Swift 2 Design Patterns 1st Edition Lange

download

https://textbookfull.com/product/swift-2-design-patterns-1st-
edition-lange/

Download full version ebook from https://textbookfull.com

We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit textbookfull.com
to discover even more!

Design Patterns by Tutorials Learning design patterns

in Swift 4 2 Joshua Greene

https://textbookfull.com/product/design-patterns-by-tutorials-
learning-design-patterns-in-swift-4-2-joshua-greene/

Design Patterns by Tutorials Third Edition Learning

Design Patterns in Swift Raywenderlich Tutorial Team

https://textbookfull.com/product/design-patterns-by-tutorials-
third-edition-learning-design-patterns-in-swift-raywenderlich-
tutorial-team/

Simulations in Swift 5: Design and Implement with Swift

Playgrounds Beau Nouvelle

https://textbookfull.com/product/simulations-in-swift-5-design-
and-implement-with-swift-playgrounds-beau-nouvelle/

Java Design Patterns A tour of 23 gang of four design

patterns in Java 1st Edition Vaskaran Sarcar

https://textbookfull.com/product/java-design-patterns-a-tour-
of-23-gang-of-four-design-patterns-in-java-1st-edition-vaskaran-
sarcar/
Java design patterns a tour of 23 gang of four design
patterns in Java 1st Edition Vaskaran Sarcar

https://textbookfull.com/product/java-design-patterns-a-tour-
of-23-gang-of-four-design-patterns-in-java-1st-edition-vaskaran-
sarcar-2/

Design of New Weave Patterns 1st Edition Angelova

https://textbookfull.com/product/design-of-new-weave-
patterns-1st-edition-angelova/

JavaScript Patterns Build Better Applications with

Coding and Design Patterns 1st Edition Stefanov Stoyan

https://textbookfull.com/product/javascript-patterns-build-
better-applications-with-coding-and-design-patterns-1st-edition-
stefanov-stoyan/

Design Patterns in PHP and Laravel 1st Edition Kelt

Dockins

https://textbookfull.com/product/design-patterns-in-php-and-
laravel-1st-edition-kelt-dockins/

Roman Artefacts and Society Design Behaviour and

Experience 1st Edition Ellen Swift

https://textbookfull.com/product/roman-artefacts-and-society-
design-behaviour-and-experience-1st-edition-ellen-swift/
Swift 2 Design Patterns

Build robust and scalable iOS and Mac OS X game

applications

Julien Lange

BIRMINGHAM - MUMBAI
Swift 2 Design Patterns

Copyright © 2015 Packt Publishing

All rights reserved. No part of this book may be reproduced, stored in a retrieval
system, or transmitted in any form or by any means, without the prior written
permission of the publisher, except in the case of brief quotations embedded in
critical articles or reviews.

Every effort has been made in the preparation of this book to ensure the accuracy
of the information presented. However, the information contained in this book is
sold without warranty, either express or implied. Neither the author, nor Packt
Publishing, and its dealers and distributors will be held liable for any damages
caused or alleged to be caused directly or indirectly by this book.

Packt Publishing has endeavored to provide trademark information about all of the
companies and products mentioned in this book by the appropriate use of capitals.
However, Packt Publishing cannot guarantee the accuracy of this information.

First published: October 2015

Production reference: 1231015

Published by Packt Publishing Ltd.

Livery Place
35 Livery Street
Birmingham B3 2PB, UK.

ISBN 978-1-78588-761-1

www.packtpub.com
 Credits

Author Project Coordinator

Julien Lange Kinjal Bari

Reviewers Proofreader
Vladimir Pouzanov Safis Editing
Victor Sigler
Ye Xiaodong Indexer
Hemangini Bari

Acquisition Editor
Tushar Gupta Graphics
Disha Haria

Content Development Editor Jason Monteiro

Shali Deeraj Abhinash Sahu

Technical Editor Production Coordinator

Saurabh Malhotra Komal Ramchandani

Copy Editors Cover Work

Rashmi Sawant Komal Ramchandani
Sneha Singh
 About the Author

Julien Lange is a 34-year-old IT expert in software engineering. He started

developing on an Amstrad CPC464 with the BASIC language when he was 7 years
old. He later learned Visual Basic 3/4, then VB.NET, and then C#. For several years
until the end of his education, he developed and maintained several e-business
websites based on PHP and ASP.NET. After his graduation, he continued to learn
more and more about software, which included software architecture and project
management, and always tried to acquire new skills. Since 2011, he has been working
as an IT project manager on the lead management middleware of DSI Axa France
(a French insurance company). This middleware is based on the SOA architecture.
As this middleware is consumed by frontend users exposed on the Internet,
performance is the top priority each time he delivers a new release of the system.
Scalability and robustness are really important in his everyday work.

He first developed an interest in mobile development in 2009. After discovering the

massive potential of iPhone games and software, he decided to find an improved
game engine, which would allow him to concentrate only on the main purpose of a
game: developing a game and not a game engine. His choice was Unity 3D. Later,
he took some time to learn the native iOS Objective-C language, which was quite
difficult for him due to its language particularity and finally learned Swift since
its first apparition in 2014. In addition to his main work as an IT consultant, he
created iXGaming.com in December 2010. He currently has several projects in mind,
including a game based on a French board game and a new website that delivers
new services to developers. He is searching for a few partners to work with.

After reviewing several books by Packt Publishing, I decided to write

a book for them. I would especially like to thank all the members
of Packt Publishing, including Shali, Tushar, and Sam. I would also
thank, every reviewer and especially Victor Sigler for their times
reviewing this book. Also, I would to thank my family, and most of
all my wife, for allowing me to take some time to write this book. I
would also like to thank a few people with whom I work everyday:
Adrien D, Alain De L, Juliette O., Raphael D, Stephane D, Helmi C,
and Christelle P.
 About the Reviewers

Vladimir Pouzanov is a systems engineer and embedded enthusiast. He has spent

countless hours hacking different mobile hardware, porting Linux to various devices
that were not supposed to run it, and toying around outside the iOS sandbox. He has
also been a professional iOS consultant and has been developing applications based
on iOS ever since the first Apple iPhones became available. Later on, he switched his
professional interest to systems engineering and cloud computing, but he still keeps
a close eye on the mobile and embedded world.

I'd like to give credit to my wife for her amazing support when I was
working on the review and sharing my attention between her, our
daughter, and the book.

Victor Sigler is an iOS software engineer with experience of developing consumer

and enterprise mobile applications. He loves everything that is related to Apple. He
is passionate about Swift and the world of programming contests. He enjoys writing
about iOS development on his blog at http://www.vsigler.com and helps people
solve their queries on Stack Overflow. He can be found on Twitter at @Vkt0r.
Ye Xiaodong is a full-stack software engineer and technical director of zai360.com,
an O2O company that provides a recyclables collection service for Chinese family
customers on a periodical basis. He has 7 years of application development experience
working for start-ups and leading companies across the world on iOS, Android,
Windows Phone, Symbian, and Meego. He has developed lots of iOS applications;
designed, created, and maintained iOS libraries and Xcode plugins; and contributed
to open source projects, as he is passionate about bringing the latest features to
applications. He has worked as a technical reviewer for the book Mastering Swift,
Packt Publishing.
 www.PacktPub.com

Support files, eBooks, discount offers, and more

For support files and downloads related to your book, please visit www.PacktPub.com.

Did you know that Packt offers eBook versions of every book published, with PDF
and ePub files available? You can upgrade to the eBook version at www.PacktPub.
com and as a print book customer, you are entitled to a discount on the eBook copy.
Get in touch with us at [email protected] for more details.

At www.PacktPub.com, you can also read a collection of free technical articles, sign
up for a range of free newsletters and receive exclusive discounts and offers on Packt
books and eBooks.
TM

https://www2.packtpub.com/books/subscription/packtlib

Do you need instant solutions to your IT questions? PacktLib is Packt's online digital
book library. Here, you can search, access, and read Packt's entire library of books.

