Rhinoplasty Current Therapy An Issue Of Oral And

Maxillofacial Surgery Clinics 1e 1st Edition

Shahrokh C Bagheri Dmd Md download

https://ebookbell.com/product/rhinoplasty-current-therapy-an-
issue-of-oral-and-maxillofacial-surgery-clinics-1e-1st-edition-
shahrokh-c-bagheri-dmd-md-4979262

Explore and download more ebooks at ebookbell.com

Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.

Rhinoplasty Craft And Magic Mark Bconstantian

https://ebookbell.com/product/rhinoplasty-craft-and-magic-mark-
bconstantian-45447106

Rhinoplasty In Practice An Algorithmic Approach To Modern Surgical

Techniques Suleyman Tas

https://ebookbell.com/product/rhinoplasty-in-practice-an-algorithmic-
approach-to-modern-surgical-techniques-suleyman-tas-46749148

Rhinoplasty A Casebased Approach 1st Husain Ali Khan Editor

https://ebookbell.com/product/rhinoplasty-a-casebased-approach-1st-
husain-ali-khan-editor-49858942

Rhinoplasty Craft Magic Mark B Constantian

https://ebookbell.com/product/rhinoplasty-craft-magic-mark-b-
constantian-51716184
Rhinoplasty Stephen Perkins J Regan Thomas

https://ebookbell.com/product/rhinoplasty-stephen-perkins-j-regan-
thomas-51878488

Rhinoplasty An Atlas Of Surgical Techniques Rollin K Daniel Md Auth

https://ebookbell.com/product/rhinoplasty-an-atlas-of-surgical-
techniques-rollin-k-daniel-md-auth-4595890

Rhinoplasty The Experts Reference 1st Edition Anthony P Sclafani

https://ebookbell.com/product/rhinoplasty-the-experts-reference-1st-
edition-anthony-p-sclafani-4979228

Rhinoplasty Bahman Guyuron

https://ebookbell.com/product/rhinoplasty-bahman-guyuron-4979236

Rhinoplasty Cases And Techniques 1st Edition Michael S Godin

https://ebookbell.com/product/rhinoplasty-cases-and-techniques-1st-
edition-michael-s-godin-5303414
Rhinoplasty: Current
Therapy
Guest Editors

Shahrokh C. Bagheri, DMD, MD, FACS

Husain Ali Khan, MD, DMD
Angelo Cuzalina, MD, DDS

ORAL AND MAXILLOFACIAL SURGERY

CLINICS OF NORTH AMERICA
www.oralmaxsurgery.theclinics.com

Consulting Editor
RICHARD H. HAUG, DDS

February 2012 • Volume 24 • Number 1

SAUNDERS an imprint of ELSEVIER, Inc.

W.B. SAUNDERS COMPANY
A Division of Elsevier Inc.

1600 John F. Kennedy Blvd.  Suite 1800  Philadelphia, PA 19103-2899

www.oralmaxsurgery.theclinics.com

ORAL AND MAXILLOFACIAL SURGERY CLINICS OF NORTH AMERICA Volume 24, Number 1
February 2012 ISSN 1042-3699, ISBN-13: 978-1-4557-3902-8

Editor: John Vassallo; [email protected]

Developmental Editor: Teia Stone

ª 2012 Elsevier Inc. All rights reserved.

This journal and the individual contributions contained in it are protected under copyright by Elsevier, and the following terms
and conditions apply to their use:

Photocopying
Single photocopies of single articles may be made for personal use as allowed by national copyright laws. Permission of the
Publisher and payment of a fee is required for all other photocopying, including multiple or systematic copying, copying for
advertising or promotional purposes, resale, and all forms of document delivery. Special rates are available for educational
institutions that wish to make photocopies for non-profit educational classroom use. For information on how to seek permission
visit www.elsevier.com/permissions or call: (+44) 1865 843830 (UK)/(+1) 215 239 3804 (USA).

Derivative Works
Subscribers may reproduce tables of contents or prepare lists of articles including abstracts for internal circulation within their
institutions. Permission of the Publisher is required for resale or distribution outside the institution. Permission of the Publisher is
required for all other derivative works, including compilations and translations (please consult www.elsevier.com/permissions).

Electronic Storage or Usage

Permission of the Publisher is required to store or use electronically any material contained in this journal, including any article or part
of an article (please consult www.elsevier.com/permissions). Except as outlined above, no part of this publication may be repro-
duced, stored in a retrieval system or transmitted in any form or by any means, electronic, mechanical, photocopying, recording
or otherwise, without prior written permission of the Publisher.

Notice
No responsibility is assumed by the Publisher for any injury and/or damage to persons or property as a matter of products
liability, negligence or otherwise, or from any use or operation of any methods, products, instructions or ideas contained in
the material herein. Because of rapid advances in the medical sciences, in particular, independent verification of diagnoses
and drug dosages should be made.

Although all advertising material is expected to conform to ethical (medical) standards, inclusion in this publication does not
constitute a guarantee or endorsement of the quality or value of such product or of the claims made of it by its manufacturer.

Oral and Maxillofacial Surgery Clinics of North America (ISSN 1042-3699) is published quarterly by Elsevier Inc., 360 Park
Avenue South, New York, NY 10010-1710. Months of issue are February, May, August, and November. Business and Editorial
Offices: 1600 John F. Kennedy Blvd., Suite 1800, Philadelphia, PA 19103-2899. Periodicals postage paid at New York, NY and
additional mailing offices. Subscription prices are $355.00 per year for US individuals, $522.00 per year for US institutions,
$159.00 per year for US students and residents, $414.00 per year for Canadian individuals, $621.00 per year for Canadian
institutions, $476.00 per year for international individuals, $621.00 per year for international institutions and $216.00 per year
for Canadian and foreign students/residents. To receive student/resident rate, orders must be accompanied by name or affil-
iated institution, date of term, and the signature of program/residency coordinator on institution letterhead. Orders will be billed
at individual rate until proof of status is received. Foreign air speed delivery is included in all Clinics subscription prices. All pri-
ces are subject to change without notice. POSTMASTER: Send address changes to Oral and Maxillofacial Surgery Clinics of
North America, Elsevier Periodicals Customer Service, 11830 Westline Industrial Drive, St. Louis, MO 63146. Tel: 1-800-654-
2452 (U.S. and Canada); 314-447-8871 (outside U.S. and Canada). Fax: 314-447-8029. E-mail: journalscustomerservice-usa@
elsevier.com (for print support); [email protected] (for online support).
Reprints. For copies of 100 or more, of articles in this publication, please contact the Commercial Reprints Department, Elsevier
Inc., 360 Park Avenue South, New York, NY 10010-1710. Tel.: 212-633-3812; Fax: 212-462-1935; Email: [email protected].

Oral and Maxillofacial Surgery Clinics of North America is covered in MEDLINE/PubMed (Index Medicus).
Printed in the United States of America.
 Rhinoplasty: Current Therapy

Contributors

CONSULTING EDITOR

RICHARD H. HAUG, DDS

Carolinas Center for Oral Health,
Charlotte, North Carolina

GUEST EDITORS

SHAHROKH C. BAGHERI, DMD, MD, FACS HUSAIN ALI KHAN, MD, DMD
Chief, Division of Oral and Maxillofacial Attending Surgeon, Division of Oral and
Surgery, Department of Surgery, Northside Maxillofacial Surgery, Department of Surgery,
Hospital, Atlanta; Clinical Associate Professor, Northside Hospital, Atlanta; Georgia Oral and
Department of Oral and Maxillofacial Surgery, Facial Surgery, and Eastern Surgical
Georgia Health Sciences University, Augusta; Associates and Consultants, Atlanta;
Clinical Assistant Professor, Department of Aesthetics International USA, Atlanta; Clinical
Surgery, School of Medicine, Emory University, Associate Professor, Department of Oral and
Atlanta; Georgia Oral and Facial Surgery, and Maxillofacial Surgery, Georgia Health
Eastern Surgical Associates and Consultants, Sciences, Augusta, Georgia
Atlanta, Georgia
ANGELO CUZALINA, MD, DDS
Associate Faculty, Oklahoma State University
Center for Health Sciences; Private Practice,
Tulsa Surgical Arts, Tulsa, Oklahoma

AUTHORS

SHAHROKH C. BAGHERI, DMD, MD, FACS BEHNAM BOHLULI, DMD

Chief, Division of Oral and Maxillofacial Department of Oral and Maxillofacial Surgery,
Surgery, Department of Surgery, Northside Buali Hospital, Azad University,
Hospital, Atlanta; Clinical Associate Professor, Tehran, Iran
Department of Oral and Maxillofacial Surgery,
Georgia Health Sciences University, Augusta; ANGELO CUZALINA, MD, DDS
Clinical Assistant Professor, Department of Associate Faculty, Oklahoma State University
Surgery, School of Medicine, Emory University, Center for Health Sciences; Private Practice,
Atlanta; Georgia Oral and Facial Surgery, and Tulsa Surgical Arts, Tulsa, Oklahoma
Eastern Surgical Associates and Consultants,
Atlanta, Georgia R. CHAD DEAL, MD
Southern Surgical Arts, Lookout Mountain,
MOHAMMAD BAYAT, DMD Georgia
Department of Oral and Maxillofacial Surgery,
Shariati Hospital, Tehran University of Medical JAMES D’SILVA, MCH, DNB
Sciences, Tehran, Iran Consultant, The Cosmetic Surgery Institute,
Bandra-West; Consultant, Cosmetic Surgery,
LOUIS S. BELINFANTE, DDS Breach Candy Hospital, Mumbai,
Private Practice, Dawsonville, Georgia Maharashtra, India
iv Contributors

HANY A. EMAM, BDS, MS CAREY J. NEASE, MD

Chief Resident, Department of Oral and Southern Surgical Arts, Lookout Mountain,
Maxillofacial Surgery, Georgia Health Sciences Georgia
University, Augusta, Georgia
JASON K. POTTER, MD, DDS
HUSAIN ALI KHAN, MD, DMD Private Practice, Plastic Surgery, Dallas, Texas
Attending Surgeon, Division of Oral and
Maxillofacial Surgery, Department of Surgery, CLEMENT QAQISH, DDS, MD
Northside Hospital, Atlanta; Georgia Oral and Private Practice, North County Cosmetic
Facial Surgery, and Eastern Surgical Surgery, Escondido, California
Associates and Consultants, Atlanta;
Aesthetics International USA, Atlanta; Clinical MARY L. SCHINKEL, DO
Associate Professor, Department of Oral and PGY5 Otorhinolaryngology Resident,
Maxillofacial Surgery, Georgia Health Department of Medical Education, Des Peres
Sciences, Augusta, Georgia Hospital, St Louis, Missouri

JAMES KOEHLER, MD, DDS MARK R. STEVENS, DDS

Adjunct Clinical Assistant Professor of Surgery, Professor and Chairman, Oral and Maxillofacial
Oklahoma State University; Private Practice, Surgery Department, Georgia Health Sciences
Tulsa Surgical Arts, Tulsa, Oklahoma University, Augusta, Georgia
LANDON MCLAIN, MD, DMD
MOHAN THOMAS, MD, DDS
Private Practice, Carolinas Center for Cosmetic
Senior Consultant, The Cosmetic Surgery
Surgery, Charlotte, North Carolina
Institute, Bandra-West; Senior Consultant,
NIMA MOHARAMNEJAD, DMD Cosmetic Surgery, Breach Candy Hospital,
Craniomaxillofacial Research Center, Shariati Mumbai, Maharashtra, India
Hospital, Tehran University of Medical
Sciences, Tehran, Iran PETER D. WAITE, MPH, DDS, MD
Professor and Chairman, Department of Oral
L. MIKE NAYAK, MD and Maxillofacial Surgery, University of
Nayak Plastic Surgery and Skin Enhancement Alabama at Birmingham, Birmingham, Alabama
Center; Clinical Assistant Professor,
Department of Otolaryngology–Head and Neck AMIN YAMANI, DMD
Surgery, Saint Louis University, St Louis, Department of Oral and Maxillofacial Surgery,
Missouri Buali Hospital, Azad University, Tehran, Iran
 Rhinoplasty: Current Therapy

Contents
Preface: Rhinoplasty: Current Therapy ix
Shahrokh C. Bagheri, Husain Ali Khan, and Angelo Cuzalina

History of Rhinoplasty 1
Louis S. Belinfante
Man has considered the nose to be a key feature, if not the key feature, of facial ap-
pearance, beauty, and dynamics. However, because of its central facial location and
weak cartilaginous support, the nose is susceptible to disfiguring infection, trauma,
pathologic entities, and human-associated carnages. This article discusses the var-
ious methods (eg, endonasal approach, external approach, and osteoplastic oper-
ations) surgeons have tried throughout history to give their patients a more
attractive face by altering the one physical anatomic structure that one usually
notices first.

Rhinoplasty: Initial Consultation and Examination 11

Husain Ali Khan
Many cosmetic surgeons consider rhinoplasty to be the most complex surgical and
artistically challenging of all aesthetic surgery today. It is the most common facial
procedure performed for women and the second most common for men. The art
and science of cosmetic rhinoplasty begins with the initial examination. The surgeon
must visualize and predict like Leonardo Da Vinci, be a sculptor like Michelangelo,
and be an analyzer like Einstein. This article describes the components and com-
plexities of the initial examination in cosmetic rhinoplasty.

