Field hydrogeology a guide for site

investigations and report preparation 2nd ed

Edition Moore download

https://ebookultra.com/download/field-hydrogeology-a-guide-for-
site-investigations-and-report-preparation-2nd-ed-edition-moore/

Explore and download more ebooks or textbooks

at ebookultra.com
We have selected some products that you may be interested in
Click the link to download now or visit ebookultra.com
for more options!.

Damselflies of Texas a field guide 1st ed Edition Klein

https://ebookultra.com/download/damselflies-of-texas-a-field-
guide-1st-ed-edition-klein/

A Field Guide to Hawks North America Peterson Field Guide

35 2nd Edition William S Clark

https://ebookultra.com/download/a-field-guide-to-hawks-north-america-
peterson-field-guide-35-2nd-edition-william-s-clark/

A Practical Field Guide for AS9100C Erik Valdemar Myhrberg

https://ebookultra.com/download/a-practical-field-guide-for-
as9100c-erik-valdemar-myhrberg/

How to Design and Report Experiments 1st Edition Andy

Field

https://ebookultra.com/download/how-to-design-and-report-
experiments-1st-edition-andy-field/
Site Analysis A Contextual Approach to Sustainable Land
Planning and Site Design 2nd Edition James A. Lagro

https://ebookultra.com/download/site-analysis-a-contextual-approach-
to-sustainable-land-planning-and-site-design-2nd-edition-james-a-
lagro/

Nutraceuticals 2nd ed A guide for healthcare professionals

2nd Edition Brian Lockwood

https://ebookultra.com/download/nutraceuticals-2nd-ed-a-guide-for-
healthcare-professionals-2nd-edition-brian-lockwood/

Drupal 6 Ultimate Community Site Guide 2nd Edition Dorien

Herremans

https://ebookultra.com/download/drupal-6-ultimate-community-site-
guide-2nd-edition-dorien-herremans/

The Complete Guide for CPP Examination Preparation 1st

Edition Cpp

https://ebookultra.com/download/the-complete-guide-for-cpp-
examination-preparation-1st-edition-cpp/

Building a web site for dummies David A. Crowder

https://ebookultra.com/download/building-a-web-site-for-dummies-david-
a-crowder/
Field hydrogeology a guide for site investigations and
report preparation 2nd ed Edition Moore Digital Instant
Download
Author(s): Moore, John Ezra
ISBN(s): 9781439841259, 143984125X
Edition: 2nd ed
File Details: PDF, 8.17 MB
Year: 2011
Language: english
Second Edition

Field
Hydrogeology
A Guide for
Site Investigations
and
Report Preparation
Second Edition

Field
Hydrogeology
A Guide for
Site Investigations
and
Report Preparation

John E. Moore

Boca Raton London New York

CRC Press is an imprint of the

Taylor & Francis Group, an informa business
CRC Press
Taylor & Francis Group
6000 Broken Sound Parkway NW, Suite 300
Boca Raton, FL 33487-2742

© 2012 by Taylor & Francis Group, LLC

CRC Press is an imprint of Taylor & Francis Group, an Informa business

No claim to original U.S. Government works

Version Date: 20110803

International Standard Book Number-13: 978-1-4398-4125-9 (eBook - PDF)

This book contains information obtained from authentic and highly regarded sources. Reasonable efforts
have been made to publish reliable data and information, but the author and publisher cannot assume
responsibility for the validity of all materials or the consequences of their use. The authors and publishers
have attempted to trace the copyright holders of all material reproduced in this publication and apologize to
copyright holders if permission to publish in this form has not been obtained. If any copyright material has
not been acknowledged please write and let us know so we may rectify in any future reprint.

Except as permitted under U.S. Copyright Law, no part of this book may be reprinted, reproduced, transmit-
ted, or utilized in any form by any electronic, mechanical, or other means, now known or hereafter invented,
including photocopying, microfilming, and recording, or in any information storage or retrieval system,
without written permission from the publishers.

For permission to photocopy or use material electronically from this work, please access www.copyright.
com (http://www.copyright.com/) or contact the Copyright Clearance Center, Inc. (CCC), 222 Rosewood
Drive, Danvers, MA 01923, 978-750-8400. CCC is a not-for-profit organization that provides licenses and
registration for a variety of users. For organizations that have been granted a photocopy license by the CCC,
a separate system of payment has been arranged.

Trademark Notice: Product or corporate names may be trademarks or registered trademarks, and are used
only for identification and explanation without intent to infringe.
Visit the Taylor & Francis Web site at
http://www.taylorandfrancis.com

and the CRC Press Web site at

http://www.crcpress.com
Contents
Preface.......................................................................................................................ix
Acknowledgments......................................................................................................xi
About the Authors................................................................................................... xiii
Key Hydrogeology Titles.......................................................................................... xv

Chapter 1 Introduction........................................................................................... 1
1.1 Hydrogeologic Concepts.............................................................2
1.2 Aquifers...................................................................................... 5
1.3 Groundwater Movement............................................................. 6
1.4 Recharge and Discharge............................................................. 7
1.5 Source of Water to a Well........................................................... 9
1.6 Locating Groundwater.............................................................. 10
1.7 Groundwater Facts.................................................................... 10
Additional Resources.......................................................................... 11

Chapter 2 History of Hydrogeology in the United States.................................... 13

2.1 Background............................................................................... 13
2.2 Milestones in the History of Hydrogeology
in the United States (1879–1988).............................................. 13
Additional Resources.......................................................................... 17

Chapter 3 Planning a Field Investigation............................................................. 19

3.1 Project Planning.......................................................................20
3.1.1 Four Stages of Every Project.......................................20
3.1.1.1 Project Definition......................................... 22
3.1.2 Types of Projects......................................................... 23
3.1.3 Project Proposal..........................................................24
3.1.4 Summary of Project Planning.....................................26
3.2 Project Management................................................................. 27
3.2.1 Summary of Project Management.............................. 35
3.3 Types of Investigations............................................................. 36
3.4 Objectives of Investigations...................................................... 38
3.5 Sources of Hydrologic Data...................................................... 39
3.6 Hydrologic Websites................................................................. 41
3.7 Geographic Information Systems............................................. 41
3.8 Responsibility of Hydrogeologists............................................ 41
3.8.1 Rules for Professional Conduct................................... 41
3.9 Field Notebook......................................................................... 42
3.10 Field Safety............................................................................... 42
Additional Resources.......................................................................... 43

v
vi Contents

Chapter 4 Surface Investigations......................................................................... 45

4.1 Conceptual Model.................................................................... 45
4.2 Preliminary Site Reconnaissance............................................. 45
4.2.1 Suggestions for Conducting a Preliminary Site
Field Investigation....................................................... 47
4.2.1.1 Selection of Well-Drilling Sites................... 48
4.3 Site Visit................................................................................... 48
4.4 Spring Investigation.................................................................. 49
4.4.1 Hazardous Waste Site Investigation............................ 50
4.5 Geophysical Surveys................................................................ 52
4.5.1 Surface Geophysics..................................................... 52
4.5.2 Geophysical Well Logging.......................................... 53
4.6 Locating and Testing Water Wells............................................ 53
4.7 Well Drilling and Construction................................................ 55
4.8 Well Development and Testing................................................. 56
4.8 Determining Well Yield........................................................... 57
4.9 Well Maintenance..................................................................... 57
4.10 Groundwater Quality................................................................ 57
4.11 Field Measurements of Water Quality...................................... 58
4.11.1 Specific Conductance.................................................. 59
4.12 Testing the Quality of Groundwater......................................... 59
Additional Resources..........................................................................60

