Understanding Business 12th Edition Nickels

Solutions Manual download pdf

https://testbankdeal.com/product/understanding-business-12th-edition-
nickels-solutions-manual/

Visit testbankdeal.com today to download the complete set of

test banks or solution manuals!
 We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit testbankdeal.com
to discover even more!

Understanding Business 12th Edition Nickels Test Bank

https://testbankdeal.com/product/understanding-business-12th-edition-
nickels-test-bank/

Understanding Business 10th Edition Nickels Solutions

Manual

https://testbankdeal.com/product/understanding-business-10th-edition-
nickels-solutions-manual/

Understanding Business 11th Edition Nickels Solutions

Manual

https://testbankdeal.com/product/understanding-business-11th-edition-
nickels-solutions-manual/

Introduction To Linear Algebra 4th Edition Strang

Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/introduction-to-linear-algebra-4th-
edition-strang-solutions-manual/
Kinns The Medical Assistant An Applied Learning Approach
13th Edition Proctor Test Bank

https://testbankdeal.com/product/kinns-the-medical-assistant-an-
applied-learning-approach-13th-edition-proctor-test-bank/

Canadian Personal Care Provider Canadian 1st Edition

Wolgin Test Bank

https://testbankdeal.com/product/canadian-personal-care-provider-
canadian-1st-edition-wolgin-test-bank/

Media Literacy 8th Edition Potter Test Bank

https://testbankdeal.com/product/media-literacy-8th-edition-potter-
test-bank/

Created Equal A History of the United States Volume 1 5th

Edition Jones Test Bank

https://testbankdeal.com/product/created-equal-a-history-of-the-
united-states-volume-1-5th-edition-jones-test-bank/

Active Learning Guide 1st Edition Heuvelen Solutions

Manual

https://testbankdeal.com/product/active-learning-guide-1st-edition-
heuvelen-solutions-manual/
Lesikars Business Communication Connecting in a Digital
World 13th Edition Rentz Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/lesikars-business-communication-
connecting-in-a-digital-world-13th-edition-rentz-solutions-manual/
 Nickels/McHugh/McHugh
Instructor’s Manual - Chapter 8 Understanding Business 12e

Chapter 8: Structuring Organizations for Today’s Challenges

INTRODUCTION
This Instructor’s Manual has been revised to include all teaching resources offered for your course. It is organized for ease of use, so you can
follow along in the classroom and use relevant materials as they are needed.

CONTENTS
Icebreaker Activity
Brief Chapter Outline, Learning Objectives, and Classroom Activities
Lecture Enhancers
Critical Thinking Exercises
Bonus Cases
Connect Instructor’s Manual

ADDITIONAL RESOURCE
For more lecture-enhancing examples and videos, visit our blog at www.introbiz.tv.

WHAT’S NEW IN THIS EDITION

Additions:
• Getting to Know Denise Morrison, CEO of Campbell Soup Company
• Name that Company
• Adapting to Change: Going Bossless
• Connecting Through Social Media: Breaking the Connection
• Career Exploration
• Putting Principles to Work

1 Instructor’s Manual – Chapter 8 | Nickels/McHugh/McHugh Understanding Business 12e | © 2019 by McGraw Hill Education
 Nickels/McHugh/McHugh
Instructor’s Manual - Chapter 8 Understanding Business 12e

• Video Case: Freshii’s Winning Organization

Revisions:
Statistical data and examples throughout the chapter were updated to reflect current information. In addition:
• Section “Everyone’s Reorganizing” was retitled “Organizing for Success” and the introduction was shortened.
• Figure 8.4 was corrected (in the process of redesign the cells in the figure had been mislabeled).
Deletions:
• 11e Name That Company
• Boxes Spotlight on Small Business and Adapting to Change
• Taking it to the Net
• Video Case

2 Instructor’s Manual – Chapter 8 | Nickels/McHugh/McHugh Understanding Business 12e | © 2019 by McGraw Hill Education
 Nickels/McHugh/McHugh
Instructor’s Manual - Chapter 8 Understanding Business 12e

ICEBREAKER ACTIVITY

Chapter 7 Organization, Teamwork, and Communication (also used in ch 7)

Exercise: “Telephone”
Learning Objectives: 8-3 Evaluate the choices managers make in structuring organizations.

Instructor Prep Time: 2 minutes

Supplies: N/A
Class Type: Face-to-Face, Hybrid, and Online
Ideal Class Size: N/A
Set-up Time:
Face-to-Face In-class/hybrid 5 minutes to explain activity and duplicate the student
Hybrid instruction sheet.
Online 5–
Student Work Time: N/A
Wrap-up Time:
Face-to-Face 30 minutes to discuss “take-aways”
Hybrid
Online Online chat room – 1 to 2 days to post
Evaluation Suggestions: N/A

Set-up:
• Lock the classroom door. Project the “college communication” slide on the white board.
• Invite all but 10 students into the classroom. Tell the 10 students that you will get back to them.
• Hand out the student instruction sheet to the students in the classroom.
• Invite 1 student into the room and tell the rest that they will be coming in one at a time.
• Tell the student he has 90 seconds to memorize the scenario on the screen because it will be turned off. He is to invite a student into the
class room and repeat the information on the screen. Before he tells the scenario, he needs to let the student know that there will be no
opportunity to ask questions and he/she will invite the next student in and repeat all the information. When finished, take a seat.
• The process continues until the 10th student has retold the scenario.
• Put the original scenario back up on the white board.

3 Instructor’s Manual – Chapter 8 | Nickels/McHugh/McHugh Understanding Business 12e | © 2019 by McGraw Hill Education
 Nickels/McHugh/McHugh
Instructor’s Manual - Chapter 8 Understanding Business 12e

Student Instructions:
1. Your role is that of an “observer”. A student is going to repeat this paragraph to the next student. The students are not permitted to
ask questions and are to invite the next student into the classroom and repeat what they are told. Pay special attention to what each
student repeats and how the story diverges from the original. Make notes on this sheet so you can participate in the discussion.

"A man was walking through campus wearing a striped T -shirt and carrying a backpack. He stopped a passerby, presumably to ask for
directions to the Student Affairs Office. The female pointed in the direction of a 6 story building and continued on. The man, seemingly
oblivious to 2 students standing in front of another building, continued walking down the side walk."

Wrap-up/”Take-aways” suggested topics:

In-person/hybrid classes:
The story should diverge very quickly from the original. Ask the student observers to share their observations specifically, when the story
changed, etc. Discuss how the activity was “information giving” not true communication.
• Communication is not what you say, it’s what they hear, and what they think you mean
• Communication is not intent it is perception.
• Communication is not information giving!!!
• Information giving: a one-way process to present facts, instructions, etc.
• Communication: a two-way exchange in which the receiver understands the message in the same way as the sender intended.

Online: Instructor’s comments posted on the discussion page or a short “wrap-up” video (mini-lecture) of less than 20 minutes posted to the
course platform.

4 Instructor’s Manual – Chapter 8 | Nickels/McHugh/McHugh Understanding Business 12e | © 2019 by McGraw Hill Education
 Nickels/McHugh/McHugh
Instructor’s Manual - Chapter 8 Understanding Business 12e

BRIEF CHAPTER OUTLINE, LEARNING OBJECTIVES AND CLASSROOM ACTIVITIES

Chapter Opener Summary PowerPoint Slides

Getting to Know DENISE MORRISON Denise Morrison, CEO of the Campbell Soup PPt 6
Company, prepared for her role all her life. As
a young child, her father encouraged her to
get a head start on her career. She then went
on to a successful college career and quickly
moved up the corporate ladder before
landing her position in 2011.

Name That Company When this company eliminated all managers, PPt 7
it offered severance packages to all
employees who didn’t think self-
management was a good fit for them. Name
that company.
(Students should read the chapter before
guessing the company’s name: Disney)

LO 8-1 Outline the basic principles of organizational Key Terms:

management. N/A

Lecture Notes Classroom Activities PowerPoint Slides

I. ORGANIZING FOR SUCCESS Connect Application Exercises

PPt 8
A. MANY COMPANIES ARE REORGANIZING. Entrepreneurship in the Dynamic Business
Environment—iContact Video Case
1. ADJUSTING TO CHANGING MARKETS is a normal
function in a capitalist economy.

5 Instructor’s Manual – Chapter 8 | Nickels/McHugh/McHugh Understanding Business 12e | © 2019 by McGraw Hill Education
 Nickels/McHugh/McHugh
Instructor’s Manual - Chapter 8 Understanding Business 12e

2. The key to success is to REMAIN FLEXIBLE and to see p. 52 of this manual for summary and
adapt to the changing times. follow-up activity.
B. BUILDING AN ORGANIZATION FROM THE BOTTOM UP
1. ORGANIZING THE BUSINESS lecture enhancer 8-1
a. The text uses the example of starting a Smith’s Folly
mowing business.
A lesson in accountability from Kenneth
b. A first step is ORGANIZING (or Olsen, founder of Digital Equipment
STRUCTURING), deciding what work needs to Corporation (now part of Hewlett-Packard).
be done and then dividing up tasks (called (See the complete lecture enhancer on page
DIVISION OF LABOR). 31 of this manual.)
c. Dividing tasks into smaller jobs is called JOB
SPECIALIZATION.
bonus case 8-1
2. As the business grows, the entrepreneur will hire
Structural Collapse: Responsibility and
more workers and will need to organize them into
Accountability
teams or departments.
Because of engineering errors and poor
a. The process of setting up departments to do planning, the skywalks of a newly constructed
specialized tasks is called hotel collapsed, killing over 100 people. (See
DEPARTMENTALIZATION. the complete case, discussion questions, and
b. Finally, you need to ASSIGN AUTHORITY AND suggested answers beginning on page 46 of
RESPONSIBILITY to people so you can control this manual.)
the process.
3. STRUCTURING AN ORGANIZATION consists of: lecture enhancer 8-2 PPt 9
a. Devising a division of labor Zappos Goes Bossless
b. Setting up teams or departments to do In 2015, Zappos changed the corporate
specific tasks structure and eliminated the traditional
c. Assigning responsibility and authority to hierarchy. (See the complete lecture
people enhancer on page 32 of this manual.)

