Visit https://testbankdeal.

com to download the full version and

explore more testbank or solution manual

Java Software Solutions Foundations of Program

Design 7th Edition Lewis Test Bank

_____ Click the link below to download _____

https://testbankdeal.com/product/java-software-
solutions-foundations-of-program-design-7th-edition-
lewis-test-bank/

Explore and download more testbank at testbankdeal.com

Here are some suggested products you might be interested in.
Click the link to download

Java Software Solutions Foundations of Program Design 7th

Edition Lewis Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/java-software-solutions-foundations-
of-program-design-7th-edition-lewis-solutions-manual/

Java Foundations Introduction to Program Design and Data

Structures 4th Edition Lewis Test Bank

https://testbankdeal.com/product/java-foundations-introduction-to-
program-design-and-data-structures-4th-edition-lewis-test-bank/

Java Software Solutions 9th Edition Lewis Test Bank

https://testbankdeal.com/product/java-software-solutions-9th-edition-
lewis-test-bank/

Essentials of Radiographic Physics and Imaging 2nd Edition

Johnston Test Bank

https://testbankdeal.com/product/essentials-of-radiographic-physics-
and-imaging-2nd-edition-johnston-test-bank/
Data Analytics for Accounting 1st Edition Richardson
Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/data-analytics-for-accounting-1st-
edition-richardson-solutions-manual/

American Government Institutions and Policies 13th Edition

Wilson Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/american-government-institutions-and-
policies-13th-edition-wilson-solutions-manual/

Intermediate Microeconomics and Its Application 12th

Edition Nicholson Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/intermediate-microeconomics-and-its-
application-12th-edition-nicholson-solutions-manual/

Economics Today The Micro View 18th Edition Miller Test

Bank

https://testbankdeal.com/product/economics-today-the-micro-view-18th-
edition-miller-test-bank/

Customer Service Skills for Success 6th Edition Lucas Test

Bank

https://testbankdeal.com/product/customer-service-skills-for-
success-6th-edition-lucas-test-bank/
Information Technology Project Management 4th Edition
Marchewka Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/information-technology-project-
management-4th-edition-marchewka-solutions-manual/
Java Software Solutions, 7e (Lewis/Loftus)
Chapter 7 Object-Oriented Design

7.1 Multiple-Choice Questions

1) During program development, software requirements specify

A) how the program will accomplish the task
B) what the task is that the program must perform
C) how to divide the task into subtasks
D) how to test the program when it is done
E) all of the above
Answer: B
Explanation: B) The specification phase is to understand the problem at hand so that the
programmer can determine what needs to be done to solve the problem. The other efforts listed
above are part of the design phase (A, C) and testing phase (D).

2) Once we have implemented the solution, we are not done with the problem because
A) the solution may not be the best (most efficient)
B) the solution may have errors and need testing and fixing before we are done
C) the solution may, at a later date, need revising to handle new specifications
D) the solution may, at a later date, need revising because of new programming language
features
E) all of the above
Answer: E
Explanation: E) A program should not be considered as a finished product until we are
reasonably assured that it is efficient and error-free. Further, it is common that programs require
modification in the future because of a change to specifications or a change to the language or
computer running the program.

3) Of the various phases in software development, which of the following is usually the
lengthiest?
A) specification
B) design
C) implementation
D) testing
E) maintenance
Answer: E
Explanation: E) The maintenance phase exists for as long as the software is in use. Software
requires modification (such as new requirements such as new features or I/O specifications) and
so the maintenance phase is on-going whereas the other phases end once the software has been
released and is in use.

1
Copyright © 2012 Pearson Education, Inc.
4) A bad programming habit is to build an initial program and then spend a great deal of time
modifying the code until it is acceptable. This is known as
A) the prototyping approach
B) the waterfall model
C) iterative development
D) the recursive approach
E) the build-and-fix approach
Answer: E
Explanation: E) Programmers who do not think things through will often build a program that
does not fit the original requirements. They then spend an inordinate amount of time trying to
repair the program to more properly fit. This is known as "build-and-fix" and is a poor
programming practice.

5) The activities of the development cycle are generally thought to

A) be strictly linear
B) be rigidly ordered
C) overlap
D) have optional steps
E) both A and B are true
Answer: C
Explanation: C) A flaw of the waterfall model is that it does not permit repetition or
backtracking through the development cycle. However, phases often need revisiting resulting in
a development cycle where the development activities overlap.

6) The idea of having programmers and developers meet in order to critique a software design or
implementation is known as
A) an interview
B) a walkthrough
C) prototyping
D) aggregation
E) evolutionary development
Answer: B
Explanation: B) Such meetings are very useful so that the various members can analyze the
solution to that point in time and offer suggestions to enhance the design and implementation.
This is called a walkthrough because it involves going step-by-step through the proposed or
implemented design.

2
Copyright © 2012 Pearson Education, Inc.
7) Modifying a program in order to eliminate deficiencies is done in the ________ phase of the
development cycle.
A) design
B) implementation
C) testing
D) use
E) maintenance
Answer: E
Explanation: E) While testing is used to find errors, deficiencies are more commonly identified
by the users of the system once the system has been released. After such deficiencies have been
identified, it is up to the software maintenance group to eliminate them in future versions of the
software.

8) It is easier to correct errors found in a program if

A) they are identified early in the development cycle
B) they are identified during testing
C) they are identified during program use
D) they are identified during maintenance
E) all of the above are equally true, errors are easily corrected in any of these stages
Answer: A
Explanation: A) Errors introduced early in the development cycle often cause tremendous
problems if not caught early on. Therefore, errors found in testing, use or maintenance phases
may be too embedded in the systems' design to be easily corrected. But if found early on, the
errors can be completely eliminated.

9) In general, spending more time in development to ensure better software will

A) shorten testing time
B) slightly reduce maintenance efforts
C) slightly increase maintenance efforts
D) greatly reduce maintenance efforts
E) not alter the time it takes for any other stage whatsoever
Answer: D
Explanation: D) Spending more time in development promises better software, which in turn
leads to less maintenance effort.

3
Copyright © 2012 Pearson Education, Inc.
10) The idea that an object can exist separate from the executing program that creates it is called
A) transience
B) static
C) persistence
D) serialization
E) finality
Answer: C
Explanation: C) Objects are stored in memory and are reclaimed by the garbage collector when
they are no longer referenced. When a Java program terminates, no object is referenced and so
all objects are reclaimed. It is desirable, however, to be able to save any given object for future
use. This trait is called persistence, and the ability to do this is by saving the instance data of the
object to a file. This can be done by writing each instance data to a data file, but is simplified
using Object Serialization.

11) In order to create a constant, you would use which of the following Java reserved words?
A) private
B) static
C) int
D) final
E) class
Answer: D
Explanation: D) The reserved word final indicates that this is the final value that will be stored
in this variable, thus making it unchangeable, or constant. While constants can be of type int,
constants can be of any other type as well. It is the final reserved word that makes the value
unchangeable.

12) Which of the following methods is a static method? The class in which the method is
defined is given in parentheses following the method name.
A) equals (String)
B) toUpperCase (String)
C) sqrt (Math)
D) format (DecimalFormat)
E) paint (Applet)
Answer: C
Explanation: C) The Math class defines all of its methods to be static. Invoking Math methods
is done by using Math rather than a variable of type Math. The other methods above are not
static.

4
Copyright © 2012 Pearson Education, Inc.
13) Static methods cannot
A) reference instance data
B) reference non-static instance data
C) reference other objects
D) invoke other static methods
E) invoke non-static methods
Answer: B
Explanation: B) A static method is a method that is part of the class itself, not an instantiated
object, and therefore the static method is shared among all instantiated objects of the class. Since
the static method is shared, it cannot access non-static instance data because all non-static
instance data are specific to instantiated objects. A static method can access static instance data
because, like the method, the instance data is shared among all objects of the class. A static
method can also access parameters passed to it.

14) An object that refers to part of itself within its own methods can use which of the following
reserved words to denote this relationship?
A) inner
B) i
C) private
D) this
E) static
Answer: D
Explanation: D) The reserved word this is used so that an object can refer to itself. For instance,
if an object has an instance data x, then this.x refers to the object's value x. While this is not
necessary, it can be useful if a local variable or parameter is named the same as an instance data.
The reserved word this is also used to refer to the class as a whole, for instance, if the class is
going to implement an interface class rather than import an implementation of an interface class.

15) An example of an aggregation relationship is

A) parent and child
B) animal and dog
C) teacher and computer
D) phone and fax machine
E) all of the above
Answer: C
Explanation: C) An aggregate relationship describes how one object accomplishes a task by
using another object. In the above list, the teacher uses the computer. The relationship in A is
one of lineage (possibly ownership), in B is an is-a relationship as a dog is a child class of
animal, and in D is one of similarity, phone and fax machine might be thought of as sibling
classes, related to each other in that they are both children of a more general communication
class.

5
Copyright © 2012 Pearson Education, Inc.
16) Inheritance through an extended (derived) class supports which of the following concepts?
A) interfaces
B) modulary
C) information hiding
D) code reuse
E) correctness
Answer: D
Explanation: D) By extending a class and inheriting from it, the new class does not have to
reimplement any of those inherited methods or instance data, thus saving the programmer an
effort. So, code reuse is the ability to reuse someone else's code for your benefit by extending it
for your need.

17) Java does not support multiple inheritance, but some of the abilities of multiple inheritance
are available by
A) importing classes
B) implementing interfaces
C) overriding parent class methods
D) creating aliases
E) using public rather than protected or private modifiers
Answer: B
Explanation: B) Since a class can implement any number of interfaces, that class is in essence
using the interface classes as if those interfaces were defined in this class. So, this class is
inheriting the methods and constants of the interfaces. Further, the class could extend another
class and thus inherit directly and indirectly from multiple classes. This is not the exact same as
multiple inheritance, but it is as close as Java comes to that concept.

18) Abstract methods are used when defining

A) interface classes
B) derived classes
C) classes that have no constructor
D) arrays
E) classes that have no methods
Answer: A
Explanation: A) An interface is a class that has defined some of its components, but leaves other
components (methods) for you to implement. So, these components (methods) are referred to as
abstract and defined in the interface class as abstract.

6
Copyright © 2012 Pearson Education, Inc.
19) Which of the following is not a method of the Object class?
A) clone
B) compareTo
C) equals
D) toString
E) all of the above are methods of the Object class
Answer: B
Explanation: B) The Object class defines clone to create a copy of any object, equals to
determine if two objects are the same object, and toString to translate an Object into a String.
However, compareTo is not implement by Object and must be explicitly implemented in any
class that wants to implement the Comparable interface.

