(eBook PDF) An Introduction to Educational

Research: Connecting Methods to Practice

download

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-an-introduction-to-
educational-research-connecting-methods-to-practice/

Download full version ebook from https://ebookluna.com

 We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit ebookluna.com
to discover even more!

(eBook PDF) Applying Educational Research: How to Read, Do, and Use
Research to Solve Problems of Practice 7th Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-applying-educational-research-how-
to-read-do-and-use-research-to-solve-problems-of-practice-7th-edition/

(eBook PDF) Introduction to Health Research Methods 2nd Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-introduction-to-health-research-
methods-2nd-edition/

(eBook PDF) Introduction to Behavioral Research Methods 6th Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-introduction-to-behavioral-
research-methods-6th-edition/

(eBook PDF) Introduction to Behavioral Research Methods 7th Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-introduction-to-behavioral-
research-methods-7th-edition/
(eBook PDF) Action Research: An Educational Leader's Guide to School
Improvement 3rd Edition,

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-action-research-an-educational-
leaders-guide-to-school-improvement-3rd-edition/

(Original PDF) Research Methods: From Theory to Practice by Ben Gorvine

https://ebookluna.com/product/original-pdf-research-methods-from-theory-to-
practice-by-ben-gorvine/

(eBook PDF) Introduction to Qualitative Research Methods in Psychology 4th

Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-introduction-to-qualitative-
research-methods-in-psychology-4th-edition/

(eBook PDF) Introduction to Victimology Contemporary Theory, Research, and

Practice

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-introduction-to-victimology-
contemporary-theory-research-and-practice/

