Adult Development and Aging The Canadian

Experience 1st Edition Harper Test Bank download

https://testbankdeal.com/product/adult-development-and-aging-the-
canadian-experience-1st-edition-harper-test-bank/

Find test banks or solution manuals at testbankdeal.com today!

Here are some recommended products for you. Click the link to
download, or explore more at testbankdeal.com

Adult Development and Aging Canadian 1st Edition Cavanaugh

Test Bank

https://testbankdeal.com/product/adult-development-and-aging-
canadian-1st-edition-cavanaugh-test-bank/

Adult Development and Aging Biopsychosocial Perspectives

Canadian 1st Edition Whitbourne Test Bank

https://testbankdeal.com/product/adult-development-and-aging-
biopsychosocial-perspectives-canadian-1st-edition-whitbourne-test-
bank/

Adult Development and Aging 7th Edition Cavanaugh Test

Bank

https://testbankdeal.com/product/adult-development-and-aging-7th-
edition-cavanaugh-test-bank/

Nutrition An Applied Approach 5th Edition Thompson

Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/nutrition-an-applied-approach-5th-
edition-thompson-solutions-manual/
Management 9th Edition Kinicki Test Bank

https://testbankdeal.com/product/management-9th-edition-kinicki-test-
bank/

International Business A Managerial Perspective 8th

Edition Griffin Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/international-business-a-managerial-
perspective-8th-edition-griffin-solutions-manual/

Enhanced Discovering Computers 2017 1st Edition Vermaat

Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/enhanced-discovering-
computers-2017-1st-edition-vermaat-solutions-manual/

Precalculus Concepts Through Functions A Unit Circle

Approach to Trigonometry 3rd Edition Sullivan Test Bank

https://testbankdeal.com/product/precalculus-concepts-through-
functions-a-unit-circle-approach-to-trigonometry-3rd-edition-sullivan-
test-bank/

Advanced Digital Design With The Verilog Hdl 2nd Edition

Ciletti Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/advanced-digital-design-with-the-
verilog-hdl-2nd-edition-ciletti-solutions-manual/
Essentials of Economics 6th Edition Hubbard Test Bank

https://testbankdeal.com/product/essentials-of-economics-6th-edition-
hubbard-test-bank/
 CHAPTER 7: Neurocognitive Disorders

MULTIPLE CHOICE

1. Which term did the term neurocognitive disorder replace in the DSM-5?
a. delirium
b. dementia
c. Alzheimer’s disease
d. amnesia

ANS: B
RAT: The term dementia was replaced with neurocognitive disorder in the DSM-5.
REF: p. 212 Defining Dementia in the DSM-5
BLM: Bloom’s Taxonomy: Remember

2. How many areas of cognitive functioning must be impaired for a diagnosis of neurocognitive
disorder in the DSM-5?
a. one
b. two
c. three
d. four

ANS: A
RAT: Only one area of cognitive functioning needs to be impaired for a diagnosis of
neurocognitive disorder.
REF: p. 212 Defining Dementia in the DSM-5
BLM: Bloom’s Taxonomy: Remember

3. Frank is a 71-year-old widower who lives on his own without the aid of home care. By all
accounts, Frank is independent. Frank didn’t realize that he had problem with his memory until
he was given a simple memory test by his physician, who found a decline compared to how
Frank scored two years earlier. Frank’s symptoms are MOST consistent with which DSM-5
disorder?
a. mild dementia
b. mild neurocognitive disorder
c. early-onset Alzheimer’s disease
d. cognitive impairment

ANS: B
RAT: A diagnosis of mild neurocognitive disorder is appropriate when an individual has a
decline in cognitive functioning that does not interfere with a person’s ability to care for
themselves.
REF: p. 212 Defining Dementia in the DSM-5
BLM: Bloom’s Taxonomy: Apply

4. Donna is 80 years old, and recent tests have showed declines in memory and executive
functioning. In addition, Donna’s children recently convinced her to move from her apartment to
an assisted living facility because they didn’t feel Donna could care for herself anymore.
Donna’s symptoms are MOST consistent with which DSM-5 disorder?
a. major dementia
b. Huntington’s chorea
c. major neurocognitive disorder
d. early-onset Alzheimer’s disease

ANS: C
RAT: A diagnosis of major neurocognitive disorder is given when there is a decline in cognitive
functioning along with the inability to care for oneself.
REF: p. 212 Defining Dementia in the DSM-5
BLM: Bloom’s Taxonomy: Apply

5. Which of the following was required for a diagnosis of dementia in earlier versions of the
DSM, but is NOT a requirement for a diagnosis of neurocognitive disorder in the DSM-5?
a. disinhibition
b. language difficulties
c. attentional difficulties
d. memory problems

ANS: D
RAT: In order to receive a diagnosis of dementia in earlier versions of the DSM a person had to
have significant memory impairment; this impairment is not required by the DSM-5.
REF: p. 212 Defining Dementia in the DSM-5
BLM: Bloom’s Taxonomy: Understand

6. What is the MOST common form of dementia?

a. alcohol-related dementia
b. fronto-temporal neurocognitive disorder
c. Alzheimer’s disease
d. vascular dementia

ANS: C
RAT: Alzheimer’s disease accounts for 60 to 80 percent of all cases of dementia.
REF: p. 215 Alzheimer’s Disease
BLM: Bloom’s Taxonomy: Remember
7. Which of the following symptoms is MOST often reported in the early stages of Alzheimer’s
disease?
a. inappropriate social behaviour
b. getting lost while driving
c. difficulty getting dressed
d. difficulty eating

ANS: B
RAT: Individuals in the early stages of Alzheimer’s disease often find themselves lost while
driving.
REF: p. 215 Alzheimer’s Disease
BLM: Bloom’s Taxonomy: Understand

8. Which of the following appear on the outside of neurons when a person has Alzheimer’s
disease?
a. amyloid plaques
b. neurofibrillary tangles
c. white matter lesions
d. acetylcholinesterase inhibitors

ANS: A
RAT: One of the key features of Alzheimer’s disease is the formation of amyloid plaques on the
outside of neurons.
REF: p. 215 Alzheimer’s Disease
BLM: Bloom’s Taxonomy: Understand

9. In a healthy brain, beta-amyloids are prevented from forming on the outside of neurons by
which of the following?
a. alpha-secretase
b. beta-secretase
c. gamma-secretase
d. delta-secretase

ANS: A
RAT: In a normal brain alpha-secretase cuts off amyloid precursor protein, preventing the
production of amyloid plaques.
REF: p. 215 Alzheimer’s Disease
BLM: Bloom’s Taxonomy: Understand

10. Which of the following interacts with amyloid precursor protein to produce amyloid plaques?
a. alpha-secretase
b. beta-secretase
c. gamma-secretase
d. delta-secretase

ANS: B
RAT: Beta-secretase cuts of APP in the wrong place, allowing amyloid plaques to grow on the
outside of neurons.
REF: p. 215 Alzheimer’s Disease
BLM: Bloom’s Taxonomy: Understand

11. Which of the following occur inside of neurons when a person has Alzheimer’s disease?
a. amyloid plaques
b. acetylcholinesterase inhibitors
c. beta-secretase
d. neurofibrillary tangles

ANS: D
RAT: Neurofibrillary tangles occur inside the neuron and block nutrients from entering, leading
to neuronal death.
REF: p. 215 Alzheimer’s Disease
BLM: Bloom’s Taxonomy: Understand

12. What substance is the primary component of neurofibrillary tangles?

a. beta-secretase
b. amyloid precursor protein
c. tau protein
d. acetylcholinesterase inhibitors

ANS: C
RAT: Tau protein is responsible for keeping microtubules within a neuron straight. In
Alzheimer’s disease tau instead forms into tangles.
REF: p. 215 Alzheimer’s Disease
BLM: Bloom’s Taxonomy: Understand

13. Gareth donated his brain to science. After Gareth died, an examination of his brain revealed
amyloid plaques and neurofibrillary tangles. What can scientists conclude from these
observations of Gareth’s brain?
a. Gareth definitely had sporadic Alzheimer’s disease
b. Gareth definitely had early-onset familial Alzheimer’s disease
c. Gareth definitely did NOT have any form of Alzheimer’s disease
d. Gareth may or may not have had Alzheimer’s disease

ANS: D
RAT: Amyloid plaques and neurofibrillary tangles sometimes form in the brains of individuals
who do not show symptoms of Alzheimer’s disease.
REF: p. 215 Alzheimer’s Disease
BLM: Bloom’s Taxonomy: Apply

14. Which of the following is a biomarker for Alzheimer’s disease described in the text?
a. hippocampal atrophy
b. prefrontal lobe atrophy
c. cerebellar atrophy
d. parietal atrophy

ANS: A
RAT: Atrophy in the hippocampus is a biomarker of Alzheimer’s disease.
REF: p. 215 Alzheimer’s Disease
BLM: Bloom’s Taxonomy: Remember

15. George had a spinal tap to test for biomarkers of Alzheimer’s disease. What substances were
George’s doctors MOST likely looking for in George’s cerebrospinal fluid?
a. acetylcholinesterase inhibitors and tau
b. tau and amyloid protein
c. amyloid protein and beta-secretase
d. beta-secretase and acetylcholinesterase inhibitors

