Beyond Gnosticism Myth Lifestyle and Society in

the School of Valentinus 1st Edition Ismo

Dunderberg pdf download

https://ebookname.com/product/beyond-gnosticism-myth-lifestyle-
and-society-in-the-school-of-valentinus-1st-edition-ismo-
dunderberg/

Get Instant Ebook Downloads – Browse at https://ebookname.com

Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) available
Download now and explore formats that suit you...

Myth in History History in Myth Society For

Netherlandic History (U.S.). International Conference

https://ebookname.com/product/myth-in-history-history-in-myth-
society-for-netherlandic-history-u-s-international-conference/

The Myth and Ritual School J G Frazer and the Cambridge

Ritualists Robert Ackerman

https://ebookname.com/product/the-myth-and-ritual-school-j-g-
frazer-and-the-cambridge-ritualists-robert-ackerman/

School and Society 5th Edition Walter Feinberg

https://ebookname.com/product/school-and-society-5th-edition-
walter-feinberg/

Assessment of Mental Capacity Guidance for Doctors and

Lawyers Second Edition British Medical Association

https://ebookname.com/product/assessment-of-mental-capacity-
guidance-for-doctors-and-lawyers-second-edition-british-medical-
association/
The PDR Pocket Guide to Prescription Drugs 7th Edition
Thompson Pdr

https://ebookname.com/product/the-pdr-pocket-guide-to-
prescription-drugs-7th-edition-thompson-pdr/

Cosmos and Creation Second Temple Perspectives 1st

Edition Stefan C. Duggan

https://ebookname.com/product/cosmos-and-creation-second-temple-
perspectives-1st-edition-stefan-c-duggan/

The Virgin in Song Mary and the Poetry of Romanos the

Melodist 1st Edition Thomas Arentzen

https://ebookname.com/product/the-virgin-in-song-mary-and-the-
poetry-of-romanos-the-melodist-1st-edition-thomas-arentzen/

Get Through Radiology for MRCP Part 2 1st Edition

Gurmit Singh

https://ebookname.com/product/get-through-radiology-for-mrcp-
part-2-1st-edition-gurmit-singh/

E Business Issues Challenges and Opportunities for SMEs

Driving Competitiveness 1st Edition Maria Manuela Cruz-
Cunha

https://ebookname.com/product/e-business-issues-challenges-and-
opportunities-for-smes-driving-competitiveness-1st-edition-maria-
manuela-cruz-cunha/
A Performance Assessment of NASA s Heliophysics Program
National Research Council

https://ebookname.com/product/a-performance-assessment-of-nasa-s-
heliophysics-program-national-research-council/
 BEYOND GNOSTICISM
Copyright © 2008. Columbia University Press. All rights reserved.

Dunderberg, Ismo. Beyond Gnosticism : Myth, Lifestyle, and Society in the School of Valentinus, Columbia University Press,

2/4/08 8:53:51 AM
Copyright © 2008. Columbia University Press. All rights reserved.

Dunderberg, Ismo. Beyond Gnosticism : Myth, Lifestyle, and Society in the School of Valentinus, Columbia University Press,

2/4/08 8:53:51 AM
 beyond gnosticism

 myth, lifestyle, and society in the school of valentinus 

Ismo Dunderberg
Copyright © 2008. Columbia University Press. All rights reserved.

columbia university press

new york

Dunderberg, Ismo. Beyond Gnosticism : Myth, Lifestyle, and Society in the School of Valentinus, Columbia University Press,

2/4/08 8:53:51 AM
 Columbia University Press

Publishers Since 1893

New York Chichester, West Sussex

Copyright © 2008 Columbia University Press

All rights reserved

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

Dunderberg, Ismo.

Beyond gnosticism : myth, lifestyle, and society in the school of Valentinus /

Ismo O. Dunderberg.

p. cm.

Includes bibliographical references and index.

isbn 978-0-231-14172-7 (cloth : alk. paper) — isbn 978-0-231-51259-6 (e-book)

1. Valentinians. 2. Gnosticism. 3. Valentinus, 2nd cent. I. Title.

bt1475.d86 2008

273'.1—dc22
Copyright © 2008. Columbia University Press. All rights reserved.

2007037911

Columbia University Press books are printed on permanent

and durable acid-free paper.

T is book is printed on paper with recycled content.

Printed in the United States of America

c 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1

Dunderberg, Ismo. Beyond Gnosticism : Myth, Lifestyle, and Society in the School of Valentinus, Columbia University Press,

2/4/08 8:53:52 AM
 CONTENTS

List of Tables ix

Preface xi

Acknowledgments xiii

introduction
1
1. Te School of Valentinus After Gnosticism
14

part i.
Copyright © 2008. Columbia University Press. All rights reserved.

myth, lifestyle, and the world in the

fragments of valentinus

2. Immortality as a Way of Life

35

3. Adam’s Frank Speech

46

4. Cosmic Sympathy and the Origin of Evil

60

Dunderberg, Ismo. Beyond Gnosticism : Myth, Lifestyle, and Society in the School of Valentinus, Columbia University Press,

2/4/08 8:53:52 AM
 vi contents

part ii.
valentinian cosmogony, lifestyle,
and other christians

5. Myth and Lifestyle for Beginners

77

6. Myth and the Terapy of Emotions

95

7. Te Creator-God and the Cosmos

119

8. Walk Like a Valentinian

134

9. Two Classes of Christians in Practice

147

part iii.
myth, society, and non-christians

10. Myth, Power, and the Oppressed Church

161

11. Myth and Ethnic Boundaries

Copyright © 2008. Columbia University Press. All rights reserved.

174

conclusion

12. Valentinian Secretiveness Reconsidered

191

Appendix: Remarks on the Sources of Irenaeus’s and Hippolytus’s

Accounts of Valentinian Teology 197

Abbreviations 203

Dunderberg, Ismo. Beyond Gnosticism : Myth, Lifestyle, and Society in the School of Valentinus, Columbia University Press,

2/4/08 8:53:52 AM
 contents vii

Notes 207

Bibliography 273

Index of Modern Authors 289

Index of Ancient Sources 295

Index of Subjects 303

Copyright © 2008. Columbia University Press. All rights reserved.

Dunderberg, Ismo. Beyond Gnosticism : Myth, Lifestyle, and Society in the School of Valentinus, Columbia University Press,

2/4/08 8:53:52 AM
Copyright © 2008. Columbia University Press. All rights reserved.

Dunderberg, Ismo. Beyond Gnosticism : Myth, Lifestyle, and Society in the School of Valentinus, Columbia University Press,

2/4/08 8:53:53 AM
 TABLES

Table 4.1. Valentinus’s Harvest and Hippolytus’s Commentary 62

Table 5.1. Arrangement of Public Speech in Antiquity and in
Ptolemaeus’s Letter to Flora 80
Table 6.1. Fourfold Divisions of Passion ( pathos) in Valentinian, Stoic,
and Sethian Sources 112
Table 11.1. Cosmological Teories Presented in the Tripartite Tractate
and Eugnostos 180
Copyright © 2008. Columbia University Press. All rights reserved.

Dunderberg, Ismo. Beyond Gnosticism : Myth, Lifestyle, and Society in the School of Valentinus, Columbia University Press,

2/4/08 8:53:53 AM
Copyright © 2008. Columbia University Press. All rights reserved.

Dunderberg, Ismo. Beyond Gnosticism : Myth, Lifestyle, and Society in the School of Valentinus, Columbia University Press,

2/4/08 8:53:53 AM
 PREFACE

C
hoosing a topic for a scholarly work is not always the result of
thorough planning—it can be quite accidental. Tis study goes
back to a paper I was invited to give on an early Christian heretic—
the hosts indicated that any heretic would do—at a meeting of Finnish
scholars of late antiquity in 1994. In fact, the organizers first asked my col-
league Antti Marjanen to give that paper, but since he was not available, he
forwarded the request to me. When I wondered whom I should talk about,
Antti mentioned that a new book on Valentinus had just appeared. Since
it seemed very detailed, the preparation of the paper should be quite easy,
he said. Te book, of course, was Christoph Markschies’ Valentinus Gnos-
ticus? (1992), and it was this study that aroused my interest in Valentinian
Christianity and inspired me to pursue this line of research.
Copyright © 2008. Columbia University Press. All rights reserved.

In preparing this study, I have been a member of the research project

Myth and Society in Gnostic and Related Documents, hosted by the De-
partment of Biblical Studies at the University of Helsinki. Te comments
of the other members—Risto Auvinen, Anne-Marit Enroth-Voitila, Minna
Heimola, Antti Marjanen, Tuomas Rasimus, Ulla Tervahauta, and Risto
Uro—have been very valuable to me. Petri Järveläinen and Simo Knuuttila
initiated me into the theories of emotions in Greco-Roman moral philoso-
phy, an aspect now elaborated in chapter 6. Heikki Räisänen has also shown
keen interest in my work, and Raija Sollamo, the head of the department,
has made sure that I had enough time to bring it to completion.
In addition to all these colleagues at my alma mater, I would like to
thank Elaine Pagels for the encouraging attitude she has shown toward my

Dunderberg, Ismo. Beyond Gnosticism : Myth, Lifestyle, and Society in the School of Valentinus, Columbia University Press,

2/4/08 8:53:53 AM
 xii preface

research over many years, and Karen King for always providing me with
something new to think about, especially concerning methodology. I do
not know how I can ever sufficiently thank Michael Williams, who read the
first draft of this study on very short notice, offered a large number of sug-
gestions, and saved me from many embarrassing mistakes. Antti Marjanen
and Philip Tite read the penultimate version of this study and made a num-
ber of important comments.
Moreover, my work has greatly benefited from my discussions with a
number of other scholars, including Harold Attridge, Michel Desjardins,
Jean-Daniel Dubois, Stephen Emmel, Troels Engberg-Pedersen, Christoph
Markschies, Anne McQuire, Marvin Meyer, Birger Pearson, John Turner,
Michael White, and all of the junior and senior scholars involved in the
work of the Nordic Nag Hammadi and Gnosticism Network. In addition,
I am grateful to Harold Attridge for making possible my brief visit to Yale
Divinity School in 2002 and to Einar Tomassen and Louis Painchaud
for providing me with a draft of the Laval edition of the Interpretation of
Knowledge and other materials I needed for my research. I also wish to
thank Wendy Lochner at Columbia University Press for showing interest in
this work and taking such good care of everything related to its publication,
Margot Stout Whiting for revising, once again, my writing, Robert Fellman
for careful copyediting, and Päivi Vähäkangas for compiling the indices.
A church historian and medievalist, my wife, Päivi Salmesvuori, has not
only constantly supported me on the home front (together with our three
children, Fanni, Linus, and Olga), but she has also kept me updated regard-
ing methodological discussions among historians after the linguistic turn.
It was she who, after a number of discussions in our kitchen, finally per-
suaded me to drop the term “Church Fathers,” which, as I now think and
Copyright © 2008. Columbia University Press. All rights reserved.

shall argue below, creates a misleading image of a unified, “orthodox” front

as opposed to “heretical” Valentinians.

