Strategic Human Resource Management Canadian 2nd Edition Noe Test Bank

Strategic Human Resource Management Canadian 2nd
Edition Noe Test Bank download pdf
https://testbankdeal.com/product/strategic-human-resource-management-
canadian-2nd-edition-noe-test-bank/
Visit testbankdeal.com to explore and download the complete
collection of test banks or solution manuals!

Here are some recommended products for you. Click the link to
download, or explore more at testbankdeal.com
Strategic Human Resource Management Canadian 2nd Edition
Noe Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/strategic-human-resource-management-
canadian-2nd-edition-noe-solutions-manual/
Human Resource Management 11th Edition Noe Solutions
Manual
https://testbankdeal.com/product/human-resource-management-11th-
edition-noe-solutions-manual/
Fundamentals of Human Resource Management 6th Edition Noe
Test Bank
https://testbankdeal.com/product/fundamentals-of-human-resource-
management-6th-edition-noe-test-bank/
Management The Essentials 4th Edition Robbins Solutions
Manual
https://testbankdeal.com/product/management-the-essentials-4th-
edition-robbins-solutions-manual/

Methods of IT Project Management 2nd Edition Brewer Test
Bank
https://testbankdeal.com/product/methods-of-it-project-management-2nd-
edition-brewer-test-bank/
Financial Accounting 10th Edition Harrison Solutions
Manual
https://testbankdeal.com/product/financial-accounting-10th-edition-
harrison-solutions-manual/
Auditing The Art and Science of Assurance Engagements
Canadian Twelfth Edition Canadian 12th Edition Arens
Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/auditing-the-art-and-science-of-
assurance-engagements-canadian-twelfth-edition-canadian-12th-edition-
arens-solutions-manual/
Marriages and Familes 8th Edition Benokraitis Solutions
Manual
https://testbankdeal.com/product/marriages-and-familes-8th-edition-
benokraitis-solutions-manual/
Marketing for Marketing 2018 19th Edition Pride Test Bank
https://testbankdeal.com/product/marketing-for-marketing-2018-19th-
edition-pride-test-bank/

MIS 9th Edition Bidgoli Test Bank
https://testbankdeal.com/product/mis-9th-edition-bidgoli-test-bank/

TRUE/FALSE. Write 'T' if the statement is true and 'F' if the statement is false.
1) Training refers to any planned effort by a firm to facilitate the learning of job-related knowledge,
skills, or behaviours by employees.
Answer: True False
2) Training is moving from a primary focus on teaching employees specific skills to a broader focus of
creating and sharing knowledge, a continuous learning perspective.
Answer: True False
3) Continuous learning requires employees to understand the entire work system, including the
relationships among their jobs, their work units, and the company.
Answer: True False
4) Succession planning is critical and requires senior management to systematically review leadership
talent in the company and it ensures that top-level managerial talent is available.
Answer: True False
5) The first step in the instructional design process, needs assessment, refers to the process used to
determine if training is necessary.
Answer: True False
6) Person analysis and task analysis are often conducted at the same time.
Answer: True False
7) Person analysis helps the manager identify whether training is appropriate and which employees
need training.
Answer: True False
8) One way to think about the work environment's influence on transfer of training is to consider the
overall climate for transfer.
Answer: True False
9) Opportunity to perform is influenced only by the work environment.
Answer: True False
10) On-the-job training, simulations, case studies, and business games are examples of hands-on
learning.
Answer: True False
11) Simulations are used to teach production and process skills as well as management and interpersonal
skills.
Answer: True False
12) A learning management system combines online learning, face-to-face instruction, and other
methods for distributing learning content and instruction.
Answer: True False
1

13) Adventure learning focuses on developing creativity through the use of video games.
Answer: True False
14) The last step in the instructional design process involves choosing a training method.
Answer: True False
15) Attitude awareness programs have had more positive results than other approaches to diversity
training.
Answer: True False
16) Onboarding refers to the process of helping new hires adjust to social and performance aspects of
their new jobs.
Answer: True False
17) A protean career is based on self-direction with the goal of psychological success in one's work.
Answer: True False
18) There are six steps and responsibilities in the career management process: self-assessment,
performance review, reality check, goal setting, action planning, and follow up.
Answer: True False
19) Due to their size it is easier for smaller organizations to use formal training in the form of leadership
training and development planning and therefore are much more likely to than larger organizations.
Answer: True False
20) Assessment is most frequently used to identify employees with managerial potential and to measure
current managers' strengths and weaknesses.
Answer: True False
21) Personality tests typically measure five major skill dimensions: communication skills, leadership
skills, organizational skills, stress management skills, and empathy skills.
Answer: True False
22) Job rotation is the movement of an employee to a different job assignment in a different area of the
company.
Answer: True False
23) A downward move is always negatively related to an individual's career and will never benefit them.
Answer: True False
24) Mentoring and coaching are synonymous terms when referring to employee development.
Answer: True False
2

MULTIPLE CHOICE. Choose the one alternative that best completes the statement or answers the question.
25) Giving teams or work groups an actual problem, having them work on solving it and commit to an
action plan, and holding them accountable for carrying out the plan describes:
A) team training. B) action learning.
C) self-directed learning. D) adventure learning.
Answer: B
26) _____ usually includes descriptions of strengths and weaknesses, career goals, and development
activities for reaching the career goal.
A) Reality check B) Action plan
C) Development plan D) Self-assessment
Answer: C
27) _____ may involve any one or a combination of development approaches, which in turn depends on
the needs and developmental goals of an employee.
A) Action plan B) Self-assessment
C) Reality check D) Development plan
Answer: A
28) Job rotation involves:
A) adding challenges or new responsibilities to the employee's current job.
B) advancement into a position with greater challenge, more responsibility, and a pay increase.
C) giving employees job assignments in various functional areas of the company.
D) moving employees into a position at the same level, but with less authority and responsibility.
Answer: C
29) _____ is the process through which an organization gets information on how well an employee is
doing his/her job.
A) Performance appraisal B) Career management system
C) Assessment center D) Benchmark
Answer: A
30) Mentoring and coaching are two types of _____ that are used to develop employees.
A) formal education programs B) interpersonal relationships
C) assessment exercises D) job experiences
Answer: B
31) _____ refers to creating an environment in which employees share a sense of belonging, mutual
respect, and commitment from others.
A) Attitude awareness B) Inclusion
C) Cultural immersion D) Change
Answer: B
3

32) The Myers-Briggs Type Indicator assessment tool is based on the works of which notable
psychiatrist?
A) Isabel Briggs Myers B) Carl Jung
C) B. F. Skinner D) Katherine C. Briggs
Answer: B
33) _____ refers to on-the-job use of knowledge, skills, and behaviours learned in training.
A) Transfer of training B) Cognitive adoption
C) Rationalizing D) Information absorption
Answer: A
34) Which one of the following is not an action used to enhance or improve self-efficacy thereby
influencing an employee's motivation to learn?
A) Emphasize that learning is under their personal control.
B) Communicate purpose and activities involved in training
C) Communicate that the purpose of training is to improve, not to identify an area of competence.
D) Show employees training success of their peers.
Answer: C
35) Behaviour modelling training is best for improving:
A) technical skills. B) leadership skills.
C) interpersonal skills. D) conceptual skills.
Answer: C
36) Training evaluation that measures what trainees thought of the training content and instructors is
called:
A) content outcomes. B) affective outcomes.
C) results outcomes. D) cognitive outcomes.
Answer: B
37) Hands-on training techniques are most effective for:
A) developing specific skills or dealing with interpersonal issues on the job.
B) sharing ideas and experiences and getting to know one's strengths and weaknesses.
C) teaching new facts or alternative problem-solving solutions.
D) continuously attempting to learn new things to apply for quality improvements.
Answer: A
38) Which of the following is not a step in the training process?
A) Creating a learning environment
B) Ensuring employees' readiness for training
C) Ensuring transfer of training
D) Ensuring that time is provided to the learner to learn the training content
Answer: D
4

39) A major assumption of using job experiences for development is that:
A) development occurs only through promotions.
B) development occurs best when employees experience high levels of stress in their jobs.
C) development occurs best when job demands involve obstacles and creating change.
D) development occurs when there is a mismatch between the employees' skills and the skills
required for the job.
Answer: D
40) A(n) _____ occurs when an employee is given less responsibility and authority, and may involve a
move to another position at the same level, a temporary cross-functional move, or a demotion
because of poor performance.
A) downward move B) transfer C) sabbatical D) externship
Answer: A
41) A mentor is an:
A) employee's family member who provides feedback and coaching.
B) employee's manager who provides feedback and coaching.
C) employee's peer who provides feedback and coaching.
D) experienced, productive senior employee who helps develop a less experienced employee.
Answer: D
42) Succession planning does all but one of the following. Name the exception.
A) It provides a set of developmental experiences that managers must complete to be considered
for top management positions.
B) Ensures that top-level managerial talent is available.
C) It identifies specific employee replacements for each managerial position within the company.
D) Requires senior management to systematically conduct a review of leadership talent in the
company.
Answer: C
43) This is the fourth step in the training process and includes self-management strategies and peer and
management support.
A) Ensuring transfer of training B) Ensuring employees' readiness for training
C) Evaluating training programs D) Creating a learning environment
Answer: A
44) Which of the following is NOT true of changes an employee may experience if they accept a
transfer?
A) Learning of a new set of work norms and procedures
B) Establish a new household and orientation to the neighbourhood
C) Relocation within Canada or another country
D) If married the spouse will not have to find new employment
Answer: D
5

45) Which of the following is not a condition for learning?
A) Good program coordination and administration
B) A multitude of training content
C) Commit training content to memory
D) Feedback
Answer: B
46) Managers' preference to interact with other managers of similar status rather than with line
employees, and intentional exclusion of women and minorities by managers who have negative
stereotypes about women's and minorities' abilities, motivation, and job preferences result in:
A) preferential network. B) old boy network.
C) anti-women network. D) gender specific network.
Answer: B
47) To ensure that the work environment enhances trainees' motivation to learn, managers need to do
any of the following except:
A) give employees time and opportunities to practice and apply new skills or behaviours.
B) encourage work group members to do their jobs individually and not involve each other.
C) speak positively about the company's training programs.
D) let employees know they are doing a good job when they use training content in their work.
Answer: B
48) _____ refers to the information employees receive about how the company evaluates their skills and
knowledge and where they fit into the company's plans.
A) Action planning B) Self-assessment C) Goal setting D) Reality check
Answer: D
49) The step in the career management process where psychological tests such as Myers-Briggs and
Strong-Campbell Interest Inventory are used is:
A) action planning. B) reality check. C) goal setting. D) self-assessment.
Answer: D
50) The step in the career management process where employees develop short- and long-term career
objectives is called:
A) goal setting. B) self-assessment. C) action planning. D) reality check.
Answer: A
51) A peer or manager who works closely with an employee to motivate him/her, help him/her develop
skills, and provide reinforcement and feedback is known as a:
A) coach. B) mentor.
C) good Samaritan. D) high-potential employee.
Answer: A
6

