100% found this document useful (1 vote)
8 views62 pages

Programming Logic & Design, Comprehensive 9th edition Joyce Farrell pdf download

The document provides information about the 'Programming Logic & Design, Comprehensive 9th Edition' by Joyce Farrell, including links to download the ebook and other related products. It outlines the structure of the book, which covers various programming concepts, techniques, and best practices. Additionally, it emphasizes the importance of high-quality programming and offers resources for further learning.

Uploaded by

uaqsfoegxj292
Copyright
© © All Rights Reserved
We take content rights seriously. If you suspect this is your content, claim it here.
Available Formats
Download as PDF, TXT or read online on Scribd
100% found this document useful (1 vote)
8 views62 pages

Programming Logic & Design, Comprehensive 9th edition Joyce Farrell pdf download

The document provides information about the 'Programming Logic & Design, Comprehensive 9th Edition' by Joyce Farrell, including links to download the ebook and other related products. It outlines the structure of the book, which covers various programming concepts, techniques, and best practices. Additionally, it emphasizes the importance of high-quality programming and offers resources for further learning.

Uploaded by

uaqsfoegxj292
Copyright
© © All Rights Reserved
We take content rights seriously. If you suspect this is your content, claim it here.
Available Formats
Download as PDF, TXT or read online on Scribd
You are on page 1/ 62

Programming Logic & Design, Comprehensive 9th

edition Joyce Farrell download pdf

https://ebookmass.com/product/programming-logic-design-
comprehensive-9th-edition-joyce-farrell/

Visit ebookmass.com today to download the complete set of


ebook or textbook!
Here are some recommended products for you. Click the link to
download, or explore more at ebookmass.com

Programming Logic and Design, Comprehensive 9th Edition


Joyce Farrell

https://ebookmass.com/product/programming-logic-and-design-
comprehensive-9th-edition-joyce-farrell/

Java Programming 9th Edition Joyce Farrell

https://ebookmass.com/product/java-programming-9th-edition-joyce-
farrell/

Java Programming (MindTap Course List), 10th Edition Joyce


Farrell

https://ebookmass.com/product/java-programming-mindtap-course-
list-10th-edition-joyce-farrell/

Starting Out With Programming Logic and Design, 6e 6th


Edition Tony Gaddis

https://ebookmass.com/product/starting-out-with-programming-logic-and-
design-6e-6th-edition-tony-gaddis/
Biochemistry 9th edition. Edition Shawn O. Farrell

https://ebookmass.com/product/biochemistry-9th-edition-edition-shawn-
o-farrell/

Java Programming: A Comprehensive Introduction, First


edition

https://ebookmass.com/product/java-programming-a-comprehensive-
introduction-first-edition/

(eBook PDF) Fundamentals of Logic Design, Enhanced Edition


7th Edition

https://ebookmass.com/product/ebook-pdf-fundamentals-of-logic-design-
enhanced-edition-7th-edition/

Fundamentals of Digital Logic with VHDL Design 4th Edition


Brown

https://ebookmass.com/product/fundamentals-of-digital-logic-with-vhdl-
design-4th-edition-brown/

Fundamentals of Logic Design, Enhanced Edition Jr.


Charles H. Roth

https://ebookmass.com/product/fundamentals-of-logic-design-enhanced-
edition-jr-charles-h-roth/
Joyce Farrell

COMPREHENSIVE

Programming
Logic & Design

Ninth Edition
Copyright 2018 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part. WCN 02-300
Buy. Rent. Access.

Access student data files and other study


tools on cengagebrain.com.

For detailed instructions visit


http://solutions.cengage.com/ctdownloads/

Store your Data Files on a USB drive for maximum efficiency in


organizing and working with the files.

Macintosh users should use a program to expand WinZip or PKZip archives.


Ask your instructor or lab coordinator for assistance.

Copyright 2018 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part. WCN 02-300
PROGRAMMING LOGIC
AND DESIGN
COMPREHENSIVE

Copyright 2018 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part. WCN 02-300
Copyright 2018 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part. WCN 02-300
NINTH EDITION

PROGRAMMING LOGIC
AND DESIGN
COMPREHENSIVE

JOYCE FARRELL

Australia • Brazil • Japan • Korea • Mexico • Singapore • Spain • United Kingdom • United States
Copyright 2018 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part. WCN 02-300
Programming Logic and Design, © 2018 Cengage Learning®
Comprehensive
ALL RIGHTS RESERVED. No part of this work covered by the
Ninth Edition
copyright herein may be reproduced or distributed in any form
Joyce Farrell
or by any means, except as permitted by U.S. copyright law,
Senior Product Director: without the prior written permission of the copyright owner.
Kathleen McMahon
For product information and technology assistance, contact us at
Product Team Leader: Kristin McNary
Cengage Learning Customer & Sales Support, 1-800-354-9706
Associate Product Manager: Kate Mason
For permission to use material from this text or product,
Senior Content Developer: Alyssa Pratt submit all requests online at www.cengage.com/permissions
Senior Content Project Manager: Further permissions questions can be emailed to
[email protected]
Jennifer Feltri-George
Manufacturing Planner: Julio Esperas
Art Director: Diana Graham Library of Congress Control Number: 2016959742
Production Service/Composition: ISBN: 978-1-337-10207-0
SPi Global
Cover Photo: Cengage Learning
Colormos/Photodisc/Getty Images 20 Channel Center Street
Boston, MA 02210
USA

Unless otherwise noted all items © Cengage Learning.

Cengage Learning is a leading provider of customized learning


solutions with employees residing in nearly 40 different coun-
tries and sales in more than 125 countries around the world.
Find your local representative at www.cengage.com.

Cengage Learning products are represented in Canada by


Nelson Education, Ltd.

To learn more about Cengage Learning Solutions, visit


www.cengage.com

Purchase any of our products at your local college store or at


our preferred online store www.cengagebrain.com

Printed in the United States of America


Print Number: 01   Print Year: 2018

Copyright 2018 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part. WCN 02-300
Brief Contents
v

Pref ace ������� ��� �� ��� ��� ��� ���� �� ��� ��� ��� ������ ��� ��� xvi

CHAPTER 1 An Over view of Computers and Programmi ng ��� 1


CHAPTER 2 Elem en t s o f H i gh- Qual i ty Programs ����� ��� ���� ��� 38
CHAPTER 3 U n der s t an din g Structure ����� � ����� ��� ��� ��� ���� ��� 87
CHAPTER 4 M akin g Decis ions ������ ��� ��� ��� � ����� ��� ��� ��� ���� � 124
CHAPTER 5 Lo o pin g ������ � �� ��� ������ ��� ��� ��� � ����� ��� ��� ��� ���� � 176
CHAPTER 6 Ar r ays �� ������ � �� ��� ������ ��� ��� ��� � ����� ��� ��� ��� ���� � 227
CHAPTER 7 F ile Han dlin g and Appl i cati ons����� ��� ��� ��� ���� � 272
CHAPTER 8 Advan ced Dat a Handl i ng Concepts  ��� � �� � �� � �� � �� 321
CHAPTER 9 Advan ced M o dul ari z ati on Techni ques ����� ���� � 366
CHAPTER 10 Object -Or ien t ed Programmi ng ����� ��� ������ ��� �� 420
CHAPTER 11 M o re Object -Ori ented Programmi ng
Co n cept s ������ ��� �� ��� ��� ��� ���� �� ��� ��� ��� ������ ��� �� 464
CHAPTER 12 Even t -Dr iven G UI Programmi ng,
M u lt it h readin g, and Ani mati on�� ��� ��� ������ ��� �� 507
APPENDIX A U n der s t an din g Numberi ng Sy stems
an d Co m pu t er Codes����� ��� ��� ��� ��� ��� ������ ��� �� 539
APPENDIX B So lvin g Dif f icu l t Structuri ng Probl ems  ��� ��� �� 547
Glo s s ar y ��� �� � ��� �� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ���� �� ��� �� 556
In dex������ �� ���� ��� ��� �� ��� ��� ��� ���� �� ��� ��� ��� ������ �� 571

Copyright 2018 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part. WCN 02-300
Copyright 2018 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part. WCN 02-300
Contents
vii

Pref ace ������� ��� �� ��� ��� ��� ���� �� ��� ��� ��� ������ ��� ��� xvi

CHAPTER 1 An Over view of Computers and Programmi ng ��� 1


Understanding Computer Systems��������������������������������������� 2
Understanding Simple Program Logic ���������������������������������� 5
Understanding the Program Development Cycle��������������������� 8
Understanding the Problem ��������������������������������������������� 8
Planning the Logic ��������������������������������������������������������10
Coding the Program �����������������������������������������������������10
Using Software to Translate the Program into Machine
Language ������������������������������������������������������������������11
Testing the Program �����������������������������������������������������12
Putting the Program into Production��������������������������������13
Maintaining the Program������������������������������������������������14
Using Pseudocode Statements and Flowchart Symbols ���������15
Writing Pseudocode ������������������������������������������������������15
Drawing Flowcharts ������������������������������������������������������17
Repeating Instructions ��������������������������������������������������19
Using a Sentinel Value to End a Program�����������������������������20
Understanding Programming and User Environments ������������23
Understanding Programming Environments�����������������������23
Understanding User Environments�����������������������������������25
Understanding the Evolution of Programming Models������������27
Chapter Summary �����������������������������������������������������������28
Key Terms�����������������������������������������������������������������������29
Exercises �����������������������������������������������������������������������32

CHAPTER 2 Elem en t s o f H i gh- Qual i ty Programs ����� ��� ���� ��� 38


Declaring and Using Variables and Constants�����������������������39
Understanding Data Types ���������������������������������������������39
Understanding Unnamed, Literal Constants�����������������������39
Working with Variables ��������������������������������������������������40
Understanding a Declaration’s Data Type��������������������������41

Copyright 2018 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part. WCN 02-300
CONTENTS 

Understanding a Declaration’s Identifier ���������������������������42


Assigning Values to Variables �����������������������������������������45
Declaring Named Constants��������������������������������������������46
Performing Arithmetic Operations ��������������������������������������47
The Integer Data Type ���������������������������������������������������50
viii Understanding the Advantages of Modularization �����������������51
Modularization Provides Abstraction��������������������������������52
Modularization Helps Multiple Programmers to Work
on a Problem��������������������������������������������������������������53
Modularization Allows You to Reuse Work��������������������������53
Modularizing a Program ������������������������������������������������54
Declaring Variables and Constants within Modules�����������������58
Understanding the Most Common Configuration
for Mainline Logic�����������������������������������������������������������60
Creating Hierarchy Charts ���������������������������������������������64
Features of Good Program Design��������������������������������������66
Using Program Comments ���������������������������������������������67
Choosing Identifiers������������������������������������������������������69
Designing Clear Statements��������������������������������������������71
Writing Clear Prompts and Echoing Input��������������������������72
Maintaining Good Programming Habits��������������������������������74
Chapter Summary �����������������������������������������������������������75
Key Terms�����������������������������������������������������������������������76
Exercises �����������������������������������������������������������������������79

CHAPTER 3 U n der s t an din g Structure ����� � ����� ��� ��� ��� ���� ��� 87
The Disadvantages of Unstructured Spaghetti Code��������������88
Understanding the Three Basic Structures ��������������������������90
The Sequence Structure ������������������������������������������������90
The Selection Structure��������������������������������������������������91
The Loop Structure ������������������������������������������������������92
Combining Structures ���������������������������������������������������93
Using a Priming Input to Structure a Program�����������������������99
Understanding the Reasons for Structure��������������������������� 106
Recognizing Structure���������������������������������������������������� 107
Structuring and Modularizing Unstructured Logic ��������������� 110
Chapter Summary ��������������������������������������������������������� 115
Key Terms��������������������������������������������������������������������� 115
Exercises ��������������������������������������������������������������������� 117

Copyright 2018 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part. WCN 02-300
Visit https://ebookmass.com today to explore
a vast collection of ebooks across various
genres, available in popular formats like
PDF, EPUB, and MOBI, fully compatible with
all devices. Enjoy a seamless reading
experience and effortlessly download high-
quality materials in just a few simple steps.
Plus, don’t miss out on exciting offers that
let you access a wealth of knowledge at the
best prices!
 CONTENTS