(eBook PDF) Research Methods in Psychology: From Theory to Practice,

Canadian Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-research-methods-in-psychology-
from-theory-to-practice-canadian-edition/
Table of Contents
Preface
Acknowledgments
About the Authors
PART I EXAMINING THE FOUNDATIONS OF EDUCATIONAL
RESEARCH
CHAPTER 1 • Studying Education Practice With Research
Considering the Value of Research
Introduction
Practitioner-Scholars Defined
Using Problems of Practice to Frame Research
Reflective Opportunity 1.1
An Overview of the Problems of Practice
Problem of Practice 1: Promoting Educational Equity in Student
Achievement
Problem of Practice 2: Implementing Education Policies
Problem of Practice 3: Reforming and Improving Educational
Organizations
Problem of Practice 4: Improving Instructional and Leadership
Practice
The Purposes and Types of Educational Research
Link to Practice 1.1
Reflective Opportunity 1.2
Research Paradigms
Unpacking Five Research Paradigms
Reflective Opportunity 1.3
Defining Research Methodologies and Research Methods
Link to Practice 1.2
CHAPTER 2 • Designing a Research Study
Developing a Research Study
Introduction
The Overarching Research Process
Identifying a Problem of Practice and Formulating It as a Research
Problem
From the Field 2.1
Reflective Opportunity 2.1
Designing a Study
Carrying Out Your Study and Analyzing Your Data
Reflective Opportunity 2.2
Writing and Sharing Your Results/Findings
Designing a Research Study
Formulating a Research Problem
From the Field 2.2
From the Field 2.3
Developing Research Questions
 Link to Practice 2.1
Identifying a Conceptual or Theoretical Framework
Selecting a Methodology: A Decision-Making Process
Link to Practice 2.2
Selecting the Research Methods
Determining the Approach to Data Analysis
Link to Practice 2.3
Qualitative Data Analysis
Quantitative Data Analysis
Link to Practice 2.4
Carrying Out the Study
Reflective Opportunity 2.3
CHAPTER 3 • Reviewing the Literature
Figuring Out Where to Begin Your Review of the Literature
Introduction
The Importance of the Literature Review
Reflective Opportunity 3.1
Unpacking the Literature Review
From the Field 3.1
From the Field 3.2
From the Field 3.3
From the Field 3.4
From the Field 3.5
Difference Between Qualitative and Quantitative Literature Reviews
From the Field 3.6
The Process of Conducting a Literature Review
Identifying a Topic for the Literature Review
Accessing Resources
Link to Practice 3.1
Reflective Opportunity 3.2
Searching the Literature and Identifying Resources
Assessing the Types of Resources Available
Identifying and Evaluating Research as Good or Reputable
Link to Practice 3.2
Reflective Opportunity 3.3
Staying Organized and Updated: A Few Reminders
Using Technology to Complete the Literature Review
Citation Management Systems
Annotation Tools
Reflective Opportunity 3.4
CHAPTER 4 • Considering Research Ethics
Facing Ethical Challenges
Introduction
Ethics and Educational Research
Inviting Participants’ Consent and Assent
Link to Practice 4.1
 Legal and Institutional Ethical Requirements
From the Field 4.1
Reflective Opportunity 4.1
Link to Practice 4.2
Managing Research Relationships with Schools and Districts
Considering Ethics Across the Research Process
The Role of Ethics in Planning and Designing a Study
The Role of Ethics in Carrying Out a Study
Link to Practice 4.3
Reflective Opportunity 4.2
The Role of Ethics in Reporting Research Findings
Emerging Ethical Challenges
Reflective Opportunity 4.3
PART II CONSIDERING APPROACHES TO EDUCATIONAL RESEARCH
CHAPTER 5 • Introducing Qualitative Research
Conducting Qualitative Research
Introduction
Characteristics of Qualitative Research
Researcher as Instrument
From the Field 5.1
Focus on Context
From the Field 5.2
Reflective Opportunity 5.1
From the Field 5.3
Reflective Opportunity 5.2
Emergent Research Design
Inductive Approach
From the Field 5.4
Diverse Data Sources
Qualitative Methodologies
Link to Practice 5.1
Case Study
Grounded Theory
Narrative
Link to Practice 5.2
From the Field 5.5
Phenomenology
Link to Practice 5.3
Ethnography
Reflective Opportunity 5.3
Discourse Analysis
Link to Practice 5.4
CHAPTER 6 • Introducing Quantitative Research
Conducting Quantitative Research
Introduction
Quantitative Research: Aims and Purposes
 Characteristics of Quantitative Research
Reflective Opportunity 6.1
Quantitative Research Designs
Experimental Research Designs
Single-Subject Experimental Research Designs
Non-Experimental Research Designs
Link to Practice 6.1
Reflective Opportunity 6.2
From the Field 6.1
Causal-Comparative and Correlational Designs
From the Field 6.2
From the Field 6.3
Link to Practice 6.2
Secondary Data Analysis (or Data Mining)
Reflective Opportunity 6.3
Survey Research
Link to Practice 6.3
CHAPTER 7 • Collecting Qualitative and Quantitative Data
Carrying Out Your Research
Introduction
Sampling Strategies
Sampling in Qualitative Research
Convenience Sampling
Purposeful Sampling
Snowball Sampling
From the Field 7.1
Link to Practice 7.1
Sampling in Quantitative Research
Simple Random Sampling
Systematic Sampling
Stratified Sampling
From the Field 7.2
Considerations When Sampling Effective Schools or Districts
Site Access and Participant Recruitment
Reflective Opportunity 7.1
Acquiring Access to Research Sites
Recruiting Participants for Your Research Study
Link to Practice 7.2
Collecting Qualitative Data
Interviews and Focus Groups
From the Field 7.3
Conducting the Interview
Observations
From the Field 7.4
Documents
Reflective Opportunity 7.2
 Collecting Quantitative Data
Student Assessments
Research Instruments
Surveys
Public-Use Datasets or Extant Data
Considering Technology Tools to Support Data Collection
CHAPTER 8 • Completing Qualitative Data Analysis
Analyzing Qualitative Data
Introduction
Defining Qualitative Data Analysis: Aims and Purposes
From the Field 8.1
From the Field 8.2
Carrying Out Qualitative Data Analysis
Link to Practice 8.1
Preparing and Organizing Your Data for Analysis
Becoming Familiar With Your Data
Reflective Opportunity 8.1
Transcribing Your Data
Memoing Your Data
Reflective Opportunity 8.2
From the Field 8.3
Coding Your Data
Moving from Codes to Categories and Categories to Themes
Making an Analysis Map
Knowing When Your Analysis Is Complete
Link to Practice 8.2
Issues of Validity in Qualitative Research
Reflective Opportunity 8.3
Link to Practice 8.3
Technology That Supports Qualitative Data Analysis
Quotation Feature
Memo Feature
Coding Feature
Visualizing/Display Feature
CHAPTER 9 • Completing Quantitative Data Analysis
Analyzing Quantitative Data
Introduction
Quantitative Data Analysis: A Cyclical Approach
Preparing the Dataset
Identifying Types of Variables
From the Field 9.1
Descriptive Statistics: Identifying Patterns, Trends, and Frequencies
Measures of Central Tendency
From the Field 9.2
Measures of Variability
Graphing the Data
 Selecting and Running Inferential Statistics
Hypothesis Testing
Link to Practice 9.1
From the Field 9.3
Link to Practice 9.2
Type-I and Type-II Error
Reflective Opportunity 9.1
Calculating Inferential Statistics
Identifying Relationships and Differences Between Variables
A Few of the Most Common Statistical Tests
t-Test
Analysis of Variance (ANOVA)
Simple Linear Regression or Multiple Regressions
Chi-Square
Identifying Missing or Out-of-Range Values
Link to Practice 9.3
Reflective Opportunity 9.2
Reliability and Validity in Quantitative Research
Technology That Supports Quantitative Data Analysis
Reflective Opportunity 9.3
CHAPTER 10 • Introducing Mixed Methods Research and Analysis
Contemplating a Mixed Methods Research Study
Introduction
Defining Mixed Methods Research
From the Field 10.1
Characteristics of Mixed Methods Research
Link to Practice 10.1
Reflective Opportunity 10.1
Mixed Methods Research Designs
Link to Practice 10.2
Models of Mixed Methods Research
Convergent Parallel Design
Explanatory Sequential Design
Exploratory Sequential Design
From the Field 10.2
Embedded Design
From the Field 10.3
Multiphase Design (Multi-Study)
Transformative Design
Reflective Opportunity 10.2
Selecting a Fixed or Emergent Mixed Methods Design
Beyond Selecting a Mixed Methods Model
Carrying Out a Mixed Methods Study
Mixed Methods Analysis
Analyzing Data in a Fixed or Emergent Mixed Methods Research
Design
 Link to Practice 10.3
Reflective Opportunity 10.3
Technology to Support Mixed Methods Analysis
CHAPTER 11 • Introducing Action Research
Seeing a Need for Action Research
Introduction
Overview of Action Research
Definition of Action Research
Reflective Opportunity 11.1
Types of Action Research
From the Field 11.1
Criticisms of Action Research
Link to Practice 11.1
The Action Research Cycle
Identify a Problem of Practice for an Action Research Study
From the Field 11.2
Analyze Existing Data to Develop an Explanation
Develop an Intervention or Response
Reflective Opportunity 11.2
Systematically Collect Qualitative and Quantitative Data
Analyze Data to Identify Potential Explanations
Assess the Impact of the Intervention or Response
Link to Practice 11.2
Reflective Opportunity 11.3
Unique Considerations for Action Research
Using Technology in Action Research
From the Field 11.3
Reflective Opportunity 11.4
PART III PRODUCING RESEARCH TO IMPROVE PRACTICE
CHAPTER 12 • Writing the Research
Writing Up Your Research Findings
Introduction
Engaging in the Academic Writing Process
Determining the Type of Report or Paper
Considering Your Audience
Making Thoughtful Language Choices
From the Field 12.1
Using Language Sensitively
From the Field 12. 2
Using Pronouns
From the Field 12. 3
Link to Practice 12.1
Using APA Manuscript Style
Reflective Opportunity 12.1
The Basic Structure of a Research Report
Writing the Introduction
 Writing the Literature Review
Writing the Methods Section
From the Field 12.4
From the Field 12. 5
Formulating Arguments and Presenting Findings
Link to Practice 12.2
Reflective Opportunity 12.2
Technologies to Support Writing and Disseminating Research
Technologies to Support the Writing Process
Scrivener
CHAPTER 13 • Using and Sharing Research to Improve Practice
Seeing the Process Through
Introduction
Revisiting the Meaning of Practitioner-Scholarship
From the Field 13.1
Research as an Opportunity to Reflect, Refine, and Renew
Technologies to Support Sharing Research
Blogs and Websites
Digital Storytelling
Reflective Opportunity 13.1
Summarizing the Research Process and the Methodologies Presented
Reflective Opportunity 13.2
Returning to the Place We Began: Problems of Practice
Reflective Opportunity 13.3
Glossary
References
Index
Preface
Aims of the Textbook
There are many introductory educational research textbooks available. The majority of
these textbooks provide a balanced discussion of qualitative, quantitative, and mixed
methods approaches to research and discuss the basics of how to conduct educational
research and evaluate published research studies. Similarly, this textbook offers a balanced
discussion across research methodologies and presents the basics of the research process.
However, when we set out to write this textbook, we wanted to take a slightly different
approach to the discussion of educational research. The majority of research textbooks
present research in a research-first manner, with research methodologies and methods as
the prime focus and implications for practice dealt with last or as separate “case studies.”
While this approach is useful for many students, in our own teaching we have found that
students who are currently immersed in professional practice often struggle to see the
connection between learning about the details and language of evaluating and conducting
educational research and their own professional practice. Further, many students find
research-first discussions of educational research intimidating or simply disconnected
from their daily lives. As such, we wanted to write a book for practitioners who inherently
strive to understand their professional work in more detail and who may also seek to
improve schools, districts, and educational organizations by conducting research within
these contexts. We refer to these individuals—indeed, to you—as practitioner-scholars
because we believe that it captures the nature of your work and the strength of your
interest in improving schools. More specifically, we wrote this book for classroom
teachers, teacher leaders, school and district administrators—those who individually and
collectively act as leaders in schools and districts.
The students we have worked with come from a diverse array of professional experiences,
many of which uniquely equip them to understand research through the lens of a
practitioner-scholar. Many of these practitioner-scholars enter our research methods
classrooms with a comprehensive understanding of the work that takes place on a daily
basis in their schools, districts, and educational organizations. They ask compelling and
interesting questions related to the problems of practice that they face each day. Many of
these same problems are found in the annals of educational research and are the focus of
scholars’ lives and careers. Recognizing the relationship between problems of practice and
educational research, in An Introduction to Educational Research: Connecting Methods to
Practice, we adopt a practice-first orientation. We aim to provide the reader with an
introduction to educational research in a way that aligns with their professional
experiences and illuminates the ever-present connections between these experiences and
educational research. Throughout the textbook, we incorporate problems of practice,
linking these problems to particular steps of the research process, theoretical perspectives,
research methodologies, and methods. In addition, we present links to specific research
practices throughout the textbook to highlight how practitioner-scholars undertake
research and, in practical terms, what that undertaking involves.
More particularly, this book serves five purposes. First, we provide you with a broad
introduction to the research process. Second, we assist you in becoming conversant in the
language of research, which will support you as you develop abilities related to the critical
consumption of research and the process of conducting research. Third, we offer
illustrative problems of practice that illuminate the connections between research and your
practice as a practitioner-scholar. Fourth, in exposing you to these problems of practice,
we hope to prepare you to identify research topics and ideas that you might study
independently or with your colleagues. Fifth, through reflective opportunities staged
throughout the book, we assist you in considering your identity as a researcher, identifying
your assumptions about responsibly conducting research, and weighing various
approaches to research given your particular interests and values.
It is important to keep in mind that the purpose of this textbook is not to introduce you to
all research methodologies and methods equally. Rather, the purpose is to prepare you to
connect specific research methodologies and methods with common problems of practice.
In orienting to the textbook this way, we acknowledge that some topics will not be
covered in depth or with sufficient breadth. Instead, we focus on those topics that we
believe are most essential to helping you develop the skills you need to think as a
researcher would in your own area of professional practice.
We thus strongly encourage you to see this book as a starting point in your learning
process—one that provides you with some useful tools for thinking critically about
educational research. Yet, we recognize that you will not become a practitioner-scholar
simply by reading this textbook. Rather, we invite you to view this textbook as one step in
the process toward an improved understanding of research, deeper appreciation for
professional practice, and a more compelling grasp of the connections between these two
worlds. Further, we invite you to begin thinking about how you might engage in the
practice of research in relation to your current work, as any textbook or methods course
can only take you so far. There will come a point at which you will need to go out and do
what you are reading about.
Organization of the Textbook
This textbook is organized in three parts. In Part I, we establish a broad context for
educational research methodologies (for example, qualitative and quantitative) and their
related methods (that is, procedures used to carry out a research study). We use
contemporary problems of practice (for example, the achievement gap) to orient you to
problems that can be explored through various research methodologies, while introducing
you to the varied purposes and definitions of educational research. In Part I, we also
review four broad approaches to educational research (qualitative, quantitative, mixed
methods, and action research) and associate these research methodologies with specific
problems of practice. We also consider the process of searching for relevant literature and
evaluating the quality of a published research study. We end the first section by
considering the foundational role of ethics in conducting research.
In Part II, we focus on the data collection and analysis processes, while also providing you
with an opportunity to consider some of the common approaches to qualitative and
quantitative research. In addition, we discuss mixed methods approaches to research and
analysis, as well as action research. Throughout, we highlight various technologies that
can support the data collection and analysis process.
In Part III, we provide a focused discussion around the process of writing and presenting
research findings for key stakeholders. We give particular attention to emergent practices
for disseminating research findings, particularly to groups of people who are engaged in
the work of schools, districts, and educational organizations. We conclude the textbook by
returning to the problems of practice to highlight the various ways in which research
methodologies can be used to understand, examine, critique, and address these problems.
We use this discussion as a springboard to encourage you to begin identifying, defining,
and carrying out a research study of your own.
Textbook Features to Support Learning
Throughout the textbook, we have included several features aimed at supporting your
learning. Each chapter begins by listing the key learning objectives. These objectives
point toward central ideas to consider and come back to as you read and study a particular
chapter. To support this feature, we provide Reflective Opportunities in each chapter,
which are invitations for you to think more deeply about a concept, and, at times, make
personal connections to your practice. These Reflective Opportunities are intended to help
you identify your own assumptions as a researcher, clarify your beliefs about responsibly
conducting research, and consider various strategies for carrying out research. We also
include Links to Practice in many of the chapters, which illustrate in practical terms
various steps in the research process, as well as how you might approach the research
process. As a complement to the Links to Practice, most of the chapters include From the
Field boxes, which provide illustrative examples drawn directly from published literature.
After each chapter’s summary, we list key terms with abbreviated definitions. These
defined concepts are intended to revisit the language of research and reinforce your
current understanding of the material presented in a given chapter. Following the key
terms, we provide Questions to Consider designed to facilitate individual reflection, as
well as small and large group discussions. If you are reading this book independent of a
class or without a group of colleagues, these questions might serve as a way for you to
check and extend your understanding. At the end of each chapter, four chapter exercises
are included that provide you with tasks designed to encourage you to apply what you
have read within a given chapter. We also offer recommended readings, which we refer to
as Learning Extensions. Because we assume that this textbook is only one component of
your learning process as a practitioner-scholar, we believe it is important to provide you
with suggested readings that may deepen your understanding and future practice. Finally,
there are several ancillaries available with this textbook. A student study site is available
that provides Student Quizzes, eFlashcards, and Multimedia Resources. There is also a
password-protected instructor site including a Word and Respondus Test Bank,
PowerPoimt Slides, Lecture Notes, and Multimedia Resources for each chapter.