ANS: B
RAT: The presence of tau and amyloid protein in cerebrospinal fluid is considered a biomarker
of Alzheimer’s disease.
REF: p. 215 Alzheimer’s Disease
BLM: Bloom’s Taxonomy: Apply

16. What does current research suggest is the BEST predictor of Alzheimer’s disease
progression?
a. the amount of beta-secretase in the brain
b. the amount of tau in the brain
c. the amount of atrophy in the hippocampus
d. the amount of atrophy in the frontal lobes

ANS: B
RAT: Tau protein is linked to neurofibrillary tangles, which are believed to cause Alzheimer’s
disease progression as they kill neurons.
REF: p. 215 Alzheimer’s Disease
BLM: Bloom’s Taxonomy: Understand
17. What number of genes are associated with early-onset familial Alzheimer’s disease, by
which a person with a mutation in any one of them will almost certainly develop Alzheimer’s
disease?
a. two
b. three
c. four
d. five

ANS: B
RAT: A mutation in the presenilin, PS2, or amyloid precursor protein gene leads to the
development of early-onset familial Alzheimer’s disease.
REF: p. 215 Alzheimer’s Disease |
BLM: Bloom’s Taxonomy: Remember

18. A person must develop Alzheimer’s disease after what age to be diagnosed with sporadic
Alzheimer’s disease?
a. 55
b. 60
c. 65
d. 70

ANS: C
RAT: When Alzheimer’s disease develops after age 65 it is referred to as sporadic or late-onset
Alzheimer’s disease.
REF: p. 215 Alzheimer’s Disease
BLM: Bloom’s Taxonomy: Understand

19. Dr. Khan studies the genetics of sporadic Alzheimer’s disease. Which of the following is she
MOST interested in?
a. the presenilin PS1 gene
b. the presenilin PS2 gene
c. the amyloid precursor protein gene
d. the apolipoprotein gene

ANS: D
RAT: Different variations of the apolipoprotein gene increase and decrease the risk of
developing Alzheimer’s disease.
REF: p. 215 Alzheimer’s Disease
BLM: Bloom’s Taxonomy: Understand

20. Sandra has one copy of the ApoE2 gene and one copy of the ApoE3 gene. What does this
means for Sandra?
a. she has a reduced risk of developing Alzheimer’s disease
b. she will definitely develop Alzheimer’s disease
c. she has an increased risk for developing Alzheimer’s disease
d. she will definitely NOT develop Alzheimer’s disease

ANS: A
RAT: The ApoE2 gene reduces a person’s risk of developing Alzheimer’s disease.
REF: p. 215 Alzheimer’s Disease
BLM: Bloom’s Taxonomy: Apply

21. Marcelle has been told he is at increased risk for developing sporadic Alzheimer’s disease
compared to most people, although it is also possible that he won’t develop the disease at all.
Which of the following gene combinations does Marcelle MOST likely have?
a. ApoE2; ApoE2
b. ApoE2; ApoE3
c. ApoE3; ApoE3
d. ApoE4; ApoE4

ANS: D
RAT: Having two copies of the ApoE4 gene greatly increases the chances that a person will
develop sporadic Alzheimer’s disease.
REF: p. 215 Alzheimer’s Disease
BLM: Bloom’s Taxonomy: Apply

22. Which element has been found at higher levels in people with Alzheimer’s disease than in
people without Alzheimer’s disease?
a. manganese
b. aluminum
c. phosphorus
d. lead

ANS: B
RAT: People with Alzheimer’s disease have been found to have increased levels of aluminum in
their brains compared to people without Alzheimer’s disease.
REF: p. 215 Alzheimer’s Disease
BLM: Bloom’s Taxonomy: Remember

23. How is gender related to Alzheimer’s disease?

a. 2/3 of people with Alzheimer’s disease are men
b. 2/3 of people with Alzheimer’s disease are women
c. ¾ of people with Alzheimer’s disease are women
d. ¾ of people with Alzheimer’s disease are men

ANS: B
RAT: Approximately 2 out of 3 people with Alzheimer’s disease are women.
REF: p. 215 Alzheimer’s Disease
BLM: Bloom’s Taxonomy: Understand

24. Mary and John both have had Alzheimer’s disease for the same length of time. Which of the
following MOST likely describes Mary?
a. Mary is likely to be more aggressive than John.
b. Mary is likely to have more comorbid conditions than John.
c. Mary is likely to die sooner than John.
d. Mary is likely to have greater disability than John.

ANS: D
RAT: Women with Alzheimer’s disease have greater disability than men, but also tend to live
longer with the disease than men.
REF: p. 215 Alzheimer’s Disease
BLM: Bloom’s Taxonomy: Apply

25. Which of the following disorders can be caused by medication?

a. mild cognitive impairment
b. Alzheimer’s disease
c. vascular dementia
d. fronto-temporal neurocognitive disorder

ANS: A
RAT: Mild cognitive impairment that can affect memory and other cognitive functions can
sometimes be caused by medications.
REF: p. 223 Mild Cognitive Impairment
BLM: Bloom’s Taxonomy: Understand

26. Fatima has vascular dementia, which was MOST likely caused by which of the following?
a. small vessel disease
b. a cerebral vascular accident
c. amyloid plaques
d. neurofibrillary tangles

ANS: A
RAT: Most vascular dementia is caused by small vessel disease, which involves damage to small
arteries, arterioles, capillaries, and small veins in the brain.
REF: p. 224 Vascular Dementia
BLM: Bloom’s Taxonomy: Apply

27. Which type of dementia is associated with white matter lesions?

a. Alzheimer’s disease
b. vascular dementia
c. fronto-temporal neurocognitive disorder
d. alcohol-related dementia

ANS: B
RAT: White matter lesions are caused by small vessel disease, which is associated with vascular
dementia.
REF: p. 224 Vascular Dementia
BLM: Bloom’s Taxonomy: Understand

28. Ellie is 78 years old and her behaviour has changed dramatically over the last year. Although
Ellie used to be friendly with other people who lived in her apartment complex, recently she has
begun to shout and swear at people from her balcony. Ellie’s behaviour is MOST consistent with
which of the following?
a. fronto-temporal neurocognitive disorder, behavioural type
b. fronto-temporal neurocognitive disorder, language type
c. alcohol-related dementia
d. neuro-cognitive disorder with Lewy bodies

ANS: A
RAT: The fronto-temporal neurocognitive disorder often involves disinhibited behaviour
including shouting and swearing inappropriately.
REF: p. 226 Fronto-Temporal Neurocognitive Disorder
BLM: Bloom’s Taxonomy: Apply

29. Dino is 77 years old and has begun to have complex hallucinations. Recently Dino was trying
to escape from a hallucination when he fell and injured his hip. While in hospital a
neuropsychologist MOST likely diagnosed Dino with which of the following?
a. Alzheimer’s disease
b. neurocognitive disorder with Lewy bodies
c. fronto-temporal neurocognitive disorder
d. alcohol-related dementia

ANS: B
RAT: Neurocognitive disorder with Lewy bodies often involves complex hallucinations and
delusions and sufferers are at increased risk for falls.
REF: p. 227 Neurocognitive Disorder with Lewy Bodies
BLM: Bloom’s Taxonomy: Apply

30. Dr. Eto performed hip surgery on 100 older adults last year. Approximately how many of Dr.
Eto’s patients will have developed delirium after their surgery?
a. 10
b. 25
c. 50
d. 75

ANS: C
RAT: Delirium develops in up to one-half of patients following hip surgery.
REF: p. 228 Delerium
BLM: Bloom’s Taxonomy: Apply

31. Which of the following has been found to have a positive effect on mild cognitive
impairment?
a. acetylcholinesterase inhibitors
b. vitamin E
c. NSAIDs
d. memory training

ANS: D
RAT: While pharmacological treatments have not been found to help MCI, memory training has
positive effects on both objective and subjective measures of memory.
REF: p. 229 Cognitive Enhancers and Memory Training
BLM: Bloom’s Taxonomy: Remember

32. Which of the following are the MOST common behavioural and psychological symptoms of
dementia (BPSD)?
a. psychosis and disinhibition
b. disinhibition and agitation
c. agitation and aggression
d. aggression and psychosis

ANS: C
RAT: Agitation and aggression are the most common and most distressing BPSD.
REF: p. 229 Behavioural and Psychological Symptoms of Dementia (BPSD)
BLM: Bloom’s Taxonomy: Understand

33. Which of the following has shown promise as an effective way of reducing agitation in
people with dementia?
a. aromatherapy
b. light therapy
c. person-centred care
d. benzodiazepines

ANS: C
RAT: Drug therapies, light therapy, and aromatherapy are not recommended for the treatment of
agitation. Training caregivers in person-centred care has been found to reduce agitation.
REF: p. 229 Behavioural and Psychological Symptoms of Dementia (BPSD)
Visit https://testbankdead.com
now to explore a rich
collection of testbank,
solution manual and enjoy
exciting offers!
BLM: Bloom’s Taxonomy:

34. What are the two most common informal caregiving tasks?
a. meal preparation and managing finances
b. managing finances and coordinating appointments
c. coordinating appointments and transportation
d. transportation and meal preparation

