Yrittäjien malli sote- ja maakuntauudistukseen

Editor's Notes

• #5: PERUSEDELLYTYKSET 1. Palvelulupaus • Uudistuksen perusperiaatteita tulee olla asiakaslähtöisyys, sujuvat palveluprosessit, digitalisaatio sekä innovatiiviset ja kustannustehokkaat palveluratkaisut. Yrittäjyyden ja työllistämisen esteitä poistetaan hallintoa yksinkertaistamalla. 2. Selkokieltä ja vähemmän byrokratiaa • Tavoitteena tulee olla, että yritysten kehittämispalvelut järjestetään asiakkaille ymmärrettäviksi ja selkeiksi kokonaisuuksiksi. Palveluiden tarjoamisessa tärkeää ovat luottamus, yrityslähtöisyys ja ketteryys. 3. Yrittäjien yhdenvertaisuus • Yrittäjien yhdenvertaisuus alueesta ja yrityskoosta riippumatta on tärkeä näkökulma julkisissa palveluissa – erityisesti kuntaa suuremmissa yksiköissä. 4. Yhden luukun periaate • ELY-keskuksen aluekehittämiseen ja yrityspalveluihin liittyvät tehtävät voidaan siirtää maakunnille. Julkisten yrityspalveluiden tulee näyttäytyä yrittäjille yhden luukun periaatteen mukaisesti – myös kunnissa. 5. Monituottajamalli • Kaikki maakunnan järjestämisvastuulle tulevat palvelut tulee ensisijaisesti järjestää monituottajamallilla. 6. Yrittäjän ääni • Suomen Yrittäjien alue- ja toimialajärjestöjen edustajat kutsutaan mukaan valmistelua tekeviin toimielimiin.
• #13: 1. Suomen Yrittäjät kannattaa laajaa valinnanvapautta sosiaali- ja terveydenhuoltoa uudistettaessa. • Valinnanvapauden tulee kattaa kaikki perustason perusterveydenhuollon ja perussosiaalihuollon palvelut sekä erityistason palvelut soveltuvin osin. • Laki valinnanvapaudesta tulee laatia ja käsitellä samanaikaisesti uudistukseen liittyvien muiden lakien kanssa. 2. Kaikki mukaan tuottajiksi samoilla ehdoilla. • Valinnanvapauden piiriin kuuluvissa palveluissa sote-alueen tulee hyväksyä hakemuksesta palveluntuottajaksi kaikki kriteerit täyttävät tuottajat ja varmistaa, että ei ole muitakaan esteitä mikro- tai pk-yritysten tuottajiksi hyväksymiselle. 3. Kapitaatioperusteinen perusrahoitus. • Valinnanvapausjärjestelmään hyväksytyille palvelunohjaajalle myönnetään ko. palveluohjaajan valinneiden asiakkaiden määrään perustuva kapitaatioperusteinen perusrahoitus. • Tämän turvin palveluohjaaja voi ylläpitää toimintavalmiuden asiakkaansa palvelutarpeen kartoittamiseksi sekä tavanomaisten asiakaskäyntien ja tuotannon rahoittamiseksi. • Kapitaatioperusteinen perusrahoitus kannustaa palveluntuottajia asiakaslähtöiseen toimintaan, mutta ei luo ei-toivottua kannustetta palvelujen ylituottamiseen. 4. Laajemmassa perustasossa palveluseteli. • Kun palveluohjaaja ohjaa asiakkaan kapitaatiokorvauksen piiriin kuulumattomiin lisäpalveluihin, ne kustannetaan palvelusetelityyppisellä järjestelyllä. • Asiakas valitsee palvelutuottajan, joka saa korvauksen palvelusetelin perusteella. 5. Ensisijaisen palveluntuottajan valinta määräajoin. • Valinnanvapauden toteutuessa kansalainen voi valita määräajaksi itselleen ensisijaisen perustason palveluntuottajan (PTPT) ja halutessaan PTPT:n piirissä toimivan tietyn PT-lääkärin tai muun järjestäjän palveluohjaajaksi kelpuuttaman ammattihenkilön. 6. Palveluohjaaja portinvartijana. • Palveluohjaaja toimii asiakkaan etua valvovana ja järjestäjän asettamat rajoitukset huomioivana portinvartijana. • Muissa palveluissa portinvartija määrittelee palvelutarpeen ja käyttää sen mukaista harkintavaltaa palveluihin ohjaamisessa. • On syytä harkita, tarvitaanko perustason sosiaalipalveluissa asiakkaan valinnanvapauden tueksi järjestäjän toteuttamaa palveluohjausta. 7. Lisää digitaalisia palveluita ja jaettua tietoa. • Asiakkaiden valinnanmahdollisuuksia tukemaan ja omaehtoisen palvelutarpeen arviointia varten pitää kehittää digitaalisia palveluita. • Saumattomat palveluketjut varmistetaan nykyaikaisilla tietojärjestelmillä ja verkottuneella toimintatavalla. 8. Työterveyshuolto ennallaan. • Nykymuotoista työterveyshuoltoa ei ole tarkoituksenmukaista sisällyttää soteuudistuksen mukaiseen uuteen palvelujärjestelmään ainakaan ennen vuotta 2024. • Näin vähennetään painetta veroperusteista rahoitusta kohtaan ja kevennetään uusimuotoisen toiminnan käynnistämisen haasteita.