SAGE edge offers a robust online environment you can access anytime, anywhere, and
features an impressive array of free tools and resources to keep you on the cutting edge of
your learning experience.
SAGE edge for Students provides a personalized approach to help you accomplish your
coursework goals in an easy-to-use learning environment.

Mobile-friendly eFlashcards strengthen your understanding of key terms and

concepts
Mobile-friendly practice quizzes allow you to independently assess your mastery of
course material
A complete online action plan includes tips and feedback on your progress and
allows you to individualize your learning experience
Chapter summaries with learning objectives reinforce the most important material
Interactive exercises and meaningful web links make it easy to mine internet
resources, further explore topics, and answer critical thinking questions
Another Random Scribd Document
with Unrelated Content
purjehtiessa Euboian ympäri Kafareus- ja Geraistos-nienten sivu
Euripos-salmeen. Sieltä päin oli näet niiden määrä saapua, saartaen
helleenit sekä sulkien heiltä paluun, kun taas päävoiman tuli hyökätä
suoraan edestä. Näin päätettyään barbarit lähettivät matkaan tähän
tarkoitukseen määrätyt laivat, mutta itse eivät he sinä päivänä,
eivätkä, ennenkuin ympäri purjehtijat olivat merkillä ilmoittaneet
tulleensa perille, aikoneet käydä helleenien kimppuun. Nämä laivat
he lähettivät Euboian ympäri, mutta Afetaissa he panivat toimeen
muitten laivojen katselmuksen.

8. Siihen aikaan, jolloin barbarit panivat toimeen laivojen

katsastuksen, oli laivaleirissä Skyllias niminen skionelainen, joka
aikalaistensa kesken oli paras sukeltaja. Hän oli myös Pelionin luona
sattuneessa haaksirikossa pelastanut persialaisille paljon tavaraa, ja
paljon hän oli itselleenkin anastanut. Tämä Skyllias oli kyllä jo
ennenkin mielessään miettinyt karata helleenien puolelle, mutta
hänellä ei ollut siihen saakka ollut tilaisuutta tähän. Millä lailla hän
nyt sitten pääsi helleenien luo, en saata täsmälleen mainita, mutta
ihmettelen, jos se, mikä kerrotaan, on totta. Kerrotaan näet, että
hän Afetaissa sukelsi mereen eikä noussut pinnalle, ennenkuin
saapui Artemisioniin, kulkien tämän noin kahdeksankymmenen
stadionin pituisen matkan veden alitse. Tästä miehestä kerrotaan
myös paljon muuta, mikä tuntuu epätodelta, mutta yhtä ja toista
tottakin. Olkoon kuitenkin minun puolestani tästä miehestä se
otaksuma lausuttu, että hän veneellä saapui Artemisioniin. Ja heti
perille päästyään hän ilmoitti päälliköille, kuinka haaksirikossa oli
käynyt ja että osa laivoista oli lähetetty Euboian ympäri.

9. Tämän kuultuaan helleenit alkoivat keskenään neuvotella. Ja

niiden monien mielipiteiden joukosta, jotka esitettiin, pääsi voitolle
se, että heidän tuli siksi päiväksi jäädä paikoilleen ja leiriytyä
rannalle, mutta sitten, annettuaan keskiyön kulua, lähteä
kohtaamaan Euboian ympäri purjehtivia laivoja. Mutta sittemmin,
kun ei kukaan purjehtinut heitä kohti, laskivat he itse, myöhään
iltapäivällä, barbareja vastaan, koetellakseen heidän taistelutapaansa
ja kykyään tunkeutua rintaman läpi.

10. Nähdessään helleenien harvalukuisilla laivoillaan purjehtivan

päin pitivät Xerxeen sekä sotamiehet että päälliköt heitä kerrassaan
mielettöminä ja laskivat hekin laivansa ulapalle, toivoen huokeasti
saavansa heidät valtaansa. Heidän toivonsa olikin vallan oikeutettu,
kun he näkivät toisaalla helleenien harvat laivat, toisaalla omat
lukuisat ja parempikulkuiset laivansa. Tässä vakaumuksessa he
koettivat saartaa helleenit, muodostaen piirin heidän ympärilleen.
Tällöin kaikki ne ioonilaiset, jotka olivat hyvänsuopia helleenejä
kohtaan ja vastahakoisesti ottivat osaa sotaretkeen, olivat suuresti
murheissaan, huomatessaan nämä saarretuiksi, sillä he eivät luulleet
kenenkään heistä palajavan. Niin heikolta näytti heistä helleenien
asema. Kaikki ne sitävastoin, jotka iloitsivat tapauksesta, kilpailivat
keskenään siitä, kuinka itsekukin ensi maisena voisi vallata
attikalaisen laivan ja saada kuninkaan lupaamat lahjat. Sillä
atenalaisista oli heidän leirissään enimmin puhetta.

11. Mutta niin pian kuin merkki oli annettu, asettuivat he ensin,
kokka barbareja vastaan, ja tunkivat peräkeulat keskustaa kohti;
toisen merkin jälkeen he, vaikka olivat suljetut tiukkaan tilaan,
kävivät käsiksi työhön, keula vasten keulaa. Siinä he valtasivat
kolmekymmentä barbarien laivaa sekä vangitsivat salaminilaisten
kuninkaan Gorgoksen veljen, Filaonin, Khersiin pojan, joka
sotajoukossa oli huomattava mies. Ensimäisenä helleenien joukosta
valloitti vihollislaivan atenalainen Lykomedes, Aiskhraioksen poika, ja
hän sai voitonpalkinnon. Mutta heidän kamppaillessaan vaihtelevalla
onnella tässä meritaistelussa yllätti ja hajoitti heidät yö. Niinpä
helleenit purjehtivat takaisin Artemisioniin, barbarit taas Afetaihin,
taisteltuaan aivan toisella menestyksellä kuin olivat odottaneet.
Tässä meritaistelussa meni kuninkaan myötä tulleista helleeneistä
ainoastaan lemnolainen Antidoros helleenien puolelle, ja atenalaiset
lahjoittivat palkinnoksi siitä hänelle maatilan Salamiissa.

12. Mutta yön tultua syntyi, vaikka oli keskikesän aika, suunnaton
sade. jota kesti läpi yön, ja kuului kumeita ukkosenjyrähdyksiä
Pelionin puolelta. Ja ruumiit ja laivan hylyt ajautuivat Afetaihin, missä
ne sotkeutuivat laivankeuloihin ja särkivät airojen lavat. Ja tämän
kuullessaan sikäläiset sotamiehet joutuivat pelon valtaan, luullen
kokonaan hukkuvansa, kun olivat moisiin onnettomuuksiin joutuneet.
Sillä ennenkuin he vielä olivat toipuneet Pelionin kohdalla
sattuneesta haaksirikosta ja myrskystä, oli heidän kestettävä ankara
meritaistelu, ja meritaistelun jälkeen seurasi raju rankkasade ja
voimakkaat tulvavedet, jotka syöksyivät mereen, sekä kumeat
ukkosenjyrähdykset.

13. Sellaiseksi muodostui heidän yönsä. Mutta niille heistä, joitten

oli määrä purjehtia Euboian ympäri, oli tämä sama yö vielä paljoa
kauheampi, koska se yllätti heidät, heidän ajelehtiessaan ulapalla, ja
heidän loppunsa koitui surkeaksi. Sillä kun myrsky ja rankkasade
tapasi heidät Koilan kohdalla Euboiassa, ajelehtivat he tuulen
varassa, ja tietämättä, minne kulkivat, he viskautuivat vasten
kallioita. Kaiken tämän matkaansai jumala, jotta persialainen
sotavoima tulisi tasaväkiseksi helleeniläisen kanssa eikä olisi sitä niin
paljoa suurempi.

