(eBook PDF) Human Resource Information Systems:

Basics, Applications, and Future Directions 4th

Edition download

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-human-resource-
information-systems-basics-applications-and-future-
directions-4th-edition-2/

Download full version ebook from https://ebookluna.com

 We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit ebookluna.com
to discover even more!

(eBook PDF) Human Resource Information Systems: Basics, Applications, and

Future Directions 4th Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-human-resource-information-systems-
basics-applications-and-future-directions-4th-edition/

(eBook PDF) Adaptive Health Management Information Systems: Concepts,

Cases, and Practical Applications 4th Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-adaptive-health-management-
information-systems-concepts-cases-and-practical-applications-4th-edition/

(eBook PDF) Human Resource Development 4th Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-human-resource-development-4th-
edition/

(eBook PDF) M Information Systems 4th Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-m-information-systems-4th-edition/
M. Information Systems 4th Edition - eBook PDF

https://ebookluna.com/download/m-information-systems-ebook-pdf/

(eBook PDF) Human Resource Management: Functions, Applications, and Skill

Development 2rd Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-human-resource-management-
functions-applications-and-skill-development-2rd-edition/

(eBook PDF) Accounting Information Systems: Controls and Processes 4th

Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-accounting-information-systems-
controls-and-processes-4th-edition/

(eBook PDF) Introduction to Information Systems, 4th Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-introduction-to-information-
systems-4th-edition-2/

Cardiology-An Integrated Approach (Human Organ Systems) (Dec 29,

2017)_(007179154X)_(McGraw-Hill) 1st Edition Elmoselhi - eBook PDF

https://ebookluna.com/download/cardiology-an-integrated-approach-human-
organ-systems-dec-29-2017_007179154x_mcgraw-hill-ebook-pdf/
Brief Contents
Preface
Acknowledgments
PART I • HUMAN RESOURCE INFORMATION SYSTEMS
(HRIS): THE BACKBONE OF MODERN HR
Chapter 1 • A Brief History and Overview of Technology in HR
Chapter 2 • Database Concepts and Applications in HRIS
Chapter 3 • Systems Considerations in the Design of an HRIS:
Planning for Implementations
PART II • MANAGING HRIS IMPLEMENTATIONS
Chapter 4 • The Systems Development Life Cycle and HRIS Needs
Analysis
Chapter 5 • System Design and Acquisition
Chapter 6 • Change Management and Implementation
Chapter 7 • Cost Justifying HRIS Investments
PART III • ELECTRONIC HUMAN RESOURCE
MANAGEMENT (EHRM)
Chapter 8 • HR Administration and HRIS
Chapter 9 • Talent Management
Chapter 10 • Recruitment and Selection in an Internet Context
Chapter 11 • Training and Development: Issues and HRIS
Applications
Chapter 12 • Performance Management, Compensation, Benefits,
Payroll, and HRIS
PART IV • ADVANCED HRIS APPLICATION AND FUTURE
TRENDS
Chapter 13 • HRIS and International HRM
Chapter 14 • HR Metrics and Workforce Analytics
Chapter 15 • HRIS Privacy and Security
Chapter 16 • HRIS and Social Media
Chapter 17 • The Future of HRIS: Emerging Trends in HRM and
IT
Glossary
References
Author Index
Subject Index
About the Editors
About the Contributors
Detailed Contents
Preface
Acknowledgments
PART I • HUMAN RESOURCE INFORMATION SYSTEMS
(HRIS): THE BACKBONE OF MODERN HR
Chapter 1 • A Brief History and Overview of Technology in HR
Editors’ Note
Chapter Objectives
HRIS in Action
Introduction
HR Activities
Technology and Human Resources
What Is an HRIS?
eHRM and HRIS
The Value and Risks of HRIS
Types of HRIS
Evolution of HRM and HRIS
Pre–World War II
Post–World War II (1945–1960)
Social Issues Era (1963–1980)
Cost-Effectiveness Era (1980–Early 1990s)
ERPs and Strategic HRM (1990–2010)
“The Cloud” and Mobile Technologies (2010–Present)
HRIS Within the Broader Organization and Environment
Themes of the Book
Summary
Key Terms
Discussion Questions
Case Study: Position Description and Specification for an
HRIS Administrator
Chapter 2 • Database Concepts and Applications in HRIS
Editors’ Note
Chapter Objectives
Introduction
Data, Information, and Knowledge
Database Management Systems
 Early DBMSs
Relational DBMSs
Data Sharing Between Different Functions
Data Sharing Between Different Levels
Data Sharing Across Locations
Key Relational Database Terminology
Entities and Attributes
Tables
Relationships, Primary Keys, and Foreign Keys
Queries
Forms
Reports
MS Access—An Illustrative Personal Database
Designing an MS Access Database
HR Database Application Using MS Access
Other HR Databases
Data Integration: Database Warehouses, Business Intelligence,
and Data Mining
Big Data and NOSQL Databases
Summary
Key Terms
Discussion Questions
Case Study: Building an Application Database
Chapter 3 • Systems Considerations in the Design of an HRIS:
Planning for Implementations
Editors’ Note
Chapter Objectives
HRIS in Action
Introduction
HRIS Customers/Users: Data Importance
Employees
Nonemployees
Important Data
HRIS Architecture
HRIS Evolution
Client-Server (Two-Tier) Architecture
Three-Tier and N-Tier Architecture
 Cloud Computing—Back to the Future?!
Mobile Access
Security Challenges
Best of Breed
Talent Management
Time and Attendance
Payroll
Benefits
Planning for System Implementation
Summary
Key Terms
Discussion Questions
Case Study: Vignette Revisited
Industry Brief
PART II • MANAGING HRIS IMPLEMENTATIONS
Chapter 4 • The Systems Development Life Cycle and HRIS Needs
Analysis
Editors’ Note
Chapter Objectives
HRIS in Action
Introduction
The Systems Development Life Cycle
Analysis
Needs Analysis
1. Needs Analysis Planning
2. Observation
3. Exploration
4. Evaluation
5. Reporting
Summary
Key Terms
Discussion Questions
Case Study: “Planning the Needs of Other Organizations”
Industry Brief
Chapter 5 • System Design and Acquisition
Editors’ Note
Chapter Objectives
 HRIS in Action
Introduction
Design Considerations During the Systems Development Life
Cycle
Logical Design
Two Ways to View an HRIS: Data Versus Process
Logical Process Modeling With Data Flow Diagrams
Creating and Using the DFD
Physical Design
Working With Vendors
Vendor Selection
Assessing System Feasibility
Technical Feasibility
Operational Feasibility
Legal and Political Feasibility
Economic Feasibility
Summary
Key Terms
Discussion Questions
Case Study: Vignette Continued
Industry Brief
Chapter 6 • Change Management and Implementation
Editors’ Note
Chapter Objectives
HRIS in Action
Introduction
Change Management
The Change Management Process: Science and Art
Models of the Change Process
Overview of Organizational Change
Selected Change Models
Lewin’s Change Model
Change Equation Formula
Nadler’s Congruence Model
Kotter’s Process of Leading Change
Important Reminders Regarding Change Models
Why Do System Failures Occur?
 Leadership
Planning
Communication
Training
HRIS Implementation
Data Migration
Software Testing
System Conversion
Documentation
Training
Resistance to Change
User Acceptance
Critical Success Factors in HRIS Implementation
Summary
Key Terms
Discussion Questions
Case Study: The Grant Corporation
Chapter 7 • Cost Justifying HRIS Investments
Editors’ Note
Chapter Objectives
HRIS in Action
Introduction
Justification Strategies for HRIS Investments
Evolution of HRIS Justification
Approaches to Investment Analyses Make a Difference:
Some Guidelines
HRIS Cost-Benefit Analysis
Identifying Sources of Value for Benefits and Costs
Direct Benefits
Indirect Benefits
Implementation Costs
Estimating the Value of Indirect Benefits
Estimating Indirect Benefit Magnitude
Direct Estimation
Benchmarking
Internal Assessment
Mapping Indirect Benefits to Revenues and Costs
 Methods for Estimating the Value of Indirect Benefits
Average Employee Contribution
Estimating the Timing of Benefits and Costs
The Role of Variance in Estimates
Avoiding Common Problems
Packaging the Analysis for Decision Makers
Summary
Key Terms
Discussion Questions
Case Study: Justifying an HRIS Investment at Investment
Associates
Industry Brief
PART III • ELECTRONIC HUMAN RESOURCE
MANAGEMENT (EHRM)
Chapter 8 • HR Administration and HRIS
Editors’ Note
Chapter Objectives
HRIS in Action
Introduction
Technical Support for Job Analysis
Approaches and Techniques
HRIS Applications
The HRIS Environment and Other Aspects of HR
Administration
HRM Administration and Organizing Approaches
Service-Oriented Architecture and eXtensible Markup
Language
Advantages of XML-Enhanced SOA
Theory and HR Administration
Self-Service Portals and HRIS
Shared-Service Centers and HRIS
Outsourcing and HRIS
Offshoring and HRIS
Summary of HR Administration Approaches
Legal Compliance and HR Administration
HR Administration and Equal Employment Opportunity
U.S. Civil Rights Act of 1964, Title VII, and the EEO-1
 Report
EEO-1 Report (Standard Form 100)
EEO-1 and HRIS
Occupational Safety and Health Act Record Keeping
OSHA Form 300 (Log of Work-Related Injuries and
Illnesses) and HRIS
Technology, HR Administration, and Mandated
Governmental Reporting
Summary of Government-Mandated Reports and Privacy
Requirements
HR Strategic Goal Achievement and the Balanced Scorecard
HRM and the Balanced Scorecard
HR Scorecard and Balanced Scorecard Alignment
Summary
Key Terms
Discussion Questions
Case Study: Talent Management at CalleetaCO
Chapter 9 • Talent Management
Editors’ Note
Chapter Objectives
HRIS in Action
Introduction
Defining Talent Management
Importance of Talent Management
The Talent Management Life Cycle
Attributes for Talent
Job Analysis and Human Resource Planning: Part of TM
Job Analysis
Human Resource Planning (HRP)
Phase 1: Setting HRP Objectives
Phase 2: Planning HR Programs
Phase 3: Evaluation and Control
Workforce Management/Human Resource Planning With
an HRIS
Long- and Short-Term Strategic Importance of Talent
Management
Talent Management and Corporate Strategy
 Anticipating Change and Creating an Adaptable Workforce
Talent Management and Corporate Culture
Talent Management and Information Systems
The Link Between Talent Management and Human
Resource Information Systems
Talent Management Software Packages
Trends in Talent Management Software
Recruiting Top Talent Using Social Networking Sites
(SNSs)
Using Information Systems to Set Goals and Evaluate
Performance
Using Analytics for Talent Management
Workforce Analytics and Talent Management
Measuring the Success of Talent Management
Summary
Key Terms
Discussion Questions
Case Study: Vignette Case Continued
Industry Brief
Chapter 10 • Recruitment and Selection in an Internet Context
Editors’ Note
Chapter Objectives
HRIS in Action
Introduction
Recruitment and Technology
The Impact of Online Recruitment on Recruitment
Objectives
Attributes of the Recruiting Website
Recruitment Strategies and Social Networking
The Relationship of e-Recruiting and HRIS
Online Recruitment Guidelines
Selection and Technology
What Are Selection Tests and Assessments, and Why Are
They Used?
Why Is Understanding Assessment Important for HRIS?
Technology Issues in Selection
Applying HRIS to Selection and Assessment
 Demonstrating the HRM’s Value With HRIS Selection
Applications
Summary
Key Terms
Discussion Questions
Case Study: Recruitment and Selection in a Global
Organization
Chapter 11 • Training and Development: Issues and HRIS
Applications
Editors’ Note
Chapter Objectives
HRIS in Action
Introduction
Training and Development: Strategic Implications and
Learning Organizations
Systems Model of Training and Development
Training Metrics and Cost-Benefit Analysis
HRIS Applications in Training
HRIS/Learning Applications: Learning Management
Systems
HRIS T&D Applications: Implementation Issues
Summary
Key Terms
Discussion Questions
Case Study: Training and Development at Meddevco
Industry Brief
Chapter 12 • Performance Management, Compensation, Benefits,
Payroll, and HRIS
Editors’ Note
Chapter Objectives
HRIS in Action
Introduction
The Meaning of Work
Performance Management
Overview
Typical Data Inputs
Typical Reports
 Data Outflows
Decision Support
Compensation
Overview
Typical Data Inputs
Typical Reports
Data Outflows
Decision Support
Benefits
Overview
Typical Data Inputs
Typical Reports
Data Outflows
Decision Support
Payroll
Overview
Typical Data Inputs
Typical Reports
Data Outflows
Decision Support
Summary
Key Terms
Discussion Questions
Case Study: Grandview Global Financial Services, Inc.
PART IV • ADVANCED HRIS APPLICATIONS AND FUTURE
TRENDS
Chapter 13 • HRIS and International HRM
Editors’ Note
Chapter Objectives
HRIS in Action
Introduction
Types of International Business Operations
Going Global
Differences in HRM in MNEs
Key HR Management Issues in MNEs
HR Programs in Global Organizations
International Staffing
 Selecting Global Managers: Managing Expatriates
Training and Development of Expatriates
Performance Appraisal in MNEs
Managing International Compensation
HRIS Applications in IHRM
Introduction
Organizational Structure for Effectiveness
IHRM–HRIS Administrative Issues
HRIS Applications in MNEs
Summary
Key Terms
Discussion Questions
Case Study: Global Issues in a Multinational Company
Chapter 14 • HR Metrics and Workforce Analytics
Editors’ Note
Chapter Objectives
HRIS in Action
Introduction
A Brief History of HR Metrics and Analytics
Limitations of Historical Metrics
Contemporary HR Metrics and Workforce Analytics
Understanding Workforce Analytics Practices
HR Metrics
Workforce Analytics
HR Metrics, Workforce Analytics, and Organizational
Effectiveness
A Common and Troublesome View
Maximizing the Impact of Workforce Analytics Efforts
Triage in Evaluating Workforce Analysis Opportunities
So Where Are the Best Workforce Analytics Opportunities
Likely to Be Found?
HR Process Efficiency
Operational Effectiveness
Strategic Realignment
Starting With the End in Mind
An Example Analysis: The Case of Staffing
Evaluating Recruitment Effectiveness (D3)
 Evaluating the Effectiveness of Job Offer Decisions (D4)
Evaluating Job Acceptance Performance (D5)
Assessing the Financial Impact of Staffing Decisions:
Utility Analysis
Building a Workforce Analytics Function
Getting Started
Understanding Why
Putting HR Metrics and Analytics Data in Context
Reporting What We Find
HR Dashboards
Useful Things to Remember About HR Metrics and Analytics
Don’t “Do Metrics”
Bigger Is Not Always Better
HR Metrics and Analytics Is a Journey—Not a
Destination
Be Willing to Learn
Avoid the Temptation to Measure Everything
Aggressively
Workforce Analytics and the Future
Summary
Key Terms
Discussion Questions
Case Study: Regional Hospital
Chapter 15 • HRIS Privacy and Security
Editors’ Note
Chapter Objectives
HRIS in Action
Introduction
Employee Privacy
Unauthorized Access to Information
Unauthorized Disclosure of Information
Data Accuracy Problems
Stigmatization Problems
Use of Data in Social Network Websites
Lack of Privacy Protection Policies
Components of Information Security
Brief Evolution of Security Models
 Security Threats
Information Policy and Management
Fair Information Management Policies
Effective Information Security Policies
Contingency Planning
Summary
Key Terms
Discussion Questions
Case Study: Practical Applications of an Information Privacy
Plan
Chapter 16 • HRIS and Social Media
Editors’ Note
Chapter Objectives
Introduction
Global Usage of Social Media
Social Media and HR Practices
Organizational Recruitment and Selection
Training and Development
Internal Communication and Engagement
Concerns Over Social Media
Corporate Social Media Policies
Recruitment and Selection
Validity of SMWs in Selection
Privacy Concerns
Diversity Concerns
Federal and State Guidelines
Research-Based Tips for the Use of Social Media in HR
Summary
Key Terms
Discussion Questions
Chapter 17 • The Future of HRIS: Emerging Trends in HRM and
IT
Editors’ Note
Chapter Objectives
Introduction
Future Trends in HRM
Health and Wellness
Another Random Scribd Document
with Unrelated Content
TOINEN LUKU.

