Intelligent Computing Proceedings of the 2020

Computing Conference Volume 1 Kohei Arai

download

https://textbookfull.com/product/intelligent-computing-
proceedings-of-the-2020-computing-conference-volume-1-kohei-arai/

Download more ebook from https://textbookfull.com

We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit textbookfull.com
to discover even more!

Intelligent Computing Proceedings of the 2020 Computing

Conference Volume 3 Kohei Arai

https://textbookfull.com/product/intelligent-computing-
proceedings-of-the-2020-computing-conference-volume-3-kohei-arai/

Intelligent Computing Proceedings of the 2020 Computing

Conference Volume 2 Kohei Arai

https://textbookfull.com/product/intelligent-computing-
proceedings-of-the-2020-computing-conference-volume-2-kohei-arai/

Intelligent Computing: Proceedings of the 2018

Computing Conference, Volume 2 Kohei Arai

https://textbookfull.com/product/intelligent-computing-
proceedings-of-the-2018-computing-conference-volume-2-kohei-arai/

Proceedings of the Future Technologies Conference (FTC)

2020, Volume 1 Kohei Arai

https://textbookfull.com/product/proceedings-of-the-future-
technologies-conference-ftc-2020-volume-1-kohei-arai/
Intelligent Systems and Applications: Proceedings of
the 2020 Intelligent Systems Conference (IntelliSys)
Volume 2 Kohei Arai

https://textbookfull.com/product/intelligent-systems-and-
applications-proceedings-of-the-2020-intelligent-systems-
conference-intellisys-volume-2-kohei-arai/

Intelligent Systems and Applications: Proceedings of

the 2020 Intelligent Systems Conference (IntelliSys)
Volume 3 Kohei Arai

https://textbookfull.com/product/intelligent-systems-and-
applications-proceedings-of-the-2020-intelligent-systems-
conference-intellisys-volume-3-kohei-arai/

Proceedings of the Future Technologies Conference FTC

2018 Volume 1 Kohei Arai

https://textbookfull.com/product/proceedings-of-the-future-
technologies-conference-ftc-2018-volume-1-kohei-arai/

Proceedings of the Future Technologies Conference FTC

2018 Volume 2 Kohei Arai

https://textbookfull.com/product/proceedings-of-the-future-
technologies-conference-ftc-2018-volume-2-kohei-arai/

Advances in Computer Vision: Proceedings of the 2019

Computer Vision Conference (CVC), Volume 1 Kohei Arai

https://textbookfull.com/product/advances-in-computer-vision-
proceedings-of-the-2019-computer-vision-conference-cvc-
volume-1-kohei-arai/
Advances in Intelligent Systems and Computing 1228

Kohei Arai
Supriya Kapoor
Rahul Bhatia Editors

Intelligent
Computing
Proceedings of the 2020 Computing
Conference, Volume 1
Advances in Intelligent Systems and Computing

Volume 1228

Series Editor
Janusz Kacprzyk, Systems Research Institute, Polish Academy of Sciences,
Warsaw, Poland

Advisory Editors
Nikhil R. Pal, Indian Statistical Institute, Kolkata, India
Rafael Bello Perez, Faculty of Mathematics, Physics and Computing,
Universidad Central de Las Villas, Santa Clara, Cuba
Emilio S. Corchado, University of Salamanca, Salamanca, Spain
Hani Hagras, School of Computer Science and Electronic Engineering,
University of Essex, Colchester, UK
László T. Kóczy, Department of Automation, Széchenyi István University,
Gyor, Hungary
Vladik Kreinovich, Department of Computer Science, University of Texas
at El Paso, El Paso, TX, USA
Chin-Teng Lin, Department of Electrical Engineering, National Chiao
Tung University, Hsinchu, Taiwan
Jie Lu, Faculty of Engineering and Information Technology,
University of Technology Sydney, Sydney, NSW, Australia
Patricia Melin, Graduate Program of Computer Science, Tijuana Institute
of Technology, Tijuana, Mexico
Nadia Nedjah, Department of Electronics Engineering, University of Rio de Janeiro,
Rio de Janeiro, Brazil
Ngoc Thanh Nguyen , Faculty of Computer Science and Management,
Wrocław University of Technology, Wrocław, Poland
Jun Wang, Department of Mechanical and Automation Engineering,
The Chinese University of Hong Kong, Shatin, Hong Kong
The series “Advances in Intelligent Systems and Computing” contains publications
on theory, applications, and design methods of Intelligent Systems and Intelligent
Computing. Virtually all disciplines such as engineering, natural sciences, computer
and information science, ICT, economics, business, e-commerce, environment,
healthcare, life science are covered. The list of topics spans all the areas of modern
intelligent systems and computing such as: computational intelligence, soft comput-
ing including neural networks, fuzzy systems, evolutionary computing and the fusion
of these paradigms, social intelligence, ambient intelligence, computational neuro-
science, artificial life, virtual worlds and society, cognitive science and systems,
Perception and Vision, DNA and immune based systems, self-organizing and
adaptive systems, e-Learning and teaching, human-centered and human-centric
computing, recommender systems, intelligent control, robotics and mechatronics
including human-machine teaming, knowledge-based paradigms, learning para-
digms, machine ethics, intelligent data analysis, knowledge management, intelligent
agents, intelligent decision making and support, intelligent network security, trust
management, interactive entertainment, Web intelligence and multimedia.
The publications within “Advances in Intelligent Systems and Computing” are
primarily proceedings of important conferences, symposia and congresses. They
cover significant recent developments in the field, both of a foundational and
applicable character. An important characteristic feature of the series is the short
publication time and world-wide distribution. This permits a rapid and broad
dissemination of research results.
** Indexing: The books of this series are submitted to ISI Proceedings,
EI-Compendex, DBLP, SCOPUS, Google Scholar and Springerlink **

More information about this series at http://www.springer.com/series/11156

Kohei Arai Supriya Kapoor
• •

Rahul Bhatia
Editors

Intelligent Computing
Proceedings of the 2020 Computing
Conference, Volume 1

123
Editors
Kohei Arai Supriya Kapoor
Saga University The Science and Information
Saga, Japan (SAI) Organization
Bradford, West Yorkshire, UK
Rahul Bhatia
The Science and Information
(SAI) Organization
Bradford, West Yorkshire, UK

ISSN 2194-5357 ISSN 2194-5365 (electronic)

Advances in Intelligent Systems and Computing
ISBN 978-3-030-52248-3 ISBN 978-3-030-52249-0 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-030-52249-0
© Springer Nature Switzerland AG 2020
This work is subject to copyright. All rights are reserved by the Publisher, whether the whole or part
of the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of illustrations,
recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way, and transmission
or information storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar
methodology now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt from
the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information in this
book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the
authors or the editors give a warranty, expressed or implied, with respect to the material contained
herein or for any errors or omissions that may have been made. The publisher remains neutral with regard
to jurisdictional claims in published maps and institutional affiliations.

This Springer imprint is published by the registered company Springer Nature Switzerland AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
Editor’s Preface

On behalf of the Committee, we welcome you to the Computing Conference 2020.

The aim of this conference is to give a platform to researchers with fundamental
contributions and to be a premier venue for industry practitioners to share and
report on up-to-the-minute innovations and developments, to summarize the state
of the art and to exchange ideas and advances in all aspects of computer sciences
and its applications.
The aim of this conference is to give a platform to researchers with fundamental
contributions and to be a premier venue for industry practitioners to share and
report on up-to-the-minute innovations and developments, to summarize the state
of the art and to exchange ideas and advances in all aspects of computer sciences
and its applications.
For this edition of the conference, we received 514 submissions from 50+
countries around the world. These submissions underwent a double-blind peer
review process. Of those 514 submissions, 160 submissions (including 15 posters)
have been selected to be included in this proceedings. The published proceedings
has been divided into three volumes covering a wide range of conference tracks,
such as technology trends, computing, intelligent systems, machine vision, security,
communication, electronics and e-learning to name a few. In addition to the con-
tributed papers, the conference program included inspiring keynote talks. Their
talks were anticipated to pique the interest of the entire computing audience by their
thought-provoking claims which were streamed live during the conferences. Also,
the authors had very professionally presented their research papers which were
viewed by a large international audience online. All this digital content engaged
significant contemplation and discussions amongst all participants.
Deep appreciation goes to the keynote speakers for sharing their knowledge and
expertise with us and to all the authors who have spent the time and effort to
contribute significantly to this conference. We are also indebted to the Organizing
Committee for their great efforts in ensuring the successful implementation of the
conference. In particular, we would like to thank the Technical Committee for their
constructive and enlightening reviews on the manuscripts in the limited timescale.

v
vi Editor’s Preface

We hope that all the participants and the interested readers benefit scientifically
from this book and find it stimulating in the process. We are pleased to present the
proceedings of this conference as its published record.
Hope to see you in 2021, in our next Computing Conference, with the same
amplitude, focus and determination.

Kohei Arai
Contents

Demonstrating Advanced Machine Learning and Neuromorphic

Computing Using IBM’s NS16e . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1
Mark Barnell, Courtney Raymond, Matthew Wilson, Darrek Isereau,
Eric Cote, Dan Brown, and Chris Cicotta
Energy Efficient Resource Utilization: Architecture
for Enterprise Network . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12
Dilawar Ali, Fawad Riasat Raja, and Muhammad Asjad Saleem
Performance Evaluation of MPI vs. Apache Spark for Condition
Based Maintenance Data . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28
Tomasz Haupt, Bohumir Jelinek, Angela Card, and Gregory Henley
Comparison of Embedded Linux Development Tools for the WiiPiiDo
Distribution Development . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 42
Diogo Duarte, Sérgio Silva, João M. Rodrigues, Salviano Pinto Soares,
and António Valente
FERA: A Framework for Critical Assessment of Execution
Monitoring Based Approaches for Finding Concurrency Bugs . . . . . . . 54
Jasmin Jahić, Thomas Bauer, Thomas Kuhn, Norbert Wehn,
and Pablo Oliveira Antonino
A Top-Down Three-Way Merge Algorithm for HTML/XML
Documents . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 75
Anastasios G. Bakaoukas and Nikolaos G. Bakaoukas
Traceability Framework for Requirement Artefacts . . . . . . . . . . . . . . . . 97
Foziah Gazzawe, Russell Lock, and Christian Dawson
Haptic Data Accelerated Prediction via Multicore Implementation . . . . 110
Pasquale De Luca and Andrea Formisano

vii
viii Contents

Finding the Maximal Independent Sets of a Graph Including the

Maximum Using a Multivariable Continuous Polynomial Objective
Optimization Formulation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 122
Maher Heal and Jingpeng Li
Numerical Method of Synthesized Control for Solution of the Optimal
Control Problem . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 137
Askhat Diveev
Multidatabase Location Based Services (MLBS) . . . . . . . . . . . . . . . . . . 157
Romani Farid Ibrahim
wiseCIO: Web-Based Intelligent Services Engaging Cloud
Intelligence Outlet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 169
Sheldon Liang, Kimberly Lebby, and Peter McCarthy
A Flexible Hybrid Approach to Data Replication
in Distributed Systems . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 196
Syed Mohtashim Abbas Bokhari and Oliver Theel
A Heuristic for Efficient Reduction in Hidden Layer Combinations
for Feedforward Neural Networks . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 208
Wei Hao Khoong
Personalized Recommender Systems with Multi-source Data . . . . . . . . . 219
Yili Wang, Tong Wu, Fei Ma, and Shengxin Zhu
Renormalization Approach to the Task of Determining the Number
of Topics in Topic Modeling . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 234
Sergei Koltcov and Vera Ignatenko
Strategic Inference in Adversarial Encounters Using
Graph Matching . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 248
D. Michael Franklin
Machine Learning for Offensive Security: Sandbox Classification
Using Decision Trees and Artificial Neural Networks . . . . . . . . . . . . . . . 263
Will Pearce, Nick Landers, and Nancy Fulda
Time Series Analysis of Financial Statements for Default Modelling . . . 281
Kirill Romanyuk and Yuri Ichkitidze
Fraud Detection Using Sequential Patterns from Credit
Card Operations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 287
Addisson Salazar, Gonzalo Safont, and Luis Vergara
Retention Prediction in Sandbox Games with Bipartite
Tensor Factorization . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 297
Rafet Sifa, Michael Fedell, Nathan Franklin, Diego Klabjan, Shiva Ram,
Arpan Venugopal, Simon Demediuk, and Anders Drachen
Contents ix

Data Analytics of Student Learning Outcomes Using Abet

Course Files . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 309
Hosam Hasan Alhakami, Baker Ahmed Al-Masabi,
and Tahani Mohammad Alsubait
Modelling the Currency Exchange Rates Using Support
Vector Regression . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 326
Ezgi Deniz Ülker and Sadik Ülker
Data Augmentation and Clustering for Vehicle Make/Model
Classification . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 334
Mohamed Nafzi, Michael Brauckmann, and Tobias Glasmachers
A Hybrid Recommender System Combing Singular Value
Decomposition and Linear Mixed Model . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 347
Tianyu Zuo, Shenxin Zhu, and Jian Lu
Data Market Implementation to Match Retail Customer Buying
Versus Social Media Activity . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 363
Anton Ivaschenko, Anastasia Stolbova, and Oleg Golovnin
A Study of Modeling Techniques for Prediction of Wine Quality . . . . . 373
Ashley Laughter and Safwan Omari
Quantifying Apparent Strain for Automatic Modelling, Simulation,
Compensation and Classification in Structural Health Monitoring . . . . . 400
Enoch A-iyeh
A New Approach to Supervised Data Analysis in Embedded Systems
Environments: A Case Study . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 416
Pamela E. Godoy-Trujillo, Paul D. Rosero-Montalvo,
Luis E. Suárez-Zambrano, Diego H. Peluffo-Ordoñez,
and E. J. Revelo-Fuelagán
Smart Cities: Using Gamification and Emotion Detection
to Improve Citizens Well Fair and Commitment . . . . . . . . . . . . . . . . . . 426
Manuel Rodrigues, Ricardo Machado, Ricardo Costa,
and Sérgio Gonçalves
Towards a Smart Interface-Based Automated Learning Environment
Through Social Media for Disaster Management and Smart
Disaster Education . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 443
Zair Bouzidi, Abdelmalek Boudries, and Mourad Amad
Is Social Media Still “Social”? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 469
Chan Eang Teng and Tang Mui Joo
Social Media: Influences and Impacts on Culture . . . . . . . . . . . . . . . . . 491
Mui Joo Tang and Eang Teng Chan
x Contents