52) A barrier to advancement to higher-level jobs in the company that adversely affects women and
minorities is the:
A) minority ceiling. B) gray ceiling. C) glass escalator. D) glass ceiling.
Answer: D
53) Assessment is most frequently used to:
A) identify decision processes or communication styles that inhibit production.
B) identify employees who have skills needed for managerial positions.
C) identify employees' personality types or job interests.
D) identify the strengths and weaknesses of team members.
Answer: B
54) An in-basket exercise used in assessment centers:
A) is a simulation of the administrative tasks of a manager.
B) requires participants to work together to solve a problem within a certain time limit.
C) is an exercise that measures mechanical and tactile skills.
D) is a self-assessment tool to identify occupational and job interests.
Answer: A
55) Which one of the following is not characteristic of e-learning?
A) It involves the use of Web-based training, distance learning, and virtual classrooms.
B) It increases training time due to its "remote" nature and lack of trainer interaction.
C) It focuses on learning solutions that go beyond traditional training.
D) It enhances learning as learners are more engaged through the use of video, graphics, sound,
and text.
Answer: B
56) Which of the following is not true of high-leverage training?
A) It benchmarks the company's training programs with other companies' programs.
B) It is linked to strategic business goals and objectives.
C) It uses the video-teleconferencing training techniques.
D) It relies on an instructional design process.
Answer: C
57) Adding challenges or new responsibilities to an employee's current job is referred to as:
A) career enhancement. B) job enlargement.
C) job rotation. D) job enrichment.
Answer: B
7

58) All but one of the following is true of protean careers. Name the exception.
A) Based on self-direction with the goal of psychological success in one's work.
B) Learning and development in the protean career are increasingly likely to involve formal
courses rather than relationships and job experiences.
C) Employees take major responsibility for managing protean careers.
D) Changes in the psychological contract between employees and their companies have influenced
the development of the protean career.
Answer: B
59) _____ is a computer-based technology that provides trainees with a three-dimensional learning
experience.
A) Learning management system B) Electronic performance support system
C) Virtual reality D) Integrated performance support system
Answer: C
60) The most appropriate view of today's career is that it is a:
A) boundaryless process.
B) sequence of positions held within a company.
C) lifelong commitment to a field of specialization.
D) pattern of vertical movement through an organization.
Answer: A
61) What type of test is used to determine if employees have the personality characteristics necessary to
be successful in specific managerial jobs?
A) Cognitive ability tests B) Managerial aptitude tests
C) Corporate compatibility tests D) Personality tests
Answer: D
62) _____ is based on the belief that differences in individuals' behaviour result from preferences in
decision making, interpersonal communication, and information gathering.
A) MBTI B) Performance appraisal
C) Assessment center D) Benchmark
Answer: A
63) What refers to new or inexperienced employees learning through observing peers or managers
performing the job and trying to imitate their behaviours?
A) Behavioural training B) Observation training
C) Performance training D) On-the-job training
Answer: D
64) The process of helping new hires adjust to social and performance aspects of their new jobs is
called:
A) cultural awareness. B) cultural dispersion.
C) attitude shifting. D) onboarding.
Answer: D
8

65) Which of the following is NOT a benefit that a protégé receives from a mentoring relationship?
A) Protection B) Visibility
C) Coaching D) Performance goals
Answer: D
66) When conducting a needs assessment, which type of analysis is generally performed first?
A) High-leverage analysis B) Task analysis
C) Organizational analysis D) Person analysis
Answer: C
67) Potential problems with using job rotation for development include all but one of the following.
Name the exception.
A) Productivity losses and workloads increase.
B) Employees often develop a short-term perspective on problems and solutions.
C) Employees find it too easy to specialize in specific functional areas.
D) Employees' satisfaction and motivation may be adversely affected.
Answer: C
68) The four general approaches that companies use to develop employees include:
A) business games, formal courses, team building, and assessment.
B) psychological tests, assessment centers, Myers-Briggs Type Indicator, and performance
feedback.
C) job rotation, promotion, transfer, and job sharing.
D) formal education, assessment, job experiences, and interpersonal relationships.
Answer: D
69) One approach to managing _____ involves creating an inclusive environment that allows all
employees to contribute to organizational goals and experience personal growth.
A) conflict B) repatriation C) turnover D) diversity
Answer: D
70) Providing employees with the opportunity to get away from the day-to-day stresses of their job and
acquire new skills and perspectives is known as a(n):
A) sabbatical. B) expatriate assignment.
C) externship. D) transfer.
Answer: A
71) The first step in the instructional design process is:
A) conducting a needs assessment. B) creating a learning environment.
C) selecting training methods. D) ensuring employees' readiness for training.
Answer: A
9

72) _____ support includes serving as a friend and a role model, providing positive regard and
acceptance, and creating an outlet for the protégé to talk about anxieties and fears.
A) Career B) Social C) Amicable D) Psychosocial
Answer: D
73) The process of identification and tracking of high-potential employees capable of filling higher-level
managerial positions is known as:
A) promotion. B) preferential planning.
C) succession planning. D) upward movement.
Answer: C
74) _____ analysis involves determining the business appropriateness of training, given the company's
business strategy.
A) Organizational B) Task C) Person D) Information
Answer: A
75) Adventure learning appears to be best suited for:
A) developing skills related to group effectiveness.
B) teaching new facts or alternative problem-solving solutions.
C) continuously attempting to learn new things to apply for quality improvement.
D) developing specific on-the-job production skills.
Answer: A
76) Which of the following is NOT a characteristic of an assessment center?
A) Managers are usually used as assessors.
B) Team and individual exercises are used.
C) It is used to determine if employees have the skills needed for technical jobs.
D) It is usually held at an off-site location, such as a conference center.
Answer: C
77) _____ training provides employees with measurement and statistical tools to help reduce defects and
to cut costs.
A) Variance training B) Team quality
C) Six Sigma D) TQM
Answer: C
78) _____ are employee development programs that include lectures by business experts, business
games and simulations, adventure learning, and meetings with customers.
A) Internships B) Formal education programs
C) Externships D) Technical programs
Answer: B
10

79) All but one of the following are true of the glass ceiling. Name the exception.
A) The barrier may be due to stereotypes that hinder the development of women or minorities.
B) Research has found significant gender differences in access to job experiences involving
transitions or creating change.
C) Research shows male managers have received more assignments involving high levels of
responsibility than female managers of similar ability and managerial level.
D) The barrier may be due to a lack of access to training programs, developmental job
experiences, and developmental relationships, such as mentoring.
Answer: B
80) Which of the following helps identify employees' preferences for working in different types of
environments (like sales, counselling, and landscaping)?
A) The Self-Directed Search B) The Strong-Campbell Interest Inventory
C) The Occupational Outlook Handbook D) The Myers-Briggs Inventory
Answer: A
81) Which of the following helps employees identify their occupational as well as job interests?
A) The Strong-Campbell Interest Inventory B) The Myers-Briggs Inventory
C) The Self-Directed Search D) The Occupational Outlook Handbook
Answer: A
82) An effective job rotation system is characterized by all but one of the following. Name the
exception.
A) The system is linked with the company's career management process.
B) The system is used to develop skills as well as give employees' the experience needed for
managerial positions.
C) The system is restricted to a limited number of key positions and employees within the
company.
D) The system ensures that employees understand the specific skills to be developed.
Answer: C
83) Self-efficacy is:
A) the employee's belief that he/she can successfully learn the content of a training program.
B) the desire of the trainee to learn the content of the training program.
C) a statement of an employee's work activity in a specific job.
D) the willingness of managers and peers to provide feedback and reinforcement.
Answer: A
11

84) All of the following are goals of diversity training except:
A) to eliminate values, stereotypes, and managerial practices that inhibit employees' personal
development.
B) to allow employees to contribute to organizational goals regardless of their family status,
religious orientation, or cultural background.
C) to allow employees to contribute to organizational goals regardless of their educational
qualification, social connections, and political views.
D) to allow employees to contribute to organizational goals regardless of their race, sexual
orientation, and gender.
Answer: C
85) Accelerating the pace of employee learning and capturing and sharing knowledge is a part of which
stage in the strategic training and development process?
A) Metrics that show value of training
B) Business strategy
C) Strategic training and development initiatives
D) Training and development activities
Answer: C
86) A work-study training method that uses both on-the-job training and classroom training is called:
A) virtual reality training. B) simulation.
C) case study learning. D) apprenticeship.
Answer: D
SHORT ANSWER. Write the word or phrase that best completes each statement or answers the question.
87) Discuss high-leverage training, including the characteristics of a high-leverage training strategy and
how it can be linked to continuous learning.
Answer: Answers may vary
Training that has been reconfigured in order to gain competitive advantage is referred to as
high-leverage training. It:
1. Is linked to strategic business goals and objectives.
2. Is supported by top management.
3. Relies on an instructional design model to ensure the quality of training and to contain costs.
4. Is compared or benchmarked to programs in other organizations.
High-leverage training practices help create working conditions that encourage continuous learning.
Continuous learning requires employees to understand the relationship between their jobs, their work
units, and the company, and to be familiar with the company's business goals. Employees are expected
to teach and learn from other employees.
12

88) What is the purpose of a training design process? Discuss the six steps of the Instructional System
Design training process.
The training design process is a systematic approach for developing training programs. These programs
contribute to competitiveness of the organization. The six steps of the training process are:
1. Needs assessment-includes organizational analysis, person analysis, and task analysis.
2. Ensuring employees' readiness for training-includes attitudes and motivation and basic skills.
3. Creating a learning environment-includes identification of learning objectives and training outcomes
meaningful material, practice, feedback, observation of others, and administering and coordinating the
program.
4. Ensuring transfer of learning-includes self-management strategies and peer and manager support.
5. Selecting training methods-includes presentational methods, hands-on-methods, and group methods.
6. Evaluating training programs-includes identification of training outcomes and evaluation design, and
cost-benefit analysis.
89) Discuss the organizational analysis step in the needs assessment process, including the three types of
analyses it involves.
A needs assessment helps determine whether training is necessary, in part by examining "pressure
points." The three types of analyses it involves are organizational analysis, task analysis, and person
analysis. Organizational analysis involves determining the appropriateness of training, given the
company's business strategy, its resources available for training, and support by managers and
peers for training activities.
13

90) What is organizational socialization and why is it important? What typically occurs during these
processes and is this beneficial to the employee? Why or why not?
Organizational socialization is the process by which new employees are transformed into effective
members of the company. Socialization and orientation programs play an important role in socializing
employees. Orientation involves familiarizing new employees with company rules, policies, and
procedures. Typically, a program includes information about the company, department in which
the employees will be working, and the community the employees will live in (if a transfer is
involved). Onboarding refers to the orientation process for newly hired managers. Although
the content of orientation programs is important, the process of orientation cannot be ignored.
Too often, orientation programs consist of completing payroll forms and reviewing human
resources policies with managers or human resource representatives. Although these are
important activities, the new employee has little opportunity to ask questions, interact with
peers and managers, or become familiar with the company's culture, products, and service.
Effective orientation programs actively involve the new employee. An important characteristic
of effective orientation is that peers, managers, and senior co-workers are actively involved in
helping new employees adjust to the work group.
91) The concepts of what a career is has changed over time. What is the current description of a career
and what is it called? How does the psychological contract have an impact on an individual's career?
Traditionally, careers have been described in various ways. Careers have been described as a sequence
of positions held within an occupation. A career has also been described in the context of mobility
within an organization. Finally, a career has been described as a characteristic of the employee. Each
employee's career consists of different jobs, positions, and experiences. Today's careers are known as
protean careers. A protean career is based on self-direction with the goal of psychological success in
one's work. Employees take major responsibility for managing their careers.
Changes in the psychological contract between employees and their companies have influenced the
development of the protean career. A psychological contract is the expectations that employers
and employees have about each other. Today's psychological contract rarely provides
employees with job security even if they perform well. Instead, companies can offer
employees opportunities to attend training programs and participate in work experiences that
can increase their employability with their current and future employers.
14