20) Which of the following interfaces would be used to implement a class that represents a group
(or collection) of objects?
A) Iterator
B) Speaker
C) Comparable
D) MouseListener
E) KeyListener
Answer: A
Explanation: A) Iterator is an abstract class allowing the user to extend a given class that
implements Iterator by using the features defined there. These features include being able to
store a group of objects and iterate (step) through them.

21) In order to implement Comparable in a class, what method(s) must be defined in that class?
A) equals
B) compares
C) both lessThan and greaterThan
D) compareTo
E) both compares and equals
Answer: D
Explanation: D) The Comparable class requires the definition of a compareTo method that will
compare two objects and determine if one is equal to the other, or if one is less than or greater
than the other and respond with a negative int, 0 or a positive int. Since compareTo responds
with 0 if the two objects are equal, there is no need to also define an equals method.

For the questions below, consider a class called ChessPiece. This class has two instance data,
String type and int player. The variable type will store "King", "Queen", "Bishop", etc and the
int player will store 0 or 1 depending on whose piece it is. We wish to implement Comparable
for the ChessPiece class. Assume that, the current ChessPiece is compared to a ChessPiece
passed as a parameter. Pieces are ordered as follows: "Pawn" is a lesser piece to a "Knight"
and a "Bishop", "Knight" and "Bishop" are equivalent for this example, both are lesser pieces to
a "Rook" which is a lesser piece to a "Queen" which is a lesser piece to a "King."

7
Copyright © 2012 Pearson Education, Inc.
22) Which of the following method headers would properly define the method needed to make
this class Comparable?
A) public boolean comparable(Object cp)
B) public int comparable(Object cp)
C) public int compareTo(Object cp)
D) public int compareTo( )
E) public boolean compareTo(Object cp)
Answer: C
Explanation: C) To implement Comparable, you must implement a method called compareTo
which returns an int. Further, since this class will compare this ChessPiece to another, we would
except the other ChessPiece to be passed in as a parameter (although compareTo is defined to
accept an Object, not a ChessPiece).

23) Which of the following pieces of logic could be used in the method that implements
Comparable? Assume that the method is passed Object a, which is really a ChessPiece. Also
assume that ChessPiece has a method called returnType which returns the type of the given
piece. Only one of these answers has correct logic.
A) if (this.type < a.returnType( )) return -1;
B) if (this.type = = a.returnType( )) return 0;
C) if (this.type.equals(a.returnType( )) return 0;
D) if (a.returnType( ).equals("King")) return -1;
E) if (a.returnType( ).equals("Pawn")) return 1;
Answer: C
Explanation: C) If the type of this piece and of a are the same type, then they are considered
equal and the method should return 0 to indicate this. Note that this does not cover the case
where this piece is a "Knight" and a is a "Bishop", so additional code would be required for the
"equal to" case. The answer in B is not correct because it compares two Strings to see if they are
the same String, not the same value. The logic in D and E are incorrect because neither of these
takes into account what the current piece is, only what the parameter's type is. In D, if a is a
"King", it will be greater than this piece if this piece is not a "King", but will be equal if this
piece is a "King" and similarly in E, it does not consider if this piece is a "Pawn" or not. Finally,
A would give a syntax error because two Strings cannot be compared using the "<" operator.

24) Which of the following would not be considered an algorithm?

A) a recipe
B) a computer program
C) pseudocode
D) a shopping list
E) travel directions
Answer: D
Explanation: D) An algorithm is a step-by-step description of how to solve a problem, written at
some level of specificity. The recipe and probably the pseudocode are written at a "high level"
whereas a program and perhaps travel directions are written in more detail. A shopping list is
not a step-by-step description, so it would not qualify as an algorithm.

8
Copyright © 2012 Pearson Education, Inc.
25) It is important to dissect a problem into manageable pieces before trying to solve the problem
because
A) most problems are too complex to be solved as a single, large activity
B) most problems are solved by multiple people and it is easy to assign each piece to a separate
person
C) it is easier to integrate small pieces of a program into one program than it is to integrate one
big chunk of code into one program
D) our first solution may not solve the problem correctly
E) all of the above
Answer: A
Explanation: A) Any interesting problem will be too complex to solve easily as a single activity.
By decomposing the problem, we can build small solutions to each piece and then integrate the
pieces. Answer D is true, but does is not the reason why we will break a problem down into
pieces.

26) Having multiple class methods of the same name where each method has a different number
of or type of parameters is known as
A) encapsulation
B) information hiding
C) tokenizing
D) importing
E) method overloading
Answer: E
Explanation: E) When methods share the same name, they are said to be overloaded. The
number and type of parameters passed in the message provides the information by which the
proper method is called.

27) The goal of testing is to

A) ensure that the software has no errors
B) find syntax errors
C) find logical and run-time errors
D) evaluate how well the software meets the original requirements
E) give out-of-work programmers something to do
Answer: C
Explanation: C) Testing is required because all software will have errors. Complex systems
especially need testing before they can be released. The types of errors sought are logical errors
and run-time errors. All syntax errors will have been identified and fixed during implementation.

9
Copyright © 2012 Pearson Education, Inc.
28) Arranging components in a GUI container is accomplished by using which of the following?
A) Layout manager
B) Listener interface
C) String array
D) Event generator
E) JComboBox
Answer: A
Explanation: A) There are several classes of Layout managers. A Layout manager is used to
add GUI components to the container in some manner. The type of Layout manager determines
how items are added.

29) Which Layout Manager type would you use if you want GUI components to be placed at the
North, South, East, West and Center of the container?
A) FlowLayout
B) BorderLayout
C) BoxLayout
D) GridLayout
E) TabbedPane
Answer: B
Explanation: B) The BorderLayout specifically allows you to specify the component's location
as one of NORTH, SOUTH, EAST, WEST or CENTER where the value (e.g., NORTH) is a
constant predefined in the class.

30) Which Layout Manager type would you use if you want GUI components to be placed in 2
columns over 5 rows?
A) FlowLayout
B) BorderLayout
C) BoxLayout
D) GridLayout
E) TabbedPane
Answer: D
Explanation: D) The GridLayout manager allows you to specify the number of rows and
columns and then add elements across the column on one row until it is filled, and then on to the
next row, until all of the rows are filled.

31) Which Layout Manager is used by default if you do not specify a Layout Manager for your
GUI container?
A) FlowLayout
B) BorderLayout
C) BoxLayout
D) GridLayout
E) TabbedPane
Answer: A
Explanation: A) The FlowLayout is the default manager. It places GUI items across in one row
only. Other Layout Managers are more sophisticated and lead to better designed containers.

32) Which of the following GUI classes requires that it have a LayoutManager before any GUI
10
Copyright © 2012 Pearson Education, Inc.
Visit https://testbankdead.com
now to explore a rich
collection of testbank,
solution manual and enjoy
exciting offers!
components are added to it?
A) JButton
B) JSlider
C) JPanel
D) JFrame
E) both C and D but not A or B
Answer: C
Explanation: C) The JPanel requires adding a LayoutManager to it before any components are
added to it. This allows the components added to be arranged on the JPanel as desired. Neither
the JButton nor JSlider have components added to them and so do not require a LayoutManager.
The JFrame does not use a LayoutManager but instead adds elements through getContentPane( ).

33) In using the BoxLayout, adding space between components in a container can be
accomplished by
A) including TabbedPanes
B) including JButtons that have no names and thus will appear invisible
C) adding invisible components
D) inserting IconImages of blank images
E) any of the above
Answer: C
Explanation: C) The BoxLayout manager allows for the inclusion of specially designated
"invisible" components to take up space between real components and thus provide spacing.

34) In order to display three components vertically in a container, you could use all but which of
the following layout managers?
A) FlowLayout
B) BoxLayout
C) GridLayout
D) BorderLayout
E) you could use any of the above
Answer: A
Explanation: A) FlowLayout puts components horizontally and you cannot change that.
BoxLayout can place items horizontally or vertically. GridLayout allows you to specify the
number of rows and columns and to place the three components vertically, you would use (3, 1)
that is, 3 rows, 1 column. BorderLayout can place three components vertically by placing them
in the NORTH, CENTER and SOUTH positions.

11
Copyright © 2012 Pearson Education, Inc.
35) What is wrong with the following message to create a BoxLayout for the JPanel jp?
jp.setLayout(new BoxLayout(BoxLayout.X_AXIS));
A) X_AXIS is not a valid constant for BoxLayout, it should instead be HORIZONTAL
B) Aside from X_AXIS, the constructor also requires a Dimension to determine the size of the
Box
C) Aside from X_AXIS, the constructor also needs a command regarding horizontal glue as in
createHorizontalGlue( )
D) The BoxLayout constructor is lacking a reference to the container that the BoxLayout
manager will govern
E) There is nothing wrong with it at all
Answer: D
Explanation: D) The BoxLayout manager constructor requires two parameters, a reference to the
container that the manager will govern, and an axis for the layout, (vertical or horizontal) as
specified by either X_AXIS or Y_AXIS.

36) In which phase of program development would you expect the programmer(s) to create the
pseudocode?
A) Software requirements
B) Software design
C) Software implementation
D) Software testing
E) Could occur in any of the above
Answer: B
Explanation: B) Pseudocode is a description of an algorithm written in an English-like way
rather than in a specific programming language. This is part of the program's design. In the
implementation phase, the programmer(s) translates the pseudocode into the programming
language being used.

37) Which of the following is considered a top-level container?

A) Panel
B) Frame
C) Box
D) Layout Manager
E) A, B, and C
Answer: B
Explanation: B) While the answers in A, B and C are all types of containers, the Box and Panel
are made available to contain other components and are themselves placed into other containers.
The Frame is a top-level container because a Frame will not store other Frames, but instead, the
Frame contains Panels which can contain Boxes, Panels and other components.

12
Copyright © 2012 Pearson Education, Inc.
38) The JFrame below has a JBorder created using which of the following BorderFactory
formats?

A) TitledBorder
B) MatteBorder
C) EtchedBorder
D) RaisedBevelBorder
E) LoweredBevelBorder
Answer: D
Explanation: D) The JFrame has a Bevel border which is raised. A TitledBorder has a title
running along the top of it. The MatteBorder is of a Color or contains an image of some kind.
The EtchedBorder is not raised, and the LoweredBevelBorder is lowered, not raised.

39) To take 2 borders and use one as an outer border and the other as an inner border, you would
create a
A) compound border
B) nested border
C) split border
D) border factory
E) matte border
Answer: A
Explanation: A) The compound border comprises two borders that are combined together, one
border being the outside border and the other being the inside border.

40) In which phase of program development would you expect the programmer(s) to determine
the classes and objects needed?
A) software requirements
B) software design
C) software implementation
D) software testing
E) could occur in any of the above
Answer: B
Explanation: B) Determining which classes and objects to use or create is part of the design.

