Windows Server 2016 Unleashed 1st Edition Coll.

download

https://textbookfull.com/product/windows-
server-2016-unleashed-1st-edition-coll/

Download full version ebook from https://textbookfull.com

We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit textbookfull.com
to discover even more!

Windows Server 2016 cookbook Second Edition Krause

https://textbookfull.com/product/windows-server-2016-cookbook-
second-edition-krause/

Introducing Windows Server 2016 Technical Preview 1st

Edition Microsoft Press

https://textbookfull.com/product/introducing-windows-
server-2016-technical-preview-1st-edition-microsoft-press/

Hands-on Microsoft Windows Server 2016 Second Edition.

Edition Palmer

https://textbookfull.com/product/hands-on-microsoft-windows-
server-2016-second-edition-edition-palmer/

Implementing DirectAccess with Windows Server 2016 1st

Edition Richard M. Hicks (Auth.)

https://textbookfull.com/product/implementing-directaccess-with-
windows-server-2016-1st-edition-richard-m-hicks-auth/
MCSA windows server 2016 study guide exam 70 742 Panek

https://textbookfull.com/product/mcsa-windows-server-2016-study-
guide-exam-70-742-panek/

MCSA Windows Server 2016 Study Guide Exam 70-741 Panek

https://textbookfull.com/product/mcsa-windows-server-2016-study-
guide-exam-70-741-panek/

MCSA Windows Server 2016 Study Guide Exam 70 740 2nd

Edition William Panek

https://textbookfull.com/product/mcsa-windows-server-2016-study-
guide-exam-70-740-2nd-edition-william-panek/

MCSA 70 741 Cert Guide Networking with Windows Server

2016 1st Edition Michael S. Schulz

https://textbookfull.com/product/mcsa-70-741-cert-guide-
networking-with-windows-server-2016-1st-edition-michael-s-schulz/

MCSA Guide to Identity with Windows Server 2016 Exam 70

742 1st Edition Greg Tomsho

https://textbookfull.com/product/mcsa-guide-to-identity-with-
windows-server-2016-exam-70-742-1st-edition-greg-tomsho/
About This E-Book

EPUB is an open, industry-standard format for e-books. However,

support for EPUB and its many features varies across reading
devices and applications. Use your device or app settings to
customize the presentation to your liking. Settings that you can
customize often include font, font size, single or double column,
landscape or portrait mode, and figures that you can click or tap to
enlarge. For additional information about the settings and features
on your reading device or app, visit the device manufacturer’s Web
site.
Many titles include programming code or configuration examples.
To optimize the presentation of these elements, view the e-book in
single-column, landscape mode and adjust the font size to the
smallest setting. In addition to presenting code and configurations in
the reflowable text format, we have included images of the code
that mimic the presentation found in the print book; therefore,
where the reflowable format may compromise the presentation of
the code listing, you will see a “Click here to view code image” link.
Click the link to view the print-fidelity code image. To return to the
previous page viewed, click the Back button on your device or app.
Rand Morimoto,
Ph.D., MCITP, MVP,
CISSP
Jeffrey Shapiro,
MCSE, MCT
Guy Yardeni, MCITP,
CISSP, MVP
Omar Droubi, MCTS
Michael Noel, MVP
Andrew Abbate,
MCITP
Chris Amaris,
MCITP, MCTS, CISSP
Windows Server® 2016
UNLEASH
ED
Windows Server® 2016 Unleashed
Copyright © 2017 by Pearson Education, Inc.
All rights reserved. Printed in the United States of America. This
publication is protected by copyright, and permission must be
obtained from the publisher prior to any prohibited reproduction,
storage in a retrieval system, or transmission in any form or by any
means, electronic, mechanical, photocopying, recording, or likewise.
For information regarding permissions, request forms and the
appropriate contacts within the Pearson Education Global Rights &
Permissions Department, please visit
www.pearsoned.com/permissions/.
ISBN-13: 978-0-13-458375-4
ISBN-10: 0-13-458375-2
Library of Congress Control Number: 2017933824
Printed in the United States of America
1 17

Trademarks
All terms mentioned in this book that are known to be trademarks or
service marks have been appropriately capitalized. Sams Publishing
cannot attest to the accuracy of this information. Use of a term in
this book should not be regarded as affecting the validity of any
trademark or service mark.
Microsoft and/or its respective suppliers make no representations
about the suitability of the information contained in the documents
and related graphics published as part of the services for any
purpose. All such documents and related graphics are provided “as
is” without warranty of any kind. Microsoft and/ or its respective
suppliers hereby disclaim all warranties and conditions with regard to
this information, including all warranties and conditions of
merchantability, whether express, implied or statutory, fitness for a
particular purpose, title and non-infringement. In no event shall
Microsoft and/or its respective suppliers be liable for any special,
indirect or consequential damages or any damages whatsoever
resulting from loss of use, data or profits, whether in an action of
contract, negligence or other tortious action, arising out of or in
connection with the use or performance of information available
from the services.
The documents and related graphics contained herein could include
technical inaccuracies or typographical errors. Changes are
periodically added to the information herein. Microsoft and/or its
respective suppliers may make improvements and/or changes in the
product(s) and/or the program(s) described herein at any time.
Partial screenshots may be viewed in full within the software version
specified.
Microsoft® and Windows® are registered trademarks of the
Microsoft Corporation in the U.S.A. and other countries. Screenshots
and icons reprinted with permission from the Microsoft Corporation.
This book is not sponsored or endorsed by or affiliated with the
Microsoft Corporation.
Warning and Disclaimer
Every effort has been made to make this book as complete and as
accurate as possible, but no warranty or fitness is implied. The
information provided is on an “as is” basis. The authors and the
publisher shall have neither liability nor responsibility to any person
or entity with respect to any loss or damages arising from the
information contained in this book.

Special Sales
For information about buying this title in bulk quantities, or for
special sales opportunities (which may include electronic versions;
custom cover designs; and content particular to your business,
training goals, marketing focus, or branding interests), please
contact our corporate sales department at
[email protected] or (800) 382-3419.
For government sales inquiries, please contact
[email protected].
For questions about sales outside the U.S., please contact
[email protected].
Editor-in-Chief
Greg Wiegand
Acquisitions Editor
Trina MacDonald
Managing Editor
Sandra Schroeder
Development Editor
Mark Renfrow
Project Editor
Lori Lyons
Project Manager
Dhayanidhi
Copy Editor
Linda Morris
Indexer
Erika Millen
Proofreader
H S Rupa
Technical Editor
David Franson
Editorial Assistant
Olivia Basegio
Cover Designer
Chuti Prasertsith
Compositor
codeMantra
Contents at a Glance

Introduction
Part I Windows Server 2016 Overview
1 Windows Server 2016 Technology Primer
2 Planning, Prototyping, Migrating, and Deploying Windows
Server 2016
3 Installing Windows Server 2016 and Server Core
Part II Windows Server 2016 Active Directory
4 Active Directory Domain Services Primer
5 Designing a Windows Server 2016 Active Directory
6 Designing Organizational Unit and Group Structure
7 Active Directory Infrastructure
8 Creating Federated Forests and Lightweight Directories
Part III Networking Services
9 Domain Name System, WINS, and DNSSEC
10 DHCP, IPv6, IPAM
11 Internet Information Services
Part IV Security
12 Server-Level Security
13 Securing Data in Transit
14 Network Policy and Access Services, Routing and Remote
Access, and DirectAccess
Part V Migrating to Windows Server 2016
 15 Migrating to Active Directory 2016
16 Compatibility Testing
Part VI Windows Server 2016 Administration and
Management
17 Windows Server 2016 Administration
18 Windows Server 2016 Group Policies and Policy Management
19 Windows Server 2016 Management and Maintenance
Practices
20 Automating Tasks Using PowerShell Scripting
21 Documenting a Windows Server 2016 Environment
Part VII Remote and Mobile Technologies
22 Server-to-Client Remote and Mobile Access
23 Remote Desktop Services
Part VIII Desktop Administration
24 Windows Server 2016 Administration Tools for Desktops
25 Group Policy Management for Network Clients
26 Storage
Part IX Fault-Tolerance Technologies
27 File System Management
28 Operational Fault Tolerance (Clustering/Network Load
Balancing)
29 Backing Up the Windows Server 2016 Environment
30 Recovering from a Disaster
Part X Optimizing, Tuning, Debugging, and Problem Solving
 31 Optimizing Windows Server 2016 for Branch Office
Communications
32 Logging and Debugging
33 Capacity Analysis and Performance Optimization
Part XI Integrated Windows Application Services
34 SharePoint 2016 Products
35 Windows Server Virtualization
36 Integrating System Center Operations Manager 2016 with
Windows Server 2016