6 Instructor’s Manual – Chapter 8 | Nickels/McHugh/McHugh Understanding Business 12e | © 2019 by McGraw Hill Education
 Nickels/McHugh/McHugh
Instructor’s Manual - Chapter 8 Understanding Business 12e

4. An ORGANIZATION CHART shows relationships—

who is accountable for tasks and who reports to
critical thinking exercise 8-1
Building an Organization Chart
whom.
This exercise gives a list of employees and
5. The entrepreneur must monitor the environment to
asks students to create an organization chart
see what competitors are doing and what
showing a possible chain of command. (See
customers are demanding. the complete exercise on page 41 of this
manual.)

LO 8-2 Compare the organizational theories of Key Terms:

Fayol and Weber. economies of scale
hierarchy
chain of command
organization chart
bureaucracy

Lecture Notes: Classroom Activities PowerPoint slides:

II. THE CHANGING ORGANIZATION PPt 10-12

A. Never before has business changed so quickly, including
major changes in the business environment.
1. Managing change has become a critical managerial
function.
2. In the past, organizations were designed to make
management easier rather than to please the
customer.
3. This reliance on rules is called BUREAUCRACY.
B. THE DEVELOPMENT OF ORGANIZATION DESIGN
PPt 13
1. Until the 20th century, organizations were small
and organized simply.

7 Instructor’s Manual – Chapter 8 | Nickels/McHugh/McHugh Understanding Business 12e | © 2019 by McGraw Hill Education
 Nickels/McHugh/McHugh
Instructor’s Manual - Chapter 8 Understanding Business 12e

a. After the introduction of MASS

PRODUCTION, business organizations grew
complex and difficult to manage.
b. The bigger the plant, the more efficient
production became.
c. ECONOMIES OF SCALE describe the situation
in which companies can reduce their
production costs if they can purchase raw
materials in bulk; the average cost of goods
goes down as production levels increase.
2. The text discusses two major ORGANIZATION
THEORISTS and their publications.
a. HENRI FAYOL (Administration Industrielle et
Generale in France in 1919)
b. MAX WEBER (The Theory of Social and
Economic Organizations in Germany about
the same time)
PPt 14-15
3. FAYOL’S PRINCIPLES OF ORGANIZATION
a. Fayol introduced principles such as:
i. UNITY OF COMMAND: Each worker is
to report to only one boss.
ii. HIERARCHY OF AUTHORITY: One
should know to whom to report.
iii. DIVISION OF LABOR: Functions should
be divided into areas of specialization.
iv. SUBORDINATION OF INDIVIDUAL
INTERESTS TO THE GENERAL
INTERESTS: Goals of the organization

8 Instructor’s Manual – Chapter 8 | Nickels/McHugh/McHugh Understanding Business 12e | © 2019 by McGraw Hill Education
 Nickels/McHugh/McHugh
Instructor’s Manual - Chapter 8 Understanding Business 12e

should be considered more important

than personal goals.
v. AUTHORITY: Managers should give
orders and expect them to be carried
out.
vi. DEGREE OF CENTRALIZATION: The
amount of decision-making power
vested in top management should vary
by circumstances.
vii. CLEAR COMMUNICATION CHANNELS
viii. ORDER: Materials and people should be
placed in the proper location.
ix. EQUITY: A manager should treat
employees and peers with respect and
justice.
x. ESPRIT DE CORPS: A spirit of pride and
loyalty should be created.
b. For years, these principles have been linked
to management.
c. This led to RIGID ORGANIZATIONS.
d. The text uses the example of consumer
dissatisfaction with government-run DMVs.
PPt 16-17
4. MAX WEBER AND ORGANIZATIONAL THEORY
a. Max Weber’s book The Theory of Social and
Economic Organizations appeared in the U.S.
in the 1940s.
b. Weber promoted the PYRAMID-SHAPED
ORGANIZATION STRUCTURE.

9 Instructor’s Manual – Chapter 8 | Nickels/McHugh/McHugh Understanding Business 12e | © 2019 by McGraw Hill Education
 Nickels/McHugh/McHugh
Instructor’s Manual - Chapter 8 Understanding Business 12e

i. Weber put great trust in managers and

felt the less decision-making employees
had to do, the better.
ii. This approach makes sense when
dealing with uneducated and untrained
workers.
c. WEBER’S PRINCIPLES were similar to Fayol’s
with the addition of:
i. Job descriptions
ii. Written rules, decision guidelines, and
detailed records
iii. Consistent procedures, regulations, and
policies
iv. Staffing and promotions based on
qualifications
d. Weber believed large organizations need
clearly established rules and guidelines, or
BUREAUCRACY.
e. Weber’s emphasis on bureaucracy eventually
led to RIGID POLICIES AND PROCEDURES.
f. Some organizations today, such as UPS, still
thrive on rules and guidelines.
g. In other organizations, bureaucracy has not
been effective.
C. TURNING PRINCIPLES INTO ORGANIZATIONAL DESIGN PPt 18
1. Managers used the concepts of Fayol and Weber to
design organizations so that managers could
CONTROL WORKERS.

10 Instructor’s Manual – Chapter 8 | Nickels/McHugh/McHugh Understanding Business 12e | © 2019 by McGraw Hill Education
 Nickels/McHugh/McHugh
Instructor’s Manual - Chapter 8 Understanding Business 12e

a. A HIERARCHY is a system in which one person

is at the top of the organization and there is a
ranked or sequential ordering from the top
down of managers who are responsible to
that person.
b. The CHAIN OF COMMAND is the line of
authority that moves from the top of a
hierarchy to the lowest level.
c. The ORGANIZATION CHART is a visual device
that shows relationships among people and
divides work.
d. Some organizations have a dozen LAYERS OF
MANAGEMENT between the chief executive
officer and the lowest-level employee.
2. BUREAUCRACY is an organization with many layers
PPt 20
of managers who set rules and regulations and
oversee all decisions.
3. In a bureaucracy, decision making may take too
long to satisfy customers.
4. To make customers happy, firms are reorganizing to
give employees more power to make decisions on
their own, known as EMPOWERMENT.
Figures:

FIGURE 8.1 PPt 19

TYPICAL ORGANIZATION CHART
This is a rather standard chart with managers
for major functions and supervisors reporting
to the managers. Each supervisor manages
three employees.

11 Instructor’s Manual – Chapter 8 | Nickels/McHugh/McHugh Understanding Business 12e | © 2019 by McGraw Hill Education
 Nickels/McHugh/McHugh
Instructor’s Manual - Chapter 8 Understanding Business 12e

LO 8-3 Evaluate the choices managers make in Key Terms:

structuring organizations. centralized authority
decentralized authority
span of control
tall organizational structures
flat organizational structures
departmentalization
Lecture Notes Classroom Activities PowerPoint slides

III. DECISIONS TO MAKE IN STRUCTURING ORGANIZATIONS PPt 22

A. CHOOSING CENTRALIZED OR DECENTRALIZED
AUTHORITY
1. CENTRALIZED AUTHORITY is an organizing
structure in which decision-making authority is
maintained at the top level of management at the
company’s headquarters (text examples: Burger
King and McDonald’s).
2. However, today’s rapidly changing markets tend to
favor decentralization and delegation of authority.
3. DECENTRALIZED AUTHORITY is an organization
structure in which decision-making authority is
delegated to lower-level managers more familiar
with local conditions than headquarters
management could be (text example: Macy’s).
B. CHOOSING THE APPROPRIATE SPAN OF CONTROL PPt 24-25
1. SPAN OF CONTROL refers to the optimum number
of subordinates a manager supervises or should lecture enhancer 8-3
supervise.
Choosing the Right Span of Control
a. At lower levels, a WIDE SPAN OF CONTROL is Several factors affect the number of people a
possible. manager can effectively supervise. (See the

12 Instructor’s Manual – Chapter 8 | Nickels/McHugh/McHugh Understanding Business 12e | © 2019 by McGraw Hill Education
 Nickels/McHugh/McHugh
Instructor’s Manual - Chapter 8 Understanding Business 12e

b. The appropriate span narrows at higher levels complete lecture enhancer on page 33 of this
of the organization. manual.)
2. The span of control VARIES WIDELY.
a. The trend now is to expand the span of
control as organizations get rid of middle
managers.
b. The span of control can be increased through
empowerment and the use of technology.
PPt 26
C. CHOOSING BETWEEN TALL AND FLAT ORGANIZATIONAL
STRUCTURES
1. A TALL ORGANIZATIONAL STRUCTURE is one in
which the pyramidal organization chart would be
quite tall because of the various levels of
management.
a. Tall organizations have MANY LAYERS OF
MANAGEMENT.
b. Communication is distorted as it flows
through these layers.
c. The cost of all these managers and support
people is high.
2. Because of these problems, organizations have
moved toward flatter organizations.
3. A FLAT ORGANIZATIONAL STRUCTURE is an
organization structure that has few layers of
management and a broad span of control.
a. These structures are much MORE
RESPONSIVE TO CUSTOMER DEMANDS

13 Instructor’s Manual – Chapter 8 | Nickels/McHugh/McHugh Understanding Business 12e | © 2019 by McGraw Hill Education
 Nickels/McHugh/McHugh
Instructor’s Manual - Chapter 8 Understanding Business 12e

because decision-making power may be given

to lower-level employees.
b. The FLATTER organizations became, the
larger the SPAN OF CONTROL became. PPt 29-31
D. WEIGHING THE ADVANTAGES AND DISADVANTAGES OF
DEPARTMENTALIZATION
1. DEPARTMENTALIZATION is dividing organizational
functions into separate units.
a. The traditional way to departmentalize is by
function.
b. FUNCTIONAL STRUCTURE is the grouping of
workers into departments based on similar
skills, expertise, or resource use.
2. ADVANTAGES of functional departmentalization:
a. Workers can specialize and work together
more effectively.
b. It may save costs (efficiency).
c. Skills can be developed in depth.
d. Resources can be centralized to allow for
economies of scale.
e. There is good coordination within the
function.
3. DISADVANTAGES of departmentalization:
a. Departments may not communicate well.
b. Employees identify with the department
rather than the total organization.
c. Response to external change is slow.

