Calculus 11th Edition Larson Test Bank download

https://testbankdeal.com/product/calculus-11th-edition-larson-
test-bank/

Find test banks or solution manuals at testbankdeal.com today!

 We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit testbankdeal.com
to discover even more!

Calculus 11th Edition Larson Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/calculus-11th-edition-larson-
solutions-manual/

Multivariable Calculus 11th Edition Larson Solutions

Manual

https://testbankdeal.com/product/multivariable-calculus-11th-edition-
larson-solutions-manual/

Calculus 10th Edition Larson Test Bank

https://testbankdeal.com/product/calculus-10th-edition-larson-test-
bank/

Statistical Quality Control 7th Edition Montgomery

Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/statistical-quality-control-7th-
edition-montgomery-solutions-manual/
Marketing 11th Edition Lamb Test Bank

https://testbankdeal.com/product/marketing-11th-edition-lamb-test-
bank/

Give Me Liberty An American History Volume 1 and 2 4th

Edition Foner Test Bank

https://testbankdeal.com/product/give-me-liberty-an-american-history-
volume-1-and-2-4th-edition-foner-test-bank/

Intro Stats 5th Edition Veaux Test Bank

https://testbankdeal.com/product/intro-stats-5th-edition-veaux-test-
bank/

Business Law 16th Edition Mallor Test Bank

https://testbankdeal.com/product/business-law-16th-edition-mallor-
test-bank/

MIS 6th Edition Bidgoli Test Bank

https://testbankdeal.com/product/mis-6th-edition-bidgoli-test-bank/
South Western Federal Taxation 2018 Corporations
Partnerships Estates And Trusts 41th Edition Hoffman
Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/south-western-federal-
taxation-2018-corporations-partnerships-estates-and-trusts-41th-
edition-hoffman-solutions-manual/
Name: Class: Date:

Section 10.1
1. Match the equation with its graph.

a. b.

c. d.

e.

Copyright Cengage Learning. Powered by Cognero. Page 1

Name: Class: Date:

Section 10.1

ANSWER: b

2. Match the equation with its graph.

a. b.

c. d.

Copyright Cengage Learning. Powered by Cognero. Page 2

Name: Class: Date:

Section 10.1

e.

ANSWER: c

3. Match the equation with its graph.

a. b.

Copyright Cengage Learning. Powered by Cognero. Page 3

Name: Class: Date:

Section 10.1

c. d.

e.

Copyright Cengage Learning. Powered by Cognero. Page 4

Name: Class: Date:

Section 10.1

ANSWER: e

4. Match the equation with its graph.

a. b.

c. d.

Copyright Cengage Learning. Powered by Cognero. Page 5

Name: Class: Date:

Section 10.1

e. none of these
ANSWER: e

5. Find the vertex of the parabola given by .

a.
b.
c.
d.
e.
ANSWER: b

6. Find the focus of the parabola given by .

a.
b.

c.
d.

e.

ANSWER: d

Copyright Cengage Learning. Powered by Cognero. Page 6

Name: Class: Date:

Section 10.1

7. Find the directrix of the parabola given by .

a.
b.
c.
d.
e.
ANSWER: b

8. Find the vertex, focus, and directrix of the parabola and sketch its graph.

a. vertex: ; focus: ; directrix x = 0 b. vertex: ; focus: ; directrix x = 0

c. vertex: ; focus: ; directrix x = 2 d. vertex: ; focus: ; directrix x = 2

Copyright Cengage Learning. Powered by Cognero. Page 7

Name: Class: Date:

Section 10.1

e. vertex: ; focus: ; directrix x = 0

ANSWER: d

9. Find an equation of the parabola with vertex and directrix .

a.

b.

c.

d.

Copyright Cengage Learning. Powered by Cognero. Page 8

Name: Class: Date:

Section 10.1

e.

ANSWER: b

10. Find the center of the ellipse given by .

a.
b.
c.
d.
e.
ANSWER: c

11. Find the foci of the ellipse given by .

a.
b.
c.
d.
e.
ANSWER: d

12. Find the center, foci, vertices, and eccentricity of the ellipse.

a.
center: ; vertices: , ; foci: , ; eccentricity:

b.
center: ; vertices: , ; foci: , ; eccentricity:

c.
center: ; vertices: , ; foci: , ; eccentricity:

d.
center: ; vertices: , ; foci: , ; eccentricity:

e.
center: ; vertices: , ; foci: , ; eccentricity:

ANSWER: e

Copyright Cengage Learning. Powered by Cognero. Page 9

Name: Class: Date:

Section 10.1

13. Find the eccentricity of the ellipse given by .

a.

b.

c.

d.

e.

ANSWER: a

14. Find the vertices of the ellipse given by .

a.
b.
c.
d.
e.
ANSWER: e

15. Find an equation of the ellipse with vertices , and eccentricity .

a.

b.

c.

d.

Copyright Cengage Learning. Powered by Cognero. Page 10

Visit https://testbankdead.com
now to explore a rich
collection of testbank,
solution manual and enjoy
exciting offers!
Name: Class: Date:

Section 10.1

e.

ANSWER: d

16. Find the center, foci, and vertices of the hyperbola.

a.
center: ; vertices: , ; foci: , .
b.
center: ; vertices: , ; foci: , .
c.
center: ; vertices: , ; foci: , .
d.
center: ; vertices: , ; foci: , .
e.
center: ; vertices: , ; foci: , .
ANSWER: a

17. Find an equation of the hyperbola with vertices , and asymptotes .

a.

b.

c.

d.

e.

ANSWER: c

18. Find an equation of the hyperbola with vertices , and asymptotes .

a.

Copyright Cengage Learning. Powered by Cognero. Page 11

Name: Class: Date:

Section 10.1

b.

c.

d.

e.

ANSWER: a

19. Classify the graph of the equation as a circle, a parabola, an ellipse, or a hyperbola.

a. parabola
b. ellipse
c. circle
d. hyperbola
ANSWER: b

20. Classify the graph of the equation as a circle, a parabola, an ellipse, or a hyperbola.

a. circle
b. hyperbola
c. ellipse
d. parabola
ANSWER: b

21. Classify the graph of the equation as a circle, a parabola, an ellipse, or a hyperbola.

a. hyperbola
b. circle
c. ellipse
d. parabola
ANSWER: d

22. Classify the graph of the equation as a circle, a parabola, an ellipse, or a hyperbola.

Copyright Cengage Learning. Powered by Cognero. Page 12

Name: Class: Date:

Section 10.1

a. parabola
b. circle
c. ellipse
d. hyperbola
ANSWER: b

23. Suppose a church window is bounded above by a parabola and below by the arc of a circle as shown in figure given
below. Find the surface area of the window. Round your answer to three decimal places.