Tuntemattomasta kansanheimosta, jonka oppinut Ptolemeus

Filadelfus keksi matkoillaan. — Kerkon yliopisto. — Kuinka ylioppilas
Heikin pään yli lensi pari ratsastussaappaita ja professori Mooses
Turnus kutsui ylioppilas Baltasarin teetä juomaan.

Niihin tuttavallisiin kirjeisiin, jotka maailmankuuluisa oppinut

Ptolemeus Filadelfus kirjoitti ystävälleen Rudolfille laajoilta
matkoiltaan, sisältyy seuraava ihmeellinen kohta:

"Tiedät, rakas Rudolf, etten pelkää ja kammoa koko maailmassa

mitään niin kuin päivän polttavia säteitä, jotka kuluttavat ruumiini
voimia ja jännittävät ja väsyttävät henkeäni siinä määrin, että kaikki
ajatukseni sulavat sekavaksi kuvaksi, ja turhaan ponnistelen
keksiäkseni sielustani yhden ainoankaan selvän hahmon. Tapaan sen
vuoksi tällaisena kuumana vuoden aikana levätä päivisin ja jatkaa
öisin matkaani. Niinpä olin matkalla viime yönäkin.

"Hevosmieheni oli läpinäkymättömässä pimeydessä erehtynyt

oikeasta, mukavasta tiestä ja joutunut huomaamattaan viertotielle.
Huolimatta siitä, että vaunujen kovat sysäykset paiskelivat minua
syrjästä toiseen, niin että pääni, joka oli täynnä kuhmuja, muistutti
pähkinöillä täytettyä säkkiä, en kuitenkaan herännyt syvästä unesta,
johon olin vajonnut, ennenkuin syöksyin hirveällä nykäyksellä ulos
vaunuista kovalle maalle. Aurinko paistoi kirkkaasti kasvoihini, ja
aivan edessäni olevan puomin kautta näin suuren kaupungin korkeat
tornit.

"Ajuri valitteli kovasti, kun ei ainoastaan vaunujen takapyörä ollut

murtunut keskellä viertotietä olevaa kiveä vasten, vaan aisakin oli
taittunut. Minusta ei hän näyttänyt paljoa välittävän. Hillitsin, kuten
viisaan sopii, vihaani, ja huusin vain miehelle säveästi, että hän oli
kirottu lurjus ja että hänen oli ajateltava, että Ptolemeus Filadelfus,
aikansa kuuluisin oppinut, istui nyt tunkiolla ja että hänen oli
lakattava huutamasta 'aisa aisa' ja 'pyörä pyörä'. Tunnethan, rakas
Rudolf, sen voiman, mikä minulla on ihmissydämeen. Niinpä
lakkasikin ajuri paikalla valittelemasta ja auttoi minut jaloilleni
yhdessä viertotien kaitsijan kanssa, jonka hökkelin edessä
onnettomuus tapahtui. En ollut onneksi kärsinyt mitään
mainittavampaa vauriota ja kykenin hitaasti kulkemaan eteenpäin
kadulla ajomiehen vetäessä vaivalloisesti perässään särkyneitä
vaunuja.

"Lähellä sen kaupungin portteja, jonka olin nähnyt sinisessä

etäisyydessä, tuli minua vastaan paljon ihmisiä niin kummallisen
näköisiä ja omituisesti puettuja, että hieroin silmiäni päästäkseni
selville, olinko todellakin hereilläni vai eikö minua ehkä joku mieletön
kummallinen uni siirtänyt vieraaseen tarumaahan. Nämä ihmiset,
joita aivan oikein pidin sen kaupungin asukkaina, jonka portista näin
heidän tulevan, olivat puetut pitkiin, hyvin laajoihin,
japanilaismallisiin housuihin. Ne olivat tehdyt kallisarvoisesta
kankaasta, sametista tai Manchesterin verasta tai sitten kirjaillusta
linnakankaasta, joka oli runsaasti koristettu ruusukkeilla, sievillä
nauhoilla ja nyöreillä. Sitten heillä oli pienet, lyhyet lastentakit, jotka
tuskin ulottuivat vatsan kohdalle, enimmäkseen kirkkaan värisiä, vain
muutamat mustia. Hiukset valuivat kampaamattomina luonnollisessa
villeydessään alas hartioille ja selkään, ja päässä oli pieni omituinen
päähine. Muutamat olivat paljastaneet kaulansa kokonaan
turkkilaisten ja uuskreikkalaisten tapaan, toisilla taas oli kaulassaan
ja rinnallaan kappale valkeaa liinakangasta, melkein sellaisen
paidankauluksen näköinen, joita, rakas Rudolf, olet nähnyt esi-
isiemme muotokuvissa.