14 Instructor’s Manual – Chapter 8 | Nickels/McHugh/McHugh Understanding Business 12e | © 2019 by McGraw Hill Education
 Nickels/McHugh/McHugh
Instructor’s Manual - Chapter 8 Understanding Business 12e

d. Employees may not be trained in different

management responsibilities and become
narrow specialists.
e. People in the same department tend to think
alike (engage in GROUPTHINK) and need
outside input to become creative.
critical thinking exercise 8-2
4. LOOKING AT ALTERNATIVE WAYS TO
How Do Organizations Group Activities?
DEPARTMENTALIZE
This exercise asks students to search the
a. By PRODUCT (A book publisher might have websites of several organizations to identify
departments for trade books, textbooks, and the primary method of departmentalization.
technical books.) (See the complete exercise on page 44 of this
manual.)
b. By CUSTOMER GROUP (A pharmaceutical
company might have separate departments
that focus on the consumer market, on
hospitals, and on doctors.)
c. By GEOGRAPHIC LOCATIONS (There may be
operations in Asia, Europe, and South
America.)
d. By PROCESS (A firm that makes leather coats
may have one department to cut the leather,
another to dye it, and a third to sew the coat.)
e. Some firms use a COMBINATION of
departmental techniques, called HYBRID
FORMS.

15 Instructor’s Manual – Chapter 8 | Nickels/McHugh/McHugh Understanding Business 12e | © 2019 by McGraw Hill Education
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
 "Että Fulvius on saanut vihiä suuresta salaliitosta Diokletianusta
vastaan. Mutta viekkaan ukon vilkkuvista silmistä minä selvästi
huomasin, että salaliitto ei ollut muuta kuin Fulviuksen keksintöä.
Hän on sitä tarkoitusta varten saapunut Roomaan ja hänellä on
tärkeitä suosituskirjeitä muassaan".

"Mutta minulla ei ole kykyä salaliittojen ilmisaamiseen eikä niitten

keksimiseen", valitti Corvinus.

"On tässä muitakin keinoja. Ajattele vain kristittyjä. Eiköhän

jonkinlainen vaino liene niitä vastaan hankkeissa?"

"On kyllä, jopa hyvin ankarakin, ettei julmempaa ole ennen

nähty".

"Seuraa sitte neuvoani: ota tilaisuudesta vaari".

"Minä ymmärrän", vastasi prefektin poika, nähtävästi paljoa

keventyneemmällä mielellä. "Sinäkään et siis ole mikään kristittyjen
ystävä?"

"Ystävä? Minä vihaan koko joukkiota. Ne henget, joita minä

palvelen, ovat kristittyjen pelkän nimenkin tuimimpia vihollisia. Minua
aavistaa", lisäsi hän, vetäen suutaan irviin ja puhuen kuiskaavalla
äänellä, "että yksi orjakumppaneistani kuuluu noihin vihattaviin. Oi,
kuinka minä vihaan heitä!"

"Kuuleppas! Minä kävin tänään muurien ulkopuolella kohtaamassa

maanmiehiäsi; niitä tuli koko joukko", kertoi Corvinus, "mutta
totisesti, sinä viet voiton heistä kaikista!"

"Todellakin", virkkoi Afra iloissaan. "Keitä ne olivat?"

 "Paljaita afrikkalaisia", vastasi Corvinus nauraen. "Jalopeuroja,
panttereita ja leopardeja".

"Konna, sinä tohdit pilkata minua?"

"Ole rauhassa. Ne ovat vartavasten tulleet tänne nielläkseen

vihatut kristittysi. Erotkaamme muutoin ystävinä. Tästä saat rahaa,
mutta tiedä se, että ne ovat viimeiset, ja ilmoita minulle, milloin
lemmenjuoma rupee vaikuttamaan. Viittaustasi kristittyjen ja heidän
rahojensa suhteen minä en unhota. Se on aivan minun mieleni
mukaan".

Sitten erosi tämä pari. Afra, joka oli poikkeavinaan Palatinon ja

Coeliumin kukkulain välitse kulkevalle tielle, kääntyi pian takaisin ja
puhui itsekseen: "Sinua höpäkköä, joka näyt luulevan että minä
uskaltaisin sinun tähtesi ryhtyä hankkeisiin Fabiolan kaltaista
henkilöä vastaan!"

Sebastianus päätti niin pian kuin mahdollista varoittaa Fabiolaa,

mutta toistaiseksi täytyi hänen odottaa, kunnes Fabiola palaisi
maalta. Sen jälkeen menivät hän ja Pankratius huoneeseen, jossa
useita kristittyjä ystäviä jo oli koolla. Kaiken epäluulon poistamiseksi,
jos niin sattuisi, että joku kutsumaton yhtäkkiä ilmautuisi, oli pöytä
katettu yksinkertaista ateriaa varten. Koolla oli hyvin sekalainen
joukko miehiä ja naisia, nuoria ja vanhoja; olipa joukossa muutamia
"keisarinkin huoneesta".

Sebastianus, joka nautti keisarin rajatonta luottamusta, käytti

kaiken vaikutusvoimansa, taivuttaakseen keisarillisessa palatsissakin
pakanoita kristinuskoon, eikä hän sitä turhaan tehnytkään.
Semmoisia oli tänäkin iltana saapunut keisarin palatsista ja sen
läheisyydestä, olipa Castuluskin, jolla oli korkea virka hovissa,
saapunut hurskaan vaimonsa Irenen kanssa. Kaikki tämä oli suureksi
osaksi keisarillisen tribunin ansio.

Tänpäiväisessä kokouksessa piti keskusteltaman siitä, mitenkä

paraiten saataisiin pakanallisen ympäristön huomio johdetuksi pois
vastakääntyneistä, ja mitenkä samalla evankeliumin totuudet
voitaisiin näille tehdä perinpohjin tunnetuiksi. Oli ehdotettu, että
joukko nuoria kristittyjä uskottaisiin entisen kaupunginprefektin
Chromatiuksen huostaan, ja tämä tuuma saavutti yksimielisen
hyväksymyksen. Tultuaan kristityksi, oli Chromatius ottanut eron
virastaan, ja Sebastianus oli keisarilta hankkinut hänelle luvan siirtyä
maatilalleen Campaniaan. Kun kaikki tähän vuodenaikaan muuttivat
maalle ja keisarikin oli aikonut lähteä matkalle Napoliin ja sieltä
kulkea kautta koko eteläisen Italian, oli aika nuorten kristittyjen
siirtymiseen sovelias. Tuuma arveltiin helposti voitavan panna
toimeen huomiota herättämättä.

Muuan vapautettu nuorukainen, nimeltä Torkvatus, jonka ei ollut

kiittäminen keisarillista tribunia ainoastaan hengestään ja
vapaudestaan, vaan vielä siitäkin, että hän oli tullut käännetyksi
kristinuskoon, ei tuossa kokouksessa kuitenkaan käyttäytynyt siten
kuin olisi odottanut kristityn nuorukaisen käyttäytyvän vanhempia ja
kokeneempia kristittyjä kohtaan. Pöyhkeänä ja suurentelevaisena
hän puheli ja pani vastaan, kaiken suhteen oli hänellä jotakin
moittimista, vieläpä hän säädetyt varokeinotkin leimasi suorastaan
arkuudeksi ja ihmispeloksi. Tuhmanrohkeasti kehui hän itse olevansa
valmis seuraavana päivänä menemään Forumille, kaatamaan siellä
maahan jonkun alttarin ja ilmoittamaan sitte itsensä tuomarille
kristityksi. Koeteltiin kaikin tavoin saada hänet malttamaan mielensä
ja taivutetuksi lähtemään muitten mukana maalle. Lopulta ilmoitti
hän, jos kohta vastahakoisesti, suostuvansa siihen. Sittenkuin
yhteinen harras rukous oli pidetty, päätettiin yöllinen kokous, ja kun
kaikki, sydämelliset jäähyväiset sanottuaan, olivat lähteneet pois,
tahtoi Sebastianus itsepintaisesti lähteä saattamaan rakastettua
turvattiaan kotiin.

"Minua ei tuo Torkvatus miellytä. Minä pelkään, että hän saattaa

meille vielä paljo tekemistä", huomautti Pankratius, jäätyään
ystävänsä kanssa kahden kesken.

"Suoraan sanoen, olen minäkin aivan samaa mieltä", vastasi

vanhempi, "ja minä toivoisin, että hän olisi vähemmin intoileva.
Mutta emme saa unhottaa, että hän on vasta-alkaja kristillisyyden
alalla. Suokoon Jumala, että hän kasvaisi armossa ja viisaudessa".

Tultuaan keisarillisen palatsin uloimpaan pihaan, kuulivat yölliset

kulkijat sekavaa, kammottavaa huutoa viereisestä pihasta, missä
numidialaiset joutsimiehet pitivät majaa. Kysyttyään vahtiin
asetetulta sotamieheltä, sai Sebastianus tietää, että musta-ihoinen
orjatar, joka oli kihloissa numidialaisen päällikön kanssa, oli saapunut
sinne heidän yölliseen uskonnolliseen juhlaansa. Hänen siellä
ollessaan pidettiin aina noin suurta melua. Kenties, arveli vartija,
ovat nuo afrikkalaiset niin kutsuttuja kristittyjä.