Applied Surgical Anatomy of the Nose 25

Mark R. Stevens and Hany A. Emam
Although anatomy often seems static, the continual innovation of new surgical tech-
niques and approaches, in reality, make it a dynamic field. The first essential principal
of any surgery is the comprehensive knowledge of the anatomic area and its physi-
ology. This assertion is especially true in functional and or cosmetic nasal surgery.

Primary Cosmetic Rhinoplasty 39

Shahrokh C. Bagheri
The last 2 decades have witnessed significant changes in both technical and philo-
sophic aspects of rhinoplasty surgery. Many of these changes are designed to pro-
vide more predictable, lasting, and enhanced cosmetic results of surgery without
compromise of function. Although the aim of this procedure remains unchanged,
the techniques and methodology have evolved. What is also continuously changing
is the patients’ requests and expectations of favorable cosmetic outcome. This article
outlines the basic concepts that are essential in performing cosmetic rhinoplasty.

Septoplasty in Conjunction with Cosmetic Rhinoplasty 49

Carey J. Nease and R. Chad Deal
This article discusses the intimate relationship that the form of the nasal septum and
the esthetics of the nose have with one another and that alterations of either can
significantly affect the other. Surgeons from several specialties perform surgical
vi Contents

alterations of the external and internal nose; however, many of the advancements
have been kept within the literature of their respective fields. It would be wise for rhi-
noplasty surgeons to have solid understanding of the form and function of the nose
so that they may bridge the gaps of their specialty and provide the best possible care
for their patients.

Grafting in Cosmetic Rhinoplasty 59

James Koehler and Landon McLain
As rhinoplasty techniques continue to evolve toward structural support and away
from purely reductive techniques, the need for sophisticated grafting options will es-
calate to augment or replace critical support mechanisms of the nose. This will result
in improved esthetic outcomes and functional results. We have found that well-
planned and executed adjunctive grafting techniques can deliver lasting results
with preservation of function and cosmesis. This article reviews the various graft
materials and the techniques and indications for their use.

Nasal Tip Modifications 67

Mary L. Schinkel and L. Mike Nayak
Rhinoplasty remains a challenging art but is now systematized at least in part by re-
cent understanding of the supporting mechanisms and how they may be manipulated
to control the nasal tip. Nasal tip control is the key to a successful, aesthetically pleas-
ing, rhinoplasty result with preservation of nasal function.

Dorsal Hump Surgery and Lateral Osteotomy 75

Behnam Bohluli, Nima Moharamnejad, and Mohammad Bayat
Lateral osteotomy is a controversial step in rhinoplasty, which is usually performed
to narrow a wide nose, widen a narrow bony pyramid, straighten a deviated nose, or
close an open roof deformity. The osteotomy is performed using several methods,
although the internal continuous and external perforator are the main ways to per-
form the lateral osteotomy. Most other techniques are modifications of these basic
methods. The purpose of this article is to review the essential concepts of nasal
hump surgery and lateral osteotomy as used in cosmetic rhinoplasty.

Nasal Base Surgery 87

Behnam Bohluli, Nima Moharamnejad, and Amin Yamani
The nasal base is an important aspect of the nose with a complex anatomic archi-
tecture comprising a combination of cartilages, skin, connective tissues, and liga-
ments. Recent studies show that all nasal base deformities cannot be corrected
by simple excision and suturing techniques. Alar release and medialization would
be effective in some of these deformities. This article presents an overview of con-
ventional concepts of alar base surgeries, which have remained unchanged over
many years. Indications and limitations of each technique are discussed, followed
by a more detailed description of alar release and medialization.

Correction of the Crooked Nose 95

Jason K. Potter
Correction of the deviated nose is one of the most difficult tasks in rhinoplasty sur-
gery and should be approached in a systematic manner to ensure a satisfied patient
and surgeon. Correction of the deviated nose is unique in that the patient’s
 Contents vii

complaints frequently include aesthetic and functional characteristics. Equal impor-

tance should be given to the preoperative, intraoperative, and postoperative aspects
of the patient’s treatment to ensure a favorable outcome.

Internal Septorhinoplasty Technique 109

Peter D. Waite
The internal septorhinoplasty was the standard operating procedure until the popu-
larity of the external or open rhinoplasty technique. The internal technique of the
rhinoplasty should be in the armamentarium of every cosmetic surgeon. There will
always be indications for both internal and external rhinoplasty. The advantages
of the internal technique are several. Rhinoplasty should be treatment planned
based on the individual diagnosis. With experience, most surgeons find the internal
rhinoplasty to be successful and extremely rewarding. A simple internal rhinoplasty
will produce a good result and satisfied patients.

Revision Rhinoplasty 119

Angelo Cuzalina and Clement Qaqish
We partition this discussion of revisional surgery based on perceived problems with
the primary rhinoplasty. This will focus on either underresection or overresection of
tissues and the ensuing clinical result. We also discuss some select problems asso-
ciated with manipulation of tissues via suturing or grafting and briefly discuss func-
tional considerations in secondary surgery. We advocate an open approach when
performing most revision rhinoplasty. Visualization and access provided by the
open approach enables the surgeon to achieve treatment goals in a more predict-
able fashion, particularly in cases requiring extensive grafting or when a different sur-
geon performed the primary rhinoplasty.

Ethnic Rhinoplasty 131

Mohan Thomas and James D’Silva
This article examines the surgical techniques of rhinoplasty in relation to aesthetic
considerations of various ethnic groups. Rhinoplasty in general is challenging, par-
ticularly in the ethnic population. When considering rhinoplasty in ethnic patients one
must determine their aesthetic goals, which in many cases might deviate from the
so-called norm of the “North European nose.” An experienced rhinoplastic surgeon
should be able to navigate his or her way through the nuances of the various ethnic
subsets. Keeping this in mind and following the established tenets in rhinoplasty,
one can expect a pleasing and congruous nose without radically violating ethnicity.

Index 149
viii Rhinoplasty: Current Therapy

Oral and Maxillofacial Surgery

Clinics of North America

FORTHCOMING ISSUES RECENT ISSUES

May 2012 November 2011

Surgery of the Nose and Paranasal Sinuses: Oral and Maxillofacial Infections: 15 Unanswered
Principles and Concepts Questions
Orrett Ogle, DDS and Harry Dym, DDS, Thomas R. Flynn, DMD,
Guest Editors Guest Editor

August 2012 August 2011

Pediatric Maxillofacial Surgery Complications in Dentoalveolar Surgery
Bruce B. Horswell, MD, DDS and Dennis-Duke R. Yamashita, DDS and
Michael S. Jaskolka, MD, DDS, James P. McAndrews, DDS,
Guest Editors Guest Editors

November 2012 May 2011

The Orbit Dental Implants
Stephen A. Schendel, MD, DDS, Ole T. Jensen, DDS, MS,
Guest Editor Guest Editor

REL ATED INTEREST

Facial Plastic Surgery Clinics of North America, February 2011 (Vol. 19, No. 1)
Nasal Reconstruction
Daniel G. Becker, MD, Guest Editor

THE CLINICS ARE NOW AVAILABLE ONLINE!

Access your subscription at:
www.theclinics.com
 Rhinoplasty: Current Therapy

P re f a c e
R h i n o p l a s t y : C u r ren t T h e r a p y

Shahrokh C. Bagheri, Husain Ali Khan, MD, DMD Angelo Cuzalina, MD, DDS
DMD, MD
Guest Editors

Like any surgical procedure, rhinoplasty has evolved lasting, and enhanced cosmetic results of surgery
based on improved surgical techniques that without compromise of function.
survived the test of time and patients’ increasing Oral and maxillofacial surgeons have a unique
expectations. As in most cosmetic procedures, the training with extensive and expanding focus on
vast majority of advances for rhinoplasty are from many aspects of the face, including moving the
the teachings of surgical skill sets to younger maxilla in three dimensions, repairing frontal,
surgeons through operative training, textbooks, orbital, nasal, or zygomatic fractures, and treating
lectures, and symposia. The difficulty of developing benign and malignant tumors. Although currently
randomized or prospective cohort studies and multi- not all graduating oral and maxillofacial surgery
center analysis for cosmetic procedures contributes (OMS) residents are fully exposed to facial cosmetic
to the progression via traditional (non-research- surgery, it is only logical that cosmetic rhinoplasty,
based) modes of teaching. Cosmetic surgery is along with other facial esthetic procedures, should
unique among other surgical specialties due to be an integral aspect of OMS. This is particularly
changing trends and racial and regional ethnic pref- true because OMS training is so dedicated to all
erences that drive patients’ desires to what is aspects of the facial skeleton and the American
considered an esthetic result. In no other procedure Board of OMS tests all candidates in facial cosmetic
are such differences as clear as for rhinoplasty. The surgery and expects a certain level of knowledge.
operation is individually customized with respect to We also believe that a majority of training in
current ethnic and cultural norms. In modern rhino- cosmetic surgery is acquired beyond the residency
plasty surgery, no single procedure or approach years. Especially important in cosmetic surgery is
can provide a reproducible outcome for the vast the learned benefits of observing over time the
array of patient desires for beauty and functionality. results of one’s own surgical residency. Rhino-
Surgeons have to be armed with multiple techniques plasty should be thought of as a lifelong learning
that are utilized in concert to give predictable results. process due to its complexity.
Cosmetic rhinoplasty remains one of the most chal-
lenging facial cosmetic procedures. This is unlikely EDITORS’ PERSPECTIVE ON FUTURE
oralmaxsurgery.theclinics.com

to change despite many advances and changes in RHINOPLASTY

this field. The last two decades have witnessed
significant contributions to the field of rhinoplasty Rhinoplasty, like many other cosmetic procedures, is
and have changed both the technical and the philo- challenging not only for technical reasons but also
sophical aspects of this surgery. Many of these because the patient seeking cosmetic surgery often
changes are designed to provide more predictable, expects an “exceptional” outcome. Unfortunately,

Oral Maxillofacial Surg Clin N Am 24 (2012) ix–x

doi:10.1016/j.coms.2011.11.004
1042-3699/12/$ – see front matter Ó 2012 Elsevier Inc. All rights reserved.
x Preface

none of the three residency specialties teaching surgeons to seek out further training and stimulate
rhinoplasty—oral and maxillofacial surgery, otolaryn- research and writing within this field.
gology, and plastic surgery—do an “exceptional” job
of teaching the surgical resident all the nuances of Shahrokh C. Bagheri, DMD, MD
rhinoplasty. This is why advanced training and Georgia Oral and Facial Surgery, and
continued education in the field of rhinoplasty and Eastern Surgical Associates and Consultants
cosmetic surgery following one’s residency is essen- 1880 West Oak Parkway, Suite 215
tial to master this truly challenging field. Surgical Marietta, GA 30062, USA
“superspecialty” fellowships are becoming more of
the norm to immerse the training fellow totally in prin- Husain Ali Khan, MD, DMD
ciples, techniques, and case volumes high enough to Eastern Surgical Associates and Consultants
give maximum training, experience, and education in 2795 Peachtree Road NE #2008
this demanding field. Atlanta, GA 30305, USA
The goal of this issue of Oral and Maxillofacial
Surgery Clinics of North America is to familiarize Angelo Cuzalina, MD, DDS
the reader with the most current principles of diag- 7322 East 91 Street South
nosis and treatment of the rhinoplasty patient as it Tulsa, OK 74133, USA
relates to our specialty. It is not intended as
a comprehensive review of the subject, but rather E-mail addresses:
to highlight the important topics, challenges, prin- [email protected] (S.C. Bagheri)
ciples, current thinking, and variations in rhino- [email protected] (H.A. Khan)
plasty surgery. We also hope to stimulate young [email protected] (A. Cuzalina)
H i s t o r y of R h i n o p l a s t y
Louis S. Belinfante, DDS

KEYWORDS
 Rhinoplasty  Endonasal approach  External approach
 Free grafting approach  Cosmetic surgery