92) List the steps in the Career Management Process. What are the responsibilities of the employee and
the company in each of these steps?
Self-assessment, it is the employees responsibility to identify opportunities and needs to improve. It is
the company's responsibility to provide assessment information to identify strengths, weaknesses,
interests, and values.
Reality check, it is the employees responsibility to identify what needs are realistic to develop. It is the
company's responsibility to communicate performance evaluation, where employee fits in long-range
plans of the company, changes in industry, profession, and workplace.
Goal setting, it is the employees responsibility to identify goal and methods to determine goal progress.
It is the company's responsibility to ensure that goal is specific, challenging, and attainable and commit
to help the employee reach the goal.
Action planning, it is the employees responsibility to identify steps and timetable to reach the goals. It i
the company's responsibility to identify resources the employee needs to reach goals, including courses
work experiences and relationships.
93) Employee development has four main approaches, list each of them and provide a brief explanation
of each.
(1) Formal education includes employee development programs, including short courses offered by
consultants of universities, executive MB programs, and university programs. (2) Assessment involves
the collection of information and providing feedback to employees about their behaviour,
communication style, or skills. (3) Job Experiences involve the relationships, problems, demands,
tasks, and other features that employees face in their jobs. (4) Interpersonal relationships
involve ways employees can develop skills and increase their knowledge about the company
and its customer by interacting with a more experienced organization member; Mentoring and
coaching are two types of interpersonal relationships used to develop employees.
15

Discovering Diverse Content Through
Random Scribd Documents

toinen tuli sisään. Alituista tulemista ja menemistä jatkui koko ajan.
Esitin asian niin hyvin kuin taisin, esitin heille miten tärkeätä oli
saada yhtymään kaikki vallankumoukselliset voimat, jotta saataisiin
aikaan mahdollisimman voimakas kuohunta tsaarivaltakunnassa, ja
kiihoitin heitä puolestaan tekemään parhaansa yhteisen asian
hyväksi. Esitystäni kuunneltiin hiljaisuuden vallitessa eikä sitä
vastaan tehty mitään suoria vastaväitteitä, mutta kysymyksiä
esitettiin joukoittain. Ne aiheuttivat mielipiteiden vaihtoa jossain
määrin selventäen asemaa.
M.m. kävi keskustelun aikana ilmi, että läsnäolevain mielipiteiden
mukaan juutalaisen rodun sekä Venäjällä että Puolassa oli saatava
autonomia. Huomautukseeni, että ensi kysymys siinä tapauksessa
koskisi maa-aluetta, jota he vaativat, vastattiin, etteivät he lainkaan
vaatineet mitään maa-aluetta, vaan ajattelivat autonomiaa, joka
koskisi, juutalaista kansanheimoa, asuinpaikasta riippumatta,
Venäjän valtakunnassa. Kysyin kuinka he esimerkiksi ajattelivat
järjestää kysymyksen oikeusistuinten järjestelystä yhteiskunnassa,
jolla ei ollut mitään maantieteellisiä rajoja, ja minulle vastattiin, että
monet seikat luonnollisesti tulisivat vaatimaan täydelleen uusia
järjestelyjä, mutta se ei ollut mikään este itse aatteelle, joka oli
pykälä heidän ohjelmassaan.
Jätin tämän puheenaiheen, joka tarkoin katsoen saatettiin ottaa
keskusteltavaksi tulevassa kongressissa ja ryhdyin toiseen kohtaan,
jota myöskin joku läsnäolijoista oli kosketellut, kysymykseen
vallankumousta varten tarvittavista varoista. Kysymys oli
mutkikkaampi, mutta ajatellen, että heillä juutalaisina ja
vallankumouksellisina ei olisi mitään muistuttamista sitä vastaan,
vaikka ryhtyisimmekin neuvotteluihin Venäjän vihollisten kanssa,
sanoin heille japanilaisten kyllä olevan halukkaita tukemaan heitä

Venäjän valtaa vastaan noustaessa, eritoten kun, kuten toivoin,
nousu olisi jotakuinkin yleinen. Siihen he tyytyivät ja tuntuivat itse
asiassa olevan mielissään, kun tämä tärkeä kysymys niin helposti
voitiin ratkaista.
Venäjän vallankumouksellisille olin puheen ollessa samasta asiasta
sanonut, että minulla oli Amerikassa ystäviä, jotka suurella
mielenkiinnolla seurasivat vapautusasiaa Venäjällä ja jotka sen
vuoksi olivat ottaneet toimeenpannakseen keräyksen, mikä
epäilemättä tuottaisi suuria summia. Ja niin pian kuin asia oli saatu
käyntiin, voitiin olla varmoja sekä venäläiseltä että muulta taholta
tulevasta kannatuksesta, sillä kaikkialla maailmassahan oli ihmisiä,
jotka olivat halukkaita auttamaan, jos vain vallankumous pääsisi
alkuun. Venäläiset tyytyivät tähän selitykseen, mutta juutalaisiin ja
heidän "Bundiinsa" nähden olin erehtynyt, kuten pian sain huomata.
Aluksi ei heillä kuitenkaan ollut mitään muistutettavaa, vaan he
selittivät olevansa kanssani yksimielisiä kongressiajatuksesta, josta
heidän kuitenkin oli ilmoitettava puolueelle. Sentään arvelivat he,
ettei mitään esteitä heidän osanotolleen olisi. Täten erosimme —
minä ainakin tyytyväisenä tulokseen, sillä kaikkien saamieni tietojen
mukaan oli "Bundilla" joukoittain kannattajia sekä Puolassa että koko
Länsi-Venäjällä, jonne juutalaiset viime vuosien aikana oli
karkoitettu.
Palasin siis Kööpenhaminaan ja kirjoitin sieltä eri puolueille
ehdottaen syyskuun keskivaihetta kongressin kokoontumisen
ajankohdaksi sekä sain myönteisen vastauksen useimmilta ja samalla
kehoituksen itse määrätä päivän, jolloin kaikki olivat valmiit
saapumaan ilmoitettuun aikaan.

Ennenkuin tämän tein, matkustin kuitenkin Tukholmaan, jossa
osaksi tahdoin neuvotella Akashin kanssa, osaksi saada tietää siellä
olevien mielipiteen kongressin kokoontumispäivästä. Akashi oli
ihastunut lupaavien mahdollisuuksien johdosta ja valmis
hyväksymään minkä päivän tahansa, mutta johtavalla suomalaisella
taholla vielä arveltiin. Ei niin, että olisi suorastaan kieltäydytty
kokoontumasta ehdottamanani päivänä — mikäli ei muistini petä, oli
se syyskuun 14 — mutta senaattori Mechelin, jonka kanssa lähinnä
neuvottelin, ei tahtonut täsmälleen esittää mielipidettään päivästä,
vaan siirsi asian ratkaisun päivästä toiseen kaikkien mahdollisten
syiden vuoksi. Niin paljon kuitenkin ilmeni hänen lausunnoistaan,
ettei hänellä ollut mitään oikeata syytä vastustaa ehdotettua päivää,
joka sopi yhtä hyvin kuin joku toinenkin, mutta hän syytti sitä ja
tätä. Silloin päätin järjestää asian ja kirjoitin kiertokirjeen kaikkien eri
puolueiden ulkomaisille komiteoille ilmoittaen kongressin
kokoontuvan syyskuun 14 p:nä klo 2 päivällä Pariisissa eräässä
hotellissa, josta kirjeenvaihtotietä olin hankkinut huoneiston. Samana
päivänä ilmoitin senaattori Mechelinille, mitä olin tehnyt ja lähetin
hänelle jäljennöksen kutsukirjeestä.
Tämä alkoi sanoilla "Suivant instructions regues", jotka tietenkin
tarkoittivat sitä ohjetta, minkä olin saanut kaikilta puolueilta määrätä
ensimmäisen kokouksen päivän mieleni mukaan. Mutta senaattori
Mechelin ei käsittänyt sanoja siten, vaan näki niissä valheellisen
viittauksen Tukholmassa oleviin maanmiehiin, jotka todella eivät
vielä olleet antaneet lopullista ohjetta kokoontumispäivästä. Hän
olikin siis sitä mieltä, että minua oli rangaistava omavaltaisuuteni ja
valheellisuuteni vuoksi ja kutsui sitä varten koolle vanhimmat
Tukholmassa oleskelevat suomalaiset sekä pari matkustajaa
Suomesta, jotka samaan aikaan tilapäisesti olivat siellä. Kaikki nämä
kutsuttiin klo 7, minä sitävastoin klo 8, minkä vuoksi en tiedä mitään

niistä neuvotteluista, jotka tapahtuivat ennen minun saapumistani
kokoukseen. Se pidettiin senaattori Mechelinin kotona.
Astuessani sisään kellon lyödessä kahdeksaa huomasin
hämmästyksekseni, jonka myös lausuin ilmi, kaikkien jo olevan
koolla. Mutta huomautukseeni tästä tavattomasta täsmällisyydestä ei
vastattu mitään. Kaikki läsnäolijat olivat hyvin vakavan ja juhlallisen
näköisiä. Kukaan ei aluksi sanonut mitään, joten pyysin saada tietää
kokouksen tarkoituksen, sillä olin siitä täysin tietämätön. Silloin otti
senaattori Mechelin esiin hänelle lähettämäni jäljennöksen ja
huomautti kaunopuheisesti kuinka olin tehnyt itseni syypääksi
valheelliseen tiedonantoon, kun olin kirjeessä käyttänyt sanoja
"suivant instructions recues". En ollut saanut mitään tämänkaltaista
ohjetta.
Vapaaherra von Born, joka myös oli läsnä, puuttui tällöin
puheeseen ennenkuin olin ennättänyt lausua mitään ja moitti minua
jotensakin ankarassa äänilajissa siitä, että siten olin etukäteen
varmuudella otaksunut heidän hyväksyvän kongressin
kokoontumisen mainittuna päivänä. Siihen en muka suinkaan ollut
oikeutettu.
Vasta silloin selvisi minulle kokouksen tarkoitus ja se omituinen
täsmällisyys, jota kaikki toiset olivat noudattaneet. Heidät oli
yksinkertaisesti kutsuttu ennen minua — todennäköisesti
neuvottelemaan niistä toimenpiteistä, joihin oli ryhdyttävä minua
vastaan osoittamani valheellisuuden vuoksi.
Vastasin kuitenkin aivan rauhallisesti, etten oikein voinut käsittää
koko homman tarkoitusta, kun oli aivan varmaa, ettei kukaan niistä,
joille kutsukirje oli osoitettu, johtuisi ajattelemaan, että mainittu
sanamuoto tarkoittaisi mitään muita ohjeita kuin niitä, jotka olin

saanut kaikilta asianomaisilta puolueilta ja jotka juuri olivat
sisältäneet sen, että itse voisin päättää minä päivänä kongressi ensi
kerran kokoontuisi. Mihinkään muuhun ei todella ollutkaan kirjeessä
viitattu, joten se tulkinta, joka tässä nyt oli omaksuttu, oli aivan
aiheeton.
Senaattori Mechelin, ollen kai läsnäolijoista perehtynein
ranskankieleen, jota useimmat muut tuskin lainkaan taisivat, ei
vastannut mitään, vaan siirtyi ilman muuta keskustelemaan
pääkysymyksestä arvellen, että kun minä jo omin päin olin ratkaissut
asian eikä hänellä puolestaan ollut mitään määrättyä päivää vastaan
muistuttamista, asia saisi jäädä silleen. Vielä tuli kuitenkin este,
vaikkakin myöhemmin.

