undefined
(b) 0
9
(c)
7
C) (a) undefined
(b) 0
2
(c)
7
D) (a) 0
(b) undefined
5
(c)
3
Answer: A

Solve the problem.

ab
7) A formula for the focal length of a lens is f = . Calculate f (the focal length) for a = 13 cm and b = 9 cm.
b+a
Round to the nearest tenth of a centimeter, if necessary.
A) 4.5 cm
B) 6.5 cm
C) 7.7 cm
D) 5.3 cm
Answer: D

400x + 7000
8) For a certain computer desk, the manufacturing cost C per desk (in dollars) is C = where x is the
x
number of desks manufactured.
a. Find the average cost per desk when manufacturing 200 desks.
b. Find the average cost per desk when manufacturing 1000 desks.
A) a. $435
b. $407
B) a. $470
b. $435
C) a. $365
b. $393
D) a. $75
b. $47
Answer: A

4
Find the value(s) of the variable for which the rational expression is undefined.
13
9)
10x
A) 13
B) -10
C) none
D) 0
Answer: D

3
10)
a-4
A) 0
B) 4
C) -4
D) none
Answer: B

4
11)
z+3
A) 0
B) -3
C) none
D) 3
Answer: B

6
12)
5 - 8y
8
A)
5
5
B)
8
5
C) -
8
8
D) -
5
Answer: B

x3 + 9x
13)
10x - 20
A) -3, 0, 3
B) 2
C) 0
D) -2
Answer: B

5
 7y - 6
14)
y2 - 9
A) 9
B) 3
C) 3, -3
6
D)
7
Answer: C

x2 - 16
15)
x2 + 8x + 12
A) 4, -4
B) 6, -2
C) 0
D) -6, -2
Answer: D

8y + 2
16)
y - 5y2 - 14y
3
A) 7, -2
B) 7, 2
C) 0, 7, 2
D) 0, 7, -2
Answer: D

Simplify the rational expression. Assume that no variable has a value which results in a denominator with a value of
zero.
6-m
17)
m-6
A) m
B) 1
C) -m
D) -1
Answer: D

6x + 6y
18)
x+y
1
A)
6
1
B) -
6
C) -6
D) 6
Answer: D

6
 32
19)
4m - 20
8
A)
m + 20
8
B)
m - 20
8
C)
m-5
8
D)
m+5
Answer: C

4x - 12
20)
x2 - 9
4
A)
x+3
4
B) -
x+3
8
C) -
x-9
4
D)
x-3
Answer: A

m 2 - t2
21)
t-m
A) m + t
B) t - m
C) m - t
D) -m - t
Answer: D

30x2 + 12x
22)
30x
5x + 2
A)
5
B) x2 + 2
5x - 2
C)
5
D) x2 + 12
Answer: A

7
 3p2 - 6p
23)
2-p
A) -3p
B) 3p
C) 3p2 + 3
D) 3p2 - 3
Answer: A

2x + 2
24)
2
6x + 16x + 10
2x
A)
3x + 5
2x + 2
B)
2
6x + 16x + 10
2x + 3
C)
3x + 16
1
D)
3x + 5
Answer: D

y2 + 10y + 21
25)
y2 + 11y + 28
10y + 21
A)
11y + 28
10y + 3
B)
11y + 4
y2 + 10y + 21
C) -
y2 + 11y + 28
y+ 3
D)
y+ 4
Answer: D

36 - k2
26)
k2 + 3k - 54
k- 6
A) -
k+ 9
k+ 6
B) -
k- 9
k+ 6
C) -
k+ 9
k+ 6
D)
k+ 9
Answer: C

8
 x3 + 10x2 + 21x
27)
x2 + 14x + 49
x3 + 10x2 + 21x
A)
x2 + 14x + 49
x+3
B)
x(x + 7)
x+3
C)
x+7
x(x + 3)
D)
x+7
Answer: D

v2 - 4
28)
v2 + 6v + 8
v-2
A)
v+4
1
B) -
2
2
C)
6v + 4
v+2
D)
v+4
Answer: A

10x2 - 100x + 240

29)
25x2 - 275x + 750
8
A)
25
11
B)
30
2(x - 4)
C)
5(x - 5)
2(x + 4)
D)
5(x + 5)
Answer: C

9
 12t - 4t2
30)
t3 - 8t2 + 15t
4
A)
t-5
8
B)
3
t - 23
-4
C)
t-5
-4
D)
t+5
Answer: C

Perform the indicated operation.

7 18
31) ∙
5 6
13
A)
23
21
B)
5
25
C)
11
7
D)
15
Answer: B

8 12
32) ∙
15 10
48
A)
75
16
B)
15
8
C)
5
16
D)
25
Answer: D

10
 z3 4
33) ∙
16z 3z 2
1
A)
12z
1
B)
12
z
C)
12
z3
D)
12z2
Answer: B

20x 8x4
34) - ∙ -
16x2 4x3
5
A)
2
5
B)
2x2
5
C) -
2x2
5
D) -
2
Answer: A

8m 2 p 9mp3
35) ∙
27p4 24m 7
1
A)
9m 4
m 10
B)
9
m4
C)
9
1
D)
9m 10
Answer: A

11
 4x 10x + 5
36) ∙
8x + 4 2
5x
A)
8
5
B)
2
x
C)
2
5x
D)
2
Answer: D

w2 - x 2 w
37) ∙
w+x 2
w - wx
A) w
B) -w
C) 1
1
D) -
w
Answer: C

r2 - m 2 r
38) ∙
r+m r2 - rm
A) -r
B) 1
C) r
1
D) -
r
Answer: B

x+7
39) (x - 6) ∙
2
x - 13x + 42
-42
A)
x + 29
B) -1
x-7
C)
x+7
x+7
D)
x-7
Answer: D

12
 x-2 4
40) ∙
20x - 20 x2 - 4
1
A)
(5x + 5)(x - 2)
B) (5x - 5)(x + 2)
1
C)
(5x - 5)(x + 2)
-8
D)
40(x2 - 4)
Answer: C

4y2 - 64 y2 - 9
41) ∙
y+ 3 8y - 32
(y - 4)(y + 3)
A)
2
y2 - 12
B)
2
(y + 4)(y - 3)
C)
2
(y + 4)(y - 3)
D) -
2
Answer: C

3x + 10y x + 5y
42) ∙
x + 10xy + 25y2
2 5
3x + 10y
A)
5(x + 5y)
3x2 + 50xy + 50y2
B)
5x2 + 50xy + 125y2
3x2 + 50xy
C)
5x2 + 50xy + 125y2
5
D)
50xy
Answer: A

13
 9x4 - 72x x2 + x - 2
43) ∙
3x2 - 12 4x3 + 8x2 +16x
3x(x - 1)(x - 2)2
A)
4(x + 2)2
3x(x - 1)
B)
4
3x(x + 1)
C)
4
3(x - 1)
D)
4
Answer: D

z 2 - 10z + 25 z 2 - 10z
44) ∙
z2 - 100 z-5
z
A)
z - 10
z(z - 5)
B)
z - 10
z(z - 5)
C)
z + 10
(z - 5)
D)
z + 10
Answer: C

x2 - 16 2x2 + 9x - 35
45) ∙
2x - 5 x2 + 3x - 28
A) x - 4
46(x - 16)
B)
-93
1
C)
x+4
D) x + 4
Answer: D

4su - 3u2 - s2 s2 - u2
46) ∙
s+ u s2 - 3su
A) u2
(s + u)2
B) -
s
(s - u)2
C)
s
(s - u)2
D) -
s
Answer: D

14
 5x2 - 26x + 24 x2 + 4
47) ∙
x2 - 16 5x2 + 14x - 24
x2 + 4
A)
(x + 4)(x + 4)
x2 + 4
B)
2x + 8
x2 + 4
C) -
(x + 4)(x + 4)
x2 - 4
D)
(x + 4)(x - 4)
Answer: A

m2 - 9 m-3
48) ∙
m 2 + 4m - 21 21 + 4m - m 2
m-3
A)
(m + 7)(m - 7)
m+3
B)
(m + 7)(m - 7)
m-3
C) -
m2
m-3
D) -
(m + 7)(m - 7)
Answer: D

p2 + 6pq + 5q2 2p - 2q
49) Find the product of and .
p2 - q2 4p2 + 16pq - 20q2
1
A)
2(p + q)
1
B) -
2(p - q)
C) 2(p - q)
1
D)
2(p - q)
Answer: D

15
Solve the problem.
50) Write an algebraic expression for the area of the rectangle.

10x
ft
x2 - 121

x + 11
ft
9x3
10x2
A) ft2
9(x - 11)
10
B) ft2
2
9x (x + 11)
11
C) ft2
3
9x - 99
10
D) ft2
2
9x (x - 11)
Answer: D

Perform the indicated operation.

3 2
51) - ÷ -
13 13
6
A) -
169
2
B)
3
3
C) -
2
3
D)
2
Answer: D

3x2 x3
52) ÷
4 16
x
A)
12
12
B)
x
48x2
C)
4x3
12x2
D)
x3
Answer: B

16
 5x3 20x2
53) - ÷
10x 6x2
3x2
A) -
20
3x2
B) -
4
3x2
C)
20
x2
D) -
20
Answer: A

8n 2 y 72n 2 y2
54) ÷
9ny2 40ny

8n 2
A)
5
8ny
B)
5
8
C)
5y2
40
D)
81y2
Answer: D

2m 7 n 2 7m 3n 9
55) ÷
3m 8n 2
16m 4
A)
21n 9
16m 3
B)
21n 6
16m 4
C)
21n 6
16m 3
D)
21n 5
Answer: D

17
 36x3 x12
56) ÷
x2 - 1 (x + 1)2
36x36
A)
(x - 1)(x + 1)3
36x9 (x + 1)
B)
(x - 1)
36(x + 1)
C)
x9 (x - 1)
3(x + 1)
D)
x9 (x - 1)
Answer: C

x2 - 10x + 25 9x - 45
57) ÷
11x - 55 99
A) 1
B) 99
(x - 5)2
C)
121
x2 - 10x + 25
D)
(x - 5)2
Answer: A

x2 - 4x x+5
58) ÷
2 2
x - 16 x + 9x + 20
x
A)
(x + 4)(x + 4)
B) -x
1
C)
x
D) x
Answer: D

p2 - 4p + pq - 4q p-4
59) ÷
12p2 - 12q2 3p - 3q
1
A)
4
3(p2 - 4p + pq - 4q)
B)
12(p + q)(p - 4)
(p - 4)2
C)
36(p - q)2
D) 1
Answer: A

18
 9m 2 + 42m + 49 (3m + 7)2
60) ÷
3m + 12 12m + 48
A) -4
36(m + 4)2
B)
(3m + 7)4
C) 4
1
D)
4
Answer: C

4y2 - 12y y-3

61) ÷
y2 - 7y - 30 y + 3
y + 10
A)
4y
y - 10
B)
4y
4y
C)
y + 10
4y
D)
y - 10
Answer: D