ANS: D
RAT: The most common informal caregiving activities are transportation and household work,
including meal preparation.
REF: p. 230 Informal Caregiving
BLM: Bloom’s Taxonomy: Remember

35. For every 100 older adults that receive informal care, approximately how many live in the
same household as their caregiver?
a. 81
b. 64
c. 42
d. 14

ANS: D
RAT: Only about 14% of older adults who receive informal care live in the same household as
their caregiver.
REF: p. 230 Informal Caregiving
BLM: Bloom’s Taxonomy: Apply

36. Which of the following mental health issues is MORE common among informal caregivers
than among people who do not provide informal care?
a. anxiety and depression
b. mania
c. substance use disorder
d. obsessive compulsive disorder

ANS: A
RAT: Anxiety is common among caregivers and is sometimes labelled dementia anxiety.
REF: p. 253 Challenges of Caregiving
BLM: Bloom’s Taxonomy: Remember

37. Lisa provides care for her mother Jean, who has Alzheimer’s disease and lives with Lisa.
Twice a week a paid caregiver comes to Lisa’s house and cares for Jean. Which of the following
describes what Lisa is receiving?
a. informal care
b. respite care
c. compassionate release
d. reminiscent therapy

ANS: B
RAT: Respite care provides informal caregivers with a break from their responsibilities.
REF: p. 253 Challenges of Caregiving
BLM: Bloom’s Taxonomy: Apply

38. Leonard is 52 years old and has been incarcerated in Canada for 15 years. Leonard’s
physiology is MOST likely to resemble that of a non-incarcerated person who is what age?
a. 53 years old
b. 45 years old
c. 67 years old
d. 72 years old

ANS: C
RAT: Being incarcerated ages a person by 10 to 15 years.
REF: p. 235 Incarcerated Older Adults with Dementia
BLM: Bloom’s Taxonomy: Apply

39. Which of the following ailments is MOST likely to contribute to an older person’s likelihood
of committing a crime and becoming incarcerated?
a. macular degeneration
b. early dementia
c. heart disease
d. anxiety

ANS: B
RAT: Many people with dementia are less inhibited and may be more likely to commit certain
crimes, such as those related to deviant sexual behaviour.
REF: p. 235 Incarcerated Older Adults with Dementia
BLM: Bloom’s Taxonomy: Remember

40. Which of the following do some researchers claim is an early symptom of Alzheimer’s
disease?
a. depression
b. anxiety
c. schizophrenia
d. mania

ANS: A
RAT: Depression and dementia are closely linked and many people with depression early in life
develop Alzheimer’s disease later in life.
REF: p. 239 Depression in Dementia
BLM: Bloom’s Taxonomy: Remember

ESSAY QUESTIONS

1. Describe the changes in brain and behaviour as Alzheimer’s disease progresses in an

individual.

ANS: Student answers should include the following:

-changes in behaviour:
-early on a person with AD may notice forgetfulness and may get lost easily while
driving
-as the disease progresses the person with AD will not be able to care for themselves
without cuing and may begin to exhibit socially unacceptable behaviour
-AD is fatal with an average survival or 8 to 10 years after diagnosis
-changes in the brain:
-the entire brain shows evidence of atrophy and becomes much smaller
-atrophy in the hippocampus is particularly evident
-amyloid plaques can develop outside of neurons
-impeded communication between neurons
-neurofibrillary tangles can develop inside of neurons causing neurons to die

REF: p. 215 Alzheimer’s Disease

2. Describe three biomarkers of Alzheimer’s disease and explain why using biomarkers to
diagnose is controversial.

ANS: Student answers should include the following:

-biomarkers for AD may appear before symptoms appear
-progressive atrophy in the brain
-the presence of tau in cerebrospinal fluid
-the presence of amyloid protein in cerebrospinal fluid
-diagnosis based on biomarkers is controversial because while all people with AD will
eventually have biomarkers for AD, not all people with biomarkers for AD will develop AD

REF: p. 215 Alzheimer’s Disease

3. Compare and contrast the causes of early-onset and sporadic Alzheimer’s disease

ANS: Student answers should include the following:

-early-onset AD occurs in people before the age of 65 and who have familial history of AD
going back at least three generations
-associated with the presenilin gene PS1, PS2, and APP gene
-anyone with a mutation in any of these genes will likely develop AD
-early onset accounts for about 5% of AD cases
-sporadic AD occurs in people after the age of 65
-caused by genes, environment, and lifestyle
-ApoE4 gene seems to increase risk for AD
-aluminum is linked to sporadic AD
-more women develop this type of AED than men
-can reduce risk for this type through education and physical activity

REF: p. 215 Alzheimer’s Disease

4. Describe delirium and explain why it is important for clinicians to differentiate between
delirium and dementia.

ANS: Student answers should include the following:

-delirium involves an acute deterioration in mental status where a person shows lapses in
attention and the inability to follow simple conversations. The individual may also show signs of
psychosis.
-it is important to distinguish between delirium and dementia because
-delirium can often be treated
-delirium is very common
-delirium may look like Lewy body dementia
-delirium is associated with poor health outcomes

REF: p. 228 Delirium

5. Define informal care and describe features of a typical caregiver and a typical care recipient
and the types of informal care tasks that are most often provided. Describe at least two major
problems frequently experienced by informal caregivers and identify one way to reduce the
impact of these problems.

ANS: Student answers should include the following:

-informal care is unpaid care provided by family or friends

- a typical caregiver is the child or friend of the care recipient, typically between the ages of 45
and 64 years of age, who does not live with the care recipient; 70% have been providing care for
more than one year
-the care recipient is typically at least 75 years old and typically lives in another household but
not in a healthcare institution; most will require care for the rest of their lives
-the most common caregiving tasks involve transportation and household chores such as
preparing meals
-challenges include
 -caregiver burden
-most common when dementia is involved
-health can decline in the caregiver
-loss of sense of self
-dementia anxiety
-fear of developing dementia because of caring for someone with dementia
-one way to reduce informal caregiver strain and burden is to access respite care, where a paid
individual takes over the tasks of the informal caregiver on a regular basis so the person can
attend to their personal needs and engage in enjoyable activities

REF: p. 230 Informal Caregiving

Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
 "Sen saan kantaa minä yksin!"

"Ja palkkamme?"

"Sitä ei makseta."

"Ei kokonaiselta kahdelta viikolta?"

"Jollette lähde, odottaa teitä raipparangaistus."

"Saammeko silloin pitää palkkamme?"

"Ette, teidät ajetaan pois!"

Murina yltyi. Lopulta astui muuan mies joukosta esiin:

"Minä haluan puhutella ritaria!" sanoi hän.

"Sano sitten toisille jäähyväiset, sillä et palaa elävänä."

"Hän on kuitenkin ollut ennen hyvä herra."

"Mutta nyt hän on suuttunut ja lujasti päättänyt rangaista."

"Minä sanon hänelle, että meidät vei nälkä siihen."

"Ja sitten puhuitte te kaikesta siitä hyvästä, mitä oli saatavissa!"

puuttui toinen puheeseen.

"Tahdotteko syyttää minua syntisistä himoistanne?" huudahti

päällysmies. "Minua, joka teidän tähtenne antaudun vaaraan, että
minutkin ajetaan pois?"

"Onko meidän palattava vaimojemme ja lastemme luo tyhjemmin

käsin kuin sieltä läksimme?"
 "Silloin oli meillä edes muutamia palasia leipää."

"Ja ne rahat, jotka lähetimme liiviläisen mukana?"

"Onko meidän menetettävä nekin?"

"Voinko minä sitä auttaa!"

"Hän oli kyllä petturi."

"Nyt ei meillä ole mitään!"

"Parasta on painautua maahan ja kuolla!"

"Minä ainakin tahdon tehdä sen tupani lähellä, niin heidän ei

tarvitse lähteä minua kaukaa etsimään."

Ja niin he lähtivät toinen toisensa jälkeen.

Mutta suurin joukko oli vielä jälellä. Nämä olivat sellaisia, jotka
asuivat kauimpana metsissä, ja he neuvottelivat, eikö heidän ollut
alistuttava rangaistukseen saadakseen jatkaa työtä…

Mutta silloin ilmoitti heille päällysmies, että tulossa oli kokonainen

lähetys liivinmaalaisia. Ritarin aikomus ei missään tapauksessa ollut
pitää heitä kauemmin.

"Sanoihan hän kuitenkin olevansa meihin tyytyväinen!"

"Liivinmaalaiset maksavat vähemmän."

"Mutta me kuolemme nälkään."

"Mitä se häntä liikuttaa!"

 "Tyly herra hän on!"

"Varokoon itseään!"

"Uskallatteko uhkailla!" tiuskaisi päällysmies. "Pian pois täältä,

minä en enää teitä sääli!"

Ja nyt hajosivat he kuten akanat tuuleen, ja kahdessasadassa

kurjassa kodissa tuli kurjuus jos mahdollista vieläkin suuremmaksi.

Yksi ainoa vähäpätöinen teko voi olla kuin kipinä kuivassa

metsässä; se voi sammua tyhjiin, mutta yltyä myös kaikkea
kuluttavaksi tuleksi.

