Estä mehiläisten parveilu -ohjeet
1 like5,644 views
Parveilun estäminen on yksi mehiläistarhaajan taitoja. Mehiläinen 4/2012 -lehdessä julkaistu ohjeistus kertoo, miten voi tarkkailla parveilukuumetta ja kuinka parveilun voi estää.
Estä mehiläisten parveilu -ohjeet
- 1. 102 MEHILÄINEN 4/2012 Vielä vuosisadan alussa olkipesähoitajat toivoivat runsasta parvei- lua, koska parvi oli ainoa tapa lisätä pesiä. Nyt tarhaajat haluavat estää parveilun, koska pois lentänyt parvi on menetys tarhaajalle, ja mahdollinen harmi muille. Tämä kesä ei ole luonnon puolesta kovin aikainen, mutta osa pesistä on kasvanut hyvin ja ensimmäi- set parvikennot on nähty Etelä- Suomessa jo toukokuulla. Mehiläisiä ei saa täysin parveilemattomiksi, mutta pesien parveilun voi estää. Parveiluinnon havaitseminen ja sen estäminen on mehiläishoidon perusosaamista, ja kaikkien tarhaajien perustyötä. Viimeistään siitä lähti- en kun pesä täyttää kaksi osastoa hyvin, heinäkuun puoliväliin asti, pesä on tarkistettava 9 päivän välein, jos parveilu halutaan estää. Mehiläisten kerääntyminen ryppääksi etuseinälle/lentoaukolle ja vähentynyt lentoak- tiviteetti muihin pesiin verrattuna viittaa parveiluaikeisiin, mutta varma merkki on sikiöalasta löydetty parvikenno, johon on jo munittu. Parveilutarkastus tehdään tutkimalla, onko sikiöalaan tehty emoken- noja, joihin on jo munittu tai kasvatettu jo toukka. Jos pesä yrittää par- veilla, on varminta mennä pesän tahtojen mukana ja jakaa pesä. Parvei- luyrityksen voi pysäyttää monella muullakin tavalla, mutta muilla tavoil- la parveiluyritykset usein jatkuvat edelleen. Jakaminen on helpointa teh- dä siirtämällä parveilua yrittävä pesä reilusti toiseen paikkaan. Vanhal- le paikalle jätetään uusi pesäosasto pohjineen ja kattoineen ja siihen 1 si- kiökakku emokennoineen TAI emokennon tilalla vanha emo, jos se löy- detään. Jakamisessa emottomaksi jäänyt puolisko kasvattaa itselleen uu- den emon parvikennosta. Kun parveilevan pesän mehiläismäärä on näin suunnilleen puolitettu, eivät mehiläiset yleensä jatka parveiluyrityksiä vaan keskittyvät hunajan keruuseen. Jotta onnistut parveilun estämisessä jakamalla pesän, muista nämä: • Ole ajoissa, jakaminen ei aina enää onnistu, jos parvi on jo lähtöval- miudessa • Siirrä pesä niin, että se on mehiläisten mielestä uudessa paikassa. Seu- raavan pesän taakse, kiven, pensaan tai muun mehiläisten käyttämän suunnistusmerkin toiselle puolelle • Laita vanhalle paikalle samanvärinen osasto, jotta mehiläiset eivät ihmettele muutosta niin paljon Pesän voi jakaa samalla tavalla mehiläiset harhauttamalla myös ilman, että pesässä on parveilukuumetta. Kun valmista emokennoa ei ole, mehiläiset tekevät uuden emon hätäemona. Siksi näin jaettaessa on varmistettava, että uuteen pesäosastoon tulee sikiökakku, jossa on munia/aivan pieniä toukkia. Pesän jakaminen näin estää parveilua jo ennakkoon ja on hyvä tapa tilanteissa, jossa parveilun estäminen on tärkeää. Tällainen tilanne on esimerkiksi kaupunkimehiläishoidossa, tai jos tarhaaja ’joutuu’ lähtemään lomamatkalle alkukesällä, eikä pääse pesille riittävän tiheään. Alkukesä on mehiläispesien kiivaimman kehityksen aikaa. Emot munivat päivä päivältä enemmän ja pesään syntyy yhä lisää mehiläisiä. Normaalisti talvehtineiden, terveiden, pesien kehitys kulkee vääjäämättä kohti sitä vahvuutta, että pesä voi parveilla, jos se niin haluaa. Ajankohtaista mehiläishoidossa – parveilu lähestyy 1 2 3 4 5 6 Ari Seppälä, kuvat Marja Komppa MEHILÄINEN 4/2012 103 Pesätuki Vuoden 2012 pesätukihakemuslomake vain netissä / Ansökan om stöd för biodling 2012 bara i internet http://www.hunaja.net/mehilaishoitajille/ Lomake on toimitettava viimeistään 15.6.2012 siihen ELY-keskuk- seen, jonka toimialueella mehiläistalouden harjoittajan toiminta- piste sijaitsee. 