Why subscribe?
• Fully searchable across every book published by Packt
• Copy and paste, print, and bookmark content
• On demand and accessible via a web browser

Free access for Packt account holders

If you have an account with Packt at www.PacktPub.com, you can use this to access
PacktLib today and view 9 entirely free books. Simply use your login credentials for
immediate access.
 Table of Contents
Preface vii
Chapter 1: Creational Patterns 1
The prototype pattern 2
Roles 2
Design 3
Participants 3
Collaborations 3
Illustration 4
Implementation 4
Usage 5
The factory method pattern 6
Roles 6
Design 7
Participants 7
Illustration 8
Implementation 8
Usage 11
The singleton pattern 11
Roles 11
Design 11
Participants 12
Collaborations 12
Illustration 12
Implementation 13
Usage 13

[i]
Table of Contents

The abstract factory pattern 13

Roles 13
Design 14
Participants 15
Collaborations 15
Illustration 15
Implementation 16
Usage 21
The builder pattern 22
Roles 23
Design 23
Participants 24
Collaborations 24
Illustration 24
Implementation 24
Usage 25
Implementation using closures 27
Summary 28
Chapter 2: Structural Patterns – Decorator, Proxy, and Bridge 29
Static and dynamic composition 30
The decorator pattern 32
Roles 32
Design 33
Participants 34
Collaboration 34
Sample 34
Implementation 34
Usage 36
The proxy pattern 37
Roles 37
Design 38
Participants 38
Collaboration 38
Illustration 39
Implementation 40
Usage 41
The bridge pattern 42
Roles 42
Design 43

[ ii ]
 Table of Contents

Participants 43
Collaboration 44
Illustration 44
Implementation 44
Usage 46
Summary 47
Chapter 3: Structural Patterns – Composite and Flyweight 49
The composite pattern 50
Roles 50
Design 50
Participants 51
Collaboration 51
Illustration 51
Implementation 52
Implementation of the VODComponent 53
Implementation of the VODItem leaf 54
Implementation of the VODCategory composite 55
Usage 59
The flyweight pattern 64
Roles 64
Design 64
Participants 65
Collaboration 65
Illustration 65
Implementation 65
Usage 73
Performance results 74
Summary 76
Chapter 4: Structural Patterns – Adapter and Facade 77
The adapter pattern 77
Roles 77
Design 78
Participants 78
Collaboration 78
Illustration 79
Implementing our first prototype 79
Implementation 84
Implementation of our adaptees 85
Implementation of the SamSingAdapter class 89
Implementation of the PearAdapter class 91

[ iii ]
Table of Contents

The facade pattern 94

Roles 94
Design 95
Participants 95
Collaboration 96
Illustration 96
Implementation of the facade 99
Summary 100
Chapter 5: Behavioral Patterns – Strategy, State,
and Template Method 101
The strategy pattern 101
Roles 102
Design 102
Participants 103
Collaboration 103
Illustration 103
Implementation 104
The state pattern 108
Role 108
Design 108
Participants 109
Collaboration 109
Illustration 109
Implementation 109
The template method 114
Role 114
Design 115
Participants 115
Collaboration 115
Illustration 115
Implementation 116
Summary 127
Chapter 6: Behavioral Patterns – Chain of
Responsibility and Command 129
The chain of responsibility pattern 129
Roles 129
Design 130
Participants 130

[ iv ]
 Table of Contents

Collaboration 131
Illustration 131
Implementation 132
The command pattern 137
Roles 137
Design 138
Participants 138
Collaboration 138
Illustration 139
Implementation 140
Comparison between the chain of responsibility and
command patterns 150
Summary 151
Chapter 7: Behavioral Patterns – Iterator, Mediator,
and Observer 153
The iterator pattern 153
Roles 153
Design 154
Participants 154
Collaboration 155
Illustration 155
Implementation 155
The mediator pattern 159
Roles 159
Design 160
Participants 160
Collaboration 161
Illustration 161
Implementation 161
The observer pattern 165
Roles 165
Design 166
Participants 166
Collaboration 167
Illustration 167
Implementation 167
Summary 172

[v]
Table of Contents

Chapter 8: Behavioral Patterns – Visitor, Interpreter,

and Memento 173
The visitor pattern 173
Roles 173
Design 174
Participants 175
Collaboration 175
Illustration 175
Implementation 175
The interpreter pattern 177
Roles 178
Design 178
Participants 179
Collaboration 179
Illustration 179
Implementation 179
The memento pattern 187
Roles 187
Design 187
Participants 187
Collaboration 188
Illustration 188
Implementation 188
Comparing the three patterns 193
Summary 194
Index 195

[ vi ]
 Preface
This book will help you understand when and how to implement the 23 patterns,
as described by the gang of four (GoF), with the new language provided by
Apple: Swift.

The main idea behind this book is to make it a reference book for implementing
a specific pattern. This is the reason why I have divided this book into three
categories: creational, structural, and behavioral patterns. For each category, you
will find a chapter with a common structure: roles, a UML class diagram,
participants, collaboration, illustration, and implementation with Swift.

This structure is an easy way to find the answers that you may ask yourself. In this
book, I will first introduce you to the five creational patterns, followed by seven
structural patterns, and then conclude with the eleven behavioral patterns, as
defined by the GoF.

What this book covers

Chapter 1, Creational Patterns, introduces you to the five patterns of a creational
pattern category: the prototype, factory method, singleton, abstract factory, and
builder patterns.

Chapter 2, Structural Patterns – Decorator, Proxy, and Bridge, introduces you to

structural patterns and helps you explore the decorator, proxy, and bridge patterns.

Chapter 3, Structural Patterns – Composite and Flyweight, teaches you how to deal
with the structure of multiple objects using the composite and flyweight patterns.

Chapter 4, Structural Patterns – Adapter and Facade, teaches you how to join the two
types that were not designed to work with each other together, thanks to the adapter
pattern. Then, you'll learn how the facade pattern can help you simplify the interface
of a set of complex systems.

[ vii ]
Another Random Scribd Document
with Unrelated Content
jouset merkitsivät näinä levottomina aikoina tavallista enemmän ja
kaikki tekivät heille nyt myönnytyksiä.

Suomenkin talonpojille tuli vuoronsa. Juhannuksena 1436 Ruotsin

valtaneuvosto, arkkipiispa Olavi, drotsi Kristiern Niilonpoika ja marski
ja valtakunnan päämies Kaarle Knuutinpoika etunenässä, antoi
merkilliset kaksi julistustansa, joista toisella uskollinen ja kuuliainen
Suomen rahvas, kun se oli luvannut olla kapinapäällikköä itselleen
nostamatta, otettiin Ruotsin hallituksen suojelukseen ja luvattiin sille
samat veronhuojennukset kuin valtakunnan muullekin rahvaalle, ja
toinen lähemmin määräsi verojen alennukset ja järjesti koko
verotuksen.

Todennäköisesti Suomen talonpojat saivat kaksinkertaisen

veronalennuksen: ensinnä kolmanneksen alennuksen, joka asiakirjan
ilmoituksen mukaan oli jo v. 1435 tullut toimeenpannuksi, ja toiseksi
sen erityisen alennuksen, joka järjestettiin v. 1436.[57]

Edellisen alennuksen perusteluissa mainitaan, että vero oli

kuudentoista vuoden ajat ollut kolmatta osaa korkeampi kuin
muutoin sen kautta, että Turun äyrityinen, joka ennen oli vastannut
6 penninkiä eli 1/4 äyriä, oli alentunut arvossa 4 penningin eli 1/6
äyrin arvoiseksi. Tällainen veronnousu tuntuu kummalliselta ja
mainitun laskelman pätevyyttä on epäilty. Laskelma on kuitenkin
ymmärrettävä. Suomen veronmaksajille oli todella myönnetty
sellainen etu, että he veronmaksussaan saisivat lukea Turun
äyrityisen 6 penningiksi, niinkuin Eerik kuninkaan kirjelmässä v. 1414
nimenomaan selitetään.[58] Myöhemmin (v. 1419) oli Turun rahan
huonontuessa kuitenkin ruvettu Turun äyrityistä laskemaan vain 4
penningiksi. Veronmaksajat eivät siis saaneet nauttia ennen luvattua
etuansa, vaan oli heidän maksaminen kolmattaosaa suurempi vero.
Mutta taloudellisestikin oli vero varmaan ylentynyt. Hinnat Suomessa
olivat suhteessa oman maan käypään rahaan (Turun äyrityiseen) ja,
kuten keskiajan hinnat yleensä, sangen hitaasti seurasivat rahan
hopea-arvon alentumista. On siis hyvin luultavaa, etteivät hinnat
Suomessa puheenaolevana aikana olleet nousseet samassa
suhteessa kuin rahan metalliarvo oli alentunut, ja että siis
veronmaksajat, joiden täytyi suorittaa veronsa käypää hintaa
kalliimmasti, joutuivat tuntuvaan vahinkoon. V:n 1436 veronalennus
ei siinä kohden ollut mikään oikea alennus, vaan ainoastaan palaus
entiselle kannalle.