Chapter 5 Subsurface Investigations.................................................................... 63

5.1 Geologic Mapping.................................................................... 63
5.2 Inventory of Wells.................................................................... 63
5.3 Monitor Wells...........................................................................64
5.4 Test Drilling and Examination of Drill Cuttings.....................66
5.5 Water-Level Measurements...................................................... 67
5.5.1 Wetted Steel Tape........................................................ 68
5.5.2 Electrical Tape............................................................. 68
5.5.3 Pressure Transducer.................................................... 69
5.6 Tracing Techniques................................................................... 70
5.6.1 Introduction................................................................. 70
5.6.2 Natural Tracers............................................................ 70
5.6.3 Artificial Tracers......................................................... 73
5.6.4 Field Methods.............................................................. 74
Additional Resources.......................................................................... 76

Chapter 6 Aquifer Evaluation.............................................................................. 79

6.1 Hydraulic Conductivity............................................................ 79
6.1.1 Grain Size.................................................................... 79
6.1.2 Laboratory Measurements........................................... 79
Contents vii

6.2 Design of Aquifer Tests............................................................80

6.3 Types of Tests........................................................................... 81
6.3.1 Specific-Capacity Test................................................. 81
6.3.2 Step-Drawdown Test................................................... 82
6.3.3 Slug Test...................................................................... 83
6.4 Analysis of Aquifer Test Data.................................................. 83
6.4.1 THEIS Equation.......................................................... 83
6.4.2 Cooper–Jacob Straight-Line Method..........................84
6.5 Computer Programs to Design an Aquifer Test.......................84
6.5.1 CSUPAWE..................................................................84
6.5.2 THEIS Computer Model Program.............................. 86
6.6 Construction of Hydrogeologic Maps and Cross Sections....... 87
6.7 Hydrogeologic Sections............................................................ 87
Additional Resources.......................................................................... 87

Chapter 7 Streamflow Measurements.................................................................. 89

7.1 Basic Equipment....................................................................... 89
7.2 Measurement Procedure........................................................... 89
7.3 Methods to Determine Stream–Aquifer Relations...................90
Additional Resourcess......................................................................... 91

Chapter 8 Hydrogeologic Reports........................................................................ 93

8.1 Report Planning........................................................................ 93
8.2 Report Writing..........................................................................96
8.2.1 Overcoming Writer’s Block.........................................96
8.2.2 Title.............................................................................96
8.2.3 Executive Summary or Abstract.................................97
8.2.4 Introduction................................................................. 98
8.2.5 Purpose and Scope...................................................... 98
8.2.6 Body of Report............................................................99
8.2.7 Summary, Conclusions, and Recommendations.........99
8.3 Report Review........................................................................ 100
8.3.1 Peer Review............................................................... 101
8.3.1.1 Review Methods........................................ 101
8.3.2 Editorial Review........................................................ 102
8.3.3 Technical Review...................................................... 104
8.4 Review Steps.......................................................................... 105
Additional Resources........................................................................ 109

Chapter 9 Groundwater Development and Management................................... 111

9.1 Federal Laws to Protect Groundwater.................................... 111
9.2 Transboundary Aquifers......................................................... 113
9.3 Effect of Groundwater Withdrawal........................................ 113
viii Contents

9.4 Groundwater and Urbanization.............................................. 115

Additional Resources........................................................................ 115

Chapter 10 Case Studies...................................................................................... 117

10.1 Denver, Colorado.................................................................... 117
10.2 Mexico City............................................................................ 117
10.3 Nubian Aquifer, Northern Africa........................................... 121
10.4 California’s Central Valley..................................................... 122
10.5 Chicago, Illinois..................................................................... 122
10.6 Las Vegas, Nevada.................................................................. 123
10.7 Tucson and Phoenix, Arizona................................................ 123
10.8 High Plains Aquifer, Southwest United States....................... 123
10.9 Bangkok, Thailand................................................................. 124
10.10 Tokyo, Japan........................................................................... 124
Additional Resources........................................................................ 124
Glossary................................................................................................................. 125
Appendix A: The Ideal Project—Its Planning and Supervision...................... 157
John E. Moore and Hugh Hudson
Appendix B: Aquifer Test—An Alternative Data Interpretation.................... 165
J. Joel Carrillo-Rivera and A. Cardona
Further Reading.................................................................................................... 181
Preface
This document was prepared as a practical instruction guide for field hydrogeolo-
gists. It differs from other field guides in that the American Society for Testing and
Materials (ASTM) and U.S. Geological Survey (USGS) techniques manuals and
environmental protection manuals were used to prepare this guide and are refer-
enced extensively. The guide was written in part to expose hydrogeologists, particu-
larly those new to field investigations, to these detailed and useful standard operating
procedures (SOPs).
This second edition of Field Hydrogeology contains the following new sections:

• history of hydrogeology
• field safety
• groundwater quality and testing the quality of groundwater
• construction of hydrogeologic cross sections and maps
• federal laws to protect groundwater
• transboundary aquifers
• new THEIS computer model for designing aquifer tests

This edition also has new case studies: Nubian aquifer in northern Africa, Mexico
City, and the High Plains aquifer in the southwestern United States. Another addition
to this field guide is a computer program to design the location of observation wells
for aquifer tests.
I became interested in SOPs when I was an electronics officer in the U.S. Air
Force and later a teaching assistant at the University of Illinois. As an electronics
officer I wrote the SOP for using electronic testing instruments. At the university, I
developed standard procedures for sedimentary petrology laboratory analyses. As a
hydrologist with the USGS and as senior hydrogeologist for an environmental con-
sulting firm, I prepared many standard hydrogeologic field procedures. I believe that
these procedures are an essential part of an investigation because they include the
application of consistent methods of data collection and they provide guidance to
beginning hydrogeologists and reminders to experienced hydrogeologists. I visited
an environmental consulting firm recently and asked their senior hydrogeologist
what he thought about ASTM guides and standards. He felt that some were too strin-
gent and some inhibited creative thinking, but he admitted that overall they have
improved the quality and consistency of field data.
The USGS took the lead in establishing standards for collecting hydrologic data
when they published the USGS Techniques of Water Resources Investigation series
and their books on recommended methods for collecting hydrologic data.
ASTM has been in operation for 103 years. It has grown into one of the larg-
est voluntary standards systems in the world and currently has more than 33,000
members. More than 9,500 standards are published by ASTM annually. It provides
a forum for producers, users, consumers, and those with a similar interest, such as

ix
x Preface

representatives of government and academia, to have a common ground to developed

standards for materials, products, and services. ASTM standards are incorporated
into contracts; scientists and engineers use them in laboratories; designers use them
for specifications and plans; and government agencies reference them in guidelines,
regulations, and laws. ASTM standards are developed and utilized voluntarily. They
become legally binding only when a government body references them in regula-
tions or they are cited in a contract. The major ASTM committees dealing with
water problems are Soil and Rock, Water, Waste Management, Biological Effects
and Environmental Fate, and Assessment. There are more than 100 hydrogeology
standards. It is the obligation of every hydrogeologist to evaluate each standard for
validity and utility before using it. Additional downloadable material can be found
on the book’s website at www.crcpress.com/product/isbn/9781439841242.