Dunderberg, Ismo. Beyond Gnosticism : Myth, Lifestyle, and Society in the School of Valentinus, Columbia University Press,

2/4/08 8:53:53 AM
 ACKNOWLEDGMENTS

E
arlier versions of the following chapters in this study have
been previously published as articles. All republished materials
are used with due permission from the publishers of the original
publications.
Chapter 2: Ismo Dunderberg, “From Tomas to Valentinus: Genesis Ex-
egesis in the Fragment 4 of Valentinus and Its Relationship to Tomas,” in
Tomasine Traditions in Antiquity: Te Social and Cultural World of the
Gospel of Tomas, ed. Jon Ma. Asgeirsson, April D. De Conick, and Risto
Uro, 221–237. Nag Hammadi and Manichaean Studies 59. Leiden: Brill,
2006.
Chapter 3: Ismo Dunderberg, “Valentinian Views About Adam’s Creation:
Valentinus and the Gospel of Philip,” in Lux Humana, Lux Aeterna: Essays
Copyright © 2008. Columbia University Press. All rights reserved.

on Biblical and Related Temes in Honour of Lars Aejmelaeus, ed. Antti

Mustakallio, 509–527. Publications of the Finnish Exegetical Society 89.
Helsinki/Göttingen: Te Finnish Exegetical Society/Vandenhoeck & Ru-
precht, 2005.
Chapter 9: Ismo Dunderberg, “Body Metaphors in 1 Corinthians and in
the Interpretation of Knowledge (NHC XI,1),” in Actes du Huitième Congrès
International d’Etudes Coptes. Paris 28 Juin—3 Juillet 2004, ed. N. Bosson
and A. Boud’hors. Orientalia Lovaniensia Analecta 163. Leuven: Peeters,
2007. Republished by permission of Peeters, Leuven.
Chapter 10: Ismo Dunderberg, “Lust for Power in the Tripartite Trac-
tate (NHC I, 5),” in Coptica—Gnostica—Manichaica: Mélanges offerts à
Wolf-Peter Funk, ed. Louis Painchaud and Paul-Hubert Poirier, 169–189.

Dunderberg, Ismo. Beyond Gnosticism : Myth, Lifestyle, and Society in the School of Valentinus, Columbia University Press,

2/4/08 8:53:53 AM
 xiv acknowledgments

Bibliothèque Copte de Nag Hammadi, Section “Études,” 7. Québec: Les

Presses de L’Université Laval; Louvain and Paris: Éditions Peeters, 2006.
Chapter 11: Ismo Dunderberg, “Greeks and Jews in the Tripartite Trac-
tate,” in L’Évangile selon Tomas et les textes de Nag Hammadi: Traditions
et convergences, ed. Louis Painchaud and Paul-Hubert Poirier. Bibliothèque
Copte de Nag Hammadi, Section “Études,” 8. Québec: Les Presses de
L’Université Laval; Louvain and Paris: Éditions Peeters, 2007.
In addition, parts of chapters 6 and 12 draw upon materials originally
published in the following articles:
Ismo Dunderberg, “Valentinian Teachers in Rome,” in Christians as a
Religious Minority in a Multicultural City: Modes of Interaction and Iden-
tity Formation in Early Imperial Rome, ed. Michael Labahn and Jürgen
Zangenberg, 157–174. Journal for the Study of the New Testament Supple-
ment Series 243. London and New York: T & T Clark International, 2004.
By kind permission of Continuum International Publishing.
Ismo Dunderberg, “Te School of Valentinus,” in A Companion to
Second-Century Christian “Heretics,” ed. Antti Marjanen and Petri Luo-
manen, 64–99. Supplements to Vigiliae Christianae 76. Leiden: Brill, 2005.
An earlier version of chapter 6 has appeared in Finnish: Ismo Dunder-
berg, “Tunteet ja maailman synty: valentinolainen myytti Viisaudesta
[Emotions and the Emergence of the World: Te Valentinian Myth of Wis-
dom],” Teologinen Aikakauskirja 103 (1998): 387–398.
Te Scripture quotations contained herein are from the New Revised
Standard Version of the Bible, Anglicized Edition, copyright 1989, 1995
by the Division of Christian Education of the National Council of the
Churches of Christ in the United States of America, and are used with per-
mission. All rights reserved.
Copyright © 2008. Columbia University Press. All rights reserved.

Dunderberg, Ismo. Beyond Gnosticism : Myth, Lifestyle, and Society in the School of Valentinus, Columbia University Press,

2/4/08 8:53:53 AM
 BEYOND GNOSTICISM
Copyright © 2008. Columbia University Press. All rights reserved.

Dunderberg, Ismo. Beyond Gnosticism : Myth, Lifestyle, and Society in the School of Valentinus, Columbia University Press,

2/4/08 8:53:54 AM
Copyright © 2008. Columbia University Press. All rights reserved.

Dunderberg, Ismo. Beyond Gnosticism : Myth, Lifestyle, and Society in the School of Valentinus, Columbia University Press,

2/4/08 8:53:54 AM
 INTRODUCTION

T
he school of Valentinus, known for its keen interest in mythmak-
ing, was one of the most significant factions denounced as heretical
in nascent Christianity. Its influence in the early church is revealed
not only in the surviving literary remnants of Valentinian teachers them-
selves, but also in the attacks leveled against them in the texts of other early
Christians. Entire treatises were composed against Valentinians; the most
prominent among these works was the five-volume Against Heresies, writ-
ten c. 180 by Irenaeus, the bishop of Lyons. In later centuries, Valentinus’s
reputation was established as one of the three archheretics in the early
church—the other two being Marcion and, variably, Basilides or Arius.
Te discourse of orthodoxy and heresy, implemented by the ancient op-
ponents of the Valentinians, still characterizes much of the research done
Copyright © 2008. Columbia University Press. All rights reserved.

in this field. Scholars often try to place Valentinians on the theological

battlefield where the struggle between orthodoxy and heresy was being
fought. Valentinianism has been customarily regarded as one of the main
currents of ancient Gnosticism. Te ways scholars have defined the core of
Gnostic thought have guided their reading of Valentinian sources. Because
of this approach, the topics discussed in this study, such as moral exhorta-
tion, views about emotions, and critical analysis of power and society, have
not received the attention they deserve on the basis of how large they loom
in the original sources. None of these features has been regarded as consti-
tuting the distinct essence, or the “spirit,” of Gnosticism: hence the lack of
interest in them in scholarship on Valentinian teaching.
However, it is precisely such features that enable us to draw a sharper
picture of the school of Valentinus in its historical context. All these

Dunderberg, Ismo. Beyond Gnosticism : Myth, Lifestyle, and Society in the School of Valentinus, Columbia University Press,

2/4/08 8:53:54 AM
 2 introduction

issues were prominent in the teaching program of other ancient schools of

thought, and other early Christian philosophers addressed many of them
as well. Tus these issues need to be analyzed in more detail if our goal is
not so much to understand ourselves (as third-millennium heirs to the or-
thodoxy-heresy debate) but to better understand Valentinians in the con-
text of early Christianity and of ancient schools of thought.

who were the valentinians?

For a movement denounced as heretical in the early church, the Valen-
tinian faction features an unusually large number of teachers known by
name. Te most famous of them were Valentinus, Heracleon, Teodotus,
Ptolemaeus, and Marcus (whom his opponents called the “Magician”).
In addition, a number of less famous Valentinians—Florinus, Secundus,
Axionicus, Ardesianes, Teotimus, and Alexander—are known from an-
cient sources. Te number of Valentinian teachers is particularly impres-
sive if we take into account the relatively small size of ancient schools of
thought. By way of comparison, as John Dillon points out, “we have names
of about a dozen students of Proclus,” although he was the head of the
Athenian Academy for more than forty years in the fifth century. It is es-
timated that Proclus had no more “than a half a dozen serious students at
any one time.” 
A random selection of the Valentinians’ teachings survive in the works
of their opponents, who offer summaries of their theologies and some
brief fragments of their works. After the discovery of the Nag Hammadi
Library (from the latter part of the fourth century) in Upper Egypt in 1945,
however, we are no longer dependent only on the opponents’ accounts of
Copyright © 2008. Columbia University Press. All rights reserved.

Valentinians but have at our disposal a considerable number of their own

texts. Te Nag Hammadi Library provides us with at least eight previously
unknown Valentinian texts written by anonymous authors.
It is not only the number of people known by name and remnants of
their literary activity that bear witness to the significance of the school of
Valentinus in nascent Christianity. Its impact can also be inferred from
the energetic condemnation of this group in the works written by bishops
and other key figures of early church history. Justin the Martyr, Irenaeus,
Hippolytus of Rome, Tertullian, Clement of Alexandria, and Origen all re-
garded the Valentinians as posing a severe threat to what they considered
to be true Christianity. Although their portrayal of Valentinians is mostly
very hostile, it is possible that Valentinian theology exerted some influence
on their opinions.