Erityisen alennuksen järjestely sisälsi seuraavat päämääräykset:

(1) kaikki maa, mikä tähän saakka oli tullut rälssiksi ja saanut
laillisen vahvistuksen ja mitä ei ennen oltu poistettu veronalaisesta
maasta, oli nyt siitä poistettava, niin ettei mitään erimielisyyttä siitä
voisi syntyä rälssimiesten ja talonpoikain välillä; (2) sen jälkeen oli
(varmaan siten syntyneen veronmaksuvähennyksen korvaukseksi)
vähennettävä talonpojilta joka viides savu, ja miesluku ja
markkaluku (s.o. veroyksiöltä suoritettava veromäärä) jäävä siksi,
minä se silloin oli; (3) kaikki savut, koukut ja bolit oli tasoitettava
pitäjäin kesken arviomiesten tutkimuksen mukaan; (4) linnantyö- ja -
rakennusverot, jotka olivat muutetut rahaveroksi, oli poistettava
rahaverosta kohtuullisen arvion mukaan.[59]

V:n 1436 verojärjestelyllä on kaikesta päättäen ollut suuri vaikutus

maamme vero-oloihin keskiajan loppupuolella. Sellaisina, miksi vero-
olot v. 1436 ja sitä seuraavina vuosina muodostuivat, ne sitten
pysyivät. Turun läänin talonpojille osoitetulla julistuksella Kristoffer
kuningas v. 1441 Ruotsin neuvoston neuvolla vahvisti edellisen
veronalennuksen.[60] Samassa julistuksessa annettiin ohjeita linnan
muonittamiseksi suoritettavan veron määräämisestä. V. 1450 Kaarle
kuningas antoi kirjeen Turun läänistä suoritettavan voudinkinkerin
järjestämisestä. Nämäkin edellisinä aikoina niin epävakaat
kinkeriverot siten 1400-luvun keskimaissa näyttävät Länsi-Suomessa
tulleen lailliselle, sopimusperäiselle kannalle. Keskiajan verolaitos
alkoi olla valmis. Pääasiallisesti sellaisena, miksi se puheenaolevina
aikoina muodostui, sen tapaamme vielä kauan uudella ajalla.

V:n 1436 ja sitä seuraavain veroparannusten yhteydessä tapahtui

todennäköisesti myös perinpohjaisia uudistuksia maamme pitäjä- ja
verokuntajaossa. Keskiajan verojen rasittavaisuus riippui suureksi
osaksi veronsuorittajain ryhmityksestä. Vanhastaan verot suoritettiin
yleensä siten, että pitäjäin ja sen alaisten verokuntain — bolien,
nautakuntain, neljänneskuntain, täysiverokuntain — maksettavaksi
tuli tietty veromäärä, jonka suorittamisesta asianomainen pitäjä tai
verokunta oli vastuussa. Kun jostakin sellaisesta verokunnasta tiloja
joutui maallisen tai kirkollisen rälssin alaiseksi tai autioksi, suureni
siitä toisten maksajain vero ja samanlaisten verokuntainkin kesken
syntyi ikävää epätasaisuutta. Näiden epäkohtain poistaminen oli
tärkeää kruunulle ja vielä tärkeämpää talonpojille. Epäkohta oli
korjattavissa ainoastaan verontasoituksella, s.o. verokuntia oli
tarpeellisilla siirroilla ja uudestaanlaskemisilla pidettävä keskenään
niin tasaväkisinä kuin mahdollista. Sentapaista verontasausta
tarkoitti jo Uplannin lain määräys, että verojen suorittamista varten
olivat koko hundarin miesluvut verrattavat.[61] Tähän kuuluvia
epäkohtia oli Suomessakin aikain kuluessa syntynyt paljonkin,
kunnes niitä vihdoin Engelbrektin kansanliikkeen aikana oli ruvettava
korjaamaan. V:n 1436 suuren veronuudistuksen yhteydessä
määrättiin, kuten mainittu, ensinnäkin laillinen rälssi kokonaan
poistettavaksi veromaan joukosta, minkä jälkeen vero (poiston
korvaamiseksi) oli alennettava 1/5:lla ja lopuksi kaikki savut, koukut
ja bolit tasoitettavat pitäjäin kesken.
 Tämmöinen tasoitus tulikin toimeenpannuksi. Sen voi päättää jo
siitä, että itse veronalennus ilman vastaavaa verontasoitusta olisi
menettänyt suuren osan hyötyään. Parhaana todistuksena
tasoituksen toimeenpanemisesta ovat 1400-luvun loppupuolen
verokirjat, joissa verokunnat esiintyvät useilla seuduilla täysin
samankokoisina.[62] Samoin ensimäiset maakirjat uudelta ajalta.
Niissä esiintyvä pitäjä- ja verokuntalaitos on näet aivan v:n 1436
säännösten mukainen: veropitäjät tosin enään harvemmin ovat aivan
toistensa kokoiset, vaikka sellaisiakin tapauksia on useita, mutta
laajoilla aloilla ovat nuo tärkeät neljänneskunnat (tai kolmannekset)
samassa pitäjässä, jopa useankin pitäjän alalla niin tarkalleen
toistensa kokoiset, sisältävät murto-osia myöten niin samoja määriä
veroyksiöitä (savuja, koukkuja), että järjestävän käden vaikutus on
ihan ilmeinen. Kun rälssit näissä pitäjissä ja verokunnissa on jo
jätetty kokonaan pois laskusta, ovat pitäjät ja verokunnat
niinmuodoin saaneet muotonsa sen jälkeen kuin vanha rälssi oli
muodostunut ja jätetty maalaskusta pois, siis jälkeen v:n 1436.
Mutta aivan lähelle uutta aikaa ei tämä pitäjäin ja verokuntain
muodostuminen ole voinut lykkäytyä, siksi paljon todisteita keskiajan
oloista puheenaolevat maakirjat kuitenkin sisältävät. Pitäjäin ja
verokuntain yhtäläisyydellä ei olisi uudella ajalla enään ollut olemisen
syytäkään, koska kruunu tällöin jo kaikin tavoin pyrki
yksilöverotukseen ja kollektivisen veronmaksun hylkäämiseen.
Mistään vuotta 1436 nuoremmasta yleisestä pitäjäjaon
uudistamisesta eivät asiakirjat tiedäkään kertoa. Sen sijaan esiintyy
juuri 1400-luvun keskivaiheilla veropitäjiä, jotka luultavasti ovat
niihin aikoihin perustettuja.

Loimaalaiset valituksissaan 1540-luvulta mainitsivat heidän

pitäjänsä vanhan veronpanon olleen Kaarle kuninkaan aikaisen;
silloin oli heidän pitäjässään ollut 4 neljänneskuntaa, kussakin 5
savua — siis täälläkin sangen tasainen määrä.[63]

Tällä tavoin sai keskiajan verolaitos ulkonaisestikin sisällystään

vastaavan muodon.
II. SUOMALAISIA VEROTUKSEN JA
HALLINNON ALKUMUOTOJA.

1. "VEROT" JA "VAKAT".

Maamme vanhimman vero- ja hallintohistorian jälkiä etsiessä huomio

ei voi olla kiintymättä muutamiin suomalaisiin nimityksiin, jotka
näyttävät luovan jonkin verran valoa Suomen suomalaisten heimojen
yhteiskunnallisiin oloihin ennen historiallisesti tunnettua aikaa.

Eräs sellainen nimitys on vero. Porthan ja Fellman mainitsevat

tämän sanan lapinkielessä (varro) merkitsevän sekä uhria että veroa;
myös Luulajan lapin murteessa sama sana esiintyy sellaisessa
merkityksessä.[64] Fellmanin kuvauksesta päättäen lappalaisten
"varro" kohdistui eläin- eli veriuhriin: "varro muorra" (veropuu) oli
puinen jumalankuva, joka pystytettiin maahan peitetyn tuohisen
uhriastian kohdalle ja siveltiin uhrieläimen verellä. Vesisaaren
(Vadsön) kauppalan lappalaisen nimen "Vera" eli "Värra" Fellman
asettaa yhteyteen kauppalan entisellä paikalla olleen tärkeän
lappalaisen uhripaikan kanssa, jota norjalaiset vielä kertojan aikaan
kutsuivat nimellä "Finne kirke".[65]
 Lapin kielen sanan perusteella Porthan arvelee "vero" sanan
suomessakin alkuaan merkinneen uhria, mutta kristinuskon
vaikutuksesta sittemmin saaneen maallisen veron merkityksen. Tämä
käsitys tuntuu varsin hyväksyttävältä: onhan matka luonnollinen ja
johdonmukainen uhrista uhrivarain keräämiseen, uskonnolliseen
verotukseen ja vihdoin saman tavan käyttämiseen muunkinlaisia
tarkoituksia varten. Uskonnollisen verotuksen laajeneminen
maalliselle alalle on ollut hyvinkin mahdollinen jo pakanallisella
ajalla, jolloin uskonnollisten ja maallisten asiain välillä ei voi otaksua
olleen sellaista selvää rajaviivaa, minkä kristinoppi niiden väliin teki.
Näin on puheenaoleva nimitys omansa tukemaan sitä yleistä
katsomusta, että yksi julkisoikeudellisen verotuksen juuria menee
muinaiseen uhriyhteiskuntaan.

Toinen suomenkielinen nimitys, joka samalla tavoin näyttää olevan

yhteydessä toiselta puolen uskonnollisten uhrien ja toiselta puolen
maallisen verotuksen kanssa, on vakka.