Cost of Dietary Data Acquisition with Smart Group Catering . . . . . . . . 502

Jiapeng Dong, Pengju Wang, and Weiqiang Sun
Social Engineering Defense Mechanisms: A Taxonomy and a Survey
of Employees’ Awareness Level . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 521
Dalal N. Alharthi and Amelia C. Regan
How Information System Project Stakeholders Perceive
Project Success . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 542
Iwona Kolasa and Dagmara Modrzejewska
Fuzzy Logic Based Adaptive Innovation Model . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 555
Bushra Naeem, Bilal Shabbir, and Juliza Jamaludin
A Review of Age Estimation Research to Evaluate Its Inclusion
in Automated Child Pornography Detection . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 566
Lee MacLeod, David King, and Euan Dempster
A Comprehensive Survey and Analysis on Path Planning Algorithms
and Heuristic Functions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 581
Bin Yan, Tianxiang Chen, Xiaohui Zhu, Yong Yue, Bing Xu, and Kai Shi
Computational Conformal Mapping in Education
and Engineering Practice . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 599
Maqsood A. Chaudhry
Pilot Study of ICT Compliance Index Model to Measure the Readiness
of Information System (IS) at Public Sector in Malaysia . . . . . . . . . . . . 609
Mohamad Nor Hassan and Aziz Deraman
Preliminary Experiments on the Use of Nonlinear Programming
for Indoor Localization . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 629
Stefania Monica and Federico Bergenti
Improved Deterministic Broadcasting for Multiple Access Channels . . . 645
Bader A. Aldawsari and J. Haadi Jafarian
Equivalent Thermal Conductivity of Metallic-Wire
for On-Line Monitoring of Power Cables . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 661
M. S. Al-Saud
A Novel Speed Estimation Algorithm for Mobile UE’s
in 5G mmWave Networks . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 673
Alawi Alattas, Yogachandran Rahulamathavan, and Ahmet Kondoz
In-App Activity Recognition from Wi-Fi Encrypted Traffic . . . . . . . . . . 685
Madushi H. Pathmaperuma, Yogachandran Rahulamathavan,
Safak Dogan, and Ahmet M. Kondoz
A Novel Routing Based on OLSR for NDN-MANET . . . . . . . . . . . . . . . 698
Xian Guo, Shengya Yang, Laicheng Cao, Jing Wang, and Yongbo Jiang
Contents xi

A Comparative Study of Active and Passive Learning Approaches

in Hybrid Learning, Undergraduate, Educational Programs . . . . . . . . . 715
Khalid Baba, Nicolas Cheimanoff, and Nour-eddine El Faddouli
Mobile Learning Adoption at a Science Museum . . . . . . . . . . . . . . . . . . 726
Ruel Welch, Temitope Alade, and Lynn Nichol
Conceptualizing Technology-Enhanced Learning Constructs:
A Journey of Seeking Knowledge Using Literature-Based Discovery . . . 746
Amalia Rahmah, Harry B. Santoso, and Zainal A. Hasibuan
Random Sampling Effects on e-Learners Cluster Sizes Using
Clustering Algorithms . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 760
Muna Al Fanah
Jupyter-Notebook: A Digital Signal Processing Course Enriched
Through the Octave Programming Language . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 774
Arturo Zúñiga-López, Carlos Avilés-Cruz, Andrés Ferreyra-Ramírez,
and Eduardo Rodríguez-Martínez
A Novel Yardstick of Learning Time Spent in a Programming
Language by Unpacking Bloom’s Taxonomy . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 785
Alcides Bernardo Tello, Ying-Tien Wu, Tom Perry, and Xu Yu-Pei
Assessing and Development of Chemical Intelligence Through
e-Learning Tools . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 795
E. V. Volkova
Injecting Challenge or Competition in a Learning Activity
for Kindergarten/Primary School Students . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 806
Bah Tee Eng, Insu Song, Chaw Suu Htet Nwe, and Tian Liang Yi

Author Index . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 827

 Demonstrating Advanced Machine Learning
and Neuromorphic Computing Using IBM’s
NS16e

Mark Barnell1(B) , Courtney Raymond1 , Matthew Wilson2 , Darrek Isereau2 ,

Eric Cote2 , Dan Brown2 , and Chris Cicotta2
1 Air Force Research Laboratory, Information Directorate, Rome, NY 13441, USA
[email protected]
2 SRC, Inc., 6225 Running Ridge Road, North Syracuse, NY 13212, USA

Abstract. The human brain can be viewed as an extremely power-efficient bio-

logical computer. As such, there have been many efforts to create brain-inspired
processing systems to enable advances in low-power data processing. An exam-
ple of brain-inspired processing architecture is the IBM TrueNorth Neurosynaptic
System, a Spiking Neural Network architecture for deploying ultra-low power
machine learning (ML) models and algorithms. For the first time ever, an advanced
scalable computing architecture was demonstrated using 16 TrueNorth neuro-
morphic processors containing in aggregate over 16 million neurons. This sys-
tem, called the NS16e, was used to demonstrate new ML techniques including
the exploitation of optical and radar sensor data simultaneously, while consum-
ing a fraction of the power compared to traditional Von Neumann computing
architectures. The number of applications that have requirements for computing
architectures that can operate in size, weight and power-constrained environments
continues to grow at an outstanding pace. These applications include proces-
sors for vehicles, homes, and real-time data exploitation needs for intelligence,
surveillance, and reconnaissance missions. This research included the successful
exploitation of optical and radar data using the NS16e system. Processing perfor-
mance was assessed, and the power utilization was analyzed. The NS16e system
never used more than 15 W, with the contribution from the 16 TrueNorth proces-
sors utilizing less than 5 W. The image processing throughput was 16,000 image
chips per second, corresponding to 1,066 image chips per second for each watt of
power consumed.

Keywords: Machine vision · High Performance Computing (HPC) · Artificial

Intelligence (AI) · Machine learning image processing · Deep Learning (DL) ·
Convolutional Neural Networks (CNN) · Spiking Neural Network (SNN) ·
Neuromorphic processors

Received and approved for public release by the Air Force Research Laboratory (AFRL) on 11
June 2019, case number 88ABW-2019-2928. Any opinions, findings, and conclusions or recom-
mendations expressed in this material are those of the authors, and do not necessarily reflect the
views of AFRL or its contractors. This work was partially funded under AFRL’s Neuromorphic
- Compute Architectures and Processing contract that started in September 2018 and continues
until June 2020.

© Springer Nature Switzerland AG 2020

K. Arai et al. (Eds.): SAI 2020, AISC 1228, pp. 1–11, 2020.
https://doi.org/10.1007/978-3-030-52249-0_1
2 M. Barnell et al.

1 Background
Background and insight into the technical applicability of this research is discussed in
Sect. 1. Section 2 provides an overview of the hardware. Section 3 provides detail on
our technical approach. Section 4 provides a concise summary of our results. Section 5
addresses areas of future research, and conclusions are discussed in Sect. 6.
We are currently in a period where the interest and the pace of research and devel-
opment in ML and AI technological advances is high. In part, the progress is enabled
by increases in investment by government, industry, and academia.
Currently, ML algorithms, techniques, and methods are improving at an accelerated
pace, i.e., with methods to recognize objects and patterns outpacing human perfor-
mance. The communities’ interest is supported by the number of applications that can
use existing and emerging ML hardware and software technologies. These applications
are supported by the availability of large quantities of data, connectivity of information,
and new high-performance computing architectures. Such applications are now preva-
lent in many everyday devices. For example, data from low cost optical cameras and
radars provide automobiles the data needed to assist humans. These driver assistants
can identify road signs, pedestrians, and lane lines, while also controlling vehicle speed
and direction. Other devices include smart thermostats, autonomous home floor clean-
ers, robots that deliver towels to hotel guests, systems that track and improve athletic
performance, and devices that help medical professionals diagnose disease. These appli-
cations, and the availability of data collected on increasingly smaller devices, are driving
the need and interest in low-power neuromorphic chip architectures.
The wide applicability of information processing technologies has increased com-
petition and interest in computing hardware and software that can operate within the
memory, power, and cost constraints of the real world. This includes continued research
into computing systems that are structured like the human brain. The research includes
several decades of development, in-part pioneered by Carver Mead [1]. Current exam-
ples of the more advanced neuromorphic chips include SpiNNaker, Loihi, BrainScaleS-
1, NeuroGrid/Braindrop, DYNAP, ODIN and TrueNorth [2]. These systems improve
upon traditional computing architectures, such as the Von Neumann architecture, where
physical memory and logic are separated. In neuromorphic systems, the colocalization
of memory and computation, as well as reduced precision computing, increases energy
efficiencies, and provides a product that uses much less power than traditional compute
architectures.
IBM’s TrueNorth Neurosynaptic System represents an implementation of these
newly available specialized neuromorphic computing architectures [3]. The TrueNorth
NS1e, an evaluation board with a single TrueNorth chip, has the following technical
specifications: 1 million individually programmable neurons, 256 million individually
programmable synapses, and 4,096 parallel & distributed cores. Additionally, this chip
uses approximately 200 mW of total power, resulting in 20 mW/cm2 power density
[4–6].
 Demonstrating Advanced Machine Learning and Neuromorphic Computing 3

The latest iteration of the TrueNorth Neurosynaptic System includes the NS16e, a
single board containing a tiled set of 16 TrueNorth processors, assembled in a four-by-
four grid. This state-of-the-art 16 chip computing architecture yields a 16 million neu-
ron processor, capable of implementing large, multi-processor models or parallelizing
smaller models, which can then process 16 times the data.
To demonstrate the processing capabilities of the TrueNorth, we developed multiple
classifiers. These classifiers were trained using optical satellite imagery from the United
States Geological Survey (USGS) [7]. Each image chip in the overall image was labeled
by identifying the existence or non-existence of a vehicle in the chip. The chips were
not centered and could include only a segment of a vehicle [8]. Figure 1 shows the raw
imagery is on the left and the processed imagery on the right. In this analysis, a single
TrueNorth chip was able to process one thousand, 32 × 32 pixel chips per second.

Advanced Network Classification

USGS imagery was
Raw Imagery Processed Imagery Chipped,
Human-labeled and
preprocessed to train, test,
and validate our network
model.

14 Layer
Neural Network

Results Vehicle Detection

Accuracy of 97.6% 24,336 Total Chips
Probability of Detection 89.5%, Classified at 1,000 chips/sec
Probability of False Alarm 1.4% 3 Watts

Fig. 1. Electro-optical (EO) image processing using two-class network to detect car/no car in
scene using IBM’s neuromorphic compute architecture, called TrueNorth (using one chip)

Previous work was extended upon through the use of new networks and placement of
those networks on the TrueNorth chip. Additionally, results were captured, and analyses
were completed to assess the performance of these new network models. The overall
accuracy of the best model was 97.6%. Additional performance measures are provided
at the bottom of Fig. 1.

2 Hardware Overview

Development of the TrueNorth architecture dates to the DARPA Systems of Neuro-

morphic Adaptive Plastic Scalable Electronics (SyNAPSE) project beginning in 2008.
This project sought to develop revolutionary new neuromorphic processors and design
tools. Each TrueNorth chip is made of 5.4 billion transistors, and is fabricated using
4 M. Barnell et al.

a 28 nm low-power complementary metal-oxide-semiconductor (CMOS) process tech-

nology with complimentary pairs of logic functions. The True North chip is 4.3 cm2
using under 200 mW of power per chip.
The NS16e board is configured with 16 TrueNorth chips in a 4 × 4 chip configuration.
In aggregate, this board provides users with access to 16 million programmable neurons
and over 4 billion programmable synapses. The physical size of the NS16e board is
215 mm × 285 mm [9].
To expand on this configuration, four of these NS16e boards were emplaced in a
standard 7U space. Thereby, this new neuromorphic system occupies about 19 by 23 by
7 inches in a rack space. The four-board configuration, called the NS16e-4, results in a
neuromorphic computing system with 64 million neurons and 16 billion synapses.
Such a configuration enables users to extend upon the single chip research described
in Sect. 1, and implement inferencing algorithms and data processing in parallel. Addi-
tionally, the system uses a fraction of the processing power compared to traditional
computing hardware occupying the same physical footprint. The Air Force Research
Laboratory’s (AFRL’s) rack mounted neurosynaptic system, called BlueRaven, is shown
in Fig. 2.

BlueRaven NeurosynapƟc System

• Rack mounted
• Four NS16e boards with an
aggregate of 64 million
neurons and 16 billion
synapses
• Enabling parallelization
research and design
• Used to process 5000 x
5000 pixels of information
every 3 seconds.

Fig. 2. AFRL’s BlueRaven system – equivalent to 64 million neurons and 16 billion synapses

The BlueRaven High Performance Computer (HPC) also contains a 2U Penguin

Computing Relion 2904GT. The Penguin server is utilized for training network models
 Demonstrating Advanced Machine Learning and Neuromorphic Computing 5

before being deployed to the neuromorphic hardware, as well as for data pre-processing.
Table 1 details Blue Raven’s specifications.

Table 1. BlueRaven system architecture configuration detail

Specification Description
Form Factor 2U Server + 2U NS16e Sled
NS16e 4× IBM NS16e PCIe Cards
Neurosynaptic Cores 262,144
Programmable Neurons 67,108,864
Programmable Synapses 17,179,869,184
PCIe NS16e Interface 4× PCIe Gen 2
Ethernet - Server 1x 1 Gbit
Ethernet – NS16e 1x 1 Gbit per NS16e
Training GPUs 2x NVIDIA Tesla P100
Volatile Memory 256 GB
CPUs 2× 10-Core E5-2630

3 Approach
The NS16e processing approach includes the use of deep convolutional Spiking Neural
Networks (SNN) to perform classification inferencing of the input imagery. The deep
networks were designed and trained using IBM’s Energy-efficient Deep Neuromorphic
Networks (EEDN) framework [4].
The neurosynaptic resource utilization of the classifiers were purposely designed to
operate within the constraints of the TrueNorth architecture. Specifically, they stayed
within the limits of the single TrueNorth’s 1 million neurons and 256 million synapses.
The benefit of this technical approach is that it immediately allowed us to populate
an NS16e board with up to sixteen parallel image classifier networks, eight to process
optical imagery and eight to process radar imagery. Specifically, the processing chain
is composed of a collection of 8 duplicates of the same EEDN network trained on a
classification task for each chosen dataset.

3.1 USGS Dataset

EO imagery happens to be a very applicable data set to use to exercise the BlueRaven
system. It is applicable because it is freely available, and is of favorable quality (i.e., high-
resolution). The quality of the data enabled us to easily identify targets in the imagery.
Additionally, the data could be easily chipped and labeled to provide the information
necessary for network model training and validation.
6 M. Barnell et al.

This overhead optical imagery includes all 3 color channels (red, green and blue).
The scene analyzed included 5000 × 5000 pixels at 1-foot resolution. From this larger
scene, image chips were extracted. Each image chip from the scene was 32 × 32 pixels.
There was no overlap between samples, thereby sampling the input scene with a receptive
field of 32 × 32 pixels and a stride of 32 pixels. This resulted in over 24,336 (156 ×
156) sub-regions.
The USGS EO data was used to successfully build TrueNorth-based classifiers that
contained up to six object and terrain classes (e.g., vehicle, asphalt, structure, water,
foliage, and grass). For this multi-processor neurosynaptic hardware demonstration, a
subset of the classes was utilized to construct a binary classifier, which detected the
presence or absence of a vehicle within the image chip.
The data set was divided up into a training and test/validation sets. The training
set contained 60% of the chips (14,602 image chips). The remaining 40% of the chips
(9,734) were used for test/validation. The multi-processor demonstration construct and
corresponding imagery is shown in Fig. 3.