Index
Table of Contents

Introduction
How This Book Is Organized
Part I Windows Server 2016 Overview
1 Windows Server 2016 Technology Primer
Windows Server 2016 Defined
When Is the Right Time to Migrate?
Versions of Windows Server 2016
Improvements for Continuous Availability
Enhancements for Flexible Identity and Security
Enabling Users to Work Anywhere
Simplifying the Datacenter
Addition of Migration Tools
Identifying Which Windows Server 2016 Service to Install or
Migrate to First
Summary
Best Practices
2 Planning, Prototyping, Migrating, and Deploying
Windows Server 2016
Determining the Scope of Your Project
Identifying the Business Goals and Objectives to Implement
Windows Server
Identifying the Technical Goals and Objectives to Implement
Windows Server
The Discovery Phase: Understanding the Existing Environment
The Design Phase: Documenting the Vision and the Plan
 The Migration Planning Phase: Documenting the Process for
Migration
The Prototype Phase: Creating and Testing the Plan
The Pilot Phase: Validating the Plan to a Limited Number of
Users
The Migration/Implementation Phase: Conducting the Migration
or Installation
Summary
Best Practices
3 Installing Windows Server 2016 and Server Core
Planning for a Server Installation
Installing a Clean Version of Windows Server 2016 Operating
System
Upgrading to Windows Server 2016
Understanding Server Core Installation
Managing and Configuring a Server Core Installation
Performing an Unattended Windows Server 2016 Installation
Nano Server
Summary
Best Practices
Part II Windows Server 2016 Active Directory
4 Active Directory Domain Services Primer
The Evolution of Directory Services
Understanding the Development of AD DS
AD DS Structure
Outlining AD DS Components
Understanding Domain Trusts
Defining Organizational Units
 Outlining the Role of Groups in an AD DS Environment
Understanding AD DS Replication
Outlining the Role of DNS in AD DS
Outlining AD DS Security
Getting Familiar with AD DS Features in Windows Server 2016
Summary
Best Practices
5 Designing a Windows Server 2016 Active Directory
Understanding AD DS Domain Design
Choosing a Domain Namespace
Examining Domain Design Features
Choosing a Domain Structure
Understanding the Single-Domain Model
Understanding the Multiple-Domain Model
Understanding the Multiple Trees in a Single-Forest Model
Reviewing the Federated-Forests Model
Understanding the Empty-Root Domain Model
Understanding the Placeholder Domain Model
Understanding the Special-Purpose Domain Model
Renaming an AD DS Domain
Summary
Best Practices
6 Designing Organizational Unit and Group Structure
Defining Organizational Units in AD DS
Defining AD Groups
OU and Group Design
Starting an OU Design
 Using OUs to Delegate Administration
Group Policies and OU Design
Understanding Group Design
Exploring Sample Design Models
Summary
Best Practices
7 Active Directory Infrastructure
Understanding AD DS Replication in Depth
Understanding Active Directory Sites
Planning Replication Topology
Windows Server 2016 IPv6 Support
Detailing Real-World Replication Designs
Deploying Read-Only Domain Controllers
Deploying a Clone Virtualized DC
Summary
Best Practices
8 Creating Federated Forests and Lightweight
Directories
Keeping a Distributed Environment in Sync
Active Directory Federation Services
Synchronizing Directory Information with Microsoft Identity
Manager
Harnessing the Power and Potential of MIM
Summary
Best Practices
Part III Networking Services
9 Domain Name System, WINS, and DNSSEC
 The Need for DNS
Getting Started with DNS on Windows Server 2016
Resource Records
Understanding DNS Zones
Performing Zone Transfers
Understanding DNS Queries
Other DNS Components
Understanding the Evolution of Microsoft DNS
DNS in Windows Server 2016
DNS in an Active Directory Domain Services Environment
Troubleshooting DNS
Secure DNS with DNSSEC
Reviewing the Windows Internet Naming Service
Installing and Configuring WINS
Planning, Migrating, and Maintaining WINS
Summary
Best Practices
10 DHCP, IPv6, IPAM
Understanding the Components of an Enterprise Network
Exploring DHCP
Exploring DHCP Changes in Windows Server 2016
Enhancing DHCP Reliability
Exploring Advanced DHCP Concepts
Securing DHCP
IPv6 Introduction
Configuring IPv6 on Windows Server 2016
IP Address Management
Installing the IPAM Server and Client Features
 Exploring the IPAM Console
Summary
Best Practices
11 Internet Information Services
Understanding Internet Information Services 10
Planning and Designing IIS 10
Installing and Upgrading IIS 10
Installing and Configuring Websites
Installing and Configuring FTP Services
Securing IIS 10
Summary
Best Practices
Part IV Security
12 Server-Level Security
Defining Windows Server 2016 Security
Deploying Physical Security
Using the Integrated Windows Firewall with Advanced Security
Hardening Servers
Examining File-Level Security
Malware and Backup Protection
Windows Server Update
Summary
Best Practices
13 Securing Data in Transit
Introduction to Securing Data in Transit in Windows Server
2016
 Deploying a Public Key Infrastructure with Windows Server
2016
Understanding Active Directory Certificate Services in Windows
Server 2016
Active Directory Rights Management Services
Using IPsec Encryption with Windows Server 2016
Summary
Best Practices
14 Network Policy and Access Services, Routing and
Remote Access and DirectAccess
Installing a Network Policy Server
Deploying a Virtual Private Network Using RRAS
Configuring DirectAccess
Summary
Best Practices
Part V Migrating to Windows Server 2016
15 Migrating to Active Directory 2016
Beginning the Migration Process
Big Bang Migration
Phased Migration
Multiple Domain Consolidation Migration
Summary
Best Practices
16 Compatibility Testing
The Importance of Compatibility Testing
Preparing for Compatibility Testing
Researching Products and Applications
Verifying Compatibility with Vendors
 Microsoft Assessment and Planning Toolkit
Lab-Testing Existing Applications
Documenting the Results of the Compatibility Testing
Determining Whether a Prototype Phase Is Required
Summary
Best Practices
Part VI Windows Server 2016 Administration and
Management
17 Windows Server 2016 Administration
Defining the Administrative Model
Examining Active Directory Site Administration
Configuring Sites
Windows Server 2016 Active Directory Groups
Creating Groups
Managing Users with Local Security and Group Policies
Managing Printers with the Print Management Console
Summary
Best Practices
18 Windows Server 2016 Group Policies and Policy
Management
Group Policy Overview
Group Policy Processing: How Does It Work?
Local Group Policies
Domain-Based Group Policies
Security Templates
Understanding Group Policy
Group Policy Policies Node
Group Policy Preferences Node
 Policy Management Tools
Designing a Group Policy Infrastructure
GPO Administrative Tasks
Summary
Best Practices
19 Windows Server 2016 Management and Maintenance
Practices
Going Green with Windows Server 2016
Server Manager Dashboard
Managing Windows Server 2016 Roles and Features
Creating a Server Group
Viewing Events
Server Manager Storage Page
Auditing the Environment
Managing Windows Server 2016 Remotely
Common Practices for Securing and Managing Windows Server
2016
Keeping Up with Service Packs and Updates
Maintaining Windows Server 2016
Summary
Best Practices
20 Automating Tasks Using PowerShell Scripting
Understanding Shells
Introduction to PowerShell
Understanding PowerShell Fundamentals
Using Windows PowerShell
Summary
Best Practices
 21 Documenting a Windows Server 2016 Environment
Benefits of Documentation
Types of Documents
Planning to Document the Windows Server 2016 Environment
Knowledge Sharing and Knowledge Management
Windows Server 2016 Project Documents
Administration and Maintenance Documents
Network Infrastructure
Disaster Recovery Documentation
Change Management Procedures
Performance Documentation
Baselining Records for Documentation Comparisons
Routine Reporting
Security Documentation
Summary
Best Practices
Part VII Remote and Mobile Technologies
22 Server-to-Client Remote and Mobile Access
Remote Access in Windows Server 2016
VPN in Windows Server 2016
RAS System Authentication Options
VPN Protocols
DirectAccess in Windows Server 2016
Choosing Between Traditional VPN Technologies and
DirectAccess
Setting Up the Unified Remote Access Role
DirectAccess Scenario
VPN Scenario
 Monitoring the Remote Access Server
Summary
Best Practices
23 Remote Desktop Services
Why Implement Remote Desktop Services?
How Remote Desktop Works
Understanding the Name Change
RDS Roles
Configuration Options and Fine-Tuning Terminology
Planning for RDS
Deploying RDS
Deploying Virtual Desktops
Enabling RemoteFX
Securing and Supporting RDS
Summary
Best Practices
Part VIII Desktop Administration
24 Windows Server 2016 Administration Tools for
Desktops
Managing Desktops and Servers
Operating System Deployment Options
Windows Server 2016 Windows Deployment Services
Installing Windows Deployment Services
Customizing Boot Images
Creating Discover Images
Pre-Creating Active Directory Computer Accounts for WDS
(Prestaged Systems)
Creating Custom Installations Using Capture Images
 Automating Image Deployment Using Unattend Files
General Desktop Administration Tasks
Summary
Best Practices
25 Group Policy Management for Network Clients
The Need for Group Policies
Windows Group Policies
Group Policy Feature Set
Planning Workgroup and Standalone Local Group Policy
Configuration
Planning Domain Group Policy Objects
Managing Computers with Domain Policies
Configuring Preference Item-Level Targeting
Managing Users with Policies
Managing Active Directory with Policies
Summary
Best Practices
26 Storage
Storage Spaces and Storage Pools
Managing Windows Server 2016 Disks
Configuring Storage Spaces Direct
Summary
Best Practices
Part IX Fault-Tolerance Technologies
27 File System Management
File System Access Services and Technologies
Adding the File and Storage Services Role
 Managing Data Access Using Windows Server 2016 Shares
File Server Resource Manager
The Distributed File System
Planning a DFS Deployment
Installing and Configuring DFS
Using the Volume Shadow Copy Service
Configuring Data Deduplication
Dynamic Access Control
Summary
Best Practices
28 Operational Fault Tolerance (Clustering/Network Load
Balancing)
Building Fault-Tolerant Windows Server 2016 Systems
Windows Server 2016 Clustering Technologies
Determining the Correct Clustering Technology
Overview of Failover Clusters
Deploying Failover Clusters
Backing Up and Restoring Failover Clusters
Deploying Network Load-Balancing Clusters
Managing NLB Clusters
Network Teaming
Summary
Best Practices
29 Backing Up the Windows Server 2016 Environment
Understanding Your Backup and Recovery Needs and Options
Creating the Disaster Recovery Solution
Documenting the Enterprise
Developing a Backup Strategy
 Windows Server Backup Overview
Using Windows Server Backup
Managing Backups Using the Command-Line Utility
Wbadmin.exe and Windows PowerShell Cmdlets
Backing Up Active Directory
Backing Up Windows Server 2016 Roles
Volume Shadow Copy Service
Extending Server Backup to the Enterprise with Data Protection
Manager 2016
Summary
Best Practices
30 Recovering from a Disaster
Ongoing Backup and Recovery Preparedness
When Disasters Strike
Disaster Scenario Troubleshooting
Recovering from a Server or System Failure
Managing and Accessing Windows Server Backup Media
Windows Server Backup Volume Recovery
Recovering Role Services and Features
Summary
Best Practices
Part X Optimizing, Tuning, Debugging, and Problem Solving
31 Optimizing Windows Server 2016 for Branch Office
Communications
Key Branch Office Features in Windows Server 2016
Understanding Read-Only Domain Controllers
Using BitLocker with Windows Server 2016
BranchCache in Windows Server 2016
 Printing with Branch Office Direct Printing
Summary
Best Practices
32 Logging and Debugging
Using the Task Manager for Logging and Debugging
Using Event Viewer for Logging and Debugging
Performance Monitoring
Setting Baseline Values
Using the Debugging Tools Available in Windows Server 2016
Task Scheduler
Summary
Best Practices
33 Capacity Analysis and Performance Optimization
Defining Capacity Analysis
Using Capacity-Analysis Tools
Monitoring System Performance
Optimizing Performance by Server Roles
Summary
Best Practices
Part XI Integrated Windows Application Services
34 SharePoint 2016 Products
History of SharePoint Technologies
Identifying the Need for SharePoint 2016 Products
Designing a SharePoint 2016 Farm
Exploring a Basic SharePoint 2016 Site
Lists and Libraries in SharePoint 2016
Managing the Site Collection
 Summary
Best Practices
35 Windows Server Virtualization
Understanding Microsoft’s Virtualization Strategy
Integration of Hypervisor Technology in Windows Server
Windows Containers and Hyper-V Containers in Windows
Server 2016
Planning Your Implementation of Hyper-V
Installing the Microsoft Hyper-V Role
Becoming Familiar with the Hyper-V Administrative Console
Installing a Guest Operating System Session
Modifying Guest Session Configuration Settings
Launching a Hyper-V Guest Session
Using Snapshots of Guest Operating System Sessions
Quick Migration and Live Migration
Utilizing Hyper-V Replica for Site-to-Site Redundancy
Hyper-V Containers in Windows Server 2016
Windows Docker Containers
Summary
Best Practices
36 Integrating System Center Operations Manager 2016
with Windows Server 2016
Windows Server 2016 Monitoring
Understanding How OpsMgr Works
OpsMgr Architecture Components
Securing OpsMgr
Fault Tolerance and Disaster Recovery
Understanding OpsMgr Components
Putting it All Together in a Design
Summary
Best Practices