Tämä sana esiintyy yleisesti Suomen historiallisissa asiakirjoissa

uuden ajan alussa, ja se on täällä ollut tunnettu niin suomalaisilla
kuin ruotsalaisillakin alueilla. Ruotsissa sitä ei ole tavattu. Aivan
yleinen sitävastoin se on ollut Itämeren maakuntain sekä virolaisilla
että lättiläisillä alueilla.[66] Kun sana ei myöskään liene johtunut
mistään venäläisestä sanasta, niin sen tunnettu käyttö siten rajoittuu
Itämeren lähimpiin itäisiin alueisiin.

Nykyisessä suomenkielessä vakka yleisesti merkitsee

määrätynlaista juuri- tai tuohikoppaa tai puuastiaa, määrätyntapaista
viljan mitta-astiaa tai viljamittaa (määrää), joka on eri seuduilla eri
suuruinen, missä 4, missä 5 kappaa, j.n.e.[67] Vanhemmissa
asiakirjoissa vakka yleensä merkitsee määrätyn suuruista viljamittaa.
[68] Vanhoina aikoina sillä myöskin yleisesti tarkoitettiin
virkamiehelle maksettua viljapalkkaa, joko tiettyä palkkamäärää tai
epämääräisesti virkamiehen saatavia yleensä (lukkarin, papin,
nimismiehen, voudin, tuomarin "vakat").[69] Heinjoelta on tunnettu
nimitys "vakan talo", jolla on tarkoitettu 1/12 manttaalin tilaa.[70]

Tällaisessa veroa tarkoittavassa merkityksessä vakka sanaa on

kauan käytetty Itämeren maakuntain lättiläisellä alueella. Saksan
kieleen lainatulla paikallisella nimityksellä "Wacke" tarkoitettiin 1500-
luvun lopulla ja seuraavan sataluvun alussa ritaritilaan kuuluvain
talonpoikaistalojen muodostamaa yhtenäistä piiriä, jonka
vastakohtana olivat hajatilat; vielä v:n 1744 maakirjassa mainitaan
Riian lähellä "Wacke" nimellä kolmea 11, 19 ja 28 alustalaistalon
muodostamaa piiriä. Kun Wacke usein oli yksiönä verojen
suorituksessa, kutsutaan Liivinmaan tilain maakirjoja nimellä
"Wackenbücher", rahavero on "Wackengeld" ja maksuajastakin
käytetään nimitystä "Wacke".[71] Erinomaisen valaisevan ja elävän
kuvauksen liivinmaalaisen vakka-piirin verovelvollisuuksista antaa
Rüssow tunnetussa kronikassaan 1500-luvun loppupuolelta.
Suomennettakoon tähän asiaankuuluva kohta:

"Mutta liivinmaalaisten vakkain laita on niin, että kaikkien herrain

ja aatelismiesten kylät on jaettu vakkoihin. Suuria ja varakkaita kyliä
on vakassa yksi tai kaksi, ja pienempiä ja köyhempiä on useita pantu
yhteen, niin että itsekullakin herralla ja aatelismiehellä kyläinsä luvun
mukaan on ollut muutamia vakkoja. Ja kunkin vakan täytyi joka
vuosi toimittaa herralle tai junkkerille uljaat pidot, joihin silloin
myöskin kaikkien siihen vakkaan kuuluvain talonpoikain ja
vapaatalollisten (Landfreien) oli tultava maksamaan herralle tai
junkkerille vuotuisia verojaan ja maksujaan. Silloin ovat ritarikunnan
herrat Mikonpäivänä alkaneet pitää vakkoja, joihin myöskin koko
heidän hoviväkensä ja kaikki ympärillä asuva aateli ja vapaatilalliset,
saksalaiset ja vierasheimoiset, ovat joukolla saapuneet. Ja kun vero
oli maksettu, on ruvettu juomaan ja hummaamaan kaikin voimin. —
— Tätä vakkajuhlaa on kautta koko maan kestänyt Mikonpäivästä
jouluun kaikkien ritarikunnan herrain, haltijain ja aatelin mailla —
—".[72]

Liivinmaalla 1500-luvulla tunnetun perimystarinan mukaan siis

vakoiksi kutsuttiin määrättyjä verokuntia ja niiden toimeenpantavia
veropitoja.

Huomattava on, että suomenkielessäkin "vakat" on tunnettu

pitojen merkityksessä.[73] Mutta vakkapitojen alkuperä näyttää
olevan liivinmaalaisia veropitoja vielä vanhemmissa ja aikuisemmissa
yhteiskuntaoloissa.

Suomalaisilla ja virolaisilla "vakka" sana on merkinnyt myös

uhriastiaa, uhrivakkaa. Suomalaisilla oli muinoin Ukonvakkansa, joka
Agricolan tunnetun säkeen mukaan haettiin esille Ukon juhlaan
kevätkylvön aikana. Virolaisilla oli Kreutzwaldin tietojen mukaan joka
talossa tuohesta tai päreistä tehty kannellinen Ukolle pyhitetty
uhrivakka, jota säilytettiin aitassa ja jolle Ukon juhlassa uhrattiin.
Samanlainen uhrivakka oli virolaisten "Tönne vak" ja "Vana Tönni
vak".[74]

Meille tunnetussa muodossaan uhrivakat ilmeisesti olivat

maanviljelysjumaluuden palvelukseen kuuluvia vilja-, leipä- (ja olut)-
uhria. Tässä kohden aitassa säilytetyn joululeivän esillekanto ja
jakaminen kylvöpäivänä (toukoleipä, kylvöleipä), mikä tapa on
tunnettu eri tahoilta Suomea, muistuttaa niin läheisesti Ukon vakkaa,
että ne tuskin ovat voineet olla toisilleen vieraita uhreja.[75]
 Vakan merkitys leipäuhrina on myöskin säilynyt nimityksessä
"leipävakat", joiksi jo v. 1345 Karjalassa ja uuden ajan alussa
kutsuttiin papinmaksuja, varsinkin rukiissa suoritettua papinmaksua.
[76] Kun tämän veron aine (rukiit) ja peruste (mies- eli taloluku)
Savossa olivat samat kuin Hämeen ruokaverossa, vieläpä määräkin
Savossa oli sama kuin Hämeessä (1 pannin- tai 2 karpion
"kolmannesta"),[77] täytyy Savon ruisveroa pitää ruokaverona ja
"leipävakkaa" ruokalisän (matskott) kansanomaisena suomalaisena
nimenä. Kysymyksessä on kaikkein alkuperäisimmän laatuinen
ruokalisävero, sillä Ruotsissa oli Helsinglannin lain mukaan ruokalisän
pääosana alttarille viety leipäuhri[78] — pakanallinen suomalainen
vakka kristityssä ruotsalaisessa muodossa. Näin saavat luonnollisen
historiallisen selityksensä vakkauhrit ja vakkanimen kiintyminen
erityisesti viljamittaan ja jauhovakkaan.

Uhrit ovat helposti voineet tulla suurempain yhdyskuntain

yhteisiksi ja yksityiset vakkajuhlat suuremmiksi vakkapidoiksi.
Agrikolan mainitsema kylvöjuhla, johon ukon vakka haettiin, oli
yleinen juomajuhla, jota arvatenkin vietettiin kokonaisin kylittäin,
niinkuin Pohjois-Hämeessä vielä viime vuosisadan puolivälissä "Ukon
vakkoja" keväällä pidettiin.[79] Kustaa Vaasan aikaisessa asiakirjassa
Savon asukkaiden juomingeista käytetty ruotsalainen nimitys
"thordhns gildhe" myöskin viittaa yhteiseen Ukon juomajuhlaan.[80]
Kurkijoella on "Ukon vakoiksi" kutsuttuja pitoja pidetty kesäkuussa
kuivuuden aikana.[81] Inkerinmaan Tarinaisin kylä on viettänyt
yhteistä "Vakkove" nimistä olutjuhlaa — ilmeisiä Ukon vakkoja —
Eliaanpäivänä.[82] Olemme täten löytäneet suomalaisella alueella
liivinmaalaisia vakkajuhlia yksinkertaisemman ja vanhemman
vakkajuhlan.
 Tarinaisin Vakkove juhlan olutta varten hankki jokainen isäntä
maltaita olojensa ja varojensa mukaan. V. 1757 syytettiin muutamia
Sortavalan Rekolan asukkaita siitä, että he Yrjön päivänä — Ukon
vakkoja vastaavana juhlana — "olivat kokoontuneet Rekolaan ja
koonneet varoja yhteisiä pitoja varten".[83] Rautalammilla ja
Kurkijoella kustansi kukin talo Ukon vakat arvan määräämässä
järjestyksessä.[84]

Tällaisesta varain kokoamisesta tai vuorojärjestyksestä määrätyn

piirin yhteisiä uhripitoja varten, joista niin runsaat vakkamuistot
kertovat, varmaan on verotuksen alku suomalaisten heimojen
keskuudessa haettava.