Dunderberg, Ismo. Beyond Gnosticism : Myth, Lifestyle, and Society in the School of Valentinus, Columbia University Press,

2/4/08 8:53:54 AM
 introduction 3

No other source has shaped our picture of Valentinian Christians as

much as Irenaeus’s Against Heresies. According to this work, Valentinians
should have been easily identifiable. Irenaeus accuses them of being arro-
gant toward other Christians and of showing complete irreverence for any
norms of good Christian behavior. Nevertheless, Irenaeus’s work shows
that the difference between Valentinians and other Christians was not at
all clear. Valentinians themselves maintained that they accepted the Chris-
tian creed of God and Christ, and they protested being classified as her-
etics. When some of the Christian women from Irenaeus’s circle attended
meetings led by Marcus—characterized by extravagant liturgical innova-
tions and sexual promiscuity, according to Irenaeus—they realized only in
the course of events that they were not in a normal Christian service but in
the middle of a strikingly different form of worship.
Tus, it is clear that, from early on, some Valentinians formed distinc-
tive groups, having their own meetings and developing new rituals. From
the third century onward, they even had their own bishops. However, some
other Valentinians, probably a majority of them, did not form a church of
their own but remained within the community of other Christians, took
part in its meetings, and shared their rituals. One Valentinian, Florinus,
even managed to make a career in the ecclesiastical hierarchy in Rome at
the end of the second century. Tis indicates that Valentinians were not
clearly separated from other Christians but belonged to the same commu-
nity. Tis situation accounts for Irenaeus’s concern to show that Valentin-
ians “speak similarly but think differently”  about issues pertaining to the
Christian doctrine. From Irenaeus’s point of view, it is this secret teaching
of the Valentinians that makes them such a great threat.
Te terminology Irenaeus uses for his opponents supports the idea that
Copyright © 2008. Columbia University Press. All rights reserved.

there were two branches within ancient Valentinianism, one tending to-
ward a separate cult movement and one tending toward a school move-
ment. Irenaeus designated one Valentinian faction, which I think mainly
consisted of Marcus and his followers, as a cult society (thiasos). In de-
scribing other Valentinians, however, Irenaeus prefers school terminology.
He mentions people who claimed to be “students of Valentinus,”  considers
Valentinus the founder of a school (didaskaleion), and speaks about “the
school of Valentinus” (Oualentinou scholē, Valentini schola). Given that
the term didaskaleion often denotes a philosophical school, it seems clear
that Valentinians bore some resemblance to ancient schools of thought.
Te school terminology Irenaeus uses for Valentinians corresponds with
the strong emphasis they placed on education. In Valentinian texts, the
world is described as a place of instruction that needs to be visited by those

Dunderberg, Ismo. Beyond Gnosticism : Myth, Lifestyle, and Society in the School of Valentinus, Columbia University Press,

2/4/08 8:53:54 AM
 4 introduction

coming from above. It is said in the Valentinian Exposition that a human

being is made “a dwelling place . . . for the seeds” and “a school . . . for
doctrine and for form.”  Corresponding to this image, Christ is often por-
trayed as a teacher in Valentinian texts. Te Gospel of Truth describes how
he went to “schools” and “spoke the word as a teacher.”  In the Interpreta-
tion of Knowledge , Christ is called “the teacher of immortality,” opposed to
another figure designated as an “arrogant teacher.” While Christ represents
a “living school,” the rival school of the arrogant teacher is confined to the
interpretation of writings that only “taught about our death.” 
In addition, Ptolemaeus’s Letter to Flora demonstrates that Valentinian
teachers adapted their teaching to the level of their students: they distin-
guished between instruction for beginners and more advanced teaching.
Te same distinction becomes visible in the Gospel of Philip: “Te disciple
of God . . . will look at the condition of the soul of each one and speak with
him. . . . To the slaves he will give only the elementary lessons, to the chil-
dren he will give the complete instruction.”  It should be noted that the
idea of two or more levels of instruction was not a distinctively “Gnostic”
element in Valentinian teaching; a similar approach to education was quite
common in ancient schools of thought.
Moreover, the school context speaks to the notable scribal activity of
Valentinians, which is not only confirmed by the number of texts writ-
ten by them but also by references to their “treatises” or “commentaries”
(hupomnēmata). Te sources also hint at the preservation and interpre-
tation of Valentinus’s texts by his followers. Alexander is known for hav-
ing a collection of Valentinus’s psalms—as if “they were the work of some
authoritative author,” as Tertullian mockingly remarks. Te Dialogue on
the True Faith in God introduces Droserius, who claims that Valentinus
Copyright © 2008. Columbia University Press. All rights reserved.

“was no ordinary man” and that his views “will not be open to contradic-
tion.” Moreover, Droserius pays homage to Valentinus’s literary works: at
his insistence, a passage from a work of Valentinus is read aloud before the
closer scrutiny of Valentinian theology. Although the whole scene is likely
fictitious, it confirms Valentinus’s reputation as the founder of an early
Christian group and as the author of works admired by his followers.
Yet another sign of the use of Valentinus’s hymns by his followers is the
allegorical commentary to his poem Harvest . Te commentary is second-
ary, but it was most likely added by the followers of Valentinus, not by his
opponents. Te commentary shows that Valentinus’s compositions were
also subject to interpretation among Valentinians. Tus, even the scanty
evidence for Valentinus’s own views allows the conclusion that there were

Dunderberg, Ismo. Beyond Gnosticism : Myth, Lifestyle, and Society in the School of Valentinus, Columbia University Press,

2/4/08 8:53:54 AM
 introduction 5

Valentinians who “valued the teachings of their founder,”  which is one of

the characteristic features in ancient schools of thought.
Tis does not mean that we should assume that those belonging to the
school of Valentinus followed his opinions slavishly. Tere were different
attitudes in ancient schools toward their founders. While in many schools
traditions about and teachings of the founder were highly respected, there
were groups, such as the Stoics, in which the teachings of the founder were
not regarded “as a binding orthodoxy.”  Deviation from the views of one’s
teacher was also quite common in early Christian groups of the second
century. I completely agree with Michael Kaler and Marie-Pierre Bus-
sière’s recent conclusion that Heracleon “developed his own theological
and philosophical views.”  Tis point, however, suffices to question his af-
filiation with the school of Valentinus only if it is assumed that this school
required uncritical acceptance of the founder’s (or the school’s) opinions.
Since I do not see any compelling reason for this assumption, I continue to
regard Heracleon as a Valentinian. Tat he had a theological profile of his
own does not, in my view, disprove this identification suggested by external
evidence.
Despite all the attacks against it, Valentinian Christianity proved re-
markably resilient. It even survived the new period in church history begin-
ning with the emperor Constantine’s granting of privileges to the Christian
church at the beginning of the fourth century. Valentinianism was then
officially declared one of the heretical sects against which the church be-
gan to fight with the support of the state. For Valentinians, this meant that
their rights to own properties used for religious meetings were restricted,
their works were censored, and they fell victim to Christian hooligans who
were supported by bishops and tolerated by emperors. Extant sources offer
Copyright © 2008. Columbia University Press. All rights reserved.

glimpses of the fates of Valentinians in the Christianized Roman Empire.

From them we learn that toward the end of the fourth century a gang of
furious monks burned down a Valentinian church—without being pun-
ished by officials. New legislation was still issued against Valentinians at a
church council held at the end of the seventh century, which indicates their
survival up to this point.

the purpose of this study

As I started to research the school of Valentinus, the most intriguing ques-
tion was: how much continuity, if any, was there between Valentinus and
other members of the school of Valentinus? It was Christoph Markschies’

Dunderberg, Ismo. Beyond Gnosticism : Myth, Lifestyle, and Society in the School of Valentinus, Columbia University Press,

2/4/08 8:53:55 AM
 6 introduction

study Valentinus Gnosticus? (1994) that attracted my attention to this prob-

lem. Te provocative thesis of this book, based upon a meticulous anal-
ysis of the surviving excerpts from Valentinus’s works, was that Valenti-
nus was neither a Gnostic nor a Valentinian. I found especially persuasive
Markschies’ attempt at understanding the fragments of Valentinus in their
own right, without reading Gnostic mythology into them. Yet Markschies’
conclusion begged the question of how a group of early Christians came
to be called “the school of Valentinus” if Valentinus’s own teaching was so
different from theirs.
Te creation myth seemed the most obvious place to start a study on
continuity and discontinuity, since most of our evidence for Valentinian
theology is related to this issue. In reading and trying to make sense of
Valentinian stories of creation, however, I gradually became aware of a sec-
ond problem, which I now consider to be of much greater importance than
the one with which I began my study. I found myself asking time and time
again: what could possibly have been the purpose of such highly compli-
cated myths for Valentinian Christians?
One answer seemed obvious. For some Valentinians, myth was impor-
tant because of its close link to ritual practice. Key points of the Valen-
tinian cosmogonic myth were recapitulated in the ritual of redemption
(apolutrōsis) performed in their meetings. Moreover, if there ever existed a
Valentinian ritual of the bridal chamber—an issue over which scholars are
divided—it was probably connected with the Valentinian myth of divine
couples inhabiting the divine realm called Fullness ( plērōma) or linked
with an idea of one’s heavenly partner (suzugos).
Whereas much ink has been spilled over the ritualistic aspects of the
Valentinian myth, I began to wonder whether this aspect suffices to ex-
Copyright © 2008. Columbia University Press. All rights reserved.

plain the Valentinian interest in mythmaking. It is even possible that the

practice of the redemption ritual was confined to the cultic branch of this
group. Tus this aspect did not appear to be the only available explanation
for the Valentinian mythmaking. In closer reading of the relevant sources,
it began to seem increasingly obvious to me that Valentinian teachers used
the cosmogonic myth not only because of its connection to ritual but also
to explain the world they were living in. Te clearest example of this ap-
proach is the way myth is connected with social reality in the Tripartite
Tractate (NHC I, 5), the fullest exposition of Valentinian theology known
to us thus far. Tis text explains the political structure of society by means
of a cosmic myth in which the key issue is the origin of power. In this text,
myth is directly linked with a portrayal of the church oppressed by those in
power.

Dunderberg, Ismo. Beyond Gnosticism : Myth, Lifestyle, and Society in the School of Valentinus, Columbia University Press,

2/4/08 8:53:55 AM
 introduction 7

While the Tripartite Tractate supplies us with a decidedly political in-

terpretation of myth, my suggestion is that most Valentinians used myth to
lend justification to the lifestyle they recommended to their followers. Tis,
in fact, is the way things usually were in ancient schools of thought. My
premise is that the Valentinians in the school branch did not entirely dif-
fer from this general picture. Against this background, it now seems to me
that Valentinian reinterpretation of traditional myths, such as those in the
first pages of the book of Genesis or the story of Wisdom’s fall in the divine
realm, was connected with a broad range of issues related to lifestyle and
society. Terefore, my focus is on how Valentinians used myth to construct
pictures of social reality and, in this way, provided a foundation for a way of
life and the moral instruction connected with it.

sources
Although the school of Valentinus was an influential current in the early
church, the literary remnants surviving from the texts written by its mem-
bers were meager until the discovery of the Nag Hammadi Library. Tis
collection shows that copies of Valentinian works were still in circulation
in Egypt in the middle of the fourth century. On the other hand, the burial
of this library indicates that Valentinian writings belonged to those not tol-
erated by representatives of the nascent state church.
Before the Nag Hammadi codices were found in Upper Egypt in 1945,
the only sources on Valentinian teachers were the texts written by their op-
ponents. Tese texts contain (1) a limited number of direct quotations from
the works of Valentinian teachers (including two entire compositions) and
Copyright © 2008. Columbia University Press. All rights reserved.