CSUPAWE
The computer model program written by Dr. Daniel K. Sunada (Colorado State
University) has a designation of CSUPAWE. The program can be used to calculate
the water level response to withdrawal of groundwater and artificial recharge.

THEIS COMPUTER MODEL PROGRAM

The computer model prepared by John McCain (USGS) is called THEIS, and is
simpler than CSUPAWE. The THEIS program solution calculates drawdown due to
a pumping well at a constant rate. The input and output can be in metric or English
(U.S.) units. The program is distributed as freeware.
Acknowledgments
I would like to thank the hydrologists who provided guidance to me in the prepa-
ration of this book. I am grateful to Joe Rosenshein, Joe Downey, and Edwin D.
Gutentag, who gave me the course material they used for the courses they taught for
ASTM and gave me encouragement to write this guide. Many hydrologists gener-
ously contributed expertise and time in the development of this book. My special
thanks go to Bozidar Biondic, Charles Morgan, Jim LaMoreaux, Mario Cuesta,
Phil E. LaMoreaux, and A. Ivan Johnson. Chester Zenone, Patrick Tucci, and James
R. Lundy who provided outstanding editorial and technical reviews of the book.
I also appreciate the support of the International Association of Hydrogeologists
Commission on Education and Training, Taylor & Francis Publishing Group, my
students at Metro State College, and attendees at field hydrogeology short courses
in Denver, Albuquerque, St. Paul, Lisbon, Colombia, and Munich. Jack Sharp, Van
Brahana, Mike Wireman, and J. Joel Carrillo-Rivera provided chapter material for
this book. I could not have completed this work without the support of my wife, Dr.
Unetta T. Moore, my son Sean, and my daughter Pamela.

John Moore

xi
About the Authors
John E. Moore, Ph.D., is an internation-
ally recognized research scientist and hydro-
geologist. He has earned a B.A. in geology
from Ohio Wesleyan University and a Ph.D.
from the University of Illinois. He is cur-
rently an adjunct professor at Metro State
College in Denver, Colorado, and presents
short courses for the Geological Society of
America and the International Association of
Hydrogeologists. He has more than 50 years
of experience as scientist, technical advi-
sor, and senior hydrologist with the Water
Resources Division of the U.S. Geological
Survey (USGS) and the Environmental Protection Agency (EPA). At the USGS he
planned and directed hydrologic investigations, supervised well drilling, designed
aquifer tests, investigated contamination, supervised writing and review of 1,500
reports each year, and presented hydrologic short courses in project planning,
report review, and field hydrogeology. Moore has served as an advisor to the EPA,
Department of Energy, Department of Defense, U.S. Congress, and the State of
Colorado. He is past president of the American Institute of Hydrology (AIH) and
the International Association of Hydrogeologists (IAH), and associate editor of
Environmental Geology.
Dr. Moore received the Department of Interior Meritorious Service Award, AIH
Founders award, IAH Honorary Members Award, and the National Groundwater
Association Life Member Award. He is the author of 7 books and 50 scientific arti-
cles. Because of his contributions to hydrology and publications, he was presented
an honorary doctor of science on October 5, 2010, at
Ohio Wesleyan University.

J. Joel Carrillo-Rivera, Ph.D., earned an M.Sc. in

hydrogeology from University Colleague in Great
Britain and a Ph.D. in geology (hydrogeology) from
London University. He is a researcher at the Institute
of Geography, UNAM; Lower House Advisor;
member of the National Academy of Sciences;
researcher and reviewer of CONACyT; European
Community external advisor; and past president of
the Mexican chapter of the International Association
of Hydrogeologists. Teaching hydrogeology and
tutoring thesis work in groundwater have been part
of his major responsibilities in the Institute of Geography at the University of Mexico.

xiii
xiv About the Authors

The publication of books, maps, and papers

has been his important academic activity.
Michael Wireman, M.S., is a hydrogeolo-
gist employed by the U.S. EPA in Denver,
Colorado, where he serves as a national
groundwater expert. In his current position
he provides technical and scientific support
to several EPA programs, other federal agen-
cies, international programs, and ground-
water protection/management programs in
several Western states. He has significant
experience in the legal, scientific, and pro-
grammatic aspects of groundwater resource
management. He also has extensive expe-
rience in groundwater work in the Baltic
countries, Ukraine, Romania, and Georgia.
He has served as an adjunct professor at
Metropolitan State College in Denver, where he taught contaminant hydrology,
and he teaches a class on fractured rock hydrology for the National Groundwater
Association. He is a member of the Colorado Groundwater Association, the National
Groundwater Association, and the Geological Society of America; and the chairman
of the American Chapter of the International Association of Hydrogeologists.
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
kunnioituksen ja ivan sekaisin tuntein. Markiisi päästi huokauksen,
palasi saliin, ja hänen kasvonsa näyttivät vieraista kuolleen kasvoilta,
jonka silmiä ei ole suljettu.

Merlen paluu saliin oli tämän murhenäytelmän esittäjille jotain

selittämätöntä. Kaikki katsoivat häneen hämmästyneinä, ja näyttivät
pyytävän selitystä toisiltaan. Merle huomasi chouanien ihmettelyn ja
sanoi heille surullisesti hymyillen, uskollisena luonteelleen:

— En luule, hyvät herrat, että kiellätte lasin viiniä mieheltä, joka

lähtee viimeiselle taipaleelle.

Juuri sinä hetkenä, kun läsnäolijat olivat tyyntyneet näistä

sanoista, jotka lausuttiin vendéelaisia miellyttävällä ranskalaisella
kevytmielisyydellä, Montauran palasi, ja hänen kalpeat kasvonsa ja
tuijottava katseensa jäätivät kaikki vieraat.

— Huomaatte, — sanoi kapteeni, — että kuollut vilkastuttaa

elävät.

— Kas! — sanoi markiisi tehden unesta heräävän liikkeen, —

olettehan täällä, arvoisa sotaneuvokseni.

Ja hän ojensi hänelle pullon viiniä.

— Oh, kiitos, kansalainen, ei, saattaisin juopua, nähkääs…

Tämän sukkeluuden kuultuaan rouva du Gua sanoi hymyillen

vieraille:

— Säästäkäämme häneltä jälkiruoka!

 — Te kostatte sangen julmasti, hyvä rouva, huomautti kapteeni. —
Unhoitatte, että murhattu toverini minua odottaa, enkä minä
koskaan jää pois sovitusta kohtauksesta.

— Kapteeni, — sanoi silloin markiisi, viskaten hänelle

hansikkaansa, — te olette vapaa! Tässä on teille passi. Kuninkaan
jääkärit tietävät, ettei pidä kaataa kaikkea riistaa.