• #15: Ylin punainen ympyrä: Suomen Yrittäjät kannattaa uudistusta, jossa osa kunnallisverosta muutetaan valtiolle meneväksi sote-veroksi. Sekä Kelan joka toimii rahoituksen jakajana. Kelalta sote-järjestäjä saa rahoitusta erikoissairaanhoidon ja järjestämisen kuluihin. Nämä siis palveluja, jotka eivät kuulu valinnanvapauden piiriin. Keskimmäinen ympyrä: tarkemmin rahoituksen jakaminen. Kela jakaa sote-järjestämispäätöksen mukaisesti rahoituksen suoraan sote-palvelujen tuottajille. Osa perusrahoituksena ns. kapitaatomallin kautta ja osa palvelusetelijärjestelmän tyyppisen mallin kautta. Kaikki sote-palvelujen tuottajat omistuspohjasta riippumatta saavat rahan vain tätä kautta Kelan jakama. Alin ympyrä: Osa kuntaverosta muutetaan valtiolle meneväksi sote-veroksi. Kela jakaa rahoituksen ja kerää samalla tiedon kustannuksista >>> päästää johtamaan oikealla tiedolla. Asiakas tuo rahan palvelujen tuottajille, kaikki sote-palvelujen tuottajat omistuspohjasta riippumatta saavat rahan vain asiakkaan mukana.
• #16: 1. Suomen Yrittäjät kannattaa uudistusta, jossa osa kunnallisverosta muutetaan valtiolle meneväksi sote-veroksi. • Uudistus voidaan toteuttaa alentamalla kunnallisveroprosentteja ja alennus korvata korottamalla nykyistä sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksua, joka kohdennettaisiin valtiolle (ns. Sava-sh-malli). • On merkittävä etu, että kunnallisveron edellytetty alentaminen ja uusi sote-vero kohdistuisivat samoille henkilöille. 2. Järjestelmän perusmalli on olemassa, ja uudistus aiheuttaisi vähiten muutoksia. • Malli olisi riittävän läpinäkyvä ja alueellisesti tasa-arvoinen, vaikka alueelliset sote-veroprosentit voisivat myös poiketa toisistaan. • Malli myötäilee professori Heikki Hiilamon esityksiä. Sote-veron määrä voitaisiin siirtymävaiheessa mitoittaa vastaamaan valtiolle kunnilta siirtyvien sote-menojen rahoittamiseksi tarvittavaa määrää. 3. Rahojen jakajana sote-alueille voisi toimia Kela. • Kela rahoittaa sote-alueilla nykyisinkin terveys- ja sosiaalihuollon kuluja, ja sillä on palveluiden käyttäjistä tiedot olemassa. 4. Rahoitus koostuisi yksilö- eli potilastaholle kohdennettavasta rahojen jaosta. • Tämä tapahtuisi sote-alueen järjestämispäätösten ja näihin perustuvien linjausten mukaisesti. • Lisäksi tulee selvittää menetelmä palvelutuottajille kohdentuvaan toiminnan perusrahoitukseen, jonka tulisi tapahtua kansallisesti yhtenevien perusteiden mukaisesti (ns. kapitaatiosopimukset). 5. Rahoituksen monikanavaisuutta voitaisiin samalla yksinkertaistaa. • Pääosa tulevista tehokkuushyödyistä tulee kanavoida sote-veron tasoon. • Voidaan kehittää myös palveluiden tehokkuuteen sidottuja kannusteita rahaston ja maakuntien yhteistyöhön. • Osa sote-rahoista voidaan jakaa kuntiin kannusteena sote-palveluita täydentävän palvelutarjonnan kehittymiseen sen sijaan, että kuntalaiset ohjataan kunnista suoraan vain sote-asiakkaiksi. 6. Kuntien tulee ensisijaisesti itse löytää ratkaisut kunnallisverojen alentamiseen. • Tukea voidaan hakea valtionosuusjärjestelmästä ja verotulojen tasauksesta. • Veroaste ei saa nousta, eikä verotus saisi kiristyä millään sote-alueella. • Kunnallisverolle voidaan pohtia myös vaihteluväliä. Se edellyttäisi kuitenkin perustuslain muutosta, joka voisi viivästyttää uudistusta.
