Yhteisöllinen verkko-oppiminen: käytäntöjen pedagoginen kehittäminen ja tavoitteet - Minna Lakkala
- 1. Yhteisöllinen verkko-oppiminen: käytäntöjen pedagoginen kehittäminen ja tavoitteet Minna Lakkala Minna Lakkala Technology in Education Research Group, Helsingin yliopisto Minna Lakkala, [email protected] www.helsinki.fi/psychology/groups/tedu/ 10.5.2012 1
- 2. Verkkoympäristöistä on yhteisöllisessä oppimisessa monenlaisia hyötyjä • Mahdollisuus toimia yhteistyössä joko sitoutumatta tai sitoutuen tiettyyn aikaan ja paikkaan • Jaettu työskentelytila tarjoaa kaikille pääsyn samoihin tietoihin • Mahdollistaa usean osallistujan välisen ryhmäkommunikaation • Mahdollisuus erilaisten tuotosten luomiseen ja kehittelyyn aidosti yhdessä • Työskentelyprosessi (viestit ja kommentit, työstettyjen dokumenttien eri versiot jne.) jää talteen • Yhteisen työskentelyprosessin strukturointia ja organisointia tukevia välineitä (esim. kalenterit ja aikajanat, prosessimallit, työskentelytilat, analyyttiset työkalut jne.) Minna Lakkala, [email protected] www.helsinki.fi/psychology/groups/tedu/ 10.5.2012 2
- 3. MUTTA verkkoteknologia ei sinänsä paranna oppimisen tai opetuksen laatua • Tiedon saatavuus verkossa ei suoraan tue mielekästä oppimista, vaan voi johtaa pinnalliseen tietojen selailuun ja kopiointiin tai tiedonkäsittelyn ylikuormittumiseen. • Suppeiden osatehtävien suorittaminen ei tue haastavan tiedonhallinnan tai ongelmanratkaisun taitojen kehittymistä. • Opiskelijoiden vapaa keskinäinen ”keskustelu” verkossa ei välttämättä tuota syvempää ymmärrystä ja tavoitteellista työskentelyä. • Toimiva yhteistyö vaatii yhteisiä sopimuksia, sääntöjä ja käytäntöjä, joiden mukaan toimitaan. • Kehittyneiden työtapojen oppiminen edellyttää osallistumista todellisiin työskentelyprosesseihin ja tutustumista asiantuntijamaisiin käytäntöihin. Minna Lakkala, [email protected] www.helsinki.fi/psychology/groups/tedu/ 10.5.2012 3
- 4. Kohti uudenlaista oppimiskulttuuria? Tekniset taidot ja mahdollisuudet eivät enää ole merkittävä ongelma verkko-oppimisessa, vaan pedagogisesti korkeatasoisten käytäntöjen kehittäminen ja tukeminen teknologian avulla. → Verkkoteknologian tukeman pedagogiikan pitäisi korostaa asiasisältöjen oppimisen lisäksi kehittyneiden tietokäytäntöjen ja yhteisöllisen työskentelyn taitoja. Minna Lakkala, [email protected] www.helsinki.fi/psychology/groups/tedu/ 10.5.201 4
- 5. Asiantuntijuuden ja oppimisen vertauskuvat Sfard 1998, Paavola ym. 2006, Paavola & Hakkarainen 2009 Painopiste yhteisten kohteiden pitkäjänteisessä kehittämisessä Oppiminen ja tuottamisessa jotakin tiedon luomisena käyttöä varten ”Trialoginen” Yhteisten kohteiden ja käytäntöjen kehittäminen Painopiste Painopiste Oppiminen Oppiminen kulttuurisissa yksilöiden osallistumisena käytännöissä mielessä ja tiedonhankintana ”Monologinen” ”Dialoginen” sekä mate- käsitteel- Vuorovaikutus, riaalisessa ja lisessä Mielen sisäiset tiedossa prosessit tilannesidonnainen sosiaalisessa kognitio vuorovaiku- tuksessa Minna Lakkala, [email protected] www.helsinki.fi/psychology/groups/tedu/ 10.5.2012 5
- 6. “Yhteisöllisyyden kehitysportaat” verkko- teknologian opetuskäytössä Lakkala 2008 Tuotosten ja käytäntöjen pitkä- jänteinen yhdessä kehittäminen – pääpaino tiedonluomisessa ja vastaavissa taidoissa Tuotosten yhdessä kehittäminen – pääpaino tiedonluomisessa Keskustelu ja vuorovaikutus oppilaiden kesken – pääpaino kommunikointitaidoissa Valmiiden tuotosten jakaminen ja kommentointi – pääpaino oppisisällöissä ja tiedon esittämistaidoissa Kommunikaatio opettajan ja oppijoiden välillä – pääpaino oppisisällöissä Ei yhteisöllisyyttä, verkkoympäristö toimii materiaalin välityskanavana – pääpaino oppisisällöissä Minna Lakkala, [email protected] www.helsinki.fi/psychology/groups/tedu/ 10.5.2012 6
- 7. Yhteisöllinen oppiminen edellyttää toisenlaista opetuksen suunnittelua Häkkinen 2002 Oppijoiden työskentely ja toiminnan lopputulos määräytyvät prosessin kuluessa eivätkä ole täysin ennalta arvattavissa. Vakiintuneet opetuksen suunnittelun mallit eivät ole tässä kovin käyttökelpoisia, koska ne perustuvat yksilöllisten työtapojen sekä tarkasti ennalta määriteltyjen asiasisältöjen ja tehtävien käyttöön. Minna Lakkala, [email protected] www.helsinki.fi/psychology/groups/tedu/ 10.5.2012 7
