(eBook PDF) Jordan's Fundamentals of the Human

Mosaic: A Thematic Introduction to Cultural

Geography Second Edition install download

https://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-jordans-fundamentals-
of-the-human-mosaic-a-thematic-introduction-to-cultural-
geography-second-edition/

Download more ebook instantly today at https://ebooksecure.com

We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit ebooksecure.com
to discover even more!

The Cultural Landscape: An Introduction to Human

Geography 13th Edition (eBook PDF)

http://ebooksecure.com/product/the-cultural-landscape-an-
introduction-to-human-geography-13th-edition-ebook-pdf/

(eBook PDF) The Cultural Landscape: An Introduction to

Human Geography 12th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-the-cultural-landscape-
an-introduction-to-human-geography-12th-edition/

The Cultural Landscape: An Introduction to Human

Geography 12th Edition by James M. Rubenstein (eBook
PDF)

http://ebooksecure.com/product/the-cultural-landscape-an-
introduction-to-human-geography-12th-edition-by-james-m-
rubenstein-ebook-pdf/

(Original PDF) Human Geography A Short Introduction 2nd

Edition

http://ebooksecure.com/product/original-pdf-human-geography-a-
short-introduction-2nd-edition/
Human Geography: A Short Introduction 2nd Edition
(eBook PDF)

http://ebooksecure.com/product/human-geography-a-short-
introduction-2nd-edition-ebook-pdf/

(eBook PDF) Through the Lens of Anthropology: An

Introduction to Human Evolution and Culture, Second
Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-through-the-lens-of-
anthropology-an-introduction-to-human-evolution-and-culture-
second-edition/

(eBook PDF) A Community of Readers: A Thematic Approach

to Reading 8th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-a-community-of-readers-
a-thematic-approach-to-reading-8th-edition-2/

(eBook PDF) A Community of Readers: A Thematic Approach

to Reading 8th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-a-community-of-readers-
a-thematic-approach-to-reading-8th-edition/

(eBook PDF) Fundamentals of Human Resources in

Healthcare, Second Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-fundamentals-of-human-
resources-in-healthcare-second-edition/
iv Contents

The Environment Helps Shape Language Areas and Guide Political Ecology 165
Migration 106 Chain of Explanation 165
The Environment Provides Refuge 106 Geopolitics and Folk Fortresses 166
Cultural-Linguistic Interaction 106 The Heartland Theory 166
Religion and Language 106 Warfare and Environmental Destruction 167
Technology, Language, and Empire 108 Political-Cultural Interaction 168
Language and Cultural Survival 109 The Nation-State 168
Texting and Language Modification 110 Ethnic Separatism 169
Linguistic Landscapes 111 The Cleavage Model 171
Messages 111 Political Imprint on Economic Geography 172
Toponyms 112 Political Landscapes 172
Generic Toponyms of the United States 114 Imprint of the Legal Code 172
Toponyms and Cultures of the Past 115 Physical Properties of Boundaries 173
Key Terms 116 The Impress of Central Authority 174
National Iconography on the Landscape 174
Key Terms 175
5 Geographies of Race and Ethnicity 119
What Are Race and Ethnicity? 121
Ethnic Regions 124
Ethnic Homelands and Islands 124
7 The Geography of Religion 179
Ethnic Neighborhoods and Racialized Ghettos 127 Classifying Religions 180
Recent Shifts in Ethnic Mosaics 129 Religious Culture Regions 181
Cultural Diffusion and Ethnicity 132 Judaism 183
Migration and Ethnicity 132 Christianity 183
Simplification and Isolation 135 Islam 186
Hinduism 186
Ethnic Ecology 135 Buddhism 187
Cultural Preadaptation 136 Taoic Religions 189
Habitat and the Preservation of Difference 137 Animism/Shamanism 189
Environmental Racism 138
Religious Diffusion 190
Ethnic Cultural Interaction 139 The Semitic Religious Hearth 190
Ethnicity and Business Activity 140 The Indus-Ganges Hearth 191
Ethnicity and Type of Employment 141 The East Asian Religious Hearth 191
Ethnic Landscapes 142 Barriers and Time-Distance Decay 193
Urban Ethnic Landscapes 142 Religious Ecology 194
The Re-creation of Ethnic Cultural Landscapes 144 Appeasing the Forces of Nature 194
Ethnic Culinary Landscapes 145 Ecotheology 195
Key Terms 146
Cultural Interaction in Religion 197
Religion and Economy 197
6 Political Geography 149 Religious Pilgrimage 199
Religion and Political Geography 200
Political Culture Regions 149 Religion on the Internet 201
A World of States 150 Religion’s Relevance in a Global World 201
International Political Bodies 155 Religious Landscapes 203
Electoral Geographical Regions 158 Religious Structures 203
Red States, Blue States, Purple States 159 Faithful Details 206
Political Diffusion 161 Landscapes of the Dead 207
Movement Between Core and Periphery 161 Sacred Space 208
Diffusion and Political Innovation 162 Religious Names on the Land 209
Politics and Migration 165 Key Terms 210
 Contents v

8 Agriculture 213 Diffusion of the Industrial Revolution 257

The Locational Shifts of Secondary Industry and
Agricultural Regions 214 Deindustrialization 258
Swidden (Shifting) Cultivation 215 Industrial-Economic Ecology 261
Paddy Rice Farming 217 Renewable Resource Crises 261
Peasant Grain, Root, and Livestock Farming 217 Acid Rain 262
Plantation Agriculture 218 Global Climate Change 263
Market Gardening 220 Ozone Depletion 264
Livestock Feeding 220 Radioactive Pollution 264
Grain Farming 221 Environmental Sustainability 266
Dairying 222
Nomadic Herding 222 Industrial-Economic Cultural Interaction 267
Livestock Ranching 223 Labor Supply 267
Urban Agriculture 224 Markets 267
Farming the Waters 224 The Political Element 268
Nonagricultural Areas 226 Industrialization, Globalization, and Cultural Change 270

Agricultural Diffusion 226 Industrial-Economic Landscapes 271

Origins and Diffusion of Plant Domestication 227 Key Terms 274
Locating Centers of Domestication 227
Animal Domestication 228
Exploration, Colonialism, and the Green Revolution 228 10 Urbanization 277
Agricultural Ecology 230 Culture Regions 278
Cultural Adaptation, Nature, and Technology 231 Patterns and Processes of Urbanization 278
Sustainable Agriculture 232 Impacts of Urbanization 279
Intensity of Land Use 233 Origin and Diffusion of the City 280
The Desertification Debate 233 Models for the Rise of Cities 281
Environmental Perception by Agriculturists 234 Urban Hearth Areas 282
Organic Agriculture 235 The Diffusion of the City from Hearth Areas 284
Green Fuels from Agriculture 236 Rural-to-Urban Migration 286
Cultural Interaction in Agriculture 236 The Globalization of Cities 286
Agriculture and the Economy: Local-Global Food Provisioning 236 The Ecology of Urban Location 287
Agriculture and Transportation Costs: The von Thünen Model 237 Site and Situation 288
Can the World Be Fed? 239 Natural Disasters 290
Globalization and the Growth of Agribusiness 240 Urbanization and Sustainability 292
Food Fears 240
Cultural Interaction in Urban Geography 293
Agricultural Landscapes 242 Central-Place Theory 293
Survey, Cadastral, and Field Patterns 242
Fencing and Hedging 244 Urban Cultural Landscapes 295
Key Terms 246 Globalizing Cities in the Developing World 295
Latin American Urban Landscapes 296
Landscapes of the Apartheid and Postapartheid City 297
Landscapes of the Socialist and Postsocialist City 298
9 Economic Geography: Industries, Key Terms 299
Services, and Development 249
What Is Economic Development? 250 11 Inside the City 301
A Model of Economic Development 250 Urban Culture Regions 302
Industrial and Service Regions 252 Downtowns 302
Primary and Secondary Industries 252 Residential Areas and Neighborhoods 302
Services 252 Homelessness 304
Diffusion of Industry and Services 256 Cultural Diffusion in the City 305
Origins of the Industrial Revolution 256 Centralization 305
vi Contents

Suburbanization and Decentralization 307 Critiques of the Models 320

Gentrification 310 Urban Landscapes 321
Immigration and New Ethnic Neighborhoods 312 Ways of Reading Cityscapes 321
The Cultural Ecology of the City 314 Megalopolis and Edge Cities 323
Urban Weather and Climate 314 The New Urban and Suburban Landscapes 324
Urban Hydrology 315 Key Terms 328
Urban Vegetation 315
Cultural Interaction and Models of the City 316 Glossary 331
Concentric-Zone Model 317
Sources 341
Sector Model 318
Multiple-Nuclei Model 319 Index 351
 PREFACE

G
eography is a diverse academic discipline. It concerns This version of the text uses the “classic” Jordan-Bych-
place and region and employs methodologies from kov thematic framework, with its emphasis on cultural
the social sciences, humanities, and earth sciences. (rather than human) geography. These five themes are:
Geographers deal with a wide range of subjects, from spatial
Culture Region Cultural Diffusion
patterns of human occupancy to the interaction between
people and their environments. In doing so, they strive for
a holistic view of Earth as the home of humankind.
Because the world is in constant flux, geography is an
ever-changing discipline. Geographers necessarily consid-
er a wide range of topics and view them from several per-
spectives. They continually seek new ways of looking at the Cultural Ecology Cultural Interaction Cultural Landscape
inhabited Earth. Every revision of an introductory text
such as Jordan’s Fundamentals of The Human Mosaic requires
a careful balancing of classic research and attention to re-
cent innovations in the dynamic field that is cultural
geography.

Fundamentals of The Human Mosaic and The five themes are introduced and explained in the
Jordan’s Five Classic Themes of Cultural Geography first chapter and serve as the framework for the 10 topical
chapters that follow. Each theme is applied to a variety of
Since its first publication in the mid 1970s, The Human Mo-
geographical topics: demography, language, race and eth-
saic has been built around five themes that allow students
nicity, politics, religion, agriculture, industry, and the city.
to relate to the most important aspects of cultural geogra-
A small icon accompanies each theme as a visual reminder
phy at every point in the text.
to students when these themes recur throughout the
W. H. Freeman & Company, the publisher of the text
since its eighth edition, is proud to offer this alternative book.
version of this classic text. Jordan’s Fundamentals of The These five themes of cultural geography allow several
Human Mosaic is a concise introduction to the study of key topics to be addressed throughout the textbook, rather
cultural geography for those instructors who wish to than isolated in just one chapter. For example, the impor-
adopt a streamlined text. At just 11 chapters and 366 tant trend of globalization is treated under the cultural dif-
pages, Jordan’s Fundamentals of The Human Mosaic is ap- fusion theme. The many aspects of migration are explored
proximately 25% shorter than the full-length text. within the cultural diffusion theme as well.
page 16 page 34
viii Preface

Instructors have long told us that the five themes are a

highly successful framework for instruction. The culture re-
gion theme appeals to students’ natural curiosity about the
differences among places. The dynamic aspect of culture—
particularly relevant in this age of globalization and rapid
change—is conveyed through the theme of cultural diffu-
sion. Students acquire an appreciation for how cultural
traits spread (or do not spread) from place to place. Cul-
tural ecology, also highly relevant to our age, addresses the
complicated relationship between culture and physical en-
vironments. Cultural interaction permits students to view
culture as an interrelated whole, in which one facet acts on
and is acted on by other facets. Many of the classic models
developed by geographers are covered in the cultural in-
teraction theme. Last, the theme of cultural landscape
heightens students’ awareness of the visible character of
places and regions.

Features of Jordan’s Fundamentals of

The Human Mosaic
To remain fully up to date with the progress of cultural
geography, Jordan’s Fundamentals of The Human Mosaic is
page 175
adapted from the twelfth edition of The Human Mosaic.
This brief version offers: • A marginal glossary reviews the key terms on each
• Streamlined instruction within each chapter, with page.
no additional boxes or sidebars to distract students’ • Thinking Geographically questions—designed to
attention. get students thinking critically about geography—­
• Shortened coverage of the city in Chapters 10 and accompany each photo and figure, with accompanying
11, allowing instructors to cover urban geography in a answers at the end of the chapter.
manageable number of pages. • Each chapter concludes with a key terms list with
page references. Sources are placed at the end of the
Jordan’s Fundamentals of The Human Mosaic also offers
book rather than at the end of each chapter.
three key features to assist students in learning the
concepts:
Topical Coverage: Combining the Timeless
and the Timely
Jordan’s Fundamentals of The Human Mosaic offers a mixture
of the timeless and the timely, combining Terry Jordan’s
classic and popular examples with up-to-date coverage,
data, statistics, new examples, and current research in each
chapter. For example, all world maps have been updated to
include South Sudan.
Among the new topics included in this edition are:
• An extended discussion of vernacular culture re-
gions (Chapter 1)
• The rise of Facebook through hierarchical and con-
tagious diffusion (Chapter 1)
• Updated coverage of natural hazards and disasters,
such as the 2011 Japanese earthquake and tsunami
(Chapters 1, 5)
page 168
 Preface ix

• Role of the Internet in political movements, such as

the Arab Spring and the Occupy Wall Street movement
(Chapter 6)
• New examples of national iconography on the land-
scape: Queen’s Day in the Netherlands and the memo-
rial to victims of the Nanjing Massacre in China
(Chapter 6)
• Cultural interaction of religion and the cow popula-
tion in India (Chapter 7)
• Updated coverage of religious adherence in the
United States (Chapter 7)
• New map of agricultural regions in the United
States, Figure 8.8 (Chapter 8)
• Extended discussion of aquaculture and the U.S.
exclusive economic zone (Chapter 8)
page 193
• New map showing ancient sites of domestication for
selected crops, Figure 8.17 (Chapter 8)
• New coverage of foodways (world and local food and
• Shrinkage of the Aral Sea (Chapter 8)
drink preferences) (Chapter 2)
• New global map of biotech crop countries, Figure
• Hip-hop music as an example of cultural interaction
8.28 (Chapter 8)
(Chapter 2)
• Components of the Human Development Index,
• A discussion of ethnomedicine and ecology (Chapter 2)
Figure 9.2 (Chapter 9)
• David Lowenthal’s work regarding the “cult of
• Updated discussion of the debates and evidence re-
­bigness” and the U.S. landscape (Chapter 2)
garding global climate change and the environmental
• Additional coverage of key concepts in population sustainability index (Chapter 9)
geography: natural decrease, absolute population den- • New map of the world’s urbanized population,
sity, physiological population density, dependency ra- Figure 10.1 (Chapter 10)
tio, population growth rate, and population doubling
• Discussion of Latin American urban landscapes
time (Chapter 3)
(Chapter 10)
• New discussion of medical geography and disease
• Modern critiques of the concentric zone, sector, and
diffusion (Chapter 3) multiple-nuclei models of the city (Chapter 11)
• Urban landscape changes in South
America and the rise of shantytowns/
favelas (Chapter 3)
• A redrawn, easier-to-understand
linguistic family tree (Chapter 4)
• A discussion of texting and global
language modification (Chapter 4)
• Additional coverage of toponyms
(Chapter 4)
• Expanded discussion of refugees and
internally displaced persons (Chapter 5)
• A new discussion of environmental
racism in the Seattle area (Chapter 5)
• Clarification of the difference between
international political organizations and
supranational political organizations
(Chapter 6)
page 311
x Preface