, ,

a. 36.869 ft2
b. 15.536 ft2
c. 41.656 ft2
d. 39.002 ft2
e. 46.147 ft2
ANSWER: b

24. Suppose a cable of a suspension bridge is suspended (in the shape of a parabola) between two towers that are
120 meters apart and 20 meters above the roadway as shown in the figure given below. The cable touches the roadway
midway between the towers. Find an equation for the parabolic shape of cable.

Copyright Cengage Learning. Powered by Cognero. Page 13

Name: Class: Date:

Section 10.1

a.

b.

c.

d.

e.

ANSWER: b

25. Suppose a cable of a suspension bridge is suspended (in the shape of a parabola) between two towers that are
120 meters apart and 20 meters above the roadway as shown in the figure given below. The cable touches the roadway
midway between the towers. Find the length of the parabolic supporting cable. Round your answer to two decimal places.

,
Copyright Cengage Learning. Powered by Cognero. Page 14
Name: Class: Date:

Section 10.1

a. 48678.81 meters
b. 49096.07 meters
c. 49146.7 meters
d. 47100.56 meters
e. 47597.14 meters
ANSWER: e

26. Earth moves in an elliptical orbit with the sun at one of the foci. The length of the half of the major axis is
149,598,000 kilometers, and the eccentricity is 0.0167. Find the minimum distance (perihelion) of Earth from the sun.
Round your answer to nearest kilometer.

a. 152,096,287 km
b. 147,099,713 km
c. 146,606,040 km
d. 2,498,287 km
e. 152,589,960 km
ANSWER: b

27. Neptune moves in an elliptical orbit with the sun at one of the foci. The length of the half of the major axis is
4,502,899,800 kilometers, and the eccentricity is 0.0112. Find the maximum distance (aphelion) of Neptune from the sun.
Round your answer to nearest kilometer.

a. 4,412,841,804 km
b. 50,432,478 km
c. 4,592,957,796 km
d. 4,553,332,278 km
e. 4,452,467,322 km
ANSWER: d

Copyright Cengage Learning. Powered by Cognero. Page 15

Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
IX.

AUDIENSSI.

Tuntia myöhemmin oli Asbjörn Krag linnassa. Hän pyysi päästä

prinssin puheille tärkeän asian tähden. Palveleva ajutantti meni
hänen kuninkaallisen korkeutensa luokse ja ilmoitti hänet. Hän palasi
pian ja kysyi, oliko herra Krag sama poliisi, joka oli pysäyttänyt
hänen kuninkaallisen korkeutensa vaunut ja antanut niiden mennä
toista tietä.

"Kyllä", vastasi Krag, "se olin minä."

"No hyvä, prinssi haluaisi tietää, eikö puheillepääsyä voisi lykätä

tiistaihin, jolloin hänellä on suuri vastaanottonsa."

Asbjörn Krag ymmärsi, että tämä kysymys merkitsi samaa kuin

kieltäminen ja vastasi siis:

"En ollenkaan tahdo tuppautua hänen kuninkaallisen korkeutensa

luokse. Tulen aivan yksinkertaisesti varoittamaan häntä ja
pyytämään häntä noudattamaan mitä suurinta varovaisuutta.
Kaupungissa on anarkisteja."
 "Mitä sanotte", lausui ajutantti, "onko kaupungissa anarkisteja!
Siitä täytyy minun heti puhua prinssille." Mutta samassa
silmänräpäyksessä avautui sisemmän huoneen ovi ja Asbjörn Krag
seisoi hänen kuninkaallisen korkeutensa edessä. Prinssi astui esiin ja
puristi hänen kättään.

"Paras herra", sanoi hän, "luonnollisesti en aio tehdä mitään

moitteita, mutta minulla voi kuitenkin olla syytä olla hiukan
harmissani siitä tavasta, millä poliisi sekoittautuu minun
yksityisasioihini."

"Yksityisasioihin!" huudahti Asbjörn Krag. "Poliisi on ottanut

vastatakseen teidän kuninkaallisen korkeutenne turvallisuudesta. Ja
epäilemättä te esteettä voitte ajella missä tahansa kaupungissa,
mutta hotelli Europan ohitse johtavaa katua pidämme erittäin
vaarallisena."

"Minä ymmärrän sen. Mutta olin juuri aikonut ajaa tuon kauniin
hotellin sivuitse. Minkävuoksi olisi se katu vaarallisempi kuin
muutkaan kadut Kristianiassa?"

"Sentähden että poliisi on saanut selville, että anarkisteja on

kaupungissa."

"Niinkö!"

Ilmoitus ei näyttänyt vähimmälläkään tavalla tekevän prinssiä

levottomaksi.

"Näiden anarkistien joukossa", jatkoi Asbjörn Krag, "on nuori

nainen, joka seisoi hotellin ikkunan ääressä, samassa
silmänräpäyksessä, kun kuninkaallisen vaunun piti kulkea sivuitse.
Huomasin sen, ja minun onnistui, kuten teidän kuninkaallinen
korkeutenne havaitsi, viime silmänräpäyksessä saada ajopelit
kääntymään toiselle kadulle."

"Nuori nainen, sanotte?"

"Niin. Hän oli myöskin läsnä, kun teidän kuninkaallinen

korkeutenne ajoi rautatieasemalta linnaan. Minusta tuntui, kuin olisi
teidän kuninkaallinen korkeutenne huomannut hänet ja että hänen
läsnäolonsa olisi vaikuttanut epämiellyttävästi."

"Sitä en voi muistaa. Kuinka hän oli puettu?"

"Harmaaseen kävelypukuun. Hänellä oli teräksinen matkalaukku,

joka riippui olkapään yli kiinnitetyssä nahkahihnassa, ja vihreällä
sulalla varustettu hattu päässä."

Prinssin kasvot vavahtivat.