14. Niinpä nämä tuhoutuivat Koilan kohdalla Euboiassa. Mutta

Afetaissa olevat barbarit pitivät, sittenkuin päivä heidän ilokseen oli
valjennut, laivansa liikkumatta, ja heidän oli huonossa tilassaan
tyytyminen pysymään alallaan toistaiseksi. Vaan helleeneille tuli
avuksi viisikymmentäkolme attikalaista laivaa. Näiden tulo lisäsi
heidän voimiaan, ja samalla saapui sanoma, että kaikki Euboian
ympäri purjehtineet barbarit olivat heitä kohdanneessa myrskyssä
tuhoutuneet. Ottaen taas vaaria samasta ajasta päivää kuin
viimeksikin he läksivät vesille ja hyökkäsivät kilikialaisten laivojen
kimppuun. Tuhottuaan nämä purjehtivat he yön tultua jälleen
Artemisioniin.

15. Mutta kolmantena päivänä barbarien päälliköt, jotka panivat

pahakseen, että niin vähäinen luku vihollislaivoja häpäisi heidän
laivansa, ja myös pelkäsivät Xerxeen nuhteita, eivät enää
odottaneet, kunnes helleenit alkaisivat taistelun, vaan rohkaisten
toinen toistaan he laskivat laivansa keskipäivällä ulapalle. Ja sattui
niin, että nämä meritaistelut ja Thermopylain maataistelut
tapahtuivat samoina päivinä. Ja merellä olevien koko kamppailu
tarkoitti Euriposta, samoinkuin Leonidaan ja hänen seuralaistensa
taistelun tarkoitus oli vartioida pääsyä Hellaaseen. Toisella puolen oli
kannustimena estää barbareilta pääsy Hellaaseen, toisella puolen
tuhota helleeniläinen sotajoukko ja vallata Hellaaseen vievä
kulkupaikka.

16. Järjestäydyttyään purjehtivat Xerxeen miehet vihollisiaan kohti,

mutta helleenit pysyivät liikkumatta Artemisionin edustalla. Vaan
barbarit asettivat laivansa puolikuun muotoon saartaakseen heidät.
Vihdoin helleenit purjehtivat päin ja ryhtyivät käsikähmään. Tässä
meritaistelussa joutuivat molemmat tasaväkisiksi. Sillä suuruutensa
ja lukuisuutensa vuoksi Xerxeen laivasto vahingoitti itseään, kun
laivat joutuivat hämmennyksiin ja syöksyivät toisiansa vasten.
Kuitenkin se piti puoliaan eikä väistynyt. Sillä barbareja sydämystytti,
että muutamien harvojen laivojen piti ajaa heidät pakoon. Niinpä
monet helleenien laivat tuhoutuivat ja myös monet miehistä, mutta
vielä useampia barbarien laivoja ja miehiä. Näin taisteltuaan he
erkanivat toisistaan, kumpikin taholleen.

17. Tässä meritaistelussa kunnostautuivat Xerxeen sotilasten

joukosta enimmin egyptiläiset, jotka useiden muiden suorittamiensa
suurtöiden ohella myös valtasivat viisi helleeniläistä laivaa miehineen
päivineen. Helleeneistä taas kunnostautuivat sinä päivänä
atenalaiset, ja atenalaisten joukosta varsinkin Kleinias, Alkibiadeen
poika, joka omalla kustannuksellaan otti osaa sotaretkeen, asettaen
kaksisataa miestä ja oman laivan.

18. Erottuaan toisistaan molemmat laivastot kiiruhtivat ilomielin

ankkuripaikkaansa. Ja helleenien erottua sekä meritaistelusta
poistuttua oli heillä tosin hallussaan ruumiit ja laivanhylyt, mutta he
olivat saaneet kokea kovia, erittäinkin atenalaiset, joitten laivoista
puolet oli vioittunut. Sen vuoksi helleenit siis aikoivat vetäytyä
pakoon Hellaan sisävesille.

19. Mutta Themistokles käsitti, että jos ioonilaiset ja kaarilaiset

saataisiin erkanemaan barbarien sotavoimasta, niin he kyllä
kykenisivät pääsemään voitolle muista. Senvuoksi hän, kun
euboialaiset parhaiksi ajoivat karjansa samalle merenrannalle, kutsui
kokoon sotapäälliköt ja lausui heille, että hän luuli tietävänsä keinon,
jolla toivoi saavansa parhaimmat kuninkaan liittolaiset hänestä
luopumaan. Niin pitkälle hän siis sillä kertaa paljasti tuumansa. Mutta
asiain silloisessa tilassa hän sanoi, että heidän oli tehtävä näin:
heidän tuli teurastaa euboialaisten elukoita, niin paljon kuin kukin
tahtoi, sillä oli parempi, että ne sai heidän oma sotajoukkonsa kuin
viholliset. Ja hän kehoitti itsekutakin päällikköä käskemään
miestensä sytyttää tulia. Mutta lähtöhetkestä hän oli itse pitävä
huolta, niin että he vahingoittumatta pääsisivät Hellaaseen. He
suostuivat tekemään näin, ja kohta he sytyttivät tulet sekä kävivät
karjan kimppuun.

20. Sillä euboialaiset, jotka olivat halveksineet Bakiin

ennuslausetta muka tyhjänpäiväisenä, eivät olleet vieneet mitään
omaisuudestaan turviin eivätkä olleet varanneet itselleen
elintarpeita, ikäänkuin sota olisi kokonaan sivuuttava heidät. Mutta
nyt he olivat itse kääntäneet asiansa turmiokseen. Sillä Bakiin näitä
seikkoja koskeva ennuslause kuuluu näin:

"Vieras-ääninen mies meren bybloksella kun iestää,

muistaos kätkeä pois Euboiasta määkyvät vuohet."

Ja siitä, että he silloisissa ja vastaodotettavissa

onnettomuuksissaan eivät ensinkään olleet noudattaneet näitä
neuvoja, he saivat mitä haikeimmin murehtia.

21. Helleenien tätä toimittaessa saapui vakooja Trakhiniasta.

Artemisionin luona oli näet vakooja Polyas, syntyperältään
antikyralainen, jonka oli määrä ilmoittaa Thermopylaissa oleville, jos
laivasto joutuisi alakynteen, ja jolla oli sitä varten valmiiksi varustettu
alus. Aivan samalla lailla oli myös Leonidaan tykönä atenalainen
Abronikhos, Lysikleen poika, valmiina kolmikymmenairokkaalla
viemään sanaa Artemisionin luona oleville, jos jotakin odottamatonta
kohtaisi maasotajoukkoa. Tämä Abronikhos siis saapui ja ilmoitti,
kuinka oli käynyt Leonidaan ja hänen sotajoukkonsa. Saatuaan tästä
tiedon eivät helleenit enää lykänneet lähtöään, vaan laittautuivat
matkaan, siinä järjestyksessä, mihin kukin osasto oli asetettu,
korintolaiset ensiksi ja atenalaiset viimeiseksi.
 22. Mutta silloin Themistokles valitsi itselleen atenalaisten
parhaiten purjehtivat laivat, läksi vedenotto-paikoille ja hakkautti
kiviin kirjoituksia, joita ioonilaiset seuraavana päivänä Artemisioniin
saapuessaan lukivat. Mutta kirjoitukset kuuluivat näin: "Ioonian
miehet, te ette tee oikein, kun lähdette sotaan isiänne vastaan,
orjuuttaaksenne Hellaan. Vaan tulkaa kaikin mokomin meidän
puolellemme. Mutta jos teidän on mahdoton tehdä näin, niin
pysytelkää ainakin tästä puolin sekä itse erillänne taistelusta että
pyytäkää kaarilaisia tekemään samoin. Vaan jos kumpikin näistä on
mahdotonta ja teitä painaa liian ankara pakko voidaksenne luopua
barbarista, niin esiintykää taistelussa tahallanne pelkureina, silloin
kun iskemme yhteen, muistaen, että polveudutte meistä, ja että
vihollisuutemme barbaria kohtaan alkuaan on teidän
aiheuttamanne." Tämän Themistokles kirjoitti, mielessään luullakseni
nämä molemmat mahdollisuudet: joko täytyi kirjoitusten jäädä
kuninkaalta huomaamatta, jolloin he saisivat ioonilaiset luopumaan
ja käymään helleenien puolelle, tai tulla ilmi ja joutua Xerxeen
tietoon, jolloin ne saattaisivat ioonilaiset epäluulonalaisiksi ja
poistaisivat heidät meritaisteluista.