CHAPTER 4 M ak in g Decis ions ������ ��� ��� ��� � ����� ��� ��� ��� ���� � 124
The Selection Structure�������������������������������������������������� 125
Using Relational Comparison Operators ���������������������������� 129
Avoiding a Common Error with Relational Operators��������� 133
Understanding AND Logic������������������������������������������������ 134 ix
Nesting AND Decisions for Efficiency ���������������������������� 137
Using the AND Operator ���������������������������������������������� 139
Avoiding Common Errors in an AND Selection������������������ 141
Understanding OR Logic ������������������������������������������������� 143
Writing OR Selections for Efficiency ������������������������������ 145
Using the OR Operator ������������������������������������������������ 147
Avoiding Common Errors in an OR Selection������������������� 147
Understanding NOT Logic������������������������������������������������ 153
Avoiding a Common Error in a NOT Expression ��������������� 154
Making Selections within Ranges ������������������������������������� 155
Avoiding Common Errors When Using Range Checks ������� 157
Understanding Precedence When Combining
AND and OR Operators��������������������������������������������������� 160
Understanding the case Structure ���������������������������������� 163
Chapter Summary ��������������������������������������������������������� 165
Key Terms��������������������������������������������������������������������� 166
Exercises ��������������������������������������������������������������������� 167

CHAPTER 5 Lo o pin g ������ � �� ��� ������ ��� ��� ��� � ����� ��� ��� ��� ���� � 176
Appreciating the Advantages of Looping ��������������������������� 177
Using a Loop Control Variable������������������������������������������ 179
Using a Definite Loop with a Counter������������������������������ 179
Using an Indefinite Loop with a Sentinel Value ���������������� 181
Understanding the Loop in a Program’s Mainline Logic������ 183
Nested Loops ��������������������������������������������������������������� 185
Avoiding Common Loop Mistakes ������������������������������������ 190
Mistake: Failing to Initialize the Loop Control Variable ������ 190
Mistake: Neglecting to Alter the Loop Control Variable������ 191
Mistake: Using the Wrong Type of Comparison When
Testing the Loop Control Variable ������������������������������� 192
Mistake: Including Statements Inside the Loop Body
that Belong Outside the Loop ������������������������������������� 194
Using a for Loop ���������������������������������������������������������� 199
Using a Posttest Loop ��������������������������������������������������� 201
Recognizing the Characteristics Shared
by Structured Loops ���������������������������������������������������� 203

Copyright 2018 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part. WCN 02-300
CONTENTS 

Common Loop Applications��������������������������������������������� 205


Using a Loop to Accumulate Totals ������������������������������� 205
Using a Loop to Validate Data��������������������������������������� 209
Limiting a Reprompting Loop ��������������������������������������� 209
Validating a Data Type ������������������������������������������������ 212
x Validating Reasonableness and Consistency of Data��������� 213
Comparing Selections and Loops������������������������������������� 214
Chapter Summary ��������������������������������������������������������� 218
Key Terms��������������������������������������������������������������������� 218
Exercises ��������������������������������������������������������������������� 220

CHAPTER 6 Ar r ays �� ������ ��� ��� ������ ��� ��� ��� � ����� ��� ��� ��� ���� � 227
Storing Data in Arrays���������������������������������������������������� 228
How Arrays Occupy Computer Memory��������������������������� 228
How an Array Can Replace Nested Decisions��������������������� 231
Using Constants with Arrays ������������������������������������������� 238
Using a Constant as the Size of an Array������������������������ 238
Using Constants as Array Element Values ���������������������� 239
Using a Constant as an Array Subscript ������������������������� 239
Searching an Array for an Exact Match������������������������������ 240
Using Parallel Arrays������������������������������������������������������ 244
Improving Search Efficiency������������������������������������������ 248
Searching an Array for a Range Match������������������������������ 250
Remaining within Array Bounds���������������������������������������� 255
Understanding Array Size��������������������������������������������� 255
Understanding Subscript Bounds ���������������������������������� 255
Using a for Loop to Process an Array������������������������������ 258
Chapter Summary ��������������������������������������������������������� 260
Key Terms��������������������������������������������������������������������� 261
Exercises ��������������������������������������������������������������������� 261

CHAPTER 7 F ile Han dlin g and Appl i cati ons����� ��� ��� ��� ���� � 272
Understanding Computer Files ���������������������������������������� 273
Organizing Files ��������������������������������������������������������� 274
Understanding the Data Hierarchy������������������������������������ 275
Performing File Operations ��������������������������������������������� 277
Declaring a File Identifier��������������������������������������������� 277
Opening a File������������������������������������������������������������ 278
Reading Data from a File and Processing It��������������������� 278
Writing Data to a File��������������������������������������������������� 281
Closing a File������������������������������������������������������������� 281
Copyright 2018 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part. WCN 02-300
 CONTENTS

A Program that Performs File Operations������������������������ 282


Understanding Control Break Logic ���������������������������������� 285
Merging Sequential Files ������������������������������������������������ 290
Master and Transaction File Processing ���������������������������� 299
Random Access Files������������������������������������������������������ 308
Chapter Summary ��������������������������������������������������������� 309 xi
Key Terms��������������������������������������������������������������������� 310
Exercises ��������������������������������������������������������������������� 312

CHAPTER 8 Advan ced Dat a Handl i ng Concepts  ��� � �� � �� � �� � �� 321


Understanding the Need for Sorting Data��������������������������� 322
Using the Bubble Sort Algorithm��������������������������������������� 324
Understanding Swapping Values������������������������������������ 324
Understanding the Bubble Sort ������������������������������������� 325
Sorting Multifield Records ���������������������������������������������� 340
Sorting Data Stored in Parallel Arrays ��������������������������� 340
Sorting Records as a Whole������������������������������������������ 341
Other Sorting Algorithms ������������������������������������������������ 342
Using Multidimensional Arrays������������������������������������������ 345
Using Indexed Files and Linked Lists��������������������������������� 351
Using Indexed Files ���������������������������������������������������� 352
Using Linked Lists ������������������������������������������������������ 353
Chapter Summary ��������������������������������������������������������� 356
Key Terms��������������������������������������������������������������������� 357
Exercises ��������������������������������������������������������������������� 358

CHAPTER 9 Advan ced M o dul ari z ati on Techni ques ����� ���� � 366
The Parts of a Method ��������������������������������������������������� 367
Using Methods with no Parameters ���������������������������������� 368
Creating Methods that Require Parameters������������������������ 371
Creating Methods that Require Multiple Parameters ��������� 377
Creating Methods that Return a Value������������������������������� 379
Using an IPO Chart������������������������������������������������������ 384
Passing an Array to a Method������������������������������������������ 386
Overloading Methods������������������������������������������������������ 394
Avoiding Ambiguous Methods ��������������������������������������� 397
Using Predefined Methods ���������������������������������������������� 400
Method Design Issues: Implementation Hiding, Cohesion,
and Coupling��������������������������������������������������������������� 402
Understanding Implementation Hiding ���������������������������� 402
Increasing Cohesion ��������������������������������������������������� 403
Reducing Coupling������������������������������������������������������ 404
Understanding Recursion������������������������������������������������ 405
Copyright 2018 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part. WCN 02-300
CONTENTS 

Chapter Summary ��������������������������������������������������������� 410


Key Terms��������������������������������������������������������������������� 411
Exercises ��������������������������������������������������������������������� 412

CHAPTER 10 Object -Or ien t ed Programmi ng ����� ��� ������ ��� �� 420
xii
Principles of Object-Oriented Programming������������������������ 421
Classes and Objects ��������������������������������������������������� 421
Polymorphism ������������������������������������������������������������ 424
Inheritance ���������������������������������������������������������������� 426
Encapsulation ������������������������������������������������������������ 426
Defining Classes and Creating Class Diagrams ������������������ 428
Creating Class Diagrams ��������������������������������������������� 430
The Set Methods��������������������������������������������������������� 433
The Get Methods��������������������������������������������������������� 434
Work Methods������������������������������������������������������������ 435
Understanding Public and Private Access��������������������������� 437
Organizing Classes��������������������������������������������������������� 440
Understanding Instance Methods ������������������������������������� 441
Understanding Static Methods������������������������������������������ 447
Using Objects ��������������������������������������������������������������� 448
Passing an Object to a Method ������������������������������������� 449
Returning an Object from a Method ������������������������������� 450
Using Arrays of Objects ���������������������������������������������� 453
Chapter Summary ��������������������������������������������������������� 455
Key Terms��������������������������������������������������������������������� 456
Exercises ��������������������������������������������������������������������� 458

CHAPTER 11 M o re Object -Ori ented Programmi ng


Co n cept s ��������� �� ��� ��� ��� ���� �� ��� ��� ��� ������ ��� �� 464
Understanding Constructors ������������������������������������������� 465
Default Constructors��������������������������������������������������� 466
Non-default Constructors��������������������������������������������� 468
Overloading Instance Methods and Constructors ������������� 469
Understanding Destructors ��������������������������������������������� 472
Understanding Composition��������������������������������������������� 474
Understanding Inheritance ���������������������������������������������� 475
Understanding Inheritance Terminology��������������������������� 478
Accessing Private Fields and Methods
of a Parent Class������������������������������������������������������ 481
Overriding Parent Class Methods in a Child Class������������ 486

Copyright 2018 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part. WCN 02-300
 CONTENTS

Using Inheritance to Achieve Good Software Design��������� 486


An Example of Using Predefined Classes:
Creating GUI Objects ��������������������������������������������������� 487
Understanding Exception Handling������������������������������������ 488
Drawbacks to Traditional Error-Handling Techniques��������� 489
The Object-Oriented Exception-Handling Model���������������� 491 xiii
Using Built-in Exceptions and Creating
Your Own Exceptions ������������������������������������������������ 493
Reviewing the Advantages of Object-Oriented Programming 494
Chapter Summary ��������������������������������������������������������� 495
Key Terms��������������������������������������������������������������������� 496
Exercises ��������������������������������������������������������������������� 497

CHAPTER 12 Even t -Dr iven G UI Programmi ng,


M u lt it h readin g, and Ani mati on�� ��� ��� ������ ��� �� 507
Understanding Event-Driven Programming ������������������������� 508
User-Initiated Actions and GUI Components������������������������ 511
Designing Graphical User Interfaces��������������������������������� 514
The Interface Should Be Natural and Predictable������������� 514
The Interface Should Be Attractive, Easy to Read,
and Nondistracting ��������������������������������������������������� 515
To Some Extent, It’s Helpful If the User Can Customize
Your Applications������������������������������������������������������ 516
The Program Should Be Forgiving ��������������������������������� 516
The GUI Is Only a Means to an End��������������������������������� 516
Developing an Event-Driven Application������������������������������ 517
Creating Wireframes ��������������������������������������������������� 518
Creating Storyboards��������������������������������������������������� 518
Defining the Storyboard Objects in an Object Dictionary��� 519
Defining Connections Between the User Screens������������� 520
Planning the Logic ������������������������������������������������������ 520
Understanding Threads and Multithreading ������������������������ 525
Creating Animation��������������������������������������������������������� 528
Chapter Summary ��������������������������������������������������������� 531
Key Terms��������������������������������������������������������������������� 532
Exercises ��������������������������������������������������������������������� 533

Copyright 2018 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part. WCN 02-300
CONTENTS 

APPENDIX A U n der s t an din g Numberi ng Sy stems


an d Co m pu t er Codes����� ��� ��� ��� ��� ��� ������ ��� �� 539

APPENDIX B So lvin g Dif f icu l t Structuri ng Probl ems  ��� ��� �� 547
xiv
Glo s s ar y ��� ��� ��� �� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ���� �� ��� �� 556
In dex������ �� ��� ���� ��� �� ��� ��� ��� ���� �� ��� ��� ��� ������ �� 571

Copyright 2018 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part. WCN 02-300
Copyright 2018 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part. WCN 02-300
Preface
xvi

Programming Logic and Design, Comprehensive, Ninth Edition, provides the beginning
­programmer with a guide to developing structured program logic. This textbook assumes
no programming language experience. The writing is nontechnical and emphasizes
good programming practices. The examples are business examples; they do not assume
­mathematical background beyond high school business math.
Additionally, the examples illustrate one or two major points; they do not contain so
many features that students become lost following irrelevant and extraneous details. The
examples in this book have been created to provide students with a sound background in
logic, no matter what programming languages they eventually use to write programs. This
book can be used in a stand-alone logic course that students take as a prerequisite to a
­programming course, or as a companion book to an introductory programming text using
any programming language.