— Olkoon menneeksi! — vastasi Merle. — Mutta menettelette

varomattomasti, sillä lupaan, että tulen ahdistamaan teitä kelpo
lailla, enkä tule teitä ottelussa säästämään. Voitte olla hyvinkin
taitava, mutta Gérardille te ette vedä vertoja. Vaikka teidän päänne
minun silmissäni ei koskaan voi korvata hänen päätään, on minun se
vielä saatava, ja varmasti tulenkin sen saamaan.

— Mutta hänen olikin hyvin kiire, — sanoi markiisi.

— Hyvästi! Pyöveleitteni kanssa saatoin kilistellä maljoja, mutta

ystäväni murhaajien parissa en tahdo viipyä, — sanoi kapteeni, joka
katosi hämmästyneestä seurasta.

— No niin, hyvät herrat, mitä sanotte valamiehistä,

haavalääkäreistä ja asianajajista, jotka ohjaavat tasavaltaa? — kysyi
Gars välinpitämättömästi.

— Piru vieköön, markiisi, — sanoi kreivi de Bouvan, — he ovat

joka tapauksessa sangen sivistymättömiä. Tuo mies, luulemma,
sanoi meille hävyttömyyksiä.

Kapteenin äkillisellä poistumisella oli ollut salainen syynsä. Tuo

ylenkatsottu ja nöyryytetty nais-parka, joka ehkä sinä hetkenä oli
kuoleman kielissä, oli sinä hetkenä hänen silmissään näyttänyt niin
unhoittumattoman kauniilta, että hän ajatteli mennessään:

"Jos hän on ilonainen, ei hän ainakaan ole mikään tavallinen, ja

epäilemättä ottaisin hänet vaimokseni."

*****

Hän toivoi niin varmasti voivansa pelastaa neiti de Verneuilin

raakalaisten käsistä, että hänen ensi ajatuksensa, sittenkuin hänen
oma henkensä oli hänelle taattu, oli ottaa hänet suojelukseensa.
Mutta onnettomuudekseen kapteeni saavuttuaan linnan portaille
huomasi pihan tyhjäksi. Hän katseli ympärilleen, kuunteli tarkoin
hiljaisuudessa, mutta ei kuullut muuta kuin kaukaa chouanien
naurua, näiden juopotellessa puutarhassa ja jakaessa saalistaan.
Hän uskalsi kiertää sen onnettoman siipirakennuksen ympäri, jonka
edustalla hänen sotilaansa oli ammuttu kuoliaaksi. Ja kulmasta hän
muutamien kynttilöiden himmeässä valossa eroitti kuninkaan
jääkärien eri ryhmät. Mutta heidän joukossaan ei näkynyt Pille-
Micheä, ei Marche-a-Terreä, eikä neiti de Verneuiliä. Mutta samassa
hän tunsi jonkun hiljaa vetävän hänen univormu-takkinsa liepeestä,
ja kääntyessään hän huomasi Francinen, joka oli polvillaan.

— Missä neiti on? — kysyi kapteeni.

— En tiedä… Pierre karkoitti minut tänne, kieltäen minua

liikkumasta paikaltani.

— Minne päin he menivät?

— Tuolle taholle, — vastasi Francine, viitaten tielle.

 Kapteeni ja Francine huomasivat silloin sillä puolella muutamia
kuutamossa lammen veteen kuvastuvia varjoja ja tunsivat naisen
vartalon piirteet, joiden hienous, vaikka epäselvänä esiintyen, sai
heidän sydämensä sykkimään.

— Oi, se on hän, — sanoi bretagnetar.

Neiti de Verneuil näytti alistuvana seisovan muutamien henkilöiden

keskellä, joiden liikkeet ilmaisivat väittelyä.

— Heitä on useita! — huudahti kapteeni. — Mutta se on

yhdentekevää, eteenpäin vaan!

— Syöksytte turhaan surman suuhun, — sanoi Francine.

— Olenhan jo tänään kerran kuollut, — vastasi kapteeni iloisena.

Ja molemmat lähestyivät sitä synkkää porttia, jonka takana tuo

kohtaus tapahtui. Puolitiessä Francine pysähtyi.

— Minä en mene sen kauemmaksi, — hän virkkoi hiljaa. — Pierre

kielsi minua sekaantumasta asiaan. Tunnen hänet, pilaamme koko
asian. Tehkää mitä tahdotte, herra upseeri, mutta poistukaa. Jos
Pierre näkee teidät minun vieressäni, hän teidät tappaa.

Samana hetkenä Pille-Miche tuli esiin portista, kutsui talliin

jäänyttä kyyditsijää, huomasi kapteenin ja huusi, tähdäten häneen
pyssyllään:

— Pyhä Anna! Olipa Antrainin pappi oikeassa sanoessaan, että

siniset solmivat liittoja paholaisen kanssa. Odotahan, kyllä minä
panen sinut nousemaan kuolleista!
 — Hoi, mies, minulla on vapaa pääsy, — huusi Merle, nähdessään
henkeään uhattavan, — tässä näet päällikkösi hansikkaan.

— Sellaisia ovat kummitukset, — virkkoi chouani. — Mutta minä en

sinulle lahjoita henkeäsi. Ave Maria!

Hän laukaisi. Luoti osui kapteenin päähän, ja hän kaatui maahan

henkitoreissa.

Kun Francine saapui Merlen luo, kuuli hän hänen epäselvästi

lausuvan nämä sanat:

— Kernaammin jäänkin heidän luokseen kuin poistun ilman heitä.

Chouani hyökkäsi kaatuneen sinisen kimppuun riisumaan hänen

vaatteensa ja sanoi:

— Näillä kummituksilla on se hyvä puoli, että he nousevat

kuolleista vaatteet päällä.

Huomatessaan kapteenin kädessä, joka oli kuroittanut esiin Garsin

käsinettä, tämän pyhitetyn suojeluskirjeen, hän pelästyi pahasti.

— Enpä tahtoisi olla äitini pojan nahoissa, — hän huusi.

Ja hän katosi nopeana kuin lintu.

Ymmärtääksemme tämän niin onnettoman kohtauksen, on

tarpeellista seurata neiti de Verneuiliä sinä hetkenä, jona markiisi
epätoivon ja raivon raatelemana oli kääntänyt hänelle selkänsä,
jätettyään hänet Pille-Michen käsiin. Francine tarttui silloin
suonenvedontapaisesti Marche-à-Terren käsivarteen ja vaati
kyynelsilmin häntä täyttämään lupauksensa. Muutaman askeleen
päässä heistä Pille-Miche laahasi saalistaan, kuin olisi kuljettanut
jotain raskasta taakkaa. Marie, jonka tukka oli hajalla ja pää
kumarassa, katsoi lammikkoon päin; mutta teräksinen ranne piti
hänet vangittuna, ja hänen oli pakko hitaasti seurata chouania, joka
moneen kertaan kääntyi häntä katsomaan tai häntä jouduttamaan,
ja joka kerta mielihyvää uhkuva ajatus loi näihin kasvoihin
hirvittävän hymyn.

— Hiton sievä tyttö!… — hän huudahti raa'an innostuneesti.

Kuultuaan nämä sanat, Francine jälleen puhutteli Pierreä.

— Pierre!

— No mitä?

— Aikooko hän tappaa neidin?

— Ei heti, — vastasi Marche-à-Terre.

— Mutta neiti ei suostu; ja jos hän kuolee, kuolen minäkin.