• #18: Hankintojen näkökulmasta on tärkeää erottaa se, että valinnanvapauden piiriin kuuluvat palvelut eivät ole hankintoja. Niitä ei kilpailuteta, vaan asiakas valitsee. Mutta muissa palveluissa maakunta tekee hankintoja. punaiset ympyrän kolmeen tärkeimpään: Yhteishankinta yksikkö ei tee hankintoja maakuntien puolesta. Yhteishankinta yksikkö on asiantuntija, joka auttaa maakuntia tekemään hyvä hankintoja. Valinnanvapaus ei ole hankinta, eikä sote-järjestäjä kilpailuta näitä palveluja. Asiakas valitsee. Kaikki hankinnat pitää jakaa osiin, jotta pk-yrityksillä on aito mahdollisuus osallistua kilpailutuksiin. Hankinnoilla on iso elinkeinopoliittinen rooli - maakunta voi niiden avulla edistää alueensa elinvoimaa.
• #19: 1. Kriittinen suhtautuminen yhteishankintayksikön perustamiseen • Suomen Yrittäjät suhtautuu varauksellisesti yhteishankintayksikön perustamiseen siihen liittyvien keskittymisriskien vuoksi. • Jos yhteishankintayksikkö perustetaan, sen on keskityttävä maakuntien hankintojen koordinointiin sekä vastattava osaltaan markkinoiden toimivuudesta ja pk-yritysten pääsystä mukaan tarjouskilpailuihin. • Yllä mainituilla reunaehdoilla voidaan harkita sellaistakin järjestelyä, jossa valtion yhteishankintayksikkö Hansel toimisi esimerkiksi tietynsiirtymäkauden ajan maakuntien yhteishankintayksikkönä. 2. Kilpailu- ja kuluttajavirastolle tehokkaat keinot valvontaan • KKV:lle tulee luoda tehokkaat keinot huolehtia kilpailuneutraliteetin toteutumisesta. • Erityisiä sote-palveluiden tuotantoon soveltuvia valvontakeinoja voivat olla yrityskauppavalvonta sote-palveluihin estämään markkinoiden keskittymistä tai erityinen määräaikainen toimielin, joka arvioi kilpailuneutraliteetin toteutumista. • Julkisten hankintojen keskittymisen estämiseksi ja pienten yritysten markkinoille pääsyn turvaamiseksi on säädettävä KKV:lle valtuudet valvoa hankintalainsäädännön toteutumista. 3. Tukipalvelut sekä kiinteistöjen ja palveluiden yhtiöittäminen neutraalisti • Kuntien yhtiöittäessä jo siirtymäaikana sote-palveluita ja niiden toteutukseen tarkoitettuja kiinteistöjä on huolehdittava siitä, että julkiseen yhtiömuotoiseen toimintaan ei ohjaudu laitonta valtiontukea. • KKV:n resursseja on kohdennettava voimakkaasti kuntien toimenpiteisiin kiinteistöjen ja palveluiden yhtiöittämisestä mahdollisesti aiheutuvien kilpailuongelmien estämiseksi.
• #21: Lähtökohta: Itsehallintoalueen tulee ennen palveluiden tuottamista itse vertailla oman palvelutuotannon tehokkuutta ja mahdollisuuksia hyödyntää yksityisen ja kolmannen sektorin tuotantoa sekä mahdollisuuksia järjestää palvelutuotanto yhteistyössä muiden itsehallintoalueiden kanssa.