"Miksikä niin luulet?" kysyi upseeri.

"Olen kuullut puhuttavan, että kristityt yön aikana kokoontuvat

laulamaan inhottavia lauluja ja harjoittamaan mitä riettaimpia
rikoksia", vastasi vahtisotamies. "Kerrotaan sitäkin, että he
teurastavat lapsen ja syövät sen lihan. Kauheasta hälinästä päättäen
on siellä jotakin sentapaista ehkä tekeillä".
 Tämä selonteko oli kipeästi koskenut Kristuksen opetuslapsen
mieleen. "Eikö ihmeellistä", alotti hän kotvan perästä yksivakaisella
äänellä, "että yhä vieläkin, vaikka kristinoppi on kolmesataa vuotta
vanha, sen tunnustajat asetetaan yhdenvertaisiksi kamalimman
taikauskon harjoittajien kanssa, että uskontomme sekoitetaan mitä
iljettävimpiin epäjumalan- ja synninpalveluksiin, että syyksemme
luetaan mitä häpeällisimpiä paheita? Emmekö pyydä elää jumalisesti
ja kunniallisesti, emmekö pyydä vaeltaa valkeudessa? Oi, Herra,
kuinka kauan!"

Viides Luku.

Susi ja kettu.

Mustan Afran viittaukset eivät olleet vaikutusta tekemättä

kunnottoman Corvinuksen mieleen. Tämän orjanaisen viha
kristinuskoa ja kristittyjä kohtaan johtui siitä, että hänen entinen
hallitsijattarensa, kristityksi tultuaan, oli päästänyt kaikki orjattarensa
vapaiksi, paitsi Afraa. Niin vaarallisen henkilön vapaaksi päästämistä
oli mainittu nainen pitänyt liiaksi uskallettuna ja sentähden
luovuttanut hänet toiselle omistajalle.

Corvinus oli monta kertaa kohdannut Fulviuksen kylpylaitoksissa

tai huvipaikoilla ja kadehtinut muukalaisen ylhäistä käytöstä, hänen
hienoja vaatteitaan ja seurustelutaitoaan; mutta hän ei ollut vielä
kertaakaan rohjennut puhutella häntä. Nyt sitävastoin, kun hän oli
saanut tietää, että hienolla, nuorella miehellä oli yhtä halpamainen
luonne, ehkäpä vielä huonompikin, kuin hänellä itsellään, niin oli
asian tila hänestä yhtäkkiä muuttunut. Kenties saattoi muukalaisesta
tulla hänelle tärkeä liittolainen; mitä häneltä itseltään hienoudessa ja
kyvykkyydessä puuttuu, sen saattaa hän, Corvinus,
ruumiinvoimillaan ja huimapäisyydellään korvata; hän ja Fulvius
voivat siten täydentää toinen toistaan. Niin aprikoi tuo muuten
hieman paksupäinen veijari. Kun hän sitäpaitsi varsin hyvin tiesi, että
hänellä Afran paljastusten kautta oli nuori muukalainen vallassaan,
päätti hän koettaa solmia liiton miehen kanssa, josta muuten saattoi
koitua hänelle vaarallinen kilpailija.

Kymmenen päivää oli ehkä kulunut tuon yöllisen keskustelun

jälkeen, kun Corvinuksen nähtiin kävellä laahustelevan ilman
tarkempaa päämäärää Pompeiuksen puutarhoissa. Nämä erosivat
muista puutarhoista pitkien plataani-kujain kautta, jotka muodostivat
mainioita varjokäytäviä. Kiveen veistetyt petoeläinten kuvat,
suihkukaivot ja keinotekoiset lammikot lisäsivät suuresti puiston
kauneutta. Väliäpitämätönnä kuljeskellessaan paikasta toiseen
Corvinus kohtasi Fulviuksen ja astui muitta mutkitta suoraan häntä
vastaan.

"Mitä tahdot minusta?" kysyi muukalainen, luoden halveksivan

katseen tungettelijan vaatteisiin.

"Tahdon vaihtaa kanssasi puhetta, josta voisi olla hyötyä niin

sinulle kuin minullekin", oli vastaus.

"Mitä sinuun koskee, lienee kyllä niin, mutta mitä minuun tulee,
täytyy minun suuresti epäillä arveluasi". Tämä vastaus lausuttiin
halveksivalla äänellä.

"Fulvius, minä olen mies, joka puhun suoraan, mitä ajattelen, enkä
vaadi itselleni sivistyneen tai neron nimeä. Mutta me molemmat, sinä
ja minä, harjoitamme samaa urheilua, ja sentähden on meillä samat
edutkin kysymyksessä".

Kun naamari täten temmattiin hänen kasvoiltaan, säikähtyi ja

punastui muukalainen aika lailla, mutta hän rohkaisi kuitenkin
mielensä sen verran, että julkeasti kysyi: "Mitä sillä tahdot sanoa?"

"Jos puristat kättäsi nyrkkiin, näyttääksesi minulle säkenöivät

sormukset pehmeissä sormissasi, niin olkoon menneeksi. Mutta jos
luulet sillä pelottelevasi minua, niin pistä mieluummin kätesi takaisin
toogasi laskoksiin. Se näyttäisi ainakin vähemmin uhkaavalta".

"Puhu lyhyesti, mies. Kysyn vielä kerran, mitä tämä merkitsee?"

"Tahdoin ainoastaan sanoa, että sinä olet vakooja ja kavaltaja,

Fulvius", kuiskasi Corvinus kysyjän korvaan. Tämä säpsähti, mutta
tointui pian hämmästyksestään ja kysyi: "Millä oikeudella uskallat
sinä lausua noin hullun syytöksen minua vastaan?"

"Sinä olet saanut ilmi", vastasi Corvinus, ääntäen vahvalla

korotuksella viimeiset sanat, "saanut ilmi salaliiton itämaissa, ja
Diokletianus — — —"

Mutta Fulvius ei antanut heittiön puhua loppuun, vaan keskeytti

hänet kysymällä: "Mikä on nimesi, ja kuka olet?"

"Olen Corvinus, kaupunginprefekti Tertulluksen poika", kuului

vastaus.

Sukkela ajatus näytti nyt sävähtävän ovelan muukalaisen päähän,

ja hän vastasi tukahutetulla äänellä: "Ei niin sanaa enää; näen
ystäviä tulevan. Mutta huomen-aamulla varhain odotan sinua
valepuvussa ylimyskadun varrella, holvikaarrosten alla. Siellä sopii
meidän häiritsemättä jatkaa keskustelua".

Jotensakin tyytyväisenä ensimäisen diplomaatillisen kokeensa

onnistumiseen palasi Corvinus kotiansa. Eräältä isänsä orjalta sai hän
helposti puvun, joka oli vielä kuluneempi kuin hänen omansa, ja
seuraavana aamuna oli hän jo ennen määräaikaa paikalla, missä hän
kärsimättömänä odotti uuden ystävänsä tuloa.

Vihdoin tämä tulikin. Hän oli kääriytynyt suureen levättiin, jonka

huppukaulus oli vedetty alas kasvoille. "Terve, toveri! Pelkäänpä, että
olen antanut sinun odottaa liian pitkään viileässä aamuilmassa,
liiatenkin kun näyt olevan jokseenkin ohuesti puettu", lausui hän
odottavalle.

"Totta kyllä", vastasi toinen, "että minun olisi ollut kovin ikävä,
ellen olisi sattunut näkemään jotakin, jonka johdosta olen vaivannut
päätäni".

"Mitä se on?" kysyi tulija uteliaasti.

"Aina varhaisesta aamusta asti, ehkäpä jo ennen kuin tänne

tulinkaan, on kaikilta tahoilta tänne tulvannut mitä viheliäisimpiä
olentoja, kummallinen kokoelma rampoja, hervottomia ja sokeita. Ne
katoavat erään takaoven kautta tuohon taloon, johon useat,
nähtävästi korkeampisäätyiset, ovat pääovesta menneet sisään",
kertoi Corvinus.

"Tiedätkö, kenen tuo vanha talo on?" kysyi Fulvius.

"Se lienee erään hyvin rikkaan patriisin, jota kuitenkin pidetään

saiturina. Mutta kas, tuolta tulee vielä lisää!"
 Samassa läheni heitä vuosien kangistama ukko, jota ystävällinen
tyttö kädestä talutti. "Kohta olemme perillä", virkkoi iloisesti
haasteleva lapsi, "sitten saat istua ja levätä".

"Kiitos sinulle, tyttöseni. Sinä olit kiltti, kun tulit niin varhain minua
noutamaan".

"Sen tein niin mielelläni", oli vastaus. "Harvoin on minun suotu olla
kenellekään hyödyksi. Siitä, että olen saanut auttaa sinua, on
itsellenikin ollut hyötyä. Sen sijaan että minä olen ollut 'ramman
jalkoina', olet sinä ollut 'sokean silmänä'!"

"Tyttö on sokea", huomautti Fulvius, kääntyen Corvinuksen

puoleen. "Etkö sinäkin huomannut, miten jäykästi hän astui,
katsomatta oikealle tahi vasemmalle?"

"Eihän tuo vain liene se paikka, josta niin paljo puhutaan, minne
kerjäläisiä kaikenmoisia kokoontuu kemuja pitämään ja missä
sokeiden sanotaan näkevän ja rampain käyvän? Varmaa vain on,
että kaikki ne, jotka minä tänä aamuna olen tarkannut, ovat
tykkänään toista maata kuin kärttelijäät ruikuttelija-kerjäläiset Arician
sillan luona. Kaikki he ovat olleet säädyllisen ja tyytyväisen näköisiä;
ei ainoakaan ole pyytänyt minulta almua". Niin jutteli Corvinus.