VIII.
Kongressi Pariisissa.
Kongressi kokoontui määrättynä päivänä, mutta venäläiset
sosiaalidemokraatit ja juutalainen "Bund" olivat jääneet pois.
Plechanov oli kirjoittanut kirjeen, jossa hän selitti, ettei hänen
puolueensa, väliin tulleiden asianhaarojen vuoksi, voinut ottaa osaa
neuvotteluihin. Juutalaiset jäivät pois aivan yksinkertaisesti ilman
selityksiä. Mutta kadetit olivat saapuneet, neljän miehen voimalla,
joukossa Miljukov, Dolgorukov ja Struwe, kaikki muut, paitsi viimeksi
mainittu, vieraalla nimellä. Neljäs puolueen edustaja, jonka oikeata
nimeä ei koskaan ilmaistu, oli ilmeisesti huomattavimpia
puoluehenkilöitä. Sosiaalivallankumouksellisilla oli kaksi edustajaa,
toinen nimitti itseään Gardenin'iksi, mutta oli nimeltään oikeastaan
Tchernov ja toinen oli — Asev. Puolalaisia edusti niinikään neljä
miestä, kaksi kutakin suurta puoluetta, joista toisella ei ollut mitään
tekemistä sosialismin kanssa, ollen yksinomaan valtiollinen puolue,
valtakunnanduumassa "puolalaisen kolon" nimellä tunnettu, ja jota
kongressissa edusti puolueen siihen aikaan huomattavin mies
Dmovski. Toinen puolue oli tunnustetusti sosialistinen ja oli
lähettänyt yhden johtajistaan, Yodkon, joka, kuten puolueensakin

yleensä, etupäässä uurasti Puolan vapauttamiseksi ja ainoastaan
toisessa kädessä sosialististen päämäärien hyväksi.
Eräs "valkovenäläinen" oli myös saapunut, mutta esitti
kongressissa jotensakin vähäpätöistä osaa ja osoittautui sittemmin
urkkijaksi, joka aikanaan avusti ohranaa tiedoilla itse kongressista
sekä sen osanottajistakin. Onnistuiko hänen saada tietää
osanottajien todelliset nimet, on kuitenkin melko epäilyttävää, sillä
mies oli selvästi hyvin hämäräperäinen olento, joka ei
henkilökohtaisesti tuntenut ketään muita läsnäolijoista kuin tri
Yodkon. Hänen ei kuitenkaan maanpakolaisena enää moneen
vuoteen ollut tarvinnut pelätä ohranan puolelta mitään. Sen ohella
ohranalla oli käytettävänään etevä urkkija Asev, joka tarkoin tunsi
kaikki läsnäolijat ja saattoi palvella kaikilla välttämättömillä tiedoilla,
minkä hän aikanaan tekikin.
Georgialaisia ja armenialaisia edustivat samoin heidän
toimeliaimmat miehensä, kumpaakin kaksihenkinen valtuuskunta, ja
lopuksi meitä suomalaisia Neovius ja minä sekä senaattori Mechelin
kulissien takana, jonkinlaisena tarkastajana tai neuvonantajana.
Kokoontuneiden ensi tehtävä oli ryhtyä puheenjohtajan vaaliin.
Silloin puuttui puheeseen Miljukov ja lausui, että läsnäolijat
luultavasti kaikki kannattaisivat sitä, että puheenjohtajaksi
ensimmäiseen venäläisten vastustuspuolueiden kongressiin
valittaisiin suomalainen, sillä juuri suomalaisten sitkeydestä ja
diplomaattisesta taitavuudestahan riippui, että kongressi yleensä oli
saatu aikaan. Hän tahtoi sen vuoksi puolestaan ehdottaa tri Arvid
Neoviuksen kongressin puheenjohtajaksi.
Toiset yhtyivät yksimielisesti tehtyyn ehdotukseen, mutta tri
Neovius pyysi päästä luottamustoimesta, josta hän samalla kiitti, sillä

hänen kuuroutensa esti häntä vastaanottamasta sitä. Mitkään
houkuttelut eivät auttaneet ja kun kaikki yksiäänisesti pitivät kiinni
Miljukovin ehdotuksesta, ei auttanut muu kuin että minut valittiin
hoitamaan luottamustointa, vaikkakin kyllä koetin päästä siitä heikon
venäjänkielen taitoni vuoksi. Vastaväitettäni ei hyväksytty, mutta
minua kehoitettiin itse valitsemaan yksi tai pari varapuheenjohtajaa,
jotka tarpeen vaatiessa saattoivat toimia, ja kun olin niiksi kutsunut
herrat Miljukovin ja Dmovskin, oli asia selvennyt.
Kongressin kieleksi määrättiin ranska ja venäjä sillä lisäyksellä,
että saksaa saataisiin myös käyttää siinä tapauksessa, ettei joku
taitaisi kumpaakaan mainittua kieltä. Niin alkoi keskustelu, ja se oli
äärimmäisen pitkäpiimäinen — joka suhteessa venäläisille tyypillinen,
sekaisin sitä ja tätä. Teräviä sanoja venäläisestä hallituspolitiikasta
lausuttiin, erittäinkin sen tekivät Georgian ja Armenian edustajat —
he lukivat oikeita syytöskirjelmiä — mutta vaikeampaa erimielisyyttä
ei sattunut ennenkuin kysymys eri kansallisuuksien tulevasta
asemasta otettiin käsiteltäväksi. Silloin oli kuin olisi pantu tulta
tappuroihin, ja hetkittäin näytti siltä kuin koko kongressi hajoaisi.
Miljukov pelasti tilanteen ehdottaen kohdalle muodon, jonka kaikki
hyväksyivät, ja joka kuului:
"Täydellinen itsemääräämisoikeus kaikille eri kansallisuuksille
Venäjän valtakunnassa", samalla kun hän lausui toivomuksen, että
tuleva Venäjä, kuten kaikki toivoimme, saisi sen luontoisen
yhteiskuntajärjestyksen, että kaikki kansallisuudet voisivat siihen
tyytyä. Tämän sanamuodon saattoivat kaikki hyväksyä, ja siten oli
kongressin neuvottelujen vaarallisin salakari sivuutettu.
Mutta sillä ei suinkaan puhuminen loppunut, päinvastoin. Oli kuin
olisi hieman jokainen tuntenut tarpeen lausua ilmi kaikki, mitä

hänellä oli sydämmellään, eikä sitä ollut vähän. Istunnot, jotka
alettiin heti aikaisin nautitun lunchin jälkeen, jatkuivat useimmiten
yöhön. Ainoastaan päivällistä varten pidettiin lyhyt väliaika, mutta
muuten jokainen sai sietää oikean kestävyyskokeen
kaunopuheisuudessa, joka saattoi melkein vimmastuttaa. Erikoisesti
eräs sosialivallankumouksellisten edustajista, Gardenin ja eräs
armenialainen kunnostautuivat puhetulvalla, joka ei koskaan
loppunut, jälkimmäinen sitäpaitsi käyttäen kieltä, joka intohimoisessa
kiihkossaan etsii vertaistaan, kun taas edellinen paraastaan esitelmöi
sosialismin ja vallankumouksen teorioista, jotka hän kuitenkin sotki
toisiinsa mitä arveluttavimmin.
Vähitellen kuitenkin kongressi kallistui loppuaan kohti kaikkien
yhtyessä ponsiin, jotka hapuilevan muotonsa vuoksi olivat melkein
vailla käytännöllistä merkitystä. Ainoastaan kahdessa kohdin tehtiin
todella arvokkaat päätökset, toinen koski eri kansallisuuksien
itsemääräämisoikeutta, toinen sitä taktiikkaa, jota alettaisiin
noudattaa kaikkien toivoman vallankumouksen aikaansaamiseksi.
Tämän ohessa päätettiin myös, että eri kansallisuudet ja puolueet
saisivat täydelleen vapaasti menetellä parhaan harkintansa mukaan,
sillä oltiin sitä mieltä, ettei mitään yhteistä toimintasuunnitelmaa
Venäjän valtakunnassa vallitsevien olosuhteiden vuoksi voitu laatia.
Vallankumoukselliset puolueet, jotka jo pitemmän ajan olivat
työskennelleet vallankumouksellisen purkauksen hyväksi, eivät
kuitenkaan tässä tarkoituksessa tyytyneet pelkkien ponsien
platooniseen hyväksymiseen, vaan kokoontuivat, kuten sanotaan,
pöytäkirjan ulkopuolella, keskustelemaan sopivimmasta tavasta, jolla
vallankumous saataisiin puhkeamaan. Meistä suomalaisista olin minä
läsnä, ja senaattori Mechelinin neuvoa ei pyydetty, mutta tri

Neoviukselle ilmoitettiin kyllä neuvotteluista ja päätöksistä, mikäli
niitä tehtiin.
Tämä niin sanoaksemme erikoiskongressi pääsi pian
yksimielisyyteen menettelytavasta, joka ei kauan pysynyt
salaisuutena keisarikunnan korkeilta viranomaisilta, kun Asev
Venäjällä suuria murhayrityksiä suorittaneen kuuluisan "bojevajo
organisatsion" (taistelujärjestön) päällikkönä oli luonnollisestikin
mukana eikä suinkaan laiminlyönyt ilmoittaa kaikkea, mitä tapahtui.
Itse teossa saattoikin se puolue, sosialivallankumouksellinen, jota
hän edusti, suhteittensa vuoksi Venäjän talonpoikaisväestöön toimia
hyväksytyn suunnitelman toteuttamiseksi enemmän kuin mikään
muu. Suunnitelma oli lyhykäisesti se, että lietsottaisiin sitä
tyytymättömyyttä, mikä kaikkialla Venäjällä alkoi olla huomattavissa,
ja jos mahdollista koetettaisiin saada se puhkeamaan. Japanin sota,
joka ei tuottanut muuta kuin tappioita, jatkui edelleen ja aiheutti
alituiseen uusia sotaväen kutsunnoita, mikä vuorostaan aiheutti
säännöllisesti kasvavan tyytymättömyyden mitä suurimmassa
määrässä vihattua sotaa ja sen johdosta hallitusta kohtaan, jonka
politiikan ansioksi täydelleen — ja syystä; luettiin sodan
puhkeaminen. Tätä tyytymättömyyttä oli lietsottava niin, että se
ilmenisi enemmän tai vähemmän vallankumouksellisin purkauksin,
kuta useammin ja eri paikoin valtakuntaa, sitä parempi. Sillä siten
estettäisiin hallitusta lähettämästä Itä-Aasiaan muita kuin vasta
sotapalvelukseen otettuja rekryyttejä, kun vanhempia joukkoja
tarvittaisiin järjestyksen säilyttämiseksi valtakunnassa. Seurauksena
tästä taasen ei juuri saattanut olla muu kuin uudet tappiot ja niitten
vuoksi lisääntynyt tyytymättömyys, kunnes suurin osa valtakuntaa
olisi kapinatilassa. Sellainen oli lyhyin piirtein se suunnitelma, johon
kaikki yhtyivät ja joka aikanaan johti v. 1905 vallankumouksen
puhkeamiseen.