23. Nämä kirjoitukset Themistokles kirjoitutti. Vaan barbarien luo

tuli kohta tämän jälkeen aluksella histiaialainen mies, ilmoittaen
helleenien lähteneen Artemisionista. Mutta he eivät uskoneet, vaan
pitivät sanantuojaa vartioituna, ja lähettivät muutamia
nopeakulkuisia laivoja tiedustelemaan. Näiden ilmoitettua asianlaidan
läksi koko koottu laivasto auringonnousussa purjehtimaan
Artemisioniin. Pysyteltyään siinä paikassa keskipäivään saakka he
sitten purjehtivat Histiaiaan. Ja sinne saavuttuaan he ottivat
haltuunsa histiaialaisten kaupungin ja ahdistivat kaikkia Histiaiotiin
alueen rantakyliä Hellopian maakunnassa.
 24. Heidän ollessaan siellä lähetti Xerxes laivastoon kuuluttajan,
sitä ennen ryhdyttyään erääseen toimenpiteeseen vainajiinsa
nähden. Ja toimenpide oli tämä. Kaikista sotaväkeensä kuuluvista,
jotka olivat kaatuneet Thermopylaissa — niitten luku nousi ainakin
kahteenkymmeneen tuhanteen —, hän jätti paikoilleen noin tuhat
ruumista, mutta muut hän hautautti kaivamiinsa hautoihin sekä antoi
luoda niiden päälle maata ja levittää ylle lehtiä, jottei laivaston väki
niitä näkisi. Kuljettuaan siis Histiaiaan kuuluttaja kutsui koko
sotajoukon kokoon ja lausui näin: "Miehet, liittolaiset, Xerxes
kuningas sallii sen teistä, joka haluaa, jättää paikkansa ja mennä
katsomaan, kuinka hän taistelee noita mielettömiä ihmisiä vastaan,
jotka luulivat pääsevänsä voitolle kuninkaan sotavoimasta."

25. Kuuluttajan ilmoitettua tämän ei senjälkeen mikään ollut niin

harvinaista kuin alukset: niin monet tahtoivat mennä katsomaan.
Perille päästyään he sitten katselivat ruumiita, kulkien niiden ohi. Ja
jokainen uskoi kaikkien siinä makaavien olevan lakedaimonilaisia ja
thespialaisia, vaikka näkivät joukossa helootejakin. Mutta eipä sinne
kulkeneilta kuitenkaan jäänyt huomaamatta, mitä Xerxes oli tehnyt
omien miestensä ruumiille. Ja sehän olikin naurettavaa: toisia näkyi
vain tuhat ruumista makaamassa, toiset taas makasivat kaikki
yhteen paikkaan koottuina, luvultaan neljätuhatta. Sen päivän he
omistivat katselemiseen, mutta seuraavana päivänä toiset purjehtivat
Histiaiaan laivojen luo, Xerxes taas miehineen lähti maitse
etenemään.

26. Ja persialaisten luokse tuli Arkadiasta karkulaisina muutamia

miehiä, jotka pyysivät elatusta ja tahtoivat työtä. Persialaiset veivät
heidät kuninkaan eteen ja tutkiskelivat heiltä, mitä helleenit tekivät.
Ja oli yksi, joka kaikkien puolesta tätä heiltä kyseli. Mutta he
kertoivat persialaisille, että helleenit viettivät Olympia-juhlaa ja
parhaillaan katselivat voimistelu- ja ratsukilpailuja. Hän kysyi
edelleen, mikä palkinto heillä oli säädettynä, jonka voittamisesta he
kilpailivat. Ja he sanoivat, että palkinnoksi annettiin öljypuunlehvä-
seppele. Tällöin lausui Tigranes, Artabanoksen poika, mitä jaloimman
sanan, vaikka kuningas häntä sentakia syytti pelkuruudesta.
Saatuaan näet tietää palkintona olevan seppeleen, eikä rahaa, ei hän
voinut pysyä ääneti, vaan lausui kaikkien kuullen näin: "Voi
Mardonios, millaisia miehiä vastaan oletkaan vienyt meidät
taistelemaan, he kun eivät kilpaile saavuttaakseen tavaraa, vaan
hyvettä!" Näin siis hän lausui.

27. Sillä välin lähettivät tessalialaiset heti Thermopylain tappion

jälkeen kuuluttajan fokilaisten luo, joita kohtaan he alati kantoivat
vihaa, mutta varsinkin viimeisen vaurionsa jälkeen. Tessalialaiset itse
ynnä heidän liittolaisensa olivat näet muutamia vuosia ennen tätä
kuninkaan retkeä hyökänneet koko sotajoukollaan fokilaisten
maahan, mutta joutuneet tappiolle ja kärsineet näiltä suuria
vaurioita. Fokilaiset tungettiin tosin Parnassokseen, mutta heillä oli
mukanaan Elis-maalainen, Tellias niminen tietäjä, joka heidän
hyväkseen keksi tämän sotajuonen. Hän siveli kipsillä kuusisataa
urhoollisinta fokilaista aseineen päivineen ja käski heidän yöllä käydä
tessalialaisten kimppuun, neuvottuaan heitä tappamaan jokaisen
kohtaamansa, joka ei ollut valkoinen. Nähtyään heidät pelästyivät
ensiksi tessalialaisten vartiastot, pitäen heitä joinakin kummituksina,
ja vartiastojen jälkeen itse sotajoukko, niin että fokilaiset saivat
haltuunsa neljätuhatta ruumista ynnä kilpeä, joista jälkimäisistä he
vihkivät puolet Abaihin, puolet Delfoihin. Mutta tästä taistelusta
saatujen tavarain kymmenyksistä tehtiin ne suuret kuvapatsaat,
jotka esittävät taistelua kolmijalan omistamisesta ja sijaitsevat
Delfoin temppelin edessä. Ja muita samanlaisia pyhitettiin Abaihin.
 28. Näin fokilaiset tekivät tessalialaisten jalkaväelle, kun se heidät
saartoi. Ja heidän maahansa hyökänneelle ratsuväelle taas he
tuottivat korvaamattoman vaurion. He tekivät näet Hyampoliin
kohdalla olevaan solaan suuren kaivannon, asettivat siihen tyhjiä
ruukkuja ja loivat niiden päälle maata sekä tekivät sen muun paikan
näköiseksi. Sitten he asettuivat ottamaan vastaan tessalialaisten
hyökkäystä. Kun nyt nämä, muka tallatakseen fokilaiset maahan,
ajaa karauttivat näitä vastaan, suistuivat he ruukkuihin. Ja siinä
taittoivat hevoset jalkansa.

29. Näitten molempien tapausten vuoksi siis kantaen kaunaa

fokilaisia kohtaan, tessalialaiset lähettivät kuuluttajan, joka julisti
näin: "Oi fokilaiset, myöntäkää nyt jo, ett'ette ole meidän
vertaisiamme. Sillä jo ennenkin, niin kauan kuin meitä halutti pitää
helleenien puolta, oli meillä heidän keskuudessaan aina paljoa
enemmän vaikutusvaltaa kuin teillä. Ja nyt on meillä barbarin luona
niin suuri valta, että meidän varassamme on, riistetäänkö teiltä maa,
vieläpä joudutteko orjiksi. Mutta vaikka meillä onkin käsissämme niin
suuri mahti, emme mieti kostoa. Vaan annettakoon meille
korvaukseksi viisikymmentä hopeatalenttia, ja me lupaamme torjua
teidän maatanne uhkaavat vaarat."

30. Tämän tessalialaiset ilmoittivat fokilaisille. Sillä nämä olivat

ainoat sikäläisistä asukkaista, jotka eivät pitäneet meedialaisten
puolta; ja sen he, kuten minä olen päätellyt ja havainnut, tekivät
yksinomaan vihasta tessalialaisia kohtaan. Mutta jos tessalialaiset
olisivat kannattaneet helleenien asiaa, olisivat fokilaiset minun
luullakseni olleet meedialaismielisiä. Kun siis tessalialaiset ilmoittivat
tämän, eivät fokilaiset sanoneet antavansa rahaa: olihan heillä
itselläänkin, samoinkuin tessalialaisilla, tilaisuus pitää meedialaisten
puolta, jos muuten vain sitä tahtoisivat. Mutta ehdoin tahdoin he
eivät aikoneet ruveta Hellaan kavaltajiksi.

31. Ja kun tämä puhe tuotiin perille, vihastuivat tessalialaiset

fokilaisille ja näyttivät barbareille tien. Niinpä nämä Trakhiniasta
hyökkäsivät Doris-maahan. Doris-maasta pistäytyy näet tältä kohtaa
kapea, noin kolmenkymmenen stadionin levyinen kaistale, sijaiten
Malis- ja Fokis-maitten välillä. Se oli muinainen Dryopis. Ja tämä
Doris on Peloponnesoksessa asuvien doorilaisten emämaa. Tätä
Doris-maata siis barbarit eivät ryöstelleet, siihen tunkeuduttuaan.
Sillä asukkaat pitivät meedialaisten puolta, eivätkä tessalialaiset
tahtoneet sitä ryöstettävän.

