Test Bank for Strategic Management Concepts 13th

Edition David install download

https://testbankmall.com/product/test-bank-for-strategic-
management-concepts-13th-edition-david/

Download more testbank from https://testbankmall.com

Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) available
Download now and explore formats that suit you...

Strategic Management Concepts and Cases David 13th Edition

Solutions Manual

https://testbankmall.com/product/strategic-management-concepts-and-
cases-david-13th-edition-solutions-manual/

testbankmall.com

Test Bank for Strategic Management, 13th Edition: David

https://testbankmall.com/product/test-bank-for-strategic-
management-13th-edition-david/

testbankmall.com

Strategic Management A Competitive Advantage Approach

Concepts 16th Edition David Test Bank

https://testbankmall.com/product/strategic-management-a-competitive-
advantage-approach-concepts-16th-edition-david-test-bank/

testbankmall.com

Solution Manual for Succeeding in Business with Microsoft

Excel 2013 A Problem-Solving Approach, 1st Edition

https://testbankmall.com/product/solution-manual-for-succeeding-in-
business-with-microsoft-excel-2013-a-problem-solving-approach-1st-
edition/
testbankmall.com
Test Bank for Business Law, 15th Edition: Jane Mallor

https://testbankmall.com/product/test-bank-for-business-law-15th-
edition-jane-mallor/

testbankmall.com

Test Bank For Special Education Law, Loose-Leaf Version

with Pearson eText — Access Card Package, 3/E 3rd Edition

https://testbankmall.com/product/test-bank-for-special-education-law-
loose-leaf-version-with-pearson-etext-access-card-package-3-e-3rd-
edition/
testbankmall.com

Solution Manual for Principles of Information Security,

6th Edition, Michael E. Whitman Herbert J. Mattord

https://testbankmall.com/product/solution-manual-for-principles-of-
information-security-6th-edition-michael-e-whitman-herbert-j-mattord/

testbankmall.com

Test Bank for Introduction to Criminology: Why Do They Do

It? Second Edition

https://testbankmall.com/product/test-bank-for-introduction-to-
criminology-why-do-they-do-it-second-edition/

testbankmall.com

Computer Networking A Top-Down Approach 7th Edition Kurose

Solutions Manual

https://testbankmall.com/product/computer-networking-a-top-down-
approach-7th-edition-kurose-solutions-manual/

testbankmall.com
American History Connecting with the Past 15th Edition
Alan Brinkley Test Bank

https://testbankmall.com/product/american-history-connecting-with-the-
past-15th-edition-alan-brinkley-test-bank/

testbankmall.com
CHAPTER 2

THE BUSINESS VISION AND MISSION

CHAPTER OUTLINE

¨
What Do We Want to Become?
¨
What is Our Business?
¨
Importance of Vision and Mission Statements
¨
Characteristics of a Mission Statement
¨
Mission Statement Components
¨
Writing and Evaluating Mission Statements

CHAPTER OBJECTIVES

After studying this chapter, you should be able to do the following:

1. Describe the nature and role of vision and mission statements in strategic
management.
2. Discuss why the process of developing a mission statement is as important
as the resulting document.
3. Identify the components of mission statements.
4. Discuss how clear vision and mission statements can benefit other strategic-
management activities.
5. Evaluate mission statements of different organizations.
6. Write good vision and mission statements.
CHAPTER OVERVIEW

Chapter 2 focuses on the concepts and tools needed to evaluate and write
business vision and mission statements. A practical framework for developing
mission statements is provided. Actual mission statements of large and small
organizations and profit and nonprofit enterprises are presented and critically
examined. The process of creating a vision and mission statement is discussed.
The global economic recession has resulted in many firms changing direction,
thereby altering their entire vision and mission in order to survive.
Doing Great in a Weak Economy – Wal-Mart
At a time when most firms were struggling, Wal-Mart significantly increased its
revenues between 2007 and 2008. Fortune Magazine in 2009 rated
McDonald’s as the 11th “Most Admired Company in the World”. Wal-Mart
continues to expand internationally and is revitalizing its electronics
departments in an effort to pull market share from competitors. Wal-Mart is a
corporate leader in sustainability and is in the process of redefining the global
consumer products labeling process.

EXTENDED CHAPTER OUTLINE WITH TEACHING TIPS

I. WHAT DO WE WANT TO BECOME?

It is especially important for managers and executives in any organization to

agree on the basic vision that the firm strives to achieve in the long term.

A. Importance of a Vision Statement

1. A vision statement should answer the basic question, “What do we want to

become?” A clear vision provides the foundation for developing a
comprehensive mission statement.

2. Many organizations have both a vision and a mission statement, but the
vision statement should be established first and foremost.

a. The vision statement should be short, preferably one sentence, and as many
managers as possible should have input into developing the statement.

b. Table 2-1 provides examples of several vision statements.

VTN (Visit the Net): The website

www.csuchico.edu/mgmt/strategy/module1/sld007.htm gives an introduction
to the vision concept.

VTN (Visit the Net): The website

www.csuchico.edu/mgmt/strategy/module1/sld008.htm gives an introduction
to the mission concept.

II. WHAT IS OUR BUSINESS?

A. Mission Statements

1. Peter Drucker says that asking the question, “What is our business?” is
synonymous with asking the question, “What is our mission?”

2. A mission is an enduring statement of purpose that distinguishes one

organization from other similar enterprises. The mission statement is a
declaration of an organization’s “reason for being.”

3. Sometimes called a creed statement, a statement of purpose, a statement of

philosophy, a statement of beliefs, a statement of business principles, or a
statement “defining our business,” a mission statement reveals what an
organization wants to be and whom it wants to serve.

4. See Figure 2-1 – the Comprehensive Strategic Management Model. It shows

developing mission and vision as the first step in strategic management.

5. Table 2-2 provides examples of mission statements.

B. Vision versus Mission

1. Many organizations develop both a mission statement and a vision

statement. Whereas the mission statement answers the question, “What is our
business?” the vision statement answers the question, “What do we want to
become?”

2. Both profit and vision are needed to motivate a workforce effectively.

C. The Process of Developing a Vision and Mission Statement

1. As indicated in the strategic-management model, a clear mission statement

is needed before alternative strategies can be formulated and implemented.

2. It is important to involve as many managers as possible in the process of

developing a mission statement, because through involvement, people become
committed to an organization.

3. A widely used approach to developing a mission statement is to

a. Select several articles about mission statements and ask all managers to read
these as background information.
b. Ask managers to prepare a mission statement for the organization.
c. A facilitator, or committee of top managers, should then merge these
statements into a single document and distribute this draft to all managers.
d. A request for modifications, additions, and deletions is needed next along
with a meeting to revise the document.

VTN (Visit the Net): The website

www.csuchico.edu/mgmt/strategy/module1/sld009.htm gives questions that
help to develop mission and vision statements.

Teaching Tip: An excellenton mission statements is entitled, The Mission

Statement 301 Corporate Mission Statements from America’s Top Companies.
Theis written by Jeffrey Abrahams and is an excellent resource for individuals
interested in knowing more about the purpose and value of corporate mission
statements.

III. IMPORTANCE (BENEFITS) OF VISION AND MISSION STATEMENTS

A. The Importance of Mission Statements is Well Documented

Rarick and Vitton found that firms with a formalized mission statement have
twice the average return on shareholders’ equity than those firms without a
formalized mission statement. Bart and Baetz found a positive relationship
between mission statements and organizational performance. Business Week
reports that firms using mission statements have a 30 percent higher return on
financial measures than those without such statements.

B. Reasons for Developing a Written Mission Statement:

1. To ensure unanimity of purpose within the organization.

2. To provide a basis, or standard, for allocating organizational resources.
3. To establish a general tone or organizational climate.
4. To serve as a focal point for individuals to identify with the organization’s
purpose and direction, and to deter those who cannot from participating
further in the organization’s activities.
5. To facilitate the translation of objectives into a work structure involving the
assignment of tasks to responsible elements within the organization.
6. To specify organizational purposes and the translation of these purposes
into objectives in such a way that cost, time, and performance parameters can
be assessed and controlled.
VTN (Visit the Net): A great article on writing a meaningful mission statement
is available at
http://sbinformation.about.com/cs/businessplans/a/mission.htm.

C. A Resolution of Divergent Views

1. Developing a comprehensive mission statement is important because

divergent views among managers can be revealed and resolved through this
process.

2. Considerable disagreement among an organization’s strategists over vision

and mission can cause trouble if not resolved.

3. An organization that fails to develop a vision statement as well as a

comprehensive and inspiring mission statement loses the opportunity to
present itself favorably to existing and potential stakeholders.

