Business Communication Process and Product 8th Edition Guffey Test Bank

Business Communication Process and Product 8th
Edition Guffey Test Bank download pdf
https://testbankdeal.com/product/business-communication-process-and-
product-8th-edition-guffey-test-bank/
Visit testbankdeal.com to explore and download the complete
collection of test banks or solution manuals!

Here are some recommended products for you. Click the link to
download, or explore more at testbankdeal.com
Business Communication Process and Product 8th Edition
Guffey Solutions Manual
product-8th-edition-guffey-solutions-manual/
Guffey Test Bank
Guffey Test Bank
Experiments in General Chemistry 6th Edition Murov
Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/experiments-in-general-chemistry-6th-
edition-murov-solutions-manual/

Principles of Managerial Finance Brief 7th Edition Gitman
Test Bank
https://testbankdeal.com/product/principles-of-managerial-finance-
brief-7th-edition-gitman-test-bank/
Introductory Chemistry An Atoms First Approach 1st Edition
Burdge Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/introductory-chemistry-an-atoms-
first-approach-1st-edition-burdge-solutions-manual/
Fundamentals of Multinational Finance 5th Edition Moffett
Test Bank
https://testbankdeal.com/product/fundamentals-of-multinational-
finance-5th-edition-moffett-test-bank/
Medical Surgical Nursing in Canada 2nd Edition Lewis Test
Bank
https://testbankdeal.com/product/medical-surgical-nursing-in-
canada-2nd-edition-lewis-test-bank/
International Financial Reporting Standards An
Introduction 2nd Edition Needles Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/international-financial-reporting-
standards-an-introduction-2nd-edition-needles-solutions-manual/

Wadsworth Guide to Research 2nd Edition Miller-Cochran
Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/wadsworth-guide-to-research-2nd-
edition-miller-cochran-solutions-manual/

Name: Class: Date:
Chapter 08: Positive Messages
Copyright Cengage Learning. Powered by Cognero. Page 1
1. What is the most accurate statement about writing skills and social media?
a. Social media is seldom used in business, so writing for social media is not important
b. When writing for social media, correct grammar and spelling is not important
c. Because of social media, your writing skills will be on display; and the quality of your writing can affect your
career.
d. Writing for social media is completely different from writing traditional business documents.
ANSWER: c
2. The majority of your writing on the job will involve
a. negative messages.
b. routine, positive messages.
c. persuasive messages.
d. entertaining messages.
ANSWER: b
3. Of the following questions, what one should you ask yourself first as you begin to prepare a message?
a. What channel should I use?
b. How can I impress my reader?
c. Do I really need to write this e-mail, memo, or letter?
d. How can I save my reader's time?
ANSWER: c
4. William has decided to write a letter to a local law firm to ask about summer internship opportunities. What should he
do first?
a. Prepare the rough draft.
b. Look up the company's address.
c. Decide how he will encourage feedback.
d. Analyze the purpose of the letter and the reader.
ANSWER: d
5. A phone call or face-to-face visit is a better channel choice than e-mail when you need to
a. convey enthusiasm, warmth, or another emotion.
b. smooth over disagreements.
c. supply a context.
d. All of these choices.
ANSWER: d
6. A business letter is a better channel choice than e-mail
a. when the matter requires confidentiality.
b. when you want to be informal.
c. when time is of the essence.
d. never. Business letters are obsolete.
ANSWER: a

Name: Class: Date:
7. For which of the following situations would a business letter be more appropriate than an e-mail message?
a. Requesting information about a product
b. Replying to a customer's e-mail asking about available shipping methods
c. Thanking your boss for a birthday gift she gave you
d. Telling all employees how to purchase parking permits
ANSWER: c
8. Allison is in Phase 1 of the writing process and is trying to decide how she can save her reader’s time by making her
message easier to comprehend at a glance. What can she do?
a. Use bullets, asterisks, and lists.
b. Use white space.
c. Use headings.
d. Allison can do all of these to save her reader’s time.
ANSWER: d
9. What is the least accurate statement about business letters in today’s digital age?
a. In certain situations letters are still the preferred channel of communication for delivering messages inside an
organization.
b. Businesses continue to give letters to customers a high priority because these messages encourage product
feedback, project a favorable image of the organization, and promote future business.
c. Business letters are less likely than electronic media to be intercepted, misdirected, forwarded, retrieved, or
otherwise inspected by unintended recipients.
d. Business letters presented on company stationery carry a sense of formality and importance not possible with
e-mail.
ANSWER: a
10. Vanessa is about to begin the second phase of the 3-x-3 writing process as she works on a letter to her clients. What
will she do first in this phase?
a. Analyze the purpose of her letter.
b. Collect any necessary information.
c. Proofread her first draft.
d. Compose the first draft of the letter.
ANSWER: b
11. Stephen is working on a business letter and is in the third phase of the 3-x-3 writing process. He has already edited his
letter for clarity and has proofread the letter for correctness. What work remains for Stephen in this phase?
a. Decide on the letter's organization.
b. Prepare an outline to help him organize his letter.
c. Evaluate the effectiveness of the letter from the reader's standpoint.
d. Check for typos.
ANSWER: c
12. Caroline needs information from a coworker in another office about an upcoming sales promotion. What is the best
communication channel for Caroline to use to request this information?
a. E-mail, text, or IM

Name: Class: Date:
b. Fax
c. Bound report
d. Letter
ANSWER: a
13. James received a letter from a customer asking about his company’s accounting services. How should James reply to
the customer?
a. E-mail or IM
b. Text message
c. Bound report
d. Letter
ANSWER: d
14. Diana is in charge of telling employees about a new procedure for submitting expense claims. Many of her employees
do not have access to company e-mail. What communication channel should she use?
a. Text message
b. Memo
c. Bound report
d. Letter
ANSWER: b
15. Routine request and response messages should be written using
a. the indirect strategy.
b. persuasive techniques.
c. the direct strategy.
d. pretty, scented stationery.
ANSWER: c
16. The most emphatic positions in a message are the
a. opening and body.
b. body and closing.
c. body and attachments.
d. opening and closing.
ANSWER: d
17. Kevin is writing a routine e-mail request. The main idea or purpose of his message should be placed in
a. the body.
b. the opening.
c. an attachment.
d. the closing.
ANSWER: b
18. The first sentence of an information request is usually a(n) __________ or a polite command.
a. question

Name: Class: Date:
b. explanation
c. justification
d. friendly greeting
ANSWER: a
19. Which of the following is the best example of placing the most important information first in a routine information
request message?
a. I am writing this e-mail message to ask for information about some of your products.
b. Our manager recently gave his staff approval to purchase new office printers.
c. Hi, my name is Charlie Shi, and I have been asked to write to you directly.
d. Please answer the following questions about your office printers.
ANSWER: d
20. The best business writers do what in the opening paragraph of a routine request message?
a. Identify themselves by name and title.
b. State immediately why they are writing.
c. Tell a story about the background of the situation.
d. Greet the reader warmly by asking how he or she is doing.
ANSWER: b
21. Which of the following is a command disguised as a polite request?
a. I need your sales data by tomorrow.
b. Will you please send my order by USPS Priority Mail.
c. Can you meet this month's deadline?
d. Did you bring a copy of the report to today's meeting?
ANSWER: b
22. Gianna is writing an e-mail message to a company to ask about its software for removing malware (malicious
software) from her company's network. Which is the best opening statement for her message?
a. I read about your new malware removal program on TechnologyReview.com.
b. Our company has recently become the victim of malware, and I have been assigned to do something about it.
c. Please answer the following questions about your new malware removal program.
d. I am hoping you will be able to provide more information about one of your new products.
ANSWER: c
23. The body of a routine message that requests information or action should
a. present details that explain your request.
b. request action from the reader.
c. give any deadline dates.
d. reveal for the first time why you are writing.
ANSWER: a
24. What is the best advice for writing the body of a routine request message?
a. Avoid using graphic devices such as lists or headings because they might confuse the reader.

Name: Class: Date:
b. Remember that the quality of the information obtained from the request depends on the clarity of your inquiry.
c. Make sure that the body is no longer than one paragraph.
d. Use the reader's name several times in the body to personalize your message.
ANSWER: b
25. You must ask a series of questions in a routine request e-mail message. What is the best way to present these
questions?
a. In a paragraph in the body of your message
b. In a separate attached document
c. In a bulleted or numbered list in the body of your message
d. In the closing paragraph of your message so that they're not overlooked
ANSWER: c
26. Where should deadlines and action information be placed in a routine request message?
a. In the introduction
b. In the body
c. In the closing
d. In a P.S. to the message
ANSWER: c
27. Which of the following is the best closing sentence for a message requesting information?
a. Thank you in advance for your cooperation.
b. Your answers to these questions by April 30 will help us decide which product to purchase.
c. Thank you.
d. If you have any questions, please do not hesitate to call me.
ANSWER: b
28. Daniel is writing an e-mail message asking for information and wants to show appreciation to his reader in the closing.
Which of the following statements best shows his appreciation?
a. Thank you for your cooperation.
b. I appreciate this information because it will allow me to make an effective decision about which plan to
choose.
c. Thank you in advance for all you have done for me.
d. Thank you.
ANSWER: b
29. Where should you place the main idea in a business letter?
a. An attachment
b. The signature lines
c. The first sentence
d. The body
ANSWER: c
30. Which of the following is the most effective subject line for a routine response message?

Name: Class: Date:
a. This is a reply to your April 16 e-mail message.
b. Reply to Your E-Mail Message
c. Your June 5 Inquiry About Barcelona Travel Packages
d. URGENT!!
ANSWER: c
31. Which of the following is the best opening sentence for a direct response message?
a. Here are the answers to the questions you asked about our banquet facilities.
b. Thank you for your e-mail message of March 25.
c. We look forward to helping you with all of your banquet needs.
d. Your e-mail of March 25 was forwarded to me.
ANSWER: a
32. What is the least accurate statement about routine response messages?
a. A reply message written on company stationery or sent using a company e-mail address is a legally binding
contract.
b. In addition to supplying answers, a response message should promote your organization and its products.
c. Routine response messages generally use the indirect organizational pattern.
d. Use the subject line of a routine response message to refer to an earlier correspondence so that you can omit
this reference in the opening of your letter.
ANSWER: c
33. Which of the following is the best closing sentence for direct response message?
a. If I may be of further assistance, please don’t hesitate to contact me.
b. Thanks!
c. Once you’ve read these answers to your questions, please contact us for an on-site consultation.
d. We hope that we may be of service to you.
ANSWER: c
34. A disgruntled client has begun leaving negative comments about your firm on its Facebook page. What should you do
first?
a. Ignore the comments.
b. Determine whether the comments violate your established social media comment policy.
c. Delete the comments immediately.
d. File a lawsuit against the client.
ANSWER: a
35. Your firm’s policy is to respond to some of the comments your customers make on Facebook and Twitter. What
should you do when responding to these comments?
a. Use a friendly, upbeat, professional tone.
b. Try to place the blame on others, such as your competitors.
c. Never admit mistakes because doing so could make your company look incompetent.
d. You should do all of these when responding.
ANSWER: a

Name: Class: Date:
36. Instruction messages are used to
a. establish rules of conduct to be followed within an organization.
b. explain clearly how to complete a task.
c. entertain customers by being witty and clever.
d. All these choices.
ANSWER: b
37. Instruction messages should be written
a. using a straightforward, direct approach.
b. using an indirect approach.
c. persuasively.
d. with a focus on humor and entertainment.
ANSWER: a
38. Messages explaining instructions will be most readable if you
a. divide the instructions into steps and list the steps in the order in which they are to be performed.
b. arrange the steps vertically using numbers.
c. begin each step with an action verb using the imperative (command) mood rather than the indicative mood.
d. All these choices
ANSWER: d
39. Which of the following instructions is in the imperative (command) mood?
a. Your report should be submitted by Friday.
b. The fourth step involves rebooting your computer.
c. Sign and date the agreement.
d. All of these choices are in the imperative mood.
ANSWER: c
40. What should you do in the closing of an instruction message?
a. Beg the reader to follow the instructions carefully.
b. Try to tie following the instructions to benefits to the organization or individual.
c. Warn the reader about what the punishment will be for not following the instructions.
d. You should do all of these in the closing of an instruction message.
ANSWER: b
41. What is the most accurate statement about direct claim and complaint messages?
a. Straightforward claims are those in which persuasion will be necessary to convince the reader that your claim
is valid.
b. If you have a complaint, you’ll get the best results if you vent your complaint online using social media such
as Facebook and Twitter.
c. Letters establish a record of what happened more convincingly than other communication channels.
d. All of the above statements are accurate.
ANSWER: c