"Siitä huolimatta, että nämä ihmiset olivat kaikki hyvin nuoren

näköisiä, oli heidän puheensa kuitenkin matalaa ja karkeaa, kaikki
heidän liikkeensä kömpelöitä. Usealla oli nenän alapuolella kapea
varjo aivan kuin olisi siinä ollut lyhyet viikset. Pienten takkien
takakappaleesta pisti joillakin näkyviin pitkä putki, josta roikkui
suuria silkkisiä tupsuja. Muutamat olivat vetäneet nämä torvet
eteensä ja kiinnittäneet niihin pieniä tai suuria, jopa hyvinkin suuria
päitä, joista he taitavasti saivat nousemaan sieviä höyrypilviä
puhaltamalla hyvin teräväkärkiseen pikku torveen. Joillakin oli leveät
välkkyvät miekat käsissään, aivan kuin olisivat he aikoneet lähteä
vihollista vastaan. Muutamat taas olivat ripustaneet päälleen tai
kiinnittäneet selkäänsä pieniä nahka- tai peltisäiliöitä.

"Voit ajatella, rakas Rudolf, että minä, joka osaan rikastuttaa

tietojani tarkastelemalla huolellisesti jokaista uutta ilmiötä, seisoin
paikoillani ja tuijotin kiinteästi näihin omituisiin ihmisiin. Silloin
kokoontuivat he minun ympärilleni ja huusivat kovaa: 'Poroporvari,
filistealainen!' ja räjähtivät hirveään nauruun. Se suututti minua.
Sillä, rakas Rudolf, onko olemassa mitään loukkaavampaa suurelle
oppineelle kuin se, että hänen luullaan kuuluvan siihen kansaan,
joka monta tuhatta vuotta sitten lyötiin aasin leukaluulla?
 "Hillitsin mieleni synnynnäisellä arvokkuudellani ja sanoin kovaa
ympärilläni seisoville omituisille ihmisille, että toivoin olevani
sivistyneessä valtiossa ja että aioin kääntyä poliisin ja
oikeusistuimien puoleen kostaakseni minulle tehdyn vääryyden.
Silloin he murisivat kaikki. Nekin, jotka eivät olleet vielä tähän asti
puhaltaneet höyryä, vetivät tätä tarkoitusta varten laaditut koneet
taskustaan ja puhalsivat kasvoilleni paksuja höyrypilviä, jotka, kuten
vasta nyt huomasin, tuoksuivat aivan sietämättömästi ja huumasivat
aistini. Sitten lausuivat he minulle jonkunlaisen kirouksen, jonka
sanoja, rakas Rudolf, en mitenkään voi toistaa sinulle niiden
kauheuden vuoksi. Vain pöyristyen voin itsekin niitä ajatella. Lopulta
jättivät he minut äänekkäästi ja pilkallisesti nauraen. Minusta tuntui
kuin olisi ilmassa kaikunut sana ajopiiska.

"Ajomieheni, joka oli kuullut ja nähnyt kaiken, väänteli käsiään ja

sanoi:

"'Oi, hyvä herra, nyt kun on tapahtunut tuollaista, älkää millään

muotoa menkö tuohon kaupunkiin! Ei koirakaan, kuten tavataan
sanoa, ottaisi leipäpalaa teiltä. Teitähän sitäpaitsi uhkaisi alituinen
vaara saada ruosk —'

"En antanut tuon kunnon miehen puhua loppuun, vaan käännyin

kulkemaan niin nopeasti kuin suinkin lähimpään kylään. Tämän kylän
ainoan ravintolan pienessä huoneessa istun nyt ja kirjoitan sinulle,
Rudolf, kaikkea tätä. Siinä määrin kuin on mahdollista, aion hankkia
tietoja siitä vieraasta raakalaiskansasta, joka asuu tuossa
kaupungissa. Minulle on jo kerrottu heidän tavoistaan, kielestään
y.m. monta hyvin kummallista seikkaa. Aion uskollisesti ilmoittaa
sinulle kaiken j.n.e."
 Huomaat, hyvä lukijani, että voi olla suuri oppinut ja samalla
tietämätön hyvin tavallisista elämänilmiöistä. Silloin voivat käsitykset
kautta maailman tuntuista asioista olla mitä ihmeellisimmät.

Ptolemeus Filadelfus oli paljon tutkinut tieteitä eikä edes tuntenut

ylioppilasta. Ei hän myöskään tietänyt olevansa Ylä-Jaakkolan
kylässä, joka on, kuten tiedetään, aivan lähellä kuuluisaa Kerkon
yliopistoa. Täältä kirjoitti hän ystävälleen tapauksesta, joka oli hänen
päässään muodostunut kummalliseksi seikkailuksi. Kunnon
Ptolemeus pelästyi kohdatessaan ylioppilaita, jotka kuljeskelivat
huvikseen iloisina ja hyvillä mielin. Mikä tuska olisikaan vallannut
hänet, jos hän olisi saapunut Kerkkoon tuntia aikaisemmin ja
sattuma olisi vienyt hänet luonnontieteiden professorin Mooses
Turnuksen talon eteen. Satoja ylioppilaita olisi syöksynyt hänen
ympärilleen meluten ja väitellen, ja niin olisi hänen päässään
muodostunut vieläkin ihmeellisempiä ajatuksia tästä sekamelskasta
ja touhusta.

Mooses Turnuksen luennoilla käytiin enemmän kuin kenenkään

muun Kerkossa. Hän oli, kuten sanottu, luonnontieteiden professori
ja selitti millä lailla sataa, jyrisee ja salamoi, miksi aurinko paistaa
päivällä ja kuu yöllä, kuinka ja minkätähden ruoho kasvaa j.n.e, niin
että jokaisen lapsen täytyi ymmärtää se. Hän oli keräillyt kaikki
luonnontieteelliset asiat pieneksi siistiksi oppikirjaksi, niin että hän
voi sitä käsitellä sopivasti mielensä mukaan ja löytää sieltä
vastauksen joka kysymykseen kuin vetolaatikosta. Maineensa hän
perusti vasta sillä, että hänen onnistui monien fysikaalisten kokeiden
jälkeen selittää, että pimeys riippui pääasiassa valon puutteesta.
Tämä, samoinkuin sekin, että hän osasi hyvin taitavasti muuttaa nuo
fysikaaliset kokeensa sieviksi taidetempuiksi ja teki hauskoja
silmänkääntäjän yrityksiä, hankki hänelle uskomattoman paljon
kuulijoita.

Salli, suosiollinen lukijani, että johdatan sinut nyt, koska tunnet

ylioppilaan paremmin kuin kuuluisa oppinut Ptolemeus Filadelfus ja
koska et tiedä mitään hänen haaveellisesta pelostaan, professori
Mooses Turnuksen talon eteen hänen juuri lopettaessaan luentonsa.

Yksi ulos ryntäävistä ylioppilaista kiinnittää heti huomiotasi. Näet

hyvin muodostuneen, kolmen- tai neljänkolmatta vuotiaan
nuorukaisen, jonka tumman loistavista silmistä puhuu
kaunopuheisesti vilkas, ihana henki. Hänen katsettaan voisi melkein
sanoa uskaliaaksi, jos ei sen polttavia säteitä heti peittäisi
haavemielinen suru, joka ilmenee kalpeilla kasvoilla. Hänen musta,
hienosta kankaasta tehty takkinsa, joka on reunustettu hyvällä
sametilla, on leikattu melkein muinaissaksalaiseen tapaan. Siihen
sopii oikein hyvin siro häikäisevän valkea pitsikaulus, samoin kuin
samettipäähine, joka on asetettu kauneille kastanjanruskeille
kiharoille. Erittäin sievästi sopii hänelle tämä asu sen vuoksi, että
hän todellakin näyttää kuuluvan hurskaaseen muinaisaikaan koko
olentonsa, käyntinsä ja asentonsa samoinkuin merkillisten
kasvonpiirteittensä vuoksi. Sentähden juuri ei saa ajatella sitä
koristelua, joka usein ilmenee väärinkäsitettyjen esikuvien
pikkumaisessa jäljittelyssä samoinkuin väärissä vaatimuksissa
nykyhetken suhteen.

Tämä nuori mies, joka miellyttää sinua, rakas lukija, niin suuresti
jo ensi silmäyksellä, ei ole kukaan muu kuin ylioppilas Baltasar,
siivojen, varakkaiden vanhempien lapsi. Hän on itse hurskas, järkevä
ja ahkera ja hänestä aion kertoa hyvin paljon tässä ihmeellisessä
kertomuksessa, jota olen ryhtynyt kirjoittamaan.
 Vakavana, tapansa mukaan ajatuksiin vaipuneena, kulki Baltasar
professori Mooses Turnuksen luennoilta portille päin mennäkseen
parin sadan askeleen päässä Kerkosta sijaitsevaan miellyttävään
metsikköön, sen sijaan että olisi lähtenyt miekkailusaliin. Hänen
ystävänsä Heikki, iloisen näköinen ja hilpeämielinen, hauska poika,
juoksi hänen perässään ja saavutti hänet juuri kaupungin portilla.

"Baltasar!" huusi nyt Heikki kovaa, "Baltasar, aiotko taas lähteä

metsään ja harhailla yksinäsi kuin surumielinen poroporvari sillä
aikaa kuin kunnon pojat reippaasti harjoittelevat jaloa taistelutaitoa!
Pyydän sinua, Baltasar, jätä nyt viimeinkin narrimainen, kamala
hommasi ja ole taas oikein hauska ja iloinen kuten ennenkin olit.
Tule! Lähtekäämme jollekin käytävälle. Jos sinä sittenkin tahdot
päästä pois, niin lähden minäkin kanssasi."