13
Copyright © 2012 Pearson Education, Inc.
41) If a programmer follows the four phases of program development as intended, which of the
four phases should require the least amount of creativity?
A) software requirements
B) software design
C) software implementation
D) software testing
E) none of the above, all four levels would require equal creativity
Answer: C
Explanation: C) Once the implementation phase has been reached, the algorithm should have
already been specified, so the only effort involved in the implementation phase is of translating
from the design (which is probably in an English-like pseudocode) to the programming language,
and entering the code through an editor. The requirements and design phases require
understanding the problem and coming up with a solution respectively, requiring creativity, and
the testing phase will require diagnostic abilities usually forcing the programmer(s) to be creative
in how the errors are found and fixed.

7.2 True/False Questions

1) The most important decisions regarding the development of a system are made during the
implementation phase while code is actively being written.
Answer: FALSE
Explanation: All of the important decisions should be made during earlier phases of
development, particularly during the design phase. By the time the implementation phase is
reached, the entire system design should be available and this phase should only entail
translating the design into code.

2) Unlike the String class where you must pass a message to an object (instance) of the class, as
in x.length( ), in order to use the Math class, you pass messages directly to the class name, as in
Math.abs( ) or Math.sqrt( ).
Answer: TRUE
Explanation: The Math class uses methods known as static methods (or class methods) which
are invoked by passing a message directly to the class name itself rather than to an object of the
class.

3) Assume that the class Bird has a static method fly( ). If b is a Bird, then to invoke fly, you
could do Bird.fly( );.
Answer: TRUE
Explanation: Static methods are invoked through the class and not an object of the class. This is
because the static method is shared among all instances. So, Bird.fly( ); will invoke fly. It
should be noted that fly can also be invoked through b, so b.fly( ); will also work.

4) Interface classes cannot be extended but classes that implement interfaces can be extended.
Answer: FALSE
Explanation: Any class can be extended whether it is an interface, implements an interface, or
neither. The only exception to this is if the class is explicitly modified with the word "final" in
which case it cannot be extended.

14
Copyright © 2012 Pearson Education, Inc.
5) If classes C1 and C2 both implement an interface Cint, which has a method whichIsIt, and if
C1 c = new C1( ); is performed at one point of the program, then a later instruction c.whichIsIt(
); will invoke the whichIsIt method defined in C1.
Answer: FALSE
Explanation: Because C1 and C2 implement the same interface, they both implement whichIsIt.
The variable c is known as a polymorphic variable, meaning that it can change from being an C1
to a C2. So, the message c.whichIsIt( ); may invoke C1's whichIsIt or C2's whichIsIt. There is
no way to tell until run-time.

6) Any class can implement an interface, but no classes can implement more than a single
interface.
Answer: FALSE
Explanation: Classes can implement any number of interfaces, 0, 1, or more.

7) All objects implement Comparable.

Answer: FALSE
Explanation: Comparable is an interface, and the class must define the compareTo method and
explicitly state that it implements Comparable to be considered an implementation of
Comparable. Most classes do not implement Comparable.

8) Formal parameters are those that appear in the method call and actual parameters are those
that appear in the method header.
Answer: FALSE
Explanation: The question has the two definitions reversed. Formal parameters are those that
appear in the method header, actual parameters are the parameters in the method call (those
being passed to the method).

9) Defining formal parameters requires including each parameters type.

Answer: TRUE
Explanation: In order for the compiler to check to see if a method call is correct, the compiler
needs to know the types for the parameters being passed. Therefore, all formal parameters (those
defined in the method header) must include their type. This is one element that makes Java a
Strongly Typed language.

10) It is not possible to test out any single method or class of a system until the entire system has
been developed, and so all testing is postponed until after the implementation phase.
Answer: FALSE
Explanation: While it is true that testing occurs after implementation, some testing can take
place during implementation. In Java, it is possible to test out single methods or classes by
creating stubs of other methods and classes that are simple placeholders. For instance, if one
method calls another method and the second method is not yet written, a stub of the second
method can be written that simply returns a value that would normally be expected so that the
first method can be tested.

15
Copyright © 2012 Pearson Education, Inc.
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
sanakahakoita ja erimielisyyksiä Jussin ja minun kanssa, ei mitään
uusia keksintöjä, ei mitään erinomaisuuksia, kaikki meni hiljaa ja
kuulumattomasti. Alussa tuollainen asiain tila miellytti minua.
Huomasin että Jussi lakkasi viheltelemästä, ja huomasin, ettei
kukaan muukaan mutissut, kuten naimisemme alussa, jolloin ei
lammas-onnettomuus vielä ollut tapahtunut. Mutta pian kylläännyin
tuohon hiljaisuuteen ja tyytyväisyyteen. Rupesin kaipaamaan jotakin,
jota en itsekään tiennyt mitä se oli. Tuntui vaan ikävältä,
yksitoikkoiselta, melkeinpä toisinaan kuolettavaltakin. Piiat ja rengit
tekivät tehtävänsä, päivät tulivat, ja menivät, mutta ei sattunut
mitään erinomaisempaa. Elämä oli meillä ihan samallaista kuin isä-
vainajani aikana.

Jussiakin ahdistelivat samat tunteet, ei häntäkään enää ajan

pitkään tyydyttänyt tuollainen myyrämäinen elämä, joka ei tuonut
mukanaan mitään äkkioutoa tai harmistuttavaa, joka olisi edes
hetkeksi häirinnyt yksitoikkoisuuden tasapainoa.

— Tarvitsisi tapahtua jotakin uutta, virkkoi hän minulle kerran,

ymmärräthän?

— Tosiaankin tarvitsisi tapahtua, vastasin minä. Sitte vanhat

unhottuisi. Ehkä jo…

Ja minä menin suoraa päätä utelemaan asiaa Klaaralta, joka istui

käsi poskella hellan vieressä, hyräillen jotakin pohjattoman
surumielistä säveltä, samalla kuin hämmenti puuropataa. Onneksi ei
ollut ketään muita saapuvilla. Kierrospolkuja myöten ja hyvin
arkamaisesti esitin kysymykseni. Panin vahvasti lemmen-ilmausta ja
tunteellisuutta sanoihin, kuin lausuin:
 — Kuuleppa, Klaaraseni, ne laudatkin lienevät ja kuivia, jotka
syksyllä asetin riihen parsille.

— Olkootpa kuivia tai märkiä, mitä niistä väliä, keskeytti Klaara

synkkämielisesti.

— No, minä vain ajattelin, että ehkä jo olisi aika ottaa ne alas ja…

— Ota kun mielesi tekee.

— Ja viedä ne puusepälle.

— Vie… vie laudat puusepälle.

— Mutta jos ei sitä tarvitakaan vielä. Katsoin Klaaraan hymysuin ja

lempeästi. Enkä voinut olla vertaamatta itseäni tulivuoreen, joka
yrittää sulattamaan jäämerta.

— Mitä? Mitä tarkoitat?

— Kehtoa, oma lintuseni. Olihan siitä puhetta silloin kuin laudat

vietiin riihen parsille. Etkö muista?

Klaara punastui äkkiä ja käänsi päänsä toisaanne. Ja virkkoi

päättäväisesti:

— Ei, ei… älä semmoista toivokaan. Nolostuin enkä tiennyt miten

jatkaa. Yritin hyväilemään, mutta hän työnsi arvokkaasti käteni pois
ja virkkoi:

— Pyydän että annat minun olla rauhassa… se on paljo parempi.

— Klaara, älä ole lapsellinen. Itsekin myönnät, että se on vasta

väkevyyttä ja suuruutta, jota vastoinkäymisessä ja onnettomuuden
sattuessa osotamme.

— Sinä petät minua. Ajattelet toisin ja toisin puhut. Jussin kanssa

nauratte yhdessä.

Minua alkoi jo huolestuttaa. Pelkäsin mitä siitä lopuksi tulisi, Jussin

kanssa tuumimme keinoja jos mitäkin, mutta mikään ei näyttänyt
vaikuttavan muutosta. Klaara pysyi erillään kaikesta, joten talouden
koneisto ei ritissyt eikä ratissut missään kohden. Kaikki meni niin
äänettömästi ja hiljaa kuin hyvästi järjestetyssä virastossa.

Mutta kevättalvella tapahtui eräänä päivänä käänne. Olin juuri

hevosta sukimassa, kun Jussi tuli vilkkaan näköisenä talliin ja virkkoi:

— Tiedätkö mitä on tapahtunut? Emäntä meni navettaan.

— Milloin? Puhutko totta…ja minä laskin harjan kädestäni pois.

— Äsken juuri. Tule katsomaan, tuossa se jo on ovella.

Ja tosiaankin minun oma Klaarani seisoi navetan ovella. Kasvojen

puhdas hipiä välkkyi ihmetyisen kauniilta auringon paisteessa.

— Se ruokkii kanoja, huomautti Jussi, huulilla leveä, ja

sydämmellinen hymy.

Molemmat kanat olivat kynnyksellä, ja Klaara riputteli arvatenkin

ohran jyviä niille, koskapahan oikea käsi ehtimiseen työntyi hameen
taskuun ja pudotti jotakin polulle. Ja polkua myöten siirryttiin sitte
vähä vähältä ylös asuinrakennukseen päin. Klaara nähtävästi teki
ensimmäisiä tuttavuuksiaan kanojen kanssa ja opetti niitä kiintymään
itseensä.
 — Jussi, usko pois, virkoin minä iloisesti, tuosta koituu hyviä
seurauksia.

— Se on varma, vastasi Jussi. Asiat ovat hyvällä alulla, oikein

hyvällä…

Siitä pitäin kävi Klaara joka päivä navetassa, eikä aikaakaan, kun
jo tapasin hänet eräänä päivänä molempain kanojen kera lasikuistin
edessä. Päivä paistoi lämpimästi, hietikkoa oli paljaana rapun
edessä… talvi veti viimeisiä virsiään.

— Nuo ovat sieviä kanoja, virkoin minä, istuen samassa Klaaran

rinnalle. Tiedätkö minä pidän niistä molemmista paljon, oikein
paljon. Sinä et uskokaan miten…

— Ja niin ihmeen oppivaisia ja terävä-älyisiä, keskeytti Klaara. Ne

ovat jo kiintyneet minuun… seuraavat vaikka minne. Tahdotko että
näytän?

— Ei, ei, en minä tahdo. Istutaan vaan tässä, kyllä minä uskon
ilmankin.

— Muuten olen arvellut, että kanahoitoa tarvitsisi edistää ja

parantaa meillä. Se on kovin huonolla ja alkuperäisellä kannalla.
Ajattele, ainoastaan kaksi kanaa näin suuressa talossa.

— Se on totta, parantaa sitä sietäisi, vastasin minä.