Name: Class: Date:
42. Which of the following statements about direct claims is most accurate?
a. Written claims are taken more seriously than claims made by phone or e-mail.
b. Straightforward claims use the indirect approach.
c. When you have a straightforward claim, your first step should always be to write a claim letter.
d. Companies of all sizes today employ social media specialists who monitor and respond to online comments
and complaints.
ANSWER: a
43. Yolanda booked a hotel through an online booking site. Her accommodations were not as the website described.
Although she stayed in the hotel, she was dissatisfied and believes that the booking site is at fault. The best way for
Yolanda to communicate her unhappiness with the accommodations would be to
a. write a memo to someone in charge at the website where she booked her hotel.
b. send an e-mail message to someone in charge at the website where she booked her hotel.
c. place negative comments about the booking site on as many social media sites as possible.
d. write a letter to someone in charge at the website where she booked her hotel.
ANSWER: d
44. Which of the following is the best example of a situation justifying a straightforward claim?
a. The transmission in your car gave out within the warranty period.
b. A shipment arrived two weeks after it was promised.
c. Your credit card was billed twice for a purchase you made.
d. All of these choices are examples of direct claims.
ANSWER: d
45. The opening of a direct claim letter should
a. explain the problem in detail and justify your request.
b. use an angry tone to show the reader that you are serious.
c. open with a clear statement of the problem or with the action you want the receiver to take.
d. remain vague to allow the reader to decide on a remedy for the problem.
ANSWER: c
46. Which of the following is the best opening for a straightforward claim letter?
a. I have been a loyal customer of Bennigan’s for many years.
b. Please credit my Visa account for $36, the amount I was overcharged on November 8.
c. I was extremely disappointed to be overcharged on my dinner bill.
d. All of these choices are effective openings for a routine claim letter.
ANSWER: b
47. What should you do in the body of a direct claim letter?
a. Mention that you have enclosed copies of all pertinent documents.
b. Show that you are angry about the situation so that you will be taken seriously.
c. Mention the name of the person who is to blame for the problem.
d. All of these choices should be included in the body of a straightforward claim letter.

Name: Class: Date:
ANSWER: a
48. Which of the following is the best closing for a straightforward claim letter?
a. Thank you in advance for your consideration in this matter.
b. Please credit $36 to my account by December 31, when my next billing cycle begins.
c. If I don't get a refund by December 31, I will contact my attorney.
d. I look forward to having this adjustment made as soon as possible.
ANSWER: b
49. What is the least accurate statement about posting complaints online?
a. If you want a company to pay attention to your complaint, post it online.
b. Social media posts can make complainers seem irrational.
c. Anonymous complaints made online can be tracked to the writer.
d. You can be sued for negative comments you make online.
ANSWER: a
50. A colleague has decided to write a negative online review of a restaurant she recently visited and has asked for your
advice. What is the best advice you can give her?
a. Make the review as long as possible so that you can include many details about the restaurant.
b. To be safe and to protect your privacy, leave the comment anonymously.
c. Include positives as well as negatives in the review.
d. Even if the restaurant contacts you to correct the problem, leave the original message posted as is.
ANSWER: c
51. Which of the following is not a goal in writing adjustment messages?
a. To rectify a wrong, if one exists
b. To regain the confidence of the customer
c. To avoid future correspondence with the customer
d. To promote future business
ANSWER: c
52. Which of the following is the best opening for an adjustment message?
a. We appreciate your message of November 17 wherein you let us know what happened while dining with us last
month.
b. We have credited your account for $36 to refund your dining bill.
c. We are so sorry that you had a bad experience while dining with us last month.
d. Although we generally don't offer refunds, we're willing to make an exception in this case.
ANSWER: b
53. What should you do in the body of an adjustment letter?
a. Explain who specifically is to blame for the problem.
b. Explain how you are complying with the claim.
c. Promise the customer that the problem will never happen again.
d. Apologize profusely.

Name: Class: Date:
ANSWER: b
54. What is the most accurate statement about apologizing in an adjustment message?
a. If you apologize, use a standard phrase such as We apologize for any inconvenience we may have caused.
b. Apologies should be avoided because they are counterproductive.
c. People like to hear apologies. It raises their self-esteem, shows the humility of the writer, and acts as a form of
“psychological compensation.”
d. Never apologize in an adjustment message because doing so will set you up for a lawsuit.
ANSWER: c
55. Which of the following is the best closing for an adjustment message?
a. We apologize for any inconvenience this has caused.
b. We are deeply sorry for this unfortunate event.
c. We hope that this refund check proves our commitment to providing excellent customer service.
d. If you have any questions, please do not hesitate to call.
ANSWER: c
56. What is the most accurate statement about goodwill messages?
a. Goodwill messages are obsolete in today's fast-paced society.
b. You'll make a better impression by giving a ready-made card or calling the person than by writing your own
message.
c. Written goodwill messages give more importance to our well-wishing and provide a record that can be reread,
savored, and treasured.
d. Most communicators find it easier to write goodwill messages than other types of business documents.
ANSWER: c
57. The best goodwill messages concentrate on the five Ss. Which of the following is not one of the five Ss?
a. Specific
b. Savvy
c. Spontaneous
d. Short
ANSWER: b
58. Which of the following is the best statement to include in a goodwill message?
a. You must be so excited. I remember how I felt when I finally earned my master's degree.
b. Thank you for the wonderful birthday gift.
c. Good luck in the future.
d. We are so sorry, Marti, to learn of the loss of your husband Rich.
ANSWER: d
59. When should you send a thank-you note?
a. When someone gives you a gift
b. When someone does a favor for you
c. When you have been someone's guest

Name: Class: Date:
d. You should write a thank-you note for all these situations.
ANSWER: d
60. What is the most accurate statement about sending goodwill messages e via e-mail?
a. In today’s digital age, all goodwill messages should be sent via e-mail..
b. If you frequently communicate with the receiver by e-mail and if you are sure your note will not get lost, then
sending an e-mail goodwill message is acceptable.
c. Although other goodwill messages can be sent via e-mail, sympathy messages should never be sent this way.
d. You should never send goodwill messages via e-mail.
ANSWER: b
61. In the workplace, most messages are positive or neutral and, therefore, direct.
a. True
b. False
ANSWER: True
62. As you prepare to write a business message, you should first ask, "What communication channel should I use?"
a. True
b. False
ANSWER: False
63. Business letters are preferred over e-mail when a permanent record is required, when a message is confidential, and
when formality is necessary.
a. True
b. False
ANSWER: True
64. In today’s digital age, business letters have become obsolete.
a. True
b. False
ANSWER: False
65. Most routine request and response messages should be organized using the indirect strategy.
a. True
b. False
ANSWER: False
66. Our company will be holding an employee retreat early next year is an example of putting the most important
information in the beginning of a message to a hotel requesting information about accommodations.
a. True
b. False
ANSWER: False
67. Action information, including deadline dates, should be placed in the body of a routine request message.
a. True

Name: Class: Date:
b. False
ANSWER: False
68. Thank you in advance for your cooperation is an effective and professional way to show appreciation in a request
letter.
a. True
b. False
ANSWER: False
69. An effective opener for a message replying to a customer's request might be Yes, our retreat facilities, which can
accommodate 126 people, are available on March 9-12, 2015.
a. True
b. False
ANSWER: True
70. If you have any further questions, please do not hesitate to call is an effective and professional way to end a routine
response message.
a. True
b. False
ANSWER: False
71. Companies should respond to every comment left by customers on social media sites.
a. True
b. False
ANSWER: False
72. Pull the red lever is an example of an instruction in the imperative mood.
a. True
b. False
ANSWER: True
73. Instructions will be most readable if the steps are presented in a numbered vertical list.
a. True
b. False
ANSWER: True
74. Straightforward, direct claims are those to which you expect the receiver to agree readily.
a. True
b. False
ANSWER: True
75. Phone calls and e-mail messages are usually taken more seriously than a written claim letter.
a. True
b. False
ANSWER: False

Name: Class: Date:
76. Showing that you are angry is an effective technique for getting a claim granted because it shows the intensity of your
emotions.
a. True
b. False
ANSWER: False
77. Delay in writing a claim letter makes the claim appear less important to the receiver.
a. True
b. False
ANSWER: True
78. If you have a complaint against a company, you should begin by posting your comments online on various social
media sites.
a. True
b. False
ANSWER: False
79. When writing a positive review of a company or product, it’s best to include suggestions for improvement.
a. True
b. False
ANSWER: True
80. An adjustment message granting a claim should be arranged using the direct pattern.
a. True
b. False
ANSWER: True
81. Very few businesses make adjustments promptly.
a. True
b. False
ANSWER: False
82. A statement such as Even though we normally don't repair printers that have been mishandled by their owners, we
have decided to repair your printer this one time only is an effective way to grant a customer's claim because it shows
generosity.
a. True
b. False
ANSWER: False
83. We apologize for any inconvenience this may have caused is a professional, sincere way to apologize in an adjustment
message.
a. True
b. False
ANSWER: False

Name: Class: Date:
84. Avoid using words such as regret, inconvenience, and misunderstanding in adjustment message messages.
a. True
b. False
ANSWER: True
85. Goodwill messages⎯such as thank-you notes and condolence messages⎯are often more difficult to write than other
types of routine business documents.
a. True
b. False
ANSWER: True
86. Oral messages are usually more expressive and more meaningful to receivers than written goodwill messages.
a. True
b. False
ANSWER: False
87. Goodwill messages should use phrases such as Thank you from the bottom of my heart or It gives me great pleasure to
extend my congratulations.
a. True
b. False
ANSWER: False
88. An effective way to begin a thank-you message is Thanks, Lyndsay, for hosting our class last Friday evening at your
lovely home.
a. True
b. False
ANSWER: True
89. It’s not necessary to respond when you receive a written congratulatory note.
a. True
b. False
ANSWER: False
90. Because sympathy notes can be difficult to write, you should always purchase a commercial, preprinted sympathy
card to make the best impression.
a. True
b. False
ANSWER: False
91. ___________, positive messages are those that communicate straightforward requests, replies, and goodwill.
ANSWER: Routine
92. Business ____________________ are important when a permanent record is required, when a message is confidential,
and when formality is necessary.
ANSWER: letters

Name: Class: Date:
93. When you write messages that request information or action and think your request will be received positively, use the
____________________ organizational strategy.
ANSWER: direct
94. The most emphatic positions in a message are the opening and ___________.
ANSWER: closing
95. You should provide necessary details in the _________ of a message that requests information or action.
ANSWER: body
96. Action information and deadlines belong in the ____________________ of a routine request message.
ANSWER: closing
97. The closing of a routine request that requires action may include an end ____________________ so that the reader
knows when an action is required.
ANSWER: date
98. Knowledgeable business communicators use a(n) ____________________ line in a routine response message to refer
to earlier correspondence so that in the first sentence they are free to emphasize the main idea.
ANSWER: subject
99. Social media experts say that not every comment on the Web merits a response. They recommend responding to posts
only when you can add _____________, for example, by correcting false information or providing customer service.
ANSWER: value
100. ____________________ messages describe how to complete a task.
ANSWER: Instruction
101. Remove the protective seal from the toner cartridge has been written in the ____________________, or command,
mood.
ANSWER: imperative
102. ____________________ (or complaint) letters are written by customers to identify or to correct a problem with
products or services they have purchased.
ANSWER: Claim
103. ____________________ (or straightforward) claims are those to which you expect the receiver to agree readily;
these claims are written using the direct organizational pattern.
ANSWER: Direct
104. Even in an age of digital communication, claims written as ___________ are taken more seriously than telephone
calls or e-mails.
ANSWER: letters
105. In the ______________ of a claim message, explain the problem and justify your request. Provide the necessary
details so that the difficulty can be corrected without further correspondence.
ANSWER: body

Discovering Diverse Content Through
Random Scribd Documents

Business Communication Process and Product 8th Edition Guffey Test Bank

The Project Gutenberg eBook of Viettelijän
päiväkirja

This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.
Title: Viettelijän päiväkirja
Author: Søren Kierkegaard
Translator: Veikko Antero Koskenniemi
Release date: May 19, 2016 [eBook #52109]
Language: Finnish
Credits: Produced by Juha Kiuru and Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VIETTELIJÄN
PÄIVÄKIRJA ***

Produced by Juha Kiuru and Tapio Riikonen
VIETTELIJÄN PÄIVÄKIRJA
Kirj.
Sören Kierkegaard
Suomentanut V. A. Koskenniemi
WSOY, Porvoo, 1907.