2. "PEREVAARA", "PITÄJÄ", "POKOSTA".

"Perevaara"-kysymystä on viimeksi ja laajimmin käsitellyt J. V.

Ronimus. Vatjan viidenneksen verokirjan muutamissa Laatokan
rannikkopokostoissa esiintyviä "perevaara" nimisiä verokuntia hän
kuten O. A. Hainari pitää alkuperäisenä suomalaisena (karjalaisena)
yhteiskuntamuotona, mutta eräitten venäläisten asiakirjain
perusteella, joissa samannimisiä yhdyskuntia mainitaan Novgorodin
alueella, Valdain tienoilla, hän katsoo näitä tienoita perevaarain
alkukodiksi: "Valdain metsäisillä ylängöillä olivat luultavasti jo
kaukaisessa muinaisuudessa perevaarat syntyneet, täältä ne myöskin
pohjoiseen siirtyvien karjalaisten mukana olivat Suomeen
muuttaneet".[85]

Tähänastiset perevaaran selitykset ovat rakentuneet sille

kielelliselle otaksumalle, että nimitys johtuisi sanoista "per(h)e" ja
"vaara". Tästä selityksestä lienee kumminkin luovuttava jo
historialliseltakin kannalta asiaa arvosteltaessa. Jokaista perevaaraa
ei voi selittää yhteenkuuluvaksi asutusalueeksi. Kun Niinisyrjän kylän
taloja Jänisjärven lähellä kuului kahteen Sortavalan perevaaraan, niin
tuntuu hyvin uskottavalta, että Niinisyrjän asukkaat olivat alkuaan
kotoisin noista kahdesta perevaarasta.[86] Mutta kun keskellä
vanhaa asutusta pienellä Laatokan saarella olevan Mäkisalon kylän
talot, jotka kaiketi muodostivat jokseenkin vanhan yhteenkuuluvan
asutuksen, kuuluivat neljään eri perevaaraan,[87] niin on vaikea sen
perusteella ilman muuta väittää, että nuo talot olivat alkuaan tulleet
perustetuiksi eri perevaaroista käsin. Ei voi kieltää sitäkään
mahdollisuutta; mutta joka tapauksessa se aika oli verokirjan olojen
vallitessa jo ollut ja mennyt ja Mäkisalon kylä jo kauan ollut omana
yhteenkuuluvana asutuksenaan.

Verokirjasta täysin selviää ainoastaan se, että perevaarat ovat

olleet määrättyjä veroalueita, joita yhdessä pokostassa on ollut
useita. Mutta kun Ronimus katsoo niitä alkuperäisiksi asutusalueiksi,
joiden olemassaoloa veronkantajat vain ovat käyttäneet hyväksensä,
näyttää uskottavammalta, että perevaarat ovat muodostetut
veronkantoa varten, vaan kerran muodostettuaan muuttuneet
uudenlaisiksi, verotaloudellisiksi asutusaloiksi. Oli näet luonnollista,
että perevaaraan sitä muodostettaessa luettiin kaikki perevaaran
asukkaille kuuluvat etäisetkin omistukset ja että kaikki perevaarasta
kenenkään omistamattomille takamaille siirtyneet uutisasukkaat
joutuivat maksamaan veronsa sen perevaaran mukana, josta olivat
lähteneet. Sillä tavoin saattoi Laatokan rannalla olevana Sorolan
perevaaraan kuulua kalapaikkoja ja asutuksia Pielisjoella j.n.e. Juuri
sellainen tapa vallitsi vielä uuden ajan alussa laajoilla aloilla sisä-
Suomea. Tämä verotaloudellinen asutustapa on omituista
suomalaisten alueitten keskiaikaisille oloille ja on vanhemman
sukulaisuuden pohjalle rakentuvan heimokunnallisen asutustavan
historiallinen vastakohta.

Joka tapauksessa ovat Karjalan perevaara-verokunnat sangen

vanhoja laitoksia. 1500-luvun alussa niitä oli tavattavana enään vain
Laatokan pohjoispuolisella alueella. Verokirjassa mainitaan kuitenkin
yksinäinen perevaara Sakkulassa, josta päättäen perevaarajako oli
ollut käytännössä etelämpänäkin.[88]

Ronimuksen esittämäin venäläisten asiakirjain mukaan ovat

Novgorodin alueen perevaarat olleet ruokaveroja, erityisesti olut- ja
simakestitystä, suorittavia verokuntia (ven. perevar =
oluenkeittovero, olut). Siinä on epäilemättä Karjalankin perevaaran
alkujuuri. Keskiajalla yleisesti, myöskin Suomessa, kinkeriverojen
suuruutta ilmaistiin niiden tärkeimmän erän, oluttynnörien, luvulla.
Aivan oikein Ronimus tätä veroa vertaa muinaisruotsalaiseen
kinkeriin. Vertaamiskohtia löytyy muitakin. Walesin keltiläiset elivät
heimokaudellaan hajanaisissa asutuksissa, joista oli keinotekoisesti
muodostettu veropiirejä kinkeriverojen suorittamista varten.
Intiassakin keinotekoiset veropiirit ovat olleet yleisiä
alkuperäisimmissäkin oloissa.[89] Sentapainen, sangen vanha
kinkeri- eli olutkunta lienee ollut Karjalan perevaarakin. Laajemmilla
alueilla yhdenmukaisesti järjestettyinä veropiireinä Karjalan
perevaarat varmaankin ovat vieraan verottajan luomia keinotekoisia
laitoksia.[90] Perevaaran kehitys siis olisi pääpiirteissään
samanlainen kuin liivinmaalaisen "vakan" tai läntisemmän Suomen
suomalaisten verokuntain, joista tuonnempana tulee puhe.

Edellä esitettyjen muinaisten olojen perusteella voidaan ottaa

kysymykseen, eikö "pitäjä" nimityskin alkuperäisesti ole tarkoittanut
määrätynlaisten verojen suorittamista varten muodostunutta
alueellista yhdyskuntaa.[91] Varmaan pitäjä on katsottava itäisten
suomalaisalueitten vanhan "pokosta"-laitoksen läntiseksi vastineeksi.
Venäläiset aikakirjat kertovat suuriruhtinatar Olgan 900-luvun
puolivälissä säätäneen pokostia Novgorodin suomalaisilla alueilla. 12.
vuosisadalla pokostia mainitaan verohallinnollisina piireinä. Vatjan
viidenneksen verokirjassa v:lta 1500 pokosta-laitos esiintyy
juurtuneena yhteiskunnallisena laitoksena koko Käkisalmen
Karjalassa. Uusimpain venäläisten tutkijain mukaan pokostat alkuaan
olivat liikepaikkoja, joihin muinoin eläintenpyytäjät ja
hunajankerääjät kokoontuivat kaupantekoa, "gost'haa" varten;
sellaisia paikkoja ruvettiin kutsumaan "pokosteiksi" ja niistä kehittyi
veropiiriä.[92]

Samantapaisia keskuspaikkoja ovat myöskin läntisten alueitten

"pitäjät" alkuaan voineet olla ja siitä kehittyä veropiireiksi. Mutta se
aika on hyvin kaukana, sillä vanhimmat pitäjät, joiden jälkiä
paikallisella tutkimuksella on voitu seurata, kuntia, ovat olleet jo
kehittyneitä maanomistus-yhdyskuntia.[93] On tietysti kulunut pitkiä
aikoja, ennenkuin maanomistusolot ovat ehtineet täysin mukaantua
hallinnollisten ja elinkeinollisten tarpeitten synnyttämäin
yhdyskuntain mukaisiksi. Että kehitys on siinä järjestyksessä
tapahtunut — s.o. että verollinen ja hallinnollinen alkupitäjä on
vanhempi kuin maanomistuspitäjä — selviää Karjalan pokostoista
(pitäjistä), jotka pysyvinä verohallinnollisina piireinä ovat ikivanhoja,
mutta vasta isonjaon kautta ovat kehittyneet maanomistus-
yhdyskunniksi.[94]

Edellisen nojalla saamme suomalaisten verotuksen ja hallinnon

alkumuotojen kehityksestä seuraavanlaisen yleiskuvan. (1)
lähtökohtana on ollut heimokautinen yhdyskunnallinen uhritoiminta,
joka on antanut aihetta paikalliseen uhriverotukseen ja varmaan
muunlaiseenkin yhteistoimintaan. (2) Ulkopuolelta tuleva pakkovalta
on sittemmin aiheuttanut uhriverojen kehittymisen pysyväksi
veronalaisuudeksi sekä uskonnollisten yhdyskuntain muuttumisen
pysyviksi verotus- ja hallintopiireiksi. (3) Näin syntyneet uudet olot
ovat vuorostaan tulleet myöhemmän maanomistuksen ja asutuksen
perusteiksi.
III. SUOMALAINEN
TURKISKULTTUURL