Sitten hän kysyi:

"Seisoiko tuo sama nainen hotelli Europan ikkunassa?"

"Kyllä."

"En tunne häntä", sanoi prinssi, "mutta myönnän, että ohi

ajaessani huomasin hänet, koska hänen pukunsa muistutti erään
müncheniläisen hovinaisen pukua. Siinä kaikki. Hän näytti muutoin
aivan viattomalta. Eikö teillä ole tiedossanne vaarallisempia
anarkisteja?"

Asbjörn Krag kertoi nyt prinssille viime päivien näkemiään. Hän ei

laiminlyönyt puhua Leo Carstenista, jota hän kuvaili erääksi
mannermaan rohkeimmista ja vaarallisimmista rikollisista.

Prinssi kuunteli tarkkaavaisesti. Kun Krag oli lopettanut, sanoi

prinssi:

"Kiitän teitä työstänne ja huolenpidostanne. Kuitenkin ymmärrätte

itse, että anarkistien vangitseminen juuri nyt olisi sekä
epämiellyttävää että vaarallista. Lisäksi ei ole ollenkaan varmaa, että
nämä ihmiset ovat anarkisteja. Voihan olla muita seikkoja, jotka ovat
saattaneet heidät tänne. Ylipäänsä ei pidä liian hätäillen tehdä
anarkistia jokaisesta, joka esiintyy hiukan muista eroavalla tavalla
tahi äkisti ilmaantuu jonkun ruhtinaskäynnin aikana. Me
kuninkaalliset henkilöt olemme tottuneet siihen, että kaikkialla
ympärillämme on yhden- tai toisenlaatuisia vakoojia. Jokaista
astumaamme askelta valvotaan. Voimme tuskin tehdä mitään niin
ettei se tulisi yleisön tietoon. Pieninkin kasvojen liike, jonka teemme,
on luonnollisesti valokuvattava. Te tekisitte minulle suuren
palveluksen, jos tahtoisitte suhtautua tähän asiaan levollisesti.
Pitäkää kernaasti silmällä heitä kaikkia, erittäinkin tuota Leo
Carstenia, josta mainitsitte, mutta välttäkää jos mahdollista huomion
herättämistä. Minä kyllä itsekin tiedän olla varuillani ja suostun
mielelläni mukaantumaan poliisin toivomuksiin mitä matkoihini ja
retkiini tulee."

"Ellemme heti tule pakotetuksi toimittamaan vangitsemista", sanoi

Asbjörn Krag, "täytyy teidän kuninkaallisen korkeutenne suostua
erääseen toimenpiteeseen."

"Ja se on?"

"Suunniteltu retki Krokklevenille täytyy peruuttaa."

 "Krokklevenille?" toisti hänen kuninkaallinen korkeutensa. "Onko
se tuo suurenmoinen näköalapaikka, josta minulle on näytetty
valokuva?"

"On."

Prinssi meni hymyillen Kragin luo ja taputti häntä sangen

rakastettavasti olkapäälle.

"Kiitos teille", sanoi hän.

Asbjörn Krag katsahti kummastuneena häneen.

"Kiitos teille", lausui hänen kuninkaallinen korkeutensa uudelleen.

"Nyt olen saanut pätevän syyn pyyhkiäkseni tämän retken
ohjelmastani."

Asbjörn Krag kumarsi.

"Ei ole nimittäin mitään maailmassa, jota minä kammoksun niin

paljon kuin sellaisia näköalapaikkoja", jatkoi prinssi, "erittäinkin kun
niille on niin vaikea kiivetä kuin tälle lienee. Siis mielihyvällä suostun
luopumaan Krokklevenin matkasta."

"Kiitos. Mutta älkää mainitko mitään matkan sikseen jättämisestä

ennenkuin viimeisessä silmänräpäyksessä."

"Luonnollisesti en."

"Silloin voi teidän kuninkaallinen korkeutenne olla rauhallinen",

sanoi Asbjörn Krag. "Puhumattakaan meistä", lisäsi hän, kuivaten
hikeä otsaltaan.
 Prinssi hymyili rakastettavasti, puristi vieläkin kerran hänen
kättään, sanoi, ettei hän unohtaisi Kragia, ja vetäytyi sitten takaisin
huoneisiinsa. Asbjörn Krag lähti linnasta huomattavasti keveämmällä
sydämellä kuin oli sinne tullut.

Hän meni suoraa tietä hotelliin, missä hän tapasi Harald Breden
vilkkaasti puhelemassa ovenvartijan kanssa. Ovenvartija kertoi, että
neiti Brennerille oli tullut kirje, joka oli saanut sekä hänet että hänen
veljensä kovin kiihdyksiin. Keneltä tuo kirje oli tai mitä se sisälsi, sitä
ei ovenvartija tietänyt. Molemmat salapoliisit puhelivat kahden
kesken hotellin lukusalissa. Täällä kertoi Asbjörn Krag virkaveljelleen
audienssista ja sen erittäin tyydyttävästä tuloksesta. Salapoliisi ei
voinut kyllin ylistää prinssin myöntyväisyyttä ja rakastettavuutta.

"On aivan kuin olisi kivi pudonnut sydämeltäni", sanoi hän. "Nyt
annamme neidin, hänen veljensä ja molempain itävaltalaisten
rauhassa matkustaa Krokklevenille. Viime hetkessä jättää prinssi
matkansa sikseen. Anarkistit tulevat petetyiksi ja saavat seisoa ja
odottaa Kuninkaan näköalapaikalla jokseenkin pitkänenäisinä. Kun
sitten herrat itävaltalaiset kääntyvät takaisin, on prinssi jo
matkustanut tiehensä, ja me voimme vallan tyynesti vangita heidät
ilman että tämä vangitseminen voitaisiin asettaa ruhtinaan käynnin
yhteyteen."

Päivä kului. Itävaltalaisia ei kuulunut. Neiti Rosa ja hänen veljensä

pysyttäytyivät enimmäkseen huoneissaan.

Asbjörn Krag istui koko yön valveilla ja vahti hotellia.

Jo aikaisin seuraavana aamuna oli hän jalkeilla.