"Kummallista! Aivan varmaan tässä piilee jokin salaisuus, jonka

perille minä tahtoisin päästä. Siitä voisi kenties lähteä hyvää
voittoakin. Sanoithan, että vanha patriisi olisi muka hyvin rikas?"

"Mahdottoman rikas!"

"Hm! Eikö voisi keksiä mitään keinoa päästä sinne sisään?"

 "Se on minulla jo valmiina! Minä tekeydyn ontuvaksi ja pujahdan
rohkeasti sisään toisten raajarikkoisten mukana", huudahti Corvinus.
"Paitsi minua on muitakin, jotka eivät ole talossa ennen käyneet, se
on ilmeistä, sillä hyvin useat ovat minulta kysyneet, onko tuo jalon
Agneen asunto".

"Kenen?" kysäisi Fulvius hämillään.

"Kas, miksikä noin säikähdit? Tosin se on hänen vanhempiensa

talo, mutta heidän tyttärensä nimi on paremmin tunnettu,
epäilemättä, koska hän on rikas perijätär, melkein yhtä rikas kuin
Fabiola".

Fulvius vaikeni, mutta ei millään tavoin kumminkaan ilmaissut niitä

ajatuksia, mitkä tiedonanto hänen sielussaan herätti. Tuokion
perästä virkkoi hän suurella malttavaisuudella: "Tuumasi ei kai liene
hulluimpia. Voisithan ainakin koettaa. Kun minä jo kerran ennenkin
olen talon tyttären tavannut, tahdon minä puolestani koettaa
onneani pääoven kautta. Sitten on meillä kahta vertaa suuremmat
menestymisen toiveet".

"Sanonko sulle, mitä ajattelen?" kysyi Corvinus. "Jos me

molemmat yhdistetyin voimin antaumme johonkin yritykseen, tulee
asian toimeenpanolla aina olemaan kaksi puolta, aivan samaten kuin
milloin kettu ja susi liittyvät yhteen karjalaumaa tuhoamaan". Tähän
törkeään, hyvin vähän imartelevaan vertaukseen ei Fulviukselta
riittänyt kuin halveksiva silmänluonti, johon tuo raaka veitikka vastasi
häijyllä irvinaurulla. Näitten valmistusten jälkeen lähtivät
liittokumppanit kumpikin asemilleen.

Koska emme ole halukkaat seuraamaan enemmän sutta kuin

kettuakaan jalon Agneen vanhempain kotiin, valitsemme paljoa
mukavamman keinon: siirrymme ajatuksissamme sinne.

Tämän nuoren roomalais-tytön vanhemmat olivat vanhaa

ylimyssukua, joka jo monta polvea perätysten oli kuulunut kristinopin
hartaihin tunnustajiin. Viimeksi kuluneiden sadanviidenkymmenen
vuoden aikana olivat hyvin useat sen jäsenistä saaneet kuolla
marttyreinä uskonsa puolesta. Siitä huolimatta oli perheen suku ja
nimi kuitenkin säilynyt ja jaksanut kestää kaikki uudistuneet myrskyt.

Tämän vanhan perheen täydellisen ihailun ja toiveiden yhteisenä

keskuksena oli talon ainoa tytär, jalo Agnes neiti. Vasta myöhäisellä
iällä, kun arvoisa pari ei enää vanhempain-iloa itselleen
toivonutkaan, oli tämä rakastettu tyttönen heille syntynyt, ja hänestä
tuli vanhempain ylpeys ja ilo sekä kodin päivänsäde. Saatuaan
hurskailta vanhemmiltaan jo aikaisin opetusta kristinopissa,
osoittautui Agnes aina erittäin vilpittömäksi ja lapsellisen sävyisäksi
ja voitti, kuten olemme kuulleet, herttaisella, ystävällisellä
olennollaan kaikkien sydämet, jotka tulivat tekemisiin hänen
kanssaan niin hyvin halvimman orjan kuin ylhäisen patriisin.
Maailman kunnia ja maallinen rikkaus eivät häntä suuresti
viehättäneet; rakkauden osoittaminen, kyynelien poispyyhkiminen,
hädän ja puutteen lieventäminen — siinä hänen korkein ilonsa.
Lisäksi oli hänellä vanhempainsa yksinkertainen mieli, josta johtui,
että heidän talossaan, jos kohta se olikin kaunis ja mukavasti
sisustettu, ei ollut merkkiäkään siitä ylellisestä loistosta ja
komeudesta, mistä heidän vähempivaraistenkin säätyveljiensä
asunnot olivat kuuluisat. Ei kummaa siis, jos he syrjäisten kesken
olivat tulleet huutoon muka ahneuden tähden. Suuri osa tuota
vanhaa rakennusta käytettiin yksinomaan kristittyjen kokouksia ja
laupeuden-harjoituksia varten, mutta siitä ei liene muilla kuin
osanottajilla ollut aavistusta.
 Miksikä tähän taloon juuri tänä varhaisena aamuhetkenä niin suuri
joukko köyhiä ja puutteenalaisia keräytyi, siihen oli erityinen syy,
jonka arvoisa lukija helposti arvaa, jos muistaa sen nöyrän pyynnön,
minkä nuori Pankratius joitakuita aikoja sitten esiintoi vanhemmalle
ystävälleen. Suurella toimellisuudella ja tunnetulla tarkkuudella oli
Sebastianus kaikki järjestänyt ja ehdottanut, että karttuneet rahat
jaettaisiin tässä talossa, jonka isäntäväki oli sukuja hänelle. Sen oli
nyt määrä tapahtua, ja sitä tarkoitusta varten olivat, paitsi apua
tarvitsevia ja muutamia diakoneja, myös Sebastianus ja Pankratius
saapuneet.

Corvinus liittyi kuin liittyikin erääseen köyhäin joukkoon ja hänen

onnistui päästä sisään lausumalla tunnussanan, jota kuuli muittenkin
käyttävän: "Deo gratias" ("Jumala olkoon kiitetty"). Hänestä alkoi
kumminkin heti alusta tuntua tukalalle, huomatessaan
kutsumattomana seisovansa keskellä ihmisjoukkoa, jossa kaikki
olivat tuntemattomia. Lopulta, kun heidät toinen toisensa jälkeen oli
huudettu ottamaan lahjansa ja lopulta hän vain yksin oli jäljellä,
valtasi tuskan ahdistus hänen rintansa. Mitä jos hänen petoksensa
tulisi ilmi; jos hän urkkijana ylhäisessä talossa tunnettaisiin ja
haastettaisiin oikeuteen; mitäs jos hän sen nimellisenä saatettaisiin
oman isänsä tuomio-istuimen eteen ja oman isän täytyisi tuomita
rangaistukseen moisesta rikoksesta? — Hädissään oli hän
tuntevinaan, että kaikkien silmät läpitunkevina katselevat häntä; oli
niinkuin sokeatkin olisivat katsoa tuijottaneet häneen kiillottomilla
silmillään ja raajarikkoiset vain odottaneet käskyä, antaakseen
kainalosauvoistaan iskujen sadella hänen selkäänsä. Hän katseli
syrjin karin ovelle päin, mutta sisäänkäytävää vartioi niin tarkasti
vanha haudankaivaja Diogenes ja hänen kaksi väkevää poikaansa,
että oli mahdoton päästä pakenemaan. Tässä pahassa pulassa oli
hänen ainoana lohdutuksenaan se, ettei näistä ihmisistä kukaan
häntä tuntenut, ja että hän vihdoin jonkin tekosyyn nojalla pääsisi
ehkä livahtamaan pois.

Mutta tästäkin toiveesta oli onnettoman pakko luopua. Kuka voi

kuvata hänen hämmästystään, hänen tuskaansa, kun Pankratius
yht'äkkiä seisoo hänen edessään, kuten viimeksi silloin, kun he
seisoivat vastatuksin tiellä koulusta päästyään! Mutta mitenkä
olikaan asiain tila muuttunut! Silloin seisoi Pankratius, josta siitä
saakka oli varttunut komea nuorukainen, ympärillään joukko hurjia
koulutovereja, jotka ilmeisesti olivat hänen vastustajansa puolella.
Nyt sen sijaan oli hän täällä, ystäväpiirin keskellä, josta lempeitä,
rakastavia katseita luotiin häneen. Corvinus oli vallan masentunut;
hän olisi halunnut vaipua maan sisään häpeästä ja kiukusta. Mutta
mitenkä hämmästyikään hän, kun hän hyvin ansaittujen nuhteiden,
jopa korvapuustienkin sijasta, joita hän ei missään tapauksessa olisi
ollut antamatta yllätetylle viholliselle, kuuli Pankratiuksen lempein
äänin lausuvan seuraavat sanat: "Corvinus, sinäkö täällä? Onko
sinusta todellakin tullut köyhä ja rampa? Miksi olet jättänyt
vanhempiesi kodin?"

"Oh, niin pitkälle ei vielä olla tultu", vastasi ilkiö jurolla äänellä,
sillä hänen luullun vastustajansa sävyisyys paisutti hänen
rohkeuttaan. "Tietysti sinä sydämestäsi iloitsisit, jos niin olisi".

"Enpä suinkaan. Minä en kanna minkäänlaista vihaa sinua

kohtaan. Siis, jos apua tarvitset, niin sano minulle. Huomion
välttämiseksi menemme siinä tapauksessa viereiseen huoneeseen".