Kun Sören Kierkegaardin Viettelijän päiväkirja 52 vuotta sitten
ilmestyi suomeksi, ei sen tekijä vielä ollut saavuttanut sitä
kansainvälistä kuuluisuutta, minkä eksistentialismin filosofinen
koulukunta on hänelle hankkinut tunnustaessaan hänet oppi-
isäkseen ja edelläkävijäkseen. Sen jälkeen kun tanskalaiset Georg
Brandes ja Harald Höffding olivat julkaisseet hänestä perustavaa
laatua olevat tutkimuksensa, on hänen persoonallisuuttaan ja hänen
oppejaan monella tavalla — etenkin Saksassa ja Ranskassa —
kommentoitu ja valaistu, ja myös meidän maassamme ovat hänen
teoksensa saaneet osakseen lukijakunnan ja tutkijain taholta
kasvavaa huomiota. On siksi paikallaan, että seuraavassa hiukan
laajemmin kuin puoli vuosisataa sitten kirjoittamassani esipuheessa
yritän suomalaisille lukijoille selvittää Viettelijän päiväkirjan asemaa
Kierkegaardin laajassa, monella tavoin oikullisessa tuotannossa, joka
kauttaaltaan on hänen äärimmäisen kärjistetyn subjektiivisuutensa
leimaama.
Kierkegaardin nerouden subjektiiviset piirteet pakottavat hänen
aatemaailmaansa koskevan suppeankin selonteon yhteydessä
palaamaan hänen elämäkertaansa, johon mahtuu köyhälti ulkonaisia
tapahtumia, mutta runsaasti sisäisiä vaiheita ja järkytyksiä.
Kierkegaard syntyi Kööpenhaminassa 1813 varakkaan 57-vuotiaan
isän ja 45-vuotiaan äidin seitsemäntenä ja nuorimpana lapsena.
Osaksi vanhempiensa korkeasta iästä, osaksi isän synkkämielisestä
luonteesta itse Kierkegaard uskoo johtuvan sen raskasmielisyyden,
josta hän monissa yhteyksissä puhuu ja jota hän kuvaa mm.
seuraavin sanoin: "Lapsuudesta lähtien on minua painanut
raskasmielisyys, jonka tavatonta syvyyttä vastaa ainoastaan minulle
suotu erinomainen kyky kätkeä se leikkivän ja elämäniloisen pinnan
alle; ainoa iloni niin pitkälle kuin jaksan muistaa on ollut tietoisuus
siitä, ettei kukaan ole voinut keksiä, kuinka onnettomaksi olen itseni

tuntenut". 24-vuotiaana hän vertaa itseään kaksikasvoiseen
Janukseen, jonka toiset kasvot itkivät samanaikaisesti kun toiset
nauroivat. Myös ruumiillinen sairaus vieroitti Kierkegaardin ihmisistä
ja maailmasta ja tuomitsi hänet yksinäisyyteen ja varsinkin hänen
lyhyen elämänsä viime vuosina täydelliseen erakkoisuuteen. Se
mieskohtainen kasvatus, minkä ankaran uskonnollinen isä antoi
nuorimmalle pojalleen, oli omiaan jo ensimmäisinä elinvuosina
tuhoamaan tässä lapsen. Isä siirsi poikaansa oman ilottomuutensa,
mutta kehitti hänessä myös didaktisen kyvyn, joka usein sivuaa
sofisteriaa. Isän ja pojan loppumattomissa keskusteluissa liikuttiin
kaikkialla taivaan ja maan välillä, fantasian ja todellisuuden rajoilla,
harjoitettiin ajatusleikkiä, mistä Kierkegaard myöhemmin kehitti
loistavan ironisen tyylinsä. Omaa synnynnäistä melankoliaansa poika
alkoi pitää milloin sairautena, milloin syntinä. Voidakseen kantaa
parantumattoman epätoivonsa taakan hän turvautui uskontoon,
johon hänet kotona oli kasvatettu.
Ylioppilaaksi tultuaan Kierkegaard kirjoittautui Kööpenhaminan
yliopiston teologiseen tiedekuntaan. Täällä hän sai voimakkaita
herätteitä Saksan romanttisesta filosofiasta, erikoisesti Hegelistä,
josta Johann Ludvig Heibergin ja Hans Mortensenin vaikutuksesta oli
tullut teologisen tiedekunnan muotifilosofi. Myös Schellingin ja
Schleiermacherin ajatusmaailma on hedelmöittänyt — osaksi
vastustusmielessä — Kierkegaardin spekulatiivista mielikuvitusta.
Paljon ennen kuin Kierkegaard kuitenkin sai päätökseen teologiset
opintonsa hän julkaisi (1838) kriitillis-esteettisen taistelukirjasen Af
en redan aflidnes papierer udgivet mod hans vilje af S. Kierkegaard.
Tekijälleen tyypillisen, salaperäisyyteen verhotun otsikon taakse
kätkeytyy itse asiassa murhaava polemiikki H. C. Andersenin, suuren
sadunkertojan omaelämäkerrallista romaania (Kun en Spillemand)
vastaan, ainoan aikalaisen, joka neroudessa — joskin täysin

erilaisessa! — oli Kierkegaardin vertainen. Sen Andersenin teoksessa
esitetyn kieltämättä yksipuolisen teorian, että nero kykenee
kehittymään ja saavuttamaan kehityksensä huipun vain edullisten
ulkonaisten olosuhteiden vallitessa, ympäristönsä suosion ja
hellinnän kohteena, käsitti itsetietoinen, aina taistelun ja
vastustuksen innoittama Kierkegaard kuin taisteluhaasteeksi omaa
haarniskoitua nerouttaan kohtaan. Mahtavan kirjallisen elämäntyön
esikoisteoksena ei tämä 25-vuotiaan lentokirjanen ole mitenkään
merkillinen. Se paljastaa kuitenkin hänen kirjailijaluonteestaan eräitä
piirteitä, jotka ovat hänelle tunnusomaisia kautta hänen koko
tuotantonsa: suuren dialektis-poleemisen kyvyn ja tyylillisen
riippuvaisuuden Saksan romantikoista.
Tuskalla ja vaivalla Kierkegaard suoritti 27-vuotiaana teologian
kandidaattitutkinnon, mihin hänen isävainajalleen antamansa lupaus
näytti häntä velvoittavan. Peritty varallisuus vapautti hänet kaikista
viranhaun ja toimeentulon huolista ja teki hänelle myös
mahdolliseksi julkaista teoksia omalla kustannuksellaan. Väsymättä
hän paneutui kirjalliseen työhön julkaisten eri salanimillä kirjavan
sarjan teoksia, lentolehtisiä, novelleja, sanomalehtikirjoituksia ja
polemiikkeja sekä veljelle omistetun päiväkirjansa; viimeksi mainittu
on tärkeä lähde kaikelle Kierkegaard-tutkimukselle. Jo seuraavana
vuonna (1841) häneltä ilmestyi painosta tutkimus ironian käsitteestä,
jolla oli vain vähän yhteyttä hänen teologisiin opintoihinsa, mutta
sitä enemmän siihen ilmauksen estetiikkaan, mitä kohtaan hän tunsi
erikoista mielenkiintoa ja mikä myös vastasi hänen omaa henkistä
laatuaan. Tutkiessaan Sokrateen ironiaa hän laati itselleen
kreikkalaisen filosofin esikuvan mukaan sen naamion, jota hän tuli
kirjailijana käyttämään elämänsä loppuun saakka. Vaikkakin
Kierkegaardin barokissa hengessä oli vain vähän sukulaisuutta
antiikin suuren filosofin kanssa, hän tahtoi tehdä itsestään aikansa

opettajan samaan tapaan kuin Sokrates oli ollut omassa
ympäristössään. Tälle ohjelmalleen hän pysyi uskollisena ja tälle
perustalle hän suunnitteli myös sen teossarjan, jolle hän antoi nimen
Enten — eller ja jossa hän vertaa toisiinsa esteettisiä ja eetillisiä
elämänarvoja. Yhdeksi esimerkiksi esteettisen valinnan ja
elämäntyylin vaaroista on tarkoitettu se pieni rakkausromaani, jonka
Kierkegaard julkaisi Victor Emeritan salanimellä ja jota hän kutsuu
Viettelijän päiväkirjaksi. Tämä abstraktinen aivotuote
kummitusmaisine viettelijöineen on ainutlaatuisen nerokas tutkielma
rakkauspsykologian alalta, monipohjainen teos, jonka sivuilla tekijä
samalla kertaa paljastaa ja salaa itsensä. Sen psykologisena
taustatapahtumana oli eräs Kierkegaardin omakohtainen kokemus,
jossa hänen kaikki biografiansa ovat viipyneet, koska se antaa
parhaan kuvan Kierkegaardin omalaatuisesta henkis-ruumiillisesta
rakenteesta.
Kesken kuumeista filosofista toimintaa tapahtuu Kierkegaardille
jotain odottamatonta: hän rakastuu ja menee kihloihin. Georg
Brandes on sattuvan humoristisesti maininnut tapausta yhtä
yllättäväksi kuin jos kuvittelisimme Simon Pylväspyhimyksen astuvan
alas pylväältään ja pyytävän ohikulkevaa naista jakamaan kanssaan
hänen ahtaan asuinsijansa. Rakkaustarinan todellisuuspohja on
suunnilleen seuraava. Kolmekymmentäseitsemänvuotias Kierkegaard
tutustui nuoreen, hauskannäköiseen ja ilmeisesti poikkeuksellisen
älykkääseen perhetyttöön, iältään vielä melkein lapseen, alkoi
seurustella tämän perheessä ja meni kihloihin tytön kanssa. Rakkaus
synnytti vastarakkautta huolimatta siitä, että kosijalta puuttuivat
miltei kaikki ne fyysilliset avut, joille nuoret tytöt tavallisesti antavat
arvoa. Tyttö vastasi filosofin tunteisiin, ja näytti siltä, että
Kierkegaard todella suunnitteli avioliittoa sopivan kihlausajan jälkeen,
joka silloisessa Kööpenhaminassa arvioitiin noin vuodeksi.