25 - t2 t2 - 2t - 15
62) ÷
t2 + 5t + 6 t2 + 2t
t(t - 5)
A) -
(t + 3)2
t(t + 5)
B)
(t + 3)2
t(t + 5)
C) -
(t + 3)2
t(t + 5)(5 - t)
D)
(t + 3)2(t - 5)
Answer: C

5t - 6
5
63)
25t - 30
A) (5t - 6)2
B) 25
1
C)
25
1
D) -
25
Answer: C

19
 x3
x2 - 25
64)
x3 - 8x2
x2 + 3x - 40
x(x - 8)
A)
(x + 5)(x + 8)
x(x + 8)
B) -
(x + 5)(x - 8)
x(x + 8)
C)
(x + 5)(x - 8)
x5 (x - 8)
D)
(x + 5)(x + 8)(x - 5)2
Answer: C

m5 (3mn)6
65) Find the quotient of and .
3n 3 14mn 9
14
A)
243
14
B) -
2187
14
C)
2187
2187
D)
14
Answer: C

x 7
66) +
9 9
7x
A)
9
x+7
B)
9
7x
C)
18
x+7
D)
18
Answer: B

20
 2x 4x
67) +
26 26
3x
A) -
13
3x
B)
13
3x
C)
26
2x
D)
13
Answer: B

4m -20
68) +
m-5 m-5
4(m + 5)
A)
m-5
4
B)
m-5
C) 4
D) 0
Answer: C

6m 6n
69) +
m+n m+n
6mn
A)
m+n
B) 6
C) 3
D) 12
Answer: B

9x + 5 13x - 5
70) +
10 10
11x
A)
5
117x
B)
5
22x
C)
5
11x
D) -
5
Answer: A

21
 m 2 - 9m 20
71) +
m-4 m-4
m 2 - 9m + 20
A)
m-4
B) m + 5
C) m - 4
D) m - 5
Answer: D

9x - 1 8 - 8x
72) +
x2 + 2x - 35 x2 + 2x - 35
1
A)
x-5
1
B)
x+7
x-7
C)
2
x + 2x - 35
1
D)
x2 + 2x - 35
Answer: A

26x - 48 96 - 14x
73) +
3x + 12 3x + 12
A) -4
B) 4
C) 8
D) 2
Answer: B

y2 12y + 36
74) +
2
y - 36 y2 - 36
y+6
A)
2(y - 6)
y+6
B)
y-6
y-6
C)
y+6
D) -1
Answer: B

22
 9p p2 + 20
75) Find the sum of and .
2p + 7 2p + 7
(p + 5)(p + 4)
A)
2p + 7
2(p + 5)(p + 4)
B)
2p + 7
(p + 5)(p + 4)
C)
2(2p + 7)
5(p + 4)
D)
9
Answer: A

Solve the problem.

76) Find the perimeter of the square.

7
cm
x+3

7
A) cm
x + 12
28
B) cm
x+6
28
C) cm
x + 12
28
D) cm
x+3
Answer: D

Perform the indicated operation.

24y 12y
77) -
6 6
A) undefined
B) 2y
C) 6y
D) 0
Answer: B

6m 3m
78) - -
9 9
A) 1
B) 0
C) m
D) -m
Answer: C

23
 9 6
79) -
5x2 5x2
A) 3
3
B)
5x2
3
C)
10x4
5
D)
3x2
Answer: B

6x 42
80) -
x-7 x-7
6x - 42
A)
x - 14
B) 6x
1
C)
6
D) 6
Answer: D

8x2 8x
81) -
x-1 x-1
8x
A)
x-1
8x(x + 1)
B)
x-1
C) 8
D) 8x
Answer: D

5x - 10 3x - 7
82) -
x-1 x-1
2x - 3
A)
x-1
2x + 3
B)
x-1
2x - 17
C)
x-1
2x + 17
D)
x-1
Answer: A

24
 2m + 5 3m - 5
83) -
5 5
A) 0
B) - 2
-m + 10
C)
5
m + 10
D)
5
Answer: C

9c + 9c2 c2 - c
84) -
c c
A) -2(4c + 5)
B) 2(5c + 5)
C) 2(4c + 5)
D) (4c + 5)
Answer: C

6x2 30x
85) -
3x - 5 3x - 5
6x(x - 5)
A)
3x - 5
6x(x - 5)
B)
3x + 5
6x(x + 5)
C)
3x - 5
6x(x - 5)
D) -
3x - 5
Answer: A

18 x2 - 18
86) -
x2 - 36 x2 - 36
A) 1
B) undefined
C) -1
D) 0
Answer: C

25
 5x + 1 4x - 5
87) -
x2 + 2x - 24 x2 + 2x - 24
1
A)
x+6
x-6
B)
x2 + 2x - 24
1
C)
x2 + 2x - 24
1
D)
x-4
Answer: D

5x + 4 4x + 1
88) -
x2 - 5x - 24 x2 - 5x - 24
1
A)
x2 - 5x - 24
1
B)
x-8
x-3
C)
x2 - 5x - 24
1
D)
x+3
Answer: B

x2 - 6 6x
89) Find the difference of and .
x-6 x-6
x2 - 6x - 6
A)
x-6
B) 0
x2 - 6x - 6
C)
-12
x2 + 6x - 6
D)
x-6
Answer: A

26
 9x 5
90) +
x-5 5-x
9x + 5
A)
x-5
9x - 5
B)
x-5
9x - 5
C)
5-x
4x
D)
x-5
Answer: B

9k2 - 4 9k + 9
91) -
k-4 4-k
9k2 + 9k + 5
A)
2k
9k2 + 9k + 5
B) -
k- 4
9k2 + 9k + 5
C)
k-4
9k2 - 9k + 13
D)
k-4
Answer: C

20x2 24x
92) +
5x - 6 6 - 5x
A) -4x
4x
B) -
12
C) 4x
D) 0
Answer: C

27n 45m
93) -
3m - 3n 3n - 3m
3(5m - 3n)
A)
m-n
3(5m + 3n)
B) -
6n
3(5m + 3n)
C)
m-n
3(5m + 3n)
D) -
m-n
Answer: C

27
 x2 + 10x 2x + 20
94) +
x2 - 4 4 - x2
x + 10
A)
x-2
x + 10
B) -
8
x + 10
C)
x+2
x - 10
D)
x+2
Answer: C

3y 3x
95) +
2
x -y 2 y - x2
2
3
A)
x+y
3
B)
x-y
3
C) -
x+y
y-x
D)
2
x2 - y
Answer: C

p2 + 2py y2
96) -
y2 - p2 p2 - y2
p+y
A)
y-p
B) 1
C) 0
p-y
D)
y-p
Answer: A

Find the LCD of the given rational expressions.

8 9
97) ;
25xy 15x2

A) 75x2 y
B) 75xy2
C) 75xy3
D) 75x3 y
Answer: A

28
 2 2
98) ;
t t+ 8
A) t(t + 8)
B) 4
C) t + 8
D) t
Answer: A

3
99) ;8
7x + 6
A) 56x + 48
B) 7x + 6
C) 7x
D) 24
Answer: B

7 17
100) ;
2x + 4 3x + 6
A) 2(x + 2)
B) 3(x + 2)
C) 6(x + 2)
D) (x + 2)
Answer: C

6 2
101) ;
6-p p-6
A) -(p - 6)
B) (p - 6)(6 - p)
C) 6 + p
D) -p - 6
Answer: A

7 4
102) ;
m 2 + 5m m 2 + 7m + 10
A) m(m + 3)(m + 2)
B) m(m + 3)2
C) m(m + 5)(m + 2)
D) (m + 3)2
Answer: C

1 1
103) ;
2 2
r + 10r + 25 r + 5r
A) r(r + 5)
B) r(r + 1)(r + 5)
C) (r + 5)2
D) r(r + 5)2
Answer: D

29
 7 1
104) ;
3x2 - 30x + 75 9x2 - 225
A) 3(x - 5)2 (x + 5)
B) 9(x - 5)2 (x + 5)
C) 27(x - 5)2 (x + 5)
D) 9(x - 5)(x + 5)
Answer: B

4 -7
105) ;
q2 - q q - q2
A) -q2 - 1
B) -q(q + 1)
C) q(q - 1)
D) -q(q - 1)
Answer: D

1 3
106) ;
2
x - 25 10 - 2x
A) -(x + 5)(x - 5)
B) 2(x + 5)(x - 5)
C) -2(x + 5)(x + 5)
D) -2(x + 5)(x - 5)
Answer: D

5 8y
107) ;
(y - 2)(y + 5) (2 - y)(5 + y)
A) (y - 2)(y + 5)
B) -(y - 2)(y + 5)
C) (y + 2)(y - 5)
D) -(y + 2)(y + 5)
Answer: B

Write an equivalent rational expression with the given denominator.

6
108) with denominator 2m 2
m
12m 3
A)
2m 2
12m 1
B)
2m 2
6
C)
2m 2
12m 2
D)
2m 2
Answer: B

30
 6x + 5
109) with denominator x4y3 z 6
xyz
6x4 y3 z 5 + 5x3 y2 z5
A)
x4y3 z 6
6x4 y4 z 5 + 5x5 y2 z6
B)
x4y3 z 6
6x4 y3 z 6 + 5x4 y3 z6
C)
x4y3 z 6
6x+ 5
D)
x4 y3z 6
Answer: A

k-5
110) with denominator k2 - 25
k+5
k- 5
A)
k2 - 25
(k - 5)2
B)
k2 - 25
(k + 5)2
C)
k2 - 25
(k - 5)2
D) -
k2 - 25
Answer: B

9
111) with denominator x2 + 12x + 35
x+5
9
A)
2
x + 12x + 35
9x + 63
B)
x2 + 12x + 35
9x + 63
C)
x2 + 35x + 35
9x - 63
D)
2
x + 12x + 35
Answer: B

31
 112) 8m with denominator m - 9
8m 2 - 72m
A)
m-9
8m 2 - 72
B)
m-9
8m 2 + 72m
C)
m-9
8m
D)
m-9
Answer: A

Find the LCD of the rational expressions. Then rewrite each as an equivalent rational expression with the LCD.
5 7
113) ;
9x 5 18x

10 7x5
A) ;
18x5 18x5
10 7x4
B) ;
18x5 18x5
5 7
C) ;
18x 18x5
5

10 7x4
D) ;
162x5 162x5
Answer: B

3m 3 + 8 3m 2 - 4
114) ;
15m 4 30m

3m 3 + 8 3m 2 - 4
A) ;
90m 4 90m 4
90m 3 + 240 45m 5 - 60m 3
B) ;
450m 4 450m 4
18m 3 + 48 9m 5 + 12m 5
C) ;
90m 4 90m 4
18m 3 + 48 9m 5 - 12m 3
D) ;
90m 4 90m 4
Answer: D

32
 x-3 x
115) ;
8x 40x - 8
x-3 x
A) ;
8x(5x - 1) 8x(5x - 1)
5x2 - 16x + 3 x2
B) ;
8x(5x + 1) 8x(5x + 1)
5x2 + 16x + 3 x2
C) ;
8x(5x - 1) 8x(5x - 1)
5x2 - 16x + 3 x2
D) ;
8x(5x - 1) 8x(5x - 1)
Answer: D

6t -6
116) ;
t-5 5- t
6t -6
A) ;
-(t - 5) -(t - 5)
-6t -6
B) ;
-(t + 5) -(t + 5)
6t -6
C) ;
(t - 5) (t - 5)
-6t -6
D) ;
-(t - 5) -(t - 5)
Answer: D

6p 3
117) ;
2
p - 25 p +5
6p 3p + 15
A) ;
(p + 5)(p + 5) (p + 5)(p + 5)
6p 3p + 15
B) ;
(p + 5)(p - 5) (p + 5)(p - 5)
6p 3p - 15
C) ;
(p + 5)(p - 5) (p + 5)(p - 5)
6p 3
D) ;
(p + 5)(p - 5) (p + 5)(p - 5)
Answer: C

33
 5x 4
118) ;
x2 - 2x - 24 x2 + 8x + 16
5x2 + 20 4x - 24
A) ;
(x + 4) (x + 6) (x + 4)2 (x + 6)
2

5x2 + 20 4x - 24
B) ;
(x + 4)(x - 6) (x + 4)(x - 6)
5x2 + 20 4x - 24
C) ;
(x + 4) (x - 6) (x + 4)2 (x - 6)
2
5x 4
D) ;
(x + 4)2 (x - 6) (x + 4)2 (x - 6)
Answer: C

Perform the indicated operation.