Media and Supplements • An instructor’s guide to help integrate Exploring

Human Geography with Maps into the curriculum.
Jordan’s Fundamentals of The Human Mosaic is accompanied • Assessment questions for instructors that draw from
by a media and supplements package that facilitates learn- both Jordan’s Fundamentals of The Human Mosaic and
ing and enhances the teaching experience. Exploring Human Geography with Maps, further incorpo-
rating map-reading skills into the classroom.
Student Supplements
• PowerPoint slides with maps from the text and infor-
Atlas Options mation from the instructor’s guide to help in lectures.
Rand McNally’s Atlas of World Geography, 176 pages
Self-Study on the Web
This atlas contains 52 physical, political, and thematic
maps of the world and continents; 49 regional, physical, Jordan’s Fundamentals of The Human Mosaic Online:
and thematic maps; and dozens of metropolitan-area insert www.whfreeman.com/jordanfundamentals2e
maps. It also contains a section on common geographic The companion Web site serves as an online study guide.
questions, a glossary of terms, and a comprehensive 25- The core of the site includes a range of features that en-
page index. courage critical thinking and assist in study and review:
W. H. Freeman Quick Reference Guide • A multiple-choice quiz for each chapter
The briefest possible atlas, this double-sided, trifold lami- • MapBuilder thematic map-creation software and
nated grid features a complete world map on one side and exercises
political mapping exercises on the other. It is the ideal por- • Flashcards with key vocabulary
table world reference guide. • Blank outline maps
Google Earth Workbook • Web links and activities
Google Earth Exercises for Human/Cultural Geography, by
e-Books and Other Value-Priced Options
Diana Ter-Ghazaryan, University of Miami, and Bradley A.
Shellito, Youngstown State University, ISBN: 1-4641-2199-0, An e-Book version of Jordan’s Fundamentals of The
62 pages Human Mosaic is available in two formats: as an online
e-Book from W. H. Freeman and Company or via
This compact workbook provides an introduction to
CourseSmart. For information about the online e-Book,
GoogleEarth, along with an activity to accompany each
please contact your W. H. Freeman sales consultant. For
chapter of Jordan’s Fundamentals of The Human Mosaic. In
access to the CourseSmart e-Book, please visit www.
each activity, students explore Google Earth and answer a
coursesmart.com.
set of questions to assess their geographic understanding.
An unbound looseleaf version of the text is also available at
Mapping Workbook a discount. To order the looseleaf version, please use ISBN
Exploring Human Geography with Maps, second edition, by 1-4641-2102-8.
Margaret Pearce, University of Kansas, and Owen
Dwyer, Indiana University–Purdue University, ISBN:
1-4292-2981-0
www.yourgeographyportal.com
This full-color workbook introduces students to the diverse This comprehensive resource is designed to offer a com-
world of maps as fundamental tools for exploring and plete solution for today’s classroom. Geography Portal of-
presenting ideas in human and cultural geography. It di- fers all the instructor and student resources available on
rectly addresses the concepts of Jordan’s Fundamentals of the book companion web site, as well as premium resourc-
The Human Mosaic, chapter by chapter, and it includes es available only on the Portal:
activities accessible through The Human Mosaic Online at
• An e-Book of Jordan’s Fundamentals of The Human
www.whfreeman.com/jordanfundamentals2e.
Mosaic 2E, complete and customizable. Students can
This second edition of Exploring Human Geography with quickly search the text and personalize it just as they
Maps provides: would the printed version, with highlighting, book-
• Nine new activities featuring current topics suggest- marking, and note-taking features.
ed by geography instructors. • A Guide to Using Google Earth for the novice, plus
• Web and text updates for all other activities. step-by-step Google Earth exercises for each chapter.
 Preface xi

• Selected articles from Focus on Geography magazine Test Bank and Presentation Assets
(one for each chapter in the textbook) and accompa- Instructor’s Resource Web Site
nying quizzes for each article. www.whfreeman.com/jordanfundamentals2e
• A wide variety of mapping activities, including drag- The instructor’s side of the companion Web site contains
and-drop matching and MapBuilder (thematic map- all the text images available in JPEG format and as Micro-
building). New map-learning activities can be assigned, soft PowerPoint slides for use in classroom presentations.
with grades reporting directly to an online instructor Images have been optimized for high-quality projection in
grade book. large classrooms. A separate set of lecture-ready Power-
• Online news feeds for highly respected magazines Point slides is also provided. The instructor resources also
such as Scientific American and The Economist. contain chapter-by-chapter Microsoft Word test bank files
• Gallup WorldWind polling data links (across world that can be easily modified.
regions).
Course Management
• Full grade book functionality and integration.
All instructor and student resources are also available via
• Professional links and listservs. Blackboard, Sakai, Moodle, Desire2Learn, Canvas, and An-
For more information or to schedule a demo, please con- gel to enhance your course. W. H. Freeman and Company
tact your W. H. Freeman sales representative. offers a course cartridge that populates your course Web
site with content tied directly to the book.

Learning Curve is a major asset within Geography Portal. It Computer Test Bank
is an intuitive, fun, and highly effective formative assess- Computerized Test Bank, expanded and adapted from the
ment tool. work of Ray Sumner, Long Beach City College; Jose Javier
Based on extensive educational research, Learning Lopez, Minnesota State University; Roxane Fridirici,
Curve is a great asset for helping students prepare for lec- California State University–Sacramento; and Douglas
tures and exams. Game-like quizzing motivates students to Munski, University of North Dakota.
engage with their course, and reporting tools help instruc- CD-ROM ISBN: 1-4641-2097-8.
tors identify students’ areas of strength and weakness. Microsoft Word files of the newly revised Test Bank are avail-
LearningCurve activities are interactive, personal, and lay- able on the companion Web site. The Test Bank is carefully
ered. As students work through the Learning Curve activity designed to match the pedagogical intent of the textbook
for each chapter, they move further up Bloom’s taxonomy; and to include questions from basic memorization to com-
once they have mastered basic definitions and concepts, prehension of concepts. It contains more than 1250 test
they move into analyzing, synthesizing, and integrating questions (multiple choice and true/false) and includes
content, often with the aid of maps and other visual infor- more than 150 map-analysis questions. The computerized
mation. A personalized study plan for each chapter points Diploma test bank is also available on CD-ROM.
students to the areas in which they need further study and
provides direct links to relevant information in the e-Book.
Acknowledgments/Reviewers
Instructor Supplements
No textbook is ever written single-handedly or even double-
Videos handedly. Many geographers have contributed advice,
W. H. Freeman Human/Cultural Geography 2-DVD set. comments, ideas, and assistance to The Human Mosaic over
ISBN: 1-4292-7392-5 the past 30 years.
A two-DVD set containing approximately 25 projection-
quality video clips is available free to adopters of Jordan’s Reviewers of the 12th edition of The Human Mosaic
Fundamentals of The Human Mosaic. The DVD set also con- Toni Alexander, Auburn University
tains an Instructor’s Video Guide. All of the videos, along Shaunna Barnhart, Allegheny College
with accompanying quizzes, are also available online in the Mathias Le Bossé, Kutztown University of Pennsylvania
instructor’s resource section on the book’s companion web Larry E. Brown, University of Missouri–Columbia
site: www.whfreeman.com/jordanfundamentals2e. To view Thomas Chapman, Old Dominion University
the complete video listing, please go to www.whfreeman. Anthony J. Dzik, Shawnee State University
com/geography, and to request the DVD set please contact Caroline Faria, Florida International University
your W. H. Freeman sales consultant. Tracie Hallock, Keystone College
xii Preface

Ellen Hansen, Emporia State University Maria Grace Fadiman, Florida Atlantic University; Jackson-
Miriam Helen Hill, Jacksonville State University ville; David Albert Farmer, Wilmington College; Kim
Megan Holroyd, University of Kansas Feigenbaum, Santa Fe Community College; D. J. P. Forth,
Richard Hunter, SUNY Cortland West Hills Community College; Carolyn Gallaher, American
Kari B. Jensen, Hofstra University University; Charles R. Gildersleeve, University of Nebraska,
Ronald Kalafsky, University of Tennessee Omaha; M. A. Goodman, Grossmont College; Jeffrey J.
Olaf Kuhlke, University of Minnesota, Duluth Gordon, Bowling Green State University; Richard J. Grant,
Vincent Mazeika, Ohio University University of Miami; Charles F. Gritzner, South Dakota State
Leigh Anne L. Opitz, University of Nebraska, Omaha University; Sally Gros, University of Oklahoma, Norman;
Debra J. Taylor Matthews, Boise State University Qian Guo, San Francisco State University; Joshua Hagen,
Blake L. Mayberry, University of Kansas Marshall University; Daniel J. Hammel, University of Toledo;
Neusa McWilliams, University of Toledo Ellen R. Hansen, Emporia State University; Jennifer Helzer,
Norman Moline, Augustana College California State University, Stanislaus; Andy Herod, Univer-
Edris J. Montalvo, Cameron University sity of Georgia; Elliot P. Hertzenberg, Wilmington College;
Thomas Orf, Las Positas College Deryck Holdsworth, Pennsylvania State University; Cecelia
Paul E. Phillips, Fort Hays (Kansas) State University Hudleson, Foothill College; Ronald Isaac, Ohio University;
Mary Kimsey Tacy, James Madison University Gregory Jeane, Samford University; Brad Jokisch, Ohio
Jean Vincent, Santa Fe College University; James R. Keese, California Polytechnic State
Montgomery Walker, Yakima Valley Community College University; Artimus Keiffer, Wittenberg University; Edward L.
Kinman, Longwood University; Marti L.
Reviewers of the Earlier Editions Klein, Saddleback College; Vandara Kohli, California State
Jennifer Adams, Pennsylvania State University; Paul C. University, Bakersfield; Jennifer Kopf, West Texas A&M;
Adams, University of Texas, Austin; W. Frank Ainsley, John C. Kostelnick, Illinois State University; Debra Kre-
University of North Carolina, Wilmington; Christopher itzer, Western Kentucky University; Olaf Kuhlke, University of
Airriess, Ball State University; Nigel Allan, University of Minnesota, Duluth; Michael Kukral, Ohio Wesleyan Univer-
California, Davis; Thomas D. Anderson, Bowling Green sity; Hsiang-te Kung, Memphis University; William Laatsch,
State University; Timothy G. Anderson, Ohio Wesleyan University of Wisconsin, Green Bay; Paul R. Larson,
University; Patrick Ashwood, Hawkeye Community College; Southern Utah University; Ann Legreid, Central Missouri
Nancy Bain, Ohio University; Timothy Bawden, University State University; Peter Li, Tennessee Technological University;
of Wisconsin, Eau Claire; Brad Bays, Oklahoma State Ronald Lockmann, California State University, Dominiquez
University; A. Steele Becker, University of Nebraska, Kearney; Hills; Jose Javier Lopez, Minnesota State University;
Sarah Bednarz, Texas A&M University; Gigi Berardi, Michael Madsen, Brigham Young University, Idaho; Jesse O.
Western Washington University; Daniel Borough, California McKee, University of Southern Mississippi; Wayne
State University, Los Angeles; Patricia Boudinot, George McKim, Towson State University; Douglas Meyer, Eastern
Mason University; Wayne Brew, Montgomery County Commu- Illinois University; Klaus Meyer-Arendt, Mississippi State
nity College; Michael J. Broadway, Northern Michigan University; John Milbauer, Northeastern State University;
University; Sarah Osgood Brooks, Central Michigan Cynthia A. Miller, Syracuse University; Glenn R. Miller,
University; Scott S. Brown, Francis Marion University; Craig S. Bridgewater State College; Don Mitchell, Syracuse University;
Campbell, Youngstown State University; Kimberlee J. Edris J. Montalvo, Texas State University, San Marcos;
Chambers, Sonoma State University; Wing H. Cheung, Karen Morin, Bucknell University; James Mulvihill, Califor-
Palomar Community College; Carolyn A. Coulter, Atlantic nia State University, San Bernardino; Douglas Munski,
Cape Community College; Merel J. Cox, Pennsylvania State University of North Dakota; Gareth A. Myers, University of
University, Altoona; Marcelo Cruz, University of Wisconsin, Kansas; David J. Nemeth, University of Toledo; James W.
Green Bay; Christina Dando, University of Nebraska, Newton, University of North Carolina, Chapel Hill; Michael G.
Omaha; Robin E. Datel, California State University, Sacra- Noll, Valdosta State University; Ann M. Oberhauser, West
mento; James A. Davis, Brigham Young University; Richard Virginia University; Stephen M. O’Connell, Oklahoma State
Deal, Western Kentucky University; Jeff R. DeGrave, University; Thomas Orf, Prestonburg Community College;
University of Wisconsin, Eau Claire; Lorraine Dowler, Brian Osborne, Queen’s University; Kenji Oshiro, Wright
Pennsylvania State University; Christine Drake, Old Domin- State University; Bimal K. Paul, Kansas State University; Eric
ion University; Owen Dwyer, IUPUI; Matthew Ebiner, El Prout, Texas A&M University; Darren Purcell, University of
Camino College; James D. Ewing, Florida Community College; Oklahoma; Virginia M. Ragan, Maple Woods Community
 Preface xiii