Huolimatta tunteittensa vilpittömyydestä ja voimasta alkoi
Kierkegaardissa kuitenkin herätä epäilyksiä, jotka vahvistuivat hänen
käännyttyään lääkärin puoleen. Hänen päiväkirjoistaan ilmenee, että
lääkärin antama lausunto kohdistui johonkin normaalista
poikkeavaan seksuaalielämän alalla. Niin vaikeata kuin
perääntyminen ja tytölle annetun lupauksen rikkominen olikin, ja
vaikka kihlauksen purkaminen oli maksaa tytön hengen, katsoi
Kierkegaard velvollisuudekseen noudattaa lääkärin neuvoa.
Jätettyään morsiamensa Kierkegaard sai tämän perheen ja
Kööpenhaminan seurapiirien silmissä tunnottoman viettelijän
maineen. Tämän motiivin pohjalla Kierkegaardin troopillisessa
mielikuvituksessa syntyi rakkaustarina, jossa hän itse esiintyy juuri
sellaisena miksi maailma häntä syytti. Johanneksen hahmossa tekijä
tavallaan sekä puolustaa että syyttää itseään, jossain määrin samaan
tapaan kuin Goethe Clavigon näyttämöllisessä henkilöhahmossa.
Psykologisen kertojan verrattomalla kuvausvoimalla Kierkegaard
on muuntanut mieskohtaisen elämyksensä orgaaniseksi
taideluomaksi, jossa vain ulkonaiset puitteet ovat lainatut
todellisuudesta, mutta jonka hän on täyttänyt uudella raffinoidulla
sisällöllä. Se, millä tavoin Johannes kohtelee rakastettuaan Cordeliaa,
muistuttaa vivisektiota, eikä voitane kieltää, että siihen sisältyy
sairaalloisia piirteitä. Mutta on muistettava, että romaani liittyy osana
Kierkegaardin näihin aikoihin konsipioimaan teossarjaan, jossa sen
tuli esittää nautinnolle perustuvan elämänmuodon moraalista
tuomittavuutta. Tekijä on työpajansa ansari-ilmassa kehittänyt
viettelijän, jolta lumous on jo silloin ohi, kun hänen uhrinsa on kypsä
antautumaan — siihen tapaan on Kierkegaard itse luonnehtinut Don
Juania eräässä tutkielmassaan. Hänen Johanneksensa
viettelytaktiikka on kyynillistä, omasta tunteestaan itsekkäästi
nautiskelevaa, sadistisen julmaa leikkiä toisen tunteilla. Kierkegaard

on luonut pelottavan äärimmäistapauksen eroottisen intohimon
kronikassa, mutta ei suinkaan mitään naamioitua omaa kuvaa.
Abstraktis-älyllisen aiheensa hän on voinut ympäröidä aidolla
rakkauslyriikalla ja sijoittaa konkreettiseen ja ajalliseen
ympäristöönsä. Monet eloisasti nähdyt ja kuvatut yksityiskohdat
liittävät juonen 1800-luvun keskivaiheen Kööpenhaminaan, sen
tyypillisiin tapoihin ja elämänmuotoihin. Näytteenä Kierkegaardin
henkevästä proosalyriikasta lainattakoon tähän seuraava katkelma:
"Suora ja ylpeä hän oli, salaperäinen ja ajatuksista rikas kuin
kuusi, kuin nuori vesa, ajatus, joka syvältä maan uumenista työntyy
taivasta kohti, arvoituksellisena, itselleen selittämättömänä,
kokonaisuutena, jota ei voi osiin jakaa. Pyökillä on kruununsa, sen
lehvät tietävät kertoa mitä sen alla on tapahtunut, kuusella ei ole
kruunua, ei tarinaa, se on arvoitus itselleen — sellainen oli hänkin.
Hän oli kokonaan vaipunut omaan itseensä, hän kohosi ilmoille oman
itsensä varassa, hänessä oli samaa levollista ylpeyttä kuin kuusen
rohkeassa nousussa, niin kiinnikytketty maahan kuin se onkin.
Hänen yllänsä lepäsi surumielisyys kuin metsäkyyhkyn kuherrus,
kaipaus, joka ei mitään ikävöinyt. Arvoitus hän oli, käsitettävissä
ainoastaan oman itsensä kautta, salaisuus — ja mitä ovat kaikkien
valtiomiesten salaisuudet siihen verrattuna. Onko maailmassa mitään
niin ihanaa kuin se sana, joka sen selittää?"
Kuinka paljon tunnetta onkaan kerätty yhteen ainoaan
ilmaisuvoimaiseen kuvaan kuusesta, joka pyramidinmuotoiseen
kartioonsa kätkee salaperäisen, mielikuvitusta kiihottavan esteettis-
eroottisen arvoituksen!
Impressionistisen maalarin siveltimellä Kierkegaard on romaaninsa
vaiheissa elävöittänyt kertomustaan porvarillisen elämän

interiööreillä ja vaihtuvilla katukuvilla, jotka ovat antaneet hänelle ja
hänen sankarilleen tilaisuuden siirtyä filosofisten abstraktioiden
maailmasta reaaliseen ja arkiseen todellisuuteen. Kierkegaard, joka
itse oli Kööpenhaminan katuyleisölle tuttu mietteliäästä
vaelluksestaan ja joutui omalaatuisen ulkonäkönsä ja asunsa
ansiosta pilapiirtäjäin ahkeran huomion kohteeksi, on tässä
suhteessa lainannut viettelijälle piirteitä omista tavoistaan ja
tottumuksistaan. Ottamatta esikuvia maansa kirjallisuudesta, vain
Saksan romanttinen filosofia ajallisena aatteellisena tukenaan,
Kierkegaard on luonut kirjeromaanissaan kaunokirjallisen
proosatyylin, joka ilmaisuherkkyyteen ja kuvauksen intensiivisyyteen
nähden etsii vertaansa sekä pohjoismaiden että myös suurten
kulttuurikansojen kirjallisuudesta.
Viettelijän päiväkirja on vain katkelma suuresta kirjallisesta
elämäntyöstä, joka keskeytyksettä, monine intohimoisine vaiheineen,
jatkui Kierkegaardin kuolemaan eli vuoteen 1855 saakka. Sillä on
ollut erinomaisen suuri vaikutus nykyaikaiseen teologiseen ja
filosofiseen ajatteluun, eikä ole vielä näkyvissä mitään merkkejä
siitä, että sen merkitys olisi heikentymässä. Oltuaan ensin
valtiokirkon uskollinen kannattaja Kierkegaard loitontuu siitä selittäen
useissa papistoa vastaan tähdätyissä poleemisissa kirjoituksissa, että
kristinusko ilmeni väärentämättömänä vain alkukristillisessä
seurakunnassa — sen jälkeen ovat kirkko ja sen prelaatit esittäneet
seurakunnalle vain oman kalpean muunnoksensa siitä, mitä
kristinuskon perustaja opetti. Kiihkeään poleemiseen tapaansa
Kierkegaard on kärjistänyt väitteensä äärimmilleen. Syystä onkin
Kierkegaardin persoonallisuuden ja filosofian erinomainen tuntija
Johannes Hohlenberg verrannut häntä ritariajan turnausleikkien
ratsuun, jolta oli peitetty toinen silmä, jotta se voisi nähdä vain sille
puolelle, missä vastustaja oli. Filosofiassa hän loi — opettamalla

yksilön omakohtaista metafyysillistä vastuuta elämästään — sen
totuuden subjektiivisuutta tehostavan koulukunnan,
eksistentialismin, jonka maailmanselityksen yhteisen kupolin alle on
kerääntynyt monia oppisuuntia ja niiden vivahteita edustavia
totuudenetsijöitä.
V. A. K.
En voi itseltäni salata, vaivoin edes hallita sitä tuskaa, joka valtaa
minut nyt, kun oman mielihaluni tähden päätän tehdä tarkan
jäljennöksen niistä hätäisesti kirjoitetuista otteista, jotka minun
suurella kiireellä ja vaivalla kerran onnistui hankkia. Tapaus tulee
yhtä kiusallisen soimaavana eteeni kuin tuolloin. Vastoin tavallisuutta
oli Johannes jättänyt kirjoituspöytänsä lukitsematta, joten sen sisältö
oli kokonaan minun käytettävänäni; mutta turhaan koetan saattaa
menettelyni parempaan valoon muistelemalla, etten tehnyt itseäni
syypääksi laatikon aukimurtamiseen. Yksi laatikoista oli vedetty esiin.
Siinä oli joukko irtonaisia papereita ja niiden päällä sidottu kirja
suurta nelitaitteista kokoa. Sille sivulle, joka oli näkyvissä, oli
kiinnitetty valkea paperilippu, jolle hän omakätisesti oli kirjoittanut:
Commentarius perpetuus n:o 4. Turhaan koettaisin itselleni uskotella,
että jollei tuo sivu olisi ollut näkyvissä ja jollei tuo omituinen
nimikirjoitus olisi minua houkutellut, en lainkaan olisi langennut
kiusaukseen, tai että ainakin olisin yrittänyt taistella sitä vastaan.
Nimi oli kylläkin merkillinen, ei kuitenkaan yhtä ihmeellinen kuin itse
lehtien sisällys. Hätäisesti silmäiltyäni irtonaisia papereita huomasin
nimittäin, että ne sisälsivät pakinaa eroottisista tilanteista, hajanaisia
muistiinpanoja jostakin suhteesta, omituisia kirjeluonnoksia, joiden
koko taiteellisesti harkitun huolimattomuuden sittemmin opin

tuntemaan. Kun nyt, päästyäni selville tuon turmeltuneen olennon
konnanjuonia hautovasta mielestä, uudelleen palautan tapahtuman
muistiini, kun nyt avoimin silmin ikäänkuin uudelleen astun tuon
avatun laatikon eteen, valtaa minut sama tunto kuin poliisipalvelijan,
kun hän astuu rahanväärentäjän huoneeseen, aukaisee hänen
kätkönsä ja jostakin laatikosta löytää joukon papereita,
väärennysharjoitelmia; yhdessä hän näkee ornamentinpalasen,
toisessa nimikirjoituksen jne. Hän huomaa helposti olevansa oikeilla
jäljillä ja, samalla kertaa kun hän siitä iloitsee, ihmettelee sitä
harrastusta ja ahkeruutta, joka tuossa kaikessa ilmenee. Minulle olisi
tietysti voinut käydä hiukan toisin, minä kun en ole tottunut rikoksia
paljastamaan enkä ole — poliisi. Minun täytyi tuntea kulkevani
luvattomilla teillä. Sillä kertaa en kuitenkaan jäänyt neuvottomaksi,
kuten tavallisesti käy. Jonkin esineen herättämä vaikutus kiusaa siksi
kunnes ajatus uudelleen vapautuu ja vaihtelevana ja nopeana
liikkeissään lähestyy ja tutkii outoa ilmiötä. Kuta kehittyneempi
ajatus on, sitä pikemmin se toipuu hämmästyksestä, se on kuin
muukalaisten matkailijain passinkirjoittaja, joka on niin tottunut mitä
eriskummallisimpiin olentoihin, ettei hän vähästä hämmästy. Mutta
siitä huolimatta, että minun huomiokykyni epäilemättä on pitkälle
kehittynyt, hämmästyin ensi hetkenä suuresti; muistan vallan hyvin,
että kalpenin, että olin kaatumaisillani, ja kuinka sitten pelkäsin, että
niin todella olisi tapahtunut. Jos hän olisi tullut kotiin ja tavannut
minut pyörtyneenä laatikko kädessä! — kuinka huono omatunto
voikin tehdä elämän mieltäkiinnittäväksi.
Kirjan nimi ei itsessään tuntunut minusta kovin omituiselta; luulin
kirjan sisältävän kokoelman erinäisiä poimintoja, mikä oli minusta
aivan luonnollista, kun tiesin miehen aina innolla harrastaneen
lukujaan. Se sisälsi kuitenkin aivan muuta. Se ei ollut enempää eikä
vähempää kuin huolella kirjoitettu päiväkirja. Ja vaikka minä entisen