 Mutta müncheniläiset sisarukset olivat olleet vielä aikaisemmin
ylhäällä. Kun Asbjörn Krag aamulla tuli alas salonkiin, sai hän tietää,
että neiti ja hänen veljensä aivan äsken olivat matkustaneet
Sandvikiin matkustaakseen sieltä edelleen Sundvoldeniin ja
Krokklevenille.

Silloin Asbjörn Krag hymyili. Sillä hän luuli nyt, että peli oli voitettu.

Jos hän olisi tiennyt mitä yllätyksiä päivä toisi mukanaan, ei hän
varmaankaan olisi hymyillyt.
X.

PUHELIMESSA.

Asbjörn Krag tunsi itsensä nyt paljoa tyynemmäksi kuin päivää

ennen. Anarkisteja oli petetty. Prinssi oleskeli koko päivän
Kristianiassa ja hän lähtisi kaupungista jo iltajunassa, ja siihen
mennessä ei kaiken todennäköisyyden mukaan kukaan noista
epäillyistä henkilöistä ennättäisi takaisin ihanalta huviretkeltään
Kuninkaan näköalapaikalle.

Luonnollisesti oli Asbjörn Kragilla vakoojiaan Sundvoldenilla.

Eräältä läheisyydessä olevalta puhelinasemalta antoi eräs hänen
miehistään — sama, joka oli edellisenä päivänä esiintynyt
vahtimestarina — tietoja tilanteesta ja miten se hetki hetkeltä
kehittyi.

Ensimmäinen ilmoitus:

"Nuo molemmat itävaltalaiset eivät ole vielä nousseet. Hotellin

omistaja on kertonut, että he aamupäivällä aikovat käydä uudessa
huvilassaan, mutta ettei heillä ole aikomusta muuttaa sinne
ennenkuin parin päivän päästä. (Se tahtoo sanoa, etteivät he
koskaan tule muuttamaan sinne, ajatteli Asbjörn Krag.)

"Nuori kaunis müncheniläinen nainen ja hänen veljensä ovat juuri

saapuneet. He istuvat verannalla aamuauringon ihanassa paisteessa
ja juovat kahvia. He molemmat ovat loistavalla tuulella. He puhuvat
tekevänsä pienen kävelyretken aamupäivällä. Minun on onnistunut
kaapata eräs neiti Rosan lausunto. Hän sanoi: 'Prinssihän ei tule
ennenkuin kello kolme!'…"

Toinen ilmoitus:

"Nyt ovat neiti Rosa ja hänen veljensä juoneet kahvin. He

kävelevät juuri käsikkäin. Molemmat ovat haltioissaan ihanasta
ilmasta ja ihastuttavasta paikasta. Olen saanut tarjoilijan paikan
hotellissa. Erinomainen paikka, huonot juomarahat. Itävaltalaisia ei
ole vielä näkynyt."

Kolmas ilmoitus:

"Nyt ovat molemmat itävaltalaiset syöneet aamiaisen. He

näyttävät olevan oikeita juomaratteja, joka tapauksessa ovat he jo
aamuhetkellä tyhjentäneet koko pullon samppanjaa.

"Luonnollisesti oli minulla kunnia heitä palvella. Sen pahempi

puhuvat he yhtämittaa hirvittävää saksalaista murrettaan. Nyt he
sitäpaitsi ovat alkaneet puheessaan venytellä sinne tänne, joka
vaikuttaa, että se on minulle miltei mahdotonta ymmärtää. Niinpä
sanoi heistä nuorempi, siis Leo Carsten, samalla kun hän kohotti
samppanjalasinsa:

"'Juon pelin onnistumiseksi, vanha hallintoneuvos.'

 "'Niin, kippis', vastasi tilanomistaja.

"Vähän sen jälkeen hän lisäsi:

"'Niin, nyt olemme sekoittaneet kortit hänen kuninkaalliselle

korkeudelleen."

"Toinen lausunto, joka minua suuresti kummastutti, kuului:

"'Luulen, että hän tulee viheriäksi kiukusta, kun hän on taas

kotona
Saksassa.'

"He eivät todellakaan nimenomaan maininneet prinssin nimeä,

mutta minulla oli se tunne, että he puhuivat hänestä koko ajan.

"Myöhemmin aterian aikana huomautti lihava mies kuinka

oivallista oli 'ensin poimia vanhus, sitten nuori mies ja lopuksi
kaunotar'.

"Kaikki tämä tuntuu minusta yhä enemmän ja enemmän

salaperäiseltä.

"Kun herrat olivat lopettaneet aamiaisensa, antautuivat he

puheisiin kanssani. Erittäinkin nuori herra oli utelias. Olen saanut sen
vaikutelman, että hän juuri on todellinen päällikkö ja sehän on hyvin
luultavaa, koska hän on Leo Carsten.

"'Tähän aikaan vuodesta ei liene monta vierasta?' lausui hän.

"'Ei', vastasin minä, 'ei tavallisissa oloissa, mutta tänään kyllä

tulee, kun prinssi saapuu'.

"'Luuletteko niin', jatkoi hän. 'Voitteko te saada tilaa kaikille?'

 "'Kyllä, niin toivomme.'

"'Me kai olemme ensimmäiset täällä?' lausui tilanomistaja.

"'Ette', vastasin, 'te olette toiset järjestyksessä'. 'Vai niin, ketä on

tullut ennen?' 'Eräs nuori saksalainen pari.' Vasta nyt heräsi Leo
Carstenin mielenkiinto. 'Mitä sanotte', virkkoi hän, 'nehän ovat
maanmiehiämme, mitä väkeä he ovat?' 'He ovat Münchenistä.'

"Molemmat itävaltalaiset tirkistivät kummastellen minua, ja

lihavalta herralta pääsi huudahdus: 'Johan nyt! Sehän on merkillistä.'

"'Niinkö arvelette?' kysyin. 'Mitä merkillistä siinä on?' 'Ei mitään,

minä vain ajattelin jotakin', vastasi hän. 'Mistä he viimeksi
saapuivat?' kysyi Leo Carsten. 'Kristianiasta aamujunassa. He ovat
asuneet hotelli Europassa.'

"'Vai niin, silloin täytyy heidän olla niitä', kuulin Leo Carstenin
mutisevan. Sitten hän kysäisi:

"'Tiedättekö heidän nimensä?'

"'Kyllä, sillä he ovat jo kirjoittaneet nimensä matkustajakirjaan.'