College; Jeffrey P. Richetto, University of Alabama; Henry O. Reviewers/Advisors on the Preparation of Jordan’s
Robertson, Louisiana State University, Alexandria; Fundamentals of The Human Mosaic,
Robert Rundstrom, University of Oklahoma; Norman H. 1st and 2nd Editions
Runge, University of Delaware; Stephen Sandlin, California
State University, Pomona; Lydia Savage, University of Brad Bays, Oklahoma State University
Southern Maine; Steven M. Schnell, Kutztown University of Meera Chatterjee, University of Akron
Pennsylvania; Andrew Schoolmaster, III, University of North Linc De Bunce, Blue Mountain Community College
Texas; Steven Schnell, Kutztown University of Pennsylvania; Roger E. Dendinger, South Dakota School of Mines and
Cynthia S. Simmons, Michigan State University; Emily Technology
Skop, University of Texas, Austin; Christa Smith, Clemson Anthony J. Dzik, Shawnee State University
University; Anne K. Soper, Indiana University; Roger W. Matthew Ebiner, El Camino College
Stump, State University of New York, Albany; Ray Sumner, Kim Feigenbaum, Santa Fe College
Long Beach City College; David A. Tait, Rogers State Univer- Steven Graves, California State University–Northridge
sity; Jonathan Taylor, California State University, Fullerton; Charles Gritzner, South Dakota State University
Thomas Terich, Western Washington University; Thomas M. Jeffrey Gordon, Bowling Green State University
Tharp, Purdue University; Benjamin F. Timms, California Thomas J. Karwoski, Anne Arundel Community College
Polytechnic State University; Ralph Triplette, Western Heidi Lannon, Santa Fe College
Carolina University; Daniel E. Turbeville, III, Eastern David Nemeth, University of Toledo
Washington University; Elisabeth S. Vidon, Indiana Univer- Jeffrey P. Richetto, University of Alabama
sity; Ingolf Vogeler, University of Wisconsin; Timothy M. Albert L. Rydant, Keene State College
Vowles, Colorado State University; Philip Wagner, Simon Daniel E. Turbeville III, Eastern Washington University
Fraser State University; Barney Warf, Florida State University; Brad Watkins, University of Central Oklahoma
Henry Way, University of Kansas; Barbara Weightman, Robert C. Ziegenfus, Kutztown University of Pennsylvania
California State University, Fullerton; John Western,
Syracuse University; W. Michael Wheeler, Southwestern
Oklahoma State University; David Wilkins, University of Utah;
Douglas Wilms, East Carolina State University; and Donald
Zeigler, Old Dominion University.
 ABOUT THE AUTHORS
Terry G. Jordan-Bychkov was the Century New York and Boston (1996); the coauthor, with Joni
Walter Prescott Webb Professor in Seager, of Putting Women in Place: Feminist Geographers Make
the Department of Geography at the Sense of the World (2001); and the coeditor of Handbook of
University of Texas, Austin. He earned Cultural Geography (2002).
his Ph.D. at the University of Wiscon-
sin, Madison. A specialist in the cul- Roderick P. Neumann is professor of
tural and historical geography of the geography and chair of the Depart-
United States, Jordan-Bychkov was particularly interested ment of Global and Sociocultural
in the diffusion of Old World culture in North America Studies at Florida International Uni-
that helped produce the vivid geographical mosaic evident versity. He earned his Ph.D. at the Uni-
today. He served as president of the Association of Ameri- versity of California, Berkeley. He
can Geographers in 1987 and 1988 and received an honors studies the complex interactions of
award from that organization. He wrote on a wide range of culture and nature through a specific focus on national
American cultural topics, including forest colonization, parks and natural resources. In his research, he combines
cattle ranching, folk architecture, and ethnicity. His schol- the analytical tools of cultural and political ecology with
arly books include The European Culture Area: A Systematic landscape studies. He has pursued these investigations
Geography, fourth edition (with Bella Bychkova Jordan, through historical and ethnographic research mostly in
2002), Anglo-Celtic Australia: Colonial Immigration and Cul- East Africa, with some comparative work in North America
tural Regionalism (with Alyson L. Grenier, 2002), Siberian and Central America. His current research explores inter-
Village: Land and Life in the Sakha Republic (with Bella Bych- woven narratives of nature, landscape, and identity in the
kova Jordan, 2001), The Mountain West: Interpreting the Folk European Union, with a particular emphasis on Spain. His
Landscape (with Jon Kilpinen and Charles Gritzner, 1997), scholarly books include Imposing Wilderness: Struggles over
North American Cattle Ranching Frontiers (1993), The Ameri- Livelihoods and Nature Preservation in Africa (1998), Making
can Backwoods Frontier (with Matt Kaups, 1989), American Political Ecology (2005), and The Commercialization of Non-
Log Building (1985), Texas Graveyards (1982), Trails to Texas: Timber Forest Products (2000), the latter coauthored with
Southern Roots of Western Cattle Ranching (1981), and German Eric Hirsch.
Seed in Texas Soil (1966).
Patricia L. Price is associate profes-
Mona Domosh is professor of geog- sor of geography at Florida Interna-
raphy at Dartmouth College. She tional University. She earned her
earned her Ph.D. at Clark University. Ph.D. at the University of Washington.
Her research has examined the links Connecting the long-standing theme
between gender ideologies and the of humanistic scholarship in geogra-
cultural formation of large American phy to more recent critical approaches
cities in the nineteenth century, par- best describes her ongoing intellectual project. From her
ticularly in regard to such critical but vexing distinctions as initial field research in urban Mexico, she has extended
consumption/production, public/private, masculine/ her focus to the border between Mexico and the United
feminine. She is currently engaged in research that takes States and, most recently, to south Florida as a borderland
the ideological association of women, femininity, and space of sorts. Her most recent field research is on comparative
in a more postcolonial direction by asking what roles nine- ethnic neighborhoods, conducted with colleagues and
teenth-century ideas of femininity, masculinity, consump- graduate students in Phoenix, Chicago, and Miami, and
tion, and “whiteness” played in the crucial shift from funded by the National Science Foundation. Price is the
American nation building to empire building. Domosh is author of Dry Place: Landscapes of Belonging and Exclusion
the author of American Commodities in an Age of Empire (2004) and coeditor (with Tim Oakes) of The Cultural Geog-
(2006); Invented Cities: The Creation of Landscape in 19th- raphy Reader (2008).
 1
Painting by Helicopter Tjungurrayi depicting the Great Sandy Desert south of Balgo, Western Australia. (Wangkartu Helicopter Tjungurrayi,
copyright Warlayirti Artists.)

Cultural Geography: An Introduction

M
ost of us are born geographers. We are curious about the distinctive ­character
of places and peoples. We think in terms of territory and space. Take a look
outside your window right now. The houses and commercial buildings, streets
and highways, gardens and lawns all tell us something interesting and ­profound
about who we are as a culture. If you travel down the road or on a jet to another
region or country, the view outside your window will change, sometimes subtly,
sometimes drastically. Our geographical imagination will push us to look and think
and begin to make sense of what is going on in these different places, environments,
and landscapes. It is this curiosity about the world—about how and why it is struc-
tured the way it is, what it means, and how we have changed it and continue to
change it—that is at the heart of human geography. You are already geographers;
we hope that our book will make you better ones.

1
 2 Chapter 1 Cultural Geography: An Introduction

If every place on Earth were identical, we would not What Is Cultural Geography?
need geography, but each is unique. Every place, however,
does share characteristics with other places. Geographers As its name implies, cultural geography forms one part of
define the concept of region as a grouping of similar places the discipline of geography, complementing physical ge-
or of places with similar characteristics. The existence of dif- ography, the part of the discipline that deals with the
ferent regions endows the Earth’s surface with a mosaiclike natural environment. To understand the scope of cultural
quality. Geography as an academic discipline is an outgrowth geography, we must first agree on the meaning of culture.
of both our curiosity about lands and peoples other than Many definitions of culture exist, some broad and some
our own and our need to come to grips with the place-­ narrow. We might best define culture as learned collective hu-
centered element within our soul. When professional aca- man behavior, as opposed to instinctive, or inborn, behavior.
demic geographers consider the differences and similarities These learned traits form a
culture A total way of life held in
among places, they want to understand what they see. They way of life held in common by
common by a group of people,
first find out exactly what variations exist among regions and a group of people. Learned including such learned features as
places by describing them as precisely as possible. Then they similarities in speech, behav- speech, ideology, behavior, livelihood,
try to decide what forces made these areas different or alike. ior, ideology, livelihood, tech- technology, and government; or the
Geographers ask what? where? why? and how? nology, value system, and local, customary way of doing
Our natural geographical curiosity and intrinsic need for society bind people together. things—a way of life; an ever-changing
identity were long ago reinforced by pragmatism, the practi- Culture involves a communi- process in which a group is actively
engaged; a dynamic mix of symbols,
cal motives of traders and empire builders who wanted infor- cation system of acquired be-
beliefs, speech, and practices.
mation about the world for the purposes of commerce and liefs, memories, perceptions,
conquest. This concern for the practical aspects of geography traditions, and attitudes that serve to ­supplement and channel
first arose thousands of years ago among the ancient Greeks, instinctive behavior. In short, as geographer Yi-Fu Tuan has
Romans, Mesopotamians, and Phoenicians, the greatest trad- said, culture is the “local, ­customary way of doing things;
ers and empire builders of their times. They cataloged factual ­geographers write about ways of life.”
information about locations, A particular culture is not a static, fixed phenomenon,
geography The study of spatial places, and products. Indeed, and it does not always govern its members. Rather, as geog-
patterns and of differences and
geography is a Greek word raphers Kay Anderson and Fay Gale put it, “culture is a
similarities from one place to another in
environment and culture.
meaning literally “to describe process in which people are actively engaged.” Individual
the Earth.” Not content mere- members can and do change a culture, which means that
ly to chart and describe the world, these ancient geographers ways of life constantly change and that tensions between
soon began to ask questions about why cultures and environ- opposing views are usually present. Cultures are never in-
ments differ from place to place, initiating the study of what ternally homogeneous because individual humans never
today we call geography. think or behave in exactly the same manner.

(a) (b)

Figure 1.1 Two traditional houses of worship. Geographers seek to

learn how and why cultures differ, or are similar, from one place to Thinking Geographically In what ways are these two structures—one a
another. Often the differences and similarities have a visual expression. Catholic church in Honduras (a) and the other a Buddhist temple in Laos (b)—alike
(a: Rob Crandall/Stock Connection/Alamy; b: Frans Lemmens/Alamy.)
and different?
 What Is Cultural Geography? 3

180 140 100 60 20 40 0 40 80 120 160

80 80 80

60 60
60

40
40

20 20

0
140 120

0 1000 2000 mi.

0 1000 2000 3000 km 20
20
Scale at latitude 35°

Flat Polar Quartic 40 40

equal area projection

100 80 60 40 20 20 0 20 40 60 80 100 120 140 160 180

Major wheat-producing areas Minor wheat-producing areas

Figure 1.2 Areas of wheat production in the world today. These

regions are based on a single trait: the importance of wheat in the agricultural Thinking Geographically What causal forces might be at work to produce
system. This map tells us what and where. It raises the question of why. this geographical distribution of wheat farming?

Cultural geography, then, is the study of spatial variations c­ omplicated ways. The complexity of the forces that affect
among cultural groups and the spatial functioning of society. culture can be illustrated by an example drawn from agri-
It focuses on describing and cultural geo-graphy: the distribution of wheat cultivation in
cultural geography The study of
analyzing the ways language, the world. If you look at Figure 1.2, you can see major ar-
Maps.com spatial variations among cultural groups
WH Freeman and Company Publishers and the spatial functioning of society.
religion, economy, govern- eas of wheat cultivation in Australia but not in Africa, in the
Jordan, Fundamentals of the Human Mosaic, 2e
Jordan_01.02
ment, and other cultural United States but not in Chile, in China but not in South-
Source: PUAC phenomena vary or ­remain constant from one place to an- east Asia. Why does this spatial pattern exist? Partly it re-
Size: Same
November 30, 2012 - First Proof other and on explaining how humans function spatially sults from environmental factors such as climate, terrain,
December 21, 2012 - Final
(Figure 1.1). Cultural geography is, at heart, a celebration of and soils. Some regions have always been too dry for wheat
human diversity, or as the Russian ethnographer Leo Gumilev cultivation. The land in others is too steep or infertile. In-
wrote, “the study of differences among peoples.” deed, there is a strong correlation between wheat cultiva-
In seeking explanations for cultural diversity and place tion and midlatitude climates, level terrain, and good soil.
identity, geographers consider a wide array of factors that Still, we should not place exclusive importance on
cause this diversity. Some of such physical factors. People can modify the effects of cli-
physical environment All aspects of these involve the physical mate through irrigation; the use of hothouses; or the devel-
the natural physical surroundings, such environment: terrain, climate, opment of new, specialized strains of wheat. They can
as climate, terrain, soils, vegetation,
natural vegetation, wildlife, conquer slopes by terracing, and they can make poor soils
and wildlife.
variations in soil, and the pat- productive with fertilization. For example, farmers in
tern of land and water. Because we cannot understand a cul- mountainous parts of Greece traditionally wrested an an-
ture removed from its physical setting, human geography nual harvest of wheat from tiny terraced plots where soil
offers not only a spatial perspective but also an ecological one. had been trapped behind hand-built stone retaining walls.
Many complex forces are at work on cultural pheno- Even in the United States, environmental factors alone
mena, and all of them are interconnected in very cannot explain the fact that major wheat cultivation is
4 Chapter 1 Cultural Geography: An Introduction

concentrated in the semiarid Great Plains, some distance We use these themes to organize the diversity of issues
from states such as Ohio and Illinois, where the climate for that confront cultural geography and have selected them
growing wheat is better. The cultural geographer knows because they represent the major concepts that cultural
that wheat has to survive in a cultural environment as well geographers discuss. Each of them stresses one particular
as a physical one. aspect of the discipline, and even though we have separat-
Ultimately, agricultural patterns cannot be explained by ed them for purposes of clarity, it is important to remem-
the characteristics of the land and climate alone. Many fac- ber that the concepts are related to one another. These
tors complicate the distribution of wheat, including people’s themes give a common structure to each chapter and are
tastes and traditions. Food preferences and taboos, often stressed throughout the book.
backed by religious beliefs, strongly influence the choice of
crops to plant. Where wheat bread is preferred, people are
willing to put great efforts into overcoming physical sur- Culture Region
roundings hostile to growing wheat. They have even created Phrased as a question, the theme of cul-
new strains of wheat, thereby decreasing the environment’s ture region could be “How are people and
influence on the distribution of wheat cultivation. Other fac- their traits grouped or arranged geograph-
tors, such as public policies, can also encourage or discour- ically?” Places and regions provide the ­essence of geography.
age wheat cultivation. For example, tariffs (taxes on foreign How and why are places alike or different? How do they mesh
products) protect the wheat farmers of France and other together into functioning spatial networks? How do their in-
European countries from competition with more efficient habitants perceive them and identify with them? These are
American and Canadian producers. central geographical ques-
This is by no means a complete list of the forces that af- tions. A culture region is a culture region A geographical unit
fect the geographical distribution of wheat cultivation. The grouping of similar places or based on characteristics and functions
distribution of all cultural elements is a result of the constant the functional union of plac- of culture.
interplay of diverse factors. Cultural geography is the disci- es to form a spatial unit.
pline that seeks such explanations and understandings. Maps provide an essential tool for describing and re-
vealing culture regions. If, as is often said, one picture is
Themes in Cultural Geography worth a thousand words, then a well-prepared map is worth
at least 10,000 words to the geographer. No description in
Our study of cultures is organized around five geographi-
words can rival a map’s revealing force. Maps are valuable
cal concepts or themes:
tools particularly because they so concisely portray spatial
• Culture region patterns in culture.
• Cultural diffusion Geographers recognize three types of regions: formal,
• Cultural ecology functional, and vernacular.
• Cultural interaction
• Cultural landscape Formal Culture Regions A formal culture region is an area in-
habited by people who have one or more traits in common,
Figure 1.3 An Inuit hunter with his dogsled team. Various facets of a such as language, religion,
multitrait formal region can be seen here, including the clothing, the use or a system of livelihood. It formal culture region A cultural
of dogsleds as transportation, and hunting as a livelihood system. (Bryan & region inhabited by people who have
is an area, therefore, that is
Cherry Alexander/Arctic Photo.)
one or more cultural traits in common.
relatively homogeneous with
regard to one or more cultural traits. Geographers use this
Thinking Geographically What evidence suggests changes in this region?
concept to map spatial differences throughout the world.
For example, an Arabic-language formal region can be
drawn on a map of languages and would include the areas
where Arabic is spoken, rather than, say, English or Hindi or
Mandarin. Similarly, a ­wheat-farming formal region would
include the parts of the world where wheat is a major crop
(look again at Figure 1.2).
The examples of Arabic speech and of wheat cultiva-
tion represent the concept of formal culture region at its
simplest level. Each is based on a single cultural trait. More
commonly, formal culture regions depend on multiple re-
lated traits (Figure 1.3). Thus, an Inuit (Eskimo) culture
 Themes in Cultural Geography 5

region might be based on language, religion, economy, so- would be part of the culture region. Similarly, Europe can
cial organization, and type of dwellings. The region would be subdivided into several multitrait regions (Figure 1.4).
reflect the spatial distribution of these five Inuit cultural Formal culture regions are the geographer’s somewhat
traits. Districts in which all five of these traits are present arbitrary creations. No two cultural traits have the same

0 100 200 300 400 mi.