Multi-Processor Neurosynaptic Demonstration

Optical Imagery

Binary classification of a vehicle/no vehicle within the image

Example Imagery and Demonstration Construct

Fig. 3. Example USGS tile and demonstration construct

3.2 Multi-chip Neurosynaptic Electro-Optical Classification

The content of the chip was defined during data curation/labeling. The label was in one
of two categories: no vehicle or a vehicle. Additionally, the chips were not chosen with
the targets of interest centered in the image chip. Because of this, many of the image
chips contained portions of a vehicle, e.g., a chip may contain an entire vehicle, fractions
of a vehicle, or even fractions of multiple vehicles.
The process of classifying the existence of a vehicle in the image starts with object
detection. Recognizing that a chip may contain a portion of a vehicle, an approach was
developed to help ensure detection of the vehicles of interest. This approach created
 Demonstrating Advanced Machine Learning and Neuromorphic Computing 7

multiple 32 × 32 × 3 image centroids. These centroids were varied in both the X and Y
dimensions to increase the probability of getting more of the target in the image being
analyzed.
A block diagram showing the processing flow from USGS imagery to USGS imagery
with predicted labels is shown in Fig. 4. This includes NS16e implementations with 8
parallel classifier networks, 1 per each TrueNorth on half the board.

USGS USGS Image w/

5000x5000 Predicted Labels
Image Model

Model

Image Model ClassificaƟon

Sub-region Processor
Model

Image Model
Chipper
Model

Model

TrueNorth
USGS Model

Fig. 4. NS16e USGS block diagram

The copies of the EO network were placed in two full columns of the NS16e, or
eight TrueNorth processors in a 4 × 2 configuration, with one network copy on each
processor. As a note, the remainder of the board was leveraged to study processing with
additional radar imagery data.

3.3 Electro-Optical Classification Hardware Statistics

Analyses of the systems power consumption was completed. The TrueNorth system
operates at a rate of 1 kHz. This rate directly correlates to the number of image chips
that can be processed per second. The USGS/Radar network models were replicated
across 16 TrueNorth chips and resulted in a processing speed of 16,000 inferences
per second. At this rate and using 8 TrueNorth chips, the new compute and exploitation
architecture was able to process the full 5,000 × 5,000 pixel optical imagery with 24,336
image chips in 3 s.
8 M. Barnell et al.

The NS16e card’s power usage during inferencing is shown in Table 2. The total uti-
lization of the board was less than 14 W. The runtime analyses included the measurement
of periphery circuits and input/output (I/O) on the board.

Table 2. NS16e board power usage

Board power
Board Voltage (V) Current (A) Power (W)
Nominal Measured Computed
Interposer (Inclrding MMP) +12 0.528 6.336
16-chip board (Including TN chips) +12 0.622 7.462
Total 1.150 13.798

Table 3 details the power utilization of the TrueNorth chips without the boards
peripheral power use. The contribution from the TrueNorth accounted for approximately
5 W of the total 15 W.

Table 3. NS16e TrueNorth power usage

TrueNorth power only

Component Voltage (V) Current (A) Power (W)
Measured Measured Computed
TrueNorth Core VDD 0.980 4.74 4.636
TrueNorth I/O Drivers 1.816 0.04 0.063
TrueNorth I/O Pads 1.000 0.00 0.002
Total 4.701

Table 4 provides detail on the power utilization without loading on the system (idle).

4 Results

In Fig. 5, we see an example of predictions (yellow boxes) overlaid with ground truth
(green tiles). Over the entirety of our full-scene image, we report a classification accuracy
of 84.29% or 3,165 of 3,755 vehicles found. Our misclassification rate, meaning the
number of false positives or false negatives, is 35.39%. Of that, 15.71% of targets are
false negatives, i.e. target misses. This can be tuned by changing the chipping algorithm
used with a trade off in the inference speed of a tile.
 Demonstrating Advanced Machine Learning and Neuromorphic Computing 9

Table 4. Idle NS16e power usage

Board power
Board Voltage (V) Current (A) Power (W)
Nominal Measured Computed
Interposer (Including MMP) +12 0.518 6.216
16-chip board (Including TN chips) +12 0.605 7.265
TOTAL 1.123 13.481
TrueNorth power only
Component Voltage (V) Current (A) Power (W)
Measured Measured Computed
TrueNorth Core VDD 0.978 4.64 4.547
TrueNorth I/O Drivers 1.816 0.03 0.051
TrueNorth I/O Pads 0.998 0.00 0.001
TOTAL 4.599

Multi-Processor Neurosynaptic Demonstration

Legend
Target Positively Identified
Target Falsely Identified
Truth (Human Labeled Cars)

• Detected 3165 of 3755

(84.29%) of the Vehicles
• 8000 inferences per
second

Fig. 5. Example USGS tile results

5 Future Research

Neuromorphic research and development continue with companies such as Intel and
IBM. They are contributing to the communities’ interest in these low power processors.
As an example, the SpiNNaker system consists of many ARM cores and is highly
10 M. Barnell et al.

flexible since neurons are implemented at the software level, albeit somewhat more
energy intensive (each core consumes ~1 W) [10, 11].
As new SNN architectures continue to be developed, new algorithms and applica-
tions continue to surface. This includes technologies such as bioinspired vision systems
[12]. Additionally, Intel’s Loihi neuromorphic processor [13] is a new SNN neuromor-
phic architecture which enables a new set of capabilities on ultra-low power hardware.
Loihi also provides the opportunity for online learning. This makes the chip more flex-
ible as it allows various paradigms, such as supervisor/non-supervisor and reinforc-
ing/configurability. Additional research of these systems, data exploitation techniques,
and methods will continue to enable new low power and low-cost processing capabilities
with consumer interest and applicability.

6 Conclusions

The need for advanced processing algorithms and methods that operate on low-power
computing hardware continues to grow out an outstanding pace. This research has
enabled the demonstration of advanced image exploitation on the newly developed
NS16e neuromorphic hardware, i.e., a board with sixteen neurosynaptic chips on it.
Together, those chips never exceeded 5 W power utilization. The neuromorphic board
never exceeded 15 W power utilization.

References
1. Mead, C.: Neuromorphic electronic systems. Proc. IEEE 78(10), 1629–1636 (1990)
2. Rajendran, B., Sebastian, A., Schmuker, M., Srinivasa, N., Eleftheriou, E.: Low-power neu-
romorphic hardware for signal processing applications (2019). https://arxiv.org/abs/1901.
03690
3. Barnell, M., Raymond, C., Capraro, C., Isereau, D., Cicotta, C., Stokes, N.: High-performance
computing (HPC) and machine learning demonstrated in flight using Agile Condor®. In: IEEE
High Performance Extreme Computing Conference (HPEC), Waltham, MA (2018)
4. Esser, S.K., Merolla, P., Arthur, J.V., Cassidy, A.S., Appuswamy, R., Andreopoulos, A.,
et al.: CNNs for energy-efficient neuromorphic computing. In: Proceedings of the National
Academy of Sciences, p. 201604850, September 2016. https://doi.org/10.1073/pnas.160485
0113
5. R.F. Service: The brain chip. In: Science, vol. 345, no. 6197, pp. 614–615 (2014)
6. Cassidy, A.S., Merolla, P., Arthur, J.V., Esser, S.K., Jackson, B., Alvarez-Icaza, R., Datta, P.,
Sawada, J., Wong, T.M., Feldman, V., Amir, A., Rubin, D.B.-D., Akopyan, F., McQuinn, E.,
Risk, W.P., Modha, D.S.: Cognitive computing building block: a versatile and efficient digital
neuron model for neurosynaptic cores. In: The 2013 International Joint Conference on Neural
Networks (IJCNN), pp. 1–10, 4–9 August 2013
7. U.S. Geological Survey: Landsat Data Access (2016). http://landsat.usgs.gov/Landsat_S
earch_and_Download.php
8. Raymond, C., Barnell, M., Capraro, C., Cote, E., Isereau, D.: Utilizing high-performance
embedded computing, agile condor®, for intelligent processing: an artificial intelligence
platform for remotely piloted aircraft. In: 2017 IEEE Intelligent Systems Conference, London,
UK (2017)
 Demonstrating Advanced Machine Learning and Neuromorphic Computing 11

9. Modha, D.S., Ananthanarayanan, R., Esser, S.K., Ndirango, A., et al.: Cognitive computing.
Commun. ACM 54(8), 62–71 (2011)
10. Furber, S.B., Galluppi, F., Temple, S., Plana, L.A.: The SpiNNaker project. Proc. IEEE 102(5),
652–665 (2014)
11. Schuman, C.D., Potok, T.E., Patton, R.M., Birdwell, J.D., Dean, M.E., Rose, G.S., Plank,
J.S.: A survey of neuromorphic computing and neural networks in hardware. CoRR
abs/1705.06963 (2017)
12. Dong, S., Zhu, L., Xu, D., Tian, Y., Huang, T.: An efficient coding method for spike camera
using inter-spike intervals. In: IEEE DCC, March 2019
13. Tang, G., Shah, A., Michmizos, K.P.: Spiking neural network on neuromorphic hardware for
energy-efficient unidimensional SLAM. CoRR abs/1903.02504. arXiv:1611.05141 (2019)
 Energy Efficient Resource Utilization:
Architecture for Enterprise Network
Towards Reliability with SleepAlert

Dilawar Ali1(B) , Fawad Riasat Raja2 , and Muhammad Asjad Saleem2

1 Ghent University, Ghent, Belgium
[email protected]
2 University of Engineering and Technology Taxila, Taxila, Pakistan

Abstract. Enterprise networks usually require all the computing machines to

remain accessible (switched-on) at all times regardless of the workload in order to
entertain user requests at any instant. This comes at the cost of excessive energy
utilization. Many solutions have been put forwarded, however, only few of them
are tested in a real-time environment, where the energy saving is achieved by com-
promising the systems’ reliability. Therefore, energy-efficient resource utilization
without compromising the system’s reliability is still a challenge. In this research,
a novel architecture, “Sleep Alert”, is proposed that not only avoids the exces-
sive energy utilization but also improves the system reliability by using Resource
Manager (RM) concept. In contrary to traditional approaches, Primary and Sec-
ondary Resource Managers i.e. RMP and RMS respectively are used to avoid the
single point of failure. The proposed architecture is tested on a network where
active users were accessing the distributed virtual storage and other applications
deployed on the desktop machines, those are connected with each other through
a peer-to-peer network. Experimental results show that the solution can save con-
siderable amount of energy while making sure that reliability is not compromised.
This solution is useful for small enterprise networks, where saving energy is a big
challenge besides reliability.

Keywords: Enterprise networks · Resource manager · Green computing · Sleep

proxy · Energy-efficient computing

1 Introduction
Efficient utilization of energy is one of the biggest challenges around the globe. The dif-
ference between demand and supply is always on rise. For high performance, computing
a reliable, scalable, and cost-effective energy solution satisfying power requirements and
minimizing environmental pollution will have a high impact. The biggest challenge in
enterprise networks is how to manage power consumption. Data centers utilize huge
amount of energy in order to ensure the availability of data when accessed remotely.
Major problem now a day is that energy is scarce, that is why renewable energy
i.e. producing energy by wind, water, solar light, geothermal and bio-energy is a hot
issue in research. It is of equal importance that how efficiently this limited energy would

© Springer Nature Switzerland AG 2020

K. Arai et al. (Eds.): SAI 2020, AISC 1228, pp. 12–27, 2020.
https://doi.org/10.1007/978-3-030-52249-0_2
 Energy Efficient Resource Utilization: Architecture for Enterprise Network 13

be utilized so an investment in green technology that leads to strengthen the economy

besides reducing the environment pollution be made. In US Department of Energy, office
of Energy Efficiency and Renewable Energy (EERE) is also working on energy efficiency
and renewable energy resources with an aim to reduce the dependence on imported oil
[1].
The number of internet users has increased 5 times from 2000 to 2009. Currently the
internet users are more than 2.4 billion [2]. Whereas Microsoft report shows, it will be
more than 4 billion in coming years. Some other sources say it will be more than 5 billion
by year 2020 [3]. More the number of users, more is the energy consumed, and an increase
amount of CO2 will be emitted The global Information and Communications Technology
(ICT) industry elucidate approximately 2% of global carbon dioxide (CO2 ) emissions,
number equivalent to aviation, which means rapid increase in environmental pollution.
The power deficiency issue and energy crisis are currently main topics of debate on
discussion forums and in professional conferences. It is considered a worldwide goal
to optimize energy consumption and minimize CO2 emissions in all critical sectors
of an economy [4]. Therefore, major concern is to reduce the utilization of energy in
enterprise networks using our prescribed scheme. A contribution to this scheme is to
widen the research area in Green computing, where main goal is not just to save the
operational energy of a product but also the overall energy, which is consumed from
product development till the completion of recycling process [4].
Data centers contain servers and storage systems, which operate and manage the
enterprise resource planning solutions. Major components of data center are environ-
mental controls (e.g., ventilation/air conditioning), redundant or backup power supplies,
multiple data communication connections and security devices (e.g. camera). Large data
centers are often considered as a major source of air pollution in the form of CO2. By
releasing plenty of heat, they raise global warming and consume as much energy as does
a small town [5]. In enterprise networks a machine (often a desktop) is usually in active
mode so as it remains available whenever accessed remotely. This reveals that some
machines having no load (i.e. idle one) may remain continuously in active state.
To cope with energy management issues, many hardware and software based solu-
tions have been put forward. Vendors have manufactured such devices e.g. Dynamic
Voltage and Frequency Scaling (DVFS) enabled devices, which will consume less energy
than the Non-DVFS enabled devices’. Many software solutions, too, have been proposed
which reduce energy consumption. The most prominent is the one that takes the machines
into sleep mode when they are idle. However, in the later scheme, there are a number of
issues e.g. reliability which will be addressed in next section.
This proposed architecture not only emphasizes on the shortcomings of existing
architectures which are identified in this research work but also cater most of the issues
occurred during real-time test environment. These include reliability of sleep proxy
architecture and overhead - where the proxy node sends a periodic signal to the proxy
server after every five minutes, notifying its presence on the network - as these have not
been addressed in the traditional approaches. The main benefit of proposed scheme is
no extra or costly hardware is required to implement the solution.
Sleep Alert, a cost effective solution, eliminates the concept of single point failure
and addition of any extra hardware to make the network reliable and energy efficient. This
14 D. Ali et al.

solution is useful for small enterprise networks, where saving energy is a big challenge
besides reliability.

1.1 Major Contributions

The major contributions are as follows:

1. A simple architecture to cope with the challenge of single point failure and ensure
the service until last node is available in the network.
2. Low cost solution to save considerable amount of energy while making sure that
reliability is not compromised.