Index
Foreword

Windows Server is in its third decade of existence, and rather than

showing its age by doing the same old thing with a few more
features and maybe a new interface or the like, Windows Server has
made some remarkable transitions over the years. In the 1990s,
Windows Server was squarely an application server operating system
providing the core engine for server-based applications like Microsoft
Exchange, SQL Server, or basic file and print services. In the 2000s,
Microsoft added a fundamental service with Active Directory to
become the de facto authentication mechanism for enterprises
around the world; and a decade’s worth of improvements in
clustering for high availability along with branch office computing
services were added to enhance the functionality of Windows Server
for the growing enterprise information technology (I.T.) model.
This latest release of Windows Server is yet another major transition
of the product line to now support cloud scale, cloud efficiency, and
cloud reliability. As organizations stretch their datacenters to include
a hybrid on premise and cloud model, to public cloud and hosted
datacenter providers offering alternative models of datacenter
services, Windows Server 2016 has met the challenge of having core
functionality in security, multi-tenancy, lower cost scalability, and the
ability to perform rolling updates in a truly zero-downtime cloud
environment.
For this edition, Jeffrey Shapiro stepped up to handle all the content
revisions for Windows Server 2016 Unleashed. Jeff has been testing
and deploying Microsoft server technology since 1993 and was one
of the first to implement Active Directory before it was officially
released with Windows 2000 Server. He is thus a fitting addition to
our team.
Windows Server 2016 has met the challenges of the evolving cloud-
enterprise datacenter, and the content of this book dives into the
new functionality that provides the fundamental basis desired and
required of organizations in this new world of I.T.
Another Random Scribd Document
with Unrelated Content
 Yhtäkkiä syöksyi parvi tummia olentoja vajan lähettyviltä esille.
Syntyi ankara käsirysy. Filosoofia lyötiin päähän. Runoilija tuuppasi
erään ojaan. Pelle anteli kumipampullaan minkä ikinä kerkisi, ja
Harjanne lakaisi pitkillä käsillään miestä nurin kuin heinää… Oli kuin
olikin tinureiden lähdettävä karkuun.

— Hurraa, pojat! Sattuiko kehenkään? huusi Runoilija.

— Minua mossasivat päähän, selitti Filosoofi.

— En tiedä onko jalkani poikki vai halki, mutta kyllä sillä käymään
pääsee, sanoi Tenu.

— Minun käy vain sääliksi pamppuni, se taisi kulua liikaa, virnisteli

Pelle.

— Hurraa, pojat!… Ei pelkoa, verta ei haistetakaan, Madeirata

maistellaan!

Ja riemumarssissa hottentotit kulkivat kuraista tietä kaupunkiin,

missä hajaantuivat kukin suunnalleen.

*****

— Kävellään vielä hetkinen. On niin ilkeätä, jos äiti huomaa

illallispöydässä, sanoi Filosoofi Runoilijalle.

He menivät puistoon. Käytävät sukelsivat mustina suurten puiden

varjoon. Lyhtyjen valo siivilöityi ritvojen lomitse sinne tänne,
valaisten osia surkastuneesta nurmikosta tai jonkun kellastuneen
lehden, joka putosi, kieppuen ilmassa ja kuiskien valittavasti.
 Veri soi poikien korvissa, ja punssi lämmitti sydäntä. Syksyisen
puiston kolea vaikutus tukahutti sanat. He astelivat kauan aikaa
äänettöminä.

Vihdoin Runoilija alotti:

— Kuules, mies. Minun on vaikeata sinulle sanoa, mutta olen nyt

punssissa ja sinä olet punssissa. Sinä olet vetelys, et yritäkään
mitään.

— Mitä sinä tarkotat?

— Tarkotan vain, että olet yhä kiintynyt Helviin, mutta et pane niin
tikkua ristiin. Sinä vetäydyt syrjään ja vaivut Schopenhaueriisi, jonka
hiisi vieköön.

