Essential MATLAB for Engineers and Scientists

Hahn download

https://textbookfull.com/product/essential-matlab-for-engineers-
and-scientists-hahn/

Download full version ebook from https://textbookfull.com

We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit textbookfull.com
to discover even more!

Essential MATLAB for engineers and scientists Hahn

https://textbookfull.com/product/essential-matlab-for-engineers-
and-scientists-hahn-2/

Essential MATLAB for engineers and scientists Hahn

https://textbookfull.com/product/essential-matlab-for-engineers-
and-scientists-hahn-3/

Essential MATLAB for engineers and scientists Sixth

Edition. Edition Hahn

https://textbookfull.com/product/essential-matlab-for-engineers-
and-scientists-sixth-edition-edition-hahn/

Essential Quotes For Scientists And Engineers

Konstantin K. Likharev

https://textbookfull.com/product/essential-quotes-for-scientists-
and-engineers-konstantin-k-likharev/
Numerical Methods for Engineers and Scientists Using
MATLAB Second Edition Esfandiari

https://textbookfull.com/product/numerical-methods-for-engineers-
and-scientists-using-matlab-second-edition-esfandiari/

Numerical Methods for Engineers and Scientists Using

MATLAB® Ramin S. Esfandiari

https://textbookfull.com/product/numerical-methods-for-engineers-
and-scientists-using-matlab-ramin-s-esfandiari/

MATLAB Programming for Biomedical Engineers and

Scientists Andrew P. King And Paul Aljabar (Auth.)

https://textbookfull.com/product/matlab-programming-for-
biomedical-engineers-and-scientists-andrew-p-king-and-paul-
aljabar-auth/

Applied Numerical Methods with MATLAB for Engineers and

Scientists Fourth Edition Steven C. Chapra Dr.

https://textbookfull.com/product/applied-numerical-methods-with-
matlab-for-engineers-and-scientists-fourth-edition-steven-c-
chapra-dr/

The oceanographer's companion : essential nautical

skills for seagoing scientists and engineers 1st
Edition Maul

https://textbookfull.com/product/the-oceanographers-companion-
essential-nautical-skills-for-seagoing-scientists-and-
engineers-1st-edition-maul/
Essential MATLAB for Engineers
and Scientists

SEVENTH EDITION

Brian D. Hahn

Daniel T. Valentine
Table of Contents

Cover image

Title page

Copyright

Preface

Acknowledgments

Part 1: Essentials

Introduction

Chapter 1: Introduction

Abstract

1.1. Using MATLAB

1.2. The desktop

1.3. Sample program

Summary
 Exercises

Appendix 1.A. Supplementary material

Chapter 2: MATLAB Fundamentals

Abstract

2.1. Variables

2.2. The workspace

2.3. Arrays: Vectors and matrices

2.4. Vertical motion under gravity

2.5. Operators, expressions, and statements

2.6. Output

2.7. Repeating with for

2.8. Decisions

2.9. Complex numbers

Summary

Exercises

Appendix 2.A. Supplementary material

Chapter 3: Program Design and Algorithm Development

Abstract

3.1. The program design process

 3.2. Programming MATLAB functions

Summary

Exercises

Chapter 4: MATLAB Functions and Data Import-Export Utilities

Abstract

4.1. Common functions

4.2. Importing and exporting data

Summary

Exercises

Chapter 5: Logical Vectors

Abstract

5.1. Examples

5.2. Logical operators

5.3. Subscripting with logical vectors

5.4. Logical functions

5.5. Logical vectors instead of elseif ladders

Summary

Exercises

Appendix 5.A. Supplementary material

Chapter 6: Matrices and Arrays

Abstract

6.1. Matrices

6.2. Matrix operations

6.3. Other matrix functions

6.4. Population growth: Leslie matrices

6.5. Markov processes

6.6. Linear equations

6.7. Sparse matrices

Summary

Exercises

Chapter 7: Function M-files

Abstract

7.1. Example: Newton's method again

7.2. Basic rules

7.3. Function handles

7.4. Command/function duality

7.5. Function name resolution

7.6. Debugging M-files

 7.7. Recursion

Summary

Exercises

Appendix 7.A. Supplementary material

Chapter 8: Loops

Abstract

8.1. Determinate repetition with for

8.2. Indeterminate repetition with while

Summary

Exercises

Chapter 9: MATLAB Graphics

Abstract

9.1. Basic 2-D graphs

9.2. 3-D plots

9.3. Handle Graphics

9.4. Editing plots

9.5. Animation

9.6. Color etc.

9.7. Lighting and camera

 9.8. Saving, printing and exporting graphs

Summary

Exercises

Chapter 10: Vectors as Arrays and Other Data Structures

Abstract

10.1. Update processes

10.2. Frequencies, bar charts and histograms

10.3. Sorting

10.4. Structures

10.5. Cell arrays

10.6. Classes and objects

Summary

Chapter 11: Errors and Pitfalls

Abstract

11.1. Syntax errors

11.2. Logic errors

11.3. Rounding error

Summary

Chapter exercises
Part 2: Applications

Introduction

Chapter 12: Dynamical Systems

Abstract

12.1. Cantilever beam

12.2. Electric current

12.3. Free fall

12.4. Projectile with friction

Summary

Exercises

Chapter 13: Simulation

Abstract

13.1. Random number generation

13.2. Spinning coins

13.3. Rolling dice

13.4. Bacteria division

13.5. A random walk

13.6. Traffic flow

 13.7. Normal (Gaussian) random numbers

Summary

Exercises

Chapter 14: Introduction to Numerical Methods

Abstract

14.1. Equations

14.2. Integration

14.3. Numerical differentiation

14.4. First-order differential equations

14.5. Linear ordinary differential equations (LODEs)

14.6. Runge-Kutta methods

14.7. A partial differential equation

14.8. Complex variables and conformal mapping

14.9. Other numerical methods

Summary

Exercises

Chapter 15: Signal Processing

Abstract

15.1. Harmonic analysis

 15.2. Fast Fourier Transform (FFT)

Chapter 16: SIMULINK® Toolbox

Abstract

16.1. Mass-spring-damper dynamic system

16.2. Bouncing ball dynamic system

16.3. The van der Pol oscillator

16.4. The Duffing oscillator

Exercises

Chapter 17: Symbolics Toolbox

Abstract

17.1. Algebra

17.2. Calculus

17.3. Laplace and Z transforms

17.4. Generalized functions⁎

17.5. Differential equations

17.6. Implementation of funtool, MuPAD and help

Exercises

Appendix A: Syntax: Quick Reference

 A.1. Expressions

A.2. Function M-files

A.3. Graphics

A.4. if and switch

A.5. for and while

A.6. Input/output

A.7. load/save

A.8. Vectors and matrices

Appendix B: Operators

Appendix C: Command and Function: Quick Reference

C.1. General-purpose commands

C.2. Logical functions

C.3. MATLAB programming tools

C.4. Matrices

C.5. Mathematical functions

C.6. Matrix functions

C.7. Data analysis

C.8. Polynomial functions

C.9. Function functions

 C.10. Sparse matrix functions

C.11. Character string functions

C.12. File I/O functions

C.13. 2D graphics

C.14. 3D graphics

C.15. General

Appendix D: Solutions to Selected Exercises

Chapter 1

Chapter 2

Chapter 3

Chapter 4

Chapter 5

Chapter 6

Chapter 7

Chapter 8

Chapter 9

Chapter 11

Chapter 13

Chapter 14
Index
Copyright
Academic Press is an imprint of Elsevier
50 Hampshire Street, 5th Floor, Cambridge, MA 02139, United
States
525 B Street, Suite 1800, San Diego, CA 92101-4495, United States
The Boulevard, Langford Lane, Kidlington, Oxford OX5 1GB, United
Kingdom
125, London Wall, EC2Y, 5AS, United Kingdom

Copyright © 2019, 2017, 2013, 2010 Daniel T. Valentine. Published by

Elsevier Ltd. All rights reserved.
Copyright © 2007, 2006, 2002 Brian D. Hahn and Daniel T. Valentine.
Published by Elsevier Ltd.