2 Literature Review
The traditional approach regarding the design of a computer network is to ensure the
accessibility of each machine connected in the network at any cost. Energy consumption
is not taken into account while designing such networks [6]. Generally, a network design
is highly redundant for fault tolerance. All network equipment stays powered-on even
if unused or slightly used. Many solutions [7–16] have been proposed to efficiently use
the energy.
In Green Product Initiative [12], the use of energy efficient devices by using Dynamic
voltage and frequency scaling (DVFS) technique has been introduced but this solution
is not appropriate for the jobs having a short deadline. This is because DVFS-enabled
devices take more time than the normal execution time of a job. Hardware based solutions
[12, 17] require particular hardware such as GumStix [17], when the host sleeps these
low powered devices becomes active. Sometime particular hardware device is required
for each machine beside operating system alteration on both application and host. Apple
has come up with a sleep proxy that is compatible only with Apple-designed hardware
and is appropriate for home networks only [15].
Sleep proxy architecture [13] is a common software based solution to lesser energy
consumption. The major flaw with this technique is that if sleep proxy server is down,
then there is no other way to access any machine. Using the designated machine as sleep
proxy server is, too, not a good approach as the danger of Single Point Failure always
lurks. A different approach is SOCKs based approach, which includes the awareness
of the power state of a machine that how a Network Connectivity Proxy (NCP) could
enable substantial energy savings by letting idle machines to enter a low-power sleep
state and still ensures their presence in the network. This is just a design and prototype,
not yet implemented. Furthermore, there is always a significant difference in simulation-
based test of sleep proxy architecture and real time testing in enterprise networks [14].
Software based solution to energy efficient computing normally based on sleep approach
such as Wake on LAN (WOL) [18] is a standard methodology used to make available a
sleeping machine in a network when required by sending a magic packet.
Cloud and fog computing are the common trend introduced in recent decade. The
way the Information and Communication Technology (ICT) and computing systems are
increasing, it is necessary to take in account the future challenges of energy consumption
 Energy Efficient Resource Utilization: Architecture for Enterprise Network 15

due to these latest technologies [19]. Cloud computing involve the large number of data
set on different location. Many companies like Google, Amazon, Yahoo, Microsoft,
having huge data centers are currently following the cloud architecture to handle the large
number of data sets. The progression toward the cloud architecture results in increase of
data centers which lead to increase in the huge amount of energy consumption. Survey
shows that the energy consumption by data centers in US was between 1.7% and 2.2% of
entire power consumption of US in 2010 [20]. To control the huge energy consumption
issues in cloud servers the concept of greening cloud computing [21] and Pico servers
[22], power aware computing, were introduced. Common methods to achieve energy
saving in green cloud computing data center are adaptive link rate, implementing virtual
network methodology, sleeping less utilized servers, green/power aware routing and
server load/network traffic consolidation [23].
Efficient resource allocation is a new diversion to cope with energy challenge.
Research shows different method of resource allocation one of common is allocation
based on priority [24]. This technique requires the intelligent system to predict the
behavior of a network based on different machine learning concepts [25]. Whereas
while implementing the virtual machine based solution for energy efficiency, the prior-
ity allocation and resource sharing algorithms were designed to allocate the resources,
to save maximum energy. The major flaw in technique is excessive load on the network
due to constant reallocations of resources [26]. Intelligent approach to minimize the
consumption of energy is to predict the network work load based on different models
this model turn the work load in different classes and then evaluate each class based on
several available models [27]. Most of available software based solutions are not tested
in real time environment; others are complex and have many shortcomings when tested
in real-time environment. Ensuring reliability is a big challenge for such kind of appli-
cations while saving sufficient amount of energy. Single point failure is one of major
point of concern in this research domain.
Many solutions were proposed but some solutions are complex to contrivance while
other requires a lot of infrastructure to implement. Most of companies in developing
countries even have the major budgetary constraints to set up such a large infrastructure.
In case of small enterprises environments, even if they establish such a large and complex
network solutions, the cost to operate, maintain and make these solutions serviceable
is too much to afford. This lead to even an expensive solution then they get the benefit
from energy savage. They normally need a short, simple and less cost effective energy
saving solutions and hoping the high reliability rate and the good performance as well.
Solution that is beneficial for these kind of organizations especially in under devel-
oped countries is simply the “Sleep Alert”, where they are afraid to upgrade the whole
network or the change cost is much large then the annual revenue of an organization and
need a simple and cost effective solution.

3 System Architecture
Concept of sleep proxy is much appreciated but as the time goes on researchers came to
know some of the major problems that caused the deadlocks in network and effect the
availability of the sleeping machine to respond to a remote request. Some issues with
current sleep proxy that we discuss in this research are as follows:
16 D. Ali et al.

• For making the environment green we can’t take a risk of letting the network on the
sack of just one proxy.
• Because of one proxy, if it went down due to some reason, states of all sleeping
machine lost and they are unable to come back in wake up mode when required.
• As a proxy is a dedicated machine, that have to maintain the state of sleeping machine,
an extra overhead as it consumes extra energy.
• Taking a decision when to go in sleep mode.
• Some sleep approaches lead system to shutdown and restart when required, these
requires lot of energy at start and also takes much time to restart then as from sleep
state.

In contrary to previous sleep proxy approaches, the concept of Resource Manager

(RM) is proposed to avoid the single point failure, further categorization of the RM is
Primary Resource Manager (RMp ) and Secondary Resource Manager (RMs ). In pro-
posed architecture, there is no dedicated machine to act as a RM like in traditional sleep
proxy approaches. Any ordinary machine can act as a RM when required.
To avoid the single point failure two machines were used to act as RMp and RMs
at the same time. Whenever RMp stops working RMs will take over as RMp and use
the next available machine as RMs and this cycle continues till there is a last machine
available in the network. If RMp went down or stop working the intermediate device
(router) will update its routing table and this update will redirect the incoming traffic
towards RMs . Receiving the traffic by RMs is the signal to RMs that RMp is down, so
RMs will update its status from RMs to RMp . It’s the time to ping the whole network to
get the current state of all the desktop machines and allow a next available machine to
act as RMs .
There are two modes of each desktop machine, Energy Saving (ES) Mode and Energy
Consumption (EC) Mode. A machine, as a Resource Manager, can be in two states, either
‘Working State’ (W) or ‘Down State’ (D). To access a sleeping machine remote user’s
request will be forwarded to RMp or RMs - incase RMp is down. RMp will send a WOL
packet to the particular machine to bring it back in the awake state or EC mode. Each
machine has a small database that contains the states of sleeping machines. Usually this
database is updated when a particular machine acts as a Resource Manager. The infor-
mation recorded in this database is IP of each machine, Mac address, Connecting ports
and current state of machine. Five states of a machine defined in proposed architecture
are; Primary Resource manager [RMp ], Secondary Resource manager [RMs ], Machine
Active [A], Energy saving Mode [S], Machine not available in the network [N]. Proposed
architecture is shown in Fig. 1. This is a software-based solution and no extra hardware
is required to implement this solution.

3.1 General Terminologies

Status Indicator. Status indicator is an application running on each machine and

conveys the present status (sleep or wake) of a particular machine to RMP .
 Energy Efficient Resource Utilization: Architecture for Enterprise Network 17

Fig. 1. Proposed system architecture

Sleep Status. When there is no activity on any machine for a specific amount of time
i.e. a machine is in idle state then it will turn into sleep state and through status indicator
it will send the message about its status (sleep) to RMp . There is no need to keep track
which machine is acting as RMp . Ordinary machine will broadcast its status message
in the network and only RMp will save this status of a particular machine and other
machine will discard this message.

Wake Status. When a machine is in sleep state and there is network traffic (Remote
user accessing the machine) for that machine, RMp will send a WOL message to that
machine. If sleeping machine acknowledged this WOL message, then RMp will update
the status (sleep to wake) of that machine in its database. But if there is no response at
all from the machine after sending three WOL messages, RMp will consider that the
machine is no more in the network.

Message Packet. A message’s that is forwarded and received are of following format.
Protocol defined for the identification of message packet is presented below and shown
in Fig. 2. Message contains following five tokens, which are separated by [-]:

Message Protocol : [Message_Type − Requested _Ip − Source_Ip − Destination_Ip − Termination]

• Message Type: Code representing the task to be required from requested pc.
• Requested IP: IP of targeted machines, which respond to user request, is requested IP.
• Source IP: is the IP of sender machine
• Destination IP: is the IP of receiving machine.
• Termination: is usually a termination character, which in our case is ‘$’.

Message Type. Message type is predefined codes those are helpful in determining the
type of request. Message codes are shown in Table 1:
 Another Random Document on
Scribd Without Any Related Topics
The Project Gutenberg eBook of Siipirikko:
Ernst Ahlgren kirjailijana ja ihmisenä
 This ebook is for the use of anyone anywhere in the United
States and most other parts of the world at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away
or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License
included with this ebook or online at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the
laws of the country where you are located before using this
eBook.

Title: Siipirikko: Ernst Ahlgren kirjailijana ja ihmisenä

Author: Helmi Krohn

Release date: November 23, 2013 [eBook #44265]

Most recently updated: October 23, 2024

Language: Finnish

Credits: Produced by Tapio Riikonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SIIPIRIKKO:

ERNST AHLGREN KIRJAILIJANA JA IHMISENÄ ***
 SIIPIRIKKO
Ernst Ahlgren kirjailijana ja ihmisenä

Kirj.
Helmi Setälä

Otava, Helsinki
1915.

"Det er det store Triste, at en

Menneskesjæl er altid allene."

J. P. Jacobsen.

Tätä teosta varten on kirjoittaja saanut avustusta

"Suomalaisen kirjallisuuden edistämisrahastosta."

Ottilie Pelisskylle,
äidilliselle ystävälleni
kiitokseksi monivuotisesta rakkaudesta,
kehoituksesta ja kannatuksesta

tekijä.

Ernst Ahlgren 28 vuoden vanhana.

SISÄLLYS:
Alkusanat.
Lapsuusvuodet.
Avioliitto.
Ensimäinen alku.
Ernst Ahlgren.
Axel Lundegård.
"Pengar."
Uusia siteitä.
Väljemmillä vesillä.
Epätoivon partaalla.
"Fru Marianne."
Ernst Ahlgren novellinkirjoittajana.
Kirjallisia otteluita.
Viimeiset vaiheet.
"Implora pace."
Viittauksia.
Lähteitä:

Päästäessäni julkisuuteen tämän kirjasen, jota varten useiden

vuosien kuluessa olen kerännyt aineksia, pyydän saada lausua
vilpittömät kiitokseni rouva Matti af Geijerstamille Tukholmassa, joka
suullisesti on antanut minulle tietoja äitipuolestansa, sekä kirjailija
Axel Lundegårdille, jonka välityksellä minulla on ollut tilaisuutta
käyttää työtäni varten osittain Ernst Ahlgrenin itsensä keräämiä
aineksia. Niinikään tahdon kiitoksella mainita, että rouva Maria af
Geijerstam on sallinut minun julkaista otteita Ernst Ahlgrenin kirjailija
Gustaf af Geijerstamille kirjoittamista ja ennen julkaisemattomista
kirjeistä, jotka suuressa määrin valaisevat Ernst Ahlgrenin viimeisiä
elinvuosia.
 Alkusanat.
Niiden monien kirjallisten kykyjen parissa, jotka loivat 1880-luvun
realistisen kaunokirjallisuuden Ruotsissa, on Ernst Ahlgrenin nimi,
joskaan ei kaikkein loistavimpia, niin joka tapauksessa kaikkein
tyypillisimpiä. Tyypillinen etupäässä siksi, että koko hänen
tuotantonsa rajoittuu 80-lukuun, ja että hänen elämäntehtävänsä on
jo loppuunsuoritettu, ennenkuin uudet kirjalliset virtaukset
ennättävät päästä voimaan.
Ernst Ahlgrenin nimi on kerrassaan outo nykyiselle nuorelle polvelle,
ja kuitenkin hän on etupäässä juuri nuorten kirjailija. Hänen raitis ja
terve elämänkatsomuksensa ja hänen uupumaton taistelunsa
kaikkea puolinaista ja kaksinaista vastaan elämässä, on omansa
etupäässä herättämään vastakaikua nuorten povessa. Hänen
merkityksensä 80-luvun nuorisolle olikin kieltämätön. Ja vaikka hän
nykyään onkin joutunut unhotuksiin, niin voipi yksin hänen nimensä
mainitseminen vielä tänäkin päivänä nostattaa lämpimän tunteen
niiden mielessä, jotka ovat häneltä vastaanottaneet vaikutteita.
Harvan kirjailijan tuotanto on puhjennut esiin samassa määrin hänen
omasta elämästänsä kuin Ernst Ahlgrenin. Jokainen sana, jonka hän
kirjoittaa, on ikäänkuin taistelua hänen omasta olemassaolostansa.
Hän nousee haarniskaan elämän puolinaisuutta vastaan siksi, että
hän itse on murtua sen painon alle, hän taistelee elämän
kaksinaisuutta vastaan siksi, että se uhkaa viedä hänet itsensä
perikatoon. Ja koko suuren rakkautensa elämää kohtaan hän
päästää teoksissaan valloilleen sentähden, että hän itse taistelee
sairaalloista epätoivoa ja kuoleman huumausta vastaan.
Ernst Ahlgrenin oma elämä on syvästi traagillinen ja se herättää
meidän mielenkiintoamme yhtä suuressa määrässä kuin hänen
tuotantonsakin. Me näemme hänessä rikaslahjaisen sielun, jolle
luonto on tuhlannut runsaita lahjojaan, mutta jonka elämä tekee
siipirikoksi ja lopulta murtaa kokonaan. Me näemme hänessä
voimakkaan persoonallisuuden, joka yksinäisyydessä kypsyy ja
kehittyy ja jolla on jo ikäänkuin veressään ne ihanteet, joiden
puolesta koko 80-luvun kirjailijajoukko taisteli. Tuskin 16-vuotiaana
hän valitsee mielilauseekseen: "työ ja totuus", nuo sanat, jotka
muodostavat ikäänkuin koko realistisen suunnan ytimen, valitsee ne
paljoa ennemmin kuin realistisesta kirjallisuudesta vielä voi olla
puhettakaan. Ja kuitenkin hän tavallaan ilmestyi liian myöhään. Hän
oli jo iältään, joskaan ei tunnemaailmaltaan, kypsynyt nainen,
ryhtyessään kirjalliseen työhön. Hänen ensimäiset haparoivat
yrityksensä, koko valmistustyö, joka on välttämätön kirjailijalle,
kohdistui ikäkauteen, jolloin toiset ovat jo saavuttaneet ensimäiset
voittonsa. Häneltä puuttui sitä joustavuutta ja huolettomuutta, jolla
nuori kirjailija niin helposti voittaa ensimäiset vaikeudet ja
vastoinkäymiset. Jokainen pettymys oli hänelle kaksin kerroin raskas
siksi, että hänellä ei ollut varaa tuhlata aikaa valmistukseen, hänen
täytyi yhdellä iskulla joko voittaa tai kadottaa kaikki. Ja vielä
sittenkin kun hän oli voittanut, oli jokainen uusi vastoinkäyminen ja
pettymys hänelle kuin myrkkyä, joka heikonsi hänen
vastustuskykyään. Ei silti, että hänellä olisi ollut niin suuret ajatukset
omasta kyvystään, ettei hän olisi voinut arvostelua sietää. Mutta
kirjallinen työ oli hänen elämänsä ainoa pelastuskeino, ja kun se
petti, niin ei hänellä mielestään ollut syytä enää sen kauemmin
ylläpitää tuota elämää.
Neljännesvuosisata on kulunut umpeen Ernst Ahlgrenin kuolemasta.
Uudet aatteet ja uudet ihanteet ovat päässeet vallalle sekä uudet
aatteiden ja ihanteiden lipunkantajat. Mutta tositaiteen kulmakivenä
pysyvät alati nuo sanat "työ ja totuus", jotka Ernst Ahlgren oli
valinnut johtotähdekseen ja joita hän koko elämällään ja
tuotannollaan uskollisesti seurasi.
 Lapsuusvuodet.
"Jos olisin itse saanut valita vanhempani", on Ernst Ahlgren kerta
sanonut, "niin olisin ennen kaikkea toivonut heidät nuoremmiksi.
Minun varttuessani olivat isä ja äiti ennättäneet jo unohtaa, että he
kerran itsekin olivat olleet nuoret; niin pitkä aika oli siitä kulunut."
Tilanomistaja Thure Bruzelius ja hänen vaimonsa, o.s. Finérus, olivat
kumpikin jo lähes viidenkymmenen-vuotiaat, kun heidän nuorin
lapsensa, Victoria syntyi 6 p. maaliskuuta 1850. Tyttösen tulo tähän
maailmaan tapahtui vastoin kaikkia edellytyksiä ja tarkoituksia;
vanhimmat lapset olivat jo täysi-ikäisiä, ja aviopuolisoiden suhde oli
vuosikausia ollut rikkoontuneena. He asuivat tosin samassa talossa,
mutta kumpikin eri siipirakennuksessa ja tapasivat toisensa vain
päivällispöydässä, jolloin ei montakaan sanaa heidän välillään
vaihdettu. Mutta syynä tähän odottamattomaan perhelisäykseen oli
ollut se, että kun vanhemmat vihdoin monien epäilysten ja
vastustusten jälkeen suostuivat vanhimman tyttären ja perheen
kotiopettajan liittoon, joutui koko talo hetkellisen hempeämielisyyden
valtaan, niin että vanhemmatkin tekivät sulan sovinnon. Mutta kun
tyttönen mahdollisimman pian tämän tapahtuman jälkeen syntyi
maailmaan, oli sovinto jo ennättänyt taas haihtua, eivätkä
vanhemmat voineet päästä yksimielisyyteen edes hänen nimestään,
vaan almanakka sai ratkaista asian: hänestä tehtiin Victoria, koska
hän sattui syntymään Viktorin päivänä.
"En muista isääni muuta kuin harmaahapsisena ja vanhana", kertoo
Ernst Ahlgren, "mutta hänen ryhtinsä oli sotilaallinen ja hänen
terveytensä rautainen; hän oli oikea jättiläinen. Ei mistään koko
maailmassa hän ollut niin ylpeä kuin käsivoimistaan, kauniista
vartalostaan ja pienistä jaloistaan."
Sotilasuralle tilanomistaja Bruzeliuksen mieli nuorena miehenä oli
palanutkin, mutta hän oli vanhaa pappissukua ja siksi piti hänestäkin
tulla pappi. Isän kuoltua hän oli kuitenkin heittänyt vastenmieliset
luvut sikseen ja ruvennut maanviljelijäksi, koska hänen oli myöhäistä
enää antautua sotilaaksi. Tosin hän ei ymmärtänyt suuria
maanviljelyksestä, mutta olihan hänellä tilallansa, joka sijaitsi Etelä-
Ruotsissa, Trelleborgin laajoilla lakeuksilla, ainakin tilaisuutta
ulkoilma-elämään ja urheiluun, jota hän innokkaasti harrasti.
Luonteeltaan hän oli kiivas ja hillitön ja kodissaan itsevaltias. Mutta
tuon karhean kuoren alla piili hyvä sydän ja herkkä runollinen sielu.
Äiti oli isän täydellinen vastakohta. "Hän olisi sopinut parhaiten
abbedissaksi luostariin", kuuluu tyttären arvostelu hänestä. Hän oli
ankara periaatteen ihminen ja syvästi uskonnollinen, aina
alakuloinen ja hiukan traagillinen.
Näiden molempien ihmisten välissä, jotka sisäisesti olivat toisilleen
aivan vieraat, kasvoi pikku Victoria vailla ikäistensä seuraa, sillä
sisarista oli toinen häntä kahtakymmentä, toinen neljäätoista vuotta
vanhempi. Hän kasvoi vanhempiensa välissä, ollen kodissa alituisena
riidanesineenä. Kumpikin vanhemmista yritti vetää häntä puolellensa.
Äiti, joka arveli isän pilaavan lapsen hemmottelullaan, mutta ennen
kaikkea pelkäsi sen naisen turmiollista vaikutusta, joka oli anastanut
kodissa hänen paikkansa ja oli syynä hänen katkeriin kokemuksiinsa,
koetti vieroittaa tyttöä isästä ja tuhlasi sen vuoksi hänelle runsain
määrin sekä kiihkeää rakkautta että kovia sanoja. Tyttö, joka siten ei
saanut osakseen sitä lempeää ja turvallista rakkautta, jota lapsen
sielu kaipaa aivan kuin kukka aurinkoa voidakseen kasvaa ja
kehittyä, tuli tämän johdosta epäluuloiseksi ja araksi, ja yrittäessään
olla molemmille vanhemmilleen mieliksi hänen suhteensa heihin tuli
kieroksi ja hän oppi valehtelemaan molemmille. "Tämä
lapsuudenkokemus", sanoo hän itse myöhemmin, "on vaikuttanut
sen, että aikaihmisenä olen ollut melkein brutaali
totuudenrakkaudessani."
Pikku tyttösen luonnostaan vilkas ja iloinen mieli veti häntä kuitenkin
ensi sijassa isän puolelle. Sillä äidin huoneessa, jossa vallitsi aina
raskas ja alakuloinen tunnelma, hän ei koskaan voinut olla täysin
vapaa, sitä paitsi muistuivat täällä usein mieleen ne tuskalliset
hetket, jolloin hän, vain hämärästi aavistaen mistä oli kysymys, oli
nähnyt isän äkillisen katumuksen vallassa tunkeutuvan äidin
rauhoitetulle alalle, koettaen liikuttavin sanoin ja lupauksin saada
heidän välillään sovintoa aikaan. Varsinkaan ei tyttönen voinut
mielestään saada äidin kasvojen liikkumatonta ja tunteetonta ilmettä
hänen kuunnellessaan isän tunteenpurkauksia.
Isän puolella sitä vastoin vallitsi aivan toinen tunnelma. Niinpian kuin
tyttönen oli oppinut kävelemään ja puhua lepertämään, oli isä
pitänyt häntä ikäänkuin leikkikalunaan tai lempielukkanaan. Ja mitä
suuremmaksi hän tuli, sitä voimakkaammin isän huone veti häntä
puoleensa. Joka kerta kun hän äidiltä salaa pääsi sinne livahtamaan,
kiipesi hän isän polvelle ja henkeään pidätellen kuunteli hänen
kertomuksiansa, vuoroin purskahtaen katkeraan itkuun, vuoroin
nauraen sydämensä pohjasta, aina sen mukaan, mitä sydämen kieliä
kertomukset sattuivat koskettamaan. Isä olikin verraton satuseppä,
yhtä taitava kertomaan mitä hän kirjoista oli lukenut kuin
sepittämään omiaankin; useimmiten nämät hauskat hetket
katkesivat kuitenkin kesken, sillä niin pian kuin tyttönen vain
kaukaakin eroitti äidin askeleet, laskeutui hän alas isän polvelta ja
pakeni pois.
Myös isän urheiluinto tarttui tyttöseen. Isä opetti häntä
ratsastamaan, ampumaan ja painimaan ja otti hänet mukanaan
kaikille retkillensä. Hän kohteli häntä aivan kuin poikaa, antoipa
hänen käydä pojan vaatteissakin. Viettäessään täten raitista
ulkoilma-elämää tyttönen tuli reippaaksi ja rohkeaksi, mutta samalla
se herätti hänessä myös jonkinlaisen häpeäntunteen omaa
sukupuoltaan kohtaan. Hän tunsi vaistomaisesti, että isä halveksi
naisia, ja ettei reippainkaan tyttö hänen mielestään voinut vetää
vertoja pojalle. Tämä selvisi hänelle eräällä ratsastusretkellä, jolloin
isä, nähdessään tytön epäröiden pysäyttävän hevosensa leveän ojan
reunalle, oli tuikeasti häneen katsoen huutanut: pelkäätkö sinä!
Samaa hän usein myöhemminkin sai tuntea, ja katkeralla mielellä
hän monta kertaa totesi, että se mikä pojalle oli luvallista,
useimmiten ei ollut tytölle sallittua.
Mutta eipä vain se seikka, että tyttö pojan vaatteistaan ja tavoistaan
huolimatta oli auttamattomasti vain tyttö, estänyt häntä täysin
määrin nauttimasta raittiista ulkoilma-elämästä, vaan äidin ankaruus
ja nuhteet pilasivat häneltä myös monta viatonta iloa. Kartano, jossa
Bruzeliuksen perhe asusti, sijaitsi keskellä laajaa, viljavaa seutua,
jonka moniväriset, aaltomaisesti kohoavat ja laskeutuvat pelto- ja
niittymaat levisivät niin pitkälle kuin silmä kantoi. Mutta tuon laajan
peltomeren takana lainehti oikeakin meri, hopeisena vyönä se siinsi
silmään talontakaiselta, korkealta kummulta, josta tyttönen sitä
kaihomielin katseli; sillä meren rannalle hänellä ei ollut lupa mennä.
Mutta eräänä päivänä otti isä hänet mukanaan kalastajakylään, ja
hänen ilonsa oli rajaton, kun he astuivat veneeseen ja alkoivat
soudella peilikirkkaalla merenpinnalla. Äkkiä kuitenkin äidin ankarat
kiellot muistuivat tyttösen mieleen ja alakuloisena hän pyysi isää
palaamaan rantaan. Samoin hän äidin pakoittamana kieltäytyi
rakkaimmasta huvistaan, ratsastamisestakin, rohkeasti vakuuttaen
isälle, ettei se muka enää häntä huvittanut.
Paitsi isän seura veti myös väentupa ja palvelusväki tyttöstä
puoleensa, vaikka sekin huvi oli kiellettyä tavaraa. Siitä huolimatta
hän hiipi usein kuuntelemaan heidän puheitaan ja juttujaan, kun he
takkavalkean ääressä tekivät puhdetöitään. Näiden yksinkertaisten
ihmisten parissa hän saattoi olla aivan vapaa tarvitsematta pelätä
ketään. Sillä hän tunsi vaistomaisesti, että he rakastivat häntä
sellaisena kuin hän oli ja osoittivat hänelle ystävyyttä ilman
minkäänlaisia sivutarkoituksia tai vaatimatta häneltä vastapalvelusta.
Suurin osa tyttösen päivää kului kuitenkin opiskeluun, ja äiti itse,
joka oli saanut erittäin huolellisen kasvatuksen, ohjasi lukuja. Kuusi
tuntia päivässä luettiin, mutta koko opetus rajoittui yksinomaan
sisälukuun. Kaikkia eri aineita oli luettava ääneen, kaikki kirjat
kannesta kanteen, ei minkäänlaisia kysymyksiä tehty eikä läksyjä
annettu. Katkismuksen sai tyttönen lukea niin moneen kertaan, että
hän vihdoin osasi sen aivan ulkoa. Ja vähitellen hän saavutti niin
suuren taituruuden sisäluvussa, että huulet lausuivat joka sanan
kirjasta, jota hän piti kädessään, mutta ajatukset liitelivät vapaasti
muualla. Kaikki isän kertomat sadut nousivat nyt mieleen, hän näki
prinsessoja, jotka taikasauvalla avasivat kallioseiniä ja kuljettivat
häntä kädestä suuriin saleihin, jotka hohtivat hopeaa ja kultaa. Ja
hän sepitti itse lisää noihin satuihin, jatkoi niitä mielessään päivä
päivältä ja eläytyi niin kokonaan unelmiensa valtaan, että ne
tuntuivat hänestä todellisemmilta kuin itse todellinen elämä.
Äiti, joka osasi piirustaa kukkia, opetti myös tätä taitoa tyttärelleen,
mutta ei kestänyt kauan, ennenkuin kukkien piirustaminen tuntui
hänestä yksitoikkoiselta, ja hän alkoi lomahetkinään piirtää
kaikenlaista muutakin, sekä ihmisiä että jumalia. Tuo työ oli hänestä
yhtä hauskaa kuin uneksiminenkin. Hän piirusti enimmäkseen
alastomia ihmisiä, mutta peläten saavansa äidiltä nuhteita, jos tämä
sattuisi näkemään, hän "puki" ne jälestäpäin kauniisiin kreikkalaisiin
pukuihin poistaen vartalojen ääriviivat. Harjoittelipa tyttönen vielä
toistakin "taidetta" päästyään hiukan toiselle kymmenelle. Äiti oli
joskus, heidän istuessaan kahden kotona, kertonut hänelle
teatterista, ja nuo kertomukset herättivät siinä määrin tytön
uteliaisuutta, että hän tahtoi saada kaikesta tarkat tiedot. Ennen
pitkää hän rakensi itse näyttämön vanhasta kitaran kotelosta,
maalasi kulissit ja paperinuket sitä varten ja sai koko nukketeatterin
kuntoon, näytelmäkappaletta lukuunottamatta, sillä sellaista ei ollut
koko talossa. Mutta neuvoton hän ei ollut tässäkään suhteessa.
Käden käänteessä oli eräs kertomus muodostettu näytelmäksi.
Tyttönen, joka muuten oli niin ujo ja arka, ettei hän vieraan
läsnäollessa saanut punastumatta sanaakaan suustaan ja
omaistensakin parissa oli hyvin harvapuheinen, tuli rohkeaksi niin
pian kuin hän saattoi piiloutua teatterinsa taakse, jolloin ei kukaan
voinut nähdä häntä. Kerran kuitenkin, kun isä pyysi häntä
näyttelemään vieraille, pelästyi hän niin pahasti, että heitti nurkkaan
kaikki teatterikojeensa ja poltti näytelmänsä. Sen jälkeen kynä tuli
hänelle entistä rakkaammaksi ja hän käytti kaikki vapaahetkensä
piirustamiseen. Äidin mielestä hän oli kuitenkin jo siksi suuri tyttö —
neljän-, viidentoista-vuotias — että olisi voinut käyttää parempaankin
aikansa, virkata pitsiä tai ommella. Mutta tyttö keksi keinon: hän
pakeni suureen saliin, joka sijaitsi isän huoneen takana ja jota ei
käytetty siksi, ettei sitä voitu lämmittää. Täällä hän sai rauhassa
työskennellä, sillä ei kukaan uskaltanut isän huoneen kautta tulla
häntä häiritsemään ja nuhtelemaan, ja vaikka siellä talvella olikin
kovin kylmä, niin ei tyttönen siitä välittänyt. Hän oli tyytyväinen
saadessaan tehdä mielityötänsä ja huomatessaan päivä päivältä
edistyvänsä.

