British Celtic Warrior Vs Roman Soldier

Britannia Ad 43105 1st Edition William Horsted

Author download

https://ebookbell.com/product/british-celtic-warrior-vs-roman-
soldier-britannia-ad-43105-1st-edition-william-horsted-
author-51455226

Explore and download more ebooks at ebookbell.com

Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.

Haunted English The Celtic Fringe The British Empire And

Deanglicization Laura Oconnor

https://ebookbell.com/product/haunted-english-the-celtic-fringe-the-
british-empire-and-deanglicization-laura-oconnor-51390060

Celts Romans Britons Classical And Celtic Influence In The

Construction Of British Identities Francesca Kaminskijones Rhys
Kaminskijones

https://ebookbell.com/product/celts-romans-britons-classical-and-
celtic-influence-in-the-construction-of-british-identities-francesca-
kaminskijones-rhys-kaminskijones-56348096

The King Arthur Collection King Arthur And The Knights Of The Round
Table Worlds Best Collection Incl Le Morte Darthur All Knights Legends
Plus British Celtic And Welsh Mythology And Legends Thomas Malory
Charlton Miner Lewis Charlotte Guest Thomas William Rolleston Maud
Isabel Ebbutt
https://ebookbell.com/product/the-king-arthur-collection-king-arthur-
and-the-knights-of-the-round-table-worlds-best-collection-incl-le-
morte-darthur-all-knights-legends-plus-british-celtic-and-welsh-
mythology-and-legends-thomas-malory-charlton-miner-lewis-charlotte-
guest-thomas-william-rolleston-maud-isabel-ebbutt-44009760

A Celtic Feast The Iron Age Cauldrons From Chiseldon Wiltshire

Alexandra Baldwin

https://ebookbell.com/product/a-celtic-feast-the-iron-age-cauldrons-
from-chiseldon-wiltshire-alexandra-baldwin-50519470
British Political Science Fifty Years Of Political Studies Patrick
Dunleavy

https://ebookbell.com/product/british-political-science-fifty-years-
of-political-studies-patrick-dunleavy-45707894

Core Banking Mobile Financial Services General Framework British

Standards Institute Staff

https://ebookbell.com/product/core-banking-mobile-financial-services-
general-framework-british-standards-institute-staff-46180404

British Colonial Investment In Colonial Nsw 17881850 Gordon W Beckett

https://ebookbell.com/product/british-colonial-investment-in-colonial-
nsw-17881850-gordon-w-beckett-46234186

British Versions Of Book Ii Of Euclids Elements Geometry Arithmetic

Algebra 15501750 Leo Corry

https://ebookbell.com/product/british-versions-of-book-ii-of-euclids-
elements-geometry-arithmetic-algebra-15501750-leo-corry-46245964

Bs En 610101 Safety Requirements For Electrical Equipment For

Measurement Control And Laboratory Use Part 1 General Requirements Bs
En 6101012010 Iec 6101012010 30 British Standards Institution

https://ebookbell.com/product/bs-en-610101-safety-requirements-for-
electrical-equipment-for-measurement-control-and-laboratory-use-
part-1-general-requirements-bs-
en-6101012010-iec-6101012010-30-british-standards-institution-46248122
Britannia ad 43–105

British Celtic Warrior

VERSUS
Roman Soldier
William Horsted
Britannia ad 43–105

British Celtic Warrior

Roman Soldier
William Horsted

Illustrated by Adam Hook

INTRODUCTION 4
THE OPPOSING SIDES 10
Recruitment and training • Organization and leadership • Religion and beliefs

CARATACUS’ LAST STAND 32

ad 50

THE INVASION OF MONA 46

ad 60

MONS GRAUPIUS 60
ad 83

ANALYSIS 70
Use of terrain • Pitched battle vs guerrilla warfare • Equipment and fighting style

AFTERMATH 74
BIBLIOGRAPHY 77
INDEX 80
 Introduction
Reverse of a coin of the The Romans invaded Britain in the spring of ad 43 at the command of the
Catuvellauni tribe displaying emperor Claudius (r. ad 41–54). Roman involvement with the tribes of the
a mounted warrior carrying
a carnyx. The Catuvellauni
south-east of Britain had steadily increased since Julius Caesar’s expeditions
occupied an area of south- to the island in 55 and 54 bc. Successive emperors had been keen to offer
eastern Britain north of diplomatic and economic support to friendly tribal chieftains in return
the River Thames in the for access to Britain’s mineral resources, in particular iron and silver. In
1st century ad, and led the
resistance to the Roman
the early 1st century ad, the most powerful ruler was Cunobeline, king of
invasion in ad 43. (Werner the Catuvellauni, whose territory roughly corresponded with the modern-
Forman/Universal Images day English counties of Hertfordshire and Essex. During his long reign,
Group/Getty Images) Cunobeline carefully managed to court Roman patronage without alienating
those who feared Roman influence. Sometime in the early ad 40s, however,
Cunobeline either died or became seriously ill. Two of his sons, Togodumnus
and Caratacus, seized control and quickly moved against pro-Roman factions.
They first ousted another brother, Adminius, who ruled a small territory
in the north-east tip of what is now Kent; he fled to Claudius’ predecessor
Caligula (r. ad 37–41), whose planned invasion never materialized. Soon
after, the anti-Roman brothers deposed Verica, the chieftain of the Atrebates,
whose power was centred around Calleva (modern-day Silchester). Verica left
Britain and appealed to Claudius for help.
OPPOSITE Claudius agreed to send an expedition to Britain, with the invasion force
A 1st-century ad relief commanded by Aulus Plautius. The Roman Empire at the time enjoyed a
showing two Roman soldiers, period of relative peace, so Plautius was able to gather an army of considerable
from a Roman building in
Mainz, Germany, now in the
strength from across Roman-controlled territory. At its core were four legions,
Landesmuseum, Mainz. The providing 20,000 highly trained and well-equipped heavy-infantry soldiers,
figure on the left is wearing reinforced with artillery. Plautius probably also assembled at least as many
a lorica segmentata, and is auxiliary infantry and cavalry troops, again from all over the Roman Empire,
carrying a pilum and a semi-
cylindrical shield, or scutum,
including a number of cohorts of Batavians from the Rhine delta, and cavalry
so is probably a legionary. alae (sing. ala; literally ‘wing’, an all-mounted cavalry unit) from Thrace
(DeAgostini/Getty Images) (Webster 1980: 85–87).