MATLAB® is a trademark of The MathWorks, Inc. and is used with

permission.
The MathWorks does not warrant the accuracy of the text or
exercises in this book.
This book's use or discussion of MATLAB® software or related
products does not constitute endorsement or sponsorship by The
MathWorks of a particular pedagogical approach or particular use
of the MATLAB® software.

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval

system, or transmitted in any form or by any means, electronic,
mechanical, photocopying, recording, or otherwise, without the
prior written permission of the publisher.
Permissions may be sought directly from Elsevier's Science &
Technology Rights Department in Oxford, UK: phone: (+44) 1865
843830, fax: (+44) 1865 853333, E-mail: [email protected].
You may also complete your request online via the Elsevier
homepage (http://www.elsevier.com), by selecting “Support &
Contact” then “Copyright and Permission” and then “Obtaining
Permissions.”

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data A catalog

record for this book is available from the Library of Congress.

British Library Cataloguing-in-Publication Data A catalogue record

for this book is available from the British Library.

ISBN: 978-0-08-102997-8

For information on all Academic Press publications visit our

website at https://www.elsevierdirect.com

Publisher: Katey Birtcher

Acquisition Editor: Steve Merken
Editorial Project Manager: Katerina Zaliva
Production Project Manager: Nilesh Kumar Shah
Designer: Matthew Limbert

Typeset by VTeX
Preface
Daniel T. Valentine
The main reason for a seventh edition of Essential MATLAB for
Engineers and Scientists is to keep up with MATLAB, now in its latest
version (9.5 Version R2018b). Like the previous editions, this one
presents MATLAB as a problem-solving tool for professionals in
science and engineering, as well as students in those fields, who
have no prior knowledge of computer programming.
In keeping with the late Brian D. Hahn's objectives in previous
editions, the seventh edition adopts an informal, tutorial style for
its “teach-yourself” approach, which invites readers to experiment
with MATLAB as a way of discovering how it works. It assumes that
readers have never used this tool in their technical problem solving.
MATLAB, which stands for “Matrix Laboratory,” is based on the
concept of the matrix. Because readers may be unfamiliar with
matrices, ideas and constructs are developed gradually, as the
context requires. The primary audience for Essential MATLAB is
scientists and engineers, and for that reason certain examples
require some first-year college math, particularly in Part 2.
However, these examples are self-contained and can be skipped
without detracting from the development of readers' programming
skills.
MATLAB can be used in two distinct modes. One, in keeping the
modern-age craving for instant gratification, offers immediate
execution of statements (or groups of statements) in the Command
Window. The other, for the more patient, offers conventional
programming by means of script files. Both modes are put to good
use here: The former encouraging cut and paste to take full
advantage of Windows' interactive environment. The latter
stressing programming principles and algorithm development
through structure plans.
Although most of MATLAB's basic (“essential”) features are
covered, this book is neither an exhaustive nor a systematic
reference. This would not be in keeping with its informal style. For
example, constructs such as for and if are not always treated,
initially, in their general form, as is common in many texts, but are
gradually introduced in discussions where they fit naturally. Even
so, they are treated thoroughly here, unlike in other texts that deal
with them only superficially. For the curious, helpful syntax and
function quick references can be found in the appendices.
Essential MATLAB is meant to be used in conjunction with the
MATLAB software. The reader is expected to have the software at
hand in order to work through the exercises and thus discover how
MATLAB does what it is commanded to do. Learning any tool is
possible only through hands-on experience. This is particularly true
with computing tools, which produce correct answers only when
the commands they are given and the accompanying data input are
correct and accurate.

Acknowledgments
I would like to thank Mary, Clara, Zoe Rae and Zach T. for their
support and encouragement. I dedicate the seventh edition of
Essential MATLAB for Engineers and Scientists to them.
PAR T 1
Essentials
OUTLI NE

Introduction

Chapter 1. Introduction

Chapter 2. MATLAB Fundamentals

Chapter 3. Program Design and Algorithm

Development

Chapter 4. MATLAB Functions and Data Import-

Export Utilities

Chapter 5. Logical Vectors

Chapter 6. Matrices and Arrays

Chapter 7. Function M-files

Chapter 8. Loops

Chapter 9. MATLAB Graphics

Chapter 10. Vectors as Arrays and Other Data
Structures

Chapter 11. Errors and Pitfalls

Introduction
Part 1 concerns those aspects of MATLAB that you need to know in
order to come to grips with MATLAB's essentials and those of
technical computing. Because this book is a tutorial, you are
encouraged to use MATLAB extensively while you go through the
text.
CHAPTER 1

Introduction

Abstract
The objectives of this chapter are to enable you to use some
simple MATLAB commands from the Command Window, to
examine various MATLAB desktop and editing features, to
learn some of the new features of the MATLAB R2018b
Desktop, to learn to write scripts in the Editor and Run them
from the Editor, and to learn some of the new features
associated with the tabs (in particular, the PUBLISH and APPS
features). In this chapter you learn that MATLAB is a matrix-
based computer system designed to assist in scientific and
engineering problem solving. You also learn that one way to
use MATLAB is to enter commands and statements on the
command line in the Command Window. In this case the
commands you enter are carried out immediately. You are also
introduced to a number of useful built-in commands and
functions.

Keywords
MATLAB R2018b; Elementary commands; Editing and executing
commands

CHAPTER OUTLINE
Using MATLAB
Arithmetic
Variables
Mathematical functions
Functions and commands
Vectors
Linear equations
Tutorials and demos
The desktop
Using the Editor and running a script
Help, Publish and View
Symbolics in live scripts
APPS
Additional features
Sample program
Cut and paste
Saving a program: Script files
Current directory
Running a script from the Current
Folder browser
A program in action
Summary
Exercises
Supplementary material
The objectives of this chapter are:

■ To enable you to use some simple MATLAB commands

from the Command Window.
■ To examine various MATLAB desktop and editing features.
■ To learn some of the new features of the MATLAB R2018b
Desktop.
■ To learn to write scripts in the Editor and Run them from
the Editor.
■ To learn some of the new features associated with the tabs
(in particular, the PUBLISH and APPS features).

MATLAB is a powerful technical computing system for handling

scientific and engineering calculations. The name MATLAB stands
for Matrix Laboratory, because the system was designed to make
matrix computations particularly easy. A matrix is an array of
numbers organized in m rows and n columns. An example is the
following array:

Any one of the elements in a matrix can be accessed by using the

row and column indices that identify its location. The elements in
this example are accessed as follows: , , ,
, , . The first index identifies the row
number counted from top to bottom; the second index is the
column number counted from left to right. This is the convention
used in MATLAB to locate information in a matrix. A computer is
useful because it can do numerous computations quickly, so
operating on large numerical data sets listed in tables or matrices
(or arrays) of rows and columns is quite efficient.
This book assumes that you are an engineer, a scientist or an
undergraduate student majoring in a STEM (science, technology,
engineering and mathematics) field. Hence, it is assumed that
students and practitioners in STEM have been introduced to
matrices in their mathematics courses prior to entering a college or
university. On the other hand this book assumes that you have
never used MATLAB to solve engineering or scientific problems
and are interested in discovering the technical computing
capabilities of this tool. Hence, it is also assumed that you can find
your way around the keyboard and know your operating system
(e.g., Windows, UNIX or MAC-OS). Some experience using a
computer is expected, e.g., doing word processing, doing basic text
editing, etc.
One of the many things you will like about MATLAB (and that
distinguishes it from many other computer programming systems,
such as C++ and Java) is that you can use it interactively. This means
you type some commands at the special MATLAB prompt and get
results immediately. The problems solved in this way can be very
simple, like finding a square root, or very complicated, like finding
the solution to a system of differential equations. For many
technical problems, you enter only one or two commands—
MATLAB does most of the work for you.
There are three essential requirements for successful MATLAB
applications:

■ You must learn the exact rules for writing MATLAB

statements and using MATLAB utilities.
■ You must know the mathematics associated with the
problem you want to solve.
■ You must develop a logical plan of attack—the algorithm—
for solving a particular problem.
 This chapter is devoted mainly to the first requirement: learning
some basic MATLAB rules. Computer programming is the process
of writing a collection of instructions that performs a specific task
when executed by a computer. In this book you are introduced to
programming by using some of the capabilities of MATLAB to do
technical computing.
With experience, you will be able to design, develop and
implement computational and graphical tools to do relatively
complex science and engineering problems. You will be able to
adjust the look of MATLAB, modify the way you interact with it,
and develop a toolbox of your own that helps you solve problems of
interest. In other words, you can, with significant experience,
customize your MATLAB working environment.
In the rest of this chapter we will look at some simple examples.
Don't be concerned about understanding exactly what is
happening. Understanding will come with the work you need to do
in later chapters. It is very important for you to practice with
MATLAB to learn how it works. Once you have grasped the basic
rules in this chapter, you will be prepared to master many of those
presented in the next chapter and in the Help files provided with
MATLAB. This will help you go on to solve more interesting and
substantial problems. In the last section of this chapter you will
take a quick tour of the MATLAB desktop.

1.1 Using MATLAB

Either MATLAB must be installed on your computer or you must
have access to a network where it is available. Throughout this book
the latest version at the time of writing is assumed (version
R2018b).
To start from Windows, double-click the MATLAB icon on your
Windows desktop. To start from UNIX, type matlab at the operating
system prompt. To start from MAC-OS open X11 (i.e., open an X-
terminal window), then type matlab at the prompt. The MATLAB
desktop opens as shown in Fig. 1.1. The window in the desktop that
concerns us for now is the Command Window, where the special >>
prompt appears. This prompt means that MATLAB is waiting for a
command. You can quit at any time with one of the following ways:

■ Click the X (close box) in the upper right-hand corner of the

MATLAB desktop.
■ Type quit or exit at the Command Window prompt
followed by pressing the ‘enter’ key.

FIGURE 1.1 MATLAB desktop illustrating the Home task bar (version
2018b).

Starting MATLAB automatically creates a folder named MATLAB

in the user's Documents Folder. This feature is quite convenient
because it is the default working folder. It is in this folder that
anything saved from the Command Window will be saved. Now
you can experiment with MATLAB in the Command Window. If
necessary, make the Command Window active by placing the
cursor in the Command Window and left-clicking the mouse button
anywhere inside its border.

1.1.1 Arithmetic
Since we have experience doing arithmetic, we want to examine if
MATLAB does it correctly. This is a required step to gain
confidence in any tool and in our ability to use it.
Type 2+3 after the >> prompt, followed by Enter (press the Enter
key) as indicated by <Enter>:

>> 2+3 <Enter>

Commands are only carried out when you enter them. The answer
in this case is, of course, 5. Next try

>> 3-2 <Enter>

>> 2*3 <Enter>
>> 1/2 <Enter>
>> 23 <Enter>
>> 2\11 <Enter>

What about (1)/(2) and (2)^(3)? Can you figure out what the
symbols *, /, and ^ mean? Yes, they are multiplication, division and
exponentiation. The backslash means the denominator is to the left
of the symbol and the numerator is to the right; the result for the
last command is 5.5. This operation is equivalent to 11/2.
Now enter the following commands:

>> 2 .* 3 <Enter>
>> 1 ./ 2 <Enter>
>> 2 .̂ 3 <Enter>

A period in front of the *, /, and ^, respectively, does not change

the results because the multiplication, division, and exponentiation
is done with single numbers. (An explanation for the need for these
symbols is provided later when we deal with arrays of numbers.)
Here are hints on creating and editing command lines:

■ The line with the >> prompt is called the command line.
 ■ You can edit a MATLAB command before pressing Enter by
using various combinations of the Backspace, Left-arrow,
Right-arrow, and Del keys. This helpful feature is called
command-line editing.
■ You can select (and edit) commands you have entered using
Up-arrow and Down-arrow. Remember to press Enter to
have the command carried out (i.e., to run or to execute the
command).
■ MATLAB has a useful editing feature called smart recall. Just
type the first few characters of the command you want to
recall. For example, type the characters 2* and press the Up-
arrow key—this recalls the most recent command starting
with 2*.
How do you think MATLAB would handle 0/1 and 1/0? Try it. If
you insist on using ∞ in a calculation, which you may legitimately
wish to do, type the symbol Inf (short for infinity). Try 13+Inf and
29/Inf.
Another special value that you may meet is NaN, which stands for
Not-a-Number. It is the answer to calculations like 0/0.

1.1.2 Variables
Now we will assign values to variables to do arithmetic operations
with the variables. First enter the command (statement in
programming jargon) a = 2. The MATLAB command line should
look like this:

>> a = 2 <Enter>

The a is a variable. This statement assigns the value of 2 to a. (Note

that this value is displayed immediately after the statement is
executed.) Now try entering the statement a = a + 7 followed on a
new line by a = a * 10. Do you agree with the final value of a? Do
we agree that it is 90?
Now enter the statement
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
 Valmyra puhui ääneen, tietämättä, mitä hänen ympärillään
tapahtui, mutta ei myöskään pelästynyt, kun hänen takanaan kajahti
ankara ääni: "Valmyra!"

Hän kääntyi. Siellä oli rouva Bonti, muutamia palvelijoita

mukanaan.
"Missä ovat rikolliset?" huusi hän.

"Rikolliset?"

"Ettekö tiedä mitä on tapahtunut?"

"Kyllä tiedän!"

"Mihin ovat asemiehet menneet?"

"Sitä en tiedä."

"Mutta olittehan heidän parissaan?"

"He katosivat kuin savu tuulessa."

"Mihin päin?"

"Katsokaa, minne päin tuuli puhaltaa."

"Ettekö ymmärrä, että tahdon pelastaa heidät!" kuiskasi rouva

Bonti hänelle.

Valmyra hymyili halveksivasti. "Lähettäkää vainukoiranne ajamaan

saalista", sanoi hän halveksivasti ja lähti piispantaloa kohden.

Rouva Bonti noudatti hänen neuvoaan, palvelijoita lähetettiin

kaikkiin suuntiin etsimään pakolaisia. Mieli täynnä synkkiä aavistuksia
palasi hän samaa tietä kuin Valmyrakin.

Valtionhoitaja oli loistavalla menestyksellä voittanut vastustajansa.

Useita heistä oli vakaumuksesta siirtynyt hänen puolelleen; toiset
olivat suostuneet sentähden, etteivät voineet esittää vastasyitä tai
tehdäkseen kuten toisetkin. Se, joka tänään sanoo "jaa", voi
huomenna uusista syistä tai ilman mitään syytä sanoa "ei".

Mutta Svante Niilonpojan sydän paisui ilosta. Hän luuli, etteivät ne

ennakkoluulot, joita vastaan hän oli taistellut onnistuen ne
voittamaan, nostaisi enää päätänsä, että kaikki nämä herrat ja
miehet, jotka nyt puristivat hänen kättänsä ja sanoivat tahtovansa
seistä viimeiseen asti hänen puolellaan, tosiaankin tarkoittivat mitä
sanoivat. Eihän hän pakoittanut heitä kaikkiin näihin ystävyyden
vakuutuksiin, ne annettiin vapaaehtoisesti.