"Tarkoitat hyvää", vastasi Baltasar, "tarkoitat hyvää, Heikki, ja sen

vuoksi en tahdo moittia sinua siitä, että monasti juokset jäljessäni
poluilla ja kujilla kuin riivattu ja turmelet minulta monta huvia, joista
sinulla ei ole aavistustakaan. Kuulut nyt kerta kaikkiaan niihin
omituisiin ihmisiin, jotka pitävät jokaista yksin kuljeskelevaa
surumielisenä narrina ja tahtovat käsitellä ja parantaa hänet omalla
tavallaan samoinkuin tuo hoviliehakoitsija arvoisa prinssi Hamtia,
joka sitten antoikin miekkoselle perinpohjaisen läksytyksen, kun
tämä vakuutti, ettei ymmärtänyt mitään huilunpuhaltamisesta. Siitä
kyllä aion säästää sinut, Heikki hyvä, mutta muuten pyydän sinua
oikein vilpittömästi, että hankkisit itsellesi toisen toverin jaloja
floretin- ja miekankäyttöharjoituksia varten ja antaisit minun
rauhassa jatkaa matkaani."

"Ei, ei", huudahti Heikki nauraen, "niin et pääse minulta pakoon,

kallis ystäväni! Jos et suostu tulemaan kanssani taistelupaikalle, niin
lähden minä mukanasi metsikköön. Uskollisen ystävän velvollisuus
on ilahuttaa sinua surumielisyydessäsi. Tule vaan, rakas Baltasar, tule
vaan, jos et muuhun taivu."

Näin sanoen tarttui hän ystävänsä käsivarteen ja astui hänen

kanssaan reippaasti poispäin. Baltasar puri vihaansa pidättäen
hampaansa yhteen ja vaikeni synkkänä Heikin kertoessa
hellittämättä kaikenlaista hullunkurista. Siihen sekaantui paljon
tyhmääkin, niinkuin aina tapahtuu, kun kerrotaan paljon
hullunkurista yhtämittaa.

Kun he vihdoinkin saapuivat tuoksuvan metsän viileään varjoon

pensaiden kuiskiessa kaihomielisin huokauksin, kun kohisevien
purojen ihmeelliset sävelet ja metsälintujen laulut kaikuivat kaukaa
ja herättivät vastakaikua vuorista, silloin pysähtyi Baltasar äkkiä ja
levittäen käsivartensa kuin syleilläkseen puita ja pensaita huudahti:

"Oi, nyt on minun taas hyvä olla, sanomattoman hyvä!"

Heikki katseli ystäväänsä vähän ällistyneenä kuin sellainen, joka ei

voi päästä selville toisen puheesta, ja joka ei ollenkaan tiedä, mihin
pitäisi ryhtyä.

Silloin tarttui Baltasar hänen käteensä ja huusi ihastuneena:

"Veli, eikö sinunkin sydämesi nyt aukene? Etkö sinäkin nyt

ymmärrä metsän yksinäisyyden autuasta salaisuutta?"

"En ymmärrä sinua täydellisesti, rakas veli", vastasi Heikki, "mutta

jos tarkoitat, että sinulle tekee hyvää kävelyretki täällä metsässä,
niin olen täydellisesti samaa mieltä kanssasi. Enkö minäkin tee
mielelläni kävelyretkiä etenkin hyvässä seurassa, jossa voi
keskustella järkevästi ja opettavasti? Esimerkiksi meidän
professorimme Mooses Turnuksen kanssa on todellinen nautinto
kulkea yli maiden. Hän tuntee joka kasvin, joka ruohonkorren ja
tietää mikä sen nimi on ja mihin luokkaan se kuuluu sekä ymmärtää
tuulet ja ilmat."

"Pysähdyhän", huudahti Baltasar, "pysähdyhän toki, Sinä kosketat

seikkaa, joka saattaisi tehdä minut hulluksi, jos ei siihen olisi mitään
lohdutusta. Se tapa jolla professori puhuu luonnosta, repii minun
sydäntäni. Tai paremminkin valtaa minut sen vuoksi kamala väristys
kuin näkisin mielipuolen, joka ollen kuningas ja valtias hyväilee
hupsussa narrimaisuudessaan itse tekemäänsä olkinukkea, sen
sijaan että syleilisi kuninkaallista morsianta. Hänen niin sanotut
kokeensa ovat mielestäni kuin jumalallisen olennon kammottavaa
pilkkaamista, olennon, jonka henki huokuu vastaamme luonnossa ja
herättää sisimmässämme mitä syvimpiä ja pyhimpiä aavistuksia.
Usein joudun kiusaukseen paiskata rikki hänen lasinsa, pitkäkaulaiset
pullonsa, hänen koko romunsa, jos en ajattelisi, ettei tuo apina
lakkaa leikkimästä tulella, ennenkuin on polttanut käpälänsä. Näes,
Heikki, nämä tunteet tuskastuttavat minua ja pusertavat sydämeni
kokoon Mooses Turnuksen luennoilla. Silloin kai tunnun teistä
syvämielisemmältä ja ihmisaremmalta kuin milloinkaan muulloin.
Minusta tuntuu silloin, kuin olisivat talot syöksymäisillään pääni
päälle, ja kuvaamaton tuska ajaa minut ulos kaupungista. Mutta
täällä, täällä täyttää piankin suloinen rauha mieleni. Maaten
kukkaisessa ruohikossa katselen ylös avaraan taivaan sineen, ja
yläpuolellani yli riemuitsevan metsän kulkevat kultaiset pilvet kuin
ihanat unet kaukaisesta maailmasta, joka on täynnä autuaita iloja. —
Oi, Heikki hyvä, silloin kohoaa omasta rinnastani kuin ihmeellinen
henki, ja kuulen kuinka se puhelee salaperäisin sanoin pensaiden ja
metsäpuron aaltojen kanssa. En voi kuvailla sitä riemua, joka silloin
virtaa läpi koko olemukseni suloisena, kaihomielisenä väristyksenä!"

"Ai, ai", huudahti Heikki, "tuo on nyt taas vanhaa laulua kaihosta
ja riemusta ja puhuvista puista ja metsäpuroista. Kaikki sinun lorusi
puhuvat kerskaillen tuollaisista sievistä asioista, jotka kaikuvat
korvissa hyvin mukiinmeneviltä ja joita voi käyttää hyvällä
menestyksellä, jos ei kaipaa niiden takaa mitään enempää. Mutta
sanoppa minulle, oivallinen melankoolikkoni, miksi sitten taivaan
tähden juokset jokaiselle Mooses Turnuksen luennolle, jos ne
todellakin loukkaavat ja harmittavat sinua niin kauheasti. Miksi et
laiminlyö ainoaakaan niistä ja istut joka kerta mykkänä ja jäykkänä,
silmät suljettuina kuin uneksivalla?"

"Älä kysy minulta", vastasi Baltasar luoden silmänsä alas, "älä kysy
minulta sitä, rakas ystävä. Tuntematon voima vetää minut joka aamu
Mooses Turnuksen taloon. Tunnen jo etukäteen tuskani enkä
kuitenkaan voi vastustaa haluani. Hämärä kohtalo vetää minua
mukanaan."

"Hahahaa", purskahti Heikki kuuluvasti nauramaan, "hahahaa,

kuinka hienoa, kuinka runollista, kuinka salaperäistä! Se tuntematon
voima, joka vetää sinut Mooses Turnuksen taloon, piilee kauniin
Katariinan tummansinisissä silmissä. Me kaikki olemme jo kauan
sitten tietäneet, että sinä olet korviasi myöten rakastunut professorin
sievään tyttäreen. Sen ansioksi laskemme haaveilemisesi ja
narrimaisen olemuksesi. Rakastuneiden laita on toisin. Olet
lemmensairauden ensimäisellä asteella, ja niin täytyy sinun
myöhäisinä nuorukaisvuosinasi mukaantua kaikkiin niihin
kummallisiin narrimaisuuksiin, jotka me, minä ja monet muut,
olemme läpikäyneet, taivas olkoon kiitetty, ilman suurempaa
katselevaa yleisöä jo kouluaikana. Mutta usko minua, kallis ystäväni
—"

Heikki oli tällä välin taas tarttunut ystävänsä Baltasarin käsivarteen

ja lähtenyt reippaasti kävelemään hänen kanssaan eteenpäin. Juuri
nyt he tulivat ulos tiheiköstä leveälle tielle, joka kulki keskeltä
metsää. Silloin Heikki huomasi, kuinka kaukaa nelisti hevonen ilman
ratsastajaa tomupilven keskellä.

"Hei hei", huusi hän keskeyttäen puheensa, "hei hei, tuolla on

kirottu hevoskaakki pillastunut ja heittänyt ratsastajan selästään. Tuo
meidän on saatava kiinni ja jälkeenpäin haettava ratsastaja
metsästä."

Näin sanoen hän asettui keskelle tietä.

Hevonen tuli yhä lähemmä. Silloin näytti kuin olisi sen

kummallakin puolella roikkunut ilmassa pari ratsastussaappaita ja
kuin satulassa olisi liikkunut jotain mustaa. Aivan Heikin edessä
kajahti pitkä, kimeä ptruuu, ja samalla lensi hänen päänsä sivu pari
ratsastussaappaita ja pieni, kummallinen, musta esine vieri hänen
jalkojensa välitse. Suuri hevonen seisoi paikallaan kuin seinä ja
nuuski kaula pitkälle ojennettuna mitättömän pientä herraansa, joka
vieriskeli hiekassa ja lopulta pääsi vaivalloisesti jaloilleen. Tuon pikku
peukaloisen pää oli syvällä korkeiden hartioiden välissä. Hän näytti
rinnassa ja selässä olevine kasvannaisineen, lyhyine vartaloineen ja
pitkine hämähäkinjalkoineen haarukkaan seivästetyltä omenalta,
jolle on kasvoiksi kaiverrettu irvikuva. Kun Heikki nyt näki tämän
kummallisen pikkuhirviön seisovan edessään, purskahti hän
äänekkääseen nauruun. Mutta pikku mies painoi päähineensä, jonka
oli siepannut ylös maasta, uhkamielisesti silmilleen ja lävistäen
Heikin hurjalla katseellaan kysyi karkealla, syvän-käheällä äänellä:
 "Onko tämä oikea tie Kerkkoon?"