— Hyvä, sinä rakastat häntä liiaksi… hän kuolkoon! — sanoi

Marche-à-Terre.

— Jos olemme rikkaat ja onnelliset, saamme kiittää häntä

onnestamme; mutta olethan muuten joka tapauksessa luvannut
pelastaa hänen henkensä.

— Tahdon koettaa; mutta pysy alallasi.

Heti paikalla Marche-à-Terren käsivarsi pääsi vapaaksi, ja Francine

jäi hirvittävän levottomana odottamaan pihalle.
 Marche-à-Terre saapui toverinsa luo sinä hetkenä, jolloin tämä oli
saaliinsa kanssa mennyt sisälle vajaan ja pakoittanut hänet
nousemaan vaunuihin. Pille-Miche pyysi toveriaan onneksi vetämään
ajoneuvoja ulos.

— Mitä koko tämä touhusi merkitsee? — kysyi Marche-à-Terre.

— Näetkös, ylhäinen rouva antoi minulle tämän tyttösen, ja kaikki

mikä hänellä on, on nyt minun omaani.

— No, mitä ajoneuvoihin tulee, voit siitä saada kolikoita, mutta

mitä teet naikkosella? Hän tulee repimään silmät päästäsi kuin kissa!

Pille-Miche päästi leveän naurun ja vastasi:

— Hä! Otan hänet mukaani ja sidon hänet kiinni.

— No hyvä, valjastakaamme hevoset vaunujen eteen, — sanoi

Marche-à-Terre.

Tuokion kuluttua Marche-à-Terre, joka oli jättänyt toverinsa

vartioimaan saalistaan, veti postivaunut ulos portista maantielle, ja
Pille-Miche nousi neiti de Verneuilin viereen istumaan, huomaamatta,
että hän valmistautui syöksymään lammikkoon.

— Hei, Pille-Miche! — huusi Marche-à-Terre.

— Hä?

— Minä ostan sinulta saaliisi.

— Petkutatko minua? — kysyi chouani, vetäen vankinsa hameista

takaisin kuin teurastaja pakenevaa vasikkaa.
 — Anna kun katson tyttöä, niin sanon sinulle hinnan.

Nais-poloisen oli pakko astua alas vaunuista, ja hän jäi seisomaan

molempien chouanien väliin, jotka pitivät häntä kiinni kummastakin
kädestä katsellen häntä samoin, kuin molemmat vanhukset
varmaankin katselivat kylvyssä olevaa Susannaa.

— Tahdotko, — sanoi Marche à-Terre, huoaten, — tahdotko

kolmekymmentä livreä käteistä rahaa?

— Oikeinko tosissasi tarjoat?

— Tuohon käteen, — sanoi Marche-à-Terre, ojentaen hänelle

kouransa.

— No olkoon menneeksi!… johan sillä saa Bretagnen naikkosia ja

hiton sieviä lisäksi. — Entä ajoneuvot, kenelle ne tulevat? — lisäsi
Pille-Miche, hieman tuumien kauppojaan.

— Minulle! — huudahti Marche-à-Terre hirvittävällä äänellä, joka

ilmaisi jonkunmoista ylemmyyttä kaikkiin tovereihinsa nähden.

— Entä jos vaunuissa on rahaa?

— Johan sinä suostuit kädenlyönnillä.

— Se on totta.

— No, mene noutamaan kyytimiestä, joka kuorsaa tallissa.

— Mutta jos sittenkin on rahaa…

— Onko rahaa? — kysyi röyhkeästi Marielta Marche-à-Terre,

tuupaten häntä käsivarteen.
 — Minulla on noin sata riksiä, — vastasi neiti de Verneuil.

Tämän kuullessaan molemmat chouanit katsahtivat toisiinsa.

— No hyvä, älkäämme riidelkö yhden sinisen takia, — kuiskasi

Pille-Miche toiselle; — upottakaamme hänet kivi kaulassa
lammikkoon ja jakakaamme nuo sata riksiä!

— Annan sinulle nuo sata riksiä minun osastani d'Orgemontin

lunnaita! — huusi Marche-à-Terre tukahuttaen tämän
uhrautuvaisuuden aiheuttaman ähkinän.

Pille-Miche päästi käheän huudon, meni noutamaan kyytimiestä, ja

iloissaan hän surmasi tiellään kohtaamansa kapteenin. Kuullessaan
laukauksen Marche-à-Terre syöksyi siihen paikkaan, missä Francine
vielä säikähtyneenä rukoili polvillaan, kädet ristissä kapteenin
ruumiin ääressä, murhan näky kun oli saattanut hänet vallan
suunniltaan.

— Juokse emäntäsi luo, hän on pelastettu, — sanoi hänelle

kiireissään chouani.

Hän riensi itse noutamaan kyytimiestä, palasi nopeana kuin

salama, ja kulkiessaan uudestaan Merlen ohi, hän huomasi Garsin
hansikkaan, jota kuolleen käsi vielä suonenvedontapaisena kouristi.

— Kas vaan! — hän huudahti. — Pille-Miche teki konnantyön! Eipä

hän taida saada nauttia rahoistaan…

Hän tempasi käteensä hansikkaan ja sanoi neiti de Verneuilille,

joka jo oli Francinen kanssa istuutunut vaunuihin:
 — Ottakaa tämä hansikas. Jos joku matkalla teitä hätyyttää, niin
huutakaa: "Hoi, Gars!" Näyttäkää tätä passia, eikä teille tapahdu
mitään pahaa. — Francine, — sanoi hän, kääntyen hänen puoleensa
ja tarttuen voimakkaasti hänen käteensä, — olemme kuitit tuosta
naisesta; tule minun kanssani, ja menköön hän hiiteen.

— Vaadit, että minun tänä hetkenä tulee hylätä hänet! — sanoi

Francine surullisella äänellä.

Marche-à-Terre raapi korvallistaan ja otsaansa ja mulkoili silmillään

hurjasti.

— No niin, — hän sanoi. — Jätän hänet sinulle viikon päiviksi,

mutta jollet tämän ajan kuluttua tule minulle… — hän ei lopettanut,
mutta hän löi rajusti kämmenellään karbiininsa piipunsuuta.
Tehtyään liikkeen, joka kuvasi tähtäämistä, joka oli suunnattu hänen
lemmittyynsä, hän pakeni tahtomatta kuulla vastausta.

Heti kun chouani oli poistunut, huusi kumea ääni, joka tuntui
lähtevän lammikosta:

— Armollinen neiti!

Kyytimies ja molemmat naiset vavahtivat kauhusta, sillä muutamia

ruumiita oli virran mukana tullut rantaan. Mutta puun taakse
piiloutunut sininen tuli esiin.