Organization and Coverage


Programming Logic and Design, Comprehensive, Ninth Edition, introduces students to
­programming concepts and enforces good style and logical thinking. General programming
concepts are introduced in Chapter 1.
Chapter 2 discusses using data and introduces two important concepts: modularization
and creating high-quality programs. It is important to emphasize these topics early so
that ­students start thinking in a modular way and concentrate on making their programs
­efficient, robust, easy to read, and easy to maintain.
Chapter 3 covers the key concepts of structure, including what structure is, how to
­recognize it, and most importantly, the advantages to writing structured programs. This
chapter’s content is unique among programming texts. The early overview of structure
­presented here provides students a solid foundation for thinking in a structured way.
Chapters 4, 5, and 6 explore the intricacies of decision making, looping, and array
­manipulation. Chapter 7 provides details of file handling so that students can create
­programs that process a significant amount of data.
In Chapters 8 and 9, students learn more advanced techniques in array manipulation and
modularization. Chapters 10 and 11 provide a thorough, yet accessible, introduction to con-
cepts and terminology used in object-oriented programming. Students learn about classes,
objects, instance and static class members, constructors, destructors, inheritance, and the

Copyright 2018 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part. WCN 02-300
Organization and Coverage P R E FA C E

advantages of object-oriented thinking. Chapter 12 explores some additional


object-oriented programming issues: event-driven GUI programming, multithreading,
and animation.
Two appendices instruct students on working with numbering systems and providing
structure for large programs. xvii
Programming Logic and Design combines text explanation with flowcharts and ­pseudocode
examples to provide students with alternative means of expressing structured logic.
Numerous detailed, full-program exercises at the end of each chapter illustrate the concepts
explained within the chapter, and reinforce understanding and retention of the material
presented.
Programming Logic and Design distinguishes itself from other programming logic books in
the following ways:
•• It is written and designed to be non-language specific. The logic used in this book can
be applied to any programming language.
•• The examples are everyday business examples: no special knowledge of mathematics,
accounting, or other disciplines is assumed.
•• The concept of structure is covered earlier than in many other texts. Students are
exposed to structure naturally, so that they will automatically create properly designed
programs.
•• Text explanation is interspersed with both flowcharts and pseudocode so that ­students
can become comfortable with these logic development tools and understand their ­inter-
relationship. Screen shots of running programs also are included, providing s­ tudents
with a clear and concrete image of the programs’ execution.
•• Complex programs are built through the use of complete business examples. Students
see how an application is constructed from start to finish, instead of studying only
­segments of a program.

Copyright 2018 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part. WCN 02-300
Features
This text focuses on helping students become better programmers, as well as helping them
understand the big picture in program development through a variety of features. Each
chapter begins with objectives and ends with a list of key terms and a summary; these
xviii useful features will help students organize their learning experience.

Using a Priming Input to Structure a Program

Don’t Do It
FLOWCHARTS, figures, This logic is structured,
but flawed. When the user
and illustrations provide start
inputs the eof value, it will

the reader with a visual incorrectly be doubled and


output.
105
Declarations
learning experience. num originalNumber
num calculatedAnswer

THE DON’T DO IT ICON illustrates


Yes how NOT to do something—for
not eof?
example, having a dead code
path in a program. This icon
input
No
originalNumber
stop provides a visual jolt to the student,
calculatedAnswer =
originalNumber * 2

are NOT to be emulated and making


output
calculatedAnswer students more careful to recognize
problems in existing code.

Figure 3-17 Structured but incorrect solution to the number-doubling problem

tested. Instead, a result is calculated and displayed one last time before the loop-controlling
test is made again. If the program was written to recognize eof when originalNumber is 0,
then an extraneous answer of 0 will be displayed before the program ends. Depending on
the language you are using and on the type of input being used, the results might be worse:
The program might terminate by displaying an error message or the value output might
be indecipherable garbage. In any case, this last output is superfluous—no value should be
doubled and output after the eof condition is encountered.
As a general rule, a program-ending test should always come immediately after an input
statement because that’s the earliest point at which it can be evaluated. Therefore, the best
solution to the number-doubling problem remains the one shown in Figure 3-16—the
structured solution containing the priming input statement.

C9275_Chapter03_hr.indd 105 11/15/16 2:07 PM

Copyright 2018 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part. WCN 02-300
Visit https://ebookmass.com today to explore
a vast collection of ebooks across various
genres, available in popular formats like
PDF, EPUB, and MOBI, fully compatible with
all devices. Enjoy a seamless reading
experience and effortlessly download high-
quality materials in just a few simple steps.
Plus, don’t miss out on exciting offers that
let you access a wealth of knowledge at the
best prices!
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
jok'ikinen päivä on kuin kinkeripidot."

"Sitte hän saanee syödä lihapalleroita ja lipeäkalaa ja


luumusoppaa?" tiedusteli Matleena. Hänen silmänsä sädehtivät
myötätunnosta, kun ajatteli sellaista oloa.

"Niin, ja riisiryynivelliä niin paljon kuin hän jaksaa."

"Ja kahvia tietysti", virkahti Anna-Liisa. "Eikä hän koskaan juo


pisaraakaan kastamatta, ja niin paljon kuin suinkin saattaa. Ja sen
kahvin pitää olla vasta väkevää ja suolaista!"

"Voi, kun olisi kuningas, että saisi kaikkea tuota", huusi Mauno
sydämensä pohjasta.

"Ja sitte hänellä on suuri, suuri tupa, missä on hienompaa kuin


pappilassa, melkeinpä kuin kultatalo, ja sitte tietää kukin, missä
maata saa — se on toista kuin sellaisessa tuparähjässä kuin meidän
oli", mutisi Anna-Liisa.

"Kuin meidän? — eikö se ole tarpeeksi hyvä! Jospa olisimmekin


niin onnellisia, että omistaisimme sen ja pienen ryytimaan ja ison,
komean tuomen. Olisipa hyvä, kun sinne taas pääsisimme, Helokki ja
kaikki tyyni, silloin olisi meidän mielestäni yhtä hyvä olla kuin
kuninkaan." Antti, joka puhui, katsoi totisena sisaruksiin.

"Nähkääs, asia on sellainen, että siellä oli äiti — ja siellä hän kuoli,
emmekä me koskaan enää saa sellaista tupaa."

Toinen luku.
SUDENJÄLKIÄ NÄKYVISSÄ.

Näytti jo tulevan ilta, ja lapset olivat vielä metsässä. Antin teki yhä
enemmän mieli pysähtyä kuuntelemaan heidän lörpötystään, vaikka
se olikin suureksi osaksi sellaista napinaa ja valitusta, että hänestä
tuntui kuin häneen olisi isketty nauloilla. Mutta hän oli itse niin
väsynyt ja nälkäinen ja sitä paitsi kauhean synkkämielinen. Anttihan
oli kuitenkin osaksi houkutellut, osaksi pakottanut sisarukset
lähtemään kerrassaan turvattomina tutulta seudulta.

Mutta hän ei ollut voinut sietää sitä ajatusta, että pikkutytöt,


joiden tähden äiti oli niin pelännyt, joutuisivat vieraille. Hän pelkäsi,
että kunta tarjoisi heitä huutokaupalla, ja kuka raukka hyvänsä voisi
näin nälkävuosina ottaa heidät kunnan myöntämästä roposesta.

Jos pikkutytöt ja pojat saisivatkin ruokaa siellä, minne joutuisivat,


ei ollut siltä sanottu, että he kuulisivat hyviä sanoja tai oppisivat
sellaista, mistä äiti oli niin tarkasti pitänyt huolta. Hän oli ankarasti
vaatinut, että he puhuisivat totta, olisivat rehellisiä ja kunnollisesti
hoitaisivat sitä, mikä heille uskottiin. Hän oli opettanut heille, etteivät
he valittaisi turhaan, vaan tietäisivät ja ymmärtäisivät, että heillä,
jäädessään ilman isää ja äitiä, kuitenkin oli yksi, joka huolehti heistä,
hyvä, voimallinen Isä taivaassa. Sentähden oli Antti arvellut, että oli
aivan paikallansa, koska he nyt olivat jääneet näin yksin, että hän
piti sisarukset koossa. Hän uskoi heidän saavan ruokaa sekä
muutakin mitä tarvitsivat, matkatessaan sellaisten ihmisten luo ja
sellaisiin seutuihin, jotka eivät olleet erittäin pahasti kärsineet
hallasta ja joilla senvuoksi toki aina oli jotakin yli oman tarpeen
heitäkin varten. Mutta jo nyt ensimäisenä päivänä tunsi hän, miten
vaikeaan asemaan hän oli saattanut heidät kaikki. Pahinta oli, että
hän itsekin väsyi, hän kun oli osaltaan säästänyt niin vesivellin kuin
vuohenmaidon sekä ne leipäkannikat, joita he äidin kuoleman
jälkeen olivat saaneet hyväntahtoisilta ihmisiltä. Niin hän uupui,
etteivät jalat tahtoneet kannattaa, ja kelkassa istuvat pikkusiskot
olivat hänestä raskaat vetää kuin hirsipölkyt.

Kaikista merkeistä huomasi, että tulisi enemmän lunta. Antti tunsi,


että pakkanen oli lauhtunut, koska hän vetäjänä oli pysynyt siksi
lämpimänä; sen hän käsitti siitäkin, ettei lumi enää narissut jalkojen
ja kelkan anturoiden alla, kuten aikaisemmin päivällä siitä asti, kun
he varhain aamulla revontulien loisteessa, ja kalpeassa kuutamossa,
olivat lähteneet pienestä, harmaasta tuvastaan. Riutuvan
takkavalkean kimmeltäessä pienen ikkunanruudun läpi, oli se
ikäänkuin surullisena katsellut poistuvia lapsia.

Lumipyry tulisi, oikeinpa tuisku, sen ymmärsi Antti siitä, että


oravat nuolina lensivät kuusien lomitse. Ne ottivat kävyt käpäliensä
väliin, viilsivät pois terävät suomut ja kokosivat sen tuoksuvan,
pehmeän aineen, jota oli niiden sisäpuolella. Niillä oli huimaava kiire,
niin että tuskin saattoi seurata niiden liikkeitä silmillään. Metso, joka
tasaisella säällä liikkui tyynesti ja arvokkaasti, oli sekin kiireissään.
Hongikossa ei ollut juuri montakaan marjakasta pihlajaa, ja sen
mielestä oli toki liian yksitoikkoista elää pelkällä petäjällä ja
neulasilla. Oikea pyryilma saattoi näet pakottaa oleskelemaan pesän
lähettyvillä kauankin. Valkeaan talviasuunsa pukeutuneet jänikset
koristivat lumen hupaisine jälkineen, joita oli aina kolme yhdessä
kimpussa muodostaen juuri kuin kirjailtuja kuvioita. Kettujen jäljet
taas kulkivat suorassa jonossa pienin, pyörein kuoppasin. Ja sitten
—!

Antti, joka levottomana tarkkasi metsän merkkejä ympärillään,


missä se oli aukeata, kulon hävittämää tai hakattua, näki yht'äkkiä
rivissä isoja, karkeita, hieman soikeahkoja jälkiä, jotka kulkivat
rinnan — siinä oli lukuisien jalkojen jälkiä, suden jälkiä —! Hän
tarttui uudelleen kelkannuoraan, kiersi sen lujasti pakkasen
jäykistämien sormiensa ympärille ja painoi lakin otsalleen, jolle pelko
ja tuska olivat nostaneet kylmää hikeä. Sitte hän äkkiä kääntyi
takanansa tallustaviin lapsiin. "Te lörpöttelette niin kauheasti.
Lauletaan nyt sen sijaan, niin päästään nopeasti metsästä. Alota
sinä, Matleena."

Matleena suostui arvelematta veljen kehoitukseen. Hän alotti


kuuluvalla äänellä laulun Kaanaasta:

"Mitä on Jeesus tähteni tehnyt?


Niin, hän tuli Kaanaan.
Taivaallinen Kaana.
Tule, menkäämme Kaanaan!"

Kaikki lapset lauloivat Matleenan johtaessa laulua heleällä,


suloisella äänellään.

He vaelsivat varhaisen hämärän synkistämää metsää kohti, jonka


yli taivas kaareutui raskaana, lunta lupaavana ja lyijynharmaana.
Mutta lapset eivät nyt näyttäneet ajattelevan eikä tajuavan muuta
kuin lauluaan.

Pikkutytöt, joita Matleena suojeli käsivarsillaan, heräsivät


nälkäisinä, jäykistyneinä, kylmästä väristen ja unenhorroksissaan. He
eivät kuitenkaan ruvenneet täyttä kurkkua huutamaan, mihin heillä
tällä hetkellä olisi ollut kovasti halua. Kun he kuulivat sisarusten
laulavan, yhtyivät hekin, kuten heidän tapansa oli ollut kotona äidin
luona pienessä, harmaassa tuvassa.
"Taivaallinen Kaana, menkäämme Kaanaan!"