"On, hyvä herra", vastasi Baltasar lempeästi ja vakavasti ja ojensi

pikku miehelle kokoomansa saappaat. Kaikki pikkuisen ponnistelut
vetää saappaat jalkaansa olivat turhat. Hän kompastui kerran
toisensa perästä ja kieriskeli ähkien hiekassa. Baltasar asetti
molemmat saappaat vierekkäin seisomaan, kohotti kääpiön varovasti
ylös ja pisti hänen pienet jalkansa yhtä varovasti liian raskaisiin ja
suuriin suojuksiin. Mahtavana, toinen käsi kupeelle, toinen hatun
reunaan painettuna huusi pikku mies:

"Gratias, kiitos, hyvä herra!"

Sitten hän meni hevosensa luo ja tarttui sen ohjaksiin. Kaikki

yritykset päästä satulaan epäonnistuivat kuitenkin. Baltasar,
edelleenkin vakavana ja lempeänä, tuli viereen ja kohotti kääpiön
satulaan. Hän lienee sinkauttanut hänet lilan kovaa, sillä samassa
silmänräpäyksessä kun pikku mies oli päässyt ylös, makasi hän jo
taas toisella puolella maassa.

"Ei niin kiivaasti, kaikkein suloisin herra!" huusi Heikki purskahtaen

uudelleen kaikuvaan nauruun.

"Piru teidän kaikkein suloisin herranne on!" kiljaisi pikkuinen aivan

kuohuksissaan pudistaen hiekkaa vaatteistaan. "Olen ylioppilas, ja
jos te myöskin olette, niin se on solvaus, että te nauratte vasten
naamani kuin mikäkin jänis. Teidän on huomenna taisteltava minun
kanssani Kerkossa!"

"Peijakas!" huusi Heikki edelleen nauraen, "peijakas, siinäpä

kerrassaan rehti poika, oikea tuhattaituri mitä rohkeuteen ja reiluihin
ylioppilastapoihin tulee!"
 Niin sanoen hän nosti pikku miehen huolimatta hänen
sätkyttelemisestään ja rimpuilemisestaan ylös ja pani hänet hevosen
selkään, joka heti lähti iloisena hirnuen nelistämään pikku herransa
kanssa. Heikki piteli molempia kylkiään, hän oli läkähtymäisillään
naurusta.

"On julmaa", sanoi Baltasar, "nauraa tuolla tavalla ihmistä, jonka

luonto on laiminlyönyt noin kauhealla tavalla kuin tuon pikku
ratsastajan. Jos hän todellakin on ylioppilas, niin täytyy sinun
taistella hänen kanssaan, ja välttämättä pistooleilla, vaikkakin se on
vastoin akateemisia tapoja, sillä hän ei kykene käyttämään florettia
eikä miekkaa."

"Kuinka vakavasti", sanoi Heikki, "kuinka vakavasti ja surullisesti

sinä taas otat tuon kaiken, rakas ystäväni Baltasar. Ei minun mieleeni
ole milloinkaan juolahtanut pilkata rujokasta. Mutta sanoppa minulle,
sopiiko tuollaisen rustoisen kääpiön istua hevosen selkään, jonka
kaulan yli hän ei voi nähdä? Sopiiko hänen pistää jalkansa noin
jumalattoman suuriin saappaisiin? Sopiiko hänen käyttää
ruumiinmukaista nuttua, joka on koristettu tuhansilla nyöreillä,
töyhdöillä ja tupsuilla? Sopiiko hänen pitää päässään sellaista
ihmeellistä samettihattua? Sopiiko hänen käyttäytyä noin ylpeän
uhmailevasti? Sopiiko hänen pakottautua puhumaan tuollaisella
raakamaisen käheällä äänellä? Sopiiko hänen tehdä kaikkea tuota,
kysyn minä, joutumatta täydellä syyllä pilkanalaiseksi kuin ilmetty
narri? — Mutta minun on lähdettävä, sillä haluan nähdä sen hälinän,
millä tuo ritarillinen ylioppilas saapuu ylpeällä ratsullaan! Sinun
kanssasi ei kuitenkaan kannata tänään ryhtyä mihinkään. Voi hyvin!"

Heikki lähti juoksemaan metsän kautta täyttä laukkaa takaisin

kaupunkiin päin.
 Baltasar lähti pois avoimelta tieltä ja katosi tiheimpään
pensaikkoon. Siellä hän vaipui sammalmättäälle mitä katkerimpien
tunteiden valtaamana. Olihan hyvin mahdollista, että hän todellakin
rakasti suloista Katariinaa. Mutta hän oli kätkenyt tämän rakkauden
kuin syvän, hellän salaisuuden sielunsa sisimpään kaikilta ihmisiltä,
jopa itseltäänkin. Kun Heikki nyt puhui siitä niin peittelemättä, niin
kevytmielisesti, tuntui hänestä kuin raa'at kädet repisivät julkean
ylimielisesti pyhimyksenkuvalta pois verhon, jota hän ei ollut
uskaltanut koskettaa. Hänestä tuntui kuin pyhimys suuttuisi häneen
itseensä nyt ikipäiviksi. Niin, Heikin sanat näyttivät hänen koko
olemuksensa, hänen suloisimpien unelmiensa julmalta
pilkkaamiselta.

"Siis", huudahti hän mielipahansa yltäkylläisyydessä, "siis pidät

minua rakastuneena narrina, Heikki! Narrina, joka juoksee Mooses
Turnuksen luennoilla saadakseen edes tunnin ajan olla saman katon
alla suloisen Katariinan kanssa. Pidät minua sellaisena, joka
harhailee yksinään metsässä miettien kurjia runosäkeitä pannakseen
ne vieläkin kurjemmin paperille, sellaisena, joka turmelee puut
kaivertelemalla niiden sileään kuoreen typeriä nimikirjoituksia,
sellaisena, joka ei kykene tytön läsnä ollessa lausumaan julki
ainoaakaan järkevää sanaa, vaan huokailee ja voihkii ja vääntelee
haikeasti kasvojaan, aivan kuin vaivaisivat häntä
suonenvetokohtaukset. Luulet, että olen sellainen, joka pitää paljasta
rintaansa vasten kuihtuneita kukkia, jotka ovat olleet tytön povella,
tai suorastaan hansikasta, — lyhyesti sanoen hupsuna, joka tekee
tuhansia lapsellisia tyhmyyksiä! — Ja sen vuoksi, Heikki, kiusoittelet
minua, ja sen vuoksi kai nauravat minua kaikki pojat, ja sen vuoksi
kai olen pilkan esineenä minä ja koko se sisäinen maailma, joka on
auennut eteeni. Ja lempeä, suloinen, ihana Katariina —"
 Hänen lausuessaan tämän nimen vihlaisi hänen sydäntään kuin
hehkuva tikarinpisto. Sisäinen ääni kuiskasi hänelle samalla aivan
selvästi, että hän juuri Katariinan vuoksi kulki Mooses Turnuksen
talossa, että hän kirjoitteli runonpätkiä rakastetulleen, että hän
kaiversi hänen nimeänsä lehtipuihin, että hän tytön läsnä ollessa
mykistyi, huokaili ja voihkaili; piti rinnallaan hänen pudottamiaan
kuihtuneita kakkia, että hän siis todellakin oli vajonnut kaikkiin niihin
narrimaisuuksiin, joista Heikki oli puhunut hänelle.

Vasta nyt hän tunsi, kuinka sanomattomasti hän rakasti kaunista

Katariinaa, mutta samalla myös, kuinka puhtain, lämpimin rakkaus,
kumma kyllä, ilmeni jonkun verran narrimaisena. Tämä oli kai
laskettava sen naurettavuuden ansioksi, jonka leiman luonto oli
painanut kaikkeen ihmisten puuhailuun. Hän lienee ollut oikeassa,
mutta oli kuitenkin aivan väärin, että hän alkoi suututella siitä.
Haaveet, jotka tavallisesti ympäröivät hänet, olivat kadonneet.
Metsän äänet kaikuivat hänelle ivallisina ja pilkallisina. Hän juoksi
takaisin Kerkkoon.

"Herra Baltasar, mon cher Baltasar", kuuli hän huudettavan.

Hän kohotti katseensa ja jäi seisomaan paikalleen lumottuna, sillä

hinta vastaan tuli professori Mooses Turnus taluttaen käsivarresta
tytärtään Katariinaa. Tyttö tervehti kuvapatsaaksi jähmettynyttä
nuorukaista iloisen ja ystävällisen välittömästi.

"Baltasar, mon cher Baltasar", huudahti professori, "te olette

todellakin ahkerin ja rakkain kuulijoistani! Oi hyvä ystävä, huomaan
että rakastatte luontoa ja sen kaikkia ihmeitä niinkuin minäkin, joka
olen siihen tuiki pikiintynyt. Olette varmaankin taas tutkinut
kasvitiedettä metsikössä. Mitä hyödyllistä olette löytänyt? No,
tehkäämme lähempää tuttavuutta. Käykää luonani, tervetullut milloin
tahansa. Voi tehdä yhdessä kokeita. Joko olette nähnyt
ilmapumppuani? No, mon cher, huomenna illalla kokoontuu kotiini
ystäväpiiri nauttimaan teetä voileivän kanssa ja iloitsemaan
miellyttävästä keskustelusta. Lisätkää sitä arvoisalla itsellänne. Opitte
tuntemaan hyvin puoleensavetävän nuorukaisen, jota minulle on
aivan erikoisesti suositeltu. Hyvästi, kelpo mies. A revoir, näkemiin!
Tulettehan huomenna luennolle? No niin, mon cher, hyvästi!"

Odottamatta Baltasarin vastausta asteli professori pois tyttärineen.

Baltasar ei ollut uskaltanut hämmennyksissään kohottaa silmiään,

mutta Katariinan katseet polttivat hänen rintaansa asti. Hän oli
tuntenut tytön henkäyksen. Suloiset väristykset vapisuttivat hänen
sisäistä olemustaan.