— Tarvitseisi oikein rakentaa kanahuone.

— Niin tarvitseisi.
 — Se on hyvin kannattavaista, kanahoito. Ruustinnalla on sata
kanaa ja joka kana tuottaa voittoa viisi markkaa vuodessa. Sata
kertaa viisi on viisisataa.

— Niin on… mutta pappila on kyläisessä kylässä, täällä voi haukat

tehdä surmaa.

— Minä ammun haukat pyssyllä. Luuletko etten uskalla ampua?…

ja
Klaara nousi seisomaan uhkaavan ja ylpeän näköisenä.

— Mikset uskalla, kyllä minä sen uskon, vastasin minä ja vedin

hänet istumaan syliini. Heikkoa vastarintaa tuntui vielä.

— Rakennetaanko kanahuone?

— Rakennetaan, vastasin minä… ja samassa katosi viimeinenkin

vastarinta.

— Mutta ei ihan vielä, vaan vasta sitte kun on kanoja lisääntynyt.

— Oh, kyllä minä ymmärrän… sitte tulevana kesänä tai sen jälestä.

Siitä hetkestä saakka kääntyi elämä entiselleen meillä. Klaara

puuttui jälleen talonkomentoon semmoisissakin asioissa, jotka olivat
ulkopuolella emännän toimintapiiriä. Jussin vihellykset rupesivat
silloin tällöin kuulumaan kartanolla, ja piiat saivat keskinäistä
mutisemisen aihetta. Ja Klaara innostui puuhaamaan kanahoidon
alalla. Molemmat kanat munivat pitkin kesää ja hautelivat munistaan
poikasia, joten meillä syksyn tullen oli siipikarjaa noin tusinan
vaiheille. Toinen verta lie joutunut haukkain ja varisten herkuiksi,
sillä huolimatta siitä, että Klaara usein pamahutteli kartanolla minun
haulikollani — hänellä oli tosiaankin siihen rohkeutta, niin
kahdenkymmenen-vuotias kuin olikin — kävi piikain kesken usein
kuiske, että taas vei yhden.

Seuraavana kesänä ruvettiin tosiaankin meillä rakentamaan

kanahuonetta, mutta sitä ennen sattui erinomainen tapaus, josta
seurasi että minä ja meidän talon koko väki kirjoitimme itsemme
eläinsuojelusyhdistykseen jäseniksi. Oli nimittäin siipikarjan joukossa
Pyrho-niminen kukko, komea ja suurikasvuinen lintu, jolla oli paksut,
karvaiset jalat, lihavat heltat leuan alla ja komeat, loistavan väriset
pyrstöhöyhenet. Jussi ja minä pidimme Pyrhosta kaikkein enin,
kopean käynnin ja ehkä etupäässä römeän äänen vuoksi, joka sillä
oli. Se ei koskaan kiekunut virttään yhteen jaksoon, vaan keskeytti
sen ja laski sitte päälle lopputörähdyksen, paksun ja römeän
törähdyksen, joka olisi pannut pahimmankin äkäpussin nauramaan
makeasti. Ja miten lie sitte ollutkaan, mutta Pyrho peijakas joutui
surkeaan epäsopuun erään nuorekkaan emäntänsä kanssa. Pieksi ja
kuritti sitä armottomasti, milloin väin pääsi kynsin lähelle. Klaara
koitti vitsalla rakentaa sopua niiden välille ja opettaa Pyrholle
sievempiä gentlemanin tapoja, mutta vitsa ei auttanut. Pyrho oli liian
pahanpintainen tekemään parannusta ja ottamaan oppia.
Kanaraukan ei ollut tuleminen ruokailemaan muiden kanssa, vaan
täytyi kaarrella loitompana, herransa vihaa ja julmuutta peläten. Kun
ei mikään keino auttanut, tuli Klaara pyytämään minulta neuvoa.
Annoin ainoan syntysanan, joka oli tiedossani ja virkoin:

— Ei auta muu kuin tappaa tuo onneton. Mikä sen nimi taasen
onkaan?

— Margareeta… erinomaisen huono muisti sinulla on joskus.

— Niin vainenkin. Ei auta muu kuin tappaa Margareeta.

 — Ei, ei, ei ikinä.

Semmoista ei Klaara kärsinyt kuulla mainittavankaan, sillä

Margareeta oli hänen lempikanansa. Muni suuria munia, hautoi
tyystin ja oli väriltään harmaanpilkullinen, oikein hienon maun
mukainen.

— En minä muuta keinoa tiedä.

— Mutta minäpä tiedän. Te miehet olette olevinanne niin viisaita

ja…

— Sano pois.

— Tapetaankin Pyrho. Siinä se on parempi keino.

— Mutta kultaseni, tiedäthän että Jussi ja minä…

— Sinun ja Jussin mieltä ei katsota tässä asiassa.

Pyrho tapetaan ja sillä hyvä.

Katsoin viisaammaksi olla tekemättä enempiä vastaväitteitä.

— Tapetaan sitte Pyrho. Surkeani mun tosin tulee, sillä on niin

miehekäs ääni, ja se vetää kaksi virttä siinä kuin muut kukot yhden,
mutta minkäs tekee, kun ei se kerran ota parantaakseen tapojaan,
niin tapetaan pois. Kyllä sanon Jussille…

— Jussia siinä ei ensinkään tarvita, tehköön vaan omia töitään.

— Mutta, Klaaraseni, tiedäthän että minä kammoan kaikkea

teurastamista ja…
 — Et sinäkään tarvitse puuttua asiaan, minä tapan itse Pyrhon.

— Jaha, jaha. Tee vaan oman tahtosi mukaan, en minä kiellä.

Illalla istuimme Jussin kanssa vajan edessä. Oli haravain korjausta

ja muina heinänteon lähtöön valmistusta. Puhelimme
heinänkorjuusta ja ilmoista, jotka olivat viime aikoina näyttäneet
pelottavan epävakaisilta. Äkkiä vihjasi Jussi minua kylkeen ja virkkoi:

— Nyt on Pyrho raukan viimeinen hetki, katsoppa. Klaara oli

ilmaantunut kartanolle, yllä harmaanpilkullinen pukine ja kädessä
kyökkiveitsi.

— Tipa, tipa, tip tip-tip.

Tuskin kanaparvi oli kuullut äänen, kun jo hyökkäsivät kilvassa

hoitajaansa kohden, Pyrho ensimmäisenä ja Margareeta joukon
jälessä, pelokkaana ja arkailevana.

— Tipa, tipa tip-tip… Ja Klaara kumartui ja kaappasi sukkelasti

syliinsä kukon. Huusi sitte piikaa avukseen ajamaan kanoja koppiin
päin ja käveli itse kyökin seinustaa kohden. Siellä Pyrho vielä päästi
viimeisen kaksijaksoisen virtensä. Erinomaisen sukkelasti kietasi
Klaara siltä niskat nurin… nujerti noin vaan ympäri, kuten olisi
pehmittänyt lankakerää, ja vetäsi sitte kyökkiveitsellä kurkun auki,
sitoi niinirihmalla jalat kiinni ja ripusti Pyrhon kyökin seinään. Se ei
enää liikahuttanut siipeäkään.

Henkeä pidättäen olimme me seuranneet Klaaran mestarityötä.

— Tuo oli sukkela kiepaus, virkkoi vihdoin Jussi.

— Oli kieltämättä, myönsin minä… se kävi kuin sähkön työ.

 Tuli aamu, ilma oli kirkkaanpuoleinen. Jussin kanssa syttyi meille
kiivas, heinäntekoa koskeva väittely, ja me emme aikoneet
kumpikaan taipua. Mutta kesken väittelyä tunkeutui korviimme
huuto, että kukko oli yöllä kadonnut kyökin seinästä, ei tietty minne
ja mitenkä. Höläkässä joku arveli, että oli ehken käynyt talossa
varkaita yöllä, joko kaksi- tai nelijalkaisia, yhdentekevä. Väittelymme
keskeytyi hetkiseksi, mutta yltyi taas kahta tulisemmaksi, ja minä
aioin juuri, kun ei muu auttanut, isäntämahdillani kerrankin nolata
Jussia, mutta samassa kuului huuto, että kukko söi ruohoa
puutarhassa. Joku piioista oli sattumalta keksinyt sen siellä.
Menimme Jussin kanssa puutarhaan, jonne Klaara ynnä talon koko
naisväki oli keräytynyt. Ja aivan oikein, siellä käveli Pyrho
viinimarjapensaan lähellä aamiaisen hommassa. Naisväki siunaili,
mutta Klaaran kasvot olivat punaiset kuin tulenliekki. Nähtyäni
veripisaroita ruohostossa ja älyttyäni Klaaran sydämmen tilan,
katsoin Jussia paljonsanovasti silmiin. Jussi käsitti katseen, meni ja
kaappasi kukon syliinsä, ja sitte me läksimme kaksin tarhan puolelle.
Takaisin palatessani kannoin kädessäni päätöntä Pyrhoa ja ripustin
sen jälleen kyökin seinälle, samaan naulaan, josta se oli yöllä
pötkinyt alas puutarhaan.

Sitte menin Klaaraa tapaamaan, mutta ovi olikin teljetty. En saanut

vastausta, jos puhuin mitä tahansa.

Seuraavana päivänä alkoi heinänteko. Jussi oli käyttänyt

hämminkiä ja asianhaaroja hyväkseen ja ryhtynyt ratkaiseviin
toimenpiteisiin, jotta peräytyminen enää olisi ollut hullunkurista.
Löimme kumoon sinä päivänä aika kappaleen nurminiittyä ja illan
tullen palasimme kotiin. Seuraava päivä oli sunnuntai. Ruumiini
tuntui koko lailla taintealta ja samaa valitti Jussikin. Heinänteko on
sellaista, että se ensi päivänä koskee kovimmin luihin. Kun tekee sitä
useampia päiviä, ei se enää tunnukaan, vaan menee kuin rasvattu.

Iltapuolella huomasin, että tupaan kertyi vähin erin koko talon

alustalaiset, muonarengit, mökkiläiset ja kaikki, jotka vaan kynnelle
kykenivät. Kysyin Jussilta mitä se merkitsi, mutta hän ei tiennyt
mitään. Vihdoin karjapiika ilmoitti minulle, että emäntä oli lähettänyt
kutsut.

— Kielsikö virkkamasta Jussille ja isännälle asiasta? lisäsi Jussi…

Tietystikin.

Piika ei vastannut.