5 5
119) +
14 7
25
A)
7
B) 2
15
C)
14
10
D)
21
Answer: C

4 7
120) -
27 45
1
A) -
135
1
B)
135
14
C)
135
41
D)
135
Answer: A

34
 6 1
121) +
7x 3x
15
A)
7x
25
B)
21x
7
C)
10x
25
D)
21x2
Answer: B

5 7
122) -
x 2 x
5 + 7x
A)
x2
5x + 7
B)
x2
5 - 7x
C)
x2
7x - 5
D)
x
Answer: C

7 2
123) +
40x 5x2
7x + 16
A)
40x
7x + 2
B)
40x2
7x + 16
C)
40x2
7x + 16
D)
40x3
Answer: C

35
Another Random Scribd Document
with Unrelated Content
 "Kiitoksia paljon; mutta antakaa minulle enemmin reikäleivästä
tehty voileipä ja hyvää viilipiimää."

"No, tuopa vain ei näy ymmärtävän, mikä hyvää on! Heti uuniin,
poika, jo on rauta kuuma!"

"Tokkohan? Eiköhän se liene liian kuuma."

"Mitä lörpöttelet? Tavallinen kammarilämminhän tuossa vain on!"

mutisi ukko ja tahtoi kaikin mokomin työntää Knutia palavaan uuniin.
Mutta kyllähän arvaat, kuka siitä käpälämäkeen läksi. Knut juoksi,
mikä käpälistä pääsi, löysi oven ja pelastui onnellisesti metsätielle.

"Mummo oli oikeassa", ajatteli Knut; "nyt minä kyselen itseltäni

katkismusta."

Knut ajatellessaan noita vaikeita kysymyksiä "mitä se on?" alkoi

tuntea vilua. Kohtapa näkyi syykin, sillä siinä oli suuri lumivuori
keskellä kesää. "Tämäpä on merkillistä", ajatteli Knut. "Mistähän nyt
saisi itselleen vähän lämmintä ruokaa?"

Niin sanoen astui hän lumikinokseen ja ajatteli ruokaa, vaan

yht'äkkiä hän pudota rumahti syvään reikään ja oli äkkiarvaamatta
komeassa palatsissa, joka oli kokonaan rakennettu välkkyvästä
jäästä. Siellä oli kirkas tähti- ja kuutamayö, kaikki huoneet olivat
koristetut kirkkailla jääpeileillä, kaikki lattiat ripoitellut
kuuratimanteilla. Kömpelöt lumiukot pyöriskelivät vatsallaan lattialla.
Yksi ainoa seisoi suorana: pitkä, jäykkä jättiläinen, jääpuikkoja
tukassa ja parrassa, yönuttu jääpaperista ja kengät jäätyneestä
marjamehusta. "Kas, hyvää päivää, Knut Soittelija", sanoi jättiläinen,
"miten sinä noin huonolta näytät tänään?"
 "Miltäpä minä muulta näyttäisin, kun en ole eilispäivällisestä asti
syönyt mitään muuta kuin kuumaa rautaa?" vastasi Knut kalisevain
hampaiden välistä.

"Sinä olet liian kuuma, poika parka, liian kuuma. Minä olen
lumikuningas ja kasvatan kaikki alammaiseni jäämöhkäleiksi, ja minä
teen sinutkin jäämurikaksi. Ylilumiukko, pistäppä poika seitsemän
kertaa jääkylmään veteen ja ripusta hänet johonkin naulaan
jäätymään!"

"Ei, malttakaahan! Antakaahan ennemmin tuoppi lämmintä

olutjuustoa; johan minä muuten olen näinkin jäämöhkäle!"

"Yli-lumiukko, anna hänelle palanen jäätynyttä elohopeaa ja tuopin

täysi vilutautia, ennenkuin hänet kastat!" komensi jättiläinen.

Knut yritti lähtemään pakoon, mutta liian myöhään. Yli-lumiukko

otti hänet kiinni kauluksesta, ja hukassapa Knut parka olisi ollut,
ell'ei olisi tavannut taskusta käteensä ruokopilliänsä. Knut ei tiennyt
muuta neuvoa kuin soittaa, ja nyt hän puhalteli pii pii niin pitkään
kuin jaksoi. Heti vääntyivät pitkän lumikuninkaan kasvot irvistykseen,
joka muka oli olevinaan iloa, mutta olikin vain raivon merkki siitä,
että naurunpuuska niin äkisti pääsi valtaan. Hän nauroi, nauroi niin,
että jääpuikot putoilivat hänen tukastaan ja leuastaan, hänen
polvensa koukistuivat, ja viimein häneltä putosi koko pää särkyen
tuhansiksi siruiksi. Kaikki lumiukot hajosivat naurusta ja sulivat
likavedeksi, jääpeilit pilstautuivat hienoksi jauhoksi ja koko lumivuori
muuttui pyryksi. Töintuskin jaksoi Knut itse pitää huuliaan yhdessä
naurulta ja puhaltaa pilliinsä. Keskellä pyryä huomasi hän taaskin
olevansa metsätiellä, lumi juoksi pois pauhaavina puroina ja
kukoistava kesä jäi jäljelle.
 "Nyt minä kyllä pidän varani", ajatteli Knut ja astui vakavasti
eteenpäin, alkaen tavata muististaan "mitä se on?" Mutta kohtapa
hän oli kaikkein sievimmän vehreän metsämäen kohdalla ja sieltä
vuorten väliltä kiilui kaikkein kauneimpia punaisia mansikoita
ruohokosta. "Eipä suinkaan liene vaarallista poimia muutamia
mansikoita, kun päivällistä kuitenkin saan vasta kello neljän aikaan",
ajatteli Knut ja astui aholle. Heti sinne päästyään huomasi hän, että
nuo mansikoilta näyttävät esineet olivatkin vain tuhansia sievän
pikkuisia, puna-hameisia keijukaisia. Ne eivät olleet pitemmät
mansikan korsia, ja ne hupaisesti tanssivat vehreän ruohomättään
ympärillä, jolla heidän kuningattarensa istui, ja hän oli kolme tuuma
pitkä.

"Kas, hyvää päivää, Knut Soittelija", sanoi keijukaiskuningatar,

"miksi sinä tänään näytät niin huonolta?"

"No, miltäpä minä muulta näyttäisin, kun en eilispäivällisestä asti

ole syönyt muuta kuin kuumaa rautaa ja jäätynyttä elohopeaa? Minä
luulin sinua mansikaksi."

"Poika paralla on nälkä", sanoi keijukaiskuningatar hovirouvalleen.

"Antakaas hänelle kastepisara ja itikan jalka, että hän kerrankin saa
syödä kylläkseen!"

"Kiitoksia paljon", virkkoi Knut. "Mutta jospa saisin korvollisen

mansikoita ja kiulullisen maitoa!"

"Oletpa sinä täytymätön!" sanoi keijukaiskuningatar hyvin

pahastuneena niin suunnattomasta ruokahalusta. "Tiedätkö
ihmislapsi, että olet tullut ilman lupakirjaa ja passia minun
valtakuntaani ja tallannut kolmekymmentä minun alammaistani, niin
ett'ei niistä ole jäänyt muuta kuin punainen pilkku jäljelle?
Metsälukit, tehkää tehtävänne!"

Heti koko legioona, oikein summaton joukko pitkäsäärisiä lukkeja

laskeutui lankojansa myöten alas puista ja aikoivat kietoa Knutia
lukemattomiin hienoihin verkkoihin. Knutista tuollainen ilkeä pila ei
ollut mieleen, hän pyyhälsi pois verkot ja yritti lähtemään
metsätielle, mutta eipä päässyt paikastaan hievahtamaan. Hänen
jalkansa kietoutuivat yhä vahveneviin lankoihin, käsivartensa ja
kätensä liimautuivat kiinni mekkoon, silmänsä sulkeutuivat, ja
viimein kaatui hän kumoon ruohokkoon.

Hän ei voinut mitään nähdä, mutta kuuli koko metsämäen

nauravan, ja keijukaisjoukko asettui piiriin hänen ympärillensä, he
tanssivat hänen päällitsensä, nipistelivät häntä kuin itikat poskista ja
riemuta remusivat tuosta hullunkurisesta pilastaan. "Makaappas nyt
siinä ja näe nälkää, kunnes tulet kylläiseksi kastepisarasta ja
itikanjalasta!" sanoivat he.

Knut ryhtyi rukoukseen. "Kuulkaas nyt, pikku keijukaiset", sanoi

hän, "minä tyydyn siihenkin, jos vain saan syödäkseni pienen
ruokopalasen, joka minulla on mekkoni taskussa. Etteköhän olisi
hyvät ja pistäisi sitä suuhuni?"

Keijukaisia sanomattomasti huvitti nähdä ihmislapsen syövän

ruokoa. Neljä heistä kiipesi hänen taskuunsa, ja yhteisin voimin
saivat he sieltä pois vedetyksi taikapillin, joka suurella vaivalla
viimein pistettiin Knutille suuhun. Sitte he alkoivat vielä iloisemmin
tanssia hänen ympärillänsä ja päällänsä, niin että koko mäki raikui
heidän naurustaan, niinkuin miljooneista itikoista.
 Knut tuskin tunsi pillin pään olevan hyvästi huultensa välissä, kun
alkoi puhaltaa pyy pyy. Ensin loppui iloinen nauru mäeltä ja kohta
sen jälkeen alkoi kuulua tuhannen tuhansia itkun nyyhkytyksiä joka
taholta, jotenkin samaan tapaan kuin rankkasateen kesällä
ropistessa maahan. Knut ei nähnyt mitään, mutta hän hyvin ymmärsi
keijukaisten itkevän, ja häntä rupesi säälittämään tuo niin iloisten
olentojen ääretön nyyhkiminen.

"Päästäkää minut irti, niin saatte taas nauraa!" sanoi hän

keijukaisille.