Kun päällysmies oli nähnyt viimeisen työmiehen katoavan

näkyvistään, vetäisi hän helpoituksen huokauksen ja palasi kotiaan.
Näiden kahdensadan palkasta karttui yhteensä sievoinen summa,
jonka hän saattoi lisätä säästöihinsä. Mies oli jumalaapelkääväinen
sielu, ja sentähden kiitti hän pyhää neitsyttä siitä voitosta, jonka oli
viisaudellaan saavuttanut.

Ritari oli lähtenyt alas kaivoksille. Hän odotti, että miehet

lankeaisivat polvilleen ja pyytäisivät jäädä paikoilleen, ja hän oli
taipuvainen siihen suostumaan.

Mutta ketään ei tullut, ketään ei näkynyt. Päällysmies sai vihiä,

että ritari oli alhaalla kaivoksella, ja hän riensi sinne ja vakuutti
syvään kumarrellen, että työ alkaa muutamain päivien perästä
uudelleen.

"Tulevatko he takaisin?" kysyi ritari.

 "Eivät nämä, mutta minä olen jo lähettänyt kutsumaan toisia,
joiden luulen olevan parempia."

"Mistä he ovat?"

"Luullakseni Liivinmaalta", änkytti mies.

"Lähettäkää sitten peruutus! Työ saa pysähtyä toistaiseksi!"

Muuan Erik herran periaatteista oli, että piti aina ensin lakaista
oman ovensa edusta, ennenkuin meni muiden kynnyksille, öin ja
päivin mietti hän keinoja, miten lieventää hätää Suomessa, ja
ottaisiko hän nyt työhön vierasta väkeä oman väen edellä? Jos pieni
osa siitä olikin osoittautunut kelvottomiksi, ei siltä ollut mitään syytä
epäillä kaikkia.

Ensi kertaa juolahti hänen mieleensä, ettei päällysmieheen kenties

ollut luottamista.

Mutta kaikki väki oli poissa, hän ei tiennyt mitään keinoa

päästäkseen totuuden perille.

Kun Sakko palasi takaisin ja vanhan tapansa mukaan riensi

kaivokselle tapaamaan ystäviään, hämmästyi hän nähdessään
heidän kaikkien olevan poissa. Silloin sai hän kuulla kertomuksen
siitä hirveästä rikoksesta mikä oli tehty. Hän pudisti päätänsä eikä
voinut käsittää, kuinka asianlaita oli. Mutta ritarille ei siitä uskaltanut
puhua hän eikä kukaan muu.

Mutta tästä lähtien pisti silmiin sangen merkillinen seikka.

Tavallisesti kansa toi linnaan metsänotuksia enemmän kuin siellä

tarvittiin, mutta Erik herra oli käskenyt, ettei ketään saanut lähettää
pois tyhjin toimin, vaan kaikille oli annettava syötävää.

Mutta nyt ei tullut ketään. Vahinko oli tosin pieni, sillä linnan omat
metsämiehet voivat yllin kyllin tyydyttää tarpeen, mutta se herätti
kummastusta. Ja samoin herätti ihmettelyä se, että niin aniharvat
tulivat pyytämään apua.

Oltuaan muutamia päiviä kotona teki Sakko muutaman tavallisia

retkiään, kukaan ei tiennyt mihin. Mutta kun hän palasi takaisin, ei
hän ollut entisensä kaltainen, ja kun kysyttiin syytä siihen, löi hän
asian leikiksi.

*****

Oli kulunut noin kaksi kuukautta siitä, kun kaivostyö pysähtyi. Oli
elonaika käsissä, ja ritari arveli, että nyt jos koskaan olisi kansalla
työtä elatuksekseen. Sitä paitsi oli hänen aikansa hyvin täpärällä.
Asema Ruotsissa ei ollut ilahuttava. Hän oli tarmonsa takaa
varoittanut liitosta hansakaupunkien kanssa ja ennustanut, ettei
näihin ollut luottamista. Kun liitto siitä huolimatta, etupäässä
Hemming Gaddin kehoituksesta, tehtiin, piti hän tarkoin silmällä
Suomen rannikoita ollakseen valmis vastustamaan tanskalaisten
mahdollisia hyökkäyksiä. Kun sitten tuli tieto, että Hannu kuningas
oli tehnyt Lyypekin kanssa sopimuksen molemminpuolisesta avusta,
silloin hän näki, kuinka uhkaavat pilvet kasaantuivat yhä
sankemmiksi, mutta pelottomana päätti hän ei ainoastaan tehdä
kaikkensa Suomen suojelemiseksi, vaan myös varustaa laivoja
Ruotsiakin puolustamaan.

Tässä tarkoituksessa kirjoitti hän Suomen piispalle, linnanisännille

ja voudeille, että he olisivat valmiit noudattamaan ensi kutsua.
 Itäisen vihollisen uskoi hän pystyvän panemaan kaikki hänen
laskunsa mullin mallin. Ritari Turenpoika ei tiennyt, että hänen
pahimmat vastustajansa olivat häntä paljon lähempänä.

Kuolevaisuus oli tänä ja edellisenä vuotena ollut suuri Suomessa.

Johannes piispa kuoli aivan äkkiä ja oli valittava seuraaja. Monia
kelpo miehiä seurasi piispaa hautaan, mutta viikatemies kaasi myös
tuhansia, joita ei kukaan laskenut ja joiden kuolemasta ei kukaan
tiennyt. Hätä ja kurjuus heidät oli näännyttänyt!

Mutta oli käsittämätöntä, ettei enää näyttänyt olevan samaa

luottamusta kuin ennen. Kansa ei tullut enää hänen luoksensa
valittamaan hätäänsä, apua ei otettu enää vastaan kuten isän
kädestä. Heidän välillään oli jotakin… Hän luki epäluottamusta
kansan silmissä, hän vainusi sitä tuhansissa pikkuseikoissa, ja hän
kyseli itsekseen: mikä voi olla syynä?

Gunilla rouvalla oli tapana retkeillä ympäri vieden lahjoja köyhille

ja sairaille, ja hänen tuloaan tervehdittiin aina ilolla ja siunauksella.
Tavallisesti saivat hänen molemmat vanhimmat lapsensa tulla
mukaan, ja pikku Kaarina oli hyvin tuttu tuvissa useiden
peninkulmien alalla. Kun tuli talvi, retkeilivät he reellä, eikä mennyt
ainoatakaan viikkoa heidän tekemättä paria retkeä.

Muutamia viikkoja ennen joulua sairastui Erik herra. Hän toipui

kuitenkin pian sen verran, että voi nousta vuoteestaan, niin että
yhdessä voitiin viettää joulu ilossa ja riemussa.

Sakko oli ollut milloin poissa, milloin kotona. Koko hänen

käytöksessään oli ihmeellistä levottomuutta, enimmäkseen puuhaili
hän lasten kanssa, mutta hän ei tahtonut päästää heitä menemään
kauas linnasta.
 "Täällä on sekä susia että karhuja", sanoi hän Gunilla rouvalle.
"Tulee kova talvi, ne uskaltavat tulla lähemmäksi kuin ennen. Pitäkää
lapsia tarkoin silmällä, jalo rouva!"

"He ovat Jumalan suojeluksessa", vastasi Gunilla rouva.

"Hän on jättänyt heidät teidän suojelukseenne", vastasi Sakko,

"ettekä te koskaan saisi lohdutusta, jos heille tapahtuisi jotakin!"

Tosin Gunilla rouvasta poika puhui hyvin rohkeasti, mutta viime

aikoina oli Sakkoon nähden totuttu sietämään paljon. Nytkin tyytyi
linnanrouva äänettömyydellään osoittamaan hänelle
tyytymättömyytensä.

"Teettehän kuitenkin, kuten itse tahdotte!" lisäsi poika kylmästi.

Jo edellisenä syksynä puhuttiin, että kansa piti metsissä kokouksia

ja neuvotteluja, mutta kun kaikki kävi rauhallisesti, ei kukaan siitä
välittänyt. Mutta näiden kokousten tarkoituksesta liikkui ihmeellisiä
huhuja. Valmyra oli ollut näiden ihmisten joukossa eräänlainen
papitar, hänen tahtonsa oli heidän lakinsa.

Mutta hänen kuoltuaan ei päästy yksimielisyyteen johtajasta, joko

sitten ei ketään pidetty ansiokkaana tai mielipiteet muuten
jakaantuivat.

Niiden työmiesten joukossa, jotka oli lähetetty pois kaivokselta, oli

muuan vanha mies, Jorma nimeltään. Hän oli heistä ainoa, joka ei
ollut mukana murtautumassa makasiiniin eikä kellariin, mutta siitä
huolimatta jakoi uskollisesti toveriensa kohtalon eikä pitänyt sitä
minään ansionaan.
 Seuraavassa kokouksessa puhuttiin uudestaan johtajasta, ja silloin
huusivat monet sadat siksi Jormaa. Useimmat läsnäolijat eivät häntä
tunteneet, mutta silloin sanottiin, kuinka hän oli menetellyt, eikä
näistä ihmisistä näyttänyt mikään suuremmalta kuin se kiusaus,
jonka hän oli kestänyt. Jorma valittiin yksimielisesti, ja hänelle
riennettiin siitä ilmoittamaan.