Akashia pidettiin myös au courant neuvottelujen ja tulosten
kanssa, sillä hänkin oli saapunut Pariisiin. Huomasivatko ne lukuisat
agentit, joita ohranalla tällä kertaa oli Seinen kaupungissa, minun
kohtaamiseni hänen kanssaan, en tiedä, mutta pidän sitä kaikkea
muuta kuin uskomattomana. Sillä niin useita ja niin tärkeitä
palveluksia kuin Asevin kaltainen agentti olikin tehnyt asianomaisille
kuluneena aikana, niin eivät kuitenkaan järjestelmän korkeat
viranomaiset täydelleen luottaneet häneen, vaan antoivat, mikäli
mahdollista, toisten urkkijain valvoa häntä ja hänen tiedoituksiaan.
Akashi oli kuitenkin hyvin tyytyväinen kongressiin ja sen tuloksiin,
joista hän salamerkkisähkösanomilla ilmoitti päälliköilleen "vanhojen
neuvostoon" Tokioon. Ja siellä ei nähtävästikään oltu vähemmän
tyytyväisiä. Kun kongressi vihdoinkin neljän päivän puhumisen
jälkeen, jota toisinaan oli kestänyt yöhön saakka, oli loppunut, kutsui
Akashi minut päivällisille ja silloin, kun pitkä ruokalajisarja oli syöty ja
monet viinilajit asianmukaisesti koeteltu ja sitten kun palveluskunta
oli poistunut — päivällisillä olimme vain me kaksi — nousi ja pyysi
saada lausua tervehdyksen Tokiosta vetäen samalla sähkösanoman
taskustaan. Se oli kirjoitettu japanilaisella merkkikielellä, minkä
vuoksi hän käänsi sen ranskaksi ja se sisälsi kiitoksen minulle
kongressin aikaansaamisesta. Sen oli allekirjoittanut "Yamagata".
Vanha sotamarsalkka, yksi harvoista jälkeenjääneistä Japanin suuren
uudistuksen ajoilta, Kiinan sotaretken päällikkö ja yhä edelleen
Japanin huomattavimpia miehiä, oli itse persoonallisesti lähettänyt
sähkösanoman, kunnia, joka täydelleen oivallettiin ja jota Akashi
asianmukaisesti tehosti nousten seisomaan ottaessaan
sähkösanoman esille. Minä tein samoin ja kumarsin vakavasti, kun
hän pääsi allekirjoitukseen.

Sillä eivät kuitenkaan kaikki selkkaukset kongressiin nähden
päättyneet. Oli päätetty, että päätösten julkaiseminen tapahtuisi
vasta jonkun ajan kuluttua kongressin päättymisestä, ja
samanaikaisesti eri maiden sanomalehdistössä ja minä olin saanut
tehtäväkseni huolehtia julkaisusta. Mutta muutamia päiviä ennen
kuin tämän piti tapahtua sain sähkösanomalla kehoituksen saapua
Tukholmaan erään tärkeän asian vuoksi. Lähdin heti matkaan ja
perille saapuessani sain tietää, että Suomen valtiopäivät tultaisiin
kutsumaan koolle, minkä vuoksi oli välttämätöntä luopua kaikesta
yhteistyöstä venäläisten vallankumouksellisten kanssa.
Täten sain aikaa tehdä päätöksen asiassa enkä tullut täydelleen
yllätetyksi, kun myöhemmin päivällä kokouksessa, johon ottivat osaa
kaikki Tukholmassa oleskelevat ja pari Helsingistä saapunutta
suomalaista, minulle ilmoitettiin, että valtiopäiväkutsun johdosta oli
päätetty luopua kongressin päätöksistä ja määrätty minut siitä
ilmoittamaan eri puolueille, jonka vuoksi minun hetimiten oli
asetuttava yhteyteen heidän kanssaan, joko kirjeellisesti tai
kernaimmin henkilökohtaisesti, ettei mitään väärinkäsityksiä syntyisi.
Määräys oli jotakuinkin ehdoton, ja ajatus, että minä voisin tehdä
muuta kuin taipua, ei näyttänyt juolahtavan yhdenkään läsnäolijan
mieleen.
Vastasin, ettei asia kuitenkaan ollut niin yksinkertainen kuin
tunnuttiin kuviteltavan, sillä valtiopäiväkutsu ei luultavasti
toistenkaan mielestä olisi täysin riittävä syy peräytyä, ja siten
kumota kaikki, mikä kongressissa oli saavutettu. Muista kongressissa
edustettuina olleista puolueista ainakin puolalaiset ja georgialaiset
seuraisivat meidän esimerkkiämme, ja sellaisissa olosuhteissa toisten
pysyminen aikeissaan oli hyvin epävarmaa, sillä meitä suomalaisia he
olivat pitäneet uuden yhtymän keskeisimpänä aineksena. Heidän olisi

mahdotonta käsittää, että pelkkä valtiopäiväkutsu saattaisi meidät
muuttamaan kantaa, kun ei ollut lainkaan luultavaa, että venäläisten
meitä kohtaan harjoittama politiikka siten oleellisesti lieventyisi.
Senaattori Mechelin selitti, että juuri se seikka, että venäläiset,
sekä hallitukselle uskolliset että enemmän tai vähemmän
vallankumoukselliset, pitivät meitä kongressin alkuunpanijoina, tekisi
meille välttämättömäksi siitä eroamisen, kun keisari ja hänen
hallituksensa valtiopäiväkutsulla ilmaisivat aikeensa politiikan
muutoksesta. Valtiopäiviähän kaikki olivat toivoneet, ja kun nyt ne oli
päätetty kutsua koolle, ei käynyt laatuun saattaa vaaranalaiseksi
niiden mahdollisia tuloksia ottamalla osaa vallankumouksellisiin
vehkeilyihin.
Tähän vastasin, etten lainkaan ollut varma siitä, että valtiopäivien
tulokset joutuisivat vaaralle alttiiksi, vaikka olimmekin ottaneet osaa
kongressiin ja mahdollisesti yhteistyö vallankumouksellisten ainesten
kanssa tulisi yleisesti tietoon. Päinvastoin saattoi käydä niin, että
hallituksen halullisuus tehdä myönnytyksiä sen vuoksi kasvaisi, sillä
Venäjällä nyt vallitsevien olojen aikana saattoi otaksua, ettei hallitus
tahtoisi pitämällä kiinni meitä kohtaan aloitetusta politiikasta lisätä
vallankumouksellisten voimaa, joka jo alkoi näyttäytyä uhkaavaksi.
Eihän sitä paitsi valtiopäivät ole sama kuin kansan yksilöt eikä
suinkaan sama kuin maastakarkoitetut Tukholmassa. Joskin
muutamat näistä avoimesti työskentelivät yhdessä
vallankumouksellisten kanssa, ei edes tämän korkeiden
viranomaisten silmissä tarvinnut merkitä sitä, että koko kansa olisi
taipuvainen sellaiseen yhteistyöhön.
Senaattori Mechelin vastasi, ettei maksanut vaivaa puhua tästä.
Asiasta olivat neuvotelleet sekä kotonaolijat että Tukholmassa

asuvat, ja yksimielinen päätös oli, että meidän suomalaisten oli
peräydyttävä koko asiasta. Minut oli kutsuttu kokoukseen ja minulle
oli päätöksestä ilmoitettu, sillä toivottiin että minä, joka enemmän
kuin kukaan muu olin toiminut kongressin aikaansaamiseksi ja
sitäpaitsi olin ainoa kaikkien eri puolueiden kanssa yhteydessä oleva
henkilö, myöskin ilmoittaisin heille päätöksestämme vetäytyä pois
asiasta.
Valitin, etten ilman muuta voinut taipua heidän mielipiteeseensä ja
vielä vähemmän esiintyä heidän asiamiehenään venäläisiin
puolueisiin nähden, sillä olin varma siitä, että tämä aiheuttaisi
runsaasti lamaantumista, ei vain niissä, jotka olivat olleet
kongressissa läsnä vaan myös omien maanmiestemme keskuudessa.
Useat näistä olivat, siitä olin varma, samaa mieltä kuin minä, siis,
ettemme voisi odottaa pysyväistä muutosta parempaan päin
venäläisten meitä kohtaan harjoittamassa politiikassa, niin kauan kun
rajaton tsaarivalta pysyisi voimassa Venäjällä. Mutta yksin emme me
suomalaiset voisi saada aikaan mitään muutosta, vaan meidän oli
senvuoksi yhdyttävä niihin aineksiin, jotka, kuten mekin, pitivät
sortoa sietämättömänä, ja sentähden olivat päättäneet
äärimmäiseen saakka ja kaikin käytettävissä olevin keinoin taistella
tsaarivaltaa vastaan.
Vastatessaan tähän muistutti senaattori Mechelin, että me olimme
ohjelmaamme ottaneet ainoastaan passiivisen vastarinnan, ja sen
vuoksi emme voineet yhtyä liittolaisiksi taisteluun, jota käytiin aivan
toisilla aseilla. Kaikkein vähimmin oli meidän tehtävä se nyt, kun
valtiopäiväkutsu meille avasi mahdollisuuden täysin laillista tietä ja
laillisin keinoin esittää valituksemme hallitsijalle. Jos tämä tehtäisiin
asianmukaisella painostuksella niin ei hän puolestaan — ja hän oli
varma että koko kansamme oli samaa mieltä — vähimmässäkään

määrässä epäillyt, etteivät sellaiset lausunnot myöskin saavuttaisi
tarpeellista huomiota. Tämä oli meille tärkein, ratkaiseva syy olla
yhtymättä Venäjän vallankumouksellisiin, sillä senlaatuinen yhteistyö
ei luonnollisestikaan tekisi vallanpitäjiä lempeämmiksi meitä ja
vaatimuksiamme kohtaan.
Joskin jotain niin uskomatonta tapahtuisi, että vaatimuksemme
Pietarissa saavuttaisivat huomiota, vastasin minä, niin ei sillä olisi
vielä voitettu muuta kuin status quo ante, tila, joka koska tahansa
taas voisi ja todennäköisesti tulisi muuttumaan niin pian kuin
taantumuksen edustajat tuntisivat istuvansa tarpeeksi lujasti
satulassa. Jos sitä vastoin vallankumous voittaisi, avautuisivat meille
kaikki mahdollisuudet, sillä eihän kukaan voinut kuvitella, että
Venäjän valtakunta aivan pian uudelleen järjestyisi ja väliaikana
voisimme me, jotka olimme vain pieni, kiinteän
yhteiskuntajärjestyksen omaava osa valtakunnasta, edelleen
työskennellä sen ja puolustautumisemme hyväksi, niin että olisimme
varustetut hyökkäyksien varalta, tulivatpa ne sitten miltä taholta
hyvänsä.
Senaattori Mechelin huomasi keskustelun joutuneen harhateille,
kun se alkoi liikkua Venäjän tulevaisuudessa. Nyt oli vain kysymys
meidän luopumisestamme kaikista suhteista vallankumouksellisiin, ja
tämä kysymys oli itse asiassa ratkaistu, minkä vuoksi nyt vain
saatettiin puhua näiden suhteiden purkamisesta ja silloin, hän tahtoi
vielä kerran toistaa sen, oli soveliainta että se, joka oli solminnut
nämä suhteet, ne myös lopettaisi. Tässä oli keskustelun, jos
sellainen oli paikallaan, liikuttava eikä hänellä omasta puolestaan
ollut muuta lisättävää kuin vielä kerran kehoittaa minua
noudattamaan tehtyä päätöstä, ilmoittaa siitä kysymyksessä oleville
puolueille.