"'Tuokaa kirja tänne', huusi hän kärsimättömästi. Annoin hänelle

kirjan, mihin müncheniläinen herra oli kirjoittanut omansa ja
sisarensa nimen.

"Leo Carsten luki ja ojensi kirjan senjälkeen merkitsevin liikkein

vastapäätä istuvalle toverilleen.

"Senjälkeen he kysyivät minulta, tiesinkö, missä herrasväki nyt oli.

Sanoin, että he olivat ulkona kävelemässä. Molemmat miehet
katsoivat toisiinsa. 'Luuletko sinä?' kysyi toinen. 'Menisimmekö?'
vastasi toinen.

"Ja äkkiä molemmat nousivat ja ottivat hattunsa. Carsten pyysi

minut luokseen ja kysyi: 'Miten kauan siitä on, kun he lähtivät
hotellista?' 'Kaksikymmentä minuuttia, luulisin.' 'Kulkivatko he
nopeasti?'

"'Mitä vielä — tavallisessa kävelytahdissa. Ei näyttänyt siltä, kuin

heillä olisi ollut kiire.'

"Kun hän oli saanut tietää kaiken tämän, antoi hän minulle
runsaasti juomarahoja ja sanoi:

"'Katsokaahan, me miltei luulemme että ne ovat wieniläisiä

tuttaviamme. Tahdomme päästä siitä selvyyteen. Mutta se on tuleva
yllätyksenä, käsittänette, ja senvuoksi ette saa puhua, että me
olemme seuranneet heitä.'

"Minä ymmärsin, kumarsin ja pistin rahat taskuuni.

"Senjälkeen lähtivät itävaltalaiset, kiiruusti kulkien samaa tietä

kuin molemmat müncheniläiset sisarukset. Ja nyt olen aivan yksin
hotellissa. Kuljen ympäri pitkin verantaa servietti kädessä ja
haukottelen."

Neljäs ilmoitus:

"Itävaltalaisilla ei ollut tänään onnea. Neljännestunti sen jälkeen

kuin molemmat herrat olivat lähteneet hotellin verannalta, tulivat
müncheniläiset sisarukset takaisin toista tietä.
 "He varustautuvat nyt tekemään kävelymatkan Krokklevenille.
Kysyin eivätkö he odottaisi, kunnes prinssi tulisi. Pantaisiin toimeen
joukko juhlallisuuksia, liputus ja muuta sellaista. Nuori nainen
vastasi, että hän mieluummin halusi nähdä prinssin Kuninkaan
näköalapaikalla.

"Kysyin vielä eivätkö he halunneet saada seuraa. Täällä oli

nimittäin pari itävaltalaista, jotka myöskin ajattelivat tehdä tuon
hankalan vuoristomatkan. Mutta silloin vastasi herra Brenner
nopeasti ja varmasti:

"'Ehdottomasti emme. Me menemme mieluummin yksinämme.'

"Juuri nyt he valmistautuvat lähtemään."

Viides ilmoitus:

"Neiti Brenner ja hänen veljensä ovat nyt lähteneet Krokklevenille.

"Itävaltalaiset tulivat takaisin hotelliin hengästyneinä ja

harmissaan siitä, etteivät olleet tavanneet saksalaisia. Kerroin silloin,
että molemmat sisarukset äskettäin olivat olleet täällä, mutta
menneet taasen ulos.

"'Mihin?'

"'Krokklevenille!'

"'Jopas jotakin!' virkkoi sihteeri, alias Leo Carsten. 'Se oli

merkillistä.'

"Myöskin lihava herrasmies ilmaisi kummastuksensa.

 "'Niin, silloin ei meillä ole muuta neuvoa, kuin seurata perässä',
sanoi hän. 'Milloin prinssi saapuu?'

"'Tunnin kuluttua.'

"'Se on hyvä. Silloin voimme olla siellä ylhäällä, kun hän tulee.'

"Neuvoin heitä ottamaan ratsuhevoset, ja he pitivät tätä ehdotusta

oivallisena. Kummastuksekseni he ottivat mukaansa suuren
matkakirstun. He sanoivat, että siinä oli ruokaa ja juomatavaroita,
mutta en voi käsittää, kuinka asian laita on. Kaikessa tapauksessa
eivät he ole saaneet näitä ruokatavaroita täältä hotellista… (Eikä
täältäkään ajatteli Asbjörn Krag.)

"Nyt ovat ratsuhevoset saapuneet ja he valmistautuvat retkelle.

Kansaa on jo alkanut saapua katsellakseen prinssin tuloa."

Kuudes ilmoitus:

"Aivan äsken naulattiin nähtäväksi ilmoitus, että prinssi on jättänyt

Krokklevenille aikomansa matkan sikseen. Tieto herättää
monenmoista tyytymättömyyttä. Kansa kääntyy kotiinpäin. En ole
vielä nähnyt itävaltalaisia enkä müncheniläisiä sisaruksia. Luultavasti
he istuvat parhaillaan Kuninkaan näköalapaikalla, kärsimättömästi
odottaen kuuluisan prinssin tuloa."

Sitten kului pitkä tovi, ennenkuin Asbjörn Kragin vakoilija soitti

uudelleen. Vasta myöhemmin iltapäivällä tuli seuraava puhelintieto:

"Itävaltalaiset ovat juuri nyt palanneet hotelliin. He ovat aivan

haltioissaan retkensä johdosta. Leo Carsten kysyi minulta, minkä
vuoksi prinssi ei ollut tullut. Voin vain viitata ilmoitukseen muutetusta
matkasuunnitelmasta.
 "'No niin', sanoi hän, 'sehän on yhdentekevää. Meillä on ollut ihana
matka ilman prinssiäkin.'

"Itävaltalaiset ovat tilanneet joukon ruokaa, niin että heidän

eväänsä eivät näytä olleen niin suuret kuin olisi saattanut luulla
heidän matka-arkkuunsa katsoen. Matka-arkku on nyt kannettu ylös
heidän huoneeseensa. Kysyin heiltä olivatko he tavanneet
müncheniläistä herrasväkeä.

"Leo Carsten katsoi kummastuneena minuun.

"'Mitä te tarkoitatte?' kysyi hän. 'Müncheniläistä herrasväkeäkö?'