Kauas metsään, melkein esiinpistävän kallionkielekkeen alle, oli

hän laittanut pienen kotansa. Lähettiläät löysivät hänet sairaana ja
nälinkuoliaana. Mutta se kuumeenhehku, joka paloi hänen
silmissään, näytti heistä jumalalliselta valolta. Ja arvelematta
tempasivat he hänet sammalvuoteeltaan ja kantoivat hänet
kokouspaikalle.

Hänelle annettiin syötävää ja juotavaa ja sanottiin, mikä tärkeä

tehtävä hänelle oli uskottu. Ja tahdonlujuudella, joka antoi voimaa
kuihtuneelle ruumiille, nousi hän pystytetylle lavalle, jolta hän saattoi
nähdä tuhansiin nousevat kuulijansa.

Hänen katseensa harhaili heidän ylitseen, huulet värähtelivät.

Silloin ojensi hän käsivartensa ja huudahti kimakalla, vihlaisevalla
äänellä: "Uhratkaamme!"

Oli kuin sanalla olisi ollut nuolenkären terävyys ja tämä nuoli

osunut jokaisen rinnassa olevaan sydämeen. Kansa heittäytyi alas
maahan, ulvottiin ja huudettiin, itkettiin ja naurettiin.

Jorma oli vaipunut alas lavalle; hän ei jaksanut puhua enempää,

mutta sanassa olikin kylliksi; se ilmaisi ikävöimisen, joka
tajuamatonna piili joka sydämessä.
 Sovitus ja unhotus! Jokaisella oli raskas omatunto rinnassaan ja
jokainen tahtoi päästä taakastaan. Uhri ei sisältänyt sovitusta
ainoastaan korkeamman olennon kanssa, vaan myöskin kaikkien
välillä; mutta siihen vaadittiin, että kaikkien oli uhrattava ja uhrattava
puhtaimpansa ja parhaansa.

Useimmat näistä ihmisistä olivat kastetut kristinuskoon, mutta se

oli heille ainoastaan ulkonainen toimitus. Valkoinen Kiesus oli kyllä
hyvä herra, mutta hän oli heille vieras. Heidän isänsä eivät tunteneet
häntä, ja he tahtoivat pitää kiinni isiensä uskosta. Ja sentähden oli
heidän nyt valmistauduttava uhraamaan. Oli tutkisteltava itseään ja
tuumittava, oliko uhri ankaralle Jumalalle otollinen. Sellainen oli se
ainoastaan silloin, jos uhrattava oli uhraajalle yli kaiken kallis.

Ajaksi, jolloin uhri oli toimitettava, määräsi Jorma tulevan vuoden

uuden kuun ensi päivän. Ja sanakapula pantiin siitä kiertämään
ympäri maan. Viesti kulki suusta suuhun, lapsilta vanhoille, miehiltä
naisille, ja niin tuli se huhuna niidenkin kuuluviin, joiden ei siitä
pitänyt tietämän, ja he värisivät kauhusta, ettei uhri tarkoittanut
ainoastaan valkoisia karitsoita, lehmiä, hevosia, vaan myös niitä
lapsia, jotka erityisesti olivat vanhemmilleen rakkaat.

Huhu tästä oli saapunut Gunillankin korville, ja hän kysyi Sakolta

siitä.

"Se on mahdollista!" vastasi tämä.

"Etkö tiedä mitään varmaan?"

"Tiedän vaieta siitä, mistä minulla ei ole oikeutta puhua."

"Kuka kieltää sinulta oikeuden?"

 "Veljeni!"

"Eikö sinusta heidän oppinsa ole hirvittävä?"

"Ei, se on hyvä!"

"Mutta, Sakko, sanotaan, että he uhraavat lapsia?"

"Jos lapsi on isälle hyvin rakas, täytyy hänen uhrata se. Täten
sovittaa hän kaikki ne, joita vastaan on rikkonut. Kun he näkevät,
että hän on katunut ja sovittanut syntinsä, rakastavat ja uskovat he
häntä yhtä suuresti kuin ennenkin."

"Mutta jos hän kieltäytyy?"

"Silloin hänet pakoitetaan!"

"Mutta äiti, Sakko!"

"Hän kyllä rauhoittuu!"

"Minä en saisi koskaan lohdutusta sellaiselle surulle!" puuskahti

Gunilla. "Siitä koituisi kuolemani!"

"Vaikkapa se olisikin herranne pelastus?"

"Puhut syntisesti! Eikö lapsestakin ole tuleva riippumaton ihminen

Jumalan edessä?"

"Lapset kuuluvat vanhemmille."

"Kyllä, niin kauan kuin ne tarvitsevat heitä."

 "Siinäpä sanoitte!" huudahti poika säkenöivin silmin. "Heidän on
annettava henkensäkin toistensa puolesta!"

"Vapaaehtoisesti, niin!"

"Se riippuu eri uskoista!"

"Sinä uskot puukuviin, kuten pakanat, ja uhraat niille."

"Täytyyhän johonkin turvautua!"

"Kristinoppi on rakkauden ja anteeksiantamuksen oppi.

Sovituksen, jota me etsimme, löydämme nöyrästä uskosta häneen,
joka kuoli meidän kaikkien puolesta."

"Kun te sanotte sen, käsitän minäkin tarkoituksen," vastasi Sakko;

"kunnianarvoisat isät sotkevat sen."

"Kuule sitten minua! Minä tahdon mielelläni sanoa sinulle niin

paljon kuin ymmärrän."

"Nyt on liian myöhä!"

"Liian myöhä?"

"Minut on heitetty ulos kuten kivi ikkunasta, nyt täytyy minun

pudota."

"En ymmärrä sinua!"

"Kerran kyllä teette sen, kenties piankin!"

Näin sanoen kumartui hän maahan, painoi Gunilla rouvan hameen

liepeen huulilleen ja juoksi ulos.
 Päällysmies, josta ennen olemme puhuneet, oli yhä jäänyt ritarin
palvelukseen. Hän oli eräänlaisena palvelusväen valvojana, mutta
huolimatta pehmeästä, mielistelevästä käytöksestään oli hän kaikkea
muuta kuin suosittu heidän keskuudessaan. Sakko varsinkaan ei
voinut sietää häntä, ja toinen maksoi hänelle samalla mitalla. Ei
mennyt päivääkään ilman muistutuksia, kyselyjä, missä hän oli
oleskellut, ja salaviittauksia, ettei häneen ollut luottamista. Tämä oli
varovaisin sanoin sanottu ritarille niin moneen kertaan, että tämä
melkein vastoin tahtoaan alkoi epäillä Sakkoa ja pitää hänkin
puolestaan pojan alituista poissaoloa jokseenkin kummallisena.

Eräänä päivänä, kun nuorukainen palasi oltuaan poissa kokonaisen

viikon, jollaikaa mies oli viittaillut kaikenlaista pahaa hänestä,
kutsuttiin hänet heti ritarin luo. Täällä sai hän ankaria sanoja ja
nuhteita. Hänen oli joko pysyttävä linnassa ja tekemällä jotakin
hyödyllistä ilmaistava kiitollisuuttaan kaikesta hänelle osoitetusta
hyvyydestä tai lähdettävä tiehensä eikä koskaan palattava.

Sakko seisoi äänetönnä ja kunnioittavassa asennossa, mutta

kalpein poskin, ja kuunteli ankaraa herraa. Kun tämä oli lopettanut,
sanoi hän liikutuksesta vapisevalla äänellä:

"Minä en kelpaa mihinkään vakavaan työhön, ja te olitte luvannut

minulle, että minä saisin tulla ja mennä milloin tahdoin.
Kiitollisuuttani voin kenties osoittaa muulla tavoin, mutta koska te
tahdotte, niin minä lähden."

Näin sanoen kumarsi hän syvään ja riensi pois. Ritari oli vähällä
huutaa hänet takaisin. Hän katui katkerasti lausumiaan ankaria
sanoja. Sakko ei ollut tehnyt mitään pahaa, ja hän oli tosiaankin
antanut pojalle luvan mennä ja tulla milloin itse tahtoi.
 Sakko ymmärsi, ketä hänen oli tästä kiittäminen, ja hän päätti
kostaa. Kun hän sentähden kohtasi tiellä saman liiviläisen, joka
työmiesten puolesta oli matkustanut Turkuun ostamaan leipää,
juolahti heti hänen mieleensä, että tämä saattoi antaa hänelle keinot
siihen.

He puuttuivat puheihin, ja liiviläinen kertoi, että hän tuli vaatimaan

päällysmieheltä rahoja, jotka tämän täytyi suorittaa.

"Mistä hyvästä?" kysyi Sakko.

"Väestä, jonka pestasin Liivinmaalta, mutta joka täytyi lähettää

takaisin."

"Sanoihan ritari edeltäpäin, ettei hän tahtonut niitä", selitti Sakko.

"Mutta uudet miehet olivat jo pestatut aikoja ennen."

Nyt alkoi asia Sakolle valeta.