IV. CHARACTERISTICS OF A MISSION STATEMENT

A. A Declaration of Attitude

1. A mission statement is a declaration of attitude and outlook more than a

statement of specific details. It is usually broad in scope for at least two
reasons:

a. First, a good mission statement allows for the generation and consideration
of a range of feasible alternative objectives and strategies without unduly
stifling management creativity.

b. Second, a mission statement needs to be broad to effectively reconcile

differences among and appeal to an organization’s diverse stakeholders, the
individuals and groups of persons who have a special stake or claim on the
company.

2. An effective mission statement arouses positive feelings and emotions

about an organization; it is inspiring in the sense that it motivates readers to
action.

3. It should be short – less than 250 words.

4. Table 2-3 lists ten benefits of having a clear mission and vision.

B. A Customer Orientation

1. A good mission statement describes an organization’s purpose, customers,

products or services, markets, philosophy, and basic technology.

2. According to Vern McGinnis, mission statements should 1) define what the

organization is and what it aspires to be, 2) be limited enough to exclude some
ventures and broad enough to allow for creative growth, 3) distinguish a given
organization from all others, 4) serve as a framework for evaluating both
current and prospective activities, and 5) be stated in terms sufficiently clear to
be widely understood throughout the organization.

3. Good mission statements identify the utility of a firm’s products to its

customers.

Teaching Tip: Your students may find it interesting to know that not only
corporations find mission statement useful. Steven Covey, the author of the
highly successful book, The Seven Habits of Highly Successful People, has
written two books that explain how individuals and families can use mission
statements to help them determine who they are and what they want to
accomplish. The first book, How to Develop and Use a Personal Mission
Statement, explains why individuals should write mission statements to
provide a sense of direction and purpose for their lives. The second book, How
to Develop a Family Mission Statement, applies the same principles in a family
concept. Laurie Beth Jones advances a similar set of ideas in her popular book,
The Path: Creating Your Mission Statement for Work and for Life.

V. MISSION STATEMENT COMPONENTS

A. Table 2-4 lists 8 characteristics of a mission statement.

B. Components and Questions That a Mission Statement Should Answer

1. Customers: Who are the firm’s customers?

2. Products or services: What are the firm’s major products or services?
3. Markets: Geographically, where does the firm compete?
4. Technology: Is the firm technologically current?
5. Concern for survival, growth, and profitability: Is the firm committed to
growth and financial soundness?
6. Philosophy: What are the basic beliefs, values, aspirations, and ethical
priorities of the firm?
7. Self-concept: What is the firm’s distinctive competence or major
competitive advantage?
8. Concern for public image: Is the firm responsive to social, community, and
environmental concerns?
9. Concern for employees: Are employees a valuable asset of the firm?

C. Table 2-5 provides excerpts from the mission statements of different

organizations to exemplify the nine essential mission statement components.

VTN (Visit the Net): The websites

www.csuchico.edu/mgmt/strategy/module1/sld015.htm,
http://www.csuchico.edu/mgmt/strategy/module1/sld016.htm, and
http://www.csuchico.edu/mgmt/strategy/module1/sld016.htm provide
examples of vision and mission statements that can be critiqued.

Teaching Tip: If you are interested in obtaining the mission statement for a
particular company, a good place to look is the company’s website or its annual
report. Annual reports can be obtained directly from a company or through a
service that disseminates annual reports. An example of the latter is The Public
Register’s Annual Report Service at {http://www.prars.com}. This service
provides free access to the annual reports of over 3,600 public companies.

VI. WRITING AND EVALUATING MISSION STATEMENTS

A. Perhaps the best way to develop a skill for writing and evaluating mission
statements is to study actual company missions.

B. There is no one best mission statement for a particular organization, so good

judgment is required in evaluating mission statements.

VTN (Visit the Net): The website

http://www.nonprofits.org/npofaq/03/21.html provides mission statement
information on nonprofit firms.

Teaching Tip: Along with vision statements and mission statements, some
organizations articulate corporate “values” statements, which describe the
underlying principles that determine everything the organization does and
stands for.

Johnson & Johnson: www.jnj.com/connect/caring/employee-health

Samsung:
www.samsung.com/us/aboutsamsung/corporateprofile/valuesphilosophy.html

Teaching Tip: You are invited to visit the text’s website at

http://www.prenhall.com/david for this chapter’s World Wide Web exercises.
ISSUES FOR REVIEW AND DISCUSSION

1. What are some different names for “mission statement”, and where will you
likely find a firm’s mission statement?

Answer: A mission statement is sometimes called a creed statement, a

statement of purpose, a statement of philosophy, a statement of beliefs, a
statement of business principles, or a statement “defining our business”. If you
are interested in obtaining the mission statement for a particular company, a
good place to look is the company’s website or its annual report.

2. If your company does not have a vision or mission statement, describe a

good process for developing these documents.

Answer: A widely used approach to developing a vision or mission statement is

first to select several articles about these statements and ask all managers to
read these as background information. Then, managers should prepare a vision
or mission statement for the organization. A facilitator or committee should
then merge these statements into a single document and distribute the draft
statements to all managers. A request for modifications, additions, and
deletions is needed next, along with a meeting to revise the document.

3. Explain how developing a mission statement can help resolve divergent

views among managers in a firm.

Answer: The question “What is our business?” can create controversy. Raising
the question often reveals differences among strategists in the organization.
Individuals who have worked together for a long time may realize that they are
in fundamental disagreement. Negotiation, compromise, and eventual
agreement on important issues are needed before people can focus on more
specific strategy formulation activities.
4. Drucker says that the most important time to seriously reexamine the firm’s
vision/mission is when the firm is very successful. What is this?

Answer: According to Drucker, the most important time to ask seriously “What
do we want to become?” and “What is our business?” is when a company has
been successful. Success obsoletes the very behavior that achieved it, and
creates new realities and different problems.

5. Explain why a mission statement should not include monetary amounts,

numbers, percentages, ratios, goals, or objectives.

Answer: A mission statement is broad in scope for two reasons. First, it allows
for the generation and consideration of a range of feasible alternative
objectives and strategies without unduly stifling management creativity.
Excess specificity would limit the potential of creative growth for the
organization. Second, a mission statement needs to be broad to reconcile
differences effectively among, and appeal to, an organization’s diverse
stakeholders. Thus, a mission statement should be reconciliatory.

6. Discuss the meaning of the following statement: “Good mission statements

identify the utility of a firm’s products to its customers.

Answer: A good mission statement reflects the anticipations of customers.

Organizations should identify customers’ needs and then provide a product or
service to fulfill those needs. For example, AT&T’s mission statement focuses
on communication rather than on telephones; Exxon-Mobil’s mission
statement focuses on energy rather than on oil or gas; Union Pacific’s mission
statement focuses on transportation rather than on railroads; and Universal
Studio’s mission statement focuses on entertainment rather than on movies.

7. Distinguish between the “self-concept” and the “philosophy” components in

a mission statement. Give an example of each for your university.

Answer: The self-concept component of a mission statement describes a firm’s

distinctive competence or major competitive advantage. The philosophy
component of a mission statement refers to the basic beliefs, values,
aspirations, and ethical priorities of the firm. Students’ examples of each for
their universities will vary and should draw from the section in the text on
“mission statement components”.
8. When someone or some company is “on a mission” to achieve something,
many times they cannot be stopped. List three things in prioritized order that
you are “on a mission” to achieve in life.

Answer: Students’ responses will vary, but should draw from everything they
have learned from the textbook regarding mission and vision statements.

9. Compare and contrast vision statements with mission statements in terms of

composition and importance.

Answer: Many organizations develop both a mission statement and a vision

statement. Whereas the mission statement answers the question, “What is our
business?” the vision statement answers the question, “What do we want to
become?” Both statements are essential for firm success.

10. Do local service stations need to have written vision and mission
statements? Why or why not?

Answer: Less formality and detail characterize strategic management in small

businesses such as a local service station. However, local service stations are
not immune to competitive pressures, changes in technology, changes in
demographic factors, and resistance to change. Therefore, it is recommended
that even the smallest organization develop a written mission statement. Such
a formal statement indicates vision and good management, which could
enhance a small business’s efforts to secure bank financing and to develop
good supplier, customer, and employee relationships.

11. Why do you think organizations that have a comprehensive mission

statement tend to be high performers? Does having a comprehensive mission
cause high performance?

Answer: Having a comprehensive mission statement does not guarantee or

cause high performance. However, a comprehensive mission statement can
contribute significantly to high performance. As described in the chapter, a
comprehensive mission statement provides numerous benefits that usually
translate into high performance.