Victoria Bruzelius 16-

vuotiaana.
Sisarensa ja lankonsa välityksellä sai nuori tyttö vihdoin
vanhemmiltansa luvan jatkaa piirustusopintojaan Malmössä.
Opiskeltuaan siellä pari kuukautta kehoitti opettaja häntä pyrkimään
Tukholman taideakatemiaan. Kahdesti ei häntä siihen tarvittu
kehoittaa. Hän kirjoitti heti asiasta isälleen, mutta vastaus oli
kieltävä, perheen varat eivät riittäneet niin suuriin kustannuksiin.
Tämä vastoinkäyminen ei lannistanut kuitenkaan tyttösen mieltä,
vaan hän päätti itse ansaita tarvittavat varat. Hän oli juuri täyttänyt
17 vuotta, ja vaikka hänen opintonsa olivatkin varsin hajanaiset ja
pintapuoliset, päätti hän pyrkiä kotiopettajattareksi. Hän saikin
sellaisen toimen ja käytti nyt suurimman osan lomahetkistään
itseopiskelua varten voidakseen vuorossaan opettaa nuorta
oppilastansa. Sillä välin hän piirusti ahkerasti ja usein istui myöhään
yöhön saakka joko kirjojensa tai stafliansa ääressä. Kolmen vuoden
kuluttua hän oli säästänyt sen verran rahoja, että olisi voinut
oleskella vuoden Tukholmassa. Mutta tälläkin kertaa hänen aikeensa
raukesivat tyhjiin. Isä, joka oli jo antanut suostumuksensa, peruutti
sanansa neuvoteltuansa perheen muiden jäsenten kanssa: tyttö oli
vielä liian nuori lähteäkseen yksin maailmalle. Isä vetosi myös
rovastin sanoihin, joka oli kehoittanut tyttöä muistamaan neljättä
käskyä, ja lopulta hän turvautui siihen keinoon, jota usein ennenkin
häntä kasvatettaessa oli käytetty: hän lupasi antaa hänelle 100 kr.
vuosittain, jos hän heittäisi Tukholman matkan sikseen. "Ja minä
möin tulevaisuuteni 100 kruunusta — hah, hah, haa! erinomainen
kauppa, eikö totta!" kirjoitti hän vähäistä myöhemmin pilkaten omaa
heikkouttansa. Mutta isän auktoriteetti oli siksi voimakas, että hänen
täytyi alistua sen alle, joskin vertavuotavin sydämin.
Vaikka tuo kielto saattoi nuoren tytön aivan suunniltansa ja vaikka
tulevaisuus tuntui hänestä kerrassaan hukkaanmenneeltä, niin ei hän
sittenkään aavistanut, miten syvät seuraukset sillä tulisi olemaan
koko hänen elämäänsä. Hänen mielensä katkeroitui näet omaisia
kohtaan siinä määrin, että hän hinnalla millä hyvänsä halusi päästä
pois kotoa. Ja siksi hän, jolle taide oli ollut kaikki kaikessa, ja joka ei
koskaan, niinkuin muut hänen ikäisensä tytöt, ollut uneksinut kodin
ja rakkauden onnesta, tarttui ensimäiseen tilaisuuteen, joka hänelle
tarjoutui ja meni naimisiin miehen kanssa, jota kohtaan hän ei
tuntenut vähintäkään rakkautta.
 Avioliitto.
Hörbyn postikonttorin ja Skånen yksityisen pankin haaraosaston
johtaja, Christian Benedictsson oli Bruzeliuksen perheen läheinen
ystävä. Hän oli lähes 50-vuotias, hyväntahtoinen, mutta
hidasluonteinen ja tottumuksiinsa piintynyt leskimies, joka kaiken
ikänsä oli ahertanut pienissä virkatoimissaan taistellen jokapäiväisen
leipänsä puolesta. Aatteellisia harrastuksia ei hänellä ollut koskaan
ollut. Hän oli käytännön mies, joka antautumatta minkäänlaisiin
mietiskelyihin otti elämän sellaisena kuin se oli.
Jäätyään vaimonsa kuoltua leskeksi kääntyi hänen huomionsa varsin
pian ystävänsä, Bruzeliuksen nuoreen tyttäreen toivoen saavansa
hänestä orvoksi jääneille lapsilleen äidin ja kodilleen hoitajan. Vaikka
tyttö antoikin hänelle rukkaset, uudisti hän kuitenkin vuoden
kuluttua kosintansa. Tämä tapahtui juuri siihen aikaan, jolloin nuori
tyttö, isänsä jyrkän kiellon johdosta, oli vaipunut täydellisen
masennuksen ja toivottomuuden tilaan, ja sen vuoksi Benedictsson
myötätunnollaan ja hyväntahtoisuudellaan voitti varsin helposti
hänen luottamuksensa. Tosin tyttö hänen uudistaessaan kosintansa
antoi hänelle sen vastauksen, ettei hän nytkään voinut tuntea muuta
kuin ystävyyttä häntä kohtaan, mutta Benedictsson ei vaatinutkaan
sen enempää. Ja kun hän yhä edelleen ahdisti tyttöä rukouksilla,
uhkauksilla, kyynelillä ja lupauksilla, niin tämä vihdoin antoi myöten.
Hän oli niin väsynyt ja alakuloinen ja välinpitämätön kaikesta.
Osittain häntä yllytti myös se seikka, että omaiset olivat tätä liittoa
vastaan, sulhanen kun oli leskimies, viiden lapsen isä sekä 27 vuotta
vanhempi morsiantansa. Mutta jonkun ajan kuluttua tyttö itsekin,
niin kiihkeästi kuin hän halusikin päästä pois kotoa, alkoi katua
tekoansa. Sillä vaikka hän tavallaan olikin kiintynyt Benedictssoniin,
niin aavisti hän sittenkin tehneensä auttamattoman erehdyksen.
"Minä pidän sinusta," kirjoitti hän sulhaselleen vähää ennen häitä,
"mutta sitä, mitä rakkaudeksi sanotaan, en koskaan ole tuntenut;
minä rakastan Jumalaa ja kaikkia hänen luomiansa, mutta minä
pelkään sitä kiihkeää, tulista tunnetta, jota tavallisesti rakkaudeksi
nimitetään... Olen tehnyt anteeksiantamattoman erehdyksen, mutta
minä kärsin sen seuraukset. En riko lupaustani, pidän sen, jollei
minua vapaaehtoisesti vapauteta sanastani."[1] Mutta Benedictsson
oli päättänyt saada Victoria Bruzeliuksen omaksensa. Hänen kotinsa
kaipasi hoitajaa, hänen lapsensa äitiä, hän itse aviopuolisoa. Hänen
mieleensä ei juolahtanutkaan käsittää morsiamensa sanoja vakavalta
kannalta eikä vapauttaa häntä lupauksestansa. Ja Victoria
puolestaan ei voinut sanaansa rikkoa. Ainoa tulos, johon hänen
suora tunnustuksensa johti, oli se, että sulhanen kiiruhti häiden
viettoa.
Hiukan syrjässä Tukholman—Malmön valtarautatieltä, keskellä
Skånen viljavaa tasankoa, sijaitsi Hörbyn suuri maalaiskylä. 70-luvun
alkupuolella, kymmenkunta vuotta aikaisemmin ennenkuin Hörin ja
Hörbyn välinen rautatie oli muuttanut sen tavalliseksi
asemayhteiskunnaksi, oli se varsin idyllinen paikka. Parikymmentä
taloa ja kartanoa oli ryhmittynyt notkoon, jonka läpi virtasi pieni joki
kestikievarin, hautausmaan ja pappilan alitse. Pieni, valkeaksi silattu
kirkko kohosi hautausmaanmuurin yläpuolella ja sen kummankin
puolin kulki kaksi pitkää ja varjoisaa lehtikujaa, toinen korkeiden
kastanjien, toinen jalavien ja saarnipuiden reunustama. Maantie,
joka sivuutti hautausmaan, leveni kestikievaritalon edustalla aukeaksi
toriksi ja sen toisessa päässä, tien kavetessa jälleen, seisoi
yksinkertainen, olkikattoinen rakennus, kylän postikonttori. Joskin
sen julkisivu antoi vain tomuiselle kyläkadulle, niin takapihana oli sitä
varjoisampi ja tuuheampi puutarha.
Tässä talossa oli postimestari Benedictsson asunut vuosikausia
ensimäisen vaimonsa kanssa, tässä hän leskimiehenä oli viettänyt
pari ilotonta vuotta vanhan, naimattoman sisaren ohjaessa ankaralla
kädellä sekä kotia että lapsilaumaa, ja tänne hän toi myös toisen
vaimonsa. Kuin pieni arka lintu saapui Victoria Benedictsson uuteen
kotiinsa, ja monet ja raskaat olivat ne velvollisuudet, jotka hän otti
nuorille 21-vuotiaille hartioillensa.
Äitipuolen velvollisuudet eivät kuitenkaan olleet vaikeimmat, vaikka
hän epäilemättä niitä edeltäpäin enimmin pelkäsi, sillä vanhimmat
lapsista olivat jo melkein yhtä vanhat kuin hän itsekin. Ei myöskään
emännän huolet, vaikka hän olikin taloudenhoitoon aivan tottumaton
ja vaikka käly, joka ei tahtonut luovuttaa oikeuksiaan nuorelle
emännälle, antoi aihetta moneen katkeraan ja tuskalliseen hetkeen.
Vaan raskaimman kärsimyksen tuotti hänelle hänen aviollinen
suhteensa, saattoipa hänet siinä määrin epätoivoon, että hän jo
ensimäisinä avioliittovuosinaan yritti tehdä itsemurhan.
Victoria Benedictssonin koko olento oli vielä umpuunsa sulkeutunut
hänen mennessään naimisiin. Hän oli elänyt niin kokonaan kirjojensa
ja piirustustensa parissa, ettei rakkaus- ja tunne-elämälle ollut jäänyt
minkäänlaista tilaa. Hän olisi tarvinnut hellävaraisen käden, joka
vähitellen olisi herättänyt hänessä naisen hereille, sillä mikään kylmä
luonne hän ei ollut, vaan pikemmin kiihkeä ja kuumaverinen. Siihen
postimestari Benedictsson ei kuitenkaan kyennyt. Ikäeroitus teki sen
kai myös mahdottomaksi, sekä molemminpuolinen ymmärtämyksen
puute, tuo "näkymätön kuilu", joka, joskin Victoria Benedictsson
tunsi kunnioitusta ja kiitollisuutta miestänsä kohtaan,
auttamattomasti eroitti heidät toisistaan. Ja seurauksena tästä oli,
että Victoria Benedictssonin tunne-elämä tukehtui ensimäiseen
alkuunsa ja että hän sulkeutui yhä enemmän omaan kuoreensa.
"Voin tuskin ajatella ensimäisiä vuosia uudessa kodissani sydämeni
puristumatta tuskasta kokoon", kuuluu hänen oma todistuksensa. Ja
kuitenkin oli Victoria Benedictssonilla sielussaan kaikki onnellisen
elämän edellytykset: usko ihmisiin, rakkaus elämään ja palava halu
työhön. Ensimäiset kosketukset todellisen elämän kanssa repivät
kuitenkin rikki hänen hennoimmat sydänjuurensa. Mutta kaikista
kärsimyksistään huolimatta oli hänellä sittenkin rehellinen ja hyvä
tahto täyttää parhaan kykynsä mukaan ne velvollisuudet, joita koti
hänelle asetti. Perheen varat eivät olleet suuret, ja siksi hän
työskenteli miehensä apuna sekä postikonttorissa että pankissa ja
hoiti yhdessä tytärpuoliensa kanssa pientä kirjakauppaa. Siinä
sivussa hän antoi soittotuntejakin ja kopioi tunnettuja tauluja, joita
hän möi 75 kr. kappaleelta. Ensi alussa hän otti myös innolla osaa
talouteen ja hänen kunnia-asianaan oli valmistaa hyvää ruokaa,
mutta kun mies ei kiinnittänyt siihen vähintäkään huomiota, laimeni
hänen intonsa ja oli sittemmin vain jouluvalmistuksissa mukana.
Kaikkein suurimmalla rakkaudella hän antautui kuitenkin
lapsipuolillensa. Äitipuolella oli hänen korvissaan huono kaiku, siksi
hän tahtoi näyttää maailmalle, että saattoi olla hyviäkin äitipuolia.
Hän oli heille kuin vanhempi sisar, joka toverillisella ja herttaisella
käytöksellään heti alusta alkaen voitti heidän rakkautensa ja
luottamuksensa, eikä tämä hyvä suhde muuttunut sittenkään, kun
hänen omat lapsensa, joista toinen kuitenkin heti kuoli, tulivat
maailmaan. Pikemmin hänen oma tyttärensä joutui lapsipuolen
asemaan, sillä hän ei voinut koskaan voittaa samaa sijaa äidin
sydämessä kuin nuorin lapsipuolista, Mathisa eli Matti, joka Victoria
Benedictssonin tullessa taloon oli vain kuuden vuoden vanha.
Se kuva, jonka Matti, ainoa omaisista, joka vuosien kuluessa seisoi
henkisesti Victoria Benedictssonia lähellä, on piirtänyt äitipuolestaan,
antaa meille parhaan todistuksen hänen hyvästä tahdostaan ja
rehellisistä ponnistuksistaan.
"Äiti oli meille kaikille kodissa suureksi iloksi," sanoo hän, "ja
varsinkin minulle koko elämäni onnenlähde. Olen hänelle suuressa
kiitollisuuden velassa, sillä hän antoi minulle onnellisen lapsuuden ja
nuoruuden.
"Lapsilla ei ollut aavistustakaan siitä katkeruudesta, jota hän tunsi
elämää kohtaan. Hän hillitsi tahtoansa niin, etteivät nuo synkät
hetket tulleet esille. Hän tuntui meistä tyytyväiseltä eikä lainkaan
onnettomalta, ja hän oli meille paras kasvattaja ja äiti."
Ja hän kertoo edelleen: "Ensi vuosista ovat muistiin painuneet
varsinkin satuillat. Millä ilolla me kaikki keräännyimmekään hänen
ympärilleen, suureen vanhanaikuiseen sohvaan, miten me aina
kiistelimme siitä, kuka saisi istua häntä lähinnä, ja miten onnellinen
se oli, joka sai painaa päänsä hänen syliinsä. Takkavalkea yksin
valaisi huonetta, ja mitä pimeämmäksi tuli, sitä lähemmäksi me
painauduimme toisiimme kuunnellessamme ihastuttavia, jännittäviä
kertomuksia. Äiti kertoi vilkkaasti, ja se näytti huvittavan häntä
itseäänkin."
Tai milloin ei satuja kerrottu, istahti äiti pianon ääreen ja soitti ja
lauloi lapsille. Aina hän keksi heille jotain hupaista ja hauskaa,
milloin sepitti runoja juhla- ja merkkipäiviksi, milloin pani toimeen