"Päällysmies tahtoi päästä miehistä", sanoi hän.

"Siinä hän tekikin viisaasti", vastasi tämä.

"Niin, oikein ovelasti!" nauroi Sakko.

"Tiedättekö siitä?"

"Minähän olin mukana juonessa."

"Ajatelkaas, sitä minä en luullut! Mutta sanokaa minulle silloin,

saivatko talonpojat takaisin leipärahat, jotka hän otti minulta?"

"Ei, niitä he eivät saaneet!"

 "Enkös jo arvannut! Ja sitten maksatti hän minulla pestirahat
sentähden, että minä muka olin pitänyt liian kiirettä pestaamisessa.
Mutta nyt olen ollut tuomarin puheilla, ja minä kyllä saan oikeuteni."

"Tuolta tulee ritari! Puhukaa hänelle!"

Nyt paljastui petos. Sana sakeni sanasta. Ritari oli maksanut väen
palkat, mutta päällysmies oli pitänyt ne omina hyvinään.

Oli merkillistä nähdä tällöin Sakkoa. Ensin tuijotti hän eteensä, että
saattoi luulla silmien muljahtavan hänen päästään pois, sitten pääsi
metsäläinen valloilleen. Hän heittäytyi maahan pitkäkseen, päästi
raikuvan riemuhuudon, teki korkeita hyppyjä, itki ja nauroi
vuoronperään. Mutta lopulta hän heittäytyi polvilleen ritarin eteen,
suuteli hänen käsiään ja pyysi häntä ottamaan puukon ja pistämään
sen hänen sydämeensä, koska hän oli voinut epäillä sellaista isäntää.

"Luulit siis, että minä tahdoin pettää työmiehiä?" kysyi Erik herra,
melkein hämmästyksissään.

"Täytyihän minun, herra!"

"Nyt ymmärrän heidän ynseytensä! He luulivat niin hekin!"

"Minä ilmoitan heille!"

"Et tunne heitä kaikkia."

"Kyllä, herra, mutta kosto ennen kaikkea!"

"Tahdotko pitää huolen päällysmiehen vangitsemisesta?"

"Tahdonko?" huusi Sakko. "Heti, heti!"

 Ja hän melkein lensi takaisin linnaan.

Mutta lintu oli jo lentänyt matkoihinsa. Luultavasti oli hän

huomannut keskustelijat ja arvannut, että hänestä puhuttiin. Tyhjä
lipas vain oli jälellä keskellä lattiaa hänen huoneessaan. Siinä oli hän
pitänyt syntirahoja kätkössä, ja ainoastaan nämä oli hän ottanut
mukanaan.

Sakko itki raivosta.

"Mikä hullu olin!" huudahti hän. "Mutta minä kyllä löydän hänet!"

Asia koski kovasti Erik herran mieleen. Nyt oli hän saanut
selityksen rahvaan kummalliseen käytökseen, ja syvemmin kuin hän
tahtoi tunnustaa harmitti häntä se, että heillä oli näennäisesti
päteviä syitä epäluuloon.

Päällysmiehen kaikki kapineet tutkittiin mitä tarkimmin. Ritari

toivoi löytävänsä työmiesten nimiluettelon voidakseen siten
nimismiesten kautta toimittaa takaisin heidän omansa. Mutta siihen
kului pitkä aika.

Oli kaunis tammikuun päivä kuun lopussa. Gunilla rouva oli

kuormittanut koko reen täyteen ruokia ja juomia, jakaakseen ne
köyhien majoissa. Hän itse ajoi Kaarinan ja kahden neitosen kera
reessä, Akseli taasen seurasi muutaman poikasen kanssa ratsain.
Erik herra oli muutamain asemiesten ja palvelijain kanssa, niiden
joukossa Sakkokin, lähtenyt käräjäpaikalle eräiden levottomuuksien
johdosta. Gunilla rouva lähti aivan päinvastaiselle suunnalle.

Ripeästi kiitivät korskuvat hevoset eteenpäin, ja iloisesti kilisivät

kulkuset raikkaassa aamuilmassa. Oli satanut lunta paljon, niin että
paikoittain oli vaikea päästä kinosten läpi. Vasta puolipäivän rinnassa
saapuivat he määräpaikkaansa.

Tauti ja nälkä oli tehnyt kamalia tuhoja. Täällä makasivat kuolleet

ja sairaat vieretysten. Gunilla rouva pani heti kaikki kädet työhön;
hän toimitti sijan kuolleille ja antoi ruokaa eläville. Hän kulki ympäri
pienessä tuvassa kuin siunauksen enkeli, ja kun hän muutamain
tuntien jälkeen ajoi tiehensä, seurasivat häntä kiitolliset katseet ja
palavat esirukoukset.

Akseli sanoi äskettäin kuulleensa, että metsään oli kokoontunut

paljon kansaa, ja hän pyysi äidiltään, että he menisivät sinne.
Läheisyydessä asui siellä eräs sairas, jota Gunilla rouva tahtoi
mielellään nähdä, ja niin hän suostui.

Mutta kuta lähemmäksi he tulivat retkensä maalia, sitä useampien

ihmisten ohi he ajoivat; tietä taivalsi miehiä, naisia ja lapsia sekaisin.
He olivat kaikki puetut jommoisellakin huolellisuudella, mutta kaikki
kulkivat tietään hiljaisina, vakavina ja alasluoduin silmin. Muutamat
naisista kantoivat pieniä lapsia käsivarsillaan; he olivat
kalmankalpeita ja saattoivat töintuskin laahautua eteenpäin.

Mutta kun Gunilla rouva katsoi taakseen, havaitsi hän, että jälestä
tuli ihmisiä tuhansittain, ja yhtä suurelta näytti joukko hänen
edelläänkin. Hän oli joutunut keskelle juhlakulkuetta, joka hitaasti
asteli tietä myöten.

Silloin selvisi hänelle yhtäkkiä, että kulkue aikoi uhrijuhlaan;

luultavasti oli se pidettävä tänä yönä. Reen molemmilla puolin kulki
synkännäköisiä miehiä; he olivat aivan kuin hänen vartioinaan. Hän
vilkaisi neitosiinsa; he olivat kalmankalpeita. Kaksi miestä tarttui
hevosen suitsiin. Hän ei voinut ymmärtää syytä siihen.
 Akseli pysyttäytyi aivan reen vieressä. Hän oli kalpea hänkin,
mutta tahtoi näyttää rohkealta. Kuinka Gunilla rouvan sydän
pamppaili pelosta! Hänen oli vastattava näiden hengestä!

Hän katsoi ympärilleen; kenen puoleen näistä vieraista hän

kääntyisi? Silloin huomasi hän kapealla syrjätiellä vielä erään joukon,
joka näytti tahtovan yhdistyä suureen kulkueeseen. Miehet kantoivat
vanhaa miestä, joka istui katajilla peitetyillä paareilla. Hän istui
pystyssä, mutta katse oli alituiseen suunnattuna taivasta kohden.

Gunilla tunsi hänet; hän oli muuan niistä miehistä, jotka olivat
ottaneet osaa kaivostyöhön.

"Katsokaas, äiti, se on Jorma!" sanoi Kaarina.

"Pysähtykää!" huusi Gunilla ja tarttui paareihin, jotka juuri olivat

pysähtyneet paikoilleen päästäkseen mukaan kulkueeseen.

"Tunnettehan kyllä minut, vanha Jorma!" kysyi hän.

Ukko katsoi alas häneen ja näytti muistelevan.

"Ritarin rouva!" sanoi hän välinpitämättömästi.

"Minä olen joutunut mukaan vastoin tahtoani, auttakaa minut

täältä, vanha mies!"

"Sitä en voi tehdä. Olette jo kuoleman ympyrässä!"

"Tiedätte kai, etten kuulu teidän piiriinne. Mitä minulla on teidän

uskonne kanssa tekemistä?"

"Miksi tulitte tänne?"

 "Viedäkseni ruokaa muutamille sairaille!"

"Sellaisia olemme kaikki! Keiden luo aioitte?"

"Tuonne metsään vasemmalle!"

"Avatkaa sitten tietä!"

"Ei, ei, heidän täytyy tulla mukaan!" huusivat useat äänet.

"Hän ei ole tehnyt mitään pahaa!"

"Hänen täytyy olla uhrausta näkemässä!"

Gunilla tunsi jäätävää kylmyyttä jäsenissään. Hän vaipui alas

rekeen.

"Olkaa hiljaa!" kuiskasi Jorma. "Minä teen teidän kärsimyksenne

lyhyeksi."

"Eikö minun täydy itseni kantaa lapseni uhriksi!" huusi muuan

nainen hänen rinnallaan. "Ettekö luule, että rinta saattaa silloin aivan
pakahtua!"

Hämmästyksekseen havaitsi Gunilla, kuinka hänen molemmilla

puolillaan kulki naisia, jotka kantoivat pieniä lapsia… Hän tunsi
sanomatonta kauhua, hänestä tuntui kuin Akseli ja Kaarina
temmattaisiin pois häneltä… Hän tahtoi huutaa tuskasta, mutta ei
ääntäkään päässyt hänen huuliltaan.