The word rhinoplasty is derived from 2 Greek At times, the treatment of nasal structural mutila-
words, rhino, meaning nose, and plasikos, meaning tion was surgically attempted by using rudimentary
to shape or mold. bronze instrumentation. Mutilation was a punish-
Since the beginning of recorded time, man has ment meted out for major civil offenses, for
considered the nose to be a key feature, if not the example, wives leaving the house without permis-
key feature, of facial appearance, beauty, and sion, adultery, and theft; even lack of female sexual
dynamics. However, because of its central facial response could lead to punishment causing the
location and weak cartilaginous support, the nose recipient visible and lasting humiliation. Captured
is relatively susceptible to disfiguring infection, enemies sometimes were made to suffer the
trauma, pathologic entities, and human-associated same ill fate as a warning to other would-be adver-
carnage. If a person were to be so afflicted, these saries. The treatment of medical problems involved
potential deformities could impose serious alter- the use of plugs, swabs, linen, and tampons. Strips
ations to work, social life and psyche. In fact, of adhesive plaster were used for drawing together
because the nose has been considered the “organ wound edges. More serious wounds were closed
of reputation,” the purposeful amputation of the with needles made of materials such as bone,
nose, rhinokopia, was, and is, meant to strip silver, and copper. Surgical sutures were fabri-
a person of his or her personal honor.1,2 cated from plant fibers, hair, or linen. Nasal frac-
tures were treated with stiff rolls of linen.
IN THE BEGINNING Other informational pieces concerning nasal
deformities were addressed in the Nuzi Tablets
A papyrus is an ancient form of paper made from (1600–1350 BCE), which originated in the ancient
the papyrus plant that grows wild in the marshes area of Nuzi, 10 miles southwest of the city of
of the Nile River. The first historical annotation Kirkuk in modern Iraq.6
regarding the surgical treatment of nasal defor- The Ebers Papyrus, which is the largest of the
mities is cited in a papyrus named after Edwin medical papyruses and is written in hieratic,
Smith. Smith, an American Egyptologist, bought devotes an entire section to nasal deformities
the papyrus from a dealer in Luxor, Egypt, in and their correction. The Ebers Papyrus was also
1862. The document dates back to approximately bought by Edwin Smith from an unknown source
3000 BCE. Dimensions of the papyrus measured but was sold early on to Georg Ebers, a German
4.68 m long and 33 cm wide, and was divided Egyptologist. The papyrus measures 20 m long
into 17 pages. and has 110 pages. It is dated at 1534 BCE, but
The first transliteration of the papyrus was made parts may have been copied from earlier texts
by James Henry Breasted in 1930. The papyrus dating back as far as 3400 BCE.5
was translated a second time in 2006 by James At approximately the same period of time, and
P. Allen, who was the then curator of Egyptian Art as an extremely dynamic, historically significant
oralmaxsurgery.theclinics.com

at the Metropolitan Museum of Art in New York, corollary, one must note with considerable res-
using a more modern understanding of surgical pect the fifth century BCE Ayurvedic physician,
verbiage. Forty-eight surgical cases were dis- Sushruta, who lived around the same period.
cussed beginning at the top of the cranium and Although born of a lowly priestly class, the Koomas
ending in the spinal column.3–5 (potters), he became a professor of medicine at

Dawsonville, GA, USA

E-mail address: [email protected]

Oral Maxillofacial Surg Clin N Am 24 (2012) 1–9

doi:10.1016/j.coms.2011.10.002
1042-3699/12/$ – see front matter Ó 2012 Elsevier Inc. All rights reserved.
2 Belinfante

the University of Benares. Within his series of periods. Very little, if any, surgery to improve
texts, Sushruta Samhita, written in Sanskrit (a appearance was performed during the Dark Ages
historical branch of Indo-European languages), (fifth to fifteenth centuries).4
he outlined several surgical procedures (300) and In 1163, Pope Innocent III and the Council of
described several surgical instruments (121). Tours proclaimed that surgery was to be aban-
However, because his writings were in Sanskrit, doned by the schools of medicine and all decent
and the Egyptian writings were in hieroglyphics, physicians. The church believed that surgery was
the spread of shared medical knowledge was interfering with God’s plan.5 In fact, the perfor-
greatly mitigated because of expansive geographic mance of a surgical procedure (deemed a manual
communicative areas. In addition, there was operation) by an educated physician was consid-
a limited amount of commerce between the areas, ered below his dignity. However, surgical proce-
even though Alexander the Great from Macedonia dures were being performed surreptitiously and
in Northern Greece invaded India in 327 BCE. were being kept alive by passing on the principles
However, his troops lasted there for less than 10 from generation to generation and from one civili-
years. zation to the next. In this manner, the status quo
Since purposeful facial deformation was not was maintained but not advanced to any meaning-
exclusive to the area of the Fertile Crescent, in ful degree.
India also, there was much opportunity for inter- In 1442, an Italian surgeon from Sicily named
ested physicians to attempt to repair several Branca de’Branca introduced a method of using
contemporaneous facial mutilations. One of the forehead and cheek flaps for facial reconstruction.
most famous repairs that is associated with Sus- His son Antonius modified the technique by using
hruta is the surgical correction of cutoff noses by the arm as the primary donor site and delaying the
the transfer of pedicled forehead or cheek flaps initial transfer of the graft. The technique became
to the nasal deformity.3 Sushruta is also credited known as the Italian method. But because of the
with many other surgical procedures, such as potential for severe church reprisals, the surgeries
those associated with the treatment of cataracts, that were performed were veiled in secrecy with no
hernias, lithotomy, and cesarean sections.7–9 publications or even collegial comments.5
Nasal disfigurement was used not only on Pfalzpaint (1450), a German surgeon, described
people who made up the average populace but the suture of a biceps flap to the face, which was
also on societal members of prominent standing. initially held in position with bandages for several
Emperor Justinian II of the Byzantine Empire (circa days before the pedicle was separated to form
700) was overthrown and had his nose mutilated the nasal dorsum.4
(rhinokopia) and his tongue slit open (glossotomia). Gasparo Tagliacozzi (1546–1599) was an Italian
The mutilation was performed in front of thou- surgeon and anatomy professor from Bologna.
sands of cheering former subjects in the middle During this “dark intellectual era” when emphasis
of the Hippodrome, the sporting and social center was placed on the mundane, he produced scien-
of Constantinople, itself, the capital of the Byzan- tific writings about his surgical treatments and
tine Empire. The purpose of the mutilation of his was given the most credit for the arm flap to the
nose and tongue was to permanently discourage facial area procedures. His fame was great, and
him from future attempts to regain his throne as after his death, the city fathers of Bologna erected
emperor. However, after nasal reconstruction, in a statue holding a rose in his honor, which symbol-
the Indian manner, and a healed tongue, he was ized his artistic surgical endeavors. However,
able to return to power. The effects of the mutila- dogmatists in the contemporaneous prevailing
tion and repair may be noted in his Carmagnola religious faction had him excommunicated. They
marble statue likeness.10 thought that Tagliacozzi was “imperiously inter-
In the first century AD, Rome became a medical fering with the handiwork of God.” The religious
center. Two outstanding physicians who lived faction even exhumed his body from a hallowed
in Rome and discussed tissue transplantation church burial site and reinterred him in unconse-
and treatment of facial defects were Celsus and crated grounds. For the next 2 centuries there
Galen. Interestingly enough, both physicians were was very little advancement in the field of
Greek.11–13 rhinoplasty.5

THE ERA OF DARKNESS THE REAWAKENING PERIOD

Up to this time, only reconstructive nasal surgery In 1794, B. Lucas, an English surgeon who was
was performed. This concept was carried through working in India reported to have witnessed the
the Medieval age and up to the Renaissance reconstruction of a cutoff nose by using a pedicled
 History of Rhinoplasty 3

forehead flap. The operation was performed by Warren expounded to the surgical attendees
a man from the caste of the tile and brick makers present, with his also famous remark about
in Poona, near the Indian coast. Lucas sent a Morton’s ether anesthetic, “Gentlemen, this is no
letter regarding the operation to the Gentleman’s humbug.”9,10
Magazine of London for the October edition. The Concurrently and fortuitously, 2 additional
account was read by Joseph Carpue, a British discoveries were made that had great impact in
surgeon at York Hospital in Chelsea, England. Car- broadening the interests of both the surgical and
pue was piqued by the concept and practiced the lay communities with regard to the functional
procedure on cadavers for approximately 20 and aesthetic advancement of rhinoplastic pro-
years. Finally in 1814, he performed nasal recon- cedures. They were the discovery of the antiseptic
structions on 2 patients. He published the cases qualities of carbolic acid (phenol) by an English
in an illustrated monograph where it gained great surgeon and the local anesthetic qualities of
recognition among European surgeons. Interest- cocaine.
ingly enough, though Carpue was elected as Joseph Lister in 1867 published his seminal and
a Fellow to the Royal College of Surgeons, he patient-altering paper on antiseptic principles to
was passed over by the same Royal College to reduce infection. The paper was based on the
sit on their Council. He was disdained by his own concepts of Louis Pasteur. Lister found that the
contemporaneous professional colleagues.4,5 use of carbolic acid (phenol) greatly mitigated
Carl Ferdinand Von Graefe in 1818 published his wound infection. As a professor of surgery at the
famous work, Rhinoplastik. It had 208 pages and University of Glasgow, he instructed surgeons
55 citations. Although he was born in Warsaw, under his charge to wash their hands before and
he was educated in Germany and was considered after operations with a 5% carbolic acid solution
German. In his book, he noted 3 different and to wear clean gloves. Instruments and the
surgeries: the Indian technique with the forehead operating theater were sprayed with the same
flap; the delayed Italian method of Tagliacozzi; solution. The rate of hospital infections dramati-
and the third, he called the German method that cally dropped.14
entailed a free graft from the arm. In addition to In 1455, the Spanish explorer Augustin de
his rhinoplastic work, he wrote original articles on Zarate discovered Peruvian coca. However, it
such subjects as blepharoplasty and cleft palate wasn’t until approximately 400 years later (1884)
repair. To many, he is considered the founder that Spanish soldiers while in South America as
of modern plastic surgery. His son became the conquistadors became familiar with the native
leading ophthalmologist in Europe. In 1840, use of the coca leaf. When brought back to Eu-
Von Graefe, the father, died while performing an rope, it was chemically refined into cocaine, which
operation.4,5 had local anesthetic properties.15
Johann Friedrich Dieffenbach succeeded Von One could readily conjecture that an operative
Graefe in Berlin with his professorial titles. Dieffen- procedure that increased the aesthetic value of
bach was one of the first surgeons to use local the face, was relatively comfortable and free of
anesthesia, and at a later date, ether anesthesia, pain for the patient, and in addition, greatly miti-
while performing his rhinoplastic techniques. gated the chances of infection might gain a poten-
His book, Operative Surgery (1845), discusses tial universal audience. And so it did!
nasal reconstruction for over 100 pages. He also In 1875, William Adams, a dentist, published an
discussed the endonasal or the subcutaneous article on nasal fracture reduction. He divided the
approach to nasal surgery. Some consider him fractures into those associated with bone and
the greatest plastic surgeon of his era.4,5 those associated with cartilage. Although for one
Nasal reconstruction was first performed in the of his patients, initial treatment was initiated at 6
United States by Dr J.M. Warren in Boston, years postfracture, his treatment was earlier and
Massachusetts, in the late 1830s. He had previ- more aggressive than most in an effort to avoid
ously visited Von Graefe. Dr Warren was related potential fracture-related traumatic deformities.
to John Collins Warren, also of Boston. It was He also fashioned forceps to reduce the fractures
the latter Warren who painlessly removed a tumor that are not unlike those that are still in use
on a patient’s neck with the aid of ether anesthesia today. His concept of external support is also
administered by William Thomas Green Morton, contemporaneous.16
a dentist, at the Massachusetts General Hospital Dr John Orlando Roe (1848–1915) was an otolar-
on October 6, 1846. Morton said to Warren, after yngologist from Rochester, New York. In 1887,
administering the ether general anesthetic to the he published an article regarding a “pug nose.” (A
proper surgical depth, his famous words, “Doctor, pug nose is one with large lower lateral cartilages
your patient is ready.” On finishing the procedure, plus or minus a concavity of the dorsum.) He
4 Belinfante

performed the surgery for purely aesthetic reasons, in Berlin. He published his first article on reduction
a literature first. Besides, he performed the surgery rhinoplasty using an external approach. He later
from an intranasal approach, also a first. acknowledged that Roe, Weir, and Dieffenbach
However, within the same article, Roe divided had preceded him with similar work.
the nose into 5 main morphologic classes. One Although Joseph performed plastic procedures
of the classifications was flagrantly anti-Semitic on other parts of the body, he is most recognized
with regard to its implications and the manner in for devising nasal operations and designing inven-
which it was further defined. This classification tive new instruments, which he used to achieve his
was probably based on the notations of Robert techno-anatomic goals.
Knox, a period physiognomist. (For the reader, Joseph developed a great ability to conceptu-
physiognomy has no scientific basis.)17–20 alize a reshaped anatomically deficient entity and
Four years later, in 1891, Roe published a second the biomechanical approach to achieve his well-
seminal paper on the correction of angular nasal thought-out goals. As an orthopedist, and for his
deformities with great emphasis on the subcuta- era, he understood how to transplant osseous
neous approach. (Dieffenbach, however, is given tissue like bone from the tibia to the dorsum to
credit for first introducing the endonasal approach correct saddle nose deformities. He studied and
in 1845.) In addition to working from the interior of classified several nasal deformities and devised
the nose, he routinely used external and internal individualized procedures for their correction on
splints to keep his postoperative results in their a scientific basis (unlike physiognomy). His artistic
best aesthetic position. Also, he was one of the first drawings and meticulous operative details defini-
to use presurgical and postsurgical photographs to tively established him as a rhinoplastic surgeon
illustrate his results. Some call him the true father of par excellence. Later, he insisted that photographs
aesthetic rhinoplasty. and plaster molds be taken for every patient.
Dr Robert F. Weir (1838–1927) is associated with Joseph developed a great many instruments to
several innovations and modifications in the perfor- use for various facets of his devised corrective proce-
mance of nasal surgery. For example, he altered dures. For example, for rhinoplasty, he designed
Adam’s forceps to make them thinner and more various saws to reduce nasal bony and cartilaginous
delicate for the reduction of fractures. In what he hypertrophies and to have greater control over the
termed an “osteoplastic operation,” he used an os- lineal separation of lateral nasal fractures for width
teotome to make his fracture reductions “more reduction. He also designed special scalpels for car-
even.” He used osteotomes and forceps to divide tilage modification to increase aesthetic contour,
the nasal bones in the midline. He also in- external nasal splints, and headbands to hold re-
fractured them at their juncture with the maxillae paired deviated septa in place. Although Dieffen-
to narrow bone width along with simultaneous bach, Roe, and Weir first discussed changes from
elevation of the bony dorsum. However, Weir is a subcutaneous approach, it was Joseph, who for
probably best known for his attempts to correct years taught and wrote scientific articles concerning
nasal dorsum deformities. He inserted the sternum the aesthetic reduction and augmentation involving
of a freshly killed duck to augment a saddle nose. In rhinoplastic procedures. Even today, many people
retrospect, as one might expect, the heteroge- believe that most rhinoplastic operations are just vari-
neous graft lasted but a few weeks. His use of ations of Joseph’s body of work. One might say that
a platinum strut was somewhat more success- rhinoplasty was born “fully grown” with the emer-
ful.21,22 However, it was James Israel, who in gence of his scientific articles and books.
1896 successfully augmented the saddle nose Joseph died under enigmatic circumstances,
with a tibial graft.23 Weir innovatively removed while fleeing Hitler’s Nazi Germany, in Czechoslo-
a wedge of the lower lateral cartilages at their facial vakia in 1934.5,24–32
angle to reduce interalar width and thus created Some who attended Joseph’s courses or
a greater morphologic symmetry. The latter opera- were contemporaneous with Joseph or his pupils
tion is still widely used and bears his name. were such great historical names as Gustave
Aufricht,33 Joseph Safian,34 Jacques Maliniac,35
ALONG COMES THE WUNDERKIND John M. Converse,36 Abe Silver (Silver WE, Abe
Silver, personal communication, 2010), and Sam
Dr Jacques Lewin Joseph (1865–1934) was born Foman,37 who in turn gave courses that included
and grew up in Königsberg, Prussia (now, Kalinin- Maurice Cottle38 and Irving Goldman.39
grad, Russia). He obtained his doctorate in It has also been said that Joseph was a bit
medicine in 1890 at the University of Leipzig, prac- quirky. During one of his courses, his instruments
ticed in Berlin for a short period of time, and then were placed on an operating room table that was
studied orthopedic surgery at the J. Wolff Clinic completely covered with a towel so that no one
 History of Rhinoplasty 5