— Antakaa minun kiivetä vaunujenne takana olevalle patruuna-

arkulle, muuten olen kuoleman oma! Tuo kirottu omenaviini, jota
Clef-des-Coeurs oli niin halukas juomaan, maksoi useampia kannuja
verta. Jos hän olisi tehnyt niin kuin minä ja lähtenyt
tiedusteluretkelle, eivät toveri-parat olisi tuossa, kelluen kuin ruuhet
vedenpinnalla…

*****

Näiden tapahtumien aikana Vendéestä lähetyt päälliköt ja

chouanien johtajat neuvottelivat, lasi kädessä, markiisi de
Montauranin johtaessa puhetta. Useat bordeaux-viinissä juodut
maljat vilkastuttivat tätä keskustelua, joka aterian lopulla kävi
tärkeäksi ja vakavaksi. Jälkiruuan aikana, jolloin yhteinen
hyökkäyssuunnitelma oli päätetty, rojalistit ehdoittivat Bourbonin
hallitsijasuvun maljan. Silloin Pille-Michen pyssynlaukaus pamahti
kuin kaiku siitä onnettomasta sodasta, jota nämä aateliset
kapinoitsijat tahtoivat jatkaa tasavaltaa vastaan.

Rouva du Gua säpsähti. Hän iloitsi ilmeisesti ajatellessaan, että nyt

oli vapaa kilpailijattarestaan. Pöytävieraat katsoivat tämän
huomattuaan toisiinsa, ja markiisi nousi ja poistui huoneesta.

— Hän rakasti kuitenkin tuota naista! — sanoi rouva du Gua

ivallisena; — menkäähän pitämään hänelle seuraa, herra de
Fontaine. Hän käy ikävystyttäväksi, jos antaa hänen vaipua synkkiin
ajatuksiin.

Rouva du Gua meni pihanpuoleisen ikkunan ääreen, nähdäkseen

Marien muuriin. Mutta siitä hän eroitti laskevan kuun valossa vaunut,
jotka uskomattoman nopeasti kiitivät pois maantietä pitkin. Neiti de
Verneuilin harso näkyi liehuen tuulessa vaunujen kupeella.
Nähdessään tämän rouva du Gua raivostui ja poistui seurasta.

Markiisi nojasi kuistin pylvääseen, vaipuneena synkkiin mietteisiin

ja katseli, miten noin sataviisikymmentä chouania, jotka puutarhassa
olivat jakaneet saaliinsa, palasivat tekemään loppua sinisille
luvatusta omenaviinistä ja leivästä. Nämä uudenmalliset sotilaat,
joihin kuningasvalta perusti toivonsa, joivat ryhmiin jakautuneina,
sillä välin kuin portaiden vastassa olevalla rantapenkerellä seitsemän
tai kahdeksan heistä huvitteli itseään heittämällä veteen sinisien
ruumiita, joihin käyttivät painoksi kiviä. Tämä näky ja nuo erilaiset
puvut sekä näiden huolettomien ja raakalaisten garsien hurjat ilmeet
olivat jotain niin eriskummaista ja uutta herra de Fontainesta, jonka
mielestä vendéelaiset joukot sentään olivat olleet jossakin määrin
kunnioitettavia ja säännöllisiä, että hän käytti tilaisuutta
huomauttaakseen markiisi de Montauranille:

— Mitä toivotte saavanne aikaan tällaisilla pedoilla?

— En erinomaisia, herra kreivi, — vastasi Gars.

— Osaavatkohan he koskaan liikehtiä tasavaltalaisten edessä?

— Eivät koskaan.

— Voivatko he edes ymmärtää ja täyttää käskyjänne?

— Eivät ikinä.

— Mitä hyötyä teillä siis on heistä?

— Sitä hyötyä, että voin upottaa miekkani tasavallan sydämeen! —

vastasi markiisi kaikuvalla äänellä, — että saan valtoihini Fougères'n
kolmessa päivässä ja koko Bretagnen kymmenessä!… Menkää, hyvä
herra, — hän sanoi lempeämmin, — matkustakaa Vendéehen;
marssikoot d'Autichamp, Suzannet ja abotti Bernier yhtä nopeasti
kuin minä; älkööt sopiko ensimäisen konsulin kanssa, kuten minulla
on syytä pelätä (tällöin hän lujasti pudisti vendéelaisen kättä), niin
olemme parinkymmenen päivän kuluttua kolmenkymmenen Ranskan
peninkulman päässä Parisista.

— Mutta tasavalta lähettää meitä vastaan kuusikymmentä tuhatta

miestä ja kenraali Brunen!

— Todellako kuusikymmentä tuhatta? — huomautti markiisi

ilkkuen. — Ja millä Bonaparte sitten panisi toimeen sotaretkensä
Italiaan? Mitä tulee kenraali Bruneen, hän ei lähde meitä vastaan,
sillä Bonaparte on lähettänyt hänet englantilaisia vastaan Hollantiin,
ja kenraali Hédouville, meidän toverimme Barras'n ystävä, korvaa
häntä täällä… Ymmärrättekö?

Kuullessaan hänen näin puhuvan, kreivi de Fontaine loi markiisiin

henkevän ja älykkään katseen, joka näytti soimaavan häntä siitä,
ettei hän itse käsittänyt näiden salaperäisten sanojen merkitystä.

Nuori päällikkö vastasi sitten omituisesti hymyillen:

— Herra kreivi de Fontaine, tunnetteko minun vaakunani? Sen

kilpikirjoitus kuuluu: Olla uskollinen kuoloon asti.

Kreivi de Fontaine tarttui de Montauranin käteen, jota puristi

sanoen:

— Minut jätettiin Quatre-Cheminin taistelussa kentälle, kun luultiin

minut kuolleeksi. Älkää siis epäilkö minua. Mutta uskokaa minua
kokenutta, ajat ovat muuttuneet.

— Se on totta, — sanoi la Billardiére, joka samassa osui siihen. —

Te olette nuori, markiisi. Kuulkaahan: eihän kaikkia tiluksianne ole
myyty.
 — Oh, luuletteko että uskollisuus menestyy ilman uhrauksia! —
sanoi
Montauran.

— Tunnetteko te kuninkaan tarkoin?

— Tunnen.

— Ihailen teitä.

— Kuningas, — vastasi nuori päällikkö, — on pappi, toisin sanoen,

minä taistelen uskon edestä!

He erosivat, vendéelainen siinä vakaumuksessa, että täytyi alistua

vallitseviin oloihin ja kätkeä uskonsa sydämeen, la Billardiére
palatakseen Englantiin, Montauran hurjasti taas taistelemaan ja
pakoittamaan voitoilla, joista uneksi, vendéelaiset ottamaan osaa
hänen yritykseensä.

Nämä tapahtumat olivat siihen määrin kiihoittaneet neiti de

Verneuilin mielen, että hän vallan lamautuneena ja puolikuolleena
nojasi vaunujen selkälautaan, käskien kyytimiehensä ajaa
Fougères'en. Francine oli ääneti samoin kuin emäntänsäkin. Ajuri,
joka pelkäsi uutta seikkailua, pieksi hevosia kunnes oli päästy
valtatielle, ja saapui ennen pitkää Pèlerine-vuoren huipulle.

Marie de Verneuil kulki sakeassa ja valkoisessa aamusumussa

kauniin ja avaran Couësnon-laakson poikki, missä tämä kertomus
alkoi, ja Pèlerine-vuoren huipulta hän tuskin saattoi nähdä
haamoittavan sen liuskakivi-kallion, jolle Fougères'n kaupunki on
rakennettu. Nuo kolme matkustajaa olivat siitä vielä noin kolmen
peninkulman päässä. Tuntiessaan kylmää väristystä ruumiissaan,
neiti de Verneuil muisti sotilas-paran, joka pysyttelihe vaunujen
takana, ja vaati, huolimatta hänen estelystään, häntä astumaan
vaunuihin ja istuutumaan Francinen viereen.