Or
Pro
thodox
testant
0 250 500 km

Protestant

ic
Catholic

an
rm

Ge

Slavic
Ger
m
a
Rom ni
an
c

c
e

thodox
C a t ic
ho l
Or
Slavic
Ge
rman
ic

Sla
vic
Ro
ma
nce
Slavic
thodox
tholic
Ca
Or

Orthodox and Figure 1.4 Formal regions of Europe based on only two
Religious border Slavic language traits: language and religion. Notice how transitional areas
appear between such regions even when only two traits are
Catholic and used to define them.
Linguistic border Romance language

Protestant and Thinking Geographically What does this teach us about

Germanic language boundaries between cultures?
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
kuuntelemaan Lean kertomusta jaloimmasta, mitä maa on tuottanut,
taikka jos rohkenee "Vapauden veljesten" raakaa rähinää vastaan
asettaa Agathan pyhän, ihanan haaveksimisen kuutamolla!

Mutta — väittelee joku vanha ja "kultaisen kohtuuden mies" —

olkoon niin, että nykyinen ruotsalainen teatteri ei ole niin taiteellinen
kuin sen pitäisi oleman, olkoon niin, että suomalaisen teatterin
ystäväin tekemä kehoitusavun anomus on kohtuullinen, olkoon niin,
että oikeudentuntokin puolustaa, että toisen pitää saaman
valtioapua, kun sitä suodaan toiselle — minkä tähden sen pitää nyt
juuri tapahtuman? Eikö sovi odottaa, siksi kuin suomalainen teatteri
on kohonnut sille kannalle, jolla ruotsalainen nyt on, silloin joutuu
kohtuuden hetki. Minkä tähden suomalaisen teatterin harrastuksen
välttämättömästi pitää ilmaantuman ryntäyksissä ruotsalaista
teatteria vastaan? Niin ei olekkaan asian laita. Me emme millään
muotoa kiellä ruotsalaisen teatterin oikeutta maassamme, me emme
ylimalkaan kiellä olemisen oikeutta miltään pyrinnöltä, joka osottaa
itsessään olevan elinvoiman; jopa katsomme ruotsalaista teatteria
hyödylliseksikin Helsingissä taiteellisen entisyyden jatkamiseksi sillä
välin kun suomalainen teatteri kestää koetusaikansa; mutta sillä
emme tahdo sanoa, että ruotsalaista teatteria on luonnottomalla
tavalla kannatettava, niin että se tekee suomalaisen mahdottomaksi,
tekee sen edistyskannan mahdottomaksi, jolla tämän katsantotavan
mukaan kohtuuden hetki olisi joutuva suomalaisellekin teatterille. Me
vaadimme ainoastaan vapaata kilpailua — taistelkoon ruotsalainen
teatteri varmemmalla tekniikallansa, runsaammilla
näytelmävaroillaan, apujoukoillaan Tukholman teattereista,
etevämmillä näyttelijöillänsä — suomalainen teatteri on tätä kaikkea
vastaan asettava virkeän, nuoren tahdon, isänmaallisen hartauden,
taiteellisen innon. Tämmöisestä vapaasta ja rehellisestä taistelusta
koituisi ainoastaan hyvää kummallekin puolen. Mutta älköön tehtäkö
tätä kilpailua mahdottomaksi estokeinoilla, toisen teatterin
yksipuolisella suosimisella, niin että toinen jo syntyessään tukehtuu.

Kun suomalaisen teatterin vihollisilla ei ole muita todistuskeinoja,

niin he tavallisesti kääntyvät toisapäin sanoen: "Kaikki puhe taiteen
jalostavasta ja kansallisesta merkityksestä on paljasta lorua; teatteri
on vain ylellisyyttä, sen ainoana tarkoituksena on huvitus." Tässä
katsantotavassa, että taide muka on ylellisyystavaraa, on
todenperäistä ja perätöntä sekoitettu yhteen, kuitenkin niin että
perätöntä on enemmän. Ainoastaan se taide, joka ei tuota mitään,
on ylellisyystavaraa ja ansaitsee siis yhtä vähän kannatusta valtion
puolelta kuin muut semmoiset; kansallinen taide kartuttaa kansan
henkisiä varoja ja ansaitsee siis yhtä hyvin kehoitusta ja apua valtion
puolelta kuin jokainen muu kansakunnan voimien siveellinen tai
henkinen kehitys. Kuinka voidaan olla taiteen merkitystä
yhteiselämässä tykkänään ymmärtämättä, todistaa hallituksemme,
kun se käsittelee taideasioita. Ainoa taide, joka, paitsi runoutta,
meillä todellakin on ollut tuottavainen, on maalaustaide. W.
Holmberg, Ekman, A. Frosterus, Laureus, Lindholm, Munsterhjelm,
Becker y.m. osottavat, että todellinen kansan sydämmessä elävä
voima siveltimen avulla on pyrkinyt raivaamaan itselleen tietä
maailmaan. Kuitenkin on hallitus milloin vähentänyt, milloin
kokonansa lakkauttanut sen jo ennestään jokseenkin niukan
valtioavun, jota etevin laitos tässä kohden, tuo oivallisesti johdettu ja
isänmaallisten mielipiteiden elähyttämä taideyhdistys nauttii.
Kansallismuseon perustamiseksi ei hallituskunnan mieleen ole
johtunut määrätä satojen tuhansien markkain korottomia lainoja.
Sitä vastoin annetaan vuosittain teatteriin, joka kuitenkin tähän asti
on Suomessa ollut milt'ei mitään tuottamatta, monta vertaa
suurempi summa kuin mitä taideyhdistykselle on suotu. Sopii tosin
väittää, ettei suomalainenkaan teatteri tähän asti ole ollut tuottelias;
mutta sillä on kuitenkin tuotteliaisuuden mahdollisuus, kun nykyinen
ruotsalainen teatteri päinvastoin aivan juurettomana häilyy ilmassa
eikä ikinä voi olla muuta kuin loiskasvi. Mutta myönnettäköön, että
teatteri Suomessa on ylellisyystavaraa ja että siis valtioapu
suomalaiselle teatterille on tarpeeton; silloin se samoin on tarpeeton
ruotsalaisellekin teatterille. Sillä tuhansien markkojen hukkaaminen
ylellisyyteen, kun kansa elää köyhyydessä, on anteeksiantamatonta
tuhlausta — hyödyttömien muukalaisten elättäminen, kun maan
omat lapset nääntyvät nälkään, niinkuin katovuosina, se on
enemmän kuin kevytmielistä — se on julmaa. Vaan jos teatteri
pidetään sivistyslaitoksena, josta valuu rakkautta kaikkeen
kauniiseen, lempeihin tapoihin, jotka saattavat elämän valoisaksi,
yleviin tunteisiin, jotka sitä jalostuttavat, täysivoimaiseen, henkiseen
vaikutukseen — miksi meiltä, kansan suomenkieliseltä osalta, ehdoin
tahdoin suljetaan tämä sivistyksen lähde, miksi meiltä ryöstetään
tämä kirkastavainen valo? Miksi ei meille aseteta tätä koulua, jossa
kansakunta oppii sievää älyllisyyttä ja vakavaa ryhtiä, elämän
tyynimielistä tarkastusta, jossa meidän omat runoilijamme saavat
meille kertoa, mitä rinnassamme on jaloa, mitä olennossamme on
pientä, isiemme suurimmat urostyöt ja halvannäköisestä elämästä
mökissä, suuruudesta, joka on niin suurta, että sitä voi käsittää
ainoastaan taiteen kuvastimessa, pienuudesta, joka on niin
pienoista, että sitä voi tarkastaa ainoastaan taiteen suurennuslasilla.
Älkäät peljätkö meidän kangistuvan ahdasmielisen taiteilija-
itsekkäisyyden vihollisuuteen vierasta kohtaan. Me kyllä
suomalaisessakin teatterissa tulemme ymmärtämään englantilaisten
innostusta, italialaisten suloutta, saksalaisten syvämielisyyttä,
tanskalaisten hyväsävyisyyttä, ranskalaisten neroa. Antakaa meidän
vain sillä kielellä, jota rakastamme ja jota Suomi ymmärtää,
kuvaelmissa, jotka ovat meidän lihaamme, meidän henkeämme,
kuulla, miten Shakespeare runouden soihdulla valaisee sitä syvyyttä,
jota sanotaan ihmissydämmeksi, miten Calderon tulkitsee maan
katoavaisuutta taivaan ihanuuden rinnalla, miten Molière osottaa
kehnon mitättömyyttä, miten Schiller lohduttaa sillä, että jalous
ihmisteoissa ja ihmisten kohtaloissa on katoamatonta. Me
käännymme tällä anomuksella kaikkien tasapuolisten, kaikkien
todellisten isänmaanystävien puoleen.
VIELÄ MUUTAMIA SANOJA
NYKYISISTÄ
TEATTERIOLOISTAMME.

I.

Kirjallisen Kuukauslehden viime numerossa julkaistu kirjoituksemme

"Muutamia sanoja nykyisistä teatterioloistamme" näyttää eräissä
ruotsinkielisissä sanomalehdissämme synnyttäneen
"tyytymättömyyden myrskyn", niinkuin sanotaan juhlallisessa
sanomalehtikielessä. Olisimme voineet sen jo aavistaakkin. Monet
sävyä-määräävät, niin hyvin viralliset kuin epäviralliset edut ovat
liittyneet niin yhteen teatterimme kanssa, että sitä on tähän saakka
pidetty kuin jotakin pyhää ja koskematonta, johon ei mikään
arvostelu ulotu. Muistamme kuinka muutamia vuosia sitten
hyökättiin erään teatteriselostelijan kimppuun Hufvudstadsbladetissa
ainoastaan pienen ajatusviivan vuoksi, kuinka paljon rikollisempaa
onkaan silloin se, kun me kirjoituksessamme 17 palstalla
koskettelemme semmoista pyhää ainetta ja siinä tuomme esiin
tosiseikkoja toisen toistansa vastenmielisemmän.
 Niistä vastalausunnoista, joita on näkynyt kirjoitustamme vastaan,
on hra Betan Helsingfors Dagbladissa epäilemättä, ellei laadultaan,
niin ainakin laajuudeltaan tärkein. Halusta olisimme suoneet
pääsevämme vastaamasta siihen. Hra Betan koko katsantotapa
osottaa taidekysymyksissä niin perehtymätöntä ajatuksenjuoksua,
ettei vakava keskustelu periaatteista tule kysymykseen, sillä hra
Betalla ei niitä ole laisinkaan. Hän kiintyy yksityisiin lauseihin, tinkii
yksityisistä tosiseikoista, vainuaa yksityisiä vaikuttimia j.n.e. Me
emme ole tarkoittaneet ollenkaan hyökätä yksityisten henkilöiden
kimppuun, kaikista vähimmin tuota teatterinjohtokuntaa vastaan,
jota kohtaan hra Beta luulee meidän osottavan niin "sokeata vihaa".
Hyljättävää järjestelmää vastaanhan me olemme taistelleet — tai
oikeammin, olemme taistelleet niitä vastaan, jotka tässä
hyljättävässä järjestelmässä näkevät kansallisen taiteen ihanteen.
Pahaksi onneksi sisältää hra Betan kirjoitus semmoisen joukon
vääristelyjä, että mielestämme on laiminlyönti yleisöä kohtaan, jos
jätämme ne tarkastamatta, varsinkin kun ne ovat julkaistut maamme
enimmin levinneessä ruotsinkielisessä sanomalehdessä.

Hra Beta alkaa kirjoituksensa selittämällä asiamme

kunnioitettavaksi, mutta arvelee meidän vahingoittavan sitä, — no, ei
siitä hätää, saapihan se sitä suurempaa kannatusta hra Betalta, joka
kai korjaa, minkä me olemme rikkoneet.

Nyt käsiksi muutamiin noihin tosiseikkoihin, joiden suhteen hra

Beta on tehnyt itsensä syypääksi harhaanvieviin tiedonantoihin —
sillä kaikkiin emme voi kajota, muuten täyttäisimme kai koko
sanomalehden.

Hra Beta väittää, että tiedonantomme siitä välillisestä avusta, jota

nykyinen teatteri nauttii saaden huojennusta sen lainan
koronmaksussa, minkä teatterirakennus on saanut valtiolta, muka
perustuu siihen, että olemme sekoittaneet keskenään
teatteritaloyhtiön ja teatteritakausliiton. Tosiseikat puhukoot. Åhman-
Poussetten seurue maksoi teatteritaloyhtiölle vuokraa joka illasta 25
markkaa enemmän kuin nykyisen seurueen johtokunta. Tämän
vuokra-alennuksen on teatteritaloyhtiö voinut antaa ainoastaan siitä
syystä, että se on saanut huojennusta valtiolle menevistä
koronmaksuistaan. 25 markkaa kustakin näytäntövuoden 120
teatteri-illasta tekee 3,000 markkaa. Ovatko nämä 3,000 markkaa
välillisenä apuna teatteriseurueyhdistykselle vai eivätkö ne ole? Totta
kai — harhaanjohtavia tietoja on siis antanut hra Beta emmekä me.

Hra Beta vakuuttaa edelleen, että orkesterin kannatussummaa ei

saa laskea mukaan, koska se on annettu musiikin edistämiseksi.
Kenen käsiin tämä määräraha on jätetty, teatteriyhtiönkö vai
orkesteriyhtiön? Edellisen. Siis on tahdottu kannattaa etupäässä
teatteria eikä musiikkia. Teatteri ei ole katsonutkaan siveelliseksi
velvollisuudekseen erityisesti valvoa musiikin etuja. Vasta tänä
vuonna on alettu harrastaa parempien laulukappaleiden esittämistä,
näihin saakka on teatterin musikaalinen ohjelmisto ollut kokoonpantu
keskinkertaisista, jopa, eikä niinkään harvoin, musikaalisesti
turmelevista kappaleista. Ken vähänkään on seurannut maamme
musiikkielämää, tietää että milloin orkesteria vain tarvitaan, pidetään
huolta näyttämöllisestä eikä musikaalisesta edusta. Kun esim. tänä
keväänä oli esitettävä yksi musiikkikirjallisuuden vuosisataisteoksia,
Haydn'in "Vuodenajat", niin sen oli tyytyminen kahteen
orkesteriharjoitukseen, sen sijaan että niitä tuolle musikaalisessa
suhteessa ala-arvoiselle kappaleelle "Frihetsbröderna" uhrattiin
kymmenkunta — valvottiinko silloin teatterin vai musiikin etuja? Kun
eräs uuden ajan oopperan huomattavimpia tuotteita, Verdin "Il
trovatore" (Trubaduuri), oli esitettävä syksyllä 1870, ei orkesteria
laisinkaan ollut saatavissa, koska teatterissa oli harjoitettava
Offenbachin "En soiré hos Björkelund" — valvottiinko silloin musiikin
vai teatterin etuja? Kun musikaalisesti kerrassaan kykenemätön
kapellimestari palkattiin näytäntövuodeksi 1868-69, vain siitä syystä
että hänellä oli jonkunlainen teatteritottumus — valvottiinko silloin
teatterin vai musiikin etuja? Voisimme esittää tusinoittain tällaisia
esimerkkejä, jotka todistavat, että orkesterin määrärahalla on
kannatettu pääasiassa teatteria eikä musiikkia.