Laulu kajahti niin kauniilta kuusien ja honkien keskellä. Aivan kuin


pienoinen enkelijoukko olisi vaeltanut metsätietä. Metsä kuunteli
henkeään pidättäen. Ei kuulunut äännähdystäkään, ei nalkuttavan
ketun, ei kaameasti huhuavan huuhkaimen eikä pöllönkään.
Ainoastaan lasten laulua. Antti lauloi toisten kera voimakkaasti ja
ääneen. Hän oli kohottanut silmänsä rukoillen lohduttoman synkkään
taivaaseen päin. Hän lauloi uskoen apuun, vaikka juuri hänen
voimakas äänensä saattoi parhaiten kantaa suden lähettyville ja
herättää sen, tuon lastensurmaajan, jonka monia jälkiä hän äsken oli
huomannut vieri vieressä.

Kyllähän Antti oli ennestäänkin tiennyt, että susi tänä nälkätalvena


oli alkanut hiipiä mailla, ja olihan hän myrskyiltoina, kun kirpeä
pakkanen paukkua räiskähteli tuvannurkissa, kuullut sen nälistynyttä
ulvontaa metsistä.

Mutta näin kaukana etelässä, asutulla seudulla, hän luuli saatavan


kulkea siltä rauhassa. Antti oli mielestään vaeltanut lasten kanssa jo
niin etäälle kotipaikalta, että kaikkien olosuhteitten olisi pitänyt
muuttua. Ja että nyt kuitenkin piti huomata noita jälkiä! Oli toki
lohdullista, että hän yksin ymmärsi niiden merkityksen. —

Nyt oli Kaanaan-laulu loppunut. Hän alotti itse uuden, johon


sisarukset yhtyivät: "Ma tiedän maan, niin valoisan; sen…"
Pitemmälle ei Antti ehtinyt. "Lapset —! Savua ja kipunoita lentää
jonkun talon piipusta! Hyvänen aika, me olemme asutuilla mailla, ja
minä kuulen koirien haukkuvan." Hän tarttui äkkiä lujasti nuoraan ja
rupesi juoksemaan niinkuin olisi vetänyt tyhjää kelkkaa. Anna-Liisa
repäisi huivin niin kiivaasti kasvoiltaan, että otsa kinnaantui hiusten
kera, ja hänen silmänsä suurenivat. Hän nosteli jalkojaan kevyesti,
kuin olisi niissä jo ollut kuninkaalliset anturakengät. Mutta Matleena
kyyristäysi kasvojaan myöten saaliin. Hän ujosteli ja pelkäsi vieraita
ihmisiä — varsinkin noita rintamailla asuvia… Eihän koskaan voinut
tietää, olivatko ne niinkuin oikeitten ihmisten pitäisi olla, samanlaisia
kuin Hallantunturin kansa. Ehkä näillä oli toinen silmä takaraivossa ja
toinen otsassa; ja kenties ne kävelivät käsin ja söivät jaloin. Hui,
miten ilkeältä tuntui —! Minkähänlainen puhetapa niillä on —?
Hallantunturin murre oli kyllä erikoisen hienoa; tuskinpa oli luultavaa,
että nämä ulkopitäjäläiset sitä osaisivat.

Niin kaukana, minne he nyt tänä päivänä olivat vaeltaneet, oli,


kyllähän sen ymmärsi, tietysti kaikki toisenlaista ja juuri kuin
ylösalaisin käännettyä. Helokki oli samaa mieltä kuin Matleena, että
nimittäin oli kamalaa tulla vieraisiin ihmisiin, mistä jo alkoi kuulua
koirien ulvontaa ja haukuntaa, ja kunnon eläin vetäytyi kelkan
taakse, kuono melkein kelkan pienan ja Anna-Liisan välissä, jonka
hän mahtavasti työnsi syrjään.

Pekka-Erkki ja Mauno olivat rehtimiehiä siitä hetkestä asti, kun


kuulivat kyläkoiran haukunnan. He syljeskelivät koetellen kumpi
heistä voisi pirskahuttaa pisimmälle; he luisuttivat kätensä
syvemmälle äidin vanhoihin röijyihin, jotka heillä oli
päällysvaatteinansa, ja luulottelivat totisesti, että pistivät kätensä
taskuihin. He puhelivat ja tuumiskelivat, olikohan ketään heistä tänä
päivänä ja tällä vaarallisella, pitkällä taipaleella jänistänyt ja
pelottanut. Omasta puolestaan olivat he urheasti suoriutuneet
asiasta. Eipä sitä turhaan ollakaan miesväkeä!

He olivat siihen määrin riemastuneita, että alentuivat leikkimään


pikkutyttöjen kera. He suorittivat pahimmat ja hullunkurisimmat
virnistyksensä ja piipittivät heidän kaulaansa saadakseen heidät
nauramaan. Näin iloisena asteli nyt lapsijoukko metsästä kylää
kohden. Suuri maantie, jota he olivat seuranneet metsän läpi, oli
kummallakin puolen tiheästi pienten kuusten viitoittama. Tämä sitä
varten, että ihmiset tiesivät ajaa suoraan lumiauralla, kun tuli niin
paljon lunta, ettei muuten päässyt selville, minne tie oli hävinnyt.
Lämpimään taloon, pieneen, harmaaseen tupaan, joka oli melkein
heidän oman, aamulla jätetyn kotinsa näköinen, johti ainoastaan
syvään lumeen poljettu polku. Ei ollut niinkään helppoa päästä
kelkalla eteenpäin. Sitä paitsi haukkui siellä harmaa halli, niinkuin
olisi se halunnut syödä heidät joka ikisen. Heille olisi kaiketi ollut
parempi, jos he olisivat vaeltaneet johonkin taloon, joita punaisiksi
maalattuina ja valkoisille nurkkineen loisti lumen keskeltä. Mutta niin
turvalliselta ja kotoiselta näytti harmaa tupanen vuoren juurella, että
he ilman muuta menivät sinne.

Harmaan koiran haukunnan he hyvin ymmärsivät. Hän ilmoitti,


kuten kaikki harmaat koirat, ja sellaisia oli enimmäkseen joka tuvan
seinustalla, että ihmisiä tuli taloon.

Kyllähän lapset jo haukunnastakin kuulivat, ettei halli heitä


suuresti kunnioittanut.

"Vov, vov, pelkkää roskaväkeä, käännytänköhän ne takaisin!"

Halli vaikeni silmänräpäykseksi. Se jäi seisomaan pikkuportaalle


tuvan edustalla. Painoi sitten päänsä alas ja murisi epäilevästi.

"Joka tapauksessa vain pikku väkeä, penikoita, niin sanoakseni,


sellaiset voivat tuskin vahingoittaa ihmisiä tai taloa —"

Hän kohotti päänsä, haukotteli ilman aikojaan, joskin


velvollisuudelleen uskollisena, niinkuin tunnontarkka halli ainakin.
Mutta sitte hän vainusi vuohen, havaitsi Helokin, jonka pää vilahti
näkyviin kelkantolppien ja Anna-Liisan välistä.

"Vai niin, sepä on toinen asia! Ei siis tavallista väkeä. Eikä


rehellistä vahtikoiraa! Heillä on vuohi koirana. Häpeämätöntä!" Ja
halli rupesi haukkumaan, murisemaan ja ilkeästi nalkuttamaan kuin
olisi nähnyt varkaita kirkossa.

Lapset hiljensivät askeleitaan.

Ei kukaan heistä avannut suutaan. "Siksihän se, kun olemme näin


surkeissa verhoissa!" mumisi Anna-Liisa vihdoin. "Jos tulisimme kuin
Simo-Paavalin lapset kinkerille, markkinoilta ostetuissa vaatteissa ja
naulakengissä, niin koira kyllä suvaitsisi heiluttaa häntäänsä ja
haukkuisi juuri kuin pyytäisi: tulkaa sisään, olkaa hyvä!"

"Mutta tyttö", nuhteli Antti, "nythän emme ole tulleet


kinkerikesteihin, vaan pyytämään ihmisiltä ruokaa ja huonetta, ja sen
näkee halli ja tietää hyvin, että sitä lajia on vähän tuollaisessa pikku
tuvassa, ja siksi on se kiukkuinen. Se, se, — se, se", huuteli Antti
koettaen olla mielin kielin vihaisesti haukkuvalle, nyt suoraan heitä
kohden hyökkäävälle koiralle. Matleena vierittihe kelkasta. Hän
repäisi saalin päästään, juoksi koiraa vastaan ja kumartui sen
puoleen syli avoinna. "Se, se, — se, se —. Ethän ole vihainen meille.
Näethän, että olemme pieniä ja yksinäisiä!"

Koira näytti ymmärtäneen häntä. Se vaikeni, katsoi hämillänsä


kierosti sivulle ja haukotteli, kuten koirat tekevät, kun ne ovat
häpeissänsä. Äkkiä se nosti korvansa kuin olisi vainunnut jotain
uhkaavaa vuorelta päin. Alkoi sitten haukkua nalkuttaa, pää sinne
päin käännettynä, kuivasti, teeskennellysti, ilman tarkoitusta ja
haukkui näin, kunnes lapset olivat ehtineet tupaan.
Kolmas luku.

SILMÄLASIMIES.

Tuli paloi tuvan takassa, kun lapset hitaasti, yhteensullottuina,


toisiinsa turvaten, tulivat sisälle. Mauno oli vielä poissa. Hän väitti,
ettei hän toki voinut jättää vuohta yksin. Oikeastaan oli niin, että
hänen mielestään oli syytä antaa Antin ensimäisenä puskea vieraalle
alueelle. Olihan epävarmaa, mitä saattoi tapahtua aivan
tuntemattomalla paikalla. Matleenan kuvittelut olivat vähitellen
tarttuneet häneenkin, niin että hän rauhallisesti jäi ulos, kun toiset
tallustivat sisään.

"Häh, ovi kiinni!" jyrisi karkea ääni. Jos Antti olisi sillä hetkellä vain
puolittainkaan kääntynyt takaisin, olisi koko joukko siinä
silmänräpäyksessä arvelematta syössyt pois suojaavan katon alta,
lämpimästä ja ravinnonsaannin toivosta — niin he säikähtivät.

Karkea ääni tuli takan luota, erään suusta, jolla, kuten Matleena oli
aavistanut, varmasti oli silmä niskassa. Ja näyttipä melkein siltä, kuin
molemmatkin silmät olisivat siellä olleet. Sillä mustat, suuret
lasisilmät kimaltelivat keskellä takaraivoa. Tulipunainen tukka hänellä
oli, eikä hänen näyttänyt tarvitsevan kääntyä tai liikahtaakaan
katsellakseen sisään-astujia.

Lapset seisoivat hiiskumatta kuin peljästynyt parvi eksyneitä,


pieniä lampaita. Kaikki tuijottivat milloin mustiin, välkkyviin silmiin
punatukkaisessa niskassa, milloin miehen kyynärpäihin asti paljaisiin,
karvaisiin käsivarsiin, jotka nousivat ja laskivat jonkin kiiltävän ja
terävän keralla, jota hän piteli karkeissa, nyrkkiin puristetuissa
käsissään.
"Me olemme tulleet koirankuonolaisen luo", kuiskasi Matleena,
hampaat pelosta kalisten. "Sitte se syö meidät! Minä lähden ulos
katsomaan, mitä Mauno tekee Helokille, minä", sanoi Pekka-Erkki.
Hän työnsi jalallaan hiljaa oven auki ja livahti nopeampaa vauhtia
ulos kuin oli tullut sisään. Anna-Liisa oli seurata häntä. Mutta hän
näki kylmää puuroa lautasella uuninpenkillä, ja se näky ikäänkuin
piteli häntä sisällä.

Matleena ja pikkutytöt tarttuivat Anttiin, niin että hän melkein


kohoutui lattiasta. Hän kuiskasi heille, että olisivat hiljaa — totta he
tiesivät, mikä oli tapana ihmisiin tullessa — piti pysähtyä ovensuuhun
ja vaieta, kunnes puhuteltaisiin. Mutta Martta-Eeva, pienin tytön
tyllerö, äidin kultamuru, jona hän niin äsken oli ollut, ei voinut olla
ääneti. Hän pelkäsi, oli nälissään ja tunsi itsensä joka tavalla
kurjaksi.

"Äääiti" — alotti hän — "Atta-Eeta tattoo äääitille!"