Minun nähdäkseni ei kysymys ollut yhtä yksinkertainen. Eräs keino
olisi, että minun kanssani samoin ajattelevat muodostaisivat uuden
puolueen, joka eroaisi n.k. perustuslaillisesta ja jatkaisi yhteistyötä
muiden järjestöjen kanssa Venäjällä, perustuslaillisten yrittäessä
lojaalia, valtiopäivä tietä. Sellainen keino suoriutua vaikeuksista, niin
luulin, tuntuisi toisista puolueista hyväksyttävältä, ja olin halukas
ilmoittamaan siitä niille, mutta ensin täytyi minun puhua asiasta
muille Tukholmassa oleville suomalaisille ja myöskin asettua
kirjeenvaihtoon samoin ajattelevien kanssa Suomessa. Ajatusta
uudesta puolueesta, joka jatkaisi yhteistyötä vallankumouksellisten
järjestöjen kanssa, käsiteltiin ensi hetkessä mitä suurimmalla
ylimielisyydellä, mutta kun en suostunut ottamaan tehtäväkseni
ilmoittaa muille Pariisin kongressin osanottajille peräytymisestämme,
ei muu auttanut kuin antaa asian toistaiseksi jäädä silleen.
Kutsuin heti koolle ne maastakarkoitetut Tukholmassa oleskelevat
suomalaiset, jotka eivät olleet ottaneet osaa Mechelinin kokoukseen,
ja kutsuin myös tri Neoviuksen todistamaan, että esitykseni
kongressista kuin myös mainitusta kokouksesta oli oikea. Kaikki
kutsutut, joista melkein kaikki kuuluivat maastakarkoitettujen
"nuorempiin", saapuivat odottaen mielenkiinnolla tietoja kongressin
suunnitelmista, joista siihen mennessä vain irrallisia osia niin
sanoakseni huhuna oli tullut heidän tietoonsa. Nyt he saivat kuulla
täydellisen selostuksen tapahtumien kulusta sekä samalla
ilmoituksen odotetusta valtiopäiväkutsusta, jonka jo useimmat
tunsivat ja "vanhempien" sen johdosta tekemästä päätöksestä. Niin
ikään ilmoitin heille kieltäytyneeni taipumasta tähän päätökseen ja
siitä johtuneen ehdotukseni uuden puolueen perustamisesta, joka
jatkaisi yhteistyötä vallankumouksellisten järjestöjen kanssa.

Seuranneen keskustelun aikana havaittiin kaikkien läsnäolijain yhtä
lukuunottamatta olevan yksimielisiä siitä, että yhteistyötä
venäläisten, puolalaisten j.n.e. järjestöjen kanssa oli jatkettava
valtiopäiväkutsusta riippumatta, sillä valtiopäivistä ei odotettu suuria
tuloksia. Elleivät tätä yhteistyötä voisi jatkaa kaikki
maastakarkoitetut, olisi uuden puolueen perustaminen välttämätöntä
ja selittivät kaikki läsnäolijat, yhtä poikkeusta lukuunottamatta,
olevansa halukkaat liittymään uuteen puolueeseen.
Ainoana poikkeuksena oli toimittaja Julius Sundblom
Maarianhaminasta, joka osoittautui haluttomaksi, ja sitäpaitsi
luonnollisesti tri Neovius, joka oli läsnä vain totuudentodistajana, ja
pohjaltaan ei ollut niinkään tyytyväinen peräytymispäätökseen,
mutta kuitenkin katsoi lojaalisuuden vuoksi olevansa velvollinen
liittymään "vanhempiin". Sittemmin valittiin hänet
valtiopäivämieheksi.
Ensi askel, jolla tehty päätös sovitettiin käytännölliseksi
toiminnaksi — paitsi että siitä annettiin tieto "vanhemmille" — oli
että kirjallisesti ilmoitettiin asiasta samoinajatteleville tai
otaksuttavasti samoinajatteleville Suomessa, ja siellä saavutti ajatus
suurempaa kannatusta kuin oikeastaan oli uskallettu toivoakaan. Ei
luonnollisesti voi tulla kysymykseenkään mikään nimien
luetteleminen, niin houkuttelevaa kuin se olisikin, mutta varmaa on,
että moni hämmästyisi uuden puolueen saavuttamaa kannatusta ja
niitä miehiä, jotka siten tahtoivat osoittaa, etteivät hyväksyneet
passiivista vastarintapolitiikkaa, joka itse asiassa jo oli näytellyt
osansa loppuun.
Helsingissä pidetyssä kokouksessa hyväksyttiin uudelle yhtymälle
nimeksi "aktiivinen vastustuspuolue", ja varsinainen johto annettiin

kotona olevien puoluejäsenten käsiin. Minä puolestani ilmoitin heti
muille kongressin osanottajille tapahtuneesta hajaannuksesta ja
ehdotin niinikään, että he kokonaisuutena esiintyneen suomalaisen
vastustuspuolueen sijaan hyväksyisivät kongressin päätöksen
allekirjoittajaksi "Aktiivisen vastustuspuolueen", jonka myös oli
hyväksynyt yksi puolueen uusista jäsenistä. Vastaukset olivat
myönteiset, ja niin oli uusi puolue saanut kuten sanotaan
tulikasteensa.
Akashille oli luonnollisesti myös ilmoitettu asiasta, mutta tapaus
liikutti häntä hyvin vähän. Hänelle ja japanilaisille yleensä olivat
tärkeimmät keisarikunnan sisäiset puolueet — liityimmekö me
suomalaiset enemmän tai vähemmän niiden kanssa toimintaan, oli
suuresti katsoen yhdentekevää. Pääasia oli, että toiminta tsaarivaltaa
vastaan saatiin aikaan ja siten saatettiin sota seisaustilaan, sillä
tsaarivalta oli Venäjän puolella sotaa käyvä puolue eikä suinkaan
kansa, sen tiesivät japanilaiset vallan tarpeeksi hyvin.

IX.
Vallankumouksen valmistelut.
Suhteita Akashiin ei sen vuoksi siis mitenkään häirinnyt meidän
suomalaisten kesken sattunut hajaannus, päinvastoin kävi
yhteistyömme yhä läheisemmäksi ajan kuluessa. Vallankumouksen
käytännölliset valmistelut edistyivät pääasiassa vallankumouksellisten
puolueiden Pariisissa tekemän suunnitelman mukaisesti.
Herkeämättömien sotaväenottojen vastustus kävi yhä
voimakkaammaksi Venäjän valtakunnassa. Asevelvolliset lymyilivät
arveluttavassa määrässä, yhä enemmän oli käytettävä toimivia
joukkoja vastahakoisten taivuttamiseen, ja monin paikoin puhkesi
avoin taistelu näiden ja sotaväen välillä. Eri tahoilta tuli jo
tiedusteluja mahdollisuudesta hankkia aseita yhä
kärsimättömämmille uppiniskaisille aineksille, erikoisesti Kaukasiasta,
jossa georgialaiset paloivat halusta saada alkaa avoin taistelu, ja
Puolasta, jossa puolalaista legioonaa muodosteltiin Itävallan rajan
puolella, ja joka kokosi rauhattomimmat ainekset myöskin
varsinaisesta Puolasta. Mutta puolalainen johto oli päättänyt, ettei
mihinkään ryhdyttäisi ase kädessä, ennenkuin venäläiset, joita he
mitä suurimmassa määrässä epäilivät, alkaisivat. "Saatte nähdä",

sanoi minulle eräs puolalaisista johtajista, "että venäläiset yhdessä
tai toisessa suhteessa pettävät. Heidän on mahdotonta vilpittömästi
täyttää sopimuksensa."
Olipa miten tahansa, kysymys aseiden hankkimisesta alkoi käydä
yhä polttavammaksi. Oli selvästikin mahdotonta hankkia niitä
tarpeeksi suuri määrä todellista ja yleistä vallankumousta varten, kun
jo kuljetus- ja salakuljetus-vaikeudet Venäjälle olivat voittamattomat.
Saksahan oli siihen aikaan ystävällisellä kannalla tsaarivallan kanssa
eikä suinkaan voitu otaksua, että se olisi taipuvainen katsomaan
sormien läpi sellaisia puuhia, ja sitä paitsi olisi tarpeellisten
rahavarojen hankkiminen kohdannut suorastaan voittamattomia
vaikeuksia, kun ei voitu otaksua, että japanilaiset olisivat olleet
halukkaat kustantamaan kokonaisen vallankumouksen Venäjällä.
Mutta se ei mitenkään merkinnyt sitä, että he olisivat olleet
haluttomat auttamaan hyvinkin tehokkaalla tavalla, kunhan vain
näkivät mahdolliseksi saavuttaa määrätyn päämäärän. Oli sen vuoksi
laadittava suunnitelma, jonka voitiin toivoa onnistuvan ja yhdessä
muutamien muiden, kanssa — heidän joukossaan oli m.m.
Tshaikowsky, vakaa vallankumouksellinen, nyttemmin pohjois-
venäläisen tasavallan presidentti — ryhdyin työhön.
Oli siis ennen kaikkea aikaansaatava Venäjällä purkaus jollakin
seudulla, joka olisi niin tärkeä, että esimerkki sieltä voisi tarttua,
kernaimmin seudulla, missä oli lukuisasti työläisasutusta, sillä se oli
mitä suurimmassa määrässä sosialististen ja vallankumouksellisten
oppien tartuttamaa. Itse purkaus olisi kenties ollut helpompi
järjestää jossain muussa kaupungissa, mutta ilman aseita oli
sellainen etukäteen tuomittu epäonnistumaan, ja aseita ei voitu juuri
salakuljettaa muualle kuin Pietariin, valtakunnan pääkaupunkiin, joka