1. ITÄMEREN MAITTEN MUINAISET TURKIKSET.

Turkisrikkaus saattoi Pohjolan maat jo varhain etelämpäin maitten

kansain tieto- ja vaikutuspiiriin. Jordanes n. vv:n 551-552 aikoina
kirjoittamassaan gootilaisten historiassa kertoo svealaisten
(Suehans) kauppaavan lukemattomain muitten kansain kautta
roomalaisten käytettäväksi eräänlaisia nahkoja, jotka olivat kuuluisia
tumman värinsä vuoksi.[95] Toiselta puolen kertovat keskiajan
arapialaiset maantieteilijät turkiksista, joita Pohjolan maista
kaupattiin itämaille pääasiallisesti Volgan varrella asuvain
kauppakansain välityksellä. Ibn Chordâdhbeh 800-luvun
keskivaiheilla laaditussa teoksessaan sanoo slaavilaissukuisten
Russien (ruotsalaisten) kuljettavan slaavien maan kaukaisimmista
osista saukon (majavan) ja mustien kettujen nahkoja sekä miekkoja
Roomanmerelle (Mustan- tai Välimeren maihin) ja retkeilevän
Kaspianmerellekin, jopa Bagdadiinkin saakka.[96] Eräs vähää
myöhemmin elänyt arapialainen kirjoittaja Ibn Ruste kertoo (v. 912),
että saarella asuvain ja slaavilaisia hätyytteleväin Russien ainoa
elinkeino oli soopelin-, oravan- ja muitten turkisten kauppa.[97]

Al-Masudi, joka eli ennen vuotta 950, kertoo, että mustanketun

nahkoja, jotka olivat kaikista turkiksista arvokkaimpia, saatiin
pohjoisessa olevasta Burtâsien maasta ja ettei näitä turkiksia
ollutkaan muualla kuin siellä ja lähiseuduilla. Valkoisen ja punaisen
ketun nahkoja saatiin samasta Burtâsien maasta, jonka turkiskauppa
oli niin laaja, että mainittuja turkiksia vietiin Frankkien maahan,
Andalusiaan (Espanjaan) ja Pohjois-Afrikkaan saakka.

Burtâseja pitävät monet tutkijat mordvalaisina.

Vielä muudan arapialainen Abû Hâmid (1080-1169 tai 1170)

kertoo, kuinka kauppiaat matkustivat Bulgârista Isû nimiseen
uskottomain maahan, josta saatiin majavia; siellä kauppiaat
persialaisilla miekanterillä ostivat itselleen majavannahkoja; Isûn
asukkaat taas veivät nämä miekat pimeyden läheiseen maahan
synkeän meren äärelle, missä möivät ne soopelinnahkoihin; tuon
äärimmäisen maan asukkaat vihdoin uhrasivat miekat mereen, josta
Allah antoi nousta vuorenkokoisia kaloja.[98] Siinä on muutamalla
piirteellä kuvattu koko vaihtokaupan kulku Persiasta Jäämerelle ja
Jäämereltä Persiaan.

Muillakin arapialaisilla kirjoittajilla on tietoja Wisusta. Jaqutin (k.

1229) tietojen mukaan oli Wisun maa kolmen kuukauden matkan
päästä Bulgarista. Majavan-, soopelin- ja oravannahkoja Itilin
kauppiaat hankkivat Wisusta. Kaikki arapialaiset kirjoittavat tämän
maan olevan kylmässä pohjoisessa.

Arapialaisten käyttämät Isû ja Wîsu nimet lienevät samat kuin

Bremenin Adamin (n. 1070) mainitsemat Wizzi ja venäläisen Nestorin
kronikassa (1100-luvun alulta) mainittu Ves'. Nestorin Ves' tarkoitti
Valkeajärven seuduilla asuvaa suomalaista (vepsäläistä) heimoa,
mutta arapialaiset Wisu nimellä mahdollisesti tarkoittivat yleensä
pohjoisen Venäjän suomalaisia kansoja.[99] Myöhemmätkin
arapialaiset kirjoittajat kertovat Wisun tavattomasta
turkisrikkaudesta.[100]

Haluttua turkistavaraa ei Pohjolan mailta aina hankittu

kaupankäynnillä, vaan otettiin sitä myöskin maan asukkailta väkisin
tai pysyvänä verona. Svealaiset ja russit, jotka niin aikaisin
harjoittivat laajaa turkiskauppaa, näkyvät yhtä kauan tunteneen tuon
toisenkin hankintatavan. Nestorin kronikassa kerrotaan Varjagien v.
859 tulleen meren takaa ja ottaneen veroa tshuudeilta ja
sloveeneilta, merjalaisilta, vesseiltä ja krivitsheiltä, muutamain
kronikkatoisintojen mukaan joka mieheltä valkoisen oravan tai joka
mieheltä oravan ja kärpän.[101] Kun Venäjän valta oli perustettu,
sen ruhtinaat kauan aikaa saivat epäilemättä tärkeimmät tulonsa
turkisveroista. Rurikin seuraaja Oleg (879-912) otti etelässä asuvilta
drevljaneilta veroa mustan näädännahan asutulta talolta eli savulta.
[102] Novgorodilaisten mainitaan v. 1018 Jaroslav ruhtinaan
auttamiseksi nostaneen veroa neljä "näädännahkaa" jokaiselta
mieheltä.[103]

Tällä tavoin joutuivat suomalaisetkin alueet usein maksamaan

veroja venäläisille valtioille ja todennäköisesti suoritettiin nämä verot
pääasiallisesti turkiksissa.[104]

Tämän ajan sotaretkien ja valloitusten tarkoituksena oli nähtävästi

useinkin ainoastaan verojen otto. Sattuvasti lausuu venäläisistä
Henrikki Lättiläinen, ettei heidän ruhtinaittensa tapa ollut saattaa
voitettuja kansoja kristinuskon alaisiksi, vaan pakottaa niitä veron ja
rahan (tributum et pecuniam) maksamiseen.[105] Useissa
tapauksissa ei pysyvämpikään venäläisten valta tai hallitus ulettunut
yksinkertaista verottamista pitemmälle. Veronottajat tekivät
säännöllisempiä tai satunnaisempia retkiä veronmaksajain alueille,
ottivat otettavansa ja heittivät maksajat jälleen omiin oloihinsa.
Saattoipa parikin ruhtinasta tai valtaa kantaa veroja samalta
alueelta, ilman että siitä syntyi sen kummempia valtio-oikeudellisia
selkkauksia. Tällaista alkuista laatua oli liiviläisten, virolaisten ja
todennäköisesti myöskin karjalaisten suhde venäläisiin vallottajiin.
[106] Turkiskaupalla on siis muinaisuudessa ollut mitä suurin
valtiollinen merkitys.

Turkistalouden muinaista suurta merkitystä Itämeren itäpuolella

olevilla alueilla todistaa turkisten yleinen käyttö rahana vanhoilla
Venäjän ja Liivinmaan alueilla. Tavallisimpina käypinä rahoina (venäl.
kuny) olivat oravannahat (venäl. belki, belitshnyj meha, bely), joita
laskettiin nelinkymmenin kappalein (vrt. suomal. "kiihtelys").
Arvokkaampia rahoja olivat kärpännahat, joita venäl. nimitys belj
näyttää erityisesti tarkoittaneen. Nahkarahoja arvioitiin Venäjällä
yleensä värinsä mukaan, aivan niinkuin keskiajan ruotsissa erotettiin
"gråverk" ja "hvitskinn". Samalla tavoin kuin Suomessa nahkaisen
"rahan" nimitys siirtyi metallisen rahan nimitykseksi, samoin
Itämeren itäpuolella turkikset antoivat nimensä näiden maitten
vanhimmille metallirahoille.

Nahkain käyttäminen rahana pysyi kauan tapana Pohjois-Venäjällä.