pitkiä kävely- ja huviretkiä kylän ulkopuolelle tai läksi heidän
kanssaan hiihtämään. Eikä hän pitänyt huolta yksin heidän
huvituksistansa. Jonkun aikaa hän opetti tytärpuoliaan kaikissa
kouluaineissa ja iltasin luettiin usein ääneen, varsinkin pohjoismaista
kirjallisuutta, jota helposti saatiin oman kirjakaupan välityksellä.
"Isä ei ottanut osaa meidän huveihimme", kertoo tytärpuoli edelleen,
"hänellä oli aina paljon työtä. Mutta hän antoi meidän toimia
mielemme mukaan, kunhan kaikki kodissa kävi säännöllistä
kulkuaan."
Kodin ulkopuolellakin Victoria Benedictsson viihtyi parhaiten nuorten
parissa. Seuraelämä Hörbyssä, niinkuin maalaiskylässä ainakin, jossa
jokainen tunsi toisensa ja piti oikeutenaan sekaantua toisten
asioihin, oli kovin tyhjää ja rajoittui pääasiallisesti vain
kortinpeluuseen, tanssiin ja juorupuheisiin. Suurella uteliaisuudella
olivat kylän rouvat odottaneet postimestarin nuorta rouvaa, jonka he
istuttivat keskeensä ja ottivat äidilliseen suojaansa jo paljon ennen
kuin hän ilmestyi heidän näköpiiriinsäkään ja kuvailivat mielessään,
että hän olisi pieni, hento ja heikko olento, jonka he helposti voisivat
kietoa sormensa ympäri. Pettymys ei siksi ollut niinkään pieni, kun
he näkivät pyöreän ja pullean postimestarin rinnalla pitkän ja
kookkaan naisen, joka jäykästi vastasi tervehdyksiin ja vain
hajamielisesti kuunteli "kaikkein tuoreimpia uutisia", päästämättä
ketään lähellensä. Ja paheksuminen yltyi kovaääniseksi, kun nuori
rouva yhä useammin vetäytyi pois kutsuista tai pakeni nuorten
seuraan soittaen heille milloin tanssimusiikkia, milloin auttaen heitä
kuvaelmien toimeenpanossa. Siten hän voitti nuorten jakamattoman
suosion ja ihailun, ja hänen vaikutusvaltansa oli heihin rajaton.
Mutta eivät yksin lapsipuolet ja seudun nuoriso ihailleet häntä, vaan
usein hän, vanhan miehen nuori vaimo, joutui toistenkin miesten
ihailun esineeksi. Tästä hänelle kuitenkin useimmiten koitui
ikävyyttä, sillä postimestari Benedictsson, varsinkin avioliiton
alkuvuosina, kiusasi mustasukkaisuudellaan usein syyttäkin
vaimoansa. Kerran tuollainen ihailu oli saada vakavankin käänteen.
Eräs Benedictssonin nuoruudenystävä, joskin häntä paljoa nuorempi,
asettui pitemmäksi aikaa Hörbyhyn ja hänestä tuli postimestarin
talossa jokapäiväinen vieras. Hän oli tullut suoraan Amerikasta ja toi
mukanaan raittiin tuulahduksen suuresta, vapaasta maailmasta.
Hänen ja nuoren rouvan välillä sukeutui ystävyydensuhde, joka toi
uutta rikkautta ja sisältöä yksinäisen naisen elämään. [Tätä
persoonallista kokemusta on Ernst Ahlgren epäilemättä käyttänyt
aiheena teoksessaan "Fru Marianne".] Mutta huomatessaan mikä
vaara siinä piili, hän vetosi mieheensä, saadakseen häneltä tukea.
Mies käänsi kuitenkin asian vain leikiksi, ja vierotti siten vaimon
itsestänsä; kuilu, joka alkuaankin oli heidät toisistaan eroittanut,
muuttui nyt ylipääsemättömäksi.
Kaiken tämän lisäksi tuli vielä toinenkin seikka, joka vaikutti
häiritsevästi ei yksin perheen sisälliseen elämään, vaan vieläpä koko
pieneen yhteis-kuntaan. Taiteilija heräsi jälleen eloon nuoressa
rouvassa, ja samoin kuin kerran lapsuusvuosina, kohtasi hän jälleen
mitä ankarinta vastustusta. Miehen mielestä hänen kirjoittamisensa
oli vain ajanhukkaa, sillä hän ei uskonut hänen kykyynsä.
Kirjoittaminen oli hänestä yleensä sopimatonta työtä naiselle, joka oli
äiti ja puoliso. Hänen ei pitänyt pyrkiä sinisukaksi. Ja sitä paitsi, jos
hän epäonnistuisi, tekisi hän vain miehensä naurunalaiseksi ja
karkoittaisi rattoisuuden kodista. Samaa mieltä oli koko kyläkin. Eikö
hän ollut vaimo ja äiti? Saisiko nainen laiminlyödä lähimmät
velvollisuutensa turhan kunnianhimon takia?
Toistamiseen Victoria Benedictsson taisteli vapautensa puolesta.
Mutta vaikka taistelu tällä kertaa oli paljoa ankarampi kuin edellisellä,
ei hänen mielensä sittenkään lannistunut. Lapsesta hän tällä välin oli
kehittynyt naiseksi. Ja se mikä lapselle oli ollut enemmän tai
vähemmän mielitekoa, merkitsi naiselle nyt koko elämää. Siksi hän
voittajana suoriutuikin tästä taistelusta.
 Ensimäinen alku.
Toisella puolella kapeata eteistä, josta kuljettiin perheen asuntoon,
oli toinenkin ovi, joka johti "kirjakaupan" puolelle, huoneeseen, jossa
kodikkaat matot peittivät lattian, seinät olivat kirjoja täynnä ja jossa
ikkunan eteen asetettu pelipöytä sai tehdä sekä pulpetin että
kauppapöydän virkaa.
Tämä kirjakauppa oli alusta alkaen ollut perheen naispuolisten
jäsenten hoidossa ja se se myös kaikkein ensiksi veti nuoren rouvan
puoleensa. Sillä kirjakaupassa, jossa kauppa kävi varsin laimeasti ja
jossa vain almanakoilla, virsikirjoilla ja katkismuksilla oli menekkinsä,
oli hänellä tilaisuutta tyydyttää palavaa luku- ja tiedonhaluaan.
Istuen tuntikausia joka päivä ikkunanalaisen pöydän ääressä hän
suurella mielenkiinnolla avasi kaikki kirjalähetykset ja vieläkin
suuremmalla innolla alkoi ahmia niitä, jos joku vähemmän kaupaksi
käypä kirja oli sattunut joukkoon.
Istuessaan tässä hiljaisessa huoneessa, joka muodosti ikäänkuin
oman pienen maailmansa, saivat ajatukset vapaasti liidellä, ja usein
ne eksyivät entisiin aikoihin, jolloin hän, samoinkuin nytkin, oli
istunut erillään muusta perheestä ja — piirustanut. Se aika oli kauan
sitten mennyt, eikä voinut koskaan enää palata, sillä mitenkä hän,
jonka kädet ja jalat olivat sidotut, olisi voinut harjoittaa opintoja? Ei,
taiteilija-ajatukset olivat aikoja sitten haudatut. Mutta niiden sijalle
nousi näinä hiljaisina hetkinä uusia, jotka kerran herättyänsä eivät
jättäneet häntä enää rauhaan. Pensseli oli häneltä kielletty, mutta
olihan hänellä sen sijaan kynä jäljellä. Ja ikäänkuin leikillä hän alkoi
panna paperille ajatuksiaan ja mielikuviaan, ja melkein kuin
sattumalta hänen käsistään syntyi pieni novelli, "Sirénen", jonka hän
lähetti "Snällpostenin" toimittajalle Malmöseen ja vastoin kaikkia
odotuksiaan sai sen hyväksytyksi. "Novellinne on kovin kypsymätön",
kirjoitti lehden toimittaja,[2] "mutta esikoisteokseksi ei niinkään
huono; teillä on epäilemättä luovaa mielikuvitusta, mikä on kirjailijan
elinehto."
Nämät sanat kiihoittivat nuorta rouvaa jatkamaan ja
kuumeentapaisella innolla hän ryhtyi nyt työhön, kirjoitti usein salaa
öisinkin ja siinä sivussa luki ja teki havaintojansa. Sillä alusta alkaen
hän asetti päämääränsä korkealle, hän ei tahtonut tyytyä mihinkään
keskinkertaiseen, siksi hän liiaksi rakasti ja kunnioitti taidettaan.
"Minä en tahdo tulla huonoksi kirjailijaksi", vastaa hän samaiselle
toimittajalle, "jollei minulla ole edistymisen mahdollisuutta, niin jätän
yritykseni sikseen; minulla ei ole mitään iloa siitä, jos saan nähdä
kyhäykseni painettuna, sillä turhamaisuudesta en ole koettanut
kirjoittaa. Rakastan taidetta sen itsensä vuoksi, en vain siksi, että se
joillekuille antaa laakereita ja kultaa; rakastan sitä siksi, että se on
minussa, etten voi olla sitä rakastamatta, ja voisin uhrata koko
elämäni sille ja ehkä siten tulla onnelliseksikin... Että minulla on
taipumuksia, siitä olen varma, mutta kannattaako niitä viljellä, on
toinen asia."[3]
Tämä epäilys ja epävarmuudentunne omaa kykyä kohtaan kiusasi
häntä alituisesti palavasta halustaan huolimatta. "Sisälläni on jotain,
joka myllertää ja pyrkii esille", sanoo hän kerrankin, "en tiedä
johtuuko se vain levottomasta mielestäni, vai synnynnäisestä
pensselin tai kynän käyttämistaipumuksestani".[4] Ja toisen kerran
hän valittaa sisarellensa, rouva Margarethe Ekströmille puhuessaan
kirjallisesta työstään: "Minusta ei tule koskaan oikein hyvää
kirjailijaa, sillä mielikuvitukseni on maalarin eikä kielitaiteilijan...
Koetan maalata kynällä ja musteella, mutta se käy huonosti."[5]
Samalla häntä myös painosti se tieto, ettei hän ollut kyllin
valmistunut tehtäväänsä, että hänen opintonsa olivat vaillinaiset ja
että olosuhteet, joihin hän oli sidottu, ehkäisivät hänen
kehitysmahdollisuuttaan. "Minä olen miltei oikein onnellinen
kirjoittaessani", sanoo hän niinikään sisarellensa, "ja kuitenkin
tiedän, että se on vain roskaa, ei kerrassaan minkään arvoista.
Minulla on ehkä hiukan taipumuksia ja ehkäpä joku hyvä ajatuskin,
mutta olen niin oppimaton, että joskus olen aivan epätoivoissani sen
johdosta. — Ah, jospa nuoruudessani olisin saanut jotain oppia!
Tiedonhaluni on niin voimakas, että se on tullut suorastaan elämäni
kiusaksi."[6]
Ja seuraavassa kirjeessään hän jatkaa: "Ei minusta tule kirjailijaa,
sillä elämäni on yksitoikkoista ja yksinäistä; paljoa laajempi näköpiiri
ja raittiimpi elämä olisi välttämätöntä, ja vaikka ponnistelisin miten
paljon hyvänsä, niin en sittenkään voisi saada mitään aikaan. Oi,
kuningaskuntani housuparista! Jospa olisin mies, niin ei minun
tarvitsisi täällä torkkua."[7]
Kaiken lisäksi häntä masensi vielä se tieto, ettei hänellä ollut ketään,
jonka puoleen kääntyä saadakseen neuvoa ja ohjausta. Samalla hän
myös pelkäsi alottaneensa liian myöhään, olevansa jo siksi vanha,
ettei hänen kannattanut enää yrittää.
Päästäkseen jonkinmoiseen varmuuteen ja saadakseen tietää pitikö
hänen tukahduttaa kirjoittamishalunsa vai viljellä sitä edelleen, hän
kääntyi nuoren kirjailijan, Edvard Bäckströmin puoleen ja lähetti
hänen tarkastettavakseen muutamia tekeleitänsä. Hän ei ilmaissut
kuitenkaan omaa nimeään, toivoen siten saavansa rehellisemmän
arvostelun, vaan kätkeytyi salanimen, Ivar Tardifin taakse, jota hän
oli käyttänyt julkaistessaan ensimäisenkin novellinsa.
Bäckströmin vastaus oli sekä kehoittava että masentava. Hän myönsi
hänellä olevan hyviä taipumuksia, mutta lopullista arvostelua hänen
oli sittenkin mahdoton antaa ennenkuin oli saanut lähempiä tietoja
hänen olosuhteistaan sekä iästänsä. "Jos te esim. olette vielä nuori",
kirjoittaa hän, "niin teidän kyhäyksenne ilmaisevat jo varsin suurta
kypsyyttä, mutta jos olette yli kahdenkymmenen, niin kehoittaisin
teitä jättämään kirjailijauran mielestänne."[8]
Saadessaan tämän tuomion oli Victoria Benedictsson 28 vuoden
vanha!
"Olen pahoillani, että olen niin vanha", sanoo hän vastauksessaan
Edvard Bäckströmille, "Tardif tulee aina liian myöhään — Tardif
parka! — sen jo hänen nimensäkin ilmaisee."[9]
Mutta ikäänkuin puolustaakseen ikäänsä hän jatkaa samassa
kirjeessä: "Niin kauaksi kuin taaksepäin muistan, olen rakastanut
taidetta niin kiihkeästi ja hillittömästi kuin vain niin suljettu ja syvä
luonne kuin omani kykenee, olen koettanut taistella tätä rakkautta
vastaan, mutta niin pian kuin minun jossakin määrin on onnistunut
unohtaa se, on elämä muuttunut minulle arvottomaksi, tai
oikeammin sietämättömäksi taakaksi. — — Miksi olen kuin
auringonkukka, joka aina kääntyy saman esineen puoleen? Miksi on
minussa opinhalua, miksi pyrkimystä totuuteen ja kauneuteen, kun
tuo halu ei sittenkään ole siksi voimakas, että se saattaisi minut
perille? En tiedä; tiedän vain sen, että kiitos ei merkitse minulle
mitään, ei rahat eikä ylellisyys, että eteenpäinpyrkiminen on onnea
ja paikallaanolo epätoivoa!"
"Kuluneet vuodet ovat menneet valmistustöihin", sanoo hän kerran
myöhemmin palaten samaan asiaan, "eikä ole kumma, että siihen on
tarvittu niin runsaasti aikaa, kun muistaa, että lapsena en koskaan
käynyt koulua, että elin kuin erakko ja että vasta 17 vuoden vanhana
tulin kosketukseen ulkomaailman kanssa. Ansiotyökin vei aikansa ja
opintoja harjoitettiin vain salassa. Siinä syy hitaaseen kehitykseeni."
[10]