1. Tarhaaja voi aavistella parveiluaikeet pesästä, jonka lentoaukolla laiskottelee mehiläisiä muiden pesien lentäessä nor- maalisti. 2. Varma merkki parveilusta on kuitenkin vasta emokenno, jossa on muna tai jo kuoriutunut toukka. Emokenno on yleen- sä helpointa löytää ylimmän sikiöosaston kehien alalistoilta. Tällä kertaa isoimmat kennot kuoriutuneine toukkineen olivat villirakenteen suojassa kehien välissä. Kuvassa oikealta kolmannen kehän kes- kivaiheilla näkyy yksi emokenno, jossa oli jo muna. 3–6. Varmin tapa pysäyttää parveiluai- keet, on jakaa pesä. Tämä käy helpoim- min harhauttamalla lentomehiläiset eroon muista. Pesä ”parveilee” hallitusti. Lento- mehiläiset saadaan eroon siirtämällä koko parveileva pesä uuteen paikkaan samalla tarhalla. Siirto ei voi olla aivan viereen, vaan selkeästi eri paikkaan niin, etteivät palaavat mehiläiset löydä sitä. Hyvä paik- ka on tarhalla viereisten pesien taakse tai mehiläisten käyttämän maamerkin, puun, pensaan tai kiven, toiselle puolelle. Len- tomehiläiset lähtevät lennolle uudesta pai- kasta mutta palaavat vanhalle paikalle. 8–9. Lentomehiläiset eivät normaa- listi tarvitse kuin yhden osaston. Pesä kannattaa kuitenkin ”naami- oida” mahdollisimman paljon van- han näköiseksi. Tässä se tehdään laittamalla uuden laatikon päälle välikattolevy ja sen päälle tyhjä pesäosasto vain tekemään pesästä saman korkuinen ja näköinen kuin ennenkin. Harhauttamisen onnistu- miseksi alimmaisen laatikon sama väri on tärkeintä. Tyhjiä lisäosas- toja pesän korotukseen tarvitaan eniten silloin kun parveileva pesä on jo 3–5 osastolla, jolloin yhdelle laatikolle kutistunut harhautuspesä on oudonnäköinen mehiläisten sil- missä. 7 8 9 7. Vanhalle paikalle laitetaan uusi, mielellään samanvärinen pesä- osasto kuin vanha pesä oli. Uuteen osastoon laitetaan yksi sikiökakku, jossa on emokenno TAI yksi peit- tosikiökakku ja vanha emo, jos se löydettiin. Lentomehiläiset jatkavat elämäänsä uudessa pesässä emon kanssa tai kasvattavat emokennos- ta uuden emon. Jos emokenno on hyvin lähellä kuoriutumista (ken- noja on parveilussa aina useita, voit avata muutaman ja katsoa kuinka kehittyneitä emot ovat), ei lentome- hiläisille kannata antaa emokennoa tai emoa, sillä ne saattavat intoutua lähtemään parvena, koska olivat jo hyvin valmistautuneita parveiluun. Tällöin uudelle pesälle voi jättää pelkän avosikiökakun, jotta se py- syy varmasti uudessa osoitteessa. Jos parvitarkastukset tehdään huo- lellisesti 7–9 vrk välein, emokennot ovat nuoria eikä avosikiökakkua tarvitse käyttää. Parissa edellisessä lehdessä olen kertonut mehiläishoitaji- en rekisteröitymisestä, joka tuli asetuksella pakolliseksi vuo- den alusta. Lomakkeet ovat valmistuneet ja niistä on laa- jempi esittely lehden keskellä. Alkukesän kiireistä huolimatta, muistakaa rekisteröityä! Poista varroapunkkeja kasvattamalla kuhnureita Kuhnureiden kasvattaminen kuh- nurikakulla on hyvä tapa varroan torjuntaan, jos peitetyt kuhnurikakut poistetaan säännöllisesti. Kuhnu- rikennot houkuttelevat punkkeja työläiskennoja enemmän ja näin alkukesällä niiden rakennuttaminen ja poistaminen leikkaa merkittävästi tulevan syksyn punkkimääriä. Kuh- nurikakku toimii usein myös parvei- lumittarina. Jos yksi tarhan pesistä lopettaa kuhnurikennoston raken- tamisen, on tässä pesässä hyvin todennäköisesti parveilukuumetta. Myös parvikennot ilmestyvät usein kuhnurikakuille. Kuhnurikennoston rakentaminen kannattaa myös sen vuoksi, että mehiläiset joka tapauk- sessa rakentavat kuhnureita jonnekin. Jos pesässä on vain työläiskennostoa, mehiläiset repivät kakkuja ja ra- kentavat vaikka väkisin haluamansa määrän kuhnurikennoja. Omin päin rakennettuja kuhnurialoja ei usein pysty poistamaan leikkaamatta sa- malla kakun toisella puolella olevaa työläiskennostoa. Mehiläiset rakenta- vat luonnostaan kuhnurikennostoa si- kiöalan reunaan, joten kuhnurikehän luonnollisin paikka on siellä.