tuttavuuteni perusteella en luullutkaan hänen elämänsä kaipaavan
mitään kommentteja, en sen löydön jälkeen, jonka tein, enää kiellä
että nimi oli valittu varmalla aistilla ja arvostelukyvyllä, todellisella
esteettisen objektiivisella ylemmyydellä. Nimikirjoitus on
täydellisessä sopusoinnussa sisällön kanssa. Hänen elämänsä on
ollut yritys toteuttaa runoutta käytännössä. Koska hän oli etevä
keksimään mieltäkiinnittävää elämästä, on hän alituisesti, puolittain
runollisen vapaasti, merkinnyt paperille kaiken kokemansa. Hänen
päiväkirjansa ei sentähden ole historiallisesti tarkka eikä
yksinkertaisesti tapahtumia kertova, se ei ole indikatiivinen vaan
konjunktiivinen. Siitä huolimatta, että tapaukset tietysti on merkitty
muistiin sen jälkeen kun ne on koettu joskus ehkä pitemmänkin ajan
päästä, on ne kuitenkin usein esitetty niin kuin ne tapahtuisivat juuri
sinä hetkenä, niin draamallisen ilmielävinä kuin lukija näkisi kaiken
omin silmin. Ei ole lainkaan uskottavaa, että hän olisi tehnyt näin
sentähden, että hänellä olisi päiväkirjaansa nähden ollut
sivutarkoitus; kirjalla sanan ahtaimmassa merkityksessä on ollut vain
persoonallinen merkitys hänelle, se on silminnähtävää; ja sen
otaksuman, että se olisi runoteos, kenties painettavaksikin aiottu,
todistavat mahdottomaksi sekä päiväkirja kokonaisuudessaan että
useat sen yksityiskohdat. Omasta puolestaan ei hänen kuitenkaan
olisi tarvinnut mitään pelätä, jos hän olisikin kirjan julkaissut, sillä
useimmat nimet eivät mitenkään voi olla historiallisia; kumminkin
epäilen, että etunimet ovat historiallisesti oikeat, niin että hänen
itsensä on ollut helppo päiväkirjassa tuntea todellinen henkilö, jota
vastoin jokaisen asiaankuulumattoman sukunimet tulisivat
eksyttämään. Niin on asianlaita ainakin mitä siihen nuoreen tyttöön,
Cordeliaan, tulee, jonka itse tunsin ja johon päähuomio kirjassa
kiintyy; hänen nimensä oli todellisuudessakin Cordelia, mutta sitä
vastoin ei Wahl.

Kuinka on siitä huolimatta selitettävissä, että päiväkirja on saanut
runoteoksen luonteen? Siihen on helppo vastata, se johtuu siitä
runoilijaluonteesta, joka hänessä asuu ja joka, jos niin tahdotaan, ei
ole kyllin rikas, taikka jos niin tahdotaan, kyllin köyhä erottaakseen
runoutta ja todellisuutta toisistaan. Runollisuus oli se lisä mikä tuli
hänestä itsestään. Tämä lisä oli se kauneus, jota hän nautti
todellisuuden runollisessa tilanteessa; tämän hän otti jälleen takaisin
taiteellisena heijastumana. Siinä oli toinen nautinto, ja nautinnolle oli
koko hänen elämänsä perustettu. Edellisessä tapauksessa hän nautti
itse esteettisestä, jälkimmäisessä tapauksessa hän nautti
esteettisesti itsestään. Edellisessä tapauksessa oli nautinnon
sisällyksenä se, että hän itsekkään persoonallisesti nautti osaksi siitä,
mitä todellisuus hänelle antoi, osaksi siitä, mitä hän itsestään lisäsi
todellisuuteen; jälkimmäisessä tapauksessa hänen
persoonallisuutensa ikäänkuin hajosi ja hän nautti silloin tilanteesta
ja itsestään tilanteessa. Edellisessä tapauksessa hän tarvitsi aina
todellisuutta vaikutuksen synnyttäjänä; jälkimmäisessä tapauksessa
oli todellisuus hukkunut runouteen. Ensimmäisen asteen hedelmänä
on niin muodoin pidettävä sitä tunnelmaa, josta päiväkirja on
syntynyt toisen asteen hedelmänä — käyttääksemme tuota sanaa
jälkimmäisessä tapauksessa hiukan toisessa merkityksessä kuin
edellisessä. Runollisuuden on hän siten alituisesti saavuttanut siinä
kaksinaisuudessa, joka oli hänen elämälleen ominaista.
Sen maailman takana, jossa me elämme, on kaukana taka-alalla
toinen maailma, joka on edelliseen suunnilleen samassa suhteessa
kuin se näyttämö, jonka joskus saa teatterissa nähdä varsinaisen
näyttämön takana, on jälkimmäiseen. Ohuen verhon läpi näkee
ikäänkuin harsomaailman, kevyemmän, eteerisemmän, kokonaan
toisenlaatuisen kuin todellinen maailma. Useat ihmiset, jotka
ruumiillisesti ovat läsnä todellisuuden maailmassa, eivät ole siinä

kotonaan vaan sen sijaan tuossa toisessa. Se seikka että ihminen
noin katoaa, melkeinpä tykkänään häviää todellisuudesta, voi johtua
joko terveydestä tai sairaudesta. Jälkimmäisestä johtui Johanneksen
tila, tuon henkilön, jonka kerran olin tuntenut häntä kumminkaan
todella tuntematta. Hän ei kuulunut todellisuuteen, ja kuitenkin
hänellä oli paljon sen kanssa askaroimista. Hän pysyi aina sen
sisäpuolella, mutta silloinkin kun hän täydellisimmin siihen antautui,
hän oli samalla sen ulkopuolella. Häntä ei houkutellut hyve
todellisuuden ulkopuolelle, eikä niin tehnyt pahekaan, sitä en
ainakaan vielä tällä hetkellä uskalla hänestä väittää. Hän on
sairastanut jotain exacerbatio cerebriaa, aivojen kiihottumista;
todellisuus ei tuottanut hänelle kyllin tyydytystä, ei ainakaan toisin
ajoin. Todellisuus ei häntä musertanut alleen, hän ei ollut liian heikko
sitä kantaakseen, hän oli päinvastoin liian voimakas, mutta tuo
voima oli sairautta. Niin pian kuin tosi elämä oli kadottanut
merkityksensä kiihokkeena, hän oli aseeton, siinä oli hänen
puutteensa. Siitä hän oli itse tietoinen kiihotuksen hetkelläkin — ja
tuo tietoisuus se oli hänen sairautensa.
Sen tytön, jonka tarina muodostaa päiväkirjan pääsisällön, olen
persoonallisesti tuntenut. Onko Johannes vietellyt useampiakin, en
varmuudella tiedä, mutta hänen paperinsa viittaavat siihenkin
mahdollisuuteen. Hän näyttää opetelleen taidokkaan
menettelytavan, joka oli hänelle kaikin puolin luonteenomainen; hän
oli henkisesti liian lahjakas ollakseen viettelijä tavallisessa
merkityksessä. Päiväkirjasta ilmenee, että hän toisinaan himoitsi
jotakin aivan erikoista, kuten esim. tervehdystä, eikä silloin mistään
hinnasta tahtonut ottaa vastaan enempää, sen tähden, että se, mitä
hän kulloinkin ikävöi, oli muka aina kauneinta asianomaisessa.
Henkisen ylemmyytensä avulla on hän ymmärtänyt lumota tytön,
kiinnittää hänet itseensä välittämättä sanan ahtaimmassa

merkityksessä hänen omistamisestaan. Voin mielessäni kuvitella,
miten hän on saanut tytön siihen asemaan, että hän on voinut olla
varma siitä, että tämä tulisi panemaan kaikkensa alttiiksi. Kun asia
oli kehittynyt niin pitkälle, hän lopetti suhteen, vaikka hänen
puoleltaan ei ollut tapahtunut mitään lähentymistä, eikä hän ollut
sanonut sanaakaan rakkaudesta, puhumattakaan tunnustuksista tai
lupauksista. Ja kuitenkin oli vietteleminen tapahtunut, ja
tyttöpoloinen sai kantaa tietoisuuden siitä kaksinverroin raskaana,
sen tähden että hänellä ei ollut mitään johon vedota, sen tähden
että hän joutui vaihtelevien tunnelmiensa noitatanssin uhriksi, hänen
kun täytyi vuoroin antautua itseään nuhtelemaan ja antamaan
anteeksi viettelijälleen, vuoroin taasen soimata tätä, ja nyt, kun
suhde oikeastaan vain kuvaannollisessa merkityksessä on ollut
olemassa, alituisesti taistella epäilystä vastaan, joka kuiskaa hänelle
kaiken olleen vain mielikuvitusta. Kenellekään hän ei voinut uskoa
salaisuuttaan, sillä hänellä ei ollut mitä toiselle uskoa. Se, joka on
nähnyt unta, voi kertoa unensa toisille; mutta se, mitä hänen olisi
pitänyt kertoa, ei ollut unta, ja kuitenkin, kohta kun hän aikoi puhua
siitä toiselle, keventää raskautettua mieltään, ei se ollutkaan mitään.
Tämän kaiken hän kyllä itse hyvin tunsi. Kukaan ihminen ei voinut
siihen käydä käsiksi, tuskin hän itsekään, ja kuitenkin se lepäsi
hänen yllään ahdistavana painona. Sellaiset uhrit olivat sen tähden
aivan erikoislaatuisia. Ne eivät olleet tavallisia onnettomia tyttöjä,
jotka yhteiskunnan joko tositeossa tai ainoastaan luulotellusti
hylkääminä surevat terveesti ja voimakkaasti ja, kun sydän sitten on
paisunut tulvilleen, kääntävät kaiken joko vihaksi tai
anteeksiannoksi. Mitään silminnähtävää muutosta ei heissä ollut
tapahtunut; he elivät niinkuin ennenkin vanhoissa suhteissaan
säilyttäen kunniansa, ja kuitenkin he olivat muuttuneet, muuttuneet
itselleen selittämättömällä, huomaamattomalla tavalla. Heidän

elämänsä ei ollut kuten toisten vieteltyjen tyttöjen murtunut tai
taittunut, se oli kääntynyt sisäänpäin; toisille vieraina koettivat he
turhaan löytää omaa itseään. Samassa merkityksessä kuin saattoi
sanoa viettelijästä, että hänen tiensä läpi elämän oli jäljetön (sillä
hänen jalkansa olivat niin muodostuneet, että ne eivät jättäneet
mitään jälkiä — siten käsitän parhaiten hänen ainaisen sisäänpäin
syventymisensä), samassa merkityksessä ei hän myöskään jättänyt
yhtään uhria jälkeensä. Hän eli liian henkisesti ollaksensa tavallinen
viettelijä. Joskus hän pukeutui kuitenkin vieraaseen hahmoon ja oli
silloin pelkkää aistillisuutta. Hänen ja Cordelian tarina on siinä
määrin harvinainen, että hän vieläpä saattoi esiintyä petettynä, niin,
itse vietelty tyttöpoloinenkin voi epäillä asianlaidan olevan siten.
Myöskin tässä suhteessa ovat hänen jalanjälkensä niin epäselvät,
että on mahdotonta löytää varmoja todistuskappaleita. Yksilöitä on
hän pitänyt vain kiihottavana nautintonaan; hän heitti ne luotansa,
niinkuin puut pudistavat päältään kuivat lehdet — hän itse tunsi
nuorentuvansa, lehdet lakastuivat.
Mutta kuinkahan on hänen oman järkensä laita? Samoin kuin hän
on eksyttänyt muita, samoin on hän kerran, niin ajattelen, eksyttävä
itsensä. Toisia hän on vienyt harhaan, ei ulkonaisessa vaan
sisäisessä merkityksessä. On mieltäliikuttavaa nähdä miten ihminen
ohjaa matkamiehen, joka ei tietä tunne, eksyksiin, mutta mitä
onkaan tämä verrattuna siihen, että ihminen saattaa toisen
eksymään itseensä. Eksyksissä kulkevalla matkalaisella on ainakin ilo
nähdä seudun alituisesti muuttuvan ympärillään, ja joka käänteessä
elpyy hänessä tien löytämisen toivo; sitä vastoin sillä, joka eksyy
omaan itseensä, ei ole niin suurta maa-alaa liikkuakseen; hän
huomaa pian kulkevansa kehää, josta hän ei milloinkaan ole pääsevä
matkansa päähän. Niin olen ajatellut viettelijälle itselleenkin käyvän,
mutta vielä kauheammassa määrässä. En voi mielessäni kuvitella