Juuri kun kokous oli lopussa ja useimmat olivat jo lähteneet tai

lähtemäisillään piispantalosta, saapui pieni saattue.

Ritari huomasi sen ikkunasta, hän tunsi poikansa, ja ihmetellen,

mitä oli tekeillä, riensi hän portaille.

Asemiehet olivat sillävälin poikenneet erääseen pihahuoneeseen,

joka oli avattu ruumista varten, ja monet vieraista olivat uteliaina
rientäneet paikalle.

Kaikki väistyivät syrjään ritarin saapuessa.

Nähdessään asemiehen, joka hänelle oli sangen rakas, päästi hän

kauhun huudahduksen.

Sten riensi luo ja koetti häntä tyynnyttää, mutta se oli turha vaiva.
 "Kuka on surmaaja?" kysyi hän kiivaasti.

Hänen omat asemiehensä seisoivat kalpeina ja ilmeisesti

neuvottomina, mikä vastaus heidän oli annettava.

"Rakas isä!… Onnettomuus, jonka selitän lähemmin."

Ritari kohotti kuollutta, ja käsi tuli täyteen hyytynyttä verta…

"Onnettomuus!" huudahti hän. "Tässä on tehty murha! Kuka on
murhamies?"

"Isä, tahtoisin puhua sinulle kahdenkesken!"

"Ei, täällä ja nyt heti tahdon tietää sen! Sanon petturiksi sen, joka
kauemmin salaa totuuden."

Sten mainitsi arkkipiispan asemiehen. "Joutuivatko he riitaan?"

"He olivat metsällä…"

"Ja hän tähtäsi alas? Harkittu murha siis!"

Kaikki läsnäolijat näyttivät hämmästyneiltä ja pelästyneiltä.

"Mitä arvelette, jalot herrat", huudahti valtionhoitaja; "eikö näytä

siltä, kuin asemies olisi ollut toteuttamassa jonkun toisen
suunnitelmaa?"

"Onko syytä sellaisiin epäluuloihin?" kysyi muuan läsnäolijoista.

"Ah! Poikani hattu, kuinka se on tullut tänne?"

"Se oli sattumalta Akselin päässä." Läsnäolijain joukosta kuului

hämmästyksen hälinää, mutta he hiipivät pois toinen toisensa
jälkeen ja ratsastivat tiehensä minkä hevosten kavioista lähti. Kukaan
ei tahtonut joutua riitaan hänen armonsa arkkipiispan kanssa.

Valtionhoitaja ei kiinnittänyt siihen huomiotaan. Hän heittäytyi

myrskyisellä kiihkeydellä surunsa ja raivonsa valtaan, mutta kun
tämä vihdoin asettui, silloin näki hän kummakseen, että kaikki
vieraat olivat poistuneet. Hän oli yksin asemiestensä, poikansa ja
vainajan kanssa.

"Pitäkää huoli kirstusta!" sanoi hän ensiksimainituille. "Tahdomme

haudata hänet huomenna."

"Sinä seuraat minua arkkipiispan luo!" käski hän poikaansa ja lähti

huoneesta.

Tämä pyysi turhaan, että hän saisi ensin puhutella isäänsä

kahdenkesken.

"Minä en halua mitään neuvoja, mutta vaadin tottelevaisuutta!"

kuului ankara vastaus.

Rouva Bonti tuli heitä vastaan jo portilla. Hän kertoi kyynelsilmin ja

nyyhkyttäen, että hirveä tapaus oli koskenut niin hänen armoonsa,
että oli hyvin pelonalaista, toipuisiko hän enää koskaan. Ei mistään
hinnasta maailmassa saisi valtionhoitaja mennä hänen luokseen,
mahdollisesti olisi hän parempi huomenna, ja silloin hän varmaan
pyytäisi hartaasti keskustelua ritarin kanssa.

"Mutta murhaaja on pantava varmaan talteen!"

"Ah, teidän armonne, he ovat lähteneet tiehensä. Toivon tosin,

että löydämme heidät tänään tai yön kuluessa."
 "Lähetän muutamia omista asemiehistäni etsimään."

"Tehkää se, teidän armonne! Niin kunnianarvoisa isä kuin minäkin,

hänen halvin palvelijansa, emme halua mitään hartaammin kuin että
verivelka maksetaan ja pyyhitään pois musta pilkku, jonka pahuus ja
ilkeys koettaa kiinnittää tähän taloon."

Sanojen tulvaillessa hänen huuliltaan teki hän useaan kertaan

ristinmerkkejä otsaansa ja rintaansa.

Ritari käsitti, ettei ollut mitään tehtävissä. "Minä viivyn

huomiseen!" sanoi hän. "Mutta toivon, että messu luetaan."

"Ei vain yhtä, teidän armonne, vaan kymmenen. Kuulkaas laulua

kappelista! Kunnianarvoisa dekaani on saapuva messun päätyttyä
luoksenne."

Svante Niilonpoika palasi huoneisiinsa. Sten herran täytyi kertoa

asia juurta jaksaen, ja hän teki sen totuuden mukaan.

"Meidän on suomalaista naista kiittäminen hengestäsi", sanoi

ritari.

"Niin minäkin uskon, rakas isä!"

"Ja luuletko sinä, etten minä tulisi vaatimaan rangaistusta

sellaisesta ilkityöstä?"

Sten heittäytyi hänen jalkoihinsa. "Mitä sillä voitat?" kysyi hän.

"Rangaistuksen syyllisille!"

"Ainoastaan heidän kätyreilleen!"

 "Heidät pakoitetaan tunnustamaan!"

"Isä, jätä asia sikseen minun tähteni!"

"Sinun, jonka olin vähällä menettää."

"Jumala on suojellut minua. Kiittäkäämme häntä antamalla

anteeksi vihamiehillemme, se tulee kenties pehmittämään heidän
sydämensä."

"Tunnet vähän maailmaa ja ihmisiä. Mutta tahdon ajatella asiaa

huomiseen."

Kun kiihtynyt mieliala oli yön hiljaisina hetkinä asettunut, selvisi

Svante Niilonpojalle, kuinka vähän voittaisi rynnistelemällä. Eivätkö
hänen äsken saavuttamansa ystävät olleet juosseet tiehensä, kun
näytti sukeutuvan syytös kunnianarvoisaa isää vastaan! Mitä
asemiehet tunnustivatkaan, saatettiin se hämmentää tai suorastaan
väittää perättömäksi. Ja oliko edes varmaa, että kunnianarvoisa isä
tiesi asiasta!… Olivat voineet olla vaikuttamassa muut voimat kuin
hänen, jotka ilmeisesti olivat loppumaisillaan. Pojan pelastus näytti
hänestä käsittämättömältä. Valmyra oli ainoa, joka saattoi antaa
tietoja, ja ritari päätti seuraavana päivänä häntä puhutella.

Aamulla varhain sai hän viestin arkkipiispalta; tämä oli viettänyt

unettoman yön, mutta ei sanonut saavansa mitään rauhaa,
ennenkuin oli saanut puhutella valtionhoitajaa.

Svante Niilonpoika riensi noudattamaan kutsumusta. Hän tapasi

pääpapin sangen kiihtyneessä tilassa; melkein itkien heittäytyi tämä
ritarin syliin ja sanoi:
 "Tämä tapaus on koskenut kovasti mieleeni. Pyydän teitä, ettette
lue viakseni sitä, mitä on tapahtunut!"

Tämä kuului melkein kuin itsesyytökseltä, mutta keskustelun

kuluessa kyseli hän tarkoin kaikkia onnettomuuden tapauksen
erityisseikkoja, ja kun valtionhoitaja ei katsonut voivansa niitä täysin
selittää, kutsuttiin Sten saapuville.