"Suoraan sanoen, olen tullut tänne vain huvin vuoksi. Jos nyt
tahdot tehdä minulle hyvän työn, niin päästä minut kenenkään
huomaamatta pois".
 "Corvinus", vastasi nuorukainen totisella ankaruudella, "sinä olet
sen kautta tehnyt itsesi syypääksi suureen rikokseen? Mitähän isäsi
sanoisi, jos nuo nuoret miehet, jotka, mikäli heistä näen, eivät
muuta tarvitsisi kuin viittauksen minun puoleltani siepatakseen sinut
kiinni, tekisivät sen ja veisivät sinut semmoisena kuin tässä seisot,
avojaloin, orjan valepuvussa, oikeuden eteen Forumille ja syyttäisivät
sinua rauhanhäiritsemisestä ja kotirauhan pyhyyden rikkomisesta,
josta kaikesta laki säätää ankaran rangaistuksen".

"Jumalten tähden, hyvä Pankratius, älä rankaise minua niin

julmasti", pyyteli Corvinus.

"Sinä tiedät, Corvinus, että, jos sen tekisin, niin täytyisi isäsi joko
menetellä kanssasi niinkuin Lucius Junius Brutus aikoinaan, tahi
sitten erota virastaan".

[Brutus oli roomalainen konsuli, joka tuomitsi molemmat poikansa

kuolemaan heidän osallisuudestaan erääseen salaliittoon. Poikiensa
ja kansan rukouksista huolimatta ei hän tuomiotaan muuttanut, vaan
seurasi itse järkähtymättömällä tyyneydellä sen täytäntöönpanoa.]

"Kaiken kautta mikä on sinulle pyhää ja kallista, rukoilen sinua, älä

saata minua moisen häpeän alaiseksi. Se olisi koko meidän
perheemme häviö. Polvillani tahdon pyytää sinulta anteeksi
entisiäkin pahoja tekojani, jos sinä vain olet armollinen minua
kohtaan".

"Hiljaa, hiljaa; olenhan jo sanonut sinulle, että ne ovat aikaa sitten

anteeksi annetut. Mutta kuule nyt minua. Lukuun ottamatta läsnä
olevia sokeita, on täällä useita todistajia, niin että sinut sadoilla
vieraillamiehillä voidaan todistaa syylliseksi rikokseesi. Jos sinä siis
otat puhuaksesi tästä kokouksesta jotakin tahi uskallat sortaa ketään
meikäläisistä, niin on meillä yhä vieläkin valta haastaa sinut isäsi
tuomio-istuimen eteen. Ymmärrätkö?"

"Ymmärrän", vastasi pulaan joutunut surkealla äänellä. "En kuuna

päivänä minä tule kenellekään ilmaisemaan, että olen käynyt tässä
kauheassa paikassa. Vannon kautta — — —"

"St! täällä ei kysytä mokomia valoja. Tule, ota minua kädestä ja

seuraa minua!" Tämän kehotuksen lausuttuaan kääntyi Pankratius
ympärillä seisovien puoleen ja huomautti vain, että hän tunsi tämän
miehen; mutta nämä, jotka tuon raukan rukoilevien liikkeiden
johdosta olivat päättäneet hänellä olevan raskaita kärsimyksiä
koettavana, kannattivat tuon poloisen luultuja rukouksia ja pyysivät
Pankratiusta, ettei hän suinkaan laskisi häntä menemään nälkäisenä
ja almuja saamatta.

"Jättäkää se minun asiakseni", vastasi nuorukainen ja kääntyi ovea

päin, jonka vahtina olevat miehet auliisti avasivat hänelle ja tuolle
yhäti liikkaavalle petturille hänen vieressään. Heidän tultuansa ulos,
päästi nuorukainen Corvinuksen menemään, virkkaen hänelle: "Älä
unhota lupaustasi!"

Sillä välin oli Fulvius sopimusta myöten koetellut onneaan talon

pääoven luona. Se oli hänen tullessaan roomalaisen tavan mukaan
avoinna. Ja kukapa olisi voinut otaksuakaan, että ketään vieraita
näin tavattomaan aikaan astuisi siitä sisään? Portinvartijan asemesta
tapasi Fulvius siinä yksinkertaisen, noin kolmen- tai neljäntoista
vuoden vanhan maalaistytön ovenvartijan virkaa toimittamassa. Kun
ei muita ketään ollut saapuvilla, oli rauhanhäiritsijän mielestä nyt
erittäin sovelias tilaisuus saada varmuutta niihin epäluuloihin, jotka
olivat hänessä heränneet. Hän kysyi siis pieneltä ovenvartijalta:
"Mikä on nimesi, lapsi, ja kuka sinä olet?"
 "Minä olen Emerentia, jalon Agneen rintasisar", kuului vastaus.

"Oletko siis kristitty?" uteli Fulvius edelleen terävällä äänellä.

Tyttöparalta menivät silmät suuriksi ja hän vastasi vallan

yksinkertaisesti: "En", ja kun tuon viattoman lapsen koko olento
vahvisti tämän todeksi, tyytyi Fulvius siihen. Tytön äiti oli muuan
maalaisvaimo, joka oli ollut Agneen imettäjänä. Kun vaimo sitte
hiljakkoin oli kuollut, oli Agnes vanhempiensa luvalla ottanut orvoksi
jääneen lapsen kotiinsa, saamaan kristillistä kasvatusta. Koska
tyttönen vasta joitakuita päiviä oli oleskellut uudessa kodissaan, tiesi
hän kristinopista hyvin vähän, tokkopa ollenkaan. — Mitä nyt oli
tehtävä? Fulvius oli hämillään ja neuvotonna; yksinäisyys teki hänen
asemansa yhtä tukalaksi kuin Corvinuksen keskellä taajaa
ihmisjoukkoa. Hän aprikoi, eikö olisi viisainta kääntyä takaisin mutta
sitenhän olisivat hänen tuumansa menneet myttyyn. Toiselta puolen
ei hän itseltään salannut, että hän kauemmaksi tunkeutumalla
saattoi tuottaa itselleen suuria ikävyyksiä. Tänä pulmallisena hetkenä
näki hän talon nuoren valtijattaren astelevan kevyesti pihan poikki,
ilon ja päivänpaisteen ilmeisenä juurikuvana. Nähtyänsä Fulviuksen
hän heti seisahtui, ikäänkuin odottaen, että Fulvius jotakin sanoisi.
Tämä taasen läheni häntä mitä miellyttävimmästi hymyillen ja
kohteliaimmasti kumartaen sekä puhutteli Agnesta seuraavin sanoin:
"Olen tullut ennen tavanmukaista vierailuaikaa, jalo Agnes, jotenka
minun siis katsottanee käyttäytyvän epähienosti; mutta minä en
voinut odottaa tavallista käynti-tuntia, kirjoituttaakseni itseni
alamaisimmaksi klientiksi tähän ylhäiseen patriisitaloon".

[Arvollisempiin patriisitaloihin liittyi tavallisesti suuri joukko köyhiä

sukulaisia sekä vapautettuja orjia ja näiden jälkeläisiä, jotka pysyivät
talon suojeluksen alaisina. Näitä nimitettiin klienteiksi eli suojateiksi,
ja kyseissä oleva patriisi nimitettiin heidän turvaherrakseen
("patronus").]

"Meidän talollamme", vastasi nuori neitonen, "ei ole kunnia ottaa

vastaan klienttejä; me emme vaadi itsellemme mahtavuutta ja
vaikutusvaltaa".

"Anteeksi; moisen päämiehen hallitsemana on talolla mitä suurin

vaikutusvoima ja mahti semmoinen, joka helpolla voittaa sydämet ja
tekee nöyriä orjia".

Vähintäkään huomaamatta, että nämä sanat saattoivat viitata juuri

häneen itseensä, vastasi nuori neitonen luonteisella
teeskentelemättömällä suloudellaan: "Oi, kuinka totta olet puhunut!
Tämän huoneen Herra hallitsee todellakin kaikkien sen jäsenten
sydämiä!"

Nämä rakastettavan tytön sanat ynnä vielä enemmän hänen

ihastuksensa ja loistava muotonsa saattoivat Fulviuksen kovasti
hämilleen. Hän tointui sentään kohta entiselleen, ja kun hän ei
tahtonut päästää suotuisaa tilaisuutta käsistään, lausui hän julkeasti:
"Sinusta minä juuri puhuin, ja pyydän sinun vastaanottamaan sanani
vilpittömän ihailuni ja rajattoman rakkauteni osoitteena". Niin
sanottuaan notkisti hän polvensa neitosen edessä ja pyysi tarttua
hänen käteensä, mutta Agnes kääntyi punastuen ja vavisten hänestä
pois.

Seuraavassa tuokiossa kavahti konna ylös maasta. Hän näki

Sebastianuksen lähenevän. Tämä oli tullut kutsumaan Agnesta
köyhäin luo, jotka odottivat häntä. Agnes vetäytyi pois, jota vastoin
Sebastianus, katse totisena, ankarana, astui rauhanhäiritsijää
vastaan, joka aivankuin menehtyneenä loi silmänsä maahan.
"Fulvius, sinä täällä? Mikä on saattanut sinut tänne?" kysyi talon
vanha ystävä.

"Minä arvelen", vastasi puhuteltu, rohkaisten luontoaan, "että

koska minä yhtä hyvin kuin sinäkin olemme yhdessä talon tyttären
kanssa olleet vieraina samassa perheessä, niin ei minulla ole
vähempää oikeutta kuin muillakaan klienteillä käydä hänen luonaan
kunniaterveisillä".

"Mutta eihän kuitenkaan näin sopimattomaan aikaan", vastasi

Sebastianus tyynesti.

"Se aika, joka ei ole sopimaton nuorelle upseerille", vastasi konna,

"ei liene sopimattomampi tavallisellekaan kuolevaiselle".

Loukatun sotilaan oli kestettävä kova taistelu, ennen kuin hän voi
hillitä suuttumustaan. "Malta mielesi, Fulvius", jatkoi hän
arvokkaasti; "ja ota huomataksesi, että kaksi henkilöä saattaa olla
vallan erilaisessa suhteessa samaan perheeseen. Mutta ei
pitkäaikaisinkaan tuttavuus, sitä vähemmin siis jokin satunnainen
yhtymys, saata puolustaa sitä julkirohkeata, hävytöntä käytöstä,
johon äsken teit itsesi syypääksi".