— Joutavia… Viimevuotisia. Olen jo unohtanut…

Syntyi hiljaisuus. Vihdoin Filosoofi sanoi:

— Sitäpaitsi… Sinulla on itselläsikin tarpeeksi…

Runoilija hätkähti. Hän odotti kauan, mutta toinen ei enää

jatkanut.

— En ymmärrä sinua, virkkoi hän viimein.

— Etköhän, vastasi Filosoofi hiljaa.

TÖRKEÄ KEPPONEN.

Maanantaiaamuna, kello kymmentä vailla yhdeksän, tallustelivat

seitsemännen luokan pojat kirjat kainaloissa koulua kohti. Heillä ei
maanantaisin ollut tuntia kahdeksalta, ja tapana oli kokoontua
kahvilaan puoli yhdeksän aikana ja sieltä lähteä joukolla kouluun.

Ström tarjoili karamellejaan, joita puotineitoset olivat eilen hänelle

antaneet; Pelle kisaili apteekkarin koiran kanssa; Jäntti kehuskeli
merkkikauppojaan Jokiselle ja Harjanteelle; Puhakka ja Seppänen
kävivät läpi tämänpäiväistä geometrian läksyä; Filosoofi, Runoilija ja
Tenu väittelivät algebran ja geometrian keskinäisestä suhteesta,
moittien Sundbergia siitä, että hän liiaksi erotti nämä yhteenkuuluvat
tieteenhaarat; Kannan Martti asteli yksinään, huolestuneen
näköisenä.

Saavuttiin koulun pihaan.

— Runoilija, lausupas uusi tekeleesi, kehotti Filosoofi.

— En minä viitsi, kainosteli Sahra.

— Mikset? Tuleehan se toverikunnan lehteen kuitenkin.

 — Mitäs rustailet sellaisia runoja, ettet ilkeä niitä näyttää edes
tovereillesi, tokaisi Pelle.

Runoilija kiipesi halkopinolle ja alotti:

Vangittu kotka.

Sa kuule, kuinka aallot kohajaa, kun tuuli raivoten ne

rantaan heittää. Vihuri vinkuu, vavahtelee maa, ja
valkovaahto rannan kivet peittää. Niin kumeasti käypi
ukkonen. Nyt välähtää! — Ah, taivaan kansi halkee, ja yössä
kiemurtava viiru valkee valaisee saaren synkän, louhisen.

Laella paljaan, kolkon kallion

kuvastuu varjo, aave yksinäinen.
On kaapu päällään, kasvot kalvaat on,
mut piirtehissä voima, tarmo jäinen.
Vaan katso kulmain varjoon synkeään,
kuin siellä silmä tuskan tulta palaa.
— Salama yöhön kammon loisteen valaa. —
Käy tuuli suortuvissa paljaan pään.

Tuon miehen tunnet: keisari hän on, suljettu autiuteen

kolkon saaren, vangittu kotka, ylväs, onneton, ja tuska
tuikkaa alla kulmakaaren. Hän ulapalle tähtää tuijottain. —
Taas sähähtäen lentää valoviiru — Hän kuihtunut on,
kärsimyksen piiru käy ympärillä huulten kalpeain.

Hän yli aavain yhä tuijottaa, hän soittaessa myrskyn näkee

unta. Ah, kauas kuohuvitten aaltoin taa, on jäänyt Ranskan
rakas valtakunta. Napoleon, sun sielus uneksuu rannoille
Ranskan, vallan ihanuuteen… Oh, vanki houkka! Unhon
ikuisuuteen sun kuollut tähtes kohta laskeuu.

Sa näet kaupunkien kimalteen

rinteillä rakkahilla suuren maasi
ja veteraanis sota-asuineen,
nuo: portaat menneesehen kunniaasi.
Kuuletko? Kaukaa humu hiljainen
sun kaupungeistas aaltoin pauhuun liittyy.
Niin ihanasti illan rusko riittyy,
näät kunnahilla loisteen rypälten.

Vaan kuule: jyske tuo on tykkien.

Kiväärit paukkuu, tanner peittyy sauhuun.
Välähtää peitsi, miekka verinen,
kuolleiden katse sammuu jäykkään kauhuun
Sa katso: verta taivas hulmehtii.
Käy valo höyryävään hurmemereen.
Jo kuolon korahdukset nääntyy vereen.
Yltympär' surma, kammo värehtii.

Näetkö: ratsastaja pystyin päin

nyt saapuu, kuollehitten keskeen jääpi,
hän hymyileepi syvään hengittäin
höyrystä hurmeen sierain värähtääpi.
On taaskin saatu voitto verraton,
viis niistä, jotka lepää tantereella!
— Synkästi salama lyö vaaranteella. —
Sa katso, vanki! — Kuvasi hän on.

Oi vanki, kuinka kasvos kalpenee

ja katseesehes saapi jäykkä kauhu.
 Sun pääsi painuu, polves vapisee…
Kaikk' katoo — kuuluu yksin myrskyn pauhu.
Sa kiiruhdat kuin surmaa pakohon.
— Salama verisenä välkähtää…
Kuin ivanauruun pilvet räjähtää. —
Sun kätes, vanki, kalmankylmä on.

Lausuja sai hurraahuudon palkinnokseen.

— Minä olen tuon ennen lukenut, jostain kuvakirjasta, sanoi Pelle.

— Se on vale, sähähti Runoilija hypäten alas pinon päältä.

— Saat sata nykyistä, jos myöt, ehdotti merkkikauppias.

— Ei, pojat! Se on koko mahtava, arvosteli Filosoofi sydämestään.

— Mutta miksei tulla välitunnille? Minun kelloni on jo viisi yli, sanoi

Tenu kesken kaikkea.

Syntyi yleinen ihmettely, katsottiin kelloja, arvailtiin sinne tänne.

Olisiko koulu jostakin syystä saanut lupaa yhtäkkiä? Se ei ollut
mahdollista, ovethan olivat auki. Pojat menivät sisään. Käytävässä
astuskeli maisteri Björk vakavana ja vastasi tervehdyksiin
kummallisen totisena. Seitsemäs luokka asettui pulpetteihinsa.
Kuiskailtiin, katseltiin toisia silmiin, aavistellen ja odottaen. Jotain
merkillistä oli tapahtunut, siitä ei epäilystäkään.

Tunti alkoi. Maisteri Sundberg astui sisään, tervehti, näytti olevan

mitä parhaimmalla tuulella, tarkasteli luokkaa pitkän aikaa
jonkinlainen voitokas hymy kasvoillaan; sitten hän alotti läksyn
kuulustelun, ottamatta esille ainaista mustaa kirjaansa. Vallitsi
painostava hiljaisuus. Jotain uhkaavaa oli ilmassa, kaikki tunsivat
sen.

Ovi avautui ja rehtorin pää ilmestyi rakoon.

— Harjanne tulee tänne!

Kaikki säpsähtivät. Pelättiin Monte Carlon joutuneen opettajain

tietoon. Kului kymmenen tuskallista minuuttia, jotka tuntuivat
ikuisuudelta. Pankkiiri palasi totisena ja vähän valjuna, viittasi
Rannan Martin ulos ja istuutui paikalleen.

— Mistä on kysymys? kuiskasi Runoilija, jonka pulpetti oli

Harjanteen pulpetin lähellä.

— Hiljaa! ärjäisi Sundberg, läiskäyttäen kämmenensä pöytään. —

Täällä ei keskustella.

Harjanne kirjotti kirjansa kanteen suurin kirjaimin: "En tiedä", ja

näytti sitä luokalle.

Ranta palasi hiljaisena ja vakavana. Häntä seurasi Puhakka, häntä

Ström. Sitten tuli Filosoofin vuoro.

Rientäessään kansliaan tunsi Filosoofi sydämensä rajusti sykkivän.

Rehtori odotti synkkänä, tuima ryppy kulmien välissä. Rouva Lagus
toimi sihteerinä.

— Onko luokka hiljattain pitänyt kokousta?

— On, lauvantaina.

— Missä?
 — Harjanteen asunnossa.

— Missä tarkotuksessa kokous pidettiin?

Filosoofi joutui ymmälle; hän seisoi äänettömänä vähän aikaa.

— Ei ollut mitään tarkotusta…

— Pohdittiinko siellä koulua koskevia asioita?

— Ei.

— Eikö ollenkaan?

— Oli vain sivumennen kysymys muutamista kepposista, joita

huviksemme kertoilimme.

Sihteerin kynä alkoi liikkua. Rehtori viivytteli vähän aikaa,

nähtävästi miettien.

— Mihin aikaan Paalanen lähti kotoa tänä aamuna?

Filosoofi säpsähti. Rehtori ei sinutellut, varmaankin oli hän

vihoissaan.