Ajattelin sinne tänne, mutta en kehdannut kysyä keltään

saapuneelta, mikä oli asiana heillä. Tupakkia poltellessa Jussin
kanssa kului aika sentään, ja vihdoin ilmaantui Klaara tupaan
innokkaan näköisenä, mutta hyvin vakavana, arvokkaana. Ja hänellä
oli paperiarkki kädessä ja hän silmäili siihen joitakuita hätäisiä
silmäyksiä ja alkoi sitte hiukan väräjävin äänin puhua, miten kaikkein
ihmisten velvollisuus on lieventää luontokappalten kärsimyksiä ja
toimia siihen suuntaan, ettei pienintäkään, vähäpätöisintäkään
elukkaa kidutettaisi, piinattaisi.

Jota pitemmälle hän puhui, sitä innokkaammaksi, lämpöisemmäksi

muuttui ääni. Ja tultuaan esitelmässään siihen kohtaan, miten
huonot esimerkit julmentavat ja kivetyttävät kasvavan lapsen
sydämmen, tuli hän ihan haltioihinsa. Sanat kuohuivat voimaa, intoa
ja niin lämmintä asianharrastusta, että kuulijain silmät tahtoivat
väkisinkin kostua.
 Esitelmän loputtua ehdotteli hän, että perustettaisi kotoinen
eläinsuojeluyhdistys ja että kaikki saapuneet antaisivat kirjoittaa
itsensä jäseniksi siihen. Haettiin puhdas paperiarkki ja Klaara kirjoitti
ensimmäiseksi nimensä. Minä olin toinen järjestyksessä, sitte seurasi
naisväki; ne suostuivat empimättä. Mutta miesten puolelta alkoi
kuulua vastaan-kynsimistä, ja kun asiaa jankutettiin enemmän ja
syvemmin, niin Jussi rupesi yhä taipumattomammaksi. Asiassa oli
yksi terävä kärki: satimilla ja ansoilla pyydystäminen oli
eläinsuojelusyhdistyksen jäseniltä kielletty.

— Ei, helkkarissa, ei se sovi renkimiehelle, intti Jussi itsepäisesti

vastaan.

Silloin Klaara rupesi kaunopuhujaksi. Viittaamalla ettei kenenkään

sovi hylätä hyvää asiaa aineellisen edun vuoksi, kysyi hän Jussilta
mikä valtakirja renkimiehellä olisi eläinrääkkäykseen. Mikä on yhden
velvollisuus, on toisenkin. Ei voida syyttää valistuksen puutettakaan
nykyaikana, jolloin opit ja aatteet lentävät ilmojen halki jokaisen
nenän eteen. Ei puutu ampuma aseitakaan. Teollisuus on niin
edistynyt, että paimenpoikakin voi vuoden kahden säästöllä hankkia
itselleen oivan rihlapyssyn…

Kun en kuitenkaan ollut erittäin varma, minkä vaikutuksen

kaunopuhe tekisi Jussiin, kuiskasin hänelle, että jos suostuu muiden
mukaan, ostan hänelle lahjaksi samallaisen haulikon kuin itsellänikin
oli. Kuiskauksellani oli ihmeellinen vaikutus — Jussi taipui heti.

— Olkoon menneeksi, sanoi hän ja antoi kirjoituttaa nimensä.

Muut niskoittelijat seurasivat hänen esimerkkiään ja siten
yhdistykseen tuli heti kolmattakymmentä jäsentä.
 Klaara oli tyydytetty. Ei mitkään ikävät muistot painaneet enää
hänen mieltään.

Seuraavana päivänä otimme kuivia heiniä kaksi ladollista. Tuskin

oli viimeinen häkki saatu suojaan, kun jo alkoi hereä sade. Mutta
siitä ei ollut vähintäkään haittaa meille. Kiittelin omaa onneani ja
Jussia, joka oli itsepäisesti komentanut väen heinäntekoon.

Sade-aikaa kesti pari päivää, jolla ajalla meille tuli vierailemaan

muuan Klaaran kansanopisto-tuttava. Pyrho paistettiin ja me söimme
oikein hienon päivällisen uusimman ruokataiteen sääntöjen mukaan,
joihin Klaara kansanopistoa käydessään oli tutustunut. Tietysti olisin
mielelläni jutellut vieraallemme Pyrhosta vähän laveammin, mutta
Klaara pyysi nimenomaan, etten sitä tekisi. Palkinnoksi lupasi hän
jotakin iloista, oikein iloista.

Ystävättären mentyä pois, seestyi ilma, joten heinänteko taas kävi

hyvin päinsä. Aioin juuri lähteä viikatetta heiluttelemaan, kun Klaara
huusi minua ja käski tulemaan takaisin. Menin kamariin… Klaara istui
sohvalla.

— Se palkinto, muistathan…

— Tosiaankin, sen olin vähällä unhottaa. Mitä iloista sinulla nyt…?

— No, eipähän juuri mitään erinomaista… Klaara punastui kovasti

ja ääni aleni melkein kuiskaukseksi… Ne laudat vaan saisit viedä
puusepälle.

— Klaara, oma kultaseni… lintuseni.

— Ja siitä tulee jäsen eläinsuojelysyhdistykseen.

 En muista mitä puhuinkaan, mitä tunsinkaan. Koko maailma oli
kuin mikä suloinen sinfoonia.

Hain hevosen ja lähdin oitis puusepän luo. Vasta iltapuolella menin

niitylle. Ilmoitin Jussille heti iloisen asian — mahtipontisesti ja
ylpeästi. Leveä hymy ilmaantui Jussin huulille ja hän katsoi minua
isällisesti. Ja virkkoi sitte:

— Heinä on tänään erinomaisen sopivaa niitolle… On semmoista

pehmeämäistä, lauheaa.

— Taitaa olla.

Ja sitte me rinnatusten heiluttelimme viikatteitamme joukon

etupäässä, ja heinä katkesi poikki niin keveästi ja hauskasti.

Sitä huiteli oikein lystikseen.

Ei pyyssä kahen jakoa.

Sehän se vasta oli piina ja kiusaus, kun sukkamielisyys rupesi

vaivaamaan Vilppua, tuota vankkaa ja kunnon poikaa, joka oli
rehellinen kuin itse taivas, luja ja tanakka kuin harmaja kivi. Häntä,
joka pitkine tukkineen, pienine, ystävällisine ja järkevine silmineen
oli oikea tyytyväisyyden, rauhan ja onnen perikuva. Mutta sellainen
se oli säälimätön kohtalo. Sukkamielisyyden kidutuskone työnsi
terävät piikkinsä Vilpun olentoon säälimättömästi, armottomasti,
hapannuttaen äkkiä koko hunajaisen elämän, riistäen unen ja
ruokahalun ja synnyttäen kamalan karvaita tunteita rinnassa.
 Hän oli tullut katsoneeksi Hiltua, Salmelan keskimmäistä tyttöä,
syvänpuolisesti silmiin. Tuli yksinäisinä hetkinä verranneeksi sitä
pieneen ja arkaan pyyhyn, joka, vaikkei osaakaan visertää kauniisti
ja vaikka asustaakin mieluummin jylhissä kuusikoissa, kuitenkin on
herrain herkku, kuningasten ruoka.

Hiltu oli niin hänen makuisensa. Semmoinen helakkanauruinen,

karskiluontoinen ja toisinaan semmoinen vallaton vekkuli… ihan kuin
kevätpuro, joka porisee, tanssii ja hyppii reunojensa yli ja pelkällä
lorinallaankin iloittaa ihmisen mielen. Saada tuommoinen arka pyy,
tuommoinen vekkulimainen kevätpuro taloon emännäksi — siinä
ajatus, joka tuntui Vilpun sydämmessä suloiselta, kuin käen
ensimmäinen kukunta keväillä.

Hän oli kahdeksannes-manttaalin ainoa perillinen, riski

kaskenpolttaja ja pellonkyntäjä. Heillä oli hyvät heinämaat,
sileäkarvaista karjaa, lampaita, porsaita eli kaikkia surun ja ikävän
lauhdukkeita, jommoisia nuori vaimo ensi aikoina välttämättä
tarvitsee ja joiden parissa pian häipyy kodin kaipuu ja muut ikävät.
Hiltu ja hän sopisivat niin hyvin toisilleen. Sellainen reipas, vilpas ja
pikkuisen vekkulimainen emäntä loistaisi hänen, järkevän miehen ja
vankan raatajan rinnalla, kuin pystyvalkia talvisiltana. He eivät
milloinkaan sanoisi pahaa, häijyä sanaa toisilleen. Hän aina koettaisi
ohjata asiat niin päin, että Hiltun olisi hyvä ja hauska häärätä karjan,
lampaiden ja askareiden kanssa, ja ettei se milloinkaan katuisi
kauppojaan, kun jätti tyttöset päivät ja lähti miehelään, taipui talon
emännäksi.

Nuo oli tosiaan niin ruohokkaita laitumia Vilpun ajatuksille, ettei

hän suurin muunlaisiin tuumiin kajonnutkaan. Yksin miettiä
tuommoisia asioita, muiden tietämättä nauttia niiden vihantaa
tuoksua ja kuitenkin seuroissa näyttäytyä Hiltua kohtaan ihan
tavalliselta tuttavalta — semmoista kesti vuoden ajan. Mutta sittepä
joku vihjasikin Vilppua kylkeen ja virkkoi:

— Oletkohan kuullut, ketä Salmelan Hiltu sulhonaan suosii?

— En, vastasi Vilppu, joka luuli itseänsä tarkoitettavan.

— Etkö tosiaankaan ole kuullut? Se on poika vallan naapuristasi…

kumma kun et tuota tiennyt.

— Kuka poika? Aatuko Hiltun sulhanen? kysyi Vilppu hätähisesti ja

makea tyytyväisyyden hymy katosi hänen kasvoiltaan.

— Niin ne jutut kulkee eikä ne vallan akkain omia liekään. Se on

Aatu vikkelänpuoleinen poika.

— No, onhan se sitäkin, mutta…

Oman itsensä vuoksi oli Vilpun vastenmielistä uskoa tuota, vaikka

hänen täytyikin myöntää, että naapurin Aatu oli hänen tasallaan joka
kohdassa. Oli myöskin kahdeksannesmanttaalin ainoa perillinen, oli
notkea työmies, ja hiukkasen kaukomielen muotoinen. Yhdessä
olivat Vilpun kanssa viettäneet lapsuuden ajat, yhdessä olivat
miehistyneet roteviksi raatajiksi. Talot olivat naapureja, semmoisia
sivutaloja, joissa elämä on niin kadehdittavan rauhaisata, sopuisata,
ja joissa runsaat karjan-antimet ja monet muut edut korvaavat
kulkuneuvojen kehnouden ja yksitoikkoisuuden. Kylän ja talojen
välillä oli metsää, suota ja niittyä puolen penikulman vaiheille.

— Voi olla tottakin… ja eikähän se minuun kuulu.