Aikakirjoissa kerrotaan, että "kunat" (rahanahkat) jätettiin pois ja
kovat rahat otettiin käytäntöön Pihkovassa v. 1409 ja Novgorodissa
1410,[107] Mutta vielä senkin jälkeen pysyivät turkikset tärkeänä
arvotavarana, jota käytettiin veroina ja lunnaina; v. 1425 ottivat
novgorodilaiset ustjugilaisilta sopiaisia 50 000 oravaa ja 240
(toisinnon mukaan 2 080) soopelia.[108]

2. VANHIMMAT LAPINKÄVIJÄT.

Norjalainen Ottar, joka 800-luvun lopussa kuningas Alfredille kertoi

merkillisestä matkastaan Vienanmerelle, kuvaa kertomuksessaan
myöskin Ruijan lappalaisten silloisia verotusoloja. Lappalaisvero oli
Haalogalannin ylimysten suurin tulolähde. Veroksi saatiin turkiksia,
untuvia, mursunhampaita ja mursun- ja hylkeennahasta tehtyjä
laivaköysiä. Kukin maksoi varainsa mukaan; rikkaimman piti suorittaa
5 näädännahkaa, 5 porontaljaa, karhuntalja, 10 vasua untuvia,
karhun- tai saukonnahkainen peski ja kaksi 60-kyynäräistä
laivaköyttä, toinen mursun-, toinen hylkeennahkainen.[109]

Norjalaisessa Egilin sadussa kerrotaan Ottarin aikalaisen ja

maamiehen Thorolf Kveldulfssonin tehneen laajoja verotusmatkoja
Lapissa (Finmarkissa). Pohjoisimpain Lapin seutujen verotus ja ehkä
kauppakin näinä varhaisina aikoina lienee kuulunut yksinoikeutena
Norjan kuninkaalle, joka määrätyillä ehdoilla luovutti oikeutensa
läänitysmiehille. Tällaisia lapinveroa kantavia kuninkaanmiehiä
näyttävät olleen m.m. edellä mainitut Ottar ja Thorolf. V:n 1100
aikoina oli lapinvero Sigurd Ranessonin hallussa, jonka kanssa Sigurd
Jorsalfarer kauan käräjöi tästä verosta; tulot Norjan lapinverosta
(ynnä lapinkaupasta) laskettiin siihen aikaan 120 hopeamarkaksi,
mikä oli melkoinen summa. 1300-luvun alussa oli tämä tulolähde
kumminkin jo melkein kokonaan kuivunut.[110]
 Ottarin esimerkkiä seuraten myöhemmät norjalaiset lapinverottajat
usein jatkoivat matkaansa Vienan vesille saakka. Retkien
päätarkoituksena oli turkisten hankkiminen. Thore Hund ja hänen
toverinsa Karle kuuluisalla Vienanmatkallaan v. 1026 tekivät
permalaisten kanssa edukkaita turkiskauppoja; Thoren mainitaan
saaneen sangen paljon oravan-, majavan- ja soopelinnahkoja.
Rauhallista kaupankäyntiä jatkettiin usein ryöstöillä. V. 1222
tekemällään Vienanmatkalla norjalaiset ryöstivät suuren saaliin
oravannahkoja ja sulatettua hopeaa. Vienankaupan turvaamiseksi he
v. 1307 perustivat Varjakan (Vardöhusin) linnan.[111]

Norjalaiset eivät olleet ainoita Lapin verottajia. Ottarin

kertomuksessa kuningas Alfredille sanotaan kainulaisten (Cwênas)
joskus tekevän erämaan poikki ryöstöretkiä norjalaisten alueelle ja
norjalaisten joskus kainulaisten alueelle; erämaassa oli paljon järviä,
joihin kainulaiset taipaleitten yli kantoivat pieniä kevyitä veneitänsä
käydessään norjalaisia ryöstämässä. Kainulaiset olivat varmaan
Pohjanlahden itärannikoille ja perille asettuneita suomalaisia. He
ilmeisesti kilpailivat lappalaisten verottamisessa norjalaisten kanssa
ja siitä syystä joskus joutuivat kahakkaan heidän kanssansa.

Mutta Lapin raukoilla rajoilla kuljeskeli vielä kolmansiakin

verottajia. Egilin sadun mukaan Thorolf Kveldulfsson joutui
lapinveromatkallaan v. 874 kauaksi itään ja lähti pyynnöstä
auttamaan kainulaisten kuningasta Faravidia kainulaisten alueella
ryösteleviä kirjaleja (karjalaisia) vastaan. Palkaksi luvattiin Thorolfille
saaliista yhtä suuri osa kuin Faravid itse sai ja jokaiselle Thorolfin
miehelle kahden kainulaisen osa. "Mutta kainulaisilla oli sellainen
laki, että kuninkaan tuli saada kolmas osa saaliista ja lisäksi kaikki
majavannahat ja soopelinnahat ja näädännahat." Sopimus syntyi ja
karjalaisia vastaan tehtiin onnekas kostoretki.
 Lapin rikkaudet, etupäässä tietysti turkikset, olivat siten jo sangen
varhaisina aikoina saattaneet norjalaiset, kainulaiset ja karjalaiset —
joukkoon lienee lisättävä vielä ruotsalaiset — käymään kauppa-,
verotus- ja ryöstöretkillä Lapin laajoilla aloilla ja milloin sopi myöskin
toisten verottajain alueilla. Näillä retkillä oli epäilemättä tärkeä
sijansa Pohjolan muinaiskansain taloudellisessa ja valtiollisessa
elämässä. Hoitaakseen kaukaisia tulolähteitänsä ja puoltaakseen
omaansa ahnaita kilpailijoita vastaan täytyi lapinkävijäin perustaa
joitakin alkuisia valtiolaitoksia. Sadun sanat kainulaisten kuninkaasta
ja saaliinjaosta ansaitsevat siinä kohden huomiota, koska se on
vanhin ja ainoa tunnettuihin oloihin perustuva tieto pakanuuden
ajalla suomalaisten keskuudessa tai Suomen alueella vallinneen
valtiojärjestyksen laadusta.

Jo hyvin aikaisin näkyy karjalaisten valta muita ennen ehtineen

nykyisen Suomen ja Vienan Karjalan pohjoisille seuduille, aina
Jäämeren rannoille saakka. Kun karjalaiset joutuivat novgorodilaisten
alaisuuteen, joutui myöskin lapinverotus Novgorodille. Norjan
kuninkaan ja Novgorodin ruhtinaan v. 1251 tekemästä sopimuksesta
on eräs v:n 1330 aikoina tehty kirjaanpano säilyttänyt
mielenkiintoisia tietoja. Aivan niinkuin Itämeren maakuntien alueilla
oli seutu, jota kaksi valloittajaa verotti, niin täälläkin jätettiin
yhteiseksi verotusalueeksi Malangin vuonolta Turjanniemeen ja
Vieljoelle Kantalahden rannalle ulottuva alue. Edelleen selviää, että
veronalaisuuteen nähden oli rotu ratkaiseva: kaikki karjalaiset olivat
jäävät Novgorodin alaisiksi, mutta norjalaiset saivat verottaa paitsi
lappalaisia myös puolikarjalaisia, joilla oli lappalainen äiti. Sovitulla
alueella verottajat saivat ottaa ainoastaan viisi oravannahkaa
jouselta.[112] Kaikesta näkyy, että lappalaisten suoritettava
turkisvero oli varsinaisesti se valtio-asia, joka aiheutti pohjoisimpain
valtain sopimusten teot niinkuin sodatkin.
 Ikivanhaa juurta oli karjalais-novgorodilainen valta myöskin
Pohjanlahden peräseuduilla. Kemiläisten kuuluisassa valituskirjassa
v:lta 1490 kerrotaan venäläisten (venäjänkarjalaisten) väittävän
Perä-Pohjolan maitten ja vesien kuuluvan Venäjälle Pyhäjokeen
saakka etelässä ja venäläisten sillä perusteella vaativan veroa
suomalaisilta "kolme valkonahkaa mieheltä" sekä puolet
lohensaaliista.[113] Tässä täysin uskottavassa perinnäismuistossa
epäilemättä esiintyy karjalaisten muinainen heimo- ja valtaraja muita
suomalaisia heimoja vastaan sekä ikivanha turkisvero, joka alkuaan
oli näiden seutujen lappalaisten karjalaisille isännilleen maksettava.

3. HÄMÄLÄISTEN LAPINRETKET.

Ennen historiassa mainittuja pirkkalaisia ja vielä heidän aikanansa

liikkuivat myöskin hämäläiset lapinretkillä kaukaisilla Pohjan perillä.
Se tuntuisi melkein uskomattomalta, elleivät selvät todistuskappaleet
sitä vahvistaisi.

Tornion käräjillä 1420 näet valittivat pirkkalaiset, että

irtolaismiehet (lösmän) Hämeestä, joilla oli vain hyvin pieniä
osuuksia lappalaisiin, kuljeksivat kaikkialla Lapissa vahingoittamassa
varsinaisia verottajia. Valituksen johdosta kiellettiin lapinkäynti niiltä,
joiden osuus oli kokonaista oravannahkaa pienempi s.o. joiden vero
kruunulle ei tehnyt kokonaista oravannahkaa. Niiden, joihin tämä
tuomio koski, tuli luovuttaa osansa lähimmille sukulaisilleen ja
osaveljilleen.

Toisesta asiakirjasta, joka on v:lta 1454, selviää, että Piitimen ja

Luulajan pirkkalaiset Länsipohjassa olivat saaneet haltuunsa
muutamia lappalaisia laillisella jaolla "jakoveljiltänsä Hämeessä".