12. Explain why a mission statement should not include strategies and
objectives.
Answer: A mission statement should not include strategies and objectives
because the statement needs to be broad in scope to effectively provide a
basis for performing an external and internal audit and for generating and
selecting among alternative strategies. Including specific strategies and
objectives in a mission statement could reduce the level of innovative and
creative thinking in an organization. Also, including specific strategies and
objectives in a mission statement jeopardizes the potential for the statement
to be widely accepted by all managers and employees of the organization.
Acceptance of a clear mission is a prerequisite for gaining acceptance for
strategies and objectives of the organization.

13. What is your college or university’s self-concept? How would you state
that in a mission statement?

Answer: These answers will vary by institution. See the examples in the
chapter.

14. Explain the principal value of a vision and mission statement.

Answer: Many organizations develop both a mission statement and a vision

statement. Whereas the mission statement answers the question, “What is our
business?” the vision statement answers the question, “What do we want to
become?” Both the vision statement and the mission statement ensure
unanimity of purpose within the organization and make important statements
about “who the firm is” and “what it wants to become” to outside stakeholders.

15. Why is it important for a mission statement to be reconciliatory?

Answer: A mission statement needs to be reconciliatory because the claims of

a firm’s various stakeholders often conflict. An effective mission statement
reconciles major differences among key stakeholders.

16. In your opinion, what are the three most important components to include
in writing a
mission statement? Why?

Answer: All of the evaluative criteria described in Chapter 2 are important, but
three are particularly important: customers, products or services, and markets.
17. How would the mission statements of a for-profit and a nonprofit
organization differ?

Answer: The mission statements of profit versus nonprofit organizations would

not differ in format, except for the survival, growth, and profitability
component.

18. Write a vision and mission statement for an organization of your choice.

Answer: This is a worthwhile classroom activity.

19. Conduct an Internet search with the keywords “vision statement” and
“mission statement.” Find company vision and mission statements and evaluate
the documents. Write a one-page single-spaced report on your findings.

Answer: This is a worthwhile activity for students to perform as a homework

assignment followed by class discussion of the assortment of statements
identified.

20. Who are the major stakeholders of the bank that you do business with
locally? What are the major claims of those stakeholders?

Answer: The major stakeholders of a bank include commercial customers,

consumer customers, shareholders, communities, managers, and employees.
Each stakeholder group relies upon the organization. Customers expect the
bank to perform in a manner that protects them financially. Shareholders
expect the firm to be profitable. Local communities rely upon the bank to
provide jobs and pay taxes. Employees rely upon the bank for their income.

21. List at least seven characteristics of a mission statement.

Answer: Table 2-4 lists eight characteristics that may be included in students’
lists: 1) it is broad in scope and does not include monetary amounts, numbers,
percentages, ratios, or objectives; 2) it is less than 250 words; 3) it is inspiring;
4) it identifies the utility of a firm’s products; 5) it reveals whether the firm is
socially responsible; 6) it reveals whether the firm is environmentally
responsible; 7) it includes nine components (customers, products and services,
markets, technology, concern for survival/growth/profits, philosophy, self-
concept, concern for public image, concern for employees); and 8) it is
enduring and can reconcile differences among and appeal to an organization’s
diverse stakeholders.

22. List eight benefits of having a clear mission statement.

Answer: Table 2-3 lists ten characteristics that may be included in students’
lists: 1) achieve clarity of purpose among all managers and employees; 2)
provide a basis for all other strategic planning activities; 3) provide direction; 4)
provide a focal point for all stakeholders of the firm; 5) resolve divergent views
among managers; 6) promote a sense of shared expectations among all
managers and employees; 7) project a sense of worth and intent to all
stakeholders; 8) project an organized, motivated organization worthy of
support; 9) achieve higher organizational performance; and 10) achieve
synergy among all managers and employees.

23. How often do you feel a firm’s vision and mission statement should be
changed?

Answer: This depends on the individual firm. Vision and mission statements
should be evaluated on a regular basis to determine if they are still appropriate.
Firms may wish to change the statements in times of crisis and in times of
success. Ultimately the vision and mission should be in tune with the company
and its environment.
Other documents randomly have
different content
 Hän kulki Paimpolin läpi yhtä mittaa näkemättä ketään, ruumis
kumarassa, niinkun se joka on putoamaisillaan, veri kuohui hänen
korvissaan; — hän vaan kiiruhti eteenpäin ponnistellen viimeisiä
voimiaan, niinkun kone, joka jo on vanha ja viimeisen kerran on
pantu käymään täyttä vauhtia, vaikkapa räjähtäisikin rikki.

Kolmannella kilometrillä hän jo kulki aivan koukussa, aivan

uupuneena, silloin tällöin hänen puukenkänsä kävivät kiviin, jolloin
aina hänen päätään repäisi. Ja hän pyrki yhä kiireemmin kotiinsa,
hän pelkäsi kaatuvansa ja että hänet sitten kannettaisiin kotiin…
VI.

— Vanha Yvonne on juovuksissa!

Hän oli langennut ja pojat juoksivat hänen perästään. Se oli juuri

Ploubazlanekin piiriin tullessa, jossa on paljon taloja pitkin tietä.
Hän oli kumminkin päässyt ylös omin voimin ja ontui poispäin
sauvansa
nojassa.

— Vanha Yvonne on juovuksissa!

Ja pojan nulikat juoksivat hänen eteensä ja nauroivat häntä vasten

naamaa. Hänen päähineensä oli aivan vinossa.

Olihan niitä muutamia pojista, jotka sydämmessään eivät sentään

olleet niin häjyjä, ja kun he aivan läheltä näkivät vanhan akan
epätoivoisen irvistyksen, kääntyivät he liikutettuina ja surullisina
pois, eivätkä uskaltaneet sanoa enää mitään.

Kun hän oli tullut kotiin ja pannut oven kiinni, päästi hän
epätoivon huudon, joka oli tukehduttaa häntä, ja hän kaatui
nurkkaan pää seinää vasten.
 Hänen päähineensä oli pudonnut silmille ja hän nakkasi sen
maahan, kauniin päähine parkansa, jota hän oli niin vaalinut. Hänen
viimeiset pyhävaatteensa olivat aivan tahraantuneet, ja pieni,
keltaisen valkea tukansuortuva näkyi myssyn alta, täydentäen kurjaa
epäjärjestystä.
VII.

Kun Gaud illalla tuli häntä katsomaan, löysi hän hänet samassa
asennossa, paljain päin, kädet rentoina, pää kiviseinän nojassa,
väännellen suutaan ja valittaen "hii, hii, hii!" niinkun pieni lapsi, hän
tuskin saattoi itkeä: kun isoäiti raukat tulevat liian vanhoiksi, niin ei
heillä enää ole kyyneleitä kuivuneissa silmissään.

— Minun pojanpoikani on kuollut!

Ja hän heitti hänelle syliin kirjeet, paperit ja kunniarahan.

Gaud silmäili paperia nopeasti, se oli siis totta, ja hän lankesi

polvilleen rukoilemaan.

He istuivat yhdessä, molemmat naiset, melkein ääneti, niin kauvan

kun kesäkuun hämärää kesti, — ja se on pitkä Bretagnessa,
Islannissa se ei lopu ollenkaan. Uunin takaa kuului onnea
ennustavan sirkan kimakka soitto. Ja illan kellertävää valoa tulvaili
ikkunasta Moanien mökkiin, joilta meri oli kaikki riistänyt, jotka nyt
olivat sukupuuttoon kuolleet…

Viimein Gaud sanoi:

 — Minä tulen, muori kulta, asumaan kanssanne, minä tuon
vuoteeni, jonka he ovat minulle jättäneet, kanssani, minä teitä
hoidan, ettei teidän tarvitse olla aivan yksinänne.

Hän suri Sylvestre ystäväänsä, mutta hänen suruunsa sekaantui

vasten hänen tahtoansa toinen ajatus: — hän ajatteli sitä, joka oli
kaukana kalastamassa.

Yannkin kohta saisi tietää, että Sylvestre oli kuollut; luovijain piti
juuri näihin aikoihin lähteä matkaan. Surisiko hän edes häntä?…
Luultavasti, sillä hän rakasti häntä… Ja keskellä omaa suruaan hän
ajatteli paljon tätä asiaa; milloin hän vihoitteli hänelle hänen
kovuutensa tähden, milloin heltyi, kun ajatteli, että heillä oli sama
suru, joka ikäänkun lähestytti heitä toisiinsa; — sanalla sanoen, hän
vaan ajatteli Yannia.
VIII.