Keijukaisten suurin ilo on nauraa, ja nauramallahan he

kuluttavatkin lyhyen elämänsä kesäiltoina. Heti paikalla satoja ryhtyi
työhön, ajelemaan pois hämähäkkejä ja vapauttamaan vankia,
irroittamaan hänen jalkojaan, kiinni liimautuneita käsiään ja umpeen
suljettuja silmiään. Knut voi nyt nähdä pikku vihollisensa ja oli niin
pahankurinen, että puhalsi vielä kerran pitkän pyy-äänen. Oh, miten
ne pikku olentoraukat irvistelivät ja vääntelehtivät! He olisivat niin
mielellään nauraneet, vaan heidän kuitenkin täytyi itkeä tuosta
hirvittävästä pyy-äänestä! Knut ei raaskinut kauan kiusata heitä. Hän
vaihteeksi puhalsi pii pii, ja silloin olivat keijukaiset aivan tulla
hulluksi ilosta. He hyppelivät niin korkealle, että olivat vähällä tavata
leivot ilmasta, ja muutamia putoili aivan Knutin päälle, niin että
hänen täytyi pudistella heidät pois vaatteiltansa. Hän ei huomannut
yhden keijukaisen putomista hänen taskuunsa, josta se ei enää pois
osannutkaan.

"Hyvästi, pikku keijukaiset!" sanoi Knut ja jatkoi reippaasti

vaellustaan metsätiellä. "Saanpa nyt varoa Tapiota, metsän
kuningasta", ajatteli Knut; "hän kuuluu, olevan pahin kaikista.
Mitenkäs se läksyni olikaan: Mitä se on?"
 Vähän ajan perästä vei tie Knutin aivan muurainsuon laidalle. "Ei
nyt ainakaan liene pahoin, jos otan muutamia muuraimia tuosta sivu
mennessäni, kun en kuitenkaan saa ruokaa ennenkuin kello neljä
iltapäivällä", ajatteli Knut. Siinä oli suuri, kumoon kaatunut kuusi,
jonka yli Knutin täytyi kiivetä päästäkseen suolle. Mutta kun hän
paraiksi ehti keskelle sen tiheitä tuuheita oksia, nousikin kuusi Knutin
suureksi kauhuksi pystyyn ja tiuskasi äreästi: "Kas, hyvää päivää,
Knut Soittelija, miksi sinä tänään niin huonolta näytät?"

Knut oli jäänyt korkealle maasta kuusen latvaan, mutta hän

rohkasihe ja sanoi: "Miltäpä minä muulta näyttäisin, kun en ole
eilispäivällisestä asti saanut muuta syödäkseni kuin kuumaa
kankirautaa, jäätynyttä elohopeaa, kastepisaran ja itikan jalan?"

"No, miksi häiritset minun päivällisuntani?" kysyi kuusi. "Etkö

tiedä, että minä olen metsän kuningas ja hallitsen kaikkia puita ja
soita seitsemän peninkulman alalla? Tässä on minun linnani; eikö ole
asuntoni hyvä?"

Knut ei nähnyt mitään muuta kuin autiota saloa, mutta uskalsi

kaikkein nöyrimmästi kysyä, eikö hän saisi laskeutua alas poimimaan
muutamia muuraimia.

"Mitä siinä lörpöttelet? Muuraimiako?" ärjäsi kuusi. "Ota honka

kauhaksesi ja ammenna poskeesi seitsemän kuormaa sammalsuota;
se vasta on tukevaa ruokaa ja minun mieliruokaani."

"Enkö saisi sen sijaan yhtä kuormaa omenapuuroa ja kohtuullisen

suuren kuopan täyttä metsähunajaa?" kysyi Knut.

"Omenapuuroako? Kyllä minä sinusta teen omenapuuroa, kun

häiritsit minun päivällisuntani. Kuningaskotka, minä annan pojan
sinulle, hakkaa hänet kalopsiksi pojillesi!"

Nyt vasta Knut huomasi suunnattoman kotkan istuvan kuusen

latvassa ja katselevan häneen ahneilla silmillään. Alas hän ei päässyt
hyppäämään, kun kuusi piti häntä kiinni käsistä ja jaloista; kohta oli
hän joutuva kalopsiksi. Knut Soittelija ei ollut koskaan syönyt
kalopsia, mutta vaikka hän itse paljon pitikin ruoasta, ei hänestä
lainkaan ollut hauskaa joutua kotkain ruoaksi.

Silloin hän tunsi jotakin hienoa kuin kukka kiipeävän pitkin

käsivartta, mekon kaulusta, leukaa ja ylös suuhun asti. Se oli pikku
keijukainen, joka oli unohtunut hänen taskuunsa ja nyt
suunnattomalla vaivalla veti ylös ruokopilliä, joka oli kuusi kertaa
pitempi häntä itseään. "Puhalla!" kehoitti keijukainen.

Knut tunsi suussansa pillin ja alkoi puhaltaa puu puu. Kuusi alkoi
haukotella, ojensi oksiansa ja mutisi jotakin päivällisunen
häiritsemisestä sekä heittäytyi pitkäkseen sammalikolle, musertaen
allensa sen suuren kuningaskotkan. Knut hiipi pois oksien välistä,
kuuli metsän kuorsaavan ja läksi juoksemaan pakoon, min enimmän
kerkesi. "Nyt minä kyllä pidän varani", ajatteli Knut. "Näkyypä täällä
olevan vaarallista metsässä; no, astunpahan ennemmin rantatietä
veden vieritse."

Pian hän pääsi hyppelemällä kaatuneiden, makaavien puiden ylitse

aidan luo ja nousi sen yli rantatielle. Suuri, aukea meri levisi siinä
hänen silmäinsä eteen paljon avarampana kuin Helmikarin rannalla.
Länsituuli puhalteli, ei kovasti ja raivoisasti, niinkuin se useinkin
puhaltelee merellä, pikemmin vain sellaisella keveällä, vaan kuitenkin
hyvällä voimalla, josta purjehtijat niin paljon pitävät, se kun
miellyttävästi tanssittelee heidän veneitänsä. Ja nuo pienet
mykeväharjaiset aallot, miten ne näyttivät sieviltä, siinä iloisesti
hypiskellen ajaessaan takaa toinen toistansa! Ne olisivat olleet
pienten vallattomain lasten kaltaiset, kun he pulikoivat
kylpyammeessa, ell'eivät ne olisi olleet puettuina merenvehreihin
mekkoihin ja hameihin, joiden helmat olivat koristetut hienoilla
valkoisilla pitseillä. Knut istuutui vuorelle tien laitaan katselemaan
aaltoja, kun tunsi olevansa hyvin väsynyt. Aaltoja hän oli rakastanut
niin kauan, kuin taapäin muisti; hänhän oli kasvanutkin meren
rannalla niiden seurassa. Uiminen tuollaisissa aalloissa oli Knutin
suurin ilo, mutta sen jälkeen suurin oli niiden iloisen leikin
katseleminen. Jospa hänellä vain ei olisi ollut niin hirveä nälkä!

"Jospa minulla nyt olisi kaikki litteät kivet, joita olen viskellyt pitkin
veden pintaa, ja ne olisivat oikeita voileipiä, niin miten minä söisin!"
ajatteli Knut itsekseen.

Silloin vieri eräs aalto kauas rannalle ja kasteli Knutin paljaita

jalkoja; vaahdosta nousi valkoinen olkapää, ja samassa jo istui
sievän sievä pikku tyttö Knutin vieressä vuorella. Tyttö oli melkein
yhtä pitkä kuin Knutkin, hänellä oli yllä vaaleanvehreä leninki,
käsissä hopeiset rannerenkaat, pitkässä kullankeltaisessa tukassa
kultakampa ja päässä seppele kauneimmista valkoisista
lummekukista. "Kas, hyvää päivää, Knut Soittelija!" sanoi hän
äänellä, joka kuului puron solinalta kivikossa keväällä. "Miksi sinä
näytät niin huonolta tänään?"

Knut katseli tyttöä kummastellen ja vastasi: "Miksipä en näyttäisi

huonolta, kun en ole eilispäivällisestä asti saanut muuta syödäkseni
kuin kuumaa kankirautaa, jäätynyttä elohopeaa, kastepisaran, itikan
jalan ja seitsemän kuormaa sammalsuota?"

"Poika parka!" sanoi ystävällinen pikku tyttö, sivellen pehmoisella

kädellään hiukset pois hänen otsaltansa. "Tuleppas minun kanssani,
niin saat syödä kylliksesi merenvaahtoa ja oikeita helmiä!"

"Kiitoksia paljon, mutta kyllä minä olisin tyytyväisempi, jos saisin

vadillisen paistettuja kampeloita ja viisitoista voileipää mateenmädin
kanssa."

Tyttö nauroi. "Etkö ole koskaan syönyt hyytelöä paljon sokurin

kanssa? Minäpä sanon sinulle jotakin. Minä olen Aallottaren rakkain
kammarineitsyt, ja Aallotar on Ahdin rakkain lapsi, hän, joka asuu
kauniissa korallilinnassa tuolla meressä ja leikkiessään aaltojen
kanssa astuskelee kauniita jälkiä hiekkaan. Eilen olimme 'haukkasilla'
Helmikarin rannalla, ja silloin Aallotar pudotti taikapillinsä. Maininki
sanoi minulle sinun löytäneen sen. Jos lähdet minun kanssani ja
annat pillin takaisin Aallottarelle, niin saat palkinnoksi kokonaisen
vuoren kauneimpia meren helmiä."

"Ei, kiitoksia pyynnöstä; minua on kutsuttu päivälliselle Harjulaan,

enkä minä ole syönyt mitään eilisestä asti."

"Enkö minä sinun mielestäsi ole kyllin kaunis?" sanoi merenneito,

otti häntä kiinni molemmin käsin ja katsoi aivan läpi hänestä
välkkyvillä sinisilmillään. "Etkö suutele minun ruususuutani?"

"Ruma et kyllä ole, mutta mieluisemmin minä suutelisin hyvää

lintupaistia."

"Kuuleppas sitä!" sanoi merenneito nauraa helähyttäen. "Minä

sanon sinulle vielä jotakin, Knut Soittelija! Jos lähdet minun kanssani
ja annat pillin takaisin, niin saat ruveta minun rakkaaksi sulhokseni,
minä tulen sinun rakkaaksi morsiameksesi, ja me elämme tuhat
vuotta onnellisina silkissä ja helmissä."
 "No, kaikkiapa täällä kuullakin saa!" vastasi Knut. "Minä en ole
syönyt mitään kelvollista eilisestä asti, ja nyt minut on kutsuttu
Harjulaan päivälliselle. Hyvästi nyt, vetinen neiti. Minä lähden
matkoilleni!"

"Sinäkö kerskailet?" sanoi merenneito viekkaasti. "Eipä sinulla

olekaan pilliä."

"Eikö ole?" virkkoi Knut ja otti pillin taskustaan. Samassa tunsi hän
suuren aallon vierivän päänsä ylitse, niin että hän kaatui pitkäkseen
vuorelle. Enempää hän ei tiennyt, ennenkuin jälleen heräsi vuorella,
ja silloin aurinko jo oli lännen puolella, niin että arvattavasti oli jo
iltapuoli päivää.