 Vilppu koetti näyttää välinpitämättömältä, vaikka tunsi kylmien
väreiden viimoja sydämmessään. Uutinen oli niin outo ja se
kerrassaan mullisti koko nykyisyyden ylösalasin. Aatuko aikoikin
ryöstää hänen pienen pyynsä, lorisevan kevätpuron, jonka hän
ajatuksissaan oli jo aikoja sitte omakseen omistanut. Aatuko sen nyt
kaappaakin ihan hänen nenänsä edestä, jättäen hänet sattumalla
onneaan kokeilemaan muilla mailla, muiden tyttöjen parvessa. Ja jos
niin on naapurin pojan aikomus, pitääkö hänen, Vilppulan Vilpun,
väistyä siivolla syrjään ja heiluttaa lakkia Aatun onneksi? Pitääkö
hänen noin ihan kynsilaukan vedotta luopua Salmelan Hiltusta? Eipä.
Ei, ei. Ei niin sovulla luovuta, onhan vielä vara vetää kapulaa omaan
puoleen… ehkä on hyväkin vara.

Ja sukkamielinen Vilppu rupesi uhalla kasvinkumppalinsa

kilpakosijaksi, oli aina sille haittana, silmätikkuna. Ei sitä tilaisuutta
sattunut, johon hän ei voinut sovittaa itseään Aatun tielle,
kiusoittamaan häntä ja estämään hänen kosimapuuhiensa
edistymistä. Siten kahdesta parhaasta ystävästä tuli vantterat
vihamiehet, jotka tervehtäissäkin toisiaan katsoivat vinoon,
puhumattakaan siitä, että he salaa vainusivat ja nuuskivat toistensa
askeleita ja pienempiäkin puuhia. Vihdoin Vilppu joutui niin pitkälle,
että osti sormuksen ja meni eräänä lauantai-iltana tarjomaan sitä
Hiltulle. Mennessään teki päätöksen rynnätä oikein karhun voimilla
tytön kimppuun.

— Pane sormeesi tuo, sanoi hän, asettaen sormuksen pöydälle…

kyllä ymmärrät minun tuumani. Mutta Hiltupa ei huolinutkaan Vilpun
sormuksesta… ei ottanut sitä edes hyppysiinsäkään.

— Pane pois vaan se, virkkoi hän loistavin katsein… kyllä

ymmärrät minun tuumani. —
 — Miks'ei kelpaa sulle Vilppulan Vilpun sormus? On sillä talo
sellainen, että se akan elättää. On lehmiä, lampaita, vasikoita. Et
kadu päiviäsi unissasikaan, etpä, peukalo vieköön.

— Ei talot eikä karjat kuulu asiaan.

— Elähän viitsi arkkiveisuja lukea. Taloihin sinä pyrit, kuten kaikki

muutkin tytöt pyrkivät. Mikä sitte kuuluu asiaan, jollei talo,
heinämaat, pellot, porsaat…?

— Tämä… tämä kuuluu asiaan — Hiltu näytti sormusta — näetsä

olen jo Aatulta ottanut.

— Hm, hm… ja Vilppua niin tukehutti… sulla on siis jo Aatun

kihlat. Onko se parempi minua?

— Ei se paremmuuteen kuulu. Tottahan toki tuon verran…

— Mihin se sitte kuuluu?

— No ymmärräthän, että minä tykkään Aatusta.

— Mutta minusta et tykkää, niinkö? Olenko minä Aatua huonompi?

— Älä tuollaisia puhu, ymmärräthän ettei tyttö voi kahdesta

pojasta pitää ihan yhdellä tavalla. Moni muu taasen tykkää sinusta
samaten kuin minä Aatusta.

— En minä huoli muista tytöistä… minä tahdon sinut.

— Se on nyt myöhäistä.

— Myöhäistä, tiedätkö kuinka kauan minä jo olen sitä ajatellut?

 — Herranen aika, mistä minä sinun ajatuksesi olen tiennyt?

— Mutta nythän sitte tiedät. Lähetä pois Aatun kihlat ja pane tuo
sormeesi… Minä en ikinä huoli muista tytöistä. Sinua olen aina
ajatellut ja…

— Nyt itse luet arkkiveisuja. Kuulehan, ajattele että minä olisin

sinun kihlattusi, ja ajattele että sitte tulisi joku toinen tyttö, vaatien
sinua tekemään eron minusta ja ottamaan hänet. Taipuisitko?

— Ei, ei, sitäpä minä vain en tekisi.

— Mitä varten sitte minua vaadit semmoiseen tekoon? Vie

sormuksesi jollekulle muulle tytölle… niitä on kyllin sinunlaisellesi
miehelle. Ja nyt ei enää sanaakaan äsköisistä. Ne ovat selvänä.

— Hm, hm, eihän tässä väkipakko auta. Hyvästi Hiltu, hyvästi!

Vilppua taasen tukehutti ja hän lähti kiireesti pois; Salmelasta. Oli

suuttunut Hiltulle ja koko maailmalle, kun ne olivat pitäneet häntä
suurena narrina, ja olivat panneet hänen alakynteen, surkeasti
alakynteen. Aatu oli parempi, kelpoisampi ja se oli päässyt Hiltun
sulhaseksi. Saa tuumia kihlajaisia, häitä ja muita hauskoja asioita,
mutta hänen, Vilppulan Vilpun, täytyy jörritellä yksin, hän ei saakaan
viettää häitä Salmelan Hiltun kanssa, eipä saakaan. Ja muista
tytöistä ei hän huoli, ei kuuna päivänä, olkoot miten sieviä ja iloisia
tahansa.

Aatu oli ollut kavala häntä kohtaan, perin kavala. Tiesi kyllä hänen
pyyteensä ja aikeensa, tiesi hyvinkin, mutta mitäs teki? Salaa, hänen
tietämättään meni liputtelemaan ja suikauttelemaan tytölle, ties mitä
lie liputtanut ja suikahutellut. Sai sen mieltymään itseensä; sai
ottamaan kihlat ja vannomaan rakkaudenlupauksen. Jos olisi
suoruutta löytynyt miehessä, niin Vilpulle, kasvinkumppanilleen, olisi
tunnustanut asian, ja yhdessä sitte olisivat voineet mennä
Salmelaan. Ja olisivat voineet sanoa Hiltulle, että tässä ne ovat
seudun porhakkaammat pojat, Aattolan Aatu ja Vilppulan Vilppu,
valitse kumman tahdot omaksesi. Jollet itse voi päättää, niin anna
että lyömme arpaa, kummalleko meistä Luojan luoma kohtalo on
sinut suonut. Se olisi ollut suora miehen teko, se. Mutta yksin meni
Aatu suikauttelemaan ja liputtelemaan tytölle. Ties mitä lie liputellut
ja…

Vilpun viha oikein kuumeni, kun ajatteli kaikkea tuota… eikä vihaa
voinut kylmentää kylmä syksy-yökään, joka veti ohutta jäätikköä
suon lampiloihin ja niittyjen notkelmiin. Ei, hänen oli vain kuuma,
ylen kuuma. Loukattu ylpeys myllerti sisälmyksissä niinkuin
jouluoluen käyte.

Mutta vait! Ken se, joka tuolla astelee Vilppua vastaan niin
notkeasti ja reippaasti kuin kuninkaan poika. Se on Aattolan Aatu,
hänen kasvinkumppalinsa. Se on se sama Aatu, joka vei voiton
Vilppulan Vilpulta, joka ryösti häneltä pienen ja aran pyyn — juuri
sama mies, ja matkalla kultansa, Salmelan Hiltun luo.

Vilppu sivusi polulta metsään, siksi että Aatu ehti ohitse. Asteli
sitte jälleen polkua pitkin, ja kun tuli ojan rannalle, niin pysähtyi
tähystelemään veden kalvoa ja omaa kuvaistaan. Oja alkoi suon
salalähteistä ja juoksi jokeen. Siinä oli mustaa vettä, pohjalla oli
pehmeätä suomutaa paksulta. Leveä pintalauta oli pantu portaaksi
ojan yli, joka lie ollut siltä kohdalta kolmen kyynärän levyinen.
Tultuaan porraslaudalle, otti Vilppu sormuksen esille, aikoen
pudottaa sen ikuiseen hautaan, ojan pohjamutaan. Mutta äkkiä
hänen naamansa muuttui lystikkääksi, suunpieliin tuli kovin makea
iva. Ääneensä nauraen virkkoi hän: — Enpä, Juutas vieköön,
pudotakaan sormusta tuonne. Minä ennemmin pudotan sinne
Aattolan Aatun, tuon korskean sulhaismiehen. Pieni kylmä kylpy ei
tee tuliselle rakkaudelle pahaa. ja sittepähän ei Aatu perin unhota
Vilpun olemassaoloa. Ja Vilppu meni kotiinsa, otti vajasta kaarisahan,
tuli jälleen ojan luo ja irroitti porraslaudan. Sahasi sen alipuolelta yli
puolen välin poikki, eli juuri siksi, että se hyvin kannatti oman
painonsa. Asetettuaan laudan jälleen paikoilleen, meni hän erään
vallan lähellä olevan typpyrän pensaikkoon, laati sinne kuusen ja
katajan havuista itselleen makuusijan, sytytti piippunsa palamaan ja
alkoi viettämään aikaansa. Syys-yö oli pitkä, salaperäisen synkkä.
Tuuli kohisi metsässä, ja kun se kulki suon kautta, kuului sen humina
peloittavan kamalalta. Mutta puoli-yön tienoissa nousi kuu metsän
laiteelta ylös, poistaen synkkyyden, salaperäisyyden. Vilpustakin
alkoi tuntua hupemmalta, maatessaan pensaikossa ja jo etukäteen
nauttiessaan koston-aikeistaan. Vaikka oli kylmä, saattoi hän hiukan
torkahtaakin; hän oli nimittäin puettu vahvasti. Tuuli ei voinut
tunkeutua hänen vaatteidensa lävitse. Ja siinä torkahdellessaan hän
vuoroin ajatteli Hiltua, vuoroin omaa itseään ja Aatua, ja sitä
suhdetta, joka heidän kolmen välillä nyt oli. Päätteli myöskin, että
suhde tulee kestämään vaihtumatonna kuun päivän, sillä ainakaan
hän ei osaltaan lepy, ei milloinkaan. Vaan pitää vihanturkit yllään
koko elämän ajan sekä Aatua että Hiltua kohtaan niissä kun oli syytä
molemmissa, Aatussa enemmän, Hiltussa vähemmän.