4
5
 The famous ‘Waterloo We only have one literary source for the invasion of Britain: the brief
Helmet’ (150–50 bc) was account of Cassius Dio, a Roman statesman and historian originally from
dredged from the River
Bithynia in Asia Minor, who wrote a vast history of the Roman Empire
Thames near Waterloo
Bridge in the early 1860s and in Greek. Dio records (Roman History 60.19–22) that the Roman army
shows the very high quality landed in Britain unopposed (probably at Richborough in Kent) because
of metalwork produced by the British tribes were not expecting them. When the British did gather
the British Celts. The ‘horned’
together into an army, they immediately adopted the strategy that would
design is unique: no other
Iron Age helmet with horns prove so successful against Roman commanders in Britain for centuries: they
has yet been found in Europe. fell back into the marshes and forests, drawing the Roman force into terrain
This was almost certainly a where the heavily equipped legionaries were unable to fight effectively,
helmet produced for ritual or
and refusing to meet the Romans in pitched battle. Plautius eventually
parade rather than battle: the
‘horns’ would have caught, managed to catch up with a British army commanded by Caratacus, whom
rather than deflected, edged he defeated, and then another led by his brother Togodumnus, who was
weapons, and it would have killed. Plautius then followed the retreating Britons westward across Kent,
been cumbersome to wear.
finding them again on the far bank of the River Medway. The British appear
Although it was almost
certainly deposited in the to have assumed the Roman army could not cross the river without building
Thames for some religious bridges and took few precautions. They had not heard of the special skills
reason, it was probably not of Plautius’ Batavian auxiliary cavalry, however, who swam across the wide
made for this purpose; one
river alongside their horses and caught the British by surprise. More Roman
of the horns has broken at
some point and a replacement troops led by the future emperor Vespasian also managed to ford the river
fitted. (CM Dixon/Print and after two days of brutal fighting the Romans forced the British to flee
Collector/Getty Images) once more, this time to the mouth of the River Thames.
Again, the British looked to the landscape to aid them, and slipped
across the treacherous tidal flats of the Thames estuary, hoping to trap the
Romans in the rising flood. After some confusion due to their ignorance of
the terrain, the Batavians managed to cross, and other units found a bridge

6
 Iron Roman helmet found
in Nijmegen, Netherlands.
Dating from the
1st century ad, this style of
helmet was adapted from
Celtic designs. (DEA/G.
DAGLI ORTI/De Agostini
via Getty Images)

further upstream. The Romans surrounded the Britons and killed many. The
survivors melted away, luring a number of Roman soldiers to their deaths in
the marshes.
Plautius consolidated his gains and set up garrisons in the territory he
had conquered. He gathered the remainder of his army north of the Thames,
ready to march on Cunobeline’s capital at Camulodunum (modern-day
Colchester). Here, however, Plautius was forced to stop, being under
strict orders from Claudius to await his arrival in Britain before taking the
enemy capital. Caratacus took immediate advantage of Plautius’ delay, and
retreated with his family and a force of loyal retainers further to the west,
into the territories of other tribes, whom he persuaded to join his resistance.
Plautius’ failure to catch Caratacus was costly: the British leader would
continue his guerrilla campaign for seven bloody years before his defeat
and capture.
When Claudius arrived in the autumn of ad 43, he took command of
his army and easily captured Camulodunum. He accepted the capitulation
of several tribal leaders, and negotiated settlements with others. Claudius
attempted to reinforce the borders of the new province of Britannia through
treaties with friendly tribal leaders (Webster 1981: 13). It was common Roman
practice to enlist the help of ‘client kings’ to administer newly conquered
territory, which helped to reduce the burden on the army for peacekeeping
duties, and provided a ‘buffer zone’ on the frontiers. The ‘buffer zone’ to the

7
 Roman Britain, ad 85
We have little literary evidence for life in Iron Age Britain before as the use of metal coinage for trade. Before he left in 54 bc,
the arrival of the Romans. The eminent archaeologist Barry Caesar made alliances with several of these tribes, including
Cunliffe posits (1997: 156–64) that archaeological analysis of the Catuvellauni and the Atrebates. This gave access to the
settlement patterns and the distribution of pottery, weapons region to Roman traders, who soon imported Italian wine,
and other goods shows that Iron Age Britain was roughly pottery and fine silverware, in exchange for British produce
divided into four different communities. (Webster 1980: 53). There is evidence of rapid agricultural
In the far south-western peninsula, and the south of what development in the territory of the Trinovantes in this period,
is now Wales, most people lived in fortified enclosures, large which may indicate that British chieftains attempted to increase
enough to contain a single extended family and their livestock, the production of cereals to pay for Roman luxury goods
or easily defensible ‘cliff castles’ in coastal areas. Metal (Webster 1980: 49).
production was important to the economy of this region. When the Romans returned to Britain in force in ad 43, the
The south-east and east were dominated by tribes whose south-east was the region most easily brought under Roman
much larger, open settlements, and complex, hierarchical society, control. The emperor Claudius gave a large part of this area
based around a powerful ‘warrior elite’, were very similar to to a ‘client king’ called Cogidubnus, whom he made a Roman
those of neighbouring areas of what are now northern France citizen. The king adopted the emperor’s names, as recorded
and Belgium. Metalworking techniques and artistic styles spread in an inscription from a temple to Jupiter and Minerva, found
here from across the Channel. It is in this part of Britain that most near Chichester, in which he is described as ‘Tiberius Claudius
of the examples of beautifully decorated metalwork have been Cogidubnus, great king of the Britons’ (Webster 1981: 25). The
found, such as the so-called ‘Witham’ and ‘Battersea’ shields. ‘hillfort’ zone to the west proved much more resistant, however.
Burial culture, particularly the practice of interring warriors with Soon after the Roman invasion, the new governor Plautius sent
their two-wheeled chariots and other possessions, also mirrored the legio II Augusta under the command of the future emperor
that of the nearby European mainland. Vespasian into the lands of the hostile Durotriges, where he
Between the very different communities of the east and took a number of hillforts, including Maiden Castle and Hod Hill
south-west, there was a large ‘border’ region, spreading in southern England.
northwards in a narrowing band from the central–southern By the time Plautius left Britain in ad 47, the new province of
coast to what is now north Wales. Although the cultures of Britannia extended to a line running from the mouth of the River
the communities of this region differed in many respects, their Trent to the Severn estuary. Successive governors fought to
landscapes and societies were dominated by the widespread conquer the territories of the tribes to the west and north of this
construction of hillforts: large, fortified settlements built on the frontier. The Silures and Ordovices resisted a Roman ‘peace’
top of high hills, which could house a number of families and until their territory was finally subjugated by Agricola, who
their animals in times of danger. began his long governorship in ad 77. After subduing the tribes
The fourth cultural group inhabited a region that extended of what is now Wales, Agricola headed north and attempted to
around the north and west coast of Scotland and the Scottish extend Roman control across the whole of Britain. He won an
Islands, where the people built massive stone settlements overwhelming victory over a coalition of northern tribes in ad 83,
called ‘brochs’ or ‘duns’. This community was isolated from and his fleet completed the first circumnavigation of the island.
much of the rest of Britain. Soon after Agricola was recalled the following year, however,
In the century before Julius Caesar’s expeditions to Britain Roman troops were withdrawn and his gains in the far north
in 55 and 54 bc, there appear to have been several migrations were abandoned. A new frontier was established from the
of people from what are now northern France and Belgium into Solway Firth to the estuary of the River Tyne, which would later
south-eastern Britain. The tribes of the areas in which they become the northerly limit of the Roman Empire and is known
settled adopted many of the immigrants’ cultural practices, such today as ‘Hadrian’s Wall’.

north of Britannia was created by an alliance with the Brigantes, a group of

tribes ruled by their queen Cartimandua, who had formed a coalition with a
yet more northerly tribe through her marriage to its leader Venutius. Claudius
then returned to Rome, leaving Plautius to finish pacifying the conquered
territory and create a stable frontier.