— Kello puoli kahdeksan. Sahra naputti silloin ikkunaani.

— Mutta teidän oli tultava tunnille vasta yhdeksältä. Missä vietitte

puolitoista tuntia?

— Me kävelimme tunnin. Puoli yhdeksältä kokoontui luokka

kahvilaan.

— Jälleen kokous! Missä tarkotuksessa?

 — Meillä on lukukauden alusta saakka ollut tapana kokoontua
maanantaiaamuisin kahvilaan.

— Puoli yhdeksän aikaan, niin. Mutta koko luokka on ollut jalkeilla

jo ennen kahdeksaa.

— Sitä en tiedä.

— Mistä te puhuitte kahvilassa?

— Ei ollut mitään yhteisiä kysymyksiä. Me istuimme eri ryhmissä.

— Mistä Sahra puhui teille äsken, pinon päällä, kun hurrasitte?

— Hän lausui runon.

Rehtori polki jalkaa.

— Kaikki te puhutte samoin, kaikki on sovittua, järjestettyä. Mutta

tästä jutusta tulee vielä selvä, huolimatta varovaisuudestanne.

Yhtäkkiä kysyi rehtori nopeasti, tarkaten Filosoofin kasvoja:

— Kuka teistä kävi ostamassa kananmunat?

— Kananmunatko?… Ei kukaan, minun tietääkseni, vastasi poika

hämmästyneenä.

— Se ei ole totta, sanoi rehtori hillityllä painolla.

Filosoofi joutui suunniltaan mielipahasta.

— Herra rehtori. Mitä on tapahtunut? änkytti hän.

 Rehtori tuijotti häneen kuin olisi tahtonut lävistää hänet
katseellaan, mutta poika kesti kaiken silmää räpäyttämättä.

— Paalanen käskee Sahran tänne, sanoi rehtori ankaralla äänellä.

Sahraa seurasi Pelle. Hän viipyi tavallista kauemmin, palasi

valjuna.
Kaikki katsoivat häneen, mutta hän ei nostanut silmiään pulpetista.

Pitkä tunti läheni hitaasti loppuaan, ja vihdoin ilmotti kellon ääni

sen päättyneeksi. Pojat malttoivat tuskin odottaa siksi, kunnes
maisteri Sundberg oli ehtinyt luokasta. Sitten he syöksyivät ulos,
siepaten päällysvaatteensa harteilleen; heillä oli aamiaisaika.

— Mitä tämä tietää? Mitä on tapahtunut? kuului joka taholta.

— Ei se koske Monte Carloa.

— Ei, ei!

Vihdoin saatiin pari kuudesluokkalaista käsiin. He selittivät:

— Mennään aamulla, kuten tavallista, rukouksiin juhlasaliin.

Veisataan rauhassa virsi. Mutta kun rehtori paraikaa lukee
raamattua, kuuluu kummia mätkähdyksiä ja kauhea löyhkä täyttää
tuossa tuokiossa salin. Susi, joka tapansa mukaan seisoo
peräseinään nojaten, on hirveän näköinen. Muna on särkynyt
keskelle kaljua päälakea, ja mätä ruskuainen valuu otsalle. Vaatteet
ovat yltyleensä töhrätyt. Salin permannolla on "auringoita" ja
munankuoria. Joku on parvekkeelta pudottanut koko töskän, se
selviää meille heti. Tiedättekö, pojat, se tuntui niin hirveältä keskellä
rukouksia, että naurusta ei puhettakaan. — Ja sitten: Maisteri Björk
ryntää portaita ylös parvekkeelle. Ovi on lukossa. Se murretaan auki,
kun keritään. Parveke on kuitenkin tyhjä, mutta ullakolle johtava ovi
on raollaan. Ullakollakaan ei ole ketään, sensijaan on paloluukku
auki. Tempun tekijä on kiivennyt luukun kautta katolle, laskeutunut
tikapuita alas ja luikkinut tiehensä. Ota kiinni! — Ties mistä syystä
meidät komennetaan olemaan sisällä välitunnilla. Kas siinä
tietomme.

Kuudesluokkalaisten annettiin mennä menojaan.

— Niin, mutta parvekkeelta on löytynyt nenäliina, jossa on kirjain

A, selitti Pelle Aro huolestuneena. — Rehtori intti kivenkovaan, että
se on minun, mutta se ei ole totta. Minua tästä epäillään.

— Meillehän syy lankeaa luonnostaan, kun tulimme vasta

yhdeksältä. Jos rikoksen tekijä olisi joltain muulta luokalta, niin
huomattaisiin hänen poissaolonsa heti ja hän joutuisi
auttamattomasti kiinni, arveli Harjanne.

— Toverit, alotti Runoilija, —- kuulkaa minua. Onhan meillä rajaton

luottamus toisiimme, eikö totta? Kysyn siis: kuka sen teki?

Yksikään ei vastannut.

— Eikö siis kukaan? jatkoi Runoilija.

Yhä vallitsi äänettömyys.

— Minä tarkotan täyttä totta, pojat. Antaako jokainen

kunniasanansa siitä, että ei ole tehnyt tätä kepposta? Joka antaa, se
nostakoon kätensä.

Kaikkien kädet kohosivat. Runoilija tarkasteli kutakin erikseen,

silmät tuikeina.
 — Hyvä on, nostan vielä oman käteni. Olen perin iloissani, ettei
kukaan ole tehnyt itseään syypääksi sopimattomuuksiin. Sillä temppu
on törkeä, ankarasti rangaistava ja koulupoikavehkeilyn ulkopuolella,
siitä ei päästä minnekään. Se on suorastaan raaka kuje, jolle kukaan
ei anna tunnustusta, vaikka myöntää kyllä täytyy, että rohkeutta se
osottaa. Meitä epäillään siis suotta, ja se on ikävää, mutta Suden
kannalta katsoen perin luonnollista, kuten Pankkiiri jo mainitsi. Sitä
suurempi on ilomme, kun syyllinen joutuu kiinni.

*****

Asiaa tutkittiin monta päivää. Pellen kotona todistettiin, ettei

nenäliina ollut hänen, ja niin hän selviytyi pahimmasta pälkäästä.
Mutta rikoksen tekijää ei saatu kiinni; kaikki tosiseikat vain viittasivat
siihen, että seitsemännellä luokalla täytyi syyllisen olla.

Eräänä päivänä rehtori astui sisään ankarana ja vakavana. Hän

alkoi puhua:

Tutkimukset ovat osottaneet, että tämä luokka on viime

lauvantaina pitänyt kokouksen, jossa on pohdittu erinäisiä koululain
kieltämiä vehkeitä. Maanantaiaamuna tehtiin ilkityö, jonka törkeys on
ennenkuulumaton. Teillä ei ollut silloin tuntia, mutta siitä huolimatta
olette joka mies olleet jalkeilla jo ennen kahdeksaa, kokoontuneet
kahvilaan ja yleensä osottaneet levottomuutta, joka antaa aihetta
epäilyyn. Paitsi tätä luokkaa ei kysymyksenalaisena aamuna ollut
koulusta poissa kuin kaksi oppilasta, jotka todistettavasti ovat olleet
kotonaan. Onhan selvää, että joku teistä on syyllinen. Voisi luulla,
että koko luokka on yhteisesti suunnitellut ja päättänyt teon, jonka
toimeenpanijaksi se on valinnut yhden. Tätä arvelua tukee se
yhdenmukaisuus, joka eri oppilaiden vastauksissa on ilmennyt.
Toiselta puolen on tällainen yhteistoiminta siinä määrin alentavaa,
että minun on vaikeata uskoa sitä. Kenties on syyllinen sittenkin
omasta alotteestaan ryhtynyt juoneen. Jos hänet olisi saatu ilmi, olisi
hänet muitta mutkitta erotettu koulusta. Mutta tiedetään vain se,
että hän on joku teistä. Opettajakunta on senvuoksi päättänyt, että
jos hän vapaaehtoisesti tunnustaa tekonsa, pääsee hän kahdentoista
tunnin karsseri-rangaistuksella. Muussa tapauksessa valitaan arvalla
kuusi oppilasta, jotka kukin saavat saman rangaistuksen, ja sitäpaitsi
annetaan koko luokalle käytöksen alennus. Toveruudenkin kannalta
katsoen on siis syyllisen tunnustettava. Hän nouskoon seisomaan!

Yksikään ei liikahtanut. Rehtori odotti kauan, otsa synkkänä.

— Siis kaikki on sittenkin tapahtunut yhteisestä päätöksestä. Tässä

luokassa vallitsee huono henki, ja surulla on minun sanottava, että
te tuotatte häpeää koululle, häpeää vanhemmillenne, häpeää
minulle. Tulkaa ottamaan arvat.