Ja nyt särkyivät kaikki sulut. Hän huusi kuin olisi puukolla pistetty.
Se oli mitä houkuttelevin merkinanto Sanna-Kaisalle, jonka ääni oli
vielä kuuluvampi kuin pikku sisaren. Matleenan huulet alkoivat
myöskin arveluttavasti väristä. Hän, joka paremmin kuin toiset oli
käsittänyt, minkälaisten ihmisten luo he olivat joutuneet, hän, joka
oli aavistanut tätä hirveyttä, tätä kamaluutta: ihmisiä, joilla oli silmät
niskassa!

Matleena kävi ihan hurjaksi pelosta nähdessään noiden silmien


hiljaisina, välkkyvinä ja mustina tuijottavan ja tuijottavan. Hän tiesi
ennakolta, että takaraivosilmäinen mies oli koirankuonolainen, josta
ei mikään ollut sen hauskempaa kuin teurastaa pieniä lapsia ja
suolata ne, että koirankuonolaiset saisivat kyllänsä syödä.
Niin, ei Matleenakaan kauempaa kestänyt, vaan päästi värisevän
itkun, joka jotenkin paljon muistutti pikkutyttöjen kirkumista. Anna-
Liisa — merkillistä kyllä puhua tästä, sillä olihan hän jo suuri tyttö,
yhdennellätoista vuodella — mutta olisivatkohan päivän vaivat olleet
liian raskaat vai oliko hänellä alati mielessä tuo lautasellinen kylmää,
harmaanhohtavaa vesipuuroa, jota oli turha toivoa — kuinka
hyvänsä, surullinen tosiasia vain oli, että hänkin yhtyi tuohon ei tosin
aivan sulosointuiseen kuoroon, jota hän vaihtelun vuoksi virkisti
kimein, piipittävin nyyhkytyksin.

Antti kalpeni ja punastui. Ilkeätä, miten kova, kirkuva valitus voi


olla tarttuva! Ei liene koskaan kuultu puhuttavan, että
kolmannelletoista ennättänyt mies voisi ruveta — voisi ruveta —! Ei,
vaikka hän olisikin vaeltanut kokonaisen talvipäivän ilman ruokaa,
laahannut pikkusiskoja raskaassa kelkassa ja surrut mielessään,
mihin kurjuuteen oli heidät johtanut. Ei, vaikka hän olisikin kulkenut
kauhistavan hädän kiduttamana lähestyvien saaliinhimoisten sutten
tähden ja vielä nyt lopulta häpeäkseen tuli koko joukon kanssa
pyytämään heille kaikille ja itselleen ruokaa sekä yösijaa. Mutta
sittenkin!

Antti oli kiukuissaan kyynelille, jotka pyrkivät esille, ja ilkeille


nyyhkytyksille, jotka häntä vapisuttivat. Hän puristi lujasti nyrkkinsä
kokoon ja irvisteli yhteenpurruin hampain pidättääkseen sitä, mitä
miehen, jonka tuli niin monen pienokaisen silmissä pysyä
ryhdikkäänä ja heidän kurissapitäjänään, täytyy pidättää.

"Lapset, no lapset, — oletteko hulluja —! Olemme vierasten


ihmisten tykönä. He ajavat ulos meidät, jos te jatkatte näin."

Oliko ajateltavissa, että "lapset" olisivat vaienneet sellaisesta


vapisevasta, puoleksi nyyhkyttävästä kehoituksesta? Jos Antti oli
tuon näköinen ja jos hänen äänensä kuulosti noin merkilliseltä ja
itkuun valmiilta, oli todellinen vaara käsissä. Voi, voi, miksi
vinkunaksi se huuto kasvoi!

"Mistä moinen väki on kotoisin, joka niin rumasti tervehtää? Hyvää


päivää ja Jumalan rauhaa tavataan muuten sanoa." Silmälasimies
kääntyi hitaasti. Samassa lapset vaikenivat aivan äänettömiksi
hämmästyksestä. Ajatelkaahan, hänellä oli silmät myöskin
vastapäätä niskaa, kasvoissa, kuten tavallisilla ihmisillä, ja hän katsoi
heihin raskasmielisenä, mutta ei ollenkaan pahansuovan näköisenä.

"Kellä on ollut niin vähän järkeä, että on päästänyt liikkeelle


pelkkää pikkuväkeä näin nälkävuoden aikana, kun sudet kiertävät
nurkkia?"

Antti astui esille niin kauas kuin saattoi pienokaisten raskaan


saattueen sääriä kiertäessä. "Ei kukaan ole päästänyt meitä. Olemme
itse lähteneet, sillä meidän pikkutuvassa ei ole isää eikä äitiä." Antin
ääni rupesi värisemään levottomuutta herättävällä tavalla.

"Mutta tottahan teillä on kunta ja köyhäinhoito. Tämän pitäjän


asiaksi jää kuljettaa tuollainen joukko sinne takaisin."

"On kova vuosi. Kaikilla on siellä kotipuolessa niukkaa. Ei kukaan


tahdo ottaa pikkutyttöjä muuta kuin rahasta, ja äiti niin pelkäsi
niiden tähden."

Antti vaikeni taas — nieli nielemistään ja puri hammasta.

"Vai sillä tavalla!"

Silmälasimies sylki ja vihelsi. "Mutta onhan teillä toki köyhäintalo?"


Hän kääntyi kokonaan tuolilla — lapset rupesivat jälleen
vapisemaan tuota karkeaa, jyrisevää ääntä.

"Ne ovat alinomaa siellä riidassa, hoitolaiset, näetsen, eivätkä


lapset saa siellä oppia, mitä äiti tahtoi heidän osaavan. Ei ole ketään,
joka vaatisi heitä muistamaan sellaista, mitä äiti olisi heille
opettanut. Ja sitte on siellä hullu-Lauri, hän puhuu ruokottomia, ja
pitali-Saara asuu siellä myöskin."

"Vai sillä tavalla — ja täällä minä olen yksistäni tuvassa. He ovat


menneet — he ovat kaikkityyni menneet! Vai sillä tavalla! Ja nyt te
ehkä ajattelitte saavanne täältä jotain suuhun pantavaa?"

Kuin yhdestä ainoasta rinnasta kuului lapsijoukosta värisevä


huokaus. "Vai sillä tavalla. Niin, tässähän on kylmää puuroa ja
silakkaa, sen voitte panna parilalle ja paistaa. Ja kaljaa voitte saada
puuronsilmäksi, sillä nähkääs, minä sain sitä hiukan mukaani
lautamieheltä, kun tänään tulin siellä. Taitaapa olla tölkissä tallella
tilkkanen siirappiakin kaljaan sekoitettavaksi. — Sellaisella
pikkuväellä ei mahda olla mitään siirappia vastaan?"

Helpotuksen valoisa hymy kiiti kuin auringonvälähdys yli äsken niin


huolestuneitten pienten, kalpeitten kasvojen.

"Saatte päälle päätteeksi kahvipisarankin. — Kyllä vaan, se käy


päinsä. Kahvia, vaikkakin ilman kermaa tai maitoa, sillä nähkääs,
lapset, maitoa ei ole, kun istuu mäkituvassa ja neuloskelee
sarkatöppösiä koko pitäjälle, silloin elää toisenlaisella juomalla."

Silmälasimies nousi ähkyen. Hän nojautui raskaasti karkeaan


ryhmysauvaan, joka hänellä oli vieressään. Näkyi, että luuvalo oli
häneen pahasti ottanut, ja että hänen oli vaikea liikkua. Sitä paitsi
havaitsi helposti, ettei hänellä ollut tuvassa naisen apua.
Tulenvalossa näkyi, miten rikat oli kauttaaltaan koottu nurkkiin.
Silakanruotoja ja perunankuoria oli pöydällä jätteinä, ja seinävierellä
seisovassa, aikoinaan valkeaksi maalatussa sängyssä tunkivat oljet
esille rikkinäisestä päällisestä. Lampaannahkavällyistä olivat karvat
kuluneet pois, ja pitkän pieluksen keltaruusuinen päällys ei kai ollut
pesussa käynyt pitkiin aikoihin.

Silmälasimies haeskeli kovasti ähkien suolaista silakkaa ja


leivänpaloja vanhasta, sinisestä nurkkakaapista, jonka ovessa oli
punaisia ruusuja. Hän otti myös kahvimyllyn, johon hän kaasi
tuohirasiasta paahdettua kahvia.

"Saisinkohan minä jauhaa?" sanoi Anna-Liisa hämillänsä. Hän


seisoi jo muutaman askeleen lähempänä puurolautasta. "Sitte minä
lähden hakemaan enemmän valkean virikettä", lisäsi Antti.
Odottamatta vastausta oli hän jo ulkona. "Vaari kulta, antakaa minä
pistän silakat parilalle — sen tapasin tehdä kotona", intoili Matleena.

"Antaa tänne petin, niin lataiten lattian", piipitti Sanna-Kaisa, joka


ahnaasti katsoi, miten silakat rupesivat parilalla pihisemään ja
pärskymään.

"Atta Eeta lataitee ja lattiaa", intoili kaikkein pienin kaksivuotias ja


ojensi kätensä saadakseen jotain millä lakaisisi.

Silmälasimies puhkesi äänekkääseen nauruun. Lieneekö


milloinkaan nähty noin piskuista piikaista!

Antti palasi sylys nenään asti täynnä halkoja takaisin mäeltä, missä
hän oli niitä taloon tullessaan nähnyt. Pekka-Erkki ja Mauno
seurasivat hänen kantapäillään. He painoivat oven kiinni Helokin
edestä, joka silmänräpäykseksi vilahti oven aukosta ja yksin
ulkopuolelle jätettynä päästi sydäntäviiltävän määkinän.

Antti pudotti puut lattialle. Hän seisoi alasluoduin silmin. Olipa hän
todella, kun kaikki uutuudellaan oli hänet vallannut, unohtanut, että
myöskin vuohi kulki joukossa. Melkeinpä silmälasimies nyt kiukustui.

Mitäs tapoja nämä olivat! Oliko koskaan kuultu, että talvisaikaan


kuljetettiin vuohia mukana, kun lähdettiin — hän oli sanoa
"kerjuulle". Mutta jokin Antin lujissa, vakavissa silmissä pidätti häntä.

"Ei suinkaan tuo vuohi olisi joutunut kärsimään huutokaupalla


myymisestä?"

"Helokki on tottunut olemaan lasten kanssa, ja sen jälkeen kuin se


sai vohlia, on se niin hyvästi lypsänyt. Pikkutytöt olisivat jo aikaa
sitte menehtyneet, ellei sitä olisi ollut. Minä lupasin äidille, kun hän
kuoli, että Helokki saisi seurata meitä. Äiti tiesi, että vuohesta olisi
paljon hyötyä, kun ei ole mitään ruokaa pienille, — niin otin Helokin
joukkoomme."

"Ei hän liioin viihtyisi muiden kuin meidän luona", vakuutti


Matleena ylpeästi.

"Niin, ja sitä paitsi olen ottanut rehua mukaan Helokille, jottei nyt
sentähden tarvitse huolehtia", sanoi Mauno kopeasti ja astui esiin.
Hän oli seisonut ja tirkistellyt silmälasimieheen, joka hänestä, hänen
nähtyänsä heti pään etupuolen, muuttui tavalliseksi ihmiseksi; silmät
olivat missä niiden pitikin, silmät, joissa päälle päätteeksi se, joka,
kuten Mauno, salavihkaa oli katsonut niitä, näki pelkkää hyvyyttä;
vain ääni oli karkea ja pelottava.
"Vai sillä tavalla — että täällä on vielä enemmän pikkuväkeä. Tässä
yksi, ja tuolla vielä yksi — kaksi, kolme, neljä, viisi, ennestänsä. Ehkä
ulkona on vielä yhtä monta, jotka ovat yhtä topakkoja kuin nämä
molemmat viimeiset? Te olette kantaneet rehua vuohelle! Ha ha ha
—"

Mies näytti nauravan.

"Missä pikkumies aikoo pitää vuohen yöllä, jos niitä nyt on vain
yksi, — tai ehkä on hän ottanut mukaansa rehua kokonaiselle
vuohijoukolle. Niin, sanokaapa samalla, onko teillä useampia?"

"Ei meillä ole kuin yksi", vakuutti Mauno silmät suurina ja totisina
katsoen noihin tirkisteleviin silmiin.

"Tapaatteko pitää sitä sängyssä vai takallako, mitä?"

"Miten Helokki itse haluaa. Kun oli oikein kylmä tuvan oljilla
meidän poikain maatessa lattialla, otimme Helokin sinne luoksemme.
Siitä tuli ikäänkuin lämmintä!"