- 8. Opetuksen suunnittelusta pedagogisen infrastruktuurin rakentamiseen Bielaczyc 2009, Paavola ym. 2002, Lakkala & Lipponen 2004, Jones ym. 2006 Opettajan roolina on toimia epäsuorasti edellytysten luojana ja toimintakulttuurin rakentajana 1. Koko oppimistilanteen perusrakenteiden suunnittelu ja toimintakäytäntöjen organisointi – pedagogisen infrastruktuurin rakentaminen (design) 2. Työskentelyn ohjaaminen ja asiantuntijatuen antaminen tilannekohtaisesti prosessin aikana (scaffolding) Minna Lakkala, [email protected] www.helsinki.fi/psychology/groups/tedu/ 10.5.2012 8
- 9. Pedagogisen infrastruktuurin elementit Lakkala 2010, Lakkala & Ilomäki 2011 Miten tuetaan taitojen Miten työkaluja ja itsenäistä hallintaa ja teknologiaa käytetään? metakognitiota? Teknologian ja teknisen Toimintatapojen tuen tarjoaminen, Kognitiiviset mallintaminen ja työkalujen tarkoituksen- rakenteet käsitteellistäminen; mukaisuus, Tekniset rakenteet suunnitteluun, koordinointiin teknologian ja reflektointiin käytön organisointi. ohjaavat tehtävät. Miten yhteistyötä Sosiaaliset Tietoon liittyvät Miten ja miksi tietoa organisoidaan ja rakenteet rakenteet tuotetaan ja kuka tuetaan? sitä tuottaa? Yhteistyötä edistävät Tiedon- tavoitteet, yhteistyön käsittelyn tavat; organisointi, prosessin tietolähteiden luonne ja tuotosten jakaminen, ja merkitys; opettajan vastuut ja työnjaosta ja oppilaiden rooli tiedon sopiminen, yhteisöllisen käyttäjinä, jakajina ja teknologian käyttötavat. tuottajina; tehtävien www.helsinki.fi/psychology/groups/tedu/ autenttisuus. 9 Minna Lakkala, [email protected]
- 10. Lähteitä Bielaczyc, K. (2006). Designing social infrastructure: Critical issues in creating learning environments with technology. Journal of the Learning Sciences 15, 301–329. Häkkinen, P. (2002). Challenges for design of computer-based learning environments. British Journal of Educational Technology, 33, 461–469. Jones C., Dirckinck-Holmfeld, L., & Lindström, B. (2006). A relational, indirect, meso- level approach to CSCL design in the next decade. International Journal of Computer-Supported Collaborative Learning, 1, 35–56. Lakkala, M. (2008). Yhteisöllinen toiminta verkko-oppimisympäristöissä. Teoksessa S. Raitala & H. Ylilehto (toim.), Parempi oppia yhdessä – tukea eTwinning- hankkeesta (ss. 28–36). Helsinki: Opetushallitus. Lakkala, M. (2010). How to design educational settings to promote collaborative inquiry: Pedagogical infrastructures for technology-enhanced progressive inquiry. Doctoral dissertation. University of Helsinki, Institute of Behavioural Sciences, Studies in Psychology 66. Helsinki: Helsinki University Print. Lakkala, M. & Lipponen, L. (2004). Oppimisen infrastruktuurit verkko-oppimisen tukena. Teoksessa V. Korhonen (toim.), Verkko-opetus ja yliopistopedagogiikka (ss. 113-134). Tampere: Tampere University Press. Lakkala, M., & Ilomäki, L. (2011). Unfolding experienced teachers’ pedagogical practices in technology-enhanced collaborative learning. In H. Spada, G. Stahl, N. Miyake & N. Law (Eds.), Connecting computer-supported collaborative learning to policy and practice: CSCL2011 Conference Proceedings. Volume I — Long papers (pp. 502-509). International Society of the Learning Sciences. Minna Lakkala, [email protected] www.helsinki.fi/psychology/groups/tedu/ 10.5.2012 10
- 11. Lähteitä Lakkala, M., Ilomäki, L. & Kosonen, K. (2010). From instructional design to setting up pedagogical infrastructures: Designing technology-enhanced knowledge creation. In B. Ertl (Ed.), Technologies and Practices for Constructing Knowledge in Online Environments: Advancements in Learning (pp. 169-185). New York: Information Science Reference. Muukkonen, H., & Bauters, M. (2011). Suorittamisesta yhdessä luomiseen ja arviointiin: Tiedonluominen ja sosiaalinen media korkeakoulutuksessa. Teoksessa T. Aaltonen-Ogbeide, P. Saastamoinen, H. Rainio & T. Vartiainen (toim.), Silmät auki sosiaaliseen mediaan (pp. 128-146). Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu; 3/2011. Paavola, S., Hakkarainen, K. & Seitamaa-Hakkarainen, P. (2006). Tutkivan oppimisen periaatteita ja käytäntöjä: ”trialoginen” tiedonluomisen malli. Teoksessa Järvelä, S., Häkkinen, P. & Lehtinen, E. (toim.), Oppimisen teoria ja teknologian opetuskäyttö. Helsinki: WSOY. Paavola, S. & Hakkarainen, K. (2009). From meaning making to joint construction of knowledge practices and artefacts – A trialogical approach to CSCL. In C. O'Malley, D. Suthers, P. Reimann & A. Dimitracopoulou (Eds.), Computer supported collaborative learning practices: CSCL2009 conference proceedings (pp. 83-92). Rhodes, Creek: International Society of the Learning Sciences. Minna Lakkala, [email protected] www.helsinki.fi/psychology/groups/tedu/ 10.5.2012 11