Ihailtavalla hienotunteisuudella osasi tämä kuvailla tapahtuman

satunnaiseksi onnettomuudeksi. Piispa ei tiennyt mitään hattujen
vaihdosta, ja Sten varoi tarkoin siitä mainitsemasta.

Oli kuin raskas taakka olisi pudonnut vanhuksen rinnalta. Hän

syleili Steniä kerta toisensa jälkeen ja vakuutti tälle, että tämä oli
kokonaan voittanut hänen sydämensä; mitä nuorukainen pyysi, sen
tahtoi hän hyväksyä.

Poika punastui, mutta kysyi ujostelematta, saiko hän ottaa hänen

armonsa sanalleen. "En toivo mitään hartaammin!"

"No hyvä!" sanoi Sten. "Tutustuin Tukholmassa erääseen

Vadstenan veljeen, Pietari maisteriin. Hän on ottanut tähtitieteen
tutkisteltavakseen, ja vaikken paljoa ymmärräkään sellaisia asioita,
voin kuitenkin sanoa, että hänen oppinsa on tehnyt minuun syvän
vaikutuksen. Hänen korkein toivomuksensa olisi pitää Upsalan
korkeakoulussa muutamia luentoja tästä aineesta, mutta hän ei ole
rohennut sitä teiltä pyytää. Jos teidän armonne tahtoo tutkia, onko
hän siihen kelvollinen, pitäisin tätä suurena hyvyyden osoituksena."

"Onko tämä kaikki?"

"Se on kenties liian paljon."

 "Minulle on ylen rakasta, kun nuoret miehet rakastavat tieteitä,
mutta että se, joka kerran on seisova ylinnä, niin nuorella iällä
suojelee tieteiden harjoittajia, se ilahuttaa minua, sillä se lupaa
paljon vastaisuudessa. Mitään tutkimista ei tarvita; teidän
puoltosananne on minulle kylliksi. Pietari maisteri tulee saamaan
kutsumuksen pitämään luentoja Upsalassa." Nuorukainen suuteli
kunnioittavasti kättä, joka hänelle ojennettiin, ja keskustelu palasi
sitten hautajaisiin, joiden oli tapahduttava jo kohta iltapäivällä. "Jos
minulla olisi voimia, lukisin itse messun hänelle!" sanoi pääpappi.

Mitä hänen asemiehiinsä tuli, lausui hän, että he ainiaaksi olivat

eroitetut hänen palveluksestaan. Taasenkin Sten puhui heidän
puolestaan: "Sallikaa minun puhua kuolleen puolesta", sanoi hän.
"Olen varma, että hän on antanut sydämestään anteeksi."

Svante Niilonpoika lisäsi, että jos hänen armonsa eroittaisi heidät

palveluksestaan, antaisi se aiheen luulla heitä rikollisiksi. "Tunnustan,
että minäkin tuokion ajan ajattelin niin", lisäsi hän, "mutta toivon,
että tämä puoltolause riittää tunnustukseksi, että katson olleeni
väärässä".

Piispa oli ylen tyytyväinen. Hän ei sanonut pitkiin aikoihin

tunteneensa niin suurta mielihyvää, ja tässä puuskassaan antoi hän
valtionhoitajalle suuren kukkaron täynnä kultarahoja vietäväksi
uskolliselle tohtori Hemmingille, jonka hän ei toivonut ymmärtävän
väärin sitä toimenpidettä, johonka olosuhteet olivat hänet vieneet.

Svante Niilonpoika lupasi parhaan vointinsa mukaan toimittaa

saamansa tehtävän ja kiitti lahjasta. Uusien syleilyjen ja
ystävyydenvakuutusten jälkeen sanoivat he toisilleen jäähyväiset,
koska tuskin oli luultavaa, että kunnianarvoisa isä enää voisi kestää
uutta kohtausta niin suurten mielenliikutusten jälkeen. Kuitenkin otti
hän valtionhoitajalta lupauksen, ettei tämä lähtisi ennenkuin
seuraavana päivänä.

Pienessä kappelissa vietettiin juhlallisia maahanpaniaisia. Suuri

joukko pappeja piti alttarin edessä hautajaistoimituksen, laulettiin
juhlallinen messu, ja urkulehteriltä kohisivat kuin minkäkin
enkelikuoron sävelet.

Ritari, hänen poikansa ja suurilukuinen seurakunta ottivat tähän

osaa, mutta hän, jolle osoitettiin säätyään paljon suurempaa
kunniaa, ei näyttänyt kuolleelta, vaan ainoastaan vaipuneelta
tyyneen ja hiljaiseen uneen.

Kun kirstun kansi oli pantu paikoilleen, otti Sten asemiesten kera
kirstun ja he kantoivat sen kirkkotarhaan. Siellä laskettiin se
hautaan, ritari heitti ensimäiset multalapiot, asemiehet päättivät
työn.

Turhaan koetti ritari saada tavata Valmyraa. Tämä oli kadonnut. Ei

rouva Bontiakaan näkynyt, mutta hänen armonsa lähetti samana
iltana ja seuraavana aamuna sydämelliset terveisensä ja luvatun
valtuuden Pietari maisterille.

Kolmantena päivänä saapumisensa jälkeen lähti ritari jatkamaan

matkaansa. Ohitse mentäessä lähetti hän viimeisen tervehdyksen
kirkkotarhaan ja kiitollisen huokauksen Hänelle, joka oli suojellut
hänen rakastetun poikansa varmasta kuolemasta.

Matkan määränä oli nyt ensi sijassa Ekan vanha sukukartano.

Siellä asui jalo herra Niilo Erikinpoika ja hänen vaimonsa Sigrid
Eskilintytär, Magnus Kaarlonpojan, Ekan entisen herran leski.
Edellisestä aviostaan oli Sigrid rouvalla kaksi tytärtä, Dordi ja Cecilia,
viimeksimainittu jo useita vuosia naimisissa Erik Juhananpojan
(Vaasan) kanssa. Viimeisestä avioliitostaan oli hänellä myös tytär,
Kristina, joka tätä nykyä oli kymmenvuotias.

Tämä arvossapidetty suku, joka muinen oli ollut

tanskalaismielinen, kallistui yhä enemmän Ruotsin puolelle.
Erityisesti oli tunnettua, että Sigrid rouva oli mieleltään ruotsalainen,
ja nyt oli vahvistettava tätä kiintymystä.

Valtionhoitaja matkusti ainoastaan pieni seurue mukanaan, siten

osoittaakseen luottamusta maan suurmiehiä kohtaan. Rahvaan
puolelta ei hän tiennyt olevan mitään pelättävää.

Taivalta jatkettiin lyhyin päivämatkoin, pysähdyttiin tiheään

kirkkojen ja pitäjäntupien luona, kaikkialla, mihin suurempia
kansanjoukkoja oli kokoontunut. Meidän aikamme muodollisista
juhlamenoista ei tiedetty mitään; keskusteltiin keskenään kuten
vanhat tuttavat. Sanoja ei käytetty paljon eikä niitä keinotekoisesti
sommiteltu, ne lausuivat vain mitä tahdottiin sanoa, ja jollei vastaus
ollut toivomusten mukainen, ei ystävyys siitä rikkunut.

Enköpingissä olivat kauppakaupungin miehet kerääntyneet koolle,

muutamia vuorimiehiä yhtyi heihin, ja niin syntyi pitkä neuvottelu
valtionhoitajan kanssa siitä, mitä oli tehtävä kaupan edistämiseksi.

Tanskan kuningasta vastaan lisäsi ynseyttä se, että hän puolusti

hansakaupunkien kauppaa Ruotsissa; monet näistä
kauppakaupungin miehistä olivat itse olleet vieraissa maissa, ja he
osoittivat, että ruokatavaroita ja erittäinkin mausteaineita voitiin
saada siellä puolta huokeammalla. Saksalaiset kaupungit kiskoivat
siis Ruotsista kohtuutonta voittoa.
 Vuorimiehet olivat samaa mieltä; sillä niistä työkaluista, mitä he
tarvitsivat, saivat he maksaa moninkertaisen hinnan.