"Niin, ja sitten ei sen itse tarvinnut nähdä vilua vajassa. Siitähän


sinä eninten huolehdit", tokasi Matleena.

"Vai sillä tavalla — että siis vuohi vaatii sekin sijan itselleen."

"Eipä hän nyt siitä niin paljon välitä, sillä hän panee maata
sittenkin, vaikkei sija olisikaan laitettu", vakuutti Mauno.

"Helokki ei ole niin vaativainen. Ha, ha, ha!" Silmälasimiehen


olkapäät tutisivat. "Jospa pyytäisit sen astumaan sisälle ja pitämään
hyvänänsä, mitä talossa on."
Mauno asteli suuresti tyytyväisenä ovelle. "Ole hyvä ja käy sisälle,
Helokki, ja pidä hyvänäsi."

Helokki astui sisään pää korkealle kohotettuna. Se katseli


ympärilleen lasten keskellä, huomasi Anna-Liisan, joka vispilöitsi
siirappia juoma-astiassa, tepasteli hänen luoksensa ja töytäsi hiukan
häntä sarvillaan.

"Hertti sentään! Hän tahtoo lypsämään. — Nyt on se aika — ja


niinkuin olen kiskonut sitä pitkin päivää." Säälivä, hyväilevä hälinä
syntyi lasten joukossa.

"Kaunis, hieno, pikku Helokki!" He polvistuivat lattialle sen


ympärille silitellen ja hyväillen sitä, niinkuin eivät kai milloinkaan
olleet hyvänä pitäneet äitiä tai toisiaan.

"Hän ajatteli kai, että olemme nälissämme tietysti, pikkuinen


piika."
Matleena veti vuohen kapean turvan ohutta poskeaan vasten.

"Vai siten, että hänellä on tapana ajatella sellaistakin", naurahteli


mies, joka myöskin hyväili Helokkia pitkin selkää.

"Niin, ja nyt hän toi oikein kermaa kahviimme. Nyt se on valmista",


myhäili Anna-Liisa, jolle unelma kylmästä puurosta yhä enemmän
näytti muodostuvan todellisuudeksi.

Hän nosti kolmijalkaisen pannun lieden loimuavalta roviolta, heitti


siihen, kuten tapa vaati, pari aikamoista suolaraetta ja valeli hieman
kylmää vettä sen yli kiirehtiäkseen selkiämistä. Antti ja Matleena
olivat raivanneet pöydän. Puurolautanen ja vanhat puuron jätteet,
joita säilytettiin kylmässä ruokasäiliössä kuistilla, pantiin esiin sekä
siirappijuoma. Silakkaa, joka tuoksui vastapaistetulta ja oli niin
suolaista, että aivan pärskyi, oli myöskin ja lisäksi leipää, jopa niin
paljon kuin he tahtoivat syödä.

Suurella hartaudella lukivat lapset ristissä käsin pöytärukouksen


moisen aterian edessä.

Silmälasimies niisti nenäänsä ja ontua kämpyröi ympäri huonetta


yhäti mumisten: "Vai sillä tavalla. Noin monta olisi täälläkin ollut,
mutta kaikki ovat menneet."

"Eikös vuohimatami tule muitten mukana pöytään?" kysyi hän


töytäten
Helokkia, joka ikäänkuin tuumien seisoi tulen ääressä märehtimässä.

"Kyllä, jos hän saa luvan. Hän syö kuoria ja luita ja kaikkea, mitä
ylitse jää. Ole hyvä, Helokki!"

Mauno korjasi kaiken, mitä he saattoivat luovuttaa, pieneen,


vanhasta nahasta tehtyyn povilaukkuunsa ja antoi vuohen syödä
samalla kuin itse aterioi. Kesken kaiken pyörähtivät pikkutytöt
lattialle vaipuen uneen.

Silmälasimies oli mennyt ulos tuvasta. Anna-Liisa kaatoi kahvia


muutamiin parittomiin, mutta kerrassaan koreihin kuppeihin, jotka
hän oli hakenut käsiinsä kaapista. Olipa mainiota saada hyvää
lämmintä kahvia kylmän, mutta yhtäkaikki niin oivallisen ruuan
jatkoksi.

Mies tuli sisälle sylys olkia täynnä. "Luulenpa, että tästä riittää
sekä ihmisille että elukoille." Hän levitti oljet lattialle sopivan matkan
päähän takasta ja sen tulikipunoista. Helokki antoi toimenpiteelle
tunnustuksensa astuen heti sisälle ja siepaten muutamia tyhjiä
tähkäpäitä, sitten uljaasti ja miellyttävästi paneutuakseen oljille
yölevolle.

Antti istui vielä pöydässä ja kiitti päätään kumartaen Jumalaa


ruuasta. Sitte hän nousi, otti pikkutytöt toisen toisensa jälkeen, riisui
niiltä kaulahisryysyt ja saalinrievut ja laski heidät siten olkivuoteelle
päät vuohen lämmintä turkkia vasten.

"Vai sillä tavalla — ha, ha, ha." Silmälasimies seisoi tuijottaen


oljilla makaaviin pienokaisiin. Suloisia, oivallisia lapsia ne olivat
vaaleankiharaisine hiuksineen ja hienoine pikkukasvoineen, vaikka ne
olivat niin kalpeat ja ohuet ja pikku nenät pakkasenpuremat.

Hän veti vällyt, omasta sängystään peittääkseen heidät. Mutta


Antti pidätti hänet. — "Vaari kulta, älkää tehkö sitä, älkää ottako
itseltänne. Meillä on kelkassa lampaannahkavällyt, ja onhan meillä
vaatteet, jotka otamme päältämme."

"Minulla on vielä nahkavällyt pienessä kamarissa. Ottakaa nämä."


Silmälasimies katosi kaiketi pieneen kamariin lieden takana olevasta
ovesta. Hän tuli takaisin käsivarrella oikein siistit vällyt. Toisessa
kädessä hän piti puolentuopin pulloa ja toisessa haljennutta
juomalasia. "Nyt täytyy sellaisen kunnon pikku miehen, joka on
niinkovaa kokenut koko päivän, saada jotakin hyvää. Kas, tässä
kunnollinen ryyppy, se maistuu." Hän täytti lasin runsaasti puolilleen.
"Minun tapani on aina itse juoda pullosta ja saatanpa ainoalla
siemauksella vetää itseeni kokonaisen neljänneksen. Mutta se, joka
ei ole peräti tottunut, ei voi tietää tarkkaa määrää, paljonko nauttii.
Luulisinpa, että puoli juomalasillista vastaa hyvää, kunnon
matkaryyppyä. Pikkumiesten vuoro tulee sitten. Ovatkohan nekin
kylläksi mieheviä ymmärtämään, mikä on hyvää ja hyödyllistä näin
talvisaikaan?" Hän katsoi hyväntahtoisesti pikku "miehiin". "No niin,
kippis sitte sinulle ensin!"

"Pikkumiehet", Mauno ja Pekka-Erkki, tulivat yht'äkkiä


kenokaulaisiksi. He pyyhkäisivät suutansa kämmenellä, kuten olivat
nähneet aikamiesten, isänsäkin tekevän, kun heidän piti ruveta
juomaan. He yrittivät matkia aikuisten harrasta, tyytyväistä kasvojen
ilmettäkin seistessään siinä valmiina maistamaan viinaa Antin
jälkeen.

Mutta Antti seisoi silmälasimiehen edessä tulipunaisena kuin olisi


häntä syytetty rikoksesta.

"Rakas vaari, antakaa minun olla!"

"Mitä nyt! Oletko sinä vikkelä, kelpo poika, sellainen raukka, ettet
käytä hyväksesi ryyppyä, kun tarjotaan. Taidat tulla oikein
Lapintunturilta! Ja minä, joka luulin teidän tulleen kunnon ihmisten
luota, joilla on tavallisesti enemmän ymmärrystä, niin etteivät
kieltäydy ryyppyä tarjottaessa. Kas tässä, älä siinä nyt jurota, vaan
ota tilkkanen. Minä ikäänkuin kaipaan seuraa ryypylleni." Hän nosti
lasin melkein käskevästi Antin huulille. Mutta poika puri hampaat
yhteen ja peräytyi.

"Teidän täytyy antaa minun olla ottamatta, vaari, sillä minä olen
luvannut äidille aivan varmasti, ettei minusta tule juomaria."

"Häh, häh, häh", nauraa kähisti silmälasimies, "ei sinusta vielä


yhden ryypyn vuoksi juomaria tule. Se on akkain puhetta, sinä
pelkäät äitiäsi vielä. Sellainen raukka!"
Antin kasvot kävivät kalpeiksi. "Akkain puhetta" se, mitä äiti oli
sanonut, äiti, joka oli saanut pitää yksin huolta lapsista, sitte kun isä
viime vuosina oli joutunut huonoon seuraan, joka oli houkutellut
hänet juomaan, kunnes hänen voimansa olivat lopussa ja hän joutui
kotona pitkiksi ajoiksi sängyn omaksi, avuttomaksi ja kurjaksi, eikä
enää välittänyt äidistä eikä lapsista! Kyyneleet tulivat hänen
silmiinsä.

"Äiti sanoi, että juuri ensimäistä ryyppyä minun piti varoa, ja tästä
tulisi ensimäinen. Muistakaa, että minä olen vastuunalainen kaikista
näistä pienistä."

Silmälasimies muuttui äkkiä niin merkillisen lauhkeaksi. Hän laski


pois pullon, jota hän juuri piti avonaista kurkkuaan kohti kohotettuna
juodakseen siitä. Sitte hän asettui tuijottamaan riutuvaan tuleen.

Hetken perästä hän asetti korkin pulloon iskien siihen nyrkillään,


ensin varovasti kaadettuaan takaisin Antin hylkäämän lasin sisällön.
Mutta hän vapisi kuin kuolemantuskassa, ja hikipisaroita vieri otsalta.

"Vai sillä tavalla, että ensi ryyppyä pitää pelätä", sanoi hän
hitaasti, melkein juhlallisesti. "Niin, sittepä minun täytynee pelätä
viimeistä ryyppyäni, koska en pelännyt ensimäistä. Sen sanoi
Lapikas-Pekka ja minä myöskin!"

Hän ontui ähkyen pieneen kamariin viinapullo kädessään. Sitte


hän tuli takaisin ja asettui kauvaksi aikaa katselemaan olkivuoteella
lepäävää lapsijoukkoa. He nukkuivat syvästi samassa asennossa,
mihin olivat heittäytyneet, kalpeat, pienet raukat, mutta niin
lapsellisen onnellisina ja turvallisina uinuen, että hänestä tuntui kuin
hän olisi saanut huoneeseensa Jumalan enkeleitä, jotka heitä
vartioivat. Helokki lepäsi ryhmän keskellä, märehtien, puoleksi
suljetuin silmin ja musertavan mahtavassa asennossa.

Neljäs luku.

AAMUSÄÄN VALLITESSA SISÄLLÄ JA ULKONA.

Aamulla heräsivät pikkutytöt kaikkein ensimäisinä. Paitsi tietysti


silmälasimiestä, Lapikas-Pekkaa, joksi häntä muuten nimitettiin,
koska hän selvänä ollessaan valmisteli aivan ihmeellisen hienoja
lapikkaita. — Hän oli ollut jo kauvan ylhäällä ja itsekin ihmetellyt sitä,
että pää siksi varhain oli selvänä, ja se oli alkanut tuntua niin
hupaiselta, että hän kulki naureskellen itsekseen mielihyvästä.

Puurovesi kiehui padassa, ja jopa hän oli huuhtonut siihen lisäksi


pari kahmalollista perunoitakin, että lapset saisivat niitä suolaisen
silakan kanssa. Lapikas-Pekka ei moneen vuoteen ollut tuntenut
mieltänsä niin keveäksi. Hän aivan kummasteli, että tuli lähteneeksi
kotiin edellisenä iltana, hän, joka muuten jäi istumaan majatalon
kapakkakeittiöön ja saattoi olla juomatuulella monta päivää. Niin,
merkillistä se oli. Nyt hän jo istui täydessä työssä; olikin tilattu niin
monta lapikasparia, että hän saattoi tehdä työtä yhtä mittaa yötä ja
päivää, ja sittekin vaativat ihmiset häneltä lisää.