Hra Beta vannoo edelleen, että seurueen määräraha saadaan

"senaatin käyttövaroista" eikä "valtionkassoista". Emme ole ikinä
väittäneet niin eikä näin, meille on pääasia, että määräraha
annetaan valtion varoista, vai luulotteleeko hra Beta ehkä, että
käyttövarat ovat olemassa senaattorien yksityismenoja varten.

Edelleen hra Beta ihmettelee, että emme ole maininneet mitään

niistä lukuisista avustuksista, joita Helsingin yleisö on antanut
nykyiselle teatterille. Emme tiedä, miksi olisimme sen tehneet —
jokaisella on luonnollisesti oikeus sijoittaa rahansa, mihin hän tahtoo,
ja kaikki moite siinä suhteessa olisi aiheeton. Saatoimme sitä
vähemmin kajota tähän kohtaan, kun itse olemme kuuluneet näiden
avustajien joukkoon ja sitä paitsi olemme vietelleet monta muuta
henkilöä siihen, kaikki tyyni siinä varmassa toivossa, että tästä
teatterista koituisi todellinen taidelaitos, toive, joka paha kyllä vuosi
vuodelta on yhä enemmän haihtunut. Että muut ovat olleet
sangviinisempia kuin me, sitä voimme mahdollisesti omasta
puolestamme ihmetellä, mutta meillä ei ole sentään mitään oikeutta
moittia heitä siitä.

Hra Beta ihmettelee edelleen, ettemme ole maininneet mitään

nykyisen johtokunnan yrityksestä luoda kotimainen ooppera
palkkaamalla "meidän oloihimme katsoen lukuisan kotimaisen
köörin". Tuo suloinen kuvittelu, että "Marthassa" esiintynyt
kotimainen kööri olisi ollut oloihimme katsoen lukuisa, on niin
herttaisen naiivi, ettemme saata mitenkään uskoa sen olevan
peräisin muulta taholta kuin Dagbladetin teatteriselostajan
aivokopasta, joka on valmistanut meille samoinkuin luultavasti
kaikille musiikinystäville oikean naurujuhlan viattomalla
luulottelullaan, että musiikki Nicolain kansantajuisessa ja ylimielisen
hilpeässä kappaleessa "Lustige Weiber" muka on "vakavaa" ja
"vaikeata". Jos hra Beta joskus olisi pistäytynyt konsertissa, niin hän
myöskin tietäisi, ettei 40-50 henkilön suuruinen kööri suinkaan ole
mikään harvinaisuus Helsingissä, kun taas tuohon kotimaiseen
kööriin "Marthassa" kuului korkeintaan kymmenkunnan henkeä.
Onpa Suomalaisen seurankin draamallisiin esityksiin ottanut osaa
kööri, johon on kuulunut 60:kin henkeä.

Hra Beta vaikeroi edelleen, että me vaatiessamme kansallista

näyttämöä olemme tarkoittaneet milloin suomenkielistä näyttämöä,
milloin taas kotimaista ylipäänsä, sekä sanoo tätä menettelyämme
epäjohdonmukaiseksi. Eräät lauseemme saattavat tosin,
temmattuina irti oikeasta yhteydestään, näyttää vähemmin
täsmällisiltä, mutta jos ken ottaa vaivakseen lukea läpi
kysymyksenalaiset kohdat kokonaisuudessaan, niin hän on helposti
huomaava, mitä me tarkoitamme, ja jos hänen käsityskykynsä riittää
niin pitkälle, että hän jaksaa lukea kirjoituksen järjestään alusta
loppuun, ei pitäisi syntyä minkäänlaista epäilystä tarkoituksistamme.
Että me etupäässä puolustamme puhtaasti suomalaista näyttämöä
suomalaisen draamallisen taiteen korkeimmaksi ilmaukseksi, käy
selville koko kirjoituksestamme. Mutta yhtä selvää on, että
katsomme ruotsalaissuomalaisen näyttämön täällä, nykyisissä
oloissamme, kansalliseksi ja siis kannatusta ja työtä ansaitsevaksi.
Ett'emme ainoastaan passiivisesti suo muiden työskennellä tämän
muotoisen kansallisen näyttämön hyväksi, siitä olisi hra Betan voinut
saada vakuutetuksi esim. eräs Dagbladetissakin julkaistu ilmoitus,
jonka mukaan meidän johtamamme oppilaskoulu aiotaan avata
täällä kaksiosastoisena: suomen- ja ruotsinkielisenä.

Ainoa todistus, minkä hra Beta on vetänyt kirjoituksestamme

tueksi arvelullensa, että me puhumme kotimaisesta näyttämöstä,
mutta todellisuudessa tarkoitamme ainoastaan suomenkielistä
näyttämöä, on se, että me olemme sanoneet: "suomalaisella
näyttämöllä tulee suomen kielen kaikua". Siis — pakisee hra Beta —
täytyy "ruotsin kieli" ja "ruotsalainen sivistys" karkoittaa siitä pois.
Kuka sen on sanonut? Hra Beta on niin vihan vallassa kansallista
työtä kohtaan, ettei hän edes näytä voivan kuvitella mielessään, että
joku voisi harrastaa semmoisia asioita, jotka eivät ensi sijassa ole
hänen omiansa. Hra Beta arvelee, että se vaino, jota eräät
ruotsalaisen näyttämön ystävät virkansa puolesta ovat katsoneet
velvollisuudekseen osottaa suomalaisia teatteriharrastuksia kohtaan,
on niin päivän selvä, että suomen kielen ystävien taholta
välttämättömästi täytyy osottaa samanlaista katsantotapaa ruotsin
kieltä kohtaan. Voimme tyynesti ja avoimesti vakuuttaa hänelle asian
olevan päinvastoin; ei viha mitään oikeutettua harrastusta kohtaan
johda toimintaamme, ja milloin vihaammekin latteata
kosmopoliittisuutta, itsekästä ahdasmielisyyttä, voimme sanoa
niinkuin Katri "Daniel Hjortissa": "mä vihaan rakkaudesta".

Ne muistutukset, jotka tähän asti olemme tehneet hra Betan

väitteitä vastaan, perustuvat siihen, että hra Beta osittain on väärin
ymmärtänyt meitä, osittain tietämättömyydestä erehtynyt. Mutta
paha kyllä, hra Beta ei ole säästänyt meitä siitä vastenmielisestä
tehtävästä, että meidän on pakko oikaista hänen tahallisia
valheitaan, joiden emme parhaimmallakaan tahdolla voi otaksua
johtuvan muusta lähteestä kuin pahasta tahdosta. Niinpä hra Beta
mainitsee meidän sanoneen niitä ruotsalaisia näyttelijöitä, jotka
toimivat nykyisessä teatterissamme "hyödyttömiksi muukalaisiksi".
Meitä todella ihmetyttää hra Betan julkeus vierittää niskoillemme
katsantotapa, jota juuri olemme vastustaneet siinä kohdassa, missä
mainitut sanat esiintyvät kirjoituksessamme. Ja omituista on, että
meillä tätä vastalausetta paperille kirjoittaessamme melkoisessa
määrin oli silmiemme edessä Dagbladetin teatterireferentti ja hänen
hengenheimolaisensa, joiden, he kun juuri teroittavat mieliin, että
teatteri on olemassa vain hetken huvitusta varten, ja siis
ylellisyystavara, luonnollisesti täytyy katsoa niitä henkilöitä, joiden
koko elämän tarkoituksena on vain väsähtyneen permantoyleisön
huvittaminen, "tarpeettomiksi." Olemme niin hyvin yllämainitussa
paikassa kuin koko ajatusten-kulussamme ylipäänsä katsoneet
teatterin merkitystä suuremmaksi. Mutta mitä huolii hra Beta siitä.
Hän on nähnyt sanat "hyödyttömät ulkomaalaiset"
kirjoituksessamme ja toivoen, että hänen silmänkääntäjätemppunsa
jää yleisöltä huomaamatta, hän lykkää tämän katsantotavan meidän
niskoillemme. Tässä on väärinymmärrys mahdoton. Hra Beta on siis
yksinkertaisesti valehdellut.

Toinen asia — asettaakseen mitä edullisimpaan valoon

teatterinjohtokunnan välinpitämättömyyden, kun huomattava
kotimainen laulajatar olisi kiinnitettävä teatteriimme, verrattuna sen
halukkaisuuteen palkata samanlaisissa oloissa keskinkertainen
ruotsalainen, hra Beta päästää kynästään kokonaista kaksi pikku
valhetta. Hän nimittäin ilmoittaa, ettei nti Basilierilla nyt Tukholmassa
ole sen suurempi palkka kuin minkä johtokunta oli tarjonnut hänelle
täällä. Todellisuudessa nti Basilier nauttii niinä kuukausina, jotka hän
on ollut Ruotsin kuninkaallisen oopperan palveluksessa, kolme kertaa
suurempaa palkkaa kuin minkä johtokunta täällä katsoi hänen
ansaitsevan saada. Hän on näet näytellyt keskimäärin 500 riksin
kuukauspalkasta, joka, jos lasketaan 100 riksiä vapaisiin
pukutarpeisiin, joita hän ei olisi täällä saanut, tekee 600 riksiä tai
noin 900 markkaa, siis kolme kertaa enemmän kuin ne 300, joihin
hänen olisi Dagbladetin mielestä pitänyt tyytyä. Sitä vastoin hra Beta
ilmoittaa mainitsemamme ruotsalaisen laulajattaren palkan 200
markaksi kuukaudessa. Tämä ei ole totta — teatterin
rahastonhoitajalta olisi hra Beta voinut saada tietää, että hänen
palkkansa on 265 markkaa kuukaudessa. Me emme olleenkaan
kiinnittäisi huomiota moisiin turhanpäiväisiin seikkoihin, ellei
tarkoitusperäinen väritys tässä olisi niin tuntuva.

Toinen tieto, joka samoin nähtävästi on annettu yleisön

eksyttämiseksi, on tähdellisempää laatua ja seuraava. Kun hra Beta
koettaa puolustaa teatterin johtokunnan nurjaa menettelyä niitä
yrityksiä kohtaan, joita on tehty suomalaisen teatterin
aikaansaamiseksi, niin hän sanoo, että meillä on sitä vähemmän
syytä valittaa, kun teatterin johtokunta syksyllä 1870 tarjosi meille
tilaisuuden yhteistyöhön ruotsalaisen pysyväisen teatterin kanssa.
Voimme ilmoittaa hra Betalle, että semmoisia tarjouksia on teatterin
johtokunnan taholta tehty ei ainoastaan syksyllä 1870, vaan myös
keväällä 1869 ja keväällä 1870. Teatterin johtokunta — jos on
luottamista sen omiin selityksiin — ei ole toivonut mitään niin
suuresti kuin palvella suomalaista teatteria, mutta se ei pahaksi
onneksi ole keksinyt koskaan mitään sopivampaa muotoa tälle
osanotolleen kuin vaatia melkoista osaa tuloista. Siihen suuntaan
kävi sekin neuvottelu, jonka teatterin johtokunta alotti kanssamme
syksyllä 1870. Asiain kulku oli seuraava. Muutamia suomenkielisiä
näytäntöjä oli jo menestyksellä pantu toimeen, kiitos olkoon rouva
Raan ja neiti Basilierin avustuksen, odotettiin "Trubaduurin" esitystä.
Sitä vastoin oli suuressa teatterissa hra ja rouva Raan eroaminen
aikaansaanut ohjelmistossa hämmennyksen, joka tuotti
johtokunnalle paljon vaikeuksia. Silloin teki niin hyvin
teatterinjohtokunnan toimeenpaneva tirehtööri kuin myöskin sen
kirjallinen johtaja meille eräitä tarjouksia molempien
teatterihankkeiden yhdistämiseksi. Yhtä suurella ilolla kuin
ihmetyksellä otimme vastaan nämä tarjoumukset, sillä osaksi liikutti
meitä johtokunnan muuttunut mieliala, osaksi oli toivo saada
näytellä kauniissa, valoisassa, tilavassa kiviteatterissa erittäin
houkutteleva, kun oli totuttu epämukavaan, pimeään ja ahtaaseen
Arkadiateatteriin. Mutta pian herätettiin meidät kuitenkin
harhakuvittelustamme, sillä me huomasimme paha kyllä, että taaskin
pääasiallisesti oli kysymys tavallisesta rahakeinottelusta. Tehtiin
esitys, että yksi ruotsalainen ja yksi suomalainen kappale
näyteltäisiin yhdessä. Sopivia suomalaisia puhekappaleita ei sillä
hetkellä ollut käsillä ja yleensä epäilimme, miellyttäisikö semmoinen
sekanäytäntö yleisöä. Sen sijaan tarjosimme silloin harjoitetut
laulukappaleet "Jeannetten häät" ja toisen näytöksen "Noita-
ampujasta" (Friskytten). Voitto olisi jaettava niin, että siitä tulisi
puolet kummankin teatterin osalle. Nämä laulukappaleet eivät
miellyttäneet, "sillä ne olivat jo esitetyt" ("Noita-ampujan" toinen
näytös oli esitetty kerran Arkadiateatterissa). Sitä vastoin arveli
johtokunta, että "Trubaduuri" ruotsalaisen alkajaiskappaleen
yhteydessä olisi sopiva näytännöllinen yhteensulatus. Verdin pitkä, 8
kuvaelmaa sisältävä ooppera alkajaiskappaleen kanssa! Tämä olisi
ehdottomasti ollut enemmän vahingoksi kuin hyödyksi.
Teatterinjohtokunta vaati siis puolet tuloista semmoisesta
näytännöstä, josta vain me olemme nähneet vaivan ja suorittaneet
kustannukset, hankkineet nuotit, maksaneet tekstin käännöksen ja
taiteilijain palkan. "Trubaduuri" tuotti neljä kertaa esitettynä
Arkadiateatterissa noin 5,000 markkaa, joka kai vastaa 6,000
kiviteatterissa. Se olisi, jos me olisimme saaneet huoneuston,
vetänyt ainakin pari täyttä huonetta — otaksukaamme à 1,000
markkaa kumpikin, yhteensä siis 8,000 markkaa. Ja siitä tahtoi
johtokunta, ottamatta laisinkaan osaa työhön, tekemättä mitään
uhrauksia (sillä semmoiseksi emme tosiaankaan lue ruotsalaisen
alkajaiskappaleen esitystä) ottaa itselleen puolet. 4,000 markkaa
ihan ilmaiseksi — emme tosiaan epäile, ettei mikä johtokunta
tahansa suostuisi semmoiseen "yhteistyöhön". Selitykseksi voimme
vielä lisätä, että olosuhteet näyttivät jonkun aikaa niin pakottavilta,
että me eräänä tuokiona päätimme suostua johtokunnan
tarjoukseen, joka sillä välin oli kohonnut, niin että vaadittiin 850
markkaa kerralta (ilman alkajaiskappaletta). Mukana-näyttelijät,
loukkautuneina johtokunnan noblessin puutteesta, kieltäytyivät
kuitenkin siinä tapauksessa esiintymästä, niin että asian täytyi
raueta.

Ei mikään olisi suomalaisen teatterin ystäville mieluisempaa kuin

kulkea käsi kädessä täkäläisen ruotsalaisen näyttämön kanssa,
osaksi koska tällä tavoin vältettäisiin kaikki riitaisuudet, osaksi koska
ruotsalainen näyttämö voisi auttaa suomalaista suuremmalla
kokemuksellaan.