Knut hieroi silmiään ja ihmetteli, missä hän olikaan. Tuossa oli

Kiikkalan metsä kaikkine noitakuninkaineen, jossa hän oli nähnyt niin
monta hullutusta ja hänelle oli tarjottu niin kummallisia aamiaisia.
Tuossa oli avara meri, joka yhä vielä lainehti ja viskoi kuohuaan aina
hänen luoksensa asti. Mutta missä oli Aallottaren kammarineitsyt?
Häntä ei näkynyt, hän tietysti oli uinut pois sen suuren laineen
mukana. Ja missä oli taika-pilli, missä pikku keijukainen, joka oli
jäänyt hänen taskuunsa ja niin uskollisesti pelastanut hänet
kuningaskotkan kynsistä? Vuorella hänen vieressään oli vanha,
taittunut ruokopilli, mutta siitä ei lähtenyt mitään ääntä, ja mekon
taskussa tuntui pieni märkä paikka, mutta kukapa osasi arvata, oliko
se tullut veden roiskeesta vaiko pikku keijukaisesta, jonka Knut oli
ehkä pusertanut mäsäksi vuorta vasten. Knut alkoi jo luulla, että hän
olikin ehkä paneutunut nukkumaan päiväpaisteesen ja siinä unissaan
nähnyt kaikenlaisia hullutuksia.

"Minuthan on kutsuttu Harjulaan päivälliselle!" virkahti hän,

 Yht'äkkiä hän oli jaloillaan ja läksi juoksemaan tietä metsän läpi.
Mutta eipä se ollutkaan niin helppoa. Katajapensailla oli paljo
tekemistä hänen housujensa kanssa, kuusenvarvut pitelivät häntä
kiinni mekosta, mustikanvarvut ja kanervat hakata nakuttelivat
hänen paljaita jalkojansa. Mutta eteenpäin piti Knutin päästä ja hän
pääsikin perille ilman sen enempiä seikkailuja, väsyneenä, nälissään
ja punakkana, juuri kello 4 iltapäivällä.

"Terve tuloa, Knut Soittelija!" sanoi herra Petter. "No, tänäänhän

sinä näytät oikein iloiselta."

"Miksipä en olisi iloinen, kun minulle on tarjottu välipalaksi kuumaa

kankirautaa, jäätynyttä elohopeaa, kastepisaraa, itikanjalkaa,
seitsemää kuormaa sammalsuota, merenvaahtoa ja vuoren kokoista
kasaa helmiä?"

"Olipa siinä monta ruokalajia yhdeksi ateriaksi. Ei pidä niin paljon

ajatella ruokaa tässä maailmassa. Kun alinomaa ajatellaan sellaista,
joudutaan taikojen valtaan, jotka vain tekevät pilaa ihmisille. Eikö
sinulla ole nälkä, poikaseni?"

Knut vilkutti silmää, puristeli lakkiaan käsissänsä ja arveli, ett'ei

hän nyt toki vielä kuollut juuri nälkään.

"No, hauskaa kuulla", sanoi herra Petter. "Minä söin myöhään

aamiaista, eivätkä nuo palvelijat vielä ole ehtineet kyniä lintuja.
Odottelehan kello 8:aan asti, niin saat illallista sitte."

"Tämäpä oli pahempaa kuin kuuma kankirauta ja seitsemän

kuormaa sammalsuota", ajatteli Knut itsekseen, mutta pureksi vain
kynsiänsä ja vastasi saattavansa odottaa. "Voinpahan ajatella
katkismusta sill'aikaa", mietiskeli hän.
 Herra Petter oli aika veitikka. Hän oli ennen ollut köyhä poika, niin
että tiesi kyllä, miltä tuntuu odottaa nälkäisenä neljä tuntia. "Knut
Soittelija", sanoi hän, "kylläpä huomaan sinun osaavan muutakin
kuin ajatella ruokaa. Tiedätkö, että sekin on sankarillisuutta, kun
voittaa itsensä ja tulee toimeen ilman välttämättömimpiäkin tarpeita,
joita mielemme tekee tässä maailmassa? Minä pidän sinusta, poika,
ja toimitan sinut kouluun, että sinusta tulee kunnon mies. Mutta mitä
tämä on? Ihanhan tuntuu nenääni lintupaistin käryä. Astu sisään,
poika! Nyt saat istua oikein minun omassa pöydässäni ja syödä
kylläiseksi."

"Mitä se on?" Tuo kysymys kuului melkein kuin katkismuksesta.

Ovet avattiin ruokasaliin, suuri, katettu pöytä odotteli paistista
tuoksuvana vieraita. Herra Petter talutti Knutia kädestä ja Knut sai
istua kuin herra pöydässä, ja siellä hän ehkä istuisi vielä nytkin, kun
niin nälissään oli, ell'ei olisi aika sitte vienyt taskussaan juustopalaa
mummolleen ja päässyt kouluun.
VASARAMIES.

Saliin saapuvi — eikä lakkaa —

Kaikenmoistakin kaupus-akkaa.
Myöjää kuivan ja marjankin,
Vanhaa tätiä, äijääkin,
Pilkkahintoja vartoovaista.
Luona serviisin — hei! — on naista;
Köyhä tuoss' ylioppilas;
Neito, palvelija myös, no kas!

Saapaspari! Se uljas vasta,

Ei saa vertaista Europasta:
Korko vino, ei anturaa,
Uusin kuosi! No, tarjotkaa!
Markan puolikas! Lisää siellä!
Penni!… Kymmenen!… Vielä, vielä!
Yks… kaks… Vielä! No, kolme! Hei,
Kas, sen kisälli helppoon vei!

Monta pulloa tyhjää! Anna

Vaikka viinejä täyteen panna!…
Lintuhäkkejä!… Kynttilän pää,
Huutakaatte, ken ennättää!…
Ruukku — korvaton —!… Lippulakki!
Vaunusilat!… Kah! hännystakki!
Välttämättömät!… Yksi!… kaks!…
Oiva tavara!… Kolme! Naks!

Vanha vakkanen!… Seula!… Seili!…

Rouva, tässä on teille peili.
Puitteet poikki, las' halki sen!…
Ken sai saapasten vetimen?…
Kahvipannu, kas, neitsyt Anna!
Nehtaria se suo ja mannaa,
Kuohuu piipusta koskenaan!
Papua neljä ja sakkaa vaan!

Minä vasaramies näin jauhan,

Painuksiin täten kurkun pauhaan…
Kaikkein kynnet on kurkollaan
Toisen kalua kaappaamaan.
Toimi mulla on poloisella
Onnen pirstoja paloitella…
On kuin uunissa paistuisin.
Kultaa rauhasta hetkenkin!
YÖVAHTI.

Minä kurja, kun työtä

On mull' yli yötä!
Saan kylmässä kulkee,
Muut silmät kun sulkee.

Minä mälliä puren,

Tulen syttyvän suren:
Kun torvea soitan,
Niin huomion voitan.

Putos näppini tuohon:

Se jäi kuni suohon,
Kun en näe. No, en piittaa:
Toisen neulovi Riitta.

Mikä nurkassa hohtaa?

Joko toitotan kohta?
Joku sauhuja vetää,
Jos ei silmäni petä.

Uni — ah! — olis paras…

Kah, kynttilän varas:
Neiti lukuhun nukkuu,
Tuleen — voi! — talo hukkuu.

Ylioppilas Keikka,
Kas, tutkivi kreikkaa.
Hyvää yötä! ja soma
Näe armahas oma!

Hotellissa tässä
Taas vierahat mässää.
Lasi punssia mulle!…
Jopa mar sitä tullee!

Mitä tehdä nyt tuosta?

Hevon täytyvi juosta.
Joka vain kotosalla
Olis vällyjen alla!
POIKA, JOKA KUULI
ÄÄNETTÖMYYDEN PUHUVAN.

Oli kerran kuuromykkä poika Paavo. Hän olisi niin mielellään

tahtonut osata suurta kuulemisen ja puhumisen taitoa, vaan ei
osannut. Hän näki muiden lasten liikuttelevan huuliaan ja
ymmärtävän toisiaan, mutta Paavon täytyi tehdä merkkejä käsillään.
Isä ymmärsi, mitä hän aikoi sanoa, sisar ja veli ymmärsivät
paremmin, vaan äiti ymmärsi kaikkein paraiten. Muut kylän lapset
eivät ymmärtäneet hänen merkkejänsä; he matkivat käsillään
Paavoa ja nauroivat.

Pahin oli pitkä Penttu. Hän narrasi Paavoa, ja kun Paavo sattui
näkemään poikain lyövän kiekkoa maantiellä, määki Penttu "pää
pää!", ikäänkuin Paavo olisi ollut pässi. Se oli kylän lapsista hyvin
sukkelaa, mutta niin ei ajatellut pikku Liisu. Hän vei Paavon
kanssansa tupaan ja lohdutteli häntä viilipiimällä, ett'ei hän rupeaisi
itkemään.

Äiti oli merkkipuheella kertonut Paavolle taivaan Jumalasta, miten

hyvä hän on kaikkia luotuja olentojansa ja varsinkin onnettomia
pikku lapsia kohtaan. Paavo tiesi, että Jumala voi kaikki ja tahtoo
mielellään auttaa niitä, jotka oikein sydämmestänsä rukoilevat
häneltä jotakin. Mutta Paavo oli myöskin nähnyt, että kun joku auttoi
isää tai äitiä, niin hän tahtoi avustaan maksua. Siispä Paavo ajatteli
itsekseen: "jospa minulla olisi jotakin maksaa Jumalalle, niin
pyytäisin häntä opettamaan minua kuulemaan ja puhumaan."

Paavo oli jo kuuden vuoden ijässä, mutta ei hän vielä ollut

koskaan käynyt kirkossa. Mitäpä hän olisi tehnytkään kirkossa? Ei
hän ymmärtänyt papin saarnaa eikä osannut kuulla messua eikä
veisua. Mutta kun isä valjasti hevosen jouluaamuna ison laitareen
eteen ja sisar ja veli valmistautuivat lähtemään kirkkoon, tuntui
äitistä ikävältä jättää Paavoa yksin kotiin. "Tahdotko lähteä
kirkkoon?" kysyi äiti.

Tietystihän Paavo tahtoi päästä niin harvinaiseen huvitukseen kuin

ajamaan kirkkoon jouluaamuna. Ja kun muut sisarukset saivat kukin
kymmenpennisen pannakseen kirkonkukkaroon, sai Paavokin
rahansa, mutta äiti ei muistanut sanoa, mihin sitä oli käytettävä. Se
oli suuri raskas raha, paljon raskaampi pennin, jopa viidenkin pennin
rahaa, jollaisen Paavo välistä oli saanut matkustavaisilta, kun avasi
heille maantien porttia. Paavo ajatteli siinä olevan hirveän paljo
rahaa; niin rikas hän ei vielä koskaan ollut; nyt hänellä oli, millä
maksaa Jumalalle.