Silloin alkoi laulu, alussa hiljaa ja yksitoikkoisena; siinä oli valitusta

ja vaikeroimista, siinä oli surua ja kyyneliä… Se yltyi, muuttui
kohisevaksi ja hurjaksi. Gunilla oli kuulevinaan kuolemaan
tuomittujen kuolonkorahdukset, äitien kirkunan ja pyövelien huudot!
 Yhä korkeammalle kohosi laulu, se nousi yli puiden latvojen
kirkkaalle tähtitaivaalle, mutta alhaalla liehuivat raivottaret palavine
tuohuksineen ja liehuttivat niitä, niin että kipenet räiskyivät laajalle
ympärinsä.

Oli aivan pimeää, kun synkkä kulkue vitkaan liukui äärettömän

suureen aukeamaan keskelle metsää.

Laulu oli vähitellen hiljentynyt jälleen, nyt kuului se aivan kuin

kuolinvirreltä, matalalta uikutukselta… Sitten yksi ainoa vihlaiseva
epätoivon kirkaisu. Sen jälkeen oli hiljaista kuin haudassa.

Gunilla oli enemmän kuollut kuin elävä. Hän oli kietonut

käsivartensa molempain lastensa ympärille, hän näki tummien
olentojen liikkuvan ympärillään, hän luuli, että ne olivat kuolleita,
jotka olivat nousseet haudoistaan ottaakseen osaa kamalaan
juhlaan.

Kappaleen matkan päässä hänestä paloi suuri rovio. Hän kuuli

kuinka siihen alituiseen heitettiin uusia polttopuita, ja joka kerta
sirkosi kokonainen kimppu tähtösiä korkeutta kohden.

Hänen kuulonsa oli teroittunut äärimmilleen, hän kuuli loitommalla

jonkun puhuvan ja arveli sen olevan Jorman. Mutta — oliko se
mahdollista — tai mistä syystä mies olisi maininnut hänen
nimensä!… Hän kuuli sen niin selvään kuin olisi huudettu hänen
korvaansa…

Nyt syöksyi koko joukko polvilleen ja painoi kasvonsa maahan.

Kuinka he huusivat ja ulvoivat!
 Jorma puhui jälleen. Nyt mainittiin erään toisen naisen nimi, mutta
silloin kuului niin sydäntä viiltävä valitushuuto, että se kävi läpi
Gunilla rouvan luiden ja ytimien. Mutta samassa raikuivat luikut ja
paimentorvet.

Hän näki, kuinka naiset, jotka seisoivat hänen ympärillään, vietiin

pois yksi toisensa jälkeen lapsi käsivarrellaan, ja kuinka heidät
vedettiin väkisin, jos he kieltäytyivät seuraamasta vapaasta
tahdostaan. He eivät palanneet takaisin, mutta niin pian kuin miehet
palasivat noutamaan jotakin jälelläolevista, päästivät nämä hiljaisen,
hillityn valituksen. Gunilla olisi tahtonut mielellään kysyä, mihin he
menivät ja miksi he eivät tulleet takaisin, — mutta kieli oli tarttunut
kiinni kurkkulakeen, hän ei voinut puhua.

Nyt vietiin viimeinenkin pois.

Koko joukko makasi taasen polvillaan kasvot maassa, huutaen ja

ulvoen. Hän ei tiennyt oliko hän kuullut tämän kaksi vai kaksitoista
kertaa. Aika ja luvut häipyivät siltä, joka on joutanut suuren surun
tai kauhun valtoihin.

Samassa kuiskasi muuan ääni hänen korvaansa:

"Ole hiljaa, Gunilla!"

Siirtyikö hän yhtäkkiä helvetistä taivaanvaltakuntaan! Suloisempaa

soittoa ei hän ollut kuullut koskaan kuin nämä sanat ritarin huulilta.
Tämä otti hänet vahvoille käsivarsilleen. Hän näki Kaarinan ja Akselin
seuraavan… sitten ei mitään enempää, sillä hän oli menettänyt
tajuntansa.
 Mutta kun hän heräsi jälleen, oli hän toisessa reessä, lapset ja
neitsyet luonaan. Asemiehet ja palvelijat ympäröivät heidät, mutta
ritari ei ollut heidän joukossaan.

"Missä on herrani?" kysyi hän vapisevalla äänellä.

"Hän on käskenyt, että meidän on odotettava häntä täällä", vastasi

muuan asemiehistä.

"Hiljaa! Oliko se laukaus?"

"Kuulkaa, kuulkaa, mikä parku!"

Yhtäkkiä tuli aivan hiljaista.

"Tulevatko he tänne päin?"

"Ei, he menevät pois."

"Tuolla loistavat soihdut!"

"Siellä on itkevä lapsi!" sanoi Gunilla rouva. "Pyhä neitsyt, kuinka

se itkee katkerasti!"

"Rakas äiti, se on varmaan pikku Anna", sanoi Kaarina.

"Mitä puhutkaan!"

"Kuinka tuo ääni kuului Sakon ääneltä!" kuiskasi muuan neitosista.

"Miksei Sakko ole täällä?" kysyi Akseli.

"Hän on varmaankin ritarin mukana."

"Tuolta tulee joku!"

 "Se on varmaan isäni!"

Se oli ritari. Hän kantoi jotakin käsivarrellaan, mutta oli niin pimeä,
ettei voinut eroittaa, mitä se oli.

"Hevoseni!" käski ritari.

"Tässä se on!"

"Ota tämä lapsi, Gunilla!" sanoi ritari vienolla äänellä. "Se on

Jumalan avulla pelastunut kuolemasta!"

Ja hän pani pikku olennon hänen syliinsä ja kääri vaipan hyvin

molempain ympärille.

"Onko se jonkun noista naisista?"

"Kyllä se on!"

"Herra olkoon kiitetty! Kuinka äiti on oleva iloinen!"

"Niin luulen! Nyt täytyy meidän rientää."

Ja koko pieni parvi riensi pikimmiten paikalta.

Gunilla rouva piteli nukkuvaa lasta sylissään.

"Lieneeköhän se poika vai tyttö", sanoi Gunilla sivellen kädellään

hentoja kasvoja.

Kaarina kumartui pienokaista vasten.

"Rakas äiti, se on Anna", sanoi hän.

"Älä lörpöttele! Anna makaa kotona vuoteessaan ja nukkuu."

 Mutta Gunilla rouvasta tuntui, että lapsi painautui niin ihmeen
pehmeästi häntä vasten. Ei silmänräpäyksen ajaksikaan pälkähtänyt
hänen päähänsä, että se olisi voinut olla hänen lapsensa. Mutta
hänestä tuntui, että hänen oli kasvatettava se omien lastensa
kanssa, ja hän päätti ottaa äidin kotiinsa ja tehdä hänestä kaikkien
lastensa hoitajan. Vihdoin olivat he kotona linnassa. Piha oli valaistu
soihduilla; koko lukuisa palvelijajoukko seisoi odotellen. Erik herra
otti nopeasti lapsen Gunilla rouvalta ja riensi portaita ylöspäin.

"Olisihan minun toki pitänyt sitä edes nähdä", sanoi Gunilla

hieman tyytymätönnä.

Mutta ilo oli pian ainoa tunne, joka valtasi kaikkien mielet. Kotiväki
puhui siitä pelosta, jota oli tuntenut. Mutta tällöin katselivat he
hämillään toisiinsa, ikäänkuin peläten sanoa enemmän kuin oli lupa.

"Te salaatte minulta jotakin!" sanoi Gunilla rouva.

Silloin kertoivat he ritarin pelästyksestä, kun hän sai tietää Gunilla

rouvan menneen juuri sille taholle, missä uhraus oli tapahtuva.
Lapset ja neitoset puhuivat kaikista niistä kauhuista, joita olivat
kokeneet, mutta Gunilla rouva riensi rouvantupaan syleilemään
nuorinta lastaan, viisivuotiasta Annaa.

Kuinka hän hämmästyikään nähdessään ritarin polvillaan lapsen

vuoteen vieressä, levottomalla hellyydellä katsellen sitä.

"Mitä on tapahtunut? Onko lapsi sairas?" kysyi äiti pelästyneenä ja

riensi hänen luoksensa.

"Näethän itse, ettei häntä vaivaa mikään."

"Minusta hän nukkuu niin raskaasti."

 "Hän on kenties kovin väsynyt."

"Mistä niin? Minä soitan hänen hoitajaansa."

"Hän on poissa."

"Poissa?" kysyi Gunilla rouva kummissaan.

"Hän on poistunut ainaiseksi."

"Mutta sano sitten minulle, mitä on tapahtunut!"

"Ei tänä iltana!"

"Luuletko, että voin saada mitään rauhaa, kun ajatuksissani pyörii

se, mitä täällä on tapahtunut? Tai että voin nukkua sen jälkeen mitä
itse olen kokenut?" lisäsi hän väristen.

"Sitten sanon sen", vastasi Erik herra, "mutta sillä ehdolla, että
ensin katsot oikein varmasti, että tässä makaava lapsi on sinun oma
lapsesi."

"Luuletko, että äiti milloinkaan voi erehtyä sellaisesta?" kysyi

Gunilla.