mitään tuskallisempaa kuin korkealle kehittynyt äly, joka kadottaa
johtolankansa ja kääntää kaiken järjenterävyytensä itseään vastaan,
pyrkien, kun omatunto vihdoinkin on valveutunut, ilmoille oman
sielunsa sokkeloista. Turhaan hän on varustanut ketunluolaansa
useita käytäviä; samassa hetkessä kun hänen kauhistunut sielunsa
jo luulee päivänvalon paistavan sisään, löytyykin vain uusi käytävä
sisäänpäin; ja kuten pelästynyt ja epätoivoinen metsäeläin etsii hän
tällä tavoin ulospääsyä ja löytää aina uuden käytävän sisäänpäin,
jota pitkin hän joutuu yhä sisemmäksi itseensä. Sellainen ei aina ole
tavallinen rikoksentekijä; ja vaikka hän usein sortuu omien
juoniensakin uhrina, tapaa hänet kuitenkin aina rangaistus, joka on
kauheampi kuin rikoksentekijän; sillä mitä on katumuksenkaan tuska
verrattuna tuohon itsetietoiseen hulluuteen. Hänen
rangaistuksellansa on puhtaasti esteettinen luonne; lausetapa
omantunnon heräämisestä on jo liian eetillinen soveltuakseen
häneen; hänessä on omatunto kehittynyt vain korkeammaksi
tietoisuudeksi ilmeten levottomuutena, joka ei edes sanan
syvemmässä merkityksessä syytä häntä, vaan pitää häntä vain
hereillä eikä suo hänelle lepoa hänen hedelmättömässä
toimettomuudessaan. Mielipuoli hän ei myöskään ole, sillä
vaihtelevien tunteiden rikkaus ei hänessä ole kivettynyt
mielipuolisuuden iäisyydeksi.
Cordelia-paran, hänenkin, on vaikea löytää lepoa. Hän antaa
Johannekselle anteeksi täydestä sydämestään, mutta ei saa rauhaa,
sillä kohta heräävät epäilykset: eikö hän itse ollutkin se, joka rikkoi
kihlauksen, joka oli syypää onnettomuuteen. Hänen ylpeytensä
himosi sellaista mitä ei koskaan voi saavuttaa. Ja hän katuu, mutta
ei saa rauhaa, sillä nyt vapauttavat syyttävät ajatukset hänet: päin
vastoin, juuri miehinen viettelijä oli tunteettomuudessaan
laskelmoinut hänen sielunsa kustannuksella. Ja hän vihaa, hänen

sydämensä keventää itsensä kirouksiin, mutta hän ei löydä lepoa;
hän soimaa uudelleen itseään, soimaa siitä että hän on voinut
vihata, hän, joka itse on synnintekijä, soimaa siitä, että hän itse,
kuinka paha Johannes lieneekin ollut, yhtäkaikki on syyllinen.
Raskasta on hänelle se, että Johannes on hänet pettänyt, vielä
raskaampaa, tekisi mieli väittää, on hänelle se, että viettelijä on
herättänyt hänessä eloon monimutkaisen mietiskelyn, että hän on
kehittänyt hänet esteettisesti asteelle, jolla hän ei enää nöyrästi
kuuntele yhtä ainoata ääntä vaan kuulee kaikkien äänten
moninaisuuden, yhdellä kertaa. Toisinaan herää muisto hänen
sielussaan, hän unohtaa rikoksen, hän muistaa vain ne ihanat
hetket, jolloin hän oli vajonnut luonnottomasti kiihottuneeseen
mielentilaan. Tuollaisina hetkinä tyttö ei ainoastaan muistele
viettelijäänsä, hän käsittää hänet kirkkaalla kaukonäköisyydellä, joka
sekin puolestaan osoittaa kuinka pitkälle hän on kehittynyt. Tyttö ei
näe pahantekijää viettelijässään, ei myöskään jaloa miestä, hän
tuntee hänet vain esteettisesti. Hän on kerran kirjoittanut minulle
kirjelipun, jossa hän puhuu viettelijästään: "Aika ajoin hän oli niin
kokonaan henkeä, että tunsin naisena raukeavani tyhjiin, toisin ajoin
taasen niin hurja ja intohimoinen, että melkein vapisin hänen
vieressään. Toisinaan olin hänelle kuin vieras, toisinaan hän antautui
minulle kokonaan; kun silloin kiersin käsivarteni hänen ympärilleen
oli kaikki jo muuttunut ja tunsin syleileväni kuin pilveä. [Samoinkuin
Iksion, joka yrittäessään syleillä Heraa saikin syleillä pilveä. Suom.
muist.] Tuon lausetavan tunsin jo ennen kuin häneen tutustuin,
mutta vasta hän opetti minut sitä ymmärtämään; kun sitä käytän,
ajattelen aina häntä, niinkuin muutoinkin ajattelen jokaisen
ajatukseni hänen kauttansa. Olen aina rakastanut musiikkia. Hän oli
erinomainen soittokone, aina väreilevä, hänessä olivat yhdistyneet
kaikki tunteet ja mielialat, mikään ajatus ei ollut hänelle liian korkea

tai liian epätoivoinen; hän saattoi pauhata kuin syysmyrsky ja
kuiskata kuulumattomasti. Yksikään sanani ei kaikunut tyhjiin, ja
kuitenkaan en voi sanoa niiden tehonneen. Minun oli mahdoton sitä
itse tietää. Mutta sanoin kuvaamaton, salaperäinen, autuas tuska
täytti minut, kun kuulin tuota musiikkia, jonka itse loihdin esiin sitä
kuitenkaan esiin loihtimatta; aina vallitsi sopusointu, aina hän
hurmasi minut."
Tytön asema on kauhea, vielä kauheammaksi on kuitenkin
viettelijän tila käyvä siitä päätellen, että itse tuskin voin hillitä sitä
tuskaa, joka minut valtaa, kun tuota ajattelen. Minäkin olen tullut
temmatuksi tuohon sumumaailmaan, unien valtakuntaan, jossa joka
hetki säikähtää omaa varjoansa. Turhaan koetan siitä tempautua irti,
minä seuraan mukana pelottavana kohtalona, äänettömänä
syyttäjänä. Kuinka omituista! Hän on pitänyt kaiken syvimmässä
salaisuudessa ja kuitenkin on olemassa vielä syvempi salaisuus, se
nimittäin, että minä olen kaiken todistaja ja että olen luvattomalla
tavalla siksi tullut. Unohtaminen ei enää käy päinsä. Olen joskus
ajatellut puhua asiasta hänelle itselleen. Kuitenkin, mitä hyötyä siitä
olisi? Hän joko kieltäisi kaikki ja väittäisi päiväkirjaa runokokeeksi, tai
vaatisi minua asiasta vaikenemaan — seikka, johon minun täytyisi
suostua katsoen siihen millä tavalla olen tullut asiasta osalliseksi. Ei
ole varmaankaan olemassa mitään, joka toisi mukanansa niin paljon
turmiota ja kirousta kuin salaisuus.
Cordelialta olen saanut kokoelman kirjeitä. Onko se täydellinen,
sitä en tiedä, mutta olin ymmärtävinäni, että hän oli itse hävittänyt
osan. Olen ottanut kaikista jäljennöksen liittääkseni ne
päiväkirjanotteiden oheen. Niissä ei tosin ole päivämäärää, mutta
sellainen ei olisikaan minua suuresti auttanut, kun päiväkirja
tapauksien kehittyessä käy aina yhä niukemmaksi jättääksensä

lopulta, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta, päivämäärät kokonaan
merkitsemättä, ikään kuin tarina olisi sillä asteella käynyt niin
sisällisesti merkitseväksi, lähestynyt niihin määrin ideaa, että kaikki
aikamäärät, vaikkakin tapaus itsessään oli historiallisesti tosi, tulivat
tarpeettomiksi. Sen sijaan on minulle ollut avuksi se, että olen
erinäisissä päiväkirjanotteissa tavannut sanoja, joiden merkitystä en
alussa ymmärtänyt. Vertaamalla niitä kirjeisiin olen huomannut
niiden olevan selitettävissä. On sen tähden helppoa asettaa ne
oikeille paikoillensa siten, että sovitan ne sen päiväkirjan kohdan
rinnalle, jonka kautta ne kulloinkin saavat selityksensä. Ellen olisi
keksinyt niissä noita valaisevia sanoja, olisin tehnyt itseni syypääksi
väärinymmärtämiseen, sillä tuskin olisi mieleeni juolahtanut seikka,
jonka päiväkirja kuitenkin osoittaa todeksi, että nim. kirjeet ovat aika
ajoin seuranneet toisiansa niin tiheässä tahdissa, että Cordelia on
joskus saanut useampiakin samana päivänä. Jos olisin noudattanut
omia mielijohteitani, olisin kaiketi jakanut kirjeet tasaisemmin,
aavistamatta, minkä vaikutuksen hän on saavuttanut intohimoisella
energiallaan, jota hän on käyttänyt samoin kuin muitakin keinoja
pitääkseen Cordelian intohimon huipulla.
Paitsi täydellistä kertomusta kirjoittajan suhteesta Cordeliaan
sisälsi päiväkirja joitakin sinne tänne sovitettuja pieniä kuvauksia.
Kaikkialla, minne niitä oli sijoitettu, oli laitaan merkitty N. B. Nämä
kuvaukset eivät ole missään suhteessa Cordelian tarinaan, mutta ne
ovat antaneet minulle elävän mielikuvan sen lausetavan
merkityksestä, jota Johannes usein käytti, joskin ennen käsitin sen
toisella tavalla: tulee aina pitää pieni köydenpää ulkona. Jos
aikaisempi nidos tätä päiväkirjaa olisi joutunut käsiini, olisin
varmaankin tavannut useampia tuollaisia, kuten hän itse eräässä
paikassa niitä kutsuu, actiones in distans [liikkeitä etäällä olevaa
päämäärää kohti. Suom. muist.] — sillä hän sanoo itse, että Cordelia

oli liiaksi hänen ajatuksissaan, jotta hänellä olisi ollut aikaa silmätä
ympärilleen.
Heti sen jälkeen kun hän oli jättänyt Cordelian, hän sai tältä pari
kirjettä, jotka hän avaamatta lähetti takaisin. Niiden kirjeiden
joukossa, jotka Cordelia minulle jätti, olivat myöskin nämä. Hän oli
itse rikkonut sinetin, ja minä uskaltanen ottaa niistäkin jäljennökset.
Niiden sisällöstä ei Cordelia ole koskaan puhunut kanssani, sen
sijaan oli hänellä tapana, kun hän kosketteli suhdettansa
Johannekseen, lausua pieni säejakso — mikäli tiedän, Goethen
kirjoittama — jonka merkitys aina hänen vaihtelevan mielialansa ja
siitä johtuvan erilaisen lausumistavan mukaan tuntui hiukan
muuttuvan:
Gehe,
Verschmähe,
Die Treue,
Die Reue
Kommt nach.
Kirjeiden sisältö on seuraava:
Johannes!
En kutsu sinua minun Johanneksekseni, sillä tiedän hyvin, ettet
sitä koskaan ole ollut; olen saanut osakseni ankaran rangaistuksen
siitä, että tuo ajatus kerran tuotti iloa sielulleni; ja kuitenkin nimitän
sinua omakseni: viettelijäkseni, pettäjäkseni, vihollisekseni,
murhaajakseni, onnettomuuteni syyksi, onneni haudaksi,
kadotukseni kuiluksi. Kutsun sinua omakseni ja itseäni omaksesi, ja
samalla tavalla kuin se kerran hiveli sinun korvaasi, joka ylevästi

kumartui minun ihailevia sanojani kohti, samalla tavalla kaikukoon se
nytkin, mutta kirouksena, ylitsesi, ikuisena kirouksena. Älä luule
tarkoitukseni olevan sinua vainota tai aseistaa itseäni tikarilla
lisätäkseni sinun pilkkaasi! Pakene minne hyvänsä, olen kuitenkin
sinun, lähde maailman kaukaisimpaan soppeen, olen yhäti sinun,
rakasta tuhansia muita, olen aina sinun, kuoleman hetkelläkin olen
sinun. Jo se kieli, jota käytän sinua vastaan, todistakoon sinulle, että
olen sinun. Olet pettänyt minut siten, että olet kaikkeni minulle, että
olisin iloinen, jos saisin olla orjattaresi, sinun minä olen, sinun, sinun,
sinun kirouksesi.
Sinun Cordeliasi.
— — —
Johannes!
Oli kerran rikas mies, jolla oli paljon karjaa, ja köyhä tyttönen, jolla
oli vain yksi karitsa. Se söi hänen kädestänsä ja joi hänen
maljastaan. Sinä olit se rikas mies, kaiken maallisen ihanuuden
omistaja, minä olin se köyhä, minä, jolla oli vain rakkauteni. Sinä otit
sen, sinä iloitsit siitä, silloin valtasi intohimo sinut ja sinä uhrasit sen
vähän minkä minä omistin, omastasi et voinut uhrata mitään. Oli
kerran rikas mies, jolla oli paljon karjaa, ja köyhä tyttönen, jolla oli
vain yksi karitsa.
Sinun Cordeliasi.
— — —
Johannes!