Koko matkan kirkkoon mennessä ajatteli hän vain yhtä asiaa;

mennä Jumalan luo ja sanoa: "Rakas Jumala, minä tahtoisin niin
mielelläni kuulla ja puhua niinkuin muutkin ihmiset. Ja koska sä olet
niin hyvä kaikkia kohtaan ja olet kaikkivoipa ja tahdot auttaa niitä,
jotka sinua rukoilevat, niin auta nyt minua, että kuulen, mitä pappi
sanoo. Kyllä minä apusi maksan, rakas Jumala: saat koho rahani,
kymmenen penniä."
 Sitte hän ajatteli: "Tietysti Jumala asuu kirkossa, mutta
mitenkähän minä tapaan hänet, että saisin puhua hänen kanssansa,
kun on niin paljo väkeä kirkossa? Ja tokkohan hän ymmärtää, kun
minä vain käsilläni puhun?"

Paavo tuli murheelliseksi, mutta hän ei voinut kysyä muilta reessä

olijoilta; kun oli pimeä, niin eiväthän he nähneet hänen käsiänsä.
Hän istui hyvin miettiväisenä ja katseli, kun isä ajoi hevosta. Ruuna
oli nopsa hevonen ja kulkusia sillä oli, niin että metsä ja vuoret
kajahtelivat. Kirkolle oli kotoa puoli peninkulmaa, mutta reki luisti
kuin kiekko maantiellä. Kaikki lumiset koivut ja kuuset näyttivät
Paavosta juoksevan vastaan, ja merkillisintä oli, että kuukin juoksi
muiden mukaan, tuo sama kuu, joka muuten niin vitkalleen luntusteli
pitkin taivaan kantta.

He tulivat kirkolle. Monta hevosta ja rekeä seisoi ulkona; ovet

avattiin, ja siellä sisällä oli valoisaa kuin taivaassa. Ihmisten hengitys
höyrysi heidän suustansa kuin uhrisavu Jumalalle. Olipa hyvin
ihmeellistä nähdä elävää henkeä ihmisestä.

Pääkäytävällä oli ahdinko, ja siinä väentungoksessa häipyi Paavo

omaisistansa. Hän oli pieni, häntä puristettiin ihmisten välissä ja
kuljetettiin eteenpäin hänen tietämättänsä minne. Kohta hän seisoi
esimmäisenä valkoliinaisen alttarin edessä, jolla seisoi paljo palavia
kynttilöitä, ja sen päällä riippui suuri taulu, jossa oli kuvattuna
Vapahtaja riippuvana ristissä. Alttarinkehyksen sisäpuolella seisoi
pappi valkoisessa messupuvussaan, joka oli kullalla kirjaeltu. Paavo
parka yksinkertaisuudessaan luuli pappia Jumalaksi, pani rahansa
alttarin kehykselle ja merkitsi käsillään sen, mitä hän niin
sydämmestään oli halunnut pyytää Jumalalta.
 Pappi ei nähnyt häntä, hän messusi ja luki rukoukset eikä Paavo
kuullut mitään. Äiti penkistään katseli etsien Paavoa, meni käytävälle
ja toi Paavon pois luoksensa. Mutta olipa siellä toinenkin, joka
ymmärsi Paavon merkkipuheen, ja se oli suuri, näkymätön Herra,
taivaan Jumala, joka näkee kaikki ja joka kyllä tiesi, ett'ei Paavo
ymmärtänyt parempaa.

Paavo istui äitinsä vieressä penkissä, katseli kynttilöitä, katsoi

pappia ja kirkkoväkeä, korkeata kattoa ja kauneita kuvia. Mutta kun
hän ei mitään voinut kuulla, sattui hän viimein nukahtamaan. Silloin
Jumala lähetti hänen luoksensa unessa enkelin. Ja enkeli puhui
Paavolle, mutta enkelit eivät puhu pikku lapsille sanoilla, vaan
ajatuksilla. Ja se pitää lasten muistaa, että kun hyvä ajatus nousee
heidän sydämmeensä, silloin juuri enkeli puhuu heille.

Enkeli sanoi: "Paavo!"

"Tässä minä olen", vastasi Paavo unessaan.

"Jumala on kuullut rukouksesi", sanoi enkeli. "Sinä saat kuulla

äänettömyyden puhuvan. Mutta tiedä, ett'ei kukaan ihminen voi
palkita Jumalaa rahalla, sillä Jumala on niin rikas, että hänellä on
koko maailma. Sentähden kun lähdet kirkosta, ota rahasi alttarilta ja
anna köyhälle mummolle tuolla oven luona. Sillä jos tahdot maksaa
Jumalalle pienen pikku osan hänen hyvyydestään sinua kohtaan, niin
rakasta häntä enemmän kuin mitään muuta maan päällä, tottele
hänen käskyjänsä ja ole hyvä kaikkia ihmisiä, jopa eläimiäkin
kohtaan. Katsos, ken hyvästä sydämmestä antaa roposen köyhille,
hän lainaa Jumalalle."

Samassa heräsi Paavo, sillä jumalanpalvelus oli lopussa ja ihmiset

alkoivat lähteä pois kirkosta. Silloin muisti poika enkelin sanat ja
pyysi äitiltään lupaa mennä alttarin luo. Äiti luuli Paavon tahtovan
katsella kuvataulua ja salli mielelläänkin hänen nähdä jotakin niin
kaunista. Mutta Paavo otti vain rahansa ja antoi sen mummolle,
niinkuin enkeli oli sanonut.

Kun ihmiset pääsivät kirkosta rekihinsä, alkoi siinä huima kilpa-ajo,

sillä kaikki luulivat, että ken jouluaamuna ajoi kaikista muista edelle
kotimatkalla, hänen pellossaan kasvoi seuraavana kesänä pisintä
pellavaa. Ja moni löi hevostaan piiskalla, mutta Paavo kuuli hevosten
sanovan: "miksi lyöt minua? juoksenhan minä ilmankin, min
enimmän kerkiän."

Paavosta oli hyvin ihmeellistä, että hän kuuli ja ymmärsi hevosten

puheen. Hän ei vielä käsittänyt saamaansa lahjaa: kuulla
äänettömyyden puhuvan. Mutta kohta oli hänen ihmeensä kasvava
vielä suuremmaksi.

Kello oli kohta 8 aamua, mutta vielä oli aivan pimeä ulkona, ilma
oli kylmä, tähdet välkkyivät kirkkaina taivaalla. Silloin Paavo,
ajettaessa jäätä myöten hiljaisten vesien yli, kuuli kaikkein kauneinta
soittoa, kuin kukaan ihminen on kuullut aina ensimmäisestä
jouluaamusta asti, jolloin paimenet kuulivat enkelein laulavan
Betlehemin edustalla. Mitähän se oli? Paavo ei sitä silloin tiennyt,
hänhän ei ollut vielä koskaan kuullut mitään soittoa eikä laulua;
mutta sittemmin hän sen kyllä ymmärsi. Kointähdet siinä ylistivät
Jumalaa.

Se kaikui ilmassa taivaasta tullen ja siihen vastasi toinen kaiku

maasta. Luminen vuori, jäätynyt järvi, kaikki metsän puut, kuusessa
istuva orava, aidalla hyppelevä pakkastiainen, yksinpä valkoinen
jääkin, jossa reki vieri kuin lasikatolla, kaikki sanoivat toinen
toiselleen: "kuulehan, miten tähdet ylistävät Jumalaa Vapahtajan
tulemisesta maailmaan! Laulakaamme heidän kanssansa kaunein
ylistyslaulumme!"

Sen kuuli Paavo, mutta ymmärsikö hän sen myöskin? Ei, hänellä
oli nälkä, hän ajatteli tuoreita jouluvehnäsiä, jotka niin makealta
tuoksusivat uunissa eilen, ja mietiskeli, annetaankohan hänelle oikein
paljo siankinkkua päivälliseksi. Kun kotiin saavuttiin, paistoi äiti eilistä
puuroa aamiaiseksi, ja Paavo kuuli puuron sanovan puulusikalle: "älä
kaikkea syö, jätä vähän isällekin!"

Se huvitti Paavoa sanomattomasti, ja sen hän ymmärsi paremmin

kuin tähtien ylistyslaulun. Hän nauroi niin, ett'ei syödessä puuro ollut
pysyä lusikassa, ja puhui merkitsemällä äitilleen: "puuro sanoo: jätä
vähän isällekin!"

"Senpä puuro puhuu viisaasti", vastasi äiti, "sillä onhan nälkä

isälläkin."

Paavo aikoi juuri ottaa lusikkansa oikein täyteen siitä vähäisestä,

mitä vadin pohjassa enää oli, kun hän sisällään kuuli merkillisen
selvän äänen, joka tuntui tulevan sydämmestä ja sanovan hänelle:
"isä nousi niin aikaisin ylös ja kyyditsi sinua kirkkoon; kuinka raaskit
syödä loppuun hänen niukan aamiaisensa?"

Paavo punastui häpeästä ja pani pois lusikan. Hän ymmärsi

olleensa vähällä tehdä vallan väärin, mutta ei vielä ymmärtänyt,
kuka häntä varoitti. Ehkäpä sinä sen paremmin tiedät. Suokoon
Jumala, että kaikki ihmiset kuuntelisivat sitä äänetöntä ääntä, joka
puhuu heidän sydämmissään, milloin he tekevät väärin. Se on
omantunnon ääni.
 Tästä alkaen Paavo yhä paremmin tottui kuulemaan
äänettömyyden puhuvan. Hän kuuli auran sanovan pellolla kivelle:
"siirryppä syrjään, että saan tehdä sarkani hedelmälliseksi!" Muikku
löi päänsä jäähän ja sanoi: "täällä on järvessä niin pimeä!"
Pajupensas sanoi pilvelle: "miksi pimität aurinkoa, ett'en saa auaista
untuviani?" Aita sanoi vieressä seisovalle kuuselle: "lainaas minulle
seiväs tueksi, etkö näe, että aivan kohta muuten kaadun?" Kaivo
sanoi kiululle: "jos vielä kerran sysäät minua sivuun, niin et
pääsekään enää ylös." Vuokko sanoi Paavon jalalle: "ole niin
ystävällinen, ett'et tallaa minua kuoliaaksi!" Karpalo sanoi Paavon
kädelle: "kyllä saatat poimia minut, en minä ole liian hapan, kun vain
saan vähän siirappia sekaani." Ja lakki sanoi Paavon päälle: "jos
heität minut puroon, niin karkaan minä pois."

Kesän tultua kuuli Paavo ruohon sanovan niityllä: "nyt minä

kasvan, että riittää!" Pelto sanoi ojalle: "hyvä oja, annas minulle
vettä, kun minulla on niin kova jano!" Metsä sanoi kaskelle: "varo
tulta, kärvennäthän tukkani!" Vesi sanoi veneelle: "tekeekö mielesi
kiikkua?" Ja suuri avara maa, Paavon maa, meidän maamme, sanoi
taivaan auringolle: "rakas aurinko, lue iltasiunauksesi, kun menet
maillesi, ja rukoile Jumalaa, että huomenna saisit paistaa oikein
lämpimästi ja antaa lihavia laihoja minun rakkaille lapsilleni!"