(2) the opponents’ summaries of their theology and lifestyle. Te first group
includes the following texts:

• Fragments of Valentinus’s own texts, mainly preserved in the works of

Clement of Alexandria and Hippolytus of Rome
• Fragments of Heracleon’s commentaries on the New Testament gospels,
mainly preserved in Origen’s Commentary on John
• Fragments of Teodotus’s and other Valentinians’ teachings in Clement’s
work Excerpts from Teodotus
• Ptolemaeus’s Letter to Flora , quoted in its entirety in the Panarion of
Epiphanius of Salamis
• A Valentinian Letter of Instruction (“Lehrbrief ”) also quoted by Epipha-
nius (Panarion 31.5–6)

Dunderberg, Ismo. Beyond Gnosticism : Myth, Lifestyle, and Society in the School of Valentinus, Columbia University Press,

2/4/08 8:53:55 AM
 8 introduction

I would add to this group a lengthy account of a Valentinian theory about

God and preexistent “stuff ” or “matter” (hulē) in Methodius’s treatise On
Free Will; large parts of this account were later reproduced in Adaman-
tius’s Dialogue on the True Faith in God . While this account has been noto-
riously overlooked in previous scholarship, I shall argue in chapter 4 that it
deserves serious consideration as a possibly authentic source of Valentinian
teaching that may go back to Valentinus himself.
Te early Christian authors writing against Valentinians are often iden-
tified as belonging to “patristic” theologians, but I prefer to designate their
works as “hostile sources.” Tis designation reminds us that their treatises
are not neutral accounts of what Valentinians taught and did but often
show outright hostility toward them. Te opponents wanted to reveal that
Valentinianism was a dangerous heresy. For this purpose, they did not aim
at a balanced presentation of all aspects of Valentinian teaching. Instead,
they focused on issues that demonstrated how this teaching deviated from
what they considered to be the true Christian doctrine. Valentinian theol-
ogy thus became defined by its differences from what the opponents saw as
normative Christianity.
What Irenaeus and his successors found most offensive in the teaching
of Valentinians was their assumption that there exists a separate Creator-
God (Demiurge) distinct from the supreme God. Tis is the dominant is-
sue in his discussion with and polemic against the Valentinians. As Rowan
Greer has pointed out, Irenaeus “insists upon ‘the first and greatest head’
in the orthodox Rule, viz. that concerned with the one creator god, who
contains all but is uncontained. . . . Irenaeus’s refutation of the Valentin-
ians hinges upon the orthodox doctrine of God. . . . He is not worried about
gnostic dualism save insofar as it undermines belief in the Creator.” 
Copyright © 2008. Columbia University Press. All rights reserved.

Irenaeus and other early opponents also wanted to make the social
boundary between the faithful and the Valentinians as clear as possible.
Tis accounts for the fact that the opponents’ accounts of the Valentinians,
especially those by Irenaeus, Tertullian, and Epiphanius, involve consider-
able amounts of harsh irony and mudslinging. Tese aspects in their works
are based upon the conventional rhetorical strategies of their time. It can-
not be known whether any of these opponents knew of Valentinian moral
exhortation, for which we now have plenty of evidence in the Valentinian
texts of the Nag Hammadi Library. If they did, they would not have had
much use for it anyway, since it would not have suited their portrait of Val-
entinians as prone to everything evil.
In consequence, when using the opponents’ texts as sources, their bias
against Valentinians must constantly be kept in mind. Tese texts do pro-
vide us with essential information about Valentinian theology, but they are

Dunderberg, Ismo. Beyond Gnosticism : Myth, Lifestyle, and Society in the School of Valentinus, Columbia University Press,

2/4/08 8:53:55 AM
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
itseään hyvin läheisesti koskenut. Se miellytti Laivurista. On kuin
onkin, hän päätti, Entonen uskollisin ystäväni.

Vasta nyt tunsi Laivurinen asian perinpohjin. Virkavahvistuskirja

täytyy saada mitä pikimmin, päätti hän. Itseänsä moitti hän siitä,
ettei jo ennen ollut sitä vaatinut. Mutta olihan suhde ollut
kuntalaisten kanssa niin hyvä. Joskus oli johtokunnan kanssa ollut
siitä puhetta, mutta asia oli aina tehty leikiksi: "Emme kuitenkaan
sinua pois laskisi, vaikka menisitkin", olivat johtokunnan jäsenet
vakuutelleet.

Keskusteltuaan Entosen kanssa kävi hän heti kirkkoherran luona,

joka oli koulunjohtokunnan esimies, ja pyysi tätä ensi tilassa
toimittamaan hänelle virkavahvistuskirjan.

"Mikä kiire sillä nyt on? Sen vuoksi pitäisi pitää johtokunnan
kokous."

"No vaikka vaan. Mutta kyllä minä sen nyt tahdon saada."

"Jaa jaa, no miksei."

Kirkkoherran käytös oli aivan tavallinen, sillä hän ja Laivurinen

eivät olleet koskaan olleet missään erittäin tuttavallisessa suhteessa.
Mutta kuitenkin Laivurinen pois mennessään ja jälestäpäin
muistellessaan kirkkoherran käytöstä tunsi sen ajatuksen rupeavan
vaivaamaan, että ei pappi tarkemmin kysellyt syytä siihen, miksi hän
nyt niin kiireesti tahtoo virkavahvistuskirjan? Miksi nyt juuri? Hän ei
sanallakaan maininnut myöskään huhuista. Ne ovat siis kirkkoherran
tiedossa…

Jonkinlainen levottomuus sydämessä odotti hän kokouspäivää.

IX.

Muutamia päiviä ennen johtokunnan kokousta oli Laivurinen

sairastunut. Tauti tuntui vilustumiselta, vaikka hän ei tiennytkään
missään vilustuneensa. Tosin sinä päivänä oli hiukan sateinen ilma ja
kolkonlainen tuuli, mutta Laivurinen oli pysynyt sisällä melkein koko
päivän. Siitä huolimatta oudot vilunväreet iltapäivällä karsivat
selkäpiitä. Ne alkoivat alhaalta, väliin kantapäistä saakka, nousivat
värisyttäen ja kirvellen ylöspäin, leviten kaikkialle. Päätä alkoi
huimata, ja painostava väsymys laskeusi jokaiseen jäseneen.

Hän joutui makuulle. Koetettiin kaikenlaisia lämmittäviä lääkkeitä,

mitä kotona oli ja mitä naiset luulivat hyviksi ja auttaviksi. Paksut
peitteet saivat hänet vihdoin kovin kuumaksi ja hikoilemaan, ja hän
vaipui levottomaan uneen. Yöllä hän houraili. Se oli kummallinen tila.
Toisinaan luuli ymmärtävänsä kaikki varsin hyvin, näki muorin ja
Liinan, kun ne siinä vuoteen lähettyvillä liikkuivat, mutta
koettaessaan nousta hän painui alas kuin lyijy; kun hän aikoi jotain
sanoa, meni sana kieleltä ja pistäysi esiin aivan uusi, satunnainen,
väliin vallan hullunkurinen mielikuva, josta sitten sanoikin jotain.
Saattoi kyllä huomata itsekin, kun jotain hullua oli sanonut, että
toista oli aikomus sanoa, mutta kun ajatteli korjata erehdystään,
unohtui jo mielestä koko asia ja taas tuli jotain vallan toista. Väliin
hän tunsi itsensä kovin tuskalliseksi, mutta toisin vuoroin ei
huomannut mitään kipua. Päinvastoin tuntui hyvinkin miellyttävältä.
Ja kun pisti mieleen oikein hyvä ajatus, saattoi innostuakin. Kun taas
ilmausi ilkeitä mielikuvia ja ne tuntuivat olevan hyvin todellisia,
virtaili tuskanhiki pitkin ruumista ja mieli teki rynnätä, paeta…

Muutamasti yön kuluessa pistäysi sekin ajatus mieleen, että

mitähän jos tämä nyt olisikin kuolemantekoa? Jos kuolema tuossa
paikassa nyt tempaisi pois ja … ja…

Mutta sitäkään ei jaksanut ajatella, taikka oikeastaan ei viitsinyt

pitemmälle, sillä koko olennossa vallitsi niin kummallinen velttous,
yhtäkaikkisuus ja välinpitämättömyys kaikesta. Sen rinnalla kyllä
katkera sielullinen kärsimys pälyili ja tirkisteli joka nurkasta, painoi ja
kidutti yhtämittaisella epätiedolla. Mutta kun ei siihenkään voinut
kiinnittää ajatuksiaan eikä kyennyt selittämään mitään, niin se jäi
vain kalvavaksi vaivaksi, jonka olemassaolon tuntee itsessään, mutta
ei tiedä sen oikeata olinpaikkaa. Kaikki jäi toistaiseksi lykkimiseen ja
yhä palavaan vaistomaiseen kaipuuseen: kunpa vain pian
ymmärtäisi… Nyt ei jaksa, ei viitsi … kukapa nyt viitsii!

Kolmantena yönä aamupuoleen sai hän nauttia muutaman tunnin

virkistävää unta. Siitä herättyään huomasi olevansa paljon parempi.
Mutta pää oli raskas ja sumuinen, tuntuipa siltä kuin se olisi ollut
savua täynnä. Heti palasi muisti kuitenkin takaisin uniin ja
harhakuviin, joiden kamppailukenttänä hänen aivonsa olivat olleet.
Siinä muistui kovin hämärästi mieleen varsin omituisia ja kummallisia
näkyjä, niin että teki mieli vieläkin nähdä ja tarkemmin tutkia …
viehätyksen vuoksi.