Kun Fougères tuli näkyviin, hän hetkeksi heräsi mietteistään. Kun

Pyhän Leonardin portilla oleva vahti oli tuntemattomilta kieltänyt
pääsyn kaupunkiin, täytyi hänen näyttää ministerin käskykirje.
Senjälkeen hän oli turvassa kaikilta vihamielisiltä hätyytyksiltä,
vaunujen ajaessa sisälle kaupunkiin, jonka asujamet sinä hetkenä
olivat sen ainoat puolustajat. Kyytimies ei tiennyt neuvoa hänelle
muuta tyyssijaa kuin postitalon.

— Armollinen neiti, — sanoi sininen, jonka hän oli pelastanut, —

jos joskus tarvitsette henkilöä, jonka tulee pistää kuoliaaksi joku
yksityinen vihamiehenne, on henkeni käytettävissänne. Sellaiseen
olen minä taitava. Nimeni on Jean Falcon, liikanimeltä Beau-Pied,
kersantti Hulot'n poikien ensimäisessä komppaniassa, joka kuuluu
72. puoliprikaatiin, niin sanottuihin mainzilaisiin. Antakaa minulle
anteeksi itserakkauteni. Mutta en voi tarjota teille muuta kuin
kersantin sielun — muuta en tällä hetkellä omista. Hän kääntyi
koroillaan ja poistui vihellellen.

— Kuta syvemmälle yhteiskuntaportaalle astuu, — sanoi katkerana

Marie, — sitä jalompia ja koruttomampia tunteita kohtaa. Markiisi
käskee surmata minut kiitokseksi siitä, että olen pelastanut hänen
henkensä, ja kersantti… Mutta se sikseen.

Kun kaunis parisitar oli paneutunut lämpimään vuoteeseen, odotti

hänen uskollinen Francinensa turhaan sitä ystävällistä sanaa, johon
oli tottunut. Mutta nähdessään hänen siinä seisovan levottomana,
emäntänsä nyökäytti hänelle surullisena päätään.
 — Tätäkin sanotaan päiväksi, Francine, — hän virkkoi. — Tunnen
itseni kymmentä vuotta vanhemmaksi!

*****

Seuraavana aamuna Marien noustessa tuli Corentin tervehdykselle

ja pääsi hänen puheilleen.

— Francine, — sanoi Marie, — onnettomuuteni on siis ääretön,

kun
Corentinin kohtaaminen ei ole minulle liian vastenmielinen.

Kuitenkin hän nähdessään jälleen tämän miehen tuhannennen

kerran tunsi vaistomaista inhoa, jota kaksivuotinen tuttavuus ei ollut
voinut lieventää.

— No, — sanoi Corentin hymyillen, — luulin, että yrityksenne

onnistuisi. Se ei siis ollutkaan chouani-päällikkö, joka teillä oli
pauloissanne.

— Corentin, — vastasi neiti de Verneuil, äänessä väsynyt surun

kaiku, — älkää puhuko minulle siitä yrityksestä muulloin, kuin silloin,
kun itse siitä ensin puhun.

Tuo mies käveli edestakaisin huoneessa ja loi neiti de Verneuiliin

katseita kulmien alta, koettaen arvata tämän eriskummaisen naisen
salaisia ajatuksia, jonka tavaton sulo oli kylliksi voimakas hetkeksi
saattamaan suunniltaan taitavimmankin.

— Aavistin tätä epäonnistumista, — hän jatkoi hetken vaiettuaan.

—
Sen varalta että aiotte sijoittaa päämajanne tähän kaupunkiin, olen
jo tiedustellut oloja. Olemme täällä chouani-liikkeen keskipisteessä.
Tahdotteko jäädä tänne?

Neiti de Verneuil vastasi myönteisesti nyökäyttäen päätään, ja

tämä antoi Corentinille aihetta mielessään tekemään muutamia
edellisen illan tapahtumia koskevia, osaksi oikeita johtopäätöksiä.

— Olen vuokrannut teille myymättömän kansallistalon. Näillä

seuduilla ollaan vielä alkuperäisellä kannalla. Ei kukaan ole rohjennut
ostaa tätä taloa, sen kun omistaa eräs siirtolainen, joka käy hyvin
raa'asta miehestä. Se sijaitsee lähellä Leonard-kirkkoa, ja kautta
kunniani, sieltä aukee hurmaava näköala. Saattaa olla hyötyä tästä
hökkelistä, siinä voi sentään asua; tahdotteko muuttaa sinne?

— Heti paikalla, — huudahti neiti.

— Mutta tarvitsen vielä muutaman tunnin saadakseni sen kuntoon

ja siivotuksi, niin että voitte siellä asustaa.

— Vähät siitä! — sanoi neiti, — asuisin vaikka luostarissa tai

vankilassa, siitä välittämättä. Mutta asettakaa niin, että tänä iltana
voin siellä täydelleen häiriintymättä levätä. Menkää, jättäkää minut.
En voi sietää läsnäoloanne. Tahdon jäädä kahden Francinen kanssa,
sovin paremmin hänen kanssaan kuin ehkä itseni kanssa. Hyvästi,
menkää! Joutukaa toki!

Nämä sanat hän lausui kiireisesti, osaksi kiemaillen, osaksi

käskevästi tai intohimoisesti, ja ne tiesivät, että hän oli saavuttanut
tasapainonsa. Uni oli epäilemättä hitaasti karkoittanut edellisen
päivän vaikutelmat, tuumiskelu oli neuvonut häntä kostamaan.
Joskin jotkut synkät ilmeet vielä aika-ajoin kiitivät yli hänen
kasvojensa, näyttivät ne vaan todistavan muutamien naisten kykyä
painaa mielensä kätköihin mitä kiihkeimmät tunteet, ja tuota
teeskentelyä, joka sallii heidän suloisesti hymyillä, sillävälin kuin
tuumivat uhrinsa tuhoa.

Aivan itsekseen hän pohti, millä keinoin voisi saada markiisin

elävänä käsiinsä. Ensi kertaa elämässään tämä nainen oli elänyt
pyyteittensä mukaisesti; mutta tästä elämästä ei ollut jälellä muuta
kuin yksi tunne, koston tunne, äärettömän, täydellisen koston tunne.
Se oli hänen ainoa ajatuksensa, hänen ainoa intohimonsa. Vaikka
Francine puhutteli Marieta ja osoitti hänelle huomaavaisuutta, ei hän
vastannut; hän näytti nukkuvan silmät auki. Ja tämä pitkä päivä
kului ilman että liike tai ainoa teko olisi ilmaissut ajatusten juoksua.
Marie lepäsi sohvalla, jonka oli kyhännyt itselleen tuoleista ja
patjoista. Vasta illalla hän välinpitämättömästi lausui Francinelle
nämä sanat:

— Lapsi kulta, eilen käsitin, että voi elää rakastaakseen, ja tänään

ymmärrän, että voi kuolla kostaakseen. Niin, mennäkseni etsimään
häntä sieltä, missä hän on, uudestaan tavatakseni hänet,
hurmatakseni hänet ja saadakseni hänet käsiini, antaisin henkeni…
Mutta jos en muutaman päivän kuluttua näe tuota miestä jalkojeni
juuressa nöyränä ja alistuvana, tuota miestä, joka on ylenkatsonut
minua, — ellen tee häntä orjakseni, en enää kykene mihinkään, en
enää ole nainen, en enää ole minä itse…

Se talo, jonka Corentin oli hankkinut neiti de Verneulille asunnoksi,

tarjosi tarpeeksi mukavuutta, jopa tyydytti kohtalaisesti tämän
ylellisyyteen ja hienouteen tottuneen naisen vaatimuksia. Corentin
kokosi kaiken, minkä tiesi miellyttävän häntä, ja teki sen innokkaasti,
kuin rakastaja lemmitylleen ainakin tai oikeammin kuin voimakas
mies, joka nöyränä liehakoi jotain riippuvassa asemassa olevaa
henkilöä, jota hän tarvitsee. Seuraavana aamuna hän tuli
ehdottamaan, että neiti de Verneuil muuttaisi tuohon tilapäiseen
asuntoon.

Vaikka hän ainoastaan siirtyi huonolta leposohvaltaan

vanhanaikaiselle sohvalle, joka Corentinin oli onnistunut löytää
hänelle, tuo oikullinen parisitar otti huostaansa tämän talon, kuin
olisi se ollut hänen omaisuuttaan. Kuninkaallisen huolettomana hän
katseli kaikkea, ja sitten häntä äkkiä näytti huvittavan vähimmätkin
huonekalut, jotka äkkiä otti käytäntöön, kuin olisi hän omistanut ne
jo kauan. Nämähän ovat jokapäiväisiä seikkoja, mutta täydentävät
tällaisten poikkeuksellisten olentojen luonnonkuvausta. Näytti siltä
kuin joku edeltäpäin olisi totuttanut hänet tähän asuntoon, missä
hän eli vihastaan samoin kuin olisi elänyt rakkaudestaan.

"En ainakaan ole hänessä herättänyt", — näin hän ajatteli, —

"tuota nöyryyttävää sääliä, joka surmaa; en saa kiittää häntä
henkeni pelastamisesta. Oi ensimäinen, ainoa ja viimeinen
rakkauteni, mitenkä sinä sammuitkaan!"

Äkkiä hän hyökkäsi pelästyneen Francinen luo.

— Rakastatko sinä? Varmasti sinä rakastat, muistankin sen nyt.

Olenpa onnellinen, että luonani on nainen, joka minut ymmärtää. No
niin, Francine parka, eikö mies tunnu sinusta hirvittävältä olennolta?
Mitä? Hän sanoi rakastavansa minua, eikä hän kestänyt vähintäkään
koettelemusta. Mutta, vaikka koko maailma olisi hänet hyljännyt, olisi
minun sieluni ollut hänen tyyssijansa; vaikka koko maailma olisi
häntä syyttänyt, minä olisin häntä puolustanut! Ennen näin
maailman olevan täynnä olentoja, jotka tulivat ja menivät ja jättivät
minut täydelleen välinpitämättömäksi. Maailma oli surullinen, mutta
ei kammoittava. Mutta mitä on maailma nyt ilman häntä? Hän tulee
siis elämään, ilman että minä olen hänen luonaan, ilman että minä
häntä näen, että hänelle puhun, tunnen hänen läsnäoloaan, suljen
häntä syliini… Ah, kernaammin kuristaisin hänet kuoliaaksi hänen
nukkuessaan.

Kauhistuneena katseli Francine häntä hetken ääneti.

— Surmata se, jota rakastaa?… — hän sanoi lempeällä äänellä.

— Tietysti, kun hän ei enää rakasta.

Mutta lausuttuaan nämä hirvittävät sanat hän peitti kasvonsa

käsiinsä ja vaikeni.

Seuraavana päivänä tuli hänen luokseen äkkiä mies, ilmoittamatta.

Se oli Hulot. Corentin oli hänen seurassaan. Marie kohotti katseensa
ja värisi.

— Tulette vaatimaan minulta tiliä tovereistanne, — hän sanoi. —

He ovat kuolleet.

— Tiedän sen, — vastasi Hulot. — Mutta eivät suinkaan tasavallan

palveluksessa!

— Minun tähteni ja minun kauttani, — vastasi neiti.

— Aiotte kai puhua minulle isänmaasta. Antaako isänmaa takaisin

hengen niille, jotka kuolevat sen edestä? Kostaako se edes heidän
puolestaan? Mutta minä tulen heidän puolestaan kostamaan! — hän
huudahti.

Sen onnettomuuden synkät muistot, jonka uhriksi hän oli joutunut,

palasivat äkkiä, ja tuo suloinen olento, joka käytti kainoutta naisen
ensimäisenä naisellisen juonikkaisuuden välikappaleena, joutui
raivoihinsa ja lähestyi harppaillen hämmästynyttä päällikköä.

— Korvaukseksi muutamista surmatuista miehistä tuon

mestauslavojenne piilun alle pään, joka vastaa tuhansia päitä! — hän
huudahti. — Naiset sotivat harvoin, mutta te voitte, niin vanha kuin
olettekin, minun koulussani oppia sotataitoa. Tulen pistimillenne
tarjoamaan kokonaisen suvun, esi-isät, hänet itsensä ja hänen
menneisyytensä. Yhtä hyvä ja tosi kuin olen ollut hänelle, yhtä
kavala ja valheellinen tulen olemaan. Niin, herra päällikkö, tahdon
houkutella tuon pienen ylimyksen vuoteeseeni, ja hän on nouseva
siitä, astuakseen mestauspölkylle. Ja se on kuin olla pitää, siten ei
minulla koskaan tule olemaan kilpailijatarta… Tuo poloinen on itse
julistanut tuomionsa: huomeneton päivä! Teidän tasavaltanne ja
minä saamme koston tyydytyksen. Tasavalta! — hän jatkoi äänellä,
jonka outo kaiku kauhistutti Hulot'ta. — Mutta pitääkö siis
kapinoitsijan kuolla sentähden, että on ryhtynyt aseisiin isänmaataan
vastaan? Varastaisiko Ranska minulta kostoni? Ah, kuinka
ihmiselämä sentään on mitätön, kuolema ei hyvitä muuta kuin
rikoksen. Mutta, vaikka tuolla herralla ei ole muuta kuin yksi pää
menetettävissä, on minulla oleva yksi yö käytettävissäni
huomauttaakseni hänelle, että hän menettää enemmän kuin
henkensä. Mutta kaikin mokomin, päällikkö, — hän huokasi syvään,
— te, joka tulette hänet surmaamaan, salatkaa tarkoin minun
petokseni, hän kuolkoon luottaen minun uskollisuuteeni. Pyydän
teiltä ainoastaan tätä. Hän ei saa nähdä muuta kuin minut ja minun
hyväilyni.

Hän vaikeni. Mutta hänen kasvojensa hehkuvasta punasta

huolimatta Hulot ja Corentin huomasivat, ettei viha ja raivo
kokonaan tukahuttanut hänen häveliäisyyttään. Marie värisi rajusti
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookultra.com