32. Hyökätessään Doris-maasta Fokis-maahan he eivät saaneet

käsiinsä fokilaisia itseään. Sillä osa fokilaisia oli noussut
Parnassoksen kukkuloille. Ja Parnassoksen huippu, joka sijaitsee
erillänsä, lähellä Neonin kaupunkia, on kyllin laaja antaakseen tilaa
ihmisjoukolle. Sen nimi on Tithorea. Sinne olivat he siis toimittaneet
tavaransa sekä itse nousseet. Mutta useimmat heistä olivat
laittautuneet ozolilaisten lokrilaisten maahan, Krisan tasangon
yläpuolella sijaitsevaan Amfissan kaupunkiin. Vaan barbarit risteilivät
kautta koko Fokis-maan. Siten näet tessalialaiset opastivat
sotajoukkoa. Ja kaiken, minkä vain barbarit saivat haltuunsa, he
polttivat ja ryöstivät, sytyttäen sekä kaupunkeja että pyhättöjä.

33. Sillä matkaten tätä tietä, pitkin Kefisos-joen vartta, he

hävittelivät kaiken, polttivat poroksi Drymos-kaupungin, polttivat
Kharadran, Erokhoksen, Tethronionin, Amfikaian, Neonin, Pedieain,
Triteain, Elateian, Hyampoliin, Parapotamioin ja Abain, missä oli rikas
Apollonin pyhättö, täynnään aarrekammioita ja vihkilahjoja. Silloin
jo, samoinkuin vielä nytkin, siellä oli ennuspaikka. Ja tämän pyhätön
he ryöstivät sekä sytyttivät tuleen, jonka ohella he vuoristossa ottivat
kiinni muutamia takaa-ajamiansa fokilaisia sekä raiskasivat
paljoudellaan joitakuita naisia kuoliaiksi.

34. Sivuutettuaan Parapotamioi-kaupungin barbarit saapuivat

panopeolaisten alueelle. Siitä alkaen heidän sotajoukkonsa jakaantui
osastoihin ja hajaantui. Suurin ja vahvin osa sotajoukkoa matkasi
itse Xerxeen keralla Atenaan ja hyökkäsi Boiotiaan sekä siellä
orkhomenolaisten alueeseen. Koko Boiotian väestö oli
meedialaismielistä, ja heidän kaupunkejaan suojelivat niihin sijoitetut
makedonialaiset, jotka Alexandros oli sinne lähettänyt. Ja nämä
suojelivat heitä sillä, että ilmoittivat Xerxeelle boiotilaisten olevan
meedialaisten puolella.

35. Nämä barbarit siis kääntyivät sinne päin, mutta muut heistä
läksivät oppaiden johdolla Delfoin pyhättöön, jättäen Parnassoksen
oikealle puolelleen. Ja kaiken, minkä nämäkin Fokis-maasta ottivat
haltuunsa, he hävittivät. Niinpä he polttivat panopeolaisten,
daulilaisten ja aiolidien kaupungit. Ja he erosivat muusta
sotajoukosta ja matkasivat tänne, ryöstääkseen Delfoin oraakelin ja
tuodakseen Xerxes kuninkaan nähtäväksi sen aarteet. Ja Xerxes
tunsi, kuten olen kuullut, kaikki pyhätön merkilliset kalleudet
paremmin kuin kotiin jättämänsä, syystä että monet aina niistä
puhuivat, ja varsinkin hän tunsi Kroisoksen, Alyatteen pojan,
vihkilahjat.

36. Saatuaan tästä tiedon delfolaiset joutuivat kauhuihinsa, ja

suuressa pelossaan he kysyivät oraakelilta neuvoa, mitä tehdä
pyhille esineille, kaivaako ne kätköön vai viedä toiseen maahan.
Mutta jumala kielsi heitä liikuttamasta niitä, sanoen itse kyllä
kykenevänsä suojelemaan omaisuuttaan. Tämän kuultuaan
delfolaiset huolehtivat vain itsestään. Lapsensa ja vaimonsa he
lähettivät salmen poikki Akhaiaan, mutta useimmat itse miehistä
nousivat Parnassoksen huipuille ja veivät omaisuutensa Korykionin
luolaan; toiset väistyivät Amfissaan Lokris-maahan. Sanalla sanoen,
kaikki delfolaiset jättivät kaupunkinsa kylmilleen, lukuunottamatta
kuuttakymmentä miestä ynnä ennuspappia.

37. Mutta silloin kun saapuvat barbarit olivat läheisyydessä ja jo

matkan päästä näkivät pyhätön, huomasi Akeratos niminen
ennuspappi, että temppelin edustalla makasi pyhiä aseita, jotka oli
tuotu ulos temppelistä, vaikka ei kenenkään ihmisen ollut lupa niihin
koskea. Ja hän meni ilmoittamaan ihmeestä läsnäoleville delfolaisille.
Mutta kun barbarit kiiruhtaen saapuivat Athene Pronaian pyhätön
kohdalle, yllätti heidät äskeistä vielä suuremmat ihmeet. Onhan
tämäkin jo hyvin suuri kumma, kun sota-aseet ilmestyvät maahan,
temppelin ulkopuolelle. Mutta se, mikä äskenmainitun jälkeen
tapahtui, on kaikkia muita ilmestyksiä ihmeellisempi. Sillä samalla
hetkellä, kun barbarit jo olivat lähestyneet Athene Pronaian
pyhättöä, iski heihin taivaasta salamoita, ja Parnassoksen huipulta
lohkesi kaksi kallionkärkeä, jotka suurella jyskeellä vyöryivät heidän
päälleen ja murskasivat useita heistä. Ja Pronaian pyhätöstä kuului
ääniä ja sotahuutoja.

38. Kun kaikki tämä sattui näin yht'aikaa, valtasi barbarit

kauhistus. Ja huomattuaan heidän pakenevan astuivat delfolaiset
alas ja surmasivat melkoisen joukon heitä. Mutta henkiin jääneet
pakenivat suoraa päätä Boiotiaa kohti. Ja nämä palanneet barbarit
kertoivat, kuten olen kuullut, edellisten lisäksi nähneensä muitakin
yliluonnollisia seikkoja. Kaksi ihmiskokoa suurempaa raskasaseista
miestä oli heitä seurannut, surmaten ja takaa ajaen.
 39. Nämä olivat delfolaisten kertomuksen mukaan kaksi kotimaista
sankariolentoa, Fylakos ja Antonoos, joiden temppelialueet
sijaitsevat pyhätön läheisyydessä, Fylakoksen itse tien varrella,
Pronaian pyhätön yläpuolella, Antonooksen taas lähellä Kastalian
lähdettä, Hyampeia-huipun alapuolella. Mutta Parnassokselta
syöksyneet lohkareet ovat säilyneet aina minun aikoihini saakka ja
sijaitsevat Athene Pronaian temppelikartanossa, siinä paikassa, mihin
ne barbarien rivien välitse vieriessään pysähtyivät. Täten tapahtui
näiden miesten lähtö pyhätön luota.

40. Mutta Artemisionista lähdettyään pysähtyi helleenien laivasto

atenalaisten pyynnöstä Salamiiseen. Ja atenalaiset olivat pyytäneet
heitä pysähtymään Salamiin ääreen siitä syystä, että itse voisivat
toimittaa lapsensa ja vaimonsa Attikasta turviin ja lisäksi neuvotella,
mitä heidän olisi tehtävä. Sillä heidän täytyi tehdä päätös silloiseen
asemaan nähden, koska olivat käsityksessään pettyneet. He luulivat
näet tapaavansa peloponnesolaiset Boiotiassa miehissä odottamassa
barbaria. Mutta mitään semmoista he eivät tavanneet, vaan kuulivat
heidän sensijaan linnoittavan Isthmosta, koska pitivät
Peloponnesoksen säilymisen tärkeimpänä ja vartioivat sitä, heittäen
kaiken muun oman onnensa nojaan. Saatuaan tietää tämän
atenalaiset siis pyysivät heitä pysähtymään Salamiin luo.

41. Niinpä muut laskivat laivansa Salamiiseen, mutta atenalaiset

omaan rantaansa. Mutta sinne saavuttuaan he julistivat, että kunkin
atenalaisen tuli, mihin parhaiten saattoi, pelastaa lapsensa ja
kotiväkensä. Silloin useimmat lähettivät ne Troizeniin, toiset
Aiginaan, toiset Salamiiseen. He jouduttivat tätä muuttoa halusta
noudattaa oraakelinneuvoa ja vielä enemmän seuraavasta syystä.
Atenalaiset kertovat näet suuren käärmeen linnan vartijana
asustavan pyhätössä. Näin he kertovat, ja sitäpaitsi, että he
asettavat sen eteen ja suorittavat sille "kuukautis-uhreja", kuten
elävälle olennolle ainakin. Mutta "kuukautis-uhrina" on mesileipä.
Tämä mesileipä, joka aina ennen oli kulunut loppuun, oli nyt jäänyt
koskematta. Kun papitar oli tämän ilmoittanut, jättivät atenalaiset
vielä paljoa halukkaammin kaupunkinsa, koska muka jumalatarkin oli
hyljännyt linnan. Ja korjattuaan kaiken omaisuutensa turviin he
purjehtivat laivaleiriin.