"Hohhoo; huomaanpa, että olet mustasukkainen, urhakka

päällikkö", huudahti Fulvius halveksuvalla äänellä. "Sinähän olet,
kuten hoetaan, Fabiolan suosima kosija. Hän on nyt maalla, ja
epäilemättä halunnet saada kiedotuksi jommankumman Rooman
rikkaimman perijättären omaisuuden käsiisi. Kaksi jännettä yhteen
jouseen, mitäpä enää parempaa".

Jollei urhollinen upseeri olisi ollut kristitty, olisi hävytön parjaaja

varmaan saanut hengellään maksaa tämän solvauksen; mutta
Jumala antoi syvästi loukatulle voimaa ilmileimahtaneen vihan
voittamiseen. "Ei ole sinulle eikä minulle hyödyksi, että viivyt täällä
kauemmin", sanoi hän, ja tarttui tukevalla kädellä kutsumatonta
vierasta käsivarteen ja veti hänet ovelle. Ennen kuin jälleen päästi
hänet vapaaksi, Sebastianus lisäsi: "Saat nyt mennä rauhassa, mutta
muista, että olet arvottomalla käytökselläsi rikkonut valtionlakeja
vastaan. Minä säästän sinua, kunhan itse vain ymmärrät salata
häpeäsi. Olkoon kumminkin hyödyksesi mainittu, että minä olen
selvillä asioistasi ja toimistasi täällä Roomassa. Ole varuillasi siis! Ja
vielä kerran, mene rauhaan!"

Mutta tuskin oli Sebastianus päästänyt irti vastustajansa, kun

hänen itsensä kimppuun yhtäkkiä hyökättiin jättiläisvoimin.
Hyökkääjä oli Eurotas. Fulvius oli vanhukselle ilmoittanut
luvanneensa kohdata Corvinusta; mutta kun ukko, sen perusteella,
mitä Afra oli hänelle kertonut tämän nuoren miehen luonteesta, ei
sanottavaksi luottanut kaupunginprefektin poikaan, vaan päinvastoin
pelkäsi tällä olevan aikomuksena houkutella Fulviusta johonkin
satimeen, niin oli vanhus huomaamatta hiipinyt turvattinsa jäljissä.
Luullen hyvästijättöä ovella riidaksi ja Sebastianusta prefektin
pahamaineiseksi pojaksi, hyökkäsi hän raivoisana kuin jalopeura
pahaa aavistamattoman niskaan. Mutta hän sai pian kokea, ettei
vastustajansa ollut tavallisia ihmisiä, sillä vaikka hänellä oli Fulvius
apunaan, oli hänen turha koettaa saada soturi paiskatuksi maahan.
Kun hän pitemmän aikaa kamppailtuaan huomasi, ettei se hänelle
onnistunut, sieppasi hän vyöltään pienen kuolettavan aseen. Juuri
kun hän parhaallaan heilutteli sitä ahdistetun pään päällä,
temmattiin se äkisti hänen kädestään, ja hän joutui itse kahden
ikäänkuin rautaisen käsivarren runneltavaksi, jotka viimein
sinkauttivat hänet ulos tielle.
 "Pelkäänpä, että kohtelit poika parkaa liian kovakouraisesti,
Qvadratus", virkkoi Sebastianus centurionilleen, oikealle jättiläis-
olennolle, joka hänkin oli saapunut olemaan läsnä kristittyjen
kokouksessa. Centurioni oli kuitenkin sitä mieltä, että konna oli
kavaluutensa tähden moisen rangaistuksen ansainnut.

Noloina hiipivät sillä välin molemmat muukalaiset pois. Eräässä

kadunkulmassa kääntyessään näkivät he jonkun matkan päässä
Corvinuksen, vähääkään ontumatta, luikkivan pois minkä ketaroiltaan
kerkesi. Usein nämä kaksi oivaa toverusta tämän jälkeen vielä
kohtasivat toisensa, mutta eivät he koskaan sanallakaan kajonneet
tämän aamuiseen kohtaukseen. Toinen tiesi toisesta, että hänellä oli
vain häpeätä ollut siitä, ja molempien täytyi itselleen tunnustaa, että
Roomassa oli ainakin yksi lauma, jota ei kettu eikä susi pystynyt
vahingoittamaan.

Kuudes Luku.

Fabiola ja hänen orjansa.

Lokakuu on ihana aika Italiassa. Aurinko on tosin menettänyt

jonkun verran hehkustaan, vaan ei loisteestaan, ja heloittaa yhtä
kirkkaasti kuin sydänkesällä. Kuten indialainen ruhtinas,
vastaanottohuoneeseensa tullessaan, heittelee täysin kourin kultaa
ja jalokiviä kansalle, niin heittelee tämä nouseva taivaan valtijatarkin
kultasateita yli heräjävän luonnon. On kuin vuoret kurottelisivat
rosoisia päitään, metsät ulottuvia käsivarsiaan kaihoisasti,
vastaanottaakseen sen kuninkaallisia lahjoja. Ja kun aurinko on
suorittanut kulkunsa yli pilvettömän, siintävän taivaan ja saavuttanut
päämaalinsa, laskee se lännen mailla vuoteelleen kullan-kimaltelevan
meren syliin, ja sen yli kohoilee silloin purppurainen katos,
hesureunainen. Viimein, ennenkuin se mereen vaipuu, soukkenee se
pitkäksi juovaksi. Se näyttää nyt sanovan jäähyvästijään; mutta
tuskin on se häipynyt, niin jo lähettää se siltä puolelta maata, missä
se nyt vierailee, terveisensä loistavain lähetteinsä kautta, jotka
sydäntä ilahuttavat ja ennustavat sen pikaista palajamista. Ja
vaikkeivät sen säteet syksyin olekaan niin hehkuvia, ovat niiden
vaikutukset sitä silmiinpistävämmät. Se on tarvinnut kuukausia,
loihtiakseen mehuttomista, kuivista rungoista siemeniä ja lehtiä,
köynnöksiä, kukkia ja kovia marjoja. Vitkalleen on kasvullisuus
edistynyt. Mutta mikä mainio lehvistö peittääkään nyt vaipan tavoin
rungot ja varret, kuinka erinomaisiksi rypäletertuiksi ovatkaan
pikkuruiset yksinäiset marjat paisuneet, joista toiset jo ovat saaneet
tuon hohtavan ambra-värin, toiset taasen koreilevat yhtä kauniilla
opaali-värillään, luvaten ennen pitkää pukeutua hehkuvaan
kuninkaalliseen purppuraan.

Verraton nautinto on semmoisena vuodenaikana istua kirja

kädessä kukkulan rinteellä ja antaa jostakin rauhaisesta
varjopaikasta katseen liidellä yli tuon ihanan maiseman. Lempeän
tuulahduksen loihtiman tai viinimäkien eri korkeuksista syntyvän
värien moninaisuuden läpi levitteleiksen koko maisema kirjavana
mattona ihastuneitten silmiemme eteen. Paitse sitä näkee vielä
lukemattomia muita vivahduksia ja värejä: tummat kypressit, vielä
tummempi rautatammi, tuuheat kastanjat, rehevät hedelmätarhat,
päivänpaahtamat sänkipellot, synkät piniat, jotka ovat Italialle mitä
palmut idän maille, ja jotka kohoavat huviloita ympäröivien puksi- ja
laakeripuitten yli — siinä näky, jota ei pysty kuvaamaan! Ja nuo
huvilat, kukkuloille rakettuina tai niiden välitse häämöttävinä, huvilat
vesiputouksineen ja korkealle loiskivine suihkuineen, komeine
puutarhoineen ja kukkaisine niittyineen! Niinkuin sanottiin,
mahdotonta on luetella kaikkia niitä luonnon-ihanuuksia, joita
auringonpaisteinen Italia tarjoo juuri lokakuussa, ja jotka sydämiä
riemastuttivat tämän kertomuksenkin aikoina. Ei kummaa siis, että
Rooman rikkaat ja ylhäiset mielellään pakenivat joksikuksi aikaa pois
maailmankaupungin pölystä ja tungoksesta maa-elämän
hiljaisuuteen.

Niihin onnellisiin kuului Fabiolakin. Sen jälkeisenä päivänä, kuin

hänen ilkeä, musta orjattarensa ja prefektin poika olivat
keskustelleet toistensa kanssa, kuten jo ennen on kerrottu, matkusti
hän maahovilleen, jota romanttisen asemansa vuoksi syystä saattoi
lukea Italian kauniimpain helmien joukkoon. Huvila sijaitsi erään
kukkulan rinteellä, joka vähitellen aleni Cajetan merenlahdelmaa
kohden ja oli, kuten kotitalo Roomassa, mainio rikkaasta,
aistikkaasta sisustuksestaan. Mitä kauniimmat kasvit ja kukat olivat
täällä saaneet tyyssijan, ja olivat turvatut niin kylmältä kuin
polttavalta kuumuudelta.

Fabius oleskeli harvoin kuin moniaan päivän tässä herttaisessa

paikassa. Huvilassa piti hän oikeastaan vain pientä lomaa matkallaan
johonkin vilkkaampaan huvipaikkaan, missä ylhäisen maailman
ihmisiä kosommalta liikkui, ja missä hänkin mieluummin oleskeli,
sanoen asioiden muka sitä vaativan. Fabiola oli siitä syystä
tavallisesti yksin ja nautti täysin määrin maa-elämän hiljaisuutta.
Huvilaan oli hankittu hyvin lajiteltu kirjasto, joka käsitti vanhempia ja
uudempia teoksia kaikilta aloilta. Aamuhetket hän vietti jollakin
valitulla lempipaikalla tavallisesti lueskellen. Mutta kylläpä olisi vieras
hämmästynyt, jos hän yhtäkkiä lähestyen, olisi nähnyt tuon ylpeän
patriisittaren, ei, kuten tavallista oli, yksin vaipuneena kirjansa
tutkimiseen, vaan nais-orjan seurassa! Lukija, joka muistaa, mitä
ennen on tapahtunut talon tyttären ja hänen orjansa välillä, ei tätä
kuitenkaan suuresti oudoksune.