Kalpeana elokuun iltana kirje, joka toi Yannille tiedon hänen veljensä
kuolemasta, tuli perille "Mariaan", Islannin merellä; — se oli raskaan
ja kovin väsyttävän päivän jälkeen, juuri kun hän oli menemäisillään
syömään ja makaamaan. Unisin silmin luki hän kirjeen kurjassa
kajuutassa, pienen lampun keltaisessa valossa, ja ensi hetkenä
hänkin pysyi tunnottomana, hölmistyneenä, niinkun hän ei olisi
oikein käsittänyt… Hän oli umpimielinen ja ylpeä kaikesta, mikä koski
häntä itseään, ja hän kätki kirjeen poveensa, sinisen mekkonsa alle,
niinkun merimiehillä on tapana tehdä, sanaakaan sanomatta.

Hän tunsi vain, ettei hänellä ollut kyllin rohkeutta, istuutua muitten
kanssa keittoa syömään, ja viitsimättä edes selittää miksi, hän
heittäytyi vuoteelleen ja nukkui samassa.

Kohta hän näki unta, että Sylvestre oli kuollut, ja että vietettiin
hänen hautajaisiaan.

Keskiyön aikaan, — kun hän oli merimiehille omituisessa tilassa,

että hän unessaankin tiesi ajan ja tunsi sen hetken lähestyvän,
jolloin hänet herätettäisiin vahtivuorolleen, — hän vielä oli olevinaan
näissä maahanpanijaisissa. Ja hän sanoi:
 — Minä näen unta; hyväksi onneksi he tulevat kohta herättämään
minua ja uni katoaa.

Mutta kun raskas käsi häntä kosketti ja ääni kuului sanovan:

"Gaos! — nouse ylös, vaihetaan miehiä!" kuuli hän paperin
kahisevan rinnallaan — kamala ääni, joka todisti, että Sylvestre
todellakin oli kuollut. — Voi, niin kirje!… se onkin siis totta! — ja nyt
se jo teki valtavamman, julmemman vaikutuksen, ja hän hypähti
äkkiä ylös unestaan ja löi leveän otsansa kattopalkkiin.

Sitten hän pukeutui ja aukaisi luukun mennäkseen työhönsä,

kalastamaan.
IX.

Kun Yann oli tullut kannelle, katseli hän unisilla silmillään avaraa,
ympäröivää, tuttua merenpintaa.

Tänä yönä oli ääretön ulappa pukeutunut ihmeteltävän

yksinkertaisen näköiseksi, se oli aivan väritön, se tuntui vain syvältä.

Taivaanranta ei ilmaissut mitään erityistä seutua maapallolla, eikä

mitään geoloogista aikakautta, luultavasti oli se aikojen alusta monet
kerrat ollut semmoinen, kun se nyt oli; kun katseli sitä, ei luullut
näkevänsä mitään, — mitään muuta kun kaiken sen
ijankaikkisuuden, mikä on, eikä voi olla olematta.

Ei ollut edes oikein yökään. Hiukkasen valon jätteitä, valo ei tullut

mistään. Meri kuohui niinkun tavasta, valittaen ikuista valitustaan. Se
oli harmaa, hämärän harmaata väriä, joka pakeni katsetta. —
Levätessään salaperäistä lepoaan, nukkuessaan se kätkeytyi
epämääräisten värien alle, joilla ei ole nimeä.

Taivaalla oli pilviä siellä täällä, ne olivat jonkun muotoisia, koska ei

mikään esine voi olla aivan ilman muotoa; mutta hämärässä ne
melkein sulivat yhteen suureksi hunnuksi.
 Mutta yhdellä kohdalla taivasta, alhaalla, lähellä vettä, oli selvempi
juovitus, vaikka sekin oli hyvin kaukana; se oli kun kevyt piirustus,
hajamielisen käden piirustama, sattuman synnyttämä, se ei ollut
aiottu katseltavaksi, se saattoi kadota koska tahansa. — Se yksin,
koko olevaisuudessa, näytti jotakin tarkottavan, oli kun koko tämän
tyhjyyden surumielinen, käsittämätön ajatus olisi siihen kirjoitettu; —
ja tahtomattakin silmät kiintyivät siihen lopulta.

Sen mukaan kun Yannin tuntehikkaat silmäterät tottuivat ulkona

vallitsevaan hämärään, hän katseli yhä useimmin tätä taivaan
yksinäistä juovitusta; se näytti uppoavalta olennolta, joka ojentaa
käsiään. Ja kun se kerran oli saanut sen muodon hänen silmissään,
alkoi se näyttää aivan ihmisen haamulta, suuren suurelta,
jättiläiseltä, siksi että se tuli niin kaukaa.

Hänen mielikuvituksessaan, jossa liikkui sekasin hämäriä unia ja

vanhoja etuluuloja, sekaantui synkkään varjoon, joka näkyi kaukana
hämärällä taivaalla, muisto hänen kuolleesta veljestään, ja se oli kun
viimeinen ilmaus hänestä.

Hän oli tottunut niihin omituisiin käsitteitten yhdistyksiin, jotka

syntyvät etenkin elämän alussa, lasten aivoissa… Mutta sanat, jos
ovatkin häilyviä, ovat kumminkin liian tarkkoja ilmaisemaan
tämmöisiä käsitteitä; siihen tarvitaan sitä epämääräistä kieltä, jota
joskus unissa puhutaan, ja josta herätessä muistaa vaan
arvoituksentapaisia katkelmia, jotka eivät mitään merkitse.

Katsellessaan sitä pilveä, hän tunsi syvää surua; outoa ja

kummallista, joka jääti hänen sieluaan: nyt vasta hän oikein käsitti,
ettei hänen veli parkansa koskaan palaisi, ei koskaan enää. Suru,
jonka oli ollut vaikea tunkeutua kovan ja karkean kuoren läpi hänen
sydämmeensä, täytti sen nyt reunoja myöten. Hän näki Sylvestren
lempeät kasvot ja hänen lapselliset, hellät silmänsä; ja kun hän
ajatuksissaan aikoi syleillä häntä, niin äkkiä, hänen tietämättään tuli
niinkun huntu hänen silmiensä eteen, — ja ensiksi ei hän käsittänyt
mitä se oli, sillä hän ei ollut koskaan karaistussa elämässään itkenyt.
— Mutta suuria kyyneleitä alkoi valua runsaasti hänen poskilleen, ja
hänen syvästä rinnastaan kohosi nyyhkytyksiä.

Hän jatkoi nopeasti kalastustaan, aikaa hukkaamatta ja mitään

sanomatta, ja molemmat toiset, jotka kuulivat sen, eivät olleet sitä
huomaavinaan, sillä he pelkäsivät ärsyttää häntä, kun tiesivät
ylpeäksi ja umpimieliseksi.

… Hänen käsityksensä mukaan, oli kuolema kaiken loppu…

Sattuihan niin, että hänkin kunnioituksesta yhtyi niihin rukouksiin,

joita perheissä luettiin vainaajain puolesta, mutta hän ei uskonut
sielun kuolemattomuutta.

Kun he merimiehet keskustelivat keskenään näistä asioista, niin he

kaikki sanoivat samaa, lyhyesti ja varmasti niinkun ei kukaan olisi
sitä epäillytkään. Mutta ei se kuitenkaan estänyt heitä epävarmasti
pelkäämästä kummituksia, kammoksumasta hautuumaita, suuresti
luottamasta pyhimyksiin ja niitten kuvien suojelukseen ja
kunnioittamasta sitä siunattua maata, joka ympäröi kirkkoja.

Niin Yann puolestaan pelkäsi joutuvansa meren saaliiksi, ikäänkun

se tekisi tyhjemmäksi kun muu kuolema, — ja se ajatus, että
Sylvestre oli jäänyt kauaksi toiselle puolelle maapalloa, teki hänen
surunsa epätoivoisemmaksi ja synkemmäksi.

Halveksien toisia, hän itki koettamatta sitä hillitä ja häpeämättä,

ikäänkun hän olisi ollut yksinään.
 … Hänen ympärillään, kirkastui avaruus vähitellen, vaikka kello oli
tuskin kaksi, ja samalla se näytti laajenevan, käyvän
äärettömämmäksi, syvenevän kauheasti. Päivän koittaessa, silmät
aukenivat tavallista enemmän ja valpas mieli käsitti paremmin
etäisyyden äärettömyyden; mutta näköpiirin rajat näyttivät yhä
etenevän.

Se oli kalpeata valoa, mutta sitä lisääntyi; ja sitä näytti lisääntyvän

sysäyksittäin, vähitellen; oli niinkun äärettömyyden taakse olisi pantu
tulia palamaan, niinkun valkeitten lamppujen liekkiä olisi kohotettu
vähitellen muodottomain, harmaitten pilvien takana; — kohotettu
hitaasti, salaperäisen varovaisesti, ikäänkun olisi peljätty häiritä
meren raskasta unta.