Pois puhallettu oli kokonaan hänen paha tuulensa, ja hän katseli

ihastuneena suloisen Katariinan jälkeen, joka katosi lehtokujaan.
Sitten hän palasi hitaasti takaisin metsään haaveillakseen ihanammin
kuin milloinkaan ennen.
KOLMAS LUKU.

Kuinka Heikki ei tietänyt, mitä hänen piti sanoa. — Katariina ja

neidot, jotka eivät saaneet syödä kalaa. — Mooses Turnuksen
kirjallinen tee-illatsu. — Nuori prinssi.

Heikki luuli, juostessaan suoraa päätä metsän kautta oikopolkua,

vielä hyvin ennättävänsä ennen omituista pikku miestä, joka oli
lähtenyt täyttä ravia ennen häntä. Hän oli erehtynyt, sillä tullessaan
ulos pensaikosta hän huomasi kaukana toisenkin komean ratsastajan
liittyvän pikku mieheen ja molempien ratsastavan Kerkon portista
sisälle.

"Hm", puheli Heikki itsekseen, "joskin se pähkinänrusentaja

suurine hevosineen saapuu ennen minua, tulen kuitenkin ajoissa
nähdäkseni hänen saapumisensa aiheuttaman hälinän. Jos tuo
kummallinen olento todellakin on ylioppilas, niin hän on mennyt
Siivekkään ratsun ravintolaan, ja jos hän siellä pysähtyy yhtä
kimakasti kiljaisten 'ptruu' ja heittää ratsastussaappaansa etukäteen
ja itsensä jälestä ja käyttäytyy hurjasti ja uhkamielisesti poikien
nauraessa — no niin, silloin on hullu narripeli valmis!"
 Kun Heikki oli saapunut kaupunkiin, luuli hän tapaavansa
Siivekkään ratsun ravintolaan vievillä kaduilla ja teillä vain nauravia
kasvoja. Mutta asian laita ei ollut niin. Kaikki ihmiset kulkivat ohitse
rauhallisina ja vakavina. Yhtä totisina käveli Siivekkään ratsun torilla
useita yliopistomiehiä, jotka olivat kokoontuneet sinne puhelemaan
yhdessä. Heikki oli varma siitä, että pikku mies ei ollut saapunut
ainakaan tänne. Silloin hän huomasi heittäessään katseen ravintolan
portista sisälle, että paraikaa juuri vietiin talliin pikku miehen hyvin
tunnettavaa hevosta. Hän ryntäsi nyt ensimäisen vastaansattuvan
tuttavansa kimppuun ja kysyi, eikö eräs hyvin omituinen, ihmeellinen
kääpiö ollut ratsastanut täyttä ravia sinne. Se, jolta Heikki kysyi, tiesi
siitä yhtä vähän kuin toisetkaan, joille Heikki nyt kertoi, mitä oli
tapahtunut hänen ja ylioppilaaksi itseään väittävän kääpiön välillä.
Kaikki nauroivat kovasti, mutta vakuuttivat, ettei suinkaan ollut
saapunut sellaista kääpiötä, jollaista Heikki oli kuvaillut. Tosin oli
tuskin kymmentä minuuttia sitten kaksi hyvin komeaa ratsastajaa
astunut kauniiden hevosten selästä Siivekkään ratsun ravintolan
edessä.

"Istuiko toinen heistä sen hevosen selässä, joka juuri vietiin

talliin?" kysyi Heikki.

"Istuipa niinkin", vastasi joku joukosta, "juuri sen."

Se, joka oli istunut tuon hevosen selässä, oli ollut jonkun verran
pienikokoinen, mutta siromuotoinen; kasvonpiirteet hänellä olivat
miellyttävät ja kutrit mitä kauneimmat. Sitäpaitsi osoittautui hän
mitä oivallisimmaksi ratsastajaksi, sillä hän heittäytyi alas hevosen
selästä niin taitavasti ja sievästi kuin ruhtinaan ensimäinen
tallimestari.
 "No, eikö hän pudottanut ratsastussaappaitaan ja vierinyt teidän
jalkojenne eteen?" kysyi Heikki.

"Jumala varjelkoon", vastasivat kaikki yhteen ääneen, "Jumala

varjelkoon, veli, mitä sinä ajattelet? Sellainen oivallinen ratsastaja
kuin tuo pikku mies!"

Heikki ei ollenkaan tietänyt mitä piti sanoa. Silloin tuli Baltasar alas
katua. Hänen kimppuunsa ryntäsi nyt Heikki, veti hänet luokseen ja
kertoi, kuinka pikku kääpiö, jonka he olivat kohdanneet portin
ulkopuolella ja joka oli pudonnut alas hevosen selästä, oli juuri
saapunut tänne, ja kuinka kaikki pitivät häntä kauniina,
sirojäsenisenä miehenä ja hyvänä ratsastajana.

"Näetkös", vastasi Baltasar vakavasti ja tyynesti, "näetkös, hyvä

Heikki veli, etteivät kaikki käy niin julmasti pilkaten onnettoman,
luonnon laiminlyömän ihmisen kimppuun kuin sinä."

"Mutta taivaan tähden", ryhtyi Helkki puhumaan, "tässähän ei ole

ollenkaan kysymys pilkasta ja julmuudesta, vaan ainoastaan siitä,
sopiiko nimittää kauniiksi, siroksi mieheksi kolmen jalan korkuista
miekkosta, joka on melkein retikan näköinen."

Baltasarin täytyi vahvistaa Heikin lausunto mitä pikku ylioppilaan

kokoon ja näköön tuli. Toiset vakuuttivat pikku ratsastajan olevan
kauniin, siron miehen, jotavastoin Heikki ja Baltasar yhä edelleenkin
väittivät, etteivät he olleet milloinkaan nähneet vastenmielisempää
kääpiötä. Siihen jäi väittely, ja kaikki erosivat toisistaan täynnä
ihmettelyä.

Alkoi jo olla myöhäinen ilta. Molemmat ystävykset lähtivät yhdessä

asuntoonsa. Silloin pääsi Baltasarin kieleltä, hänen itsensäkään
tietämättä kuinka, että hän oli tavannut professori Mooses Turnuksen
ja että tämä oli kutsunut hänet luokseen seuraavaksi illaksi.

"Voi sinä onnellinen", huudahti Heikki, "sinä ylen onnellinen

ihminen! Siellä saat katsella, kuunnella ja puhutella rakastettuasi,
kaunista Katariina neitoa!"

Baltasar uudelleen loukkaantuneena loittoni Heikistä ja aikoi lähteä

pois. Mutta hän hillitsi kuitenkin itsensä, jäi seisomaan ja
voimakkaasti taistellen suuttumustaan vastaan sanoi:

"Lienet oikeassa, veli hyvä, pitäessäsi minua typeränä,

rakastuneena narrina. Ehkä olenkin sellainen. Mutta tämä typeryys
on syvä, tuskallinen haava, joka on isketty sydämeeni ja joka saattaa
kirvelevänä kiihoittaa minua kaikenlaisiin hullutuksiin, jos sitä
kosketellaan varomattomasti. Siis, veli, jos todellakin rakastat minua,
niin älä enää mainitse minulle Katariinan nimeä."

"Otat taas, ystäväni Baltasar", vastasi Heikki, "otat taas asiaa

hirveän synkästi. Eikähän sinun tilassasi olevalta mieheltä voi muuta
odottaakaan. Mutta jotta en joutuisi kanssasi kaikenlaiseen ikävään
kiistelyyn, lupaan, ettei Katariinan nimi ole kuuluva huuliltani,
ennenkuin sinä itse annat minulle siihen tilaisuuden. Vain sen verran
salli minun vielä tänään sanoa, että ennustan kaikenlaista harmia,
mihin rakastumisesi on syöksevä sinut. Katariina on erittäin hauska
ja ihana tyttö, mutta hän ei ollenkaan sovi sinun surumieliseen,
haaveelliseen mielenlaatuusi. Kun lähemmin tutustut häneen, on
hänen välitön, iloinen olemuksensa tuntuva sinusta runouden
puutteelta, ja sinähän kuitenkin kaipaat runoutta kaikkialla. Olet
joutuva kaikenlaatuisiin ihmeellisiin haaveiluihin, ja kaikki on
päättyvä hälisten kauhealla, kuvitellulla tuskalla ja aikamoisella
epätoivolla. Muuten olen samoin kuin sinäkin kutsuttu huomiseksi
professorin luo, joka on huvittava meitä erittäin ihanilla kokeillaan.
Hyvää yötä nyt, tarumainen haaveksija. Nuku, jos voit nukkua niin
tärkeän päivän kuin huomisen edellä!"

Niin sanoen Heikki jätti ystävänsä, joka oli vajonnut syvään

mietiskelyyn. Heikki ei ennustanutkaan syyttä kaikenlaisia tunteista
johtuvia onnettomuuksia, jotka voisivat kohdata Katariinaa ja
Baltasaria. Molempien olemus ja mielenlaatu näyttivät todellakin
antavan siihen kylliksi aihetta.