"Minä kirjoitan siksi, että ajoittain elämä tuntuu sietämättömältä

taakalta", oli hän jo kerran aikaisemmin tunnustanut Edvard
Bäckströmille, "siksi että tahdon unohtaa itseni ja sen sijaan eläytyä
toisen elämään; minun tielleni on eksynyt niin harvoja
auringonsäteitä, siksi tahdon koota ne, jotka valaisevat toisia, iloita
niistä ja jos mahdollista muodostaa niistä pieniä,
todellisuudenmukaisia kuvia, joihin samalla voin haudata jotain
omasta sielustanikin."[11]
Sitä neuvonantajaa, jota Victoria Benedictsson olisi kaivannut, ei hän
kuitenkaan Bäckströmistä saanut, siksi vieras oli Victoria
Benedictssonin yhä enemmän realistiseen suuntaan pyrkivä
taiteilijatemperamentti tälle romanttisuuteen taipuvalle kirjailijalle,
mutta hänen rohkeuttaan ei Bäckström myöskään voinut lannistaa.
Victoria Benedictsson työskenteli edelleen uutterasti, käyttäen
ainakin yhtä paljon aikaa itseopiskeluun kuin kirjoittamiseen, ja
lähetti vähä väliä milloin mihinkin lehteen kyhäyksiänsä, joista jotkut
löysivät tiensä julkisuuteen, mutta useimmat katosivat
tietymättömiin. Odottaessansa viikkokausia turhaan vastausta kävi
hänen mielensä useinkin apeaksi, ja silloin tällöin tuo synkkä
painajainen, joka lopulta tuhosi hänen elämänsä, pisti päänsä esiin.
"Ah, nopea, helppo kuolema! Se olisi kaikkein parasta", kirjoittaa hän
päiväkirjaansa syksyllä 1878. Ja seuraavana keväänä kuuluvat hänen
sanansa jälleen: "Kuljin puutarhassa kahden kuoleman kanssa. Minä
pelkään kipuja, inhoan itsemurhaa, ja kuitenkin sen täytyy
tapahtua." Ettei kuitenkaan itse työ johtanut häntä näihin synkkiin
ajatuksiin, käy ilmi seuraavista sanoista: "Kirjoitin kuin henkeni
edestä. Sen pitää olla valmista ennenkuin todellisuus tulee ja saattaa
minut unohtamaan mielikuvani; nyt ne auttavat minua
unohtamaan..."[12] Tai toisen kerran: "Mitä voin toivoa tai odottaa
elämältä? Kaikki mitä olen rakastanut, liukuu vain käsistäni — —
tyhjyyttä, vain tyhjyyttä, kaikki."[13]
Alakuloisuuden lisäksi tuli vielä sairaus. Mutta tämä uusi
vastoinkäyminen, niin katkeralta kuin se alussa tuntuikin, oli sittenkin
se, joka pelasti Victoria Benedictssonin ja teki hänestä varsinaisesti
kirjailijan.
 Ernst Ahlgren.
Keväällä 1881 Victoria Benedictsson loukkasi polvensa niin pahasti,
että hänen täytyi melkein yhteen menoon olla kaksi vuotta
vuoteenomana ja kauan vielä jälkeenkinpäin liikkua kainalosauvojen
nojassa. Tämä aika, johon yhdistyi mitä hirveimmät tuskat ja
kärsimykset — kolmasti oli pakko jalkaa leikata eikä heikon sydämen
vuoksi voitu häntä nukuttaa — muodostui merkillisimmäksi ja
tavallaan rikkaimmaksi hänen elämässänsä.
Itse hän tälle ajalle antoi nimen: vakavuus, ja kaksinkertaisessakin
merkityksessä, sillä sen mukana seurasi kärsimys ja elämäntyö.
Mutta vaikka Victoria Benedictsson sai kestää niin paljon ruumiillista
tuskaa, kantoi hän tämän kärsimyksen mitä ihmeteltävimmällä
kärsivällisyydellä. "Hän oli meille kaikille oikea ihme", sanoo
tytärpuoli, hänen "pikku tohtorinsa", joka uskollisesti hoiti häntä
koko tänä sairauden aikana, "sillä hän se meitä rohkaisi ja koetti
saada iloiselle mielelle." Milloin ikänä tuskat sallivat, oli hän täydessä
työssä: leikkasi varjokuvia, piirusti, luki, teki muistiinpanoja ja
kirjoitti: "Minä itse ja vuoteeni ovat aina haudatut kirjojen alle",
kertoo hän. Hänen mielikirjailijoitansa olivat sen aikuiset suuret
pohjoismaalaiset kirjailijat, Ibsen, Kierkegaard, Brandes, J.P.
Jacobsen, Kielland sekä venäläiset mestarit Turgenjev ja Tolstoi,
mutta niiden ohella hän luki myös klassillista kirjallisuutta, varsinkin
Shakespearen teoksiin hän erityisellä hartaudella syventyi. Niinikään
englantilaiset kirjailijat, Dickens ja varsinkin Byron, kiinnittivät hänen
huomiotansa. Myöskin hän ahmimalla ahmi elämäkertoja,
memoaareja ja kirjekokoelmia. Naiskirjailijoista George Eliot oli
ainoa, joka häntä miellytti, sillä hänessä hän löysi suuren määrän
omaa luonnettansa ja taiteilijatemperamenttiänsä: saman rakkauden
työhön, saman valoisan uskon elämään ja herkän silmän
huomaamaan elämän humoristisia puolia.
Tänä aikana Victoria Benedictsson alkoi myös kirjoittaa "suurta
kirjaansa", johon hän koko loppuelämänsä ajan merkitsi muistiin
kaiken sen, mikä hänestä oli muistamisen arvoista: tilapäisiä
ajatuksia ja tunnelmia, keskusteluja, luonnonkuvauksia ja
kaikenlaisia pikkupiirteitä, aivankuin maalari, joka matkallaan kerää
luonnoksia skitsikirjaansa. Tuo "suuri kirja" tuli vähitellen hänen
rippi-isäkseen, se oli elävä olento, jonka kanssa hän jutteli, ainoa
ystävä, jolle hän saattoi uskoa sekä ilonsa että huolensa. "Kun
minusta tuntuu kuin musertuisin", sanoo hän kerta, "kun istun
kyynelettömin silmin ja kadehdin niitä, jotka voivat itkeä, niin minulla
ei ole ketään muuta kuin sinut..." Ja kerran myöhemmin hän
kirjoittaa "suureen kirjaansa" seuraavat sanat: "Kuka lienetkin, joka
luet 'suurta kirjaani' — niin koeta ymmärtää, miten yksin minä olen,
miten minun täytyy hillitä taiteilija- tai mustalaisvertani, joka
kiihkeämmin kuohuu suonissani kuin kukaan voi aavistaa. Ajattele,
miten joka päivä, melkein joka tunti olen pakoitettu näyttelemään
komediiaa, jotta tuntuisin levolliselta ja järkevältä. Tämä pakko
vaikuttaa sen, että kaikki se, mikä minussa kuohuu, ei purkaudu
luonnollisella tavalla esille, vaan teennäisellä. Se ei puhkea ilmi
suhteessani ihmisiin; ei vihana eikä rakkautena, loukattuna ylpeytenä
eikä nöyränä ihailuna — sillä kaikki nuo äärimäisyydet, joiden välillä
luonteeni huojuu, täytyy minun herkän poikkeusihmisen koko
arkuudella piiloittaa."[14]
Ei yksin sieluntuskiansa hän salannut ympäristöltänsä, vaan
ruumiillisiakin. Mutta öisin, kun hän ei saanut niiltä nukutuksi,
purkautuivat ne "suuressa kirjassa" esille. "Onko kukaan teistä ollut
sairaana?" kirjoittaa hän kerrankin. "Ei vain päivän tai viikon — vaan
kokonaisen vuoden? Ei vanhuuden heikkoudesta, vaan täysissä
voimissa ollessaan, jolloin ihminen jaksaa koko voimallaan kärsiä, yöt
päivät kitua mitä hirveimpiä tuskia, ikäänkuin piinapenkille pantuna,
kuolemaan asti väsähtäneenä voimatta kuitenkaan saada lepoa.
Entäs lääkärin veitsi, joka hitaasti soljuu pitkin ihoa, kunnes se
tunkeutuu sisään — — Miten monta päivää onkaan yhdessä
vuodessa ja miten monta ajatusta sisältyykään yhteen ainoaan
hiljaiseen, yksitoikkoiseen päivään! Ajatuksia, jotka vilpoisten
varjojen lailla huokuvat polttavan päänaluksen yli, mutta tunkeutuvat
myös kauas tulevaisuuteen painaen siihen synkän ja ilottoman
leimansa — — Miten omituinen tunne — kun seisoo ikäänkuin
elämän ulkopuolella ja kuitenkin elää."
Miten kaukana Victoria Benedictsson tänä sairauden aikana oli itse
elämästä, todistaa parhaiten hänen vastauksensa "pikku
tohtorilleen", tämän ihmetellessä miten hän saattoi aina olla
tyytyväinen: "Olin niin varma siitä, että saisin kuolla, ja se tuntui niin
suurelta onnelta." Mutta niin pian kuin ilmaantui jokin hiukankin
valoisampi hetki, heräsi työhalu jälleen. Ajatukset saivat silloin
entistä häiritsemättömämmin kulkea, uudet aiheet nousivat mieleen,
uudet ja samalla vahat, sillä Victoria Benedictsson, joka tähän asti oli
käsitellyt enimmäkseen vain romanttisia rakkausaiheita, alkoi nyt
kaivaa esiin lapsuudenaikuisia muistojaan, tapauksia ja kohtauksia,
joita hän itse oli nähnyt tai kuullut oleskellessaan kansan parissa
kotikartanossansa. Ja näiden vanhojen muistojen lisäksi tuli vielä
toisia, myöhempiä, sillä naimisiinkin mentyään hän oli yhä edelleen
pysynyt kosketuksessa talonpoikaisen kansan kanssa. Hän tunsi
skånelaisen talonpojan perinpohjin, hän ymmärsi hänen
ajatuskantansa ja tiesi kuinka paljon sydäntä sykki tuon karhean
pinnan alla. Kokonaisen sarjan kansankuvauksia hän nyt sepitti
lyhyessä ajassa, ja lähettäessään ne maailmalle ne saavuttivat heti
ansaittua huomiota. Kääntyessään tällä kertaa "Fyris" nimisen
aikakauslehden puoleen, jonka kirjallisuusosastonhoitajana toimi
tohtori Frans von Schéele, sai hän hänestä sen neuvonantajan ja
auttajan, jota hän niin kauan oli halunnut. Schéele ei julkaissut vain
lehdessään näitä pikku kertomuksia, vaan hän hankki Victoria
Benedictssonille myös kustantajan. Ja siten keväällä 1884 ilmestyi
julkisuuteen novelleja käsittävä esikoisteos, "Från Skåne" (Skånesta),
jonka tekijä käytti nyt salanimeä Ernst Ahlgren. On helppo ymmärtää
mitä tämä tapaus merkitsi Victoria Benedictssonille eli Ernst
Ahlgrenille, niinkuin me tästä lähin tahdomme häntä nimittää, sillä
tätä nimeä hän itse sekä hänen ystävänsä kernaimmin käyttivät ja se
se jälkimaailmalle on myöskin säilynyt. Vuosikausia työskenneltyänsä
ja omin voimin ponnisteltuansa eteenpäin hän nyt 33-vuotiaana oli
astunut "nuorten riviin". Sairaus oli antanut hänelle sen, mitä hän
terveenä turhaan oli tavoitellut. "Kipeä polveni antaa minulle täyden
oikeuden antautua kokonaan kirjakauppani hoitoon ja kirjalliseen
työhöni", kirjoittaa hän näinä aikoina sisarelleen, rouva Margarethe
Ekströmille, ainoalle, joka myötätunnolla oli seurannut hänen
kirjallisia yrityksiänsä, "tämä sairaus on kuin ylhäältä tullut viittaus,
se on ollut kylliksi kova syrjäyttääkseen kaikki epäilyt."[15] Mutta
siihen iloon, jonka tämä myötäkäyminen hänelle tuotti, sekaantui
myös toinen tunne. "En voi tehdä työtä", tunnustaa hän "suurelle
kirjalleen", "en olla levollinen, ja luulenpa että rajaton ilo kiduttaa
minua yhtä paljon kuin tuskallinen pelkokin. Tuntuu siltä kuin
odottaisin onnettomuutta, ja kuitenkin tämä tunne johtuu vain siitä
kiitoksesta, jonka olen osakseni saanut."[16] Ja vieläkin selvemmässä
muodossa tämä epäilys ilmenee kirjeessä sisarelle: "Satunnainen
menestys melkein masentaa minut", sanoo hän, "sillä tiedän liiankin
hyvin, että jokaisen kiittävän sanan saan tulevaisuudessa maksaa
sitä ankarammalla moitteella, kun sanotaan: ei ole vastannut niitä
toiveita, joita aikaisemmin herätti j.n.e."[17]
Mutta sillä aikaa kuin Ernst Ahlgren hiljaisessa nurkassaan sekä iloitsi
että tuskaili maailmalle lähettämänsä esikoisen puolesta, kulki teos
omia teitään herättäen huomiota sekä lähimmässä ympäristössä että
kirjallisissa piireissä ja sanomalehdissä. Niin eristettynä kuin Ernst
Ahlgren varsinkin sairautensa aikana oli elänyt, sai pieni Hörbyn
yhteiskunta sittenkin varsin pian vihiä siitä, mitä postimestarinna
suljettujen seiniensä takana puuhaili, ja rouvat, jotka alusta alkaen
eivät olleet katsoneet häntä suopein silmin, alkoivat heti
novellikokoelman ilmestyttyä aavistaa pahaa verta. "Koko
yhteiskunta on kapinassa oletettujen henkilöiden vuoksi", kertoo
Ernst Ahlgren äskenmainitussa kirjeessä sisarelleen, "sillä he ovat
tuntevinaan kaikkein mahdottomimpiakin piirteitä. Sekä minua että
kirjaa on haukuttava, se on luonnollista. Sen ankarampaa arvostelua
ei ole kuin lähimmän ympäristön, niin, voisipa sanoa: ei sen
kierompaa, jollei tuo sana olisi minulle niin vastenmielinen, kun
itsestäni on kysymys."
Mutta joskin Ernst Ahlgrenin lähin ympäristö seurasi karsain silmin
hänen työtänsä, niin herätti hän toisaalla aivan päinvastaista
huomiota. Vapaaherratar Sofi Adlersparre, tunnettu innokas
naisasianajaja "Esselde" sekä "Tidskrift för Hemmet" ja "Dagny"
lehtien tarmokas toimittaja, tervehti ilolla tuntematonta tekijää, joka
esikoisteoksellaan näyttäytyi terveen ja voimakkaan realismin
edustajaksi.
"Oletteko nuori vai vanha, sitä en tiedä", kirjoittaa hän Ernst
Ahlgrenille, "sen tiedän vain, että olette silmännyt elämään ja
ihmisten sydämiin syvemmältä ja kuitenkin sovinnollisemmin kuin
suurin osa uusia runoilijoitamme."[18]
Ja koko sanomalehdistö yhtyy tähän kiitokseen. "Nämä kertomukset
todistavat hyvää ja tervettä huomiokykyä ja lämmintä myötätuntoa
inhimillistä elämää kohtaan,"[19] sanoo Fyris, joka kaikkein ensiksi oli
julkaissut palstoillaan muutamia niistä. Ja eräs toinen lehti puhkeaa
sanomaan: "Selvästi huomaa, ettei tekijä kirjoista ole tutustunut
kansaan, vaan että hän todellakin on nähnyt ja tuntenut sitä elämää,
jota hän kuvaa."[20] Samoin annetaan täysi tunnustus hänen
tyylilleenkin, jossa on mahdoton huomata "alottelijan haparoimista"
ja joka on vailla "kaikkea prameilevaa sanahelinää ja nuorekasta
epäselvyyttä". "On todellakin hämmästyttävää, että ensikertalainen
voi olla näin kypsä."[21]
Ja tämä arvostelu pitää paikkansa vielä tänäkin päivänä. Ernst
Ahlgrenin tyyli on tavattoman joustavaa jo tässä hänen ensimäisessä
teoksessansa, ja ihmetellä täytyy sitä välitöntä, omaperäistä sävyä,
joka on painanut siihen leimansa. Kansanelämänkuvaukset, jotka
ovat kokoelman parhaat, ovat kuin laatukuvia, joissa hän muutamilla
voimakkailla pensselinvedoilla loihtii eteemme jonkin tilanteen, usein
aiheeltaan varsin vähäpätöisen, mutta silti elävän ja todellisen. Millä
syvällä myötätunnolla onkaan semmoinen kertomus kuin "Förlust"
(Tappio) piirretty, jossa hän kuvaa yksinkertaisen talonpojan tunteita
vaimonsa paarien ääressä. Sivullisten mielestä on kuolema
vapauttanut miehen raskaasta taakasta, koska vaimo vuosikausia on
ollut vuoteen omana. Mutta itse hän tuntee kalvavaa surua ja
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

textbookfull.com