Eikö ole enää mitään toivoa? Eikö sinun rakkautesi ole koskaan
heräävä; sillä tiedän sinun rakastaneen minua, vaikka en tiedä, mikä
minulle sen vakuuttaa todeksi. Minä tahdon odottaa, joskin aika käy
minulle pitkäksi, odottaa, odottaa, kunnes olet väsynyt rakkaudessasi
toisiin, silloin on rakkautesi minuun uudelleen nouseva ylös
haudastansa, silloin tahdon sinua rakastaa kuten aina ennen, kiittää
sinua kuten aina ennen, kuten muinoin, Johannes, kuten muinoin!
Onko sinun kylmyytesi minua kohtaan, onko se sinun todellinen
olemuksesi, oliko sinun rakkautesi, sinun rikas sydämesi valhetta ja
epätodellisuutta, oletko nyt uudelleen oma itsesi. Ole kärsivällinen
minun rakkauttani kohtaan, suo anteeksi että edelleen sinua
rakastan, minä tiedän, että rakkauteni on sinulle taakka, mutta aika
on tuleva, jolloin palaat takaisin Cordeliasi luo. Cordeliasi! Kuule tuo
rukoileva sana! Cordeliasi, sinun Cordeliasi.
Sinun Cordeliasi.
Vaikkakaan Cordelialla ei ollut sitä henkistä laajuutta, jota hän
Johanneksessaan ihaili, näkee kuitenkin selvästi, ettei hänen
sielunelämänsä ollut vivahteetonta. Hänen mielialansa kuvastuu
selvästi kussakin kirjeessä, vaikkakin häneltä jossain määrin puuttui
esityksen kirkkautta. Se näkyy varsinkin toisesta kirjeestä, josta
enemmän aavistaa kuin varsinaisesti ymmärtää hänen
tarkoituksensa. Mutta tuo keskeneräisyys tekee juuri sen mielestäni
niin liikuttavaksi.
— — —
4. pnä huhtikuuta

Varovaisuutta, tuntematon kaunottareni! Varovaisuutta! Vaunuista
astuminen ei aina ole niin vähäpätöinen asia, se on toisinaan
ratkaiseva askel. Voisin lainata teille Tieckin novellin, josta saisitte
nähdä, miten eräs nainen ajoneuvoista laskeutuessaan siinä määrin
hämääntyi, että tuo askel tuli määrääväksi koko hänen elämälleen.
Vaunujen astuimet ovatkin tavallisesti niin huonosti varustetut, että
täytyy melkein luopua kaikesta arvokkuudesta ja uskaltaa tehdä
epätoivoinen hyppy kuskin tai palvelijan syliin. Niin, kuinka hyvä
onkaan kuskin ja palvelijan; luulenpa todella että haen itselleni
paikan palvelijana talossa, jossa on nuoria tyttöjä; palvelija pääsee
pian osalliseksi tuollaisen pienen neitosen salaisuuksista. — Mutta
älkää jumalan nimessä hypätkö, minä pyydän teitä; nythän on jo
pimeä. Minä en ole teitä häiritsevä, asetun tuon kaasulyhdyn taakse,
niin että teidän on mahdoton minua nähdä, ja nuori tyttöhän on
tavallisesti ujo ainoastaan silloin kun hän huomaa itseään
tarkastettavan — niinpä siis, palvelijan tähden, joka ei kenties ole
varustautunut sellaisen hypyn varalta, silkkihameenne tähden,
pitsienne tähden, minun tähteni, antakaa tuon sievän pienen jalan,
jonka kapeutta jo olen saanut ihailla, antakaa sen rohkeasti astua
maailmaan, luottakaa siihen, se on löytävä jalansijan, ja jos väristys
käy hetkeksi lävitsenne, kun tuntuu kuin se turhaan hakisi mihin
nojautua, niin, jos teitä värisyttää vielä sittenkin kun jalkanne on jo
löytänyt tuen, niin vetäkää urhoollisesti toinen jalkanne lisäksi.
Kukapa olisi niin julma että antaisi teidän kauan horjua tuossa
asennossa. Vai pelkäättekö vielä jotakin asiaankuulumatonta?
Palvelija se ei voi olla, sen paremmin kuin minäkään, sillä minähän
olen jo nähnyt tuon pienen jalan, ja koska olen luonnontutkija, olen
Cuvier'lta oppinut siitä tekemään johtopäätökseni. Niinpä siis,
nopeasti toimeen! Kuinka tuo tuska lisää teidän kauneuttanne. Tuska
ei kuitenkaan ole itsessään kaunis, se on kaunis vain silloin, kun

samassa hetkessä näkee tarmon, joka sen lannistaa. Aivan oikein.
Kuinka lujassa onkaan nyt tuo pieni jalka. Olen pannut merkille, että
tytöt, joilla on pienet jalat, yleensä seisovat varmemmin kuin ne,
joilla on suuremmat. — Kukapa saattoi tuota ajatella? Se sotii
kaikkea kokemusta vastaan; ei ole läheskään niin suurta pelkoa
hameen tarttumisesta silloin kun astuu alas vaunuista kuin silloin kun
hyppää niistä. Mutta niinpä onkin aina vaaranalaista nuorten tyttöjen
ajaa vaunuissa; lopulta ne jäävät kiinni niihin. Pitsit ja
hameenreunukset ovat mennyttä, sillä saa asian kuitata. Kukaan
ihminen ei ole nähnyt mitään; tuolla näkyy tosin tumma olento
silmiin saakka viittaansa verhoutuneena; ei voi nähdä, mistä hän tuli,
tuo lyhty kun vallan sokaisee silmät; hän astuu teidän ohitsenne
samalla hetkellä kun poikkeatte sisään portista. Juuri ratkaisevassa
silmänräpäyksessä lävistää syrjäsilmäys uhrinsa. Te punastutte,
povenne täyttyy liiaksi voidaksensa tyhjentyä yhteen henkäykseen;
teidän silmissänne on loukkaantunutta, ylpeää ylenkatsetta; teidän
silmissänne on rukous ja kyynel; molemmat ovat yhtä ihania, otan
vastaan samalla oikeudella kumpaisetkin; sillä voin yhtä hyvin olla
toisen kuin toisenkin esine. Mutta minä olen pahanilkinen — mikähän
on tuon talon numero? Mitä näenkään, julkinen korutavarain
näyttely; kaunis tuntemattomani, se on kenties vähemmän
soveliasta, mutta minä seuraan valoisaa tietänne… Hän on jo
unohtanut mitä vastikään tapahtui, ah niin, kun on seitsemäntoista,
kun on tuolla onnellisella iällä ulkona ostoksilla, kun jokainen esine,
iso tai pieni, tuottaa kuvaamatonta iloa, silloin unohtaa helposti. Hän
ei ole vielä nähnyt minua; seison yksikseni etäällä hänestä, tiskin
toisella puolen. Vastakkaisella seinällä on peili, hän ei sitä ajattele,
mutta peili sen tekee. Kuinka uskollisesti se onkaan heijastanut
hänen kuvaansa, kuin nöyrä orja, joka osoittaa uskollisuudellaan
palvelevan mielensä, orja, joka ei hänelle mitään merkitse, mutta

joka kyllä uskaltaa häntä kuvata vaikkakaan ei häntä koskettaa. Oi
onnetonta kuvastinta, joka kyllä voi saavuttaa hänen kuvansa, mutta
ei häntä itseään, joka ei voi maailmalta kätkeä hänen kuvaansa,
mutta vain paljastaa sen toisille, niinkuin nyt minulle! Mikä tuska
ihmiselle, joka olisi sellaiseksi luotu! Ja kuitenkin ovat monet ihmiset
juuri sellaisia, he eivät omista mitään muulloin kuin sinä
silmänräpäyksenä, jolloin he näyttävät sen toisille, jotka käsittävät
vain pinnan, eivät olemusta itseään. Ja jollei ihmisellä olisi kykyä
omistaa muiston kuvaa itse läsnäolevalla hetkelläkin, niin pitäisihän
hänen aina toivoa olevansa kaukana kauneudesta eikä niin lähellä,
ettei maallinen silmä voi nähdä kuinka kaunista se on, jota hän
kantaa sisimmässään ja jonka maallinen silmä on kadottanut
näkyvistään. Sisäisen ihanuuden hän kyllä siirtämällä sen
etäämmälle itsestään voi voittaa takaisin, ulkonaisen silmän
tavoitettavaksi, mutta myöskin pidättää sielunsa silmien edessä
silloin, kun ei voi enää nähdä ihastuksensa esinettä, sen tähden että
se on häntä liian lähellä — kun huuli painuu huulta vasten… Kuinka
kaunis hän onkaan! Peili parka, mikä tuska sinulle; hyvä kuitenkin,
ettet tunne kateutta. Hänen kasvonsa ovat täydellisen soikeat, hän
kumartuu hiukan, niin että otsa korkenee; se on puhdas ja ylpeä.
Hänen tumma tukkansa verhoo hellävaraisen pehmeänä ja
taipuisana otsaa. Hänen kasvonsa ovat kuin hedelmä: jokainen viiva
on niissä täydellisen luonteva. Hänen ihonsa on läpikuultava ja
koskettaessa hieno kuin untuva, sen voin silmilläni tuntea. Hänen
silmänsä, — niitä en ole vielä nähnyt, ne ovat kätkössä silmäluomien
alla, jotka ovat silkkisillä ripsillä reunustetut, taipuvilla kuin haat,
vaaralliset sille, joka haluaa kohdata hänen katseensa. Hänen
päänsä on madonnanpää, jolle puhtaus ja viattomuus antavat
leimansa; hän kumartuu kuin madonna, mutta hän ei ole syventynyt
tarkastamaan mitään erikoista ja sen tähden vaihtuukin ilme hänen

kasvoillaan. Hän tarkastaa moninaisuutta, moninaisuutta, jonka
ylitse maallinen kauneus ja loisto heittävät heijastuksensa. Hän
vetää hansikkaan kädestään näyttääkseen peilille ja minulle oikean
kätensä, valkean ja muodoltaan ihanan kuin antiikkiesine; siinä ei ole
koristuksia eikä sileää kultasormusta nimettömässä — bravo! — Hän
nostaa silmänsä. Kuinka muuttuukaan kaikki pysyen kuitenkin
samana, otsa näyttää hiukan matalammalta, kasvot vähemmän
säännöllisen soikeilta, mutta eloisammilta. Hän puhuu puotipalvelijan
kanssa, hän on reipas, iloinen, puhelias. Hän on jo valinnut pari
kolme esinettä, hän ottaa neljännen ja pitää sitä kädessään, hänen
silmänsä painuvat uudelleen alas, hän kysyy sen hintaa, hän asettaa
sen syrjään hansikkaan alle, se lienee salaisuus, aiottu —
rakastetulle? — mutta hänhän ei ole kihloissa, — mutta onhan
olemassa useita, jotka eivät ole kihloissa ja joilla kuitenkin on
rakastettunsa, useita, jotka ovat kihloissa ja kuitenkin ilman
rakastettua… Jättäisinkö hänet rauhaan? Antaisinko hänen
häiritsemättä nauttia ilostaan?… Hän aikoo maksaa, mutta hän on
kadottanut kukkaronsa … hän ilmoittaa kaiketikin osoitteensa. En
tahdo sitä kuulla, en tahdo riistää itseltäni yllätyksen iloa. Kohtaan
hänet kyllä kerran vielä elämässä, olen silloin varmaan tunteva hänet
ja hänkin ehkä minut; minun katsettani ei niin hevillä unohda. Kun
sitten äkkiä kohtaan hänet ympäristössä, jossa en luullut häntä
tapaavani, silloin on hänen vuoronsa. Jollei hän minua tunne, jollen
heti sitä huomaa hänen katseestaan, olen kaiketi saava pian
tilaisuuden katsoa häntä sivultapäin, ja silloin, sen lupaan, hän on
muistava tämän kohtauksen. Pois kärsimättömyys, pois ahneus,
kaikki on nautittava hitaasti; hän on valittu, hänet on pidettävä
muistissa.
— — —