could discern their design. He operated gloveless. known Yugoslavian surgeon, Ivo F. Padovan,
Instruments were passed to him covertly from from the meeting city itself, presented a paper on
under the towel. One night while taking one the “The external approach to rhinoplasty.”46 His
of Joseph’s courses, Foman persuaded one 10-minute presentation was based on 400 of his
of Joseph’s assistants to show him his instru- own cases and 500 cases of his mentor, Ante
ments. And with lightning speed, Foman drew Sercer.47 Both their observations were based on
them all. When Foman returned to the United the work of Aurel Rethi of Budapest.48
States, he had a friend from the Klink instrument An attendee at the meeting, Dr Robert Simons
company manufacture the instruments. He later noted, “A revolutionary shot in the rhinoplasty
sold them at his rhinoplasty courses (Silver WE, world had been fired, but it was neither heard nor
Sam Foman, personal communication, 2010).40 appreciated immediately.”49
Cottle and Goldman, in due course, gave their However, William Goodman, from Toronto,
own rhinoplastic courses that influenced hundreds Canada, who was also in attendance at Pado-
of future rhinoplastic surgeons. Many of these van’s lecture, returned home to begin performing
gifted surgeons created alterations and some the “external approach” for several nasal defor-
newer rhinoplastic procedures (dome division, mities. He refined the “gull-wing” incision with
elevation of the upper lateral cartilages, additional a resultant greater patient acceptance. Goodman
instrumentation, greater aesthetic forehead flaps, published several articles regarding the positive,
improved postoperative splint dressings, and aesthetic, and structural outcomes that he was
many other modifications). However, the basic achieving.50–52
concept came to them, ‘fully grown’. As fate would have it, at around the same time,
In addition, one cannot exclude other such a young Canadian otorhinolaryngologist, Peter
names as Sir Harold Gillies,40 V.H. Kazanjian,41 Adamson, who was very much in tune with Good-
D.R. Millard,42 and J.E. Sheehan.43 man’s external approach, began a facial plastic
fellowship with Jack Anderson of New Orleans.
A MAJOR REASSESSMENT During this time, Anderson had a renowned repu-
tation for being one of the best known and most
For some surgeons, the endonasal approach had well-respected facial plastic surgeons with an
shortcomings. For example, in most instances, unquenchable fire in his belly for the art of rhino-
surgeons knew from their own formal education, plastic surgery. In addition to these qualities, he
or through observation of other surgeries, re- was also considered to be a great teacher.53
searched articles, and case repetitions the subcu- Before the Adamson fellowship, Anderson
taneous disproportionate anatomic morphology of thought that he could do basically anything endo-
nasal deformities. However, by not being able to nasally that one could do via an open method. He
directly visualize a problem in situ, the ability to was very passionate about nasal surgery but was
intensely comprehend the anatomic nature of not afraid to try something different if he thought
the problem and then treat was compromised. it was biologically just. His practice associate at
For example, as much subcutaneous fatty and the time was Calvin Johnson, a well-known facial
connective tissues (the so-called superficial mus- plastic surgeon in his own right. With Adamson’s
culoaponeurotic system layer) as possible might history with William Goodman and Anderson’s
not be removed from above a surgerized dome scientific inquisitiveness, they started performing
because of lack of total visualization. This, in external approach rhinoplasties using the midco-
turn, might compromise the amount of the final lumellar approach. In an assessment paper on
aesthetic acuteness of clarity and shape of tip open rhinoplasty, Anderson, Johnson, and Adam-
bulbosity. Thus, a great result might have been son performed several hundred open procedures,
diminished to a good result. and one of their significant conclusions was that
Another example might be a visualized actual they could not find fault with any surgeon who
comparison of the reduction right and left lower chose to perform all of their rhinoplasties via the
lateral cartilages after surgery, but before closure, open approach.54,55
relative to height, width, symmetry, convexity, and There have been several alterations in the pro-
so on. cedure but nothing that has altered the basic
On a similar note, Ellsworth Toohey once said in rhinoplastic surgery as postulated by Joseph.
Ayn Rand’s The Fountainhead, “The enemy of Newer alloplastic materials have been used in
excellence is good.”44 Good is not what we want. augmentation settings.56 Some new instrumentation
Then, in 1970, in Zagreb, in the former Yugosla- was developed that made the shaping of cartilage
via, at a meeting of the American Academy of Facial and osseous contouring more effective. However,
Plastic and Reconstructive Surgery,45 a modestly it is of interest to note, that one of the most
6 Belinfante

inventive rhinoplastic instrument designers who its entirety, it became obvious that the lower one-
also wrote and lectured on rhinoplastic surgery third of the face was severely “dished.” As oral
was a general medical practitioner and not and maxillofacial surgeons (OMS), we are well
a surgeon per se.57–59 aware that a potential treatment of bimaxillary
Rhinoplasty has come a long way, and along the horizontal retrusion is maxillary and mandibular
way many people have benefited from the many advancement surgery. This surgery is usually ac-
surgeons from antiquity to the present. These companied with a genioplasty.
surgeons have tried to give their patients a more The concept was presented to the patient’s
attractive face by altering the one physical family, and the surgeries were successfully per-
anatomic structure that one usually notices first. formed. Although the osteotomy sites began to
heal in their normal manner and the facial edema
NOW COMES ORAL AND MAXILLOFACIAL subsided, to even a casual observer the patient’s
SURGERY previously veiled nasal deformity became the focal
point of her face. The patient’s family sought the
And with this wonderful circuitous medical history, services of a rhinoplastic surgeon. The surgery
how did oral and maxillofacial surgery, a dentally was performed and I saw the patient several weeks
based specialty, become a player? later. She had become a swan! I was stunned. I
During the early part of the 1980s, after regular thought that out of all the facial surgeries recently
American Association of Oral and Maxillofacial performed on her, the nasal alterations made, by
Surgeons (AAOMS) board meetings, evening far, the greatest significant impact in her overall
blue sky sessions occurred, involving board and facial aesthetics.
staff members. Nagging questions continued to Although, at the time OMS were performing
arise relative to just what was our surgical scope. rhinoplasties to only the slightest moderate
Had we reached our zenith? Was our surgical degree, the thought occurred that as OMS, we op-
breadth already defined and finalized by us or, erate lateral to the nose, inferior to the nose, above
even worse, by others. the nose, and on occasion, within the nose. Why
Concurrently, at annual and midwinter meet- should we not perform aesthetic operations on
ings, orthognathic surgery programs were almost the nose in combination with other facial proce-
always assured that lecture halls would be filled dures, or as a stand-alone procedure? After all,
to capacity. we are OMS. And the nose is clearly in the center
The expanded version of orthognathic surgery of the maxillofacial region. Why not?
(or orthodontic surgery as it was then called) But who would teach an oral surgeon, and better
was developed to a great degree by European yet, one without a medical degree? Enter, Dr Wil-
colleagues during the post–World War II era liam (Billy) Silver, an otolaryngologist by formal
because of a lack of orthodontists and orthodontic post–medical school residency training. After
materials. Since they could not consistently rely on living in the same area for several years, Dr Silver
orthodontic care to aid in the treatment of the and I had become geographic friends who shared
many orofacial skeletal deformities, they inge- ideas, techniques, generalized information, and
niously devised technical intraoral methods to op- stories about people and events in our respective
erate simultaneously on both the maxillae, the specialties.
mandible, and their segmental components. Later, Dr Silver’s brother was an orthodontist, his
definitive biologic credence for these procedures father, a general dentist, and his uncle, Abe Silver,
was established by Bell and Levy in 1970 with rhe- a rhinoplastic surgeon. His uncle, Abe, was part of
sus monkey angiographic studies.60 Therefore, it New York’s well-known Mount Sinai Hospital’s rhi-
was obvious that facial aesthetics in the form of noplastic teaching group along with Irving Gold-
facial bone reconstruction was paramount in the man. Dr Goldman was the creator of the famous
minds of several members of the orthognathic nasal dome division for greater tip definition, which
surgical community. bears his name (the Goldman tip).
Serendipitously, for some, pieces of an arcane Dr Billy Silver received additional training after
puzzle started to swirl about during this period. The his formal otorhinolaryngology residency by
author’s own awareness started when a 17-year- spending much time with Drs Richard Webster of
old patient was seen for facial aesthetic evaluation. Boston, Jack Anderson of New Orleans, and
The patient had recently had orthodontic treatment Maury Parks of Los Angeles. This was the route
that involved 4 first bicuspid extractions. If one taken by many future facial plastic surgeons
were to evaluate her postorthodontic models even before there was an official subspecialty of
alone, the tooth alignment and achieved occlusion facial plastic surgery and, for that matter, facial
were excellent. However, if one assayed the face, in plastic fellowships. These members were indeed
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
keskuudessa se on syntynyt. Syystäpä tätä lyriikan henkeä on
verrattu vienoon, sen tuotteista lehahtelevaan lemuun, joka
muistuttaa niiden syntymämaata ja kotoista ilmastoa ja ikäänkuin
siirtää meidät näiden keskelle. Jos eepillinen runous mahtavalla
siveltimellä maalailee eteemme loistavavärisen puutarhan, niin
laulurunouden lauhkea tuulonen puhaltelee luoksemme sen
kukkasien ihanaa tuoksua. Mutta kun kaikkien kansojen ja aikojen
lyyrilliset runoelmat yhdistetään, silloin näyttäytyy maailma
semmoisena, kuin se sisäkohtaisesti kuvasteleikse ihmismielen
syvyydessä. Oikeinpa sen oivalsi Herder kootessansa "kansojen
äänet" jaloksi yhteislaulannoksi ihmiskunnan mielialoja ilmoittamaan.
Nykyhetkessä — niin äsken sanottiin — lyyrillinen tunne tajuaa
entisyyden ja tulevaisuuden. Entisyys on nykyisen mielialan emo,
niinkuin vastaiset tunteet ovat sen lapsia. Lyyrillinen mielentila ja
siitä puhkeava runoilu on yksityisessä ihmisessä, samoin kuin
kansojenkin elämässä, runsaan kokemuksen hedelmä. Usein kyllä
tämä kokemus saattaa olla haikeata, surusta sukeunutta ja kaiho
antaakin enimmiten mielelle sen apean sumeuden ja hellän
hentouden, joka utuharsollaan verhoilee niin monta lyriikan tuotetta.
"Mene korpeen, elä siellä yksinäsi, ikävissäsi, ja sinä olet oppiva
runoilemisen taidon", oli vanhan eukon neuvo Castrénille, joka
häneltä runoja tiedusteli. Ja jos tarkastaa lyriikan kenttää, huomaa
pian surunvoittoisten runojen luvun suuremmaksi kuin ilomielisten.
Se tulee kaiketi siitä, että kaihoisa mieliala etupäässä vie ihmistä
omiin tunteisiinsa syventymään ja niitä runoissa ilmi lausumaan;
iloisena ollessaan hän harvemmin tuntee tällaista tarvetta, koska
hänen huomionsa pääasiallisesti kääntyy ulkonaisiin oloihin. Mutta
siitä ei saa päättää, ett'eivät iloinen mieli ja elämän valopuolet
kykene lyyrillistä runoutta tuottamaan; päinvastoin mielihyvän
tunteet aina ovat osoittauneet voimallisiksi vaikuttimiksi: saavutettu
onni, rakkauden riemu, hehkuva innostus ovat aiheuttaneet monta
lyyrillistä runoa. Ja onhan lyyrillisen runouden sisältö sangen usein
suorastaan leikillistä, koomillista laatua. Lahjat ovat monenlaiset ja
kullakin on omansa, — sanoo runoilija Jatgeir Ibsenin "Kuninkaan-
aluissa", ja vaikka hänellä on "murheen lahja", saattaa toisella olla
runoilemisen aiheena leikin tai tyytyväisyyden tunteet. Tai ehkä
Suomen runotar oikeimmin on osannut kuvata sitä tyyntä, ilon ja
kaihon sekaista mielialaa, josta laulun virta enimmiten kumpuilee,
kun immestä kertoo:

Ei se impi itkenynnä,
Ei varsin ilonnutkana,
Ilman lauloi itseksensä,
Lauloi iltansa kuluksi,
Sulhon toivossa tulevan,
Armahansa aikehessa.