"'Niinpä kyllä', vastasin minä, 'herrathan menivät ulos tapaamaan

neiti
Brenneriä ja hänen veljeään'.

"'Vai heitä te tarkoititte', sanoi hän välinpitämättömästi.

'Luulimme, että tarkoititte joitakin meidän tuttaviamme. Emme
todellakaan ole heitä ajatelleet senjälkeen. Olemme tyytyneet
katselemaan näköalaa ja ihanaa luontoa. Emme ole heitä nähneet.'

"'Ettekö?' sanoin. 'Se on merkillistä.'

"'He ovat kenties matkustaneet', sanoi Leo Carsten.

"'Varmasti eivät', vastasin, 'he eivät edes ole tulleet takaisin

Krokklevenin retkeltä. Ja kuitenkin lähtivät he matkaan paljon ennen
teitä, herra.'

"'Olivatko hekin ratsain?'

"'Eivät, he menivät jalkaisin.'

 "'Vai silleen. Silloin he ovat menneet metsään. Kaikessa
tapauksessa emme ole nähneet heitä!'

"Minä tulen tarjoilemaan päivällistä molemmille herroille."

———

Tietämättä itse oikein siihen syytä, tuli Asbjörn Krag hiukan

levottomaksi tämän puhelinkeskustelun jälkeen.

Minkä vuoksi olivat molemmat seikkailijat niin välinpitämättömiä

siitä, että prinssi oli muuttanut suunnitelmaansa, kun he kuitenkin
olivat tulleet hänen tähtensä?

Ja miksi he eivät olleet tavanneet müncheniläisiä sisaruksia?

Seuraava puhelinilmoitus tuli kuin pommi:

———

"Täällä on tapahtunut hirvittävä tapaus", huusi puhelimessa

Asbjörn Kragin vakoilija vapisevalla äänellä. "Müncheniläinen
herrasväki on tullut takaisin, mutta he ovat retkellään Kuninkaan
näköalapaikalle joutuneet hyökkäyksen alaisiksi. Nuorta herra
Brenneriä on revolverinkuula haavoittanut toiseen jalkaan, ja hänen
sisarensa on vielä aivan mielettömänä kiihtymyksestä ja pelosta.
Mutta kaikkein merkillisintä on, että he vain hyvin vastenmielisesti
tahtovat puhua hyökkäyksestä ja että he ehdottomasti kieltäytyvät
ilmoittamasta asiaa poliisille."

"Millainen oli tapauksen kulku?" kysyi Asbjörn Krag.

 "Minulla oli lyhyt keskustelu herra Brennerin kanssa. Hänen
haavansa on nyt sidottu eikä se ole paha, niin että hän voipi liikkua
kutakuinkin esteettömästi."

"No, mitä hän sanoi?"

"Hän sanoi seisoneensa yhdessä sisarensa kanssa Kuninkaan

näköalapaikalla, kun hyökkäys tapahtui. Kaikki tapahtui niin
nopeasti, että hän tuskin voi muistaa sitä. Kaksi tai kolme naamioitua
miestä hyökkäsi äkkiä esiin. Ne tarttuivat hänen sisareensa. Hän
koetti puolustaa sisartaan ja veti esiin revolverinsa, mutta ennenkuin
hän oli ennättänyt sitä käyttää, ampui toinen rosvoista laukauksen,
niin että hän kaatui selälleen. Hän oli saanut sen varman käsityksen,
että miehellä, joka ampui, ei ollut aikomusta tappaa, vaan
ainoastaan haavoittaa häntä, ettei hän olisi voinut tulla sisarellensa
avuksi tämän vaarallisessa tilanteessa.

"Toinen rosvoista otti neiti Rosan käsivarsilleen ja kantoi hänet alas

tielle. Siellä he ryöstivät häneltä kaikki arvoesineet, rahat, sormukset
ja muut kalleudet. Koko kohtaus kesti tuskin viisi minuuttia. Niin pian
kuin olivat ryöstäneet nuoren naisen, katosivat rosvot. Herra Brenner
oli lisäksi saanut tainnuttavan nyrkiniskun päähänsä. Kesti hetkisen,
ennenkuin hän taas tuli tuntoihinsa. Rosvoista ei silloin näkynyt
jälkeäkään. Herra Brenner väitti, ettei heillä ollut ratsuhevosia."

Asbjörn Krag kysyi:

"Huomasitteko, oliko nuorella naisella teräslaukkunsa, kun hän tuli

takaisin hotelliin hyökkäyksen jälkeen?"

"Emme, teräslaukku oli varastettu. Siitä minä huomautin myöskin

herra Brennerille, ja hän tuntui hiukan kummastuneelta, että minä
mainitsin teräslaukusta.

"'Se ei ole arvokkainta', sanoi hän."

"Minkätähden hän ei tahdo ilmoittaa asiaa poliisille?"

"Sitä en tiedä. Hän sanoi, etteivät hän eikä hänen sisarensa halua
mitään rettelöitä, mutta hän matkustaa takaisin Kristianiaan niin pian
kuin mahdollista. Itävaltalaiset ovat jo lähteneet."

"Keitä luulette rosvojen olevan?" kysyi Asbjörn Krag.

"Itävaltalaisiako?"

"Niin", vastasi hänen vakoojansa, "he voivat tuskin olla keitään

muita. Rosvot olivat kertomuksesta päättäen hyvin puettuja. Mutta
vaatteet, parran väri ja moni muu seikka eivät sovellu yhteen. Mutta
he ovat luonnollisesti muuttaneet vaatteita."

"Niin, se on selvää. Matkalaukku —"

"Niinpä juuri, matkalaukku. Siinä ei luonnollisesti ole ollut ruokaa,

vaan tekopartoja, peruukkeja, vaatekappaleita ja sen sellaista."

"Luonnollisesti."

Viimeinen puhelinilmoitus:

"Juuri nyt matkustivat müncheniläiset sisarukset asemalle.

"Sekä herra että neiti — erittäinkin neiti — näyttivät hyvin

alakuloisilta. Neiti itki…"
XI.

ONTUVA SAKSALAINEN.

"Siis on tuo roisto Leo Carsten esittänyt kahtalaista osaa", ajatteli

Asbjörn Krag hiukan vavahtaen.