Antti pääsi myöskin vikkelästi jaloilleen. Hänen ensimäinen


ajatuksensa kohdistui Helokkiin, joka ei ollut tuvassa. Sillähän oli
maitoa pikkutytöille. Hän toivotti hyvää huomenta isännälle, joka
istui takan ääressä, veteli pikilankaa kankean saran läpi ja näytti siltä
kuin olisi istunut tuvassa aivan yksin. Antti katsasti syvällä
tyytyväisyydellä lähellä olevia ruokalaitoksia. Mutta sitte hän meni
ulos todella säikäyksissään vuohesta. Eihän ollenkaan voinut tietää,
miten sille oli käynyt, kun se oli lähtenyt ulos yksin niin vieraalla
paikkakunnalla.

Antti sai tuskin ovea auki kauhealta länsimyrskyltä, joka lakaisten


tunkeutui vuorten väliin ja ärjyi kuin tuhat villipetoa. Myrsky toi
muassaan lunta — lunta, niin ettei voinut pitää silmiään auki ja
nähdä eteensä, tuskin omaa kättään.

Halli oli ryöminyt kuistille, mutta sen silmät ja korvat olivat silti
vireissä. Kunnon koiran pitää olla varuillaan juuri sellaisina
roskailmapäivinä, kun sekä susi, että kettu, huuhkain ja pöllö
saattavat lähestyä ihmisasuntoja. Tänään oli hallilla toinenkin syy
epäluuloon.

Vuohi, joka kulki ylpeillen kuin olisi ollut koira, oli ärsyttänyt hallin
melkein piloille, kun se meni tupaan ja jäi sinne yöksi.
Kunniantuntoinen koira ei toki saattanut olla sisällä sellaisessa
seurassa ja kuulla ilkeää määkymistä. Nyt oli halli maannut ja
murjottanut ja vihoitellut koko yön. Sellainen sarvekas, hännätön
epäsikiö, jonka silmäterätkin olivat soikeat sen sijaan että olisivat
olleet pyöreät, hän sai maata sisällä, hän, kun sitä vastoin sellainen
hieno, vanha halli, joka oli varjellut taloa yötä ja päivää ja pelastanut
isäntänsä tuhansista vaaroista, kun tämä oli juopunut eikä voinut
itseään hoitaa, sai maata ulkona. — Ja vielä sellaisessa ilmassa,
jolloin ei kenenkään pitäisi ajaa ulos koiraansakaan.

Että tuo kuvatus ilkesikin mennä taloon! Ja sitten katsella sitä, kun
se aamulla tuli hyppien ulos niin varmana ja uhmailevana kuin olisi
aina talossa asunut. Halli häpesi niin, että se ryömi portaitten alle,
sillä eihän se voinut asettua haukkumaan ketään tuvasta-tulijaa. Sitä
koiraa ei suinkaan liene luotu, joka olisi käyttäytynyt niin
takaperoisesti ja säädyttömästi. Mutta hyvä kyllä, että oli silmät ja
korvat huomatakseen miten kävisi sen, joka outona ja koiran
vainukykyä vailla lähti pihan ulkopuolelle sellaisessa ilmassa. Halli
haukahti lyhyeen ja hillityn vahingoniloisesti, melkein kuin olisi
nauranut itsekseen.

Se käänsi pois päänsä, ravisti itseänsä ja murisi hiukan, noin vain


kohtuullisen uhkaavasti, kun Antti tuli ulos ja alkoi huutaa ja hoilata.
Kerta kerralta huuteli poika sellaista hullunkurista nimeä kuin
"Helokki". Jos olisi edes ollut "Pilkku" tai "Kiltti" tai "Musti", mutta
"Helokki"!

Antti kiipesi alas portaita kahlaten lumessa vyötäröön asti. Hän


varjosti häikäistynä silmiään käsivarrellaan, jota hän piti ylhäällä
edessään. "Helokki — kus, kus vuohta. — Missä olet —?"

Antti ajatteli eilispäivänä näkemiänsä sudenjälkiä. Hän tiesi kyllä,


miten ahnas susi on vuohenlihalle.

Ei jälkeäkään näkynyt vuohesta lumessa. Myrsky raivosi niin, että


Antti oikein tunsi, miten hänen oma äänensä hukkui sen pauhuun.
Siksi hän ei kuullutkaan Helokin määkinää vastaukseksi hänen
huutoonsa. Sillä se oli jo kauvan sitte kuullut hänet. Mutta se ajatteli
niinpäin, että ensin oli hotkaistava aamiainen, minkä se oli keksinyt
vanhassa ulkohuonerähjässä, ennenkuin ilmaisi itsensä.

Joskus siinä rometossa oli ollut kai elukoita. Pajukytkyet riippuivat


kahdessa, suurenpuoleisessa hinkalossa, ja nurkassa saattoi eroittaa
lyhyen jonon, joka lienee ollut neljänä pienenä vuohenhinkalona.
Sysimustaa ja hirveän likaista oli siellä, ja ei suinkaan Helokki olisi
voinut mennä sinne muuten kuin äärimäisessä hädässä. Mutta se
löysi muutamia kuivuneita lehtikerppoja eräässä laipiossa. Sen lisäksi
se löysi muutamia heinänkorsia ja akanoita — sellaista hienoa
kukkien ja lehtien jätettä, joka irtautuu heinäksi kuivatusta, niitetystä
ruohosta, ja jota elukat syövät niin mielellään.

Antti reuhtokoon niin kauvan yksin ympäriinsä lumessa, tuumasi


Helokki, ja huutakoon ja houkutelkoon. Ei hän siitä menehdy. Mutta
joka tapauksessa Helokki kiirehti syömistään, niin että suu kävi kuin
silppukone. Sillä oli kyllä hieman paha omatunto; mutta se arveli,
että tarpeellista oli myöskin koota maitoa tuvassa istuville pienille
lapsivohlille.

Antti kahlasi lumessa käsivarsiin saakka. Hän oli nyt lähes


maantiellä. Hän hätääntyi ja joutui aivan epätoivoon, kun ei löytänyt
vuohta. Mitä hän tekisi, ellei saisi maitoa pikkutytöille? Ja niin
raskaalta ja surulliselta tuntuisi ajatella suden repineen hienon,
korean Helokin. "Mä-ä-ä-" oli Antti kuulevinaan. "Mä-ä-ä!" Hän
kääntyi kiivaasti ja sai Helokin, joka tuli hyppien ja sukeltaen
kinoksista, melkein syliinsä.

"Helokki, et saa säikäyttää minua näin", sanoi hän ääni


arveluttavasi väristen. "Ymmärtänet, että sinun ja minun on
vastattava kaikista pienokaisista, ja meidän täytyy pitää yhtä."

Viides luku.

JOKA MIES TYÖHÖN.


Tuvassa vallitsi levottomuus ja alakuloisuus, mutta se muuttui
täydelliseksi riemuksi Antin ja Helokin tullessa jälleen sisään. Anna-
Liisa sai vuohelta enemmän kuin tuopillisen lämmintä, vaahtoavaa
maitoa. Sitä riitti sekä puuronkastikkeeksi että kahviin, jopa
vesivelliliemeenkin sekoitettavaksi, niin että ateriasta näytti syntyvän
oikeat pidot.

Mutta miltä näyttikään vierastuvassa! Vanhoja, rauskoja lapikkaita,


joita Pekan piti paikata, heitettyinä ympäri lattiaa! Oljet hajallansa.
Ellei siunattu tuli olisi palanut liedellä ja valaissut tupaa, olisi kai
pimeys vallinnut sisällä kaiken päivää, kun ikkunankin sisäpuoli oli
mustanharmaana liasta, ja sitä paitsi takertui nyt tuiskuava lumi
möhkäleinä sen ulkopuolelle.

Antti ja Anna-Liisa alkoivat hiukan järjestellä. Matleena haki


pikkukontista käsiinsä messinkikamman. Tänään oli hänen
tehtävänsä kammata pikkusiskot, jotka päästivät ulvahduksen
toisensa jälkeen hänen innokkaasti yrittäessään saada kiharahiuksia
sileiksi ja suorrukkeisia siisteiksi.

Sitte oli hoidettava paleltuneita, haavaisia varpaita ja pieniä,


hankaantuneita kantapäitä. Kontista otettiin tuohinen; se oli täynnä
omatekoista suopaa, erään kotipuolen naapurin tervetullut lahja. Oli
vain hauskaa saada loiskia ja pestä jalkansa suovalla ja lämpimällä
vedellä ja sitte voidella niitä siansapella, jota myöskin oli kontissa
eräässä pullossa.

Vaikka Anna-Liisa kuinka olisi kehoittanut varovaisuuteen,


loiskuttivat lapset niin vallattomasti vettä, että hänen mielestään oli
parasta kastella koko lattia ja kerta kaikkiaan pestä se.
Antti, Matleena ja hän saivat kukin pesimen. He sirottivat hietaa yli
lämpimällä vedellä valellun lattian, asettivat paljaat jalkansa
huosiaimille ja hankasivat niin, että liistat nousivat lahonneesta,
kuluneesta puusta. Lattiaa ei suinkaan oltu pesty vuosikausiin tai sen
jälkeen, kun "kaikki" läksivät tuvasta jättäen ontuvan juopporaukan
yksin. Pikkutytöt istuivat ukon vuoteella tehden nukkeja haloista ja
tikuista. Pikkupojat puhdistivat astioita ja puulusikoita ja kaapivat
puuropataa pitäen korvia särkevää meteliä.

Lapikas-Pekka aivan pelästyi huomatessaan minkä joukon


rikkinäisiä lapikkaita lapset rajusti heitellen kokosivat hänelle takan
juurelle. Hän tunsi itsensä kuitenkin sangen tyytyväiseksi
ajatellessaan, miten tervetullut hän olisi saapuessaan taloihin
valmiine lapikkaineen. Oli muuten tunnettu asia, että Lapikas-Pekka
mieluummin joi kuin teki työtä. Vähän väliä hän pui nyrkkiä tänä
päivänä "pieneen kammariin" päin, missä viinapullo asusti
kokonaisen väkijuomalekkerin seurassa. "Iske vain silmää ja viito
täysine kupuinesi! Viimeisen ryypyn saat itse pitää! Tänäpäivänä
olisin maannut aivan sikana, jos olisin ottanut viimeisen ryypyn!
Ihmeellistä, että lasten piti joutua tänne. Kaikki kerjäläiset, jotka
ovat tästä vaeltaneet viime vuosina, ovat kyllä nähneet, että tämä oli
niin ilkeä pesä, ettei kellään huonompaa, ja ovat menneet ohitse.
Mutta lapset, ha, ha, ha. Heillä ei ole sen parempaa ymmärrystä, ja
niin kävivät he sisään tällaisen juopporentun luo. Jos vain olisin eilen
ollut tuottamatta kotiin viinaa, niin olisi minulla ollut rahaa, että olisin
voinut ostaa leipurista kakkuja näille pikku enkeleille."

Hän nousi vaivalloisesti, pani kahvipannun tulelle ja mulkoili


huoneeseen myhäillen.
"Emmekös hanki itsellemme aamupäivätilkkasta? Jopa jotakin",
mutisi hän itsekseen, "tytöllä on oikein itsestään ymmärrystä pestä
ikkunalasi."

Lapset hymyilivät hänelle lämpiminä ja punaisina kuin olisivat


olleet painisilla. Pikkutytöt lauloivat sängyssä pienoisiansa uneen
pehmeästi, suloisesti äännellen: "Taimainen taana". Se merkitsi
"Taivaallinen Kaana". Ken ei sitä käsittänyt, sillä ei varmaankaan ollut
tavallista ihmisjärkeä. Mauno ja Pekka-Erkki lyödä kalistelivat
puukolla ja rautakaavilla pataa, nauroivat ja hoilasivat: "Ahti hän
soittelee aalloilla." Eikä siinä kyllin. He alottivat laulelman, jota Antti
ei suvainnut, kun se ikäänkuin koski häntä itseään:

"Anttipa oli uljas renki, ahkera niinkuin myyrä, reipas hän


oli kuin reippain mies, väkevä niinkuin karhu."

Se laulu oli niinkuin pilkantekoa, niin että hän suuttui ja sanoi, että
he voisivat luikata koreampaa nuottia. Saisivat myöskin olla
kaapimatta reikää vieraan padan pohjaan!

"Kyllä rautapata kestää", väitti Pekka. "On niin hupaisaa kuulla


lasten laulavan. Ei täällä ole sitä koskaan ennen tehty. Sekä akka
että lapset riitelivät yhtä päätä, ennenkuin läksivät Ameriikkaan,
minne en tahtonut seurata heitä."