Vilu oli kadonnut. Hän aikoi nousta ylös, mutta ei kyennyt; täytyi
pysyä vuoteessa puolenpäivän tienoille. Suussa oli koko päivän
inhottava maku.

Vaimo oli koko yön ollut erittäin tarkkaavainen, pitänyt hellää

huolta, totellut ja noudattanut sairaan pienintäkin viittausta ja
toivomusta. Pienimpiä ja turhimpiakin apukeinoja hän koetti yöllä
poistaakseen vilua, ja kun houre tuli, toimitti kylmiä kääreitä.
Laivurinen oli huomannut kaiken tämän, kun oli tajussaan, ja
heltyikin sen johdosta; väliin hän taas oli kärsimätön ja kiukkuinen.
—

Puolenpäivän aikaan hän nousi ja lähti ulos jaloittelemaan. Naiset

kyllä vastustivat, mutta se ei auttanut: hän tahtoi vilvoittaa
päätänsä. Ilma oli raikas. Tuuli hyväili suloisesti vielä polttavia
ohimoita ja tuntui karkoittavan sumua päästä. Ajatuskyky selveni ja
reipastui. Puutarhan käytävällä käveli hän edestakaisin kaula
paksussa kääreessä ja talvipalttoo hartioilla.

Sattumalta, kesken muita ajatuksia piskahti mieleen: näinkös

huono minä nyt olen?… Mitenkähän minä olenkin näin huono?
Käsissä ja jaloissa ei ole voimaa, ei ensinkään … ja kun kättä
kohotan, vapisee minussa joka luun solmu… Koko suven olen jo ollut
huono … ja mitä tämä nyt jättääkään jälkeensä?

Mitäpä mahdotonta nyt enää olisi kuolemankaan tulossa?… Eihän

minussa paljon vastusta olisi … pian se minut saisi nutistetuksi…

Alkoi tuntua niin omituiselta, kuin olisi edessä ollut hyvin pitkä
matka ja matkakapineet olisivat vielä olleet järjestämättä ja muitakin
kotiasioita toimittamatta. Sitten tuntui koko olennossa erityinen
vastenmielisyys lähtöä vastaan … aika näytti niin sopimattomalta.
 Tuuli, joka muuttui yhä viileämmäksi, alkoi vaivata ja hienoja
vilunväreitä vyöryili, ensin sääriä ylös, sitten yhä ylemmäksi, ja ne
hajosivat vihdoin kirveltäen selkään.

Hän pelästyi ja kiirehti sisään. Kiirehtiessään hän vasta huomasi,

että jalat olivat raskaat ja että hän oli hyvin väsynyt. Huoneeseen
päästyään heittäysi makaamaan.

"Oh-hoh-hoh", hän äänsi mielihyvän ja levon tunnosta, kun oikaisi

itsensä vuoteelle. Rouva tuli peitettä panemaan.

"Antaa olla ilman peitettä." Hänessä heräsi halu urheilla, koettaa,

kestäisikö vilustumatta, sillä nyt ei vilua tuntunut. Mutta rouva ei
suostunut. Jotain mutisten lempeästi, määräilevästi, tuppasi hän
peiton tiiviisti Laivurisen ympärille. Jostain syystä tuntui se
Laivurisesta oikein hyvältä ja hän suostui vastustelematta olemaan
peiton alla ja katseli vaimoansa; tämä näytti nyt erikoisen
miellyttävältä, pehmeämmältä ja viehättävämmältä kuin pitkiin
aikoihin. Puku oli jokapäiväinen, mutta siinä oli jotain sievempää ja
somempaa kuin tavallisesti. Astunta, puhe ja koko käytös oli niin
arasteleva, ujo, sointuva, ja toimellinen, mutta meluton. Posket olivat
kalpeat ja somat, silmät hienolla vetisellä, ehkä yön valvomisesta; ne
näyttivät kärsivällisen väsyneiltä.

Laivurinen tunsi lämpöä, lepoa ja rakkautta. Koskas minä olen

sinua tällä tavalla vaalinut? tuli hän ajatelleeksi. Hän oli joskus
kärtyillyt ja ärhennellyt, kun vaimo pieniä, satunnaisia
pahoinvointiaan sairasteli. Kuinka paljon olenkaan hänelle velkaa!
ajatteli hän haikeasti. Kuinka paljon vähemmin hänen
nuoruudenunelmansa ovatkaan toteutuneet kuin minun… Ei kukaan
ole uhrautunut hänen hyväkseen… Hän on kaikkine kipuineen ja
pahoinvointineen uhrautunut meidän kaikkien hyväksi … ja hänen,
perheenisän hyväksi eniten, hänen, jonka olisi pitänyt kantaa. Hän
olikin luullut väliin kantavansa raskainta taakkaa. Mutta mitä on
minun taakkani! — hän ajatteli. — Jos minä kuolisin, jäisi hän lasteni
kanssa kuin puolisonsa menettänyt lintunen poikasineen ihan ilman
mitään maallista turvaa…

"Liina kultaseni…"

Kyynel tipahti poskelle, ja hän kurottui kultasensa kaulaan, painoi

sitä puoleensa, suuteli pitkään ja tulisesti. Tämä synnytti syvää
lämpöä. Vaimo jäi siihen pitkäksi aikaa ja alkoi itkeä. Kumpainenkaan
ei puhunut mitään, mutta toinen ymmärsi toistaan. Mitäpä tässä
puhelemaan kömpelöä kieltä, pilaamaan ja sotkemaan ihania
tunteita ja sydämien vienoa keskustelua…

"Onko nyt lämmin?" kysyi rouva vihdoin ja paranteli vielä peitettä.

Lämmin oli. Vieläpä luuli Laivurinen iltapäivään kokonaan
parantuvansa.

"Tottahan paranetkin."

Tässä toiveessa oli varmaankin koko sydämen ajatus, koska rouva

taas purskahti itkemään.

Lapsia oli tullut huoneeseen, he keräytyivät äidin ympärille

hameesta kiinni pitäen isän sänkyyn tirkistelemään. Mutta
hiljaisuutta ei kauan kestänyt. He alkoivat sähistä ja väitellä. Äidille
tuli hätä, rupesi suhdittamaan: isä on väsynyt, isän täytyy saada
nukkua. Kovin häntä peloitti, että isä taas ärtyisi lasten melusta.
Mutta isä ei ärtynyt. Lempeästi ja sovitellen hän sanoi:
 "Menkää, lintuseni, menkää äidin kanssa, että isä saa vähän
nukkua.
Ehtoolla, kun isä paranee, saatte leikkiä isän huoneessa."

Lapset tottelivat ja menivät riemuiten pois… "Illalla, kun isä

paranee…" j.n.e.

Pihalle tultiin hevosella. Rouva katsahti ikkunasta.

"Kirkkoherra tulee jo… Mitenkä hän näin aikaisin!", äänsi hän

tyytymättömänä.

Sanaa sanomatta Laivurinen nousi, tuskallinen ilme kasvoilla ja

rupesi pukeutumaan.
X.

Useita johtokunnan jäseniä istui Laivurisen huoneessa. Keskustelu

kävi kankeasti sillä jutun aineena oli kovin jokapäiväisiä asioita ja
muutenkin näytti olevan kuin jotain painavaa mielissä. Laivurinen
istui joukossa melkein mykkänä. Hänelle eivät puhuneet muut eikä
hän muille. Hän oli käärinyt paksun huivin kaulaansa ja pukenut
päällystakin yllensä ja näytti matkamieheltä muiden rinnalla.

Kankeata keskustelua oli Laivurinen melkein mitään elonmerkkiä

ilmaisematta kuunnellut noin puolen tuntia. Sitten hän liikahti
tuolillaan kärsimättömästi ja hänen vakoileva kysyvä katseensa kiersi
miehestä mieheen.

Tähän saakka oli keskustelu käynyt melkein Laivurista

huomaamatta. Mutta nyt jokainen hiukan sävähti ja katseet lensivät
yhteen. Keskustelu katkesi paikalla, ja jokainen näytti tuumivan,
mistä jatkaisi Laivurisen kanssa. Mutta kukaan ei ensi hetkessä
keksinyt mitään. Kirkkoherra turvautui sormiaan hivuttelemaan ja
muut piippujaan asettelemaan. Kun Laivurinen tarjosi tupakkaa,
piippuun pantavaa ja paperossia, päästiin jo helpommalle ja
Tolvanainen keksaisi jo sanottavaakin.
 "Kovin on opettaja nyt mennyt heikoksi. Ette taida
virkavahvistuskirjaa kauan tarvitakaan." Hän hymyili ystävällisesti,
surkuttelevasti. Jo äsken tullessaan oli hän opettajan heikkoudesta
puhunut.

"Eipähän sitäkään tiedä", virkahti Laivurinen kuivasti.

"Nyt pitäisi jo enemmän huolehtia toisenlaisesta

virkavahvistuskirjasta", jatkoi Tolvanainen, "vahvistuskirjasta, joka
valtuuttaisi Karitsan häihin." Hänen suunsa oli laupiaassa hymyssä,
ja kirkkoherraan katsahti hän kuin kiitosta odotellen. Laivurinen
kuohahti hermostuneesti:

"Mistä syystä te tuollaisella erityisellä tarkoituksella minulle sitä

sanotte?" kysäisi.

Toiset johtokunnan jäsenet katselivat hämillään pitkin neniään.

Tolvanainen ihastui, kun huomasi, että hänen puheensa koski.

"Mutta miksikäs opettaja sitten suuttuu siitä, että minä sanon sillä
tavalla?" kysyi Tolvanainen terävästi ja posket alkoivat hehkua.

"Siitä syystä, että tunsin äänenpainosta teillä olevan jonkin

erikoisen tarkoituksen."

"Minkä erikoisen tarkoituksen?"

"Mitäs minä sitä selittelemään… Itse paraiten tiedätte."

"Sepä nyt merkillistä puhetta on, tuota…" alkoi Tolvanainen. Mutta

kirkkoherra keskeytti sovitellen:
 "Väittelynne ei tunnu kääntyvän rakentavaksi", hän sanoi. "Ehkä
on parasta että käymme asiaamme?"

Laivurinen olikin jo joutua hämille, sillä hän itsekin huomasi liian

rajusti ottaneensa kiinni Tolvanaisen sanoista… Eikähän nuo toiset
tiedä minun ja Tolvanaisen entisistä suhteista, ajatteli hän
harmitellen.