Aamulla oli tilanne ollut selvä hänelle. Hän oli aprikoinut

seuraavaan tapaan:

Oli suunniteltu murhayritys prinssiä vastaan.

Tämän murhayrityksen tulisi tehdyn suunnitelman mukaan

tapahtua Krokklevenillä prinssin käydessä siellä. Nuori, kaunis
anarkisti Rosa Brenner oli hänen kotimaansa keskuskomitean
toimesta valittu tekemään murha. Mutta hänen toverinsa eivät
luottaneet häneen ja senvuoksi olivat he lähettäneet nuo molemmat
itävaltalaiset vakoilemaan häntä.

Tällä edellytyksellä oli Asbjörn Krag ryhtynyt toimenpiteisiinsä.

Saamalla prinssin poistamaan retken ohjelmastaan oli hän estänyt
koko murhayrityksen. Mutta nyt olivat viimeiset tapaukset
sekoittaneet kaikki kortit ja aikaansaaneet täydellisen häiriön hänen
johtopäätöksissään. Prinssin poisjääminen ei ollut tehnyt mitään
erittäin syvää vaikutusta kumpaankaan puoleen. Sensijaan että olisi
tehnyt murhayrityksen, joutui kaunis Rosa itse hyökkäyksen
alaiseksi.

Kragin suunnitelmat olivat todellakin särkyneet. Minkä tähden

neidin kimppuun hyökättiin? Oli mahdotonta, että se tapahtui hänen
rahojensa tai arvopapereittensa varastamisen tarkoituksessa.
Olisivatko nuo hävyttömät itävaltalaiset ryhtyneet tähän päättömään
anastukseen saadakseen teräslaukun? Mitä mahtoi olla
teräslaukussa?

Kaikkea tätä pohti Asbjörn Krag onnistumatta keksimään

ainoatakaan tyydyttävää vastausta. Kuitenkin asetti hän muutamia
miehiään vastaanottamaan Leo Carstenia. Länsiradan asemalla vilisi
valepukuisia salapoliiseja.

Leo Carsten ja toinen itävaltalainen lähtivät aivan tyyninä

asemalta, ja Asbjörn Kragin miehet eivät päästäneet heitä
sekunniksikaan näkyvistään. Molemmat herrat menivät hotelli
Europaan ja astuivat huoneisiinsa. Pari tuntia myöhemmin saapuivat
myöskin Rosa ja hänen veljensä. Herra Brenner ontui hiukan toista
jalkaansa. Prinssi oli nyt suojattu kaikelta vaaralta, niin että Asbjörn
Krag voi olla tyyni tässä suhteessa.

Prinssi tulisi oleskelemaan koko illan aina matkaansa saakka

linnassa.

Krag keskusteli päällikkönsä kanssa, ja he sopivat siitä, että

pitäisivät arvossa prinssin toivomusta ja lykkäisivät vangitsemisen
siksi, kunnes prinssi oli matkustanut. Sitävastoin päättivät he oitis
ryhtyä toimeen siinä tapauksessa, että kuka hyvänsä noista
epäillyistä henkilöistä tekisi yrityksen poistua hotellista lähestyäkseen
prinssiä.

Asbjörn Krag ja Harald Brede pysyttäytyivät uskollisesti joko

hotellissa tahi sen välittömässä läheisyydessä. Ei mitään erinomaista
tapahtunut. Mutta Krag oli kuitenkin kummissaan siitä, että Leo
Carsten tunsi itsensä niin tyyneksi ja huolettomaksi omaan
turvallisuuteensa nähden. Sellainen rikollinen kuin hän, joka oli
paennut sähkötuolin kuolettavasta syleilystä, voi tuskin tuntea
olevansa missään paikassa turvassa.

Ja kuitenkin tuntui, kuin ei poliisi olisi ollut olemassa häntä varten.

Hän ei huolinut noudattaa edes kaikkein yksinkertaisinta
varovaisuutta. Varmaankin oli hän tuntematon tässä maassa, mutta
hänen olisi pitänyt kuitenkin tietää, että maailma on pieni ja että
kaikki sen poliisimiehet ovat raporttien kautta yhteydessä keskenään.
Hänen valepukunsa oli miltei suorastaan kehno.

Päivä kului. Alkoi tulla pimeä. Oli vielä niin aikainen kevät, että illat
eivät olleet aivan valoisia. Jo kello puoli kahdeksan sytytettiin valot
hotellin huoneissa ja käytävissä.

Asbjörn Krag pukeutui tarjoilijaksi, ja kun noin kello kahdeksan

aikaan itävaltalaisten huoneesta soitettiin, meni hän sinne sisään.

Hän jäi seisomaan ovelle, missä oli pimeintä, ja kysyi mitä herrat
halusivat.

He tilasivat whiskyä.

Taaskin kummastutti Asbjörn Kragia heidän harvinainen

tyyneytensä. Heidän huoneensa oli täynnä sikarin savua. Pöydällä oli
heillä joukko muistiinpanoja ja papereita. Kun Asbjörn Krag tuli
sisälle, istui vanhempi nappaillen kuten ennenkin bassoviulua ja Leo
Carsten sormieli torvea.

"Tahdotteko olla ystävällinen ja kysyä ovenvartijalta", sanoi lihava

herra, "emmekö me pian saa aloittaa uudelleen soitannollisia
harjoituksiamme?"

"Kyllä", vastasi Asbjörn Krag, "sen minä teen."

"Kuinka kauan tulee tuo nuori herrasväki asumaan hotellissa?"

"Sitä en tiedä."

Tämä vastaus oli tietoinen valhe, sillä neiti Brenner oli juuri
ilmoittanut ovenvartijalle matkustavansa seuraavana päivänä.

Krag oli erityisesti kiinnittänyt huomiota neliskulmaiseen, tummaan

laatikkoon, joka oli pöydällä. Hän ei ymmärtänyt, mihin sitä
käytettiin. Oliko se mahdollisesti joku kansainvälisten rikollisten
kehuttuja helvetinkoneita? Samalla hän tarjosi whiskyn. Tämä oli
ainoa tilaus, minkä itävaltalaiset illan kuluessa tekivät.

Asbjörn Krag istui nyt ovenvartijan huoneessa ja odotti.