Rehtorin ohimosuonet olivat pullistuneet, ja hänen äänensä

vavahteli hillittyä vihaa. Pojat kävivät vuorotellen, masentuneen
näköisinä, ottamassa arpansa, jotka olivat pöydällä pienessä
lippaassa, kaiken varalta jo valmiiksi tehtyinä.

— Keillä on viiva lipussa? kysyi rehtori.

Sahra, Aro, Ranta, Tengström, Puhakka ja Harjanne nousivat.

Rehtori kirjotti heidän nimensä muistiin ja poistui.

Luokka jäi istumaan äänettömänä, kuin lyönnin saaneena. Kellään

ei ollut mitään sanottavaa. Yhtäkkiä Filosoofi nousi ja riensi rehtorin
perässä kansliaan.
 Hän pysähtyi rehtorin eteen. Hänen rintansa riehui, sieraimet
värähtelivät ja kalpeat huulet tavottelivat turhaan sanoja;

Rehtori katseli häntä tuikeasti silmiin ja odotti kauan. Vihdoin hän

kysyi:

— Mitä Paalanen tahtoo?

— Me emme ole sitä tehneet! sai Filosoofi vaivoin sanotuksi.

Rehtori heltyi.

— Kyllä minä tiedän, ettet sinä ole sitä tehnyt.

— Eikä luokka ole tehnyt sellaista päätöstä, annan siitä

kunniasanani.

— Minkä minä voin, kun syyllinen ei tunnusta.

— Kukaan meistä ei ole syyllinen.

— Mutta mitenkä sinä selität tämän asian?

— Minä en tiedä, en ymmärrä. Voisihan ajatella, että rikoksen

tekijä on ollut kylliksi uhkarohkea kiertääkseen pihan kautta heti
takaisin luokkaan, sillaikaa kuin toiset ovat hämmästyneinä viipyneet
juhlasalissa. Vaikka ei sekään tunnu uskottavalta… Mutta kukaan
meistä ei ole sitä tehnyt, minä tiedän sen varmasti. Uskallan antaa
siitä kunniasanani… Eikö rehtori usko minua?

— Et sinä voi taata tovereitasi.

— Voin, kunniasanallani sen vakuutan.

 Filosoofin ääni oli särkyä. Rehtori laski kätensä hänen
olkapäälleen.

— Minä uskon sinua, mutta en voi mitään. Selityksesi on miltei

mahdoton, etkä sinä voi tietää mitä toverisi ovat tehneet. Uskon
kyllä, että sinä olet vakuutettu heidän viattomuudestaan, ja olisin
iloinen, jos olisit oikeassa. Kenties kaikki myöhemmin selviää. Nyt
ovat tosiseikat teitä vastaan, ja opettajakunta on tehnyt
päätöksensä, johon teidän on alistuttava. Huomaan, että olet
tutkinut tovereitasi. Minä uskon sinua, uskon teitä kaikkia enkä vielä
jätä tätä asiaa. Mutta nyt en voi mitään tehdä… Mene luokkaasi.

Käytävässä Filosoofi kohtasi maisteri Sundbergin, joka hymyili

ivallisesti ohuilla huulillaan.
KELKKAMÄESSÄ.

Pakkanen, Puhurin poika, ikävystyi aikojansa Pohjolan jäisessä

linnassa. Se lähti retkeilylle etelään, lakaisi harmaan, syksyisen
taivaan kuulakaksi ja korkeaksi, kovetutti kuraiset tiet routaisiksi,
puhalteli veikeänä jonkun mäntyvanhuksen naavaparran
huurteeseen ja sirotteli kristalleja koivujen alastomille ritvoille. Se
peitti mätänevät lehdet kimmeltävällä kuuralla ja verhosi neitseelliset
viidakot valkeaan morsiushuntuun. Yöllä se paukahteli nurkissa,
vihelsi seinänraoissa kylmänä viimana, piirteli huvikseen jääkukkia
ikkunaan ja muodosteli goottilaisen rakennustaiteen ystävänä
puikkoja räystäihin. Se suuteli neitosten poskipäät punaisiksi kylmillä
huulillaan ja alotti hurjan taistelun vettä vastaan. Ja kun pikkupojat
rannalla heittelivät kiviä jäälle, koettaakseen, oliko se lujasti
kammitsoinut laineet, niin Pakkanen älähteli mielihyvästä ja nipisti
iloissaan jonkun pienokaisen nenän valkeaksi. Vihdoin se uskalsi
suurille selille, missä se aamun sarastuksessa kiljahteli ja läiskytti
käsiään, teeren kuhertaessa huuruisilla kunnailla.

Mutta entinen ilo ei enää näyttänyt palaavan seitsemänteen

luokkaan. Selkkausten aika oli kyllä ohitse ja rangaistukset kärsitty,
sillä syyllistä ei oltu saatu sen paremmin ilmi. Mutta jonkinlainen
masentava alakuloisuus näytti vallanneen poikien mielet. Ei enää
kulettu yksissä, ja Monte Carlo oli jäänyt kokonaan unohduksiin;
Harjanne se siellä vain harrasteli politiikkaansa. Filosoofi tutki
Schopenhaueriaan, Tenu oli vaipunut matemaattisiin ongelmiin,
Jäntti harjotti merkkikauppaa laimeasti, ja Runoilija haaveili rouva
Laguksesta, purkaen kaipuunsa säkeihin, milloin se kasvoi liian
voimakkaaksi hänen rinnassaan. Pelle näytti tykkänään menettäneen
pirteän iloisuutensa ja murjotteli kaiket tunninalut pahatuulisena
pulpettiinsa. Törkeä kepponen oli painanut kaikkiin leimansa,
keskinäinen luottamus oli vähentynyt, ja tuntui siltä, kuin kukin olisi
heikosti epäillyt tovereitaan.

Luistelu toi osaltaan vaihtelua ja kevensi mieliä, mutta ei sekään

kyennyt poistamaan sitä apeutta, joka oli ottanut asuntonsa
luokkaan.

Marraskuun loppupuolella alkoi sataa vahvasti lunta. Vaahterain ja

lehmusten ritvat saivat pehmeän peitteen; iltaisin liihotteli suuria
lumihiutaleita kuin valkeita perhoja katulyhtyjen valopiirissä. Potkurit
otettiin esille ja alettiin laskea koulun luota Harjukadun korkeata
mäkeä alas.

Silloin, eräänä iltana, Tenu raahasi perässään tavallista työrekeä,

johon hän itse oli sovittanut näppärän ohjauslaitteen. Ja tuntuipa,
kuin olisi tuo reki liittänyt pojat jälleen yhteen ja päästänyt entisen
ilon valloilleen. Heti ensimäisenä iltana oli mäessä kauhea meteli, ja
reki oli kukkuroillaan tyttökoululaisia.

Oli vesisuoja. Hämärä mäki vilisi mustanaan laskijoita; alhaalla

lyhdyn valossa jalasten jälet kiilsivät.

Koskaan ei reki ollut luistanut sillä vauhdilla kuin tänä iltana,

potkurit tuntuivat mitättömiltä leikkikaluilta siihen verraten. Se oli
juuri mäen päällä lähtövalmiina, odotettiin vain merkkiä Pelleltä, joka
seisoi alhaalla vartiomiehenä. Harjukadun poikki kulki nimittäin
toinen katu, jota ajettiin silloin tällöin, ja onnettomuuksien
välttämiseksi jäi yksi pojista vuoron perään risteykseen vartioimaan.

Jo kuului Pellen ääni:

— All right!

Juuri silloin näkyi ylhäällä katulyhdyn valopiirissä rouva Laguksen

solakka vartalo. Arvattavasti hän palasi kotiin laulutunnilta, koska
meluava pienokaisjoukko telmi koulun portaitten edustalla.

Filosoofi hyppäsi ketterästi reestä, tervehti ja kysyi iloisesti:

— Eikö rouva halua päästä hurjaa kyytiä mäkeä alas? Reki luistaa
vallan mainiosti.

Hymyillen tuli nuori rouva reen luo.

— Harjanne, sinä saat jäädä pois. Hartiasi ottavat niin paljon

tuultakin, että se hiljentää vauhtia, ilkkui Ström.

Rouva istuutui. Runoilija nousi alkua antamaan. Hetken aikaa

odotettiin Pellen uudestaan huutavan, mutta kun ei mitään kuulunut,
niin kärsimätön Runoilija tuuppasi reen liikkeelle, juoksi vähän
matkaa perässä, sysäten kaikin voimin, ja hyppäsi takapajulle
polvilleen. Vauhti oli huimaava. Tyttökoululaiset kirkuivat ilosta ja
pelosta. Tenu ohjasi varmalla kädellä.

Yhtäkkiä ilmaantui alhaalla haamu kulkureitille.