Katariina oli, se täytyi jokaisen myöntää, kuvankaunis tyttö, jonka

silmien säteet paistoivat aivan sydämeen asti ja jonka ruusuhuulet
olivat jonkun verran avoimet. Olivatko hänen kauniit hiuksensa, jotka
hän osasi aivan eriskummallisesti kietoa ihmeellisiin palmikkoihin,
enemmän vaaleat vai ruskeat, sen olen unohtanut, mutta muistan
erittäin hyvin, että ne tulivat yhä tummemmiksi, mitä enemmän niitä
katseli. Hoikka ja pitkä kun oli sekä kevytliikkeinen, oli tyttö
elämäniloisessakin ympäristössä itse sulous ja rakastettavuus. Niin
suuren ruumiillisen viehätysvoiman vuoksi unohdettiin mielellään,
että kädet ja jalat ehkä olisivat voineet olla pienemmät ja sirommin
muodostuneet. Sitäpaitsi oli Katariina lukenut Goethen Wilhelm
Meisterin, Schillerin runot ja Fouquén Taikasormuksen ja unohtanut
melkein kaiken, mitä niissä oli. Hän soitti aivan mukiinmenevästi
pianoa, jopa lauloikin toisinaan samalla, osasi tanssia uusimmat
franseesit ja gavotit ja kirjoitti pesukuitit hienolla selvällä käsialalla.
Jos halusi huomauttaa jotain tuota suloista tyttöä vastaan, niin ehkä
sitä, että hän puhui vähän liian matalasti, puristi vartalonsa liian
kireälle, iloitsi liian kauan uudesta hatusta ja söi liian paljon kakkua
teen kanssa. Liian tunteellisia runoilijoita loukkasi tosin vielä moni
muu seikka kauniissa Katariinassa, mutta mitä kaikkea he
vaativatkaan! Ensinnäkin he tahtovat, että neidon on jouduttava
kaikesta, mitä he lausuvat, unessakävijän tapaiseen ihastukseen,
huokailtava syvästi, väänneltävä silmiään, sopivassa paikassa ehkä
vähän pyörryttäväkin tai joskus tultava aivan sokeaksikin
naisellisimman naisellisuuden korkeimpana asteena. Sitten on
mainitun neidon laulettava runoilijan lauluja sävelellä, joka tulvii
hänen omasta sydämestään, ja samalla sairastuttava siitä. Hänen on
itsensäkin tehtävä runoja, mutta hävettävä sitä kovasti sen
ilmitullessa, vaikkakin hän itse on antanut runoilijan käteen
kyhäyksensä hyvin hienolle paperille siroilla kirjaimilla kirjoitettuna.
Runoilijan puolestaan on tultava ihastuksesta sairaaksi; niinkuin hän
epäilemättä tuleekin.

On olemassa runollisia itsensäkurittajia, jotka menevät vielä

pitemmälle ja pitävät kaiken naisellisen hentouden vastakohtana
sitä, että tyttö nauraa, syö, juo ja pukeutuu sievästi muodin mukaan.
He melkein muistuttavat pyhää Hieronymusta, joka kieltää neitosia
käyttämästä korvarenkaita ja syömästä kalaa. Heidän on, niin
määrää pyhimys, nautittava vain hiukkasen keitettyjä ruohoja,
alituisesti oltava nälässä tuntematta sitä, verhouduttava karkeihin,
huonosti ommeltuihin vaatteisiin, jotka kätkevät heidän vartalonsa.
Ja ennen kaikkea on heidän valittava seuratoverikseen naishenkilö,
joka on vakava, kalpea, surullinen ja hieman likainen.

Katariina oli peräti iloinen ja välitön olento. Sen vuoksi ei häntä

mikään miellyttänyt enemmän kuin keskustelu, joka liikkui viattoman
leikillisyyden kevyillä, iloisilla siivillä. Hän nauroi oikein sydämestään
kaikelle hullunkuriselle. Hän ei huokaillut milloinkaan muulloin kuin
jos sadeilma pilasi toivotun kävelyretken tai jos uusi huivi kaikesta
varovaisuudesta huolimatta sai tahran. Tämän ohessa ilmeni
hänessä, jos siihen oli todellista aihetta, syvä, lämmin tunne, joka ei
milloinkaan muuttunut mauttomaksi tunteilemiseksi. Niinpä
tuntuukin tyttö minusta ja sinusta, rakas lukija, jotka emme kuulu
liian vaativiin, peräti oivalliselta. Hyvin ymmärrettävää on, että
Baltasar oli meidän kannallamme. Mutta pian kyllä tulee ilmi, oliko
arkipäiväinen Heikki ennustanut oikein vai eikö.

Mikä olikaan luonnollisempaa kuin ettei Baltasar voinut koko yönä

ollenkaan nukkua pelkästä rauhattomuudesta, kuvaamattomasta,
suloisesta väristyksestä. Kokonaan rakastettunsa kuvan lumoissa
istuutui hän pöydän ääreen ja kirjoitti melkoisen määrän sieviä,
hyvältä kaikuvia säkeistöjä, jotka kuvailivat hänen tilaansa
salaperäisesti kertoen satakielen rakkaudetta punaruusuun, Ne aikoi
hän ottaa mukaansa Mooses Turnuksen kirjalliseen tee-iltaan ja
hyökätä niiden avulla Katariinan kokemattoman sydämen kimppuun,
missä ja milloin se vain on mahdollista.

Heikki vähän hymyili tullessaan sopimuksen mukaan määrähetkellä

hakemaan ystäväänsä Baltasaria ja tavatessaan hänet
huolellisemmin puettuna kuin milloinkaan ennen. Hänellä oli mitä
hienoimmilta Brüsselin pitseillä koristettu kaulus, hänen lyhyt
takkinsa, jonka hihat olivat viilokkeilla varustetut, oli kuviollista
samettia. Sen lisäksi oli hänellä korkea- ja teräväkantaiset, hopeisilla
ripsuilla koristetut ranskalaiset jalkineet, englantilainen hattu mitä
hienointa majavannahkaa sekä tanskalaiset hansikkaat. Niin oli hän
puettu aivan saksalaiseen tapaan. Puku sopikin hänelle verrattoman
hyvin, etenkin kun hän oli käherryttänyt tukkansa kauniisti ja
kammannut sievästi ylöspäin pienet, lyhyiksi leikatut viiksensä.

Baltasarin sydän vapisi ihastuksesta, kun Mooses Turnuksen

talossa astui häntä vastaan Katariina muinaissaksalaisen neidon
pukuun puettuna ystävällisenä ja suloisena katseiltaan, puheiltaan,
koko olemukseltaan, kuten hänet oltiin totuttu aina näkemään.
 "Suloisin neitoni!" huokasi Baltasar sydämensä sisimmässä, kun
Katariina, suloinen Katariina itse tarjosi hänelle kupillisen höyryävää
teetä.

Mutta Katariina katseli häntä silmät loistaen ja sanoi:

"Täällä on rommia ja korppuja ja piparkakkuja, hyvä herra

Baltasar.
Suvaitkaa käydä käsiksi mielenne mukaan!"

Mutta sen sijaan että olisi katsellut rommia ja korppuja tai

piparkakkuja, puhumattakaan siitä, että olisi käynyt niihin käsiksi, ei
hurmaantunut Baltasar voinut kääntää katsettaan, joka oli täynnä
lämpimän rakkauden tuskaista kaihoa, pois suloisesta neidosta. Hän
tavoitteli sanoja, jotka ilmaisisivat sisimmästä sielusta sen, mitä hän
tunsi paraikaa.

Mutta silloin tarttui häneen takaapäin lujasti estetiikan professori,

suuri, peräti vahva mies, käänsi hänet ympäri niin että häneltä
läikähti lattialle enemmän teevettä kuin oli sopiva, ja huusi jyrisevällä
äänellä:

"Parahin Lukas Kranach, älkää ryypätkö tuota kurjaa vettä,

turmelette perinpohjin saksalaisen vatsanne. Tuolla toisessa
huoneessa on kelpo Mooseksellamme kasattuna kokonainen varustus
mitä kauneimpia reininviinipulloja. Käykäämme heti niiden
kimppuun!"

Hän laahasi onnettoman nuorukaisen pois mukanaan.

Viereisestä huoneesta tuli heitä vastaan professori Mooses Turnus

taluttaen kädestä pientä, hyvin kummallista miekkosta ja sanoi
kuuluvasti:

"Tässä, hyvät naiset ja herrat, esitän teille mitä ihmeellisimmillä

ominaisuuksilla varustetun nuorukaisen, jolle ei käy vaikeaksi
saavuttaa teidän hyväntahtoisuuttanne ja kunnioitustanne. Hän on
nuori herra Sinnober, joka vasta eilen saapui yliopistoomme ja aikoo
opiskella lakitiedettä."

Heikki ja Baltasar tunsivat ensi silmäyksellä ihmeellisen kääpiön,

joka oli portin ulkopuolella täyttä laukkaa ratsastanut heitä vastaan
ja suistunut hevosen selästä maahan.

"Täytyykö minun", sanoi Heikki hiljaa Baltasarille, "täytyykö minun

sitten kuitenkin haastaa tuo peukaloinen taisteluun puhalluspillillä tai
suutarinaskalilla. Enhän kuitenkaan voi käyttää muita aseita tuota
hirveää vastustajaa vastaan."

"Häpeä toki", vastasi Baltasar, "että noin pilkkaat osattomaksi

jäänyttä miestä, jolla, kuten kuulit, on mitä harvinaisimmat
ominaisuudet, ja joka siten korvaa henkisellä arvollaan sen, mitä
luonto ei ole suonut hänelle ruumiillisina etuina."

Sitten hän kääntyi pikku miehen puoleen ja sanoi:

"Toivon, paras herra Sinnober, ettei eilinen hevosen selästä

putoamisenne tuottanut teille mitään pahoja seurauksia."

Sinnober asetti kädessään olevan pienen kepin tueksi taakseen ja

kohottautui varpailleen, niin että ulottui melkein Baltasarin vyöhön
asti, heitti päänsä taaksepäin, katseli hurjasti säihkyvin silmin ylös ja
puhui kummallisella korisevalla bassoäänellä:
 "En tiedä mitä tarkoitatte ja mistä puhutte, herra. Pudonnut
hevosen selästä? Minäkö pudonnut hevosen selästä? Ette nähtävästi
tiedä, että olen paras ratsastaja mitä olla voi, että en milloinkaan
putoa hevosen selästä, että olen ollut vapaaehtoisena sotaretkeltä
kyrassierien joukossa ja että opetin upseereille ja sotilaille
ratsastusta maneesissa! Hm, hm, pudonnut hevosen selästä, minä
pudonnut hevosen selästä!"

Näin sanoen aikoi hän nopeasti kääntyä ympäri, mutta se keppi,

johon hän oli nojannut, luisui pois ja pikku mies heitti monta
kuperkeikkaa kierien Baltasarin jalkojen eteen. Baltasar tarttui
kääpiöön auttaakseen hänet pystyyn ja kosketti silloin
huomaamattaan hänen päätään. Silloin päästi pikku mies kimeän
huudon, niin että koko sali kajahti ja vieraat hyökkäsivät ylös
istuimiltaan. Kaikki kokoontuivat Baltasarin ympärille ja kysyivät
yhtaikaa, miksi hän taivaan tähden oli huutanut niin hirveästi.

"Älkää pahastuko, paras herra Baltasar", sanoi professori Mooses

Turnus, "mutta se oli jonkun verran kummallista pilaa. Sillä
todennäköisesti tahdoitte saada meidät uskomaan, että joku täällä
astui kissaa hännälle."