42. Sittenkuin Artemisionista tulleet olivat laskeneet laivansa

Salamiiseen, tulvi, tiedon siitä saatuaan, muukin helleenien laivasto
Troizenista sinne. Oli näet käsketty kokoontumaan troizenilaisten
satamaan Pogoniin. Ja nyt kokoontui paljoa useampia laivoja kuin
ne, mitkä Artemisionin luona olivat taistelleet, ja useammista
kaupungeista. Laivastonpäällikkönä oli nyt sama mies kuin
Artemisioninkin luona, spartalainen Eurybiades, Eurykleideen poika,
joka ei kuitenkaan ollut kuninkaallista sukua. Mutta kaikkein
useimmat ja parhaiten purjehtivat laivat asettivat atenalaiset.

43. Ja laivastossa olivat nämä. Peloponnesoksesta

lakedaimonilaiset, asettaen kuusitoista laivaa, korintolaiset, asettaen
saman täyden määrän kuin Artemisionin luona, sikyonilaiset asettivat
viisitoista laivaa, epidaurolaiset kymmenen, troizenilaiset viisi,
hermionelaiset kolme; nämä ovat, paitsi hermionelaiset, doorilaista
ja makednilaista heimoa, ja olivat viimeksi lähteneet liikkeelle
Erineoksesta, Pindoksesta ja Dryopis-maasta. Mutta hermionelaiset
ovat dryopeja, jotka Herakles ja malilaiset karkoittivat siitä maasta,
minkä nimenä nyt on Doris.

44. Nämä nyt olivat ne peloponnesolaiset, jotka olivat laivastossa

mukana. Ulkopuolisesta mantereesta taas olivat nämä. Atenalaiset,
jotka, vastapainona kaikille muille, yksin asettivat
satakahdeksankymmentä laivaa. Salamiin luona näet eivät
plataialaiset taistelleet yhdessä atenalaisten kanssa tällaisesta
syystä. Kun helleenit, poistuessaan Artemisionin luota, olivat
päässeet Khalkiin kohdalle, kulkivat plataialaiset salmen poikki,
vastapäätä olevaan Boiotian rantaan, toimittaakseen kotiväkensä
turviin. Ja siten he, pelastaessaan nämä, jäivät muista jälkeen. —
Mutta siihen aikaan, jolloin pelasgit pitivät hallussaan sen maan, jota
nyt sanotaan Hellaaksi, olivat atenalaiset pelasgeja ja nimitettiin
kranaeiksi. Kekrops kuninkaan aikana heitä sanottiin kekropideiksi,
Erekhtheuksen otettua vastaan hallituksen muutettiin heidän
nimensä atenalaisiksi ja Ionin, Xuthoksen pojan, tultua atenalaisten
sodanjohtajaksi nimitti hän heidät ioonilaisiksi.

45. Megaralaiset asettivat saman täyden määrän kuin

Artemisioninkin luona, amprakialaiset tulivat seitsemällä laivalla
avuksi, leukadilaiset kolmella, ollen nämä doorilaista heimoa,
Korintoksesta peräisin.

46. Saarelaisista asettivat aiginalaiset kolmekymmentä laivaa.

Heillä oli kyllä muitakin laivoja miehitettyinä, mutta niillä he vartioivat
omaa saartaan, vaan kolmellakymmenellä parhaiten purjehtivalla
laivallaan he ottivat osaa Salamiin meritaisteluun. Ja aiginalaiset ovat
Epidauroksesta tulleita doorilaisia; mutta saaren nimi oli aikaisemmin
Oinone. Aiginalaisten jälkeen asettivat khalkidilaiset samat
kaksikymmentä laivaansa kuin Artemisioninkin luona, ja eretrialaiset
seitsemän laivaansa. Nämä ovat ioonilaisia. Edelleen asettivat
keolaiset samat laivansa, ollen ioonilaista heimoa ja Atenasta
peräisin. Naxolaiset asettivat neljä laivaa. Heidät olivat heidän
maanmiehensä lähettäneet meedialaisten laivastoon, samoinkuin oli
laita muidenkin saarelaisten; mutta välittämättä ohjeista he olivat
saapuneet helleenien luo erään kansalaistensa kesken arvossa
pidetyn miehen, Demokritoksen, vaikutuksesta, joka silloin oli
laivaston päällikkönä. Naxolaiset ovat ioonilaisia, Atenasta peräisin.
Styralaiset asettivat samat laivat kuin Artemisioninkin luona,
kythnolaiset yhden, joka oli viisikymmenairokas, ollen nämä
molemmat kansat dryopeja. Myös serifolaiset, sifnolaiset ja
melolaiset ottivat osaa sotaan. Nämä olivat näet ainoat saarelaiset,
jotka eivät olleet antaneet kuninkaalle maata ja vettä.

47. Kaikki nämä, jotka ottivat osaa taisteluun, asuvat

thesprotilaisten ja Akheron-joen tällä puolen. Thesprotilaiset
rajoittuivat näet amprakialaisiin ja leukadilaisiin, jotka sotaan
tulleiden joukosta olivat kauimpana asuvaiset. Näitten ulkopuolella
asuvista olivat krotonilaiset ainoat, jotka tulivat vaaranalaisen
Hellaan avuksi ja yhdellä laivalla, jota johti eräs pytholaisissa
kilpailuissa kolmasti voittanut Fayllos niminen mies. Krotonilaiset ovat
sukuperältään akhaialaisia.

48. Muut, jotka ottivat taisteluun osaa, asettivat kolmisoutuja,

mutta melolaiset, sifnolaiset ja serifolaiset viisikymmenairokkaita.
Melolaiset, jotka ovat peräisin Lakedaimonista, asettivat kaksi,
sifnolaiset ja serifolaiset, jotka ovat ioonilaisia, alkuisin Atenasta,
yhden kummatkin. Ja laivojen koko määrä oli, lukuunottamatta
viisikymmenairokkaita, kolmesataaseitsemänkymmentäkahdeksan.

49. Kokoonnuttuaan Salamiiseen neuvottelivat mainituista

kaupungeista tulleet sotapäälliköt keskenään. Ja tällöin Eurybiades
kehoitti jokaista, ken vain halusi, ilmaisemaan mielipiteensä siitä,
mikä heidän vallassaan olevista paikoista katsottaisiin soveliaimmaksi
meritaistelun suorittamiseen. Attika oli jo heitetty sikseen, mutta hän
esitti keskusteltavaksi muista maista. Ja useimpien puhujain
mielipiteet kävivät siinä kohden yhteen, että tuli purjehtia
Isthmokseen, Peloponnesoksen edustalle, ja he huomauttivat
samalla, että jos helleenit voitettaisiin meritaistelussa, niin he
Salamiissa ollen joutuisivat piiritykseen saaressa, missä heille ei voisi
ilmestyä mitään apua, jota vastoin he Isthmoksen luona ollessaan
voisivat pelastua omaistensa tykö.

50. Peloponnesolaisten sotapäällikköjen harkitessa tätä tuli muuan

atenalainen ilmoittaen, että barbari oli tunkeutunut Attikaan ja
poltteli koko maata. Boiotian kautta Xerxeen kera samoava
sotajoukko oli näet, sytytettyään tuleen thespialaisten kaupungin,
jonka asukkaat olivat vetäytyneet pois Peloponnesokseen, ja
niinikään plataialaisten kaupungin, tullut Atenan alueelle, hävittäen
siellä kaikki. Ja se oli sytyttänyt Tbespiain ja Plataiain, saatuaan
teebalaisilta tietää, että väestö ei pitänyt meedialaisten puolta.

51. Siitä saakka, kun barbarit astuivat Hellespontoksen yli, mistä

he aloittivat marssinsa ja missä he viipyivät yhden kuukauden, jonka
kestäessä he menivät Europan puolelle, oli kulunut vielä kolme
kuukautta, kun he, Kalliadeen ollessa atenalaisten arkonttina,
saapuivat Attikaan. Ja he ottivat haltuunsa kaupungin, joka oli
autiona, ja löysivät pyhätöstä muutamia harvoja atenalaisia, pyhätön
kaitsijoita ja köyhiä ihmisiä, jotka laudoilla ja hirsillä olivat
vahvistaneet linnaa ja koettivat torjua hyökkääjiä; osaksi he
elatuksen puutteesta eivät olleet väistyneet pois Salamiiseen, mutta
sen lisäksi he myös itse luulivat keksineensä Pytian heille antaman
oraakelilauseen merkityksen: puinen muuri oli muka oleva
valloittamaton. Tämän näet he luulivat olevan ennuslauseen
tarkoittaman pakopaikan, eikä laivojen.

52. Mutta persialaiset asettuivat vastapäätä linnaa olevalle

kummulle, jota atenalaiset sanovat Areiopagin kukkulaksi. Ja he
käärivät rohtimia nuolenkärkien ympäri ja sytyttivät ne, aina milloin
ampuivat vallitusta vasten. Tällöin piiritetyt atenalaiset pitivät
puoliaan, vaikka olivatkin joutuneet äärimmäiseen hätään, kun
suojus petti. Mutta silti he eivät ottaneet vastaan niitä sopimus-
ehtoja, jotka peisistratidit esittivät. Ja muitten käyttämiensä
puolustuskeinojen ohella he myös vierittivät kivimöhkäleitä portteja
lähestyviä barbareja vastaan, niin että Xerxes kauan aikaa oli
neuvotonna, kun ei voinut heitä saada valtaansa.