8
 ?Mons Graupius,
AD 83

I
NI
DO
LE
CA

Ta y)
us
(Ta
Taus (Firth of Tay)

Bodotria
(Forth) Bodotria (Firth of Forth)

Clo
(Cl ta
yde
)

Clota
(Firth of Clyde) NOVANTAE
Vindolanda

DUMNONII

ES
G ANT
BRI
PARISI
Humber estuary
Invasion of Mona,
AD 60
Mona VI
(Anglesey)
Deva
E LTA
DECEANGLI (Chester)
TI na
R o
CO ant
Tris rent)
T

?Caratacus’ last battle, AD 50 ICENI

Sab ern)
(Sev

ORDOVICES
rina

DOB CA
UNN TU TRINOVANTES
I VE
SILURES LL Camulodunum
Glevum AU (Colchester)
(Gloucester) NI
ATREBATES esis
Tam es)
am CA
BE (Th NT
LG RE IAC Rutupiae
DUR AE GN dw
ay I (Richborough)
N OTR I Me
IGES
0 50 miles
O NII
MN
DU
0 50km

9
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
 "Kreivitär, mutta, kreivitär, minä joudun ikäviin väleihin madame la
dauphinen kanssa."

"Onko teistä mieluisempaa, että käymme kumpikin sotaa omalla

tahollamme, mutta jakamatta myöskään saalista? Vielä on aika
valita. Vielä ette ole paljastettu, ja voitte vielä erota yhtiöstä."

"Te tunnette minut väärin, kreivitär", virkkoi herttua suudellen

rouva Dubarryn kättä. "Epäilinkö minä teidän esittelypäivänänne,
kun teille täytyi saada puku, kähertäjä ja vaunut. Kas niin: minä en
epäröi tänäänkään! Niin, niin, minä olen rohkeampi kuin
luulettekaan."

"Se on sovittu, me ajamme siis yhdessä metsästysretkellä, ja siitä

saan hyvän syyn, ettei minun tarvitse katsella kehenkään eikä
kuunnella ja puhutella ketään."

"Eikö edes kuningasta?"

"Päinvastoin, minä annan hänelle sellaisia sulosanoja, että hän

tulee epätoivosta hulluksi."

"Hyvä, se on sotataitoa, se."

"Mutta sinä, Jean, mitä sinä teet? Nouse nyt edes hiukan näkyviin
tyynyjesi sisästä, sinähän antaudut elävänä, ystäväni."

"Mitäkö minä aion tehdä? Tahdotko sen tietää?"

"Luonnollisesti; ehkäpä siitäkin on meille jotakin apua."

"Hyvä, minä ajattelen, että…"

"Että?"
 "Että juuri nyt muokkaavat kaupungin ja maaseudun viisuntekijät
meitä kaikilla mahdollisilla mitoilla; että Nouvelles à la main hakkaa
meitä niinkuin murekelihaa; Le Gazetier cuirassé ampuu meitä
kyrassiemme rakoon; että La Journal des Observateurs tarkastaa
meitä munaskuihin saakka. Yhdellä sanalla: huomenna olemme
sellaisessa tilassa, että yksin Choiseuliakin säälittää."

"Ja loppupontenne, on?…" kysyi herttua.

"Että minun täytyy kiiruhtaa Pariisiin ostamaan hiukan riepua ja

voiteita haavoillemme. Annahan minulle vähän rahaa, kälyni."

"Kuinka paljon?" kysyi kreivitär.

"Vaikka kuinka vähän, pari, kolmesataa louisdoria."

"Näette, että saan jo maksaa sotakuluja", sanoi rouva Dubarry

kääntyen herttua de Richelieun puoleen.

"Se oli vasta sotaretken alku, kreivitär. Joka tänään kylvää,

huomenna niittää."

Kreivitär kohautti olkapäitään omituisella kuvaamattomalla

liikahduksella, nousi ylös, meni shifonnieri-lipastonsa luokse, avasi
sen ja otti siitä kourallisen seteleitä ja antoi niitä lukematta Jeanille;
samoin lykkäsi Jean ne lukematta ja syvän huokauksen päästäen
taskuunsa.

Sitten nousi Jean sohvalta, oikaisi vartaloaan ja väänteli

käsivarsiaan aivan kuin upouupunut mies, ja käveli hetkisen huoneen
permannolla.
 "Kas siinä on miekkosia, jotka saavat huvitella ja metsästellä, kun
taas minun täytyy laskettaa satulassa Pariisiin", sanoi hän osoittaen
herttuaa ja kreivitärtä. "Nuo saavat nähdä kauniita ritareita ja sieviä
naisia, kun taas minun täytyy katsella kynänraaputtajain rumia
naamoja. Toden totta, minä olen tämän talon juoksukoira!"

"Tietäkää, herttua", sanoi kreivitär, "ettei hän vähääkään

tosiasiassa välitä meidän huolistamme; puolet rahoistani antaa hän
varmaan jollekulle hempukalle ja loput pelaa hän jossakin
peliloukossa; sen hän tekee, ja kuitenkin hän uikuttaa vaivojansa,
surkea mies! Mene matkaasi, Jean, minä en siedä sinua!"

Jean ryösti kolme namurasiaa, joiden sisällön hän tyhjensi

taskuunsa, varasti hyllyltä pienen timanttisilmäisen kiinattaren ja
läksi selkä köyryssä ulos, kreivittären hermostuneiden huutojen
saattamana.

"Mikä hauska nuori mies!" virkkoi Richelieu, aivan kuin

kuokkavieras, jonka täytyy kehua talon heittiöitä lapsia, vaikka hän
sisällään sadattelee heidät pataluhaksi. "Hän on teille sangen kallis…
eikö niin, kreivitär?"

"Kyllä, juuri niin, kallis minulle; hän on sijoittanut hyvyytensä

minuun, ja se sijoitus tuottaa hänelle neljäsataatuhatta livreä
vuosittain."

Seinäkello löi.

"Puoli yksi, kreivitär", sanoi herttua; "onneksi olette jo melkein

valmiiksi pukeutunut; näyttäytykää ensin hiukan hovilaisillenne
täällä, muuten he luulevat, että on auringonpimennys; ja sitten
noustaan nopeasti vaunuihin: tiedättekö, minne päin metsästysretki
tehdään?"

"Eilen me sovimme hänen majesteettinsa kanssa, että he lähtisivät

Marlyn metsään ja ottaisivat minut täältä mukaan ohi ajaessaan."

"Oh, minä olen varma, ettei kuningas ole millään tavoin muuttanut
ohjelmaa."

"Entä teidän suunnitelmanne, herttua? Sillä nyt on teidän aikanne

alkaa."

"Madame, minä kirjoitin jo eilen sisareni pojalle, joka luultavasti on

jo matkalla tänne, jos voin luottaa aavistuksiini."

"Herra d'Aiguillon?"

"Hämmästyisin suuresti, ellei hän matkustaisi kirjeen kanssa ristiin

ja olisi täällä jo huomenna tai ainakin ylihuomenna."

"Ja te toivotte jotakin hänestä?"

"Kyllä, madame, hänellä on aatoksia."