5. pnä.
Siitä minä nautin: yksinäisestä kävelystä iltaisin Itäisellä kadulla.
Niin, näen kyllä miespalvelijan, joka kulkee teidän jäljessänne, älkää
luulko minun uskovan teistä, että kulkisitte ypöyksin, älkää luulko
minua niin kokemattomaksi, etten arvioidessani tilannetta heti olisi
huomannut tuota yksivakaista mieshenkilöä. Mutta miksi sellainen
kiire? Olette joka tapauksessa hiukan rauhaton, tunnette eräänlaista
sydämentykytystä, johon ei ole syynä kärsimätön halu päästä jälleen
kotiin vaan levoton pelko, joka väristen virtaa läpi koko ruumiin —
siitä jalkojen nopea tahti. On sentään ihanaa kävellä noin omin päin
— palvelijan seuratessa taempana… Olette kuusitoistavuotias, olette
lukenut yhtä ja toista, ts. romaaneja, olette joskus kulkiessanne
veljienne huoneen läpi sattumalta kuullut pari sanaa heidän
keskustelustaan ystäviensä kanssa, pari sanaa Itäisestä kadusta.
Sittemmin olette useat kerrat kulkenut veljienne huoneen läpi
saadaksenne lähempiä tietoja. Turhaan. Suuren, täysikasvuisen tytön
täytynee jo hiukan tuntea maailmaa. Jospa vain sopisi lähteä yksin
ulos kävelemään, palvelijan seuratessa perässä. Ei, se ei käy päinsä,
isä ja äiti ihmettelisivät suuresti, ja mitä silloin ilmoittaisi syyksi? Kun
on matkalla vieraisiin, ei silloinkaan sovi, se on liian varhaista, ja
Augusthan puhui kello yhdeksästä, kymmenestä; kun palaa kotiin,
on taas liian myöhäistä ja silloin saa tavallisesti jonkun herrasmiehen
saattajana seuraansa. Torstai-iltana, teatterista palatessa, olisi
oikeastaan erinomainen tilaisuus, mutta silloin täytyy aina ajaa
vaunuissa rouva Thomsenin ja hänen rakastettavien serkkujensa
seurassa; jos saisi ajaa yksikseen, voisi antaa ikkunan liukua alas ja
katsoa hiukkasen ympärilleen. Kuitenkin: unverhofft kommt oft.
Tänäpäivänä sanoi äiti: et varmaankaan saa valmiiksi tuota
ompelustasi isän nimipäiväksi. Saadaksesi olla aivan rauhassa voit
mennä Jette-tädin luo ja viipyä siellä iltaan saakka, jolloin Jens tulee

sinua noutamaan. Se ei itse asiassa ollut mikään iloinen sanoma,
sillä Jette-tädin luona on aina kauhean ikävää, mutta niinpä saa
illalla palata yksin kotiin palvelijan saattamana. Kun Jens nyt tulee,
hän saa odottaa neljännestä yli yhdeksään ja sitten lähdemme
matkaan. Jos lisäksi veli tai August-herra sattuisivat tulemaan
vastaan — mutta se ei ehkä kuitenkaan olisi toivottavaa, sillä silloin
he lähtisivät saattamaan minua kotiin — ei kiitos, vapaat kädet
mieluummin, vapaus — mutta jos voisi heidän huomaamattaan
tarkastaa heitä syrjästä… Niinpä siis, neitiseni, mitä nyt näette ja
mitä luulette minun näkevän? Ensiksikin näen tuon pienen myssyn,
joka teillä on päässänne; se sopii teille erittäin hyvin ja on
täydellisessä sopusoinnussa muun häthätää suunnitellun pukunne
kanssa. Se ei ole hattu, ei lakkikaan, pikemmin eräänlainen
lastenmyssy. Mutta sitä teillä ei voinut olla aamulla kotoa
lähtiessänne päässänne. Olisiko ehkä palvelijalla ollut se mukanaan
vai olisitteko lainannut sen Jette-tädiltä? On kenties kysymyksessä
incognito. — Harsoa ei pidä laskea aivan alas, kun haluaa tehdä
havaintoja. Vai eikö se olekaan harso vaan ainoastaan leveä
myssynreunus. On mahdotonta pimeässä varmasti päättää. Mikä se
lieneekin, se verhoaa puolet kasvoista. Leuka on kauniinlainen,
vähän liian suippo; suu pieni ja hiukan raollaan, mikä johtuu siitä
että kävelette niin nopeasti. Hampaat — valkeat kuin lumi. Niin pitää
olla. Hampaista riippuu paljon, ne muodostavat henkivartijaston,
joka on kätkössä viettelevien pehmeiden huulien takana. Posket
hohtavat terveyttä. — Jos kääntäisi pään vähän sivullepäin, olisi kai
mahdollista kurkistaa tuon harson tai reunuksen alle. Pitäkää
varanne, sellainen katse sivultapäin on vaarallisempi kuin katse, joka
tulee gerade aus. Samoin on laita miekkailussa — ja mikäpä ase on
niin vahva, niin läpäisevä, niin säkenöivän nopsa ja sen tähden niin
petollinen kuin silmä? Miekkailija asettuu kvarttiasentoon, kuten

hänen on tapana sanoa, ja hyökkää sekondiasennosta. Mitä
pikemmin hyökkäys seuraa asennonottoa, sitä parempi. Tuossa
asennonotossa on jotain ihmeellistä. On kuin vastustaja tuntisi jo
iskun, hän saakin sen, mutta aivan toisaanne kuin hän odotti… Neiti
jatkaa yhä edelleen käyntiään, pelkäämättä ja arkailematta. Pitäkää
varanne, tuolta tulee joku, laskekaa huntu alas, älkää antako hänen
julkean katseensa saastuttaa teitä; te ette sitä voi käsittää, mutta
teille voisi käydä mahdottomaksi pitkään aikaan unohtaa sitä
vastenmielisyyttä, jonka sen kosketus teille tuottaisi. Te ette
huomaa, mutta minä kyllä, että hän on oivaltanut tilanteen. Palvelija
on valittu lähimmäksi uhriksi. — Niin, siinä nyt näette mitä on kulkea
yksin palvelijan seuraamana. Palvelija on kaatunut. Pohjaltaan asia
on naurettava, mutta mitä aiotte nyt tehdä? Ei käy laatuun kääntyä
takaisin ja auttaa häntä jaloilleen; rypeneen palvelijan saattamana
on varsin epämiellyttävää kulkea, yksin arveluttavaa. Pitäkää
varanne, neitiseni, hirviö lähestyy… Te ette vastaa, katsokaahan vain
minuun, onko ulkomuotoni pelkoa herättävä? En tee teihin juuri
mitään vaikutusta, näytänpähän vain hyvänsävyiseltä mieheltä.
Puheessani ei ole mitään, joka tekisi teidät levottomaksi, mitään joka
muistuttaisi teitä oudosta tilanteesta, käytöksessäni ei ole mitään
tunkeilevaa. Olette vielä hiukan huolestunut, ette vielä voi unohtaa
tuon kauhean olennon julkeutta. Alatte tuntea myötätuntoa minua
kohtaan; ujouteni, joka estää minua kääntämästä katsettani teidän
olentoonne, antaa teille rohkeutta. Se ilahduttaakin teitä,
tahtoisittepa melkein laskea pientä leikkiä kanssani. Voin lyödä
vetoa, että teillä nyt juuri olisi kylliksi rohkeutta tarttua minun
käsipuoleeni, jos se vain pälkähtäisi päähänne… Asutte siis
Myrskykadulla. Nyökäytätte minulle kylmästi ja kuin ohimennen
päätänne. Olenko minä, joka autoin teidät tuosta ikävästä
tilanteesta, ansainnut sen? Te kadutte, tulette takaisin, kiitätte minua

kohteliaisuudestani, ojennatte minulle kätenne — mutta
minkätähden kalpenette? Eikö ääneni ole muuttumaton, käytökseni
yhtäläinen kuin ennenkin, katseeni tyyni ja levollinen? Tuoko
kädenpuristus? Voiko siis kädenpuristuskin jotain merkitä? Kyllä,
paljonkin, sanomattoman paljon, nuori neitiseni; olen neljäntoista
päivän kuluessa selittävä teille kaikki. Siihen saakka on teille jäävä
selittämättömäksi miten minä, hyväntahtoinen ihminen, joka
ritarillisesti tarjoan nuorelle tytölle palvelustani, yhtäkaikki voin
puristaa kättänne kaikkea muuta kuin hyvänsuovalla tavalla.
— — —
7. pnä huhtikuuta
"Siispä maanantaina kello yksi näyttelyssä." Hyvä, minulla on oleva
kunnia saapua neljännestä vailla yksi. Pieni rendezvous. Lauantaina
päätin yhtäkkiä käväistä ystäväni Adolf Bruunin luona. Lähden
seitsemän tienoissa jälkeen puolenpäivän Länsikadulle, jossa hänen
sanottiin asuvan. Hän ei kuitenkaan ollut tavattavissa, sain palata
tyhjin toimin kolmannesta kerroksesta, jonne vaivalla kapusin. Kun
olen laskeutumassa alas, sattuu korvaani soinnukas naisen ääni, joka
puoleksi kuiskaten sanoo: "siispä maanantaina kello yksi näyttelyssä,
siihen aikaan ovat toiset poissa kotoa, mutta kuten tiedät en koskaan
uskalla tavata sinua kotonani". Kutsu ei ollut tarkoitettu minulle,
vaan se koski erästä nuorta miestä, joka ykskaks oli ulkona ja hävisi
niin nopeasti, etteivät minun silmäni, vielä vähemmän jalkani,
ehtineet häntä tavoittaa. Miksi käytävässä ei ollut kaasuvaloa, silloin
olisin ehkä saanut nähdä, maksoiko vaivan olla niin täsmällinen.
Mutta jos kaasuvalo olisi ollut, en olisi ehkä saanut kuulla mitään.
Paras näin, minä olen ja jään optimistiksi… Kuka noista nyt on hän?
Näyttelyssähän kihisee tyttöjä, käyttääkseni donna Annan sanoja.

Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
testbankdeal.com

Business Communication Process and Product 8th Edition Guffey Test Bank

More Related Content

Similar to Business Communication Process and Product 8th Edition Guffey Test Bank (20)

Business Communication Process and Product 8th Edition Guffey Test Bank