"Tiedätte kai", vastasi valtionhoitaja, "että niiden suurten

palvelusten ja uhrausten tähden, joita Tukholma on tehnyt
valtakunnalle, on se saanut oikeuden harjoittaa ulkomaan kauppaa
ja niittää siitä niin suuria etuja kuin mahdollista".

"Mutta Öregrund, Östhammar, Gäfle ja monet muut kaupungit

eivät ole saaneet osakseen samoja etuja!" huomautti muuan
vuorimiehistä.

"Monet herrasmiehet ja piispat lähettävät laivoja ulkomaille, sitä ei

voi kieltää. Mutta kauppaa emme voi jättää vapaaksi, koska ystävyys
Lyypekin kanssa on Ruotsille niin tärkeä, ettemme voi rikkoa niitä
sopimuksia, jotka on tehty heidän ja meidän välillä."

"Jos hollantilaiset ja englantilaiset saisivat käydä satamissamme,

vaikuttaisi se hintojen alentumisen", virkkoi muuan kauppakaupungin
mies. "Kun nyt tanskalaiset sulkevat satamamme hansalaisiltakin
eivätkä ketkään muut merenkulkijat pääse tänne, täytyy meidän
kärsiä kaikkien elintarpeiden puutetta, yksinpä suolankin."

"Jalo herra", sanoi muuan vuorimiehistä, "nämä seikat ovat tietysti

teille tuttuja. Jokainen valittaa tuntiessaan, kuinka kenkä puristaa,
mutta ainoastaan se, joka tuntee kaikkien hädän, tietää, ketä ensiksi
on autettava."

"Oikein sanottu! Teidän hätänne ja huolenne koskee kovasti

sydämeeni, mutta se apu, joka teille annetaan, on kuin lääke
sairaalle: se kenties lakkauttaa kivun ja ylläpitää elämän, mutta
terveys on riippuvainen ruumiin omasta kunnosta ja elinvoimasta.
Kauppa ja elinkeinot voivat kukoistaa ainoastaan rauhan ja sovun
vallitessa kansojen kesken; auttakaa minua palauttamaan tämä, niin
minä lupaan tehdä kaiken minkä voin katkaistakseni ne siteet, jotka
nyt estävät teidän vapaata toimintaanne!"

Tätä puhetta tervehdittiin kaikuvilla hyväksymishuudoilla. Kaikki

sitoutuivat äärimäisiinkin ponnistuksiin taisteltaessa Tanskaa vastaan,
sillä se oli ainoa mahdollisuus pysyväisen rauhan saavuttamiseksi.

*****

Ekassa oli valmistuttu valtionhoitajan vierailuun. Sigrid rouva oli

aikoja sitten tuttu hänen kanssaan, monta iloista hetkeä olivat he
viettäneet yhdessä Sten Sturen hovissa, ja häntä ilahutti, kun sai
virkistää niiden muistoa.

Hänen herransa, joka hyvin tiesi, mitä odotettu käynti tarkoitti,

laski kuinka suuren summan hän mahdollisesti voisi luovuttaa; hän ei
tahtonut vetäytyä täyttämästä niitä vaatimuksia, joita hänelle
asetettiin, mutta tahtoi tehdä ne niin vähän tuntuviksi kuin
mahdollista.

Ekassa oli jo pitemmän aikaa vieraillut nuori Magdalena Erikintytär

(Gyllenstjerna). Hän oli Niilo Erikinpojan veljentytär ja ainoastaan
kahta vuotta nuorempi kuin Dordi.

Nämä serkukset rakastivat hellästi toisiaan ja molemmat ihailivat

toisissaan niitä ominaisuuksia, joita itseltä puuttui.

Mutta Niilo herran oma tytär, Kristina, oli enemmän Ceciliaan.

Hänen vanhempansa hemmoittelivat hänet rakkaudellaan, ja hänen
isällään oli tapana sanoa, että niin suuresti kuin hän olikin toivonut
saavansa pojan, ei hän tahtoisi vaihtaa tätä tyttöä kymmeneenkään
poikaan.

Ekassa vierailivat nykyään herra Erik Arvidinpoika (Trolle) ja Krister

Juhananpoika (Vaasa), molemmat nuoria, suuressa arvossa
pidettyjä, ja mikäli kuiskailtiin, korviaan myöten rakastuneita nuoriin
Dordi ja Magdalena neitsyihin.

"Teidän on autettava minua tekemään aika niin miellyttäväksi kuin

suinkin kunnioitettaville vieraillemme", sanoi Sigrid rouva, kun
eräänä päivänä keskusteltiin vilkkaasti valtionhoitajan odotetusta
saapumisesta. "Tehän tunnette paremmin tapoja ja menoja sellaisina
kuin ne nykyisin ovat käytännössä."

"Tavat, joita Ekassa noudatetaan, käyvät korkeimmista kaikkialla",

vastasi Krister herra syvästi kumartaen.

"Ei se, jonka te näytätte aikovan tuoda tänne, ritari", puuttui Dordi
jokseenkin kiihkeästi puheeseen.

"Olisin teille kiitollinen, jalo neitsyt, jos tahtoisitte sanoa minulle,

mitkä sanat tai teot ovat aiheuttaneet minulle niin ankaran
ojennuksen."

"Dordi puhuu usein ajattelemattomasti", virkkoi äiti.

"Rakas äiti, ettehän rakasta imartelua enemmän kuin minäkään."

"Luetteko sellaisiin jokaisen lausunnon, joka puhkeaa ilmoille

ihailusta ja kiitollisuudesta?"

"Kenestä puhut?" kysyi Niilo herra, joka samassa astui

huoneeseen, mukanaan nuori tyttärensä, jolla oli nukke
käsivarrellaan.

"Näettekös, äiti, mitä isä kulta on minulle lahjoittanut!"

Ihastuneena näytteli hän nukkeaan kaikille läsnäolijoille.

"Nukke!" nauroi Dordi. "Sinä olet liian vanha leikkiäksesi

sellaisilla."

"Liian vanha?" kysyi tyttö ja katsoi isäänsä.

"Leiki sinä vain sillä, lapsi", vastasi isä. "Minua miellyttää

enemmän neitsyiden leikintä nukeilla kuin miehillä."

"Kiitän teitä, herra ritari!" vastasi Krister Juhananpoika kumartaen.

"Mies, joka sallii itseään pidellä kuin nukkea, ei ansaitse

parempaa", terhensi Dordi uhmaillen.

Krister herra puri huultaan. "Onko teille nukkenne hyvin rakas?"

kysyi hän Kristinalta.

"Oi, kyllä! Hyvin, hyvin rakas!" Ja hän suuteli ja hyväili sitä.

"Enköpingistä on äsken saapunut pikalähetti", kertoi Niilo herra.

"Valtionhoitaja lienee tuskin odotettavissa tänne ennenkuin
ylihuomenna."

"Sanotaan, että hän aikoo Taalainmaahan", vastasi Krister

Juhananpoika.

"Saadakseen talonpojat sekaantumaan asioihin!"

"Olen melkein halukas asettumaan hänen puolelleen!"

 "Tekö, Krister herra?"

"Se olisi toimintaa, ja sellaista minä tarvitsen."

"Katsos Kristinaa nukkeineen", sanoi Niilo herra hiljaa

emännälleen. "Eikö ole ihmeteltävää, kuinka aikaisin äidinrakkaus
ilmenee nuoressa tytössä!"

Sigrid rouva hymyili tyytyväisenä. "Mikä lapsesi on nimeltään,

Kristina?" kysyi hän.