"No hyvä, me olemme siinä suhteessa heikonpuoleisia. Kuningas

antaisi ehkä myötä, ellei hän pelkäisi niin kauheasti työtä."

"Joten siis…?"

"Joten pelkään ja vapisen, ettei hän koskaan suostu uhraamaan

herra de Choiseulia."

"Tahdotteko, niin puhun teille suoraan, kreivitär?"

 "Tietysti."

"No hyvä, minäkään en sitä usko. Kuningas tekee meille sadasti

samat kepposet kuin eilen; hänen majesteettinsa on niin sukkela! Ja
te, kreivitär, ette kai saata liiallisella itsepäisyydellä itseänne
menettämään hänen rakkauttansa."

"Dame, saattaapa pohtia asiaa."

"Näettehän siis nyt, kreivitär, että herra de Choiseul istuu

paikallaan iankaikkisesti; tarvittaisiin suoranaista ihmettä
karkoittaaksenne hänet siitä pois."

"Niin, tosiaan ihmettä", toisti Jeannette.

"Ja, paha kyllä, ihmiset eivät enää osaa tehdä ihmeitä", jatkoi
herttua.

"Ah", vastasi rouva Dubarry, "minä tunnen vielä yhden, joka osaa!"

"Tehdäkö ihmeitä, kreivitär?"

"Ma foi, sitä tarkoitan."

"Ettekä ole sitä sanonut minulle?"

"Minä muistin sen vasta nyt, herttua."

"Luuletteko, että tuo veitikka voi päästää meidät kiipelistä?"

"Minä uskon, että hän voi kaikkea, mitä tahtoo."

"Ohoh… Ja minkä ihmetyön hän sitten on tehnyt? Näyttäkäähän

jokin esimerkki, kreivitär, että voin arvostella häntä hänen kokeensa
mukaan."

"Herttua", virkkoi rouva Dubarry tullen lähemmäksi marskia ja

puhuen vaistomaisesta pelosta hiljaisemmalla äänellä, "hän on eräs
mies, joka kohtasi minut kymmenen vuotta sitten Ludvig XV:n torilla
ja ennusti, että minä kerran olisin Ranskan kuningatar".

"Sepä merkillistä, ja tuo mies saattaisi ehkä ennustaa minullekin,

että minä kuolen pääministerinä? Eikö niin?"

"Sitä en laisinkaan epäile."

"Mikä hänen nimensä on?"

"Siitä tiedosta ei teille ole mitään hyötyä."

"Missä hän oleksii?"

"Oh, sitä minä juuri en tiedä."

"Eikö hän jättänyt teille osoitettaan?"

"Ei. Hän sanoi itse tulevansa ottamaan palkintonsa."

"Mitä te hänelle lupasitte?"

"Kaiken, mitä hän tahtoi."

"Ja hän ei ole tullut?"

"Ei."

"Kreivitär, tämä on vielä ihmeellisempää kuin hänen ihmeteltävä

ennustuksensa. Sellainen mies meidän täytyy välttämättä saada
käsiimme."

"Niin, mutta millä tavoin?"

"Hänen nimensä, kreivitär? Hänen nimensä?"

"Hänellä on niitä kaksi."

"Järjestyksessä siis: ensimmäinen?"

"Kreivi de Fenix."

"Mitä, sekö herra, jota te osoititte minulle esittely-juhlissanne?"

"Juuri hän."

"Tuo preussilainen?"

"Sama mies."

"Oh, nyt en luota enää häneen. Kaikkien tuntemieni noitien nimen

lopussa on ollut i tai o."

"Se sopii mainiosti, herttua; hänen toinen nimensä on sellainen

kuin haluatte."

"Mikä se sitten on?"

"Josef Balsamo."

"Mutta ettekö mitenkään voi saada häntä käsiinne?"

"Koetan, herttua. Minulla taitaa olla tiedossa eräs henkilö, joka

hänet tuntee."
 "Hyvä. Mutta kiiruhtakaa, kreivitär. Kello on jo neljännestä vailla
yksi."

"Minä olen valmis. Vaunut portaiden eteen?"

Kymmenen minuuttia myöhemmin kiitivät rouva Dubarry ja

herttua de
Richelieu vaunuissa vieretysten muun metsästysseurueen joukkoon.
NELJÄSKYMMENESYHDES LUKU

Taikuria tiedustellaan

Marlyn metsässä, jossa kuningas oli metsästysretkellä, vilisi pitkiä

vaunujonoja kaikilla siellä risteilevillä teillä. Se oli niin sanottu
iltapuolen metsästys.

Viimeisinä ikävuosinaan ei Ludvig XV enää pitänyt pyssy- eikä

ajometsästyksestä. Hän tyytyi vain katselemaan toisten pyyntiä.

Ne lukijoistamme, jotka tuntevat Plutarkosta, muistavat ehkä

myöskin Marcus Antoniuksen kokin, joka pisti jokainoa tunti
vartaaseen villisian, jotta yksi niistä viidestä tai kuudesta villisiasta,
jotka tällä tavoin yhtaikaa paistuivat, olisi ollut valmis tuotavaksi
pöytään heti paikalla, kun Marcus Antonius tahtoi aterioida. Tämä
johtui siitä, että Marcus Antoniuksella oli hänen Vähää-Aasiaa
hallitessaan paljon työtä. Hän johti oikeudenistuntoja, ja koska
kilikialaiset olivat suuria varkaita, minkä seikan Juvenalis toteaa, oli
Marcus Antoniuksella täysi urakka. Häntä varten täytyi pitää siis
alinomaa puolitusinaa paisteja yhtaikaa vartaissa, sen hetken varalta,
jolloin hänen tuomarinammattinsa salli hänen haukata palasen.
 Samoin oli Ludvig XV:nkin hovissa asianlaita. Iltapuolen
metsästyksissä päästettiin irti kaksi tai kolme peuraa eri aikoina, ja
kuningas valitsi joko nopean tai pitkäaikaisemman ajon aina kunkin
mielentilansa mukaan.

Tänä päivänä oli hänen majesteettinsa sanonut metsästävänsä

kello neljään saakka. Riistaksi oli siis määrätty peura, joka oli
päästetty irti kello kaksitoista ja jonka arveltiin kestävän ajoa kello
neljään asti.

Rouva Dubarry oli puolestaan päättänyt ajaa kuningasta yhtä

hartaasti kuin kuningas peuraa.

Mutta metsämies päättää ja sattuma säätää. Muuan kohtalon

pikku oikku esti tämän rouva Dubarryn suunnitelman.

Kreivitär oli nimittäin saanut kohtalosta melkeinpä yhtä oikullisen

vastustajan kuin hän oli itsekin.

Kun kreivitär metsästi hänen majesteettiaan, pakinoiden politiikkaa

herttua de Richelieun kanssa, kuningasta, joka vuorostaan metsästi
peuraa; niin, kun hän ja herttua de Richelieu vastasivat sievin
annoksin tervehdyksiin, joita he matkalla saivat, huomasivat he
yhtäkkiä noin viidenkymmenen askeleen päässä tiestä kaatuneet ja
särkyneet vaunu-parat, jotka kellottivat ihanan lehtikaton alla pyörät
taivasta kohti; kaksi mustaa hevosta, joiden tehtävä olisi ollut noita
vaunuja vetää, jyrsi rauhassa toinen erään pyökin kuorta ja toinen
edessään olevan kiven sammaleita.