Sillä vaikka laulurunouden vaikuttavimmat sävelet tunkeuvatkin

sielun syvimmästä pohjasta, katkeran surun tai valtaavan
innostuksen synnyttäminä, niin taiteen pyhyys kuitenkin vaatii
rauhallisempaa mielentilaa. Älköön runoilija tuskiensa pyörteessä tai
intohimonsa vallassa laskeko tunteensa ääntä kajahtamaan;
tyyntyköön ensin mielen myrsky, puhdistukoot tunteet aineellisuuden
tomusta, ennenkuin ne kohoavat runouden pyhille kukkuloille.
Onhan monesti kuultu lauluja semmoisia, joita vielä painaa kaikki
tämän matoisen maailman tuska ja huoli, joissa viha ja kosto
riehuvat tai onneton intohimo "kuumeesta vapisevalla kädellä"
kuvailee omaa kurjuuttansa. Vasta kun ankarin kiihtymys on
lauhtunut, on otollinen hetki sitä taiteellisesti esittää. Silloin katoo
sen paljas persoonallinen luonne ja se saa yleis-inhimillisen
merkityksen; runoilijalle itselleenkin se samalla on vapautuksen
keino.
Näistä viittauksista selvinnee lyyrillisen runouden alkuluonne;
katsokaamme, millaiseksi sen esitystapa ja sen ulkomuoto tämän
johdosta muodostuu. Ylempänä jo sanottiin lyyrillisen runoelman
olevan lyhyen, laveudeltaan ahtaisiin rajoihin supistetun. Sen
esityslaatu on yleensä eepillisen suora vastakohta; se ei aseta
sisältöänsä tyystin maalattuna, avarana maailmankuvana silmiemme
eteen, vaan jättää pikemmin tarkoituksensa kuulijan arvattavaksi,
aina vaan viitaten tunteeseen, jota sanat vaan vaillinaisesti selittävät.
Se katkaisee usein ajatusten juoksun ohjatakseen ne uudelle uralle
ja menee nopeasti asiasta toiseen. Kuvalauseista se mieluummin
valitsee rohkean ja pontevan metaforan kuin tarkasti selittelevän
vertauksen. Suunnittelu on, eepilliseen runouteen verrattuna,
höllempi, tarkkaa sääntöä noudattamaton. Mielikuvat seuraavat
toisiansa siinä järjestyksessä, kuin ne sukeltavat esiin runoilijan
mielessä, eikä minkään objektiivisen säännön mukaan. Lyyrillistä
runoa tarkastettaessa huomataan kuitenkin kolme pääosaa eli tunne-
astetta: tunnelman puhkeaminen ja yltyminen, sen täyteen
voimaansa pääseminen ja lopullinen rauhoittuminen; mutta eri
tapauksissa nämä yhtyvät toisiinsa monella monituisella tavalla.
Lyyrillistä runoutta on verrattu säveltaiteeseen. Molemmat
perustuvat tunteeseen ja koettavat saada ilmi, mitä sisimmässä
sydämmessä liikkuu. Tämä niiden sukulaisuus tulee monella tavalla
näkyviin. Lyyrillisen runouden ja laulannon keskinäisestä suhteesta
on jo ylempänä puhuttu. Mutta se ilmaantuu etenkin siinä, että
lyriikka ulkonaisestikin, runomitassa ja soinnussa, pyytää kuvailla
erilaisia tunteita ja mielialoja. Sen takia se suosiikin vaihtelevia
runomittoja ja taipuu yhdistämään säkeet säkeistöiksi, vieläpä
toisinaan, niinkuin muinaiskreikkalainen lyriikka, säkeistöt
stroofiryhmiksi. Uudemmassa runoudessa säkeiden moninaisuutta
korvaa loppusointu, joka varsinaisesti kuuluu lyyrillisen runouden
luontoon. Soinnulla onkin lyriikassa monta vertaa suurempi merkitys
kuin muilla runouden aloilla; mutta senvuoksi ei olekaan missään
muualla niin lähellä se vaara, johon ennen olemme viitanneet, että
nimittäin runollisuuden sijaan tulee paljas ulkonainen sointuisuus.
Toisellakin tavalla lyyrillinen runous helposti voipi eksyä säveltaiteen
yksin-omaiselle alueelle: siten, että se ottaa esitelläksensä vaan
utuisia, epäselviä tunteita ilman varsinaista sisällystä.
Näiden yleisten mietelmien jälkeen meidän tulee katsoa lyyrillisen
runouden eri lajeja.
Eri runoudenlajeissa syntyy monenlaisia vivahduksia siitä, että
kunkin lajin luonto täydellisesti hallitsee muutamia sen tuotteita,
mutta toiset muistuttavat jotain muuta runouden päälajia tai
muutoin viittaavat ulkopuolelle sen rajoja. Niin tapahtuu lyriikankin
alalla. Lyyrillinen runous vaatii mielen täydellistä syventymistä julki
lausuttavaan tunteeseen, ja tällaista tavataankin useimmissa sen
tuotteissa. Mutta etenkin vanhimpina aikoina, kun lyriikka ensin
rupee muodostumaan ja ihmisen sisäinen elämä vielä pääasiallisesti
on ulkonaisen havainnon kannalla, saattaa tapahtua, että ylevä esine
siinä määrässä herättää ihmettelyä ja ihailua runoilijan mielessä, että
hänen tunteensa sitä kohtaan ilmaikse vaan sen jalouden
esittämisessä. Ulkokohtaisuus vielä kokonaan hallitsee mielikuvitusta,
niin ettei hän voi sitä täydellisesti omaksensa omistaa; hän vaan
kaukaa sitä katselee, rohkenematta sitä lähestyä. Tätä laatua ovat
varsinkin muinais-aikojen hymnit eli ylistysvirret jumaluuden
kunniaksi, ja tämä laulurunouden laji on ylistyslyriikka (hymnillinen
lyriikka). — Toisen lajin muodostaa varsinainen lyriikka, jossa
itsekohtainen tunne on voitolla ja joka siis paraiten vastaa lyyrillisen
runouden periluontoa. Mutta tunteita kuvatessaan runouden täytyy
turvata kaikenlaisiin kuviin, niinkuin ennen on mainittu, ja nämä
kuvat saattavat siinäkin määrässä syrjäyttää runoilijan oman
persoonan, että hän suorastaan kertomuksen muodossa esittelee
tunteitansa. Täten varsinaisesta lyriikasta vielä sukeaa erityinen
objektiivinen laji, kertovainen lyriikka, joka viittaa eepilliseen
runouteen. — Mutta tunteita tuodaan vielä julki yhdistämällä ne
ajatuksiin tai pyrkimyksiin; jos ajatuksellinen puoli silloin saa
ylivallan, syntyy miete- eli ajatuslyriikka.
Asiaa sopii ajatella näin. Lähinnä eepillisen runouden objektiivisuutta
on ylistyslyriikka. Mahtavan aatteen valtaamana runoilija pysyy
kunnioittavassa kaukaisuudessa erillään tunteensa esineestä; hän ei
voi muulla keinoin lausua tunteitaan kuin sitä kuvailemalla;
runoelman aihe ei ilmaannu vielä hänen sydämmessään vaikuttavana
voimana. Sellaisena se esiintyy vasta varsinaisessa lyriikassa. Siinä
itsekohtainen tunteellisuus on puhkaissut kuorensa, ja runoilija ottaa
ympärillä olevan maailman omaan sieluunsa ja esittelee sitä oman
erikoisluonteensa heijastamana kuvana. Tavallisesti hän tekee omat
tunteensa runojen pääaineeksi; mutta usein hän ne ilmaisee
kuvailemalla syitä, jotka niihin antavat aihetta. — Viimein runoilija
kääntyy omia tunteitansa mietiskelemään ja irroittaa niinmuodoin
taas niiden sisällyksen omasta itsestään, asettaen ne ajatuksina
henkisen silmänsä eteen. Tämä on kolmas aste mietelyriikka.
Näin saadaan nuo kolme lajia, joihin vanhastaan on ollut tapana
jakaa lyyrillistä runoutta; muutamat järjestävät ne toisella tavalla,
esim. yhdistämällä ylistys- ja mietelyriikan ja asettamalla kertovaisen
lyriikan eri lajiksi, kuitenkin pysyen tuossa säännöllisessä
kolmijaossa. Kaikissa tapauksissa kertovaisessa lyriikassa on niin
paljon erikoisluonnetta, että se olisi erittäin tarkastettava. Jos siis
luopuu tuosta tavanmukaisesta kolmiluvusta, sopii otaksua neljä
lyyrillisen runouden lajia: ylistyslyriikka, varsinainen lyriikka,
kertovainen lyriikka ja mietelyriikka.
Ylempänä jo mainittiin, että ylistyslyriikan tärkeimmät tuotteet ovat
muinaiskansojen hymnit jumaluuden kunniaksi. Vanhimmat tunnetut
ovat indialaisten Veda-kirjoissa. Ne vievät meidät siihen aikakauteen,
jolloin eepillisyys ja lyyrillisyys eivät vielä olleet toisistaan eronneet.
Muistomerkkejä samalta ajalta, vaikka paljoa myöhemmin
syntyneitä, ovat n.s. Homeron hymnit; ne olivat oikeastaan
"prooimioita", alkurunoja, joilla rhapsodien oli tapana aloittaa
esityksiänsä; suuremmat niistä ylistävät sitä jumalaa, jonka juhlina
kilpalaulajaiset pidettiin, ja ovat luonteeltaan milt'ei aivan eepillisiä.
Ne alkavat muutamilla sanoilla ylistettävän jumalan kunniaksi, jonka
jälkeen kertoillaan hänen töistään ja toimistaan. Kauniita kuvauksia
sisältää esim. hymni Afroditelle; siinä ensin mainitaan, miten kaikki
olennot, niin jumalat ja kuolon-alaiset ihmiset kuin myös linnut ja
muut eläimet, ovat hänelle kuuliaiset, vaan kolme ei taivu hänen
valtansa alle: ei sinisilmä Athene, ei kultanuoli Artemis eikä Histia,
ikuinen impi; näitä hän ei saa voitetuksi, mutta muuten häntä
miellyttää lemmensiteillä yhdistää jumalat ja kuolevaiset. Sentähden
Zeus päätti kostoksi kiinnittää hänetkin kuolon-alaiseen urooseen ja
loi hänen mieleensä sulorakkauden Troian kuninkaan poikaa
Ankhisesta kohtaan, joka — kauneudeltaan jumalain vertaisena —
karjaansa kaitsi monihetteisen Idavuoren rinteillä. Ja lemmen
jumalatar riensi Kyproon hyvätuoksuiseen temppeliinsä, jossa
Sulottaret häntä kaunistelivat, ja loistavissa vaatteissa, kullalla
koristettuna, Afrodite kiirehtii Troiaa kohden. Sitten seuraa hento,
viehättävän idyllin tapainen tarina Afroditen ja Ankhiseen lemmen
seikoista, ihan eepillisesti esitettynä. Sen raittiissa luonnollisuudessa
ja yksinkertaisessa, vaan samalla vienossa runollisuudessa huokuu
tosi-homerolainen henki. Hymni päättyy muutamilla tervehdys- eli
oikeammin jäähyväissanoilla Afroditelle.
Tämän runoelman sisältö on laajemmin kerrottu, jotta lukija saisi
selvän käsityksen näiden hymnien luonteesta. Mutta puhdas
lyyrillisyyskin pääsi voitolle helleeniläisessä ylistyslyriikassa. Siihen
kuuluu erittäin doorilaisten kehittämä "khoorinen lyriikka".
Korkeimmalleen kohosi kreikkalaisten hymnillinen runous Pindaron
komean juhlallisissa lauluissa. Pindaron maine muinais- ja
nykyaikana perustuu etenkin hänen ylistysrunoihinsa julkisissa
kilpaleikeissä voittaneiden kunniaksi. Omituinen on niiden
suunnittelu. Runollisen innostuksen lentimillä hän kohotakse
korkealle mielikuvituksen maille, rohkeasti pyörähdellen kuvasta
kuvaan, joita hän monivärisessä vaihtelevaisuudessa asettelee
kuulijan eteen; hän ei ylistele itse voittajaa, vaan etupäässä hänen
syntymäkaupunkiansa ja sen suojelusjumalia tai muinais-ajan
sankareita, jotka ovat jossakin yhteydessä voittajan suvun tai
kotiseudun kanssa. Tähän taruloimeen kudotaan monta syvän
elämänkokemuksen tuottamaa viisauden neuvoa. Pindaron
ylistysrunoissa on yleensä säilynyt hymnin alkuluonne, niissä kun
ainetta käsitellään uskonnollisen tunteen pohjalla ja laulellaan
jumalien kunniaa. Mutta oikeastaan ne ovat oodeja, jolla nimityksellä
niitä varsinaisesti mainitaankin.
Että henkiseltä ominaislaadultaan niin uskonnollinen kansa kuin
hebrealaiset oli omiansa kehittämään hymnin muotoa, on
sanomattakin selvää (vrt. I kirja). Vanha Testamentti sisältääkin
runsaasti hymninluontoisia kappaleita; oikeita hymnejä ovat useat
Daavidin psalmeista, joissa erinomaisella voimalla ja kuvarikkaudella