Kirkkoherra esitti johtokunnalle asian. Opettaja Laivurinen oli

vaatinut virkavahvistuskirjaa ja sitä varten pyytänyt johtokuntaa
kokoon.

"Onko johtokunnan jäsenillä mitään muistuttamista opettaja

Laivurisen pyyntöä vastaan?" kysyi hän lopuksi.

Huoneessa syntyi hiljaisuus, joka lopulta muuttui tuskalliseksi.

Toinen vartosi ja velkoi silmäyksillään toistaan puhumaan. Laivurinen
joutui levottomaksi eikä voinut pidättää itseään sanomasta:

"Nähtävästi on jotain muistutettavaa minua vastaan. Olkaa hyvät

ja sanokaa, mitä on sanottavaa." Hän hymyili ylpeästi, ja ääni
värähteli hiukan. "Silloin on rauta taottava, kun se on kuuma", lisäsi
vielä.

Miehet olivat tukalassa tilassa. Melkein yhtaikaa kääntyivät

kaikkien silmät Tolvanaiseen, joka hieman tavallistaan punaisempana
kasvoiltaan istui totisena ja nähtävästi pyöritteli sanaa kielellään.

"Paha on puhua, paha puhumattakin olla", alkoi hän. Kasvoille

hyökkäsi veri, ja ääni vapisi. Hän jatkoi: "Mutta kun kerran sitä
kysytään, niin täytyy sanoa, että opettajan uskonnollisista
mielipiteistä on viime aikoina levinnyt hyvin pahoja huhuja ympäri
seurakunnan. Ja se on paha ja vaarallinen asia, se."

"Sekö, että sellaisia juttuja on levinnyt?" kysyi Laivurinen

naurahtaen.

"Olen minäkin kuullut hiukan jotain sellaista", sanoi kirkkoherra

vakavasti, ottamatta huomioon Laivurisen keskeytystä. "Mutta en ole
tätä ennen saanut tilaisuutta kysyä asiaa opettajalta itseltään. No,
onko totta, että te olette sellainen vapaa-ajattelija?" Hän kääntyi
Laivurisen puoleen ikäänkuin ainakin tuomari tutkiessaan syytettyä.
Laivurisen kasvoilla vaihteli väri, ja hän katseli alaspäin ikäänkuin
vastausta miettien.

"Niin … se riippuu siitä, minkälaista vapaata ajattelemista

tarkoitetaan", sanoi hän vihdoin näennäisesti jotenkin tyynesti.
Jälestäpäin muistellessaan näitä minuutteja ja erittäinkin sitä
äänenpainoa ja tapaa, millä kirkkoherra teki ensi kysymyksensä,
ihmetteli opettaja, mistä se voima silloin tuli hänelle, jolla hillitsi
itsensä. Yleensä arveli sen syyksi, että hän silloin kenties oli
varustautunut sellaiseen.

"Aivan niin", myönsi kirkkoherra hyväntahtoisesti. "Mutta jätetään

nyt ne pitemmät mutkaiset tiet ja pyritään suoraan päämaaliin.
Omistatteko te luterilaisen kirkon uskontunnustuksen?"

Laivurinen naurahti ja painoi kurillisesti leukansa paksun huivin

alle.

"Minä en suinkaan kiellä teitä pyrkimästä suoraan päämaaliin.

Mutta ennenkuin ryhdyn tekemään uskontunnustustani, uskallan
kysyä, millä perusteella sitä tässä tilaisuudessa vaaditaan?"
Laivurinen katsahti terävästi vuorotellen kuhunkin.

Kirkkoherra hymyili.

"Mutta, hyvä Laivurinen, täytyyhän meillä olla oikeus sellaisen

kysymyksen tekoon koulun johtokuntana. Ettehän tekään voi sitä
kieltää, jos järkevästi ajattelette."

"En tietysti. Mutta ottiko kirkkoherra huomioon, etten minä

kysynytkään oikeutta, vaan perusteita?"

"Jassoo … jaa, sitä en huomannut. Ja sama asiahan se onkin…

Niin, no … kansalla kun on yleinen tieto siitä, että te olette…"

"Onko se tieto?"

"Kyllä se on tieto."

"Mistä saatu?"

"Epäilemättä teidän omista puheistanne."

"Kukahan niitä on kuullut? Ovatkohan kyenneet edes oikein

ymmärtämään…"

"Sitä en tiedä", sanoi kirkkoherra, jo kärsimättömästi. "Mutta sen

minä tiedän, että tässä päästään paljon vähemmällä, jos ei niin
tarkkaan tutkita kiertävien huhujen perusteita. Ne saattavat kylläkin
olla perättömiä, mikä olisi ainakin minulle varsin mieluinen asia.
Voittehan vastata kysymykseeni."

"Tietysti. Mutta kirkkoherra on hyvä ja koettaa asettaa itsensä

minun tilalleni: ettekö luule, että siinä tapauksessa tutkisitte, miten
huhut, joista ollaan niin suuressa määrässä vastuunalaisia, kuin minä
nyt tässä, ovat saaneet alkunsa. Sallikaa minun siis vielä, kun tässä
syytettynä seison, kysyä: mitä sanovat oppilaani, lapset?" Laivurisen
kurkkuun nousi paksu pala, mutta hän nielaisi sen väkisin alas.

Kirkkoherra katsahti kysyvästi johtokunnan jäseniin, pysähtyi

Tolvanaiseen ikäänkuin häneltä jotain odottaen. Sieltä tulikin:

"Mitäs lapset … eivät ne ymmärrä sellaisia asioita."

Kirkkoherra käänsi mitään virkkamatta pettyneenä kasvonsa

toisaanne.
Laivurinen huudahti:

"Mitäkö lapset? Eikö tässä ole juuri kysymys siitä, millä tavalla
minä opetan lapsia? Jos eivät lapset ymmärrä mitään, niin mitä
merkitystä sillä sitten on että niille ensinkään mitään opetetaan?"
Hän naurahti.

"Noo niin, mutta", veti Tolvanainen pitkään.

"Jos teidän lapsenne todistavat, että minä olen opettanut heitä

pilkkaamaan Jumalaa, niin minä olen valmis luopumaan virastani",
jatkoi Laivurinen, tukevasti lyöden kättä polveen.

"En minä ole siitä kuullut", sanoi kirkkoherra. "Mutta siitä olen
kuullut, että opettaja julkisesti soimaa valtionkirkkoa, vieläpä kieltää
erityisten raamatunpaikkain totuuden. Olen kuullut, että puhutte
näistä julkisissa paikoissa ja henkilöille, jotka asiaa sen enempää
ymmärtämättä naureskellen kertovat niitä pitkin kyliä. Sellainen on
syytös teitä vastaan."
 Kirkkoherra katsahti ankaran totisena johtokunnan jäseniin,
ikäänkuin näille vielä huomauttaakseen, että nyt se oli tehty, kanne.
Tolvanainen sai ystävällisen hymyilemisen puuskauksen. Laivurinen
nähtävästi joutui hämille. Hän nousi ja astui muutaman kerran
levottoman näköisenä yli lattian.

"No niin", sanoi hän sitten hiljaa, "minä tahdon antaa selityksen
näihin kysymyksiin. Teillä on kyllä tavallansa oikeus sitä vaatia, sillä
olenhan minä teidän valtanne alainen." Viimeisissä sanoissa sortui
ääni katkeruudesta. Hän istui ryähtäen tuolille, aukaisi päällystakin ja
otti huivin pois kaulastaan. Kaikesta päättäen valmistui hän
antamaan laajaperäistä ja peittelemätöntä selvitystä. Hän
valmistautui siihen kuten raskaaseen, voimia kysyvään kamppailuun.

Ensin ryhtyi hän tekemään selkoa mielipiteistään valtionkirkon

suhteen. Se selitys oli laaja: Siinä ei ole enää Kristuksen henki
määrääjänä, vaan tapa ja tilaan sopiva laki. Papisto on kohonnut
virkakunnaksi, joka ikäänkuin kirkontornista katselee maassa
matelevaa laumaa; ei ole montakaan, jotka uskaltaisivat laskeutua
kuraan ja korpeen etsimään kadonneita lampaita ja kantamaan niitä
kotiin. Ihmisiltä kieltää papisto vapauden tutkia raamattua ja panee
omat ohjelmansa sijaan j.n.e. Oli mustin valhe, että hän milloinkaan
olisi pilkannut uskontoa. "Miten, Herran nimessä, vakava mies voi
pilkata sattumaltakaan vakavaa asiaa, jota hän sydämestään
kunnioittaa?" kysyi hän. Raamatun kertomuksissa ja tapauksissa oli
hän aina nähnyt Jumalan ohjaavan käden. Pyhä, iankaikkinen totuus
oli hänen mielestään raamatussa löydettävänä, vaikka se olikin siinä
tarunsekaisten ja historiallisten kertomusten sisään kätkettynä, kuin
kulta soran sekaan.
 "Kyllä minä vapaa-ajattelija olen", jatkoi hän, "minä tutkin asioita
ja punnitsen niitä. Minulla on kyllä useista uskonopin kappaleista eri
käsitys kuin mitä te pidätte oikeana. Mutta en minä sille mitään voi.
Enkä minä oppilailleni omia, poikkeusmielipiteitäni opeta. Sille en
mitään taida, että käsitän juutalaiset uskontoineen pakanakansaksi,
johon Jumalan henki kuitenkin välillisesti vaikutti ja jossa Jumala
siten etupäässä kehitti yhä jatkuvaa luomistyötänsä. Minä pidän
heitä kansana, joka tämän kehityksen alaisena ollessaan tunsi
ikäänkuin ilmassa liikkuvana todellisen siveysaatteen suunnan, tavat
ja lain, tunsi Jumalan tahtoa puolinaisesti, aavistuksena;
semmoisena kansana, joka lapsena haparoi lapsen tavalla, mutta
jonka rinnalla meidän aikamme henkinen kehitys on jo kasvaneen
miehen kehitystila. — Mutta en minä tätä minäkään
uskonkappaleenani pidä, ajattelen vain, että niin voisi olla.
Sivuasioitahan nämä ovatkin itse uskontoon nähden?"