Muistotarinoita hämäläisistä on Perä-Pohjolassa säilynyt vielä

myöhempiinkin aikoihin. Erään 1500-luvun Lapin voudin
muistoonpanon mukaan olivat pirkkalaiset tulleet Hämeestä,
asettuneet Kemiin ja Tornioon ja retkeilleet aina Kuolan niemimaalle
saakka. Myös paikannimet sellaiset kuin Hämeenjärvi ja
Hämeenlammet Kiimingin ja Haukiputaan rajamailla sekä
Hämeenperän kallio Olhavan ja Kuivaniemen välillä[114] saattavat
olla muistoja hämäläisten retkistä täällä saakka.

Perä-Pohjolassa retkeilleet hämäläiset ovat varmaan lähinnä olleet

Satakunnan asukkaita. Siihen viittaa sekin, että Bo Joninpoika
Perä-Pohjolaa koskevissa asioissa v. 1374 vetosi myös Kokemäen ja
Pirkkalan asukkaiden vanhimpain todistuksiin.[115]

Lappalaisten ja hämäläisten näissä asiakirjoissa ja muistoissa

esiintyvä suhde on sangen omituinen. Ei tunneta mitään hämäläistä
valtiota eikä mitään hämäläistä kuningasta tai ruhtinasta, jonka
alamaisia lappalaiset olisivat olleet. Ylipäänsä ei puheena oleva
suhde ole verrattava historiallisen ajan valtiollisiin alistussuhteisiin.
Sitä ei voi käsittää muuksi kuin alkuisimmaksi rodulliseksi
valtasuhteeksi, joka on verrattava klassillisen muinaisuuden
orjuuteen.

Miten tämä hämäläisten ja lappalaisten suhde oli alkanut ja

kehittynyt, siitä ei ole mitään varmoja tietoja. Saatamme ainoastaan
arvella, että alkuperäinen rotuerilaisuus, hämäläisten korkeampi
yhteiskunnallinen kehityskanta ja kaiketi myöskin turkiskaupan
aiheuttamat taloudelliset edut ovat olleet muutamia syitä
lappalaisten joutumiseen hämäläisten naapuriensa valtaan.
 Lappalaisten rodullinen alamaisuus nähtävästi järjestyi
yksinkertaisimpaan perhevaltaiseen tapaan. Määrätyillä hämäläisillä
suvuilla tai perheillä oli heimon takamailla lappalaiset orjaperheensä,
joiden tuli suorittaa omistajalleen tietyt verot. Isännyys niinkuin
orjuuskin jatkuivat perintönä polvesta polveen. Lappalainen pysyi
hämäläisen isäntänsä veronalaisuudessa kunne kulkikin,
Länsipohjaan saakka jouduttuaankin, niinkuin asiakirjat selvästi
kertovat.

Hämäläisten kiinnyttyä maanviljelykseen lappalaisten verot

luonnollisesti muuttuivat maatiloihin kuuluviksi tuloiksi. Se näkyy v:n
1390 lahjakirjasta, jolla Maunu Kasi lahjoitti tuomiokirkolle Vanajassa
olevan Kantolan tilan "sen talon alle kuuluvine lappalaisineen".[116]
Vanha verotusoikeus muuttui näin maaomaisuuden tapaiseksi, tuli
jakojen, vaihdon ja kaupan alaiseksi, niinkuin asiakirjat kertovat.
Tästä syystä ja vielä enemmän kaiketi lappalaisten yhä kauemmaksi
siirtymisen vuoksi lapinkäynti etelämmillä hämäläisalueilla keskiajan
kuluessa vähitellen lakkasi tai muuttui lappalaisten hylkäämäin
erämaanpaikkain omistamiseksi. Ne hämäläiset taas, jotka eivät
lappalaisistaan luopuneet, saivat etsiä niitä Kemin ja Tornion
takamailta ja muuttaa pirkkalaisiksi Perä-Pohjolaan.

4. PIRKKALAISET.

Myöhemmin keskiajalla pirkkalaiset esiintyvät isäntinä ja verottajina

suuressa osassa Lapinmaata. Kun näiden lapinkävijäin olot suuressa
määrin valaisevat Perä-Pohjolan ja etelämmänkin Suomen alkuisia
yhteiskuntaoloja, on lyhyt katsaus niihin tässä paikallaan.[117]
 Nimitys "pirkkalainen" lienee alkuaan merkinnyt yksinkertaisesti
vain kauppamiestä ja johtunee muinaisruotsalaisesta sanasta "birka",
kauppala, kauppapaikka. Perä-Pohjolan pirkkalaiset esiintyvät
keskiajan loppupuolella järjestettynä kauppakuntana, joka harjoitti
Lapin verotusta ja kauppaa yksinoikeutenaan kuninkaan
suojeluksessa ja suorittaen kruunulle määrättyä veroa.

Oikeuksia nauttivain Perä-Pohjolan pirkkalaisten luku oli verraten

vähäinen. 1500-luvun puolivälissä oli heitä Piitimessä 16, Luulajassa
15 ja Torniossa 19; keskiajalla oli lukumäärä arvatenkin vieläkin
pienempi. Kansallisuudeltaan pirkkalaiset nimistä päättäen olivat
suurimmaksi osaksi ruotsalaisia ja vain pieneksi osaksi suomalaisia,
nekin yksinomaan Kemissä ja Torniossa asuvia. Näillä pirkkalaisilla oli
kieltämättä hämäläisiä (satakuntalaisia) alkujuuria. Mutta aikain
kuluessa arvatenkin monen hämäläisen lapinosuudet olivat joutuneet
Perä-Pohjolassa vakituisesti asuvain kauppiaiden käsiin. Näitä
kauppiaita oli kaiketi alkuaan Ruotsin ja Suomen eri tahoilta
kerääntynyt Perä-Pohjolaan, missä he ja heidän jälkeläisensä asuivat
talonpoikais-porvareina harjoittaen maalaiselinkeinoja, mutta ensi
sijassa lapinkäyntiä.

Jo 1300-luvulla nämä pirkkalaiset muodostivat pysyviä

kauppakuntia, jotka olivat järjestetyt myöhempäin aikain
kauppakomppaniain tapaan. Oikeutensa pirkkalaiset saivat turvatuksi
v. 1328 Helsinglannin asukkaitten kanssa tekemällään sopimuksella,
v. 1358 kuninkaan vahvistamilla erioikeuksilla ja useilla myöhemmillä
oikeuskirjoilla.

Pirkkalaisten kauppakuntia oli neljä, nim. Luulajassa, Piitimessä,

Torniossa ja Kemissä, joista paikoista niillä oli nimensäkin. Kullakin
kauppakunnalla oli oma kauppa- ja valta-alueensa, mitkä vastasivat
myöhempiä pitäjiä. Kauppakunnalla oli yksinoikeus harjoittaa
lapinkäyntiä alueellaan. Nähtävästi suorittivat saman alueen
pirkkalaiset retkiänsä osittain yhdessä. Muudan Lapinvouti kertoo v.
1602 pirkkalaisten jakavan kannetut verot arvalla keskenään
"perintölaskunsa" mukaan.

Pirkkalaisten isännyys Lapissa oli ikivanhaa perhevaltaista laatua.

Piitimessä v. 1424 tehdystä pirkkalaisten lapinkäyntiä koskevasta
sopimuksesta näkee, että lappalaiset olivat henkilöllisesti jaetut
pirkkalaisten kesken. Kun uuden ajan alussa mainitaan Tornion ja
Kemin pirkkalaisilla olleen kullakin omat lapinkylänsä, niin sillä
ilmeisesti tarkoitettiin kylässä asuvia määrättyjä sukuja tai perheitä
eikä kylän maita.

Mutta kehittyvät asutus- ja hallinto-olot aiheuttivat lappalaisten

vero-oloissa erikoisia muutoksia. Monet lappalaiset joutuivat
maksamaan veroa yhtaikaa kahdelle isännälle, torniolaiselle ja
kemiläiselle. Tämä seikka varmaankin johtui Perä-Pohjolan seutujen
jakamisesta määrättyihin pirkkalaisalueisiin (pitäjiin) ja lappalaisten
siirtymisestä toisesta tällaisesta alueesta toiseen. Sellainen kahden
isännän alainen lappalainen maksoi kuten ennenkin yhden veron,
mutta vero jaettiin tasan vanhan heimollisen ja uuden alueellisen
isännän kesken. Sillä tavoin kehittyneemmät valtiolliset ja
hallinnolliset seikat muuttivat alkuperäisiä lapinkäyntioloja.

Piitimen sopimuksessa v:lta 1424 mainitaan tärkeimmät

kauppatavarat, joita pirkkalaiset tapasivat lappalaisille myydä. Niitä
olivat verkot, kirveet, padat ja kattilat, porot ja ruokatavarat. Mutta
lappalaiset olivat tarkimmasti jaetut pirkkalaisten kesken, ja
ainoastaan suurimmassa hädässä, kun hengen pelastaminen oli
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

textbookfull.com