esitetään Jumalan suuruutta.
Kristilliselläkin aikakaudella on uskonnollinen tunne niitä paljon
tuottanut. Kristittyjen kansojen hengellisistä lauluista, virsistä, on
suuri osa hymnintapaista runoutta. Muutoin virret semmoisinaan
eivät kuulu mihinkään lyriikan lajiin. Enimmät kenties, kun ovat
suorastaan sydämmestä lähteneitä tunteiden ilmauksia, ovat
luettavat varsinaiseen lyriikkaan; toiset — niinkuin äsken mainittiin —
ovat ylistyslyriikkaa, useat myös mietelyriikkaa. Onpa niitä
semmoisiakin, joita ei hallitse lyyrillinen tunne, vaan opettavaisuus;
niiden sija on tietysti opetusrunouden piirissä.
Vaikka hymni etupäässä tarkoittaa jumaluuden ylistämistä, niin sen
pohjana oleva hartaus ja kunnioitus saattaa kääntyä muitakin yleviä
esineitä kohtaan. Sen näimme jo Pindaron ylistysrunoista. Sellainen
hymni on esim. uudemmassa kirjallisuudessa Schillerin laulu
"Riemulle" ("An die Freude"). Näin muodostuu se muinais-ajan
ylistyslyriikan laji, jonka nimitys on oode. Sen tunnusmerkit ovat
ylevälaatuinen sisällys, taidehikas stroofirakenne ja rohkeilla
hyppäyksillä kuvasta kuvaan liihoitteleva yhteensommittelu. Mutta
kreikkalainen "oode" sana merkitsee oikeastaan laulua; sentähden
sillä antiikisessa kirjallisuudessa on laajempikin käytäntö, jolloin sillä
yleensä tarkoitetaan jokaista lyyrillistä runoa, sellaistakin kuin Sapfon
ja Anakreonin laulelmat. Siitä syystä Horatiuskin nimitti runonsa
oodeiksi, vaikka ne eivät kaikki ole oodeja sanan varsinaisessa
ymmärteessä. Uudempina aikoina on oodeksi sanottu antiikiseen
malliin suoritettua ylistysrunoa korkeasta esineestä tai ylevästä
aatteesta; sen käsitteeseen kuuluu ennen kaikkea paitsi
yllämainittuja ominaisuuksia, että noudatetaan muinaiskreikkalaista
stroofijärjestystä.
Dionysos-juhlien ylimmilleen yltyvä innostus synnytti vanhassa
Kreikassa dityrambin, runouden siteistä vapaan riemulaulun. Sitäkin
on nykyisempinä aikoina mukailtu. Sellaiset mielentilat, jolloin
korkeimmat aatokset, vielä hämärinä, selviämättöminä,
sanomattomalla riemastuksella mieltä täyttävät, ovat jotain yleis-
inhimillistä, mikä palautuu kaikkina aikoina. Sentähden dityrambinen
innostus saattaa uudemmassakin runoudessa puhjeta näkyviin,
pukien hapuilevia, korkealle tähtääviä tunteitansa vapaisiin,
vaihteleviin runomuotoihin. Mainittakoon esimerkiksi Goethen
nuoruudenrunoelmat "Wanderers Sturmlied" ja "Harzreise im
Winter".
Mutta siirtykäämme varsinaiseen lyriikkaan. Mitä alumpana tätä
lukua sanottiin laulurunouden luonteesta ylimalkain, soveltuu etenkin
tähän sen päälajiin. Sydämmen syvimmistä hetteistä tunteet pyrkivät
ilmoille, käyttäen ylempänä mainittuja ilmaisukeinoja, ja
lukemattomat ovatkin ne mielentilat, jotka siihen antavat aihetta.
Mitä monipuolisemmaksi varttuu henkinen kehitys, sitä enemmän se
sisäistä elämää rikastuttaa ja tunteita syventää, josta lyyrillisen
runouden piiri yhä laajemmaksi laajenee. Ja mitä välittömämmin
tunteet ilmenevät, mitä enemmän erikoissielun lämpimyyttä runoissa
huokuu, sitä enemmän niissä on varsinaisen lyriikan henkeä.
Kun sanotaan runoilijan lyriikassa tuovan esiin omia tunteitansa, niin
tätä tietysti ei saa ymmärtää aivan sananmukaisesti. Sisälliset
elämänkokemukset ja itsekohtaiset mielentilat aiheuttavat kyllä
suuren osan laulurunouden tuotteista; mutta havainnon ja
mielikuvituksen sekä lämpimän myötätuntoisuuden avulla hän
omaksensa omistaa muidenkin tunne-elämän ja esittelee sitä
runoissansa. Tällainen objektiivisuus tietysti ei ollenkaan vähennä
lyyrillisen runoelman itsekohtaista, tunteen-omaista luonnetta.
Toisenlaatuinen objektiivisuus, joka ei sekään ole haitaksi puhtaalle
lyyrillisyydelle, tulee siitä, että — kuten jo on osoitettu — tunteita
kuvataan ulkonaisten ilmiöin avulla. Kesäisen luonnon ihanuus
täyttää runoilijan sydämmen virkeällä elämänhalulla, syksyn synkeys
painaa hänen mieltänsä ja palauttaa entisten onnenpäivien muistoja,
synnyinmaan kauneus elvyttää isänmaanrakkautta ja kehoittaa
tehokkaaseen työhön ja toimeen, ja kaikkia näitä erilaisia tunteita
hän tahtoo lausua ilmi ja muissakin herättää synnyttämällä heidän
sielussaan noita samoja mielikuvia, jotka luonnon erilaiset ilmiöt
hänessä itsessään ovat tuottaneet. Kaikkien kansojen lyyrillisestä
runoudesta voisi saada lukemattomia tällaisia luonnonkuvia.
Mainittakoon vaan meidän kirjallisuudesta Rahkosen "Imatralla" ja
Cajanderin "Salomaa". Eikä ainoastaan luonnonkuvia tuoda esiin tällä
tavalla, vaan myös kohtauksia ihmis-elämästä, niinkuin Erkon
runossa "Hevospaimenet yömajalla" tai Schroven "Mierolais-äijässä".
Tämä vie lopullisesti kertovaiseen lyriikkaan.
Vaikka kertovainen lyriikka muistuttaa eepillistä runoutta, niin sen
koko luonto ja esitystapa on ihan toinen. Onhan mielialan kuvailu
siinä pääasia; runoilija tahtoo ilmaista mieltä liikuttavan tapauksen
aiheuttamia tunteita ja tuottaa niille vastakaikua kuulijan
sydämmessä. Tunteellisiin kohtiin pannaankin siitä syystä enimmän
painoa, kaikkiin, mitkä ovat valtavasti vaikuttaneet kertoilijan
mieleen ja voivat muihinkin tehdä samanlaisen vaikutuksen.
Runoilijan oma mielentila antaa koko esitykselle omituisen
värityksensä. Erityisseikkoja ei kerrota niin tyystin kuin eepillisessä
runoudessa, ja esitys on lyhyempi, vilkkaampi, vapaampi; runoilijan
omat tunteet toisinaan suoranaisestikin siihen sekaantuvat. Kaikki
nämä ominaisuudet havaitaan selvimmin ballaadissa, pohjoismaiden
kansanrunouden surunvoittoisessa kasvatissa; sen omituisesti
värjyilevässä kertomistavassa yhtyy utuiseen synkkyyteen herkkä
tunteellisuus; runoilija menee nopeasti asiasta toiseen ja jättää
paljon kuulijain arvattavaksi; hän poimii kertomuksesta esiin ne
kohdat, jotka tehokkaimmin vaikuttavat tunteisiin, ja niin esitystapa
muuttuu melkein draamalliseksi, paljaaksi puheenvaihteluksi.
Kansanballaadeja on erittäin runsaasti skotlantilaisilla, englantilaisilla
ja tanskalaisilla. Meilläkin niitä on useita Kantelettaren III:ssa
osassa; erinomaisen esimerkin ballaadin oikeasta luonteesta antaa
"Elinan surma". Kansanrunoudesta ballaadi on siirtynyt
taidelyriikkaan. Saksan kirjallisuudesta mainittakoon sen omituisuutta
osoittavina esimerkkeinä Bürgerin kammottavan kolkko ja samalla
havainnollisesti kuvaileva "Lenora", niin myös Goethen, Uhlandin ja
Heinen mitä syvimmän runollisuuden elähyttämät ballaadit.
Suomenkielisessä runoudessa ballaadin kaikessa lyhyydessään
syvästi liikuttava ja vienon tunteen kannattama esitystapa
huomataan Cajanderin runossa "Kehrääjä-äiti"; sen synkkä,
toivottomuuden partaalle vievä luonne yhdessä suppean ja sen
kautta voimallisen kertomistavan kanssa nähdään K. Krohnin
"Ferencz Renyissä". Ballaadin koko luonteesta johtuu, että se
tavallisesti on sisällykseltään kolkko ja päättyy surullisesti; mutta
tämä ei ole välttämätöntä. Sen omituinen kertomistapa sopii
valoisempienkin aiheitten kanssa yhteen; tunnettuja esimerkkejä
meidän omasta kirjallisuudesta ovat Cajanderin "Vapautettu
kuningatar" ja "Runolaulaja".
Ihan toista laatua on romansi, sekin kansanrunouden maasta
versonut taimi, mutta etelämaan tuote, Espanjasta syntyisin. Se ei
ole hämärä ja synkkä niinkuin ballaadi, vaan kirkas ja tyyni kuin
Etelä-Euroopan tummansininen taivas, ja päättyy usein onnellisesti,
vaikka sekin saattaa käsitellä surullisia aineita. Pääerotus on
esitystavassa; romansi kertoilee yhtenäisemmin, selvemmin,
rauhallisemmin, siis eepillisemmällä tavalla kuin ballaadi. Romansikin
on tullut taidelyriikan omaksi.
Mutta kaikki kertovaiset lyyrilliset runoelmat eivät ole ballaadeja tai
romanseja, jotka vaan ovat helposti huomattavia lajeja sen
monivaiheisten tuotteiden piirissä. Päinvastoin on hyvinkin paljon —
ehkä suurin osa — sellaisia, joihin nämä nimitykset eivät sovi. Sitä
laatua ovat esim. "Vänrikki Stoolin tarinat"; samoin myös Schillerin
n.s. ballaadit, jotka pikemmin ovat romanseja, mutta oikeastaan
eivät kuulu näihin kumpaankaan erityislajiin. "Vänrikki Stoolin
tarinat" ovat hyvin erilaiset keskenään; muutamat, niinkuin "Pilven
veikko" ja "Sven Dufva", ovat melkein puhdasta eepillistä runoutta,
vaikka vieno tuntehikkaisuuden tuoksu antaa niille lyyrillisen
luonteen. Toiset taas ovat aito lyyrillisiä; kertoja puhuu ja arvostelee
omassa nimessään, niinkuin "Heinäkuun viidennessä päivässä" ja
"Lotta Svärdissä", tai hänen käsitystapansa kumminkin levittää omaa
valoansa kuvauksiin. Tällöin ei ole otettu huomioon semmoisia
runoja kuin "Maamme" ja "Porilaisten marssi", jotka eivät ole
kertovaista, vaan varsinaista lyriikkaa.
Se erotus, johon äsken viitattiin, onkin yleensä havaittava
kertovaisessa lyyrillisessä runoudessa. Toisinaan se objektiivisella
esitystavallaan lähestyy eepillistä runoutta, niin että on vaikea
määrätä rajaa sen ja n.s. runollisen kertoelman välillä; toisinaan siinä
värähtelee enemmän subjektiivista tunteellisuutta, jotta se koko
luonteeltaan on puhtaasti lyyrillinen, ballaadin tapainen.
Asetettakoon rinnan esim. Schillerin "Takaus" tai "Polykrateen
sormus" ja Goethen "Erlkönig" tai Oksasen "Koskenlaskijan
morsiamet". Nämä lajit voivat tietysti monella monituisella tavalla
yhtyä toisiinsa ja saada monta erityistä vivahdusta sen mukaan,
miten muutoin kerrotaan, onko runoilija itse vai tapauksissa osallinen
esittäjänä, ovatko tapaukset iloista vai surullista laatua, j.n.e.
Tarkastettavana on vielä miete- eli ajatuslyriikka. Niinkuin lyriikan
alalla rajat yleensä ovat epämääräisiä, niin mietelyriikallakin on
monta yhtymäkohtaa muiden lajien kanssa, joista sitä ei ole helppo
aina tarkasti erottaa. Samoin se toiselta puolen usein lähentelee
opetusrunoutta. Sen tunnusmerkkinä on tietysti, että mietteitä
lausutaan lyyrillisen runouden muodossa, mutta mietteitä, jotka ovat
mitä virkeimmän tunteen ja innon lämmittämiä ja luovan
mielikuvituksen välittämiä; sillä tämähän sen tekee runoudeksi ja
erittäin lyyrilliseksi runoudeksi ja varjelee sitä vajoamasta
abstraktiseen tuumailuun ja proosallisuuteen. Sopivasti kyllä Geibel
sanoo:

Nicht die Empfindung allein: auch was in ernster Erfahrung

Ihn das Leben gelehrt, spreche der Lyriker aus,
Aber am Herzen gereift zum Herzen rede die Weisheit,
Aber im Ström des Gefühls sei der Gedanke gelöst.