Paavo oli jo niin tottunut tähän kaikkeen, ett'ei se hänestä enää

ollut vähääkään ihmeellistä. Mutta omantunnon puhe häntä
ihmetytti. Joka kerran, kuin hän yritti tekemään jotakin pahaa, sanoi
omatunto: se on "väärin!" Ja joka ilta, milloin hän oli tottelevainen ja
ahkera, nöyrä ja kuuliainen, sanoi omatunto: "se on oikein!" Vaan
jos hän milloin yritti valehtelemaan, oli hän pahimmassa pulassa;
silloin omatunto itki. Ja milloin muut olivat hänelle olleet hyvät, vaan
hän sen sijaan kiittämätön, silloin äänetön ääni hänen sisällänsä
myöskin itkeä nyyhkytti. Sitä ei Paavo jaksanut kuulla. Hänen piti olla
rehellinen, kiitollinen ja hyvä kaikkia kohtaan, muuten hänellä ei ollut
rauhaa siltä ijankaikkiselta ääneltä, joka lakkaamatta varoitti, rankasi
tai hyväksyi kaikkia hänen tekojansa.

Paavo mietiskeli, kuulivatkohan muutkin ihmiset sisällänsä sellaista

merkillistä ääntä. Hän melkein arvasi joka ihmisellä olevan jotakin
samankaltaista, mutta se oli syvällä isän sarkamekon ja äitin
villaliivin alla, ett'ei Paavo oikein voinut kuulla niin syvälle. Muistipa
hän sentään yhden tapauksen, kun pitkä Penttu viskasi kissan
kaivoon ja kumartui katsomaan, miten kissa hukkuu. Silloin sattui
Penttu itsekin putoamaan kaivoon ja olisi varmaankin hukkunut, ell'ei
Paavo olisi suurella vaivalla laskenut alas raskasta ämpäriä ja
pelastanut sekä Penttua että kissaa heidän pahimmasta hädästään.
Silloin luuli Paavo kuulevansa Pentun omantunnon sanovan:
"muistatko, miten usein olet tehnyt pilkkaa kuuromykkä raukasta ja
nyt hän pelasti sinun henkesi!"

Toisen kerran oli Paavo huomaavinaan Liisun omantunnon

puhuvan. Liisulla oli kana, jota hän hyvin rakasti, ja Paavo oli
asettanut kanakopin viereen suuren, raskaan rotanpyydyksen,
koskapa rotat niin usein söivät kanain munia. Eräänä aamuna oli
Liisun kana astua riputellut ulos saamaan suuhunsa jotakin hyvää, ja
kun Paavo meni katsomaan pyydystänsä, oli sen alla kana kuolleena
ja ihan litteänä. No, tietysti Liisu siitä hyvin pahastui ja harmistui;
niin hän pahastui, että yritti lyömään Paavoa. Mutta samassa kuuli
Paavo Liisun omantunnon sanovan: "mitäpä löisit kunnon pojasta,
hänhän vain tahtoi avittaa sinua ja suojella munia rotilta?" Liisu
häpesi, halasi Paavoa kaulasta ja lohdutteli sanoen: "älä ole
pahoillasi, Paavo; kyllähän minä tiedän, että tahdoit hyödyttää meitä
rotanpyydykselläsi."
 Paavo kasvoi suureksi pojaksi. Satuttipa silloin Jumala niin, että
pappi tuli lukusille Paavon kotikylään ja näki taitamattoman Paavo
raukan. Ja koska äskettäin oli kaupunkiin perustettu koulu
kuuromykille lapsille, lähetti pappi Paavon kouluun. Siellä sai Paavo
oppia lukemaan ja kirjoittamaan, oppia parempaa tietoa taivaan
Isästä ja Jumalan Pojasta Vapahtajastamme, kuin hänellä pikku
poikana oli, jolloin hän oli niin ymmärtämätön, että luuli 10 pennillä
voivansa palkita Jumalaa. Ja sitä paitsi sai Paavo myöskin oppia
hyvän käsityön. Hän oli ahkera, tarkka ja taitava, ja pian hänestä tuli
niin kätevä puuseppä eli nikkari, ett'ei kukaan koko pitäjässä osannut
tehdä niin kauneita tuoleja ja kunnollisia pöytiä kuin Paavo. Kaikki
pitivät hänestä, kun hän oli hyvä ja rehellinen mies, aina armelias ja
aina totinen. Paavo kyllä tiesi, ketä hänen tuli kiittää siitä, ja hän
ylisti Jumalaa, että omatunto on Jumalan ääni ihmissydämmessä.

Kun hänellä oli oma työhuone, arveli hän, ett'eipä hän suinkaan
voisi saada parempaa vaimoa kuin Liisu, jos vain Liisu huoli hänestä
raukasta, joka oli kuuromykkä. Mutta kas, Liisu ei ollutkaan
taipumaton tulemaan hänen vaimoksensa; hän kyllä tunsi Paavon ja
tiesi voivansa tosin saada miehen, joka olisi vähemmin vaiti, mutta ei
parempaa miestä. Hyvin onnellinen pari heistä tulikin. Heidän
lapsensa osasivat kaikki kuulla ja puhua, ja kun heidän
vanhempansa ja sisaruksensa usein kävivät heitä tervehtimässä, oli
Paavon äitillä tapana sanoa pikku pojalle, kun näki paistettua puuroa
pöydällä: "ettekö kuule, kun puuro sanoo lusikalle: älä syö kaikkea,
jätä vähän isällekin!" Silloin nauroi Paavo ja merkitsi, niinkuin hänen
äitinsä oli ennen muinoin merkinnyt hänelle: "sen puhui puuro hyvin
viisaasti!"

Eräänä päivänä tuli köyhä juopporenttu ja pyysi yösijaa

työhuoneesen. Se oli Penttu. Paavo otti hänet rengikseen, opetti
hänelle käsityötä ja sai viimein ilokseen nähdä Pentusta tulevan
kunnon miehen.

No, mitäpä nyt enää olisi kertomista Paavosta? Se, että kun
ihminen oikein sydämmestään jotakin rukoilee Jumalalta Jesuksen
nimeen, niinkuin Jumalan sana meitä opettaa, niin saa hän aina
varmaan uskoa, että Jumala kuulee hänen rukouksensa. Mutta
Jumala ei kuule meitä aina, niinkuin itse ajattelemme, vaan antaa
sen sijaan jotakin vielä parempaa. Eihän ketään kummastuta, että
kuuromykkä poika raukka rukoilee Jumalaa opettamaan häntä
puhumaan ja kuulemaan. Ne ovat kaksi suurta Jumalan lahjaa, joista
kaikkein, jotka ne ovat saaneet, tulee kiittää ja ylistää Luojaansa.
Mutta Jumala antoi sen sijaan Paavolle jotakin, joka oli vielä
parempaa kuin kuulo ja puhe: kuulla äänettömyyden puhuvan, joka
Paavolla merkitsi samaa kuin alinomaa ja minkään häiritsemättä
kuunnella omantunnon ääntä. Kun Paavo sellaisesta Jumalan
armosta tuli hyväksi ihmiseksi, oli se hänelle parempi kuin kuulla ja
puhua kuinka paljon hyvänsä maailmassa ja tulla rentuksi kuin
Penttu.

Mutta jos sinua kummastuttaa, että Paavo, vaikka olikin

kuuromykkä, kuuli metsän ja veden ja tähtein ja kaiken muun
äänettömän puhuvan, niin tiedä, ett'ei se olekaan mitään harvinaista
tai tavatonta, sillä kuulevathan samaa melkein kaikki lapset. Kun sinä
leikittelet nukkiesi kanssa tai leikit kivillä vuorella ja kuusenkävyt
ovat sinulla lehminä ja puutikut vieraina, niin kuulethan niiden aina
puhuvan ja vastaavan. Ikäänkuin ei muka koivu osaisi puhua sinulle
kevätiltana tai puola huutaa mäeltä hyvää huomenta! Eihän se ole
kummallista ollenkaan.
SIPI ILONEN

"Kuka tahtoo nähdä kaappiani? Eikö kukaan huoli katsella koko

maailman merkillisintä kapinetta?" huuteli Sipi Ilonen. Ja hän asetti
kaappinsa neljän seipään päähän portin eteen. Kaikki, mitä talossa
oli ihmisiä, suuret ja pienet, ukot ja ämmät, pojat ja tytöt, juoksivat
kumoon toinen toisensa, huutaen: "Sipi Ilonen on tuolla
kuvakaappinensa!"

"Huomatkaa jo!" huusi Sipi Ilonen, "nyt alkaa näytäntö!" Ja hän

väänsi kampia kaapin sivusta; sen etusivu aukesi, koko joukko
kauneita nukkeja astui esiin ja teki kaikenmoisia sukkeloita
temppuja. "Lakit pois päästä, pojat! Tässä tulee keisari Napoleon
suuren kotkansa, kenraaliensa, sotamarskiensa ja
rosvopäällikköjensä keralla. Huomatkaa, miten suuri hän on, kuusi
tuumaa pitkä, päätänsä pitempi Espanjan kuningasta ja kuuhun
tarttunutta ukkoa. Varokaa, sotamiehet tulevat, pyssyt olkapäällä;
pois tieltä, pojat, nyt tulee sota! Trrrm, rummut pärisevät. Näettekö
tuota pientä rummuttajaa, joka astuu suorana kuin rautanaula
keisarin henkivartiaväen etupäässä, noiden, joilla on
karhunnahkalakit päässä? Hänpä vasta näyttää uljaalta. Ja
päärummuttaja tuossa, hän puhaltaa kumoon kokonaiset rykmentit;
tehkääpäs perästä, jos osaatte!… Hih hei, tuolla englantilaiset
purjehtivat laivastollaan tänne päin… jum! jym! kanuunat
paukahtelevat…"

"Hyvä Ilonen, antakaahan niiden paukahdella vähän kovemmin",

pyyteli vanha Kaisa, päässänsä punainen myssy. "Merkillistä, ett'en
minä kuule mitään, vai lienenkö tullut umpikuuroksi."

"Niin, en minäkään kuule mitään", ärähti Laiska-Jaakko, joka oli

istuutunut nurmikolle, kun ei ollut tuolia käsillä. "Onhan minulla aika
pitkät korvat enkä kuitenkaan kuule mitään."

"Olkaa vaiti!" tiuskasi Sipi Ilonen. "Luuletteko te kuuluvan

kanuunain äänen, kun ihmiset surisevat kuin paarmat kaapin
ympärillä?"

"Mutta minä en näe mitään", nyyhkytti torpparin pikku Reetta,

joka oli vain kelpo vispilän pituinen ja seisoi räätälin Antin takana,
jolla oli yllään leveä sarkatakki. "Minä en näe mitään, minä!"

"Pankaa suunne lukkoon!" torui Sipi Ilonen taas. "Minä sanon, että
nyt tulevat englantilaiset ja kanuunat paukkuvat; ell'ette sitä kuule,
niin ainakin näette kanuunat. Nyt kaalaa pikku Napoleon koko
armeijansa kanssa veteen…"

"Eihän tuossa mitään vettä näy", huomautti Kaisa.