 — Pois alta, pois alta! huudettiin, mutta se ei näyttänyt tekevän
mitään vaikutusta.

Harkitseva Tenu ohjasi sille puolelle, jolta olento tuli —

kumarainen vanhus muuten. Jos äijä olisi kulkenut yhä eteenpäin,
olisi onnettomuus välttynyt, mutta reen ollessa jo aivan lähellä hän
huomasi vaaran, säpsähti ja peräytyi vaistomaisesti. Epätoivoissaan
Tenu käänsi yhä entiseen suuntaan… Kuului rasahdus: reki oli
sattunut lehmuksen suojuskehykseen… Hirveitä huutoja kohosi
ilmoille, tiepuolessa makasi hujan hajan kiemurtelevia ruumiita; reki
oli pirstaleina…

Vanhalta mieheltä katkesi jalka. Muuan tyttö oli nyrjäyttänyt

ranteensa sijoiltaan. Rouva Lagus makasi liikkumattomana kuin
kuollut, hänen puuhkansa oli lentänyt kauas syrjään.

Vasta silloin saapui Pelle paikalle. Hän oli kauhusta kalpea ja repi
epätoivoisena hiuksiaan, ladellen lukemattomia itsesyytöksiä. Sillä
hän ei ollut pysynytkään vartiopaikalla, vaan oli lähtömerkin
huudettuaan juossut ajamaan takaa kahta tinuria, jotka olivat
kiusanneet häntä lumipalloillaan.

Kuullessaan vanhan miehen vaikertavan joutui hän aivan

suunniltaan.

— Voi minua, voi minua! Minä olin vartiomies. Minun on kaikki syy.

Ja tykkänään unohtaen kylmäverisen leikillisyytensä hän vihelsi

ajureita kuin hengen hädässä ja lähti viemään vanhusta lääkäriin.

Sillävälin Runoilija nosti taintuneen rouva Laguksen käsivarsilleen,

hyppäsi ajuriin ja käski nopeasti ajamaan rouvan kotiin. Hän istui
reessä katsellen tuskaisena kauniita, valjuja kasvoja. Mitä saattoi hän
tehdä tunteilleen, sille, että mielettömästi rakasti tuota naista. Ei hän
mitenkään olisi tahtonut olla uusi Werther, ja hän käsitti kyllä, kuinka
kauheata kaikki oli, mutta nuori rouva kummitteli hänen unissaan ja
lumosi hänen mielikuvituksensa, kun hän oli yksin. Alituisesti
Runoilija häntä ajatteli, vasten tahtoaankin. — Mutta, oi, jos kerran
oli väärin lempiä toisen omaa, niin miksei rouva edes ollut
onnellinen? Hänen miehensä, kauppamatkustaja, oli sieluton olento,
joka alituisesti oli poissa kotoa, joi, irstaili… Ja nuori,
kaksikymmentäkaksi vuotta vanha rouva sai istua yksin pitkät illat,
tuo rakas olento, jonka lapselliset kasvot olivat puhtaat kuin enkelin.
Kuinka Runoilija siitä kärsikään!… Ajuri pysähtyi oven eteen.
Runoilija maksoi, nosti keveästi taintuneen syliinsä, kiipesi
pamppailevin sydämin portaita ylös ja soitti vaivoin. Ja siinä
odotellessaan, tuskaisena ja levottomana, valtasi hänet yhtäkkiä
mieletön halu: hän tahtoi kerran suudella noita kalvakoita huulia,
jotka kenties kuolema oli iäksi kylmentänyt, kerran pusertaa
rintaansa vasten poven, joka nyt oli liikkumattomana. Nopeasti,
hurjassa onnessa ja epätoivossa, hän painoi hehkuvat huulensa
rakastettunsa suulle ja puristi häntä vasten sydäntään… Rouvan
silmät avautuivat, harhaileva katse kiintyi hetkeksi Runoilijaan, sitten
luomet jälleen painuivat kiinni. Runoilija hätkähti; omituisen häpeän
valtaamana hän olisi toivonut vaipuvansa maan alle… Vihdoinkin ovi
aukeni.

Runoilija laski taintuneen sohvalle. Hätääntynyt palvelija katseli

häntä suu puoliavoinna ja riensi sitten noutamaan vettä.
Kauppamatkustaja ei itse ollut kotona.

Epätietoisuus ja outo tuska ahdistivat Runoilijaa. Oliko rouva

herännyt äsken, huomannut? Se ei kai ollut mahdollista. Yhtä
liikkumattomanahan hän yhä lepäsi, silmät ummessa.

Palvelijatar tuli, tiputti vettä sairaan suuhun ja pani kääreen hänen

otsalleen. Runoilija näki kuin unessa tytön liikkeet.

Rouva avasi silmänsä.

— Soitanko lääkäriä? kysyi palvelijatar.

— Ei, ei tarvitse. Mikä minun sitten olisi… En tunne kipua… Ah,

ohimoita sentään pakottaa…

Sairas lepäsi pitkän aikaa tuijottaen kattoon. Palvelustyttö seisoi

äänettömänä katsellen häntä. Runoilijan oli vaikea olla. Vihdoin
rouva kääntyi hänen puoleensa.

— Vain hämärästi muistan, kuinka kaikki tapahtui… Mitenkähän

mahtoi toisten käydä?

— En ollenkaan tiedä, sai Runoilija vastatuksi.

— Tekö toitte minut kotiin? Kiitos teille. En ole loukkaantunut

pahemmin, mutta säikähdys vei voimani… Kiitän teitä sydämestäni.

Runoilija seisoi vaieten, katse maassa. Vihdoin hän ojensi kätensä

hyvästiksi.

— Joko lähdette? Näin pian! Huomaatte, että olen levon

tarpeessa…
Jääkää hyvästi. Olen teille kovin kiitollinen.

Hennot sormet puristivat sydämellisesti nuorukaisen vankkaa

kättä. Runoilija kumarsi syvään, riensi tarpeettoman kiireesti
eteiseen, sieppasi lakkinsa kuin kuumeessa ja hoippui portaita alas
kuin humalainen. Hän ei käsittänyt, oliko kaikki unta vai totta. Hän
siveli kädellään kuumaa otsaansa. Veri lauloi hänen korvissaan.

*****

Pojat eivät onnettomuudessa olleet saaneet pahempia vammoja.

Mutta Pelle oli seuraavana päivänä masentunut ja alakuloinen. Hän
murjotteli äänettömänä pulpettiinsa eikä yrittänytkään torjua niitä
syytöksiä, joita hänelle vartiovuoronsa laiminlyönnin johdosta joka
taholta sateli.

Illalla, voimisteluseuran harjotuksissa, oli hän kuitenkin jo

ennallaan ja puheli vilkkaasti:

— Kuulkaas, pojat! Ei se äijä-räähkä kumminkaan maksa sitä

rekeä. Mutta me saamme helposti rahaa, jos annamme
voimistelunäytöksen, vetonumerona tietysti tanssi. Onhan meillä
valmiiksi harjotettu ohjelma. Kyllä tämä ottaa hommatakseen kaiken
muun.

Tuumasta toimeen. Puhuttiin johtajalle, joka suostui mielellään, ja

niin oli asia päätetty.

Aamulla Pelle meni tapaamaan rehtoria.

— No, mikä asiana?

— Saisikohan voimisteluseura antaa näytöksen?

— Mitä tarkotusta varten?

— Tarvittaisiin rahaa.

— Niin, tietysti, mutta mihin?

 Pelle epäröi hiukan.

— Koetettaisiin vähän paikata sen vanhuksen jalkaa.

Hän yritti hymyillä, mutta vavahteleva huuli petti; hän punastui ja

katsoi maahan. Rehtori tuijotti häneen terävästi, korkea otsa
valoisana.

— Sinun alotteestasiko tätä nyt hommataan?

— Minunhan sitä ensiksi teki mieli uutta rekeä, mutta toiset

taitavat ajatella enemmän ukkoa.

— Mikäli olen kuullut, niin sinähän olet onnettomuuteen suurin

syyllinen.

— Minua siitä syytetään, vaikka en reessäkään ollut.

Syntyi äänettömyys. Ilmeisesti oli rehtori hyvällä tuulella.

— No milloin te pitäisitte iltamanne?

— Pyytäisin vielä sitäkin, että kuukausilupa annettaisiin jo ensi

maanantaina. Silloin näytös voisi olla sunnuntaina.

— Minä koetan järjestää ja ilmotan siitä vielä tänään. — Missä

aiotte antaa näytöksenne?

— Seurahuoneen salissa.

— Jaha. — No niin, kuten sanottu, minä ilmotan myöhemmin.