Kreivitär Dubarryn oivalliset hevoset, jotka hän oli saanut lahjaksi

kuninkaalta, olivat jättäneet kaikki muut ajelijat jälkeensä ja
saapuneet ensimmäisinä paikalle, josta voi nähdä nuo särkyneet
vaunut.

"Kas, jokin onnettomuus", virkkoi kreivitär tyynesti.

"Ma foi, tosiaankin", vastasi herttua de Richelieu, sillä hovissa

eivät tunteet ole muodissa. "Ma foi, vaunut ovat sirpaleina."

"Onkos tuolla maassa ruohikossa ruumiskin?" kysyi kreivitär.

"Katsokaapas tuonne, herttua."

"En luule sitä ruumiiksi, sillä sehän liikkuu."

"Onko se mies vai nainen?"

"En tiedä, näköni on niin heikko."

"Kas, nyt hän tervehtii meitä."

"Siinä tapauksessa hän ei ole kuollut."

Ja Richelieu nosti varmuuden vuoksi kolmikolkkaista hattuaan.

"Kuinka, kreivitär", sanoi marski, "minusta näyttää…"

"Minusta myöskin…"

"Että se on hänen ylhäisyytensä prinssi Louis."

"Kardinaali Rohan omassa persoonassaan."

"Hittoako hän siellä tekee?" kysyi herttua.

"Mennään katsomaan", vastasi kreivitär. "Champagne, aja noiden

kaatuneiden vaunujen luo."
 Kreivittären kuski käänsi heti syrjään tieltä ja ajoi metsään.

"Ma foi, hän on tosiaan monseigneur, itse kardinaali", sanoi marski

Richelieu.

Ja niin oli asia: hänen ylhäisyytensä oli heittäytynyt ruohikkoon

odottamaan, että joku tuttu ajaisi ohitse.

Nähdessään rouva Dubarryn tulevan luokseen nousi hän ylös.

"Syvästi kunnioittaen, rouva kreivitär", alkoi hän.

"Mitä, tekö täällä, kardinaali?"

"Minä juuri."

"Käyden?"

"En; istuen."

"Oletteko saanut vamman?"

"En pienintäkään."

"Mutta miksi tuossa asemassa?"

"Kysykääpäs vielä, madame: se on tuon tuhman kuskin syy,

vintiön, jonka hankin Englannista. Kun käskin häntä ajamaan
oikotietä halki metsän, aikoen yhtyä muuhun seurueeseen, kääntää
hän niin jyrkästi, että kaatoi minut, ja kaataessaan särki parhaat
vaununi."

"Älkää olko millännekään, kardinaali", sutkautti kreivitär;

"ranskalainen kuski olisi katkaissut kaulanne tai ainakin kaikki
kylkiluunne".

"Se on ehkä totta."

"Iloitkaa siis vain."

"Oh, kreivitär, minä olen filosofikin; mutta nyt minun täytyy

odottaa, ja se on sietämätöntä."

"Odottaako, prinssi? Joku Rohanko odottaisi?"

"Täytyy."

"Ma foi, ei suinkaan. Minä luovuttaisin mieluummin vaununi kuin

jättäisin teidät tänne."

"Toden totta, madame, te saatte minut suorastaan noloksi."

"Tulkaa tänne vaunuihin, prinssi, tulkaa."

"Kiitoksia, madame; mutta minä odotan Soubisea, joka on tuolla

mukana metsästämässä ja joka varmaan piakkoin ajaa tästä ohi."

"Mutta jospa hän on mennyt toista tietä?"

"No, ei sitten väliä."

"Monseigneur, pyydän teitä kuitenkin."

"Ei, kiitän syvimmästi."

"Mutta miksikä ette tule?"

"En tahdo teitä vaivata."

 "Kardinaali, jos te ette tule vaunuihini, annan jonkun lakeijani
pitää laahustintani ja juoksen läpi metsän kuin metsänneito."

Kardinaali hymyili; ja kun hän ajatteli, että kreivitär saattaisi tulkita

pahoin yhä jatkuvan kieltelemisen, niin hän päätti nousta hänen
vaunuihinsa.

Herttua de Richelieu oli jo luovuttanut hänelle paikkansa ja

asettunut etuistuimelle.

Kardinaali ryhtyi kursailemaan, mutta herttua oli taipumaton.

Kreivittären hevoset ottivat pian takaisin hukatun ajan.

"Anteeksi, monseigneur", sanoi kreivitär kardinaalille, "mutta

teidän ylhäisyytenne on siis leppynyt metsästykselle?"

"Kuinka niin?"

"Koska näen nyt teidät ensi kertaa mukana tällaisissa

huvituksissa."

"Se ei johdu siitä, kreivitär. Mutta kun tulin Versaillesiin käymään

kunniatervehdyksellä kuninkaan luona, sain kuulla, että hänen
majesteettinsa oli lähtenyt metsästysretkelle. Ja kun minulla oli
tärkeää asiaa hänelle, läksin ajamaan hänen perästään. Mutta nyt en
saakaan tuon kirotun kuskin tähden puhua kuninkaan kanssa enkä
joudu kaupunkiinkaan, erääseen kohtaukseen."

"Kuulittekos, madame", virkkoi herttua nauraen, "monseigneur

tunnustaa suoraan asiansa… monseigneurilla on kohtaus".

"Jonne minä en pääse, toistan sen", vastasi kardinaali,

 "Eikö joku Rohan, prinssi ja kardinaali, pääse minne tahtoo?" kysyi
kreivitär.

"Dame", huudahti prinssi, "ei, ellei ihmettä tapahdu".

Herttua ja kreivitär katsahtivat toisiinsa; sana "ihme" toi heidän

Hiileensä heidän äskeisen keskustelunsa.

"Ma foi, prinssi", sanoi kreivitär, "koska tässä puhutte ihmeestä,

niin tunnustan teille, että olen iloissani kohdatessani nyt jonkun
kirkkoruhtinaan, kysyäkseni häneltä uskooko hän siihen".

"Mihinkä, madame?"

"Ihmeisiin, parbleu!" huudahti herttua.

"Jumalan sana tekee sen uskonasiaksi, madame", vastasi

kardinaali koettaen ottaa naamalleen uskovaisen ilmeen.

"Oh, minä en tarkoita Vanhan Testamentin ihmeitä", vastasi

kreivitär.

"Mutta mitä ihmeitä te sitten tarkoitatte, madame?"

"Nykyajan ihmeitä."

"Sellaiset ovat harvinaisempia, täytyy minun tunnustaa", virkkoi

kardinaali. "Ja kuitenkin…"

"Kuitenkin, mitä?"

"Ma foi, minä olen nähnyt sellaista, joka oli ainakin sangen
uskomatonta, ellei suorastaan ihmettä."
 "Vai sellaista olette nähnyt, prinssi?"

"Olen, kunniasanallani."

"Tiedättehän, madame", virkkoi Richelieu, "että hänen

ylhäisyytensä väitetään olevan suhteissa henkiolentojen kanssa; ja
se ei toki liene aivan oikeaoppista".