Brenner-sisarusten huoneista ei kuulunut mitään. Olisi melkein

voinut luulla, että he jo olivat menneet levolle. Sitten hiljeni
vähitellen hotellin käytävissä. Mutta etempänä olevasta kahvilasta
kuuli Asbjörn Krag kaukaista hillittyä erilaisten äänten melua, hälinää
ja soittoa. Oli alettu soittaa Baijerin kansallislaulua, ja yleisö lauloi
mukana. Kaupungissa vallitsi juhlatunnelma.
 Kello puoli kymmenen kulki eräs korkeakauluksiseen, isoruutuiseen
viittaan puettu olento ovenvartijan huoneen ohi. Se oli herra Brenner.
Hänellä oli hoikka keppi kädessä, johon hän nojautui. Hän ontui
hiukan toista jalkaansa. Oli selvää, että revolverin kuulan tekemä
haava vaivasi häntä.

Asbjörn Krag oli riisunut päältään tarjoilijan takin ja pysäytti hänet

sanoen:

"Anteeksi, herra, mutta ettekö ole herra Brenner?"

Baijerilainen katsoi hämmästyneenä häneen. "Kyllä. Mitä

tahdotte?"

"Minä tahtoisin mielelläni puhua sisarenne kanssa", sanoi Asbjörn

Krag, "olen poliisi."

Herra Brenner pelästyi suuresti, kun hän kuuli poliisia mainittavan

— seikka, jonka Asbjörn Krag heti huomasi.

"Eikö teistäkin ole hiukan liian myöhäistä häiritä nyt neitiä?" sanoi
hän. "Enkö minä voi palvella teitä?"

"Asia koskee hyökkäystä Kuninkaan näköalapaikalla."

Herra Brenner hymyili.

"Vai niin, tuota vähäpätöistä seikkaa."

"Se ei ole ollenkaan vähäpätöinen seikka, hyvä herra. Se on hyvin

vakava ryöstötapaus. Kaiketikin haluatte, että poliisi ryhtyy asiaan?"

"Ei, sitä emme halua, en minä eikä minun sisareni. Rahamäärä,

jonka menetimme, oli vain vähäpätöinen, kaiken kaikkiaan
ainoastaan muutamia satoja kruunuja. Sellainen vahinko ei haittaa
meitä vähintäkään. Ja koska me aiomme lähteä huomenna, emme
välitä olla missään tekemisissä poliisin kanssa."

"Hyvä, ettekö tahdo antaa meille rosvojen tuntomerkkejä?"

"En, sitä en todellakaan voi. Kaikki tapahtui niin äkkiä. En edes

tiedä, oliko niitä kaksi vai kolme. Kaikissa tapauksissa olivat he hyvin
puettuja ja naamioituja. Toisella oli vaalea parta. Siinä on kaikki mitä
minä voin teille ilmoittaa."

"Se ei ole paljon."

"Olette oikeassa, siinä ei ole paljon."

"Mitä esineitä on varastettu?"

Herra Brenner näytti hämmästyvän.

"Se on jokseenkin samantekevää", sanoi hän, "kun emme missään

tapauksessa halua poliisin sekautumista."

"Eikö teidän sisarenne teräslaukku ole varastettu?"

Herra Brenner vavahti. Hän kiivastui äkkiä.

"Tahdon sanoa teille kerta kaikkiaan", huudahti hän, "että se ei

koske teitä vähintäkään. Te teette viisaimmin, ettette sekaannu
siihen, mitä minä ja sisareni teemme. Tunnen kyllä teidät. Te juuri
pysähdytitte hänen kuninkaallisen korkeutensa vaunut eilen
iltapäivällä."

Asbjörn Krag harmistui hiukan toisen epähienosta esiintymisestä.

 "Luulen", vastasi kristianialainen salapoliisi, "että hänen
kuninkaallisella korkeudellaan on syytä olla tyytyväinen
menettelyyni."

"Vai silleen, luuletteko niin", sanoi herra Brenner samassa mennen

ovelle.

Hän poistui jäähyväisiä sanomatta.

Asbjörn Krag riensi nopeasti ovenvartijan huoneeseen, heitti

olkapäilleen keltaisen viitan, vaihtoi hatun ja kiinnitti nopeasti
leukaansa täysiparran. Senjälkeen hän syöksyi ulos kadulle.

Herra Brenner ei ollut ennättänyt kovin pitkälle. Krag näki hänen

edellään. Baijerilainen ontui hiukan, mutta koetti salata sitä
nojautuen keppiinsä.

Valepuku, minkä Asbjörn Krag noin ohimennen oli voinut hankkia,

oli tietysti huono, mutta menetteli kyllä pimeässä.

Hän seurasi herra Brenneriä sopivan matkan päässä. Tämä kääntyi

pari kertaa ympäri, mutta ei tuntenut häntä. Asbjörn Kragin suureksi
kummastukseksi ohjasi herra Brenner askeleensa suoraan linnaa
kohden.

Asbjörn Krag tunnusteli, oliko hänellä revolveri mukanaan. Oli…

Saattoiko hävyttömän hyväkkään tarkoitus todellakin olla linnaan
tunkeutuminen ja murha? Kristianialainen salapoliisi joudutti
askeleitaan ja onnistui pääsemään lähemmäksi Brenneriä. Tänä
iltana oli paljon väkeä liikkeellä, mutta Kragin oli helppo tuntea herra
Brenner hänen isoruudukkaisesta takistaan ja liikkaavasta
käynnistään.
 Ennenkuin Asbjörn Krag oli ennättänyt selvästi käsittää, miten se
tapahtui, oli Brenner mennyt linnanportista sisälle. Hän näytti linnan
vahdille käyntikorttinsa, jolloin tämä kunniaa tehden laski hänet
sisälle. Myöskin Asbjörn Krag päästettiin sisälle, kiitos poliisipiletin,
mikä hänellä oli. Mutta nyt hän oli kadottanut herra Brennerin
näkyvistään. Hänelle ilmoitettiin, että Brenner oli mennyt linnan
itäiseen kylkirakennukseen, missä prinssi asui. Luultiin, että hän jo
oli päässyt prinssin puheille.

Kalpeana tuskasta ja mielenliikutuksesta riensi Asbjörn Krag

käytävien lävitse.
Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.

More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge

connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.

Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and

personal growth every day!

testbankdeal.com