"No, ell'ette näe vettä, niin kuulette sen ainakin", sanoi Sipi Ilonen
äkeissään. "Huh, miten meri pauhaa ja aallot kohisevat ja laivat
varustautuvat taisteluun! Ja nyt keisari Napoleon sieppaa yhden
linjalaivan kumpaankin kainaloonsa ja marssii rannalle."

"Enhän minä näe mitään rantaa", virkkoi räätälin Antti.

 "Vaiti siellä! Voipihan pikku lapsikin ymmärtää, että ranta on
kaapin takana. Tässä tulee turkkilaisia, tattareja, mamelukkeja,
melumestareja ja muita ihmissyöjiä. Nyt he sivaltavat pitkät
sapelinsa ja ryhtyvät tappelemaan. Niksis! tuossa juuri löi eräs pään
poikki toiselta…"

"Mitä?" huusi Kaisu, "rupeavatko he tappamaan toisiansa?"

"Viekää sana nimismiehelle!" virkkoi Laiska-Jaakko ruoho-

istuimeltaan, itse edes hievahtamattakaan.

"Minua pelottaa, niin hirveästi pelottaa", parkui pikku Reetta ja

alkoi kohti kurkkuaan itkeä.

"Mitä melua tämä on?" ärjäsi Sipi Ilonen. "Sellainenko täällä on

järjestys, ett'ei saada toisiaan surmata rauhassa? Huomatkaa, nyt
tulee jotain muuta! Tuossa astua sipsuttelee kolme räätäliä pitkin
tietä, riidellen, kuka heistä on raskain mies. Heidän jäljestänsä ajaa
talonpoika ja saavuttaa heidät. Onko sinulla puntaria, ukko? Ei
muuta kuin luotipuntari, hyvät herrat. Ota esille; riittää sekin. Ja
talonpoika punnitsee räätälit luotipuntarilla; yksi painaa yhden,
toinen kaksi ja kolmas kolme luotia. Niin, tiesihän minä olevani
raskain mies, sanoo hän, joka painoi kolme luotia. Ei, malttakaahan,
huutaa talonpoika, ottakaa pois taskustanne rauta ja sormustin! Ja
raskain räätäli punnitaan uudestaan, mutta silloin hän painaa
ainoastaan puoli luotia."

"Se ei ole totta!" väitti räätälin Antti suuren sarkanuttunsa sisältä.

"Se ei ole totta, sillä nuo ovat vain puukuvia. Räätäli on toki toista.
Ettekö ole lukeneet siitä urhollisesta räätälistä, joka löi seitsemän
hengettä yhdellä iskulla?"
 "Nyt tule kaunista", sanoi Sipi Ilonen. "Tässä tulee Suuri Mogul
hovinensa. Hän on niin lihava, että hänellä on neljä vannetta
vatsansa ympäri, kaikki puhtaasta kullasta. Hänen jälkeensä tulee
rouva Mogul, hänen äitinsä, ja on niin laiha, että hän katketa
ripsahtaa kuin oljenkorsi, ja jäljestä kaikki hovilaiset astua
sipsuttelevat varpaisillaan, sillä sellainen on tapa siinä hovissa. Nyt
alkaa tanssi: Suuri Mogul tarjoaa käsivarttansa prinsessa
Sinitaivaalle, pyytäen häntä polskaan. Ei, kiitoksia, sanoo hän,
minulle on sattunut puikko jalkaan. Ei siitä lukua, sanoo Mogul.
Soittaja soittaa ja he tanssivat. Mutta nyt yht'äkkiä katkeaakin yksi
vanne Mogulilta."

"Ei, nyt minä lähden tieheni", sanoi suutarin Leena. "En minä kärsi
tuota nähdä, hän aivan halkeaa."

"Ei hätää", lohdutteli Sipi Ilonen. "Tässä tulee kultaseppä

palkeineen ja pihtineen; hän liittää vanteen jälleen eheäksi. Nyt koko
hovi tanssii fandangoa. Jättiläinen Kamilas pyytää tanssiin prinsessa
Kultakutrin ja Knut Soittelija on saanut Rikkaan Arabian sata rouvaa
yhden kuhunkin kainaloonsa."

"Mitä hullua?" ihmetteli Kaisu. "Onko hänellä yksi kussakin

kainalossa?
Mistä hän on saanut niin monta kättä?"

"Hän on tehnyt ne makkarapuikoista", vastasi Sipi Ilonen. "Nyt on

kaikki, niinkuin olla pitääkin, mutta ei ole muistettu kutsua kuusta
ukkoa, joka on tavallisesti kaikkein paras tanssittaja kaikissa häissä.
Niinpä hän yht'äkkiä tuo koko armeijan kuun asukkaita…"

"Onko kuussakin ihmisiä?" kysäsi räätälin Antti ja kumartui kaapin

päälle paremmin näkemään.
 "Tietysti", sanoi Sipi Ilonen. "Kuussa on aivan samanlaista kuin
maan päällä, paitsi että siellä on kuutamo lakkaamatta. Se myöskin
on merkillistä, että kuussa kaikki on ylösalaisin tämän maan suhteen.
Tuossa näette kuun ukon kaiken väkensä kanssa. He seisovat
päälaellaan ja astuvat käsillänsä; tehkääs perästä, pojat!"

"Ei se mikään konsti ole", sanoivat pojat.

"Nyt he tulevat tanssisaliin", jatkoi Sipi Ilonen selittelyään. "Ettekö

huomaa, että heillä on päällyssaappaat käsissä ja hatut jaloissa?
Neljä kertaa neljä ja neljäkymmentä tuhatta heitä on. Nyt he
kääntävät mullin mallin Suuren Mogulin ja koko hänen hovinsa…"

Riks! raks! Siinä makasi kaappi maassa. Sipi Ilonen aivan hurjistui.
"Kuka uskalsi sysätä minun kaappini kumoon?"

"Räätälin Antti sen teki", vastasi Laiska-Jaakko. "Hän kumartui

katsomaan kuun ihmisiä ja hoipertui kaapin päälle…"

"No eihän; kuuluihan se asiaan, pitihän kaikki kääntää ylösalaisin!"

ilvehti Kaisa.

"Ottakaa kiinni varas!" kiljui Sipi Ilonen. "Antti, Antti, vanteet ovat
pudonneet Suurelta Mogulilta ja hänen äitinsä on katkennut aivan
keskeä poikki!"

"Niin, ottakaa hänet kiinni!" kehoitti Laiska-Jaakkokin, ojentautuen

vielä pitemmäksi nurmikolle. Mutta Antti oli jo matkan päässä
pakosalla.

"Kuulkaas nyt, hyvät ihmiset", sanoi Sipi Ilonen, "oletteko kuulleet

puhuttavan luonnon järjestyksestä? Nyt on Antti tehnyt pahan
häiriön luonnon järjestykseen. Ymmärrättehän, minun pitää astua
kaupunkiin ostamaan korumessinkiä kruunuksi keisari Napoleonille.
Tässä on hattuni; pankaa ropo kuun ukolle ja muutamia
parsinneuloja mastoiksi Englannin laivastoon! Kas niin, noin sen
pitää helisemän! Kiitoksia, hyvät ihmiset! Älkää huoliko positiivin
vääntäjistä, se on vain tyhjää vingutusta, joka ei maksa rikkinäistä
nappiakaan. Minä tulen toistekin, minä tulen neljäntoista keisarin
kanssa. Jääkää hyvästi, miehet ja vaimot! Jääkää hyvästi, pojat ja
tytöt! Minä palaan ensi keskiviikkona."

Sipi Ilonen läksi astumaan kaupunkiin, kaappi seljässä. Mutta

sinnepä olikin matkaa runsaasti puoli peninkulmaa, ja ennenkuin hän
ehti puolitiehenkään, tuli iltahämärä. Varsin pimeä ei ollut, sillä
täyskuu paistoi kirkkaasti puiden ylitse. "Yö on kaunis", ajatteli Sipi
Ilonen; "minä käyn makaamaan tähän maantien vierelle." Ja niin hän
tekikin, pannen kaapin päänsä alle.

Väsyksissä Sipi Ilonen kyllä oli, mutta maata hän ei kuitenkaan

voinut, sillä hänestä tuntui olevan liian korkealta kattoon. "Tämäpä
on kummallista", sanoi hän itsekseen, "kun tuo pyöreän palleroinen,
juustonaamainen kuu minua noin katselee. Aivanhan minä selvään
näen ukon ja akan. Heidänpä pitäisi kiittää minua, että minä niin
kauniisti valehtelin heistä yksinkertaiselle kansalle." Kuun ukko ja
akka eivät vastanneet. Oli niin hiljaista, hiljaista, hiljaista taivaassa ja
maan päällä. Yön suuri lyhty vaelsi äänettömästi pitkin sinitaivaan
kantta, himmentäen tähtien loistoa.

Sipi Ilosta harmitti, että kuu alinomaa vain katseli häntä eikä
antanut hänen nukkua. "Miksi minua yhä katselet?" kysyi hän.

"Vetelys raukka!" sanoi kuu.

 "Mitä? Rupeatko minua vielä hävyttömyyksillä solvaamaan? Enkö
minä ole taiteilija? Enkö minä ole rikkain ja mahtavin mies maan
päällä? Minun kaappiini mahtuu kaiken maailman ihanuus ja kunnia;
armeijat ja laivastot tottelevat minun käskyjäni; kuninkaita ja
keisareja minä korotan valtaistuimille ja niiltä jälleen sysään alas
aivan mieleni mukaan…"

"Vetelys raukka!"' sanoi kuu uudestaan. "No, tuollapa vain ei ole

ymmärrystä senkään vertaa kuin messinkinapilla!" ihmetteli Sipi
Ilonen. "Kukapa jaksaisi kuunnella moista tyhmää puhetta? Kas
siinähän oletkin, pohjantähti, melkein suoraan pääni päällä. Älä vain
tipahda minulle keskelle naamaa; kerro ennemmin kuulle, mikä mies
minä olen."

"Ilvehtijä!" vastasi pohjantähti.

"Vai niin, räpyttäjä, luulitko nyt olleesi hyvinkin sukkela? Kysyppäs

auringolta, eikö minun korumessinkini ole yhtä hyvä kuin hänen
kultansa. Mutta kas, tuossahan lentää kotka. Hoi, kotka, sanos kuulle
ja tähdille, mikä mies minä olen!"

"Sinä olet minulle aivan sopiva aamiainen, onkimato", vastasi

kotka, löi suoraa päätä alas Sipi Iloseen, iski kyntensä hänen
repaleiseen mekkoonsa ja nosti hänet korkealle yli puiden latvain.

"Ei, maltahan!" huusi Sipi Ilonen, "odota tulevaan kevääsen, minä

olen niin laiha kesällä. Tuolla kylässä asuu hyvin pehmoinen räätäli ja
lihava laiskiainen. Uskallanko kysyä, kuka te, herra, olette, ja mihin
matka vetää?"

"Minä olen keisari Napoleonin kuuluisa kotka ja nyt juuri matkalla

kuuhun etsimään keisarin kruunua. Sen sanotaan olevan siellä