muissakin suhteissa tarjosi useita ja suuria etuja, joista m.m. se, että
siellä tapahtunut purkaus epäilemättä esimerkkinä vaikuttaisi
voimakkaimmin, ei suinkaan ollut pienin.
Akashi, jonka neuvoa tässä kysyttiin, oli tinkimättä samaa mieltä,
että itse valtakunnan pääkaupunki oli soveliain seutu ensimmäiselle
purkaukselle, sillä saatettiin otaksua, että sieltä annettu merkki
kuultaisiin koko Venäjällä ja varmaan Puolassa ja Kaukaasiassa
johtaisi välittömiin levottomuuksiin, jotka tukahduttamisekseen
vaatisivat sotaväkeä. Sillä aikaa oli myös tapahtunut Gaponin
kapinayritys, tai kenties oikeammin sanoen yritys saattaa tsaari
persoonallisesti heti puuttumaan asioihin, ja pappi itse oli päässyt
pakoon ulkomaille, jossa hän kehoituksin ja julistuksin ilmaisi
vallankumouksellista mielialaansa. Gapon oli tällä hetkellä venäläisen
työväenluokan epäjumala, jonka vähintä sanaa kuunneltiin paljon
innokkaammin kuin sen, jonka sanaa hänen asiansa oikeastaan oli
julistaa. Häntä voitiin ilmeisesti käyttää meidän tarkoituksiimme, ja
kun Asev oli tunkeutunut hänen seuraansa Pariisissa ja sieltä ottanut
hänet mukaansa Lontooseen, jossa minä silloin oleskelin, olivat
suhteet pian solmitut ja johtivat siihen, että Gapon kutsui sinne
Pietarin työläisten edustajan neuvottelemaan.
Mies, jonka nimeä en nyt enää voi muistaa, tulikin aikanaan ja hän
oli tavattoman älykäs henkilö, luonnollisesti sosialisti, syvästi
vakuutettu siitä, että vain väkivaltainen vallankumous saattaisi
lopettaa sorron, jonka alaisena venäläinen työväenluokka kesti
paljon kärsimyksiä, ja täynnä intoa saada olla mukana missä
tahansa, joka saattoi kiiruhtaa kaivatun kumouksen puhkeamista. Oli
vain kysymys aseista, vakuutti hän. Jos niitä voitaisiin hankkia ja
toimittaa Pietarin työläisille, saattaisi vallankumous puhjeta minä
päivänä tahansa. Kaikki mitä tarvittiin oli muutama tuhat kivääriä

sekä ampumatarpeita ensi purkausta varten, lopun hankkisivat kyllä
työläiset itse. Sotaväessä oli joukoittain sotilaita, jotka olivat valmiit
liittymään vallankumouksellisiin ja luovuttamaan aseensa heille. Ja
samanlaiset olivat olot melkein kaikissa työläiskeskuksissa Venäjällä.
Kaikkialla odotettiin vain alkamismerkkiä, ja kaikkialla oli
maalaisväestö valmis yhtymään työläisiin, jonka ohessa suuri
prosentti sotilaista, erittäinkin vasta kutsutut, jotka eivät millään
ehdolla tahtoneet joutua lähetetyiksi Aasiaan, oli valmis liittymään
vallankumoukseen. Miehen esitys Venäjällä vallitsevasta asemasta ja
vallalla olevista oloista, oli mitä rohkaisevin ja vahvisti meitä
aikeessamme.
Näihin neuvotteluihin otti Gaponkin osaa, hän lausuili
korkealentoisia sanoja melkein kaikesta maan ja taivaan välillä.
Mihinkään muuhun hän ei kyennyt ja Venäjää tunsi hän yhtä vähän
kuin muuta maailmaa. Lukuunottamatta niitä seutuja, joissa hän itse
oli käynyt, olivat muut kaupungit ja maat hänelle täydelleen terra
incognita. Pian pidettiinkin hän sen vuoksi niin täydelleen poissa kuin
mahdollista neuvotteluistamme, joissa hänen osuutensa supistui
loputtomaan puhumiseen, mutta ei poikkeuksen vuoksikaan
tarjonnut yhtään arvokasta aloitetta. Mutta kylttinä hän oli
korvaamaton, sillä vielä uskoivat Pietarin työläiset sokeasti
suurisanaiseen pappiin.
Toinen, joka myös pysyi loitolla näistä neuvotteluista, oli Asev, joka
ei millään tavalla ollut tunkeileva tai utelias. Hänen vaiteliaisuutensa
oli todella suurenmoinen, kun ajattelee miten suurta mielenkiintoa
nämä neuvottelut tarjosivat hänelle, mutta hän varoi tekemästä
mitään tiedusteluja ja odotti aikaansa. Pietarin työläisedustajan
kanssa pääsimme hyvin helposti yksimielisyyteen. Hänen oli määrä
valmistaa kapinanpuhkeamista hengenheimolaistensa ja

tovereittensa keskuudessa ja valita näistä tarpeellinen määrä
luotettavia henkilöitä vastaanottamaan ne aseet, jotka aikanaan
lähetettäisiin Pietariin. Mistä ne otettaisiin, oli kysymys, joka tuotti
meille runsaasti päänvaivaa. Yksinkertaisinta olisi kai ollut aivan
kiertelemättä ostaa ne jostain asetehtaasta, joista useilla, etupäässä
belgialaisilla, ei olisi ollut mitään vastaan toimittaa aseita kenelle
tahansa, olivat he sitten vallankumouksellisia tai muita. Mutta
yleensä niitä tarkoin pidettiin silmällä, jonka vuoksi yrityksen
ennenaikaisen ilmitulemisen vaara oli liian suuri. Jäljellä oli siis vain
kääntyminen asekauppiaiden ja asiamiesten puoleen, joita oli
hieman kaikkialla eritoten suuremmissa satamakaupungeissa. Tähän
kehoitti myös Akashi, joka sitä paitsi neuvoi meitä mieluummin
valitsemaan jonkun vanhamallisen armeijakiväärin nykyaikaisten
sijaan. Tämä osaksi siksi, että niitä voitiin saada melkoista
halvempaan hintaan, osaksi siksi, ettei sellaisia kiväärejä koskaan
pidetty yhtä tarkasti silmällä kuin uudenaikaisia. Kun oli
kysymyksessä yllätys eikä varsinainen sota oli hän sitä mieltä, että
vanhempi kivääri oli täysin riittävä. Jos vallankumouksesta todella
tulisi pitkäaikainen, saisivat vallankumoukselliset sittemmin hankkia
itselleen nykyaikaisia kiväärejä — siten ei niiden ostaminen mistä
tahansa tuottaisi mainittavia esteitä.
Hampurissa oli paljon erilaatuisia asiamiehiä, jotka puuhasivat
tämänkaltaisissa kaupoissa. Käännyin siis sinne ja onnistuin parin
yrityksen jälkeen pääsemään yhteyteen toiminimen kanssa, joka
kaikissa suhteissa tuntui tarkoitukseen sopivalta. Aluksi neuvottelin
toiminimen kanssa, joka kuten monet muut Hampurin liikkeet oli
juutalainen, vain jonkun makasiinipistoolimäärän hankkimisesta,
tilaus, jonka liike otti toimittaakseen ja aikanaan täyttikin sovitulla
tavalla. Pistoolit eli karbiinit, sillä niitä voitiin käyttää kumpinakin
perän kekseliään rakenteen vuoksi, oli määrä kahdensadan

Amerikasta erään Lontoon liikkeen välityksellä tilatun
browningrevolverin ohella käyttää aselähetyksen vastaanottajien
asestukseksi, joiden ei voitu otaksua saavan suorittaa tehtävänsä
poliisin ja mahdollisesti sotaväen häiritsemättä. Tällä hetkellä oli
erittäin vaikeata saada mitään saksalaisista asetehtaista, sillä niillä oli
yllinkyllin tilauksia Venäjälle ja muualle eri armeijojen
uudestiaseistuksen vuoksi, mutta Hampurin juutalaisellani oli
suhteita m.m. Siamin kuninkaan asiamiehen kanssa, joka osoitti
olevansa myötämielinen. Mainittu henkilö järjesteli juuri santarmistoa
eurooppalaisen mallin mukaan, ja tämä aiottiin asestaa
mauserkarbiini-pistooleilla, jotka eräs saksalainen tehdas toimitti
kolmensadan kappaleen kuukautisissa erissä. H. M. Siamin kuningas
ei nähtävästi voinut supistaa laajan haareminsa kustannuksia ja
muita valtiomenoja lähettämällä suurempia summia samalla kertaa.
Oli miten tahansa, niin sain nyt vastaanottaa yhden kuukauserän
H. M:nsa santarmikarbiineista, jotka maksettiin käteisellä ja
lähetettiin vastaanottajalle Tukholmaan, samoin kuin
browningpistoolit Lontoosta. Sitten alkoivat neuvottelut kivääreistä.
Mainitulla toiminimellä oli varastossa erilaisia malleja, joista yksi
tuntui hyvin käyttökelpoiselta tarkoituksiimme. Kysymyksessä olivat
sveitsiläiset armeijakiväärit, Wetterlin järjestelmää, jotka kyllä olivat
hieman raskaat ja kömpelöt, mutta kaikissa tapauksissa paljoa
paremmat n.s. berdankoja, joita venäläinen sotaväki siihen aikaan
käytti. Sitäpaitsi olivat nämä makasiinikiväärejä ja ampuivat hyvin, ei
kuitenkaan pitemmällä matkalla kuin n. 1,000 metriä. Sama tyyppi
oli otettu käytäntöön myös italialaisessa armeijassa ja sieltä olikin
mahdollisuus, selitti juutalainen, kivääreitä hankkia kuinka paljon
hyvänsä, kun Italiankin armeijan uudestiaseistus paraikaa oli
käynnissä.

Neuvottelin uudelleen Akashin kanssa, joka tunsi kysymyksessä
olevan kiväärin ja sitä paitsi tiesi, että sveitsiläisetkin asevarastot
olivat täynnä näitä kiväärejä, sillä sielläkin suoritettiin
uudestiaseistusta. Hän neuvoi, että jos mahdollista, sieltäkin
hankkisin tietoja hinnoista, hankintaehdoista j.n.e., sekä ennen
kaikkea pitäisin huolta kuljetusmahdollisuuksista Pietariin.
Niistä olinkin alkanut neuvottelut juutalaiseni kanssa, joka näytti
halukkaalta hankkimaan kaikkea taivaan ja maan välillä.
Kysymyksessä oli höyrylaivan ostaminen, joka voisi kuljettaa
parisenkymmentä tuhatta kivääriä ampumatarpeineen sekä muuta
sekalaista. Ennen pitkää oli hänellä kolme höyrylaivaa ehdolla, jotka
hän vakuutti tarkoitukseen täysin sopiviksi. En koskaan nähnyt niitä,
sillä juutalainen oli arveluttavasti alkanut epäilyttää. Olin antanut
hänen ymmärtää, että aseet olivat aiotut Norjaa varten, koska siellä
paraillaan oli rauhatonta — Norjan eristäytymispuuhat Ruotsista — ja
olin sitä paitsi menetellyt niin, että juutalainen sai Kristianiasta
maksuosoitukset, mutta se ei riittänyt.
Akashi, joka oli antanut pitää juutalaista silmällä —
japanilaisillahan oli nuuskijoitansa melkein kaikkialla, ja Akashi oli
koko japanilaisen tiedoituslaitoksen päällikkö — oli saanut selville,
että tämä oli asettunut yhteyteen Venäjän Hampurissa olevan
konsulin kanssa, sekä että hänellä myös oli suhteita muihin,
enemmän tai vähemmän mystillisiin venäläisiin. Minulle ilmoitti
Akashi heti huomioista ja kehoitti minua suurimpaan varovaisuuteen.
Itse olin myöskin saanut selville, ettei juutalaiseen ollut oikein
luottamista. Hän oli melkein varmasti ilmoittanut hankkivansa
italialaisia kiväärejä, mutta olikin itse asiassa neuvotteluissa erään
sveitsiläisen kanssa.