Mutta älköön teatterin johtokunta silloin käyttäkö sitä tapaa, jota

tähän asti, älköön se käyttäkö lainopillisia oikeuksia tehdäkseen
kansallisia vääryyksiä, älköön se tuon kauniin "yhteistyö"-sanan
varjoon peittäkö rahakeinotteluja. (Tätä "yhteistyötä" ei meidän ole
tänä keväänä edes suurien rahauhrauksien avulla onnistunut
aikaansaada). Kaksi maamme etevintä teatterinystävää — hra Beta
tuntee kyllä ne molemmat — on kehoittanut meitä kerrassaan
hylkäämään nykyisen teatterisysteemin, sillä se on "auttamaton".
Valitamme, että niin ovat asiat, mutta mielestämme olisi ollut
tunnotonta raukkamaisuutta, jos olisimme kätkeneet totuuden,
vaikkapa hra Beta katsookin sitä "vastenmieliseksi".

II.

Hra Beta näyttää ihastellessaan sitä kansallista henkeä, joka

elähyttää teatteriamme, joutuvan niin kovasti hämillensä siitä, kun
me epäilemme tämän hengen todellisuutta, että hän tyytyy vain
siteeraamaan muistutuksemme (muutamat hän on viisaasti kyllä
jättänyt pois) ja sitten vain päivittelemään niitä "vastenmielisiksi ja
liioitelluiksi". Jottei sentään näyttäisi seisovan aivan vastausta vailla,
pistää hra Beta väliin muistutuksia, jotka mieluummin olisivat voineet
olla poissa. Niinpä hän ilmoittaa sillä jyrkällä varmuudella, joka on
ominaista taiteelliselle puolisivistykselle, Fredr. Cygnaeuksen
kappaleista, että ne "kuten tietty, ovat draamallisesti mahdottomia".
Jos hra Beta olisi liikkunut enemmän teatteripiireissä, niin hän
tuntisi, että parhaat tuomarit mitä meillä nykyisin on
teatterikysymyksissä, herra Frithiof Raa ja rouva Charlotte Raa, eivät
ole katsoneet niitä mahdottomiksi, vaan päinvastoin esim. Åhman-
Poussetten näytäntövuonna 1866-67 innokkaasti vaatineet "Herttua
Juhanan nuoruudenunelmien" ottamista ohjelmistoon, ja että tämän
suunnitelman toteuttaminen raukesi pääasiallisesti siitä syystä, ettei
runoilija löytänyt Sabelfanalle semmoista esittäjää kuin hän toivoi.
Edelleen hra Beta mainitsee että "Salaminin kuninkaista" on esitetty
yksi näytös, mutta arvostelu huomautti, että "parempi olisi ollut, jos
se olisi jäänyt tekemättä, kun sitä ei kuitenkaan voitu esittää
arvokkaammin". Niin, siinäpä se solmu onkin — miksi sitä ei esitetty
arvokkaammin? Teatterinjohto osotti juuri kansallisen pieteetin
puutteensa sullomalla mielin määrin muutamia sopimattomasti
valittuja kohtauksia, joissa osat olivat huolimattomasti jaetut,
hankkiakseen sillä tavoin uutta vetovoimaa kuluneelle komedia-
pahaselle (vaudeville'lle). Hra Beta näyttää myös luulevan, että me
olisimme tahtoneet pakottaa johtokunnan jäseniä näyttelemään itse
mukana täyttääkseen isänmaallisen velvollisuutensa esittämällä
"Daniel Hjortia". Hra Beta saa olla rauhassa, me olemme täysin
tyytyväiset hra Raan Daniel Hjortiin, rouva Raan Katriin, rouva
Gustafsonin Ebba Flemingiin j.n.e. Mutta jos johtokunta olisi ollut
yhtä innokas täyttämään omia velvollisuuksiaan kuin näyttelijät
omiaan, niin se olisi voinut ottaa sydämmelleen E.N:n monasti
uudistetut huomautukset "Daniel Hjortin" puutteellisesta
näyttämöllepanosta. Hra Betan nalkutuksen "Pygmalionista" voimme
jättää huomioonottamatta, sillä siitä on runoilija itse jo antanut
tarpeellisen läksytyksen.

Sama horjumaton usko, joka hra Betalla on teatterinjohtokunnan

kansallisiin harrastuksiin, on hänellä myös sen taiteellisuuteen.
Kernaasti meidän puolestamme — että nykyinen ohjelmisto
tyydyttää hra Betaa, se on meistä sangen luonnollista, sillä hra Beta
kuuluu nähtävästi siihen "taajaan" joukkioon, joka ei pidä
"tragedioista ja muista pitkäpiimäisistä kappaleista" (tämä lause on
nerokkaana täytteenä Nicolain oopperan tunnettuun arvosteluun).
Muuten vilisee esityksessä taas tässä kohden vilisemällä semmoisia
pieniä jäniksenpolvia, vääristelyjä ja epätotuuksia, kuin esim. se, että
me muka vaadimme "että teatterin tulee elää vain taiteellisilla
mestariteoksilla", että me muka annamme salaviittauksia siitä, että
"nykyinen ruotsalainen teatteri olisi työnnettävä syrjään suomalaisen
tieltä" j.n.e.
 Hra Beta moittii meitä siitä, että olemme maininneet teatterin
heikoimmat kappaleet esimerkeiksi ohjelmiston ala-arvoisuudesta,
mutta lisää samassa, että "nämä kappaleet ovat olleet
näytäntökauden kassakappaleita". Jatkamme siis luetteloamme
teatterin tämän näytäntövuoden uutuuksista — "En extravagant fru",
"En snarsticken herre", "Fregattkaptenen", "Rosenmüller et Finke"
j.n.e. Niin mutta — huudahtaa hra Beta hymyillen voitonriemusta —
ajatelkaapa kappaleita "En midsommarnatt i Dalarna", "Den nya
drottningen" y.m. Hra Beta arvelee niiden olevan kappaleita, joiden
ohjelmistoon ottaminen "tuottaa kunniaa" teatterillemme. Jos
vaatimukset ovat vähäiset, niin miksi ei. Mutta silloin voidaan
kernaasti sanoa niinkuin entinen abotti: quel bruit pour une omelette
(millainen melu yhdestä munapyörylästä). Päähämme ei ikinä ole
pälkähtänyt hieroa kauppaa jonkun tyhjänpäiväisyyden ohjelmistoon
ottamisesta. Siihen meillä on aivan liian paljon teatterikokemusta.
Olemme vain moittineet sitä, että teatterimme johto pääasiallisesti ja
erityisen halukkaasti hakee vähäpätöistä ja arvotonta ulkomaiden
rikkaasta draamallisesta varastosta, samalla kun toiselta puolen tulee
näkyviin "ilmeinen vastahakoisuus noita kuuluisia tragedioja ja muita
pitkäpiimäisiä kappaleita kohtaan", s.o. hyvää ohjelmistoa kohtaan.
Mutta ylistäessään innokkaasti taiteellista ala-arvoisuutta kunnollisen
teatterinjohdon välttämättömäksi ehdoksi, hra Beta vetää esille
esimerkkejä, joihin taas olisi ollut paras olla koskematta. Hän
muistuttaa esim. Tukholmasta. Ensiksikin on ohjelmisto siellä
rikkaampi kuin meillä, toiseksi pitäisi hra Betan tietää, jos hän
vähänkin tuntisi suuria ulkomaisia näyttämöitä, että Ruotsin
kuninkaallisen näyttämön hyvä maine ei ollenkaan riipu sen
ohjelmistosta, jolta kaikkien ruotsalaisten taiteentuntijain mielestä
puuttuu niin hyvin kansallinen kuin taiteellinen lento, vaan hyvästä
yhteisnäyttelemisestä. Meiltä puuttuu tämä ehto, jotta
turhanpäiväisyydetkin saataisiin taiteellisesti nautittaviksi, miksi siis
kilpaa tehden tavoitella niitä? Sitä paitsi ei parhaimpien taiteilijaimme
luonne sovellu halpamaisiin tehtäviin.

Todistukseksi siitä, etteivät olot ole muualla sen paremmat kuin

meillä, hra Beta vetää lisäksi Berlinin näyttämön. Tämä lausunto
osottaa selvästi, ettei hra Beta ollenkaan tunne Berliniä.
Schauspielhaus'in ohjelmistossa on joka neljäs kappale klassillinen
(onpa eräinä vuosina ollut joka kolmaskin), meillä ovat tänä
näytäntövuonna esitetyt 6 klassillista kappaletta muodostaneet noin
1/15 osan ohjelmistosta. Berlinin näyttämön esimerkki on siis valittu
sangen onnettomalla hetkellä.

Liittolaisekseen taistelussa nerottomuuden vallan puolesta hra

Beta kutsuu myös Offenbachin ja iloitsee siitä, että tämä
kevytmielisyyden sankari on meilläkin pystynyt vähentämään
mieltymyksen parempaan musiikkiin. Hra Beta ei nähtävästi pysty
sen tietämättömyyden vuoksi, jota hän osottaa
musiikkikysymyksissä, selvittämään mielessänsä, mikä oikeastaan on
Offenbachin merkitys. Uuden ajan oopperamusiikissa ilmenee
tuntuvaa kallistumista aito vakavalle taholle. Wagnerin
transscendentaalinen vertauskuvallisuus, Verdin intohimoinen
paatos, Gounod'n ylevä sentimentaalisuus — niin paljon kuin ne
eroavatkin toisistaan — ovat kaikki siinä kohden yhtäpitäviä, että ne
hylkäävät musiikista iloisemmat ainekset. Samoin toisarvoiset
oopperasäveltäjät, Petrella, Marchesi, Ambroise Thomas, Mermet,
Max Vruch, Szeroff, Moniuszko, Erkel y.m. Tätä vakavuuteen
kallistumista vastaan muodostaa Offenbachin hilpeä luonnollisuus
vastavirran, joka, jos se olisi pysynyt viattoman leikillisyyden rajojen
sisällä, olisi ollut täysin oikeutettu, mutta kun se rappeutuu
kyynilliseksi irvistykseksi, niin se rikkoo kymmenkertaisesti, vaikka
päinvastaisella tavalla. Meillä ei ole olemassa yllämainittua ehtoa,
joka tekisi Offenbachin musiikin oikeutetuksi. Jos me tahdomme
täällä kuulla hilpeätä, ylen iloista musiikkia, niin emme tarvitse
pelätä, että Dittersdorf, Mozart, Lortzing, Nicolai, Flotow, Cimarosa,
Rossini, Donizetti, Boieldieu, Isovard, Auber, Adam ynnä muut
olisivat kuluneita, siitä yksinkertaisesta syystä, ettei yleisöllä ole ollut
tilaisuuttta kuulla heidän koomillisia oopperoitaan. Lisäksi hra Beta
yrittää turhaan väittää, että eräältä osalta yleisöämme puuttuu
mieltymys draamalliseen ilveilyyn, viittaamalla niihin "leikkiviin
sävelmiin", joita Offenbach tarjoo. Tosiseikat todistavat päinvastaista.
Eivät ollenkaan ne kappaleet, joissa Offenbachin runotar esiintyy
parhaassa valossaan, ole meillä miellyttäneet mainittua osaa
yleisöämme, vaan ne joissa hän on tehnyt suurimpia myönnytyksiä
kevytmielisyyteen kallistumiselleen. Sointuisa "Paimenet", todella
sievä "Fortunion laulu", iloinen, ailahteleva "Kihlaantuminen
lyhdynvalossa" eivät ole lainkaan saavuttaneet menestystä, jota
vastoin useat Offenbachin heikoimmista jonkinjoutavista tuotteista,
esim. "Dunanan matka", ovat herättäneet meluavan ihastuksen,
ainoastaan draamallisella ja musikaalisella repaleisuudellaan.

Me emme rakasta tekohurskautta taiteellisessa suhteessa emmekä

muutenkaan. Emme sen tähden ensi sijassa tuomitse nykyistä
teatterinjohtoamme siitä syystä, että se on jättänyt ohjelmistoon
ottamatta eräitä klassillisia kappaleita, vaan sen tähden, ettei sitä
elähytä minkäänlaiset korkeammat harrastukset, sen tähden, ettei se
ole kehittänyt niitä ituja mitä on ollut olemassa, sen tähden, että se
on antanut teatterimme huonontua. Tämä voi kuulua hyvin kovalta
sanalta, mutta emme lausu sitä kevytmielisesti ja ajattelematta.
Teatterinjohtomme tehtävänä on ollut valvoa Åhman-Poussetten
seurueen jättämää perintöä henkilökunnan, ohjelmiston ja
yhteisesityksen suhteen. Onko henkilökunta nyt, sen jälkeen kun on
saatu kolmen vuoden määräraha ja kun monet yksityiset ovat
tehneet uhrauksia, parempi, onko yhteisnäytteleminen varmempi —
ei, onko ohjelmisto etevämpi — ei, onko yleisön henki taiteellisempi
— ei, onko teatteriharrastus lämpimämpi, yksimielisempi — ei.
Päinvastoin on henkilökunnassa nyt suurempia aukkoja kuin silloin,
päinvastoin on yhteisnäytteleminen epätasaisempaa, keskustelutaito
puutteellisempi, ohjelmisto henkisesti köyhempi, yleisön henki
pintapuolisempi. Kaksi mahdollisuutta on siis edessä: joko on
määräraha vahingoittanut teatteria, sen sijaan että se olisi sitä
hyödyttänyt, tai sitten ei teatterinjohto ole ollut semmoinen kuin sen
olisi pitänyt olla. Edellinen vaihtoehto on vastoin järkeä, jää siis
jäljelle toinen. Väitettänee kenties: Åhman-Poussetten teatterinjohto
oli parempi kuin nykyinen, sillä sitä suosivat erityiset olosuhteet. Me
vastaamme: Åhman-Poussetten hallitus oli parempi, koska sitä
elähytti usko taiteeseen. Vai — minkä tähden Helsingin aiempi
vakinainen teatteri vv. 1861-63 eroaa niin jyrkästi nykyisestä? Niin —
sen tähden, että Fredrik Cygnaeuksen henki antoi sille lentoa.

Voimme vakuuttaa, ettemme tee ylläolevaa tunnustusta hyvällä

mielellä. Mutta olemme kuulleet sen niin usein monien muidenkin
suusta, jotka suovat teatterille hyvää, että voimme luottaa
omantuntomme todistukseen, joka vapauttaa arvostelumme kaikista
puolueellisista syrjätarkoituksista. Me ihailemme ja kunnioitamme
enemmän kuin moni muu sitä uupumatonta uhrautuvaa intoa, jolla
teatterinjohtokunta — tai ainakin sen toimeenpaneva johtokunta —
on hoitanut yhtä vaivalloista kuin epäkiitollista tointansa, mutta
emme parhaallakaan tahdolla voi olla pitämättä liian vähäisinä niitä
tuloksia, mitä nämä kauniit ponnistukset ovat tuottaneet.