Kun se tällaisena, tunteen ja kuvausvoiman lentimillä, ylentyy

korkealle aatosten maailmaan ja tuopi esiin jalointa ja parasta mitä
ihmismieli mietiskelee, voi se saavuttaa hyvinkin suuren runollisen
täydellisyyden. Muistakaamme vaan useita Schillerin tämänlaatuisia
runoelmia, esim. "Laulu kellosta", tuo kaunis, syvämietteinen kuvailu
ihmis-elämän vaiheista, ja "Kävely" ("Der Spaziergang"), jossa
ihmiskunnan kehitysjuoksu suurin piirtein asetetaan näkyviin, taikka
Oksasen voimallisen innon elähyttämä "Porthanin kuvapatsaan
paljastettua", niin voimme kyllä ymmärtää, mihin suureen runolliseen
arvoon mietelyriikka voi kohota.
Ajatuslyriikassa esitelty mietiskely ja siitä johtuvat tunteet voivat olla
hyvin erilaatuisia, ja tämä antaa aihetta monenlaisiin mietelyriikan
muotoihin. Muutamat erottuvat koko luonteeltaan selvästi muiden
joukosta ja ovat sentähden saaneet omat nimityksensä. Usein
mietiskelyn pohjana on syvä kaipauksen tunne; runoilijan mielessä
väikkyy muinaisten aikain ikipäiviksi kadonnut onni tai joku muu
ihanteellinen kuva, joka ei ole saavutettavissa. Täten syntyy elegia
tämän sanan nykyisessä merkityksessä. Kreikkalaiset tarkoittivat
"elegia" sanalla alkuansa valitusrunoa, mutta sittemmin jokaista
eleegisellä runomitalla suoritettua runoelmaa; seitsemännellä
vuosisadalla e.Kr. heillä oli paljon tällaisia elegioita: valtiollisia runoja,
sotalauluja y.m. Myöhemmin niissä enimmiten tavataan
opettavainen, elämänviisautta neuvova sisällys. Nykyaikana elegia on
lyyrillinen runoelma, jossa kaipauksen-sekainen tunne yhtyy
hiljaiseen mietiskelyyn: esim. Kallion "Oma maa", Oksasen "Miksikä
aina suret?" j.n.e. Usein käytetään siinä nytkin vielä eleegistä
runomittaa, niinkuin molemmissa äskenmainituissa, mutta se ei ole
välttämätöntä. Niin esim. Kantelettaren laulu "Muinaiset ajat
paremmat" ja Runebergin "Barndomsminnen" sekä Oksasen runo
"Tuopa tuopi tuiman tunnon" ovat sisällykseltään ja väriltään
elegioita, vaikka runomitta ei ole vanha eleeginen. — Muuten koko
tämä erityislaji perustuu eleegiseen tunnelmaan, joka on siinä, että
ihminen tajuaa, selvemmin tai hämärämmin, syvän ristiriidan olevan
hänen nykyisen olonsa ja ihanteen välillä ja kaiholla kuvailee
mielessään jälkimmäistä vastakohdaksi tylylle todellisuudelle.
Ihanteen kaipaus on siinä pääpiirteenä eikä ilo ihanteen
toteutumisesta, niinkuin runoudessa enimmiten. Näin eleegisyys
mielialana voi ilmaantua muuallakin kuin varsinaisessa elegiassa;
saattaahan se olla vaikka kokonaisen maailmankatsannonkin
perustana. Tällainen mielentila syntyy silloin, kun elämänkokemus ja
pettymykset ovat saattaneet ihmishengen etsimään tyydytystä
ulkopuolelta tosiolojen piiriä, ja sentähden tämmöinen eleegisyyden
piirre onkin yleensä havaittava nykyisemmässä runoudessa. Aivan
oikein elegia on sovitettu yhteen idyllin kanssa, joka sekin on saanut
alkunsa kultuurikehitykseen kyllästyneen ihmiskunnan pyrkimyksestä
alkuperäisiin, luonnollisiin oloihin.
Toinen mietelyriikan laji on epigrammi, joka alkuansa merkitsee
päälle- tai allekirjoitusta, jommoisia kreikkalaiset panivat esim.
kuvapatsaihin tai temppeleihin annettuihin uhrilahjoihin. Siitä on sen
yleinen merkitys kehittynyt; se on lyhyt, mielekäs, jotakin erityistä
esinettä tai asiaa tarkoittava runo, jonka "ponsi" eli "kärki" on
lopussa. Usein se on sisällykseltään pilkallinen, mutt'ei aina;
päinvastoin ivalliset epigrammit oikeastaan eivät kuulu mietelyriikan
piiriin, vaan ovat luettavat satiiriin. Monta kaunista, syvämietteistä tai
teräväkärkistä epigrammia ovat Goethe ja Schiller yhdessä
kirjoittaneet. Suomenkielisenä esimerkkinä mainittakoon Oksasen
(kreikasta mukailtu) "Elämä". Epigrammeissakin käytetään usein
muinaishelleeniläisten esikuvien mukaan eleegistä runomittaa; mutta
muut runomuodot ovat yhtä sopivia, niinkuin näkyy esim. Erkon
pienestä runosta:

Missä kukka,
Siellä kesä;
Missä tähti,
Siellä taivas;
Missä lempi,
Siellä autuus.

Epigrammin luonteesta on seurauksena, että se monesti koskettelee

sekä pilkkarunouden että opetusrunouden rajoja; sillä on varsinkin
n.s. mieterunon kanssa paljon yhtäläisyyttä.
Sangen usein mietelyriikan sisällys on mitä lähimmässä yhteydessä
runomuodon kanssa. Niin sonetin omituinen stroofirakenne, joka
jakaa runoelman kahteen osaan, ikäänkuin premisseihin ja
päätöslauseeseen, melkein itsestään vie ajatuslyriikkaan ja tekee
sonetin-muotoiset runot, olipa niissä mikä sisällys tahansa,
enemmän tai vähemmän tämän erityislajin luontoisiksi. Samaa sopii
ylimalkain sanoa monesta muustakin etelä-eurooppalaisesta
runomuodosta: canzonista, madrigalista, ritornellista y.m., joiden
tarkempi selittäminen veisi minut liian pitkälle. Tällaisia runomuotoja
on itämaisillakin kansoilla, esim. ghaselit. Yleensä itämaiden runous,
Indian ja Persian, on rikas syväaatteisesta mietelyriikasta, joka
kirjavalla moninaisuudellaan viehättää lukijaa ja jota muutamat
saksalaiset runoilijat, esim. Rückert, menestyksellä ovat mukailleet.