"Ei, mutta sen sijaan ehkä varsin mukavaa", virkkoi kreivitär.

"Mutta mitä te näitte, prinssi?"

"Minä olen luvannut olla siitä puhumatta."

"Oho, tämähän tuntuu aivan vakavalta."

"Niin on asia, madame."

"Mutta vaikka olettekin luvannut olla puhumatta noituudesta, niin

ette kai ole luvannut olla sanomatta noidan nimeä?"

"En, sitä minä en ole tehnyt."

"No niin, prinssi, minun täytyy teille tunnustaa, että herttua ja

minä olemme lähteneet tiedustelemaan yhdessä jonkinlaista
taikuria."

"Aivanko totta?"

"Kautta kunniani."

"Käyttäkää siis minun taikuriani."

"Sitä juuri toivoisin."

 "Hän on kyllä valmis teitä palvelemaan, kreivitär."

"Ja minuako myöskin, prinssi?" kysyi herttua de Richelieu.

"Kyllä, teitä myöskin, herttua."

"Mikä hänen nimensä on?"

"Kreivi de Fenix."

Rouva Dubarry ja herttua kalpenivat ja katsahtivat toisiinsa.

"Se on merkillistä!" huudahtivat he molemmat yhtaikaa.

"Tunnetteko te hänet?" kysyi kardinaali.

"Emme. Mutta te pidätte häntä todellakin noitana?"

"Kymmenen veroisena."

"Oletteko puhunut hänen kanssaan?"

"Olen."

"Ja havainnutko hänet…?"

"Oikeaksi taikuriksi."

"Mutta missä tilaisuudessa?"

"Hm…" Kardinaali epäröi, sanoako, jossa annoin hänen povata

itselleni.

"Ja povasiko hän totta?"

 "Kertoi nimittäin minulle asioita haudan tuolta puolelta."

"Ja hänellä ei ole muuta nimeä kuin tuo kreivi de Fenix?"

"Kyllä: olen kuullut häntä mainittavan myöskin nimellä…"

"Sanokaa jo, monseigneur", äännähti kreivitär maltittomana.

"Josef Balsamo, madame."

Kreivitär pisti kätensä ristiin ja katsoi Richelieuhin. Marski katseli

kreivittäreen.

"Onko pahahenki hyvin musta?" kysäisi rouva Dubarry äkkiä.

"Pahahenkikö, kreivitär? Häntä minä en ole nähnyt."

"Kuinka te voitte sellaista kysyäkään, kreivitär", huudahti

Richelieu. "Onko se nyt kirkkoruhtinaalle sopivaa seuraa!"

"Povattiinko teille sitten näyttämättä paholaista?" kysyi kreivitär.

"Kyllä", vastasi kardinaali. "Häntä näytetään ainoastaan

huonommalle väelle; meistä selvitään ilman hänen apuaankin."

"Mutta kaikessa tapauksessa, prinssi, tässä on kuitenkin aina

jonkin verran paholaisenkin temppuja alla", jatkoi kreivitär.

"Dame, niin luulen."

"Vihreitä liekkejä, eikö niin? Aaveita, helvetin kattiloita, jotka

löyhkäävät kauheasti käristetyltä lihalta?"
 "Ei, ei suinkaan; minun noitani on erinomaisen hienokäytöksinen
mies, hän on hyvin sivistynyt ja ottaa teidät päin vastoin sangen
kohteliaasti vastaan."

"Ettekö haluaisi antaa tuon taikurin ennustaa tulevaa kohtaloanne,

kreivitär?" kysyi marski de Richelieu.

"Minun täytyy myöntää, että mieleni tekee kovasti."

"Antakaa, siis, madame."

"Mutta missä sen saa tehdä?" kysyi rouva Dubarry, toivoen, että
kardinaali antaisi hänelle hänen haluamansa osoitteen.

Kardinaali vastasi:

"Eräässä oikein sievästi sisustetussa huoneessa."

Kreivitär saattoi tuskin salata maltittomuuttaan.

"No, mutta talo?" kysyi hän.

"Oikea talo, vaikka hiukan omituista arkkitehtuuria."

Kreivitär hytkähteli ja polki jalkaansa, kun häntä niin huonosti

ymmärrettiin.

Richelieu riensi häntä auttamaan.

"Mutta ettekö näe, monseigneur, että madame on jo ylen

suuttunut, kun ei saa tietää tuon taikurinne asuntoa?" sanoi herttua.

"Taikurin asuntoako?"
 "Niin."

"Niin."

"Ahaa", vastasi kardinaali. "No, ma foi, malttakaas… Voinkohan…

niin… olkoon sitten, se on Maraisin kaupunginosassa, melkein
bulevardin kulmassa, Rue Saint-Françoisin taikka Saint-Anastasen
varrella… Ei, niiden katujen varrella se ei ollut. Mutta ainakin sillä
kadulla oli jonkin pyhimyksen nimi."

"Mutta minkä pyhimyksen, antakaa tulla, tehän tunnette ne

ammattinne puolesta kaikki?"

"Enpäs, ma foi, päinvastoin. Minä tunnen niitä sangen vähän",

virkkoi kardinaali; "mutta odottakaahan, minun lakeija-lurjukseni
tietää sen varmaan".

"Se on hyvä", sanoi marski de Richelieu. "Hänet otettiinkin tuonne

taakse mukaan. Pysäytä, Champagne, pysäytä."

Ja herttua de Richelieu nykäisi nauhasta, jonka toinen pää oli

solmittu kiinni ajajan pikkusormeen.

Kuski pysäytti hevoset niin rajusti, että niiden jäntevät reidet

vapisivat.

"Olive, oletko sinä siellä?" huusi kardinaali.

"Olen, monseigneur."

"Minnekkä minä ajoinkaan eräänä iltana, siellä Maraisin korttelissa,

etäällä?"
 Lakeija oli sangen hyvin kuullut koko keskustelun, mutta varoi
näyttämästä sitä kuulleensa.

"Maraisin korttelissako?" toisti hän ja oli miettivinään ympäri

päänsä.

"Niin, lähellä bulevardia."

"Minä päivänä, monseigneur?"

"Silloin kun tulin takaisin Saint-Denisistä."

"Saint-Denisistä?" hoki Olive yhä päästäkseen tärkeäksi henkilöksi

ja näyttääkseen luonnollisemmalta.

"Niin juuri, sieltä; vaunut odottelivat minua bulevardilla,

muistaakseni."

"Tosiaankin, monseigneur, aivan niin", vastasi Olive. "Muuan mies

tuli vaunujen luokse ja työnsi niihin raskaan paketin, nyt minä sen
muistan."

"Paljon mahdollista; mutta kuka sinulle siitä puhuu, aasi!" vastasi

kardinaali.

"Mitä monseigneur sitten tahtoo?"

"Tietää tuon kadun nimen."

"Rue Saint-Claude, monseigneur."