Taivaanrannan alapuolella oleva suuri, valkoinen lamppu oli

aurinko, joka voimattomana kulutti aikaansa, ennenkun se läksi
hitaalle, kylmälle kävelylleen, vesien yläpuolelle, alkamaan aamua…

Sinä aamuna ei missään näkynyt aamuruskoa, kaikki pysyi

kalpeana ja synkkänä. Ja "Marian" kannella itki mies, suuri Yann…

Nämä jäykän veljen kyyneleet ja ympäröivän luonnon vielä

suurempi surumielisyys olivat ainoa surujuhla, jota vietettiin
tuntemattoman sankari paran kunniaksi, ja sitä vietettiin Islannin
merellä, jossa hän oli elänyt puolen ikäänsä…

Kun oli täysi päivä, Yann pyyhki äkkiä silmänsä villamekkonsa

hihalla eikä enää itkenyt. Se oli loppunut. Hän näytti täydellisesti
kiintyneen kalastustyöhönsä, todellisten ja nykyisten asiain
yksitoikkoiseen kulkuun, eikä näyttänyt ajattelevan mitään muuta.

Muuten saatiin kaloja runsaasti ja oli täysi työ siimoja hoitaissa.

 Kalastajain ympärillä, äärettömässä avaruudessa tapahtui uusi
muutos. Aamun suuri näytelmä oli loppunut, ei enää voinut nähdä
niin tavattoman kauvaksi, etäisyys päinvastoin näytti alkavan
lähestyä likemmäksi heitä. Miten meri äskettäin olikaan voinut
näyttää niin äärettömän suurelta! Taivaanranta oli nyt aivan lähellä,
tuntui melkein ahtaalta. Avaruus täyttyi keveistä verhoista, joita
liehui ilmassa, toiset olivat höyryä keveämmät, toisten ripsuiset rajat
luuli näkevänsä. Niitä laskeutui alas keveästi, ääneti, niinkun
valkeata musliinia, joka ei mitään paina; mutta kun sitä laskeutui
alas yhtäaikaa joka taholla, tuntuivat ne kumminkin kahlehtivan,
painavan, kun näki niitten täyttävän sen ilman, jota piti hengittää.

Se oli ensimäinen elokuun sumu, joka syntyi. Muutamien minuttien

perästä oli vaippa joka taholta yhtä tiheätä ja läpipääsemätöntä;
"Marian" ympärillä ei voinut nähdä mitään muuta kun kalpeata
kosteutta, johon valokin hälveni; ei edes laivan taklinkia voinut
nähdä.

— Siinäpään on nyt taas sen sumun pahuus, miehet sanoivat.

He tunsivat vanhastaan hyvin tämän pääsemättömän

seurakumppanin kalastuskauden loppupuoliskolta; mutta se ilmoitti
myöskin Islannin vesillä olon kohta loppuvan, ajan lähestyvän, jolloin
Bretagneen palataan.

Hienoina, välkkyvinä pisaroina asettui sumua heidän parroilleen, ja

sai heidän ruskean ihonsa kiiltämään kosteudesta. Kun toinen katseli
toista toisesta päästä venettä toiseen, näki vaan epäselvän haamun;
jota vastoin läheisemmät esineet näkyivät tavallista selvemmin
himmeässä kalpeassa valossa. He välttivät suu auki hengittämistä;
sillä silloin tunkeutui kylmän ja kostean tunto aina rintaan saakka.
 Samaan aikaan luonnistui kalastus yhä paremmin, he eivät enää
ehtineet puhua, niin saatiin kalaa; joka hetki kuuli kannelle pudota
läiskähtävän suuria kaloja, ne temmeltelivät hurjasti, piesten
pyrstöllään kantta; joka paikassa oli meren vettä ja pieniä, hopean
kiiltäviä suomuja, joita vaan roiski ylt'ympäri. Merimies, joka puhkasi
niitten vatsat suurella puukollaan, haavoitti kiireissään sormiaan ja
hänen punainen verensä sekaantui suolaveteen.
X.

Tällä kertaa he saivat olla kymmenen päivää yhtä mittaa sakeassa

sumussa, mitään näkemättä. Kalansaalis pysyi hyvänä, ja kun oli
paljon työtä, niin ei ollut ikävä. Tuon tuostakin aina määrätyn ajan
perästä joku heistä puhalsi torveen, joka synnytti vimmaisen pedon
mylvinnän kaltaisen äänen. Joskus vastasi jostain kaukaa sumusta
toinen mylvintä heidän toitotukseensa. Silloin oltiin kahta
valppaampia. Jos ääni lähestyi, kaikki jännittivät korviaan
tuntematonta naapuria kohti, jota he luultavasti eivät koskaan näkisi,
mutta jonka läheisyys kuitenkin oli vaarallinen. Koeteltiin arvata kuka
se oli; siitä oli huvia, seuraa, ja haluten nähdä sitä, he pingottivat
silmiään, tunteakseen katseillaan käsittämättömien, vaikeitten
verhojen läpi, joita yhä riippui kaikkialla ilmassa.

Sitten se eteni ja torven mylvintä hälveni mykkään etäisyyteen; he

olivat taas yksin äänettömyydessä keskellä äärettömiä,
liikkumattomia höyryjä. Kaikki oli märkää, joka paikasta tippui
suolaista vettä. Ilma kävi kylmemmäksi, aurinko viipyi yhä
kauvemmin taivaanrannan alla; oli jo oikeita öitä, joita kesti yksi tai
kaksi tuntia, ja joiden hämärä oli synkkää ja jäätävää.
 Joka aamu mitattiin veden syvyyttä, peljättiin "Marian" tulevan
liian likelle Islannin saarta. Mutta kaikki laivan köydet peräkkäin
pantuina eivät olisi ulottuneet meren pohjaan: oltiin siis juumalla,
syvällä, turvallisilla vesillä.

Elämä oli raitista ja kovaa; yltyvä kylmä lisäsi illan suloutta, oli kun
lämpimässä tuvassa ainakin, kun tuli tammiseen kajuuttaan,
syömään tai makaamaan.

Päivillä nämä miehet, jotka olivat enemmän muusta maailmasta

erotetut, kun munkit, puhelivat hyvin vähän keskenään. Kukin hoiti
siimaansa, toisen tunnin toisensa perästä samalla paikalla
liikahtamatta, kädet vain lakkaamatta jatkoivat kalastustyötään. He
olivat toisistaan vaan kahden, kolmen metrin päässä ja lopulta he
eivät enää nähneet toisiaan.

Hiljainen sumu, valkea hämärä viihdyttivät mielen uneen.

Kalastaissaan he laulelivat jotain kotipuolensa laulua, puoliääneen,
jott'eivät kalat säikkyisi. Ajatukset kävivät hitaammiksi ja niitä oli
vähemmän; ne näyttivät venyvän, kestävän kauvemmin, jotta
voisivat täyttää ajan, jättämättä aukkoja, tyhjiä paikkoja, He eivät
enää ollenkaan ajatelleet naisia, koska oli jo kylmä; mutta he
uneksivat hajanaisia, ihmeellisiä unia, niinkun nukkuessa, ja näitten
unelmien kulku oli yhtä sekava kun sumu…

Sumuinen elokuu tavallisesti päätti joka vuosi tällä hiljaisella ja

surullisella tavalla Islannissa olon. Muuten he aina vielä elivät samaa
raitista elämää, rinta paisui ja jäntereet karastuivat.

Yann oli kohta taas tullut entiselleen, ikäänkun hänen suuri

surunsa olisi jo asettunut: hän oli reipas ja sukkela, yhtä tarkka
veneen hoidossa, kun kalastuksessa, eikä hänen käytöksestään
voinut päättää hänellä huolia olevan: muuten hän puhui asioistaan
muille vain silloin, kun sattui sille päälle, eikä se tapahtunut usein;
hän liikkui pää pystyssä ja näytti samalla välinpitämättömältä ja
käskevältä.

Kun he illoin söivät kuluneessa kopissaan, fajanssisen Neitsyeen

turvissa, kun he suuri puukko kädessä istuivat lautasellinen lämmintä
ruokaa edessään, sattui joskus, että hän niinkun ennenkin nauroi
toisten pilapuheille.