Leimatessaan meitä innoissaan oikeaksi "Ruotsinsyöjäksi" hra Beta

on erityisesti maininnut nykyiseen vakinaiseen teatteriimme palkatut
ruotsalaiset näyttelijät, joita hra Beta sanoo kirjoituksessamme
häväistyn j.n.e. Meihin teki kiusallisen vaikutuksen tämä hra Betan
tahdittomuus mennä sotkemaan vieraita henkilöitä kansallisiin
kiistoihin. Mieleemme on sitä vähemmin juolahtanut millään tavoin
loukata näitä henkilöitä, joita pidämme suuressa kunniassa niin hyvin
taiteilijoina kuin yksityisihmisinä, kuin nämä muukalaiset auliudella ja
kohteliaalla ystävällisyydellä, joka jyrkästi poikkeaa suomalaisen
teatterinjohtokunnan nurjamielisyydestä, ovat töin ja toimin
kappaleiden ja näyttämösovitelmien harjoituksissa, kasvojen
maalaamisessa, pukuasioissa j.n.e. auttaneet suomalaisen
puhenäyttämön luomisyrityksiä. Muutenkin ovat ulkomaalaiset
useimmittain osottaneet kansallisia teatteriharrastuksia kohtaan
semmoista taiteellista jalomielisyyttä, jota paha kyllä olemme
kaivanneet monelta suomalaiselta. Kun esim. hra Lindmark oli
vuokrannut Arkadiateatterin näytäntövuodeksi 1865-66, ei hän
tehnyt minkäänlaisia esteitä antaessaan teatterin käytettäväksi
parille suomalaiselle näytännölle, vaatimatta siitä penniäkään
ylimääräistä maksua. Samoin kokivat ne venäläiset taiteilijat, jotka
näyttelivät Arkadiateatterissa syksyllä 1870, ystävällisesti supistaa
suomalaisten näytäntöjen tiellä olevat esteet niin vähiin kuin suinkin,
juuri samaan aikaan, kuin omat maamiehemme tuottivat näille mitä
suurimpia vaikeuksia.

Emme todellakaan olisi viivähtäneet niin kauan hra Betan

sydämmenpurkausten kumoamisessa, ellei hänen kirjoituksensa olisi
ollut niin täsmällinen ilmaus siitä, mitä Dagbladet vuodet läpeensä
on sisältänyt teatteriosastossaan. Onko hra Beta sama mies kuin
Dagbladetin teatteriarvostelija vai ei, se ei meihin suuresti koske;
heidän taiteellinen ajatuksenjuoksunsa, heidän taiteellinen kantansa
on nähtävästi sama. Ken on seurannut Dagbladetin
teatteriarvosteluja, tietää että niille on ollut ominaista surkuteltava
tietämättömyyden ja ylpeilevän röyhkeyden sekoitus, sekä joka
ikisessä niissä ilmenevä erityinen mieltymys latteuteen. Niissä
suoriudutaan mestariteoksista tavallisesti halpamaisilla lauseparsilla,
mutta ei voida kyllin tulkita ihastusta, kun on kysymys kaikenlaisista
jonkinjoutavuuksista, niissä pyritään repostelemaan neroa, ja kun ei
siihen aina raukkamaisuudesta uskalleta käydä suoraan käsiksi,
asetetaan se yhteyteen keskinkertaisuuden kanssa; sitä vastoin
suositaan silmittömästi kaikista nerottomimpia henkilöitä, jos ne
taiteelle kerrassaan vieraista vaikuttimista sattuvat miellyttämään
nojatuoli-taputtelijoita; yleisön huonoja puolia hyväillään ja
koristellaan, sen sijaan että sitä pitäisi ohjata, valistaa ja varoittaa.
Sattuvimman tuomion, minkä tunnemme Dagbladetin
teatteriarvosteluista, kuulimme pari vuotta sitten. Tapasimme eräänä
päivänä yhden etevimpiä näyttelijöitämme huolestuneen näköisenä.
Tiedusteluumme, mikä hänet teki niin levottomaksi, hän vastasi
kysymyksellä: "Minä näyttelin kai ihan kurjasti osani eilen?" —
"Kuinka niin?" — "Niin — olen tänään saanut osakseni kiitosta
Dagbladetissa, minä olen varmaankin ollut kovin epäonnistunut".
Mielestämme ei sopivammin voida kuvata Dagbladetin
teatteriarvostelua kuin tämä kokkapuhe sen teki. Luulemmekin, että
teatterinjohtokunnan mieleen johtui, Betan kirjoitusta lukiessa,
useammin kuin kerran tuo vanha sananparsi: "Jumala varjelkoon
minua ystävistäni, vihollisistani minä kyllä suoriudun".

III.

Hra Beta ei ole ollut tyytyväinen siihen oikaisuun, jonka teimme

kajotessamme niihin erehdyttäviin seikkoihin, joita hän on ladellut
arvostellessaan Kirjallisen Kuukauslehden maaliskuun vihkossa
ollutta, teatteriolojamme koskevaa kirjoitustamme. Hän on
nähtävästi niin mielissään siitä teatteriviisaudesta, jonka hän nyt
tilaisuutta varten on haalinut kokoon oikealta ja vasemmalta, että
hän taukoamatta matkii sitä eikä huomaa, että mitä väärää hän
sattuu sanomaan, on kerrassaan väärää, ja tosikin tavallisesti
puoleksi väärää. Näiden toistamisien suhteen voimme huoleti jättää
kunkin ajattelevan lukijan vertailtavaksi, kumpi esitys osottaa
enemmän aineen tuntemusta ja vilpittömyyttä, meidänkö vai hra
Betan. Sitä vastoin on hra Beta koettanut pöngittää lauseitansa
muutamilla uusilla seikoilla ja esimerkeillä, joilla sentään paha kyllä
on kaksi aivan samanlaista ominaisuutta kuin niiden edeltäjillä —
nimittäin että ne joko ovat vääriä tai sitten todistavat meidän
puolestamme, mutta itse hra Betaa vastaan.

Olimme esim. osottaneet, että teatterirakennusyhtiö oli alentanut

vakinaisen teatterin vuokraa siihen verrattuna mitä Åhman-Poussette
maksoi, koska yhtiö oli saanut valtiolta huojennusta koron maksussa.
Hra Beta väittää, ettei tämä syy ole oikea, koska Åhman-Poussette
näytteli 80 iltana näytäntövuodessa, vakinainen teatteri taas 120:na.
Molemmat nämä tiedonannot ovat väärät. Hra Beta myöntää sen itse
seuraavassa numerossa ja mainitsee aivan oikein näytäntöiltojen
lukumäärän Åhmanin vierailuaikana 187:ksi. Keskimäärä vakinaisen
teatterin vuotuisista näytäntöilloista niinä 4 vuonna, jotka se on ollut
toimessa, on likipitäen yhtä suuri. Hra Beta kumoaa siis itsensä
täydellisesti, mutta hänen mieleensä ei juolahda peruuttaa niitä
syytöksiä, jotka hän on ensimmäisellä väärällä tiedonannollaan
tehnyt meitä vastaan. Lukija arvostelkoon moisen menettelytavan
kunniallisuuden. Muuten olisi hra Beta, jos hän olisi perustelujansa
lähemmin ajatellut, huomannut, että ellei koron huojennusta olisi
tapahtunut, olisi teatteritaloyhtiön ollut pakko korottaa
takausyhdistyksen vuokraa, sillä millä muulla keinolla olisi yhtiön
onnistunut maksaa korot? Tiedonantomme siitä, että korkojen
huojennus myöskin välillisesti on koitunut takausyhdistyksen hyväksi,
on siis täydelleen paikkansa pitävä.

Jutellessaan siitä, missä määrin orkesteri ensi sijassa edistää

teatteri- tai musiikkiharrastuksia, hra Beta esittää niin nasevan syyn
itseänsä vastaan, että me emme mitenkään olisi voinut keksiä
parempaa. Lauluseura oli jo tammikuussa pyytänyt teatteriorkesterin
apua esittääkseen Haydnin "Vuodenajat"; mutta — sanottiin — sitä
voitiin antaa vasta sitten kun "Vapauden veljien" harjoitukset olivat
lopetetut. Seurauksena oli, että "Vuodenaikojen" täytyi tyytyä
kahteen harjoitukseen, sen sijaan kuin niitä tuhlattiin kymmenkunta
Offenbachin tekeleeseen. Nyt hra Beta, ilmoittaa että orkesteri
samaan aikaan kuin sillä oli nämä kaksi harjoitusta sitä paitsi
myöskin paraillaan harjoitteli Steinin konserttia ja sinfoniakonserttia
varten. Siis kolme suurta konserttia, joiden täytyi viivytellä
harjoituksiansa, jotta "Vapauden veljet" valmistuisi. Ja hra Beta
väittää vieläkin, ettei orkesterin määrärahasta koidu ensi sijassa etua
teatterille, vaan musiikille.

Hra Beta sanoo meidän, kun me puhuimme vakinaisen teatterin ja

Suomalaisen seuran välillä tapahtuneista keskusteluista syksyllä
1870, koettaneen väärän sitaatin avulla luikerrella pakoon hänen
väitteitänsä, joissa hän esittää johtokunnan ystävällistä avuliaisuutta.
Että olisi ollut muodollisesti paremmin paikallaan olla panematta
lainausmerkkejä kahden puolen supistettua selosteluamme, joka
käsittelee Dagbladetin mielipiteitä tästä asiasta, myönnämme
halusta. Mutta pääasiassa, s.o. esittäessämme hra Betan sanojen
ajatussisällystä, emme usko ollenkaan erehtyneemme. Jos sentään
olisi niin tapahtunut, niin ei suinkaan meille ole siitä mitään etua,
sillä hra Beta on sitten taaskin loistavalla tavalla puhunut itseänsä
vastaan. Sillä jos se olisi hra Betan mielipide, että mainitun
johtokunnan jäsen yksityisenä henkilönä, eikä johtokunnan
jäsenenä, keskusteli kanssamme yhteistyön mahdollisuudesta
suomalaisen ja ruotsalaisen teatterin kesken, kuinka voi hra Beta
sitten väittää, että me olemme hyljänneet johtokunnan tarjouksen
sillä ei kai keskustelu ole mikään tarjous. Jos mainittu henkilö taas
ehdotti yhteistyötä virallisena edustajana, niin oli selostelumme
oikea. Muuten tietää hra Beta — joka ei ollut läsnä tässä
keskustelussa — kertoa, että me periaatteessa hylkäsimme
johtokunnan ehdotuksen. Olemme kuitenkin selittäneet hra Betalle,
ett'emme tässä tilaisuudessa maininneet sanaakaan periaatteista,
vaan ainoastaan esitimme asian järjestämis-vaikeuksia. Tavallinen
tahti olisi vaatinut hra Betan silloin oikaisemaan väärää esitystään;
hra Beta on katsonut mukavammaksi keinotella, luottaen lukijan
huonoon muistiin, jossa me kuitenkin toivomme hänen erehtyneen.
Tämän yhteydessä tahdomme oikaista hra Betan toisenkin
harhaanvievän huomautuksen, joka on syntynyt sen vuoksi, kun hra
Beta ei ollenkaan tunne niitä keskusteluja, joista hän puhuu, vaan
perustaa kertomuksensa muutamiin satunnaisesti kuulemiinsa
pikkutietoihin, jotka hän on sitten väärin käsittänyt. Hän mainitsee
nimittäin, että kun joka näytäntöillan tulot teatterikauden kuluessa
lasketaan 850 markaksi, olisi johtokunta kärsinyt tappiota, jos se olisi
luovuttanut teatterin Suomalaiselle seuralle vaatimatta mainittua
summaa. Kovaksi onneksi ei ole koskaan ollut kysymystäkään
varsinaisen näytäntöillan saamisesta, vaan johtokunta on
nimenomaan kaikissa keskusteluissa vain ollut taipuvainen
myöntämään maanantain — siis ei-näytäntöillan. Se
päiväkustannusten lisäksi tuleva maksu, jota se vaatii, on siis
puhdasta lisätuloa.
 Hra Beta suvaitsee, kun hän on kovin hämmästynyt tekemistämme
muistutuksista, esittää meidän taiteelliset aatteemme kerrassaan
haaveellisiksi, niin että ne kenties voivat olla teoreettisesti oikeat,
mutta että niillä ei ole minkäänlaista pohjaa todellisuudessa.
Kuitenkin on Åhman-Poussetten vierailukausi 1866-67 loistavana,
käytännöllisenä esimerkkinä siitä, kuinka teatterinjohdon ei lainkaan
tarvitse kallistua huonoon suuntaan voidakseen tehota yleisöön ja
olla aineellisesti kannattava. Hra Beta näkeekin paljon vaivaa
kumotakseen tämän esimerkin, mutta hänen perustelujansa haittaa
tässäkin taas hänen kaksi perisyntiänsä — väärät tiedot ja väitteiden
ristiriitaisuus. Hra Beta on sitä mieltä, että Åhman-Poussette tuli
Ruotsista mukanaan valmis ohjelmisto. Kuinka tämän asian laita
oikein on, sen osottakoon seuraava pieni tilasto — koskettelemme
vain jälkimmäistä vuotta 1866-67, koska hra Åhman 1864-65 näytteli
Arkadiateatterissa ja vertailu nykyiseen vakinaiseen teatteriin voisi
silloin kenties ontua. Åhman-Poussetten seurue harjoitti ja näytteli
1866-67 seuraavat huomattavien tekijäin kappaleet: Shakespearen
(3), Musset'n (2), Legouvén (1), Schillerin (1), Mosenthalin (1),
Björnstjerne-Björnsonin (1), Börjessonin (1) — sekä lisäksi
kotimaisten kirjailijain: Topeliuksen (1), Mannerheimin (1),
Berndtsonin (1). Vakinainen teatteri on tänä näytäntövuonna (jos
jätämme molemmat oopperat joukosta pois) esittänyt huomattavilta
kirjailijoilta seuraavat uutuudet: Shakespearelta 1, Sardoulta 1 — ja
siinä kaikki. Mitään kotimaista uutuutta ei ole näkynyt. Samoin on
sen "viileyden" laita, jonka hra Beta silloin väitti vallinneen
katsomossa. Me kutsumme todistajiksi ne, jotka näkivät yleisön
mielenkiinnon, kun ensi kertaa näyttämöllä tutustuttiin
Pohjoismaiden etevimpään näytelmäkirjailijaan Björnstjerne-
Björnsoniin, kun ensi kerran vapistiin Shakespearen "Hamletia"
nähdessä, kun ensi kerran vuodatettiin kyyneleitä "Akselille ja
Valpurille", kun kappaleessa "Tiden Teaterdirektör" tervehdittiin
ensimmäistä poliittisen huvinäytelmän itua Suomessa, kun
teatteriyleisö muutamien kuukausien mentyä kutsuttiin taputtamaan
kotimaisen tapakomedian ensimmäistä esiintymistä, kun meillä
tuntematon A. de Musset ensi kerran lentotähden lailla kiinnitti
yleisön katseen — sekä vihdoin lopuksi, tai oikeammin aluksi, kun
uusi teatteri ensikertaa kaikui riemutervehdyksistä "Regina von
Emmeritzille". Kuinka vähän semmoisia taiteen voittoja on nykyisellä
näytäntövuodella osotettavissa. Hra Beta voi tosin riemuiten mainita,
että sali pauhasi tyytyväisyydestä, kun se kappaleessa "Richelieus
första vapenbragd" sai nuoren näyttelijättären huulilta kuulla
kaksimielisyyden, joka oli niin kyynillinen, että se muuttui
yksimielisyydeksi, tai kun se kappaleessa "Fregattkaptenen" sai
nähdä realistisen kuvan meritaudista. Niin myrskyisää suosiota, niin
ihastuksesta säteileviä kasvoja emme tosiaankaan muista
nähneemme Åhman-Poussetten hallituskaudella, mutta emme
lainkaan kadehdi johtokunnan laakereita, jotka se on hankkinut
itselleen moisen suosion avulla.