Torkan ollessa vahvimmillaan, tunsi hän kosketuksen, ikäänkuin

joku olisi tuupannut häntä kylkeen ja käskenyt heräämään pian. Hän
kavahti pystyyn, hieroi silmiään, katsoi suoniittyjen yli. Näki
miesolennon astuvan reippain askelin polkua pitkin. Astuja oli
Aattolan Aatu, Hiltun kosijamies. — Nyt menet satimeen, menet,
Juutas vieköön, niinkin… ja ihan selkein silmin.

Lystikäs hymy ilmestyi Vilpun suupieliin, ja, melkein pidättäen

hengitystään, hän seurasi Aatun astuntoa. Nyt se oli jo vallan lähellä,
oli ehkä syli tai kaksi ojan reunan ja astujan väliä. Nyt, nyt…

Kuului huuto ja molskahdns, kun Aattolan Aatu muksahti

porraslautojen kanssa syvään, mutapohjaiseen ojaan. Sitte kuului
pärskinätä, veden solinaa, kirouksia.

— Tämä on Vilpun työtä, tämä kaikki… se mies on oikein

emäpaholainen.

Ja Aatu pärskyi ja noitui Vilppua. Iskien kyntensä lujasti ojan

rantaan kiinni, onnistui hän vihdoin pääsemään kuivalle. Ravisteli
sitte itseään, ravisteli ja noitui Vilppulan Vilppua.

— Senkin ryökäle, hirtehinen… minä siltä mieheltä löisin kallon

halki, jos nyt… uh, uh, huh.

Aatu lähti juoksemaan polkua myöten. Housunlahkeet ja

päällystakin liepeet pitivät sellaista ääntä, kuin jos olisi lyöty märkiä
pyykkivaatteita toisiaan vastaan.

Kun Aatu oli kadonnut näkyvistä, pujahti Vilppukin pensaikosta

ulos ja päästi sellaisen naurunrämäkän, että rinta ja vatsa oikein
kumahdellen soivat. Hän oli kuullut Aatun puheistakin jok'ainoan
sanan.

— Itse sinä ryökäle olet ja hirtehinen. Mutta saitpa nyt kylmän

kylvyn, sait sellaisen ettei se ikinä unhotu. Se tuli Vilppulan Vilpun
kädestä, se.
 Ja Vilppukin kierti kotiaan kohden, veti lyhyet unet aamupuhteella
ja lähti sitte töihin. Aattolaan ei hän mennyt eikä muutenkaan
naapurin poikaa tavannut. Heillähän oli kummallakin vihanturkit yllä,
ja askeleet sopi asetella siten, että aina pääsi sivu hyvän päivän
sanomattakin. Mutta Salmelaan kihlajaisiin meni Vilppu, muuttaen jo
mennessään naamansa viattoman näköiseksi. Istuskeli penkillä ja
meni sitte tanssittamaan morsianta. Pyöri viisi minuuttisen, pyöri
toisen ja kolmannenkin, hellittämättä Hiltua, vaikka tämä monta
kertaa kuiskaten pyysi. Vihdoin Aatu meni pelimannin luo, tarttui
rokaan kiinni ja keskeytti soiton. Mutta Vilppu tömpytteli jalkojaan
minuuttisen vielä soitottakin, hellitti sitte morsiamen, kiitti ja lähti
suoraa päätä ovesta ulos. Häihin hän ei mennyt tirkistämäänkään.
Lähti vain hääpäivänä suon kydölle, nokesi siellä itsensä ja asteli
sitte illalla mustana ja hikisenä häätalon ohitse kotiinsa eikä edes
vilkaissutkaan pihalla seisovaan ihmisjoukkoon.

Hän oli luonteeltaan sellainen jörrimäinen.

*****

Kukkurallinen vuosi oli kulunut Aatun ja Hiltun hääpäivästä, mutta

yhäti vielä kantoivat isännät vihanturkkeja yllään. Eivät käyneet
toistensa luona ja sovittivat askeleensa niin, etteivät tarvinneet
hyvää päivääkään sanoa milloinkaan toisilleen. Vilppu erittäin oli
puskevannäköinen, ja hän se pahimmin muljotti ja oli ikäänkuin
epäsovun ylläpitäjänä. Aatun täytyi seurata samaa tahtia ja tehdä
kaikissa asioissa juuri samaten kuin naapurikin.

Yöllinen tapaus ojan rannalla ei levinnyt kenenkään tiedoksi, sillä

Vilppu oli siksi hienotunteinen ja jalomielinen, ettei siitä
hiiskahtanutkaan. Ei sopinut hänen luonteellensa semmoinen työ.
Hän oli vain tahtonut kostaa Aatulle jollakin tavoin, mutta ei missään
tapauksessa häpeään saattaa häntä. Sitäpaitse hän, ollen ainoa
sivullinen, joka tiesi tapauksen, nautitsi siitä monin verroin
enemmän. Ei sitä päivää eikä iltaa, jolloin ei hän olisi Aatun
onnetonta loiskahdusta muistellut. Ja sitä pulikoimista, pärskinätä ja
silmitöntä suuttumusta. Ne aina vetivät hänen naamansa
lystikkääksi, ja, tapausta muistellessaan, hän aina tunsi makeata
itsetyydytystä. Se oli niin sukkela kolttonen, ettei sitä kukaan muu
olisi osannut keksiä, ei kukaan.

Sitte tuli Aattolaan ristijäiset, Vilppu sai kutsun kummiksi. Hän

tuumi ja tuumi. Mennäkö vaiko olla menemättä? Kutsu merkitsi
samaa kuin veljellisen käden ojennus Aatulta. Pitikö hänen tarttua
ojennettuun käteen, vaiko kääntää selkänsä? Asettuako jälleen
entiselle ystävyyden kannalle, vaiko jatkaa loppumattomiin tuota
riitaista väliä? Aatu ryösti häneltä pyyn — mutta eihän pyyssä kahen
jakoa. Toinen olisi kaikissa tapauksissa tullut jäämään paitse. Kohtalo
oli viskannut hänet kovaonnisen penkille. Oliko hänellä syytä olla
suuttunut siitä, ettei Aatua paiskattu hänen sijalleen ja häntä Aatun
sijalle? Oliko? Kysymys oli niin monihaarainen ja monijuurinen, ettei
siitä ihmisen järki voinut päästä selville. Kenties oli asia noin, kenties
oli se näin. Se ainakin oli varma, ettei tasaista jakoa mitenkään
voinut tapahtua. Toisen aina olisi täytynyt jäädä puuveitseen.

Vilppu tuumi asiata, tuumi perinpohjin — ja meni Aattolaan

ristijäisiin. Antoi monen ajan takaa kättä Aatulle ja Hiltulle. Ja kun
näki pikku-olennon, jonka kummiksi häntä oli kutsuttu, niin vallan
hymähti nauruun. Ei enää muistellutkaan istuvansa kovaonnisen
penkillä eikä tuntenut lainkaan vihan myllerryksiä sisälmyksissään.
Kun hän erotessa jätteli hyvästi Hiltua, tuli Aatu hänen lähelleen,
kosketti häntä olkapäähän ja virkkoi:
 — Minulla olisi hiukan kahteen mieheen puhumista sinulle. Tuleppa
tänne toiseen huoneeseen.

Vilppu meni. Kukaan ei tiedä mitä tärkeitä kasvikumppanit siellä

keskenään juttelivat, mutta se tuli tiedoksi kaikille, että Vilppu jo
seuraavana iltana meni kosimaan Salmelan vanhempaa tytärtä. Tyttö
suostui empimättä, ja silloin Vilppu virkkoi:

— Minulla on tässä jo sormuskin, koetetaan jos sopii. Sormus sopi

kuin valettu.

Ja sitte pidettiin kihlajaiset ja häät. Kun hääpäivästä oli kulunut

kukkurallinen vuosi, tuli Vilppulaankin ristijäiset. Aatu ja Hiltu
pääsivät vuorostaan kummeiksi. Heille ja vaimolleen Vilppu sitte
kertoi, miten oli pannut Aatun satimeen, puksahtamaan
mutapohjaiseen ojaan.

— Näette, hyvät ystävät, minä olin silloin niin surkean

sukkamielinen. Aioin ensin pudottaa sormukseni ojaan, mutta sitte
minä sahasinkin porraslaudan poikki. Ja sitte tuli Aatu Salmelasta ja
roiskahti mies kuin hirsi sinne ojaan. Istuin pensaikossa Suopellon
typpyrällä, näin ja kuulin kaikki. Tiedättekö, hyvät ystävät, se sanoi
minua, tuo Aatu, emäpaholaiseksikin, se oli niin tuimasti suuttunut.

Emännät nauroivat ja nauraa täytyi Aatunkin, omalla

kustannuksellaan.

— Näette hyvät ystävät, ei pyyssä ole kahen jakoa… mutta oli onni
onnettomuudessa, että löytyi toinenkin pyy, yhtä sievä, yhtä pieni,
arka ja…

Vilppu katsoi vaimoaan silmiin.

 Ja taasen on elämä noissa kahdessa sivutalossa niin kadehdittavan
rauhaisana, sopuisata. Jos tiesi milloin vie sinut heidän seutuvilleen,
niin poikkee katsomaan heitä. Sano vain terveisiä kotiseudultasi, niin
tulet oitis heidän ystäväkseen. Voit viivähtääkin heidän luonaan
jonkun ajan, sillä elanto ja karjan-antimet eivät ole heillä tiukassa —
saat kaikkea mitä mielesi tekee.

Ja ihmiset ovat niin yksinkertaisia, niin suoranaisia ja järkeviä, että

sinun täytyy heihin väkisinkin mieltyä. Eroot heistä kaiholla.
Hyvästijätön hetkellä tulevat he kaikki saapuville ja puristavat kättäsi
niin lämpöisesti ja sydämmellisesti, ja käskevät tulemaan toisenkin
kerran…

Kilparadalla.

I.

Ei Pekka itsekään tiennyt miten tuo suuri ja kumma ajatus osui

tulemaan hänen päähänsä. Oli niitä ollut kilpa-ajoja pitäjässä jo
useampana talvena, oli jaettu palkintoja, pidetty puheita hevosrodun
parantamisesta, oli puhallettu torvia ja pistetty hypyksi kilpa-ajojen
kunniaksi, mutta Pekka oli pysynyt erillään koko hälinöistä. Ei hän
koskaan tullut ajatelleeksikaan kilparataa ja semmoista ravaamista,
jossa puolen minuutin ennätys voi tuoda hevosen omistajalle
kuolemattoman kunnian ja puolisataa hopeamarkkaa!