53. Aikaa myöten kuitenkin ilmaantui barbareille keino päästä

pulasta. Sillä ennustuksen mukaan oli niin säädetty, että koko
mantereenpuoleinen Attika oli joutuva persialaisten valtaan. Linnan
etupuolelta, mutta portin ja nousupaikan takaa, missä ei kukaan
vartioinut ja mistä ei kukaan luullut kenenkään ihmisen koskaan
voivan kiivetä, nousivat muutamat persialaiset Kekropsin tyttären
Aglauroksen pyhätön kohdalta, vaikkakin paikka oli jyrkkä. Nähtyään
heidän nousseen linnaan viskautuivat toiset atenalaiset muurilta alas
maahan ja tuhoutuivat, toiset taas pakenivat temppelisaliin. Mutta
linnanvuorelle kiivenneet persialaiset kääntyivät ensin portille ja
avasivat sen; sitten he surmasivat alttareilla turvaa anovat
atenalaiset. Ja lyötyään maahan kaikki he ryöstivät pyhätön ja
sytyttivät koko linnan tuleen.

54. Saatuaan täydellisesti haltuunsa Atenan Xerxes lähetti

ratsumiehen sanansaattajana Susaan ilmoittamaan Artabanokselle
persialaisten menestyksestä. Mutta toisena päivänä kuuluttajan
lähettämisestä hän kutsui kokoon mukanaan seuranneet atenalaiset
pakolaiset ja käski heidän nousta linnaan ja oman tapansa
mukaisesti toimittaa uhrit, joko hän sitten näkemänsä unen tähden
näin määräsi tai hänen omatuntonsa vaivasi häntä siitä, että hän oli
sytyttänyt pyhätön tuleen. Ja atenalaiset pakolaiset tekivät, niinkuin
oli määrätty.

55. Minkä vuoksi minä olen tämän maininnut, sen tahdon ilmaista.
Tässä linnassa on Erekhtheuksen temppeli, hänen, jonka sanotaan
syntyneen maasta, ja siinä on öljypuu ja "meri" ["mereksi" sanottiin
erästä Erekhtheionissa olevaa suolavesilähdettä], jotka atenalaisten
puheen mukaan Poseidon ja Athene, maan omistuksesta
kiistellessään, jättivät todistuksiksi. Tämä öljypuu paloi pyhätön
keralla barbarien käden kautta. Mutta kun ne, joita kuningas oli
käskenyt uhraamaan, palon jälkeisenä päivänä nousivat pyhättöön,
näkivät he noin kyynärän pituisen vesan versoneen kannosta. Sen he
siis ilmoittivat kuninkaalle.

56. Vaan kun Salamiissa oleville helleeneille ilmoitettiin, kuinka

atenalaisten linnan oli käynyt, joutuivat he niin suureen hämminkiin,
että muutamat sotapäälliköt eivät edes odottaneet päätöstä
käsiteltävänä olevassa asiassa, vaan syöksyivät laivoihin ja nostivat
purjeet puikahtaakseen tiehensä. Mutta jälelle jääneet heidän
joukostaan päättivät suorittaa meritaistelun Isthmoksen edustalla. Ja
tuli yö, ja kokouksesta eronneet astuivat laivoihinsa.

57. Mutta kun tällöin Themistokles oli saapunut laivaansa, kysyi

muuan atenalainen, Mnesifilos, mitä he olivat päättäneet. Saatuaan
Themistokleelta tietää, että oli päätetty viedä laivat Isthmokseen ja
suorittaa meritaistelu Peloponnesoksen puolesta, lausui hän: "Jos he
todella laskevat laivoillaan pois Salamiista, ei sinulla ole oleva
isänmaata, minkä puolesta taistella. Sillä he kääntyvät kukin
kaupunkiinsa, eikä Eurybiades, enemmän kuin kukaan muukaan
ihminen, saata pidättää sotajoukkoa hajaantumasta. Ja Hellas on
ymmärtämättömyydestä joutuva hukkaan. Mutta jos mitään keinoa
on olemassa, niin mene ja koeta purkaa päätös; kenties voisit
taivuttaa Eurybiadeen muuttamaan mieltään, niin että hän jää
tänne."

58. Neuvo miellytti suuresti Themistoklesta, ja mitään tähän

vastaamatta hän meni Eurybiadeen laivalle. Perille saavuttuaan hän
sanoi tahtovansa keskustella tämän kanssa eräästä yhteisestä
asiasta. Eurybiades käski hänen astua laivaan ja puhua, jos mitä
tahtoi. Siinä Themistokles istuessaan Eurybiadeen vieressä toisti
kaiken, minkä hän oli Mnesifilokselta kuullut, omina ajatuksinaan ja
lisäsi paljon muutakin, kunnes hän pyynnöillään sai Eurybiadeen
taivutetuksi astumaan pois laivasta ja kutsumaan sotapäälliköt
kokoukseen.

59. Heidän nyt siis kokoonnuttuaan Themistokles puhui lavealti ja

vetosi heihin hartaasti, ennenkuin vielä Eurybiades oli esittänyt syyn
siihen, minkä vuoksi hän oli kutsunut kokoon sotapäälliköt. Hänen
puhuessaan lausui korintolainen päällikkö Adeimantos, Okytoksen
poika: "Oi Themistokles, kilpaleikeissä saavat ne selkäänsä, jotka
ennen aikojaan astuvat esiin." Vaan Themistokles virkkoi
puolustuksekseen: "Mutta ne, jotka jättäytyvät jälkeen, eivät saa
seppeltä."

60. Sillä kertaa Themistokles vastasi näin leppeästi korintolaiselle.

Mutta Eurybiadeelle hän ei enää puhunut mitään siitä, mitä
aikaisemmin oli puhunut, että nimittäin, kun helleenit kerran olisivat
nostaneet ankkurin Salamiin luona, he lähtisivät karkuun; sillä
liittolaisten läsnäollessa ei hänen sopinut syyttää ketään. Mutta hän
käytti muita perusteluja ja lausui näin: "Sinun vallassasi on nyt
pelastaa Hellas, jos tottelet minua ja jäät tänne suorittamaan
meritaistelun etkä, noudattaen näiden puheita, anna laivojen lähteä
Isthmokseen. Kuule siis ja vertaa keskenään molempia ehdoituksia!
Jos Isthmoksen luona isket yhteen, olet taisteleva aukealla ulapalla,
mikä ei suinkaan ole edullista meille, joilla on raskasliikkeisemmät ja
harvalukuisemmat laivat. Toiseksi menetät Salamiin, Megaran ja
Aiginan, vaikkapa meillä muissa kohdin olisikin menestystä. Mutta
heidän laivastonsa keralla seuraa heidän maasotajoukkonsakin, ja
siten sinä itse olet vievä viholliset Peloponnesosta vastaan ja
saattava koko Hellaan vaaranalaiseksi. Mutta jos teet, niinkuin minä
puhun, olet tästä voittava kaikki nämä edut. Ensiksi näet, jos me
ahtaassa paikassa harvoilla laivoilla iskemme yhteen useiden kanssa,
pääsemme me, jos käy, niinkuin on luultavaa, heistä suuressa
määrin voitolle. Sillä meritaistelu ahtaassa paikassa on meidän
asiamme, laajalla alalla taas heidän. Edelleen säilyy Salamis, johon
olemme vieneet vaimomme ja lapsemme turviin. Ja tähän
ehdoitukseen sisältyy itse asiassa myöskin se, josta te enimmin
pidätte kiinni: jos jäät tänne, olet täällä taisteleva Peloponnesoksen
puolesta yhtä hyvin kuin Isthmoksenkin luona. Ja jos olet järkevä, et
ole vievä heitä Peloponnesosta vastaan. Jos nimittäin käy, niinkuin
minä toivon, ja me voitamme laivoillamme, eivät barbarit saavu
teidän Isthmokseenne eivätkä etene kauemmas Attikassa, vaan
lähtevät täydessä epäjärjestyksessä pois; ja me voitamme sen edun,
että megaralaiset säilyvät, samoinkuin myös Aigina ja Salamis, josta
meillä on semmoinen ennuslausekin, että siinä olemme vihollisista
saavat voiton. Jos nyt ihmiset tekevät järkeviä päätöksiä, käy
yleensä heille tavallisesti mieltä myöten. Mutta jos he eivät tee
järkeviä päätöksiä, ei ole jumalankaan tapana edistää inhimillisiä
suunnitelmia."

61. Themistokleen puhuttua näin kävi korintolainen Adeimantos

taaskin hänen kimppuunsa, käskien hänen vaieta, hänen, jolla ei
ollut isänmaata, ja sanoen, ettei Eurybiadeen pitänyt sallia
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookluna.com