"Claude, sehän se oli!" huudahti kardinaali. "Olisin vaikka voinut

lyödä vetoa, että jonkin pyhimyksen nimi se oli."
 "Rue Saint-Claude!" toisti myöskin kreivitär; ja hän loi uskottuunsa
niin merkitsevän katseen, että marski, joka aina arasteli paljastaa
salaisuuksiaan, varsinkin nyt, kun oli kysymys salaliitosta, keskeytti
rouva Dubarryn huudahtaen:

"Kreivitär, tuolla on kuningas."

"Missä?"

"Tuolla, katsokaa."

"Kuningas, kuningas!" huudahti kreivitär. "Käännä vasemmalle,

Champagne, vasemmalle, ettei hänen majesteettinsa meitä näe."

"Ja miksikä niin, kreivitär?" kysyi kardinaali pelästyneenä. "Minä

luulin päinvastoin, että te veisitte minut hänen majesteettinsa
luokse."

"Ah, sehän oli totta. Te haluatte nähdä kuningasta, te."

"Pelkästään sitä varten tänne tulinkin, madame."

"No, te saatte ajaa kuninkaan luo."

"Mutta entä te?"

"Me jäämme tänne."

"Mutta, kreivitär…"

"Älkää kursailko, prinssi, pyydän; kukin pitää huolen omista

asioistaan. Kuningas on tuolla, tuon kastanjapuu-ryhmän varjossa,
teillä on kuninkaalle asiaa, se sopii hyvin. Champagne!"
 Champagne pysäytti heti.

"Champagne, laske meidät maahan ja vie sitten hänen

ylhäisyytensä kuninkaan luokse."

"Hm, yksinänikö, kreivitär?"

"Tehän toivoitte saavanne puhella kuninkaan kanssa, herra

kardinaali."

"Se on totta."

"Nyt saatte hänet aivan kokonaan haltuunne."

"Oi, te kukkuroitte minut kohteliaisuudella."

Ja kirkkoruhtinas suuteli hienosti rouva Dubarryn kättä.

"Mutta te, madame, minnekä te vetäydytte?" kysyi hän.

"Tänne vain, tammistoon."

"Kuningas lähtee etsimään teitä."

"Sen parempi."

"Hän tulee kovin rauhattomaksi, kun ei näe teitä."

"Ja se kiusaa häntä, sitä minä tahdonkin."

"Te olette jumalallinen, kreivitär."

"Samoin sanoo kuningaskin aina kun olen häntä kiusannut.

Champagne, kun olet saattanut hänen ylhäisyytensä, aja takaisin
täyttä laukkaa."
 "Tottelen, rouva kreivitär."

"Hyvästi, herttua", sanoi kardinaali.

"Näkemiin, monseigneur", vastasi herttua.

Lakeija laski porraslaudan alas, ja herttua ja kreivitär,

viimemainittu keveänä kuin luostarista päässyt impynen, astuivat
alas vaunuista, jotka nyt lähtivät viemään hänen ylhäisyyttään
nopeaa vauhtia erästä kumpua kohti. Sillä kummulla seisoi hänen
kaikkeinkristillisin majesteettinsa etsiskellen likinäköisillä silmillään
tuota häijyä kreivitärtä, jonka kaikki muut paitsi hän saattoivatkin
helposti nähdä.

Rouva Dubarry ei hukannut aikaansa. Hän nojautui herttuan

käsipuoleen ja veti hänet mukaansa metsikköön.

"Kuulkaas", sanoi hän, "luulen että itse Jumala lähetti tuon kunnon
kardinaalin luoksemme".

"Päästäkseen itse hänestä edes hetkeksi, ymmärrän", vastasi

herttua.

"Ei, vaan opastaakseen meitä etsittävämme jäljille."

"Me siis menemme hänen luokseen?"

"Tietysti. Mutta…"

"Mitä mutta, kreivitär?"

"Sanon suoraan, että minä niin pelkään!"

"Ketä?"
 "Noitaa, tietysti. Minä olen hyvin taikauskoinen."

"Oi, hemmetti!"

"Entä te, uskotteko te ennustuksiin?"

"Hm, en voi kieltää, kreivitär."

"Tuo minun kohtaukseni taikurin kanssa…"

"On selvä todistus. Ja minä itsekin"… sanoi vanha marski

raaputellen korvallistaan.

"Niin mitä, te itse?"

"Minäkin tutustuin kerran erääseen taikuriin…"

"Niinkö?"

"Sellaiseen, joka teki minulle kerran hyvän palveluksen."

"Minkä palveluksen, herttua?"

"Herätti minut kuolleista."

"Herätti kuolleista? Teidätkö?"

"Aivan niin, minä olin suorastaan kuollut."

"Kertokaa minulle tuo, herttua."

"Mennään siis piiloon."

"Herttua, te olette aika pelkuri."

 "Enpä suinkaan. Minä olen viisas, siinä kaikki."

"Olemmeko tässä nyt turvassa?"

"Luulenpa."

"No, antaa tarinan tulla."

"Se on tällainen. — Minä olin silloin Wienissä. — Se tapahtui siihen

aikaan, jolloin olin siellä lähettiläänä. — Minua pistettiin eräänä iltana
miekalla läpi koko ruumiin. Se oli aviomiehen miekka, ja piru niiden
eteen joutukoon. Minä kaaduin, minut nostettiin maasta. Olin
kuollut."

"Kuinka, kuollutko?"

"Ma foi, melkein kuollut. — Kulkeepa siitä ohitse noita ja kysyy,

ketä siinä sillä tavoin kannetaan. Vastaavat hänelle, että se olen
minä. Hän pysäyttää paarit, kaataa pari, kolme pisaraa haavaani, en
tiedä mitä, ja toiset kolme huulilleni: verenjuoksu lakkaa, minä alan
jälleen hengittää, avaan silmäni, ja olen pelastunut."

"Se oli Jumalan ihmetyö, herttua."

"Ei, päinvastoin pelkään ja uskon, että se oli paholaisen ihmetyö."

"Olette oikeassa, marski. Jumala ei olisi pelastanut teidän

laistanne veitikkaa. Kunnia sille, jolle se tulee. Ja elääkö tuo noitanne
vielä?"

"Sitä epäilen, ellei hän ole keksinyt kultatinktuuria."

"Niinkuin te, marski?"

 "Uskotteko tekin noita juttuja?"

"Minä uskon vaikka mitä. Oliko hän vanha?"

"Itse Metusalem."

"Ja hänen nimensä?"

"Komea kreikkalainen nimi: Althotas."

"Oh, sehän on kauhea nimi, marski."

"Eikö olekin, madame?"

"Herttua, tuossa tulevat vaunut takaisin."

"Oivallista."

"Onko asia päätetty?"

"Kyllä, kautta kunniani."

"Me lähdemme Pariisiin?"

"Pariisiin."

"Rue Saint-Claudelle?"

"Jos tahdotte… Mutta kuningas kun odottaa…"

"Ainakin se saisi minut lähtemään, herttua, ellen muutenkin oli

päättänyt lähteä. Hän on kiusannut minua; nyt on sinun vuorosi
raivostua, Ranska!"
 "Mutta ehkä luullaan, että teidät on ryöstetty, että olette
harhautunut."

"Sitä suuremmalla syyllä, kun minut on nähty teidän seurassanne,

marski."

"Kuulkaa, kreivitär, minä olen vuorostani suora: minä pelkään!"

"Mitä?"