Sukka, nuorekas tamma, oli hyvä juoksemaan, se oli ilmeinen

totuus. Se vihlasi mennä, niin jotta, niin… Mutta Pekka ei milloinkaan
ajanut ennätyksen vuoksi. Muuten vaan mennessä metsään,
havukuormaa noutamaan, hän hevosen omaksi iloksi jolloinkin
hellitti ohjat metsätien typpyrällä, ja silloin sitä kaapaistiin vinhasti
mäkeä alas. Oikein suhisi Pekan korvissa. Lumen kattamat kivet,
mättäät ja katajapensaat tanssivat kuin tuiskussa ohi. Ja Sukan jalat
pitivät sellaista menoa, ettei silmä tahtonut voida erottaa
vuorottelemista. Kuului äänikin niin tiheä kuin pienen höyryveneen
propellista, jommoisen Pekka oli kaupungissa silakkamarkkinoilla
käydessään nähnyt laiturin viereen laskevan.

Ei pitkiä matkoja ajettu noin pyörryttävän huimasti, sillä Pekka oli

kieltämättä järkevä mies. Typpyrän alla se jo vauhti vähennettiin.
Pekka veti ohjista, ja hänen tapansa oli aina silloin sanoa makealla
suulla: Noo Sukka, soo Sukka, siivolla nyt.

Se vaati tuollaista hyvittelevää puhetta, Sukka, ja siitä se

parhaiten talttui. Nosti heti korvansa hörppään ja muutti tulisen
juoksunsa käynniksi, sellaiseksi reippaaksi ja vilkkaaksi käynniksi,
joka oli sille omituista ja synnynnäistä ja johon kahdenkymmenen
vuoden vanha Pekka, Pyörän torpan vanhin poika, oli niin sokeasti
ihastunut.

Isän hevosella ei sellaista reipasta käyntiä ollut, se, oli paksumpi ja

jäykempi ja ehkä vähäsen vahvempi vetohevonen. Sellainen joka ei
hevin hiestynyt eikä kovankaan kuorman edessä pärskynyt. Veti
vaan, että reki rymisi.

Mutta Sukka, se juoksi ja se ennätti. Se oli Pyörän torpan kunnia

ja Pekan ylpeys. Pekka itse sen oli opettanut siksi, mitä se nyt oli, ja
yksin hän siitä niitti kunniankin. Kumpiakin mainittiin toistensa
yhteydessä. Missä oli Pekka, siellä oli Sukkakin. Molemmat kuuluivat
melkein samaan käsitteesen.
 Kerran sitte kilparata pälkähti mieleen, miten lie pälkähtänytkään.
Se oli syksytalvella, oli kovia pakkasia, mutta puuttui keli. Pekka
meni eräänä aamuna noutamaan puukuormaa torpan lähellä
sijaitsevan Pyöräjärven takaa. Oli mainion sileä jää, ja Sukka oli
terävässä kengässä. Se ravisti jäällä harjaansa ja rynnähteli. Pekka
hellitti ohjia ja…

Samassa silmänräpäyksessä iski mieleen kilparata. Ja kuolematon

kunnia ja puolisataa hopeamarkkaa! Hän, Pyörän Pekka, hän se
olikin hevoismies ja hevoisrodun harrastaja. Ja hänellähän se oli
kilpahevonenkin, oli ehken pitäjän paras. Mikä estäisi häntä
menemästä ensi laskiaisena kilpailemaan? — Olihan hän hevoismies
ja hevoiskasvattaja. Mikä estäisi häntä ottamasta palkintoa? —
Olihan hänellä juoksija-tamma, ehken pitäjän paras. Hän oli ollut
narri, kun ei jo edellisenä laskiaisena mennyt kaappaamaan kunniaa
ja rahoja; oikein aika narri.

— Noo Sukka, soo Sukka, siivolla nyt.

Lammen, Pyöräjärven jää oli loppunut, rannalla oli halkopino.

Pekka teki kuorman ja lähti jälleen kotirantaa kohden. Syviä, laveita
ajatuksia pyöri hänen aivoissaan, uusi virkeämpi elämä ikäänkuin
paiskasi kättä hänelle. Hän ei itsekään enää ollut tuntea itseään
kaiken tuon kimalluksen ja kunnian keskeltä, joka lähimmässä
tulevaisuudessa tuli ympäröimään häntä, Pyörän Pekkaa.

Kului siitä sitten päiviä muutamia, ja Pekka ryhtyi kilparadan

mittailemispuuhiin. Pienet lumituiskut, joita jo alkoi silloin tällöin
sadella, vaikeuttivat työtä, mutta uupumaton ahkeruus vei sentään
perille. Pyöräjärvelle ilmaantui männynnäreillä ja katajoilla viitoitettu
kilparata, virstan pituinen ympärimitaten. Ja sitte ilmaantui radalle
tuontuostakin Pekka, Pyörän torpan vanhin poika, reistailemaan ja
harjottelemaan Sukkaa kilpajuoksijaksi, palkinnon voittajaksi. Se oli
ahkeraa, harrasta ja mieltä jännittävää työtä. Pieni, venäläiseen
malliin tehty kipitkareki, jonka Pekka onnen sattumalta oli huutanut
polkuhinnasta eräässä huutokaupassa, joutui kovaan kokeiluun ja
käytäntöön. Ja aina kun Pekka veti reen vajasta ulos, jännittyi mieli
— hevoismiehen henki täytti koko hänen olentonsa.

Eräänä iltana hommat sitte otettiin illallispöydässä puheeksi. Isä

virkkoi epäilevästi:

— Kun et vain puskisi otsaasi kiven kylkeen. Ei se Sukka ole minun

luullakseni ravuri.

— Eikä tulekaan siksi, ehätti sisar sanomaan. Ne ovat kilpahevoset

toista sorttia.

— Näet vain turhaa vaivaa, huomautti äiti… ja kulutat aikojasi.

Pekka hymyili mahtavan näköisenä, kuten etevän hevoismiehen

sopikin, ja virkkoi sitte:

— Sukka on juoksija, hyvä juoksija, siitä annan vaikka niskani

pantiksi. Ja paremmaksi se aina oppii, ennätys nopenee joka päivä ja
juoksu käy kauniimmaksi. Eivät ne sen kummempia ole muutkaan
kilpahevoset, lihaa ja luuta nekin ovat tietääkseni. Ja mitä ajan
hukkaan tulee, niin omat mun päiväni.

Miehekäs puhe teki vaikutuksensa, ei kukaan enää lausunut kieroa

sanaa. Pekka oli ollut, hyvien luonteenominaisuuksiensa vuoksi,
vanhempain lellikki paitaressusta saakka, ja mieheksi tultuaan oli
hän osottanut aina sellaista vakavuutta ja järkevyyttä, ettei hänen
asioihinsa, pystynyt kukaan iskemään kynttään, ei vieras eikä
omahinen.

— Hm, kukapa sen sitte tietää, virkkoi isä tyytyväisenä… jos käy
hyvinkin.

— Jos saisikin palkinnon meidän Sukka, toivoi sisko.

— Vaivat ei sitte menisikään hukkaan, huomautti äiti, joka

useimmiten mielipiteissään kallistui käytännön puolelle… ja sehän
olisi oikein hyvä asia.

— Kukapa sen tietää, perästä kuuluu…

Järkevä maltillisuus pidätti Pekkaa hypähtelemästä iloissaan. Ei

sopinut hevoismiehen arvolle, piti pysyä tyynenä, kylmänä ja
tasaisen näköisenä. Lapset ne höläköivät, kun on jotakin erinomaista
tulossa, mutta ei miehet; mies malttaa aina luontonsa.

Ja malttoi järkevä Pekkakin luontonsa ja pysyi vakavana ja

kylmänä, vaikka tunteet toisinaan tempautuivat kuin tuulispään
mukana ylös kunnian kukkuloille. Lumituiskut aina sentään
terveellisen tasapainon vuoksi, vetivät alas noroihin. Tuiskusta tuli
paljon haittaa ja kiusaa. Piti melkein joka viikko käydä lunta
lapioimassa radalta, ja väliin sattui niinkin, että illalla oli tuntikausin
luonut rataa puhtaaksi, toivossa päästä aamulla reistaamaan, mutta
yöllä tulikin paksu pyry ja peitti umpeen päivän työn, joten sama työ
oli aamulla edessä. Mutta Pekan luonteen-ominaisuuksiin kuului
myöskin sitkeä, uupumaton ahkeruus, peräytyminen ei tullut
kysymykseenkään. Ja varsinkaan nyt enää, kun Sukka jo oli oppinut
paremmaksi ja ennätys käynyt nopeammaksi.
 Melkein piiskatta se oli edistynyt. Oli Pekka jonkun kerran
sivahuttanut ennätyksen parantamisen vuoksi, mutta Sukka oli
ruvennut vapisemaan kuin haavan lehti, ja sen koommin ei Pekalla
enää ollut sydäntä lyödä. Piiskaa hän tosin käytti ahkeraan
pelättimeksi, mutta osutti lyönnit muuanne, jään pintaan, reen
laitoihin ja minne milloinkin.

Sydämmettömyyteen ei siis kunnian ja rahan himo häntä johtanut,

mutta sitä ikävämpi, se johti hänet kuitenkin erääsen toiseen
paheesen, nimittäin uskottomuuteen, jos sellaista asian tilaa saattaa
paheeksi nimittää. Jossakin Pyörän torpan lähellä oli toinenkin
torppa, Suomäki, ja Suomäessä oli Maija niminen tytär. Luoja ties
miten lie molempain aatoksiin kasvanut sellainen mahtava ja
salainen vetovoima, että kun toinen lähti karkeloihin, lähti toinenkin,
vaikkei minkäänlaista sopimusta ennakolta tehty. Ja siten oli jouduttu
noin kaksikseen kävelemään kesäiltoina, ja kävellessä oli jouduttu
puhelemaan kaikenlaisia heitä itseäkin koskevia asioita. Niinpä oli
juuri edellisenä kesänä sattunut puheen-aineeksi sekin seikka, että
Pekka menisi seuraaville laskiaisimarkkinoille ja toisi Maijalle joko
sormuksen tai silkin tai kellon tai minkä hyvänsä. Pekalla oli nimittäin
kaurahalme juuri silloin kasvamassa erikoisena. Tosin sitä ei ollut
kylvöä muuta kuin puoli tynnyriä, mutta jos tulisi kauravuosi, lähtisi
siitä satoa sen verran kuin sormuksen hinnaksi tarvittiinkin. Ja
lähtikin siitä syksyllä satoa kolme harjallista tynnyriä, mutta
kilpailuhomma, se tuhosi koko rakennelman. Sukan ruokajärjestys
piti välttämättä muuttaa siihen tapaan, että kauroja annettiin
varsinaiseksi ruuaksi ja silppua vain muutteelliseksi. Kaurat
voimistuttaisivat sitä ja samalla tekisivät pirteäksi ja kevyeksi.
Kauroilla se sirostuisi palkomaiseksi, jommoinen kilpajuoksijan tulikin
olla.
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

testbankdeal.com