On helposti ajateltavissa, miten kummastuneena Fabiola ennen

mainitussa tilaisuudessa Agneelta oli kuullut, että Syra oli
mieluummin jäänyt entisen emäntänsä palvelukseen kuin valinnut
toiveen vapaaksipääsöstään. Fabiolan hämmästys oli sitä suurempi
kuin hän sai kuulla, että rakkaus häntä kohtaan oli määrännyt
orjattaren valinnan. Aiheeksi tähän valintaan ei Fabiola kuitenkaan
saattanut lukea omaa hyvyyttänsä tahi jotakin osoittamaansa
tunnustusta tai kiitollisuutta siitä orjattaren uhrautuvasta hoidosta,
jota Fabiola runsain määrin oli saanut nauttia orjan puolelta ankaran
kuumetautinsa aikana. Hän oli siis ensialussa taipuvainen luulemaan
Syraa hourupäiseksi. Olihan hän tosin monasti lukenut ja kuullut
kerrottavan uskollisuudesta ja rakkaudesta, jota orjat olivat
osoittaneet koville ja julmillekin herroilleen, mutta moisia tapauksia
oli hän aina pitänyt harvinaisina poikkeuksina. Ja mitäpä merkitsee
kymmenkunta semmoisia esimerkkejä niihin tuhansiin ja taas
tuhansiin verraten, jotka ovat todistaneet vihaa ja kostonhalua!
Mutta tässä hänellä oli selvä, käteentuntuva uskollisuuden todiste
välittömässä läheisyydessään. Siitä hetkestä rupesi hän tarkoin
pitämään silmällä orjatarta, nähdäkseen, eikö hänen kiintymyksensä
sittenkin olisi paljasta pöyhkeyttä ja itsetietoisuudella prameilemista
ja eiköhän hänen kenties liene aikomuksensa antaa hallitsijattarensa
tuntea, kuinka suuren uhrauksen orja on hänen tähtensä tehnyt.

Mutta mitään semmoista hän ei huomannut. Syra toimitti hiljaisesti

ja ahkerasti tehtävänsä niinkuin aina, eikä millään tavoin osoittanut
pitävänsä itseään parempana kuin ennen. Mitenkä olisi Fabiola,
tämän huomattuaan, voinut sulkea sydäntään, mitenkä hän olisi
voinut olla hellämieliseksi sulamatta ja tulematta vähitellen siihen
vakaumukseen, ettei lopulta kuitenkaan ollut mahdotonta rakastaa
orjatarta? Kuinka olisi hän pitemmältä enää voinut kieltää sitä, että
on olemassa epä-itsekästä rakkautta, joka ei etsi omaansa, ei pyydä
palkkiota?

Ensimäistä, meille tunnettua ja huomattavaa sananvaihtoa orjan

kanssa seuranneista keskusteluista Fabiola tuli siihen päätökseen,
että Syra oli saanut hyvän kasvatuksen. Koska ei ollut harvinaista,
että orjain omistajat hankkivat nuorille orjille perinpohjaisen
sivistyksen, kohottaakseen sen kautta heidän arvoaan, oli Fabiola
siksi hienotunteinen, ettei hän huolinut tiedustella palvelijansa
aikaisempia elämänvaiheita, vaikka hän olikin havainnut, että Syra
sujuvasti ja käsittäen luki kreikkalaisia ja latinalaisia kirjailijoita ja
kirjoitti yhtä helposti molempia kieliä. Toisten orjain suureksi
harmiksi alkoi Fabiola yhä enemmän suosia syyrialaista orjatartaan.
Hallitsijattaren käskystä ei Eufrosynen ollut ainoastaan antaminen
hänelle erikoinen makuuhuone — etu, josta Syra oli erittäin
kiitollinen, — vaan Fabiola valitsi hänet vielä esilukijakseenkin ja
kirjurikseen. Siitä huolimatta Syra pysyi muuttumattomasti samana.
Suotuisa käänne hänen elämässään ei tehnyt häntä
suurentelevaiseksi eikä ylpeäksi. Jos joku orjakumppaneistaan käski
häntä johonkin alhaisempaan työhön, ei hän koskaan kieltäytynyt
sitä tekemästä. Kaikki toimitti hän yhtä mielellään ja ystävällisesti
kuin ennenkin.

Kuten tiedämme, lueskeli Fabiola enimmästään filosoofisia teoksia.

Hämmästyksekseen havaitsi hän, että usein yksinkertainen muistutus
hänen esilukijansa puolelta saattoi näennäisesti kiistämättömän
perustotuuden horjumaan, tahi että hän, esittäessään kirjailijain
pöyhkeileviä lauselmia, paljasti koko niiden onttouden ja lausui julki
korkeamman käsityksen siveellisistä totuuksista kuin moni kirjailija,
joita Fabiola siihen asti oli rajattomasti ihaillut. Ei niin, että Syra olisi
ollut erittäin teräväjärkinen tai harvinaisen paljon lukenut — päin
vastoin; ne kirjat, joita hän nyt luki, olivat hänelle suurimmaksi
osaksi outoja. Mutta hänellä näytti olevan jokin totuuden salainen
tunnusmerkki, jokin pää-avain, jolla hän saattoi kaikkinaiset
siveelliset avut ilmivaloon, käsitys, joka oli mitä puhtaimmassa
sopusoinnussa kaiken oikean ja hyvän kanssa, kuten hyvin viritetty
soittimen kieli, mutta joka vieroi kaikkea pintapuolista, rietasta ja
huonoa.

Kuinka mielellään olisikaan oppinut patriisitar halunnut tietää,

missä se orja-raukan salaisuus piili, josta moinen henkinen valistus
johtui, valistus, jota hän ei ollut niin suuressa määrässä tavannut
vielä koskaan. Mutta hän ei ollut vielä ehtinyt sille uskonnollisen
tietoisuuden kannalle, että olisi voinut käsittää sen, mikä saattoi
Vapahtajamme lausumaan seuraavat kiitossanat: "Minä kiitän sinua,
Isä, taivaan ja maan Herra, että olet kätkenyt nämä viisailta ja
toimellisilta ja ilmoittanut sen yksinkertaisille".

Eräänä ihanana lokakuun aamuna olivat emäntä ja orjatar

lukemassa hyvin tunnetulla lempipaikalla lähteen luona, kun
ensinmainittu, joka oli kyllästynyt ikävystyttävään teokseen, katseli
itselleen huvittavampaa luettavaa. Ottaen lippaasta uuden kääryn,
hän virkkoi: "Pane pois tuo pitkäveteinen kirja, Syra. Tässä on yksi,
joka vasta äsken on ilmestynyt, ja jota sanotaan erittäin hauskaksi.
Se on uutta meille molemmille".

Esilukija totteli käskyä, katsahti hänelle ojennetun kirjan

nimilehteen ja punastui. Silmäiltyään ensimäisiä rivejä, huomasi hän
varomisensa todeksi: se oli muuan niitä kelvottomia kyhäyksiä, joista
Justinus marttyri valittaa, että niitä saadaan vapaasti julaista, jota
vastoin hyvien, kristillisten kirjain levittämistä ehkäistään tahi saavat
niiden levittäjät taistella niin suuria vaikeuksia vastaan kuin suinkin.
Tyynellä päättäväisyydellä laski hän kirjan alas ja lausui rukoilevasti:
"Korkea valtijatar, älä vaadi minua lukemaan itsellesi tätä kirjaa. Tätä
sopii minun yhtä vähän lukea kuin sinun kuulla".

Fabiola hämmästyi. Että hänen täytyisi luettavansa valinnassa

suostua rajoituksiin, ei ollut koskaan juolahtanut hänen mieleensä.
Senvuoksi hän hymyillen kysyi: "Mitäpä vahinkoa se meille tuottaisi?
Minä en ollenkaan epäile, ettei siinä kerrota monista rikoksista ja
iljettävistä teoista, mutta eihän se siltä saa houkutelluksi meitä
tekemään niitä. Eikö sitten ole huvittavaa lukea semmoista muista?
Me emme kuitenkaan missään tapauksessa itse antaudu
semmoiseen".

"Ja kuitenkin", huomautti Syra, "on henkesi osallisena siinä

kuullessasi tai lukiessasi sitä, ja jos nuo asiat, kuten sanot, huvittavat
sinua, niin todistathan sillä, että sinä mielihyvällä ajattelet moisia
tekoja. Mutta sen kaltaiset kuvat ovat hyljättäviä, sellaiset ajatukset
synnillisiä".

"Mutta kuinka se on mahdollista? Eikö paha vasta tekona

ilmetessään ole syntiä?" kysyi Fabiola ihmeissään.

"Tavallaan tosin on minun yhtyminen sinun mielipiteeseesi, jalo

valtijatar, mutta mitähän ajatus muuta onkaan kuin sisimmän
olentomme eli sielumme toimintaa? Halu, joka toivoo toiselle
kuolemaa, on tämän sisimmän, näkymättömän olennon tointa, jota
vastoin sivallus, joka teon toimeenpanee, on ruumiin näkyväistä
toimintaa. Mutta kumpiko voima on nyt oikeastaan käskevä, kumpi
totteleva? Kummanko siis on teosta vastaaminen?
Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.

More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge

connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.

Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and

personal growth every day!

testbankdeal.com