"Olet tehnyt niin!"

"Minäkö?… Erik!…"

Hän kalpeni lumivalkoiseksi.

"Sano… oliko se minun lapseni, joka…?"

"Nyt avaa hän silmänsä! Puhu hänelle!"

 "Rakas äiti!" kuiskasi tyttö ja suuteli häntä, mutta nukkui sen
jälkeen uudestaan.

"Oliko se hän, Erik?"

"Kiitä Jumalaa, Gunilla! Se oli hän!"

"Kaikki pyhimykset! Ja millä ihmeellä hän pelastui?"

"Sakko hänet pelasti."

"Sakko! Missä hän on?"

Ritari kääntyi pois.

"Maksoiko se hänen henkensä?" kysyi hän väristen.

"Maksoi!"

Gunilla painoi päänsä hänen rintaansa vasten ja itki.

"Hän oli uskollinen ystävä ja palvelija."

"Muutamia päiviä sitten sanoi hän kerran osoittavansa, että oli

kiitollinen, ja täydelleen on hän pitänyt sanansa."

"Mutta te itse, rakas herra, näytätte niin sairaalta ja runnellulta.

Pelkään, että tämä päivä on koskenut syvästi teihin. Menkää levolle!"

"Ja sinä itse, Gunilla?"

"Minulla on vielä kaikki, mikä on sydämelleni rakasta, minä tahdon

kiittää Jumalaa ja siten rukoilla niiden eksytettyjen raukkojen
puolesta, jotka nyt valittavat ja surevat."
 *****

Parisen päivää myöhemmin löydettiin päällysmies hirtettynä linnan

edustalta. Vääryyttä kärsineet olivat itse kostaneet.

Tapaus koski syvästi ritariin. Laittomuus, jota hän oli koennut

vastustaa, oli murtanut kaikki sulut ja puhjennut ilmoille kaikessa
hirvittävässä raakuudessaan. Mitä jalansijaa oli kristinusko saanut
sellaisessa kansassa, joka uhrasi omaa lihaansa ja vertansa? Mitä
kunnioitusta nautti päämies, jonka silmien edessä, jonka
läheisyydessä oli uskallettu tehdä sellainen rikos, ja kuinka voisi sen
rangaista, kun koko kansa otti osaa siihen? Nämä ajatukset pyörivät
öin ja päivin hänen päässänsä. Ne heikonsivat hänen ennestäänkin
turmeltunutta terveyttään.

Muutamia päiviä myöhemmin saapui vanha Jorma linnaan ja pyysi

puhutella ritaria. Tämä päästi hänet puheilleen. Mies kantoi päätänsä
pystyssä; hänen koko käytöksensä ilmaisi itsetietoisuutta.

"Mitä tahdotte?" kysyi Erik herra.

"Koko kansani puolesta pyydän, ettette rankaise meitä siitä

synnistä, jonka olimme tekemäisillämme."

"Mistä puhutte?"

"Kun otimme teidän lapsenne…"

"Miksi tahdoitte tehdä minulle sellaisen surun?"

"Me rakastimme teitä, herra, ja tahdoimme, että teidän oli

sovitettava se synti, jonka luulimme teidän tehneen."
 "Luulitte minun pidättäneen teidän palkkanne?"

"Sakko sanoi meille, kuinka asianlaita oli, ja niin sai päällysmies

rangaistuksensa, ja me saimme, mikä oikeudella oli meille tuleva."

"Ja Sakko?"

"Hän antoi henkensä lapsenne puolesta! Aivan sen edellä oli hän
sanonut meille, kuinka asia oli."

"Ettekö luule, että minä tahdon rangaista teitä siitä?"

"Kuinka monta henkeä tahdotte?"

"Kuvitteletteko voivanne hengellä ja verellä hyvittää, mitä olette

rikkoneet jumalallista ja inhimillistä lakia vastaan?"

"Jumalallisen kanssa saamme kai itse selvittää asian. Olen tullut

tänne maallisen lain tähden."

"Valtio on lähettänyt pappeja teitä opettamaan. Teidät on kastettu

kristinuskoon, ja te harjoitatte kaikkia pakanuuden kauhistuksia!"

"Meidät ajettiin joukoittain kasteelle ja kirkkoon. Kukaan ei voi

meitä estää ajattelemasta miten tahdomme."

"Eivät pappien puheetkaan?"

"He valehtelevat kaikki."

"Mitä sanotte?"

"Totuuden, jalo herra!"

 "Näyttäkää se toteen!"

"Eivätkö he sano, että Kiesus kulki ympärinsä köyhien joukossa,

tehden hyvää kaikille?"

"Sanovat!"

"Eivätkö he sano olevansa hänen seuraajiaan…"

"Eivät kaikki ole."

"Joko hän ei ole ollut parempi kuin hekään, ja silloin ei hän myös
ole koskaan tehnyt niitä hyviä töitä, joita he sanovat hänen
tekemikseen; tai ovat he kurjia ulkokullattuja, jotka käyttävät hänen
nimeään kilpenään, jonka takana synti on luvallinen."

"Pappikin on ihminen."

"Mutta hän ei saisi olla pappina, jos hän on suurin syntinen

seurakunnassa."

"Silloin on valitettava piispalle."

"Sellaista me emme ymmärrä, ja vähänpä siitä voisi olla hyötyäkin.

Me kyllä tiedämme omat neuvomme."

"Ja palaatte takaisin pakanuuteen."

"Luullaksemme se voi olla yhtä hyvä!"

"Kuulkaas minua, Jorma! Oletteko koskaan nähnyt totista ja

vilpitöntä kristittyä?"
 "Kyllä, herra, olen nähnyt; mutta minä tunnen myös monta
jalomielistä pakanaa."

"Ettekö huomaa mitään eroa heidän välillään?"

Jorma vaikeni kauan.

"Olen huomannut yhden", sanoi hän.

"Ja se on?"

"Kristitty antaa anteeksi vääryydet."

"Onko se teistä vaikeaa?"

"Vaikeinta kaikista."

"Mutta hyvin?"

"Kun voi sen tehdä!"

"Otaksutaan, että se on kysynyt kovia taisteluita, ennenkuin voi

sen tehdä. Minkä luulette silloin vievän hänet siihen?"

"Hänen kristillisen velvollisuutensa!"

"Pakana ei sitä hyväksy?"

"Kyllä, mutta hän ei tee samoin."

"Miksi ei?"

"Meillä on sääntönä: 'silmä silmästä, henki hengestä'!"

"Ja onko se teistä parempi?"

 "Sitä en tiedä sanoa…"

"Mitäs sitten tarkoitatte?"

"Sitä vain, että kristinusko asettaa toiset vaatimukset…"

"Luuletteko niiden olevan onneksi vai onnettomuudeksi

ilmisraukoille?"

"Kyllä ne ovat onneksi."

"Ymmärrättekö silloin, Jorma, miksi toivoisin niiden leviävän teidän

keskuuteenne?"

"Hankkikaa parempia opettajia!"

"Suokoon Jumala, että voisin! Mutta ettekö voi pysyä lujana

uskossa?"

"Kukapa tahtoo peseytyä puhtaaksi likalätäkössä, herra?"

"Mitä sanotte?"

"Että siksi ovat papit ja munkit tehneet sen opin, jota saarnaavat.
Jos joku sellainen tulee tölliini, saa hän mennä niine hyvineen; ei
hän tahdo edistää herransa, vaan omaa ja luostarinsa asiaa."

"Surullista, jos niin on!"

"Meillä täytyy opin ja elämän olla yhtä, kuten ruumiin ja sielun,

muuten on meistä kaikki ulkokultailua ja petosta."

"Ette ole niinkään väärässä!"

 "Tiesin kyllä, että lopulta ymmärtäisitte minua", sanoi Jorma. "Te
olette jalo ja oikein ajatteleva herra, sentähden koski meihin syvästi,
kun luulimme, että ahneus oli teidät saanut valtaansa. Sakon veri on
sovittanut syymme Jumalan edessä, hän oli vanhan suvun viimeinen
vesa, ja hänessä meni suuri tietäjän alku manalle. Mutta vielä on
jälellä velkamme teille, ja niinä olen tullut kysymään teiltä siitä."

"Mitä tarjoatte?"

"Viisikymmentä henkeä!"

"Se on liian vähän!"

"Sata!"

"Enemmän!"

"Viisi sataa!"

"Vielä enemmän!"

"Olkaa armelias, herra!" Jorma heittäytyi maahan ja suuteli ritarin

takinlievettä.

"Vaadin, että kaikki tyyni luovutte eksytyksistänne ja rupeatte

kristityiksi omasta vapaasta vakaumuksestanne. Sinä, Jorma, olet
itse tunnustanut, että kristinusko on korkeampi. Sinun on myös
myönnettävä, että sellaisessa, joka kuuluu ikuiseen autuuteemme,
täytyy ihmisen kaikin voimin pyrkiä korkeimpaan."

"Tahdon noudattaa käskyänne. Mutta mitä vaaditte siitä, mitä on

tapahtunut?"

"En mitään!… Menkää rauhassa!"

Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.

More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge

connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.

Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and

personal growth every day!

testbankdeal.com