"Kissa, kissa, pois kissa!" huusi eräs heikkohermoinen nainen ja

pyörtyi heti.

Huutaen "kissa, kissa" juoksi pari vanhaa herraa, joita vaivasi

sama kissakauhu, ulos ovesta.

Katariina, joka oli kaatanut koko hajuvesipullonsa pyörtyneen

naisen päälle, virkkoi hiljaa Baltasarille:
 "Mutta hyvä herra Baltasar, mitä tuhoja te oikein teettekään tuolla
rumalla, kimeällä naukumisellanne!"

Baltasar ei ollenkaan tiennyt mitä piti ajatella. Kasvot hehkuvan

punaisina suuttumuksesta ja häpeästä hän ei saanut sanaakaan
suustaan eikä voinut selittää, ettei naukuja ollut hän, vaan pikku
herra Sinnober.

Professori Mooses Turnus näki nuorukaisen pahan hämmingin.

Hän lähestyi häntä ystävällisesti ja sanoi:

"No, no, rakas herra Baltasar, olkaa toki rauhallinen, Minä

huomasin kaiken hyvin. Te jäljittelitte ihanasti rääkättyä, vihaista
kissaa, kun kumarruitte maahan ja hyppelitte nelinkontin. Pidän
muuten hyvin paljon tuollaisista luonnonhistoriallisista leikeistä,
mutta täällä kirjallisessa tee-illassa —"

"Mutta", puhkesi Baltasar puhumaan, "mutta oivallinen herra

professori, en se minä ollut —"

"No hyvä, no hyvä", keskeytti professori hänen puheensa.

Katariina tuli heidän luokseen.

"Lohdutahan toki", sanoi professori hänelle, "tuota kelpo

Baltasaria, joka on peräti hämillään tapahtuman vuoksi!"

Hyväluontoista Katariinaa säälitti syvästi Baltasar parka, joka seisoi

hänen edessään kovasti hämillään, katse alasluotuna. Hän ojensi
kätensä nuorukaiselle ja kuiskasi suloisesti hymyillen:

"Nehän ovat kovin hullunkurisia ihmisiä, jotka pelkäävät kissoja

noin kauheasti."
 Baltasar painoi lämpimästi huulensa Katariinan kädelle. Tyttö antoi
tähtisilmiensä sielukkaan katseen levätä hänessä. Riemastunut
nuorukainen oli kuin seitsemännessä taivaassa eikä enää ajatellut
Sinnoberia ja kissannaukumista.

Hälinä oli ohitse, rauha jälleen palannut. Teepöydän ääressä istui

heikkohermoinen rouva syöden useita korppuja, jotka hän liotti
rommissa, vakuuttaen, että vihaisten mahtien uhkaama mieli
rauhoittui siitä ja äkillisen kauhun sijaan tuli kaihoisa toivo.

Myöskin molemmat vanhat herrat, joiden koipien välistä oli ulkona

tosiaankin loikannut pakeneva kollikissa, palasivat rauhoittuneina
takaisin ja menivät kuten monet muutkin pelipöydän luokse.

Baltasar, Heikki, estetiikan professori ja useat nuoret miehet

istuutuivat naisten luokse. Herra Sinnober oli sillä välin vetänyt
itselleen pienen jakkaran ja sen avulla kiivennyt sohvalle, missä hän
nyt istui kahden rouvan välissä luoden ylpeitä, säihkyviä katseita
ympärilleen.

Baltasarin mielestä oli nyt tullut oikea hetki esittää runo satakielen
rakkaudesta punaruusuun. Hän virkkoi sen vuoksi asiaankuuluvalla
ujoudella, niinkuin nuorten runoilijain tapa on, että hän mielellään
lausuisi muutamia säkeitä, runottarensa uusimman tuotteen, ellei
pelkäisi aikaansaavansa kyllästymistä ja ikävää, vaan voisi toivoa
arvoisain läsnäolijain suosiollista pitkämielisyyttä.

Kun rouvat olivat jo kyllikseen keskustelleet kaikesta, mitä uutta oli

kaupungissa tapahtunut, kun tytöt olivat seikkaperäisesti pohtineet
viimeiset presidentin luona pidetyt tanssiaiset, jopa tulleet
yksimielisiksi uusimpien hattujen mallikelpoisesta muodosta, ja kun
herrat eivät voineet odottaa saavansa lähimpien kahden tunnin
aikana lisää ruokaa tai juomaa, niin pyydettiin Baltasaria
yksiäänisesti, ettei hän kieltäisi seuralta sitä ihanaa nautintoa.

Baltasar veti siistin käsikirjoituksensa esille ja luki.

Hänen oma teoksensa, joka oli todellakin elävänä ja

täysivoimaisena puhjennut esille todellisesta runoilijamielestä,
haltioitti häntä yhä enemmän. Hänen esityksensä, joka kohosi yhä
intohimoisemmaksi, ilmaisi rakastavan sydämen sisäistä hehkua. Hän
värisi ihastuksesta, kun hiljaiset huokaukset, naisten hiljainen "ah" ja
miesten huudahdukset: "ihanaa, oivallista, jumalallista" ilmaisivat
hänelle, että hänen runonsa oli temmannut kaikki mukaansa.

Vihdoin hän lopetti. Silloin kaikki huusivat:

"Mikä runoelma! Mitä ajatuksia! Mikä mielikuvitus, mitä ihania

säkeitä, mikä sulosointu! Kiitos, kiitos teille, paras herra Sinnober,
jumalallisesta nautinnosta!"

"Mitä? Kuinka?" huusi Baltasar.

Mutta kukaan ei välittänyt hänestä, vaan kaikki hyökkäsivät

Sinnoberin kimppuun, joka pöyhisteli sohvalla kuin pieni
kalkkunakukko ja mörisi vastenmielisellä äänellä:

"Ei mitään kiittämistä, ei mitään kiittämistä. Suvaitkaa pitää

hyvänänne. Sehän on vain mitätön pikku asia. Kirjoitin sen vasta
viime yönä kaikessa kiireessä."

Mutta estetiikan professori huudahti:

"Suurenmoinen, jumalallinen Sinnober, kallein ystäväni! Minun

jälkeeni olet paras runoilija, mitä maa päällänsä kantaa. Tule syliini,
ihana sielu!"

Näin sanoen hän sieppasi pikku miehen sohvalta ja syleili ja suuteli

häntä. Sinnober käyttäytyi silloin hyvin sopimattomasti. Hän potki
pienillä säärillään professorin paksua vatsaa ja räkätti:

"Päästäkää minut, päästäkää minut! Koskee, koskee, koskee!

Silmät revin päästänne! Puren nenänne halki!"

"Ei, ei", huusi professori laskien kääpiön alas sohvalle. "Ei,

suloinen ystäväni, ei mitään ylenpalttista vaatimattomuutta!"

Mooses Turnuskin oli nyt saapunut lähemmäksi pelipöydän luota.

Hän tarttui Sinnoberin pikku käteen, puristi sitä ja sanoi hyvin
vakavana:

"Oivallinen nuori mies! Ei liikaa, ei, ei kylliksikään ole minulle

ylistetty sitä suurta neroa, joka teitä elähyttää."

"Neitoset", huudahti nyt taas estetiikan professori haltioituneena,

"kuka teistä palkitsee suukkosella ihanan Sinnoberin runon, joka
ilmaisee mitä puhtaimman rakkauden lämpimintä tunnetta?"

Silloin Katariina nousi, lähestyi posket hehkuvina pikku miestä,

polvistui ja painoi suudelman hänen sinertäville, rumille huulilleen.

"Niin", huusi Baltasar äkillisen mielenhäiriön valtaamana, "niin,

Sinnober, jumalallinen Sinnober, sinä olet tehnyt syvämielisen runon
satakielestä ja punaruususta! Sinulle kuuluu ihana palkinto, jonka
olet saanut!"

Näin sanoen hän veti Heikin mukanaan viereiseen huoneeseen ja

sanoi:
 "Tee minulle palvelus, katso minua oikein tarkkaan ja sano sitten
avoimesti ja suoraan, olenko vai enkö ole ylioppilas Baltasar, oletko
sinä todellakin Heikki, olemmeko Mooses Turnuksen talossa,
elämmekö unessa, olemmeko hupsuja. Vedä minua nenästä tai
nipistä minua kovasti, että vapautuisin tästä kirotusta painajaisesta!"

"Kuinka voit", vastasi Heikki, "käyttäytyä niin mielettömästi sulasta

mustasukkaisuudesta, kun Katariina suuteli pikku miestä! Täytyyhän
sinun itsekin myöntää, että runo, jonka hän lausui, oli todellakin
oivallinen."

"Heikki!" huusi Baltasar perin hämmästyneenä. "Mitä sinä oikein

puhut?"

"No niin", jatkoi Heikki, "olihan pikku miehen runo oivallinen.

Mielihyvällä soin hänelle Katariinan suudelman. Ylipäänsä näyttää
tuossa omituisessa miehessä piilevän monenmoista, mikä on
arvokkaampaa kuin kaunis vartalo. Runoa lukiessa kaunisti sisäinen
haltioituminen hänen kasvonpiirteensä niin, että hän näytti minusta
monta kertaa olevan kaunis, hyvinmuodostunut nuorukainen, vaikka
tuskin ulottui pöydän ylitse. Heitä sinä joutava mustasukkaisuutesi ja
rupea runoilijana toisen runoilijan ystäväksi!"

"Mitä", huudahti Baltasar täynnä kiukkua, "mitä? Pitäisikö minun

vielä ruveta tuon kirotun vaihdokkaan ystäväksi, tuon riiviön, jonka
mielisin kuristaa näillä kourillani!"

"Niinkö?" sanoi Heikki. "Hylkäät siis kaiken järjen. Mutta

palatkaamme saliin, missä varmaan tapahtuu jotakin uutta, koska
kuulen äänekkäitä suosionhuutoja." Koneellisesti Baltasar seurasi
ystäväänsä saliin. Kun he tulivat sisälle, seisoi professori Mooses
Turnus, kasvoillaan jäykkä hämmästys, yksin keskellä huonetta,
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookluna.com