Kenties hän itsekseen joskus vähän ajatteli Gaudiakin, jonka

Sylvestre luultavasti oli viime ajatuksissaan antanut hänelle vaimoksi,
— ja josta nyt oli tullut köyhä tyttö, jolla ei ollut ketään omaisia koko
maailmassa… Kenties suri hän velivainaajaansa vieläkin
sydämmessään…

Mutta Yannin sydän oli neitseellistä aluetta, sitä oli vaikea hallita ja
se oli vähän tunnettu, siinä tapahtui seikkoja, joita ei pinnalle
näkynyt.
XI.

Eräänä aamuna, kolmen aikaan, kun he rauhassa uneksivat

sumuvaippansa alla, kuului puhetta, joka tuntui hyvin oudolta
vieraalta. Ne, jotka olivat kannella katselivat toisiaan kysyvin katsein:

— Kuka puhui?

Ei kukaan, ei kukaan ollut virkkanut mitään.

Ja ääni tuntui todellakin tulleen tyhjästä avaruudesta.

Se, jonka tehtävä oli toitottaa torvea ja joka oli sen laiminlyönyt
eilisestä, kaappasi sen käteensä ja pullisti keuhkojaan,
puhaltaakseen oikein pitkän varotustoitotuksen.

Jo se ääni yksistään karmi selkää siinä hiljaisuudessa. Silloin ikään

kun tämän väräjävän torventoitotuksen loihtimana ilmestyi näkyviin
suuri, odottamaton, harmaa ilmiö, joka uhkaavana kohosi korkealle
aivan lähellä heitä: siinä oli mastoja, raakoja, köysiä, täysi laivan
kuva, joka äkkiä, kokonaan tuli selvästi näkyviin, niinkun
pelotuskuvat, jotka ainoalla valosädekimpulla loihditaan pingotetulle
vaatteelle. Ja toisia miehiä tuli näkyviin niin likellä, että niitä oli voida
koskettaa, ne nojautuivat vasten veneen reunaa, ja katsoa
töllistelivät heitä, niinkun olisivat peljästyneinä ja hämmästyneinä
unesta heränneet…

He kävivät käsiksi airoihin, varamastoihin ja kekseihin — mitä vaan

oli saatavilla pitkää ja vahvaa — ja pistivät ne ulos laidan
ulkopuolelle, pitääkseen loitompana lähestyvää ilmiötä ja vierailijoita.
Toiset myöskin peljästyneinä kurottivat ulos suuria tankoja,
sysätäkseen heitä luotaan.

Mutta raakapuut vaan pikkuisen ratisivat heidän yläpuolellaan, ja

mastit, jotka hetkeksi olivat tarttuneet toisiinsa, erosivat heti
helposti; koska oli aivan tyyni, saatiin yhteentörmäys vältetyksi: ne
sysäsivät toisiaan niin keveästi, kun toinen laiva ei olisikaan ollut
kiinteätä massaa, vain jotain pehmyttä, melkein painotonta…

Kun vaara oli ohitse, niin miehet rupesivat nauramaan; he tunsivat

toisensa:

— Ohoh! "Marian" miehiä!

— Kas! Gaos, Laumek, Guermeur!

Ilmiö oli "Reine-Berthe", kapteeni Larvoër, se oli myös Paimpolista;

merimiehet olivat läheisistä kylistä: suuri, mustapartainen, jonka
hampaat näkyivät nauraissa, se oli Kerjégou, Ploudanielista, toiset
olivat Plounésista ja Plounérinistä.

— Mutta miksi te ette soittaneet sen pahuukset'? kysyi Larvoër

"Reine-Berthen" kannelta.

— Entäs te sitten! sen merirosvot, sen merensikiöt?…

 — Mekö?… se on eri asia, meitä on kielletty meluamasta. (Sen hän
vastasi, niinkun olisi mikä synkkä salaisuus näissä sanoissa piillyt,
samalla hän nauroi niin häjysti, jotta sitä sitten usein muistettiin
"Marialla" ja se antoi paljon ajattelemista).

Ja sitten, ikäänkun olisi liiaksi sanonut, hän lopetti leikkipuheella:

— Meidän torvemme on tuo puhaltaissaan halaissut.

Ja hän näytti miestä, jolla oli naama kun merenhirviöllä, ja paksu

kaula ja leveä rinta, ja joka oli harteikas ja lyhytjalkainen ja näytti
kamalan voimakkaalta.

Ja katsellessaan toisiaan ja odotellessa tuulenpuuskaa tai

virranvetoa, joka olisi kuljettanut toista nopeammin eteenpäin kun
toista ja erottanut laivat toisistaan, alkoivat he keskustella.
Nojautuen kaikki laitaa vasten, ja pysytellen erillään pitkillä
puukangillaan, he puhelivat kotipuolen kuulumisia, viime kirjeistä,
jotka olivat saaneet "luovijasta", vanhoista vanhemmistaan ja
vaimoistaan.

— Minun vaimoni, Kerjégou sanoi, ilmoittaa saaneensa pienen,

jota me jo olemme odottaneet, ja sitten on tusina pian täysi.

Toisella oli kaksoset ja kolmas kertoi, että kaunis Jeannie Caroff —

jonka tytön islantilaiset hyvin tunsivat — oli mennyt naimisiin
rikkaan, kivuloisen miehen kanssa Plourivon piiristä.

He näkivät toisensa valkean udun läpi, ja oli niinkun se olisi

muuttanut äänenkin, joka tuntui kumealta, loittoselta.

Sillä välin Yann ei voinut kääntää silmiään eräästä kalastajasta, se

oli pieni, vanhanpuoleinen mies, hän tiesi varmaan, ettei hän ollut
sitä miestä koskaan ennen nähnyt ja kuitenkin oli se heti sanonut:
"Päivää, suuri Yann!" ja hyvin tuttavasti; se oli marakatin näköinen ja
vilkutti lakkaamatta ilkeitä läpitunkevia silmiään.

— Minulle, sanoi vielä Larvoër, "Reine-Bertheltä", on ilmoitettu,

että vanhan ploubazlanekilaisen Yvonne Moanin pojanpoika on
kuollut, hän palveli, niinkun tiedätte, asevelvollisuuttaan Kiinan
sotalaivastossa, vahinko poikaa!

Kuullessaan sen, muut "Marian" miehet katsoivat Yanniin

nähdäkseen, joko hän tiesi tämän surusanoman:

— Niin on, hän sanoi matalalla äänellä, välinpitämättömän ja

ylpeän näköisenä, viime kirjeessä isä siitä kertoi.

He katselivat kaikki häntä, udellen hänen suruaan ja se häntä

harmitti.

He puhelivat nopeasti vaalean sumun läpi, sillä välin kun heidän

oudon yhtymisensä minutit kuluivat.

— Minun vaimoni kertoo minulle samalla, jatkoi Larvoër, että herra

Mévelin tytär on muuttanut kaupungista Ploubazlanekiin, hän hoitaa
tätiään vanhaa Moania; hän käy nyt päivätöissä henkeään
elättääkseen. Muuten, sitä minä aina olen luullutkin, että hän olisi
rohkea ja kunnon tyttö, koristuksistaan huolimatta.

Taas he katsoivat kaikki Yanniin, joka alkoi suuttua täyttä totta, ja

tumma puna nousi hänen ruskeille poskilleen.

Tähän päättyi keskustelu "Reine-Berthen" väen kanssa, joita ei sen

jälkeen kukaan elävä olento nähnyt. Jo hetken ajan olivat he
näkyneet epäselvemmin, sillä heidän laivansa ei enää ollut yhtä
likellä, ja äkkiä huomasi "Marian" väestö, ettei heillä ollut mitään pois
työnnettävää, ei enää mitään pitkien puutankojen päässä, he
hapuilivat kekseillään, airoillaan, masteillaan ja raaoillaan tyhjää
ilmaa ja ne putosivat toinen toisensa perästä loiskahtaen mereen,
niinkun puutuneet suuret käsivarret. Ne vedettiin laivaan sisään, kun
niitä ei enää tarvittu. "Keine-Berthe" oli hälvennyt tiheään sumuun,
se oli kadonnut äkkiä kokonaan, niinkun transparangikuva, jonka
takaa lamppu on sammunut. He koittivat huutaa heille, mutta eivät
saaneet vastausta — kuului vaan omituinen moniääninen pilkallinen
jupina, joka päättyi valitukseen, ja Marian miehet katselivat
hämmästyneinä toisiaan…

"Reine-Berthe" ei palannut silloin kun muut islantilaiset, ja kun

"Samuel-Azéniden" miehet eräässä vuonossa löysivät varmoja
jäännöksiä siitä (peräpuolen ja osan köliä), ei sitä enää
odotettukaan, lokakuussa kaikkien sen merimiesten nimet piirrettiin
mustille tauluille, jotka asetettiin kirkkoon.