"Pelkään, että kerrotte tästä jollekulle, ja että joudun

naurunalaiseksi."

"Silloin nauretaan meille molemmille, koska lähden sinne teidän

seurassanne."

"Tarkoin ajatellen saatte minut lähtemään, kreivitär. Muuten: jos

minut petätte, niin minä sanon…"

"Mitä sanotte?"

"Että te läksitte sinne minut kanssani kahden."

"Teitä ei uskota, herttua."

"Oho, jos vain hänen majesteettinsa ei olisi niin lähellä…"

"Champagne! Champagne! Tuota kautta, tuon metsikön takaa

ettei minua nähdä. Germain, avaa vaunujen ovi. Kas niin. Nyt Pariisi,
Maraisin kaupunginosa, Rue Saint-Claude, täyttä laukkaa."
NELJÄSKYMMENESKAHDES LUKU

Pikaviesti

Kello oli kuusi illalla.

Siinä Saint-Claude-kadun talon huoneessa, johon me jo kerran

ennen olemme lukijamme johtaneet, istui Balsamo unesta
heränneen Lorenzan vieressä ja koetti selvillä vakuutuksilla saada
tuon kaikille hänen pyynnöilleen kylmän kapinoitsijansa lauhtumaan.

Mutta nuori nainen katsoi häneen karsaasti, aivan kuin Dido

muinoin katkoi Aeneasta, kun viimemainittu aikoi lähteä hänen
luotaan. Eikä Lorenza puhunut Balsamolle muuta kuin soimauksia, ja
kätensä hän ojensi ainoastaan lykätäkseen hänet loitommas.

Lorenza valitti, että hän oli vanki, että hän oli orja, ettei hän
saanut enää hengittää vapaata ilmaa, ei nähdä aurinkoa. Hän
kadehti luonnon pienimpäinkin olentojen onnea, lintujen, kukkien.
Hän sanoi Balsamoa hirmuvaltiaakseen.

Sitten kiihtyi hän moitteesta vihaan ja repi kappaleiksi kauniin

pukukankaan, jonka hänen miehensä oli hänelle lahjoittanut, haluten
sulostaa jollakin keimailuun vivahtavalla sitä yksinäisyyttä, johon hän
vaati Lorenzaa alistumaan.

Balsamo jälleen puhui hänelle lempeästi ja katseli häneen

rakkaasti. Näki selvästi, että tuolla helposti ärtyvällä naisella oli
suunnaton valtapaikka hänen sydämessään, ehkäpä hänen koko
elämässään.

"Lorenza", sanoi Balsamo vaimolleen, "rakas lapsukaiseni, miksi

moinen vihollisuus ja vastahakoinen mieliala minua kohtaan? Miksi
ette tahdo elää kanssani, minun, joka rakastan teitä
kuvaamattomasti, niin, elää kanssani suopeana ja uskollisena
toverina? Silloin ei teidän toiveillanne olisi rajaa; silloin saisitte
vapauden kehittää olemustanne auringon paisteessa, kuin nuo
kukat, joista äsken puhuitte, avata siipenne kuin linnut, joiden
elämää te kadehditte. Silloin me seuraisimme kaikkialla toisiamme.
Silloin ette uneksisi ainoastaan auringosta, joka teitä niin suuresti
hurmaa, vaan myöskin siitä ihmisten tekemästä auringonpaisteesta,
seurapiireistä, joissa tämän maan naiset oleksivat. Silloin saisitte olla
onnellinen omalla tavallanne, suotuanne minulle onnen, jota minä
kaipaan. Miksi ette tahdo tätä onnea, Lorenza, te, jonka kauneus ja
rikkaus tekisi monet naiset kateelliseksi?"

"Siksi, että te olette minulle kauhistus", vastasi ylpeä nuori nainen.

Balsamo loi häneen samalla vihastuneen ja säälivän katseen.

"Eläkää siis sillä tavoin kuin itse tuomitsette itsenne elämään",

sanoi hän; "ja koska olette niin ylpeä, niin älkää valittakokaan
kohtaloanne".
 "Sitä en valittaisikaan, jos antaisitte minun olla yksin; en valittaisi,
ellette pakottaisi minua puhumaan kanssanne. Älkää koskaan
ilmestykö kasvojeni eteen, tai jos tulette vankilassani käymään, älkää
puhuko mitään; silloin minä puolestani olen samanlainen kuin nuo
etelän linnut, joita pidetään vankina häkissä: ne kuolevat, mutta ne
eivät laula."

Balsamo koetti hillitä kiehahtavaa suuttumustaan.

"No, no, Lorenza", sanoi hän, "olkaa nyt rauhallinen, olkaa

alistuvainen; nähkää nyt kerrankin sydämeeni, tähän sydämeen, joka
rakastaa teitä enemmän kuin mitään muuta. Tahdotteko kirjoja?"

"En."

"Miksikä ette? Ne olisivat teille ajanrattona."

"Olkoon minulla niin ikävä, että siihen kuolen!"

Balsamo hymyili, tai paremminkin koetti vain hymyillä.

"Te olette hupsu", sanoi hän. "Tiedätte kai, että te ette voi kuolla
niin kauan kuin minä olen täällä hoitamassa ja parantamassa teitä,
jos tulette sairaaksi."

"Oh", huudahti Lorenza, "te ette voi parantaa minua, kun kerran
tapaatte minut hirttäytyneenä ikkunan rautoihin ja tähän vyöhöni".

Balsamon pintaa väristi.

"Tai kun kerran avaan tämän veitsen ja upotan sen sydämeeni",

jatkoi
Lorenza vihasta suunniltaan.
 Kalpeana ja kylmä hiki otsallaan katseli Balsamo Lorenzaa, ja
uhkaavalla äänellä hän sanoi:

"Ei, te olette oikeassa, Lorenza; silloin minä en voi teitä parantaa,

mutta minä herätän teidät ylös kuolleista!"

Lorenzan suusta purkausi kauhun huuto: hän ei tuntenut rajaa

Balsamon mahdille; hän uskoi, että hänen uhkauksensa oli totta.

Niin pelastui Balsamo siitä pelosta.

Nyt painui Lorenza tuskallisesti ajattelemaan tätä uutta epätoivon

syytä, jota hän ei ollut vielä ennen aavistanutkaan.

Mutta juuri kun hänen sinne tänne horjuva järkensä näki, että se
oli suljettu sellaisten sieluntuskain muurien sisälle, joiden yli oli
mahdoton päästä, kajahti Balsamon korvaan soittokellon ääni. Fritz
soitti.

Se kilahti kolme kertaa nopeasti ja yhtä pitkäin väliaikain jälkeen.

"Pikaviesti", sanoi Balsamo.

Lyhyen tuokion perästä soi kello uudestaan.

"Ja kiireellinen", jatkoi Balsamo.

"Ah, minä pääsen siis teistä!" huudahti Lorenza.

Balsamo otti nuoren naisen kylmän käden omaansa.

"Vielä kerran", sanoi Balsamo, "vielä ja viimeisen kerran:

eläkäämme hyvässä sovussa, eläkäämme keskenämme sisarusten
Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.

More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge

connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.

Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and

personal growth every day!

ebookbell.com