SEITSEMÄS LUKU.
Draama eli näytelmärunous.
Runouden lajeista puhuessa sanottiin, että näytelmärunouden
varsinainen pohja on tahto ja siveellinen toiminta; se kuvailee
ulkonaisen ja sisällisen maailman keskinäistä suhdetta osoittamalla,
miten tunteet ja ajatukset muuttuvat teoiksi ja tekojen seuraukset
vaikuttavat takaisin ihmisen kohtaloon ja mielentilaan. Draaman
pääluonne on niinmuodoin siinä, että se koettaa mitä selvimmin
esittää sitä yhteyttä, joka on kaikkien elämää muodostavain voimain,
ulkonaisten ja sisällisten, välillä, ja siitä johtuvatkin ne ominaisuudet,
jotka ovat erittäin näytelmärunoudelle omituiset. Draamallista siis ei
ole jokaisen tapahtuman tai toimen esittely, vaan ainoastaan
sellaisen, joka valuu sielun syvimmistä hetteistä ja tarkoittaa
sisällisten ajatuskuvien toteuttamista; yhtä vähän into tai pyrkimys
ilman varsinaista tekoa on draamallista, vaan ainoastaan into, joka
päättyy vapaaseen toimintaan.
Tästä jo huomataan, että näytelmärunous asettuu ihan toiselle
katsantokannalle kuin epopea. Eepillinen runotar mieluimmin
silmäilee ilmiöin kokonaisuutta, tapausten valtavaa virtaa, johon
yksityisten aikeet ja ponnistukset yhtyvät ja katoavat; vapaan tahdon
merkityksestä siis ei ole paljon puhetta. Draamallinen runoilija
päinvastoin näyttää, miten maailman meno muodostuu olevaisten
olojen ja yksilön toiminnan vuorovaikutuksesta, ja antaa siis vapaalle
tahdolle täyden arvon, — tietysti lukuun ottamatta niitä poikkeuksia,
joihin eri aikojen vaihteleva maailmankäsitys välisti antaa aihetta. Ja
kun draama näin esittelee ihmisen pyrkimysten ja ulkonaisten
tapausten keskinäistä suhdetta, voipi se paremmin kuin muut
runouden lajit kuvailla siveellistä maailmanjärjestystä. Eepoksen
esittämä kuva on kyllä ulkonaisesti laajempi, monivaiheisempi, mutta
draaman on sisällisesti runsaampi, täydellisempi. Se osoittaa, kuinka
ihminen on vastuun-alainen teoistaan ja niittää, mitä hän on
kylvänyt, mutta viittaa samassa siihen ikuiseen voimaan, joka
maailmanjärjestystä ohjaa ja kannattaa. Tästä jo selviää, mikä
tärkeä tehtävä draamalla on inhimillisen sivistyksen kehityksessä ja
miksi juuri näytelmärunouden historiassa paraiten ilmenee, minkä
vaiheitten alaisina ihmiskunnan ihanteet ovat olleet.
Draama, niinkuin jo ennen on sanottu, on luonteensa ja
tarkoituksensa puolesta eepillisen ja lyyrillisen runouden yhdistäjä, ja
sentähden siinä onkin kaksi osaa näitä molempia edustamassa:
toiminta, sen ulkonainen, eepillinen puoli, ja puhelu eli
puheenvaihtelu (dialogi), joka on lyyrillistä laatua, tuoden esiin
henkilöin tunteet ja ajatukset. Jälkimmäiseen on myös luettava
monologi eli yksinpuhe. Mutta nämä puolet eivät ole vaan vierekkäin,
erillään toisistaan, vaan punoutuvat kiinteästi yhteen, edistyen
rinnakkain toinen toisensa avulla. Toiminta tapahtuu suurimmaksi
osaksi puhelun kautta, saa siitä alkunsa ja viepi siihen; samoin myös
dialogin esittämät mielentilat purkaantuvat toimintaan tai ovat sen
seurauksia. Elämän molemmat puolet, sisäkohtainen ja ulkonainen,
— henkilöin katsantotapa, luonteet ja mielentilat sekä maailman olot
ja vaihtelevat kohtalot, — ilmaantuvat niinmuodoin kaikkialla
draamallisessa runoelmassa. Ja muutenkin näytelmärunouden
antama kuva on samalla sisäkohtainen ja puhtaasti objektiivinen.
Runoilija on kokonaan kätkeytynyt teokseensa ja lausuu ajatuksensa
ainoastaan esitettävien henkilöin kautta; hän ei edes tule kertojana
näkyviin niinkuin eepillisessä runoudessa, ja tämä on perin
objektiivista. Mutta toiselta puolen avautuu meille koko sisällisen
olevaisuuden rikkaus; saamme runoilijan kanssa sukeltaa henkilöin
sielun-elämän syvimpään syvyyteen ja nähdä tunteiden ja
mielenliikutusten alkukipinät, tarkastaa maailmaa muodostavain
tekojen salaisimman työpajan.
Tämä henkilöin sisäisen elämän paljastaminen, luonteenkuvaus,
onkin se, mikä draamassa enimmin viehättää. Sen kautta
tutustumme mitä erilaisimpiin ihmisiin, joiden omituista ajatus- ja
tuntemistapaa opimme ymmärtämään ja jotka sentähden meissä
herättävät myötätuntoisuutta, ja kun virkeällä osan-otolla
seuraamme heidän kohtaloitansa, syventyy katseemme
huomaamaan ihmis-elämää hallitsevia lakeja. Luonteiden
moninaisuudesta olen ennen puhunut ja niiden merkityksestä
runoudessa ylimalkain (vrt. II kirja); edelläolevasta selviää, kuinka
tärkeän tärkeitä ne ovat etenkin näytelmärunoudessa. Se
olijoitsemisen halu, joka vie runollisen mielikuvituksen
muodostamaan luonnonvoimia ja yksityisiä luonnonesineitä
itsenäisiksi, ihmisenkaltaisiksi olennoiksi, sisältää oikeastaan
vaistomaisen pyrinnön käsittää ilmiöitä meille ymmärrettävän
henkisen perusteen nojalla, ja niin ihmisiäkin tarkastaessa
tahdomme selvittää sitä pysyvää henkistä keskusta, josta heidän
olemisensa ja toimimisensa aiheutuu. Henkilöin sanoista ja teoista
päätämme — otaksuen niissä olevan johdonmukaisuutta —, millaiset
heidän luonteensa ovat. Tätä yleis-inhimillistä ominaisuutta runoilija
käyttää hyväksensä; hän antaa meille vaan muutamia piirteitä —
useampia tärkeämmistä, harvempia syrjäisemmistä henkilöistä —
mutta semmoisia, joiden johdosta oma fantasiamme luo selvän
kuvan esitettävistä luonteista. Tällaista luonteenkuvausta on tietysti
kaikkialla, missä persoonallisuuden yhteys himmentymättömänä
asettuu meidän eteemme. Mutta muutoin runoilija tässä kohden voi
menetellä monella eri tavalla; hän saattaa tuoda esiin henkilöitänsä
yleisemmillä piirteillä tai tarkemmilla värivivahduksilla, noudattaen
enemmän idealistista tai karakteristista taidetapaa; hän voi koota
kirkkaimman valon päähenkilöön, jättäen sivuhenkilöt varjopuoleen,
tai melkein samalla hellyydellä huolehtia kaikkia teoksessa esiintyviä,
j.n.e.
Hellin huolenpito tulee sittenkin aina päähenkilön osaksi, joka
draamassa on paljoa suuremmassa määrässä keskuksena kuin
eepoksessa. Muut henkilöt ovat oikeastaan vaan hänen tähtensä
olemassa, vaikka heillä osittain saattaa olla hyvinkin tärkeä tehtävä.
Ennen on jo viitattu siihen, kuinka epopean, romaanin ja draaman
pääsankarit ovat peräti erilaiset. Näytelmärunoudessa päähenkilö
aina on jyrkässä vastariidassa ympäristönsä kanssa; hän ei edusta
kansallista sankari-ihannetta, niinkuin epopeassa, esikuvana loistaen
heimolaistensa keskellä, eikä ole olojen muodostettavana ja
kasvatettavana, niinkuin romaanissa; vaan rohkeasti hän astuu omaa
tietänsä, taistellen olevaisia oloja vastaan ja koettaen kääntää ajan
ratasta itseviittomalleen uralle. Jotain tällaista pontevaa taistelua ja
vastustushalua tavataan kaikissa tosi-draamallisissa luonteissa,
silloinkin, kun ne joutuvat olosuhteiden johdettaviksi. Sentähden
näytelmän pääsankareiksi sopivat varsinkin tarmokkaat historialliset
henkilöt, tienraivaajat ja uusien aatteiden kannattajat, mutta
muutkin sellaiset individit, jotka ovat ristiriidassa olevaisten olojen
kanssa ja toimiessaan niitä rikkovat, noudattaen oman luonteensa
sisällistä pakkoa. Tämä koskee tietysti näytelmärunouden
vakavanpuolisia lajeja, tragediaa ja sovintodraamaa; komediassakin
tapahtuu jonkunlainen olevaisten olojen rikkominen päähenkilön
puolelta ja on jonkinlaista taistelua, jos niin tahtoo sanoa; mutta
tämä kaikki on koomillista laatua eikä ole taistelua sanan
varsinaisessa merkityksessä. Jotain yhtäläisyyttä siinä kumminkin on
huomattavana.
Hyvän luonteenkuvauksen ensimmäinen ehto on johdonmukaisuus.
Aivan epäjohdonmukaiset ihmiset eivät oikeastaan sovi draamallisesti
kuvattaviksi; jos semmoiset välttämättömästi ovat esiintuotavat, niin
niiden kuvailu vaatii erinomaista taitoa, jotta heidän toimintatapansa
tulisi käsitettäväksi. Pääasia on tietysti aina, että luonteen ydin, josta
teot kasvavat, tulee selvästi tajuttavaksi. Ihminen voi olla
horjuvainen ja näennäisesti menetellä epäjohdonmukaisesti, ja
sittenkin saattavat hänen tekonsa ihan luonnollisesti johtua niistä
tunteista ja mielikuvista, jotka hallitsevat hänen sisintä olentoansa.
Niin esim. Hamlet; ensi silmäyksellä hän tuntuu häilyväiseltä, vaan
satunnaisten mielialojen johtamalta; mutta tarkemmin katsoessa
hänet huomaa vaan mieleltään epätasaiseksi, herkkätunteiseksi,
vaikutuksille alttiiksi, mutt'ei epäjohdonmukaiseksi. Yhä hän hautoo
mustaa murhettansa, vastahakoista tehtäväänsä; hän epäilee eikä
ryhdy toimeen, sitten ponnistaa voimansa ja toimii, mutta
epäsuotuisena hetkenä; hän salaa tunteensa, sitten ne puhkeavat
esiin melkein mielettömyyden voimalla, niinkuin Ofelian haudalla.
Kaikki nämä jyrkät käännähdykset ja vastakohdat ovat luonnolliset
epäröivässä ja itseensä sulkeutuvassa luonteessa semmoisessa kuin
Hamletin.
Luonteessa tapahtuu kehitys, joka on erittäin huomattava
päähenkilössä. Mutta kuitenkin on paljon luonteita, jotka jo
näytelmän alkaessa ovat valmiita, draamalliseen intoonsa kypsyneitä,
ja joiden teot suorastaan puhkeavat esiin heidän omituisuudestaan
ja innostaan. Heidän sisällinen elämänsä on kumminkin niin valtavain
muutosten alainen, että se muistuttaa jonkunlaista kehitystä.
Sellainen on esim. Wallensteinin; hänen alkuperäinen
kunnianhimonsa tekee hänet kavaltajaksi. Syrjähenkilöt, joita
lyhyesti kuvataan, esiintyvät useimmin ihan valmiina. Näiden
vastakohtana ovat semmoiset luonteet, jotka joutuvat heille alkuansa
vieraan intohimon valtaan, niinkuin Othello, jonka hellä, luottavainen
mielenlaatu luulevaisuuden kautta kokonaan muuttuu. Välimuotoja
on useita. Tunne tai intohimo, jonka juuret on henkilön
alkuperäisessä luonnossa, kasvaa kasvamistaan ja valtaa hänet
kokonaan, esim. rakkaus monen monessa tapauksessa, niinkuin
Romeo ja Juliassa. Samoin Macbethin rajaton kunnian- ja vallanhimo
ilmenee jo alusta alkaen, vaikk'ei sen tuhoavaa voimaa havaita,
ennenkuin Lady Macbethin kehoitukset sen täyteen liekkiin
puhaltavat. Tai kohtalon iskut muuttavat tykkänään jonkun henkilön
mielentilan, vaikka hänen luonteensa pysyy entisellään; niin on Lear
kuninkaan laita.[107]
Kuinka tärkeätä draamassa on luonteenkuvaus ja sisäisen elämän
kuvailu, huomaa siitäkin, että on näytelmiä, joissa toiminta on
heikkoa tai höllästi yhdistettyä, mutta joilla kuitenkin on erinomainen
viehätysvoima ja suuri runollinen arvo, sentähden että henkilöin
sielun-elämää esitetään mainiolla tavalla. Ajatelkaamme vaan
Goethen Tassoa, jossa ei ole sanottavasti toimintaa, mutta jossa
meitä lumoo mestarillinen luonteiden ja mielentilojen kuvailu. Goethe
on syvimmältä sielultaan lyyrillinen runoilija ja siitä syystä tällä
puolella aina on etusija hänen teoksissaan. Yhteydessä sen kanssa
on olosuhteiden kuvailu; niin on Egmont sarja vaihtelevia kuvaelmia,
jotka eepoksen tavalla on aseteltu vierekkäin ilman varsinaista
yhdistävää sidettä; mutta näissä viehättää lukijaa henkilöin sisäisen
elämän esittely ja ajan tapausten heijastus ihmisten mielessä.
Shakespeare taas, jonka ominaisluonne on täysin draamallinen, luo
aina vilkkaan toiminnan; mutta monessa teoksessaan hän ei välitä
sen ankarasta johdonmukaisuudesta, vaan panee näytelmän
yhteyden etupäässä läpikäyvään tunnelmaan ja sielunhistoriaan,
laskien pääpainon luonteiden ja sisällisten olojen kuvaukseen. Niin
hän menettelee varsinkin, kun aine on satumainen tai aiheet ja
tapaukset semmoisinaan otetaan jostakin vanhemmasta
kertomuksesta. Näin on esim. Talvisessa tarinassa ja Cymbelinessa,
muita mainitsematta, ja kuitenkin nämä teokset ovat Shakespearen
runouden helmiä. — Mutta jos draamalliselta teokselta päinvastoin
puuttuu luonteiden kuvailu ja sisäisen elämän runsaus, ei vaiherikas
kantatarina ja johdonmukaisesti perille viety toiminta voi sitä
korvata; näyttämöllä esitettynä se kenties kelpaa pitämään kuulijain
huomiota pari tuntia vireillä, mutta runouden syvempiä vaatimuksia
se ei täytä. Tätä laatua ovat useat ranskalaiset näytelmäkappaleet,
joiden pääansio on niiden virkeästi kehkiävässä juonessa.
Tästä ei saa kuitenkaan tehdä sitä johtopäätöstä, että paljas
luonteenkuvaus ilman virkeätä toimintaa olisi draamallisessa
suhteessa pätevä. Päinvastoin. Toiminta on näytelmärunoudessa
ensimmäinen.[108] Mutta draamat ovat erilaisia; muutamissa on
pantu enemmän painoa luonteisiin ja sisällisen elämän kuvailuun,
toisissa tapauksiin.
Päähenkilön tärkeästä asemasta on jo puhuttu. Romaanissa saattaa
joskus olla epätietoista, mikä henkilö on kertoelman varsinainen
kannattaja; draama vaatii aina selvää henkistä keskustaa, josta
toiminta lähtee. Mutta tästä on näennäisiä poikkeuksia. Niin on
useastikin kaksi päähenkilöä, joita rakkaus yhdistää yhdeksi
persoonaksi ja joiden yhteiset kohtalot ovat draaman sisällyksenä:
esim. Romeo ja Julia y.m.m. Joskus suurempikin kokonaisuus vastaa
yksityistä pääsankaria. Schillerin Wilhelm Tellissä astuu koko
Schweizin kansa toimivana päähenkilönä näyttämölle; näemme,
kuinka sen vapaudentaistelu alkaa ja kehittyy kansan eri piireissä,
kunnes se Tellin teon kautta ratkaistaan. Tämä näytelmän laaja
pohja antaa sille suuressa määrässä eepillisen värin.
Päähenkilön luonteesta valuu toiminta, joka muodostaa näytelmän
varsinaisen perustuksen ja josta draama on nimensäkin saanut
(kreikaksi drama, toiminta). Ainoastaan Aiaan kaltainen sankari voi
joutua sen kohtalon alaiseksi, jota Sofokleen tragediassa kuvataan;
Johanna d'Arcin uskonnolliseen haaveiluun taipuva mielenlaatu tekee
hänet sopivaksi innostuttamaan Ranskan kansaa
vapaudentaisteluun. Daniel Hjortin luonne, niinkuin hänen asemansa
Flemingin talossa, hänen vastoinkäymisensä lemmen-asiassa ja vasta
saatu tieto hänen syntyperästään sen ovat muodostaneet, saattaa
hänet liittymään kansaan ja Kaarle herttuaan ja salaisilla vehkeillä
edistämään heidän asiaansa. Mikä sisimmässä sydämmessä elää, se
pyrkii toiminnassa purkaumaan ja olevaisia oloja uudistamaan;
päähenkilöä elähyttää paatos eli into, joka vaatii häntä
toteuttamaan, mitä hän sielunsa syvyydessä oikeaksi tuntee tai
luulee onnellisuutensa välttämättömäksi ehdoksi. Semmoinen into on
Antigonessa sisarenrakkaus, Marcus Brutossa (Shakespearen Julius
Caesarissa) Rooman tasavallan ihailu, Wallensteinissä pyrintö
itsenäisen aseman saavuttamiseen. — Mutta jos päähenkilön luonne
onkin se lähde, josta toiminta kumpuaa, niin toiminta toiselta puolen
määrää, mitkä luonteen ominaisuudet runoilija kuvauksessaan tuopi
esiin. Yksilön sielunelämä on runsaan runsas aartehisto, jonka
sisällys antaa aihetta mitä erilaisimpiin esityksiin, ja suuret runoilijat,
niinkuin Shakespeare, jotka samalla ovat suuria ihmistuntijoita,
valaisevatkin sitä monelta eri puolelta; mutta silloinkin annetaan
meille pääasiallisesti sellaisia piirteitä, jotka selittävät luonnetta
esitettävään toimintaan nähden. Sillä toiminta on sittenkin draaman
alku ja juuri eli, toisin sanoen, tapausten pääjuoni, kantatarina, on
se siemen, josta näytelmä luonteineen, erityiskohtineen kasvaa ilmi.
Luonteet siis kuvattakoon monipuolisesti, että ymmärrämme sen
kokonaisuuden, jonka ilmauksia yksityispiirteet ovat; mutta
karsittakoon pois semmoiset erityiskohdat, jotka eivät selvennä
kokonaisluonnetta eivätkä sen suhdetta siitä sukeuvaan toimintaan.
Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.

More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge

connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.

Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and

personal growth every day!

ebookbell.com