Pyrkiessään leimaamaan meidän moitteemme ohjelmiston ala-

arvoisuudesta niin epäkäytännölliseksi kuin suinkin, hra Beta selittää,
että me muka olemme vaatineet esitettäväksi vain tragedioja, vain
suuria kappaleita. Tämä selitys on harhaanvievä, me olemme
etusijassa vaatineet hyviä kappaleita. Niin, voimmepa päinvastoin
sanoa, että johtokunta on ottanut ohjelmistoonsa hyviä komedioja
vielä niukemmalta kuin tragedioja. Sillä sen sijaan kuin tragedian
kuningas, Shakespeare, tavataan tämänvuotisessa ohjelmistossa,
puuttuu siitä Molière; sen sijaan kuin uudenaikaisista ranskalaisista
tragedioista on otettu yksi, ainakin sivistyshistoriallisesti
mieltäkiinnittävä murhenäytelmä "Fosterlandet", ei Ranskan
uudenaikainen, äärettömän paljon vilkkaampi komedia ole lainkaan
edustettuna; sen sijaan kuin saksalaisista tragedioista on otettu niin
runollinen kappale kuin "Sapho", on saksalaisista komedioista valittu
niin ala-arvoinen kuin "Nya Drottningen". Mutta tässä suhteessa me
saarnaamme kuuroille korville, kun asia koskee hra Betaa. Hänestä
näyttää olevan selvää, että jokainen taiteellinen kappale on
"pitkäpiimäinen" eikä mene yleisöön. Onneksi on yleisön maku
ylipäänsä kuitenkin kehittyneempi kuin hra Betan.

Toinen seikka, joka ehdottomasti herättää kummastusta jokaisessa

teatterinkävijässä lukijassa, on se, että hra Betan mielestä on suuri
ohjelmisto mahdoton, koska sen etevimmät tukipylväät, hra ja rouva
Raa eivät enää jaksa sitä ylläpitää, edellinen sairauden, jälkimäinen
kykenemättömyyden vuoksi. Mitä hra Raa'hon tulee, niin on kyllä
totta, että hänen sairautensa on tänä vuonna vaatinut varovaisuutta,
mutta johtokunta onkin tehnyt kaiken voitavansa väsyttääkseen
tämän nerokkaan taiteilijan sopimattomilla osilla. Näyttää melkein
siltä kuin olisi tahallaan tahdottu turmella tämän näyttelijän
menestys, semmoisella huolellisuudella on hänelle valikoitu osia,
joissa hän ei parhaalla tahdollaankaan ole voinut onnistua, niin
täydellisesti ne sotivat hänen näyttelijäluonnettaan vastaan, niin
esim. näytelmissä "Volontären", "En fattig ädling", "Rosenmüller et
Finke" ynnä muissa. Mitä rouva Raa'hon tulee, lienee hra Beta
jokseenkin yksin väittäessään, että hän on "mennyt taaksepäin".
Päinvastoin ovat ne arvostelijat, jotka meillä todella ansaitsevat sen
nimen, esim. Hufvudstadsbladetin E.N. ja Finlands Allmänna
Tidningin F. Berndtson aivan oikein panneet merkille melkoisen
edistysaskeleen tämän näyttelijättären taiteilijakehityksessä hänen
viimeisen ulkomaamatkansa jälkeen.

Kuitenkin — mitäpä hra Beta välittää taiteentuntijain lausunnoista,

voipihan hän vedota Dagbladetin teatteriselostajan auktoriteettiin,
joka siitä päivästä lähtien, kun rouva Raa ensi kerran esiintyi
suomeksi, on hyökännyt tämän taiteilijattaren kimppuun esteettisellä
suuttumuksella, joka herättäisi vastenmielisyyttä, ellei se samoinkuin
kaikki mitä Dagbladetin teatteriselostaja kirjoittaa, näyttäisi niin
herttaisen koomilliselta. Käsitämme kuitenkin Dagbladetin vihan
sangen luonnolliseksi. Jo se, että rouva Raa on nerokas taiteilija, on
Dagbladetin silmissä synti, joka vaivoin voidaan hänelle anteeksi
antaa. Kun lisäksi vielä tulee, että hän on osottanut mieltymystä
muihinkin aatteellisiin harrastuksiin, niin onhan selvää, että hän
Dagbladetin silmissä on vaarallinen henkilö, joka kaikin mokomin on
saatava pois.

Yrittäessään ajaa syrjään korkeamman draaman ja sen kannattajat

kerrassaan sopimattomina meidän näyttämöllemme, hra Beta itse
ilmaisee, missä tarkoituksessa hänen mielestään ohjelmisto olisi
laadittava, jotta se näyttäisi "millä taholla seurueen voimat
oikeastaan ovat". Hän mainitsee kappaleet "Bröllopet på Ulfåsa",
"Evas Systrar", "Fröken Elisabeth", "Det skadar inte",
"Vermlänningarne" ja "Nya garnison". Emme todellakaan ole
päässeet tästä luettelosta selville, mitä alaa hra Beta suosittelee
näyttelijäkunnallemme sopivaksi, sillä "Bröllopet på Ulfåsa" on
romanttinen näytelmä, "Fröken Elisabeth" keskustelukappale, "Det
skadar inte" farssi ja "Vermlänningarne" laulunäytelmä. Ainoana
yhteisenä ominaisuutena mainituissa kappaleissa — yhtä
lukuunottamatta — on se, että ne ovat ruotsinmaalaisia. Tosiaan
vaarinotettava huomautus niille, jotka väittävät, ettei taide kaipaa
kansallista pohjaa. Näyttelijämme ovat elävästi esittäneet nämä
luonteet, sillä ne ovat ruotsalaisia, he ovat lämpimästi ymmärtäneet
johtavan pohjasävyn, sillä se on ruotsalainen. Niin halukkaasti kuin
tunnustammekin sen voiman, minkä näyttelijät saavat näistä heille
kansallisista kappaleista, on ruotsalaisella näytelmäkirjallisuudella
meille kuitenkin toisarvoinen taiteellinen merkitys, sillä se ei ole niin
runsas eikä niin etevä kuin suurten sivistyskansojen. Totta on, hra
Beta on maininnut myös yhden ei-ruotsalaisen kappaleen. Koko
suuresta kontinentaalisesta ohjelmistosta, Shakespearen, Schillerin,
Molièren, Holbergin isänmaista, ei hra Beta tiedä muuta kuin yhden
kappaleen, joka "näyttää, millä taholla seurueen voimat oikeastaan
ovat", ja tämä ainoa kappale on — "Sju flickor i uniform".
Katkerampaa satiiria teatterioloistamme kuin se, minkä hra Beta on
tässä esittänyt, emme osaa mielessämme kuvitella.

Kuitenkin — kyllin näistä yksityisseikoista, joita hra Beta on

pakottanut meidän käsittelemään vasten tahtoamme ja niillä kenties
myös väsyttämään lukijaa. Ei ole meidän vikamme, että
vastakirjoituksessamme on ollut pakko vain oikaista yksityisiä
vääristelyjä ja harhaanjohtavia detaljitietoja hra Betan kirjoituksesta.
Pääasiasta hän ei ole mitään sanonut siitä yksinkertaisesta syystä,
ettei hänellä ole mitään sanottavaa. Sillä turhaan olemme parhaalla
tahdollammekaan yrittäneet ottaa selkoa siitä, mikä sija hra Betan
mielestä teatterillamme on kansallisessa ja taiteellisessa
katsannossa. Hänen ainoana puolustuksenansa on ollut se, että hän
on yksityiskohdittain koettanut todistaa, että teatteri olisi voinut olla
vielä huonompi. Muuten on hänen vastauksensa ollut valitusta
meidän isänmaallisesta ja taiteellisesta kiihkoilustamme. Onneksi
voimme lohduttaa itseämme sillä, että me mieluummin jonkunlaisella
tekosyylläkin kuulemme syytettävän meitä taidekiihkoilusta kuin —
taidetomppelikkuudesta.

Viiteselitykset:
 [1] Tästä mieltäkiinnittävästä draamallisesta runoelmasta vrt.
Vorlesungen über die Geschichte des deutschen Theaters von R.E.
Prutz (johon on otettu yksityisiä kohtauksia) s. 51-54 ja 64-71.
Grundriss der deutschen Nationallitteratur von A. Koberstein § 161.
Vorlesungen über die Geschichte der deutschen Nationallitteratur
von Wachler, s. 145. Die dramatische Poesie der Deutschen von J.
Kehrein I. s. 70.

[2] Vrt. Vorl. üb. die Gesch. des deut. Theat. von Prutz s. 55. Die
dram. Poes. der Deut. von Kehrein s. 79.

[3] Vrt. Vorl. üb. die Gesch. des deut. Theat. von Prutz s. 77-86.
Deutsches Theater. Herausgegeben von L. Tieck. Esipuhe s. IX-XVII.
Die dram. Poes. der Deut. von I. Kehrein. I. s. 83-108. Geschichte
der poetischen Nationallitteratur der Deutschen von Gervinus. II. s.
460.

[4] Vrt. Vorles. von Prutz s. 91 ja 107. Deuts. Thteat. von Tieck, s.
XVII-XXIII. Die dram. Poes. der Deut. von Kehrein s. 139-149.
Gesch. der poet. Nationall. der Deuts. von Gervinus. III. s. 105-110.

[5] Harvat nykyisen kirjallisuushistorian ilmiöistä ovat olleet niin

häilyvien ja ristiriitaisten tiedonantojen alaisia kuin saksalaiset
Haupt- und Staatsactionit. Viime vuosisadan kirjallisuushistorioitsijat
(esim. Löwen, Flögel, Eichhorn y.m.) arvelevat, että ne olivat
"kehnoja käännöksiä espanjan kielestä", uudemmat kriitikot (Prutz,
Schlager, Devrient, Koberstein y.m.) ovat kuitenkin osottaneet, että
ne olivat viimeinen, alhaisin muoto, johon englantilais-saksalainen
draama oli vähitellen vaipunut. He nojautuvat silloin erääseen H.
Lindnerin Dessausta 1845 löytämään ja julkaisemaan "Haupt- und
Staatsaction'iin" "Karl XII vor Friedrichsball", joka on varustettu
asiallisella ja valaisevalla esipuheella. Näitä kappaleita ei näet esitetty
aivan valmistamatta; tärkeimmät kohtaukset kirjoitettiin tai ainakin
hahmoteltiin niiden rakenteen pääpiirteet. Karl Weiss on 1854
julkaissut 16 semmoisen Haupt- und Staatsactionin näytelmärungon,
jotka ovat löydetyt Wienin kirjastoista. Eräs tragedia on löydetty
täydellisenä "Die glorreiche Marter Johannes von Nepomuck". Tässä,
muuten ei niinkään runottomassa tuotteessa tuntuu vahvasti
Calderonin tapaista maneeria niin hyvin kielessä kuin juonessa, ja se
seikka näyttää todistavan, että katolisessa etelä-Saksassa olivat
espanjalaiset vaikutukset olleet vallalla. Vrt. Prutz Vorl. üb. die
Gesch. des deut. Theat. s. 193-212. Die Wiener Haupt- und
Staatsactionen. Ein Beitrag zur Geschichte des deutschen Theaters
von Karl Weiss. Geschichte des Geistigen Lebens in Deutschland
1681-1781 von J. Schmidt, s. 53-57.

[6] Edvard Devrient on kirjassaan "Geschichte der deutschen

Schauspielkunst" I. s. 253 tehnyt selkoa eräästä mukaelmasta, jonka
muuan Cormart toimitti Corneillen tragediasta "Polyeucte", ja joka
kuvaa saksalaisten näytelmäkirjailijain menettelytavan barbaarista
epäoleellisuutta.

[7] Lessing löysi hänen Masaniellostaan "Shakespeareläisen neron

kipinöitä". Ne kohtaukset, jotka Prutz esittää siitä luennoissaan
(Vorlesungen j.n.e.), eivät osota mitään sellaista.

[8] Tähän esitykseen vrt. Geschichte des geistigen Lebens in

Deutschland von J. Schmidt 1681-1781. I. II. Gesehichte der
Deutschen Litteratur im achtzehnten Jahrhundert von Hettner. I.

[9] Nerokas, mutta villiytynyt Lenz sanoo teoksessaan

"Anmerkungen übers Theater", että tragediassa on tärkeätä
ainoastaan se, että katsoja jälestäpäin huudahtaisi sen henkilöistä
"das ist ein Kerl! das sind Kerle!" (Siinä vasta mies! ne vasta miehiä!)
Vrt. Lenzint Gesammelte Schriften. II. s. 226.

[10] Vrt. näitä draamoja koskevia lyhyitä viittauksia, joita tavataan

Gervinuksen, Hillebrandin, Kobersteinin y.m. Saksan kirjallisuuden
historioissa.

[11] Tästä draamasta on Tieck julkaissut analyysin teoksessaan

"Dramaturgische Blätter I" ja A. Stahr kirjassaan "Oldenburgischer
Theaterschau I".

[12] Vrt. Goethe und seine Werke von K. Rosenkranz, s. 164-173.

Oldenburgischer Theaterschau von A. Stahr, s. 151-160. Geschichte
des geist. Lebens in Deutschland von Julian Schmidt. II. s. 557-565.

[13] Vrt. Schillers sämmtliche Werke. Bd XII. Über Goethes

Egmont, s. 351. Old. Theaterschau von Stahr. I. s. 129. Det
historiska skådespelet af T. Hagberg, s. 120. Gesch. der poet.
Nationallit. der Deutschen von Gervinus. V. s. 103.

[14] Vrt. Geschichte der deutschen Litteratur seit Lessings Tod von
J. Schmidt, I. s. 284. Goethe und seine Werke von Rosenkranz.

[15] Schiller und seine Zeitgenossen von J. Schmidt, s. 58.

[16] Vrt. Hebbelin tragedian "Maria Magdalena" esipuhetta.

[17] Vrt. Schiller u. seine Zeitgenossen von J. Schmidt, s. 32-38. F.

Schiller als Mensch, Geschichtsschreiber, Denker und Dichter von
Karl Grün s. 636, 647. Schillers Dichtungen nach ihren historischen
Beziehungen und nach ihren inneren Zusammenhange von Hinrichs,
s. 113-152.
Welcome to Our Bookstore - The Ultimate Destination for Book Lovers
Are you passionate about testbank and eager to explore new worlds of
knowledge? At our website, we offer a vast collection of books that
cater to every interest and age group. From classic literature to
specialized publications, self-help books, and children’s stories, we
have it all! Each book is a gateway to new adventures, helping you
expand your knowledge and nourish your soul
Experience Convenient and Enjoyable Book Shopping Our website is more
than just an online bookstore—it’s a bridge connecting readers to the
timeless values of culture and wisdom. With a sleek and user-friendly
interface and a smart search system, you can find your favorite books
quickly and easily. Enjoy special promotions, fast home delivery, and
a seamless shopping experience that saves you time and enhances your
love for reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!

ebooksecure.com