Mutta siitä kun sitä viimeksi oli nähty, — "Marian" väestö oli
tarkalleen pannut mieleen päivämäärän, aivan paluuaikaan saakka,
— ei ollut mitään vaarallisempaa myrskyä Islannin merellä, jota
vastoin kolme viikkoa aikaisemmin, läntinen tuulenpuuska oli
huuhtonut mereen useita miehiä ja tuhonnut kaksi laivaa. Sitten he
vielä muistelivat Larvoërin naurua, ja yhdistämällä kaikki
asianhaarat, saivat he kummallisia johtopäätöksiä. Yann muisteli
usein sitä yötä ja merimiestä, joka apinantavalla vilkutteli silmiään:
ja joskus "Marian" miehet kammoksuen arvelivat, että he sinä
aamuna ehkä olivatkin puhuneet vainaajain kanssa.
XII.

Kesä kului jo elokuun lopulle, ensimäisten aamusumujen aikana

islantilaiset palasivat.

Kolmen kuukauden ajan molemmat turvattomat jo olivat asuneet

yhdessä Ploubazlanekissa, Moanien mökissä; Gaud täytti tyttären
velvollisuudet köyhässä, tyhjässä merimiehen pesässä. Hän oli
tuonut sinne muassaan kaikki, mitä hänelle oli jätetty, kun hänen
isänsä talo oli myöty, kauniin kaupunkilaisvuoteensa ja kauniit,
eriväriset hameensa. Hän oli itse ommellut itselleen uuden, mustan
puvun hyvin yksinkertaista kuosia, ja hän piti niinkun Yvonne
muorikin surupäähinettä, joka oli paksusta musliinista ja koristettu
ainoastaan poimuilla.

Joka päivä hän kävi kaupungissa ompelemassa varakkaille ihmisille

ja tuli kotiin myöhään illalla, eikä kukaan armastelija häirinnyt häntä
matkalla, hän oli vieläkin vähän ylpeä ja häntä kohdeltiin niinkun
herrasnaista, häntä tervehtiessään pojat niinkun ennenkin nostivat
lakkia.

Kauneina kesäiltoina hän palasi Paimpoliin pitkin rantateitä,

hengittäen meren virkistävää ilmaa. Ompelustyö ei vielä ollut ehtinyt
kuihduttaa häntä, niinkun muita, jotka elävät kaiken aikansa työnsä
yli kumartuneina, kun hän katseli merta, hän oikasi suoraksi kauniin,
solakan vartalonsa, jonka hän oli perinyt kalastajasuvultaan, — kun
hän katseli merta, katseli kauvaksi ulapalle, jossa Yann oli…

Sama tie vei hänenkin kotiinsa. Jos hän olisi vielä jatkanut matkaa
vähäisen, tienoosen, joka oli vielä kivisempi, jossa tuulet vielä
paremmin pääsivät puhaltelemaan, olisi hän tullut Pors-Evenin
kylään, jossa harmaat, sammaltaneet puut kasvavat vain mataloiksi
kivien välissä, ja koukistavat selkää länsituulen vihurien edestä.

Luultavasti hän ei koskaan palaisi Pors-Eveniin, vaikkei sinne ollut

enempää kun virstan matka, mutta olihan hän siellä käynyt kerran
eläissään, ja sekin riitti tekemään koko tien mieleiseksi. Yann
muuten, luultavasti kulki sitä usein, ja ovestaan Gaud saattoi nähdä,
kun hän tullen mennen kulki alavaa kangasta pitkin matalien ajonc-
pensaitten välitse. Siksi hän rakasti koko Ploubazlanekin seutua; hän
melkein iloitsi, että kohtalo oli heittänyt hänet sinne asumaan, sillä
se oli ainoa paikka maailmassa, missä ei elämä käynyt
sietämättömäksi.

Siihen vuoden aikaan, elokuun loppupuolella, on niillä tienoin

painavan kuuma ilma, joka tulee etelästä; illat ovat loistavan
kirkkaita, on niinkun eteläisempien maitten lämmin aurinko
heijastuisi aina Bretagnen merirannikoille. Ilma on usein kirkas ja
tyyni, ei ole pilvenhattaraakaan taivaalla.

Kun Gaud illalla palasi kotiin, alkoi yön hämärä jo peittää tienotta
ja esineet alkoivat sulaa yhteen epämääräisiksi varjoiksi. Siellä täällä
näkyi ajonc-pensaikko kivikummulla, niinkun joku pörhötetty
höyhentöyhtö, laaksossa näkyi epäselviä ryhmiä koukeroisia puita,
taikka pisti jossain näkyviin jokin kyttyräinen varjo, se oli jonkun
mökin olkikatto. Tienristeyksissä, vanhat Kristuksenkuvat, jotka
suojelivat paikkakuntaa, levittivät mustia käsivarsiaan ristinpuulla ja
ne näyttivät oikeilta ristiinnaulituilta ihmisiltä, ja kaukana näkyi
selvästi Kanaali, se oli kun keltainen peili taivaan alla, joka alkoi
synkistyä ja käydä pilveen alareunastaan. Mutta tyyni, kaunis sääkin
oli näillä tienoin surumielinen; joka paikassa asusti silloinkin
kummallinen levottomuus, moinen pelonalaisuus, sen synnytti meri,
jonka turviin niin monen elämä oli uskottu, ja jonka ikuinen uhka
näytti hetkeksi vaipuneen uneen.

Gaudista, joka ajatuksissaan kulki pitkin tietä, ei paluumatka

raittiissa ilmassa koskaan ollut kyllin pitkä. Hän tunsi merihauran
suolaisen hajun ja muutamien pienten kukkien suloisen tuoksun,
joita kasvoi rannoilla kuivien takiaisten joukossa. Jollei Yvonne muori
olisi odottanut kotona, olisi hän viipynyt ajonc-pensaitten välitse
luikertelevilla poluilla, niinkun herrasnaiset tekevät, jotka mielellään
kesäiltoina uneksivat puistoissa.

Näillä matkoilla hänelle usein juohtuivat mieleen aikaisemman

lapsuuden ajat; mutta ne olivat nyt niin kaukaisia, niin hämäriä,
hänen rakkautensa oli ne hälventänyt. Huolimatta kaikesta mitä oli
tapahtunut, hän ajatuksissaan piti Yannia sulhasenaan, — ylpeänä
sulhasena, joka häntä vältteli ja halveksi, jonka omaksi hän ei
koskaan tulisi, mutta jolle hän mielessään itsepintaisesti pysyi
uskollisena, ei hän siitä kuitenkaan kellenkään puhunut. Tähän
aikaan oli hänestä hyvä, että Yann oli Islannissa, siellä meri häntä
vartioitsi, niinkun hän olisi ollut luostarissa, ei hän saattanut kiintyä
kehenkään muuhun…

Tosin hänen piti muutaman päivän perästä palata, mutta hän

odotti hänen kotiintuloaankin tyynemmin kun ennen. Vaistomaisesti
hän käsitti, ettei Yann halveksisi häntä hänen köyhyytensä tähden,
— sillä Yann ei ollut samanlainen kun toiset.

— Ja sitten Sylvestre paran kuolema oli seikka, joka varmaankin

toisi heidät lähemmäksi toisiaan. Kotiin tultuaan Yann varmaan ei
saata olla tulematta tervehtimään ystävänsä isoäitiä: Gaud oli
päättänyt olla kotona silloin, se ei olisi hänen arvolleen alentavaista;
hän aikoi olla, niinkun ei hän mitään muistaisi, hän aikoi puhua
niinkun jonkun kanssa, jota on kauvan tuntenut; hän puhuisi hellästi
niinkun Sylvestren veljelle, hän koittaisi olla aivan luonnollinen. Ja
kenties? ehkä ei ollut mahdotonta saavuttaa sisaren asema hänen
suhteensa, nyt kun hän oli niin yksin maailmassa: turvautua hänen
ystävyyteensä, pyytää häneltä sitä niin luottavasta, puhua niin
selvästi, ettei hän voisi luulla sen takana piilevän mitään naimisiin
tunkeutumista. Gaud luuli häntä vaan ujoksi, että hän itsepintaisesti,
tahtoi pysyä riippumattomana, mutta että hän oli lempeä ja suora,
että hän saattoi käsittää sitä, mikä tuli sydämmestä.

Mitähän Yann oli tunteva, kun hän näkisi Gaudin köyhänä, tässä
hökkelissä? Köyhän köyhänä! sillä Moan muori ei enää jaksanut
käydä päivätöissä, pesemässä, eikä hänellä ollut muuta kun lesken
eläke; tosin ei hän paljoa syönyt nyt enää, ja he saattoivat tulla
toimeen pyytämättä apua keltäkään.