"Kristina!" vastasi tämä. "Nyt täytyy minun laittaa häitä, sillä hän
menee naimisiin."

"Kenen kanssa?"

"Herra Sten Svantenpojan!"

"Mikäs päähänpisto se on?" kysyi äiti. "Ethän tunne häntä?"

"Se ei olekaan tarpeellista!"

"Mutta silloinhan hänen täytyy lähteä ylkänsä mukaan" virkkoi

Niilo herra hymyillen.

"Pyydän häneltä, että Kristina saa jäädä vielä vähäksi aikaa

luokseni!" vastasi tyttö.

"Mutta eikö olisi viisaampaa viivyttää häitä jonkun aikaa?"

"Niin kenties se on viisaampaa."

Muuan palvelija astui sisään ja ilmoitti, että eräs matkustava hieno

nainen, joka äsken oli saapunut, halusi puhutella Sigrid rouvaa tai
kenties Dordi neitsyttä.

"Eikö hän ole sanonut nimeään?"

"Jalo neitsyt Katarina Niilontytär, Viikin neitsyitä!"

"Katarina!" huusivat Dordi ja Magdalena ja riensivät ulos.

"Herra Svante Niilonpoika on tuleva iloiseksi hänet nähdessään",

sanoi Sigrid rouva ja poistui huoneesta.

"Eikö hän ole äskettäin menettänyt isänsä?" kysyi Erik herra

osanottavasti.

"Kovia on hän saanut kokea", vastasi ritari. "Isä kuoli kolme päivää
ennen kuin tyttären häät ehdittiin viettää; sen johdosta on ne lykätty
uudestaan, luultavasti pitkäksikin ajaksi."

"Sen sanotaan riippuvan hänestä itsestään."

"Pietari herra on jalo herra!"

"Hänen veljensä on paljoa huomattavampi."

"Siitä seuraa tavallisesti onnettomuutta, kun sukulaiset rakastavat

samaa naista", sanoi Krister.

Erik herra oli ollut mykkänä kuulijana, nyt sanoi hän vakavasti:

"Tule, Krister, tehkäämme pieni kierros puistossa!"

He menivät, ja ritari katsoi heidän jälkeensä tyytyväisesti

hymyillen. Sitten hän istui Kristinan viereen, ja kun tämä oli pannut
nuken pois, kysyi hän:
 "Kuules, Kristina, sanoit äsken, että on ne korvat pienelläkin
padalla."

"Se on sananlasku, isä."

"Niin, sen tiedän, mutta kuinka se sopii tähän."

"Krister herra rakastaa Magdalenaa."

"Mistä sen tiedät?"

"Hän piirtää hänen nimensä kaikkiin puihin!"

"Mutta Erik herra…?"

"Niin, voit kai nähdä, kuka hänen mielitiettynsä on."

"Magdalena hänenkin?"

"Ei, Dordi!"

"Nyt puhut hassuja! Eihän hän puhele koskaan Dordin kanssa."

"Mutta katselee häntä sitä enemmän!"

"Välittääkö Dordi hänestä?"

"Sitä en tiedä; mutta sanokaa minulle, rakas isä, luuletteko, että

Sten herra tahtoo leikkiä minun kanssani?"

"Ei, Kristina, hän on iso poika ja ritari jo, tiedä se."

"Silloin täytyy kai minun niiata hänelle syvään?"

"Niin täytyy."
 "Nukkeani ei hän saa", sanoi tyttö ja otti sen jälleen käsivarrelleen.
"Minä kätken sen arkkuun niin hyvin, ettei hän saa sitä edes
nähdäkään."

Nyt astui Sigrid rouva jälleen huoneeseen Magdalenan, tyttärensä

ja
Katarinan kera.

Viimeksimainittu oli mustassa surupuvussa.

Niilo herra riensi toivottamaan hänet tervetulleeksi, kiittäen häntä

siitä, että hän oli noudattanut heidän kutsuaan.

"Minulle kävi liian raskaaksi oleskella yksin kotona", sanoi hän. "Ja
kun nyt hääni on määrätty vietettäväksi kolmen kuukauden kuluttua,
tarvitsisi minun vähän vilpastuttaa mieltäni, ettei Pietari herra saisi
ylen suruista morsianta!"

"Silloin jäät luoksemme koko täksi ajaksi!" huudahti Dordi

innokkaasti.

"Me rupeamme sinun morsiusneitsyiksesi!" lisäsi Magdalena ja

syleili häntä.

"Minäkin tahtoisin ruveta!" huudahti Kristina. "Sano, rakas, äiti,

saanko minä?"

"Tekisitte meille suuren ilon, jos suostuisitte viettämään häänne

täällä Ekassa", sanoi Niilo herra ja vei hänen kätensä huulilleen.

"Ette saa kieltää meiltä sitä", lisäsi Sigrid rouva.

 "Teidän hyvyytenne tulee niin äkkitulvana, etten tiedä, mitä minun
on vastattava", virkkoi Katarina. "Sallikaa minun ajatella asiaa, onhan
sinne vielä pitkältä."

"Niin monet häät!" sanoi Kristina melkein itsekseen ja taputti

käsiään. "Mutta sinä olet pienin, sinä, sentähden täytyy sinun
odottaa viimeiseksi", lisäsi hän suudellen nukkeaan.

Kun Krister ja Erik palasivat, saattoi heissä nähdä tapahtuneen

suuren muutoksen. He olivat vakavammat kuin ennen. Molemmat
kiinnittivät suurta huomiota Katarinaan ja kuuntelivat tarkkaavaisesti,
kun hän kertoi.

"Kotiutumiseni näytti antavan isälleni uutta terveyttä ja uusia

voimia; hän puhui siitä, että yhtyisi tohtori Hemming Gaddin kanssa
Kalmaria piirittämään, mutta hänen aurinkonsa oli jo laskenut, hän
käsitti sen itse ennenkuin oli vielä vaipunut vuoteen omaksi."

"Kerrottiin, että hän oli lähettänyt Pietari Turenpoikaa noutamaan."

Katarinan poskilla häivähti puna. "Se tapahtui kahdesta syystä",

sanoi hän. "Ensiksikin tahtoi hän laskea kätemme yhteen ennen
kuolemaansa, toiseksi, mikä oli tärkeämpää", lisäsi hän vapisevalla
äänellä, "tahtoi hän ottaa Pietari herralta lupauksen, että tämä
pysyisi isänmaalle uskollisena viimeiseen hengenvetoon".

"Hän antoi sen?"

"En luule, että kukaan Turenpoika pettää tämän lupauksen, vaikkei

häneltä sitä vaadittaisikaan."

"On sanottu, että ritarin sairasvuoteen ääressä tapahtui

kummallisia asioita", virkkoi Niilo herra.
 "Useita hänen asemiehistään oli läsnä, niin ettei minua ihmetytä,
vaikka se on tullutkin tunnetuksi."

"Sanotaan, että hänellä oli näkyjä…"

"Ihmeellisiä!"

"Sairauden aikanako?"

"Sehän ne aiheutti ja — minä olin syynä siihen!"

"Sinäkö, Katarina?"

"Suomesta lähtiessäni sain Anna Sparrelta sormuksen, jonka hän

oli saanut eräältä noita-akalta. Minä panin sen sormeeni, mutta
tunsin heti sen jälkeen eriskummaista levottomuutta; en tahtonut
uskoa, että se oli missään yhteydessä sormuksen kanssa, vaikka
tunsin mielessäni jotakin sellaista. Mutta kohta jälkeenpäin — en
tiedä näinkö unta — näin meidän laivamme taistelussa vierasta
laivaa vastaan, kuulin meriväen huutoja ja vaikeroimista… Minun oli
itsenikin täytynyt olla äänessä, sillä palvelijattareni tuli sisään ja
kysyi, mikä minua vaivasi. Melkein poissa suunniltani tempasin
sormuksen sormestani, ja samassa oli lumous poissa. Miksi en
noudattanutkin ensimäistä päähänpistoani ja heittänyt sitä
mereen!…"

"Sinä säilytit sen?"