Hän katsahti kiihoittuneena ympärilleen, ikäänkuin vastausta

odottaen.
Nähtyään, ettei kukaan aio vastata, jatkoi hän:

"Kristillisyyttä ihailen korkeimpana ihanteenani. Mutta oikein

tosikristittyä on vaikea tavata, ainoastaan joitakuita sellaisia tunnen.
Mutta se, että sellaisia tunnen, vahvistaa minunkin uskoani", lopetti
hän mietteissään, aivan kuin olisi noita ihanteitaan paraillaan
sielunsa silmillä katsellut.

"Minä ikävöin ja kaipaan aina jotakin, en usein tunne itsekään

mitä", jatkoi hän melkein kuin itsekseen. "Mielikuvitukseni
muodostelee aatteitani, täydentelee ihanteitani, tuottaen siten
hengelleni tyydytystä ja iloa, kaipausta ja surua aina sen mukaan
minkälaisilla aloilla se kulloinkin liitelee."
 Oltiin hetkinen hiljaa.

"Järki, järki", äänsi Tolvanainen vihdoin ja katsahti kirkkoherraan.

"Järki", myönsi kirkkoherra.

"Järki, järki", uudisti Tolvanainen innostuneena esimiehensä

kannatuksesta.

"Järki!" kiljaisi Laivurinen luonnottoman kovasti. "Millä minä muulla

tutkin tällaisia asioita kuin juuri järjelläni? Ei minulla ole muita
apukeinoja. Ja mitäs on teologia muuta kuin järjen muovailua?"

"Hiljempaa!" sanoi kirkkoherra ankarasti. "Sen perästä mitä tässä

olen kuullut ja mitä olette puhunut, on minun mahdoton antaa teille
valtakirjaa."

Laivurinen vavahti. Hän oli jo melkein unohtanut, että oli siitä

kysymys.

"Mutta…" hän äännähti juuri kuin aikoen ruveta puolustautumaan.

Se jäi kuitenkin siihen. Sen sijaan tysrkähti hän kerran hyvin
omituisesti, ikäänkuin itkua teetellen, pudisti raivokkaasti päätä ja
riensi puolijuoksua ulos, pihalle.

Kirkkoherra liikahteli kiivaan näköisenä ja ryhtyi hankkeisiin lähteä

pois. Muuan johtokunnan jäsenistä, Kankkunen, katkaisi
äänettömyyden:

"Mutta eiköhän me tehdä vääryyttä?" hän sanoi.

"Miten?" kysäisi kirkkoherra omituisen vikkelästi. Kankkusen

aikoma vastaus jäi puolitiehen, kun opettajan rouva tuli sisään
tuoden kahvia.

"Mihin opettaja on mennyt?" kysäisi hän huomatessaan, ettei tämä

ollut huoneessa. Viipyi vähän, ennenkuin tuli vastaus. Kankkunen
kertoi vihdoin hänen menneen ulos. Kirkkoherra katseli syrjäsilmällä
rouvaa, jonka liikkeet muuttuivat yhtäkkiä kummallisen hätäileviksi.
Tuskin ehti hän kunnolla saada kahvin tarjotuksi, kun jo kiireellä
riensi toiseen huoneeseen ja sieltä jatkoi samaa kyytiä ulos.

Ulkona oli ruvennut uudestaan rajusti tuulemaan; nurkissa vihelsi

ja mylvi oudosti; eräs vesitorvi päästi tuontuostakin pitkän,
inhoittavan ulvonnan.

Rouvan poistuttua oltiin Laivurisen huoneessa hiljaa. Kaikkien

huomio teroittui kuuntelemaan ulkoapäin tulevia ääniä.

"Mikähän siellä noin ulvoo?" kysäisi kirkkoherra, kun vesitorvi alkoi

ulvahdella.

"Tuuli kait jossain", arveli joku.

"Niin", jatkoi kirkkoherra, "arveliko Kankkunen, että me teemme

väkivaltaa?"

"Arvelin, ettei meillä olisi syytä niin loukata opettajaa sellaisten

juorujen vuoksi. Hän on hyvä opettaja, miehet. Ainakin kun minä
olen ollut täällä uskontotunneilla, on hän opettanut uskontoa erittäin
kauniisti."

"Eihän sitä voi kieltää, ettei hän hyvä opettaja olisi", myönsi
kirkkoherra, "mutta kun on uskonnosta ja kirkosta sellaiset käsitykset
kuin hänellä, niin ei saata hyväksyä häntä lasten opettajaksi. Mitä
erikoisesti minuun tulee, niin olen kirkon esimies seurakunnassa ja
samalla seurakunnan luottamusmiehenä velvoitettu pitämään
silmällä lasten opetusta koulussa, minkä vuoksi minä puolestani en
suostu hänelle antamaan valtakirjaa tällä kertaa. Kavaltaisinhan minä
silloin seurakuntalaiseni ja antaisin hyväksymiseni aatteille, jotka
jäytävät kansankirkon perusjuuria! Nyt tosin ei Laivurinen vielä ole
saattanut koulussaan kieltämisoppia opettaa, mutta sen verran on
minulla tietoa ja kokemusta, että kun hän itse tulee opissaan oikein
varttumaan ja kasvamaan, niin oppilaat saavat siitä karvaat
hedelmät poimia. Tuo suunta on kansakoululaitoksessamme hirveästi
päässyt valtaan. Mutta minä en suinkaan tahdo asemaani Herran
viinimäessä niin väärin käyttää, että valmistaisin niille sijaa, jotka
tahtovat työtämme tyhjäksi tehdä."

Hän oli noussut seisomaan ja puhui harvinaisen innokkaasti,

käsillään viittoen.

"Oikein", äänsi Tolvanainen.

"Kyllähän se on niinkin", myönsi Kankkunen, "mutta minä vaan

pelkään, että kun emme vain tekisi tässä pelossamme kärpäsistä
härkäsiä ja kun ei vaan viimeinen villitys tulisi pahemmaksi kuin
ensimmäinen."

"Mitä te tarkoitatte?" kysyi pappi.

"Tarkoitan vaan sitä, ettei Laivurinen asiaa kuitenkaan tähän jätä."

"Ettäkö valittaa?"

"Niin minä luulen."

"Ei sitä tarvitse pelätä", sanoi Tolvanainen leveästi. "Silloin hän

menettäisi virkansa."
 "Aivan niin", vakuutti pappi. "Hän on nyt kyllä paljastanut tässä
itsensä. Mutta en minä tahtoisi häneltä virkaa ottaa. Minun
mielestäni meidän ensi tehtävämme on nyt antaa hänelle kristillinen
varoitus ohjaamaan ajatuksiansa oikealle tielle." Hän hiljensi
äänensä salaperäiseksi ja puhui kuiskaamalla: "Ehkä hän peräytyy ja
rupeaa ainakin pitämään suunsa kiinni. Kyllä Laivurinen hyvä
opettaja on ja innokas, en minä sitä kiellä."

"Hyvä hän on", vakuutti Kankkunen, ja tuo neljäs mies, joka ei

ollut koko aikana lausunut vielä luotua sanaa, örähti hänkin joukkoon
myöntävästi.

"Mutta liian itsekäs hän on", muistutti Tolvanainen.

"Kyllähän sitä jokainen on itsekäs, jos sitä katsotaan", vastasi

Kankkunen tarkoittavasti. "Tässä minun ymmärtääkseni on itsekkyys
toiselta puolen paljon suurempi. Kirjoitetaanko tästä pöytäkirjaan
mitään?" kysyi hän kirkkoherran puoleen kääntyen.

"Mitäs tässä on pöytäkirjaan kirjoitettavaa, kun ei sitä

valtakirjaakaan anneta."

"No en minä tiedä, ajattelin vaan, että jos kirjoitetaan niistä

varoituksista, niin en minä ainakaan siihen yhdy."

Kirkkoherra hymyili ylenkatseellisesti.

"Ohoh… Vai niin", ilveili hän.

Kankkunen nousi kiivaasti, otti lakkinsa, murahti hyvästiksi ja

meni.
Toiset jäivät hiukan pitkään katselemaan.
 Rouva tuli noutamaan kahvikuppeja. Silmissä oli itkun jälkiä.

"Minnekähän se isäntä tästä?…" alkoi pappi kahvista kiitellessään,

koettaen näyttää leikkisältä. Leikkiähän tämä on koko juttu!

Mutta rouvan kasvot vääntyivät omituisesti, kun hän aikoi vastata.

Jo ovessa hän meni, kun vasta selkänsä taakse ilmoitti:

"Makaa… Hän on kipeä."

Itkemään kuului rouva rupeavan, kun oven jäljestään kiinni sai.

Johtokunnan jäsenet katsahtivat toisiinsa. Sitten rupesivat pappi ja
Tolvanainen keskustelemaan siitä ja itseänsä puolustelemaan. —

"Ei tästä niin olisi pitänyt suuttua", arveli kirkkoherra, "pitäähän

jokaisen ihmisen sietää arvostelua ja muistutuksia."

"Ja rovastia kohtaan osoittaa tuollaista uppiniskaisuutta!" huudahti

Tolvanainen. Kun pappi näkyi äänettömänä hyväksyvän tämän
mielipiteen, rohkaisi se Tolvanaista jatkamaan. Hän päätti mennä
katsomaan toiseen huoneeseen, ehkäpä aikoi nuhdellakin opettajaa.
Kirkkoherra kielteli parilla sanalla ollen sitä mieltä, että heidän tulisi
lähteä jäähyväisiä sanomatta, kun isäntäväki kerran heitä pakoilee.
Mutta Tolvanaista ei enää voinut mikään pidättää. Hän kuiskutteli
jotain "kunnan omista huoneista", meni raottamaan ovea ja kurkisti
sisään.

"Onko opettaja täällä vai?" hän kysyi. Sielläpä näkyi olevan,

makasi vuoteessa paksun peitteen alla, ja rouva valmisteli vieressä
jotain lääkkeitä. Kaksi lasta nojaili hiljaisina ja äänettöminä vuodetta
vasten. "Onko opettaja tullut niin kipeäksi, että oikein makuulle?…"
kyseli Tolvanainen ja astui sisään. Sairas makasi kasvot seinäänpäin.
Rouva käänsi Tolvanaiselle selkänsä, ja lapset tuijottivat pelokkaina
vierastaen häntä. Kun Laivurinen kuuli, että joku tuli sisään, käänsi
hän äkkiä päätään ja katsahti, mutta kääntyi jälleen. Nyt tuli
kirkkoherrakin huoneeseen, ja rouva työnsi lapset kyökkiin.