Syy, miksi hän oli koettanut pettää minua kiväärien alkuperään
nähden, ei kai ollut muu kuin taloudellista laatua — hinta, jonka hän
oli ilmoittanut, oli korkeampi kuin millä muuten saatiin samanlaisia
ostaa — mutta joka tapauksessa ei hänen esiintymisensä minua
kohtaan ollut oikein vilpitöntä ja tämä yhdessä Akashin ilmoitusten
kanssa aikaansai sen, että matkustin Pariisiin, jossa Dekanozilta,
eräältä vallankumoukselliselta georgialaiselta saamani tiedon
mukaan oli tavattavissa eräs sveitsiläinen, joka oli tekemisissä
asekauppojen kanssa. Miehen tapasinkin ja huomasin hänen olevan
joka suhteessa miellyttävän henkilön, jonka kanssa kernaasti oli
tekemisissä. Tosin hän kyllä hyötyi sievoisesti kaupasta, mutta hän ei
ainakaan koettanut ilmaista kauppoja korkeille venäläisille
viranomaisille kuten Hampurin juutalaiseni. Hänen kanssaan siis
järjestettiin kauppa sekä helposti että nopeasti. Hän lupasi lähettää
kiväärit junalla Rotterdamiin, eräälle liikkeelle, jonka Akashin
tiedonannon mukaan omisti japanilainen asiamies ja hän järjestäisi
kaiken siten, ettei Hampurin juutalainen saisi mitään kiväärejä,
ennen kuin toiset jo olisivat matkalla Rotterdamiin, jonne ne
lähetettäisiin pikatavarana.
Pelkäsin nimittäin, että venäläinen poliisi, jolla oli haaraosastoja
kaikkialla Euroopassa, alkaisi epäillä, jos kaikki suhteet Hampurin
toiminimeen katkeaisivat täydelleen, ja kirjoitin sen vuoksi sinne
kirjeen, jossa ilmoitin, että nyttemmin oli kaikki selvää, mutta että
minun kuitenkin täytyi saada nähdä ja tarkastaa ne kiväärit, jotka
ostaisin, ennenkuin kauppa lopullisesti päätettäisiin. Siksi ehdotin
nyt, että tuhatkunta kivääriä lähetettäisiin malliksi. Omasta
puolestani lähettäisin vekselin puolelle siitä kauppasummasta, minkä
kiväärit ilmoituksen mukaan maksaisivat. Vastaus oli lähetettävä
Lontooseen antamani osoitteen mukaan.

Vastaus tulikin paluupostissa ja ilmoitettiin siinä, että määräys
mallilähetyksestä jo oli annettu, ja että sen korkeintaan parin viikon
kuluttua piti olla nähtävänä Hampurissa. Samalla tahtoi kirjeen
kirjoittaja kysyä, olinko jo tehnyt mitään päätöstä kuljetuslaivan
ostamisesta. Hän pelkäsi, että ne höyrylaivat, joista hän varhemmin
oli puhunut, menisivät käsistämme, ellei asiassa mitään tehtäisi.
Vastasin, että kiväärien saavuttua tulisin Hampuriin, jossa
höyrylaivakauppa silloin voitiin päättää samalla kuin suuri asetilaus
tehtiin. Tämähän oli kieltämättä petollista menettelyä kysymyksessä
olevaa juutalaisliikettä kohtaan, mutta — hänhän oli koettanut
myydä minut venäläisille. Niin kauan kuin hän uskoi, että menisin
ansaan keskittivät venäläiset poliisit, agentit et hoc genus omne
varmasti koko huomionsa Hampuriin, niin että saatoin rauhassa
huolehtia kaupoista Lontoossa, mutta jos he kerran saisivat tietää,
että heitä oli vedetty nenästä, olisi peli melkein menetetty, ellei koko
aselähetys jo olisi matkalla.
Eivät mitkään omantunnonvaivat siis painaneet minua senvuoksi,
eivät edes silloin kuin minä aselähetyksen jo ollessa matkalla Saksan
kautta, kirjoitin Hampuriin ja kysyin miksi sovittu mallilähetys viipyi
niin kauan, senhän piti aikoja sitten olla perillä. Tähän sain
vastauksen, joka sisälsi joukon valheellisia anteeksipyyntöjä ja
lupauksia päättyen siihen, että lähetys oli nyttemmin matkalla, hän
lupasi sähköttää heti kun se oli saapunut ja kiväärit olivat nähtävissä.
Että tämä oli valhetta, sen tiesin varsin hyvin, sillä sveitsiläiset
sotilasviranomaiset eivät vielä olleet antaneet myöntymystään
aseiden toimittamiseen.
Sillaikaa puuhasi Akashi, joka myös oli tullut Lontooseen,
järjestäen kaikki kuntoon kuljetusta varten. Tehdyn suunnitelman

mukaan osa aseista oli vietävä Suomeen käytettäväksi siellä niiden
aseistukseen, jotka nostaisivat kapinalipun samalla kertaa, kuin
levottomuus alkaisi Pietarissa. Sinne oli lähetettävä suurin osa, ja
tämä oli luonnollisestikin vaikein arvoitus, sillä aseet oli toimitettava
maihin eri paikkoihin, osaksi siksi, että voitaisiin sotkea asia
korkeiden viranomaisten silmissä siinä tapauksessa, että he saisivat
siitä vihiä ennakolta, osaksi sentähden, ettei keräämällä liian paljon
väkeä yhteen paikkaan vaara uhkaisi, jolloin luvaton puuha helposti
saatettiin keksiä.

X.
Aseidentuontiyritys.
Toisin sanoen oli melkein täydellinen retkikunta järjestettävä.
Akashi lupautui ostamaan lastihöyrylaivan, minä pari huvijahtia,
suuren ja pienen, mahdollisimman matalassa kulkevia, joista
jälkimmäistä käytettäisiin aseiden maahan tuomiseen eri paikkoihin
Suomen etelärannalla. Tätä tarkoitusta varten olin oikeastaan
tilannut matalassa kulkevan mutta suurehkon moottoriveneen
Harburgista, Hampurin läheltä, mutta siellä oli puhjennut lakko, joka
kesti niin kauan, että tilaus oli peruutettava. Tämäkin laiva oli sen
vuoksi ostettava Englannista eikä sieltä ollut suinkaan helppoa saada
käsiinsä matalassa käyvää höyrylaivaa, joka olisi tarkoitukseen
riittävän suuri. Sehän oli joka tapauksessa lähetettävä ensin
Pohjanmeren yli, mikä oli matalassa käyvälle laivalle kaikkea muuta
kuin helppo tehtävä, sillä Pohjanmerellä sattuu usein myrskyjä, jotka
sellaisille laivoille saattavat tulla kohtalokkaiksi.
Vihdoin saatiinkin höyrylaiva, joka ui vain viiden jalan syvyydessä,
ja muutenkin jotenkuten täytti välttämättömät vaatimukset, mutta oli
täydelleen vailla köliä ja siis melko vaikea kuljettaa Lontoosta aina

Tukholmaan ja Suomeen saakka. Se ostettiin erään
norjalaisamerikkalaisen nimiin, jonka Tshaikowski oli tilannut
Amerikasta asiamieheksemme. Toinen suurempi höyrypursi ostettiin
Southamptonista näön vuoksi erästä amerikkalaista leskeä, Mrs
Vernam Hull'ia varten, jonka kanssa aina Japanissa oleskeluni ajoilta
saakka olin läheisessä tuttavuussuhteessa. Hän oli sittemmin
kuolleen miehensä kanssa oleskellut siellä vuoden, ja oli nyt
Lontoossa halukkaana kaikenlaatuisiin valtiollisiin seikkailuihin, kuta
vaarallisempia sen parempi. Hänen piti esiintyä laivalla emäntänä,
sitä paitsi oli matkustajina mukana hänen poikansa ja tämän
kotiopettajatar sekä Tshaikowskin tytär ja vävy, kansallisuudeltaan
englantilainen.
Akashi puolestaan oli ostanut lastihöyryn "John Grafton", joka
englantilaisine kapteeneineen ja miehistöineen lähetettiin
Vliessingeniin Hollantiin, siellä saamaan uuden päällystön ja
miehistön jatkuvien seikkailujen varalta. Yksissä neuvoin
Tshaikowskin kanssa oli itse Libaun satamakapteeni saatu "John
Graftonin" päälliköksi, kun taas miehistönä oli lättiläisiä matruuseja,
jotka Lontoossa oli saatu karkaamaan Lontoon ja Libaun välillä
säännöllistä rahdinkuljetusta ylläpitävistä laivoistaan. Koneen
käyttäjät ja muutamat matruusit olivat suomalaisia, jotka oli värvätty
Suomesta ja lähetetty Vliessingeniin J.W. Nylanderin toimesta, joka
sielustaan ja sydämestään oli yrityksessä mukana ja erittäin suureksi
hyödyksi.
Vliessingen oli valittu, siksi että matkoillani olin huomannut meren
siellä niin pitkälti matalaksi, että laivat saattoivat ankkuroida pari
meripenikulmaa sataman ulkopuolella. Suuret vuorolaivat, jotka
käyvät Englannissa, ohjaavat kaupunkiin ruopattua väylää myöten,
jota osoittavat molemmin puolin tiheässä olevat merimerkit, joita on

tarkoin noudatettava matalikolle joutumisen välttämiseksi. Siellä
saattoi otaksua miehistöjen vaihdon voivan tapahtua muitta
mutkitta.
Niin tapahtuikin. "John Grafton" ankkuroi reitin ulkopuolelle, pari
meripenikulmaa rannasta ja miehistöt vaihdettiin siten, että
laivaveneen souti maihin toinen miehistö ja takaisin toinen. Parin
sellaisen matkan jälkeen oli vaihdos suoritettu, kenenkään maissa
huomaamatta vähintäkään erikoista sattuneen, ja samana yönä
matkusti vanha miehistö vuorolaivalla takaisin Englantiin. Samoin
tein minä sekä muutamat vastatulleet suomalaiset sekä herra
Nylander, sillä heidän palveluksiaan tarvittiin kumpaakin huvipurtta
varten.
"John Grafton" lähti länteenpäin sovittua merkkiä kantaen ja
kohtasi seuraavana päivänä Ranskan rannikolla erään toisen laivan.
Se oli matkalla Kiinaan ja oli sopivasta palkkiosta ottanut aselastin
mukaansa sekä sen ohessa pari tuhatta kiloa räjähdysgelatiinia,
jonka Akashi oli hankkinut. Japanihan oli sodassa Venäjän kanssa ja
englantilaiset viranomaiset katsoivat läpi sormien kaikkea
sotatarpeiden vientiä. Uudestilastaus tapahtui avoimella merellä ja
onnistui kaikinpuolin, lukuunottamatta sitä, että "John Grafton" sen
kestäessä niin voimakkaasti syöksyi Kiinaan menevää höyrylaivaa
vastaan, että muutamia suuria kuhmuja tuli sen runkoon. Vahinko ei
kuitenkaan ollut sen suurempi, kuin että se saattoi huoleti jatkaa
matkaansa — sitten kun kapteenin omaatuntoa oli rauhoitettu 500
punnan suuruisella vahingonkorvauksella! Tämän jonkun verran
seikkailurikkaan lastauksen jälkeen ohjasi "John Grafton" itää kohti,
Englannin kanaalin kautta ja edelleen Skagenin ympäri Helsingöriin,
jossa se ankkuroi salmeen saadakseen viimeiset ohjeensa. Sillä aikaa
olin lähettänyt matkalle, ensin "Cecilin", suuremman höyryjahdin,

Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
testbankdeal.com

Strategic Human Resource Management Canadian 2nd Edition Noe Test Bank

More Related Content

Similar to Strategic Human Resource Management Canadian 2nd Edition Noe Test Bank (20)

Strategic Human Resource Management Canadian 2nd Edition Noe Test Bank