"Panin sen käsilaukkuuni. Kun saavuttuani kotiin avasin sen, oli

sormus melkein ensimäinen, minkä huomasin. Eräänä päivänä
kerroin siitä isälleni, eikä hän antanut minulle rauhaa, ennenkuin olin
noutanut sen. Kaikista pyynnöistäni huolimatta pani hän sen
sormeensa. Omituista kyllä, näytti se sopivan yhtä hyvin kaikille. Sain
kyllä hänet ottamaan sen pois sormestaan, mutta millään tuumin ei
hän antanut sitä takaisin."

"Ja sitten?"

"Sitten sulkeutui hän huoneeseensa, ja kun vihdoin sain hänet

avaamaan, oli hänen muotonsa niin muuttunut, että hän näytti
pikemmin kuolleelta kuin elävältä."

"Ja hän piti sormuksen?"

"En uskaltanut sitä enää pyytää, niin suunniltaan hän joutui, kun
siitä mainitsin."

"Katarina parka!"

"Seurauksia ei ollut vaikea nähdä; hänen ennaltaankin heikko

terveytensä murtui äkkiä tykkänään. Vihdoin täytyi hänen ruveta
vuoteen omaksi. Kuolinvuoteellaan hän sanoi minulle ja Pietarille:
'Minun olisi pitänyt elää vielä kolme päivää, mutta palava haluni
nähdä esiripun taa joudutti kuolemaa. Oi, jos uskaltaisin ja saisin
puhua! Kas tuossa, poikani, ota sormus ja heitä se meren
syvyyteen!' Muutamia minuutteja myöhemmin oli hän kuollut."

"Ja sormus?"

"Pietari herra oli pannut sen pöydälle, mutta kun hän sitten aikoi
ottaa sen, oli se kadonnut."

Syntyi pitkä, hengittämätön hiljaisuus.

"Hirveää!" kuiskasi Sigrid rouva.

"Hirveää!" toistivat Dordi ja Magdalena.

 Mutta Kristina oli ryöminyt erääseen nurkkaan ja nyyhkytti hiljaa.

"Etkö epäile ketään?"

"Asemiehet olivat sisällä, jonkun heistä oli täytynyt ottaa se."

"Mistä oli Anna rouva saanut sen?"

"Sitä ei hän tahtonut sanoa, mutta herra Erik Turenpoika sanoi

saaneensa sormuksen, joka hänelle oli annettu jätettäväksi hänen
vaimolleen. Kaikesta päättäen täytyi sen olla sama."

"Sen oli kai antanut hänelle joku vihollinen?"

"Niin, varmaankin."

Seuraavana aamuna saatiin viesti, että valtionhoitaja saapuisi

samana iltana, ja Sigrid rouvalle tuli sen johdosta paljon hommaa.
Nuoret jäivät yksin.

Katarina johdatti keskustelun pois yksityisasioista. Hänen

elämänsä olivat monina vuosina täyttäneet suuret yleiset
harrastukset tai yksityiset elinkysymykset, ja ken kerran on
antautunut kokonaan tärkeimpään, hän ainoastaan hätätilassa
sekaantuu mitättömyyksiin.

Toisin oli sen nuoren parven laita, minkä keskuudessa hän oleskeli.
Krister ja Erik olivat tosin olleet monessa kovassa kahakassa, mutta
harrastus sotaan oli lopussa. Nuoret neitsyet käsittivät sodasta
ainoastaan sen hirveyden.

Nyt sitä vastoin saivat he kuulla sen merkityksestä ja

tarkoituksesta; eivät olleet kysymyksessä ainoastaan maan edut,
vaan heidän omat velvollisuutensakin. Näkyi selvästi, kuinka Katarina
katsoi olevansa velvollinen uhraamaan kaikki voimansa, tekemään
kaiken voitavansa auttaakseen maalle onnellista ratkaisua. Mutta
hänen puheensa henki sulaa nöyryyttä, sitä ei pidetty monin suurin
sanoin eikä elein.

Niin Dordi kuin Magdalenakin kuuntelivat tarkkaavaisesti, mutta

maahanluoduin katsein. Kristinasta tuntui, kuin hänen kuulemansa
sanat tunkeutuisivat syvälle sydämeen, ja pehmeään vahaan
painuivat ne tarkoin talteen; eivätkä ne häipyneet
vastaisuudessakaan, vaan juurtuivat yhä lujemmin.

Ekan arkituvassa, missä pitkät ajat oli kuultu ainoastaan turhia

loruja, sukeutui nyt keskusteluja tärkeimmistä kysymyksistä. Kukin
kohdaltaan sai viritystä Katarinan innonlampusta, ja niin leimusi pian
kirkas liekki alttarilla, jolla uhrattiin synnyinmaalle.

"Minun aikomukseni on ollut seurata valtionhoitajaa

Taalainmaahan", virkkoi Krister herra; "nyt on tämä ajatus kypsynyt
lujaksi päätökseksi".

"Elektus Hemming Gadd tarvinnee upseereja; minä menen hänen

luoksensa", sanoi Erik herra. "Kalmarin valloittaminen takaisin
näyttää minusta tällä hetkellä olevan tärkein kaikista hankkeista."

Molemmat neitsyet kalpenivat ja vilkaisivat nopeasti ja salavihkaa

toisiinsa.

Mutta Katarina puhui heidän kanssansa, ikäänkuin se olisi ollut

luonnollisin asia maailmassa.
 "Niin alkaa meille nyt uusi vaihe elämässämme", huudahti Erik
herra teennäisellä hilpeydellä. "Huomenna on se huoleton elämä,
jota täällä olemme viettäneet, oleva ainoastaan ihana unelma."

"Unelmat virtoina vierivät pois", virkkoi Dordi katkeruuden

vivahduksella.

"On unelmia, joita ei voi ikinä unhottaa", vastasi nuori ritari.

"Jalo neitsyt, saanko puhutella teitä kahdenkesken?" sanoi Krister

Magdalenalle.

Tämä kalpeni hieman, mutta vastasi sitten: "Tunnin kuluttua

ruusutarhassa."

Kohta tämän jälkeen lähtivät ritarit, kuten sanoivat, järjestämään

lähtöään.

Katarina, joka huomasi, että molemmat serkukset olivat sangen

liikutetut, ja arvasi, että sydämenasioita oli kyseissä, suostui
Kristinan pyyntöön, että he tekisivät kävelymatkan metsään.

Kun Dordi oli jäänyt yksin serkkunsa kanssa, hypähti hän kiihkeästi
pystyyn, silmät leimusivat, ja hän huudahti vihasta vapisevalla
äänellä:

"Sinä olet houkutellut hänen sydämensä vieraantumaan minusta!"

"Dordi, kuinka voitkaan luulla…"

"Etkö luule minun nähneen viehkeitä hymyilyjäsi! Sinä olet jakanut

niitä heille molemmille."
 "Kuinka sinä olet julma!" Ja Magdalena peitti kasvonsa käsiinsä
salatakseen kyyneliään.

"On mahdollista, että teen sinulle väärin. Minkä sinä sille voit, että
olet tuhat kertaa rakastettavampi kuin minä!"

"Sinun ilvehtimisesi menee liian pitkälle", huudahti neitsyt

kiihkeästi. "Etkö luule minun näkevän, että sinua he molemmat
rakastavat. Sinun tähtesi he molemmat puuhailevat minunkin
kanssani."

"Magdalena, sitä et todella tarkoita!"

"Ikäänkuin sinä et sitä tietäisi!"

Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

textbookfull.com