"Vilustunut?" kysäisi pappi, kun oli vähän aikaa äänetönnä

katsellut sairasta, jonka ruumis vähän väliä värähteli vilun
vaikutuksesta. Sitten hän alkoi kysellä mitä lääkkeitä rouva käyttää
sekä neuvoi hyvänsävyisesti yhtä ja toista. Vihdoin hän astui
likemmäksi.

"Meidän kokouksestamme luultavasti ei nyt enää tule mitään?"

Hän teki tämän kysymyksen Laivuriselle. Tämä ei vastannut kohta,
mutta hengenvedoista voi päättää, että hän valmistausi jotain
sanomaan.

"Niin … mitäpäs siitä", hän virkahti vihdoin, "ettehän te anna

minulle valtakirjaa!" Hän käännähti vuoteella niin, että kasvot tulivat
näkyviin. Niissä asusti kuumeen puna. Hengitys oli hätäilevä ja
raskas.

Pappi alkoi hyvin ystävällisesti ja isällisesti selittää, miten he olivat

veljellisestä rakkaudesta päättäneet varoittaa ja neuvoa häntä pois
sellaisesta ajatussuunnasta. He pitävät — "se oli aivan koko
johtokunnan mielipide" — Laivurista kyllä hyvänä opettajana eivätkä
mitenkään laskisi häntä pois muuttamaan. Eikä hänen mielestänsä
Laivurinen nyt valtakirjaa tarvitsekaan, "ei suinkaan tässä nyt
semmoista tule kysymykseen. Kun paranette, niin ehtiihän tuon
sittenkin." Sitten hän kääntyi juttelemaan Laivurisen sairaudesta ja
alkoi tätä kehoittaa kuulemaan rakkauden ääntä… Siinä hän takertui
hiukan. Tolvanainen oli jo ison aikaa näyttänyt levottomalta. Nyt hän
tarttui kiinni kuin haukka ja pisti väliin:
 "Niin, rakkauden ääntä!" Tämän hän aivan kuin hengen
pakotuksesta huudahti. "Rakkauden ääntä on jo aika kuulla, sillä
kirves on laskettu sinunkin elämäsi puun juurelle. (Laivurinen käänsi
ähkäisten kasvonsa pois.) Et tiedä aikaa, et hetkeä, milloin kuoleman
Herra tulee ja kysyy, missä on sinun leiviskäsi. Paljon antoikin Herra
sinulle, sinä olet niitä viiden leiviskän palvelijoita. Mutta oletko
varma, ettet ole kätkenyt leivisköitäsi maahan? Oletko varma, ettet
kaupotellut niillä vaan irstasta, Herralle kelpaamatonta tavaraa,
sellaista tavaraa, maailman viisautta ja himoja, jotka ovat Herralle
kauhistus?"

Puheensa lopetettuaan jäi Tolvanainen uhkaavan näköisenä

tuijottamaan kirkkoherraan. Syrjäinen saattoi siitä saada sen
käsityksen, että viimeinen kysymys tehtiin kirkkoherralle. Hän oli
ehkä tavoitellut hyväksymiskiitoksia papilta. Tämä ei kuitenkaan
ruvennut kiittelemään, sillä kasvoilla oli tyytymättömyyttä osoittava
ilme.

Rouva Laivurinen liikkui levottomana huoneessa, milloin korjaten

jotain pöytäpeittoa, tuolia tahi muuta sellaista, ja katsahti tuon
tuostakin hermostuneesti Tolvanaiseen.

Kirkkoherra iski kuudennokselle nuhtelevasti silmää ja viittasi

kieltävästi kädellään. Tolvanainen ymmärsi sen kehoitukseksi
jatkamaan, ryähti ja alkoi:

"Eikö…"

Sairas liikahti levottomasti ja ähkäisi huomiota herättävästi.

"No Tolvanainen!" pääsi papilta kuin vahingossa syvästi moittiva

huudahdus. Tolvanaiselle pidättyi sana puolitiessä suuhun ja hän jäi
uteliaasti kyselevänä tuijottamaan pappiin.

"Älkää puhuko", kuiskasi pappi uudestaan, varaksi. Hän oli levoton

kuin pahantekijä. Jos menee pois ilman selvityksiä, näyttää se
tyhmältä, jos ei mene, näyttää sekin tyhmältä.

Rouva läheni vuodetta ja paranteli luisuneita peitteitä.

"Ai, ai, me epäilemättä vaivaamme sairasta läsnäolollamme?"

virkahti pappi.

Laivurinen käänsi kasvonsa pappiin.

"Ei ensinkään", hän virkkoi luonnottoman vahvalla äänellä,

"minulle on päinvastoin erinomaisen huvittavaa…" Hänen suunsa
vääntyi omituiseen nauruun.

Kirkkoherra loukkaantui ja muuttui ankaran totiseksi.

"Huvittavaa ei se taida olla", hän sanoi, "mutta asia, josta tässä on

puhuttu, on tunnollemme siksi kallis ja sen pitäisi olla kallis kaikille
kuolevaisille, että noin röyhkeällä tavalla ei sitä pitäisi kenenkään
kohdella, vaikkapa olisikin… Siksi toiseksi on syy virallinen, jonka
vuoksi tässä seisomme valitettavasti teitä häiritsemässä. Kun jäimme
yksiksemme huoneeseenne, emme voineet niin vaan, hyvästiä
sanomatta mennä."

Nyt astui Tolvanainen askeleen likemmäksi.

"Minä katson velvollisuudeksemme rukoilla tässä paikassa",

virkahti hän odottamatta ja laski jo kätensä ristiin.
 Laivurinen kavahti istualleen. Rouva riensi huudahtaen miehensä
luo ja työnsi mennessään hiukan Tolvanaista.

"Säästäkää minua!" kähisi Laivurinen kuin suuren taakan alta.

"Luuletteko te … hyvät herrat, minua sellaiseksi … raukaksi, että

minä rupeaisin tässä ruikuttamaan ja matelemaan teidän edessänne
… sellaisen … sellaisen jälkeen?" Hänen hampaansa koskivat yhteen.

"Oh hoh hoh"! alkoi kirkkoherra, huiskuttaen merkitsevästi

etusormeaan.

"Minäkin olen ihminen … ihminen! Ajatelkaahan… Ja vaikka te

puhuisitte enkelien kielillä, niin minä en usko teitä… Minä en voi sitä
uskoa muuksi kuin… Teillä ei ole sydäntä! Missä teidän sydämenne
on?"

Vaimo tarttui nyt kaulaan ja yritteli painamaan rintansa suun

eteen. Laivurinen ponnisteli ensinnä vastaan, vaikka heikosti, ja
kallistui sitten huohottaen vuoteelle. Vaimo polvistui lattiaan vuoteen
viereen, painoi kasvonsa tyynyihin ja itki ääneen. Kirkkoherra ja
Tolvanainen hiipivät pois ja olivat parin minuutin kuluttua
kotimatkalla.

Laivurinen oli kauan aikaa ääneti ja makasi kasvot seinään päin.

Ainoastaan tuontuostakin kuuluva tuskallinen ähkinä ja epätasainen
hengitys ilmaisivat, että hän valvoi. Vaimo seisoi vuoteen vieressä
hänkin mitään puhumatta. Vihdoin Laivurinen käänsi kasvonsa
vaimonsa puoleen ja katsoi tätä nöyrästi, rukoilevasti silmiin.

"Voi hyvä Jumala, isäkulta, mitä nyt teit", virkahti vaimo

surullisesti.
 "Häh?" kysäisi sairas, vaikka epäilemättä kyllä kuuli. Hänen
kasvoilleen tuli uudelleen levoton ilme. Vaimo kertasi äskeisen
lauseensa voivotellen.

Laivurinen ei vastannut mitään, mutta näki kyllä, että hän sitä

ajatteli.

"Jätä, jätä minut rauhaan!" huudahti hän vihdoin ja käänsi taasen

kasvonsa seinään päin. "Minua piinataan kuoliaaksi", jatkoi hän,
"sääli sinä edes ja jätä rauhaan."

Mitään virkkamatta kohensi vaimo peitteitä ja meni pois, silmät

uudelleen kyyneltyneinä. Mutta samassa kuin rouva painoi oven
kiinni, katui Laivurinen jo, että oli hänet ajanut pois. Suu avautui
huutamaan takaisin ja anteeksi pyytämään ja selittämään, ettei hän
tahtonut vaimoaan loukata… Mutta kun syrjäiset henkilöt olivat niin
väärin tuominneet … ja kohdelleet hävyttömästi, niin ei hän voinut
oikein hillitä itseään eikä huomannut, mihin viha ajoi…

Ennenkuin ajatus ehti sanoiksi, laimeni into jo ja koko olemuksen

valloitti tavaton halu nukkua … nukkua ja unohtaa. Uni ei kuitenkaan
tullut helposti. Sen sijaan tuntui kuume yhtäkkiä valloittavan. Se tuli
äkkiä kuin rajuilma. Heti kun kummallisesti pelästyen ehti ajatella,
että jokos se nyt tulee taas … oli jo kokonaan kuumeen vallassa…
XI.

Bendell oli istunut monta tuntia Airaksisen luona. He pelasivat

tammea, jaarittelivat ja huvittelivat.

"Harvoin näkyy Laivurinen enää teidän joukossanne", virkahti

Airaksisen vaimo ohi kulkiessaan.

"Hjaa…" Molemmat pysähtyivät ja muuttuivat miettivän näköisiksi.

"Saa nähdä, eikö hänelle tule hyvinkin pian kuolema", jatkoi

Airaksisen emäntä.

"En minä sentään luule, että hän vielä kuolee", sanoi Bendell. "Kun
hän vaan heittäisi tuon katkeran surumielisyyden ja alkaisi ahkeraan
seurustella jälleen ihmisten kanssa, niin se varmaankin auttaisi
paljon hänen parantumistaan."

"Ei keuhkotautisen kanssa ole hyvä seurustella … siitä saattaa

tarttua."

"Joutavia, ei se niin tartu", huudahti Bendell.

"Tarttuu kuin tarttuukin", väitteli emäntä ja kertoi siitä jonkun

esimerkin.
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookname.com