"Niin, tänäpäivänä on sellainen rajuilma, että saanette jäädä


tänne, sillä ettepä ehdi maantiellekään, ennenkuin vallan
hautaannutte, kun on tuollainen lumen paljous! Mutta ei minulla ole
paljon muuta tarjottavaa kuin hapanta maitoa puuroon ja silakkaa ja
sitte kahvia."
"Etteikös se kelpaisi", sanoi Antti suoristaen itsensä. — Hän oli
kävellyt etukumarassa ja kaapinut lattiaa tuohella saadakseen sen
pesun jälkeen valkeaksi ja kuivaksi.

"Meidän mielestämme on hauska saada jäädä tähän tupaan", lisäsi


Matleena. "Kun vähänkin saamme täällä raivatuksi, on täällä niinkuin
kotona meidän tuvassa, vaikka siellä oli kukkia ikkunalla." "Ei,
mutta", jatkoi Matleena. Hän oikein hypähti. "Minähän otin konttiin
mukaani pikkukaktuksen."

Hän juoksi kontille, joka riippui takan koukussa, kaiveli kaiken


rojun seassa, jota he olivat koonneet sinne, ja sai käsiinsä suuren,
kaulahisriepuun sidotun tötterön.

"Katsokaa! Saattepa uskoa sen elävän tuon hienon, korean


pikkukaktuksen. Siinä on multaa jäljellä. Vaari kulta, saanko tuohisen
pannakseni sen siihen."

Pekka viittasi hänelle, mistä sellaisen löytäisi.

Sitte Matleena istutti ruhjotun taimen, jota ei juuri sillä hetkellä


ollut syytä nimittää "hienoksi ja kauniiksi".

Hän kuiskaili innokkaasti hetkisen vanhempien sisarusten kanssa


ja meni sitte ujona, mutta juhlallisen näköisenä isännän luo.
Väräjävällä äänellä hän kysyi, tahtoiko vaari pitää hyvänään hänen
pienen, korean kaktuksensa. Hän oli saanut sen koulunopettajalta, ja
siihen tulisi niin koreita kukkia, tulipunaisia ja suurempia kuin
kahvikuppi. Mutta sen pitäisi seisoa niin, että aurinko paistaisi siihen
ikkunan läpi, — ja vettä sen pitäisi saada joka päivä.
Lapikas-Pekka ei tosin kukista paljon ymmärtänyt. Tämä näytti
hänen mielestään enin majavan hännältä, jossa oli teräviä, pieniä
neulasia. Mutta oli hänellä toki sen verran älyä, että hän käsitti tytön
antavan pois sellaista, mitä piti suuressa arvossa, niin että hän siis
pyyhkäisi tukkaansa, kun ei hänellä ollut lakkia päästä siepata, ja
tarjosi hänelle kätensä kiitokseksi.

"Pitäkää hyvänänne", sanoi Matleena niin kuninkaallisen


alentuvaisesti kuin hän olisi lahjoittanut kokonaisen kukkatarhan.

"En ollenkaan tiedä, mitenkä tulemme toimeen, kun minä olen


suorastaan ilman leipää", tuumaili Pekka ja työnsi silmälasit niskan
puolelle. "Kas, minä en niin tarkasti välitä siitä, mitä ruokaa itseeni
saan näin päivällä, hulluahan se on, mutta niin vain on."

"Jos teillä vain on jauhoja, niin kyllä me osaamme leipoa", sanoi


Anna-Liisa mahtavalla äänellä. "Saammehan lämmittää uunin?"

"Asia on sellainen, että jauhoja minulla on, mutta niin imeltyneitä,


etten luule kenenkään saavan niistä leipää."

"Tottahan meidän oli pahempi saada leipää viime ja tänäkin


talvena, kun saimme sekoittaa pettua ja olkia taikinaan", intoili
Anna-Liisa. "Antti", hän jatkoi, "mene sinä hakemaan puita ja
lämmitä uuni. Minä näin äsken leivinkaukalon säiliössä, sen minä
kannan tänne. Ja sinä, Matleena, ota pata pojilta ja pane se tulelle,
niin minä ammennan siihen vettä taikinanjuureksi. Täytyy leipoa
rieskaa, jonka ei tarvitse nousta, ja sitten saa tehdä taikinan oikein
kivikovaksi, kun jauhot ovat imeliä! Sepä on hyvä, että tässä on
liitua, että saamme sitte valaista uunin perästämme, kun olemme
leiponeet."
"Mutta", jatkoi Anna-Liisa huolestuneella äänellä, "onpa kovasti
ikävää, ettei meillä ole matonriekaletta vasta pestylle lattialle."

"Vai sillä tavalla, että täällä pitää olla kuin hienoissa ihmisissä.
Niinpä käy sitte 'pieneen kammariin' ja ota sieltä tilkkumatot. Ota
vällyt myöskin, että saamme kiertää ne lujasti tuolla nurkassa
olevien olkien ympäri. Tässähän tulee aivan kuin joulu tupaan.
Hyvähän se on sen puolesta. Enpä minä paljon ole jouluista selvillä
ollut, niin juoppoudessa kun olen elänyt. — Tulkaa tänne, pikkupojat,
niin saatte oppia tekemään lapikkaita."

Mauno ja Pekka-Erkki saivat pikilankaa, saranpaloja ja naskalin.


Verrattoman uljasta oli vetää lanka korkealle ilmaan, saada painaa
naskali kovan kankaan ja nahan läpi ja tuntea yht'äkkiä itsensä
täysoppineeksi lapikassuutariksi.

Tuli leimusi pian suuressa uunissa. Anna-Liisa ja Matleena


ponnistelivat taikinaa alustaissaan ja kaulitessaan siitä ohuita
kakkuja pöydälle. Heidän taikinansa oli kovaa kuin kivi, ettei se olisi
vetelöitynyt paistaessa.

Antti seisoi uunin edessä. Hän otti leivät, joita sisaret olivat
leiponeet, kaulanneet ja pistelleet yhteennidotuista kananhöyhenistä
muovatulla pistelöimellä, joka teki leipiin reikiä tuhkatiheään. Sitte
hän työnsi leivät loimottavaan uuniin ja paistoi ne yhden kerrassaan
aukon edessä, mistä pesä oli puhtaaksi lakaistu.

Hän sai huolellisesti tarkata kiertäessään ja kääntäessään kakkuja


leipävartaalla, ettei leimuava tuli niitä polttanut. Pikkutytöt olivat
tietysti myöskin leipomiskiireessä mukana. Heillä oli omana
leivinpöytänään ei juuri liian puhdas puutuoli. Nuket nukkuivat
halkopäät likaisella pieluksella, joka oli pääsevä pesuun ennen iltaa.
Tuvassa oli melua ja touhua, elämää ja ahkeruutta.

Päivällinen oli laitettava.

Pekka ehdotti hernepannukakun paistamista lämpimässä uunissa.


Eräässä saviastiassa oli hänellä sianrasvaa sille kaadettavaksi, niin
että syntyisi oikein hieno päivällinen tuoreen leivän ohella, joka tosin
oli harmaata, kiiltävän likisattua, ja niin sitkeää, että olisi voinut
hampaansa kiskoa sillä irti, mutta kuitenkin tavattoman
hyvänmakuista, jollaista lasten oma leipoma leipä tavallisesti on.

Helokki sai lähteä ulos kokoamaan itsellensä ruokaa sieltä, mistä


ennenkin oli sitä löytänyt. Jätteitä se sitten saisi sisällä. Niin se antoi
maitoa yltä kyllin. Toisenlaiseen oli Pekka tottunut. Viina oli tässä
tuvassa saanut useimmiten korvata sekä ruuan että juoman.

Kuudes luku.

SILMÄLASIMIES JÄLLEEN YKSIN.

Lapset olivat viipyneet Lapikas-Pekan luona kokonaista kaksi


päivää. He nauroivat itsellään kertoessaan hänelle, miten hän
ensimältä oli peloittanut heitä. Hän, joka oli vain hyvä ja hauska.
Rajuilma oli helpottanut. Miesten nähtiin ajavan lumiauroja
maantiellä. Pekka ja Antti olivat ulkona koettaen tallata polkua.
Seuraavana aamuna päivän koittaessa piti lasten lähteä, ja he
menivät yösijalleen hyvissä ajoin. Kun he olivat nukkuneet, mikä
tapahtui heti, kun olivat laskeutuneet oljille, läksi Pekka ulos. Hän
ontui kylälle päin. Ihmiset, jotka hänet näkivät, sanoivat: "Nyt
menee Lapikas-Pekka jälleen kapakkaan. Hän on kai maannut
juopuneena kotonansa myrskypäivät." Mutta Lapikas-Pekka ei
mennyt kapakkaan.

Hän osti suurimoita kauppapuodista lapikasten hinnalla, jotka hän


vei sinne mukanaan. Sokeriakin hän osti ja palasen sianlihaa, ja sitte
neljätoista kappaletta pieniä nisupyörylöitä. Hän ajatteli lapsia,
heidän piti jokaisen saada kahviinsa kaksi, ennenkuin läksivät hänen
luotaan seuraavana aamuna. Kun hän sepi selvänä tuli kotiin, istui
hän neulomaan epätoivon vimmalla. Kesti myöhään yöhön,
ennenkuin hän meni levolle.

Mutta silloinpa seisoi kolme paria uusia lapikkaita olkivuoteen


ääressä lattialla.

Pikkutytöt olivat olleet melkein ilman kenkiä, jalat olivat näyttäneet


lihamöhkäleiltä, paisuneilta ja punaisilta, kun Antti illalla otti pois
niiden ympäri kierretyt rievut. Ja Anna-Liisalla oli ollut lyöttöhaavoja
kantapäissä, niin että veri oli juossut niistä, ja hän oli itkenyt, kun
hänen piti irroittaa kenkäriekaleet jalastaan.

Oli kylmä, ja pahan sään jälkiä näkyi vielä ilmassa, kun lasten piti
aamulla lähteä matkaan.

Pekka oli nyt hellinyt heitä kaikin tavoin. Mutta hänen oli niin
vaikea nähdä heidän vaeltavan tuvasta. Sekä lämpö että valo
tuntuivat kaikkoavan hänen luotaan lapsijoukon keralla. Jospa hän
edes olisi saanut pitää vuohen, tuon kelpo eläimen, joka lypsi niin
hyvin. Olisi helpompi luopua viinasta, ajatteli Pekka, jos olisi
saatavana nuorta maitoa koska hyvänsä, kun janotti suolaisen
silakka-aamiaisen ja puolipäiväisen jälkeen. Sitäpaitsi eivät lapsirukat
voineet koko matkaa kuljettaa vaivaloista vuohta mukanansa; niinpä
hän siis kysyi heiltä, olisiko heillä halua luopua vuohesta ja jättää se
hänelle. Hän kyllä hankkisi siitä rahaa; nyt kun hän oli ruvennut
työtä tekemään, ei se luottaisi hänelle vaikeutta. Mutta oliko
ajateltavissa, että he luopuisivat Helokista! Sehän antoi heille lämpöä
ja ruokaa, sehän oli heidän ystävänsä ja vanha ja luotettava
matkaseuraksi. Vaari ei saanut pahastua. Mutta eivät paljostakaan
rahasta, niin, eivät mistään hinnasta he voineet Helokkia jättää.

"Vai sillä tavalla, että te olette ikäänkuin ystävääkin sen kanssa ja


saatatte juuri kuin turvata siihen. Niinpä minun sitte täytyy koettaa
tulla toimeen ilman", sanoi Lapikas-Pekka sävyisästi.

"Meidän on ollut täällä niin hyvä olla, ja monta kiitosta teille


meidän kaikkien edestä." Antti ojensi kätensä ja katsoi niin rakkaasti
ja totisesti Lapikas-Pekkaan, että vanhuksesta tuntui, ettei hän voisi
kestää eroa heistä kaikista.

"Ja vaari, älkää unohtako, että pikku kaktus tarvitsee


auringonpaistetta ja vettä joka päivä. Kun me tulemme, on minulla
taas toinen suuri, korea kukka teille, vaari", sanoi Matleena. Myöskin
hän antoi kättä ja kiitti. — Anna-Liisa kiitti tietysti hänkin, vaikkei
kyennyt kyllin näyttämään tai sanomaan, miten peräti tyytyväinen
hän oli uusiin lapikkaisiinsa.

Pikkutytöt nostettiin nukkumasta. Martta-Eeva ojensi käsivartensa,


suipensi huulensa — "tuutele, vaari, — antanut tauniit tennät Atta-
Eetalle."

"Hän sanoo tahtovansa suudella teitä, kun olette antanut hänelle


koreat kengät."
Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.

More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge


connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.

Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and


personal growth every day!

ebookmasss.com

You might also like