Pelle kumarsi ja lähti. Rehtori tarkasteli hyvillään hänen hoikkaa,

kaunista vartaloaan.
 *****

Väkeä tulvi seurahuoneelle tungokseen asti, ja Pelle istui ylen

tyytyväisenä lippuja myömässä, marsalkan nauha olkapään yli
solmittuna. Hän oli hommannut uupumatta, tinkinyt salin vuokran
puoleen, tilannut soittokunnan ja liput, joista itse möi jo etukäteen
enemmän kuin toiset yhteensä. Hän se oli hankkinut puhujankin ja
saanut erään viuluniekan lupaamaan soolokappaleen. Itse aikoi hän
kertoa sadun.

Ohjelman suoritus koitui seuralle kunniakkaaksi. Ei sattunut

erehdyksiä, ja posket valjuina, yleisön huudahtaessa
hämmästyksestä, Pelle itse teki rekillä kuuluisan ilmavoltti-
jättiläisensä, tempun, jota hän ei ennen ollut yrittänytkään kuin
lumihankeen tai heinäkasaan. Ei Runoilijakaan vetänyt hänelle
voimistelussa vertoja.

Mutta sivupenkiltään Filosoofi katseli Helvi Grania, pormestarin

tytärtä, joka istui eturivissä isänsä ja äitinsä kanssa. Paljoa
suuremmalla mielenkiinnolla kuin voimisteluliikkeitä tarkasteli hän,
miten ilme vaihteli Helvin kasvoilla, miten suuret silmät vuoroin
kirkastuivat, vuoroin synkkenivät ihmetteleviksi. Suukin vetäysi
toisinaan hymyyn, jolloin poskelle ilmaantui kuoppa, ja
taputtaessaan käsiään tyttö ihan säteili ilosta… Vähän taempana
näkyi komean konttoristin rasvattu tukka… Filosoofin rinnassa
liikahti, hän alkoi itsepintaisesti seurata esiintyjiä.

Sillä Filosoofi rakasti Helviä. Viime talvena hän oli useasti kävellyt
Helvin kanssa iltaisin, huolimatta siitä, että tytöllä oli toinen. Filosoofi
kyllä tiesi, että samainen konttoristi, joka istui taempana, tuo
keikaroiva, viimeisen muodin mukaan puettu herra, oli vallottanut
Helvin sydämen, mutta hän oli heikko… Eräänä iltana Helvi kuitenkin
rohkaisi arkaa rakastajaansa. Hän kiemaili, näytti arvaavan mitä
toisen sisällä liikkui, mutta Filosoofi oli yhtä hillitty; vasta hyvästi
jättäessään hän pusersi tavallista lujemmin tytön kättä. — Mutta
seuraavan yön unesta ei tullut mitään. Filosoofi vääntelehti
vuoteellaan lakkaamatta ajatellen Helviä, epäillen ja salaa toivoen.
Vihdoin hänen voimansa loppuivat, hän nousi, otti kynän ja paperia,
kirjotti, tunnusti kaikki. — Kului päivä, toinen, armahtakoon niitä
päiviä! Kolmantena tuli vastaus. Se oli ystävällinen ja liikuttava,
mutta riisti kaiken toivon: tyttö tunnusti rakastavansa toista, mutta
tahtoi olla sisar, ystävätär… Olihan Filosoofi sen tiennyt, mutta
kuitenkin hän katkeroitui. Mitä varten Helvi siis oli koettanut
rohkaista häntä, yleensä ollenkaan sietänyt häntä? Mitä varten hän
oli kiemaillut tuona iltana? Mitä varten hän yhä tahtoi jäädä
ystäväksi, vaikka selvä ero olisi parempi? Oo, oliko syntynyt
eripuraisuutta tuon toisen kanssa? Tahtoiko Helvi pitää häntä,
Filosoofia, hätävaranaan, tehdäkseen tuon toisen mustasukkaiseksi,
kiusatakseen?… Filosoofi ei jaksanut vaieta. Hän kirjotti vielä,
ladellen syytöksiä, joihin hänellä ei ollut oikeutta, ja tietysti
epätoivoa. Vastausta ei enää kuulunut. Filosoofi katui kirjettään ja oli
onneton. Hän muuttui umpimieliseksi ja synkäksi, löysi isänsä
kirjastosta Schopenhauerin teoksia ja omaksui omituisella intohimolla
nerokkaan filosoofin toivottoman maailmankatsomuksen.

Mutta eräänä iltana, kun Filosoofi yrmeänä harhaili puiston

pimeneviä käytäviä, tuli Helvi äkkiä häntä vastaan. Monte Carlossa
oli ollut Pankkiirin syntymäpäiväjuhlat, mutta väkisin oli Filosoofi
lähtenyt kesken pois… Hän nosti jotenkuten lakkiaan, veri pakkausi
sydämeen, häntä horjutti. Ja merkillistä! Yhtäkkiä alkoi hän aivan
tahallaan hoippua, kumman kivun viiltäessä sydäntä. Helvi kiiruhti
ensin ohitse, mutta pysähtyi sitten, jäi tuijottamaan, astui lähemmä.
 — Vilho, mikä sinun on? kysyi hän hätääntyneenä, arastellen.

— Kun kysyjä tietää, niin vastaaja vaikenee, sai Filosoofi

sanotuksi.

Helvin povi rupesi aaltoilemaan ja sieraimet värisivät. Kului

äänetön tuokio. Tyttö näytti taistelevan, purskahti vihdoin itkuun,
tarttui molemmilla käsillään nuorukaisen kyynärvarteen, jota
kouristuksentapaisesti puristeli, ja sopersi nyyhkyttäen:

— Sinä olet nauttinut…

Filosoofin tuli vaikea olla. Omituinen hellyys ihan tulvi hänen

sydämeensä, ja kyyneliä kihosi silmiin. Tuota kaikkea hän kuitenkin
häpesi, raivostui vihdoin, tempautui irti ja sanoi katkerasti;

— Taluttajaa en sentään tarvitse.

Helvi vavahti, kääntyi ja lähti, yhä itkien, kenties entistä enemmän.

Mutta tuskin oli Filosoofi nähnyt hänen istuutuvan lumiselle penkille,
ennenkuin jo riensi perään, tarttui tytön molempiin käsiin, raskaasti
hengittäen, hapuillen sanoja. Ja siinä, kuohuksissaan, hän tuli
puhuneeksi, tehneeksi erään kysymyksen. Helvi lakkasi itkemästä ja
sanoi vihdoin hiljaa:

— Miksi kysyt?

Filosoofi heräsi kuin unesta.

— Mitä tämä siis merkitsee? kysyi hän katkerasti.

Uudelleen purskahti tyttö itkuun.

— En tiedä… en ymmärrä. Minä… minun on… sääli, sammalsi hän.

 Filosoofi sai kuin lyönnin. Hän tuli kalpeaksi ja tunsi viiltävää kipua
sydänalassaan.

— Ymmärrän. Ei maksa vaivaa… Voi hyvin! sanoi hän

tukahtuneella äänellä ja lähti kiireesti.

Sen jälkeen hän ei ollut Helviä kahdenkesken tavannut. —

Ohjelma loppui, ruvettiin tanssimaan.

Filosoofi istui paikallaan, häntä ei vähintäkään haluttanut.

Voimistelijat pyörivät huimasti. Pelle näytti iloiselta… Kas! Siinähän
kiiti Runoilija, valjuna kuin vaate… Rouva Lagus hymyili hänelle,
silmät uneksuvina… Filosoofi vaipui mietteisiin. "Nainen ei tule
koskaan täysi-ikäiseksi, hänellä pitäisi aina olla holhooja", muisti hän
Schopenhauerin sanoneen. —

Mutta mitä ihmettä! Eihän konttoristi ollenkaan hypittänyt

Helviään. Vasten tahtoaankin tuli Filosoofi pitäneeksi heitä silmällä.
Hän oli huomaavinaan, mitenkä tyttö tuontuostakin katsoi häneen,
Filosoofiin. Nytkin, ohikiitäessään, aivan selvästi… Yhtäkkiä tuli
nuorukaisen hyvä ja keveä olla. Hän alkoi tanssia, kummallinen
hurmio valtasi hänet, eikä hän enää vilkaissutkaan Helviin… Pari
kertaa sattui niin, että hän aivan Helvin vierestä kumarsi itselleen
tanssitoverin. —

Myöhemmin illalla Filosoofi huomasi, kuinka kiusaantuneen

näköiseksi tyttö oli käynyt. Hän oli tavallista kalpeampikin, ei
tanssinut enää, vaan istui äitinsä vieressä tuijotellen… Filosoofista
tuntui, että nuo tuijottelevat silmät joskus suuntautuivat häneen, ja
hänen tuli yhä parempi olla, yhä hurjemmin hän pyöri…
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

textbookfull.com