Oli aina yö jo, kun hän tuli kotiin; ennen kun pääsi mökkiin, täytyi
astua alaspäin kulunutta kalliota myöten, sillä se oli alempana
Ploubazlanekin tietä, merenpuoleisella rinteellä. Paksu, ruskea
olkikatto sen melkein kokonaan kätki, katto, joka oli kovasti
mutkistunut, ja näytti suurelta, kuolleelta eläimeltä, joka oli
köykistynyt karkean takkunsa alle. Seinät olivat tummia ja kovia kun
kalliot, sammalet ja jäkälät muodostivat siihen vihreitä täpliä.
Kynnyksenä oli kolme mutkikasta porrasta ja oven sisäpuolella oleva
salpa avattiin vetämällä köyden pätkää, joka tuli ulos reiästä. Kun tuli
sisään, huomasi ensin vastapäätä ovea ikkunan, se oli syvä kun
ampumareikä, ja se oli merelle päin, josta vielä näkyi vähän
vaaleata, keltaista valoa. Takassa paloi räiskyen hyvänhajuisia kuusi-
ja pyökkirisuja, joita Yvonne muori keräsi kävellessään pitkin teitä,
hän itse istui tulen ääressä ja valmisti heidän niukkaa illallistaan,
sisässä oli hänellä vain myssy päässä, sillä hän tahtoi säästää
päähineitään, hänen vieläkin kauniit kasvonpiirteensä kuvautuivat
vasten tulen punaista liekkiä. Hän katsoi Gaudiin silmillään, jotka
ennen olivat olleet ruskeita, mutta nyt näyttivät himmeiltä, siniseen
vivahtavilta, ne eivät enää näyttäneet näkevän mitään, vaan olivat
hämäriä ja vanhuuden heikontamia. Joka kerran hän sanoi samat
sanat:

— Voi hyvänen aika kun sinä tulet myöhään tänä iltana, tyttö
kulta…

— En suinkaan, muori, vastasi lempeästi Gaud, joka oli siihen

tottunut. Samaan aikaan, kun muinakin päivinä.

— Vainniin, minusta tuntui, kun olisi tavallista myöhempään.

He söivät illallisensa pöydän ääressä, joka oli melkein

muodottomaksi kulunut, mutta se oli vieläkin paksu, kun ison
tammen runko. Ja sirkka se aina soitteli heille ratoksi
hopeanhelisevää soittoaan.

Mökin toisen seinän täyttivät karkeatekoiset, nyt jo madonsyömät

puukaapit, niissä oli lavitsat, joilla useita kalastajapolvia oli syntynyt
ja maannut, ja vanhoja äitiä oli kuollut.
 Mustilla orsilla oli vanhoja talouskaluja, yrttikimppuja, puulusikoita,
savustettua kinkkua: ja vielä vanhoja verkkoja, jotka riippuivat siellä
käyttämättä Moanin viimeisten poikien hukkumisesta saakka, ja
joiden rihmoja hiiret yöllä nakertelivat.

Gaudin sänky, joka valkeine, musliini uutimineen oli eräässä

nurkassa, näytti komealta ja uudelta tässä kelttiläisessä majassa.

Graniittiseinällä oli kehyksien sisässä valokuva, joka kuvasi

Sylvestreä merimiehenä. Hänen mummonsa oli siihen kiinnittänyt
hänen kunniarahansa ja punaisesta verasta tehdyn ankkuriparin,
joita merimiehet pitävät oikealla hihallaan, ja jotka olivat olleet
hänen omansa; Gaud oli Paimpolista ostanut mustista ja valkeista
helmistä tehdyn seppeleen, jommoisia Bretagnessa asetetaan
vainaajain kuvien ympärille. Se oli hänen hautakumpunsa, siinä oli
kaikki, mikä oli hänen muistolleen pyhitetty hänen omassa
Bretagnessaan.

Kesäiltoina eivät he valvoneet kauvan säästääkseen kynttilöitä;

kun ilma oli kaunis, he istuivat hetkisen kivipenkillä oven suussa ja
katselivat ihmisiä, jotka kuljeksivat pitkin teitä heidän yläpuolellaan.

Sitten vanha Yvonne meni makaamaan lavitsalleen, — ja Gaud

herrassänkyynsä; hän nukkui pian, sillä hän oli tehnyt paljon työtä ja
astunut paljon, ja nukkuessaan hän ajatteli islantilaisten kotiintuloa,
hän oli viisas ja järkevä tyttö, eikä liikoja huoleksinut.
XIII.

Mutta kun hän muuanna päivänä Paimpolissa kuuli, että "Maria" juuri
oli palannut kotiin, joutui hän ikäänkun jonkunlaiseen kuumeesen.
Se tyyneys, jolla hän oli häntä odottanut, oli hävinnyt; hän lopetti
kiireesti työnsä, ja tietämättä miksi läksi tavallista aikaisemmin
kotimatkalle, — ja tiellä, kun hän kiiruhti kotiinpäin, tunsi hän Yannin
kaukaa, tulevan hänelle vastaan.

Hänen jalkansa vapisivat ja hän oli vähällä kaatua, Yann oli jo

aivan lähellä, tuskin kahdenkymmenen askeleen päässä, Gaud näki
hänen komean vartalonsa ja kiharat tukkansa kalastajan hatun alta.
Tämä kohtaus oli hänelle niin odottamaton, että hän todellakin
pelkäsi horjuvansa, ja että Yann huomaisi sen, silloin hän kuolisi
häpeästä… Ja sitten hän pelkäsi olevansa huolimattomasti puettu ja
näyttävänsä väsyneeltä, kun oli tehnyt työnsä liian kiireesti, hän olisi
antanut vaikka mitä, jos hän olisi voinut kätkeytyä jonnekin
pensaikkoon, taikka vajota vaikka maan rakoon. Yanninkin näytti
tekevän mieli kääntyä takasin tai poiketa toiselle tielle. Mutta oli jo
liian myöhäistä, heidän täytyi kulkea toistensa sivu kapealla tiellä.

Antaakseen hänelle kyllin tilaa, Yann hyppäsi tienpuoleen, niinkun

säikkyvä hevonen ja katsahti samalla arasti Gaudiin.
 Gaud oli myöskin puolen sekunnin ajan vilkaissut ylös ja luonut
häneen vasten tahtoaan rukoilevan, huolestuneen katseen. Ja kun
heidän katseensa näin hetken ajan yhtyivät, tuntuivat Yannin
pellavanharmaat silmät laajenevan, leimuava ajatus niitä valaisevan,
niistä säihkyi sinistä valoa, hänen kasvonsa olivat käyneet
tulipunaisiksi ohimoja myöten, aivan tukan rajaa myöten.

Yann kohotti lakkiaan ja sanoi:

— Päivää, neiti Gaud!

— Päivää, herra Yann, hän vastasi.

Siinä oli kaikki, hän oli jo mennyt sivu. Gaud jatkoi matkaansa,
vieläkin vavisten, mutta mitä etemmäksi hän tuli hänestä, sitä
tyynemmäksi kävi hänen verensä, ja hänen voimansa palasivat…

Kotona hän tapasi vanhan Moan muorin nurkassa istumassa, pää

käsien välissä, hän itki ja nyyhki, "hii, hii, hii", niinkun pieni lapsi,
tukka oli epäjärjestyksessä ja myssyn alta riippui harmaita hapsia,
jotka näyttivät vanhalta hamppuvanukkeelta.

— Kuulehan, Gaud, kun minä tapasin Gaosin pojan Plouherzelin

puolessa, tullessani risuja kokoomasta: — me puhuimme minun
poikaparastani, niinkun ymmärtänet. He ovat tänä aamuna tulleet
Islannista, ja puolenpäivän aikaan, kun minä olin ulkona, oli hän
käynyt täällä. Poika parka, hänelläkin oli kyyneleet silmissä… Hän
seurasi minua portille saakka, kantoi minun pientä risukimppuani…

Gaud kuunteli liikahtamatta, hänen sydäntään alkoi ahdistaa: Yann

oli siis jo käynyt, ja hän oli siihen käyntiin perustanut kaiken
toivonsa, oli aikonut sanoa hänelle niin monta seikkaa, eikä hän
luultavasti enää toista kertaa tulisi, kaikki oli siis lopussa…

Ja mökki tuntui hänestä entistä kurjemmalta, köyhyys

raskaammalta, maailma tyhjemmältä, ja pää painui alas ja hänen
teki mieli kuolla.